Tänä keväänä tehdään seitsemäs Pisa-testi myös Suomessa. OECD:n (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) järjestämissä testeissä Suomi on nostettu koulutuksen mallimaaksi hyvän menestyksensä takia. Koulujen 15-vuotiaiden oppilaiden lukutaito-, matematiikka- ja luonnontiede-osaamista arvioidaan kymmenissä muissakin maissa samaan aikaan.

Kolmen vuoden välein järjestettävät testit alkoivat vuonna 2000 ja niihin osallistuvien maiden määrä oli aluksi 32. Vuonna 2015 maita oli jo 72.

Tämä on eräs niistä seikoista, joihin Turun yliopiston koulutussosiologian professori Osmo Kivinen ja tutkija Juha Hedman puuttuivat joulukuun loppupuolella Politiikka-lehden artikkelissaan Moniselitteiset PISA-tulokset ja niiden ongelmalliset koulutuspoliittiset tulkinnat. (Klikkaamalla otsikkoa voit lukea alkuperäisen artikkelin, joka on Valtiotieteelisen yhdistyksen __luvalla julkaistu tässä sähköisessä muodossa.)

Tutkijoiden mukaan PISA-tuloksista vedetään liian suoria johtopäätöksiä Suomen koulutusjärjestelmän tasosta, koska OECD on nostanut Suomen oppimisen mallimaaksi. Tutkijoiden mukaan Suomen koulutuksen tasosta ei voi sanoa PISA-tulosten perusteella paljoakaan.

– Suurin ongelma on se, että PISA ei oikeastaan kerro koulusta. OECD on alusta saakka halunnutkin tehdä sellaisen testin, jossa testataan sitä, miten lapset ja nuoret pärjää tulevaisuudessa ja koulun ulkopuolella työelämässä. Se on ihan eri asia kuin se, että osaisi lukujärjestyksen edellyttämät tavarat, sanoo professori Osmo Kivinen.

Monissa maissa kehnot PISA-tulokset ovat aiheuttaneet tarpeen muuttaa koulutuspolitiikkaa. Näin on käynyt muun muassa Saksassa, Englannissa ja Australiassa, missä hallitus panikoi ja asetti tavoitteeksi maan nostamisen vertailun kärkisijoille.

– Sehän on ihan hassunkurista, kun ei ole mitään tiedossa olevia koulutuspoliittisia keinoja, millä PISAssa voisi yltää viidenneksi, kolmanneksi tai mihinkään, Kivinen toteaa.

PISA-tulokset eivät kerro koulusta

Professori Osmo Kivinen ja tutkija Juha Hedman ovat käyneet läpi kansainvälista aineistoa, jossa PISA-tutkimuksia on kritisoitu. Aiemmat tutkijat ovat useamman kerran olleet sitä mieltä, että kyseinen testi on aivan liian yksiulotteinen arvioimaan kasvatuksellisilta ja kulttuurillisilta traditioiltaan moninaisia osallistujamaita.

Esimerkiksi Irlannissa heikot PISA-tulokset vuonna 2009 eivät aiheuttaneet paineita koulutusuudistuksiin, vaan maan koulutusministeriö teetti selvityksen testin toteutuksesta. Tuloksena oli, että eri vuosien aineistot eivät olleet vertailukelpoisia.

Lukutaitotehtävien hyväksymisasteen ja standardoitujen pisteiden keskinäissuhteiden muutos vaikutti eri tavoin siihen, miten maat sijoittuivat rankinglistalla.

PISA-tulokset eivät siis anna kuvaa koulutusjärjestelmän kehityksestä vaan oppilaiden taidoista.

Koulutussosiologian professori Osmo Kivinen varoittaakin ylitulkitsemasta PISA-tuloksia.

– Siitä voi päätellä sen vuoden tilanteen jossakin ulottuvuudessa mitä se ikinä mittaakin mutta ei enempää, että aika varovainen siinä sitten pitäisi olla.

Tulokset kertovat jotain testiin osallistuvasta ikäluokasta, mutta eivät anna kuvaa yksilöiden osaamisesta.

PISA-tulosten pohjalta ei pidä muuttaa koulutuspolitiikkaa

Suomessa PISA-raportteja laaditaan Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa. OECD itsessään ei tutki mitään, vaan tilaa testit oikeilta tutkimusyksiköiltä.

Helsingin yliopiston koulutuksen arviointikeskuksen professori Jarkko Hautamäki pitää Kivisen ja Hedmanin kritiikkiä kohdittain oikeaan osuvana. Hänen mukaansa tarvitaan aina kansallisia tutkimuksia PISAn ohella, jos halutaan muutoksia koulutukseen.

– Pelkästään Pisan nojalla ei minkään maan kannata ryhtyä uusimaan omaa koulutuslaitostaan. Siihen tarvitaan omia kansallisia tutkimuksia ja selvityksiä, koska koulu on aina kansallinen kysymys.

Hautamäen mukaan PISA on kuitenkin Suomessa lisännyt kansallista itseymmärrystä ja osoittanut, että peruskoulussa on tehty oikeanlaisia asioita.

Koulua pitäisi hieman muuttaa. Se ei toimi nyt poikien tavalla. Osmo Kivinen, koulutussosiologian professori, Turun yliopisto

Samaa mieltä on myös PISA-raporttien laadinnasta päävastuussa oleva Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen apulaisprofessori Juhani Rautopuro. Suomessa on koulutus onnistuttu järjestämään kohtuullisilla kustannuksilla ja tuntimäärillä tasapuolisesti.

PISA-tutkimusten menetelmistä Juhani Rautopuro vastaa, että osa Kivisen ja Hedmanin kritisoimista käytännöistä on jo poissa käytöstä. Poistettujen menetelmien tuloksia voi Kivisen mukaan kuitenkin näkyä vertailuaineistoissa.

Rautopuro muistuttaa myös, että OECD käyttää testien tekemiseen yliopistoja ja muita varteenotettavia tutkimuslaitoksia.

Professori Jarkko Hautamäki ja apulaisprofessori Juhani Rautopuro painottavat, että koulutuspoliittisten muutosten taustalla on aina tietoa myös muista kansainvälisistä oppimisenosaamismittauksista ja kansallisista tutkimuksista.

Poikien ja tyttöjen erot näkyvät

Viime vuosina on keskusteltu poikien romahtaneesta lukutaidosta. Professori Osmo Kivisen mukaan suomalaiset 15-vuotiaat pojat menestyvät PISAn mukaan varsin kelvollisesti, jos heitä verrataan kansainvälisesti. Tyttöjen menestys samassa ikäluokassa on vielä parempi.

Mutta ongelmaksi on tullut poikien heikko koulumenestys, joka näkyy peruskoulun päästötodistuksessa. Kehno keskiarvo ei takaa toivottua lukio- tai ammattiopistopaikkaa ja osa pojista syrjäytyy.

– Koulua pitäisi hieman muuttaa. Se ei toimi nyt poikien tavalla, arvioi professori Osmo Kivinen.

Samaa mieltä ovat myös PISA-raporttien laatijat.

– Pisa-tulokset tyttöjen ja poikien eroista tyttöjen eduksi on toistettu myös muissa tutkimuksissa. Se on empiirinen fakta, jonka kiistäminen aiheuttaa sen, että mitään ei tehdä. Sen tunnustaminen merkitsee, että yritetään miettiä, mitä voisi tehdä oppilaiden valintojen ja elämänuran aikaansaamisen kannalta järkevämpänä, sanoo professori Jarkko Hautamäki.

Lue myös:

HS: Tutkijat suomivat Pisa-tuloksia: Pisteistä ei voi päätellä tyttöjen ja poikien lukutaito­eroja – eikä juuri mitään muutakaan

Matematiikan opettaja: Oppilaiden taidoissa voi olla seitsemän vuoden ero, kutosen suoriutujalle sisällön oltava eri kuin kympin oppilaalle

Suomi ja Viro rinta rinnan Euroopan parhaat uusimmissa Pisa-tuloksissa

Viro teki mahdottomasta mahdollisen: Pisa-tutkimuksen uudet ihmelapset tulevat etelänaapurista, ja he ovat poikia

Uudet Pisa-tulokset: Suomen tytöt maailman toiseksi parhaita, vaikka ei edes huvita

Uusi Pisa-tutkimus paljastaa: 15-vuotiaat pojat ovat Suomessa erittäin tyytyväisiä elämäänsä

Joko olet tilannut Ylen tiedekirjeen? Tilaa tästä ja varmista, että huomaat kiinnostavimmat tiedeaiheet.

Vuonna 2007 Niinistö oli eduskunnan puhemies, jonka käsi oli rullaluisteluhaaverin ja leikkauksen jäljiltä kantositeessä. Puhemiehen käytävällä Niinistö ja keskustan Mauri Pekkarinen vertailivat olka- ja polvivaivojaan. Odottelin Pekkarista haastatteluun ja huikkasin, että selitys on yksinkertainen: he vain ovat niin vanhoja!

Niinistön silmät leimahtivat. Hän sähähti, ettei siitä ole kysymys ja lähti kuin myrskyn merkki. Ymmärsin loukanneeni ja pyysin myöhemmin huonoa huumoriani anteeksi.

Sain tietää, että silloin ikä ja vanheneminen vaivasivat Niinistöä lähes päivittäin. Paikat pettivät, oli kaikenlaista kremppaa, ilmeisen kivuliastakin.

Siitä on kymmenkunta vuotta. Niinistö on avioitunut ja pariskunta saa näihin aikoihin lapsen. Nyt 69-vuotias Niinistö näyttää vanhemmalta mutta rauhallisemmalta. Ehkä vanhenemisen pelot ovat hellittäneet. Viime kuukausina Niinistön on kuultu hössöttävän vauvasta kuten kaikki onnelliset odottajat.

Mutta ihan kaikki ei ole tasoittunut. Niinistö on yhä nopea, älykäs, myös ystävällinen, mutta sille päälle sattuessaan äkkipikainen.

Aikalaiset kertovat ministerivuosien raivokohtauksista ja ministerikollegoiden kyykyttämisestä. Muistelijoiden mukaan mikään, mitä esimerkiksi puoluetoveri Suvi Lindén teki ei säästynyt Niinistön ivalta.

Niinistön kerrotaan käyttäneen isoja kirjaimia myös nyt syksyllä, jolloin puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) puhui omiaan Suomen suunnittelemasta kansainvälisestä suursotaharjoituksesta Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattisille.

Yksi ominaisuus eli mikromanageeraus on ollut syöstä yhden jos toisenkin Niinistön kanssa työskentelevän hermoromahduksen partaalle. Niinistö tai hänen puolisonsa Jenni Haukio voi säätää mitättömän pientä ja sattumanvaraista asiaa loputtomiin.

Lähipiiri vaihtuu

Niinistö panttasi jatkoaikeitaan toukokuun lopulle ja yllätti. Oma puolue kokoomus sai jäädä ja kampanjaa varten perustettiin valitsijayhdistys. Sitä johtavat pitkäaikaiset puoluetoverit Pirkko ja Heikki A. Ollila.

Kokoomuslaiset vakuuttavat, ettei valitsijayhdistys ole epäluottamuslause puolueelle. Niinistöllä ja puoluetoimistolla oli kuitenkin erimielisyyksiä edelliskampanjoiden rahankäytöstä. Tuukka Temosen Presidentti-elokuva paljasti, että vuoden 2012 kampanjassa suora puheyhteys Niinistöön näytti olleen vain kansanedustaja Harry "Hjallis" Harkimolla. Hän kuuluu ystäväpiiriin yhä.

Presidentin kanslia on pieni. Sen ydinryhmään kuuluu enää Niinistön lisäksi vain viisi henkeä. Aloitusjoukkueesta on jäljellä enää kaksi. Ainakin kerran henkilö on vaihtunut, koska kemiat presidentin ja hänen puolisonsa kanssa eivät kohdanneet.

Niinistöstä nopeasti ulkopolitiikan taitaja

Nykyisen Niinistön ulkopoliitiset tiedot ja taidot ovat hänet pitkään tunteneille yllätys, sillä kansainväliset asiat eivät kiinnostaneet häntä ministeri- tai puhemiesvuosina. Niinistö näyttääkin innostuneen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vasta presidenttinä.

Innostusta lisäsi vuoden 2015 hallituksen vaihdos, koska Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella Niinistön ulkopoliittinen liikkumatila on laajentunut.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei kuulu Sipilän ykkösasioihin. Saman kiinnostuksen puutteen kerrotaan vaivaavan myös ulkoministeri Timo Soinia (sin.). Hän kyllä kiertää mielellään kansainvälisissä kokouksissa, mutta on niissä harvasanainen.

Yhden selityksen mukaan Soinin vaisuus johtuu siitä, että Suomen EU-politiikka on pitkälti vastakkainen kuin Soinin oma EU-kriittinen näkemys. Toisen mukaan Soinilta puuttuu ulkoministerinä poliittinen kunnianhimo.

Niinistön aloittaessa "presidentin ministerinä" eli ulkoministerinä oli Erkki Tuomioja (sd.). Eri puoluetaustoista huolimatta yhteistyön arvioidaan toimineen hyvin.

Jännitteet voimistuneet Suomen lähialueilla

Toinen syy Niinistön ulkopoliittisen innostukseen voi löytyä maailmanpolitiikasta, joka on nyt paljon jännitteisempi kuin edeltäjän eli Tarja Halosen presidenttivuosina.

Niinistön presidenttikaudella haaveet arabimaiden demokratisoitumisesta ovat murentuneet, Syyrian sisällisota yltynyt ja miljoonat pakolaiset pyrkivät Eurooppaan, terrori-iskut kylväneet pelkoa, Venäjä miehittänyt Krimin, Iso-Britannia päättänyt erota EU:sta ja amerikkalaiset valinneet presidentiksi arvaamattoman Donald Trumpin.

Krimin valtauksen seurauksena jännitys Suomen lähialueilla on lisääntynyt, sillä läntinen sotilasliitto Nato on lisännyt joukkojaan Baltiassa ja Venäjä läsnäoloaan Itämerellä.

Niinistön Nato-kanta pettymys monelle kokoomuslaiselle

Kokoomus on ollut Suomen Nato-jäsenyyden kannalla jo reilut kymmenen vuotta. Siksi monelle kokoomuslaiselle on ollut pettymys, että Niinistö ei liputa avoimesti sen puolesta. Nato-myönteisen Alexander Stubbin ja Niinistön välit kiristyivät niin, että sitä todistivat ulkopuolisetkin.

Ylen vaalikoneessa Niinistö ei ottanut kantaa väitteeseen "Suomen pitää hakea Nato-jäsenyyttä". Hän perusteli ratkaisuaan näin: "Nykyinen hallitus avasi mahdollisuuden hakea jäsenyyttä. Tämä linjaus on hyvä, mahdollisuus on jo sellaisenaan turvallisuuspolitiikassa väline. Jäsenyyden hakeminen on täysin riippuvainen olosuhteista – siksi kategorista vastausta ei voi antaa."

Jos Suomi päätyisi hakemaan Nato-jäsenyyttä, asiasta olisi Niinistön mielestä ehdottomasti järjestettävä kansanäänestys, kuten EU-jäsenyydenkin kohdalla tehtiin.

Niinistön mielestä Suomi ei ole hivuttautunut USA:n kylkeen

Suomi allekirjoitti syksyllä 2016 kahdenvälisen aiesopimuksen puolustusyhteistyön jatkamisesta ja kehittämisestä Yhdysvaltain kanssa. Ruotsi oli tehnyt saman jo kesällä.

Erään tutkija-arvion mukaan Suomen hivuttautuminen Yhdysvaltain kylkeen alkoi Hornet-hävittäjien hankintapäätöksestä vuonna 1992. Ulkopoliittisen instituutin vierailevan tutkijan Matti Pesun syksyllä ilmestyneen selvityksen mukaan "poliittisesti ja sotilaallisesti Suomi on siirtynyt lähemmäksi Washingtonia".

Niinistö on eri mieltä. Hän viittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa neljään pilariin, jotka ovat: 1) oma uskottava puolustuskyky, 2) läntiset kumppanuudet eli EU, Ruotsi, Nato ja Yhdysvallat, 3) hyvät suhteet ja yhteistoiminta Venäjän kanssa ja 4) YK ja muut kansainväliset yhteisöt.

Niinistön mielestä ei voi sanoa, että suhteet olisivat lähentyneet erityisesti Yhdysvaltoihin, vaan myös muiden pilareiden politiikka on vahvistunut. Ainoa murheenkryyni on YK ja kansainväliset yhteisöt. Niinistön mielestä Suomen pitäisi pystyä tekemään enemmän, jotta kansainvälistä järjestystä kunnioitettaisiin. Se olisi hänestä pienen maan turva.

YK:hon liittyy myös Niinistön presidenttikauden ensimmäinen epäonnistuminen. Suomi kampanjoi näyttävästi presidenttiä myöten jäsenyydestä YK:n turvaneuvostossa vuosina 2013–14, mutta hävisi länsimaiden paikan Australialle ja Luxemburgille.

Niinistö oikaisi Putinia

Viime kesänä Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Niinistö tapasivat Punkaharjun idyllisessä Valtionhotellissa. Suomi juhli 100-vuotista itsenäisyyttään, ja moni odotti Putinilta jonkinlaista lahjaa. Sitä ei tullut.

Kun puhe presidenttien tiedotustilaisuudessa kääntyi Yhdysvaltain Venäjän vastaisiin pakotteisiin, Niinistö yllätti. Hän ei niellyt Putinin kaartelevia selityksiä. Hän huikkasi väliin, että eivätkös pakotteet johdu siitä, että Venäjä on mahdollisesti sekaantunut Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

Putin ei näyttänyt välihuomautuksesta närkästyvän. Niinistö ei ollut elokuussa yhtä nopea korjaamaan presidentti Trumpia, joka väitti virheellisesti Suomen jo päättäneen ostaa amerikkalaishävittäjiä.

Niinistö on onnistunut solmimaan hyvät suhteet suurvaltajohtajiin. Pelkästään viime vuonna hän tapasi sekä Venäjän, USA:n että Kiinan valtionpäämiehet. Venäjän presidentin kanssa tapaamisia on vähintään vuosittain.

Ei-kokoomuslaisetkin kiittelevät Niinistön saavuttaneen suurvaltajohtajien arvostuksen ja tapaamiset ovat vaikuttaneet luontevilta, jopa tasavertaisilta.

Putinilta on kysytty toistuvasti Venäjän kantaa Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Kesällä 2016 vastaus oli napakka: "Nato taistelisi mielellään Venäjän kanssa viimeiseen suomalaiseen sotilaaseen. Venäjä ei sitä haluaisi. Mutta se ei ole meidän ratkaisumme vaan teidän."

Niinistön, Suomen ja EU:n kanta Venäjän Krimin valtaukseen on ollut selkeä ja yhdenmukainen: Venäjä rikkoi kansainvälistä oikeutta. Suomi on pysynyt EU:n pakoterintamassa, vaikka monet suomalaisyritykset ovat kärsineet muiden EU-maiden yrityksia kovemmin.

Pakotteiden lisäksi EU päätti pidättäytyä ministeritason tapaamisista Venäjän kanssa. Presidenttinä Niinistö on toteuttanut tuota linjausta luovasti. Kesällä 2014 eli Krimin valtauksen jälkeen Niinistö teki matkan, jolla tapasi sekä presidentti Putinin että Ukrainan presidentin Petro Porosenkon.

Niinistö on vierastanut roolia muiden EU-maiden ja Venäjän välittäjänä. Monia Putin-tapaamisia on kuitenkin pohjustettu puheluilla muiden EU-maiden johtajille.

Kreml näpäytti Suomea

Mutta eivät välit Venäjään pelkkää auvoa ole olleet. Tutkijoiden mukaan vuonna 2016 Kreml näpäytti Suomen poliittista johtoa avaamalla Venäjän pohjoiset rajanylityspaikat turvapaikanhakijoille. Uutiskuvat kymmenistä hylätyistä Ladoista ja sadoista polkupyöristä painuivat kaikkien mieliin.

Silloin Suomen poliittinen johto hätääntyi kunnolla. Lännestä tuli Suomeen yhä satoja turvapaikanhakijoita päivässä. Venäjältä tulijoita olisi vielä monikymmenkertainen määrä, jos raja aukeaisi pysyvästi.

Suomi ja Venäjä neuvottelivat kahdenvälisen sopimuksen, vaikka asia olisi ollut EU:n ja Venäjän välinen. Juristi-Niinistö ja Suomi tekivät oudon poikkeuksen: Suomi vaati yhä Venäjää jatkamaan kansainvälisten sopimusten rikkomista. Niiden mukaan pääsyä turvapaikkahakemuksen jättämiseen ei saisi estää, kerrottiin muun muassa Yle:n uutisissa.

EU:n puolustus on Niinistön lempilapsi

Niinistö on jo vuoden 2006 kampanjastaan lähtien puhunut eurooppalaisen puolustuksen puolesta. Harva on ymmärtänyt, mitä hän on tarkoittanut.

EU:n ulko- ja puolustusministerit allekirjoittivat marraskuussa sopimuksen pysyvän rakenteellisen puolustusyhteistyön aloittamisesta. Käytännössä nyt kyse on esimerkiksi koulutuksesta, ei yhteisestä puolustuksesta tai turvatakuista.

Niinistö on kuitenkin tyytyväinen.

– Jos puhutaan EU:n puolustuksesta niin se on aika kaukainen maali ajallisesti, Niinistö sanoi Ylen Ykkösaamussa viime syksynä.

Niinistö kannattaa pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämistä. Lähimmiksi ulkomaisiksi kontakteikseen hän mainitsee Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin ja puolustusministeri Peter Hultqvistin, jotka ovat demareita molemmat. Löfven oli Niinistön aloittamien ulko- ja turvallisuuspoliittisten Kultaranta-keskustelujen ensimmäinen ulkomainen vieras.

Innokkaimmat ovat olleet laatimassa jo Suomen ja Ruotsin välistä valtiosopimusta, mutta sen Niinistö torjuu.

Uudistanut presidentin työtapoja

Viime kesän Kultaranta-keskustelujen päähuomion vei perussuomalaisten puoluekokous. Niinistö hämmästeli uuden puheenjohtajan Jussi Halla-ahon aikeita vaihtaa ulkoministeri presidentiltä kysymättä.

Niinistöstä oli myös outoa, etteivät Halla-aho ja kansanedustaja Teuvo Hakkarainen ole näyttäneet mitään katumisen merkkejä sen jälkeen, kun saivat tuomiot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Perussuomalaiset pitivät tätä presidentille sopimattomana sisäpolitiikkaan puuttumisena.

Niinistö on Suomen pitkäaikaisin valtiovarainministeri. Monia kansanedustajia puhemies Niinistön kamreerimainen tyyli ärsytti niin, että näpäytys tuli vuoden 2010 puhemiesvaalissa. Niinistö sai historiallisen vähän ääniä, vain 89, ja hänet piti ylipuhua jatkamaan puhemiehenä.

Presidenttinä hän leikkasi pysyvästi viidenneksen palkkiostaan eli summa on sama kuin Halosella. Niinistö on myös paheksunut ahneutta, mutta vetoomuksesta huolimatta isotuloiset yritysjohtajat eivät ole seuranneet hänen esimerkkiään.

Presidenttinä Niinistö on luonut tiiviit suhteet eduskuntaan ja tapaa ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnan pari kertaa vuodessa. Lisäksi Niinistö saattaa soittaa kansanedustajille ja pyytää joko näkemyksiä tai käymään. Keskusteluapua hän pyytää myös yksittäisiltä tutkijoilta.

Vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisistä alkaneet puoluejohtajien tapaamiset arvioitiin aluksi sulkeisiksi, joissa presidentti vaati puheenjohtajilta vastuullisuutta ja rivejä suoriksi. Nyt tapaamiset ovat vakiintuneet ja niissä vaihdetaan näkemyksiä, Niinistö kertoo aikeistaan, mutta mitään päätöksiä ei tehdä.

Erakon vikaa

Niinistö ja Haukio ovat pitäneet Mäntyniemen virka-asunnon rinnalla Espoon talonsa. Arkeen kuuluu koiralenkkejä Lennun kanssa. Hiljattain Niinistö kävi jälleen pelaamassa pipolätkää.

Yksi molemmat tunteva kuvaa paria kahden introvertin eli sisäänpäin kääntyneen täydelliseksi liitoksi. Erään arvion mukaan Niinistöstä olisi kehittynyt erakko ellei hän olisi avioitunut Haukion kanssa.

Niinistö on kuvannut ensimmäisen vaimonsa Marja-Leenan kuolonkolarin jälkeisiä vuosia yksinäisiksi ja askeettisiksi. Silloin kahden teinipojan yksinhuoltajuus oli kaikkein tärkeintä.

Ylen vaaligalleriassa Niinistö kertoo rakastavansa vaimoaan, lapsiaan ja Lennua.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on vastannut syytteisiin rasismista.

– Ei, en ole rasisti. Et ole koskaan haastatellut vähemmän rasistista ihmistä, Trump vastasi toimittajalle, joka kysyi onko hän rasisti.

Trump joutui kohun keskelle viime viikolla kutsuaan Haitia ja Afrikan maita "persläpimaiksi" suljettujen ovien takana pidetyssä kokouksessa.

Trump itse kiisti käyttäneensä tätä termiä, mutta joukko muita paikalla olleita vahvisti Trumpin käyttäneen juuri kyseistä ilmaisua.

Trumpin kielenkäyttö sai aikaan vastalauseiden ryöpyn. Yli 50 Afrikan maata vaatii häneltä anteeksipyyntöä.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston OHCHR:n mukaan Trumpin kommentit lietsovat muukalaisvihaa.

Lue myös:

Afrikka ja Haiti pöyristyivät Trumpin kielenkäytöstä, myös norjalaiset vaivaantuneita

Afrikan maat vaativat Trumpilta anteeksipyyntöä tölväisystä

Trump kiistää kohua herättäneen maahanmuuttokommenttinsa

– Eivätkö vanhemmat enää varoittele lapsiaan aurauspenkoista ja risteysalueiden lumikasoista? ihmettelee lohtajalainen Tapani Orjala. Lumikasat ovat aina houkutelleet, mutta Orjalan mielestä viime aikoina lapsia on pyörinyt niissä leikkimässä yhä enemmän.

Vatsanpohjassa on aina pieni ahdistava tunne, ja sydän on syrjällään, kun aura lähestyy lumikasaa.

– Koskaan ei voi tietää, onko siellä kaivettuna tunneleita, ja löytyykö niistä leikkijöitä. Jos näen, että lumikasassa on selkeä suuaukko, yritän katsoa, meneekö sinne tuoreen näköisiä jalanjälkiä. Usein joudun menemään katsomaan tarkemmin, ennen kuin uskallan työntää uudet lumet, Orjala kertoo.

Auran edessä on useampi kuutio lunta. Suojakelillä se on todella raskasta. Sellainen lumikuorma murskaa ja tukehduttaa.

Välillä aurauskasojen takaa saattaa nähdä pipojen vilahduksen, kun lapset menevät piiloon lähestyvältä traktorilta. Sen jälkeen hyttiä kohti alkaa lentää lumipalloja.

– Usein nousen kyydistä ja käyn sanomassa, että ymmärrättekö kuinka vaarallisessa paikassa olette. Eivät ole vastaan haistatelleet, Orjala sanoo.

Lumiraivo ja minä saan mennä -asenne

Tapani Orjala Kokkolan Lohtajalta on huomannut selkeän muutoksen myös aikuisten käytöksessä. Kohteliaisuus on kadonnut, varomisesta ja työkoneen kunnioittamisesta puhumattakaan.

– Että mitäpä turvallisuudesta, kun minulla on oikeus mennä tästä, Orjala sanoo.

Miehen mukaan ihmisillä ei ole enää yhtään aikaa odottaa. Autoilijoilta nousee joka päivä keskisormi tai nyrkki esiin, kun traktori pyörii lumitöissä risteysalueella. Pyöräilijät ja kävelijät koukkivat mistä vain ja sujahtavat vaarallisen läheltä suuria traktorin pyöriä tai auraa.

– Pahinta on, kun pyöräilijät ja kävelijät eivät yhtään odota, vaikka näkevät, että traktori alkaa peruuttaa auratakseen vaikkapa suojatiealuetta uudelleen. Takaa ohi suihkivia pyöräilijöitä on todella hankala nähdä ja pahimmillaan kolistaan melkein takapyöriin, Orjala kuvaa.

Minut on juostu kiinni, ja kun olen avannut hytin oven, on raivottu päin naamaa Tapani Orjala

Läheltä piti -tilanteita on hänen mukaansa jokaisella päiväsaikaan tapahtuvalla aurauskeikalla. Sellaisiksi ne onneksi tuntuvat jäävänkin myös tilastojen valossa.

Tilastokeskuksen keräämien tietojen mukaan poliisin tietoon asti tulleita, aurauskalustolle sattuneita onnettomuuksia on tapahtunut erittäin vähän: esimerkiksi viiden viime vuoden aikana vain kaksi. Niissä osallisena olivat myös pyöräilijä ja kävelijä.

– Tilastokeskus saa tiedot onnettomuuksista poliiseilta. Läheltä piti -tilanteet eivät tule poliisin korviin, sanoo Matti Kokkonen Tilastokeskuksesta.

”Antakaa ihmisen tehdä työnsä”

Tapani Orjala uskoo, että jokainen auraaja törmää ihmisten lumiraivoon. Auran pyöriminen edessä ärsyttää. Oman pihatien eteen syntynyt aurauspalte ärsyttää. Jos lunta lentää oman tontin reunaan istutetun pensasaidan päälle, se ärsyttää välillä jopa melkoiseen raivoon.

– Minut on juostu kiinni, ja kun olen avannut hytin oven, on raivottu päin naamaa. Autoilijat eivät viitsi näyttää vilkulla mihin ovat menossa ja hermostuvat, kun auraaja ei väistä risteyksessä.

Takaa suihkivia pyöräilijöitä on todella hankala nähdä, ja pahimmillaan kolistaan melkein takapyöriin Tapani Orjala

Tapani Orjalalla on terveisiä ja toiveita kanssaliikkujille:

– Kyllä auraajallekin tulee virheitä tulee ja niistä pitää vain yrittää ottaa opiksi, mutta antakaa ihmisen tehdä työnsä ja varoittakaa lapsia vaarallisista lumileikkipaikoista.

Palkka on myös hyvin henkilökohtainen asia. Se kertoo jotain ihmisen taloudellisesta asemasta suhteessa muihin sekä hänen työpanoksensa arvostuksesta.

Ohjelmistoalalla on joitakin harvoja yrityksiä, joissa on toteutettu avointa palkkamallia yrityksen sisällä.

Palkankorotusta voi ehdottaa myös työkaverille

Suunnittelija Vitali Gusatinsky on töissä ohjelmistoyritys Fraktiossa Helsingissä. 32 ihmisen kasvuyrityksessä kaikki tietävät toistensa kuukausipalkat ja työsopimukset. Lisiä ja tulospalkkioita yritys ei käytä. Avoimuus koetaan merkittävänä arvona, koska se lisää luottamusta.

– Me ollaan huomattu, että vaikka se ei aina ole helppoa, niin se kuitenkin vähentää paljon enemmän kitkaa asoiden käsittelyssä ja auttaa ratkaisujen löytämisessä, Gusatinsky sanoo.

Palkankorotusta voi ehdottaa myös työkaverille, koska kaikki tietävät, mitä toinen tienaa.

– Näkemällä muiden palkat voi verrata niitä omiinsa ja miettiä, että mikä on oma tilanne. Asian voi ottaa helposti esiin, että haluaisin keskustella mun palkka-asioista.

Fraktiossa toimitusjohtaja Jesse Peurula ei tee päätöstä mahdollisista palkankorotuksista yksin, vaan siitä päätetään useamman kanssa. Tyypillinen suunnittelijan palkka Suomessa on 3 000–4 500 euroa kuukaudessa.

" Tämä on perinteistä mallia parempi, sillä kaikki tietävät, miten palkka rakentuu"

Vanhempi konsultti Aleksandr Koltsoff on töissä ohjelmistokonsultointia tarjoavassa Rakettitieteessä. Palkkaus yrityksessä perustuu suoraan asiakastyöhön, sillä jokaisen työntekijän palkka on puolet asiakkaalle tehdyn työn laskutuksesta.

31 henkilön konsulttiyrityksessä tuntikirjanpito on avointa yrityksen sisällä, joten siitä pystyy päättelemään, mikä on kollegan ansiotaso. Koltsoff on tyytyväinen tämän tyyppiseen avoimuuteen.

– Olen ollut sekä yrittäjä että palkollinen, ja tämä palkkausjärjestelmä on perinteistä mallia parempi, sillä kaikki tietävät miten palkka rakentuu, hän sanoo.

Tulotason nostamiseen Koltsoffilla on kaksi vaihtoehtoa. Aloittaa keskustelut tuntihinnan nostamisesta asiakkaan kanssa, jolloin tukena on myös myyntipuolen ihmisiä. Jos on konsultoinut pitkään samaa asiakasta ja työn lisäarvo on noussut, saattaa siitä löytyä perustelu ansiotason nostamiseen.

Toinen tapa on kehittää pidemmällä tähtäimellä omaa osaamistaan sellaiseen suuntaan, josta asiakkaat ovat kenties valmiita maksamaan nykyistä enemmän.

Koltsoffilla ei ole huonoja kokemuksia työpaikallaan toteutetusta palkkojen avoimuudesta.

– Heille, jotka ovat eivät ole tehneet töitä yksityisyrittäjänä ja ovat tottuneet perinteiseen palkkamalliin, voi tulla yllätyksenä, että niin paljon on omissa käsissä. Minulle se on vain hyvä asia, hän sanoo.

Vincitissä työntekijät julkaisevat palkkansa

Tamperelainen ohjelmistoyritys Vincit on päätynyt palkkapolitiikassaan kerran vuodessa pidettäviin palkkaviikkoihin. Tällöin jokainen työntekijä voi esittää palkankorotusta työtoverilleen. Käytäntö on ollut voimassa jo useamman vuoden ja kokemukset ovat positiivisia.

– Suurin osa ihmisistä julkaisee palkkansa palkkaviikkojen aikana, eikä tässä oikeastaan ole mitään ihmeellistä, kun ihmisillä on samanlainen tausta ja työkokemus, sanoo toimitusjohtaja Tomi Pienimäki.

Lopullisen päätöksen, saako joku palkankorotuksen vai ei, tekevät yhtiön henkilöstöhallinto ja johto. Pienimäki kuitenkin huomauttaa, että palkat ja niiden avoimuus on yhä arka aihe suomalaisessa työelämässä, mutta palkkojen avoimuutta ja samalla palkkaperusteiden avoimuutta voisi Pienimäen mukaan hyvin lisätä.

Ohjelmistosuunnittelijoita on Suomessa noin 55 000, ja alalta puuttuu noin 10 000 työntekijää. ICT-ala yhteensä työllistää noin 120 000–180 000 ihmistä. Sen markkina on arviolta 3–6 miljardia euroa ja osuus bruttokansantuotteesta noin 6,5 prosenttia.

"Olisi helpointa, jos palkat olisivat avoimia alusta asti"

Korkeasti koulutettujen työmarkkinajärjestön Akavan työelämäasioiden päällikkö Lotta Savinko pitäisi ihannemallina palkkojen ja palkkauksen osalta sitä, että työpaikoilla olisi selkeästi määritellyt palkkapolitiikat, palkkausjärjestelmät ja näiden rinnalla julkiset palkkatiedot.

– Palkka on hyvin henkilökohtainen asia. Avoimeen palkkapolitiikkaan ja -kulttuuriin pääsemiseksi olisi helpointa, jos palkat olisivat avoimia heti toiminnan alusta asti. Kynnys lähteä muuttamaan palkkatietoja avoimiksi voi olla suuri, sillä niiden avaamiseen pitää saada työntekijän lupa.

Suomessa on yleisesti melko huono palkkatietämys ja palkoista puhuminen koetaan usein kiusalliseksi. Työpaikoilla esimiehen ja alaisen tulisi kerran vuodessa puhua palkasta ja kuinka oikeaksi sen kukin taho kokee sekä mitä toiveita ja tavoitteita sen suhteen on, Savinko huomauttaa. Pienistäkin asioista palkkaukseen ja sen epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen voi liittyä suhteettoman suurta tyytymättömyyttä.

– Palkkojen avoimuus sinällään on hyvä ja tavoiteltava asia, Savinko toteaa.

Akavassa noin 80 prosenttia jäsenistöstä on työ- ja virkaehtosopimusten piirissä. Akavalaisessa kentässä on kuitenkin yksityisellä sektorilla lukuisia aloja joilla ei ole työehtosopimuksia . Silloin palkat ja palkankorotukset määritellään työsopimuksella ja yrityksen palkkapolitiikan mukaisesti.

Palkka on henkilötieto

Juridisesti palkkojen salaisuus perustuu siihen, että yksittäisen työntekijän palkka on henkilötieto jota työnantaja ei voi jakaa kuin niille, jotka tarvitsevat tätä tietoa työnantajan palveluksessa, kertoo työoikeuden professori Seppo Koskinen Turun yliopistosta.

Työntekijä puolestaan saa kertoa palkkansa vapaasti. Koskisen mukaan joskus on katsottu, että palkka voisi olla liikesalaisuus, mutta näin se voi olla vain joidenkin todella korkeassa asemassa olevien kohdalla.

Liityntäliikenne laajalta alueelta ja odotettua suuremmat matkustajamäärät ovat voineet tehdä Espoon Matinkylästä koko Helsingin ja Espoon metron vilkkaimman aseman. Liityntäliikenne Länsimetron pääteasemana lähivuodet toimivaan Matinkylään käynnistyi kokonaisuudessaan 3. tammikuuta.

Matinkylän asemalta metroon on tehty noin 30 000 kyytiinnousua arkipäivänä. HSL:n joukkoliikenneosaston johtaja Tero Anttila arvioi, että korkein päiväkohtainen luku on ollut 32 000.

Anttilan mukaan näillä luvuilla Matinkylä on yltämässä jopa koko metroverkon vilkkaimmaksi asemaksi, ohittaen Helsingin perinteisen vilkkaat asemat Rautatientorin, Kampin ja Itäkeskuksen.

Varmuudella Matinkylää ei vielä kannata julistaa suurimmaksi, sillä tuoreet vertailutiedot Helsingin asemilta puuttuvat. Vuoden 2015 tilaston mukaan metron kyytiin nousuja oli Rautatientorilla 24 700, Kampissa 21 300 ja Itäkeskuksessa 23 300 arkipäivänä.

Rautatientorin luku on todennäköisesti kasvanut Länsimetron matkustajien myötä, kun taas Kampin on voinut laskea Espoon bussien jätyä pois Kampin terminaalista.

Helsingin keskustassa matkustajat jakautuvat Kampin, Rautatientorin ja Helsingin yliopiston eli entisen Kaisaniemen asemille, kun Matinkylään keskittyy liityntäliikenteen matkustajia varsinkin aseman länsipuolisilta asuinalueilta.

Viime viikolla muun muassa Uusi Suomi kertoi, että Länsimetron matkustajamäärä on ollut odotettua suurempi. Anttila arvioi, että koko Länsimetron asemien osuudella Lauttasaaresta Matinkylään on tehty arkisin mahdollisesti jopa 80 000 metron kyytiin nousua. Alkuperäinen arvio oli 60 000.

HSL aikoo kertoa tarkempia tilastoja Länsimetron vaikutuksista matkustajamääriin alkavalla viikolla.

Liukuportaissa ruuhkia Matinkylässä

Matinkylän asemalle on syntynyt ajoittain ruuhkia varsinkin liukuportaisiin ja niiden ympäristöön.

– Ihmisten liikkumisen sujuvuutta saatiin parannettua vaihtamalla liukuportaiden kulkusuuntia, jolloin ristikkäinen kulkeminen metrolaiturilla väheni, Anttila kertoo.

Hän kävi itsekin torstaina katsomassa, kuinka ihmisten kulkeminen metroon Matinkylässä toimii aamuruuhkassa.

– Jos useita busseja saapuu aamulla samanaikaisesti purkamaan matkustajia, pyrkii metron liukuportaisiin paljon ihmisiä ja niihin muodostuu jonoa. Tällaista havaitsin itsekin torstaina aamukahdeksan jälkeen, Anttila kertoo.

Perjantaiaamulta samaa havaintoa ei kuitenkaan tullut.

Toinen ruuhkautumista aiheuttava ilmiö on matkustajien pakkautuminen Matinkylästä lähtevissä metroissa liukuportaita lähimpänä oleviin, Helsingin pään vaunuihin. Metrojunista vain osa on uusinta mallia, jossa voi kävellä koko junan läpi ja etsiä näin väljempää tilaa.

Anttilan mukaan HSL etsii yhdessä metroliikennettä operoivan HKL:n kanssa ratkaisuja, jolla junien kuormitus olisi tasaisempi. Anttila myöntää, että aamuruuhkassa Matinkylästä on lähdetty täysillä junilla.

– Siitä, että ihmisiä olisi jäänyt asemille tai olisi junissa oltu kuin sillit suolassa, en torstailta tai perjantailta enää kuullut. Ehkä matkustajat ovat oppineet etsimään vapaita paikkoja, Anttila kertoo.

HSL aikoo lähettää kenttätutkijoita tekemään laskentoja ja analysoimaan matkustajien liikkumista Matinkylässä tiistaina ja keskiviikkona.

Liityntäliikenteeseen muutoksia, suurelta osin toiminut

Anttila kuvailee hyväksi uutiseksi sitä, että Etelä-Espoossa bussien liityntäliikenne on suurelta osin toiminut ja bussit pysyneet aikataulussa. Esimerkiksi pelko bussiterminaalin tai lähialueen katujen ruuhkista ei ole realisoitunut.

Ainakin kolmesta neljään liityntäliikenteen linjaa tarvitsee kuitenkin aikataulumuutoksia, kun osa vuoroista on tullut liian ruuhkaisiksi. Linjoille suunnitellaan vuorovälien tihentämistä ja aikataulujen muuttamista.

HSL aikoo kertoa näistäkin tulevista muutoksista tarkemmin alkavalla viikolla, kun niistä on ensin neuvoteltu bussiliikennöitsijöiden kanssa.

Nykyistä useampi metro ehkä Matinkylään saakka

Selvityksessä on myös, voiko nykyistä useampi juna liikennöidä ruuhka-aikoina Matinkylään saakka. Nyt joka toinen juna kääntyy Tapiolassa. Metrojunia ajava HKL tutkii, pystytäänkö tarvittaessa kaikki Espooseen ajavat metrojunat kääntämään Matinkylässä 2,5 minuutin vuorovälillä.

Toinen vaihtoehto on, että kaikkein kovimpana ruuhka-aikana osa nyt Tapiolaan jäävistä junista ajaisi Matinkylään, mutta eivät kaikki.

Liityntäliikenteen tuomat matka-aikojen pidennykset ja metron ruuhkaisuus ovat saaneet osan espoolaisista poliitikoista vaatimaan suorien bussilinjojen paluuta. Helsingin Sanomat kertoi Espoon poliitikkojen ja kaupungin reaktiosta keskiviikkona.

Anttilan mukaan nyt muodostetaan tilannekuvaa liityntäliikenteen ja metron toiminnan vakiintumisesta, ja tehdään ensin pienempiä korjauksia. Mahdollisia suurempia muutoksia arvioidaan tämän jälkeen.

Aiempia uutisia Länsimetrosta

Nyt se tapahtuu, 200 000 bussilla matkustavan elämä mullistuu – Näin varaudut länsimetron liityntäliikenteeseen

Näin länsimetro mullistaa bussiliikenteen vuodenvaihteessa: yksi suurimmista joukkoliikenteen mullistuksista miesmuistiin

Länsimetro hankaloittaa monien espoolaisten työmatkaliikennettä: "On alettava säästää autoon"

Mitä kaikkea yli miljardin maksanut länsimetro pitää sisällään? Sukella tästä kauan kaivatun metron syvyyksiin

Meriin kertyvä muovijäte ja ilmastonmuutos ovat saaneet tutkimuslaitokset eri puolilla maailmaa etsimään vaihtoehtoja öljylle.

Teknologian tutkimuskeskus VTT aloitti omat tutkimuksensa vaahtorainaukseksi kutsutun menetelmän parissa jo pari vuotta sitten.

Vuoden alusta Jyväskylässä otettiin käyttöön uusi pilotointilaitos, jossa kehitetään uudentyyppisiä sellupohjaisia materiaaleja.

Laitos on herättänyt yritysten kiinnostuksen heti.

– Tosi hienosti on lähtenyt käyntiin. Meillä on nyt käytännössä tilauskirjat täynnä seuraavat puoli vuotta, johtava tutkija Harri Kiiskinen iloitsee.

Tutkimustiimin päällikön Roope Siilaston mukaan etenkin metsäteollisuuden yritykset kaipaavat uusia tuotteita.

Se näkyy muutenkin kuin puheiden tasolla: VTT:n Future Fibre Products -hankkeessa on mukana 33 suurta kansainvälistä teollista yritystä, Suomesta muun muassa Metsä Group, UPM-Kymmene, Stora Enso, Valmet ja Kemira.

Kun taustalla on iso joukko suuria yrityksiä, Kiiskinen myöntää, että myös vaahtoteknologiatutkimus "on aika isolla".

Uusi laitos on rakennettu uusia tuotteita varten. Päällikkö Roope Siilasto

Vaahtoteknologia poikkeaa merkittävästi vanhasta tekniikasta. VTT:llä on Jyväskylässä myös vanhaa tekniikkaa edustava koelaitos, joka rakennettiin, kun koneisiin haluttiin lisää nopeutta.

– Uusi laitos on rakennettu uusia tuotteita varten. Se on paljon hitaampi, mutta sillä voidaan tehdä paljon paksumpia tuotteita, Siilasto kertoo.

Vaahtorainaus pitää sellukuidut erillään toisistaan ja siten saadaan aiempaa tasalaatuisempia ja paksumpia tuotteita.

Uusille tuotteille on kysyntää, sillä monissa maissa joidenkin muovipohjaisten tuotteiden käyttö on kielletty kokonaan.

Pakkaamisessa on paljon muovipohjaisia materiaaleja, mitä nyt yritetään korvata. Johtava tutkija Harri Kiiskinen

– Styrox on yksi tällainen raaka-aine, myös muovipusseja on kielletty, Kiiskinen sanoo.

Jyväskylän koelaitoksen tehtävänä on selvittää, miten paperin ja kartongin tuotantolaitteistoja voidaan käyttää uusien pakkaussovellusten, kuitukankaiden ja huokoisten eristeiden valmistuksessa ja jopa korvaamaan muoviperäisiä materiaaleja.

– Pakkaamisessa on paljon muovipohjaisia materiaaleja, mitä nyt yritetään korvata, Kiiskinen kertoo.

Kiiskisen mielestä esimerkiksi rakennusteollisuuden mineraalivilloja tai sairaalatekstiilejä voitaisiin korvata selluloosapohjaisilla tuotteilla, koska nykyisistä tulee paljon jätettä.

Koelaitoksessa on nyt käynnissä pilotointivaihe. Tyypillisesti kuluu muutama vuosi siihen, että uudet tekniikat tulevat teolliseen tuotantoon ja sitä kautta markkinoille.

Aivoverenkiertohäiriöistä kuntoutuvien terapiassa hyödynnetään nyt peliteollisuutta.

Kajaanilainen yritys CSE Entertainment on kehittänyt rehabWall-nimisen laitteen, joka sisältää kolme erilaista viihdepeleistä tuttua hyötypelialustaa. Näiden kolmen pelin avulla tuetaan aivoverenkiertohäiriö eli AVH-potilaiden kuntoutusta.

Uudessa laitteessa on virtuaaliympäristö, jossa käytetään VR-laseja. Peli kehittää ja mittaa katsekontaktia. Toisessa pelissä on Kinect-ympäristö, jossa käytetään hyväksi liikekameraa. Se kehittää ja mittaa kuntoutettavan erilaisia liiketoimintoja.

Kolmas hyötypelisovellus on kehitetty pyörätuolipotilaille. Siinä pyörätuolissa istuva kuntoutuja muuttaa painopistettä oikealle tai vasemmalle ja hakee tällä tavalla näyttöruudulla kulkevan hahmon avulla puistopolulta timantteja sekä väistelee esteitä.

– Ensimmäiset pelit on nyt tempaistu tällä kuntoutustuotteella. Laite on rakennettu nimenomaan aivohalvauskuntoutujille ja siinä on hyödynnetty niitä oppeja ja kokemuksia, joita olemme saaneet viihteellisten pelien rakentamisesta, kertoo CSE Entertainmentin myyntijohtaja Timo Turunen.

Kehittäjiensä mukaan aivoverenkiertohäiriön kuntoutukseen suunniteltu laite on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Laite esiteltiin ensimmäisen kerran viime syksynä Tampereen apuvälinemessuilla. Samalla sitä myös testattiin.

– Tällaiselle laitteelle on oikeasti kysyntää niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Kun puhutaan VR-teknologian tuomista hyödyistä ja pelillisyydestä, niitä kuntoutuksessa ei ole kovin paljon ollut. Pelilliset elementit lisäävät kuntoutuksen motivaatiota, sanoo Turunen.

Timanttien kalastusta

Kuhmolainen Arvo Koistinen on pyörätuolissa istuva AVH-kuntoutuja. Hän on kokeillut peliä aikaisemmin sen valmisteluvaiheessa. Nyt toisella kokeilukerralla edistystä tapahtui timanttien poiminnassa ja esteiden väistämisessä.

– Hoitomuotona peli voi olla hyvä, kun saa vähän liikutella itseään. Tulos oli parempi kuin viimeksi, kaikki on kiinni päästä, kertoo Koistinen.

Pää ja aivot kun harjaantuvat, niin timanttien kalastelu on helpompaa. Arvo Koistinen

Kaikkien kolmen eri hyötypelin vaikeusasteita pystytään muuttamaan monella eri tavalla kuntoutujan edistymisen mukaan. Pyörätuolissa toimimisessa ja itsensä liikuttelussa Koistisella ei ole ongelmia, jännitys toi kuitenkin oman haasteen pelaamiseen.

– Jos muisti on huono, niin varmasti ei peli onnistu. Pää ja aivot kun harjaantuvat, niin timanttien kalastelu on helpompaa, Koistinen sanoo.

Tylsään kuntoutukseen vaihtelua

Terveydenhuollon puolella kuntoutuspeleistä on puhuttu pitkään, ja nyt Kajaanissa on otettu ensimmäiset digiaskeleet. Kuntoutuksessa rehabWall-hyötypeli ei kuitenkaan syrjäytä ihmistä, vaan on yksi uusi työkalu.

– Ainakin puheterapiassa olemme aina vuorovaikutuksen kanssa tekemisissä, että ei se syrjäytä ketään. Meille se on yksi hieno työkalu lisää terapioihin. Se kannustaa myös omatoimiseen- ja yhteisharjoitteluun sekä omaisten ja vieraiden kanssa harjoitteluun, kuntoutumiseen ja toimii myös ajanvietteenä, kertoo puheterapeutti Emmi Korhonen Kainuun soten erikoisterapiasta.

Kainuun soten Kajaanin pääterveysaseman erityisterapiaosastolta löytyvää laitetta hyödyntävät yhteistyössä Kainuun soten fysio-, puhe- ja toimintaterapia. Idea laitteen hankintaan tuli hyvinvointi- ja terveysalan tarvekartoituksen kautta. Yhtenä erikoisterapian tarpeena oli hyötypelin saaminen yksikköön.

Erityisterapiaosastolla uutta laitetta odotettiin hartaasti, sillä sen kautta saadaan uusi, nykyaikainen ja mielekäs keino mukaan melko usein tylsään kuntoutukseen.

– Virtuaalimaailma ja hienot grafiikat tuovat vaihtelua kuntoutusmaailmaan. Meillä on täällä tylsät seinät ja pitkät kuntoutusajat, joten kuntoutujille tämä on mukavaa vaihtelua, sanoo Korhonen.

Muutenkin Kainuun sotessa puhaltavat uudet tuulet monella tavalla.

– Nyt meillä on maailman ensimmäinen AVH-peli. Kun uusi sairaala valmistuu, niin meillä on Suomen ensimmäiset kuntoutuskadut eli 3–5 kertaa 30 metriä leveät käytävät. Siellä kuntoutujat tekevät terapeuttien ja hoitajien kanssa töitä, kuntouttavat itseään ja hakevat myös vertaistukea, kertoo kuntoutuspalvelu- ja muutospäällikkö Marjo Kemppainen Kainuun sotesta.

Lisää harjoitusta

Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa (TAYKS) toimiva neurologi Mika Koskinen on tehnyt tutkimuksia AVH-kuntoutuksesta. Myös Aivoliitossa asiantuntijana toimineen Koskisen mielestä tarvetta rehabWall-tyyppiselle hyötypelille on olemassa.

– Mitä moninaisempi repertuaari meillä on kaikenlaisia kuntoutusmenetelmiä, niin sitä parempi, koska kaikille ei sovi samanlainen kuntoutus. On hyvä juttu, että meillä on erityisesti tähän tarkoitukseen kehitettyjä pelejä, kertoo Koskinen.

Aivoverenkiertohäiriöiden ja halvausten kuntoutuksessa tärkein mittari on se, kuinka paljon aikaa pystytään kuntoutukseen käyttämään. AVH-kuntouksessa se on myös suurin haaste. Suurin osa saa jonkinlaista terapiaa kerran päivässä, mikä tarkoittaa 45 minuuttia tai sitä lyhyempää aikaa. Kokonaisuudessa kuntoutus jää kuitenkin vähäiseksi.

Pelaaminen mahdollistaa monen prosentin kasvua kuntoutukseen, koska sitä voi tehdä myös itsenäisesti.

– Se on hyvä laajennus, koska ihmisresurssit ovat rajalliset. Toista ihmistä ei tarvita koko ajan mukana kuntoutuksessa, toteaa Koskinen.

Pelimaailmalla on tulevaisuutta terveydenhuollossa. Pelejä on jopa tarjottu lääkkeeksi siihen, että henkilöstöresurssit pienenevät. Ihmistä tarvitaan kuitenkin toisen ihmisen hoitamiseen, esimerkiksi jonkun on valittava kuntoutujalle oikea peli tai harjoitte. Peleillä voidaan tehostaa kuntoutusta.

– Jos verrataan sitä kumpi on parempi, kävelyrobotti vai ihmisfysioterapeutti, niin siinä on sama analogia. Tärkeintä on se, että saa harjoitusta paljon, koska silloin ihminen kuntoutuu. Mutta pelien kohdalla pitää olla joku, joka katsoo, että se todella toimii, sanoo neurologi Mika Koskinen.

Digiaskel on iso kuntoutukselle

AVH-potilaiden kuntoutukseen tarkoitetun rehabWall -hyötypelin mahdollisti kaksi vuotta toiminut Kainuun Edun DIHYTE-hanke.

RehabWall-laitetta on kehitetty yhteistyössä Kainuun soten erityisterapian kanssa ja kehittäminen jatkuu edelleen.

DIHYTE-hankkeessa on nyt toteutettu 10 erilaista kokeilua hyvinvointi- ja terveyspalveluiden kehittämisessä, rehabWall on yksi niistä. Hankkeen osatoteuttajana on ollut Kainuun sote sekä 30 yksityistä alan toimijaa.

– Lähdimme hakemaan toteuttajia ITC-toimijoiden puolelta, koska Kainuussa on koulutusta ja vahvoja tämän alan osaajia. Kaikissa kokeiluissa olemme lähteneet täyttämään niitä siten, että pyrimme löytämään pysyviä ratkaisuja, sanoo DIHYTE-hankkeen projektipäällikkö Timo Pekkonen.

Oulussa yhteensä seitsemän ihmistä on loukkaantunut kolmen henkilöauton risteyskolarissa. Yksi uhreista sai vakavia vammoja, ilmoittaa pelastuslaitos.

Autoissa olleista viisi on lapsia. Vakavasti loukkaantunut on aikuinen, kertoi päivystävä palomestari STT:lle.

Turma sattui Ylikiimingintien ja Koitelinkoskentien risteyksessä noin kello 17.15.

Tapahtumapaikalla poliisille selvisi, että Koitelinkoskentieltä oli ajanut henkilöauto Ylikiimingintielle väistämisvelvollisuus risteyksessä -liikennemerkin eli kärkikolmion takaa ja törmännyt Ylikiimingintietä ajaneeseen henkilöautoon. Tapahtumapaikalle oli tullut samaan aikaan Ylikiimingintietä pitkin myös kolmas henkilöauto. Koitelinkoskentieltä tullut auto kolaroi myös sen kanssa.

Poliisi tutkii onnettomuutta liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Päihteillä ei ollut osuutta tapahtumiin.

Ylikiimingintie saatiin avattua uudelleen liikenteelle onnettomuuspaikalla noin kello 18.30.

Korjattu otsikko: Onnettomuudessa loukkaantui seitsemän ihmistä. Aiemmassa otsikossa oli yhdeksän ihmistä. Lisätty poliisin antamia tietoja tapahtuneesta 16.1.2018 klo 08.04.

Taloudessa on palattu finanssikriisiä edeltävään aikaan. Sama on käymässä jätteille: Kotona syntyy saman verran kaikenlaista jätettä kuin vuonna 2008 eli reilut 500 kiloa vuodessa asukasta kohden.

Tavoite on kuitenkin ollut päinvastainen. Jätteiden syntyä piti vähentää ja saada se jäämään noin 450 kiloon asukasta kohden vuodessa.

Poliittisesta tavoitteesta on jääty siis yli 50 kiloa asukasta kohden. Viimeisimmät tiedot ovat vuodelta 2016.

Määrissä on reipasta kasvua taloustaantuman alkuvuosista. Esimerkiksi vuoden 2009 määrät olivat vain jonkin verran isommat kuin jätesuunnitelmien tavoitevuodet vuosituhannen alkupuolelta.

Yhä useampi jätekilo menee jätteenpolttolaitoksille. Laitoksille on rahdatttu viime vuosina entistä enemmän myös kodeissa syntyvää biojätettä. Polttolaitoksissa jätteistä tehdään lämpöä ja sähköä.

Kolmannes yhdyskuntajätteestä on biojätettä, joten sen osuuden muutokset näkyvät kaikessa jätetilastoinnissa.

– Monet kierrättävät helposti paperin ja vaikka lasit sekä metallit, mutta biojätteen kierrätys on tärkeintä, koska sen avulla kierrätysprosentti nousisi oikeasti, erityisasiantuntija Sirje Sten ympäristöministeriöstä sanoo.

Biojäte palaa turhaan

Biojätettä ei ole enää yli vuoteen viety kaatopaikoille. Kaatopaikan sijaan erottelematon biojäte näkyy nyt polttolaitosten osuuden kasvuna, kun se Stenin mukaan voisi näkyä kompostointi- ja mädätyslaitosten määrissä.

Biojätteen keräys on periaatteessa pakollista, mutta poikkeusten takia käytännöt vaihtelevat eri puolilla maata.

Kierrätys on kuitenkin järjestetty ainakin isommissa taloyhtiöissä, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulla arviolta ainakin joka toinen jättää biojätteen kierrättämättä. Sekäjätteestä yli puolet voi olla biojätettä.

– Biojätteen kierrätys on usein epämiellyttävää eikä niin helppoa, kuin vaikkapa muovi nyt uutena. Polttamalla se menee ihan hukkaan, Sten sanoo.

Kaatopaikkaralli jäänyt vähiin

Vaikka jätteiden määrän vähentämisessä ei ole päästy tavoitteisiin, kaatopaikkojen jäteralli on vähentynyt yllättävän nopeasti ja tavoitteita nopeammin.

Muutamassa vuodessa on päädytty tilanteeseen, jossa vain kolme prosenttia yhdyskuntajätteestä päätyy kaatopaikoille. Yhdyskuntajätteestä pääosa on kotitalouksien jätettä.

Biojätteen saaminen pois kaatopaikoilta on ollut suomalainen menestystarina Sirje Sten

Vielä viime vuosina kaatopaikoille vietiin tonneittain biojätettä.

– Olen vakaasti sitä mieltä, että biojätteen saaminen pois kaatopaikoilta on ollut suomalainen menestystarina. Ilmastovaikutukset olisivat olleet huomattavasti korkeammat kuin poltossa. Nyt pitää kuitenkin panostaa biojätteen keräykseen.

Sten ei usko, että biojätteen erilliskeräyksen määräyksien tiukentaminen parantaisi biojätteen kiertoa mullaksi, ravinteiksi tai maanparannusaineeksi.

– Kyllä tämä on asenteista kiinni. Suurissa kaupungeissa on jo biojätepöntöt.

Erityisesti biojätteen, mutta myös paperin sekä kartongin ja osittain muovin kierrätystä tehostamalla Suomessa voidaan Stenin mukaan päästä käyttökelpoisen jätteen kierrätystavoitteseen.

Polttamisen lisäksi tavoitteena on kierrättää 55 prosenttia syntyvästä yhdyskuntajätteestä vuoteen 2023 mennessä. Nyt aste on reilut 40 prosenttia.

Poltto ei esteenä kierrätyksen lisäämiselle

Sten ei allekirjoita väitettä siitä, että jätteenpolttolaitosten takia kierrätystavoitteita on vaikea saavuttaa. Polttamista ei hänen mukaansa ole tehty liian helpoksi tavaksi päästä jätteestä eroon.

– Nykyinen polttolaitoskapasiteetti on ihan hyvä vaikka kierrätys lisääntyisi. Polttolaitoksia ei ole liikaa.

Päinvastoin, arvioiden mukaan Suomessa tarvittaisiin vielä yksi uusi jätteenpolttolaitos.

Jätettä viedään Suomesta tällä hetkellä jonkin verran ulkomaille, kun jätteenpolttolaitoksille tuodaan yhdyskuntajätteen lisäksi jätteitä myös yrityksistä.

Kaivosyhtiö Keliber aikoo sijoittaa litiumkemiantehtaansa Kokkolan suurteollisuusalueelle. Yhtiön louhokset ja rikastamo rakennetaan Kaustiselle noin 50 kilometrin päähän. Alun perin myös litiumkemiantehtaan piti tulla Kaustisen rikastamon yhteyteen, mutta Kokkolan suurteollisuusalue nousi vaihtoehdoksi syksyllä.

– Päätimme laajan ja huolellisen tarkastelun perusteella sijoittaa litiumkemiantehtaan Kokkolaan KIP:n alueelle. Päätökseen vaikuttivat erityisesti KIP:n valmis infrastruktuuri, useiden tarveaineiden ja palveluiden saatavuus sekä ympäristönäkökulmasta alueella jo olemassa olevat vedenpuhdistus- ja jätteenkäsittelyratkaisut. Lisäksi kemiantehtaan sijainti Kokkolassa tarjoaa meille tulevaisuudessa enemmän joustavuutta erilaisissa markkinatilanteissa. Näemme myös, että tällä päätöksellä on myönteinen vaikutus litiumtuotantomme rahoitusneuvotteluihin ja rahoitusratkaisun toteutumiseen, toteaa toimitusjohtaja Pertti Lamberg yhtiön tiedotteessa.

KIP:n suurteollisuusalueella on valmis teollinen infrastruktuuri. Samoin monet Keliberin tarvitsemat tarveaineet ja palvelut ovat alueella saatavissa. Alueella on myös valmiit vedenpuhdistus- ja jätteenkäsittelyratkaisut.

Tehdas sijoittuu suurteollisuusalueelle Kemirantien ja junaradan väliselle alueelle Kokkolan Voiman ja polttoainevarastojen väliin. YVA-ohjelman mukaan tehdas työllistää 50 työntekijää. Tehtaan rakentamisen arvioidaan maksavan noin 115 miljoonaa euroa, mikä on puolet Keliberin kokonaisinvestoinneista.

Keliber suunnittelee aloittavansa kaivostoiminnan ensi vuonna, yhtiön rahoitusneuvottelut ovat vielä kesken.

Ympäristövaikutukset arvioidaan pieniksi tai keskisuuriksi

YVA-ohjelman mukaan alustavasti litiumtehtaan vaikutukset ilmanlaatuun ja ilmastoon arvioidaan pieniksi–keskisuuriksi. Merkittäviä vaikutuksia ilmanlaatuun tai ilmastoon ei hankkeesta arvioida aiheutuvan.

Kasvillisuus- ja luontotyyppivaikutusten osalta YVA:ssa tarkastellaan erityisesti tehdasaluetta ja sen ympäristöä sekä pöly- ja muiden ilmapäästöjen vaikutuksia erityisesti Santahaan metsäalueen suuntaan.

Ajoneuvoliikenteelle tehtaan vaikutukset olisivat alustavan arvion mukaan keskisuuret.

Malmi aiotaan käsitellä hallissa, joten pölypäästöt arvioidaan niin vähäisiksi, ettei niiden mallintamista nähdä tarpeellisena.

Prosessissa muodostuva jätevesi käsitellään joko jätevedenpuhdistamolla tai haihduttamalla.

Keliber järjestää YVA-ohjelman yleisötilaisuuteen tiistaina 16.1. 2018 kello 17.30–20 Ykspihlajan toimitalolla. Arviointiohjelmaan voit tutustua tarkemmin täältä.

Japanilaiset viranomaiset tekivät äskettäin tärkeän löydön Ishikawan alueen rannikolla. Se oli tupakka-aski.

Tupakka-aski oli siksi merkittävä, että se näyttää vahvistaneen viranomaisten epäilyt: seitsemän puuveneestä löydettyä ruumista ovat mitä luultavimmin pohjoiskorealaisia kalastajia. Askissa oli korealaista kirjoitusta.

Japaniin on siis taas ajautunut uusi pohjoiskorealainen alus, joita paikalliset ovat alkaneet kutsua "aavelaivoiksi". Sillä viitataan laivoihin, joiden miehistö on kuollut tai kadonnut.

Japanilaisen yleisradioyhtiö NHK:n mukaan laivoja ajautui rantaan viime vuoden aikana 104, mikä oli tähänastinen ennätys.

Vakoojia, pakolaisia vai epätoivoisia kalastajia?

Ilmiön syistä on esitetty erilaisia teorioita. Jotkut ovat jopa epäilleet, että kyseessä olisi Pohjois-Korean yritys ujuttaa vakoojiaan Japaniin. New York Timesin mukaan epäilykset olivat erityisen voimakkaita marraskuussa, kun kahdeksan pohjoiskorealaista löydettiin alukseltaan elävinä lähellä Yurihonjoa.

Selitys on kuitenkin epätodennäköinen, sillä laivojen miehistö selviää hyvin harvoin hengissä Japaniin asti. Ruumiit ovat usein osin mädäntyneet, mikä kielii viikkojen ajalehtimisesta merillä.

Jotkut ovat arvelleet, että aavelaivojen matkustajat ovat olleet pakolaisia. Tämäkin selitys vaikuttaa epätodennäköiseltä, sillä pohjoiskorealaisten olisi loogisempaa yrittää pakoon Etelä-Koreaan, minne olisi lyhyempi matka. Lisäksi monet hengissä löydetyt ovat pyytäneet, että heidät lähetettäisiin takaisin Pohjois-Koreaan, kertoo BBC.

Japanilaiset tiedotusvälineet pitävät todennäköisimpänä syynä ilmiölle hallinnon kalastajille asettamia saalisvaatimuksia. Eteläkorealaisen Pohjois-Korean tutkimuksen instituutin tutkimusjohtaja Seo Yu-suk arvioi marraskuussa, että Pojois-Korean hallinto vaatii kalastajia paikkaamaan maata riivaavaa ruokapulaa.

Kuolinsyyt epäselviä

Japanin viranomaiset selvittävät, mitä seitsemälle löydetylle pohjoiskorealaiselle on tapahtunut. Ruumiiden mätäneminen vaikeuttaa kuolinsyyn selvittämistä.

Aiemmissa tapauksissa on arveltu, että kalastajat ovat nääntyneet aluksilla nälkään. Myös sääolot merellä ovat raadolliset erityisesti talvisin.

Japanin rannikolle ajautuneet veneet ovat yleensä puisia, ja niissä on BBC:n mukaan teknisiä vajavaisuuksia, mikä selittää haaksirikkojen yleisyyttä.

Suomen Puolustusvoimilla on hyvä syy juhlia satavuotiasta taivaltaan. Armeijan arvostus on korkealla, samoin kansalaisten maanpuolustustahto.

Mutta milloin Suomen Puolustusvoimat sai alkunsa? Puolustusvoimilla itsellään ei ole siihen kantaa ja historioitsijatkin löytävät monta mahdollista päivämäärää.

Oliko perustamispäivä jo vuoden 1917 puolella?

Professori Martti Häikiö on kirjannut alun perin pioneerien Hakku-lehdessä kymmenen eri päivämäärää, joista itsenäisen Suomen Puolustusvoimat voidaan katsoa alkaneeksi. Häikiön mielestä on jopa hieman kiusallista, että asiasta ei ole yksimielisyyttä.

– Se johtuu siitä, että Puolustusvoimat on koko kansan yhteinen asia mutta kapina on koettu hyvin kipeäksi. Puolustusministeri Niinistö voisi sotahistorioitsijana päättää, mikä se päivä on.

Yksi vahva vaihtoehto on 16. toukokuuta 1917. Silloin hyväksyttiin Tukholmassa ratsumestari Hannes Ignatiuksen suunnitelma ”järjestää kantaväkeä”. Tukholmassa olleet suomalaissotilaat olivat lupailleet saksalaisille, että Suomesta löytyy jopa yli 200 000 miestä tukemaan saksalaisten maihinnousua sisällissodassa.

Päivämäärä on mielenkiintoinen myös siksi, että valkoisten voitonparaati järjestettiin Helsingissä tasan vuotta myöhemmin toukokuussa 1918. Siitä puolestaan tuli Puolustusvoimain lippujuhlan päivä 23 vuodeksi.

Seuraava mahdollinen syntymäpäivä on heinäkuun 27. päivä 1917. Silloin suomalainen eversti Nikolai Mexmontan ilmoitti Tukholmasta kirjeitse asettuvansa Suomen sotavoiman johtoon. Hänen tavoitteensa oli tukea Saksan mahdollista maihinnousua, jota yritettiin saada aikaiseksi jo vuoden 1917 puolella.

Syyskuusta 2017 Häikiö on löytänyt ainakin kaksi mahdollista syntymäpäivää lisää. Syyskuun 19. päivä 1917 Suomen senaatti eli silloinen hallitus perusti ratsupoliisikoulun Porvooseen. Koulun tehtävänä oli sekä ylläpitää järjestystä että toimia perustettavan vapautusarmeijan kantajoukkona.

Saman kuukauden aikana syntyi myös sotilasvaliokunta eli epävirallinen sotilaskomitea, joka keskittyi suojeluskuntajärjestön kehittämiseen. Sotilasvaliokunnan ensimmäinen kokous 25. syyskuuta 1917 on oikeastaan sotaministeriön perustamispäivä eli sekin voisi sopia Puolustusvoimien syntymäpäiväksi.

Onko oikea perustamispäivä tammikuussa?

Tammikuulta 1918 löytyy peräti viisi päivää, jotka voidaan katsoa Puolustusvoimien perustamispäiväksi.

Tammikuun 7. päivänä 1918 Senaatin eli hallituksen puheenjohtaja Pehr Evind Svinhufvud nimitti Sotilaskomitean valtion elimeksi. Se voitaisiin katsoa Puolustusvoimien todelliseksi alkamispäiväksi mutta Martti Häikiön mielestä oikea päivä tulee pian sen jälkeen.

Häikiö pitää oikeimpana perustamispäivänä 12. tammikuuta 1918. Silloin eduskunta antoi senaatille valtuudet järjestyksen palauttamiseksi maahan.

Häikiö perustelee valintaansa sillä, että eduskunnan antamat valtuudet tarkoittivat sekä toimivaa poliisivoimaa että sotilasvoimaa.

Mutta eivät mahdolliset syntymäpäivävaihtoehdot vielä tähänkään lopu.

Miten olisi 16. tammikuuta 1918, jolloin Svinhufvud antoi Mannerheimille valtuudet järjestyksen palauttamiseksi? Entä 19. tammikuuta 1918, jolloin Sotilaskomitea järjestäytyi esikunnaksi tai 25. tammikuuta 1918, jolloin Senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi?

Tammikuun 25. päivä on saanut kannatusta muun muassa tietokirjailija Jarl Kronlundilta ja professori Ohto Manniselta.

Voitonparaatista ei ollutkaan lippujuhlan päiväksi

Eläkkeellä oleva prikaatikenraali Pentti Airio sanoo, että myös valkoisten voitonparaatia Helsingissä 16. toukokuuta 1918 juhlittiin aluksi Puolustusvoimien perustamispäivänä, koska siitä tuli Puolustusvoimain lippujuhlan päivä.

Talvisodan aikana tultiin kuitenkin toisiin ajatuksiin, sillä päivä muistutti ikävästi kansan kahtiajaosta. Vuonna 1942 lippujuhlan päiväksi nimitettiin Mannerheimin syntymäpäivä 4. kesäkuuta.

Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa uudenvuodenaattona tapahtunut ampuminen saattaa jäädä mysteeriksi, sillä poliisi ei ole vieläkään edennyt tapauksen tutkinnassa. Poliisi on kuullut pariakymmentä ihmistä sekä uhria, mutta ratkaisevaa vihjettä tekijästä tai motiivista ei ole saatu. Ketään ei ole myöskään kiinniotettuna rikoksesta epäiltynä.

Tapaus sattui Kokkolassa Piispantiellä uudenvuodenaaton iltana puoli yhdentoista jälkeen, kun joku ampui omakotitalon ikkunan läpi ja haavoitti nuorta miestä päähän. Uhri on jo päässyt sairaalasta ja on tällä hetkellä kuntoutuksessa.

Tutkinnanjohtaja Anders Åfors arvioi tapauksen erikoiseksi, sillä mitään tietoa riidasta tai erimielisyyksistä ei ole tullut esiin. Syy vakavaan tekoon on täysin hämärän peitossa, myöskään tekninen tutkinta ei ole tuonut läpimurtoa.

– Jutun ratkaiseminen on todella haastavaa, ellei mahdotonta. Tapaus on kyllä erikoinen Suomen mittakaavassakin. Yleensä tällaisiin vakaviin rikoksiin liittyy alkoholia ja kärhämää. Nyt voidaan vain arvailla, onko kyseessä pelottelu tai päähänpisto, arvioi tutkinnanjohtaja Åfors.

Tutkimuksissa mikään ei viittaa kuitenkaan siihen, että teko olisi häiriintyneen henkilön hetken mielijohde.

Vihjeitä ampumistapauksesta on tullut niukasti. Lähinaapureilta poliisi on saanut joitain havaintoja illan aikana alueella liikkuneista ajoneuvoista, mutta tonteilla liikkuneista, tuntemattomista ihmisistä ei ole tullut vihjeitä.

Poliisi pyytää edelleen vihjeitä tapauksesta numeroon 0295 440 513.

Turkulaiset liikemiehet perustivat vuosituhannen alussa Turun Toriparkki Oy:n vauhdittamaan Turun kauppatorin alle rakennettavaa maanalaista pysäköintiluolaa eli toriparkkia.

Syksyllä 2017 yhtiön koko osakekanta myytiin tuntemattomasta summasta kaarinalaisen liikemiehen Jari Pölösen T-Park Oy:lle.

Pölösen tehtäväksi tuli etsiä rahoittajat parkkiluolalle. Ketkä hankkeen lopulta rahoittavat tai onko rahoitus vielä löytämättä, sitä mies ei suostu toistaiseksi kertomaan.

– En kommentoi tätä asiaa millään tavalla, mies vastaa, kun asiaa yrittää häneltä tivata.

Avoimuutta vaaditaan

Turun kauppatorilla ja sen ympäristössä alkavat toriparkin rakentamista valmistelevat työt jo parin kuukauden kuluttua. Turun kaupungin rakennuttamispäällikkö Janne Laine sanoo, että suunnitelmat ovat jo pitkällä.

– Yliopistonkadulta häviävät taksiasema ja parkkipaikat maaliskuun lopulla, ja katu suljetaan liikenteeltä. Huhtikuussa alkavat arkeologiset kaivaukset kauppatorilla. Torikauppa kauppatorilla loppuu toukokuussa ja siirtyy ortodoksikirkon edustalle, Laine kertoo.

Osa Turun päättäjistä on käärmeissään siitä, että kauppatorilla aloitetaan muutostyöt toriparkkia varten jo kahden kuukauden kuluttua, mutta T-Park Oy:n omistaja Jari Pölönen ei suostu kertomaan kuka tai ketkä rahoittavat parkkiluolan rakentamisen.

On hyvin erikoista, että rakennuslupa on hyväksytty, mutta meillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuka rahoittaja on. Niina Ratilainen

Avoimuutta toriparkkihankkeessa ovat vaatineet ainakin vihreät, perussuomalaiset ja vasemmistoliitto. Turun toiseksi suurimman puolueen vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Niina Ratilainen sanoo, että salailu toriparkin ympärillä pitäisi lopettaa ja rahoittajien astua esiin.

– On hyvin erikoista, että rakennuslupa on hyväksytty, mutta edelleenkään meillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuka toriparkkihankkeen rahoittaja on, Ratilainen sanoo.

Hänen mielestään yleinen etu vaatii tietoa toriparkin takana olevista tahoista.

– Tämä ei ole mikään yksittäinen tontti, johon rakennetaan taloa, vaan tämä on koko kaupungin keskeisin paikka. Kaupunkilaisilla ja kuntapoliitikoilla on oikeus tietää hankkeesta aivan kaikki. En ymmärrä, minkä takia ei voida avoimesti käydä keskustelua rahoituksesta, Ratilainen sanoo.

"Ei salata mitään"

Jari Pölösen mielestä politiikot ovat sekoittaneet yksityiset ja julkiset hankkeet. Koska toriparkkia tehdään yksityisellä rahalla, päättäjillä ei ole hänen mukaansa oikeutta tietää kaikkea etukäteen.

– Silloin, kun on julkisesta hankkeesta kysymys, valtuutetut varmasti tietävät kaikesta. Nyt, kun kyseessä on yksityinen hanke, ei meillä ole mitään tiedotusvelvollisuutta, Pölönen sanoo.

Rahoitus julkistetaan siinä vaiheessa, kun kaikki muut yksityiskohdat ovat kunnossa. Jari Pölönen

– Ei tätä mitenkään salassa tehdä, mutta tietyt asiat kerrotaan tietyssä vaiheessa. Rahoitus julkistetaan siinä vaiheessa, kun kaikki muut yksityiskohdat ovat kunnossa.

Pölönen arvelee voivansa kertoa toriparkin rahoittajat lähiviikkojen aikana. Turun toiselle suurelle vallankäyttäjälle eli kokoomukselle tämä riittää vallan hyvin. Valtuustoryhmän puheenjohtaja Olli Manni sanoo, että häntä ei tässä vaiheessa edes kiinnosta, kuka toriparkkihankkeen takana on.

– Jos rahoitus on kunnossa, se riittää, että kaupungin ei tarvitse osallistua toriparkin rakennuskustannuksiin, Manni sanoo.

Rahoitus julkistetaan pian

Olli Mannin mukaan toriparkin rakentamisessa on edetty kaikkien suunnitelmien ja sopimusten mukaan. Manni arvelee, että rahoittajat tulevat julkisuuteen heti kun toriparkista tehdyt valitukset on saatu pois päiväjärjestyksestä.

– Pölönen on luvannut, että asiat tulevat kaupunginhallituksen tietoon heti kun päästään työtilanteeseen. Minun käsitykseni mukaan asiat ovat menneet juuri niin kuin on sovittu, Manni sanoo.

Ennen kuin toriparkin varsinainen rakentaminen alkaa, toriparkin rakennuttajien pitää esittää Turulle vakuusselvitys siitä, että rahat hankkeen toteuttamiseen riittävät. Jari Pölönen sanoo, että tämä tulee tapahtumaan muutaman viikon sisällä.

– Esitämme vakuussopimuksen ensin kaupunginhallitukselle ja sitten tulemme julkisuuteen, Pölönen sanoo.

Tuleeko vielä uusi keskustelukierros?

Vihreiden Niina Ratilainen on seurannut toriparkin käänteitä lähes koko elämänsä ajan. Hän sanoo, että asian ympärillä vallinnut hämäryys on ollut kaikki vuodet silmiinpistävää. Ratilainen ei usko, että kaikki on nytkään niin selvää kuin hankkeen puuhamiehet antavat ymmärtää.

– Itse pelkään, että tulee vielä sellainen keskustelukierros, jossa haetaan kaupungilta jotain rahoitusta. Sitä emme voi kyllä hyväksyä, Ratilainen sanoo.

Kokoomuksen Olli Manni tyrmää ajatuksen tyystin.

– Ei pidä paikkaansa. Kaupungin kukkarolle ei tulla. Rakentajalta on oltava selvät vakuudet ennen kuin toriparkki lähtee liikkeelle, Manni sanoo.

Yksi asia, joka Turun toriparkissa on pysynyt hämärän peitossa vuosien ajan, on hankkeen hintalappu. On puhuttu miljoonahankkeesta, mutta kovin tarkkoja lukuja ei ole esitetty.

Toriparkin alkuperäinen puuhamies, turkulainen liikemies Heikki Vaiste arvioi muutama vuosi sitten, että kustannukset voisivat olla 50 miljoonan euron tietämissä.

Julkisuudessa onkin ihmetelty sitä, miten 2500 euron osakepääomalla toimiva Jari Pölösen T-Park pystyy moisen jättihankkeen toteuttamaan. Pölönen haluaa korjata väärinkäsityksen.

– En ole koskaan väittänyt, että T-Park rahoittaisi toriparkin rakentamisen. Minun tehtäväni on hankkia rahoitus ja yhteistyökumppanit, joiden kanssa hanke hoidetaan eteenpäin, Pölönen sanoo.

Ruotsin sosiaalidemokraatit hermostuivat Ruotsin kokoomuksen puheenjohtajan Ulf Kristerssonin Nato-lausunnoista Sälenin turvallisuuskonferenssissa. Kristersson sanoi aiemmin tänään Ylelle, että on ajan kysymys, milloin sosiaalidemokraatit kääntävät (kielteisen) Nato-kantansa.

Puolustusministeri Peter Hultqvist sanoo Ylelle, että Kristerssonin arvio on täysin perusteeton ja totuudenvastainen.

– Hänellä ei ole minkäänlaisia perusteita tälle, Hultqvist sanoo.

Hultqvistin mukaan sosialidemokraattien puoluekokouksen päätökset asiasta ovat selkeät.

– Meillä ei ole ole mitään aikeita hakea Nato-jäsenyyttä, vaan meidän puolueen perusta on sotilaallinen liittoutumattomuus ja yhteistyö muiden maiden kanssa, hän sanoi.

Hultqvist sanoo, että Ruotsin turvallispoliittinen linja on sama kuin Suomella. Suomi on Ruotsille kumppani, jonka kanssa tehtävä yhteistyö koskee myös rauhan ulkopuolisia olosuhteita.

– Kristerssonin puheet ovat fantasioita.

Hultqvist ei suostu spekuloimaan kysymyksellä mitä tapahtuisi, jos Suomi päättäisi hakea Nato-jäsenyyttä.

Ruotsissa on parlamenttivaalit vajaan kahdeksan kuukauden kuluttua.

Tunnelma on laimea. Missä on Ultra Bra? Missä on kansanliike?

Kuuden vuoden takaisesta Haavisto-ilmiöstä ei ole jälkeäkään.

Eletään syyskuuta, ja Pekka Haaviston kampanjan avajaisia Helsingin Altaalla. Pieni yleisö istuu pienessä tilassa puupenkeillä. Äänessä ovat itse ehdokas ja hänen tukijansa, oikeushammaslääkäri Helena Ranta, joiden tasaisen puuduttavat puheet tuntuvat pitkiltä.

Ei. Haavisto-ilmiö ei ole toistettavissa. Eikä se ole tarkoituskaan.

Pekka Haavisto Ylen vaalikoneessa ja -galleriassa: "Ydinasekielto voi tulla valitettavasti jonkun suuren katastrofin kautta"

Haavisto ja alkuvihreiden hirveät riidat

Rauhalliseksi mieheksi Pekka Haavisto vetää paljon riitoja puoleensa sekä kotimaan politiikassa että maailman konfliktialueilla. Haavisto tuntuu haluavan sinne, missä olisi jotain soviteltavaa.

Sovittelija-Haavistolle oli käyttöä jo varhaisvihreissä. Rooli loksahti sekä Heidi Hautalalle että Pekka Haavistolle.

– Eri taustoista ihmiset yrittivät löytää yhteistä tekemistä. Valtataistelu oli ihan hirveä, sanoo Vihreän Langan entinen päätoimittaja, nykyinen demarien kansanedustaja Timo Harakka.

Haavisto oli vihreiden puheenjohtaja, kun Harakka sai Haaviston aloitteesta potkut päätoimittajan paikalta vuonna 1994. Potkujen syystä on kaksi versiota. Toisen jutun mukaan Harakka olisi kysynyt Haavistolta haastattelussa, onko tämä homo. Vihreiden taustalähteiden mukaan potkut eivät johtuneet tästä tähän vaan syy liittyi lehden taloudenpitoon.

Toimittajan töistä Haavistokin lähti politiikkaan. Hän oli aikoinaan Vihreän Langan päätoimittaja. Sitä ennen hän oli kirjoittanut useisiin lehtiin ja punk-hengessä perustanut pienlehti Kompostin.

Näinä aikoina Haavisto valoi perustukset myöhemmälle uralleen. Hän pitää suurimpina saavutuksinaan juuri vihreän liikkeen luomista Suomeen ja Eurooppaan. Yhtenä keskeisistä henkilöistä hän on ollut mukana alusta asti.

Eduskuntaan Haavisto pääsi vuonna 1987 loistettuaan tv-tentissä ja saatuaan yllättävän hyvän tuloksen, lähes 8000 ääntä.

– Mystistä on, miten hänen suosionsa on vaihdellut niin paljon. Hän jopa putosi eduskunnasta ollessaan vihreiden puheenjohtaja vuonna 1995, Heidi Hautala ihmettelee.

"Pekka ei ole niin spontaani kuin voisi kuvitella." Heidi Hautala

Vaikka suosio romahti ja Haavisto jäi ilman eduskuntapaikkaa, Haavistosta tuli Suomen ensimmäinen vihreä ministeri, Lipposen hallitukseen. Salkkuun pakattiin ympäristö- ja kehitysasiat. Lipposelta Haavisto sai myös tönäisyn kohti kansainvälistä sovittelijan uraa YK:n ympäristöohjelmassa.

Haavisto sopii metsänomistajien ja sissipäälliköiden kanssa

Perinnöksi Lipposen hallituksesta Haavisto on kertonut saaneensa harmaantuneet hiukset. Niihin johti neuvottelut Natura-suojelusta metsänomistajien kanssa.

Haavisto tunnetaan sovinnollisuudesta. Hän jättää usein sanomatta, mitä ajattelee, ja hakee ratkaisua, asettautuu puolueettomaksi.

– Pekka ei ole niin spontaani kuin voisi kuvitella. Tämä voi olla laskelmoinnin oloista, mutta ilman tätä ominaisuutta hän ei olisi siellä missä on, Hautala kuvaa.

Haavisto keräsi kansainvälistä mainetta sovittelijana Sudanin Darfurissa. Hänen tapansa pitää yhteyttä riitojen osapuoliin on huomiota herättävän suora: hän järjesteli panttivankien evakuointeja ja neuvottelureissuja kriisialueille jopa soittelemalla kapinapäälliköiden matkapuhelimiin.

Näistä saavutuksistaan Haavisto osaa myös ottaa kaiken irti. Haastatteluissa ja puhetilaisuuksissaan hän kertoo reippaita sovittelujuttua, joiden sankari on aina Haavisto itse.

Haavistolla on korkea käsitys itsestään. Vihreän Langan juhlia on järjestetty Hvitträskissä ja Haaviston vaalijuhlia Kansallisteatterissa – suurmiesten jalanjäljissä.

Poliittinen lika ei tartu Haavistoon

Ministerinpaikka aukesi Haavistolle toistamiseen Kataisen hallituksesta, jonne hän nousi skandaalien takia eronneen Hautalan jälkeen.

Haaviston harmaan puvun tefloniin päivänpolitiikan lika ei ole tarttunut, vaikka hän omistajaohjausministerinä oli yhtenä vastuussa Fortumin verkkojen myynnistä Carunalle, jolloin sähkön siirtohinnat nousivat räjähdysmäisesti. Haaviston mukaan vastuu kuului Kataisen koko hallitukselle.

Sovittelijana Haavisto puhuu kaikille. Kaikkien sanaan on myös voitava luottaa. Muuten ei tule valmista

Sama jatkuu eduskunnassa. Hänen kontaktinsa ulottuvat eduskunnan eri puolille.

– Pysähdymme juttelemaan käytävällä, mitä ei tapahdu kaikkien kanssa, kertoo sinisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo.

Haavisto on kutsunut itseään asiapentiksi. Asiapenttiys kuulostaa värittömältä mutta on Haaviston vahvuus.

– Ulkopuolisen näkökulmasta hän on siksi arvostettu. Mutta politiikassa pitäisi panna myös nyrkkeilyhanskat ja pystyä haastamaan, Elo sanoo.

Eduskunnassa Haavisto tekee töitä ulkoasiainvaliokunnassa, missä hän perehtyy syvällisesti kyselemällä asiantuntijoilta.

Yksityisyyttään varjeleva sotilasmarssien ystävä

Yksityishenkilö Pekka Haavisto pyöräilee ilman kypärää. Edellä polkee nopeammin, ”latinorytmissä”, equadorilaistaustainen puoliso.

Näin Haavisto kertoo Anna-lehdessä. Hänen elämästään tuli kymmenien haastatteluiden aihe viime presidentinvaaleissa.

Homoseksuaalisuus on osa Haavisto elämää. Presidenttiehdokkaana hän ei ole korostanut asiaa, mutta viime aikoina ei myöskään peitellyt sitä.

Vielä puolueen puheenjohtaja-aikanaan Haavisto kertoi olevansa henkilö, jolle seksuaalisuus on taka-alalla. Puoliso ilmestyi kuviin 2000-luvulla ja on ollut otsikoissa niin linnan juhlien kavaljeerina kuin baaritappelusta Ruotsin-laivalla.

Haaviston tiedetään myös lekottelevan vanhassa mahonkiveneessä. Spotifyhin hän on koonnut listan parhaista sotilasmarsseista.

Siihen avoimuus sitten jääkin.

"Haavisto on ollut hyvin arvoituksellinen ja itseään ja yksityisyyttään varjeleva" Timo Harakka

– En missään tapauksessa tuntenut häntä yhtään, sanoo kansanedustaja, Vihreän Langan entinen päätoimittaja Timo Harakka.

Harakka oli aikoinaan vihreiden kanssa paljon tekemisissä, mutta Haaviston elämästä hän ei saanut minkäänlaista käsitystä.

– Haavisto on ollut hyvin arvoituksellinen ja itseään ja yksityisyyttään varjeleva. Tulee herkästi mieleen, että on ollut luotettujen tiukka piiri ja sitten muut sen ulkopuolella, Harakka arvioi.

– Väittäisin, että tunnen hänet. Olemme ystäviä 40 vuoden takaa, sanoo vihreiden entinen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Heidi Hautala.

Hautalan mukaan Haavisto huolehtii hyvin laajoista kontakteistaan. Pidättyväisen oloinen mies on aina koonnut ympärilleen porukoita ja innostanut, mistä on syntynyt monenlaisia projekteja. Mutta samalla on syntynyt läheinen luotettujen joukko. Joukkoon kuuluu ainakin vihreiden alkuaikojen poliitikkoja.

– Meillä oli kotona erittäin korostunut yksityisyyden kunnioitus. Muiden asiat eivät kuulu meille, meidän asiat eivät kuulu muille ja kukin elää omaa elämäänsä, Haavisto kertoi Anna-lehdessä 2014.

Valtiomiehen elkeet

Haavisto on ollut pop up -tapahtumajärjestäjä jo ennen kuin termi keksittiin. On ideoitu ja pidetty vaihtoehtoisia itsenäisyysjuhlia. On järjestetty konferenssi Venäjän jätevesiongelmista 1980-luvulla, kun kukaan ei vielä puhunut likavesien virtaamisesta Suomenlahteen.

Ympärillä on usein ollut sankka joukko nuoria. Vielä 1990-luvulla se tarkoitti myös iloisia ja meluisia jatkoja illanviettojen päälle.

Haavistolla ja osalla hänen lähipiiristään on vihreitä tarkkailleen Timo Harakan mukaan varsin juhlava ja valtiomiehinen käsitys itsestään.

Julkisen työn ja suurten ajatusten vastapainona on kätevän ja käytännöllisen ihmisen harrastuksia, Jopon korjaamisesta alkaen. Vaalikiertueella fuengirolalaisessa baarissa esiintyi tammikuun alussa dj Pekka.

Nuorena Haavisto kirjoitti pinkan interrail-oppaita, joissa annettiin maanläheisiä vinkkejä esimerkiksi korkkiruuvin ja lusikka-haarukka-veitsen tarpeellisuudesta rinkan taskussa.

Haaviston poliittiset kannat eivät mahdu puoluerajoihin

Suomi ei ole riittävän aloitteellinen YK:ssa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä. Tämä oli Haaviston kritiikin kärki presidentti Tarja Halosta kohti viime vaaleissa, mutta se on Haaviston kärki myös Niinistöä vastaan näissä vaaleissa. Kovin paljon uutta viime vaaleihin nähden Haavisto ei ole tuonut esiin.

Vaikka Haavisto vaikuttaa olevan arvoliberaali ehdokas ja Niinistö maltillinen arvokonservatiivi, ulkopoliittiset kannat ehdokkailla ovat hyvin samannäköiset.

Ylen vaalikoneessa Niinistö jättää kertomatta kantansa Nato-jäsenyyteen. Haavisto sen sijaan kertoo, ettei kannata Suomen liittymistä Natoon. Haaviston mielestä Suomeen muuttavat ulkomaalaiset tekevät Suomesta paremman paikan asua, tähänkään kysymykseen Niinistö ei halua vastata.

Haaviston suhde Venäjään on kovin toisen näköinen kuin ylätasolla johtajia tapaavan presidentin. Neuvostoliiton hajottua Haavisto haistoi maan tilanteen ja pinnan alla kytevät valtavat ympäristöongelmat. Vuonna 1992 hän järjesti Pietarissa korkean tason ympäristökokouksen – suomalaisena, vihreänä kansanedustajana. Kiinnostus Venäjään on säilynyt.

Kannat eivät ole yksioikoisia. Esimerkiksi maahanmuutosta hän sanoo asioita, jotka eivät istu keskustelun ääripäihin.

Maahanmuuton ongelmista on vaikea puhua leimautumatta rasistiksi, Haavisto sanoi Iltalehden mukaan kesäkuussa.

Hän taiteilee kannoissaan niin, että käytäntö menee ideologian ohi – tähän tapaan: rajoista halutaan huolehtia, mutta Suomen rakentamisesta kiinnostuneiden pitäisi voida entistä helpommin voida ylittää rajat, kuten Haavisto on sanonut esimerkikisi Helsingin Sanomissa.

"Haavisto on tarkoituksella häivyttänyt puolueen puheistaan ja kannanotoistaan." Simon Elo

Ennen viime presidentinvaaleja ja ennen vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisiä Haaviston kannat maahanmuuttoon olivat melko kriittiset. Imagen haastattelussa hän arvioi vuonna 2011, että Suomi voisi ottaa nykyistä enemmän kiintiöpakolaisia. Kuitenkaan monien henki ei ole uhattuna niin, että heidän pitäisi tulla Suomeen.

Simon Elo, entinen perussuomalainen, nykyinen sininen, katsoo Haaviston tarkoituksella häivyttäneen puolueen puheistaan ja kannoistaan.

– Epäpoliittisuus politiikassa, sitä kansalaiset kaipaavat, Elo sanoo.

– Hän on rakentanut oman poliittisen ohjelmansa niin, että se on laajasti hyväksyttävissä, puoluetoveri Hautala arvioi.

Haavisto on myös Helsingin Sanomien mukaan havainnut ihmisten olevan nyt turvallisuushakuisempia kuin ennen, ja hän sanoo ottavansa sen kampanjassaan huomioon. Haavisto siis haistelee, mistä kannattaa puhua. Kampanjatunnuksenakin on Suomen leijona.

Tentissä Haavisto on äänessä, mutta ei haasta muita tai piikittele. On vaikea sanoa, mitä mieltä Haavisto lopulta on. Hän kertoo asian eri puolia ja ehdottaa ratkaisuja – mutta ei vaadi niitä.

Haihtuuko raikkaus?

Haavistolla on tehtävä.

Vaalien lähestyessä Haavisto alkoi havahtua kotimaanpolitiikan hiljaiselostaan. Hän koki jälleen, että kansainvälisen tilanteen ja Suomen keskusteluilmapiirin takia hänen on asetuttava ehdolle.

Ura on viime vaalien jälkeen mennyt hiljalleen eteenpäin. Sovittelijan tehtävässään hän on sitten viime vaalien edennyt Euroopan rauhaninstituutin puheenjohtajaksi. Siellä hän yrittää kasvattaa EU:n roolia rauhantekijänä.

Kotimaanpolitiikassa mitään ikimuistoista ei uralla ole tapahtunut. Hän on oikeastaan ollut sen ulko- tai yläpuolella.

Haaviston vahvuudet presidenttipelissä ovat samat kuin ennenkin. Lähes. Kampanjakuvissa poseeraa kuusi vuotta vanhentunut mies.

– Kuuden vuoden välein et voi olla uusi tuore ja raikas vaihtoehto, Harakka laskee.

– Hän teki aikanaan päätöksen, ettei jää kuudeksi vuodeksi vastavoimaksi. Eikä hän ole asemoitunut Niinistöä vastaan, arvio sinisten Simon Elo.

Viimeksi kakkoskierroksen haastaja ei rähjännyt, vaan kilpailijat olivat korostetun sopuisia.

– Se molemminpuolinen kuoliaaksihalaaminen oli täysin poikkeuksellista presidentinvaaleissa, kampanjaa analysoinut Jussi Lähde arvioi Vihreän Langan artikkelissa viime vuonna.

Viime vaalien kakkoskierroksen tappio oli selkeä, 63-37. Jos Haavisto pääsee näissä vaaleissa toiselle kierrokselle, häviö on todennäköisesti ainakin yhtä suuri

Neljäkymmentä vuotta politiikassa, komea kotimainen ja kansainvälinen ura.

– Hän suunnittelee aika pitkälle eteenpäin. En ihmettelisi, jos hänestä tulisikin presidentti – kuuden vuoden päästä, läheinen puoluetoveri Heidi Hautala ennustaa.

Pekka Haavisto on Ylen presidentinvaalitentissä tiistaina 16. tammikuuta TV1:ssä klo 21.00. Suorassa lähetyksessä myös Haaviston puhe yleisön edessä. Tenttiä ja sen analyysia voi seurata myös Ylen verkkosivuilla.

Antwerpenissä Belgian pohjoisosassa pelastustyöntekijät ovat löytäneet kahden ihmisen ruumiit räjähdyksessä romahtaneen asuinrakennuksen raunioista, kertovat belgialaislhdet, muun muassa Le Soir ja L'Echo.

Ruumiita ei ole toistaiseksi tunnistettu. Räjähdyksessä on loukkaantunut 14 ihmistä, heistä viisi vakavasti. Le Soirin mukaan yhden loukkaantuneen tila on kriittinen.

Pelastustyöt jatkuvat yhä, vaikkei ole tiedossa, että talossa olisi muita ihmisiä.. Poliisi kertoo, että romahtaneesta rakennuksesta on pelastettu useita ihmisiä, joista ainakin yksi on lapsi.

Räjähdys tapahtui Antwerpenin keskustassa, Paardenmarktin alueella myöhään maanantai-iltana. Se vaurioitti kolmea vierekkäistä rakennusta, joista ainakin yksi romahti kokonaan.

Räjähdyksen syyn tutkinta alkaa, kun etsinnät räjähdyspaikalla on saatu päätökseen. Poliisi ilmoitti nopeasti, ettei kyse ollut terrorismista. Syyksi on epäilty kaasuvuotoa.

Alueen asukkaat ovat lähettäneet onnettomuuspaikalta kuvia muun muassa Twitteriin. Kuvista näkyy, kuinka yhden kadun kerrostalon julkisivu on täysin romahtanut.

Itä-Suomessa ilves ja ihminen kohtaavat toisensa yhä useammin. Syynä tähän on se, että metsäisessä Itä-Suomessa majailee koko Suomen tupsukorvista suuri osa. Itä-Suomessa ilveksen kanta on viime vuosina vahvistunut, kun muualla maassa kannan kasvu on taittunut.

– Itä-Suomessa metsäelinympäristö selittää kannan kasvun. Metsissä on ilvekselle saalistettavaa, kertoo Etelä-Savon riistapäällikkö Ohto Salo.

Ilves nousi puheenaiheeksi viikonloppuna Mikkelissä, kun ilvesten epäillään hyökänneen hevosaitaukseen. Salo kertoo, että Suomen lähihistoriassa on pystytty todistamaan vain yksi tapaus lähes varmasti, jossa ilves on hyökännyt hevosen kimppuun.

Salon mukaan muihin suurpetoihin verrattuna ilves ahdistelee kotieläimiä suhteellisen harvoin.

– Lähtökohtaisesti ilves ei hyökkäile pihapiirin eläimiä kohti, mutta esimerkiksi vapaana juokseva kissa saattaa kadota ilveksen toimesta. Kesäisin ja syksyisin myös lampaat saattavat joutua hyökkäyksen kohteeksi, jos ovat sellaisella paikalla, missä ei ole aitauksia.

Ilveshavaintoja tehdään päivittäin

Koko maassa arvioidaan olevan noin 2500 ilvestä. Näistä suuri osa vaeltaa Itä-Suomen metsissä. Itä-Suomen eli Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella arvioidaan olevan 735-770 ilvestä.

Juuri kannan vahvistuminen on syy sille, että ihminen näkee ilveksen yhä useammin Itä-Suomessa. Ilvestä tavataan haja-asutusalueiden lisäksi kaupunkien liepeillä. Salo kertoo, että esimerkiksi Etelä-Savossa, jossa ilveksen kanta on vahvistunut viime vuosina, ilveshavaintoja kirjataan ympäri maakuntaa jopa useita kymmeniä päivittäin. Ilvespentue voi liikkua jopa kymmenien tuhansien hehtaarien alueella.

– Ilveksen näköhavainnoista kannattaa ilmoittaa oman alueen petoyhdyshenkilöille. Riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö ovat usein vapaaehtoisia metsästäjiä, jotka tulevat jälkiä tarkastamaan. He kirjaavat näköhavainnon ylös. Jos suurpedon näkee, niin lähinnä siitä kannattaa olla tyytyväinen, Salo kertoo.

Jos ilves vierailee usein esimerkiksi omassa kotipihassa, niin myös silloin Salo neuvoo ottamaan yhteyttä oman alueen petoyhdyshenkilöön, joka löytyy esimerkiksi Suomen Riistakeskuksen verkkosivujen haulla.

Ilves on rauhoitettu erakko

Ilves on rauhoitettu kissaeläin, jota metsästetään kannanhoidollisella poikkeusluvalla. Esimerkiksi Etelä-Savossa on tälle metsästyskaudelle myönnetty 38 pyyntilupaa. Viime vuonna poikkeuslupia oli 35. Metsästyskausi kestää joulukuun alusta helmikuun loppuun.

Luonteeltaan erakkomainen ilves liikkuu mielellään öisin. Salo sanoo, että ilvestä ei tarvitse pelätä.

– Mutta tietysti niin kuin kaikkien villieläinten kohdalla, on terve kunnioitus niitä kohtaan ihan paikallaan. Takki auki ei tarvitse joka tilanteessa mennä, jos vaikka jostain syystä sattuisi olemaan niin, että kovin lähelle ilvestä pääsee. Terveen ilveksen kohdalla ei pitäisi kuitenkaan olla kovin mahdollista, että se kovin lähelle tulisi.

Ensi lauantaina on kulunut vuosi siitä, kun Donald Trump vannoi presidentin virkavalansa.

Ensimmäistä virkavuotta ei voi parhaalla tahdollakaan pitää loistokkaana. Trump on yksi kaikkien aikojen epäsuosituimmista Yhdysvaltain presidenteistä maailmalla.

Yhdysvalloissa poliittinen jakautuminen on syventynyt vuoden aikana. Myös oma puolue republikaanit on kahdessa leirissä suhteessaan presidenttiin.

Virkakautta on jäljellä kolme vuotta ja tunnelin päässä vilkkuu valoakin. Trump hyötyy siitä, että Yhdysvaltain taloudella menee hyvin. Pörssikurssit ovat pysyneet ennätyskorkealla.

On muitakin asioita, jotka eivät välttämättä ole Trumpin aikaansaannoksia, mutta joita hän voi pitää poliittisina saavutuksinaan.

1. Verouudistus

Kongressi hyväksyi joulun alla ensimmäistä kertaa 30 vuoteen massiivisen verouudistuksen. Trump ajoi sitä voimakkaasti. Yhdysvaltalaisten yritysten verot laskevat. Kansalaisista ne laskevat suhteellisesti eniten rikkaimmalta kansanosalta, johon Trump itse kuuluu.

2. Gorsuch korkeimman oikeuden tuomariksi

Trump toteutti viime keväänä yhden kannattajiensa tärkeimmistä vaatimuksista. Hän nimitti korkeimman oikeuden tuomariksi konservatiivisen Neil Gorsuchin. Lisää tuomarinimityksiä voi olla tulossa, ja Trump aikoo jatkaa aloittamallaan konservatiivisella nimityslinjalla.

3. Sääntelyä on purettu

Trump lupasi purkaa sääntelyä niin paljon kuin mahdollista niin rahamarkkinoilta kuin ympäristönsuojelusta.

On ristiriitaista, kuinka paljon hän on lupauksistaan oikeasti toteuttanut, sillä moni Trumpin päättämäksi merkitty sääntö olisi umpeutunut joka tapauksessa viime vuonna. Luonnonsuojelijat vastustavat jyrkästi Trumpin hankkeita.

4. Koreat neuvottelevat

Trump uhosi twitterissä, että hänellä on suurempi ydinasenappula kuin Kim Jong-unilla. Se herätti kauhua, mutta todennäköisesti osaltaan myös lisäsi Koreoiden halua neuvotella.

Koreoiden edustajat tapasivat viime viikolla ensimmäistä kertaa useaan vuoteen maiden rajalla ja sopivat, että Pohjois-Korea voi lähettää urheilijoita ensi kuussa Etelä-Koreassa järjestettäviin talviolympialaisiin.

5. Peruskannattajakunta on säilynyt

Trumpin kokonaissuosio on alhainen, viimeisimpien mittausten mukaan hivenen alle 40 prosentissa. Hän on kuitenkin pystynyt säilyttämään suosionsa kohtalaisen hyvin niissä ryhmissä, jotka ratkaisivat presidentinvaalit hänen edukseen. Niitä ovat erityisesti valkoinen työväenluokka ja evankeliset kristityt.