Bingosta on tullut häiden suosittu seuraleikki, joten Britannian morsiusparikin ansaitsee omansa. Meghanin ja Harryn hääbingoon on listattu asioita, joita heidän häissään todennäköisesti tapahtuu.

Hääbingoa voi pelata yksin tai joukolla. Ole tarkkana ja yritä havaita ruudukossa mainittuja tapahtumia tai henkilöitä. Kun saat bongauksia täyteen viisi ruutua pysty- tai vaakasuoraan, huuda BINGO! Päätehtävä on kuitenkin kerätä mahdollisimman monta havaintoa.

Lähetystä odotellessa voit lukea lisää Meghan Marklesta ja prinssi Harrystä:

Entä jos tosielämä olisi kuin draamasarja The Crown? "Meghan Markle ja prinssi Harry saisivat kaksi lasta, joista toinen olisi tumma ja toinen vaalea, ja siitä syntyisi hämminkiä"

Isä ei osallistu Meghan Marklen ja prinssi Harryn häihin – Kuka saattaa morsiamen alttarille lauantaina?

Tummaihoiset britit ovat Meghan-huumassa - prinssin morsiamesta toivotaan Britannian Obamaa

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) antoi potkut luonnonvara-asioista vastanneelle erityisavustajalleen maaliskuussa. Satu-Marja Tenhiälä oli ehtinyt työskennellä ministerin erityisavustajana seitsemän kuukauden ajan. Iltalehti kirjoitti aiemmin, että potkujen taustalla on ministerin sovinismi. Tenhiälä vahvistaa Ylelle asian, mutta ei halua kommentoida yhteistyön päättymistä enää mitenkään.

Tenhiälä haluaa, että asiasta keskustellaan yleisellä tasolla niin, että arkipäivän sovinismi työpaikoilla tulee esille. Tenhiälä korostaa, että jatkaa työtään MTK:n asiantuntijana eikä halua puuttua ministerin toimiin enää mitenkään.

– Olen nyt nostanut kissan pöydälle, ja toivon, että tästä keskustellaan yleisellä tasolla, Tenhiälä sanoo.

– Saamani palautteen mukaan, tietynlainen (sovinistinen) naisten kohtelu on aika yleistä, hän jatkaa.

Tenhiälä kertoo saaneensa paljon hyvää palautetta siitä, että potkujen taustat nousevat esille. Tenhiälän mukaan palautetta on tullut muun muassa valtionhallinnossa työskenteleviltä ja yksityisellä sektorilla työskenteleviltä naisilta.

Iltalehti kirjoittaa, että Tenhiälä osasi odottaa potkuja, sillä yhteistyö ei sujunut ministerin kanssa. Ministeri voi valita avustajansa ja voi myös antaa potkut, jos yhteistyö ei suju ministerin toivomalla tavalla. Tenhiälä kertoo, että hän ei ole saanut potkuja huonosti tehdyn työn takia, vaan taustalla on sovinismia. Hänen mukaansa ministeri Lepälle koulutettu nainen on ongelma.

Pääministerin poliittinen avustaja puolustelee Leppää

Pääministerin erityisavustaja Riina Nevamäki ja keskustan kansanedustaja Hanna Kosonen puolustavat maa- ja metsätalousministeri Jari Leppää (kesk.) Twitterissä.

Kumpikin sanoo, ettei Leppä ole sovinisti, vaan kohtelias mies. Kososen mukaan Leppä on aina tukenut ja tsempannut häntä ja nostaa toiminnallaan sekä naisia että miehiä.

Nevamäen mielestä Lepällä ei ole myöskään vaikeuksia puhua koulutetun naisen kanssa, vaan päinvastoin hän on erittäin yhteistyökykyinen ihminen.

Lue myös:

Ministeri Leppä sovinismisyytöksistä: Olen ollut aina tasa-arvon puolestapuhuja

Kuluneen viikon suosituin puheenaihe on ollut kansanedustaja Susanna Kosken (kok.) ja työttömän Anna-Maija Tikkasen kohtaaminen Ylen Kuplat-ohjelmassa. Kosken esiintyminen aiheutti rajun julkisen keskustelun niin tiedotusvälineissä, sosiaalisessa mediassa kuin eduskunnassakin.

Ylen Pressiklubissa vieraillut Koski näki koko kohun vasemmiston masinoimana lokakampanjana, häneen kohdistuneena, järjestelmällisesti suunniteltuna henkilökohtaisena hyökkäyksenä.

– Kun viha kohdistuu yhteen henkilöön, kyse on sotakielellä ilmaistuna, näin karrikoiden, vastustajan eliminoinnista. Suomalaisessa kontekstissa se on ihan saavutus, jos on kyseessä vasemmiston vihollinen, Koski sanoi.

Kosken mukaan hänen ympärillään pyörinyt kohu on "suurin ad hominem -ripuli, mitä Suomen kansa on koskaan miesmuistiin kohdannut". Tällä Koski tarkoitti henkilöön käyvää hyökkäystä, jossa huomio keskitetään keskusteltavan aiheen sijasta yksittäiseen henkilöön.

– Samaa tapahtui aktiivimallin kanssa. Tarkoitus on traumatisoida Suomen päättäjät, ettei esimerkiksi sosiaaliturvaa uudistettaisi.

Kosken mukaan yksittäisiä poliitikkoja yritetään tällä tavalla hiljentää, estää puhumasta vaikeista asioista.

Pressiklubissa käsiteltiin erityisesti Kuplat-jakson kohtaa, jossa Koski kertoi, että "meillä jokaisella on kuule rajoitteita" nauraen, kun työtön Anna-Maija Tikkanen kertoi omista rajoitteistaan. Joidenkin kommenttien mukaan Kosken rajoite on empatiakyvyttömyys.

Koski vastasi, että hän vain yritti hakea ratkaisuja. Hänen mukaansa politiikassa järjen käyttö tunteiden sijaan on hyvin tärkeää.

– Mä kyllä koin, että puhuin ihmiselle hänen mahdollisuuksiensa kautta. Se on mun mielestä ihan hyveellistä politiikkaa. Se on ehkä tässä yhteiskunnassa laajemminkin vika, että lähestytään rajoitteiden kautta, eikä mietitä sitä, mikä kaikki olisi jonkun kohdalla mahdollista, Koski sanoi.

Jussi Halla-ahon pyöräilykypärässä lukee I love my brain, suomeksi: rakastan aivojani.

Puolueen puheenjohtaja kertoo pyöräilleensä tapaamiseen vanhan puoluetoimiston kautta, jos toimittaja ja valokuvaaja olisivat vahingossa väärässä osoitteessa.

Perussuomalaiset on muuttanut Helsingin Erottajalta kulman taakse Iso Roobertinkadulle. Vanhan ja uuden puoluetoimiston loukku on yksi Halla-ahon päänvaiva, mutta palataan siihen myöhemmin.

Halla-aho puhuu lauantaina perussuomalaisten puoluevaltuuston väelle Helsingissä. Maahanmuuttopolitiikan tiukennus on yksi teema, kun puolue lähtee kampanjoimaan maakunta- ja eduskuntavaaleihin.

Perussuomalaiset ei helpottaisi Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ETAn ulkopuolelta tulevien työntekijöiden pääsyä Suomeen. Eikä Halla-aho edes usko, että EU:n ulkopuolelta tulevat työntekijät pelastaisivat valtion verotulot tai kansalaisten eläkkeet, päinvastoin.

– Saatavuusharkintaa pitäisi tiukentaa nykyisestä huomattavasti.

Torstaina toimihenkilöiden keskusjärjestön STTK:n puheenjohtaja Antti Palola esitti ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopumista, kunhan tarkastuksiin ja valvontaan riittää rahaa. Palolan mukaan Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttoa.

Suomessakin väki voisi harmaantua ja vähetä Japanin malliin

Jussi Halla-ahon puolesta Suomi voisi kulkea Japanin tietä: väki vähenee ja ikääntyy.

– Suomessa voi aivan hyvin olla tulevaisuudessa paljon pienempikin väestö.

Maahanmuutto ei ole synnyttänyt meidän huoltosuhdeongelmaa, mutta se pahentaa sitä. Jussi Halla-aho

– Japani halutaan pitää japanilaisena, ongelmia ei yritetä ratkaista maahanmuutolla, vaikka siihen olisi Aasiassa oikein hyvät edellytykset. Siellä on hyväksytty, että tulevaisuuden Japanissa on paljon vähemmän ihmisiä kuin tänä päivänä.

Halla-aho paikkaisi Japanin mallin mukaan väestön ikääntymistä teknologisella kehityksellä, robotisaatiolla ja toimintoja tehostamalla.

Japani on yksi maailman talousmahdeista. Maassa syntyvyys on alhainen ja väestön odotetaan vähenevän tulevaisuudessa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja myöntää, että alhaisesta syntyvyydestä ja väestön ikääntymisestä kertyy ongelmia vuosikymmeniksi huoltosuhteeseen, siis työtä tekevien määrään suhteessa muihin.

Halla-ahon mielestä maahanmuutto ei kuitenkaan paranna huoltosuhdetta Suomessa. Hän ei siis luota, että riittävä määrä maahanmuuttajia saisi töitä ja saavuttaisi suomalaisen tulotason, vaan jäisi työttömiksi ja joutuisi turvautumaan enemmän tulonsiirtoihin kuin maksaisi veroja.

– Maahanmuutto ei ole synnyttänyt meidän huoltosuhdeongelmaa, mutta se pahentaa sitä.

"Täytyy kiristää vyötä, jos verotulot vähenevät"

Tässä kohtaa pitää kysyä, mikä on Halla-ahon keino ratkaista huoltosuhde, jos väestö ikääntyy eikä lapsia, uusia työntekijöitä synny. Siis miten pidetään huolta, että työtä ja työssä kävijöitä riittää yhteiskunnan palvelujen ylläpitämiseksi? Mistä kertyvät verotulot valtiolle ja kunnille, miten turvataan eläkkeiden nykytaso?

– Sitten täytyy kiristää vyötä, jos julkinen raha ja verotulot vähenevät.

Halla-aho ei vastaa kysymykseen, merkitsisikö vyön kiristäminen esimerkiksi sosiaaliturvan leikkausta, kun seuraavan kerran huonommat ajat koettelevat maan ja valtion taloudessa.

– Uskon, että ihmiset ovat kyllä valmiita kipeisiinkin päätöksiin rahojen ollessa loppu, jos he samalla kokevat, että järjestelmä on oikeudenmukainen.

Halla-ahon mukaan ihmisten oikeudentajua loukkaa, jos, silloin kun ollaan köyhiä ja kipeitä, kylvetään rahaa lapiokaupalla jonnekin muualle. Tällä vertauksella Halla-aho soimaa Suomen maahanmuutto- ja eurooppapolitiikkaa.

Vastaukseen Halla-aho kytkee kansainvälisen ilmastopolitiikan velvoitteet Suomelle. Energiaa tarvitsevan vientiteollisuuden edellytyksistä täytyy pitää huolta. Perussuomalaiset kokee EU-maiden sopimien ilmastotoimien taakan Suomelle epäoikeudenmukaiseksi.

Halla-ahon talouspoliittinen yleisperiaate on, että velkaantuminen ei voi jatkua. Pitää elää suu säkkiä myöten.

Ruotsi Halla-aholle varoittava esimerkki

Halla-ahon mielestä EU:n ulkopuolisten työntekijöiden saatavuusharkinta ei estä osaajien tuloa Suomeen, koska osaajat on jo vapautettu harkinnasta.

Työvoimaa on tulvinut lähinnä sellaisille aloille, joilla työvoimasta on jo valmiiksi ylitarjontaa. Jussi Halla-aho

– Suurin osa niistä, jotka tulevat saatavuusharkintakanavaa pitkin, on laitossiivoojia ja vastaavia.

Halla-aholle EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten työntekijöiden saatavuusharkinnan purkanut Ruotsi on varoittava esimerkki.

– Työvoimaa on tulvinut lähinnä sellaisille aloille, joilla työvoimasta on jo valmiiksi ylitarjontaa. Eli maahanmuuttajia tulee sellaisille aloille, joilla on nimenomaan maahanmuuttajista koostuvaa vähän koulutettua, kielitaidotonta työvoimaa jo yllin kyllin tarjolla.

Viime eduskuntavaalien jälkeen Eurooppaa kohtasi pakolaiskriisin. Myös Suomi tiukensi omia säädöksiään turvapaikanhaussa.

Halla-aho puhuu edelleen vielä tiukemman maahanmuuttopolitiikan tarpeesta.

Halla-aho vertaa SDP:n eläkelupausta nigerialaishuijaukseen

Halla-aho ei ollut ehdolla viime eduskuntavaaleissa vuonna 2015. Hänet valittiin EU-parlamenttiin 2014.

Seuraaviin eduskuntavaaleihin puolueen puheenjohtaja aikoo ehdolle.

Halla-aho tavoittelee perussuomalaisille paikkaa hallitusneuvotteluihin, mutta ei halua arvioida puolueita, joiden kanssa perussuomalaiset neuvottelupöytään pääsisi tai haluaisi.

– En pidä elämän ja kuoleman kysymyksenä, olisinko itse ministerinä siinä tapauksessa, että perussuomalaiset osallistuisivat hallitukseen. Tietenkin oletusarvoisestihan näin on.

Yleensä puolueen puheenjohtaja on ministerinä hallituksessa. Mutta perussuomalaisten hallitusennuste ei ole hyvä.

Viime kesänä keskusta ja kokoomus näyttivät Halla-ahon johtamille perussuomalaisille ovea ulos hallituksesta. Puolueesta irtautuneet nykyiset siniset jäivät hallitukseen. Vuosi sitten MTV:n haastattelussa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne arvioi, että hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa olisi "todella vaikea ajatus".

Oppositiossa SDP ja perussuomalaiset ovat kuitenkin tehneet joitakin välikysymyksiä hallitukselle yhdessä muiden oppositioryhmien kanssa.

Halla-aho suhtautuu epäilevästi muiden puoleiden vaalienaluspuheisiin. Kun puhutaan valtion taloudesta, Halla-ahon esimerkki on SDP.

– Vaalien jälkeen demarit eivät tule yhtään korottamaan eläkkeitä eivätkä mitään muitakaan etuisuuksia. Tämä vertautuu lähinnä nigerialaishuijaukseen. Kaikki tietävät, että tuo ei pidä paikkansa, mutta kun se on kuitenkin niin houkutteleva ja miellyttävä tarjous, niin otetaan se.

– Kaikki puolueet mielellään jakavat rahaa, varsinkin ennen vaaleja. Kaikki tietävät, että ne valehtelevat.

Perussuomalaisten seuraava puoluekokous on eduskunta- ja eurovaalien jälkeen ensi vuonna. Halla-aho ei halua vielä ennakoida, onko hän itse halukas jatkamaan perussuomalaisten johdossa. Vaalitulokset vaikuttavat ratkaisuun.

Maakunnat valtion talutusnuoraan

Perussuomalaiset vastustaa nykymuotoista hallituksen esitystä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi, siis maakuntahallinnon ja terveydenhoidon valinnanvapauden kytkentää. Halla-aho muistuttaa, että siinä mallissa, jota perussuomalaiset oli neuvottelemassa, valinnanvapautta ei tarkoitettu voimaan heti sote-muutoksen alkuvaiheessa.

Eduskunnan sote-kiireisiin Halla-aho antaisi lisää aikaa.

– Niin paljon kuin vaatii.

Sitä paitsi, Halla-ahon mielestä suurin osa maasta pärjäisi nykyisellä terveydenhoitomallilla. Toki toimintoja pitäisi tehostaa.

Halla-aho aikoo ehdolle maakuntavaaleihin, jos vaalit syksyllä järjestetään. Hän patistaa ehdokkaiksi myös puolueen kansanedustajia.

Tosin nykymallin maakuntavaltuusto tarvitsisi Halla-ahon mielestä verotusoikeuden ja aidosti valtaa maakunnan asioiden päättämiseen. Nyt niin tehtävät kuin rahatkin tulevat valtiolta.

– Maakunnat ovat todellisuudessa taloudellisesti valtion talutusnuorassa ja maakunnille siirretään leijonanosa kuntien tehtävistä. Tässä siirretään paikallista itsehallintoa valtiolle, vaikka pitäisi tapahtua päinvastoin, arvioi Halla-aho.

– Ymmärrän sen, että maakuntavaaleihin osallistuminen ei välttämättä hirmuisesti houkuttele poliitikkoja, jos maakuntien itsehallinto rajoittuu siihen, mitä leikkaamalla saavutetaan vaaditut kustannussäästöt.

Puoluetoimisto muutti - suhde tukisäätiöön ratkeamassa?

Perussuomalaisten puoluetoimisto muutti maaliskuussa, puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon sanoin 99 askelta remonttia karkuun.

Vanhan puoluetoimiston tilat omistaa nykyisten sinisten hallitsema Perussuomalaisten tukisäätiö. Puoluetoimisto maksoi vuokraa tukisäätiölle vanhasta puoluetoimistosta. Tukisäätiö maksoi puolestaan puolueelle takaisin lainaa, jolla vanhan puoluetoimiston huoneisto oli ostettu.

Kun siniset lähtivät puolueesta viime kesänä, mutkistui perussuomalaisten ja sen tukisäätiön suhde. Nyt käydään neuvotteluja tilanteen ratkaisemiseksi. Molemmille osapuolille kysymys on aatteen lisäksi rahasta.

Halla-aho haarukoi paria tulevaisuuden mahdollisuutta: paluu vanhaan puoluetoimistoon remontin valmistuttua tai vuokrasuhteen purku yhteisymmärryksessä. Halla-ahon mukaan tukisäätiö ei nyt tue perussuomalaisten toimintaa.

– Yksi mahdollisuus on, että säätiö muuttaa itse oman hallituksensa koostumusta tai puretaan yhteys säätiön ja puolueen välillä. Sitten tulee ratkaistavaksi myös se, mitä tehdään säätiön omistamalle ja puolueen lainoittamalle puoluetoimistolle.

Tukisäätiön hallituksen jäsen Paula Juka kertoo, että nyt neuvotellaan määräaikaisen vuokrasopimuksen lisäksi kaikesta puolueen ja tukisäätiön suhteessa. Juka on nykyisin Sinisen tulevaisuuden Muhoksen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja.

– Ei kukaan halua katastrofia. Nyt neuvotellaan ratkaisua, joka selvittäisi perussuomalaisten ja tukisäätiön välit.

Yksityiskohdista, kuten koituuko puolueelle tai tukisäätiölle puoluetoimistojärjestelystä tappioita, kumpikaan osapuoli ei hiisku. Lisää tietoa luvataan ehkä ensi viikolla.

Lue myös:

Siniset haraa vastaan: Hallitus ei luovu työvoiman tarveharkinnasta

Koodari oli vähällä nostaa kytkintä tuskastuttuaan ulkomaalaisena työnsaannin vaikeuteen: "Ajattelin, että se on Suomen tappio eikä minun" – Nyt esteitä poistetaan useilla aloilla

"Kaaos, lastentarha, kiusaamista". Näin soten ytimessä vääntävän eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan osapuolet kuvailevat työilmapiiriä tänä keväänä.

Keskiviikkona valiokunnan oppositioedustajat arvostelivat hallituspuolueita "härskistä" politikoinnista.

Valiokunnan hallituspuolueet olivat samana aamuna jyränneet lisää aikaa sote-lakien käsittelylle ja päättäneet olla antamatta lausuntoa julkisen talouden kehyksestä. Lue lisää tästä.

Perjantaina valiokuntien puheenjohtajista koostuva puhemiesneuvosto yritti luoda työrauhaa.

Puhemies Paula Risikko (kok.) ilmaisi kokouksen jälkeen neuvoston tahtotilan: sote pidetään aikataulussa, kunhan lainsäädännön laadusta ei tingitä.

– Yhteinen tahto on, että asiat saadaan eteenpäin ja saadaan pidettyä aikataulu.

Mitä ihmettä valiokunnissa tapahtuu?

Sosiaali- ja terveysvaliokunnasta on tullut sotesodan pienoismalli, jossa syytökset kimpoilevat opposition ja hallituspuolueiden välillä.

Hallituksen riveistä on maaliskuusta asti väitetty opposition viivyttävän hanketta tahallaan: kutsumalla valiokuntaan yli sata asiantuntijaa ja antamalla asiantuntijoiden puhua tarpeettoman pitkästi.

Jotta kuvio ei olisi liian yksinkertainen, napit vastakkain eivät ole vain oppositio ja hallituspuolueet vaan myös jotkut hallituksen edustajat. Etenkin keskusta ja kokoomus kinaavat sotesta keskenään.

Viivytteleekö oppositio tahallaan?

Valinnanvapauslaki tuli eduskuntaan maaliskuussa, ja käsittelyaikataulun kiire tiedettiin: kyse on jo toisesta yrityksestä, sillä laki karahti perustuslakiin viime kesänä.

Hallituspuolelta pidetään outona, että valiokunnan tuoreelta puheenjohtajalta Krista Kiurulta (sd.) kului siitä huolimatta yli kuukausi pelkästään lisäkokousten ajankohdasta päättämiseen.

Myös asiantuntijoiden kuulemisen kerrotaan kangerrelleen. Kokouspäiviä on lyöty lukkoon viime tingassa, minkä takia kuulemiseen ehti esimerkiksi tällä viikolla valmistautua vain muutama asiantuntija.

– On esitys, ja sille kannatus, mutta puheenjohtaja jatkaa keskustelua niin pitkään, että opposition edustajat ehtivät lähteä huoneesta, eikä kokous ole enää päätösvaltainen, kuvailee valiokunnan varajäsen Simon Elo (sin.).

Kiuru kiistää jyrkästi viivyttelevänsä

– En millään tavalla. Käymme asioita läpi huolellisesti ja perusteellisesti, mutta niin että edetään sujuvasti, Kiuru sanoo.

Miksi sitten maaliskuussa eduskuntaan tullut uusi valinnanvapauslaki myöhästyi? Sen olisi pitänyt olla valmis toukokuun loppuun mennessä.

– Me kaikki tunnemme olot, miksi vv (valinnanvapaus) alun perin viivästyi. Uusi laki tuli eduskuntaan myöhään, maaliskuussa. Näin isossa uudistuksessa kaksi kuukautta on todella niukka aika, Krista Kiuru puolustautuu.

Joidenkin hallituspuolueiden edustajien mielestä ei ole sattumaa, että SDP valitsi puhemieheksi siirtyneen Tuula Haataisen seuraajaksi juuri Kiurun, joka hallitsee poliittisen pelin.

.

Kiurun maratonpuhe, valiokunta täynnä keskustalaisia

Tällä viikolla valiokunnasta kantautui taas kummia. Tiistaina sote-valiokuntaan marssi keskustan varsinaisten jäsenten lisäksi kolme keskustan varaedustajaa. Valiokunnassa istui siis puolentusinaa keskustan edustajaa.

Tarkoituksena oli taata hallituspuolueiden enemmistö tämän viikon kuohunta-aiheesta, kehysbudjetin lausunnosta äänestettäessä.

Opposition edustajat tyrmistyivät äänestysehdotuksesta, ja alkoi kova hälinä: osa piti puheenvuoron.

Hallituslähteiden mukaan Kiuru viivytti lopulta kokousta niin pitkällä ja monipolvisella monologilla, että täysistunnosta tuuttaava kello ehti soida kello 13:55. Kokous keskeytyi, eikä asiasta ehditty päättää.

Kiurun mukaan väitteet maratonpuheesta ovat niin perusteettomia, ettei hän kommentoi niitä.

Keskiviikkona valiokunta äänesti hallituspuolueiden enemmistöllä, ettei kehyksestä anneta lausuntoa. Hetkeä myöhemmin oppositio piti valtiosalissa aiheesta viiden edustajan voimin näyttävän tiedotustilaisuuden.

Miksi hallituspuolueet eivät itse puutu meininkiin?

Pääministeripuolue keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Kaikkosen mukaan aikatauluongelmia on ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnassa muita valiokuntia enemmän. Eikö valiokuntia saada kuriin, Antti Kaikkonen?

– Valiokunta päättää lähtökohtaisesti itse työskentelystään. Hallituspuolueiden ryhmänjohtajina olemme kuitenkin vedonneet, että valiokunnat hoitaisivat tehtävänsä viivyttelemättä, Kaikkonen vastaa.

Hallituksella, tässä tapauksessa vaikkapa keskustalla olisi kuitenkin vähemmän aikatauluhuolia, jos sillä olisi valiokunnassa muiden hallitusryhmien sataprosenttinen tuki. Nehän voisivat enemmistöllään äänestää kaikki esityksensä läpi.

Näin ei kuitenkaan ole. Opposition lisäksi myös hallituskumppani kokoomuksen edustaja on kävellyt ulos kokouksesta ennen kuin päätöksiä on tehty, Ylelle kerrotaan.

Hallituspuolueet olisivat esimerkiksi voineet vähentää paheksumaansa asiantuntijoiden määrää, jos kaikki hallituspuolueet olisivat niin halunneet.

Sote-laki sukkana läpi

Puhemies Risikon mukaan sote-lakien tulisi olla niin laadukkaita, että ne menevät perustuslakivaliokunnasta "sukkana läpi".

Tämän enempää ei puhemiesneuvosto voisikaan itsenäisesti työskenteleviä valiokuntia määrätä, saati asettaa niille aikatauluja.

– Mutta me voimme ilmaista tahtotilamme, ja sen me ilmaisimme, Risikko sanoi.

Sote-sota kuohuu, mutta puhemies Risikko ennakoi tulehtuneen tunnelman laantuvan.

– Ne joiden kanssa minä olen keskustellut, sanovat että kyllä asiat hoidetaan. Niin se on aina tässä talossa tehty: ensin on ehkä vähän kiristynyt tunnelma, mutta käsikynkkää täältä aina lähdetään.

Katso myös:

Ymmärrätkö miten sote vaikuttaa sinuun? Kokeile Ylen pelillä

Tervetuloa seuraamaan kuninkaallista hääpäivää

Hääkulkue palasi Windsorin linnaan, joka muuten rakennettiin alunperin vuosina 1070-1086. Linna on osan vuodesta kuningattaren virka-asuntona ja hallitsija viettää siellä myös vapaat viikonloppunsa.

Pyhän Yrjön kappeli puolestaan rakennettiin vuonna 1475. Siellä on järjestetty lukuisia kuninkaallisia kastajaisia, vihkimisiä ja hautajaisia. Prinssi Harrykin kastettiin kappelissa kolmen kuukauden ikäisenä vuonna 1984. Harryn isän prinssi Charlesin ja Camilla Parker-Bowlesin siviililiitto siunattiin kappelissa vuonna 2005.

Ylen hääasiantuntija, kirjailija Kaisa Haatanen toteaa, että häiden tunnelma on aiempaa rennompi.

Selostaja Marjukka Havumäki toteaa hevosvaunussa istuvan hääparin näyttävän onnelliselta ja vapautuneelta.

Haatanen arvelee, että hääpari saa kuningattarelta useampia linnoja lahjaksi. Ainakin linnan Sussexista.

– Tirskahtelua ja vapautuneen onnelista tunnelmaa oli hauska nähdä.

Hääpari lähtee Ascot Landau-vaunulla ajelulle läpi Windsorin. Sää suosii häitä, aurinko paistaa ja lämpötila on noin 20 astetta.

Hääpari eli Sussexin herttuapari poistuu kirkosta. Morsiuslapset kannattelevat pitkää laahusta. Kirkon rappusilla hääpari suuteli.

Britannian kuninkaallisissa häissä ei aina suudelmia nähdä, toteaa Ylen hääselostaja Marjukka Havumäki.

Prinssi Harry ja Meghan Markle ovat vannoneet vihkivalansa. Canterburyn arkkipiispa Justin Welby julisti heidät vaimoksi ja aviomieheksi.

Harry sujautti bestmanina toimivan prinssi Williamin ojentaman sormuksen morsiamen sormeen avioliiton merkiksi. Meghan antoi sormuksen prinssi Harrylle.

Tämän jälkeen hääpari poistui allekirjoittamaan häätodistukset.

Ennen valoja kirkossa soi gosbelkuoron esittämänä Ben E. Kingin ikivihreä "Stand by me".

Aiemman musiikkiesityksen jälkeen kirkossa puhui Yhdysvaltain episkopaalisen kirkon johtaja, piispa Michael Curry. Hääpari kuunteli puhetta käsi kädestä toisiaan pitäen.

Prinssi Harry ja Meghan Markle sanoivat toisilleen juuri tahdon kuninkaallisissa häissä Pyhän Yrjön kappelissa Windsorin linnassa.

Prinssi Harryn ja Meghanin vihkii Englannin kirkon tärkein johtaja, Canterburyn arkkipiispa Justin Welby ja koko toimitusta johtaa Windsorin kirkkoherra David Conner.

Hääpari on valinnut tilaisuudessa esitettävän musiikin. Kirkossa kuullaan muun muassa gospelkuoroa ja Pyhän Yrjön kappelin kuoroa.

Marklella ei ole kaasoa, koska ei halunnut nostaa ketään lähiystävistään toisten yläpuolelle. Lähimmät ystävät ovat läsnä häissä.

Meghan Marklen spekuloitu hääpuku nähtiin, kun morsian asteli ulos autosta ja kirkkoon. Prinssi Charles saattoi Marklen alttarille. Alkuosuuden Markle käveli yksin. Vaalean hääpuvun laahus on erittäin pitkä. Puvun on suunnitellut Clare Waight Keller.

.

Kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip saapuivat viimeisten joukossa Pyhän Yrjön kappeliin Windsorin linnassa.

Morsian saapui vihkipaikalle Rolls-Roycella. Marklella on valkoinen morsiuspuku ja pitkä pitsihuntu sekä kuningatar Maryn tiara vuodelta 1932. Kadun varrelle kerääntynyt yleisö hurrasi morsiamen saapuessa, liput liehuivat.

Prinssi Harry tuli hääpaikalle veljensä ja bestmaninsa prinssi Williamin kanssa. Molemmat ovat pukeutuneet Blues & Royals -rykmentin univormuihin.

Myös prinssi Charles ja tämän puoliso Cornwallin herttuatar Camilla Parker-Bowles ovat paikalla. Myös Marklen äiti on saapunut kirkkoon. Hän istui silminnähden liikuttuneena odottamassa vihkimisen alkamista.

Kuninkaallisten häät ovat valtava mediatapahtuma.

Prinssi Williamin ja Kate Middletonin häitä seurasi televisiosta yli kaksi miljardia ihmistä seitsemän vuotta sitten.

Prinssi Charlesin ja prinsessa Dianan häitä katsoi 750 miljoonaa ihmistä ympäri maailman vuonna 1981.

Hääbingoa pelaamalla jaksat seurata lähetystä kuninkaallisista häistä terävänä.

Yle näyttää prinssi Harryn ja Meghan Marklen häät suorana ykköskanavalla ja Areenassa kello 13.50 alkaen.

Suoran lähetyksen selostaa tuttuun tapaan toimittaja Marjukka Havumäki. Kommentaattorina on kirjailija Kaisa Haatanen, joka on perehtynyt Ison-Britannian kuningashuoneen elämään. Lähetys alkaa kello 13.50.

Hääspektaakkelissa riittää jännitettävää myös selostajille.

Häävieraat ovat saapuneet Pyhän Yrjön kappeliin. Kappelissa hääseremoniaa seuraa noin 600 vierasta.

Vieraiden pukukoodista: Naisilla on oltava polvimittainen hame ja hattu, miehillä taas puku, kravatti, liivi ja hattu.

Britannian hovi on muuten tiedottanut häistä poikkeuksellisen niukasti. Vieraslistaa ei esimerkiksi ole julkaistu. Esimerkiksi prinssi Williamin häiden vieraslista julkistettiin etukäteen.

Vieraiden joukossa ovat muun muassa herttuatar Catherinen vanhemmat sekä sisko Philippa "Pippa" Middleton miehensä kanssa. Myös prinssi Harryn täti Yorkin herttuatar Sarah Ferguson saapui häihin vieraaksi. Hän on sulhasen edesmenneen äidin, prinsessa Dianan hyvä ystävä.

Koska prinssi Harry on vallanperimysjärjestyksessä vasta kuudentena, ei näissä häissä nähdä valtionpäämiehiä.

TV-tähti Oprah Winfrey saapui hyvissä ajoin kirkkoon. Myös näyttelijä George Clooney ja hänen vaimonsa ihmisoikeusjuristi Amal Clooney saapuivat paikalle.

Muista julkkiksista näyttelijä Idris Elba sekä näyttelijätär Priyanka Chopra sekä Victoria ja David Beckham ovat saapuneet häihin. Myös laulaja Elton John ja tennistähti Serena Williams ovat paikalla.

Myös hääseremonian kulku julkaistiin poikkeuksellisen myöhään. Ylenkin TV-lähetyksen tekijät saivat sen vasta tänä aamuna.

Vihkitilaisuuden alkuun on vielä hetki aikaa. Sitä odotellessa ehdit lukea tästä jutusta millainen nainen morsian Meghan Markle on.

Amerikkalaisen Marklen odotetaan tuovan hoviin uusia tuulia. Markle on taustaltaan näyttelijä, joka on eronnut aikaisemmasta liitostaan.

Mielenkiintoinen yksityiskohta hovin historiasta on se, että edellinen Britannian kuninkaallinen, joka avioitui eronneen amerikkalaisnaisen kanssa, joutui luopumaan kruunustaan.

Näin tapahtui vuonna 1936, kun Edward VIII meni naimisiin näyttelijätär Wallis Simpsonin kanssa.

Aamupäivän pieni hääuutinen on se, että prinssi Harrysta ja Meghan Marklesta tulee avioitumisen yhteydessä Sussexin herttuapari.

Prinsessaa Meghanista ei voi tulla, koska hänessä ei ole kuninkaallista verta.

Iltapäivällä vihittävä pariskunta ilmoitti kihlauksestaan marraskuussa. Harry ja Meghan ovat seurustelleet vajaat kaksi vuotta.

Windsorissa on aurinkoinen sää, lämpöä on 14 astetta ja hääturisteja valuu koko ajan lisää.

Ensimmäiset kutsutut vieraat ovat asettautuneet, paikoilleen, nimittäin nurmikolle.

Aamukymmenestä lähtien Pyhän Yrjön Kappelin edustalle on kokoontunut kutsuttuja yleisön edustajia. Niin sanottuja kultaisia kutsuja on jaettu 2 640 yleisön edustajalle.

He pääsevät seuraamaan nurmikentältä, kun hääpari saapuu kappeliin ja poistuu sieltä. Kultaisen kutsun saaneista 1 200 on varsinaisia yleisön edustajia, 1 140 on hovin henkilöstöä, 200 kutsuttua on hääparin suosikkijärjestöistä ja lisäksi kutsun on saanut 100 paikallista koululaista.

Kutsuttuja on neuvottu tuomaan mukanaan omat piknikeväänsä, mikä on aiheuttanut joissakin närkästystä.

Britannian prinssi Harry ja amerikkalainen entinen näyttelijä Meghan Markle vihitään iltapäivällä Windsorin linnassa, Pyhän Yrjön kappelissa. Harry on kruununperimysjärjestyksessä kuudentena.

Hääseremonia alkaa kello 14. Tästä jutusta pääset kartalle häiden aikatauluista, tapahtumista ja siitä, miten voit seurata häitä Ylen kautta.

Jutun pääkuvan alta voit seurata suoraa lähetystä Windsorista.

Windsorin pikkukaupunki on täyttynyt hääturisteista. Paikalle odotetaan ainakin 100 000 hääfania. Heitä on saapunut kaikkialta maailmasta, myös Suomesta. Kaikkein innokkaimmat leiriytyivät Windsoriin jo päiviä sitten.

Helsinkiläinen Outi Honka saapui ennen kello yhtätoista Windsoriin tarkoituksenaan seurata prinssihäitä.

Hongan mukaan tungos on kova, mutta ihmiset ovat hyvällä tuulella. Jo junamatkalla Lontoosta sai jonottaa.

– Häähumua. Tykkään historiasta ja tämä on mukava teemamatka.

Ihmiset ovat juhlavalla mielellä. Monet ovat pukeutuneet teeman mukaisesti. On Englannin lippuja ja pahvikruunuja.

Honka aikoo suunnata mahdollisimman lähelle hääkulkueen reittiä.

– Ei hääparin bongaaminen ole välttämätöntä. Se olisi iso bonus, mutta ei pääasia.

Honka pohtii, että Meghan Marklen myötä brittiläinen monarkia uudistuu.

– Hyvä, ettei kaikkia vanhoja periaatteita tarvitse jatkaa. Olen tyytyväinen, että Suomi on tasavalta mutta pohjoismaisia ja englantilaisia kuninkaallisia voi vähän fanittaa.

Linkki hääkuvagalleriaan: Katso kuvat: Prinssi Harry ja Meghan Markle saivat toisensa

Jatkamme hääseurantaa tasaiseen tahtiin

Kotkassa Hovinsaaren voimalaitoksella myöhään lauantai-iltana vuorossa olleiden työntekijöiden seuraan liittyi yllättäen metsäkauris. Kauris oli päässyt portaat alas prosessitilaan, jossa se hortoili putkien seassa.

Voimalaitoksen työntekijät soittivat hätiin pelastuslaitoksen. Päivystävä palomestari Jaakko Hämeenniemi kertoo, että kauriin kiinni ottamiseen käytettiin eläinjarruksi kutsuttua työkalua, jossa on varren päässä silmukka. Lopuksi yksi pelastajista kantoi eläimen ulos.

Kun kauris ulkona laskettiin vapaaksi, se juoksi saman tien pois.

Sama vai eri kauris?

Tiistaina Kotkassa seikkaili metsäkauris Kymenlaakson keskussairaalassa. Hämeenniemi ei ollut tuolloin paikalla eikä osaa sanoa, onko kyseessä sama eläin. Voimalaitoksella vieraillut kauris oli sarvipäinen uros ja vaikutti Hämeenniemestä aikuiselta.

Kymen Sanomien mukaan sairaalassa vieraillut kauris rikkoi ikkunoita ja loukkaantui.

Hämeenniemi on ihmeissään siitä, mikä sai kauriin tai kauriit hakeutumaan sisätiloihin, joissa oli tapahtumahetkellä ihmisiä. Voimalaitokselle tunkeutunut kauris ei hänen mukaansa vaikuttanut kesyltä, eikä hän usko, että sama eläin hakeutuisi pian uudelleen ihmisten rakennuksiin.

– En usko, että kiinni ottaminen oli niin hyvä kokemus, että se haluaa kokea samaa uudestaan, hän toteaa.

Järvenpään lukion opettaja on irtisanottu epäasiallisen käytöksen takia. Toukokuun alussa tehdyn irtisanomispäätöksen perusteena on muun muassa se, että lehtori on toistuvasti syyllistynyt opiskelijoiden ja kollegoiden seksuaaliseen ja muuhun häirintään. Tämän katsotaan loukanneen opiskelijoiden oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön.

Yhteensä 11 koulun ex-opiskelijaa kertoi helmikuussa STT:n jutussa, että uusmaalaislukion opettaja otti muun muassa vastaan sylitansseja opiskelijoilta abiristeilyllä ja lähenteli heitä. STT ei tuolloin kertonut koulun nimeä, koska tiedot opettajan toiminnasta olivat suppeampia kuin nyt.

Koulu ja kaupunki alkoivat selvittää asiaa jutun jälkeen. Lukion rehtori ja koulutusjohtaja ovat haastatelleet yhteensä 16:ta ihmistä. Haastatellut kertoivat, että opettaja on häirinnyt opiskelijoita tunneilla suullisesti ja tekstiviestein ja esittänyt Facebookin välityksellä seksuaalisia tai epäasiallisia kommentteja opiskelijoille ja kollegoille. Osa on toimittanut koululle viestejä.

Kaupungin selvitysmuistion mukaan opettaja on uhannut yhdessä viestissä opiskelijaa maineen menettämisellä viime vuonna. Kaupunki on tehnyt tutkintapyynnön poliisille opettajan toiminnasta.

Opettaja kiistää epäasiallisen käytöksen, muistiossa olevat väitteet ja myös uhkailuviestin lähettämisen.

Opiskelijat kertoivat pelosta

Muistiossa todetaan, että opettajan on kerrottu myös viettäneen opiskelijan kanssa yön laivan hytissä, minkä opettaja niin ikään kiistää.

– Opettaja on puhunut abiturienteille häiritsevään sävyyn esimerkiksi kommentoimalla naispuolisten opiskelijoiden ulkonäköä ja vartaloita. Haastateltujen mukaan opettajalla on lisäksi ollut hytissä yön yli seuranaan ainakin yksi naispuolinen oppilas eräällä risteilyllä ja opettaja on kieltänyt muita opettajia tulemasta kyseiseen hyttiin, työnantajan muistiossa kerrotaan.

Selvityksessä haastatellut opiskelijat ovat kokeneet opettajan kommentit epäasiallisina ja epämukavina. He ovat myös useaan kertaan tuoneet ilmi, että pelkäävät opettajaa. Muun muassa tämän takia he eivät ole uskaltaneet tuoda asiaa aiemmin työnantajan tietoon.

Epäasiallinen käytös ulottuu haastateltavien kertoman mukaan vuoden 2007 pikkujouluristeilyihin. Opettajalle annettiin ensimmäinen varoitus opiskelijoiden kohtelusta vuonna 2013. Se koskee koulussa perinteeksi muodostuneita penkkarijuhlia. Muistion mukaan opettaja olisi penkkarijuhlissa lähennellyt useita opiskelijatyttöjä tanssilattialla.

Irtisanottu opettaja Sami Tamminen (kok.) on naapurikunta Tuusulan kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston jäsen. Hän on myös pyrkinyt Tuusulan pormestariksi viime vuonna. STT julkaisee hänen nimensä poliittisen aseman takia. Tamminen on pitänyt opetustyötä esillä vaalityössään.

Tamminen itse kertoi työnantajalle kokevansa, ettei ole millään tavoin vaarallinen eikä opiskelijoiden tarvitse häntä pelätä.

"Liioittelua ja valehtelua"

Tammisen mukaan syytösten taustalla ovat hänen ja rehtorin huonot välit ja häntä on kohdeltu väärin. Hän kertoo, että on saanut ihan toisenlaisia viestejä opiskelijoilta.

– He sanovat, että oppilaat liioittelevat ja valehtelevat suorastaan. Olen miettinyt, että mistä se gäppi tulee. Varmaan se tulee osittain siitä, miten kukin kokee ja näkee asian. En ole syyllistynyt mihinkään tuollaisiin asioihin. Minua on nöyryytetty.

Tamminen kertoo, että selvitysten ollessa käynnissä poliisi vei häneltä luvallisen pistoolin. Hänen mukaansa tämä johtuu siitä, että koulun rehtori olisi mennyt soittamaan poliisille ja vaatinut aseen viemistä. Rehtori kiistää tehneensä ilmoituksen poliisille.

Saako työnantaja tarkastella työntekijän aivosähkökäyrää ja unirytmiä? Voiko valtio tuupata, muokata ja optimoida kansalaisten aivojen tiedostamattomia osia tehokkaiksi? Kysymykset ovat kummallisia, mutta ne arkipäiväistyvät digitaalisessa kontrolliyhteiskunnassa.

2010-luku on popularisoidun neurotieteen kultakausi. Aivot, aivokuvat ja aivosähkökäyrät ovat kaikkialla. Uudet tutkimusmenetelmät – etunenässä toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI) – lupaavat, että saamme vihdoin tietää mitä aivoissa tapahtuu silloin kun ihminen tekee päätöksiä.

Uutisotsikoiden mukaan aivokuvat myös juoruilevat. Ne kertovat oletko konservatiivivai liberaali tai onko sinulla mahdollisesti taipumusta psykopatiaan.

Toisinaan uusiin tutkimusmenetelmiin perustuva aivotutkimus saa kummallisia käänteitä. Neurobiologi James Fallon huomasi vakavia rikoksia tehneiden aivokuvia tutkiessaan, että hänen omat aivokuvansa sisälsivät samoja psykopaattisia piirteitä.

Nyt Fallon matkustaa muina psykopaatteina ympäri maailmaa puhumassa psykopatian neurobiologiasta.

Kaltaisilleni keittiöpsykologeille popularisoituun neurotieteeseen perustuva tiedeuutisointi tarjoilee kutkuttavaa kovaa faktaa ihmisten lokeroimiseen ja luokitteluun.

Kriittisesti tarkasteltuna aivokuvat ovat kuitenkin vain kuvia aivoista. Neurokirurgiassa tekninen kehitys pelastaa ihmishenkiä, mutta myös kirurgille aivokuvien käyttäminen työkaluna vaatii asiantuntemusta, taitoa ja kokemusta. Kuvat toisin sanoen vaativat tulkintaa.

Käyttäytymiseen perustuvia tulkintoja esitellään niin kuin ne olisivat objektiivisia totuuksia ihmisen syvästä olemuksesta.

Klikkiotsikoissa pyörivä neurotiede on tyyppiesimerkki tieteen popularisoinnin miinakentistä: etenkin behavioristisia eli käyttäytymiseen perustuvia tulkintoja esitellään niin kuin ne olisivat objektiivisia totuuksia ihmisen syvästä olemuksesta.

Itseäni huolestuttaa se, että neuro-inspiroituneesta behaviorismista muodostuu uusi Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori (MBTI) eli persoonallisuustesti, joka perustuu sekä karkeisiin yleistyksiin että epämääräisiin riskiarvioihin.

1940-luvulla kehitelty MBTI on sittemmin todettu käyttökelvottomaksi, mutta etenkin Yhdysvalloissa se on käytössä edelleen rekrytointiprosesseista deittipalveluihin.

Keittiöpsykologiassa leikkimielinen persoonallisuustesti ei liene erityisen haitallinen, mutta tärkeitä päätöksiä sen pohjalta ei tulisi tehdä.

Popularisoidun neurotieteen ja päätöksenteon yhteyksiä on syytä pohtia ennen kuin neuro-inspiroitunut behaviorismi vaikuttaa (poliittiseen) päätöksentekoon. Viitteitä tämänsuuntaiseen kehitykseen on, sillä aivojen tuuppaamista ja mittaamista on viime vuosina markkinoitu säästö- ja tehostamiskeinona.

2010-luvulla, finanssikriisin jälkeen, neuro-inspiroitunut behaviorismi fuusioitui taloustieteen kanssa. Erityisesti käyttäytymistaloustieteessä talouskriisistä syytettiin ajattelemattomia ja moraalittomia yksilöitä. Osa ekonomisteista innostui siitä ajatuksesta, että ihminen ei olisikaan rationaalinen toimija vaan toisinaan myös impulsiivinen hörhö.

Poliitikot tulivat siihen tulokseen, että laumaa on pakko ohjata jotta uusia kriisejä ei synny.

Samaan aikaan toisaalla neurotieteilijä David Eagleman näki finanssikriisin myös neurokriisinä. Finanssikriisi syntyi, koska toiset saivat mielihyvää helposti saatavista lainoista, toiset nopeista tuotoista.

Järjestelmä voi sietää yhtä tai kahta impulsiivista ja epärationaalista yksilöä, mutta kun heitä on monta yhdessä he muodostavat hattivattien lauman. Poliitikot tulivat siihen tulokseen, että laumaa on pakko ohjata jotta uusia kriisejä ei synny. Toisaalta yksilön vapautta ei saa rajoittaa liikaa.

Näin sekä Obaman että Cameronin hallinnossa heräsi kiinnostus tuuppauspolitiikkaa (nudge) kohtaan finanssikriisin jälkimainingeissa.

Tuuppauspolitiikka on kahden käyttäytymistaloustieteilijän, Richard H. Thalerin ja Cass R. Sunsteinin kehittelemä pehmeän paternalismin malli. Mallissa kansalaisia holhotaan tuunaamalla heidän ajatteluaan huomaamattomasti säästäväiseen ja terveelliseen suuntaan.

Tarina kertoo Iso-Britannian saavuttaneen jättisäästöt kansalaisten ajatusvirheitä korjaamalla . Richard H. Thaler puolestaan sai taloustieteen Nobelin palkinnon vuonna 2017 ihmisten järjettömyyttä ja oikullisuutta koskevista tutkimuksistaan.

Tovi sitten Yle uutisoi, että myös yritysmaailmassa on lupa tuupata. Suomessa yritykset osallistuvat tuuppaustalkoisiin innokkaasti ohjaamalla työntekijöitä kohti terveellistä elämää.

Aivojen huomaamaton muokkaaminen kuulostaa – miten sen nyt sanoisi – manipuloinnilta.

Myös neurotietelijä Eagleman kehuu tuuppauspolitiikkaa: siinä huomaamattomasti ja tehokkaasti pelataan aivojen tiedostamattomien verkostojen kanssa. Kohti parempia päätöksiä yksilöitä ohjaavat valinta-arkkitehdit. Yksilöt kun eivät aina itse osaa tehdä parhaita päätöksiä.

Ajatus on kaunis, mutta silti aivojen huomaamaton muokkaaminen kuulostaa – miten sen nyt sanoisi – manipuloinnilta.

Aivojen tuuppaaminen on digitalisoituineen kontrolliyhteiskunnan ilmiö. 1990-luvun alussa ranskalainen filosofi Gilles Deleuze spekuloi, että länsimaat siirtyvät kuriyhteiskunnasta kontrolliyhteiskunniksi. Kontrolliyhteiskunnassa muokataan kansalaisten käytöstä, mutta hienovaraisemmin kuin kuriyhteiskunnassa. Muokkaaminen tapahtuu erilaisilla digitaalisilla alustoilla.

Huomaamaton tuuppaaminen sopiikin hyvin sellaiseen aikaan, jossa ei ole muodikasta määrätä tai komennella, mutta ihmiset ovat kiinnittyneitä toisiinsa ja samalla he jakavat itsestään mielellään tietoa.

Ilmiönä tähän kytkeytyy myös itsen mittaaminen (Quantified self). Se tarkoittaa oman kehon mittaamista erilaisilla digitaalisilla laitteilla sekä tiedon jakamista ja tallentamista. Tavoitteena on yhtäältä tuntea itsensä ja toisaalta saada itsestään enemmän irti. Arkinen esimerkki itsen mittaamisesta on aktiivisuusranneke.

Työelämässä itsen mittaamiselle on muodostumassa jatkumo, (Quantified Employee), työntekijän mittaaminen. Poliitikkojen ja yritysjohtajien lempimantra on nykyään tietojen hyötykäyttö, joten lienee luontevaa, että työntekijöistä kerätyt mittaustiedot päätyvät hyötykäyttöön myös organisaation päätöksenteossa.

Kenties työntutkijat ja kellokallet palaavat työpaikoille työkaluinaan aktiivirannekkeet ja aivomyssyt.

Yksittäinen data toisin sanoen kerätään laajemmaksi aineistoksi. Tällöin datasta muodostuu informaatiota, josta on enemmän hyötyä kuin yksittäisestä tuloksesta.

Kenties työntutkijat ja kellokallet palaavat työpaikoille työkaluinaan aktiivirannekkeet ja aivomyssyt.

Työntekijöiden bio-psyko-fysiologisten ominaisuuksien mittaaminen ei ole uusi ilmiö. Aika-liiketutkimus on työn tehostamisen klassikko. Tayloristisessa mallissa johto korvasi työntekijän omat näkemykset siitä, miten ja missä tahdissa työ tulisi parhaiten tehdyksi.

Taylor itse nimitti ajatusprosessin siirtämistä ylemmälle tasolle työntekijän parhaaksi ystäväksi – työläinen kun ei itse ymmärrä työnteon psykologiaa tai fysiologiaa saati monimutkaisen työprosessin suurta kuvaa.

Samalla työntekijästä tuli subjektin, eli itsenäisen toimijan sijaan objekti, tarkkailun ja mittaamisen kohde.

Tästä näkökulmasta kaikenlainen ”uusi” ruumiin ja mielen tuuppaaminen ja mittaaminen sisältävät joukon vakavia eettisiä kysymyksiä. Kysymykset eivät varsinaisesti vähene kun soppaan lisätään iso data, tekoäly sekä aivosähkökäyrät.

Oletan ja toivon, että mittaamisesta ja tuuppaamisesta niiden kaikissa muodoissa tullaan käymään avointa keskustelua. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää terveystietojen käyttöön ja yksityisyyden suojaan. Siirtymä kontrolliyhteiskuntaan on jo tapahtunut, mutta jatkon ei tarvitse olla ylhäältä alas annettu itsestäänselvyys.

Kiperät kysymykset yksityisyydestä avaavat myös kiinnostavan ikkunan sekä kansalaisen ja valtion että työntekijän ja työnantajan väliseen alati muutoksessa olevaan valtasuhteeseen.

Tällä hetkellä digitaaliset alustat, mittaamiset ja tuuppaamiset esitetään niin, että ne herättävät vähintään ihmetyksen kummastusta. Aivan kuin työkansalainen esittäisi sivuroolia Orwell-inspiroituneessa b-luokan scifi-elokuvassa.

Mikäli työkansalaisella on valvottu, manipuloitu ja epäuskoinen olo, hän ostaa kesäksi retrohenkisen foliohatun suojautuakseen auringolta.

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

David Eagleman: The Brain: The Story of You (2015)

Richard H. Thaler & Cass R. Sunstein Nudge: Improving decisions about health, wealth and happiness. (2009)

Mona Mannevuo

Kirjoittaja työskentelee Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteen tutkimuksen laitoksella. Hän on kiinnostuinut yhteiskunnallisista tunnerakenteista, työn tehostamisesta, työnjohto-opeista ja niiden historiasta. Hän kirjoittaa kolumneja yksityishenkilönä, eivätkä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele Turun yliopiston kantoja.

Timolla on aina riittänyt vauhtia. Äiti luuli, että niin sen kuuluukin olla. Pienet pojat ovat energisiä.

Asiat sujuivat kotona aika hyvin, kunhan äiti jaksoi taukoamatta juosta poikansa perässä. Perheen tarkat rutiinit auttoivat pitämään arkea kasassa. Mieleen ei juolahtanutkaan, että Timon käytös ei olisi normaalia.

Mutta kun pikkuveli syntyi, ymmärsi äiti, että toisinkin voisi olla.

– Ehkä tilanteen haasteellisuutta ei huomaa, jos itsellä on vain yksi lapsi, eikä ystävillä ole samanikäisiä lapsia. Vasta muihin vertaamalla ymmärsin, että Timo on ylivilkas, äiti kertoo.

Vastaavaa viestiä alkoi tulla ammattilaisilta Timon aloitettua ryhmäperhepäivähoidossa. Hoitajat totesivat, että Timo tarvitsee tukea. He ehdottivat suurempaan päiväkotiin siirtymistä. Siellä olisi resursseja avustajan palveluihin.

Silloin Timo siirtyi perheneuvolan asiakkaaksi.

Diagnoosia ei välttämättä tarvita

Perheneuvolassa Timo pääsi tutkimuksiin ja sai lausunnon, jonka perusteella päiväkotiin järjestettiin tukea.

Varsinaista diagnoosia ei kuitenkaan annettu. Se ei olekaan tuen saamisen ehtona.

Porin perheneuvolan psykologi Päivi Ylikoski kertoo, että nykyisen lainsäädännön mukaan kouluilla ja päiväkodeilla on velvollisuus järjestää tukea sitä tarvitseville lapsille ilman diagnoosiakin.

Eikä diagnoosi käytännössä mitään muuta suurella osalla ylivilkkaista lapsista. Samat tukimuodot ovat käytössä sitä ennen ja myös sen jälkeen. Diagnoosi tarvitaan vasta sitten, jos tarjottu tuki ei riitä ja perhe haluaa keskustella lääkehoidosta.

Käytännössä ainakin perustason tutkimuksista voi kuitenkin olla hyötyä. Ne helpottavat hahmottamaan kokonaisuutta.

– Psykologin tutkimuksissa voidaan muun muassa selvittää, onko lapsella vaikeuksia puheenymmärtämisessä tai johtuuko ylivilkkaus esimerkiksi jostain kodin tai koulun tapahtumista, Ylikoski toteaa.

Milloin syytä huolestua?

Osa ylivilkkaista lapsista pärjää elämässään ilman ulkopuolista tukea. Moni vanhemmista pohtiikin, missä menee se raja, jolloin apua pitää hakea.

Päivi Ylikoski pitäisi hyvänä ohjenuorana sitä, miltä lapsesta itsestään tuntuu.

– Jos lapsi tuntee jatkuvasti epäonnistuvansa päiväkodissa, koulussa tai kotona, koska hän on niin vilkas, on silloin ajateltava, että hän tarvitsee tukea.

Tilanteeseen kannattaa puuttua riittävän ajoissa. Jos lapsi tottuu siihen, että hän ei pärjää, voi hän lopettaa yrittämisen.

Ylikoski on havainnut, että ympäristö vaikuttaa paljon ylivilkkaiden lasten käytökseen. Moni saattaa käyttäytyä kotona aivan normaalisti, mutta ryhmässä toimiminen ei onnistu. Vanhemmat eivät ehkä tunnistakaan vilkkauden ja ylivilkkauden eroa, ennen kuin joku ulkopuolinen mainitsee siitä heille.

Ensimmäiset tukitoimet löytyvät lapsen läheltä. Päivi Ylikoski

Ensimmäiset tukitoimet voidaan ottaa käyttöön päiväkodissa tai koulussa ilman sen suurempia järjestelyjä. Joskus pelkkä aikuisen läsnäolo voi auttaa.

– Jos esimerkiksi välitunnille on vaikea lähteä ja naulakolla tulee nujakkaa, voi miettiä, tarvitseeko lapsi ympärilleen enemmän tilaa vai auttaako aikuisen läsnäolo. Ensimmäiset tukitoimet löytyvätkin lapsen läheltä, Ylikoski toteaa.

Keskittyminen vaatii kiinnostusta

Siirtymähetket ovat vaikeita myös Timolle. Kun hoitopaikassa pitäisi pukeutua ennen ulkoilua, tuntuu kaikki muu kiinnostavan enemmän. Timo pukeutuu äidin mukaan ripeästi vain ja ainoastaan silloin, kun on motivoitunut menemään ulos.

– Sama ongelma on hoitopaikan penkkihetkissä. Ne toistuvat niin usein, että mielenkiintoa ei riitä. Silloin Timo puhuu päälle ja häiritsee muita, äiti kertoo.

Timo haluaisi päättää asioista itse. Hän kyllä jaksaa keskittyä, jos tekeminen on mielekästä. Esimerkiksi legojen parissa hän viihtyy pitkään. Mutta jos leikkikaveri ei tee asioita Timon toivomalla tavalla, ovat sukset herkästi ristissä. Jousto puuttuu.

Timo on äidin mukaan hyvin älykäs ja saa usein muut taipumaan omaan tahtoonsa. Siksi rajoja vetävän aikuisen onkin pysyttävä säännönmukaisen tiukkana.

– Jos Timo haluaa jotain, hän keksii uskomattomia perusteluja, miksi asiat pitäisi tehdä hänen tavallaan. Ja jos on sääntöjä, keksii Timo myös porsaanreikiä. Eikä periksi saa antaa, ellei ole valmis tekemään niin seuraavallakin kerralla. Timo kyllä muistuttaa asiasta.

Ongelmat esiin ensimmäisellä luokalla

Timo aloittaa koulun tänä syksynä. Äitiä jännittää hieman, miten se onnistuu. Psykologi Päivi Ylikosken mukaan perheneuvolan tyypillisin asiakas on juuri ylivilkas ekaluokkalainen.

Koulussa odotetaan erilaisia asioita kuin päiväkodissa. Silloin keskittymisvaikeudet näkyvät entistä selvemmin. Päivi Ylikoski

Tämä yksittäinen ikäluokka selittyy Ylikosken mukaan päiväkodin ja koulun välisellä suurella kynnyksellä.

– Koulussa odotetaan erilaisia asioita kuin päiväkodissa. Siellä pitää tehdä enemmän asioita, joista lapsi ei ole itse kiinnostunut. Myös aikuisten tuki on vähäisempää kuin päiväkodissa. Silloin keskittymisvaikeudet näkyvät entistä selvemmin.

Ylikosken toiveissa on, että lapset voisivat aloittaa koulun joustavasti, eikä tiukasti syntymävuoden mukaan. Esiopetuksen ja koulun toimintaa pitäisi hänen mukaansa yhdistää niin, että lasten erilaiset taidot ja kypsyminen voitaisiin ottaa huomioon ja lapset saisivat myös leikkiä.

– Monissa kunnissa on hyviä kokemuksia joustavasta esi- ja alkuopetuksesta, joissa lapset voivat käydä 3-4 vuotta omien tarpeidensa mukaan, Ylikoski kertoo.

Koska Timolla on ollut niin paljon ongelmia jo esikoulussa, eikä tällaista järjestelyä tarjota hänen kotikunnassaan, on hän menossa erityiskouluun. Äiti ajatteli, että siellä hänellä on paremmat mahdollisuudet menestyä ja kokea, että hän pärjää.

Avustajalle tarvetta

Onnistumisen tunteita ei ole viime aikoina juuri ollut. Siitä Timon äiti kritisoi heidän asuinkuntaansa Satakunnassa. Timolla oli avustaja päiväkodissa, mutta esikoulun alettua hän oli omillaan.

– Kunnalla on jokin oma linjauksensa. Sen mukaan ryhmässä pitää olla vähintään kolme tehostetun tuen lasta ennen ryhmäavustajan palkkaamista. Mikään laki ei tätä määrittele, vaan jokaisen pitäisi saada tarvitsemaansa tukea, äiti toteaa.

Perheneuvolasta päiväkotiaikana saadun lausunnon perusteella Timolle suositeltiin kaksipaikkaisuutta, eli kahden lapsen paikan viemistä ryhmästä tai vaihtoehtoisesti pienryhmää. Avustajasta ei ollut erillistä mainintaa, vaikka päiväkodissa sellainen olikin saatavilla. Äidin mukaan esikoulussa tuijotettiin liikaa tätä lausuntoa, eikä avustajaa enää tarjottu.

Esikoulun lastentarhanopettaja nosti kätensä pystyyn jo ensimmäisen kuukauden jälkeen ja totesi, että Timo ei pärjää ryhmässä. Kuukausien väännön jälkeen Timolle saatiin avustaja, kun ryhmään tuli muitakin avustettavia lapsia.

Koska Timo ei kokenut onnistumisen tunteita esikoulussa, pyrimme luomaan niitä kotona. Timon äiti

Silloin oli monelta kantilta jo myöhäistä. Timo oli alkanut oireilla, kun hän oli saanut esikoulusta puolen vuoden ajan lähinnä negatiivista palautetta. Kavereitakaan ei ollut, sillä hän sai varsin nopeasti hankalan lapsen maineen. Sitä mainetta on ollut vaikea karistaa kevään aikana.

– Koska Timo ei kokenut onnistumisen tunteita esikoulussa, pyrimme luomaan niitä kotona. Kehuimme häntä pienimmistäkin asioista. Vaikka ihan siitä, että hän pesi kätensä heti, kun pyydettiin, äiti kertoo.

Kehu ja kannusta

Psykologi Päivi Ylikosken mukaan tällainen kotoa lähtevä tuki on ensiarvoisen tärkeää. Lapsen pitää kokea, että hänet hyväksytään puutteistaan huolimatta.

Ylikoski neuvookin kiinnittämään negatiivisissa asioissa huomiota vain kaikkein vakavimpiin – sellaisiin, jotka vaativat puuttumista.

– Jos lapsi lyö, pitää siihen puuttua, mutta jos hän vain liikehtii paljon, ei siihen kuulu kiinnittää huomiota. Pienet jutut kannattaa jättää vähemmälle huomiolle ja valita joukosta vain ne tärkeimmät.

Kehuja puolestaan kannattaa antaa aina, kun niihin on aihetta.

– Lapsi kaipaa kannustusta ja haleja. Hänelle on hyvä kertoa, että me uskomme sinuun ja sinä onnistut monessa asiassa.

Ylikoski toivoo, että vanhemmat järjestäisivät ylivilkkaiden lasten kanssa päivittäin kivoja yhteisiä hetkiä. Niiden lomassa lasta voi opettaa toimimaan ohjeiden mukaan ja odottamaan vuoroaan.

– Vaikka yksittäiset kivat hetket ovat hyvin yksinkertainen asia, voivat ne parantaa aikuisen ja lapsen suhdetta merkittävästi. Vuorovaikutuksen vahvistaminen on tärkeää, Ylikoski muistuttaa.

Tukea rutiineista

Myös rutiinit ovat tärkeitä ylivilkkaille lapsille. Moni Porin perheneuvolan asiakkaista on havainnut esimerkiksi iltojen rauhoittuneen, kun niihin on tehty kuvilla jäsennelty toimintajärjestys. Niiden avulla lapsi oppii tunnistamaan, mitä kaikkea iltaan kuuluu ja mitä perheessä tapahtuu missäkin järjestyksessä.

Iltapalan ja -pesujen lisäksi ohjelmaan voi kuulua esimerkiksi lukemista, värittämistä tai musiikin kuuntelua – mikä vain kullekin lapselle parhaiten sopii.

Pääajatuksena on saada lapsi rentoutumaan.

– Rentoutuminen on ylivilkkaille lapsille usein tärkeää, Päivi Ylikoski toteaa.

Samanlainen päivän jäsentäminen toimii myös päiväkodissa ja koulussa. Ongelmakohdat löytyvät helposti, kun niihin kiinnittää huomiota. Näihin yksittäisiin tilanteisiin voi löytyä helpotus pienillä teoilla.

Jos penkkihetket tai päiväpiirit tuntuvat vaikeilta, voi lasta auttaa stressilelun pitäminen kädessä, painava esine sylissä tai aikuinen vieressä istumassa. Liikunnallisesti levottomalle lapselle voi myös antaa luvan käydä teroittamassa kynää tai juomassa välillä.

Suunniteltu liikkuminen voi auttaa. Suunnittelemattomana se voi puolestaan aiheuttaa sekaannusta.

– Esimerkiksi kouluissa liikkumisesta on tullut osa päivää, eikä kaikissa luokissa enää istuta jatkuvasti. Joiltain tämä voi purkaa ylivilkkautta, mutta toiset kärsivät ohjeistuksen puutteesta, eivätkä enää tiedä, milloin ja miten kuuluu liikkua, Ylikoski toteaa.

Siksi kaikille toimivaa ohjetta on vaikea antaa. Tuki pitää suunnitella yksilöllisesti.

Ylivilkas voi kypsyä vetämättömäksi

Vaikka moni asia onkin yksilöllistä, voi jotain myös yleistää. Ylivilkkaiden lasten vanhempia lohduttaneekin tietoa, että psykologi Päivi Ylikosken mukaan tyypillisesti ylivilkkaus lievittyy kymmeneen ikävuoteen mennessä.

Ylivilkkaasta lapsesta kasvaakin usein murrosikäinen, joka makaa vetämättömänä sohvalla ja pelaa videopelejä – tai tekee jotain muuta teineille tyypillistä.

– Keskittymisvaikeutta voi olla silloinkin jäljellä, mutta siihen mennessä pahin ylivilkkaus yleensä helpottaa. Kypsymisen merkitys on niin olennainen, Ylikoski kertoo.

Timon äidille sanottiin ennen esikoulun alkua, että poika varmasti kypsyy kesän aikana, eikä tukea enää tarvita. Toisin kuitenkin kävi. Mitään tiettyä ikärajaa ei voikaan antaa sille, milloin ylivilkkaat lapset ja heidän vanhempansa voivat odottaa helpotusta arkeen.

– Kypsymisen odottelu on syy siihen, miksi 5-vuotiaille tai nuoremmille ei vielä herkästi tehdä diagnooseja. Huolimatta siitä, onko kyseessä häiriö tai vaikeus, pitää lapselle kuitenkin tarjota tukea, jotta hän pärjää hankalissa tilanteissa, Ylikoski toteaa.

Timon nimi on muutettu. Perhe haluaa esiintyä jutussa tunnistamattomana.

Kiina ja Yhdysvallat ovat sopineet, etteivät toteuta uhkauksiaan toisiinsa kohdistuvista tuontitulleista, sanoo Kiinan korkein talousviranomainen, varapääministeri Liu He Kiinan valtion uutistoimiston Xinhuan mukaan.

Tarkoituksena on välttää maita uhkaava kauppasota. Yhdysvallat ei ole julkisuuteen kommentoinut tuontitullikysymystä.

Maat neuvottelivat kauppasuhteistaan perjantaina ja lauantaina Washingtonissa korkean tason poliitikkojen kesken. Liu edusti Kiinaa neuvotteluissa.

Keskustelujen jälkeen julkaistussa yhteisessä julkilausumassa tariffeista ei puhuta, eikä siinä muutenkaan määritellä, missä määrin Yhdysvaltain kauppa-alijäämää suhteessa Kiinaan voitaisiin kaventaa.

Trumpin hallinto on vaatinut Kiinaa kasvattamaan tuontia jopa 200 miljardin dollarin eli noin 170 miljardin euron verran. Julkilausumassa tästä ei mainita mitään.

Yksityiskohdat jäivät auki

Kiina lupaa kasvattaa merkittävästi tuontia Yhdysvalloista, erityisesti maataloustuotteiden ja energian tuontia.

Julkilausuman mukaan Yhdysvallat lähettää edustajansa Kiinaan sopimaan yksityiskohdista.

Näihin voi sisältyä teollisuustuotteiden kaupan kasvattamista ja vahvempaa yhteistyötä henkisen omaisuuden suojan vahvistamiseksi.

– Kiinan kansan kasvavan kulutuksen ja korkealaatuisen talouskehityksen tarpeiden tyydyttämiseksi Kiina kasvattaa merkittävästi Yhdysvaltain hyödykkeiden ja palveluiden ostoja. Tämä tukee Yhdysvaltain kasvua ja työllisyyttä, julkilausumassa ilmoitetaan.

Julkilausumassa ei kuitenkaan mainita mitään lukuja eikä mittaluokkaa.

Yhdysvaltojen kauppatase oli viime vuonna 375,2 miljardin dollarin verran alijäämäinen Kiinaan nähden. Tämä ärsyttää suuresti presidentti Donald Trumpia, joka lupasi vaalikampanjassaan tasapainottaa maiden välistä kauppaa.

Trump ilmoitti maaliskuun alussa määräävänsä kovat tullit teräkselle ja alumiinille ja sanoi, että halvan teräksen tuonti Kiinasta haittaa amerikkalaisia tuottajia ja kansallista turvallisuutta.

Ilmoituksesta alkoi kauppasotaa enteilevä kierre, jossa Kiina ja Yhdysvallat uhkailivat vuoron perään toisiaan aina vain uusilla tuontitulleilla.

Täydennetty ja täsmennetty jutun otsikkoa ja muotoiluja kello 10.20

Aarre on maannut museon kätköissä ja varastoissa vuosikymmenet. Se on kerännyt pölyä ja tuholaisia. Odottanut, että ilmestyy joku, joka ymmärtää sen arvon.

Todennäköisesti hyönteisten keräämisestä innostunut lääketieteen ja kirurgian tohtori, lastentautien sekä hermo- ja mielitautien erikoislääkäri, maan luonnonsuojelun isänä pidetty professori Torild Brander kokoelman arvon ymmärsi.

Lounais-Hämeessä vaikuttanut Brander piti visusti huolen siitä, että hyönteiskokoelma karttui. Kartuttamista varten piti olla hyönteisten kerääjiä, ja niitä hän löysi, kun sai ajoittain melkoisia joukkoja lounaishämäläisiä innostumaan keräilystä.

Parhaina aikoina Branderilla oli leegio ihmisiä koluamassa maita ja mantuja haavien kanssa. He kiikuttivat löytönsä professorille, joka osasi määrittää, dokumentoida, kiittää ja kannustaa.

Biologi Iiro Kakko avasi aarteen

Hyönteiskokoelma makasi näihin päiviin entisen Forssan luonnonhistoriallisen museon, nykyisen luontomuseon kätköissä, kunnes aarrearkun avasi ja toi päivänvaloon biologi, hyönteistutkija Iiro Kakko.

Kakko kertoo, että materiaali on kerätty pääosin 1960-luvulla. Hyönteisiin ei ole juurikaan sen jälkeen koskettu.

Kakon kädet ovat voimakkaat, varovaiset ja taitavat kuin kirurgin kädet. Hän vaalii tarkasti mukaansa pakkaamiaan suuria mustia jätesäkkejä.

Säkistä biologi nappaa kämmenelleen hyönteislaatikon toisensa perään, katselee pikkiriikkisiä kaksi- ja monisiipisiä hetken tarkkaan ja tunnistaa heti jokaisen. Ilman nimilappujakin.

Kakko on tarkastanut hyönteiskokoelmat ja katsonut, onko hyönteisiin iskenyt tuholaisia.

– Kun hyönteinen on pyydystetty ja tunnistettu, se tavallisesti neulataan, jolloin ne ovat kuivanäytteitä, joita ei ole käsitelty kemikaaleilla. Näin on vaarana, että ne tulevat toisten hyönteisten syömiksi. Jos tuholaiskuoriaiset kokoelmiin pääsevät, niin voi olla, ettei siellä sitten ole muuta kuin tyhjiä kuoria, pölyä ja neuloja.

– Kävin lävitse kokoelmat, putsasin ja pakastin hyönteisiä. Pakastaminen on helpoin tapa puolustaa tällaista kokoelmaa, kertoo Kakko.

Kokoelman digitoinnissa on suuri työ

Iiro kakko kertoo, että eniten aikaa kuluu hyönteisten digitointiin. Koko tieteelliselle maailmalle on merkittävää Torild Branderin ajatus siitä, että kuka tahansa maailmassa pystyy selvittämään, mitä hyönteisiä esimerkiksi juuri Lounais-Hämeessä on ollut. Mitä on löydetty vaikkapa Urjalasta tai Ypäjältä .

Erittäin tärkeää on ollut se tieto, mistä päin löytyy jotain tiettyä lajia.

Hyönteisiä on joka tapauksessa kymmeniä tuhansia. Iiro Kakko

Kakko on tehnyt satoja ja taas satoja tiedostoja, joissa on hyönteisen tieteellinen nimi, löytöpaikka, kuka hyönteisen on kerännyt ja kuka sen on määrittänyt.

– Ne tallennetaan tietokantoihin, ja sillä tavalla jaetaan luontomuseon tieteellistä informaatiota.

– Tällä hetkellä on vielä todella vaikea vastata siihen, kuinka laajasta materiaalista on kyse. Hyönteisiä on joka tapauksessa kymmeniä tuhansia. Niitä saattaa olla jotain sadan tuhannen ja neljännes miljoonan välillä.

– Olen nyt vuoden käsitellyt kokoelmia, eikä loppua ole näkyvissä, sanoo Kakko.

Forssan kokoelmat pelastavat uhanalaisarviointia

Iiro Kakko on ihminen, joka osaa arvioida sitä, mitä kokoelma merkitsee hyönteistutkimukselle maassa, jossa parhaillaan tehdään monien lajien valtakunnallista uhanalaisarviota.

Kakko selvittää, että 1960-luvulta aina 1990-luvulle hyönteisten kerääminen oli todella epämuodikasta. Sitä harrastettiin hyvin vähän.

Suomessa on hyvin vähän informaatiota tietyistä lajeista monien vuosikymmenten ajalta. Koska Lounais-Hämeessä professori Torild Branderin lietsomana kerättiin hyönteisiä toisin kuin muualla maassa, tallessa on tietoa siitä, mitä hyönteisiä 1960, -70, -80 ja -90-luvuilla ylipäätään oli.

Branderin tallenttamien tietojen avulla tänä päivänä voidaan saada selville jopa metrin tarkkuudella, mistä hyönteinen on aikoinaan löydetty.

– Jos tietty kovakuoriainen esiintyy vain tietyn ikäisellä lahoavalla haavalla, on hyvin tärkeää tietää, missä kyseinen haapa on ollut. Näin pystytään seuraamaan, miten sen kanta muodostuu tai uudistuu.

– Kun Forssan luontomuseon kokoelmista löydetään esimerkiksi sellainen tieto, että useamman kunnan alueella on ollut hyönteisestä havaintoja, voi heti kysyä, miksi emme ole Etelä-Suomesta löytäneet yhtään sen lajin yksilöä. Tätä kautta päästään sitten uhanlaisuuteen käsiksi, huomauttaa Kakko.

Hyönteisiä pitää myös määrittää uudelleen

Forssan luontomuseon kokoelmien hyönteisiä on määritetty jo 60 vuotta sitten. Lajit ovat pysyneet koko lailla samoina, mutta lajinimet ovat muuttuneet.

Osa museolla olevista yksilöistä joudutaan myös määrittämään uudelleen.

Kukaan ei tiedä, miten vuonna 2078 joku katsoo hyönteistä uusin silmin. Iiro Kakko

– Kun hyönteinen on nyt määritetty uudelleen, laitan sen oheen pikkiriikkisen lapun, johon kirjoitan, millä perusteella se on määritetty.

– Kukaan ei tiedä, miten vuonna 2078 joku katsoo hyönteistä uusin silmin. Mielenkiintoista olisi tietää esimerkiksi se, millä niitä tuolloin määritetään. Silloin saattaa olla käytössä vaikkapa vain skanneri, jonka lävitse hyönteinen ajetaan viivakoodijärjestelmällä ja viivakoodi tunnistaa lajin.

Kerääjien joukosta löytyy myös maisterin, Eero Nylundin nimi

Hyönteisten nimilapuissa on paljon tietoa, ja myös esimerkiksi hyönteisen löytäneen kerääjän nimi. Monissa lapuissa nimet toistuvat, ja monesta kerääjästä on sittemmin tullut esimerkiksi maineikas biologi.

Ahkera hyönteisten kerääjä oli myös eräänlainen entinen forssalainen kuuluisuus, puistojen mies Eero Nylund. Nylundin kaverit kutsuivat miestä maisteriksi, koska katsoivat, että tämä tiesi paljon muun muassa biologiasta.

Forssalaiset muistavat Nylundin useimmiten siitä, että häneen törmäsi torilla tai linja-autoasemalla, missä hän tuli pyytämään rahaa.

Nylund oli iso mies, jolla oli suuret kourat, joihin kymmenpenninen upposi näkymättömiin. Sellaisillakin käsillä pystyi pienen pieniä hyönteisiä keräämään.

Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin on kerrottu kritisoineen Kiinaa Etelä-Kiinan merellä omanaan pitämien alueiden "jatkuvasta sotilaallistamisesta".

USA:n reaktio on vastaus China Daily -sanomalehden lauantain uutiseen, jonka mukaan Kiinan ilmavoimat olisi tehnyt ensimmäisiä kertoja laskeutumis- ja nousuharjoituksia joltakin kiistellyltä saarelta H-6K-pommittajallaan.

Kiina on perinteisesti vastannut olevansa oikeutettu puolustamaan alueitaan. Myöhään perjantaina Kiinan puolustusministeriön antamassa lausunnossa ei kerrottu harjoituksen tarkkaa paikkaa eikä aikaa. Ministeriön mukaan useilla pommikoneilla tehtyyn harjoitukseen kuului simuloituja pommituksia ennen laskeutumista tekosaarelle.

Yhdysvaltain kritiikin ei kerrota perustuvan aluevaatimuksiin vaan liikkumisen vapauteen ja asian rauhanomaiseen ratkaisemiseen ilman pakkoa tai voimakeinoja.

– Kiinan jatkuva, kiistanalaisten alueiden militarisointi Etelä-Kiinan merellä vain lisää jänniteitä ja horjuttaa aluetta, sanoo Pentagonin edustaja, merijalkaväen everstiluutnantti Chritopher Logan.

Kiinan toimintaa merellä seuraavan Asia Maritime Transparency Initiative -ajatushautomon mukaan kiinalaiset sosiaaliseen mediaan tehdyt päivitykset osoittavat sijainniksi Woody Islandin, joka on Kiinan laajin tukikohta Paracelsaarilla. Saariryhmän herruutta ovat havitelleet myös Vietnam ja Taiwan.

AMTI:n mukaan saarelta käsin toimiessaan noin 3 500 kilometrin toimintasäteen H-6K-pommittajan on mahdollisuus saavuttaa koko Kaakkois-Aasia.

Lue lisää:

Kiina omii pian koko Etelä-Kiinan meren – ASEAN-maiden kokous on huolissaan

Kiina syyttää Yhdysvaltoja "vakavasta provokaatiosta" – lähetti aluksiaan hätistelemään USA:n sotalaivaa

Yhdysvaltalainen ajatushautomo: Kiina on tuonut ilmatorjunta-aseita tekosaarilleen Etelä-Kiinan merellä

Fox News: Kiina siirtänyt taistelukoneita kiistellyille saarille

Kiinalaiskone laskeutui kiistellylle saarelle Etelä-Kiinan merellä – Vietnam protestoi

Jos pitäisi valita kymmenen kaikkien suomalaisten tuntemaa kotimaista lasiesinettä, niin listasta löytyisivät taatusti Alvar Aallon maljakko ja Oiva Toikan lasilinnut. Hattuni syön, jos mukana ei ole Mondo -lasi.

Tiedättehän, tuo pallonpyöreä viinilasi, jonka jalassa vaaleanvihreä tai vaaleansininen väri vaihtuu kirkkaaksi, Iittalan huippusuosittu tuote. Modernin muotoilun klassikko.

Mondo -lasisarjan on suunnitellut Kerttu Nurminen, lukuisten suomalaisten rakastamien käyttölasiesineiden äiti.

Hänen luomastaan uniikista lasitaiteesta ovat keräilijät meillä ja maailmalla jo vuosia maksaneet huimia summia.

Onko nimi Kerttu Nurminen tuttu? Todennäköisesti ei. Muotoilija ei ole välittänyt pitää melua itsestään.

Tästäkin jutusta 75-vuotias Nurminen olisi mieluiten kieltäytynyt. Kotona Nuutajärvellä on meneillään vaativa keittiöremontti, ja hänen Suomen Lasimuseoon juuri avattu näyttelynsä Luontomatkalla lasin ihmemaassa on vienyt aikaa ja voimia.

Museoväen lempeä painostus auttoi. Tapaamme näyttelyssä, keskellä pariasataa Nurmisen pitkän uran aikana syntynyttä tuttua lasiesinettä ja upeita värikylläisiä taideteoksia.

Nurminen on pitkä ja hoikka, ystävällinen ja huumorintajuinen. Ja vaatimaton. Hänestä näyttelyssä olisi pärjätty vähemmälläkin määrällä tavaraa.

Lajinsa viimeinen, "kuin Saimaan norppa"

Kerttu Nurminen teki koko 35-vuotisen elämäntyönsä Nuutajärven lasitehtaan muotoilijana.

Hänen kollegojaan olivat sellaiset suomalaismuotoilun suuret nimet kuin Kaj Franck, Oiva Toikka ja Heikki Orvola.

Kun Nurminen vuonna 2007 jäi eläkkeelle, hän oli suomalaisen lasiteollisuuden ainoa ja vihoviimeinen kuukausipalkkainen muotoilija. Häneen päättyi merkittävä luku maamme maineikasta muotoiluhistoriaa.

– Jossain lehdessä kirjoitettiin, että olen lajini viimeinen. Tunsin olevani Saimaan norppa, Nurminen purskahtaa huvittuneena.

Hän viittaa Juha Watt Vainion Vanhojapoikia viiksekkäitä -lauluun, jossa Saimaan saaressa asuva yksinäinen mies vertautuu norppaan. Molemmat ovat lajinsa viimeisiä.

Nykyinen lasimaailma – tai astiateollisuus ylipäätään – ei enää kaipaa muotoilijoiksi materiaalin taitajia, pitkänlinjan asiantuntijoita.

Nyt suunnittelijoiksi haalitaan julkkiksia, Suuria nimiä. Kuten tv:stä tuttu brittikokki Jamie Oliver, Nurminen keksii.

Superkokin nimissä on maailmalla tuotettu jo monet lasistot ja astiastot. Piut paut sille, onko julkimo koskaan edes nähnyt sulaa lasimassaa.

"Kuka hullu julkimoksi tai professoriksi haluaa?"

Kerttu Nurminen olisi voinut olla Suuri nimi, suoranainen julkkismuotoilija. Uran näytöt olisivat totisesti riittäneet.

Hänet on useasti palkittu ja teoksia on hankittu maailmalla arvostettuihin museoihin. Moni muotoilijan suunnittelema talouslasi on myynyt kuin häkä.

Media kärkkyikin kirjoittaa miesvaltaisessa lasimaailmassa menestyvästä muotoilijarouvasta, tämän garderobista ja yksityiselämästä.

Turhaan kärkkyi. Nurmista ei sen sortin julkisuus kiinnostanut. Ei tipan tippaa. Hänestä julkimoita, sarpanevoja ja muita riitti taideteollisuudessa riittävästi muutenkin.

– Olen niuhottaja, joka sanoi toimittajille, että en halua teitä kotiini. Jos te haluatte jutun, se on tehtävä siitä työstä, jota teen. Mutta toimittajat halusivat enemmän, he halusivat rakentaa julkkiksia.

Nurminen jäi suosiolla näkyvämpien ja äänekkäämpien mieskollegojensa varjoon. Salaa hän oli joskus huvittunut miesten kotkotuksista, kuten kiitoksenkipeydestä.

– Tiedän, että monen miehen unelma on saada professorin arvonimi. Minusta se on tyhmä juttu. Mitä semmoisella arvonimellä tekee? Se saatetaan kirjoittaa joskus kirjekuoreen, mutta eiväthän ne enää edes kulje. Mitä merkitystä sillä on onnelliseen elämään?

Muotoilijaksi palkkakuittien ja käryävän kuusipuun kautta

Kerttu Nurmisen tie lasin pariin oli mutkainen.

Isonsiskon jäljissä hän opiskeli merkonomiksi. Aikansa palkkakuitteja huonekalukauppa Askossa kirjoitettuaan ja sisustussuunnittelijan uraa pähkäiltyään Nurminen hakeutui Taideteolliseen oppilaitokseen (nykyinen Aalto-yliopisto) keraamikkolinjalle.

Opettajana toimi arvostettu muotoilija ja Nuutajärven lasitehtaan johtava suunnittelija Kaj Franck. Nurmisen valmistuttua Franck bongasi tämän tehtaalle harjoittelijaksi.

Elettiin kesää 1970. Pieni pirkanmaalainen Nuutajärven kylä tehtaineen ui Kertun sydämeen. Keraamikko rakastui lasiin.

– Lasinteko on ihana prosessi, kuuma ja nopea. Lasi ei "kuole" uunissa kuten savi. Saviesineet ovat ennen polttoa muhkeita ja eläviä, mutta uunissa ne muuttuvat kuiviksi möhkäleiksi. Ne pitää herättää henkiin lasituksilla ynnä muilla keinoin. Lasi sen sijaan on polton jälkeen heleää, ilmavaa ja kirkasta, Nurminen hehkuttaa.

Uran alkuun mahtui sähläämistä. Esimerkiksi kun piti opetella lasimuotintekoa.

Nurminen löysi puuverstaalta laudan ja kyhäsi siitä ristikuvioisen muotin. Kun puumuotti lasihytissä sai sisäänsä kuuman lasimassan, se alkoi kärytä paksua mustaa savua.

Nuori harjoittelija oppi kerralla, hytin miesten naureskellessa partaansa, että muotti pitää tehdä lepästä. Ei koskaan kuusesta.

Vuonna 1976 Nurminen sai valmiiksi ensimmäiset sarjatuotantoon yltäneet työnsä, ei mitkään koolla pilatut esineet, mutta sitäkin veikeämmät: Tipu -sarjan munakupin, suola- ja pippurisirottimen.

Tuolloin Kertun sydämen oli – lasin lisäksi – ehtinyt valloittaa nuutajärveläinen puhaltajamestari Olavi Nurminen.

Suurperheen äiti ja luonnon rakastaja

Olavi Nurmisen naidessaan Kerttu ei saanut vain aviomiestä. Hän sai myös suurperheen. Olavi oli leskimies ja kuuden lapsen isä. Nuorimmainen lapsista oli kaksivuotias.

Pariskunnan ikäero oli huomattava, suorastaan "numerologinen".

– Minä olin 28-vuotias, kun me menimme naimisiin, Olavi oli 43. Minä taas olen syntynyt vuonna -43 ja Olavi puolestaan -28, Kerttu nauraa hauskaa sattumaa.

Hän kertoo, että joskus Nuutajärven pienet ympyrät ja suuri perhe ahdistivat. Silloin piti päästä Helsinkiin tuulettumaan.

– Siellä kuitenkin huomasin, että ystävättärillä lastensa kanssa oli sama tilanne kuin minulla maalla. Eivät hekään pääkaupungin kulttuuririentoihin ehtineet.

Nurmisen pesue eli elämäänsä Nuutajärvellä lähes omavaraistaloudessa.

Lähijärvillä pyydettiin kalaa vuoden ympäri. Marjat ja sienet kerättiin metsästä ja vihannekset perheenemäntä kasvatti omassa rehevässä puutarhassa.

Luonto on ollut myös Kerttu Nurmisen työn suurin innoittaja. Hänen teoksissaan vesi läikehtii, puut viheriöivät, hedelmät tanssivat ja taivas sinertää.

– Olen yrittänyt töilläni välittää luonnon tunnelmaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta pyrähtää pöpelikköön tai pusikoihin aina halutessaan. Esineen kautta voi aistia ja tuntea sen hyvän, mitä meillä on, ilman, veden ja väljyyden, Nurminen uskoo.

Vetelän kahvin kuppi ja julman iso lasi

Nuutajärven lasitehtaan muotoilijana Kerttu Nurmisen pääasiallinen tehtävä oli suunnitella tuotteita sarjatuotantoon. Menestyneitä, jopa huimaa suosiota saavuttaneita lasituoteperheitä syntyikin tasaiseen tahtiin.

Koskaan ei kuitenkaan voinut olla varma, mistä tuotteesta tulee myyntimenestys, mikä floppaa.

Esimerkiksi puristelasinen aamiaisastiasto Pauliina (1982). Se on Nurmisen lempiastiasto. Siihen kuuluvat kulho kätevine kansineen, kahvikuppi lautasineen, juomalasi ja muut tykötarpeet. Suunnittelijansa harmiksi suomalaiset eivät ottaneet astiastoa omakseen.

– Ihmiset moittivat, että kahvi ei maistu oikealta lasisessa kupissa. Kahvin maku on siinä muka vetelämpi kuin porsliinisessa tai keraamisessa kupissa, Nurminen ihmettelee.

.

Nurmisen muotoilemista lasistoista, eli erikokoisten pikarien sarjoista, tunnetuin on Mondo (1988–2008).

Nurminen halusi siinä ottaa etäisyyttä eurooppalaiseen juomalasiperinteeseen, jossa määrätään millilleen, minkä kokoisesta ja muotoisesta lasista mikäkin juoma tulee juoda.

– Halusin tehdä pohjoismaisen rennonrehvakkaan lasisarjan, jossa on vain neljä erikokoista lasia: oikein julman iso, iso, sitten vähän kuin viinilasi ja vielä joku sherrylasi.

Tehtaan johto antoi pitkin hampain luvan Mondoon. Se ei uskonut lasiston myyvän. Toisin kävi. Mondosta tuli yksi Iittalan lasitehtaan kaikkien aikojen menestyneimmistä tuotteista.

Millainen on huippuluokan suunnittelijan näkemys hyvästä talouslasista?

Nurminen pohtii hetken, kohottaa sitten kätensä kuin siinä olisi kuppi.

– Meillä on käsi ja meillä on suu. Kumpikaan ei saa saada shokkia kupista. Se ei saa olla liian painava eikä "kroponen". Ja sitä pitää voida katsoa mielellään aamusta toiseen.

Lasitaiteen maisemamaalari

Talouslasin ja sarjojen suunnittelijalle uniikkien taideteosten tekeminen oli kuin pyhäpäivä arjen keskellä.

Nurmisen taidelasi on usein suuri lautanen, malja tai kulho. Niihin hän on hiekkapuhaltanut tai kaivertanut kuvia eläimistä, rehevistä naisista ja Nuutajärven elämänpiiristä.

Teokset ovat silmiähivelevän upeita. Nurmista onkin ylistetty ranskalaismaalari Henri Matissen veroiseksi viivojen ja muotojen piirtäjäksi, valon ja värin taiturilliseksi vangitsijaksi ja lasitaiteemme maisemamaalariksi.

Ei ihme, että taiteilijan uniikkiteokset on jo vuosikymmenten ajan ostettu näyttelyistä salamannopeasti keräilijöiden aarteiksi.

Nurminen nauraa, että hyvä niin. Ei hänellä itsellään teoksiinsa varaa olisikaan. Hinnat ovat nousseet jopa viisinumeroisiksi.

Nurminen eli lasiteollisuutemme kuihtumisen

Kun Kerttu Nurminen aloitti työnsä lasin parissa 1970-luvun alussa, lasin tulevaisuus näytti vielä auvoiselta. Takana oli pari vuosikymmentä suomalaisen muotoilun kulta-aikaa.

Suomalainen lasiteollisuus kukoisti ja sen korkeatasoiset tuotteet olivat kansallisen ylpeyden aihe.

Sitten koitti vuosi 1973. Tuli energiakriisi ja EEC-vapaakauppasopimus.

Energiasyöppöjen lasitehtaiden kustannukset kohosivat pilviin ja ulkomailta alkoi vyörytä Suomeen halpaa, täysautomaattisesti tuotettua lasia. Lasitehtaat menivät konkurssiin toinen toisensa jälkeen, suuremmat ostivat pienempi.

Nurmisen työnantaja, vuonna 1793 perustettu Nuutajärven lasitehdas pärjäsi silti aika ajoin jopa hyvin. Omistajat tosin vaihtuivat tiuhaan. Kun lasitehdas vuonna 2014 lopetettiin, se oli osa Iittala-konsernia.

Maamme kymmenistä lasitehtaista jäljellä on enää yksi, Iittala Kanta-Hämeessä. Lisäksi Suomessa toimii lukuisia pieniä, muutaman lasiammattilaisen pyörittämiä lasipajoja, studioita.

Myös Nuutajärven kylässä on useita lasipajoja. Niiden yhteisnäyttelyihin eläkeläisrouva Kerttu Nurminenkin on osallistunut uniikkiteoksillaan, joita on pikkuhiljaa tehnyt vuokraamassaan työhuoneessa.

Nyt siitä on pitänyt luopua. 75-vuotiaat sormet eivät enää kestä lasin työstämistä.

Haastatteluun varattu aika on ylittynyt, Kerttu Nurmisella on hoppu rautakauppaan keittiöremonttitarpeita ostamaan.

Saako pitää palopuheen? hän kysyy yllättäen.

– Muovin käyttö on kohta pannassa. On korkea aika satsata kestäviin materiaaleihin, puuhun, keramiikkaan ja lasiin. Kulttuuriin, jossa esineitä käytetään kymmeniä vuosia. Voi olla, että näemme vielä lasin uuden tulemisen.

Navettarakennus paloi aamupäivällä Ylitorniolla. Tulipalon saartamaksi jäi neljä vasikkaa. Navetassa oli yhteensä noin 70 lehmää, jotka omistajat saivat pelastettua.

Eläinlääkäri tilattiin paikalle arvioimaan vasikoiden ja muun karjan vointia. Palo syttyi ulko-ovea hitsatessa. Pelastuslaitoksen mukaan omistajien tehokas alkusammutus sai palon nopeasti hallintaan.

– Jos meidän varaan olisi jäänyt, aika pahasti olisi palanut, sanoi päivystävä palomestari Lauri Manninen Lapin pelastuslaitoksesta.

Lähimmällä yksiköllä oli Mannisen mukaan 60-70 kilometriä matkaa paikalle. Sammutusta helpotti se, että palo pääsi purkautumaan suoraan ulko-ovesta ulos.

Pelastuslaitos sai hälytyksen tapahtuneesta kello 10 jälkeen aamulla. Paloa on sammuttamassa yli 10 yksikköä.

Lue myös:

Kymmenet eläimet kuolivat tuhoisassa navettapalossa Siilinjärvellä – Palomestari: "Täystuho"

Henkilöliikenteessä on käynnistymässä vallankumous.

Uutisissa kerrotaan lähes päivittäin Googlen, Uberin ja Teslan itseohjautuvista robottiautoista. Robottibussit ovat jo aloittaneet liikennöinnin Suomen teillä. Tutkijoiden mukaan ajokortti ja ajoneuvon omistaminen ovat pian katoavaa kansanperinnettä.

Kenties autoilija päästää mieluusti irti ratista ja syventyy automatkan ajan hyvään kirjaan, mutta mitä tulevaisuudella on tarjottavana moottoripyöräilijälle?

Hän ei varmasti ole halukas päästämään otetta ohjaustangosta ja siirtymään matkustajan paikalle.

– Istuisin mieluummin autossa, kuin hytisisin moottoritiellä pyörän päällä, jota en edes itse ohjaa, moottoripyörätutkija Janne Saarikoski sanoo.

Liikenneturvan moottoripyöräseminaariin kokoontunut yleisö on pukeutunut nahkaan ja goretexiin. Moni nyökyttelee. Eihän itseohjautuvassa moottoripyörässä olisi mitään mieltä.

Kehitystyö on kuitenkin käynnissä.

Brittiyhtiöt AutoRD ja AB Dynamics kehittivät itsekseen liikkuvan moottoripyörän BMW C1 -skootterin rungolle (video) . Yhtiöt uskovat tämän kaltaisten laitteiden löytävän käyttäjiä Aasian ylikansoitetuista suurkaupungeista.

Suuremmat pyörävalmistajat eivät ole työntämässä kuljettajaa takasitsille, mutta niidenkin visioissa pyörät kulkevat itsekseen. Honda esitteli muutama vuosi sitten moottoripyörän, joka seuraa omistajaansa kuin koira (video). Vastaavasti Yamahan Motodroidia (video) on kutsuttu hevoseksi, jolla on renkaat.

Sähkömoottoripyörä pysyy pystyssä tekoälyn kouluttaman painonsiirtojärjestelmän avulla, ja selviää jopa lempeästä töytäisystä.

Tällaisia pyöriä ei saa kaupasta tänään eikä vielä pitkään aikaan. Sitä ennen moottoripyöräilijät pääsevät nauttimaan parantuneesta turvallisuudesta.

Turvallisuus ensin

Saksalaisen Boschin vuonna 2014 markkinoille tuoma MSC-teknologia oli pitkä askel moottoripyörien turvateknologioissa.

Lyhenne tulee sanoista motorcycle stability control. Kyseessä on ajonvakautusjärjestelmä, jonka liikeanturit mittaavat moottoripyörän kallistuskulmaa sekä kiihtyvyyttä ja säätävät jarrutusta ja voimansiirtoa sen mukaisesti. Toisin kuin perinteisellä ABS-jarrulla, uudella järjestelmällä saattoi tehdä voimakkaita jarrutuksia myös kaarteessa.

Ensimmäiseksi tekniikan otti käyttöön itävaltalainen KTM. Perässä tulivat saksalainen BMW sekä italialainen Ducati.

Tämän vuoden huhtikuussa Ducati kertoi tarjoavansa järjestelmää tulevaisuudessa kaikkiin pyöriinsä. Ducati kertoi myös tuovansa vuoteen 2020 mennessä markkinoille moottoripyörän, jossa on tutkat tarkkailemassa liikennettä sekä pyörän edessä että takana. Moottoripyörätutkija Saarikosken mielestä kyse on merkittävästä avauksesta.

– Ehkä tästä syntyy se ensimmäinen ensimmäisen automaatiotason moottoripyörä.

Ensimmäisellä automaatiotasolla Saarikoski viittaa autoinsinöörien viisiportaiseen malliin, jolla he kuvaavat kehitystä kohti täysin automaattista liikennettä. Nollatasolla kuljettaja tekee itse kaiken, viidennellä tasolla hän voi vaikka nukkua.

Käytännössä Ducati voi tutkalaitteiden avulla toteuttaa edellä liikkuvan ajoneuvon nopeuteen sopeutuvan vakionopeudensäätimen. Luvassa on mediatietojen mukaan myös järjestelmiä, jotka varoittavat peilien kuolleessa kulmassa olevista ajoneuvosta sekä peräänajovaarasta.

Nämä ovat kuitenkin vasta ensimmäisen automaatiotason ominaisuuksia, joita on jo 1990-luvulta lähtien asennettu kalliimman hintaluokan henkilöautoihin.

Saarikoski sanoo, että automaatio ja turvalaitteiden kehitys laahaa moottoripyörissä kaukana autojen jäljessä.

– Hyvä esimerkki on lukkiutumattomat jarrut. Autoissa ne ovat olleet pakollisia jo viisitoista vuotta, moottoripyörissä vasta viime vuoden alusta lukien.

Saarikosken mukaan tilanne johtuu jo siitä yksinkertaisesta syystä, että autossa on enemmän tilaa. Kun BMW sovitti kolmisenkymmentä vuotta sitten lukkiutumattomat jarrut ensimmäiseen moottoripyöräänsä, järjestelmä oli kaikkea muuta kuin kevyt ja huomaamaton.

– Autoteollisuuden pitää tehdä paljon kehitystyötä, ennen kuin uusi teknologia saadaan sopimaan moottoripyörän kokoiseen pakettiin.

Toinen jälkeenjääneisyyden syy liittyy pyörämarkkinoihin. Moottoripyöriä myydään eniten Intian, Kiinan, Indonesian ja Vietnamin kaltaisissa kehittyvissä maissa, joissa se on edullinen työkalu eikä huipputekninen harrasteväline.

Lisäksi kyse on asenteista. Perinnetietoisten motoristien mukaan automaatio etäännyttää kuljettajan aidosta ajokokemuksesta.

– Monet harrastajat haluavat ajokin olevan yksinkertainen. He haluavat itse hallita kaiken, vaikka samaan aikaan tallissa on tuliterä auto, jossa on kaikki mahdolliset välineet, Janne Saarikoski sanoo.

Perinnemotoristienkin harrastus muuttuu kuitenkin jatkossa entistä turvallisemmaksi, sillä autojen tekniikka kehittyy nopeasti.

Vuosina 2011–2017 sattuneista moottoripyöräilijöiden kuolemaan johtaneista onnettomuuksista yli puolet johtui erilaisista törmäyksistä muiden ajoneuvojen kanssa. Mikäli muut ajoneuvot havaitsevat moottoripyörät jatkossa entistä paremmin, moottoripyöräilijä välttyy monelta vaaratilanteelta.

Robotti näkee moottoripyörän...

Viime vuonna Janne Saarikoski vieraili Teknologian tutkimuskeskus VTT:n koeajoradalla Tampereella testaamassa, näkeekö robottiauto moottoripyörän. Tapahtumia seurannut Motouutiset-lehti kertoi, että pienen ajoneuvon havaitseminen oli robottiautolle hankalaa.

Anturit kertoivat moottoripyörän olevan kauempana, kuin se todellisuudessa oli.

Saarikoski uskoo, että tästä ei synny ongelmaa.

– En olisi huolissani antureiden havainnointikyvystä, se kehittyy huimin harppauksin.

Tämä näyttää pitävän paikkansa. Toukokuussa VTT kertoi, että sen Marilyn-auto on varustettu uudella lidar-järjestelmällä, joka näkee jopa sumun läpi.

Ajoneuvojen havainnointikykyä parantaa jatkossa myös se, että ne ovat verkon yli yhteydessä toisiinsa. Vaikka yksi auto ei havaitsisi moottoripyörää, se voi saada tiedon toisilta tienkäyttäjiltä.

Ajoneuvojen välistä viestintää kehitetään myös moottoripyöriin. BMW, Yamaha ja Honda aikovat tuoda markkinoille vuoteen 2020 mennessä moottoripyöriä, jotka viestivät muun liikenteen kanssa. Moottoripyörävalmistajien yhteiseen Connected Motorcycle Consortium -organisaatioon ovat liittyneet myös Ducati, KTM, Suzuki ja Kawasaki.

... mutta ymmärtääkö robotti ihmistä?

Tulevaisuuden itseohjautuvat ajoneuvot havaitsevat moottoripyörän. Toinen kysymys on, ymmärtääkö robottiauto moottoripyörän kuljettajaa.

– Antureiden sijasta ongelmia voivat tuottaa ohjelmistot, joiden on opittava ennakoimaan moottoripyöräilijän inhimillinen käytös. Ihminen voi käyttäytyä robottiauton näkökulmasta hyvin epäloogisesti, Saarikoski sanoo.

– Sitä voikin pohtia, päästetäänkö prätkiä tulevaisuuden hyvin automatisoituneen liikenteen sekaan – vai onko odotettavissa sääntelyä ja kieltoja.

Tämän mahdollisuuden on tunnistanut moni muukin. Yhdysvalloissa puuhataan aiheesta jo draamaelokuvaa. The Last Motorcycle On Earth -elokuvan ohjaaja Eric Ristau väittää, että näköpiirissä on kulttuurisota, jonka osapuolia ovat "ne, jotka haluavat ajaa itse ja ne, jotka haluavat robotin ajavan".

Janne Saarikoski valmisteli viime vuonna väitöskirjaa, jonka oli määrä kartoittaa moottoripyöräilyn tulevaisuutta.

Se hanke jäi hyllylle, sillä moottoripyörätutkimukselle oli Suomessa kovin vaikea löytää kaupallisia kumppaneita. Tänään Saarikoski työskentelee Merikotka-tutkimuskeskuksessa ja paneutuu meriliikenteen digitalisaatioon.

Mikä on siis moottoripyörän paikka maailmassa, jossa robotit valtaavat tiet?

BMW julkisti pari vuotta sitten yllä olevassa kuvassa näkyvän konseptilaiteen, jonka on määrä luoda uskoa moottoripyöräilyn tulevaisuuteen. Seuraavan 30 vuoden aikana turvallisuus viedään automaation avulla niin pitkälle, ettei kuljettaja tarvitse enää kypärää.

The Great Escape on täydellisen tietoinen ympäristöstään. Se opettaa heikkoa kuljettajaa ja auttaa kokeneempaa saavuttamaan maksimaalisen ajonautinnon.

BMW Motorradin pääsuunnittelija Edgar Heinrichin mukaan tulevaisuuden läpikotaisin digitaalisessa maailmassa moottoripyöräily on yksi suurista analogisista kokemuksista.

Pariskunta vannoi vihkivalansa ja vaihtoi sormuksia noin 600 kutsuvieraan edessä, minkä jälkeen Englannin kirkon tärkein johtaja, Canterburyn arkkipiispa Justin Welby julisti heidät aviopuolisoiksi.

Windsorin linnan tiluksille oli poikkeuksellisesti kutsuttu 1200 vierasta juhlistamaan Harrya ja Meghania. Se oli kuningashuoneen osoitus halusta olla avoimempia ja modernimpia.

Windsorissa häitä seuranneen Yleisradion toimittaja Pasi Myöhäsen mukaan häät olivat kaikin puolin onnistuneet. Hääjuhlassa nähtiin paljon uutta ja erilaista verrattuna aikaisempiin kuninkaallisiin häihin.

– Häävalasta jätettiin pois vanhahtavia lauseita, joissa korostetaan kuuliaisuutta aviomiehelle. Meghanille tasa-arvo on tärkeää, kertoo Myöhänen.

– Morsian Meghan Markle eli tuore Sussexin herttuatar modernisoi kuningashuonetta jo itsessään. Hän on eronnut, monikulttuurisesta taustasta tuleva yhdysvaltalainen näyttelijä, kun usein kuninkaalliset morsiamet ovat tulleet pienistä eliittiympyröistä, sanoo Ylen toimittaja Pasi Myöhänen.

Hääpäivän päätteeksi Harryn isoäiti kuningatar Elisabeth emännöi vastaanottoa Windsorin linnassa 600 häävieraalle.

Illalla prinssi Charles isännöi yksityistä vastaanottoa hääparin ystäville ja perheenjäsenille. Iltajuhla on huomattavasti päivän juhlallisuuksia pienempi, sillä kutsuvieraita on vain parisataa.

Katso hääjuhla ja lue kaikki hääpäivän käänteet tästä:

Yle seurasi Britannian prinssihäitä: Kappelin portailla nähtiin suudelma, sitä ennen Prinssi Harry ja Meghan sanoivat toisilleen tahdon

Kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta avaa Kansallisarkiston arvokkaassa salissa kirjan, jossa on luettelo henkilöiden nimiä. Siitä selviää, mistä valtiorikosoikeudessa tuomittujen tiedot löytyvät. Näitä kirjoja ei kuitenkaan tarvitse saapua selailemaan Kansallisarkistoon. Kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta kertoo, että perustiedot henkilöistä löytyvät jo muutamalla nettihaulla.

Suomen sisällissodan muistovuosi on kannustanut suomalaisia etsimään tietoja sukulaisten vaiheista vuoden 1918 tapahtumissa. Pelkästään sotasurmat-tietokantaan on tehty yli 70 000 hakua, joka on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2017 samaan aikaan.

– Yhä enemmän aineistoa on löydettävissä verkosta. Suomen sotasurmat –tietokanta toimii niin, että henkilöä voi hakea vaikka pelkällä sukunimellä. Sen jälkeen selviää, onko hän saanut surmansa. Myös valtiorikosoikeuksien pöytäkirjoja viedään verkkoon koko ajan, kertoo Ahoranta.

Ahoranta vinkkaa, että seuraavan tuomioasteen eli valtiorikosylioikeuden pöytäkirjat on jo digitoitu. Digitaaliarkisto-sivun kautta avautuu oikeudenkäyntien maailma.

– Tuomittujen punaisten oikeudenkäyntipöytäkirjoissa on mukana myös heistä sodan jälkeen tehdyt todisteainekortit. Nämä ovat huolellista työtä. Niihin on merkitty esimerkiksi henkilön työsuhteet. Mukana on lähdeviite, jonka avulla saa lisätietoa. Vaikka henkilö ei olisi joutunut oikeuteen, kortistosta voi kuitenkin löytyä joitakin tietoja hänen osallistumisestaan tapahtumiin, kertoo Ahoranta.

Myös valkoisten vaiheet selvillä

Sisällissodan tapahtumista on vaiettu monessa perheessä ja siksi sukulaisen osallistuminen sotaan voi tulla yllätyksenä. Julkisuudessa punaisten teloitukset ja vangitsemiset ovat saaneet paljon huomiota. Aiemmin on luultu, että heistä ei ole näin paljon tietoa. Myös valkoisten puolella sotaan osallistuneiden vaiheista löytyy runsaasti tietoa.

Kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta avaa seuraavaksi Arkistojen portti –palvelun. Sieltä löytyy yhteenveto Kansallisarkistosta ja muista arkistoista löytyvistä sisällissotaa koskevista tiedoista.

– Valkoisten puolella taistelleista hyvin moni on saanut vapaussodan muistomitalin. Mitalin saamiseksi tehtiin nimiluettelo, josta selviää, miten henkilö oli osallistunut taisteluun. Täällä Kansallisarkistossa ja muutamassa muussakin arkistossa on myöhempiä muistelma-aineistoja, joihin valkoisen puolen sotilaat ovat kertoneet omista kokemuksistaan, Ahoranta sanoo.

Puolustusvoimien kantahenkilökunnan sisällissotamuistelmat 1930-luvulta on yksi tällainen kokonaisuus. Muistelmat ovat luettavissa Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä Helsingissä. Lisäksi valkoisten joukko-osastojen arkistosta selviää, mihin osastoon henkilö on kuulunut.

– Arkistojen portti –palvelun sisällissodan taistelupaikkakortiston avulla selviää, mitä joukko-osastoja kyseisellä paikkakunnalla on ollut, kertoo Ahoranta.

Sukulaisten löytyminen voi alkaa sattumasta

Monelle voi tulla yllätyksenä, että tietoja sisällissodasta on näin paljon. Arkiston asiantuntijan kannalta tilanne on ihanteellinen.

– On sanottu, että Suomen sisällissota saattaa olla edelleen maailman parhaiten dokumentoitu sisällissota. Näiden aineistomäärien perusteella näin voi ollakin, pohtii kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta.

Kun nettihakujen kautta on päässyt vauhtiin, tietoja voi tulostaa itselleen. Maksullisia kopioita voi tilata itselleen Kansallisarkistosta. Jos saapuu itse tutkimaan arkistoja, se on ilmaista ja omalla kameralla asiakirjoja voi kuvata ilmaiseksi.

Raisiolaisrouva löysi isoisänsä vaiheet

Raisiolainen Arja Tarponen esittelee Kansallisarkistosta kopioina saamaansa paperinivaskaa. Sukututkimusta harrastanut Tarponen hankki tiedot jo vuosia sitten.

– Nykyään monia tietoja on digitoitu, mutta minä soitin ja tilasin asiakirjat. Se oli helppoa, kun ei tarvinnut itse lähteä Helsinkiin tutkimaan, kertoo Tarponen.

Isoisä Kustaa Perhon tarina on jännittävä. Hänen vaiheitaan oli kerrattu suvussa jo Arja Tarposen lapsuudesta lähtien.

– Isäni oli minulle näitä asioita kertonut, joten Kustaa Perhon vaiheet sodan aikana ja sen jälkeen eivät olleet yllätys, kertoo Tarponen.

Vankilan merkinnät päättyvät alkuvuodesta 1920. Silloin hänet ilmeisesti armahdettiin. Arja Tarponen

Suvun tarinat saivat kuitenkin todistusaineiston ja tietenkin kuva on täydentynyt usean kymmenen arkistosivun tutkimisen jälkeen. Valtiorikosylioikeuden aineistossa on muun muassa todistekortteja, ilmiantoja ja kirjeitä.

– Kustaa Perho oli toiminut kansalaissodan aikana järjestyspäällikkönä eli eräänlaisena nimismiehenä. Hänen tehtävänsä oli antaa kulkulupia ja passeja. Hän ei osallistunut sotatoimintaan, mutta hänet oli määrätty värväämään vapaaehtoisia punakaartiin, kertoo Tarponen arkistolöydöistään.

Vangitsemispäivän eli 30.4.1918 Tarponen on löytänyt myös papereista, mutta ei sen sijaan vankilasta vapautumispäivää.

– Isoisäni tuomio oli 12 vuotta kuritushuonetta ja 15 vuodeksi kansalaisoikeuden menettäminen. Vankilan merkinnät päättyvät alkuvuodesta 1920. Silloin hänet ilmeisesti armahdettiin. Hän oli aikaisemminkin anonut armahdusta. Siihen asti on kirjeenvaihtoa, jonka vankilaviranomaiset ovat lukeneet ja selostaneet näissä papereissa. Jotkut kirjeistä sensuroitiin, kertoo Tarponen.

Tutkiminen on rikastuttanut elämää

Arja Tarponen katselee isoisästään säilyneitä valokuvia. Vanhana otettu kuva on arvokas, kun taas nuoruuden kuvissa olemuksesta huokuu reippaus ja toimeliaisuus.

– Tämä vanhana otettu kuva on varmasti hänen kansanedustajavuosiltaan. Kustaa Perho oli ensin Raision kunnanvaltuustossa. Kun hän muutti Muhkuriin, hän oli Maarian valtuustossa. Vuonna 1929 hän pääsi eduskuntaan ja oli siellä yhtäjaksoisesti 1944 kuolemaansa saakka. Hän kuolikin eduskunnassa, kertoo Tarponen.

Tarponen pohtii, että isoisän vaiheiden selvittäminen on rikastuttanut hänen elämäänsä.

Ihmiset yrittivät tehdä parhaansa itseään säästämättä. Arja Tarponen

– Kunnioitukseni on kasvanut isoisääni kohtaan. Hän noudatti omaa aatettaan ja eli sen mukaan. Hän koetti saada ihmisille paremman elämän, pohtii Tarponen.

Tarponen kannustaa muitakin etsimään tietoja sukulaisten vaiheista.

– Siinä oppii ymmärtämään sen aikakauden ihmisiä. Sisällissodasta on vaiettu kymmenien vuosien ajan. Nuorisonkin pitäisi ottaa selvää ja kuulla, että minkälaista elämä on ollut silloin. Ihmiset yrittivät tehdä parhaansa itseään säästämättä, pohtii Tarponen.

Suomenruotsalainen toimittaja, kirjailija Yrsa Stenius on kuollut. Hän oli 73-vuotias. Asiasta kertovat ruotsalaismediat ja Svenska Yle. Stenius kuoli kotonaan Tukholmassa viikonloppuna.

Stenius työskenteli kulttuuritoimituksen esimiehenä ja politiikan päätoimittajana Aftonbladetissa vuosina 1979-1987. Hän toimi Ruotsin lehdistöasiamiehenä vuosina 2007-2011, jonka jälkeen hän jäi eläkkeelle.

Stenius kirjoitti lukuisia teoksia, jotka käsittelivät muun muassa valtaa, naiseutta ja totuuden etsintää. Hänen viimeiseksi kirjakseen jäi vuonna 2016 julkaistu muistelmateos Sanojen valtias, jossa hän vertaili erityisesti Suomen ja Ruotsin eroja.

Stenius sai uransa aikana useita palkintoja ja tunnustuksia, muun muassa Valtion tiedonjulkistamispalkinton ja Valtion kirjallisuuspalkinnon.

Hän syntyi Helsingissä vuonna 1945, mutta asui suurimman osan työvuosistaan Ruotsissa.

Anna-lehden viime vuoden haastattelussa Stenius kertoo haaveistaan, yksinäisyydestään ja vaikeista valinnoistaan.

Kuuntele myös:

Yrsa Steniuksen haastattelu Yle Areenassa

Brysselistä eduskuntaan palaavan Paavo Väyrysen käynnistämään tuolien vaihtoon saadaan tänään lisäselvyyttä. Väyrysen tilalle europarlamenttiin siirtyy kansanedustaja Mirja Vehkaperä (kesk.), jonka paikan eduskunnassa ottaa Eija Nivala (kesk.).

Nivala on kuitenkin ilmoittanut hakevansa vapautusta kansanedustajan työstä, jos hänet valitaan Ylivieskan kirkkoherraksi. Kirkkoherran vaali pidetään tänään. Seuraavana jonossa Arkadianmäelle on Hanna-Leena Mattila (kesk.) Raahesta.

Hän aikoo ottaa paikan vastaan, jos se vapautuu.