Yle kertoi lähes vuosi sitten au pair -mummojen suosion kasvusta. Vanhemmilla naisilla on kysyntää maailmalla lapsenhoitajina. 55-vuotias joensuulainen Sanna Juntunen lähti avoimin mielin ja innostuneena au pair -mummoksi Italiaan.
Nyt Sanna silmäilee syksyisen kirkasta Pyhäselän selkää Joensuussa mietteliäänä muistellessaan menneen vuoden tapahtumia. Hän on takaisin kotikaupungissaan yli kahdeksan kuukautta Roomassa kestäneen au pair -mummoutensa jälkeen.
Monessa suhteessa myönteinen pesti sisälsi vaikeita hetkiä, jolloin mummo oli jättää leikin kesken, pakata matkalaukut ja suunnata Rooman miljoonakaupungin sykkeestä rauhaisaan Joensuuhun.
– Oli tammikuu, Joensuussa pakkasta kolmekymmentä astetta. Roomassa paistoi aurinko ja olimme T-paita päällä ulkona. Ajattelin, jospa nyt malttaisin, tulen katumaan ikuisesti, jos tässä vaiheessa luovutan, kertaa Sanna muistojaan.
Sanna Juntusen työtehtävänä au pair -mummona oli huolehtia 3-vuotiaasta Kaarlo-pojasta, joka asui Suomen Rooma-instituutissa Villa Lantessa. Instituutin johtajan lisäksi huvilassa asuu ja vierailee vaihtelevia aikoja eri alojen asiantuntijoita Suomesta, ja talon arkipäivän toimia hoitavat paikalliset.
Koetut vaikeudet liittyivät Villa Lanten arkeen. Entinen au pair -mummo Sanna Juntunen kirjelmöi näkemyksistään eteenpäin eli tältä osin ongelma on loppuunkäsitelty.
Ihana "lapsenlapsi" ja tyrmäävä Rooma
Kun puhe kääntyy Sanna Juntusen päätehtävään, Kaarlo-pojan hoitamiseen, hymy ja kaipaus täyttävät au pair -mummon mielen ja katseen. Älykkään ja huuumorintajuisen vesselin kanssa oli yksinkertaisesti hauskaa.
– Ikävä on tosi kova, heti rupeaa itkettämään, kun joku vain sanookin sanan Kaarlo, sanoo Sanna ääni vapisten.
Lämmin sävy läikehtii ex-mummon äänessä myös, kun hän muistelee laajemmin työmiljöötään, Roomaa. Sen noin yhdeksästäsadasta kirkosta on reilut kahdeksansataa yhä näkemättä, sen museoita ja näyttelyitä jäi edelleen tarkistamatta ja monta rauniota koluamatta.
– Nyt kyllä täytyy sanoa, että rauniokiintiö on täynnä muutamaksi vuodeksi, naurahtaa Sanna Juntunen, jonka muistoihin nousevat myös nautinolliset kahvihetket paikallisten kanssa macchiatoa nauttien.
Mummouden kesto kannattaa harkita
Yhteenvetonaan Sanna Juntunen toteaa, että au pair -mummous kiehtoo häntä yhä. Pesti toi hurmaavan pienen pojan lisäksi elämään muita mukavia tuttavuuksia - kuten Kaarlon oikeat isoäidit.
Joitakin asioita entinen mummo tekisi toisin, eihän koskaan aivan tarkalleen tiedä, mitä uudessa paikassa voi tulla eteen.
– Ollisi kannattanut tehdä kirjallinen työsopimus. Ihan tällainen käytännön esimerkki - miten vapaapäiviä pidetään, paikalliset vapaat vai Suomen vapaat. Ja työtehtävät hyvin tarkkaan, luettelee Sanna Juntunen.
Hän myös kehottaa pohtimaan sitä, kuinka pitkän mummopestin tekeminen on viisasta.
Voisiko esimerkiksi kolme kuukautta puolen vuoden optiolla olla parempi kuin Sanna Juntusen nyt tekemä reilu kahdeksan kuukauden rupeama?