Turvapaikkahakijamäärän kasvaessa monissa seurakunnissa varauduttiin siihen, että myös kirkolta pyydetään suojaa.
Kysyimme Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakuntien piispoilta, pitäisikö kirkon tarjota suojaa myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille. Piispojen vastaukset noudattavat melko yhtenäistä linjaa: kirkko ei voi sulkea oveaan apua tarvitsevilta.
Mitään varjojärjestelmää ei kuitenkaan haluta perustaa ja moni piispoista korostaakin, ettei kirkko voi tarjota varsinaista turvapaikkaa.
Arkkipiispa Kari Mäkinen toteaa, että kirkko tekee voitavansa ihmisen auttamiseksi.
– Mutta tehdään se yhteiskunnan järjestyksen puitteissa, Kari Mäkinen painottaa.
Porvoon hiippakunnan piispaBjörn Vikström katsoo, että turvaa voidaan tarjota yksittäisissä tapauksissa.
– Esimerkiksi silloin, kun kirkko on tukenut tiettyjä henkilöitä tai perheitä ja kokee heidän saaneen kielteisen turvapaikkapäätöksen väärin perustein.
Kirkko on aina tarjonnut turvaa ja suojaa
Kirkot ovat kautta vuosisatojen tarjonneet suojaa ja turvaa sitä tarvitseville eikä tämä periaate ole myytävissä, tiivistää puolestaan Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola.
– Maamme kiristynyt lainsäädäntö on inhimillisesti kohtuuton ja sivistysvaltiolle sopimaton. Tässä tilanteessa on haettava viisaita, luovia ratkaisuja sekä lähdettävä dialogiin päättäjien kanssa, Askola sanoo.
Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kallialan mukaan kirkko on tarjonnut turvaa sitä tarvitseville hyvässä yhteistyössä poliisin kanssa. Kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tulee jatkossa olemaan enemmän, tilanne jossain määrin muuttuu.
– Suomeen varmaan syntyy paperittomien joukko. Ajattelen niin, että siinä suhteessa yksittäisessä tapauksessa ja akuutissa hädässä ihmisiä pitää auttaa, mutta yhteistyössä viranomaisten kanssa.
Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo huomauttaa, että kirkolla ei ole varsinaista turvapaikkajärjestelmää, vaan se tehtävä kuuluu valtiolle. Piispa Simo Peura Lapuan hiippakunnasta komppaa.
– Kirkkoturvapaikka ei ole samanlainen turvapaikkamahdollisuus, jonka valtio myöntää. Se on enemmän tämmöinen tekninen käsite kuvaamaan sitä inhimillistä apua, jota pyrimme antamaan heille, Peura toteaa.
Piispa Samuel Salmi Oulun hiippakunnasta pitää varmana, että tulevaisuudessa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet tulevat olemaan diakonisen työn kohteina.
– Se tulee olemaan myös kuntien vastuulla. Silloin tarvitaan kirkkoa ja kolmatta sektoria.
Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen myöntää, että huoli paperittominen määrän kasvusta on olemassa. Piispalta on toivottu tukea ja ohjetta asiassa. Häkkisen mukaan aiheesta on tarkoitus keskustella lokakuussa sisäministeri Paula Risikon kanssa.
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkkonen muistuttaa, että kirkon pitää vaikuttaa siihen, että turvapaikanhakijoita koskevat määräykset säädetään oikeudenmukaisiksi ja niitä sovelletaan inhimillisesti.
Kirkko tärkeä osa ihmisten elämää
Kysyimme piispoilta myös, mihin kirkkoa tänä päivänä tarvitaan. Piispat ovat yhtä mieltä siitä, että kirkolla on selkeä rooli nykypäivän yhteiskunnassa. Rooli on samanlainen kuin kirkolla on aina ollut. Yksi kirkon tärkeimmistä tehtävistä on muistuttaa Jumalan rakkaudesta ja armosta, toteaa piispa Björn Vikström Porvoon hiippakunnasta.
– Kirkon tehtävänä on aina ollut – ja tulee edelleenkin olla – antaa ihmisille toivoa. Kirkon tehtävä on myös kehottaa ihmisiä pitämään huolta toisistaan, Vikström sanoo.
Samuel Soini Oulun hiippakunnasta uskoo, että kirkko on tärkeä osa ihmisten elämää. Piispa perustaa näkemyksensä omiin havaintoihinsa.
– Luterilaiseen kirkkoon kuuluu edelleen kolme neljäsosaa kansasta. Viikoittain erilaisiin kirkon tilaisuuksiin osallistuu väkeä enemmän kuin mihinkään urheiluseuran tai järjestön tilaisuuksiin, kertoo Soini.
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkosen mukaan kirkossa julistetaan sanaa ja toimitetaan Kristuksen asettamia sakramentteja myös jatkossa.
– Niiden välityksellä ihminen voi päästä osalliseksi Jumalan armosta ja elää hänen yhteydessään. Jos asetun tämän yhteisön ulkopuolelle, joudun selviämään yksin. Minä en voisi kuvitella pärjääväni omassa varassa omin ansioin.
Kirkon toimintaa kaipaa lisää joustavuutta
Vakiintuneesta roolistaan huolimatta, kirkon tulee myös uudistua. Yksi asia, joihin piispat puuttuvat, on vapaaehtoistyön kehittäminen. Lapuan hiippakunnan Simo Peuran mielestä vapaaehtoistyölle soisi enemmän kunniaa.
– Entistä enemmän seurakunnan työtä tehdään niin, että työntekijät työskentelevät yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Työntekijä rooli tulee silloin muuttumaan. Hän on ehkä enemmän kannustaja, organisoija.
Samuel Salmi korostaa eläkkeelle siirtyneiden, ammattitaitoisten työntekijöiden tärkeyttä vapaaehtoistoiminnassa.
– Sitä joukkoa kirkko tarvitsee omien työntekijöidensä rinnalle kehittämään toimintojaan. Sillä tavalla saadaan uutta verta kirkon sisäiseen elämään ja toimintaan.
Piispojen vastauksista nousee esiin myös se, että kirkko kaipaa myös organisaatiollisia muutoksia. Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma sanoo, että uudistumiselle on aina tarvetta.
– Tälläkin hetkellä pohditaan muun muassa hallinnollisia uudistuksia. Kirkolla on 300 itsenäisesti toimivaa seurakuntaa, joten muutokset ovat hitaita.
Arkkipiispa Kari Mäkinen toivoo, että uudistukset lähtisivät liikkeelle alhaaltapäin, eli tavallisista seurakuntalaisista ja heidän kysymyksistään.
– Jatkossa yksi edessämme olevista kysymyksistä liittyy kirkon rakenteisiin ja tapaan toimia. Kirkko voisi ehkä notkeammin ja joustavammin toimia osana tätä yhteiskuntaa.
Piispa Kaarlo Kalliala lisäisi kirkkoon rentoutta, rohkeutta, reippautta ja raikkautta.
– Kaikki nämä ovat sellaisia elementtejä, joita meillä kaivataan. Niitä on, mutta lisää vaan, Kalliala sanoo.
