Aalto-yliopistossa renkaiden kitkatutkimuksia vetävä Ari Tuononen on työryhmineen havainnut suuria eroja etu- ja takarenkaiden nastaulkonemien välillä. Havainnot ovat peräisin sellaisista etuvetoisista autoista, joilla ajetaan pääosin paljaalla asfaltilla. Juuri sellaisia autoja on Suomessa eniten.
– Nastoja ei ole suunniteltu asfaltilla ajoon. Se logiikka ei toimi, että nastat ovat siellä odottamassa sitä liukasta. Kun sitten tulee se jääkeli, ne eivät toimi.
Lisääntynyt nastaulkonema tarkoittaa sitä, että nasta pyrkii vetävissä renkaissa ulos sille varatusta tilastaan. Nastasta suurempi osa nousee ylös, koska eturenkaat tekevät enemmän töitä kiihdytyksissä ja jarrutuksissa. Isompi ulkonema lisää huomattavasti pitoa liukkaalla. Mutta pito lisääntyy ainoastaan vetävissä pyörissä.
– Taka-akselilla kun ei juurikaan jarruteta ja kiihdytetä, niin nasta ikään kuin hakkautuu sinne sisään. Se johtaa etuvetoisissa pahaan balanssiin. Asfalttiajon jälkeen on valtava pito etuakselilla, mutta ei taka-akselilla, Tuononen sanoo.
Sormella ja silmillä pitkin kumin pintaa
Liikennevakuutuskeskuksen yhteyspäällikkö Tapio Koisaari sanoo, että nastaulkonemien ero akseleiden välillä ei esiinny onnettomuusraporteissa ainoana syynä, mutta osatekijänä se on muutamissa viime ajan onnettomuuksissa mainittu.
– Löysin esimerkiksi yhden ohitusonnettomuuden, jossa paluutilanteessa omalle kaistalle kuljettaja menetti ajoneuvon hallinnan ja kuoli. Mutta onnettomuuteen on kuitenkin aina monta syytä.
Ennen kuin luistonesto- ja ajonvakausjärjestelmät yleistyivät autoissa, nastat karkasivat tai katkesivat vetävistä pyöristä. Silloin eturenkaat olivat usein ne huonommat. Nykyisten autojen kuljettaja ei välttämättä edes huomaa, että pyörien pito on kadonnut taka-akselilta. Ajonvakaustekniikka suojelee kuljettajaa normaaliajossa hyvin pitkään.
– Edelleen ehkä se suurin ongelma on, että nasta katkeaa mutta nastarunko jää renkaaseen paikalleen. Se saattaa näyttää siltä, että siinä olisi vielä nastoja. Sormella tai viivaimella huomaa kyllä, jos näyttää, ettei nastoissa ole yhtään ulkonemaa, Koisaari neuvoo.
Tarkastus ja vaihto mahdollisimman usein
Rengastutkija Ari Tuononen sanoo, että nastaulkoneman määrä on silmin vaikea todeta. Puolesta millistä milliin ei oikein tunnu sormiinkaan, mutta niinkin pieni heitto voi olla ratkaiseva.
– Nasta dominoi sitä renkaan pitoa. Kun VTT teki kiillottumistestin, niin siinä sivussa löydettiin, että ne ulkonemaerot olivat puolitoista milliä jo muutaman tuhannen kilometrin ajolla.
Tuononen suosittelee pääasiassa paljaalla asfaltilla etuvetoautoilla ajavia tarkistamaan renkaat ja vaihtamaan pyörät edestä taakse jopa kolmen tuhannen kilometrin välein. Taksikuskille se voisi tarkoittaa kerran viikossa, mutta tavalliselle autoilijalle vähintään kerran talvessa.
– Ja kun nyt laitetaan käytetyt nastarenkaat alle, niin laitetaan sinne taakse ne missä on enemmän ulkonemaa, Tuononen sanoo.
Rengasvalmistaja Nokian Renkaat puolestaan suosittelee kierrättämistä etuakselilta taka-akselille noin kahdeksan tuhannen kilometrin välein. Suositus on sama etu-, taka- tai nelivetoiselle autolle. Mitään haittaa renkaiden kierrättämisestä akseleiden välillä ei yhtiön mukaan ole.
– Kilometrimäärä on suuntaa-antava ja tietysti vaihtelee ajotavasta riippuen. Renkaiden tasainen kuluminen ja käyttöiän maksimointi on kuluttajan etu ja kuluttajan omalla vastuulla, vastaa markkinointi- ja viestintäjohtaja Antti-Jussi Tähtinen sähköpostilla.