Kainuulainen hörähtää enää harvoin nauruun Kivesjärven kyltin ohi ajaessa. Nimi jää kuitenkin monen muualta tulevan mieleen erikoisena ja jopa härskinä paikannimenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.
Paltamon kunnassa sijaitsevan kylän nimeen kuuluva kives-sana ei suinkaan juonna juuriaan miehen siittiöitä tuottavasta sukupuolirauhasesta, vaan ikiaikaisista kalastajan työvälineistä, verkon painoista eli verkon kiveksistä.
Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen murteiden sanakirjan mukaan kalastajien käyttämä kives-termi on huomattavasti vanhempi ja laajemmalle levinnyt kuin sanaan nykyisin kytketty merkitys miehen sukukalleuksista.
Verkon kives on tuohesta tehty pieni pussukka, jonne on laitettu kiviä. Antti Mäkinen
Verkon kivekset eli verkon painot valmistettiin muinoin tuohesta ja painavista kivistä. Murteiden sanakirjan mukaan Puolangalla sanottiin, että ”se pittää (verkossa), ylipaolan käpry ja alapaolan kives olla aena yhen kohan, kohdakkain”. Taipalsaarella puolestaan sanottiin: ”Vanhat ukot kesseä uottaessoa tek kiveksii”.
Onpa sanaa kives käytetty myös halventavana ilmaisuna pikkupojasta.
– Sana kives on johdettu sanasta kivi. Kivihän on hyvin vanha omaperäinen sana, niin sanottu suomalais-ugrilainen sana. Sillä on vastineita aina tuolla kaukaisissa sukukielissä asti, kertoo Kotuksen erikoisasiantuntija Kirsti Aapala.
Miehen kiveksistä taas käytettiin Aapalan mukaan ennen nykyisen termin vakiintumista sanaa muna.
– Myös se on tuhansia vuosia vanha ja laajalle levinnyt sana, Aapala kertoo.
Tuohiset kivekset olivat kalastajan työväline
Verkon kivesten käyttäminen voi olla Kainuun museon johtajan Antti Mäkisen mukaan esihistoriallinen tapa. Niitä on käytetty koko Suomessa ja todennäköisesti myös naapurimaassa Ruotsissa.
– Verkon kives on tuohesta tehty pieni pussukka, jonne on laitettu kiviä. Pienissä verkoissa on ollut pienempiä painoja ja isommissa verkoissa isompia, Mäkinen kertoo.
– Se on ikivanha tapa, hän lisää.
Suomen arkeologian seura ry:n julkaisussa Muinaistutkija (1/2000) todetaan, että viimeistään neoliittisellä kivikaudella valmistettiin ensimmäiset tuohipäällysteiset verkonkivekset Hämeen järvialueilla.
Kalaverkon painona on käytetty myös kiviä, joihin on tehty reikä.
– Sellaisten tekeminen on ollut hyvin raskasta. Tuohesta näprääminen on ollut helpompaa, Mäkinen sanoo.
Sana kives on johdettu sanasta kivi. Kirsti Aapala
Mäkinen kertoo, että kiveksiä on käytetty verkonpainona aina 1950-luvulle saakka. Niitä osasivat tehdä kaikki – sekä harrastajat että myyntiin kalastaneet henkilöt.
– Kainuussa oli hyvin vahvasti omavaraistaloutta aina 1900-luvun alkuun asti.
1900-luvun mittaan kalastus alkoi muuttua hyvin voimakkaasti.
– Itse tehtyjä pyydyksiä, kuten verkkoja, alettiin korvata pikku hiljaa kaupasta saatavilla tuotteilla. Varmasti näitä vanhoja verkon painoja on käytetty siihen saakka kun ne ovat pysyneet ehjinä, Kainuun museon johtaja Antti Mäkinen kertoo.
Kyllä se aina halutaan kuulla Kirvesjärveksi. Pirjo Oikarinen
Rikki menneet verkon kivekset korvattiin muilla painavilla esineillä.
– Saatettiin käyttää isoja muttereita, lyijypainoja tai jotakin muuta mitä sieltä omasta kotipiiristä löytyi.
Nykyisin tuohisia verkon kiveksiä näkee enää kotiseutumuseoissa tai vanhojen rakennusten varastoissa.
– Vanhemmalle väestölle ne ovat tuttuja. Nuoremmat, esimerkiksi koululaiset eivät tiedä mitä ne ovat.
Joidenkin tietojen mukaan verkon kiveksiä olisi tehty tuohen lisäksi asettamalla kiviä kankaan tai nahan sisään. Kainuun Museon johtaja Antti Mäkinen on kuitenkin törmännyt ainoastaan tuohisiin verkon kiveksiin.
Kivespusseja tuliaiseksi ja heittovälineiksi
Paltamon Kivesjärvellä kylän nimen kaksinaismerkityksestä on tohdittu ottaa irti kaikki sen tarjoama hupi. Miltä kuulostavat esimerkiksi kivespussi-avaimenperät, kivespussinheittokisat tai kivespiiraat? Nämä kaikki ovat olleet osana pienen kainuulaiskylän markkinointia.
Kivesjärven kyläyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja nykyinen jäsen Pirjo Oikarinen muistelee, että paikallinen yrittäjäpariskunta valmisti kivillä täytettyjä nahkaisia pussukoita myyntiin Kivesjärven laskettelukeskukseen ja erilaisiin tapahtumiin. Erikoinen tuote teki kauppansa hyvin 1990-luvulla.
– Ne olivat nahkaisia, nimensä mukaisia, Oikarinen kuvailee.
Oikarinen asuu Kivesjärven kylällä. Hänen mukaansa nimen erikoisuus tulee esille aina siinä vaiheessa, kun kotipaikan nimi tulee sanoa ääneen esimerkiksi virkailijalle.
– Kyllä se aina halutaan kuulla Kirvesjärveksi, Oikarinen kertoo.
Varmasti näitä vanhoja verkon painoja on käytetty siihen saakka kun ne ovat pysyneet ehjinä. Antti Mäkinen
Kivespussit lensivät Senaatintorin Kainuu Helsingissä -tapahtumassa 1990-luvulla. Oikarisen mukaan kivespussin heittokisa oli pääkaupungissa iso menestys.
– Heittäjiä oli jonoksi asti. Saimme kerättyä kyläyhdistykselle paljon varoja, Oikarinen muistelee nauraen.
Kivesjärvellä tiedetään myös kylän nimen todellinen merkitys, eli se, että nimi tulee tuohisista verkon painoista.
– Kivesjärvi on ollut aina todella kalaisa järvi ja siksi siellä on myös kalastettu paljon.