Mikko on nähnyt lapsensa viimeksi lähes vuosi sitten. Teini-ikäiset lapset asuvat toisella paikkakunnalla, eikä Mikolla ole edes heidän yhteystietojaan. Hän kertoo äidin vieraannuttaneen lapset vuosia kestäneen huoltajuuskiistan aikana. Joskus äiti antaa puhelimen lapsille, mutta heiltä ei löydy aikaa isälleen.
– Olen tarjonnut tilaisuutta nähdä, mutta heillä tuntuu olevan niin paljon harrastuksia, että isän tapaaminen on viimeinen asia, jolle kalenterista löytyy tilaa.
Mikko on jo lähellä luovuttaa.
– Olen niin väsynyt tähän, että olen melkein lyönyt hanskat tiskiin. Toivon, että kun lapsille tulee ikää, he ymmärtävät, mistä on kyse.
Olen niin väsynyt tähän, että olen melkein lyönyt hanskat tiskiin. "Mikko"
Lasten etääntyminen on ottanut koville. Mikko näkee lapsistaan unia viikottain: tunteet nousevat pintaan.
– Jotta edes jotenkin säilyttäisin mielenterveyteni, on pakko olla ajattelematta heitä. Olen järjestellyt elämäni niin, että en oikein tunne itseäni enää isäksi. Toivottavasti sekin päivä vielä tulee, että tunnen.
Isänpäivänä Mikko ei näe lapsiaan. Se ottaa koville.
– Minulle isänpäivän merkitys on toista kuin niille, joille tuodaan aamupala pöytään. Tiedän jo, ettei minua tulla muistamaan millään tapaa. Yritän sulkea silmäni ja korvani siltä kaikelta.
Tilanteet kärjistyvät juhlapyhien aattona
Suurin osa eronneista vanhemmista pystyy sopimaan lastensa huoltajuudesta ja tapaamisjärjestelyistä. Porin perusturvan sosiaalityöntekijä Erja Järvinen arvelee, että tilanteet kärjistyvät noin viiden prosentin osalta.
– Meille tulee yleensä aika vähän avunpyyntöjä, mutta sosiaalipäivystys käsittelee niitä jonkin verran juhlapyhien aattona.
Järvisen mielipide on, että lasten kuuluisi viettää isänpäivää isiensä ja äitienpäivää äitiensä kanssa.
– Ne ovat sellaisia virallisia juhlapäiviä, joihin lapset valmistautuvat päiväkodissa ja koulussa. Olisi hyvä, jos lapset saisivat viettää aikaa sen vanhemman luona, jota juhlitaan.
Vaikka riitaisia perheitä on vain pieni prosentti suomalaisista, ovat heidän huolensa yhtä tärkeitä kuin muidenkin. Niille isille, jotka eivät voi viettää isänpäivää lastensa kanssa, nostaa päivä tunteet pintaan.
Oikeudet jäävät jalkoihin
Toni pelkää tulevaisuutta. Hänellä on avioero vasta vireillä, mutta runsaan puolen vuoden aikana on käynyt selväksi, että huoltajuussopimuksen tekeminen ei onnistu ilman oikeustaistelua.
Toni on nähnyt lapsensa viimeksi kolme viikkoa sitten. Koska avioero ei ole voimassa, olisi hänellä yhtäläinen oikeus nähdä lastaan kuin avioliiton aikanakin. Äiti ei kuitenkaan yleensä vastaa yhteydenottoihin.
Silloin tällöin tapaaminen on sentään toistaiseksi onnistunut. Toni haluaa varmistaa oikeuden päätöksellä, että tapaamiset ovat mahdollisia myös jatkossa.
Lapselleni on kerrottu kaikenlaisia kauhutarinoita minusta ja hänelle väitetään, että en halua nähdä enkä edes soittele perään. "Toni"
– Siihen asti toivon valvottuja tapaamisia. Lapselleni on kerrottu kaikenlaisia kauhutarinoita minusta. Hänelle väitetään, että en halua nähdä enkä edes soittele perään.
Kun lapsi ei ole isänpäivänä isänsä luona, se tuntuu yhtä pahalta kuin mikä tahansa päivä, jona isä ei saa häneen yhteyttä.
Lasten päivät tärkeimpiä
Jaakon tilanne on siinä mielessä hyvä, että hän saa nähdä poikansa isänpäivänä. Tapaamiset onnistuvat muutenkin suhteellisen usein, mutta niiden eteen Jaakko on joutunut tekemään töitä. Vielä vähän aikaa sitten isä näki poikaansa vain silloin, kun se äidille sopi.
– Tapaamisiin on tullut tänä vuonna jonkinlainen rytmi oikeuden väliaikaismääräyksen avulla. Viimeisen kolmen kuukauden ajan olen saanut nähdä lastani joka toinen viikonloppu.
Jaakon poika asuu äitinsä kanssa 200 kilometrin päässä. Äidin pitäisi oikeuden määräyksen mukaan kuljettaa poikaa tapaamisiin, mutta sitä hän ei tee. Jaakkoa ajomatkat eivät haittaa, kunhan hän saa viettää aikaa poikansa kanssa. Vaikka tänä vuonna tapaaminen on saatu järjestettyä isänpäiväksi, ei isä pidä sitä vielä suurena voittona.
Vaikka isänpäivä on hieno symbolinen asia yhtä lailla kuin äitienpäiväkin, näen lasten päivät tärkeämpinä. "Jaakko"
– Vaikka isänpäivä on hieno symbolinen asia yhtä lailla kuin äitienpäiväkin, näen lasten päivät tärkeämpinä. Lasta ei pitäisi pystyä pitämään erossa toisesta vanhemmastaan vuoden minään päivänä. Valitettavasti tämän päivän Suomessa se yhä onnistuu.
Tarinansa kertoneiden isien nimet on muutettu asianosaisten suojelemiseksi.