Päihteiden ongelmakäyttäjät näkyvät meillä tilastoissa, vaikka onnettomuushetkellä he eivät ole humalassa tai huumaavien aineiden alaisina. Kuopion yliopistollisen sairaalan erikoistuva silmälääkäri ja Pohjois-Savon liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan jäsen Juhani Kalsi on tutkinut alkoholionnettomuuksia.
– Hieman alle prosentti johtuu alkoholin ja muiden päihteiden elinkomplikaatioista.
Päihteiden suurkuluttaja on vaarallinen liikenteessä ainakin muuta väestöä korkeamman sairauskohtausriskin vuoksi. Taustalla saattaa olla alkoholisydänsairaus tai kuljettaja voi saada esimerkiksi alkoholiepileptisen kohtauksen, jonka seurauksena hän painaa kaasupolkimen pohjaan tuhoisin seurauksin.
Suomen Liikennelääketieteen yhdistyksen puheenjohtaja, neurologi Markku Sainio sanoo, että vakavien onnettomuuksien taustalla ei välttämättä ole päihteistä johtuva aivojen rakenteellinen ongelma.
– Päihdeongelmainen on aina riskikuljettaja. Taustalla voi olla myös mielenterveysongelmia. Päihteidenkäyttö heikentää kuljettajan toimintakykyä ja lisää onnettomuusriskiä. On tutkittu, että krapula ja univaje yhdessä ovat erityisen suuri riski rattiin nukahtamiselle.
Juuri unihäiriöt ovat tyypillisiä alkoholia ja muita päihteitä runsaasti käyttävillä. Myös inhimillisten ajovirheiden todennäköisyys kasvaa merkittävästi, kun kuljettajalla on taustalla päihteidenkäyttöä.
– Kun ajetaan selkäytimellä, ei siihen tarvita suurta tarkkaavaisuutta, mutta sitten kun tulee se äkillinen tilanne, niin silloin kaikki ei toimikaan niin kuin pitäisi, Työterveyslaitoksen ylilääkärinä toimiva Sainio sanoo.
Liikennelääkärit pyrkivät parhaillaan saamaan lisätietoa myös, miten alkoholista johtuvat maksan vauriot liittyvät kolareihin. Se tiedetään, että vaurioitunut maksa ei pysty kunnolla poistamaan elimistöstä kuona-aineita ja elimistö on sekaisin, vaikka alkometrin puhallustulos olisikin puhdas nolla.
Päihderiippuvaisella ei saisi edes olla ajokorttia
EU:n ajokorttidirektiivin mukaan ajokorttia ei tule antaa eikä uudistaa päihderiippuvaiselle henkilölle, muistutti päihdelääkärinä kuljettajien ajoterveyttä arvioiva psykiatri Reijo Laitinen poliisiammattikorkeakoulun liikenneturvallisuusseminaarissa lokakuun lopulla.
Vuodelta 1993 peräisin olevan direktiivin aikoihin päihderiippuvaisen tunnistaminen olikin selkeämpää, sillä tuolloin pelissä oli lähes yksinomaan alkoholi.
– Liikennevalvonnassa kiinni jääneiden alkoholinkäyttäjien määrä on ollut vähenemässä. Monipäihderattijuopumukset eli alkoholi, PKV- eli pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet ja huumeet ovat lisääntymässä, Laitinen sanoi.
Noin joka kymmenennessä kuolonkolarissa on taustalla myös lääkäreiden laiminlyöntejä. Lääkärikäynnin yhteydessä olisi esimerkiksi pitänyt selvitä, että potilaalla on ajokortti, vaikka hän ei ole ajokykyinen. Ongelma on, että päihteidenkäyttäjä on hyvä salaamaan asioitaan. Ajokortti halutaan pitää tuli mitä tuli.
TTL:n neurologi Markku Sainio muistuttaa, että päihteidenkäyttäjän aivot on valjastettu päihteiden saamiseen. Tarve lähteä ajamaan on suuri, vaikka olo ei olisikaan terävä. Sitä ei tehdä pahalla, vaan riskiä ei mielletä.
– Päihteidenkäyttäjät arvioivat väärin oman toimintakykynsä. He ovat sopeutuneet siihen tilaan. Sellaisen henkilön oma-arvio ajokyvystä ei ole luotettava.
Kuka pelkäisi selvää päihteidenkäyttäjää?
Läheisten, kuten vaikkapa isovanhempien, ajamiseen ei mielellään puututa. Aihe on tabu. Suomen Liikennelääketieteen yhdistyksen puheenjohtaja Markku Sainio toivoo, että suomalaisten nykyinen sietokyky asian suhteen ei olisi näin korkea.
– Heti jos herää epäilys, että läheisen ihmisen ajamiseen liittyy turvallisuusriski, siihen tulisi puuttua. Yhtenä rajana voi pitää sitä, antaisiko omat lapsensa miettimättä hänen kyytiinsä. Ja itseltään kannattaa välillä kysyä, olenko oikeasti sellainen kuljettaja, että en aiheuta liikenneturvallisuusriskiä. On valtavan itsekästä, ettei välitä siitä, että omaan toimintakykyyn voi liittyä kolaririski ja tielläliikkujien hengenvaara.
Sainio ottaa esimerkin ikääntyneistä, joiden ajamisesta tunnutaan Suomessa olevan peloissaan. Samalla kovankin juomaputken jälkeen liikenteeseen lähtijöistä ei pidetä mitään ääntä niin kauan kuin promillemittari ei värähdä.
– Vaikka ikääntyneellä näkö ja kuulo on heikentynyt, mutta nuppi pelaa, niin sellainen kuljettaja pystyy sovittamaan ajamisen kykyihinsä. Ei sellainen ole riskikuljettaja. Päihdeongelmainen on. Riskikuljettajia ovat henkilöt, joilla ajokyky on heikentynyt, mutta he eivät sopeuta toimintaansa.
Riskikuljettaja huomaakin yleensä olevansa riski muille ja itselleen vasta sen jälkeen, kun hän on ollut todella lähellä onnettomuutta. Joskus sitten päihderiippuvuuden ensimmäinen oire on äkkikuolema tien päällä.
– Alkoholisti krapulassa on vaarallisempi kuin tavallinen autoilija sellaisessa pienessä 0,3 promillessa, sanoo Pohjois-Savon liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan lääkärijäsen Juhani Kalsi.