Saksasta Baijerista löydetty uusi dinosauruslaji oli siipifossiilinsa perusteella enemmän linnun kaltainen kuin mikään muu tunnettu aikalaisensa, kertoo tuore tutkimus.
Otus pystyi räpyttelemään siipiään samaan tapaan kuin nykylinnut. Niinpä Alcmonavis poeschli saattaa olla avaintekijä lintujen lentotaidon tutkimuksessa.
Jurakauden ainoina lentokykyisinä lintuina on pidetty Archaeopteryx-sukua, josta tunnetaan 12 lajia. Ensimmäisen löytymisestä on yli 150 vuotta. Alcmonavis poeschli on kuitenkin paljon lintumaisempi kuin Archaeopteryxit, joiden siivistä ei ollut räpyttelyyn.
Tutkimusartikkelin kirjoittanut paleontologian professori Oliver Rauhut Ludwig-Maximilians-yliopistosta arvelee, että jurakauden linnusto oli vieläkin monimuotoisempi kuin tähänastiset löydöt
Laji nimettiin fossiilin löytäneen keräilijän Roland Pöschlin ja löytöpaikan lähellä virtaavan Altmühlenjoen kelttiläisen nimen Alcmonan mukaan.
Luut kertovat lihaksista
Nykyisten Pappenheimin ja Regensburgin välisellä Altmühlenlaakson alueella oli 150 miljoonaa vuotta sitten subtrooppinen laguuni, jota täplitti riuttasaaristo. Alueen kalkikivestä on löydetty paljon poikkeuksellisen hyvin säilyneitä fossiileja.
Alcmonavis poeschlista on säästynyt vain oikeanpuoleinen siipi. Aluksi tutkijat luulivat senkin kuuluneen Archaeopteryxille, mutta tarkkojen vertailujen jälkeen he tulivat toiseen tulokseen. Vertailuja tehtiin myös nuorempiin lintulajeihin.
Archaeopteryxit olivat nykyvariksen kokoisia. Alcmonavis poeschli osoittautui hieman suuremmaksi. Luihin on jäänyt selviä merkkejä räpyttelytaidossa tarvittavien lihasten kiinnittymiskohdista, kertoo tutkimus, joka on vapaasti luettavissa eLife-julkaisusta.
Lähtikö lento puusta vai maasta?
Linnut ovat dinosaurusten perillisiä. Siitä tutkijoilla ei enää ole kiistaa, mutta lentotaidon alkuvaiheista riittää yhä kädenvääntöä.
Yhden teorian mukaan lentokyky syntyi pikku hiljaa, kun siivekkäät dinosaurukset hyppelivät puussa oksalta oksalle. Toisen teorian kannattajat uskovat, että otukset nousivat maasta, kun ne olivat aikansa juosseet, hyppineet ja ojennelleet kehittyviä alkusiipiään.
Ruotsalaisen Lundin yliopiston viimevuotisessa tutkimuksessa selvitettiin maavaikutuksen merkitystä. Maavaikutus tarkoittaa siipien ja maan- tai vedenpinnan väliin muodostuvaa yhteen puristuneen ilman vyöhykettä, joka antaa siipiin nostetta.
Koe-eläiminä oli lepakoita, jotka pantiin lentämään tuulitunnelissa, mutta tutkijoiden mukaan tulokset ovat sovellettavissa myös lintuihin ja hyönteisiin.
Tutkimus osoitti, että lentävä otus säästää paljon luultua enemmän energiaa pysyttelemällä matalalla. Siipien läpsyttely osoittautui vielä energiatehokkaammaksi kuin liitäminen. Niinpä Current Biology -lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa pääteltiin lentokyvyn lähteneen maasta, ei puusta.