Ovi tavarakonttiin avautuu Helsingin seudun liikenteen matkakortin hipaisulla. Sisarukset Elina ja Eeva Viljanen puikahtavat sisään Helsingin Teurastamolla.
Viljaset ovat etukäteen käyneet verkossa varaamassa kontista vuorokaudeksi tarvitsemansa tekstiilipesurin. Tarkoitus on puhdistaa Helsingin Lauttasaaressa asuvan Elina Viljasen huonekalut putkiremontin jäljiltä.
– Palvelu on ehdottomasti hyvä asia kaupunkiympäristössä. Eihän kukaan pieneen kerrostaloon osta tuollaista masiinaa itselleen, hän tuumaa.
Kokeiluhanke Liiteri on vielä hieman kankeakäyttöinen. Itsepalveluvuokraus on kuitenkin valmis muutamassa minuutissa.
Pesuri olisi mahdollista kuljettaa kotiin konttia pyörittävän startup-yrityksen CoReorientin joukkoistetulla kimppakyytipalvelulla. Viljaset eivät sitä tarvitse.
He nappaavat laitteen kantoon ja katoavat se mukanaan marraskuiseen iltaan.
Eihän kukaan pieneen kerrostaloon osta tuollaista masiinaa itselleen Elina Viljanen
Remontoijan avuksi tarkoitettu palvelu on tuoreimpia niin kutsutun jakamistalouden kokeiluja Helsingissä. Harvan on järkevää omistaa suurikokoisia laitteita, joita käytetään kenties paristi vuoden aikana. Järkevämpää on jakaa ne muiden käyttäjien kanssa.
Jakamistalous on tavaroiden ja palveluiden yhteiskäyttöä ja kierrättämistä. Laajemmin sillä tarkoitetaan myös vajaakäytössä olevien aineellisten ja muiden resurssien hyödyntämistä. Apuna on usein sovelluksia, jotka tuovat erilaisia vertaisryhmiä yhteen. Jakamistalouteen kuuluu ruohonjuuritason toimintaa naapurustoissa, kuten aikapankit ja kierrätysryhmät.
Suurimmat ja suosituimmat jakamistalouden toimijat, kuten kyytipalvelu Uberin ja majoituspalvelu Airbnb:n kaltaiset monikansalliset suuryhtiöt, ovat toistuvasti olleet kiistojen keskiössä tunkeutuessaan markkinoille ja horjuttaessaan pelisääntöjä. Niiden liiketoiminta perustuu yksityishenkilöille mutta myös toisille yrityksille, jotka vuokraavat palvelujen kautta autojaan tai asuntojaan muiden käyttöön.
Väliin mahtuu erilaisia vertaisyhteisöjen alustoja.
Suomessa jakamistalouden piirissä voi tehdä tai vastaanottaa talkooapua, matkustaa kimppakyydillä, käydä kauppaa Facebook-kirpputorilla, syödä hävikkiruokaravintolassa, tilata luomutuotteita ruokaosuuskuntien kautta tai vuokrata joltakulta toiselta vaikkapa urheiluvälineitä tai auton.
Alan onkin ennustettu mullistavan niin kulutusta kuin työntekoakin.
Mutta siitä lisää myöhemmin.
Teurastamolla toimiva vuokrauspalvelu Liiteri on palvellut helsinkiläisiä runsaat kuusi viikkoa. Sen kohteena ovat olleet ahtaiden kaupunkiasuntojen asukkaat, joilla ei ole tilaa tai halua hankkia ja säilöä isokokoisia työlaitteita kodeissaan.
Kontista löytyy muun muassa akkuporavasaraa, erilaisia hiomakoneita, pistosahaa.
Palvelua on käyttänyt ensimmäisten viikkojen aikana runsaat seitsemänkymmentä ihmistä.
– Joukossa on Kallion citysinkkuja, lapsiperheitä ja sukkelasti sovelluksen omaksuneita iäkkäitäkin henkilöitä, kertoo jakamistalouteen erikoistuneen CoReorientin toimitusjohtaja Harri Paloheimo. Palvelun muuttaminen pysyväksi riippuu joukkorahoituskampanjan onnistumisesta.
Paloheimo itse on entinen Nokian kestävän kehityksen tutkimuksen vetäjä, joka tätä nykyä haluaa innovoida kestävämpää arkea ja tarjota uusia ideoita ekologisempaan elämäntapaan.
Ilmastonmuutoksen, resurssien niukkuuden, kansantalouden tilan ja väestön ikääntymisen kannalta meillä ei ole aikaa eikä resursseja hukattavaksi Harri Paloheimo
Taustalla on huoli kulutuskulttuurista ja ympäristön kantokyvystä.
– Lähdimme kehittämään uudentyyppistä arkea, missä ei tarvitsisi omistaa kaikkia tavaroita, Paloheimo sanoo.
– Ilmastonmuutoksen, resurssien niukkuuden, kansantalouden tilan, velkaantumisasteen ja väestön ikääntymisen kannalta meillä ei ole aikaa eikä resursseja hukattavaksi, hän painottaa.
Parhaimmillaan jakamistalouteen kuuluvat käyttäjien väliset sosiaaliset kohtaamiset voisivat myös lisätä solidaarisuutta ja henkistä jaksamista yhteiskunnassamme, Paloheimo uskoo.
Alkujaan jakamis- ja kiertotalouden ideassa korostui romanttinen yhteisöllisyys. Finanssikriisin jälkimainingeissa syntynyt ala on nähty myös materialismin ja kulutuskulttuurin vastakulttuurina.
Brittitietokirjailija Rachel Botsman esitteli jakamistalouden ideaa alun perin jo kuusi vuotta sitten.
Hän ennusti, että uudeksi valuutaksi muodostuisi luottamus ja maine, joille kaikki vertaisarvioilla pelaavassa jakamistaloudessa perustuu.
Viime vuosina ala on kasvanut kiihtyvällä vauhdilla ja tuottanut markkinoille jakamisalustoja tarjoavia, miljoonia tahkoavia jättiyhtiöitä.
Alan markkina-arvon on ennustettu paisuvan satoihin miljardeihin euroihin lähivuosina.
Siksi epäilijöitäkin on esiintynyt. Onko ympäristön kannalta kestävää, jos esimerkiksi matkustaminen lisääntyy Airbnb:n tai Uberin vaikutuksesta, pohti talouskommentaattori Satyajit Das hiljattain Market Watch -kolumnissaan.
Yhdysvalloissa jo noin joka neljäs osallistuu tavalla tai toisella jakamistalouteen, kertoo Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran strategiayksikön johtava asiantuntija Vesa-Matti Lahti. Suomesta sen sijaan kattavia tilastoja ei hänen mukaansa vielä ole.
Meidän olisi oltava etunojassa tässä, jotta meillä olisi toimiva järjestelmä ennen kuin talous muuttuu tyystin erilaiseksi Vesa-Matti Lahti
Käyttäjien kesken keikka- ja tilapäistöitä välittävät palvelut ovat herättäneet huolta niin verottajassa kuin työntekijöiden oikeuksia tarkkailevissa tahoissa.
– Meidän koko talous muuttuu, työelämämme ja sen rakenteet muuttuvat. Vakinaiset kokoaikaiset työpaikat vähenevät ja tilalle tulee yhä enemmän määräaikaisuutta ja keikkatyötä sellaisillekin aloille, joihin niitä ei ole ennen liitetty. Meidän olisi oltava jollain lailla etunojassa tässä asiassa, jotta meillä olisi toimiva järjestelmä ennen kuin talous muuttuu tyystin erilaiseksi, Sitran Lahti sanoo.
Poliittisen kentän eri laidoilla jakamistalous on Suomessakin saanut jo kannatusta.
Lähes missäänpäin maailmaa sääntely ei kuitenkaan ole pysynyt uudenlaisten työn ja työnvälityksen tahdissa.
Suomessa jakamistalouden tulo vaatii ainakin perusturva- ja verotusjärjestelmän remonttia, uskoo Lahti.
– Tulevaisuutta ajatellen jonkinlainen perustulomalli on hyvä idea. Se antaa enemmän liikkumavapautta työllisyyden ja työttömyyden välimaastossa. Järjestelmä joustavoituu mutta perusturva säilyisi, Lahti toteaa.
Syyskuussa julkaistu suomalaistutkijoiden raportti totesi, että pienten keikkatulojen verotus aiheuttaa todennäköisesti enemmän kustannuksia kuin tuo verotuloja verottajalle.
Jakamistalouden tueksi he pohtivat pienten lisätienestien verovapautta tai jakamistaloudesta kertyvien verojen ohjaamista kansalaistoimintaan tai yleishyödylliseen toimintaan "aidon jakamistalouden hengen" mukaisesti.
Jakamistalous tarjoaa lisäturvaverkkoa Vesa-Matti Lahti
Yksille jakamistalouden mahdollistamat keikkatyöt tuovat lisätienestejä ja ne näyttäytyvät mahdollisuutena tuloerojen tasaamiseen yhteiskunnassa. Mutta toiset pelkäävät keikkatalouden synnyttävän työsuoritustaan polkuhintaan kauppaavia työntekijöitä, uutta prekariaattia.
Uhkakuvissa seurauksena saattaisi olla viime kädessä heikkenevä palkkataso laajemmin, riistävien työehtojen tulo ja harmaan talouden lisääntyminen.
– Jakamistalous tarjoaa lisäturvaverkkoa. Jos jää työttömäksi mutta omistaa asunnon, auton tai varastotiloja, niin niitä jakamalla jakamistaloudessa voi saada itselleen lisäturvaa, huomauttaa Lahti.
Ajatukset siitä, minkälainen on hyvä työpaikka tai hyvä työura saattavat myös muuttua. Eriytyykö osaaminen entisestään? Saadaanko yhteiskunnan käyttöön nyt piilossa tai käyttämättä olevia taitoja ja potentiaalia?
Varmoja vastauksia vaikeisiin kysymyksiin ei ole löydetty.
Kun asioita tehdään talkoohengellä ja joukkoistetusti, saadaan paljon enemmän aikaan paljon vähemmällä rahalla. Suomen vallitsevassa tilanteessa se on ainoa tapa selvitä Harri Paloheimo
Startup-yrittäjä Harri Paloheimon mielestä Suomen sääntely nykyisellään jarruttaa liiaksi monien arkea parantavien ja ympäristöä säästävien ideoiden toteuttamista.
– Yhteiskuntamme resurssit eivät riitä edes vallitsevan palvelutason ylläpitämiseen. Kun asioita tehdään talkoohengellä ja joukkoistetusti, saadaan paljon enemmän aikaan paljon vähemmällä rahalla. Suomen vallitsevassa tilanteessa se on ainoa tapa selvitä, hän uskoo.
Myös Helsingissä toimiva Stadin aikapankki kertoo, että sen toimintaa on lamauttanut verottajan taannoinen ohjeistus, joka arvioi aikapankin vaihtotöiden olevan osin verotettavaa tuloa, silloin kun kyse on ammattimaisesta palvelunvaihdosta.
– Ohjeistus on vähentänyt vaihtoja ja vaikeuttanut toimintaamme. Verottajan ja viranomaisten toiminta ei ole hyödyllistä, mikäli tavoitteena on tukea kansalaisten osallistumista alhaalta ruohonjuuritasolta ylöspäin, kertoo Stadin aikapankin aktiivi Ruby van der Wekken. Hän lisää aikapankin haluavan tehdä yhteistyötä verottajan kanssa, aikapankin arvojen mukaisesti.
Aikapankeissa jäsenet voivat vaihtaa työsuorituksia keskenään ilman rahaliikennettä.
Yrittäjä Paloheimo kuitenkin visioi, että Suomella voisi olla mahdollisuus sopimusjärjestelmänsä pitkien perinteiden vuoksi profiloitua eettisemmän jakamistalouden tiennäyttäjänä.
– Reilujen toimintamallien luominen olisi hyvin luontevaa Suomen kaltaiselle maalle. Suomesta voisi tulla haluttu paikka tehdä innovatiivisia kokeiluja, hän pohtii.
Lauttasaaressa Elina Viljanen urakoi kotonaan huonekaluja puhtaaksi remonttipölystä.
Hän uskoo, että nuorten kaupunkilaisten sukupolvelle on jo nyt tärkeää välttää tavaran hamstraamista ja sosiaalinen mediakin on helpottanut tavaroiden yhteiskäyttöä.
– Tietenkin ihmiset ovat myös valveutuneempia nyt yleiseen maailman tilanteeseen. Vähemmällä omistamisella pärjää, ja se säästää luontoa ja ympäristöä, Viljanen sanoo.
Aiheesta lisää Maailmanpolitiikan arkipäivää –ohjelmassa tänään Yle Radio 1:ssä klo 12.10 ja Radio Suomessa klo 14.03. Ohjelma on kuunneltavissa myös Areenassa.