Viikonloppu meni, mutta silti olo tuntuu entistä väsyneemmältä. Vapaapäivät soljuivat tulevia työtehtäviä stressatessa. Yhtään ei jaksaisi.
Harvan mielestä töissä on aina mukavaa, mutta jos motivaatio on hukassa kuukaudesta toiseen, kannattaa pysähtyä pohtimaan oman työn mielekkyyttä. Työ tökkii, jos sitä ei koe merkitykselliseksi.
– Kaiken lähtökohta on oman työn mielekkyys. Jos työtään tekee vailla minkäänlaista mielekkyyskokemusta, niin se näkyy hyvinvoinnissa ja kehnossa jäljessä. Jos työpaikalla tympii, ihminen kaipaa yleensä uusia haasteita, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen.
– Kun on jostain aidosti innostunut, silloin ponnistelee enemmän ja saa myös enemmän ja parempaa aikaiseksi.
Hakasen mielestä esimiesten pitäisi antaa työntekijöille mahdollisuus käyttää luovuuttaan ja taitojaan.
– Juhlapuheissa sanotaan, että työntekijöiden pitäisi ottaa enemmän vastuuta, mutta kysymys on, annetaanko siihen aidosti mahdollisuus.
Kun kipinä on kadonnut
Kun motivaatio on hukassa, omasta pahasta olosta on helppo syyttää muita. Jari Hakanen muistuttaa, että asialle voi myös itse tehdä jotain, eikä vierittää vastuuta muille.
– Työntekijän on hyvä miettiä, mitä hän voisi tehdä toisin, jotta työ olisi mielekkäämpää, kiinnostavampaa ja lisäisi hyvinvointia. Jos kipinä ja innostus ovat kadonneet, voi lähteä tekemään pieniä ja arkisia muutoksia työhönsä, jotka tuovat vaihtelua ja iloa.
Näemme vain työpaikan epäkohdat ja mikä siellä risoo. Jari Hakanen
– Helposti näemme vain työpaikan epäkohdat ja mikä siellä risoo. Voi vaatia ponnisteluja nähdä myös hyvät asiat. Kyllä työ on muutakin kuin vain palkka ja toimeentulo.
Joskus ainoa keino on ottaa itseä niskasta kiinni ja päättää, että nyt loppui valitus. Tietoinen valinta ajatella positiivisesti voi auttaa.
– Myös kiitollisuuspäiväkirjasta on saatu hyviä kokemuksia. Siihen kirjataan säännöllisesti kerran viikossa muutama asia, joista on omassa työssään ja elämässään kiitollinen.
– Päiväkirja lisää ihmisten hyvinvointia, koska huomio kiinnittyy asioihin, jotka ovat hyvin, eikä vain siihen, mikä mättää.
Kun rehkimisestä ei seuraa kiitosta
Työn mielekkyys häviää, jos ei pääse käyttämään vahvuuksiaan ja osaamistaan. Jokaiselle on tärkeää tuntea, että osaa työnsä ja on siinä hyvä.
Kun kukaan ei huomaa, eikä vahingossakaan sano mitään hyvää. Jari Hakanen
– Mielekkyysvaje syntyy, kun kukaan ei huomaa, eikä vahingossakaan sano mitään hyvää.
Jos työstään saa myönteistä palautetta, se kantaa ja antaa voimia jaksaa, vaikka työvire ei olisi paras mahdollinen.
– Työn mielekkyyden puute voi tulla myös siitä, kun ei saa kaikesta rehkimisestä huolimatta tunnustusta tai palautetta, arvostusta tai kunniaa kättensä jäljestä. Silloin palautetta täytyy itse hakea työkavereilta tai esimiehiltä ja mennä kysymään, teenkö oikeita asioita ennen kuin turhautuu ja kyynistyy.
Olisiko työpaikan vaihtaminen ratkaisu?
Kun työn imu on kadoksissa, mieleen hiipii ajatus, auttaisiko työpaikan vaihtaminen ja pitäisikö hakeutua muihin tehtäviin. Tutkimusprofessori Jari Hakasen mukaan sitä ei kannata tehdä suin päin harkitsematta.
– Jos on yrittänyt vaikuttaa omaan työhönsä ja aina vain tuntuu, että siinä on jatkuva arvoristiriita tai työpaikka syö omaa hyvinvointia ja koko ajan on paha olla eikä pääse kehittymään kuten haluaisi, niin sitten on varmaan aika miettiä työpaikan tai kokonaan alan vaihtoa.
Monilla työpaikoilla muutostahti on nopea ja työtehtävät muuttuvat niin, ettei työntekijä enää tunnista omaa työtään samaksi, johon alun perin hakeutui.
– Tietenkään työpaikan vaihto ei ole helppoa sekään. Varsinkaan, jos ikää on yli 50 vuotta ja asuu paikkakunnalla, jossa muita töitä ei ole. Kuitenkin vielä huonompi juttu kuin työpaikan vaihdos on, että jumittuu työhönsä, josta ei pidä. Se alkaa vaikuttaa jo terveyteenkin.