Suomalaisesta opettajasta tuntuu melko pahalta jättää siivojalle luokka, jossa oppilaiden eväspaperit lainehtivat pitkin poikin. Tekisi mieli hiukan edes itse siivota, mutta sitten siivoja pahastuisi, koska hän haluaa tehdä työnsä hyvin eikä saada esimieheltään haukkuja.
Hämeenlinnalaisen Seminaarin koulun rehtori Pasi Rangell vietti vuoden Arabiemiraateissa. Hän opetti kahdessa koulussa; entisessä tyttökoulussa oppilaita oli 700 ja parin sadan oppilaan poikakoulussa Al-Ainissa ja Abu Dhabissa.
– Suomalainen koulujärjestelmä on niin uniikki, että muissa maissa sitä on vaikea ymmärtää. Koko koulusysteemiä on mahdoton sellaisenaan siirtää, koska sen perusta on syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa, pohtii Pasi Rangell.
Emiraatit, länkkärit ja duunarit
Arabiemiraateissa on kolme yhteiskuntaluokkaa, joista etuoikeutetuin ovat emiraatit. Kymmenen miljoonan ihmisen väestöstä heitä on noin miljoona. Työ emiraattien lapsille tarkoitetussa koulussa avasi oven hyvin yltäkylläiseen maailmaan.
– Emiraattien palveluksessa olevat kotiapulaiset hoitavat lapsia ja tuovat heidät kouluun. Monet vetävät koululaukkua perässään lapsen puolesta, kertoo Pasi Rangell.
Emiraattilapset eivät ole tottuneita tekemään työtä tai liikkumaan erityisen paljon. Menestys tulee joka tapauksessa, tekipä töitä tai ei.
– Kannattaa muistaa, että emiraatit ovat selkeä vähemmistö tässä maassa, vain alle kymmenen prosenttia koko maan väestöstä. Heillä on hyvin erityinen asema omassa maassaan, muistuttaa Rangell.
Kultainen karhunpalvelus
Suomalaisesta yhteiskunnasta oppinsa ponnistanut rehtori sai Arabiemiraateissa monta kulttuurishokkia.
– Tällaisessa kuviossa piilee lapsille suuri karhunpalveluksen vaara. Ei synny työkulttuuria, ja se näkyi. Koulunkäynti ei ole tärkeää, koska menestys tulee joka tapauksessa, kuvaa Pasi Rangell.
Lapsissa kautta maailman on silti paljon samaa. Jokainen osaa nauttia auringonpaisteesta ja hyvästä futismatsista.
– Ehkä suurin ero näkyi siinä kun kello soi. Siirtyminen työmoodiin vei paljon aikaa. Kun on totuttu tekemään vain mukavia asioita, ei koulunkäynti ollut siihen verrattuna kovin mieluisaa.
Luokissa sattui ja tapahtui.
– Osa oli erittäin villejä luokkia, joissa opettaja sivuutettiin aivan täysin. Opettajan toimilla ei ole lainkaan merkitystä ja oppilaat tekivät vain omiaan. Kaikki luokat eivät tietenkään olleet sellaisia. Silti opettaja on yhteiskunnassa auktoriteetti, eikä hän kuulu "palvelusväkeen", sanoo Pasi Rangell.
Nukkuva esikoululainen
Arabiemiraateissa ensimmäisestä luokasta lähtien kouluviikko on 30-tuntinen. Vertailun vuoksi; Suomessa ekaluokkalaisen kouluviikon mitaksi on perusopetuslaki asettanut 19 tuntia.
– Iltapäivällä pulpetissa saattoi jo viisivuotias nukahtaa kesken tunnin. Kouluissa opetettiin muun muassa islamia, arabiaa, llikuntaa, tieteitä ja yhteiskuntatietoa. Aika pitkälle samoja aineita kuin Suomessakin.
Millainen käsitys muusta maailmasta syntyy lapsille kouluopetuksen perusteella?
– Sellainen epäilys minulle kyllä jäi, että uskonnossa ei kovin paljon käsitellä muita uskontoja. Viidesluokkalaiset olivat todella yllättyneitä siitä ettei opettaja ollut muslimi. Toisaalta; jos perheessä kohdattiin vakava sairastuminen tai onnettomuus niin apua haettiin mieluusti vaikka Yhdysvalloista, pohtii Pasi Rangell.
Ensitreffit alttarilla
Suomessa kaduilla näkee luontevasti yhdessä liikkuvia tyttö- ja poikaporukoita. Teinit pussailevat nurkissa ja parit kulkevat käsi kädessä.
– Arabiemiraateissa tämä ei missään tapauksessa kävisi päinsä. Pieninä koululaisina samassa koulussa opiskelu vielä onnistuu, mutta esimerkiksi neljännellä luokalla pohdittiin hyvin vakavasti sitä, voivatko tytöt ja pojat olla enää samassa koulussa. Neljännen luokan jälkeen ei enää ole yhteisiä liikuntatunteja, kertoo Rangell kokemuksistaan Arabiemiraateissa.
– Siellä seurusteleminen ei ole mahdollista. Vasta kun puoliso on valittu, ja käytännössä ollaan naimisissa, suhde tuodaan silmien alle. Joskus pariskunta voi nähdä toisensa valvotusti ennen häitä, mutta yleensä vain puhelimitse keskustellen.
Tuliaiset auringon alta
Kaiken edellä kerrotun jälkeen tulee olo, että mitä järkeä on viedä suomalaista koulutusosaamista maahan, joka on rakenteeltaan ja yhteiskuntajärjestykseltä niin erilainen kuin Suomi?
– On totta, että näin suuren veneen kääntäminen on todella vaikeaa. Koulutusvienti toimii kuitenkin niin, että toimitaan paikallisen opetussuunnitelmat mukaisesti. Peruskoulun koko ajatus on vaikea sellaisenaan irrottaa toiseen kulttuuriympäristön, mutta esimerkiksi opettajien padagoginen vapaus on erittäin hyvä vientituote, sanoo Pasi Rangell.
– Itse opin tietenkin kieltä ja jäin myös pohtimaan oman menestyksemme mittaamista. Meillä ei ole valtakunnallista järjestelmää, joka mittaisi osaamistamme kunnolla, vain pieniä osasia siitä. Olemme hyviä, mutta emme välttämättä tiedä kuinka hyvin oikeasti menestymme, sanoo rehtori Pasi Rangell Hämeenlinnasta.