Jyväskyläläisellä Kirsi Siukolalla on syytä onneen. Aamu on alkanut kupillisella pu'er-teetä. Puhelimeen on tullut hauska kuva lapsenlapsesta. Jouluun on enää kaksi viikkoa. Silloin perhe on koossa ja toisella paikkakunnalla töitä tekevä puoliso kotona monta päivää. Aino Venna tekee ihan parasta musiikkia ja ystävien kanssa on mahtavaa kulkea metsässä.
Ero on valtava, kun vertaa aikaan, jolloin Siukola kärsi työpaikkakiusaamisesta. Silloin ei nukuttanut. Siukola soimasi itseään ja mietti iltaisin, mitä voisi tehdä. Olo oli kokonaisvaltaisesti paha.
– Syyllisyys, mikä kiusaamisesta seuraa on valtava. Kenellekään ei kehtaa kertoa, kun ihmisethän alkavat heti miettiä, että riitaan tarvitaan kaksi, Siukola kertoo.
Ei tarvita. Sen Siukola oppi.
Kenellekään ei kehtaa kertoa, kun ihmisethän alkavat heti miettiä, että riitaan tarvitaan kaksi. Kirsi Siukola
Kirsi Siukola on aiemmin kirjoittanut tietokirjoja, Päivi hyvä on hänen ensimmäinen romaaninsa. Työpaikkakiusaamisesta kertova teos on fiktiivinen, mutta pohjautuu tositapahtumiin.
– Kirjaan on koottu neljän naisen tarina. Yksi naisista olen minä. Meitä kaikkia yhdisti työskentely sosiaalialalla ja se, että kiusaaja oli esimies tai esimiesaseman itselleen työyhteisössä kaapannut nainen, Siukola kertoo.
Muitakin yhtäläisyyksiä löytyi. Kiusaaminen oli usein salakavalaa.
– Kiusaajat osasivat käyttää sanaa ja pelata todella taitavia pelejä. Eräs esimies esimerkiksi suihkutti papereihin hajuvettä, koska kiusattu oli voimakkaasti allerginen tuoksuille.
Kun kiusaamiseen yritettiin puuttua, tilanne paheni.
– Minua uhattiin itsemurhalla, jos vielä otan puheeksi työrauhan puutteen, Siukola kertoo.
Esimies suihkutti papereihin hajuvettä, koska kiusattu oli voimakkaasti allerginen tuoksuille. Kirsi Siukola
Suomessa Työterveyslaitos on kartoittanut työpaikkakiusaamista useana vuotena. Kiusaaminen ei ole yleistynyt, mutta ongelmat nostetaan entistä rohkeammin esille. Viimeisimmässä tutkimuksessa 5–6 prosenttia palkansaajista kertoi kokeneensa päivittäin työpaikkakiusaamista. Se on 100 000 ihmistä.
– Ensin on aina syytä tarkastella oma toiminta, mutta jos huomaa, ettei tämä ole enää tavallista, pitää hakea apua työterveydestä, lääkäriltä, psykologilta. Kiusaaminen voi jo lyhyessä ajassa haurastuttaa terveyttä ja psyykettä, Kirsi Siukola opastaa.
Hän pitää tärkeänä, että työpaikoilla mietittäisiin jo etukäteen, miten kiusaamista voidaan ehkäistä. Keinot voivat olla hyvinkin yksinkertaisia. Mietitään miten toimitaan, tervehditäänkö kaikkia, miten asioita otetaan puheeksi.
– Jo opiskeluaikana pitäisi saada tietoa työntekijätaidoista. Mikä on kiusaamista ja mikä normaalia häiriökäyttäytymistä. Kaikkihan me jollain tavalla ärsytämme toisiamme, mutta vakavassa työpaikkakiusaamisessa se menee liian pitkälle, Siukola summaa.
Kaikkihan me jollain tavalla ärsytämme toisiamme, mutta vakavassa työpaikkakiusaamisessa se menee liian pitkälle. Kirsi Siukola
Kirsi Siukolan kiusaaminen loppui vasta, kun hän irtisanoutui työstään. Työnohjauksesta tai perinteisestä kolmikantaneuvottelusta ei ollut apua.
– Olihan se kova ratkaisu tämmöisenä aikana irtisanoutua vakituisesta työstä, joka oli oikeasti kiinnostava ja jossa palkkakin oli ok. Mutta sitä ammattiliitto ja lääkärit lopulta suosittelivat, että kun et pysty mitään tekemään, niin anna periksi, Siukola kertoo.
Irtisanoutumisen lisäksi toipumiseen tarvittiin aikaa, perhettä ja ystäviä.
– Mies oli uskomattoman kärsivällinen ja otti suuremman taloudellisen vastuun. Ystävät taas herättelivät varsin reipashenkisesti. Esimerkiksi kun kerroin, etten aio laittaa työhakemukseen vahvuudekseni vuorovaikutustaitoja tai kun pohdin, että ehkä olen liian herkkä sosiaalialalle, ystävät ravistelivat, että laitapa valot päälle, että mitä nuo jutut ovat.
– Kolme kuukautta kun olin nukkunut ja toipunut, alkoi järjen ääni kuulua. Aloin ymmärtää, että hetkinen, mitä tässä oikeasti on tapahtunut.
Iso merkitys oli myös vertaistuella.
– Otin yhteyttä edeltäviin työntekijöihin ja kauhukseni huomasin, että kiusaaminen oli toistunut samanlaisena.
Yksi ihminen voi halutessaan myrkyttää koko työyhteisön. Niin Kirsi Siukola uskoo.
– Riitaan tarvitaan kaksi. Uskoin siihen, kun aloitin kyseisessä työpaikassa, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että järjen köyhää draamaa pystyy järjestämään yksinkin.
Lisäksi kiusaamista on erittäin vaikea kitkeä kokonaan. Sitä on kaikissa ihmisyhteisöissä, päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla.
– Toisilla meistä on suurempi tarve valtaan ja siihen, että alistaa toiset tahtoonsa. Ja kyllä minä ajattelen, että kun on kyse vakavasta kiusaamisesta, niin kiusaajat ovat psyykkisesti epävakaita ja kipeitä ihmisiä.