Aluksi se näytti vain finniltä. Mutta reiteen puhjennut paise oli paljon kipeämpi kuin mikään tavallinen finni koskaan. Se kasvoi ja tuli vielä aremmaksi, hyvinkääläinen Jarkko kertoo.
Työterveydessä Jarkon lääkäri arvioi, että ihopatti paranisi antibiooteilla. Hän sai reseptin.
Mutta patti vain kasvoi entisestään.
Päivä ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen paise oli jo niin kipeä, että kävely oli vaikeaa. Ruusun kaltainen ihottuma nousi ympäröimään koko reittä. Päivystyksessä läpimitaltaan noin viisisenttinen paise piti viiltää auki, ja Jarkolle annettiin lisää antibioottia suoraan tiputuksessa.
Parin päivän päästä syy oireisiin selvisi: Jarkolla oli elimistössään antibiootille vastustuskykyinen Staphylococcus aureus -bakteeri eli MRSA. Se on niin kutsuttu superbakteeri, joka on usein resistentti monille antibiooteille.
– Ensimmäisellä kerralla se lähti onneksi paranemaan, vaikka antibiootti ei tehonnut, Jarkko sanoo.
Hän esiintyy tässä jutussa pelkällä etunimellään puolisonsa ammatin vuoksi.
MRSA-bakteeri viihtyy haavoissa ja leviää käsien välityksellä. Suomessa se tuli tunnetuksi vuosituhannen vaihteen sairaalaepidemioista.
Myöhemmin Suomeen rantautui myös muita antibiooteille vastustuskykyisiä suolistobakteereja. Yleisimpiä niistä ovat ESBL-bakteerit, jotka saapuivat maahan 2000-luvun alussa matkailijoiden mukana. Niiden aiheuttamista sairauksista tavallisimpia ovat virtsatieinfektiot.
Viime vuosina Suomesta on löytynyt myös vielä astetta pahempia superbakteereja. Niihin eivät auta enää edes uusimmat antibiootit, joita säästetään sairaaloissa kaikkein vakavimpiin tapauksiin.
Näitä CPE-suolistobakteereja on todettu vasta joitakin kymmeniä tapauksia vuodessa. Suurin osa varmistuneista tartunnoista on henkilöillä, joille bakteeri ei ole aiheuttanut oireita vaan he ainoastaan kantavat sitä suolistossaan.
Superbakteerit kehittyvät yhä vastustuskykyisemmiksi vaiheittain. Kaikkein vastustuskykyisimpiä bakteereja ei saada nujerrettua enää millään tunnetulla antibiootilla, kertoo Helsingin yliopiston infektiosairauksien professori Anu Kantele.
Suomenkin kehitys havainnollistaa tätä, vaikka meillä tilanne on kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen hyvä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan 2–8 prosenttia suomalaisista kantaa elimistössään jotakin vastustuskykyistä bakteeria. Puhutaan siis vähintään yli 100 000 ihmisestä, ehkä lähes puolesta miljoonasta. Vain hyvin pienelle osalle kantajista tulee oireinen infektio, suurin osa ei saa edes koskaan tietää tartunnastaan.
Superbakteerien voimistuminen aiheuttaa kuitenkin maailmanlaajuista huolta. Keväällä julkaistussa Britannian hallituksen tilaamassa raportissa arvioitiin, että jos mitään ei tehdä, vuoteen 2050 mennessä antibioottiresistenssi on yltynyt niin, että se aiheuttaa joka vuosi 10 miljoonan ihmisen kuoleman.
Vastustuskykyiset bakteerit riivaavat pahimmin köyhiä maita, joissa antibiootteja saa ilman reseptiä ja hygienia on huonoa. Silti EU:ssakin superbakteerit aiheuttavat 25 000 ylimääräistä kuolemaa joka vuosi. Esimerkiksi kreikkalaisissa sairaaloissa CPE-bakteerit ovat jo yleisiä.
Suomessa superbakteerien aiheuttamia kuolemantapauksia on onneksi vielä äärimmäisen harvoin.
Jarkko uskoo saaneensa MRSA-tartunnan intialaisesta sairaalasta vuonna 2011. Varmasti sitä ei voi tietää, mutta hän kertoo bakteerin osoittautuneen niin vastustuskykyiseksi, että lääkärit ovat arvelleet sen olevan peräisin ulkomailta.
Intian-matka puolison ja perheen noin vuoden ikäisen pojan kanssa oli sujunut hyvin kotiinlähtöpäivään asti. Viimeisenä päivänä lapsi sairastui ja meni veltoksi.
– Lentokentän terveysasemalta lähdettiinkin pillit ulvoen kohti Chennain lastensairaalaa, Jarkko muistelee.
Pojalla todettiin paha vatsatauti, ja koko perhe vietti seuraavat kaksi viikkoa sairaalan yksityishuoneessa.
Jarkko kuvailee sairaalan olleen "kalleimmasta päästä". Hoitohenkilökunta olikin ammattitaitoista, mutta hygieniasta ei oltu erityisen tarkkoja.
– Lääkärit ja hoitajat eivät desinfioineet käsiään ja siivooja moppasi kaikki lattiat samalla mopilla. Eristyshygieniaa ei noudatettu ollenkaan.
Ulkomaanmatkat ovatkin tyypillisin tapa, jolla perusterveet suomalaiset saavat superbakteerin elimistöönsä, sanoo aiheeseen perehtynyt professori Anu Kantele.
Kantelen tutkimusryhmä on tutkinut yli 400:aa tropiikkiin matkustanutta suomalaista. Heistä 20 prosenttia palasi Suomeen ESBL-bakteerin kanssa.
Matkaripuliin sairastuminen ja sen lääkitseminen antibiooteilla matkan aikana nostivat tartunnan todennäköisyyttä huomattavasti. Intian-matkailijoista neljä viidestä sai ESBL:n, jos oli sairastunut ripuliin ja syönyt antibiootteja.
Normaalisti terveen ihmisen suolistobakteerit eivät noin vain päästä joukkoonsa uusia tulokkaita. Antibioottikuuri on kuitenkin kuin pommi: se tappaa ripulin aiheuttajan mutta myös suoliston hyviä bakteereja. Näin hyvien bakteerien muodostama puolustusrintama heikkenee, ja tulokkaat pääsevät soluttautumaan joukkoon.
Professori Kantele huomauttaa, että valtaosalle ihmisistä ESBL-bakteeri ei kuitenkaan aiheuta oireista tautia. 90 prosenttia kantajista kadottaa bakteerin itsestään vuoden kuluessa tartunnasta.
Miksi juuri Intia on sitten niin paha bakteeripesä?
– Intiassa tuotetaan ja käytetään valtavan paljon antibiootteja, ja niitä saa ostaa mistä vain, Kantele sanoo.
Hän ottaa esimerkiksi kaikkein uusimpiin ja tehokkaimpiin antibiootteihin kuuluvan meropeneemin. Intiassa sitä kaupataan vapaasti yli sadalla eri tuotenimellä, kun Suomessa lääkettä käytetään vain sairaaloissa.
Antibioottien saaminen reseptin taakse kaikkialla maailmassa olisi yksi tärkeimmistä keinoista, joilla superbakteerien kehittymistä voitaisiin hillitä. Se vaatisi kuitenkin ensin sitä, että Intian kaltaisiin maihin saataisiin toimiva perusterveydenhuolto. Nykytilanteessa reseptipakko veisi monia lääkkeitä ulottumattomiin köyhiltä, joilla ei ole varaa käydä lääkärillä.
Jarkolle tuli ensimmäinen MRSA:n aiheuttama tulehdus vähän ennen joulua 2014, vasta noin kolme vuotta Intian-matkan jälkeen. Hän epäilee pientä flunssaa osasyyksi siihen, että bakteeri vei voiton immuunipuolustuksesta. Paiseen paranemisen jälkeen MRSA-infektio kuitenkin uusi nopeasti ja useasti: keväällä, kesällä, syksyllä.
– Vuoden aikana samanlaisia infektioita tuli parin kuukauden välein.
Hän ei joutunut yhtä huonoon kuntoon kuin ensi kertaa sairastaessaan, sillä nyt tiedettiin, mistä oli kyse. Mutta paiseet piti joka kerran avata veitsellä, ja Jarkko joutui viettämään paljon aikaa päivystyksessä, välillä myös osastolla tarkkailtavana.
Vasta useiden tulehdusten jälkeen löytyi lääke, joka puri bakteeriin niin hyvin, että sitä ei ole sen jälkeen löydetty Jarkon elimistöstä. Tänä vuonna hän on antanut kaksi negatiivista näytettä.
– Tietysti huolestuttaa, että entäs jos se palaa? Tai entä jos vauvalle tulee jotain?
Jarkon perheeseen on syntynyt Intian-matkan jälkeen toinen poika. Jarkon puoliso ja nuorempi poika kantavat myös MRSA-bakteeria. Vauva on oletettavasti saanut bakteerin äidiltään, mutta kumpikaan heistä ei ole sairastunut siitä. Chennaissa sairaalaan joutuneella vanhemmallakin pojalla on todennäköisesti jossain vaiheessa ollut MRSA, mutta se on hävinnyt omia aikojaan.
Diagnoosin jälkeen bakteeri ei ole Jarkon mukaan aiheuttanut perheessä suuria erikoisjärjestelyjä, sillä hygieniasta on oltu tarkkoja. Lääkärien ehdotuksesta koko perhe suunnittelee kuitenkin osallistumista häätöhoitoon, jossa MRSA koetetaan karkottaa lopullisesti. Onnistumisesta ei silti ole takeita.
Voimakkaan antibioottikuurin lisäksi häätöhoito tarkoittaa esimerkiksi kaikkien vaatteiden pesemistä kerralla ja kodin erittäin huolellista jynssäystä.
Superbakteerien maailmanlaajuiseen leviämiseen on herätty voimalla aivan viime vuosina. Osa tutkijoista pelkää, että herääminen tapahtuu liian myöhään.
– Jos haluamme, että on jotain toivoa, pitää ryhtyä toimiin nyt. Olisi pitänyt ryhtyä jo, professori Anu Kantele sanoo.
Viime vuosina uusia antibioottiryhmiä ei ole enää saatu käyttöön eikä niitä näytä olevan tulossakaan. Antibioottien kehittäminen on vaikeampaa kuin aiemmin, eikä se ole lääkeyhtiöille taloudellisesti kannattavaa.
On mahdollista, että tulevaisuudessa ratkaisu tilanteeseen löytyisikin osittain aivan muualta kuin antibiooteista. Uusia hoitokeinoja etsitään muun muassa bakteereja syövistä viruksista eli bakteriofageista. Niitä tutkitaan esimerkiksi Helsingin yliopistossa.
Suomessa asiantuntijoita huolestuttavat kuitenkin THL:n leikkaukset yksiköstä, jonka tehtäviin kuuluu antibioottiresistenssin seuraaminen ja tutkiminen. Yksiköstä on vähennetty kahdessa vuodessa noin puolet henkilöstöstä eli 27 henkilötyövuotta.
Tutkimustyön lisäksi olisi tärkeää yksinkertaisesti vähentää antibioottien käyttöä.
Suomessakin olisi aihetta katsoa peiliin, arvioi HUS:n ylilääkäri Asko Järvinen. Hänen mukaansa antibioottihoitopäiviä voitaisiin vähentää täällä noin kolmanneksella. Se tarkoittaisi sekä kuurien lyhentämistä että niiden vähentämistä.
Suomalaisten käyttämä antibioottien määrä on aika lailla eurooppalaista keskitasoa, vain vähän sen paremmalla puolella.
– Antibioottien käyttö on meillä pysynyt samana, poljemme paikallamme. Ruotsissa asiaan on panostettu, ja Ruotsi on yksi harvoja maita, jotka ovat saaneet vähennettyä antibioottien käyttöä avohoidossa.
Järvinen arvelee, että Suomessa vastaavaan satsaukseen ei ole ryhdytty, koska tilanne on katsottu muutenkin niin hyväksi.
Muutamien vuosien päästä tiedämme, olisiko kannattanut satsata.
Juttua varten on haastateltu myös THL:n johtavaa asiantuntijaa Jari Jalavaa, Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaania, bakteeriopin professoria Pentti Huovista sekä yliopistonlehtori Annamari Heikinheimoa Helsingin yliopistosta.
Jutusta on klo 16.55 poistettu maininta metisilliinistä, jota ei ole enää vuosiin käytetty MRSA:n lääkinnässä, eikä sitä ole saatavissa apteekista.