THESSALONIKI Sisällä on pölyistä ja kylmää. Varsinaisia ikkunoita ei ole. Muutama suuri aukko seinissä päästää ankean teollisuushallin sisään hiukan päivänvaloa.
Haalistuneet teltat repsottavat surullisesti, pyykkiä roikkuu sikin sokin telttanaruissa.
Ehkä kodikkuuden puute johtuu siitä, että tämäkin leiri on Kreikan armeijan pystyttämä, ja teltat ovat jäännösvaraston perukoilta esiin kaavittu.
Silti tämä ankea teollisuushalli on lähemmäs tuhannen ihmisen koti. Likaisella betonilattialla juoksentelee lapsia. Pihalla ihmiset peseytyvät lavuaaririvistön ääressä. Vieressä on pitkä rivi muovivessoja.
Ennen täällä toimi wc-paperialan yritys Softex. Paikalliset tuntevatkin Kordelion pakolaisleirin sillä nimellä. Nyt wc-paperista muistuttaa vain leirin nimi eikä wc-paperia sen paremmin kuin muitakaan hygieniavälineitä ole tarjolla liioiksi.
Kordelion leirin maine on huono; monien mielestä se on Kreikan pahimpia. Se sijaitsee Thessalonikin laitamilla, teollisuusalueella, poissa ihmisten katseilta, kuten useimmat pakolaisleirit.
Helsingissä tämä paikka voisi olla Tattarisuo parikymmentä vuotta sitten.
Kysymme yhdeltä vapaaehtoistyöntekijältä, pitääkö hän leirin olosuhteita ihmisarvoisina. Vastaus viipyy, ilme paljastaa sanoja enemmän.
– En halua vastata tuohon, koska olen kreikkalainen. Teemme parhaamme. Teidän tulisi kysyä tuota EU:lta, hän sanoo.
Leirillä eletään kuin korpivaelluksella. Päivät valuvat unohduksiin alkeellisissa oloissa pyykinpesun ja purkkiruoan lämmittämisen parissa.
Yhdessä teollisuushallin teltoista keitetään vettä. Retkikeittimen ääreen kumartunut Randa on väsynyt. Rajapuomi Pohjois-Eurooppaan suljettiin hänen nenänsä edestä kymmenen kuukautta sitten. Siitä lähtien jokainen päivä on ollut yhtä nöyryytystä, hän sanoo.
– Vessat ovat kuvottavassa kunnossa ja täällä on vain kylmää vettä. Pahinta on, että koko ajan saa pelätä. Öisin en uskaltaudu vessaan. Tämä leiri ei ole turvallinen naisille, hän toteaa.
Meille on kerrottu, että lapsiperheet on pyritty siirtämään pois Kordelion leiristä, koska järjestysongelmia on ollut paljon. Jopa seksuaalisesta häirinnästä on raportoitu. Silti taaperoita on kaikkialla.
Jos kaikki olisi mennyt Randan suunnitelmien mukaisesti, hän olisi nyt Ruotsissa poikansa ja muiden sukulaisten luona.
– Poikani on ihmisoikeusjuristi, Randa sanoo ylpeänä.
Ruotsin sijasta hän juuttui Kreikkaan yli 60 000 muun turvapaikanhakijan kanssa. Monet heistä ovat naisia ja lapsia, joiden aviomiehet ja isät ovat Pohjois-Euroopassa.
– Monet näistä lapsista eivät ole nähneet isiään kymmeneen kuukauteen. Prosessit ovat ihan liian hitaita, huokaa vapaaehtoistyöntekijä Omar Albelbeisi.
Miten EU päätyi tähän?
Seinällä varoitetaan käärmeistä ja skorpioneista. Silti monet lapsista ovat paljain jaloin tai sandaaleissa.
Pari työmiestä tasapainoilee korkeilla tikapuilla. He kiinnittävät muovia ikkunaluukkuihin, koska yöllä oli pakkasta nelisen astetta.
Teltoissa on alkeellisia lämmittimiä, jotka pahimillaan aiheuttavat tulipaloja. Lokakuussa viereisessä leirissä lämmitin sytytti 8-vuotiaan pojan halvan makuupussin tuleen, kohtalokkain seurauksin.
– Ei tämä ole ihmisarvoista elämistä, mutta tämä on EU-politiikan tulos, sanoo vapaaehtoistyöntekijä Omar Albelbeisi.
EU-politiikalla hän tarkoittaa tuolileikkiä, jonka häviäjät nyt ovat jumissa Kreikassa. Viime talvena poliittisen paineen saavuttaessa räjähdyspisteen Pohjois-Euroopassa, Länsi-Balkanin läpi kulkenut turvapaikanhakijoiden reitti laitettiin säppiin.
Kun musiikki lakkasi soimasta, ilman tuolia jääneet turvapaikanhakijat juuttuivat Kreikkaan. Syvästä lamasta kärsivällä maalla ei kerta kaikkiaan ole valmiuksia majoittaa kymmeniä tuhansia pakolaisia Pohjois-Euroopan standardien mukaisesti.
Ero tämän paikan ja suomalaisen vastaanottokeskuksen välillä on silmiinpistävä.
Mikä on EU:n suunnitelma?
Maaliskuun alussa EU:n painostaessa Makedoniaa sulkemaan rajansa, Kreikalle ja turvapaikanhakijoille lupailtiin laillisia reittejä pohjoiseen.
Jo edellisenä syksynä EU oli perustanut niin kutsuttujen sisäisten siirtojen järjestelmän. Sen puitteissa on määrä siirtää 160 000 turvapaikanhakijaa Kreikasta ja Italiasta muihin EU-maihin.
Ongelmaksi on muodostunut prosessin hitaus. Kiintiöstä vain viisi prosenttia on täytetty reilun vuoden aikana. Kreikasta on siirretty pohjoiseen 6 000 turvapaikanhakijaa, Italiasta 2 000.
Eräät EU-maat, kuten Itävalta ja Unkari, ovat kieltäytyneet turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta.
Suomi sen sijaan on tänä vuonna vastaanottanut yli viisisataa pakolaista Kreikasta.
Kenellä on mahdollisuus päästä pois?
Vaikka Randa on elänyt leiriolosuhteissa pian vuoden, on hän yksi onnekkaista. Hänellä on mahdollisuus päästä pois, koska hän on syyrialainen.
Sisäisten siirtojen järjestelmässä EU on rankannut kansalaisuudet, vaikka turvapaikkaprosessin aina tulisi olla yksilöllinen.
Sisäisen siirron toiseen EU-maahan saa, jos suurin osa omasta maasta tulleista on aiemmin saanut turvapaikan EU:sta. Kriteerit täyttäviä kansalaisuuksia ovat esimerkiksi syyrialaiset ja eritrealaiset.
Afganistanilaisten mahdollisuudet päästä sisäisten siirtojen avulla eteenpäin ovat erittäin heikot. Liian harvalle afganistanilaiselle on aiemmin myönnetty kansalaisuus.
Mohammed syö vaatimatonta lounasta teltassaan, jonka hän on sisustanut Lähi-Idän tapaan. Patjat reunustavat telttaa.
Irakilaisena hän on huolissaan tulevasta. Kymmenen kuukauden odottelun jälkeen, ensimmäinen haastattelu on puolentoista kuukauden kuluttua.
– Olen kuullut, että monille irakilaisille on annettu kielteiset päätökset Pohjois-Euroopassa. En tiedä vaikuttaako se mahdollisuuksiini päästä toiseen EU-maahan sisäisen siirron turvin, Mohammed pohdiskelee.
Kuinka käy suurimman ryhmän, afgaanipakolaisten?
Victorian aukiolla Ateenassa kaksi täyteen sullottua jätesäkkiä nojaa puistonpenkkiin. Penkillä tungeksii Afganistanista paennut perhe. He ovat väsyneitä ja hämillään.
Tunti sitten he saapuivat Leroksen saarelta pakolaisleiriltä, eivätkä he tiedä missä yöpyä.
– Sairastuin Leroksella. WC:t olivat niin hirvittävässä kunnossa. Vatsani turposi ilmapallon lailla. Pyörryin monta kertaa päivässä, mutta en saanut apua. He lähettivät meidät Ateenaan, jotta pääsisin lääkärin luo, kertoo Saide.
Saarilla olevia turvapaikanhakijoita ei päästetä Ateenaan, muutoin kuin erityistapauksissa, esimerkiksi terveyssyistä.
Saide, hänen sisaruksensa ja näiden kolme lasta haluaisivat Hollantiin, jossa heidän vanhempansa asuvat. Käytännössä afganistanilaisilla on kuitenkin vain kaksi vaihtoehtoa: Hakea turvapaikkaa Kreikasta tai palata Turkkiin.
Kreikassa suurin osa turvapaikanhakijoista on paennut Syyriasta, Irakista ja Afganistanista.
Muista maista - kuten Iranista, Pakistanista ja Pohjois-Afrikasta - paenneiden mahdollisuudet päästä muihin EU-maihin ovat lähes olemattomat.
Suurista pakolaisryhmistä afganistanilaiset ovat lähes yhtä heikossa asemassa. Heille Kreikka on todennäköisesti päätepysäkki EU:ssa.
Mitä mieltä EU on Kreikan leirien olosuhteista?
EU-komission mukaan olosuhteet Kreikan leireillä ovat parantuneet siinä määrin, että keväällä turvapaikanhakijoita voidaan ryhtyä siirtämään muista EU-maista Kreikkaan Dublin-säännöstön puitteissa.
Vuosikausia turvapaikanhakijoiden elinolosuhteet Kreikassa olivat EU:n mielestä ala-arvoiset. Sinne ei saanut palauttaa ihmisiä Dublin-säännöstön puitteissa, koska se olisi ollut kohtuutonta humanitaarisista syistä.
Nyt tilanne on komission mielestä muuttunut. Uuden linjauksen mukaan Dublin-säännöstä ryhdytään soveltamaan turvapaikanhakijoihin, jotka tulevat EU:hun ensi maaliskuun jälkeen.
Näin EU haluaa karsia vetovoimatekijöitä. Mikäli turvapaikanhakijat epäilevät joutuvansa takaisin Kreikkaan, voi se lannistaa heidän intoaan ylipäätään pyrkiä EU:hun.
Millä tavalla turvapaikanhakijoiden elinolosuhteet Kreikassa ovat EU-komission mielestä kohentuneet parin vuoden takaiseen verrattuna, ei selviä komission päätöksestä.
Kordelion tehdashallissa on vaikea nähdä tätä muutosta parempaan.
Ehkä kyse onkin siitä, että EU:n standardit ovat muuttuneet.
