Mahdotonta. Tätä sanaa oululainen Elia Ahola on kuullut kyllästymiseen asti. Ahola on istunut koulun penkillä viimeksi peruskoulussa. Merkonomiksi hän opiskeli oppisopimuksella.
Vastaavalla taustalla pääsee harvoin opiskelemaan yliopistoon. Ahola osoitti kuitenkin, että mahdotonta se ei ole.
Tiistaina hän kävi ensimmäistä kertaa opiskelupaikassaan Tampereen yliopistolla.
– Minun piti olla mahdotonta saada opiskelupaikka kauppatieteistä taustallani, mutta valtava työ palkittiin. Pitkä matka on raivattu läpi ja opiskelut ovat virallisesti alkaneet.
Seiskan keskiarvolla
Elia Aholan peruskoulun keskiarvo oli 7,8. Hän oli omien sanojensa mukaan vilkas oppilas, jota ei kiinnostanut muut kuin liikuntatunnit.
Yläkoulussa Ahola ei nähnyt, mitä hyötyä koulutuksesta on. Opiskelu ei innostanut kauppaoppilaitoksessakaan.
– Koko oppisopimuskoulutuksen aikana lähikoulupäiviä oli yhteensä alle kymmenen, ja ne vietin pääasiassa puhelinta näpytellen. Vannoin aikoinaan, etten istu koulunpenkillä juuri ollenkaan, ja toimin sen mukaan.
Elia Ahola oli päättänyt luoda uran ilman kouluja. Hän työskenteli myyjänä puhelin- ja rakennusfirmoissa. Lisäksi hän oli parin kaverinsa kanssa sivutoiminen vaatealan yrittäjä.
Sitten hän huomasi, ettei ilman koulutusta olekaan niin helppo edetä.
– Jos haluan päästä liike-elämässä korkealle tasolle, tarvitsen jotain koulutusta. Haluan toimia joko yrittäjänä tai yrityksen johtotehtävissä.
Kaverit pitivät vitsinä
Varusmiespalveluksen aikana syntyi motivaatio opiskella. Elia Ahola päätti selvittää, voisiko keskinkertaisilla peruskoulun arvosanoilla oppisopimuspohjalta päästä joskus suoraan yliopistoon.
– Kyse oli kunnianhimosta. Halusin saada korkeinta mahdollista opetusta.
Kaverit pitivät Aholan unelmaa vitsinä. Monet ehdottivat, että hän pyrkisi ensin ammattikorkeaan. Myös keskustelupalstat ja nettihaut tuntuivat tyrmäävän Aholan haaveen.
Mahdollista, mutta harvinaista
Yliopistoon voi päästä kuitenkin monenlaisella pohjakoulutuksella. Noin joka kymmenes uusi yliopisto-opiskelija Suomessa on suorittanut aiemmin ammatillisen tutkinnon. Määrä on kymmenessä vuodessa vähän kasvanut.
Elia Aholan kaltaiset ovat silti todella harvinaisia, koska isolla osalla ammatillisen koulutuksen käyneistä on tosiasiassa myös ylioppilastutkinto ja muita tutkintoja. Tilastot eivät anna tästä tarkkaa kuvaa.
Tampereen yliopiston opiskelijapalvelujen päällikkö Kaisa Keskitalo sanoo, että vuosittain Tampereen yliopistoon valitaan muutama kymmenen ammatillisen tutkinnon suorittanutta. Todellinen määrä ei ole tarkasti tiedossa, koska hakijalla voi olla useita taustatutkintoja ja reittejä hakea korkeakouluun on useita.
Tiedossa oleva määrä on pieni, kun vertaa sitä hakijamääriin. Tänä vuonna kandi-maisterikoulutuksiin Tampereen yliopistoon haki noin 29 000, heistä vajaa kymmenes haki oman ilmoituksen mukaan ammatillisen tutkinnon perusteella. Heilläkin voi olla kuitenkin ammattitutkinnon lisäksi ylioppilas- tai korkeakoulututkinto.
Keskitalon mukaan syitä vähäiseen määrään hyväksyttyjä on ainakin kaksi. Lukiokoulutuksen tarkoituksena on antaa opiskelijalle valmiudet aloittaa korkeakoulututkintoon johtavat opinnot, siksi moni varmasti tulee hyväksytyksi sen kautta. Toiseksi mielikuvat vaikuttavat vahvasti.
– Jostain syystä tuntuu olevan valloillaan mielikuva siitä, että reitti yliopistoon on mahdollista vain valkolakki päässä.
Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
– Hakukelpoisuus syntyy toisen asteen tutkinnolla, oli se ammatillinen tai ylioppilastutkinto, Keskitalo sanoo.
Kyse on siitä, miten hakija hankkii tarvittavan osaamisen tullakseen hyväksytyksi valintatavasta riippuen.
Myös maisterihaussa yliopistoon tullaan usein ammattikorkeatutkinnon kautta. Vuosittain Tampereen yliopistoon valitaan satoja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita esimerkiksi suoraan ylempää korkeakoulututkintoa suorittamaan.
– Siellä on varmasti joukossa myös ammatillisen koulutuksen suorittaneita.
.
Pikkusiskon matematiikan kirjoista se lähti
Elia Aholan urakkaa vaikeutti vielä se, että hän oli opiskellut oppisopimuksella. Opiskelu ei ollut tuttua.
Ahola luki ensin pikkuveljensä peruskoulun matematiikan kirjoja. Niiden ymmärtäminen teki tiukkaa. Muutaman kuukauden kuluttua hän pystyi raottamaan jo lukion kirjoja.
– Asiat olivat niin vaikeita, että päätin ilmoittautua matematiikan, yhteiskuntaopin ja historian kurssille iltalukiossa.
Ensimmäisenä vuotena Elia Ahola oli päivät töissä ja pänttäsi iltamyöhään, mutta jäi kymmenen pisteen päähän opiskelupaikasta.
Seuraavana vuonna Ahola aloitti opiskelun jo tammikuussa, lopetti työt maaliskuussa ja ilmoitti kavereilleen, ettei ole tavoitettavissa. Hän osti valmennuskurssin ja opiskeli kuutena päivänä viikossa 10–12 tuntia päivässä.
Pääsykokeen toinen vaihe jäi kahden pisteen päähän. Pettymys oli karvas.
1 168 tuntia täyttä opiskelua
Tämäkään ei saanut nuorukaista luovuttamaan. Elia Ahola ilmoittautui avoimeen yliopistoon ja suoritti siellä 34 opintopistettä kauppatieteiden yliopisto-opintoja.
Kova opiskelu jatkui, mutta tällä kerralla Ahola näki myös kavereita, kävi harrastuksissa ja teki hieman töitä.
– Oikea energiataso oli lopulta salaisuus kovan työnteon lisäksi.
Kolmas kerta toden sanoi. Tavoitteen saavuttaminen vaati lopulta miehen laskujen mukaan 1 168 tuntia opiskelua.
Ahola sai opiskelupaikan Tampereen yliopistosta ja varasijan Aalto-yliopistosta. Hän pääsi tiistaina ensimmäistä kertaa käymään Tampereen yliopistossa.
– Tunnelmat ovat erittäin hyvät.
Ahola haluaa opiskella alle viidessä vuodessa, mutta saada hyviä arvosanoja.
– Minulla on yliopistolle kaksi tavoitetta. Saada niin hyvä oppi kuin yliopistolla on tarjota. Toiseksi haluan verkostoitua laajasti työelämää varten. En todennäköisesti kuitenkaan kierrä bileissä kamalasti.
Elia Ahola kertoo tarinansa, jotta muutkaan eivät antaisi määrittää unelmia mahdottomiksi.
– Jos ihmisellä on unelma tai seuraava steppi, mutta todennäköisyydet eivät ole sen puolella, on silti kannattavaa tehdä työtä sen hyväksi. Muuten ihminen tekee loppuikänsä sitä, mitä ei halua. Kova työnteko mahdollistaa, että pääsee sinne, minne itse haluaa.