Missä Soini, siellä populismi. Ja syvät tunteet.
– Aivan kuten olen kotoisin kahdesta paikasta, olen ajanut kahta asiaa: populistista politiikkaa ja (katolisen) kristinuskon periaatteita. En osaa halkaista itseäni kahtia ja erottaa, missä on järki ja missä tunne.
Näin summaa vuosien 2015–2019 ulkoministeri, Espoon Iivisniemen ja Sastamalan Heinoon kasvatti Timo Soini, 59, populismin ydintä tuoreessa kirjassaan Yhden miehen enemmistö.
Soini on yksi perussuomalaisten neljästä perustajasta, vennamolainen, joka luotsasi puolueensa 20 vuodessa massiiviseen suosioon.
Siihen tarvittiin ison ihmisryhmän tunteita, sekä ihania että inhottavia.
– ...jos politiikka olisi järjen asia, liberaalit olisi suurin puolue ja professorit johtaisivat maata, Soini siteeraa kirjassa Vennamoa.
Veikko Vennamo oli perussuomalaisten edeltäjän, vuonna 1995 konkurssiin menneen pienviljelijäpuolue SMP:n pelätty ja palvottu puheenjohtaja.
Soini on eittämättä yksi populismin parhaita asiantuntijoita Suomessa, kuten hän asian itsekin kirjassaan muotoilee. Kukapa ei olisi kuullut Soinin sutkauksia, joissa nimenomaan on usein puolet järkeä.
Johdannossa Soini lupaa kertoa kirjassa, miltä politiikka tuntui.
Silti yllättää, kun Soini avaa yksityiskohtaisesti kirjassaan sitä, kuinka tärkeässä roolissa tunteet ja elämysten kaipuu ovat hänen poliittisissa valinnoissaan.
Pöhinää, pörinää ja vyöllä colt
Soini on harras kristitty ja periaatteellinen yhden naisen mies, mutta muita valintoja on leimannut se, mistä parhaat "pöhinät" saa.
Esimerkiksi politiikka kiehtoi jo pienenä, mutta muut puolueet eivät säväyttäneet. Soini valitsi SMP:n, koska Vennamon kaiken kattava karisma upposi kuin “häkä pönttöön”.
Kirkko ja usko vaihtuivat, kun “luterilaisuuden suola oli käynyt mauttomaksi”. Soini kertoo ensimmäisestä ripistään ja siitä, kuinka taivaalliselta synninpäästö tuntui.
– Politiikka on minulle tämänpuoleista gospelia, hän tiivistää kirjassaan.
Poliitikon ura on elämännälkäiselle Soinille mahdollisuus matkustaa, tavata jännittäviä persoonallisuuksia ja vierailla kabineteissa, joihin kaikki eivät pääse.
Poliitikon uraan mahtuu myös raskaita kausia, niistä pahimpia oli rakkaan SMP:n konkurssi.
Syövereistä kuitenkin noustiin pian, kun perussuomalaiset perustettin vuonna 1995 SMP:n konkurssin raunioille neljän miehen saunareissulla Saarijärvellä.
– Olin tullut Saarijärvelle pessimistisin ajatuksin, mutta yhteinen viikonlopun mittainen pöhinä ja pörinä teki tehtävänsä: olin taas mukana coltit vyöllä.
Huhtasaarta oli vaikea sulattaa
Kesällä 2017 gospelissa vaihtui sävellaji. PS:n puheenjohtajaksi valittiin Jyväskylän puoluekokouksessa Jussi Halla-aho ja varapuheenjohtajaksi Laura Huhtasaari.
Samoilla säännöillä eli tunteilla pelattiin tässäkin perussuomalaisten puoluekokouksessa. Silti etenkin Huhtasaaren "epäobjektiivista" valintaa ohi puolustusministeri Jussi Niinistön oli Soinin vaikea sietää.
– Tuleva kopiomaisteri voitti filosofian tohtorin. Tätä tulosta monen, myös minun, oli mahdotonta sulattaa. Oliko puoluekokouksen enemmistö tullut hulluksi? Millään objektiivisella mittarilla mitaten Huhtasaari ei ole pätevämpi tai kyvykkäämpi kuin Niinistö.
Kovan pohdinnan ja dramaattisen eduskuntaryhmän jakautumisen jälkeen Soini erosi 2017 itse perustamastaan puolueesta.
Soini: "Halal-ahon" PS:llä ei vaikutusta maahanmuuttopolitiikkaan
Mutta pystyykö tunnepuolue tekoihin?
Perussuomalaiset ja myöhemmin siniset olivat hallituksessa Juha Sipilän (kesk.) pääministerikauden 2015–2019.
Puolue joutui nielemään porvarihallituksessa muun muassa taksilain, jota Soini kuvailee yhdellä sanalla "katastrofiksi".
– Pakkolakikeskustelu ja julkisen sektorin lomarahojen leikkaus iskivät meitä päin pläsiä, hän kuvaa hallituskompromissien realiteetteja.
Soini listaa kirjassa myös puolueensa saavutuksia hallituksessa.
– Minun käsieni läpi meni satojen miljoonien alennukset autoveroon, Yle-veroon, kehitysapuun ja moniin valtiontukiin.
Lisää rahaa puolue sai myös tienpätkiin sekä työttömyys- ja takuueläkkeisiin. Pitkäaikaistyöttömien eläketuki nimettiin puolueen työministerin mukaan "Lex Lindströmiksi".
Ulina oli korvia särkevää. Timo Soini PS:n tunnelmista 2015 Syyrian pakolaiskriisin aikana
Syksyllä 2015, vain muutama kuukausi perussuomalaisten valtaannousun jälkeen, Suomeen tuli lyhyessä ajassa ennätysmäärä, noin 30 000 turvapaikanhakijaa Syyrian sodan takia.
Puolue oli helisemässä, sillä iso osa sen kannattajista oli äänestänyt sitä nimenomaan tulijoiden pitämiseksi pois Suomesta.
PS ajoi ja saikin pakolaispolitiikkaan kiristyksiä, mutta kovimman linjan toiveisiin ei perustuslakikaan taipunut.
Soini kertoo, että hallitustrio eli Sipilän keskusta ja Alexander Stubbin johtama kokoomus olisivat kiristykset hyväksyneet.
– Lähes kaikki pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaan sekä oleskelulupiin liittyneet kiristykset olivat meiltä peräisin, mutta halal-aholaisille ei riittänyt mikään. Ulina oli korvia särkevää.
Soinin mukaan näistä tyytymättömistä kuukausista alkoi puolueen jako erilaisiin kaadereihin.
Soini ei malta olla nälvimättä vuonna 2017 PS:n puheenjohtajaksi nousseen Halla-ahon joukkoja lepsuilusta maahanmuuttopolitiikassa.
– Sanomattakin on selvää, että minun puheenjohtajakauteni jälkeen tähän päivään saakka perussuomalaisilla ei ole ollut mitään vaikutusta maahanmuuttoa koskeviin päätöksiin Suomessa, ei yhtäkään konkreettista läpivietyä toimenpidettä. Tämä ei ole mielipide vaan fakta.
Elokuussa perussuomalaisten puheenjohtajaksi nousi Riikka Purra, joka asetti hallitukseen menemisen ehdoksi sen, että maahanmuuttopolitiikka kiristyy.
Sauli Niinistö huomautti Soinia vain kerran
Soini oli nuorena miehenä päässyt hyytävästä Veikko Vennamon pelosta eroon ja toteaa kirjassa, ettei sen jälkeen tasavallan presidentti Sauli Niinistönkään kanssa asioiminen hermostuttanut.
Ministerit Jussi Niinistö ja Timo Soini tapasivat kutsua vaativana keskustelukumppanina tunnettua presidenttiä "Äijäksi".
– Sauli Niinistö arvostaa ihmisiä, jotka uskaltavat tarpeen tullen olla eri mieltä, mutta auta armias, jos et pysty kantaasi perustelemaan; toivot, ettet olisi suutasi avannut, Soini kirjoittaa.
Välit "Äijään" olivat hyvät ja sujuvat, mutta kaksi rosoa Soini muistaa.
Toinen oli Soinin oma unohdus.
Rauhanvälitys oli yksi Soinin ulkoministerikauden prioriteeteista ja hän nimitti 2015 kokeneen oppositiokansanedustajan Pekka Haaviston (vihr.) rauhanvälityksen erityisedustajaksi Afrikan sarveen.
Soini unohti kertoa asiasta presidentille, ja kun he tapasivat, tämä oli ehtinyt jo saada tiedon mediasta.
– Luin lehdestä, presidentti totesi Soinille.
– Asia oli luonnollisesti minun päätäntävallassani, mutta tällaiset asiat on syytä informoida asianmukaisesti. Pidin huolen, että vastaava ei neljän vuoden aikana toistunut.
Abortista ei puhuttu
Toinen aihe, josta presidentti ja ulkoministeri eivät jutustelleet, on abortti. Katolilainen Soini vastustaa aborttia, mikä taas on ristiriidassa ulkoministerin välittämän Suomen kannan kanssa.
Soini osallistui abortinvastaiseen kynttiläkulkueeseen Kanadassa keväällä 2018. Hän kertoi olleensa kulkueessa yksityishenkilönä, ei ulkoministerinä.
Presidentti oudoksui Talouselämässä ajatusta, että ministerismies voisi olla poliittiseen keskusteluun liittyvässä mielenilmauksessa yksityishenkilönä. Niinistö ei kuitenkaan ottanut Soinille tunteikasta asiaa puheeksi.
– Se oli viisasta kaikkien kannalta, olisin varmasti räjähtänyt, Soini muistelee.
Tapaus johti oikeuskanslerin selvityspyyntöön sekä eduskunnan luottamusäänestykseen. Eduskunta äänesti syyskuussa 2018 Soinin luottamuksen puolesta.
Kepu petti vain kerran, sote sai raivoihin
Vuoden 2015 vaalien jälkeen muodostettu hallitustrio "SSS" eli Sipilän, Soinin ja Stubbin puheenjohtajakolmikko oli kolmen varsin erilaisen miehen kombo.
Soinin mukaan trio toimi silti hyvin, koska Sipilällä oli insinööriaivot ja Stubb sekä Petteri Orpo hyvin kasvatettuja porvarispoikia, joilla oli käytöstavat.
Hampaankolossa oli alusta alkaen surullisenkuuluisa sote-uudistus. Heti marraskuussa hallitus joutui sen takia hajoamisen partaalle.
Sote ja hallitus pysyivät vielä monta vuotta kasassa, mutta Soinin mukaan "operaation jäljiltä hallituksen henki haisi kuin joukkohauta".
Soten "sössiminen" oli Soinin mukaan hallituksen pahin epäonnistuminen. Turhautunut Soini syyttää etenkin "kykypuolueen kyvyttömyyttä" sekä Helsingin pormestaria Jan Vapaavuorta (kok.).
– Kokoomus on porvarillinen kirppusirkus, jonka sote-linjat sotkee tarmokas Jan Vapaavuori, oli sitten missä virassa tahansa.
– Kokoomus jarrutti sotea neljä vuotta ja ajoi aina esityksiä, jotka kaatuivat perustuslakiin. Nyt saamme sosialistisen mallin kokoomuksen kitinästä huolimatta. Kokoomuksen takia kaikki saavat nyt sen, mitä kukaan ei halua, Soini tilittää.
Soinin mukaan Sipilän ei olisi pitänyt soten epäonnistumisesta huolimatta kaataa hallitusta vain muutama viikko ennen vaaleja.
– Hallituksen kaataminen oli myös hallituspuolueiden kannatukselle haitallista. Sillä kertaa Juha ei kuunnellut ketään, hän otti epäonnistumisen henkilökohtaisesti niin raskaasti.
Ainoan kuprun Sipilän ja Soinin välille jätti se, että Suomi äänesti tyhjää, kun EU-maiden kesken päätettiin turvapaikanhakijoiden sisäisistä siirroista. Hallitusohjelman mukaan maat osallistuvat siirtoihin vain vapaaehtoisesti, mutta pakolaiskriisin takia linjausta muutettiin niin, että Suomi osallistui taakanjakoon.
– Asia oli kokoomukselle vaikea, ja Orpo halusi taipua äänestämään tyhjää. Asia ei minulle henkilökohtaisesti ollut elämän ja kuoleman kysymys, mutta ryhmälle se oli, ja kyse oli luottamuksesta. Tässä keskusta petti, mutta se on ainoa isompi muhkura, eikä se lopulta johtanut mihinkään, Soini kirjoittaa.
Urpilaisesta presidentti 2024?
Sosiaalidemokraateille heruu Soinilta sympatiaa pitkin kirjaa. Selkääntaputteluja saavat muun muassa kansanedustajatoverit, nuoruudesta asti tuttu Eero Heinäluoma sekä Lauri Ihalainen, SAK:n pitkäaikainen puheenjohtaja, joka on “duunarien aatelia”.
SDP:n Jutta Urpilainen ja Soini aloittivat yhtä aikaa kansanedustajina 2003. Urpilaista Soini kehuu yhdeksi Suomen parhaista poliitikoista.
– Toivon, että Jutta on ehdolla presidentinvaaleissa jo 2024, sitten on ainakin joku, jota äänestää.
Vuonna 2017, kun Pekka Haaviston rauhanvälityksen erityisedustajan tehtävä Afrikan sarvessa päättyi, Soini tarjosi pestiä Urpilaiselle. Pääalueena oli Urpilaisellakin Afrikka. Hän otti tehtävän vastaan.
Paria vuotta myöhemmin Urpilaisesta tuli EU:n kansainvälisisistä kumppanuuksista vastaava komissaari eli “Afrikka-komissaari”. Soini huomasi yhteyden.
– Kuka se kissan hännän nostaa, jollei kissa itse – olin salaa tyytyväinen visiooni, hän kehaisee.
Missä EU, siellä ongelma – vai sittenkin jotain kivaa?
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ei puolueensa menettänyt peruspomo ollut enää ehdolla.
– Paljon pitää tapahtua, jotta minä enää kotimaan politiikkaan palaisin, Soini vastaa pohdintaan comebackista eli artistin paluusta areenalle kerran jo vetäydyttyään.
Mutta EU-vaalit ovat eri asia.
Euroopan oven Soini kirjoittaa jättävänsä vielä lukitsematta. Myös suhteet Britannian populisteihin, kuten Brexit-puolueeseen ja Nigel Farageen ovat tiiviit.
– Jos teen comebackin Euroopan parlamenttiin, aion pyrkiä EU:n ja Ison-Britannian välisten suhteiden delegaation puheenjohtajaksi. Se olisi sopiva homma emeritusulkoministerille.
Nyt aika on kulunut kristillistä podcastia tehdessä, Soinin Pisnes -osakeyhtiön perustamisessa sekä tietokirjan kirjoittamisessa. Radio Dein kolumnistiksi Soini on lupautunut joulukuun alusta 2021 alkaen.
Seuraavat europarlamenttivaalit pidetään vuonna 2024.
Toinen vaihtoehto on jatkaa rakastamaansa matkustelua, mutta ilman ulkoministerin velvollisuuksia, viimein yhdessä puolison, Tiina Soinin kanssa. Soini haluaisi ajaa Yhdysvaltojen halki, myös Australia kiinnostaa.
Soini mukailee noin sata vuotta aikaisemmin syntynyttä kansallisrunoilijaa ja elämästä nautiskelijaa Eino Leinoa.
– Pitää elää niin, että tuntuu, avata siivet ja antaa auringon paistaa.