Vanhustenhoito saattaa herättää monessa suomalaisessa etupäässä negatiivisia mielikuvia, mutta turhaan – kokonaisuutena se on kohtalaisen hyvällä mallilla. Tätä mieltä on 95-vuotias raumalainen, kotonaan yhä asuva Heidi Helin.
Helin on ollut kunnallisen kotihoidon asiakkaana nyt muutaman vuoden ajan. Sopimus sisältää turvapuhelimen ja sen, että hoitaja käy Helinin luona aamuisin: hän tyhjentää yöastian ja tarkastaa, että kaikki on varmasti kunnossa. Tämän lisäksi Helin ostaa osan palveluistaan yksityisiltä tuottajilta.
Hän on kuitenkin seurannut aihepiiriä laajemminkin: hän toimi puolisonsa omaishoitajana 92-vuotiaaksi asti. Nyt 99 vuotta täyttävä sotainvalidipuoliso asuu Raumalla palvelukodissa.
Asun talossa, jossa on paljon vanhuksia. Helposti sanotaan, että se ja se asia on huonosti. Elämästä puuttuu huumori. Heidi Helin
– Vanhustenhoito on meillä kauttaaltaan kohtalaisen hyvää, mutta mielestäni monelta puuttuu tyytyväisyys, Heidi Helin sanoo puhelimessa.
– Asun talossa, jossa on paljon vanhuksia. Helposti sanotaan, että se ja se asia on huonosti. Elämästä puuttuu huumori. Silläkin mentäisiin eteenpäin, että olisi vähän naurua, hän jatkaa.
"Minulla on ollut paljon onnea"
Yle on kertonut tällä viikolla laajasti vanhusten kotihoidosta. Huomiota on saanut ainakin Helsingin Vuosaaressa toteutettava työaikakokeilu, jossa työntekijät tekevät pidempää päivää mutta jaksavat silti paremmin – ja samalla vanhuksille on aiempaa enemmän aikaa.
Vanhustenhoitoon liittyvissä jutuissa haastatellaan kuitenkin harvoin itse vanhuksia, ja siksi Yle esittelee tämänkertaisessa Kasvokkain-juttusarjassa juuri raumalaisen Heidi Helinin. Hän on muun muassa yksi lokakuussa vietettävän Vanhustenviikon merkkihenkilöistä.
Helin on elänyt työteliään elämän – hän on tehnyt työuransa toisen palveluksessa palkkatoimistossa ja sen rinnalla pyörittänyt jopa kolmea kemikaalikauppaa – ja saanut omien sanojensa mukaan äärettömän hyvän vanhuuden. Hän tietää olevansa onnekas.
– Minulla on paljon onnea, että pystyn hankkimaan niitä palveluja, mihin olen elämässäni tottunut. Mutta minä maksan ne itse.
– Myös tytär on korvaamaton apu, samoin poika ja miniä.
Kaikilla vanhuksilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Se huolettaa myös Heliniä.
– Moni on hyvin tiukilla rahan kanssa. Menot ovat suuria, eikä elämiseen jää muuta kuin muutama kymmenen euroa. Olla siinä sitten iloinen ja tyytyväinen.
Pienet eläkkeet verovapaiksi? – "Se olisi tuki ja turva"
Miten taata ihmisarvoinen vanhustenhoito jokaiselle? Helinillä on yksi ehdotus päättäjille: pienet eläkkeet saisivat olla verovapaita.
– Eikö sellaista saisi, että kun on oikein matala eläke, sen saisi kokonaan käteen? Se olisi suuri tuki ja turva, kun kanssaihmisiä kuuntelee.
Vaikka vanhustenhoito on hänen mielestään pääosin hyvällä tolalla, parantamisen varaa on sielläkin.
– Näillä hoitajilla on aina niin kova kiire. Eivät he ehdi kuin ovesta tulemaan ja menemään.
Kaikesta, mikä koskee vanhustenhoitoa, vähennetään. Mutta nyt riittää. Heidi Helin
– Monella vanhuksella hoitaja voi olla ainoa kävijä. Likat itsekin sanovat, että heillä on kova paine; että he mielellään puhuisivat vanhusten kanssa, mutta siihen ei ole aikaa.
Sen vuoksi raumalainen Helin pitää Vuosaaren kaltaisia kokeiluja erittäin tervetulleina. Ihminen ei elä pelkästään leivällä, vaan tarvitsee myös toisten ihmisten seuraa, hän sanoo.
– Kova kiire pois. Välitettäisiin vanhuksista. Ei oltaisi pelkkiä puuronkeittäjiä tai yöastian tyhjentäjiä. Istuttaisiin alas ja kysyttäisiin, mitä kuuluu.
– Rahasta kai kaikki on kiinni. Kaikesta, mikä koskee vanhustenhoitoa, vähennetään. Mutta nyt riittää, Helin vetoaa.
Vanhustenviikon merkkihenkilö toivoo ylipäätään suomalaisilta yhtä asiaa.
– Me vanhukset olemme tämän maan kunniakansalaisia. Muistakaa, mitä me olemme aikoinaan tehneet tämän maan hyväksi. Pitäkää meistä huoli loppuun asti.
Kasvokkain on juttusarja, jossa esitellään joka lauantai ajankohtaiseen teemaan liittyvä henkilö.