Jose Fabellan synnytyssairaalassa Manilassa on meneillään sesongin huippukausi. Nyt on viime joululomilla alkuun saatettujen lasten syntymän laskettu aika ja sairaalan osastot ovat tavallistakin täydempiä.
Jose Fabellan sairaalaa kutsutaan köyhälistön vauvatehtaaksi. Ison osaston kymmenien sänkyjen riveissä kussakin yhden hengen sängyissä makaa kaksi äitiä vauvoineen. Vauvoja on joka puolella, ja äidit ovat käpertyneet lastensa viereen sängyille.
Vastasyntyneiden parkaisut kuulostavat moskiiton surinalta osaston tuulettimien huristessa. Nopean väestönkasvun maassa odottaville äideille ei riitä tilaa sairaaloissa.

Synnytysosaston nurkan sängyissä makaa kymmenisen naista yksin ilman lapsia. Osa heistä on saanut luonnollisen keskenmenon. Toiset heistä keskeyttivät raskautensa itse ja päätyivät huonossa kunnossa sairaalaan.
Tuhat abortin tehnyttä naista kuolee joka vuosi
Filippiineillä abortti on laiton ja sen tehnyttä naista voi uhata jopa puolen vuoden vankeustuomio. Silti maassa tehdään YK:n arvion mukaan yli 600 000 aborttia salaa joka vuosi. Satatuhatta naista joutuu sairaalahoitoon ja tuhat kuolee.
– Suurin osa potilaista epäröi, häpeää tai pelkää. Siksi he saapuvat sairaalaan vasta, kun he vuotavat verta pahasti tai ovat kuoleman partaalla, kertoo synnytyslääkäri Rochelle Irene Canosa.

22-vuotias opiskelija Angeline makaa kalpeana ja sairaalloisen laihana sängyssä. Suoneen virtaa uutta verta sängyn ylle viritetystä pussista. Angeline tuli raskaaksi kaksi kuukautta sitten, kun varmojen päivien metodi petti ehkäisykeinona.
– En osannut ajatella vaan masennuin. En saanut unta ja tuijotin vain seinää. En tiennyt mitä tehdä, mitä sanoa vanhemmilleni tai kenellekään, Angeline sanoo.
Hän hankki raskaudenkeskeytystabletteja verkosta ulkomailta ystävän kautta ja nautti tabletit kotona. Toiselle kuukaudelle edennyt raskaus päättyi verenvuotoon, joka ei tyrehtynyt.
– Tuli paljon verta viikkokausia. Kivut olivat kovat, hän kertoo.

Rubyann teki abortin tuntemattomilla lääkkeillä
Viereisessä sängyssä nelikymppinen Rubyann kertoo hakeneensa kolme tablettia Manilasta Quiapon markkinoilta, jossa raskaudenkeskeytyslääkkeitä myydään tiskin alta. Hän ei ole varma, mitä lääkkeet olivat.
Rubyann kertoo ottaneensa lääkkeet kesäkuussa, mutta keskenmeno alkoi vasta eilen. Raskaudenkeskeytyslääkkeet kuten misoprostol ovat kiellettyjä Filippiineillä.
Rubyann sanoo, että abortti tuntui pahalta.
– Tuntui järkyttävältä nähdä vauva. Ultraäänessä näkyi, että se on poika. Se oli jo 20 viikon ikäinen. Mutta minulla ei ollut vaihtoehtoa, koska en ollut suunnitellut raskautta.
Rubyann on yksinhuoltaja. Hän tienaa vartijana Manilassa 200 euroa kuukaudessa ja lähettää palkastaan kolmanneksen maaseudulle kolmelle lapselleen. Tähän yhtälöön ei mahdu enää neljättä elätettävää.
Synnytyslääkäri Hazel Madlang-awa sanoo, että Jose Fabellan sairaalaan tuodaan kymmenisen keskenmenon kokenutta naista joka päivä. Heistä ainakin kaksi kertoo keskeyttäneensä raskautensa itse.

Raskauden keskeyttäminen on niin iso tabu, että jopa luonnollisen keskenmenon kokeneet pelkäävät ympäristön painetta.
– Minulta kysyttiin, otinko lääkkeitä. Vakuutin, että en ottanut. Tämä oli jumalan tahto, kertoo kolmikymppinen Linalyn.
Hän kertoo odottaneensa esikoistaan. Keskenmeno alkoi kuudennella raskausviikolla.
Moni sairaala kieltäytyy auttamasta abortin tehneitä
Turvallista aborttia vaativien aktivistien mukaan monet sairaalat kieltäytyvät auttamasta naisia, jos nämä tunnustavat tehneensä abortin itse. Endengerights-järjestön johtaja, asianajaja Clara Rita Padilla sanoo, että Filippiinien abortin kieltävä laki ei ole onnistunut pysäyttämään raskaudenkeskeytyksiä.
– Laki saa vain naiset vaarantamaan henkensä vaarallisin keinoin tehdyissä aborteissa. Moni viivyttelee avun hakemista vuotaessaan verta. Tai naiset eivät uskalla sairaalaan, koska pelkäävät epäinhimillistä suhtautumista, Padilla sanoo.
Filippiineillä myös abortissa auttaminen on rangaistava rikos. Jose Fabellan sairaalassa abortin tehneitä ei kuitenkaan käännytetä pois. Synnytysosastolla tarjotaan kaikille potilaille ehkäisyvälineitä, erityisesti kierukkaa tai ehkäisykapselia.

Synnytyslääkäri Hazel Madlang-awa sanoo, että abortin tehneitä naisia yhdistää köyhyys.
– He eivät tule toimeen taloudellisesti. Yleensä heillä on jo yli viisi lasta ja lapsia tulee tiheään tahtiin, hän kertoo.
Köyhimpien pitäisi saada ehkäisyvälineitä ilmaiseksi
Filippiinien perhesuunnittelulaki on taannut noin viiden vuoden ajan ehkäisyvälineitä ilmaiseksi köyhimmille. Silti niitä on paikoin vaikea saada. Vahva katolinen kirkko vastustaa perhesuunnittelua. Ehkäisyn saaminen riippuu niin lääkärien, viranomaisten kuin yhteisöjen asenteesta.
Vain 40 prosenttia filippiiniläisistä naisista käyttää moderneja ehkäisyvälineitä. Moni luottaa muun muassa varmojen päivien laskentaan ja rytmimenetelmään. Yhdeksän prosenttia 15–18-vuotiaista filippiiniläistytöistä on joko raskaana tai synnyttänyt jo ainakin yhden lapsen.

Jose Fabellan sairaalan synnytysosastolla kulmasänkyihin on tuotu nuorimmat synnyttäjät. 12-vuotias Aira sanoo olevansa onnellinen edellisenä päivänä syntyneestä vauvastaan, vaikka aluksi pelotti. Äiti on luvannut hoitaa vauvaa, jotta hän voi jatkaa kahdeksannella luokalla koulussa. Vauvan isä on 20-vuotias.
– En edes ajatellut abortin tekoa. Se ei ole hyvä asia, Aira sanoo ja hymyilee ujosti.
Nyt hän aikoo kuitenkin ottaa käsivarteensa ehkäisykapselin, jotta saa käydä koulun loppuun ilman uusia raskauksia.