Maailman taivaalla lennetään 120 000 lentoa päivässä. 12 miljoonan lentomatkustajan päälle tulevat vielä rahtikoneet. Suomen lentokentiltä rahtikoneet nousivat ja laskivat viime vuonna noin 6 500 kertaa.

Kaikesta maailman tavaramäärästä vain alle yksi prosentti kuljetetaan lentämällä. Arvoltaan lentorahti vastaa kuitenkin 35 prosenttia kaikesta rahdista. Lentämällä kuljetetaan yleensä pieniä ja keveitä mutta arvokkaita tuotteita.

– Korkean jalostuarvon tavaroita, tyypillisesti varaosia eri laitteisiin, joilla on kiire ja toisaalta suhteellisesti kallista tavaraa. Lisäksi erinäköiset lääkkeet ja teknologiateollisuuden tuotteet muutenkin, sanoo DHL Global Forwardingin Suomen toimitusjohtaja Veli-Matti Qvintus.

Lentorahtina voidaan kuljettaa oikeastaan mitä vain. Kun tavaralla on kiire ja nopeudesta maksetaan, lentojen kyydissä kulkevat yhtä lailla kengät ja hajuvedet kuin lohi ja lammas.

Yleensä nopealla toimituksella tilattavat tavarat ulkomaisista verkkokaupoista tulevat Suomeen lentorahtina. Tavallinen kuluttaja, joka on kiinnostunut myös kuljetusten aiheuttamista päästöistä, huomioi ostoksilla ollessaan tämän.

Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää

Ruusu on hyvä esimerkki tuotteesta, jota lennätetään tonnikaupalla Afrikasta Eurooppaan joka päivä. Ja ruusu on myös esimerkki tuotteesta, joka panee ajattelemaan.

Suomessa myydään 50-80 miljoonaa ruusua vuodessa. Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen muistuttaa, että Suomessa ruusuja tuottaa vain yksi viljelijä, jolta saadaan alle kaksi miljoonaa ruusua vuodessa.

– Kenia ja Etiopia ovat ne suurimmat, sitten on Hollanti. Valtaosa eli 40-50 miljoonaa Suomessa myytävästä ruususta on Afrikan ruusua.

Keniasta Keski-Eurooppaan lähtevässä rahtikoneessa on kerrallaan noin 40 tonnia ruusuja. Suomeen saakka ruusujen loppumatka kuljetaan rekalla. Hyvä ruusu kestää kunnossa kaksi viikkoa, jos kylmäketju ei matkalla katkea.

Mutta Afrikan ruusu ei ole ilmaston kannalta kuitenkaan huono vaihtoehto. Merkittävin osa ruusun hiilijalanjäljestä muodostuu nimittäin ruusun kasvatuksesta. Keinovaloa ja lämmitystä kaipaava kasvihuonekasvatus vie paljon energiaa verrattuna siihen, että Keniassa aurinko paistaa ja ilma on aina lämmin.

Suomen ympäristökeskus selvitteli ruusujen taustoja vuonna 2013. Tuolloin Keniasta lennätetyn ruusun hiilijalanjälki oli vielä selvästi pienempi kuin kotimaisessa tai eurooppalaisessa kasvihuoneessa viljellyn.

Kasvihuoneiden valotekniikka ja lämmitys ovat kuitenkin kehittyneet viime vuosina huimasti. Ero on tasoittunut, mutta edelleen Afrikan ruusu on hiilijalanjäljellä mitattuna todennäköisesti selvästi voitolla.

Mitä enemmän lentämällä matkustetaan, sitä vähemmän tarvitaan rahtikoneita

Verkkokaupan kasvu on lisännyt lentorahtia huomattavasti. Verkkokauppojen palautustuotteet lisäävät rahdin määrää vielä lisää, kun tuotteet lennätetään ensi asiakkaalle ja sen jälkeen taas takaisin. Pahimmillaan sama myytävä tuote saattaa tehdä lentoreissun useamman kerran.

Matkustajalentämisen kasvava suosio muuttaa myös rahdin lennättämistä. Viime vuonna koneissa matkusti arviolta noin 4,4 miljardia matkustajaa.

DHL:n Veli-Matti Qvintus sanoo, että varsinaisten rahtikoneiden lentäminen on suhteellisesti jopa vähentynyt.

– Näitä on pystytty yhdistämään matkustajakoneiden lentoihin, mikä tietysti hyvä asia ilmastovinkkelistä, vaikka kokonaisvolyymia onkin kasvatettu.

Rahtia kuljettavat matkustajakoneissaan ennen kaikkea perinteiset lentoyhtiöt, kun taas halpalentoyhtiöt keskittyvät pelkästään matkustajien ja heidän matkatavaroidensa lennättämiseen.

Perinteisen yhtiöiden kaupallinen menestys on riippuvainen sekä matkustajista että rahdista. Kaukolennolla rahti saattaa painaa saman verran kuin mitä lennon matkustajat painavat.

Lentoliikenteen ilmastovaikutuksista puhuttaessa keskustelu on yleensä käyty lomalennoista. Rahdin osuudesta ja sen syistä on puhetta toistaiseksi ollut vain vähän.

Lentorahdista liikkuu myös tietoja, jotka eivät pidä paikkaansa. Suomeen tuodaan esimerkiksi talvella vesimeloneja Brasiliasta. Sosiaalisessa mediassa on välillä äänekkäästi kyseenalaistettu, tarvitseeko lähes pelkästä vedestä koostuvia jättihedelmiä lennättää maailman toiselta laidalta.

Brasilian vesimelonit eivät kuitenkaan lennä Suomeen. Ne tuodaan laivoilla Eurooppaan samalla tavalla kuin banaanit.

Lue myös:

Finnair: Jos jokainen matkustaja pakkaisi yhden kilon vähemmän, säästyneellä polttoaineella lentäisi 20 lentoa Tokioon

Virkamiesten viesti on, että hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen vaatii merkittäviä uudistuksia.

Ministeriöiden kansliapäälliköt ovat kirjoittaneet yhteisen näkemyksensä Suomen seuraavien vuosien avainhaasteista ja keskeisistä mahdollisuuksista tulevalla hallituskaudella.

Ministerit vaihtuvat, virkamiehet pysyvät

Mahdollisuudet Suomelle -raportin tervehdyssanoissaan virkamiesjohto linjaa, että johtavien virkamiesten osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää ja toivottua.

Virkamiehet muistuttavat, että hallituskausien vaihdokset tarjoavat aina mahdollisuuksia tarkastella omaa toimintaa ja ottaa askelia eteenpäin.

Uuden hallituksen ensimmäiset askeleet ratkaisevat, kuinka suurta valtaa korkeimmat virkamiehet pääsevät käyttämään.

Kokemus on osoittanut, että hallitusneuvotteluissa lyödään hyvin pitkälle lukkoon seuraavan nelivuotiskauden askelmerkit. Hallituksen vaihdos tarjoaa puolueille, etujärjestöille ja virkamiehille tärkeän hetken, jollon politiikan suuntaan voidaan vaikuttaa.

Ratkaisevaa on, kuka pääsee kirjoittamaan hallitusneuvottelujen asialistan.

Työkalupakkiin tarvitaan uusia keinoja

Virkamiesnäkemyksen mukaan hyvinvointivaltion rahoitus edellyttää työllisyysasteen lähentymistä muiden pohjoismaiden tasolle ja kohoamista pitkällä aikavälillä jopa 80 prosenttiin. Juha Sipilän (kesk.) hallitus ylitti juuri nipin napin 72 prosentin rajan.

Virkamieslinjauksessa työllisyysasteen pitäisi nousta seuraavalla eduskuntavaalikaudelle eli vuoteen 2023 mennessä 75 prosenttiin. Se vaatisi noin 150 000 uutta työllistä ja työttömyyden vähenemistä alle viiden prosentin.

Pitkän aikavälin tavoitetta 80 prosentin työllisyysasteesta ei virkamiesjohdon mukaan saavuteta nykyisessä työkalupakisssa olevilla keinoilla.

– Tarvitaan toimia, joita emme osaa vielä kuvitella. Jännitteet työn murroksessa ja teknologian kehityksen vaikutus työhön edellyttävät myös avointa keskustelua työn roolista ja merkityksestä yhteiskunnassa, ministeriöiden kansliapäälliköt visioivat.

Maahanmuuttokeskusteluun virkamiehet tuovat lisää väriä vaatimalla työperusteisen maahanmuuton lisäämistä. Vähenevä väki ei riitä turvaamaan työvoiman tarjontaa ja ilman riittävää maahanmuuttoa Suomea uhkaa työllisyyden lasku ja näivettyminen.

Työllisyys kytkeytyy syntyvyyteen

Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki tekee pohjoismaista vertailua, jossa Ruotsin 55–64-vuotiaiden työllisyysasteella Suomessa olisi ollut vuonna 2017 työllisiä yli 94 000 enemmän.

Hyvin ei mene nuorten miestenkään eurooppalaisessa vertailussa. Hetemäen mukaan 25–34-vuotiaista miehistä vuonna 2017 Suomessa töissä ei ollut joka viides, kun Saksassa työelämän ulkopuolella oli 16 ja Britanniassa 10 prosenttia nuorista miehistä.

Hetemäki näkee nuorten miesten heikon työllisyysasteen heijastuvan myös syntyvyyden alentumiseen.

Parhaassa työiässä olevien 24–54-vuotiaiden miesten työllisyysasteen vertailussa Suomi oli OECD-maista Kreikan, Italia, ja Espanjan jälkeen neljänneksi heikoin.

Sosiaaliturvan tarkoitus kirkastettava ensin

Seuraavan hallituksen yksi suurimpia haasteita on sosiaaliturvan uudistaminen. Virkamiesjohdon mukaan päättäjät joutuvat pohtimaan, kohdentuuko sosiaaliturva nyt oikealla tavalla.

Sosiaaliturvauudistuksen polkua on hahmoteltu perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushankkeessa, josta on luvassa yksityiskohtaisia ehdotuksia helmikuun aikana.

Virkamiesraportissa linjataan, että sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on kannustaa toimeliaisuuteen, torjua eriarvoistumista ja tarjota turvaa työn ja toimeentulon murroksessa.

– Työn murrokseen vastaamiseksi voidaan ottaa lähtökohdaksi sosiaaliturva, joka mahdollistaa palkkatyön, yrittäjyyden ja osaamisen kehittämisen joustavan yhdistämisen ja vuorottelun eri elämäntilanteissa, virkamiesjohto hahmottelee.

Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen politiikkaan

Johtavien virkamiesten yhteisen näkemyksen mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen ja kysymys kuuluu, onko Suomella siihen ratkaisuja.

Virkamiehet muistuttavat, että Suomi on sitoutunut etenemään kohti nettonollapäästöjä seuraavina vuosikymmeninä. Muutos koskee kaikkia toimialoja ja sektoreita. Tarvittavan muutoksen mittakaavaa ei ole vielä yleisesti tiedostettu eikä viety politiikkatoimiksi.

Virkamiesten mukaan päästöjen vähentäminen ja hiilinielujen kasvattaminen ovat avainasemassa. Hiilineutraaliuden saavuttaminen vaatii veroratkaisuja ja investointeja. Suomen tulee vaikuttaa kansainvälisesti, että koko maailma muuttuu hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä.

Julkisen talouden kestävyys vaarassa

Seuraavan hallituksen taloudellinen liikkumavara on niukka.

Virkamiesraportissa todetaan, että julkisen talouden pitkän aikavälin rahoitustasapainoa on kohennettu viime vuosina, mutta tulot eivät jatkossa vielä riitä ylläpitämään kaikkia nopeamman talouskasvun ja suotuisamman väestörakenteen varaan rakennettuja julkisen sektorin rakenteita ja tehtäviä.

Virkamiehet varoittavat, että pysyvä tulojen ja menojen välinen epätasapaino uhkaa kasvattaa velkaantumisen hallitsemattomaksi ja seuraava taantuma kohdataan heikommassa julkisen talouden tilanteessa kuin aiemmin.

Lääkkeeksi virkamiesjohto tarjoaa tuttuja rohtoja: työllisyysastetta on nostettava, talouskasvun edellytyksiä on vahvistettava ja julkisen sektorin tuottavuutta on parannettava.

Politiikan päättäjien vaihtoehdoiksi jäävät verojen ja maksujen lisääminen tai palveluiden ja etuuksien karsiminen.

Markkinavoimia kutsutaan apuun

Kansliapäälliköt tarjoavat yhdeksi ratkaisuksi uusia rahoitusmalleja ja markkinatoimijoiden ottamista tiiviimmin mukaan ratkaisemaan yhteiskunnallisia haasteita.

Valtiolla säilyy jatkossakin vastuu kansalaisten yhdenmukaisista, laadukkaista julkisista palveluista, mutta johtavat virkamiehet näkevät, että kyvyssä hyödyntää markkinoita on parantamisen varaa.

– Tarvitaan avointa keskustelua siitä, mitkä julkishallinnon tehtävät ovat tulevaisuudessa luonteeltaan sellaisia, joita halutaan ohjata budjettirahoituksella ja mitkä olisi tarkoituksenmukaista organisoida muulla tavoin, esimerkiksi yhtiömuotoisesti, virkamiesjohto avaa uusia ovia.

"Isi on kuollut."

Monessa perheessä joudutaan sanomaan nämä lohduttomat sanat lapsille. Kaksi naista lupasi kertoa tarinansa. He joutuivat rakentamaan elämänsä, identiteettinsä ja unelmansa uudelleen.

Tiia Korhonen oli vielä noin vuosi sitten 33-vuotias viiden lapsen äiti ja vaimo, joka suunnitteli perheen yhteistä ulkomaanmatkaa. Yksi yö muutti kaiken. Hänestä tuli leski ja yksinhuoltaja.

Pian tulee kaksi vuotta siitä, kun poliisit kävelivät kahden pienen lapsen äidin, Anna Kaikkosen, 40, työhuoneeseen ja kertoivat hänen 33-vuotiaan aviomiehensä tehneen itsemurhan.

Tiia Korhosen ja Anna Kaikkosen kohtalon jakavat tuhannet muut äidit ja isät.

Nuorena leskeksi jääneellä on harvoin saman kokeneita lähipiirissään. Mikä auttaa palaamaan arkeen?

Tiia Korhonen: "Sohvannurkassa istuessani tajusin, että kaikki muistutti eletystä elämästä"

3.3.2018. Lauantain vastaisena yönä kaikki muuttui.

Kun yrittää muistella tiettyjä hetkiä, keho reagoi hyvin voimakkaasti. Pystyn vielä tuntemaan sen tunteen, kun yritin laittaa puhelimeeni hätänumeroa ja saada sanaa tulemaan ulos. Sen paniikin ja sekasorron, kun lapset itkevät, ja mies on hyvin huonossa kunnossa.

Vielä hetki ennen sitä kaikki oli hyvin.

Minä ja mieheni olimme olleet yhdessä 18 vuotta. Naimisissa 14. Meillä oli viisi lasta ja tasainen arki.

Olimme juuri varanneet koko perheen ulkomaanmatkan. Niitä varten meidän perheessämme säästettiin. Meillä ei eletty pahan päivän varalle, vaan elettiin aina sen hyvän päivän varalle.

Kävimme vielä ennen nukkumaanmenoa keskustelua, kuinka yhteinen aika on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Niitä muistoja lapsetkin miettivät pitkään: vitsit, miten kivaa sielläkin oli!

Keskustelut illalla makuuhuoneessa jäivät viimeisiksi.

Mieheni sai yöllä laaja-alaisen aivoverenvuodon. Hereille säpsähtäessäni huomasin, että jokin on pielessä. Mies oli herännyt ja ehti tajuta, että jotain on tapahtumassa.

Soitin apua. Lapset heräsivät tietysti siinä rytäkässä myös.

Muistikuvat yöstä ovat hataria, mutta keho muistaa kaiken tapahtuneen. Tajusin, että kaikki oli siinä tilanteessa minun vastuullani. Mies haettiin ambulanssilla ja me jäimme kotiin.

Ikkunasta katsoimme, kuinka ambulanssi ei heti lähtenyt.

Sitten se lähti pillit päällä.

Lopulta sain kyydin sairaalaan. Huomasin jo ihmisten ilmeistä, ettei mitään hyvää ole tulossa. Neurokirurgi pyysi minua ja mieheni vanhinta poikaa huoneeseensa. Sanat olivat turhia, kaikki oli luettavissa lääkärin kasvoilta. Hän sanoi, että mieheni on käytännössä aivokuollut.

Jäädään vain odottelemaan sitä, että hän kuolee.

Päällimmäisenä oli se ajatus, että lasten pitää päästä näkemään isänsä hengissä. Ja niin kaikki lopulta ehtivätkin. Neljä lapsistamme tulivat Heinolasta ja 14-vuotias poikamme lensi Helsinkiin laskettelureissulta Lapista.

Aikaa oli jäljellä vain vähän. Isä ei enää reagoinut, mutta tärkeintä oli se, että hän oli lämmin ja elävä isä. Saimme olla huoneessa niin pitkään kuin halusimme. Pienimmät lapsistamme eivät ymmärtäneet tilanteen lopullisuutta. Oikeasti, että tämä on tässä.

Nuorimmat lapset lähtivät edeltä kotiin ja odotin, että vanhin poika saa sanoa hyvästinsä. Kipua oli turha pitkittää.

Kotiinpaluu oli hirveää.

Olo oli edelleen hyvin epätodellinen. Muistan matkalta ainoastaan ison pyöreän kuun. Sitä ympäröivät pilvet, jotka olivat kuin siivet. Lapsen kanssa mietimme, että onpa jännä näky. Ihanakin toisaalta.

Matka kesti ikuisuuden.

Mietin, miten kerron edeltä kotiin palanneille lapsille, ettei iskä koskaan enää tule kotiin.

Sohvan nurkassa istuin ja ihmettelin – ei sille tunteelle ole sanoja. Mihin tahansa katsoin, kaikki muistutti eletystä elämästä ja siitä rakkaasta ihmisestä, joka oli poissa.

Arki muuttui aika radikaalisti.

Palasimme rytmiin omalla tavallamme. Olisimme saaneet kotiin apua, mutta minulle oli hirveän vieras ajatus, että joku tulee keittiöömme tekemään ruokaa ja siivoamaan. Minä ja lapset huolehdimme kodista yhdessä ja lämmitimme saunaa. Kävimme kaupassa ja mietimme yhdessä, mitä söisimme. Kun ajatukset olivat aivan sekaisin, muistin kuitenkin aina kaksi asiaa: maitoa ja vessapaperia.

Huomasin, miten paljon olin laskenut miehen varaan. Hän teki kaikkea oma-aloitteisesti ja ykskaks ne asiat olivat vastuullani. Mieheni oli ollut hyvin lämminsydäminen ja perhekeskeinen ihminen.

Minulla meni työkyky. Olin tehnyt töitä lastensuojelun puolella ja koin, ettei minulla ollut enää mitään annettavaa. Ajattelin pitkään, ettei minulla ole mitään annettavaa kenellekään.

Ensimmäisinä kuukausina en ymmärtänyt tilannetta täysin itsekään. Järjestelin hautajaiset ja saavuin sinne. Muistan katsoneeni arkkua ja miettineeni, että ”kukaan ei oo kertonut mulle”. Sellaisia hetkiä oli paljonkin. Siinä alkaa epäillä omaa mielenterveyttään: mitä tässä tapahtuu.

Lisäksi oli huolehdittava kaavakkeiden täyttämisestä ja talousasioista. Kun ei ole koskaan sen asian äärellä ollut, oli selvitettävä, minne minä menen ja kuka minua neuvoo.

Kaikki oli lopullista ja olin yksin. Vastuu lapsista ja epäilys omasta mielenterveydestä olivat yhdistelmä, joka toi huolen romahtamisesta.

Kuka huolehtii lapsista?

Nippa nappa jaksoin viedä lapsen päiväkotiin ja hakea sieltä pois. Tärkeintä oli se, että arki pyöri niin normaalisti kuin mahdollista: lapset jatkavat koulussa ja päiväkodissa käymistä sekä tapaavat muita aikuisia. Tunne siitä, että elämä jatkuu.

Kun jäin työelämästä pois, koin olevani irrallaan kaikesta.

Meillä on aina ollut paljon ystäviä ja tuttavia. Lapsilla on ollut ystäviä ja heillä ihanat perheet, jotka huolehtivat– toivat ruokaa ja kävivät. Yksi liikuttava tapaus siltä ajalta on jäänyt mieleeni. Lapseni ystävä toi minulle naistenpäivänä keltaisia kukkia. Hän ei tiennyt, mikä merkitys niillä minulle oli. Mieheni toi minulle aina merkkipäivinä keltaisia kukkia. Se on lempivärini.

Kun tuli kesä ja oli kesäloma, vietimme lasten kanssa paljon aikaa. Vaan oltiin, kukaan ei mennyt mihinkään.

Silti toipuminen on edelleen kesken.

Kuka minä oikeastaan olen?

Ajattelen, ettei puolison menettämisestä tarvitse selvitä. En yritä pakottaa itseäni mihinkään. Tiedostan, että hän on poissa. Tiedostan suruni, ja se on ihan ok. Trauma jätti jäljen kehon muistiin. Se on niin iso mörkö, etten tiedä, pystyykö siitä koskaan selviämään.

Minkälainen olen jatkossa? Minkälainen se Tiia on?

Nyt se on edelleen rikki ja se hakee paikkaansa, mutta se Tiia yrittää. Sillä on elämänhalu edelleen.

Tässä välillä hain uutta työpaikkaa, jonka sain ja lähdin kokeilemaan. Vaikka työ oli mielenkiintoista ja mukavaa, pää ei vastaanottanut uusia asioita. Jotenkin oli hirveä kiire päästä arkeen, vaikka tiedostin, etten ole vielä valmis.

Lopputulos oli, etten pystynyt. Oma fyysinen terveys alkoi oireilla. Puolen vuoden ajan nukuin neljä tuntia yössä. Oman hyvinvoinnin laiminlyömisestä seurasi alamäki. Entisellä kotipaikkakunnalla ihmiset halusivat olla liikaa läsnä ja neuvoa. Se oli vaikeaa. Ei ollut tilaa hengittää.

Löysin myös uuden kumppanin, joka on äärettömän ihana asia. Hän asui toisella paikkakunnalla, jonne mekin lopulta muutimme. Sillä tiellä ollaan, että siipiä kokeillaan.

Elämä on karua.

Hyppy tuntemattomaan oli pelottava, mutta luulen, että se kannattaa ja vie eteenpäin.

Mitäkö haluaisin sanoa muille samaan tilanteeseen joutuville?

Akuutissa vaiheessa ajattelin, että aina tulee ilta. Tärkeintä on, että kuuntelee itseään ja menee päivä kerrallaan.

Kaikki ihmiset haluavat varmasti hyvää. Kun kuulee paljon neuvoja, hämärtyy, mitä itse tarvitsee. Ihmiset ovat niin eri lähtökohdista, ettei kukaan voi toiselle sanoa, että näin tulisi tehdä ja olla.

Jo alkutaipaleella oppi, että pitää löytää itsestään kiitollisuus – kaikessa, koko ajan se kiitollisuus. Kun tilanteelle ei voinut mitään, piti oppia olemaan kiitollinen siitä, että on saanut sen elämän. Sen elämän ansiosta olen se ihminen, joka olen.

Olin kiitollinen edesmenneelle puolisolle asioista, mitä ympärillä on.

Jokaisen elämä kuitenkin jatkuu. Pitää olla armelias sille, että elämä on tosi vaikeaa ja kurjaa pitkän aikaa. Hyviä asioitakin tulee ajallaan.

Tänään unelmoin siitä, että olisin iloinen, hauska, hullu, eteenpäin katsova ihminen.

Miten lesken kuuluu tai ei kuulu olla?

Suomen nuoret lesket ry:n toiminnanjohtaja Sirpa Mynttinen korostaa, että kaikki avun ja tuen muodot eivät sovi jokaiselle. Kokemuksensa kertonut Tiia Korhonen ei halunnut kotiinsa apua. Jutun toiselle päähenkilölle Anna Kaikkoselle kriisityöntekijöiden läsnäolo ja vertaistuki olivat pelastus.

Mynttisen mukaan avainasia on, että surun kohdannut tietää, millaista tukea on ylipäätänsä saatavilla.

– Lesket saavat usein ympäristöstään neuvoja, miten lesken kuuluu tai ei kuulu olla. Rohkaisemme, että leski itse tietää tämän parhaiten.

Vuosittain leskeytyy noin 3 400 työikäistä, alle 66-vuotiasta henkilöä. Todellisuudessa määrä on suurempi, koska tilastoihin ei merkitä avoliitosta leskeytyneitä. Esimerkiksi vuonna 2017 vanhempansa menetti 1869 alaikäistä lasta (Tilastokeskus).

Suomessa on tilastojen mukaan lähes 36 000 työikäistä leskeä.

Kaikki eivät koe hyötyvänsä vertaistuesta. Monet saavat vertaisten kohtaamisesta suuren avun, koska lähipiirissä ei välttämättä ole muita saman kokeneita. Vertaistuki tarjoaa kokemuksen, että toiset pohtivat samoja kysymyksiä.

– Usein silloin omat tunteetkin normalisoituvat, Mynttinen toteaa.

Lasten edunvalvontaan liittyvät kysymykset tulevat usein yllätyksenä. Sirpa Mynttinen

Hän muistaa, kuinka vertaistukiviikonlopussa keskusteltiin kerran, mihin asioihin leskeytyminen vaikuttaa. Vastaus oli: kaikkeen. Nuori leski menettää samalla suunnitellun tulevaisuutensa. Myös oma identiteetti täytyy rakentaa uudelleen.

– Elämää on vielä paljon edessä, ja puolison kuoleman siinä iässä ei pitänyt olla mahdollista.

Käytännön asioiden hoitaminen aiheuttaa myös kysymyksiä.

– Hyvin pian hautajaisten jälkeen järjestetään perunkirjoitukset. Lisäksi moni pohtii, onko leskellä oikeus eläkkeisiin ja mistä niitä haetaan. Myös lasten edunvalvontaan liittyvät kysymykset tulevat usein yllätyksenä, Mynttinen sanoo.

Kaiken tämän ohessa pitää hoitaa netti-, pankki- ja vakuutusasioita.

Sana leskikin voi tuntua aluksi hurjalta – varsinkin silloin, jos leskelle on luotu odotuksia siitä, miten lesken tulisi suhtautua uuteen elämänvaiheeseensa. Sanaa on monesti makusteltava alussa.

– Monilla on mielikuva siitä, että leski on ikäihminen. Joistakin tuntuu pahalta rastittaa vaikkapa kaavakkeeseen leski-sana. Silloin joutuu pohtimaan, mitä se minun kohdallani tarkoittaa, Mynttinen huomauttaa.

Suomen nuoret lesket ry:n kestoteema on perhe-eläkejärjestelmän epätasa-arvo nuorena leskeytyneitä kohtaan. Nuoret, lapsettomat lesket jäävät kokonaan ilman leskeneläkettä.

Anna Kaikkonen: "Vein seuraavana aamuna lapset päiväkotiin"

30.5.2017. En koskaan unohda, mitä poliisit sanoivat tullessaan työhuoneeseeni. Viesti oli hyvin selvä: ”Meillä on sinulle ikäviä uutisia. Miehesi on kuollut.”

Kumma kyllä, ensimmäinen kysymykseni oli poliiseille: ”Onko hän tehnyt itsemurhan?”

Se oli ainoa looginen selitys, vaikka siinäkään ei ollut järkeä.

Mitä tunteita silloin tuntee?

Siinä menee shokkiin. Itkee hysteerisesti. Elämä menee puuroksi.

Aika pysähtyy täysin.

Poliisit veivät minut kotiin. Suurin hätäni oli, miten saan miehen perheelle ilmoitettua. Minun täytyi pyytää heidät meille. Se oli asia, jota ei voi kertoa puhelimessa. Mitä voi edes sanoa? Keksin jotain ja sain miehen perheen kotiimme. Siinä hetkessä luulin, että perheelle kertominen olisi pahinta.

Pahin oli vasta edessä.

Ehdottomasti vaikein tilanne, missä olen elämässäni ollut, oli joutua kertomaan viesti lapsille.

Se piti tehdä mahdollisimman suoraan ja rehellisesti – niin minua neuvottiin. Lapsentasoisesti, mahdollisimman yksinkertaisesti. Ei metaforia, että nukkui pois tai lähti.

Piti vain sanoa, että isi on kuollut.

Muistaakseni kerroin kuolemisen tavankin. Kriisityöntekijät opastivat, etteivät lapset hyödy valheista. He vaistoavat salailun. Tulee uusi trauma, jos uusia asioita paljastuu myöhemmin.

Toimin ohjeen mukaan.

Se on kamalinta, mitä olen joutunut elämässäni tekemään.

Lapset alkoivat itkeä hysteerisesti ja tulivat molemmat syliini. Pienet lapset eivät käsitä kuoleman lopullisuutta. Nähdessään aikuisten surun lapsikin ymmärtää, miten vaikeasta ja kamalasta asiasta on kyse.

He itkivät varmaan 20 minuuttia ja lakkasivat. Sitten itku alkoi uudelleen ja jatkui pitkin iltaa.

Emme kuitenkaan olleet yksin. Poliisien mukana kotiimme tulleet kriisityöntekijät olivat meillä aamusta iltaan monta päivää. Se oli korvaamatonta. Olimme miehen perheen kanssa yhteisönä ja yhteisönä asiaa alettiin käsitellä.

Niin karua kuin se onkin, kriisityöntekijät sanoivat lasten hyötyvän siitä, että arki säilyy mahdollisimman muuttumattomana. Jos lapset näkevät vain surevia ja panikoivia aikuisia, se pahentaa heidän tilannettaan.

Vein seuraavana aamuna lapset päiväkotiin. Se oli hirveän absurdia.

Itsemurha tuli kaikille yllätyksenä.

Ehdimme mieheni kanssa olla melkein 10 vuotta yhdessä. Isänä hän oli hyvin omistautuva ja lapsia rakastava. Kun minun piti palata äitiyslomalta töihin, hän oli esikoisen kanssa seitsemän kuukautta kotona. Kävin töissä ja hän viimeisteli opintojaan. Gradu on edelleen puolivalmiina laatikossa. Hän etsi paikkaansa, mikä hänestä tulee isona.

Haaveilimme matkustelusta ja muista tavallisista asioista. Meillä oli kaikin puolin keskusteleva suhde.

Mieheni oli muutaman viikon ennen kuolemaansa oirehtinut mielenterveydellisesti ja käynyt lääkärissä. Tiesimme, että jotain on tekeillä, mutta tilanne oli akuutti ja olimme uuden edessä.

Kuolema synnytti paljon kysymyksiä.

Tapahtunutta alkaa kelata mielessään. Se ei päästä otteestaan. Se on kuvaavaa minulle, että ajatukset kiertävät koko ajan kehää: Mitä on tapahtunut? Miten me olemme tulleet tähän pisteeseen?

Sitä kesti pitkään.

Vieläkin toki kelaan tilanteita, mutten koko ajan.

Kertasimme läheisten kanssa jokaista yksityiskohtaa. Olisiko jostain voinut päätellä tai tietää? Oliko jollain hänen lauseellaan piilomerkitys?

Tapahtuneeseen yrittää löytää mieltä, mutta ei siihen löydy.

Hän ei jättänyt viestiä. Poliisilta saimme hänen reppunsa, eikä sielläkään ollut mitään tietoa.

Voimme vain arvailla.

Nyt olen yksin. Olen leski. En osaa ajatella itseäni sinkkuna. En tiedä, miten minun pitäisi puhua itsestäni.

Miten puhun "mun miehestä", kun en aina halua sanoa, että ”se mun kuollut mies”? Silti puhun usein "mun miehestä", vaikka tajuan, ettei se kuvaa tilannettani.

Aluksi ihmisten utelut tuntuivat muutenkin pahalta.

Jotkut saattoivat hyvin suoraan kysyä: mitä tapahtui? Toisaalta ymmärrän sen. Se on hyvin luonnollinen reaktio.

Muutamille sanoin, että se oli tapaturma. En halua, eikä minun tarvitse, selittää kaikille. Surevan kohtaamisessa tietynlainen hienovarainen myötäeläminen olisi mielestäni oikea kohtaamisen tapa. Usein leski joutuu myös lohduttamaan muita. Sekin on väärin.

En edes pidä ihan hirvittävästi sanasta leski. En ehkä ajattele, että leskeys on identiteettini. Sana kieltämättä vähän kalskahtaa. Tulee mieleen vanha ihminen, jotenkin elämäänsä riutuva. Kärsivä.

Voi olla, että ne ovat minun mielikuviani. Silti en mielelläni puhu itsestäni leskenä. Toki en ole vielä keksinyt minä muunakaan sitten puhuisin. Ehkä puhun itsestäni ihan vain ihmisenä? Tai äitinä?

Joo, äiti on hyvä.

Mutta kyllä puolison kuolema muuttaa ihan kaiken – taloudenkin. Olen lasteni edunvalvoja. Heidät on merkitty maistraatissa holhousrekisteriin. Minun pitää vuosittain tehdä tiliä heidän talousasioistaan maistraatille. Tällaisia asioita en koskaan joutunut ajattelemaankaan.

Sitä joutuu penkomaan itsensäkin pohjamutia myöten, siksi käyn terapiassa.

Kun kuolemasta oli pari kuukautta, menin ensimmäiseen vertaistukitapaamiseen. Vain vähän aiemmin olin palannut takaisin töihin.

Ymmärsin, etten ole tunteideni kanssa yksin. Lohduttaa, että muutkin ihmiset ovat kokeneet jotain samanlaista. Sillä on tosi iso merkitys. Nykyisin käyn tapaamisissa harvemmin. En olisi vielä valmis lopettamaankaan.

Ei ole oikeaa tapaa surra.

Koen vähän vaaralliseksi lähteä antamaan neuvoja, koska ihmiset ovat niin erilaisia. Itseäni on auttanut, että olen yrittänyt kohdata asiat mahdollisimman nopeasti ja suoraan. Kävin esimerkiksi katsomassa miestäni kuolleena neljä kertaa.

Se kuulostaa paljolta, mutta vaati sen. Se on auttanut minua, mutten tiedä auttaako se kaikkia.

Tärkeintä on, ettei jää yksin, vaan hakee jotain apua.

Ajattelen edelleen miestäni monta kertaa päivässä. Kaipuu saattaa tulla hyvinkin yllättävissä hetkissä. Kun menin vuosi sitten kauppaan, aloin itkeä lihatiskillä. Hän oli meillä se, joka aina paistoi lihat.

Lapsissa, varsinkin pojassamme, näen tosi paljon isänsä piirteitä.

Emme tykkää muistella isää hautausmaalla. Sen sijaan meillä on yksi erityinen paikka. Kotimme lähellä on ranta, jossa mies tykkäsi käydä uimassa. Sinne menemme usein. Siellä hän on elävästi läsnä. Joskus saatan käydä siellä yksin kävelemässä.

Tilaamme siellä lasten kanssa hyviä isi-unia.

Tänä päivänä haaveilen siitä, että jonain päivänä kouluttaudun joogaopettajaksi.

Oulun kaupunki järjesti tänään turvallisuusinfon Oulun seksuaalirikosepäilyjen vuoksi. Info järjestettiin Oulun kaupungintalolla kello 9–12.

Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen kertoi aiemmin Ylelle, että epäiltyjen seksuaalirikosten vuoksi ihmiset haluavat kuulla, mitä kaupungin päättäjät ovat asioista mieltä.

Keskustelussa olivat muun muassa mukana Oulun poliisilaitokselta apulaispoliisipäällikkö Arto Karnaranta, Maahanmuuttoviraston apulaispäällikkö Raimo Pyysalo, Pohjois-Pohjanmaan elyn maahanmuuttopäällikkö Hanna Määttä sekä Oulun kaupungin maahanmuuton ohjausryhmää johtava sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä.

Videotallenteen infosta voi katsoa Oulun kaupungin sivuilta.

Infossa poliisi muun muassa perusteli poikkeuksellista tiedotuslinjaansa. Oulun kaupungin tuvallisuusviranomainen puolestaan kertoi, että turvapaikanhakijoiden vierailut päiväkoteihin on päätetty toistaiseksi keskeyttää.

Poliisi: Poikkeuksellisella tiedottamisella pyritään estäämään uudet rikokset

Oulun seksuaalirikosvyyhden tutkinnanjohtaja rikosylikomisario Markus Kiiskinen kertoo saaneensa paljon kysymyksiä siitä, miksi poliisi lietsoo ulkomaalaisvihaa poikkeuksellisella tiedottamisellaan, toisaalta miksi vastaavista asioista ei ole aikaisemmin tiedotettu.

Kiiskisen mukaan tiedottamispäätös Oulun tapauksista tehtiin, jotta uudet rikokset voitaisiin tällä tavoin estää. Tiedottamisella katsottiin myös olevan laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.

Kiiskinen toteaa, että esimerkiksi mikään poliittinen agenda ei ohjaa poliisin tiedottamista, vaan poliisi tekee itse päätöksen tiedotuksestaan.

Turvapaikanhakijoita ei toistaiseksi päästetä vierailuille kouluihin

Oulun kaupungin maahanmuuton ohjausryhmää johtava sivistys- ja kulttuurijohtaja **Mika Penttilä **kertoo, että turvapaikanhakijoiden vierailut kouluihin ja päiväkoteihin ovat herättäneet paljon kysymyksiä kansalaisten keskuudessa.

Vierailut liittyvät Esikoto-hankkeeseen, jonka osana turvapaikanhakijat ovat vierailleet oululaisessa päiväkodissa kerran ja kouluissa muutamia kertoja. Oulun poikkeuksellisen tilanteen vuoksi Penttilä kertookin, että vastaavat kotouttamiseen ja monikulttuurisuuden edistämiseen tähtäävät vierailut on nyt keskeytetty.

– Hanke on tosiaan loppunut viime vuonna. Olemme nyt ilmoittaneet yhteistyökumppaneille, että emme ota turvapaikanhakijoita vastaan tilanteen ollessa tämä, Penttilä täsmentää Ylelle viestillä.

Hän kuitenkin korostaa, että kun vierailuita on tehty, on paikalla ollut aina päiväkotien tai koulujen henkilökuntaa.

Apulaispoliisipäällikkö: Raiskaajat eivät vaani pusikoissa, vaan somessa

Oulun poliisilaitokselta apulaispoliisipäällikkö Arto Karnaranta kertoo, että poliisi tuli julki seksuaalirikosepäilyistä nostaakseen ajankohtaisen ongelman esiin.

Karnarannan mukaan nyt on rohkaistuttu puhumaan ja tuomaan esille kaltoinkohteluita, joiden kohteeksi pääsääntöisesti nuoret tytöt ovat joutuneet. Hän uskoo, että varmasti myös pojat kärsivät samasta ilmiöstä, vaikkakaan tapauksia ei ole poliisin tietoon Oulussa tullut.

Hänen mukaan ongelmaa voidaan korjata etenkin, jos kiinnijäämisriskiä vastaavista rikoksista saadaan nostettua.

Apulaispoliisipäällikkö avaa poliisin tilastoja liittyen seksuaalirikoksiin. Seksuaalirikokset ovat lisääntyneet vuodesta 2017 vuoteen 2018 liki parikymmentä prosenttia. Raiskaajat eivät hänen mukaan vaani pusikoissa, vaan toimivat somessa.

Karnaranta kertoo, että tilastojen näkökulmasta Oulu ei juuri erotu, kun on puhe alle 18-vuotiaista seksuaalirikosten uhreista. Hän ennustaa, että kun seksuaalirikoksista on alettu puhua enemmän, tulee vastaavia rikoksia aikaisempaa enempi julki.

Hän muistuttaa, että ikinä ei sovi unohtaa sitä, että valtaosan erilaisista rikoksista Oulussa tekevät kantasuomalaiset. Seksuaalirikosten kohdalla ulkomaalaiset ovat Karnarannan mukaan kuitenkin yliedustettuina.

Tarkoituksena löytää keinoja ja käsitellä tilannetta

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen avasi seminaarin kello 9. Hänninen kertoi, että seminaaria on aikaistettu Oulun poikkeuksellisen tilanteen vuoksi, viitaten ilmitulleisiin seksuaalikosepäilyihin.

Hänninen kertoo, että on ollut 20 vuotta politiikassa mukana, eikä ole koskaan kohdannut vastaavaa turvattomuutta Oulussa. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei turvattomuus ole osaamisperusteisesti Ouluun tulleiden maahanmuuttajien syytä.

Keskustelun tarkoituksena oli Hännisen mukaan keskustella keinoista, joilla Oulun kaupungin turvallisuutta voidaan parantaa.

Tänä keväänä käydään sosiaaliturvavaalit.

Uusi eduskunta saa perattavakseen työttömyysturvan, asumistuen, toimeentulotuen ja niitä täydentävien sosiaalitukien sekasotkun.

Sosiaalisten tulonsiirtojen kasvava taakka painaa julkista taloutta vinoon. Tilanteen kestämättömyyttä kuvastaa, että pelkästään ihmisten vuokriin ja vastikkeisiin uppoaa verovaroja puolustusbudjetin suuruinen summa.

Kansantaloudellisesti ratkaisun suunta on selvä. Kansantulon tasauspolitiikasta on siirryttävä kansantulon kasvua tukevaan sosiaalipolitiikkaan.

Vaaleja kohti käyvien puolueiden linjanvedot eivät kuitenkaan lupaa hyvää.

Yksikään poliittinen liike ei uskalla harkita esimerkiksi asumistuesta luopumista saatikka yhdyskuntapalvelun vaatimista toimeentulotuen asiakkailta, vaikka länsinaapurissa näin tapahtuu sosiaalidemokraattien johdolla.

Miten tähän on tultu? Miksi suomalainen oikeistokin uskoo tulontasauspolitiikan harhakuviin?

Ajan myötä tulontasauspolitiikka muuttui taloudesta moraaliksi ja kivettyi sosiaalieettiseksi hyveeksi.

Suomessa 1960-luvulta alkaen harjoitetun sosiaalipolitiikan pääideologi Pekka Kuusi nojasi kansantaloudelliseen järkeilyyn. Aktiivisilta ja paremmin ansaitsevilta siirrettiin tuloja passiivisille ja vähemmän ansaitseville ja siten kasvatettiin paitsi peruselintarpeiden myös vaatteiden, jääkaappien, autojen, asuntojen ja etelänmatkojen kulutuskysyntää.

Ajan myötä tulontasauspolitiikka muuttui taloudesta moraaliksi ja kivettyi sosiaalieettiseksi hyveeksi. Kansakunnan arvoina eivät enää ole vapaa sivistys, työ ja vaurastuminen, vaan valtiojohtoinen tasalaatuisen hyvinvoinnin jakaminen kaikille.

Tämä sosialistinen ja alkukristillinen katsomus on juurtunut hämmästyttävän syvälle suomalaiseen talousajatteluun. Tuloerojen tasaamisesta on tullut yleisesti hyväksytty oikeudenmukaisuuden synonyymi, minkä seurauksena myös poliittinen keskusta ja oikeisto pitävät sitä omanaan. Kun yksi politiikan suunta on muuttunut ainoaksi oikeaksi, muita tapoja toteuttaa oikeudenmukaisuutta pidetään väärämielisinä.

Jos tätä myyttiä ei murreta, sosiaaliturvan kokonaisuudistus jää tekemättä.

Klassikkoteoksessaan 60-luvun sosiaalipolitiikka (1961) Pekka Kuusi oletti, että tulonsiirrot aktivoivat syrjäytymisvaarassa olevia ja myös siten johtavat kansantulon kasvuun.

Kolme vuotta Kuusen teoksen jälkeen filosofi Urpo Harva esitti mallin perustavanlaatuisen kritiikin teoksessaan Ihminen hyvinvointivaltiossa (1964).

Vastikkeeton ja antelias sosiaaliturva ei ole edistänyt työllisyyttä ja kansantulon kasvua.

Olisi kannattanut kuunnella Harvaa, sillä kaikki hänen ennustamansa epäkohdat ovat toteutuneet. Vastikkeeton ja antelias sosiaaliturva ei ole edistänyt työllisyyttä ja kansantulon kasvua, kuten Kuusi unelmoi, vaan luonut työelämän ulkopuolelle syrjäytyviä ihmisryhmiä.

Samalla arvoa luova työ on menettänyt paikkansa yleisessä oikeudenmukaisuusajattelussa. Mikä tahansa oleilu tai puuhastelu katsotaan samanarvoiseksi yhteiskuntaan osallistumiseksi.

Tämän asenteen seurauksia ovat myös sosiaalitukien mieltäminen elinkeinoksi ja unelmointi työstä vapauttavasta kansalaispalkasta.

Tulontasauspolitiikka on luonut kannustinloukkuja, madaltanut työllisyysastetta, heikentänyt yksilönvastuuta, passivoinut väestöä, ruokkinut hedonistista piittaamattomuutta, edistänyt elintapasairauksia ja tehnyt toisten kustannuksella elämisestä yhteiskuntamoraalisen kansantaudin.

Toinen ja vakavampi ongelma on mallin filosofinen ihmiskuva. Kuusen propagoimassa hyvinvointivaltiossa ihminen on tarpeitaan tyydyttävä sosiaalinen eläin. Tästä karkeasta ja latteasta käsityksestä on maassamme tullut virallinen hyvinvointiuskonto.

Voidaan kysyä, kuinka kehittynyt on yhteiskunta, jossa otetaan varteen vain yksi ja nimenomaan aistimukselliseen ihmisyyteen rajoittuva valtiofilosofia?

Ihminen ei ole vain viettitarpeitaan tyydyttävä laumaeläin, vaan myös vapautta tavoitteleva ajattelija, harkitsija ja toimija sekä henkiset päämäärät aineellisten tavoitteidensa yläpuolelle asettava tietoisuus. Aineellisten ja sosiaalisten tarpeiden tyydytyksen jälkeen etusijalle nousevat sivistyksen itseisarvot kuten kauneus, totuus ja hyvyys. Niitä emme voi tavoitella kuluttamalla. Meidän on osallistuttava niihin aktiivisesti, luovina henkinä. Taideteos, filosofia ja eettinen harkinta edellyttävät meiltä vakavaa henkistä ponnistelua.

Tulontasauspolitiikka on johtanut sosiaalihuoltovaltion nousuun ja sivistysvaltion laskuun. Itseisarvoista sivistystä ei voi puolustaa, ylläpitää eikä kehittää ilman yleisesti hyväksyttyä hierarkkista ihmiskäsitystä, joka loukkaa hyvinvointivaltion lähtökohtaa kaikkien ja kaiken yhdenveroisuudesta.

Osoituksena tästä, koulutuksen ja sivistyksen julkisia menoja on surutta leikattu sosiaaliturvamenojen kustannuksella.

Itsekuria ja ponnistelua vaativa sivistys häviää, kun välitöntä nautintoa tarjoava hengetön hedonismi ottaa paikkansa kulttuuria alaspäin johtavana voimana.

Valtion palkkaama älymystö ja kaikki eduskuntapuolueet keskittyvät tunnustamaan uskollisuuttaan hyvinvointivaltiolle. Yksimielisyyden tasavallassa itsenäiset ajattelijat vaiennetaan ja unohdetaan.

Profeetallisessa teoksessaan Urpo Harva ennakoi myös totalitaristisen huoltovaltion, joka hoitaa ihmiset kehdosta hautaan ja pyrkii kontrolloimaan mielipiteitä välttyäkseen kritiikiltä.

Juuri näin on käynyt. Meillähän valtion palkkaama älymystö ja kaikki eduskuntapuolueet keskittyvät tunnustamaan uskollisuuttaan hyvinvointivaltiolle. Yksimielisyyden tasavallassa itsenäiset ajattelijat vaiennetaan ja unohdetaan.

Nyt sosiaaliturvan uudistajien kannattaisi kuitenkin laittaa Pekka Kuusi syrjään ja ottaa Urpo Harva tilalle.

Passivoivan tulontasauspolitiikan ja huoltovaltion sijasta kansakuntaa yhdistävä tarina voisi keskittyä yksilön vastuuseen, yleiseen vaurastumiseen, itseisarvoiseen sivistymiseen ja vähäosaisista huolehtimiseen. Suomi voisi palata arvoa luovan työn ja henkisen ponnistelun linjalle.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com

Kolumnista voi keskustella 28.1. klo 22.00 asti.

Poliisi tutkii Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa epäiltyä salakatselua. Poliisin tiedotteen mukaan ammattikorkeakoulun päärakennuksen julkisten tilojen 1. ja 3. kerroksen esteettömissä wc-tiloissa, eli ns. inva-wc:ssä on videokuvattu salaa siellä käyneitä henkilöitä.

Epäilty rikos on tapahtunut viime vuoden huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana.

Poliisi on pidättänyt ja sittemmin vapauttanut teosta epäiltynä vuonna 1982 syntyneen lappeenrantalaisen miehen. Mies on esitutkinnassa myöntänyt kuvanneensa salaa wc-tiloissa käyneitä ihmisiä. Hän on poliisin mukaan toiminut yksin.

Poliisilla on hallussaan teossa käytetty kamera ja sillä kuvattu materiaali. Kuvattua materiaalia ei ole levitetty mihinkään. Suurin osa wc-tiloissa käyneistä ei ole tunnistettavissa materiaalista.

Poliisin mukaan kuvattujen ihmisten lukumäärä on suuri.

Jos kyseisissä wc-tiloissa tapahtuma-aikavälillä käyneet henkilöt haluavat asiasta lisätietoa tai heillä on muuten asiaan liittyvää tietoa, voivat he ottaa yhteyttä Lappeenrannan poliisiaseman rikostutkinnan sähköpostiin: rikostorjunta.etela-karjala@poliisi.fi.

Esitutkinta on vielä kesken.

Luistinrata on kirpeänä pakkaspäivä lähes tyhjä. Mutta ei aivan.

Helakan vaaleanpunaiset hokkarit viuhuvat, kun Venny Renvall, 6, kiitää kenttää ympäri pienessä etukenossa.

– Kyllä on luistelutaidossa ollut vuodessa valtava kehitys, Vennyn isä Henri ihmettelee.

Henri Kähönen, 38, tietää mistä puhuu. Hän on päässyt seuraamaan lapsensa kasvamista tarkemmin kuin moni muu vanhempi.

Kun Venny oli vuoden ikäinen, Kähösillä päätettiin että ihan kaikkea aikaa ei uhrata työelämälle. Henri Kähönen siirtyi puoleksi vuodeksi tekemään töitä osa-aikaisesti.

Sittemmin osa-aikaisuutta on tullut jatkettua puolen vuoden pätkinä. Nyt pätkistä on kertynyt yhteensä viisi vuotta.

Kähösen työajaksi tulee 90 prosenttia, kun perjantait kuluvat lapsen kanssa puuhaillessa, mutta viikon neljä muuta työpäivää ovat tunnin normaalia virka-aikaa pidemmät.

Tietenkin myös tulot laskivat saman verran. Verotuksen keventyminen tasaa tilannetta vähän, mutta tarkkaa nettolaskelmaa lopputuloksesta ei ole Kähösillä tehty.

Tarkat esimerkkilaskelmat löytyvät sen sijaan verottajalta.

Sisä-Suomen verotoimiston johtava veroasiantuntija Atso Kiuru laski Ylelle esimerkin Melkein kaikki rahasta -podcastia varten.

Laskelma kertoo, että keskipalkkaisella noin 3000 euroa kuussa tienaavalla 80-prosenttinen työaika tarkoittaa runsaan 82 euron menetystä, kun verotuksen keventyminen otetaan huomioon.

Tämän lisäksi esimerkiksi päivähoitomaksut voivat laskea. Helsingissä keskituloisella lapsiperheellä päivähoitoviikon lyheneminen viidestä päivästä neljään säästää 46 euroa.

Mistä Kähösten perheessä on pitänyt luopua pienemmän palkan takia?

– Se näkyy oikeastaan vain siinä, että säästöön ei hirveästi jää - eletään kädestä suuhun.

Kähösen puoliso on muotoilija ja yrittäjä. Asumiskulut pitävät huolen siitä, että “reserviin pahan päivän varalle ei jää juuri mitään”.

– Mutta tuskin Helsingissä jäisi muutenkaan, vaikka olisi täystyöllistettykin.

Vähän tiukemmasta taloudesta huolimatta Kähönen on sitä mieltä, että tässä elämänvaiheessa arvokkainta on, että saa viettää aikaa tyttären kanssa ja olla oikeasti läsnä arjessa.

Palkka siis pienenee, mutta elämänlaatu kasvaa. Kummassa muutos on suurempi?

– Sanotaan että, kun palkka on laskenut 10 prosenttia, saan 25 prosenttia lisää elämänlaatua. Vähintään, Kähönen laskeskelee.

Entäs pääasia - onko lapsi tyytyväinen, kun päiväkotiin ja eskariin ei täydy pakkautua joka päivä?

Saavutettuja etuja ei aina arvosteta niiden täydestä arvosta, eikä Vennykään ole pelkästään kiitollinen vapaa-ajasta.

– Joskus kiva, joskus ei, Venny analysoi nelipäiväistä eskariviikkoaan.

Pakko-osa-aika vai oma valinta

Suomessa osa-aikatyön tekeminen on kasvussa. Joulukuussa osa-aikatyötä tekevien määrä oli 450 000 eli 12 000 enemmän kuin edellisvuonna. Koko vuoden keskiarvo on yli 420 000.

Mutta jako kahteen on selvä. Toisille se on valinta, joka tuo arkeen väljyyttä ja nostaa elämänlaatua. Toisille se on pakkovalinta, johon on pakko turvautua, kun täysiaikaista ja täysipalkkaista työtä ei tarjota.

Varsinkin ravintola- ja vähittäiskaupan aloilla osa-aikatyöllä ei ole pelkästään hyvä kaiku. Tilastokeskus käyttää termiä “vastentahtoinen osa-aikatyö”.

Tilastokeskuksen mukaan kaupan alalla työllisten määrä on laskenut vuodesta 2008, mutta samanaikaisesti vastentahtoisia osa-aikatöitä tekevien määrä on kasvanut.

Kaupan alalla uusista työsuhteista oli kymmenen vuotta sitten osa-aikaisia vähän alle puolet, nyt yli 60 prosenttia. Kaikkiaan osa-aikatyötä tekevistä noin puolet ottaisi töitä enemmän, jos vain saisi, kertoo ammattiliitto PAM:n Tilastokeskukselta pyytämä tilasto.

Osa-aikatyöhön liittyy tietenkin palkan pienentyminen, mutta usein myös epäily siitä, että käytännössä osa-aikainen työntekijä saa painaa samat hommat kuin kokoaikainen työntekijä - siis sillä pienemmällä palkalla.

Kähönen vahvistaa epäilyn omalta osaltaan.

– Kyllä tässä huonoja puolia on se, että työaika on kiireisempää ja stressaavampaa, kuin jos olisi enemmän tunteja.

Kähönen kuitenkin hyväksyy sen mukisematta, koska arvostaa työnantajan suomaa joustavuutta. Kähönen työskentelee Helsingin kaupungin elinkeinoyksikössä ja muun muassa tekee kaupunginhallitukselle elinkeinopolitiikan vaikutusarvioita.

Työllisyystavoitteeseen osa-aikaisin voimin

Suomen työllisyysaste ohitti hallituksen tavoitteeksi asettamaan 72 prosentin rajapyykin joulukuussa puolella prosenttiyksiköllä. Pääministeri Juha Sipilän (Kesk.) mukaan siitä pitäisi kuitenkin pyrkiä vielä eteenpäin, pohjoismaiselle 75 prosentin tasolle.

– Selvää on että työllisyyden kasvattaminen tulee tästä eteenpäin jatkuvasti vaikeammaksi, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtaja Heikki Räisänen.

Hänen mukaansa on aina vain vaativampaa luoda kokoaikaisia työsuhteita ja löytää niihin vielä osaavat tekijätkin.

– Lisätyöllisyyttä pitää hakea muista järjestelyistä. Esimerkiksi osatyökykyisille töiden ja työaikojen järjestely on hyvin tärkeää.

Samoin arvioi Tampereen yliopiston työelämäprofessori Jouko Nätti.

– Osa-aikatyö vetää työmarkkinoille niitä, jotka eivät siellä muuten olisi, kuten opiskelijoita ja ikääntyneitä, Nätti sanoo.

Yksi osa-aikainen kirkastaa työllisyyslukuja yhtä paljon kuin kokoaikainenkin, vaikka työtunnit jäävätkin vähemmäksi.

Työnantajien pitäisi ajatella uudestaan töiden järjestäminen, jos osatyökykyisiä halutaan mukaan työelämään.

– On paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä jonkin verran töitä, TEM:n Räisänen vakuuttaa.

Suomessa osa-aikainen työ on selvästi pienemmässä roolissa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Myös Elinkeinoelämän keskusliiton työelämäkysymyksistä vastaava johtaja Ilkka Oksala sanoo etsineensä selityksiä tähän eroon.

– Ehkä Ruotsissa siihen on suhtauduttu joustavammin, mutta suoraa vastausta ja yhtä syytä eroon en osaa sanoa, hän myöntää.

EK:n arvion mukaan kaksi osa-aikaista tulee työnantajalle 10-20 prosenttia kalliimmaksi kuin yksi kokoaikainen työntekijä.

Välittömien työvoimakustannusten suhteen eroa ei ole, mutta esimerkiksi työterveyshuollosta, ruokaedusta, koulutuksesta, työtiloista ja työvälineistä tulee enemmän kuluja, jos saman työn tekee yhden kokoaikaisen sijasta kaksi osa-aikaista työntekijää.

Oksalan mukaan mahdollisuus joustoon on kuitenkin niin tärkeä että lisäkustannuksista huolimatta osa-aikaisuus “on joskus myös työnantajan intressissä”.

– Ja joka tapauksessa pahin vaihtoehto on kokoaikatyöttömyys.

Yritysten ehdoilla

Ehkä juuri “työnantajan intressi” on yksi syy, jonka takia osa-aikaisuus on vähäisempää täällä kuin muissa Pohjoismaissa.

– Suomessa osa-aikatyöt tehdään muita Pohjoismaita useammin yritysten ehdoilla eurooppalaisen yritystutkimuksen mukaan, professori Nätti sanoo.

Hänen mukaansa tästä kertoo myös se, että osa-aikaisuus on yleisintä aloilla joilla kysyntävaihtelut ovat suuria eli kaupassa, ravintola- ja majoitus- sekä kiinteistöhuoltoaloilla.

– Muissa Pohjoismaissa osa-aikatyö on useammin työntekijälähtöistä.

Työministeriön tutkimusjohtaja Räisäsen mukaan ajattelutapoja pitää muuttaa. Esimerkiksi ikääntyvien ei pidä jäädä kokonaan pois töistä kun “pieniä hankaluuksia alkaa esiintyä”.

– Maailma ei ole on-off -paikka, Räisänen muotoilee.

Räisänen kiittelee myös viime aikojen kehitystä, jossa ikääntyneet jatkavat entistä pidempään töissä.

Laskeudutaan vielä Helsingin Roihuvuoren luistinradan jäälle, jossa Venny tekee jo tuttavuutta jostain ilmestyneen ikätoverin kanssa.

–Venny aloittaa koulun syksyllä ja tarkoitus on ollut siirtyä silloin kokoaikaiseen työhön. Mutta nyt kun miettii, niin ihan hyvin tätä voisi jatkaakin, Henri Kähönen alkaa mietiskellä.

LONTOO Britanniassa on käynnissä poikkeuksellinen kaksintaistelu Theresa Mayn vähemmistöhallituksen ja maan parlamentin välillä. Syynä on umpikujaan ajautunut brexit-prosessi.

Kansanedustajat tyrmäsivät viime viikolla Mayn EU-erosopimuksen suurimmalla ääntenenemmistöllä Britannian parlamentin historiassa.

May ei näytä pystyvän luomaan ratkaisua, joka kelpaisi parlamentin alahuoneen EU-myönteisille kansanedustajille tai hänen oman puolueensa kovan linjan EU-eromielisille.

Sopimuksettoman eron uhatessa kansanedustajien eri ryhmittymät ovat luoneet muutosehdotuksiä Mayn EU-erosuunnitelmaan.

Niiden läpimeno auttaisi kansanedustajia nappaamaan Britannian brexit-prosessin ohjat hallitukselta, sanoo parlamentaarisen lain tuntija tohtori Jack Simson Caird Bingham Centre -instituutista.

– Parlamentti voi hyvinkin onnistua. Kyseessä olisi ennennäkemätön tilanne modernina aikana.

Äänestyssarja selvittäisi parlamentin tahdon

Osa vallankaappausta junailevista kansanedustajista pyrkii luomaan suuntaa-antavien äänestysten sarjan. Niillä selvitettäisiin, millaisen EU-eron mallin parlamentti voisi hyväksyä.

Tutkija Jack Simson Caird sanoo, että perustuslailliset asiantuntijat ovat jo pitkään peräänkuuluttaneet kansanedustajien enemmistön tahdon selvittämistä.

– Tällä hetkellä meillä on varma tieto vain siitä, että parlamentti ei pidä Theresa Mayn sopimuksesta.

Muutosesityksillä pyritään selvittämään esimerkiksi, löytyisikö parlamentista enemmistön tuki Mayn mallia läheisemmille EU-suhteille.

May väittää, että valittavana on joko hänen jyrkkä EU-eron mallinsa tai ero ilman sopimusta. Simson Caird muistuttaa, että tämä ei ole totta.

– Myös Norjan kaltainen läheinen EU-suhde on vaihtoehto. Samoin uusi kansanäänestys EU-jäsenyydestä tai eropäätöksen peruminen Britannian ilmoituksella.

Theresa May loi EU-eroprosessiin jyrkät reunaehdot, kun hän sulki pois Norjan kaltaisen EU:n sisämarkkinajäsenyyden, jotta vapaasta liikkuvuudesta voitaisiin päästä eroon.

Maylle ei kelpaa myöskään työväenpuolue Labourin ajama pysyvä tulliliittojäsenyys, sillä se estäisi Britannian omien kauppasopimusten luomisen maailmalla.

Jack Simson Cairdin mielestä äänestysten sarja toisi tilanteeseen selkeyttä.

– Asia etenisi, vaikka parlamentista ei löytyisi tukea millekään brexitin mallille. Tässä tapauksessa Mayn olisi helpompi saada erosopimukselleen kansanedustajien tuki toisella yrittämällä.

Kansanedustajat yrittävät estää sopimuksettoman eron

Jo nyt on selvää, että kansanedustajien enemmistö ei tue EU:sta eroamista ilman sopimusta.

Tiistain äänestysten toinen tavoite onkin sitoa hallituksen kädet siten, että sen olisi pakko estää kaoottinen äkkiero.

Tämä on herättänyt toivoa sopimuksetonta eroa pelkäävän liike-elämän parissa, mutta Jack Simson Caird varoittaa tuudittautumasta turvallisuuteen.

– EU-lain mukaan Britannia eroaa unionista maaliskuun 29. päivä. Asia ei ole vain Britannian hallituksen tai parlamentin käsissä. Jos ne eivät pysty löytämään tietä eteenpäin, edessä on sopimukseton ero.

EU on ilmaissut olevansa valmis lykkäämään brexit-päivää, jos parlamentista löytyy tuki uudelle ratkaisulle.

Simson Caird uskoo, että Brexit viivästyy joka tapauksessa ainakin jonkun verran.

– On vaikea nähdä miten tarvittava lainsäädäntö ehdittäisiin hyväksyä, vaikka erosopimus hyväksyttäisiin esimerkiksi helmikuun puolivälissä. Aikaa maaliskuun lopun eropäivään olisi vain viikkoja ja tavallisesti vastaava urakka veisi puoli vuotta.

Theresa Mayn hallitus ei ole ilmoittanut, milloin parlamentti äänestää uudelleen EU-erosopimuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää:

May on puun ja kuoren välissä

Pääministeri Mayn on vaikea myöntyä sopimuksettoman eron estämiseen tai läheisiin EU-suhteisiin, vaikka parlamentti niitä haluaisi.

Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole hänen konservatiivipuolueensa kovan linjan EU-eromielisen siiven mieleen.

Heistä kiihkomielisimmät jopa toivovat sopimuksetonta eroa.

Mayn näkökulmasta riskinä ovat niin konservatiivipuolueen hajoaminen kuin hänen oma tulevaisuutensa pääministerinä.

May voi sopeutua kansanedustajien tahtoon, mutta tällöin hän todennäköisesti menettäisi kovan linjan brexitöörien tuen. Toisaalta kansanedustajien tahdon vastustaminen olisi vaarallista peliä.

Parlamentin muutosesitykset eivät olisi läpi mennessään sitovia, mutta Theresa Mayn paine alistua niihin olisi suuri. Muuten syytökset siitä, että pääministeri pyrkii pelkästään sanelemaan parlamentille EU-eromallinsa, saisivat vankan pohjan.

Edessä voivat olla ennenaikaiset parlamenttivaalit.

– On äärimmäisen vaikea ennustaa mitä tapahtuu jos kansanedustajat onnistuvat vallankaappausyrityksissään, arvioi Jack Simson Caird.

Se, että jääkauden tapahtumat vaikuttavat Tampereen järvikaupunkisuunnitelman toteutumiseen, on kutkuttava yhdistelmä, mutta näin se vain nyt on. Kysymys on pohjavedestä.

Tampereen yksi tärkeimmistä kasvusuunnista on Hiedanranta. Tekemällä Näsijärveen keinosaaria, sinne voitaisiin rakentaa haluttuja kerrostaloja järven rantaan aivan keskustan tuntumaan. Liikkuminen sujuisi nopeasti ja näppärästi ratikalla.

Tämä tulevaisuuden kaunokuva häiriintyy nyt luonnonolosuhteista johtuen.

Rannan täyttösuunnitelmat raitiotieraidetta varten olivat jo noin lähtölaukausta vailla valmiina, mutta sitten tuli stoppi. Pirkanmaan ELY-keskus huolestui työmaan pohjavesivaikutuksista ja valitti asiasta. Vaasan hallinto-oikeus kumosi jo myönnetyn valmisteluluvan. Lopullinen kanta siihen, saako Näsijärveä täyttää yhdeksällä hehtaarilla vai ei, on vielä muodostumassa.

Tampereen laajempi visio Lielahden täytöstä rakentamista varten sisältyi keskustan yleiskaavaluonnokseen. Niin ikään pohjavesikysymyksen takia Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi suunnitelman. Kaavan eteneminen odottaa nyt korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä.

Harjujono syntyi rytäkällä saumakohtaan

Olosuhteet pohjavesien esiintymiselle kehittyivät jääkauden sulamisvaiheessa. Jää ei sulanut yhtenä klönttinä, vaan se jakaantui eri suuntiin kielekevirroiksi. Iso jääkielekkeiden saumakohta alkoi Salpausselältä, ja jatkui Pälkäneen kautta Tampereelle ja Hämeenkyröön saakka.

Tässä rytäkässä syntyi Epilänharju-Villilän pohjavesialue A:n geologinen rakenne ja upeat Pyynikinharju, Pispalanharju ja Epilänharju.

– Kun harju muodostuu näiden kahden jääkielekkeen väliin, niin se on ollut aika dynaaminen syntymisympäristö, sanoo Pirkanmaan ELY-keskuksen ylitarkastaja Annukka Galkin.

Suuret vesimäärät ovat aiheuttaneet sen, että harjujen ytimissä on karkeita, pääkallonkokoisista tai isommistakin kivistä muodostuneita kerroksia. Niissä pohjavesi kulkee helposti. Mutta hyvin voimakkaat virtaukset jättivät jälkeensä poikkeuksellisen rakenteen.

– Harjuaines on sekoittunut aina välillä siinä syntymisvaiheessa. Se tarkoittaa sitä, että harjun rakenne ei ole ihan niin selkeä kuin tavallisten harjujen rakenne, Annukka Galkin täsmentää.

Maankohoamisen myötä harjut nousivat ja Näsijärvi kuroutui irti Itämerestä noin 8000 vuotta sitten. Muinais-Näsijärvi kallistui etelään ja puhkaisi 5000 vuotta sitten Tammerkoskena tunnetun lasku-uoman. Eli nykyinen asetelma alkoi olla valmis: Näsijärvi, harjut ja Näsijärveä toistakymmentä metriä alempana Pyhäjärvi.

– Pohjavesien ja pintavesien virtaussuunnat ovat Näsijärven suunnalta läpi harjun kohti Pyhäjärveä, kertoo geologi Arto Hyvönen Geologisesta tutkimuskeskuksesta.

Pohjaveden pinta on rantavyöhykkeellä noin neljä metriä Näsijärven pintaa alemmalla.

– Näsijärvi on patoutunut harjua vastaan sen luontaisilla siltti- ja savikerroksilla. Vesi ei pääse suotautumaan suoraan harjuun näiden kerrostumien takia. Pohja läpäisee vettä hyvin hitaasti.

Ylimääräisen veden mysteeri

Pohjavedestä tehdään juomavettä Hyhkyn vedenottamossa. Laitos on aivan Nokialle lähtevän moottoritien ja Haapalinnan alueen kerrostalojen välissä.

Hyhkyn vedenottamolle tulevaa pohjavettä, sen alkuperää ja reittejä on analysoitu. Esiin tuli ongelma. Siellä on "ylimääräistä" vettä.

Isotooppitutkimuksella voidaan määritellä, mistä pohjaveden vesi on lähtöisin. Tutkimus perustuu vedessä olevan happimolekyylin eroihin. Järviveden haihtuessa veteen jää raskaampia hapen isotooppeja ja tämä ero voidaan jäljittää.

Pohjavettä muodostuu tavallisesti sadevesien ja rantavesien imeytymisestä maaperään, sitä voi varastoitua kalliopohjavedeksi kallion rakoihin.

Isotooppitutkimuksen mukaan Hyhkyn vedenottamolta ei löydy käytännössä ollenkaan Näsijärven vettä vastaavaa isotooppikoostumusta.

Pohjavesistä tehtiin virtausmallinnus, mutta veden havaintoputkista mitattuun todellisuuteen verrattuna selvisi, että vettä on paljon enemmän kuin siellä tietokoneohjelman mukaan pitäisi olla. 800 kuutiota vuorokaudessa tulee jostakin.

– Mietittiin vaihtoehtoisia vesilähteitä. Päätelmä oli, että Hyhkyn vedenottamolle tuleva vesi täydentyy kalliosta, sanoo geologi Arto Hyvönen.

Kyse on siis jälleen jääkauden sulamisen seurauksena syntyneestä geologisesta rakenteesta, eli poraudutaan syvemmälle.

– Hyhkyn alueella on kalliossa on suuri murroslinja. Tällainen murroslinja on hyvin potentiaalinen kalliopohjaveden lähde. Sitä linjaa leikkaa vielä pienempiä kallioperän rikkonaisuuksia, jotka johtavat pohjavesiä tähän murroslinjaan.

Mallinnukseen laitettiin vettä lisää

Tietokoneelle syötettiin uudet tiedot, virtausmallinnukseen annettiin puuttuvaksi vesimääräksi kallioruhjealueelta oletettavasti tuleva vesimäärä.

– Kävi ilmi, että Näsijärveltä imeytyvät vesimäärät ovat vähäisiä. Lielahden alueelta imeytyy hyvin pieniä määriä pintavettä Hyhkyn pohjavedenottamon suuntaan. Vatinaron rannasta vettä imeytyy Pispalanharjuun Tahmelan lähteelle päin, Arto Hyvönen kertoo.

ELY-keskuksen ylitarkastaja Annukka Galkin muistuttaa, ettei mitään kunnollisia todisteita tästä kalliopohjaveden määrästä kuitenkaan ole.

– Jos mietitään, mistä se vesi Hyhkyn vedenottamolle tule, niin suurin osa tulee Epilänharjun suunnasta. Näsijärven vettä sinne ei isotooppitutkimusten mukaan tule ja osa tulee ehkä kalliopohjavedestä ja on myös osa josta ei tiedetä, mistä se tulee, Annukka Galkin muotoilee.

Kun kurkataan Vaitinaron kohdalla harjun reunavyöhykkeen pohjaveden havaintoputkiin, siellä on huomattavia määriä Näsijärven pintavettä

Onko pintaveden tuleminen pohjavesisysteemiin haitta vai hyöty?

– Rantaimeytyminen on tämän pohjavesialueen ominaisuus, se lisää pohjavesialueen antoisuutta. Näkisin, että se on hyöty ja ominaisuus tälle pohjavesialueelle.

Pispalanharjusta tulee osa pohjavesialuetta

Pohjavesialueet ovat perustuneet ohjeistukseen, mutta nyt kaikki Suomen pohjavesialueet määritellään vuonna 2015 säädetyn lain perusteella. Pohjavesialueiden rajojen ja luokitusten tarkastaminen on menossa.

Epilänharju–Villilä pohjavesialue A on lännessä päättynyt Pispalanharjun länsilaitaan, mutta aluelaajennuksen jälkeen siihen kuuluu koko harju ja Pyynikinharju näkötornille saakka.

– Pohjavesialue alkaa Teivon raviradan alueelta ja jatkuu Epilänharjun kautta Pispalanharjulle. Lisäksi siihen kuuluu pieni harjualue Tohlopin eteläpuolella, Annukka Galkin kertoo.

– Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että pohjavesialue ei ollut rajattu täysin oikein. Pohjavettä virtaa sen nykyisen rajan yli Pispalanharjun puolelle ja esimerkiksi Tahmelan lähteeltä purkautuu suuria määriä pohjavettä.

Pohjavesialue on otettava huomioon rakentamisessa ja kaavoituksessa. Esimerkiksi polttoaineen jakeluasemat tarvitsevat ympäristöluvan.

Näsijärvi valuu Pispalanharjun läpi

Tahmelan lähde on Pispalanharjun Pyhäjärven puoleisella laidalla muutaman sadan metrin päässä rantaviivasta ja jonkin verran järven pinnan yläpuolella. Näsijärven rantaan harjun taakse on lyhyimmillään matkaa vajaa kilometri.Ennen Hyhkyn vedenottamoa lähteen ylivirtaama oli niin suuri, että siihen suunniteltiin jopa myllyä.

Sameassa vedessä pulikoi iso joukko sinisorsia. Pohjavettä pulppuaa putkesta talvipakkasesta huolimatta.

Isotoppitutkimusten mukaan lähteen vesi on 70–prosenttisesti peräisin pintavedestä. Ei kuitenkaan läheisestä Pyhäjärvestä, koska vesi ei kulje alhaalta ylöspäin.

– Se mysteeri on siinä, miten ihmeessä sillä puolella harjua järvivettä purkautuu lähteestä, kun se ei voi olla peräisin Pyhäjärvestä?

– Näsijärvellä täytyy olla jonkinlainen reitti Tahmelan lähteen suuntaa. On sellainen geologinen mahdollisuus on se, että Santalahdessa ja tielinjauksen kohdalla on tehty niin voimakasta maa-ainesten ottoa, että on tehty oikoreittejä Näsijärven vedelle, joka pääsee Pyhäjärven suuntaan, Arto Hyvönen pohtii.

– Tietysti hyvin eksoottinen ja kutkuttava vaihtoehto olisi myös se, että Näsijärven vettä pääsisi vanhan uittotunnelin ulkopinnan kautta imeytymään harjuun ja harjun Pyhäjärven puoleisissa rantakerrostumia pitkin sitä päätyisi Tahmelan lähteen alueelle, Arto Hyvönen pohdiskelee.

Vedenottamo suljettiin kertaalleen Näsijärven veden takia

Näsijärvestä pohjaveteen imeytyvän veden määrä ja reitit ovat hyvin vaikeaselkoisia. Myös muutoksia olosuhteissa on tapahtunut.

Rantaa on vuosien saatossa on kaiveltu ja käännelty. Näsijärven pohjan harjusta eristävä tiivis maakerros on varmaankin rikkoutunut joissakin kohdissa.

Tampereen hanoista tulee pääosin pintavedestä tehtyä vesijohtovettä. Hyhkyn laitos on yksi viidestä pohjavesilaitoksesta, sieltä pumpataan noin 2000 kuutiota vettä vuorokaudessa.

Hyhkyn veden laatu on vaihdellut. Vedenottamo suljettiin 1970-luvulla, koska arvioitiin, että Näsijärven vesi likasi pohjavettä. Niihin aikoihin Näsijärven puolelle oli rakennettu rantatie ja puhkaistu uittotunneli Pispalanharjun läpi.

Pohjaveden mangaani- ja humuspitoisuudet kohosivat niin, ettei ilman perusteellisempaa käsittelyä siitä olisi ollut vesijohtovedeksi. Se opittiin, ettei käyttökelpoista vettä ole saatavissa määrättömästi eikä mistä tahansa.

Kun korvaavaa vesilähdettä ei löytynyt, 1990-luvun puolivälissä tehtiin uudet kaivot ja systeemit.

– Sinne tehtiin tarvittava vedenkäsittely, jolla liika rauta, mangaani ja humus saatiin poistettua, kertoo käyttöpäällikkö Riitta Kettunen Tampereen Vesi Liikelaitokselta.

– Hyhkyn veden merkitys on hyvin tärkeä Länsi-Tampereella, siinä tuotetaan päivittäin yli 10 000 asukkaalle juomavesi.

– Meidän täytyy hyvin tarkkaan seurata veden laatua, olla hereillä ja ennakoida sitä että lähistölle tulisi mahdollisimman vähän pohjavettä pilaavaa toimintaa, Riitta Kettunen muistuttaa.

Pispalanharjun sisintä ei tunneta

Pirkanman ELY-keskus on valittanut Näsijärven täyttöön tähtäävistä suunnitelmista, koska muutokset rantaimeytymisessä suuntaan tai toiseen ovat muutoksia, joita ei voi ennakoida. Riskinä on veden pilaantuminen, jos esimerkiksi haitalliset aineet lähtevät kulkeutumaan uudella tavalla.

Pohjavesivirtojen muutosten mahdollisista vaikutuksista käy esimerkiksi Tahmelan lähde.

Kolmasosa Tahmelan lähteestä on sitä "aitoa", sadannasta muodostunutta pohjavettä. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen ja fysiikan lait ovat voimassa, muutos yhdessäkin asiassa voi aiheuttaa ketjureaktion.

– Jos pohjaveden purkausmäärät Tahmelan lähteessä lisääntyvät esimerkiksi rakentamisen seurauksena, se voi johtaa pohjaveden pinnan alenemiseen Pispalanharjussa, jolloin yläpuolella vettä johtavissa maakerroksissa järvivesi pääsee puolestaan liikkumaan sopivia reittejä pitkin.

On mahdollista, että harjussa on tiiviitä välikerroksia, joita pitkin Näsijärven vesi sekoittuu pohjaveteen.

Maatutkaluotauksella voidaan selvittää maaperän rakennetta noin 20 metrin syvyyteen. Se on tässä tapauksessa liian vähän.

Pispalanharjun sisäinen vesiliikenne säilyttää salaisuutensa ainakin toistaiseksi. Geologien märkä uni on päästä kairaamaan noin 50 metrin paksun harjun läpi peruskallioon ja selvittää mitä maalajeja jääkausi on mihinkin järjestellyt.

Samalla harjulle saataisiin havaintoputket seurantaa varten.

Harjun kairaaminen olisi kallista ja asutuksen keskellä hankalaa. Näillä näkymin jääkauden temppujen selittäminen jää vajavaiseksi.

Geologinen asiantuntemus ei kuitenkaan ratkaise Tampereen kasvutulppaa. Hallinto-oikeudet perkaavat valitukset läpi käytännössä juridisesta näkökulmasta. Pääroolissa on päätöksenteon prosessi, siis se miten esimerkiksi pohjavesiselvitykset on otettu päätöksenteossa huomioon.

Lue myös:

Tampereen ratikan suunnitelmat uusiksi? Hallinto-oikeus estää Näsijärven rannan täytön toistaiseksi

ELY-keskus valittaa Näsijärven täyttöluvasta: "Muuttaa pohjavesimuodostuman ominaisuuksia peruuttamattomasti"

Kuubassa tornado iski sunnuntai-iltana yllättäen Havannaan. Ainakin neljä ihmistä kuoli, 195 loukkaantui ja vaikutuksista kärsii noin 200 000 kaupunkilaista.

José Antonio Francisco González katselee tuhoutunutta kotiaan Reglan työläiskaupunginosassa Havannassa.

Regla on yksi alueista, jotka jäivät Havannan läpi pyyhkäisseen tornadon reitille. Gonzálezin koti oli yksi 125 tuhoutuneesta asunnosta.

Pihalla katkenneiden puiden, sängynrunkojen ja kattopeltien seassa käyskentelee sika.

– Sentään jotain jäi jäljelle, González osoittaa eläintä.

– Molemmat hevoseni säikähtivät myrskyä ja karkasivat. Ne eivät ole löytäneet takaisin. Sian olin sitonut kiinni, joten se ei päässyt lähtemään. Koti, keittiö, eläinsuoja tuhoutuivat. Minä en silti lähtenyt kotoani, Gonzalez kertoo.

Pyörre iski jyristen

Marisa Rodriguez oli puolestaan lähdössä illalla rukoilemaan sairaan ystävänsä luokse, kun tornado oli jo lähestymässä noin sadan kilometrin tuntivauhdilla.

– Astuin ovesta ulos, vaikka tuuli oli voimakas. Sitten näin valtavan, punaisena kohoavan, pyörteen tulevan kohti. Käännyin kannoillani ja huusin olohuoneessa istuvalle perheelleni, että maailmanloppu tulee. Heittäydyimme kaikki lattialle odottamaan, mitä kävisi, Rodriguez kertoo.

Kun hän katsoi seuraavan kerran ulos, naapurissa sijaitseva kristittyjen temppelirakennus oli maan tasalla.

– Kuulin vain voimakkaan jyrinän, kuin hävittäjäkone olisi tulossa kohti. Sitten näin kylpyhuoneeni ikkunasta pyörteen. Olin kauhuissani, kun katselin sen kulkua kotini ohitse noin sadan metrin päässä. Kaikki oli ohi muutamassa minuutissa, kertoo Deivi Williams Díez de Octubren kaupunginosassa.

Tornado jätti jälkeensä hävitystä

Maanantaiaamuna tornadon reitti näkyi useiden metrin levyisenä kaistaleena katkenneita puita ja romahtaneita koteja.

Sähkö- ja puhelinlinjat roikkuvat sikin sokin pitkin katuja. Talojen ranteita, kuten peltiä ja betonia on iskeytynyt sinne tänne.

Tuuli paiskoi myös autoja katolleen, ja satamassa kyytiä saivat tyhjät kontit.

Virallisten lähteiden mukaan neljä kuoli ja noin 195 loukkaantui.

– Jäimme ilman sähköä, vettä ja puhelinyhteyksiä. Kaasua kuitenkin on ruuanlaittoa varten. Odotamme, että Kuuban valtio tulee apuun. Tähän mennessä emme ole nähneet yhtään ambulanssia, palokuntaa tai poliisia, sanoo Caridad Flores maanantaina aamupäivällä La Viborassa.

Partioita kuitenkin näkyi jo läheisillä alueilla. Asukkaat itse tarttuivat heti toimeen.

Raivaustyöt olivat täydessä käynnissä jo maanantaiaamuna tornadon reitille jääneissä kaupunginosissa, Díez de Octubressa, Santos Suarezissa, La Viborassa, Reglassa, Luyanassa ja Guanabacoassa.

Hirmumyrsky yllätti kaupungin

Kuuban historian toiseksi voimakkain tornado iski Havannaan yllätyksenä.

Säätiedotuksessa oli luvattu sunnuntai-illaksi sadetta, joka loppuisi alkuillasta. Niinpä moni suunnitteli viettävänsä sunnuntai-iltaa tavalliseen tapaan ulkona kaduilla, ystävien luona tai joissain kaupungin monista tapahtumista.

Asukkaita uhkaavasta hirmumyrskystä varoitettiin televisiossa vasta, kun tornado jo keräsi voimiaan ja tuuli puhalsi voimakkaasti.

Koko Havannasta katkesi sunnuntai illaksi ja yöksi sähköt, joten todellinen tuho paljastui vasta auringon noustua maanantaiaamuna.

Myrskyn voimakkuudesta kertoo se, että edes puolen metrin vahvuinen betoniseinä ei säilynyt pystyssä tornadon pyyhkäistyä Santo Suarezin ja La Viboran rajamailla.

Ilman ulkoseiniä Carlos Xavierin perheen koti on avoin kuin näyttämö.

– Kotimme on asumiskelvoton. Vietin yön vahtien, ettei kukaan tule sisään ryöstelemään, kertoo Xavier.

Armeijan helikopterit kiertelivät aamupäivästä tuhoalueiden yllä, ja paikalliset kertovat, että presidentti Miguel Díaz-Canela olisi käynyt aamutuimaan tarkastelemassa hävitystä.

Havanna keskeisimmät ja turistien suosimat alueet, kuten vanha kaupunki, keskusta, Vedado selviytyvät tuhoitta. Havannassa on tällä hetkellä paljon suomalaisia matkailijoita.

Tiina Leinonen, Havanna

Joel Naukkarisen kylpyhuoneessa puuskuttaa laite, joka erottelee huoneilmasta typpeä ja happea. Vähähappinen ilma kiertää laitteesta letkun kautta Naukkarisen kasvoilla olevaan maskiin.

Näin nuori mies opiskelee ja tekee kotitöitä. Yöt hän nukkuu vuoteenpäätyyn viritetyssä alppiteltassa. Hän pyrkii viettämään happivajeessa 12–14 tuntia vuorokaudessa.

– Käytännössä poistun kotoa vain harjoittelemaan, syömään ja sairaalalle.

Naukkarisella on takiana vähähappista elämää jo pian 500 vuorokautta. Tavoitteena on jatkaa vielä seuraavat 17 kuukautta. Silloin alkavat Tokion olympialaiset.

Kova tahdonvoima ajaa äärimmäiseen harjoitteluun

Joel Naukkarinen on 25-vuotias Suomen maajoukkueen kilpasoutaja. Hän on saavuttanut 98 SM-mitalia eri soutumuodoista, lähes kymmenen suomenennätystä ja kaksi maailmanennätystä. Tänä vuonna tavoitteena on saada edustuspaikka Tokion olympialaisiin ja sieltä kultamitali 2 000 metrin matkalta.

Menossa on kova harjoittelukausi. Takana on kahden kuukauden jakso Saksassa Flensborgissa ja sitä ennen uuden valmentajan Marc-Oliver Klagesin johdolla Tanskassa Sonderborgissa. Nyt Naukkarisella on hetki aikaa opiskella ja tehdä saliharjoituksia hieman rauhallisemmin Kuopiossa. Kilpasoudun ohella Naukkarinen opiskelee kuudetta vuotta Itä-Suomen yliopistossa lääketiedettä.

Monipuolisen voimaharjoittelun ohella Joel Naukkarinen hakee tehoa fyysiseen kestävyyteen vähähappisissa olosuhteissa. Hänellä on omat happiteltat Kuopiossa, kotipaikkakunnallaan Kouvolassa sekä harjoittelupaikkakunnalla Saksassa.

– Minulla on todella kova voitontahto. Jos maailmalla kaikki kovimmat kilpakumppanit on tuolla oikeassa vuoristossa harjoittelemassa, niin meillä tuo Puijo jää pari kilometriä liian matalaksi, vaikka sen huipulle muuttaisi. Ei tällaisissa asioissa ole varaa tasoitusta antaa, jos haluaa voittaa kaikki parhaat.

Naukkarinen on löytänyt alppiteltan käytöstä toimivan ratkaisun.

– Jos ei Muhammed tule vuoren luo, täytyy vuoren tulla Joelin luo – kuuluu ummeljokelais-savolainen sananlasku, Naukkarinen naurahtaa.

Letkut rajoittavat elämää, mutta muuten happivaje ei tunnu Naukkarisen mielestä sen kummemmalta kuin lentokoneessa matkustaminen. Myös olympiatoivon avopuoliso suhtautuu hyvin: Naukkarinen on harjoitteluiden vuoksi niin paljon muualla, että on hyvä, että hän on edes maski päässä kotona.

Olympiakomitea panostaa alppitelttoihin

Huippu-urheilussa alppitelttoja on käytetty jo useiden vuosien ajan. Olympiakomiteassa ihmetellään, että Suomessa vähähappisella eli hypoksiaharjoittelulla on ollut poltinmerkki. Osa ihmisistä pitää sitä edelleen epäilyttävänä.

Huippu-urheiluyksikön kestävyyslajien lajiryhmävastaava Olli-Pekka Kärkkäinen Olympiakomiteasta kertoo selvittäneensä vuoden 2013 huippu-urheiluyksikön perustamisen jälkeen perusteellisesti alppiteltan käyttöön ja myös lisähapen (hyperoksia) käyttöön liittyvät asiat WADAlta ja silloiselta Suomen ADT:ltä (nykyään SUEK) sekä kansainväliseltä hiihtoliitolta FIS:ltä.

– Lopputulos oli, että sekä alppimajan että -teltan käyttö on täysin sallittu hypoksian simulointikeino. Kilpailutilanteessa lisähapen käyttö ei tietenkään ole sallittua, Kärkkäinen kiteyttää.

Hypoksiaharjoittelu on olennainen osa myös kestävyysvalmentajien koulutusta ja sitä käytetään yhteistyössä eri kestävyyslajeissa. Liikuntakeskus Pajulahdessa rakennetaan parhaillaan usean asunnon alppimajaratkaisuja, joissa pystytään simuloimaan erilaisia korkeuseroja.

– Kun kisat ovat korkealla, kestävyyslajeissa korkealle sopeutuminen eli akklimatisaatio on erittäin tärkeä asia ja oikeastaan välttämätön.

Monella suomalaisella huippu-urheilijalla on tähtäin jo Tokion jälkeen vuoden 2022 Pekingin talviolympiakisoissa. Siellä kilpaillaan maastohiihdossa, yhdistetyssä ja ampumahiihdossa noin 1 650–1 700 metrin korkeudessa.

Lääkäriksi muutaman vuoden kuluessa valmistuva Joel Naukkarinen itse tietää tarkkaan alppiteltan vaikutukset.

– Elimistö lisää punasolujen tuotantoa yrittäessään sopeutua hapenpuutteeseen. Vastaavasti vaikutukset alkavat hävitä, mikäli elimistön hapenpuutetta ylläpitävä olosuhde häviää.

Naukkarinen ei pidä alppiteltan käyttöä eettisesti arveluttavana, vaan luonnollisena osana kestävyysurheilua. Hän on pohtinut urheilun ja hypoksiaharjoittelun etiikkaa blogissaan.

– Tämä ei ole dopingia. Se on sallittua kaikille.

Naukkarinen muistuttaa kuitenkin, että joissakin lajeissa hemoglobiinirajat estävät hypoksiaharjoittelun.

Syksyllä syntyi 100 kilometrin maailmanennätysaika

Hyvä osoitus Naukkarisen kunnosta oli viime marraskuussa, kun hän rikkoi sisäsoudun 100 kilometrin maailmanennätyksen Kuopiossa. Uusi ME-aika oli 6.06.06,1. Se tarkoittaa huikeaa 1.49,8 keskivauhtia 500 metrillä.

– Harjoittelin Saksassa lähes päivittäin kuuden tunnin ajan, joten 100 kilometriä ei tuntunut ollenkaan vaikealta saavuttaa.

Hänen kuntonsa on noussut tasaiseen tahtiin. Harjoittelujaksot Saksassa ja Tanskassa ovat tuoneet lisää kestävyyttä. Lisäksi alppiteltassa vietetty aika tehostaa kestävyyslajissa tarvittavaa lihasten hapenottokykyä ja suorituksesta palautumista.

Kokonaisvaltainen harjoittelu vaatii kuitenkin ennen muuta peruselintapoihin keskittymistä ja riittävää nukkumista. Kuormituksen ja levon on oltava tasapainossa ja aivojen on saatava vaihtelevia ärsykkeitä ja ruokavalion on oltava hyvä, Naukkarinen pohtii.

Tokioon on vielä aikaa ja matkaa. Viime vuoden kesäkuussa Naukkarinen siirtyi yksikkösoutuun ja teki tietoisen valinnan, että haluaa olla vain itse vastuussa suorituksen lopputuloksesta.

– Uskon, että pitkässä juoksussa mahdollisuuteni menestyä ovat parhaat yksikössä. Vakavasti ottaen voin sanoa, että maailmassa ei voi olla monta urheilijaa, joka panostaisi urheiluun yhtä paljon tai jonka valmentautumista olisi viety näin pitkälle.

Ensi kesän MM-kisoista pääsee miesten 2 000 metrin soudusta yhdeksän parasta Tokion olympialaisiin. Vuoden 2020 kevään olympiakarsinnoissa paikkoja jaetaan vielä kolme lisää.

Espanjan poliisi on ottanut kiinni huumeiden salakuljetusliigan, joka käytti drooneja tarkkaillakseen poliisien liikkumista La Linea de la Concepcionin satamakaupungissa Gibraltarin rajalla.

Poliisin mukaan huumeliiga tarkkaili droonien avulla sitä, liikkuiko satamassa poliiseja, jotta mereltä lähestyvän veneen hasis-lasti oli mahdollista purkaa rannalla tai satamassa. Poliisi kertoo pidättäneensä 12 ihmistä epäiltynä salakuljetuksesta. Kaikki pidätetyt ovat Espanjan kansalaisia.

Poliisi kertoo, että pidätettyjen joukossa oli henkilöitä, jotka olivat erittäin taitavia droonien lennätyksessä. Liigalta takavarikoitiin yksi drooni, radiotaajuuksia häiritsevä lähetin sekä huipputason älypuhelimia.

Liigan arvellaan salakuljettaneen Marokosta Espanjaan yli kuusi tonnia hasista viime kuukausien aikana ja ansainneen näin noin viisi miljoonaa euroa.

La Linea de la Concepcionin satamakaupunki sijaitsee Cádizin maakunnassa. Cádizin rannat ja satamat ovat huumesalakuljettajien tärkeimpiä reittejä Espanjaan ja edelleen muualle Eurooppaan. Niiden kautta kulkevat niin Marokon kannabiksen kuin Etelä-Amerikan kokaiininkin kuljetusreitit.

Kokkolassa sattunut museokorttelin tulipalo sulkee luonnontieteellisen museon Kiepin kuukausiksi. Museossa käy vuosittain 7 000 – 8 000 vierasta.

Rakennus on suojeltu, ja nyt mietitään, mitä sille tehdään. Ylin kerros on jouduttu purkamaan palopesäkkeiden sammuttamiseksi. Hirsikehikko pyritään kuitenkin turvaamaan.

Museokorttelissa sijaitsevat myös Pedagogio (vuodelta 1696), Lassanderin talo (1748) ja Näyttelyhalli (1818). Pedagogio on tiettävästi vanhin Suomessa kaupunkiympäristössä sijaitseva profaani puurakennus.

Kokoelmat kärsivät ainakin savusta ja vedestä

Vanhasta rakennuksesta saatiin pelastettua 30 000 perhosen kokoelma ja myös Veikko Salkion arkistot on saatu talteen. Salkion kokoelma ja Nissisen mineraalikokoelma taas sijaitsevat uudessa osassa, joka sekin kärsi vesivahinkoja.

Kokoelmien kunnosta ei kuitenkaan ole vielä tarkkaa tietoa.

Palo aiheutti mittavat vahingot. Myös Kiepin uusi osa on kärsinyt savu- ja vesivahinkoja. Vakuutus korvaa taloudelliset vahingot ja museon kiinni olemisen aiheuttamat menetykset.

Museotoimenjohtaja Kristina Ahmas luonnehtii tapahtunutta kauhuskenaarioksi, joka toteutui. Päällimmäiset tunteet ovat suru, kauhu ja paniikki.

– Olen pelännyt pitkään että jotain tällaista voi sattua. Tämä on niin tiiviisti rakennettu kortteli, ja siinä on niin korvaamattomia rakennuksia, että jos jollekin tapahtuu jotain, se on aivan katastrofi.

Ahmas on onnellinen sitä, että palo saatiin rajattua.

Päivystävä palopäällikkö Kari Paavola sanoi aiemmin, että yleissyttyminen oli lähellä. Pelastusviranomaiset saivat avattua rakenteita viime tingassa niin, että liekit eivät leimahtaneet laajemmalle. Ne olisivat uhanneet seuraavaksi Vohvelikahvilan rakennusta.

Kaupunginjohtaja Stina Mattila pitää paloa suurena menetyksenä kaupungille. Hän kertoi jo aiemmin aamulla, että kaupunki käy läpi kiinteistöjensä paloilmaisimet ja sähkölaitteet. Ensin huolehditaan kuitenkin kriisiavusta museon henkilökunnalle sekä museon kokoelmista.

Kohteessa oli automaattinen palohälytin, joka hälytti aamulla kolmen aikaan. Palo oli tuolloin kuitenkin ehtinyt levitä. Palonilmaisinta ei ollut lähellä paikkaa, josta palo sai alkunsa. Tarkka paikka tai syttymissyy eivät ole tiedossa.

Lumisade, pöllyävä lumi ja lauhtuva sää tekevät ajokelin vaikeaksi lähes koko maassa.

Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan aamupäivän aikana on luvassa Etelä-Suomeen lisää lunta, joka heikentää ajokeliä entisestään.

– Sakeimmillaan lumisade on tänään iltapäivällä, jolloin näkyvyys heikkenee ja ajokeli on erittäin haasteellinen. Lisäksi sään lauhtuminen lisää liukkautta lumen pakkautuessa, sanoo Kotakorpi.

Eilen iltapäivällä alkanut lumisade on tuonut pääkaupunkiseudulle noin kymmenen senttimetriä lunta. Kotakorpi ennustaa, että tämän päivän aikana lunta tulee maan etelä- ja keskiosiin 5-10 senttimetriä lisää.

Illalla lumisateita on luvassa Itä-Suomessa, missä on syytä varautua puustovahinkoihin ja mahdollisesti myös sähkökatkoksiin.

Erittäin huonon ajokelin varoitus on voimassa Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Huonon ajokelin varoitus on voimassa Rovaniemen ja Sallan korkeudelle asti, normaalista ajokelistä saadaan siis nauttia vain Lapin pohjoisosassa.

Sää on vaikuttanut myös raideliikenteeseen, ja suurin osa kaukojunista myöhästelee.

Sara Parikka on vasta 27-vuotias, mutta ehtinyt elämässään jo paljon. Hän on näytellyt Salatuissa elämissä 11 vuotta ja on yksi Suomen seuratuimmista some- ja blogitähdistä.

Sen lisäksi hänellä on 3- ja 4-vuotiaat tyttäret miehensä, näyttelijä Mikko Parikan kanssa.

Parikalta kysytäänkin usein, miten hän uskalsi perustaa perheen niin nuorena. Vastaus on, että "se tuntui vaan niin luonnolliselta ja ihanalta".

– Totta kai jännitti, mutta se ei liittynyt ikään. Ainoa mitä mietin oli se, että uskovatko ihmiset, että olemme tosissamme ja pystymme tähän. Onneksi olemme eläneet elämää juuri niin kuin me haluamme.

Parikka uskoo, että jos asiaa ryhtyy liikaa miettimään, koskaan ei ole oikea aika lapsille.

– En lähtisi liikaa pelkäämään lasten saamista nuorena. Olen itse saanut hirveästi lasten myötä myös uralla.

Väsymyksen korostaminen harmittaa

Sara Parikka kertoi Puoli seitsemän -haastattelussa nauttivansa lasten kanssa tavallisesta, mukavasta arjesta. Hän puhuu blogissaan ja somessa lapsiperhearjesta yleensä myönteisesti.

Se on tietoinen valinta ja vastaveto sille, että lapsiperhearkea kuvataan yleensä vain kielteisesti.

– Vanhemmilla on jäänyt päälle vähän sellainen yleinen läppä, että ”onpas kauheeta ja onpas väsynyt olo”. Vaikka sitten kaikki sanovat kuitenkin, että lapset on elämän tärkein asia.

Parikka jättää valittamisen siitä välistä pois ja hehkuttaa mielummin suoraan sitä, miten ihania lapset ovat.

Omakotitalon rakentaminen voi myös yhdistää

Parikoiden arjen harmoniaa uhkaa tänä vuonna alkava omakotitalon rakennusprojekti. Hirsitalo valmistuu pääosin ulkopuolisin voimin, mutta projekti tietää silti paljon työtä myös rakennuttajille.

Uhkakuvat rakentamisen raskaudesta eivät saa Sara Parikan positiivisuutta horjumaan.

– Olemme valmistautuneet projektiin tahdolla tehdä talo. Se riittää. Olemme mieheni kanssa aika samanluontoisia, joten uskon, että selviämme tästä. Rakentaminen ei ole välttämättä erottava tekijä, se voi olla myös yhdistävä asia, uskoo Parikka.

Katso Sara Parikan koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa:

Suomi, pohjoismaat ja muut vanhat liberaalit valtiot pitävät edelleen pintansa kansainvälisessä korruptiovertailussa. Korruptionvastaisen järjestön Transparency Internationalin vertailun kärkikolmikko ovat Tanska, Uusi-Seelanti ja Suomi. Kärkikymmenikköön mahtuvat myös Ruotsi ja Norja.

Yleisesti korruptio ei näytä kuitenkaan Transparencyn mukaan vähenevän. Järjestön mukaan korruption vastaiset ponnistelut ovat pysähtyneet monessa maassa, vaikka kansalaiset vaativat toimia.

Järjestön toimitusjohtajan Patricia Moreiran mukaan tämä liittyy demokratian kriisiin eri puolilla maailmaa.

– Ympäri maailmaa demokraattisia instituutioita uhkaavat usein autoritaarisuuteen tai populismiin taipuvaiset johtajat. Vallan rajoitteita ja kansalaisten oikeuksia on vahvistettava, Moreira sanoo järjestön tiedotteessa.

Esimerkeiksi tästä kehityksestä järjestö nostaa Unkarin ja Turkin, joiden kummankin pistemäärä vertailussa on pudonnut merkittävästi viiden viime vuoden aikana.

Erityistä huomiota järjestö kehottaa kohdistamaan Yhdysvaltoihin, joka putosi pitkästä aikaa korruptiovertailun 20 kärkimaan joukosta. Transparencyn mukaan Yhdysvalloissa "eettiset normit ovat rapautumassa vallan korkeimmalla tasolla".

Transparency Internationalin vertailussa on mukana 180 maata, ja se perustuu kyselytutkimuksiin ja asiantuntija-arvioihin. Tämän vuoden vertailussa vähiten korruptoituneeksi arvioitu Tanska saa 88 pistettä asteikolla 0–100 ja korruptoineimpana pidetty Somalia vain 10.

Järjestö on laskenut julkisen sektorin korruptoituneisuutta kuvaavaa indeksiä vuodesta 1995 lähtien.

Lisää aiheesta:

Vertailusta tarkemmin Transparency Internationalin verkkosivuilla

Ylen uutinen edellisvuoden vertailusta: "Uusi korruptiotutkimus vakava varoitus EU:lle" – Unkari alamäessä, myös Suomen pisteet laskeneet

Poikkeuksellisen laajasta salametsästystapauksesta on nostettu syytteet kolmea henkilöä vastaan.

Rikokset tehtiin Pietarsaaressa vuoden 2016 elokuusta toukokuuhun 2017. Alun perin salametsästyksestä epäiltiin kuutta nuorehkoa miestä ja naista. Kaikki ovat kotoisin Pietarsaaren seudulta.

Kahta henkilöä syytetään törkeästä metsästysrikoksesta ja luonnonsuojelurikoksesta. Heidän epäillään salametsästäneen 20 rusakkoa, 15 metsäkaurista, kolme valkohäntäpeuraa ja yhden ketun. Toinen syytetyistä oli tekohetkellä alaikäinen.

Luonnonsuojelurikossyyte liittyy noin 40 kalalokin metsästykseen. Kalalokki on rauhoitettu laji.

Kolmas syytetty oli syyttäjän mukaan mukana kolmen kauriin ja muutaman rusakon metsästyksessä. Hänen epäillään syyllistyneen salametsästykseen vuoden 2016 aikana.

Juttua korjattu 29.1.2019 13:05: Täsmennetty luonnonsuojelurikossyytettä. Syyte koskee kalalokkien metsästystä, ei salametsästystä.

Kuuden nuoren epäillään ampuneen auton ikkunasta noin 50 eläintä Pohjanmaalla – laaja salametsästystapaus eteni syyttäjälle Kymmeniä eläimiä salametsästettiin auton ikkunasta – metsästysseurat voivat hakea korvauksia

Eläinten ammuskelussa Pietarsaaressa käytettiin apuna valonheitintä

"Poikkeuksellista ja järjetöntä" – eläinten huviammuskelu auton ikkunasta saa täystyrmäyksen

Ylen tietojen mukaan SDP on kutsumassa muut oppositioryhmät neuvottelemaan vanhustenhoidon tilannetta koskevasta välikysymyksestä huomenna keskiviikkona. Muista oppositiopuolueista perussuomalaiset ja vihreät ovat ilmoittaneet olevansa välikysymyksessä mukana.

Vanhustenhoidon tilanne nousi julkiseen keskusteluun viime viikolla, kun Valvira keskeytti Esperi Caren hoivakodin toiminnan Kristiinankaupungissa laiminlyöntien takia.

Ongelmat eivät ole rajoittuneet vain Kristiinankaupunkiin. Ylen laajan selvityksen mukaan Esperin hoivakodeissa on ollut lukuisia epäkohtia, joita hoivakoteja valvova viranomainen on edellyttänyt korjaamaan. Yle on kertonut myös hoivajätti Attendon painivan samankaltaisten ongelmien kanssa.

Välikysymyksessä käsitellään vanhustenhuollon tilan lisäksi myös sote-uudistusta. SDP:n mukaan hallituksen ajama uudistus ei paranna vanhustenhuollon tilaa.

Myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Leena Meri viittaa sote-uudistukseen.

– Vanhustenhoidon tila on jo pitkään ollut kriisissä, eikä hallitus ole tehnyt mitään parantaakseen asiaa. Toteuduttuaan sote-uudistus vain heikentäisi tilannetta entisestään. Esperi Care:n toiminta on vain jäävuoren huippu, mitä hallituksen ajama markkinamalli tulee tekemään, Meri toteaa lähettämässään tiedotteessa.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto kertoo Ylelle vihreiden olevan mukana välikysymyksessä. Vihreiden mukaan esille tulleet laiminlyönnit osoittavat, millaisia ongelmia sote-uudistukselta on odotettavissa.

– Sote-uudistuksessa annetaan enemmän valtaa yksityisille ja kontrolli on heikko. Tämä on ollut meidän pelkomme tässä markkinamallissa koko ajan. Terveydestä ja vanhustenhuollosta tulee bisnestä ja se on huono asia, Haavisto sanoo.

Hallituksen mukaan esille tulleita tapauksia on yhdistetty sote-uudistukseen tarkoitushakuisesti.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk.) mukaan uudistuksessa perustettavat maakunnat vahvistaisivat valvontaa ja valinnanvapaus lisäisi omaisten mahdollisuuksia äänestää jaloillaan.

* Päivitetty klo 12.41, lisätty Pekka Haaviston kommentti ja tieto vihreiden kannasta.

Lisää aiheesta:

Yhdeksän kysymystä peruspalveluministeri Annika Saarikolle – ”Miksi Esperi Caren toimintaan ei puututtu aiemmin?”

Terveyspalveluyritys Esperi Caresta on kirjoitettu paljon viime päivinä, eikä se ole ihme. Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto Valvira kertoi perjantaina, että se keskeyttää yrityksen toiminnan Kristiinankaupungissa.

Harvinaisen päätöksen taustalla ovat useat epäkohdat yksikön toiminnassa, eivätkä ongelmat koske pelkästään Kristiinankaupungin yksikköä. Julkisuuteen levisi myös tieto, että yhden henkilön epäillään kuolleen hoitovirheen takia.

Asian vastuuministeri on perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.), joka vastasi Ylen kysymyksiin aiheesta.

1) Esperi Carella on ollut vaikeuksia aiemmin täyttää velvoitteitaan ja yhden henkilön epäillään kuolleen hoitovirheen takia – Miksi ongelmiin ei ole puututtu aiemmin?

– Kristiinankaupungin tapauksen, joka nyt on tikunnokassa, valvontaviranomainen tutkii perusteellisesti. Heillä on paljon muutakin selvitettävää Esperi Caren kanssa.

– Valvonnan ketju on kolmiosainen. Ensiksi on omavalvonta sekä julkiselle että yksityiselle hoivakodille. Tällaiset tapaukset rapauttavat luottamusta siihen.

– Toinen taso on palveluiden tilaajan ja maksajan valvonta, eli tässä tapauksessa Kristiinankaupungin oma vastuu.

– Valvontaviranomainen, Valvira valtakunnallisesti ja avi (aluehallintovirasto) paikallisesti, on valvonnan järein muoto, joka on nyt käyttänyt valvojan terävintä asetta eli yksikön sulkemista. Tähän toimenpiteeseen on ryhdytty varmasti hyvistä syistä, mutta monen yrityksen jälkeen.

– Valvonnan ketju on moniportainen ja lähtee siitä perusluottamuksesta, että jokainen palvelutuottaja noudattaa lakia, mutta tämä tapaus osoittaa, että näin ei ole.

2) Kenellä on vastuu asiasta?

– Lähtökohtaisesti vastuu on Kristiinankaupungilla. Kunta on vastuussa asukkaidensa palveluista.

– Kukaan ei voi, totta kai, väistää vastuutaan. Valvontaviranomainen on vasta viimesijainen ratkaisu. Olemme ministeriönä vastanneet laatusuosituksista. Eduskunta on hyväksynyt vanhuspalvelulain. Totta kai reunaehdoista kantavat vastuun eduskunta ja maan hallitus, mutta yksittäisestä, Kristiinankaupungin hoivakodista kantaa vastuun kunta.

– Tämän vuoksi pidän erittäin tärkeänä, että maakuntapohjainen sote (sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus) kyettäisiin tekemään, koska se takaisi vahvemmat järjestäjät.

3) Pitäisikö yrityksille, joilla on vaikeuksia täyttää velvoitteitaan, ottaa kovemmat keinot käyttöön?

– Puolet palveluista hankitaan yksityisiltä yrityksiltä, ja minua harmittaa tämä kohu sellaisten yritysten puolesta, jotka tuottavat hyvää laatua. Pitää muistaa, että myös julkisella palveluilla on ollut ongelmia. Edellinen iso kohu valvontaviranomaisella liittyi Kupittaan sairaalaan. On epäreilua leimata koko yksityinen toimiala.

– Kovin mahdollinen keino on otettu Kristiinankaupungissa käyttöön, valvontaviranomainen on sulkenut yksikön. Ehkä kaikkein kovin on se, että kunta tekisi ratkaisun ettei enää hanki palveluita tällaiselta toimijalta, mutta Suomessa on vapaus yrittää.

4) Onko hoidon valvonnassa ongelmia?

(Kertaa kolmiportaisen ketjun.)

– Ei Suomi voi muuttua sellaiseksi maaksi, että ajattelemme kaikkien ongelmien ratkeavan valvojia lisäämällä.

5) Onko mahdollista, että vastaavia tapauksia on enemmän?

– Kaikki se mitä julkisuudessa nyt on, ei herätä minussa luottamusta, ja suututtaa varmasti monia suomalaisia, myös minua.

– Valvontaviranomainen kertoo, että heillä on paljon selvitettävää Esperi Caren kanssa, joten tästä voi päätellä... Missään nimessä emme voi ajatella, että Kristiinankaupunki on yksittäinen tapaus. Vastaus on kyllä, näitä voi olla enemmänkin.

6) Valvira on siis keskeyttänyt yrityksen yksikön toiminnan. Pitäisikö siihen olla matalampi kynnys?

– Luotan valvontaviranomaiseen. He tietävät, missä kohtaa näin pitää menetellä. Kannatan oikeusvaltiota, jossa julkiselle tai yksityiselle toimijalle annetaan ensin mahdollisuus korjata virheensä. Näin on tapahtunut monissa paikoin valvonnan seurauksena.

7) Kuinka vakavana pidät rikkomuksia, joita Esperi Caren toiminnassa on ollut? (Liian vähän henkilökuntaa, lääkehoitoon osallistuneilla ei ole ollut tarvittavia lupia, vanhuksia kohdeltu kaltoin ja hoitopaikoissa on ollut likaista)

– Valvontaviranomaisella on tutkinta kesken, mutta se kaikki mitä tiedän julkisuuden kautta pidän täysin hyväksymättömänä. Mennään ikäihmisten hoivan ytimiin, potilasturvallisuuteen ja ihmisarvoon.

– Erityisenä kipukohtana näen keskustelun haamuhoitajista, eli harhaanjohtavan raportoinnin siitä minkä verran henkilöstöä todellisuudessa on vanhusten kanssa. Uskon, että löydämme ratkaisun ilmiön pois kitkemiseen. Olen kutsunut perjantaiksi koolle kaikki keskeiset toimijat.

8) Esperi Care on kamppaillut kannattavuuden ja tuottovaatimusten kanssa – Ajatteletteko, että tässä on kyse laajemmasta rakenteellisesta ongelmasta, kun yritykset tulevat sosiaali- ja terveysalalle?

– Ovat jo tulleet, puolet vanhusten ympärivuorokautisesta hoivasta on yksityisten toteuttamaa.

– Vanhusten hoiva ei ole mitä tahansa bisnestä. Emme voi kieltää vastuullista voiton tavoittelua. Se kirittää parhaimmillaan laatua, kun muodostuu vertailukohtia.

– Mutta ahneutta en voi hyväksyä. Jos samalla on tehty merkittäviä voittoja sijoittajille sekä omistajille, poljettu hintoja ja toteutettu huonolaatuista hoivaa, yhtälö on täysin kestämätön.

9) Sote-uudistus lisää yritysten painoarvoa alalla. Pitäisikö uudistuksessa ottaa takapakkia?

– Uudistus pitää hyväksyä, jotta sisältökysymyksiä päästään vihdoin käymään läpi. Rakenteista on riidelty kymmenen vuotta.

– Kuten aiemmin sanoin, isommat vastuunkantajat, maakunnat vahvistavat valvontaa.

– Olisiko tällainen toiminta voinut jatkua Kristiinankaupungissa valinnanvapauden ollessa voimassa, vai olisivatko omaiset äänestäneet jaloillaan ja siirtäneet vanhuksensa omatoimisesti muualle?