Oululainen Timo Heikkinen osallistui Namibian itsenäistymistä ja vaaleja turvanneeseen UNTAG-rauhanturvaoperaatioon vuosina 1989-1990. Vaikka operaatio oli yksi Yhdistyneiden kansakuntien onnistuneimpia, se ei ollut sitä Heikkiselle.
Suomalaisten rauhanturvaajien piti siirtyä Namibiaan huhtikuun alussa 1989, mutta Lounais-Afrikan vapauttamiseen tähdänneen SWAPO-sissiliikkeen vallankaappausyritys viivytti lähtöä.
– Me odotimme Suomessa että, mitähän tästä oikein tulee, sillä sanomalehdet olivat täynnä raatoja ja muuta, Heikkinen, 64, muistaa.
Suomalaiset pääsivät Namibiaan tilanteen rauhoituttua noin viikkoa myöhemmin. Ensimmäisten paikan päällä hoidettavien asioiden joukossa oli saunan rakentaminen.

UNTAG-operaatio sujui aikataulun mukaisesti ja Namibia pääsi itsenäistymään rauhanomaisesti.
– Mitään suurempia hässäköitä siellä ei oikeastaan vuoden aikana tapahtunut.
– Meitä suomalaisia siellä oli noin 950. Kutsumme itseämme itsenäisen valtion tekijöiksi, komppanian vääpelinä toiminut Heikkinen jatkaa.
Onnettomuus loppumetreillä
Suomessa lomaillut Heikkinen palasi Namibiaan tammikuun lopussa 1990. Tarkoituksena oli palata vielä Suomeen muutaman viikon kuluttua, sillä lomapäiviä oli jäljellä.
– Tapasin päällikön Grootfonteinissa ja hän sanoi minulle, että lomasuunnitelmani muuttuvat, enkä pääsekään takaisin Suomeen, sillä pataljoonasta on tullut käsky aloittaa operaation purkaminen.

Ennen operaation purkua Heikkinen ehti kuitenkin käyttää lomapäivänsä naapurivaltio Etelä-Afrikassa. Siellä hän osallistui kohtalokkaaksi osoittautuneeseen pelastusharjoitukseen, jossa noudettiin kuviteltuja potilaita maasta helikoptereilla.
– Helikopterimme polttoainejärjestelmään tuli kaksi teknistä häiriötä yhtä aikaa. Viimeiset sanat, mitkä muistan pilotilta, olivat "nyt mennään". Sitten tultiin ketoon.
Häiriöiden ilmetessä helikopteri lensi muutaman kymmenen metrin korkeudella. Jos korkeutta olisi ollut enemmän, olisi niin sanottu autorotaatiolasku ollut mahdollinen, mutta nyt siihen ei jäänyt aikaa.
– Pilotti kuoli miltei välittömästi. Minä mietin turvavöissä, että kunhan helikopteri ei syttyisi tuleen.
Uudenlainen elämä
Helikopteri ei suomalaisen onneksi syttynyt. Heikkinen evakuoitiin onnettomuuspaikalta Etelä-Afrikan ilmavoimien komentajan henkilökohtaisella helikopterilla sairaalaan Pretoriaan, missä hän vietti seuraavat kuusi viikkoa.
– Sen jälkeen annettiin lupa siirtää minut Suomeen ja pääsin ambulanssikoneella Helsinkiin. Sitten alkoi uudenlainen elämä. Helmikuun 15. päivä tulee 29 vuotta vammautumisestani.

Heikkinen sai onnettomuudessa selkäydinvamman, jonka takia hänen alaraajansa halvautuivat. Elämä pyörätuolissa ei ollut aluksi helppoa. 1990-luvun alussa ei tunnettu esteettömyyttä samalla tavalla kuin nyt.
– Olin vielä kaksi kuukautta kotiintulon jälkeen panttivankina, kun kaupunki ei saanut tehtyä liuskaa kotiini.Lopulta sain auton ja elämä alkoi uudestaan, enkä ollut enää riippuvainen mistään.
Kävelyrobotti lievittää kipua
Vuonna 2012 Heikkinen oli kolmen vammautuneen kriisinhallintaveteraanin kanssa pilotoimassa Laitilan terveyskotia, minne oli hankittu uutena kuntoutuslaitteena kävelyrobotti.
– Suhtauduin varsin skeptisesti siihen, onko robotista minulle mitään hyötyä. Ensimmäisen kerran käveltyäni ajattelin, tämähän on aivan käsittämätön hyvä laite.

Heikkisen kivut johtuvat hermojuurien puristuksesta selkärangassa. Kävelyrobotissa mies istuu eräänlaisessa pussissa, joka venyttää selkää samalla kun robotti kävelyttää jalkoja.
– Se avaa puristusta ja helpottaa kipujani. Olen kävellyt 4,5 vuoden kuntoutushoitojen aikana noin 300 000 askelta. Matkana se tekee lähes 300 kilometriä.
Yksittäisten 40 minuutin kuntoutushoitojen aikana Heikkinen kävelee noin 1,6-1,8 kilometriä. Hänen kävelyvauhtinsa on rivakka, joskin laitteella ei hänen mukaansa pääse kunnollista marssinopeutta.
– Marssilaulusta tulee tässä vähän hidas, Heikkinen toteaa täräytettyään ilmoille muutaman tahdin Valalaulua.
Uusi robotti lähellä kotia
Heikkinen reissasi vuosia kävelyrobottikuntoutuksessa Torniossa. Viime lokakuussa matka lyheni huomattavasti, kun Verve Oulu Kuntotalolle hankittiin uusi kävelyrobotti.
– Meillä on tässä erikoisuutena lisäosa, joka mahdollistaa lantion kierron, painon kevennyksen ja ylävartalon käytön kävelyn aikana. Eli kävelystä tulee todella luonnollista, kertoo palvelupäällikkö Seija Hirsilä Verve Oulu Kuntotalolta.

Huipputeknologiaa hyödyntäviä kävelyrobotteja on Suomessa yhdeksän kappaletta, suurin osa yksityisissä hoitolaitoksissa ja osa keskussairaaloissa. Oulussa laitteesta on saatu henkilökunnan mukaan positiivisia asiakaskokemuksia. Suurin käyttäjäkunta ovat erilaisista aivotapahtumista, kuten aivoinfarkteista kuntoutuvat potilaat.
– Kuntoutus perustuu runsaisiin toistomääriin, joilla saadaan aivojen muovautuvuutta tehostettua. Niitä välittömiä hyötyjä on tietenkin hankala sanoa, mutta kun harjoitusta tehdään tarpeeksi pitkään, niin tiedetään sen tehostavan kuntoutumista ihan selvästi, fysiatri Pekka Minkkinen sanoo.
Timo Heikkinen suhtautuu kuntoutushoitoonsa realistisesti. Hänelle kävelyrobotti lievittää kipua, mutta ihmeitä se ei tee.
– Minähän en ikinä tule kävelemään. Jotkut sanovat, että kun tarpeeksi uskot, niin vielä kävelet. Paskat, kun selkäydin on poikki, niin se on poikki.
Rauhanturvaaminen sydämessä
Heikkinen on edelleen aktiivisesti mukana rauhanturvaajien toiminnassa. Hän toimii Loukkaantuneet kriisinhallintaveteraanit ry:n ja Oulun seudun rauhanturvaajat ry:n puheenjohtajana. Paikallisyhdistyksessä on hieman yli 300 jäsentä.

Yhdistyksen toimintaan kuuluu esimerkiksi rekry-tapahtumia, joissa opiskelijat pääsevät kyselemään Heikkiseltä rauhanturvaamisesta. Nuorten kiinnostus lämmittää vanhan vääpelin sydäntä.
– Pystymme kertomaan, mitä rauhanturvaaminen todellisuudessa on. Ihmisillä on hyvin pitkälle sellaisia ajatuksia, että nehän ovat kaikki jotain Rambo-jätkiä. Me olemme normaaleja ihmisiä, jotka ajattelevat asioista suurin piirtein samalla tavalla.
Juttua korjattu 29.1.2019 klo 12.30: Timo Heikkinen reissasi vuosia kävelyrobottikuntoutuksessa Torniossa, ei Raahessa, kuten jutussa aikaisemmin luki.