Turun Kakolanmäen rinnehissi eli funikulaari nostettiin raiteilleen torstaina. Projektin aikataulu on venynyt ja hinta on tuplaantunut alkuperäisestä 2,5 miljoonasta eurosta yli viiteen miljoonaan euroon. Lopputuloksesta turkulaiset ovat saaneet ilon irti sosiaalisessa mediassa siinä määrin, että "paavinkuljetusvaunusta" on uutisoitu Venäjää ja Singaporea myöten.
Venäläinen uutiskanava RT kertoi perjantaina nettisivuillaan funikulaarista, joka kanavan mukaan muistuttaa enemmän "sotilaiden kuljetukseen suunniteltua panssariajoneuvoa" kuin turisteille tarkoitettua kiskoköysirataa.
RT:n uutisen taasen havaitsi singaporelainen The Straïts Times, jonka mukaan tyylikkään kulmikkaaksi ja lasiseinäiseksi alun perin suunniteltu funikulaari osoittautuikin tummanharmaaksi metallilaatikoksi.
Yle Uutiset kertoi lokakuussa, että vuonna 2016 käynnistyneen hankkeen ensiarviot hinnasta olivat noin 2,5 miljoonaa euroa, mutta syksyllä kokonaishinnan sanottiin olevan noin 5,4 miljoonaa euroa.
Kakolanmäen rinnehissin alkuperäinen havainnekuva poikkeaa monen mielestä varsin paljon todellisuudesta.
Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) esittää, että vastaanottokeskuksissa järjestetään turvapaikanhakijoille kurssikoe suomalaisen yhteiskunnan tuntemuksesta. Nykyisin jokaisen yli 16-vuotiaan turvapaikanhakijan on suoritettava peruskurssi, jolla hän perehtyy suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöihin.
Mykkäsen mielestä kurssille osallistuminen ei yksin riitä, vaan on tarpeen varmistaa, että opetukset on sisäistetty.
– Tämä ei tietenkään ratkaise kaikkea, mutta varmistamalla, että opetukset on tosiaan ymmärretty, meillä on parempi perusta kohdentaa järeitä toimia niille henkilöille, jotka eivät noudata sääntöjä, Mykkänen sanoo tiedotteessa.
Mykkäsen ehdotus valtion vastaanottokeskuksissa järjestettävän tietokonepohjaisen kurssikokeen pilotoinnista sisältyy sisäministeriön lisätalousarvioesitykseen. Hallituksen on määrä kertoa lähiaikoina muistakin toimista seksuaalirikosten ja ulkomaalaistaustaisten tekemien rikosten ehkäisemiseksi.
Kokoomus on tyhmä, demarit pöljiä, vihreät älyttömiä ja kepu pettää taas!
Vasemmisto rahastaa vanhuksia. Porvarit ei välitä ikäihmisistä!
Nämä ovat tiivistelmiä viime päivien Twitter-keskustelusta.
Mistä tietää että vaalit lähestyvät? Siitä, että verkon möläyttelykampanjat pahenevat.
Oma lukunsa ovat möläyttelijäehdokkaat, jotka yhä äänekkäämmin keksivät avauksia, joilla saisivat jonkinlaisen kohun aikaiseksi.
Trumpilainen ajattelu toimii: ei väliä, mitä sanotaan, kunhan saadaan aikaan reaktioita ja kohua.
Kun soppaan iskevät kauhansa vielä mahdollisesti trollit, touhu somessa saattaa tihentyä entisestään vaaleja kohti. Ruotsin vaaleissa sotkua pyrkivät saamaan aikaan äärioikeisto ja venäläinen media.
Kantakaupungissa asuville yli 50-vuotiaille voisi kertoa nyt talvisaikaan, että minäpä poliitikko panen aurauksen kuntoon! Lähiöiden sinkuille sama poliitikko voisi viestiä vaikka halvemmista asunnoista tai hyvistä kulkuyhteyksistä.
Somea voi vaaleissa hyödyntää monella tavalla.
Olen nähnyt ehdokkaan kyselevän Facebookissa seuraajiensa mielipiteitä siitä, miten johonkin asiaan tulee suhtautua. Enemmistön toiveita haistelemalla on sitten hyvä muodostaa miellyttävä mielipide.
Aina ei kannata edes muodostaa yhtä vankkaa mielipidettä. Taitava poliitikko voi käyttää myös mikrotargetointia ja tarjota kaikille kaikkea.
Helsingin Arabianrannassa asuville jalkapallosta kiinnostuneille perheenisille voisi Facebookista ostaa silmäpareja postaukselle, jossa luvataan tekonurmia Arabianrantaan. Kantakaupungissa asuville yli 50-vuotiaille voisi kertoa nyt talvisaikaan, että minäpä poliitikko panen aurauksen kuntoon! Lähiöiden sinkuille sama poliitikko voisi viestiä vaikka halvemmista asunnoista tai hyvistä kulkuyhteyksistä.
Tätä kutsutaan mikrotargetoinniksi. Ja se on älyttömän helppoa. Mikrotargetoinnin avulla voidaan luoda juuri sinulle (henkilökohtaisesti) räätälöity viesti.
Sanon kokemuksesta, sillä olen itsekin tehnyt kohdennettua mainontaa Facebookissa.
Kun julkaisin ensimmäisen kirjani, maksoin 17 euroa siitä, että Facebook näytti kirjasta kertovan postauksen 1947 ihmiselle. Valitsin 22-64-vuotiaita pääkaupunkiseudulla asuvia miehiä ja naisia, jotka olivat kiinnostuneet kirjallisuudesta ja japanilaisesta ruoasta. Jos olisin halunnut, olisin voinut valita vaikka turkulaiset pesäpallosta ja kahvista kiinnostuneet isoäidit.
Näin helppoa on mainosten kohdentaminen Facebookissa.
Suoramarkkinointi ihmisille ei ole koskaan ollut näin helppoa. Se on kätevää ja mukavaa, mutta ei täysin ongelmatonta.
Tähän saakka mikrotargetoinnista ja algoritmisesta vallasta ovat hyötyneet eniten kaupallisia tuotteita mainostavat tahot, mutta some on myös poliittisen vallankäytön vahva väline.
Poliittinen mikrotargetointi voi tarkoittaa sitä, että samoissa vaaleissa ihmiset saavat aivan erilaiset käsitykset vaalien teemoista. Kaiken meistä somessa ja netissä kerätyn tiedon perusteella meidät voidaan profiloida ja meille voidaan markkinoida poliittisia teemoja, jotka kiinnostava juuri meitä. Minä ja naapurini saamme aivan erilaista tietoa vaaliteemoista.
“Kärjistäen voi sanoa, että ihmiset elävät fyysisesti samassa yhteiskunnassa, mutta virtuaalimaailmassa täysin erilaisissa yhteiskunnissa, joissa on täysin erilaiset ongelmat. Vielä huonompi tilanne on jos mikrotargetoidulla viestinnällä voidaan vähentää joidenkin ihmisryhmien halukkuutta osallistumiseen, vaikkapa äänestämiseen”, kirjoittaa Ylen News Labia vetävä Jukka Niva.
Tästä mikrotargetoinnista kohutussa Facebookin Cambridge Analytica -tapauksessa oli kyse. Cambridge Analytica profiloi ihmisiä ja käytti tietoja täsmämainontaan. Trumpin vaalikampanjassa tehtiin 50 miljoonalle ihmiselle juuri heille sopivat mainokset profiloinnin perusteella.
Emme voi myöskään luottaa siihen, että algoritmisen vallan käyttäjät olisivat huolissaan algoritmin tasa-arvosta tai eriarvoistavista vaikutuksista.
Meille tavallisille kansalaisille on ongelma, että algoritminen vallankäyttö on vaikeasti hahmotettavaa.
Emme me yleensä osaa sanoa, millä perusteella meille jotain mainosta tai poliittista viestiä esitetään. Algoritminen valta ei ole läpinäkyvää.
Suoraan sanoen emme tiedä, miten meitä ohjataan hienovaraisesti tekemään valintoja, vaikka ymmärtäisimme periaatteet. Emme voi myöskään luottaa siihen, että algoritmisen vallan käyttäjät olisivat huolissaan algoritmin tasa-arvosta tai eriarvoistavista vaikutuksista. Saati siitä, että kukaan valvoisi sitä.
Heikki Valkama
Kirjoittaja vetää Ylen digitalisaatio- ja tulevaisuustoimitusta. Hän on myös Ylen sisältöpäällikkö ja kirjailija.
Unkarissa maan oikeistopääministeri Viktor Orbán haluaa naisten synnyttävän enemmän lapsia.
Orbán on kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan sanonut syntyvyyden kasvattamisen olevan Unkarille parempi ratkaisu kuin maahanmuutto.
Orbánin ehdotus on tuloveron poistaminen naisilta, jotka synnyttävät vähintään neljä lasta. Lisäksi Orbán haluaa tukea tuetuin lainoin perheitä, joissa on vähintään kaksi lasta.
Lainatukea myönnettäisiin käytettyjen asuntojen sekä autojen ostamista varten.
Orbánin mukaan alle 40-vuotiaat naiset, jotka menevät ensi kertaa naimisiin, voivat saada valtion tukeman 10 miljoonan forintin (reilut 31 000 euron) lainan.
Kun lainan ottanut nainen synnyttää toisen lapsen, mitätöidään velasta kolmasosa. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen koko velka mitätöidään.
Hoivayhtiö Esperi Caren nuorille vammaisille tarkoitettu osasto suljettiin toistaiseksi Helsingin kaupungin tehtyä tarkastuskäynnin. Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtajan Juha Jolkkosen mukaan kaupunki aikoo lisätä alalla valvontaa ja tarkastuskäyntejä. Näin riippumatta siitä tuleeko ilmoituksia vai ei.
Suljettu osasto on Esperi Yhteiselon yksikössä. Täysi-ikäisten osasto suljettiin, mutta alle 18-vuotiaiden osasto jatkaa toimintaansa. Asiasta kertoi ensin Helsingin Sanomat.
– Uskon, että laatu on Helsingissä pääosin kunnossa, mutta en voi varmuudella tietää, sanoo Jolkkonen.
Hänen mukaansa Esperi Yhteiselon tapauksessa ongelmat liittyivät hoidon toteutukseen, henkilöstön määrään ja osaamiseen, lääkehoitoon ja apuvälineisiin. Erityisesti asiakasturvallisuutta vaarantavia tilanteita ei ole Jolkkosen tietoon tullut.
– Kaikilla työntekijöillä ei ollut riittävästi koulutusta tai lääkehoitolupia. Jos yksikkö ei voi jatkaa toimintaansa, niin onhan siinä silloin merkittäviä puutteita.
Jolkkosen mukaan tarkastus päätettiin tehdä sen jälkeen, kun omaiset olivat ilmoittaneet ongelmista.
Vuoropuhelu toimii, mutta niin ei käynyt Esperi Yhteiselon kohdalla
Hänen mukaansa Helsingin kaupungilla on vanhus- ja vammaispalveluissa muihin kuntiin verrattuna hyvä tilanne, koska se ei ole riippuvainen yhdestä tai muutamasta palveluntuottajasta. Jolkkonen sanoo, että omaiset ilmoittavat puutteista muutamia kertoja viikossa ja tarkastuksia tehdään kymmeniin yksiköihin vuosittain.
– Emme joka päivä voi olla tekemässä tarkastuksia, mutta teemme varmasti laadunvalvontaa paremmin kuin moni muu kunta pystyy tällä hetkellä. Helsingissä yleisesti asiat ovat hyvin.
Hänen mukaansa omaisten tekemään ilmoitukseen reagoinnin ripeys riippuu siitä, kuinka huolestuttava ja vakava viesti on.
– Vakavissa tapauksissa reagoimme välittömästi, siis päivissä.
Jolkkosen mukaan Helsingissä vuoropuhelu kaupungin ja palveluntuottajien kanssa toimii, mutta Esperi Yhteiselon tapauksessa näin ei tapahtunut.
– Vuoropuhelu ei ole toiminut riittävän hyvin niin, että palveluntuottaja olisi itse tuonut jo aikaisemmin esille vaikeutensa laadun turvaamisessa tai esimerkiksi asiakkailta ja omaisilta heille tulleet palautteet.
Tervettä kilpailua tuottajien kesken
Jolkkonen pitää esimerkiksi vanhusten hoitokodeissa ilmenneitä ongelmia vakavina ja hätkähdyttävinä. Hänen mukaansa ongelmien ratkaisu lähtee siitä, että hoitolaitoksissa ongelmat voidaan tuoda esille ja niihin voidaan puuttua. Jos näin ei tapahdu, on omaisen tai työntekijän pystyttävä tekemään ongelmista ilmoitus korkeammalle taholle.
Mitä enemmän näitä asioita saataisiin näkyväksi, sitä enemmän yksiköt julkaisisivat omia laatutietoja asiakastyytyväisyydestä tai työntekijöiden hyvinvoinnista, sanoo Jolkkonen.
– Se aiheuttaisi tervettä kilpailua tuottajien kesken. Kilpailtaisiin laadulla ja sana kiirisi, mikä yksikkö on hyvä ja mikä ei.
Nuorten vammaisten osastoa pyörittävä Esperi Care on eri linjoilla kaupungin kanssa. Yhtiön mielestä Yhteiselossa tehdyt ratkaisut perustuvat Esperi Caren omavalvonnan johtopäätöksiin, ei Helsingin kaupungin päätökseen.
– Osana suunnitelmaa Esperi Care esitti, että toistaiseksi toiminnot keskitetään yhteen kerrokseen, jotta pystytään takaamaan riittävän henkilöstömäärä sekä hyvän ja turvallisen hoidon, sanoo aluejohtaja Kimmo Karvonen Esperi Caresta.
Hänen mukaansa neuvottelut kaupungin kanssa käytiin hyvässä hengessä.
Lisätty: Esperi Caren kommentit su 10.2. klo 16.30.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen haluaa järeämpiä keinoja vanhustenhoidon laiminlyöntejä tehneitä yhtiöitä vastaan. Hänen mukaansa helmikuun alussa hoiva-alan toimijoiden kanssa sovitut 25 toimenpidettä eivät välttämättä riitä.
– On syytä selvittää väärin toimineihin yhtiöihin kohdistuvia sanktioita mahdollisten sopimussanktioiden lisäksi. Voidaanko pahoista hoivapalveluvelvoitteiden laiminlyönneistä asettaa esimerkiksi yhteisösakko ja tilapäinen kielto voitonjaolle, Kaikkonen sanoo tiedotteessaan.
Hän haluaa oikeusministeri Antti Häkkäsen (kok.) selvittävän nopeasti mahdolliset sanktiot yhtiöille ja myös tarvittavat lakimuutokset.
– Nyt esille tulleiden laiminlyöntien selvitys tulisi aloittaa pikaisesti erityistarkastuksilla. Erityistarkastusten kustannukset tulisi sälyttää yhtiöiden vastuulle, Kaikkonen vaatii.
Oikeusministeri Häkkänen lähetti sunnuntai-iltapäivällä tiedotteen, jossa hän vaatii nykyistä kovempia sanktioita hoivayhtiöille laiminlyönneistä ja parempaa valvontaa.
– Esimerkiksi vanhuspalvelulain uudistuksessa voitaisiin lisätä lakiin uusi vanhuspalvelurikkomusta koskeva säännös. Vanhuspalvelurikkomuksesta tulisi voida määrätä sakkoja laiminlyönneistä.
Häkkänen sanoo, että vanhusten laiminlyönnit ja epäasiallinen kohtelu voivat täyttää jo nykyisin useiden rikosten tunnusmerkistöä.
– Esimerkiksi heitteillepanon, petoksen ja väärennöksen tunnusmerkistö voi täyttyä eri toimenpiteissä. Jos esimerkiksi tavoittelee taloudellista hyötyä ilmoittamalla haamuhoitajia, voi tulla kyseeseen rikoslain mukainen petos. Rikosvastuun on toteuduttava, Häkkänen toteaa.
Kaikkosen ehdotukseen ministeri Häkkänen ei ottanut suoraan kantaa, vaan siirsi palloa keskustaministerin Annika Saarikon johtamalle sosiaali- ja terveysministeriölle ja vaati sitä tekemään vanhuispalveluiden korjausohjelman.
Häkkäsen mukaan korjausohjelmassa muun muassa hoitajien määrää lisätään ja kuntapäättäjät kantavat vahvemmin vastuuta vanhuspalveluista.
Kaikkosen ehdotus saa tukea pääoppositiopuolueesta
SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kannattaa keskustalaisen kaimansa ehdotusta vanhustenhoidon erityistarkastuksista ja sanktioiden koventamisesta hoitoa pyörittäville yrityksille.
Kuitenkin demaripomo arvostelee iltapäivällä lähettämässään tiedotteessa hallituksen epäselvää linjaa vanhustenhoidossa.
– Samaan aikaan kun yritykset sitoutuivat laittamaan asiansa kuntoon, toisaalla laiminlyönnit jatkuivat kuten ennenkin. Vähintä mitä voi odottaa on, että hallitus kokoaa rivinsä ja kertoo pikaisesti yhteisen linjauksen vanhustenhoidon valvonnasta, Lindtman painottaa.
Viime aikoina vanhushoidossa on tullut esiin useita räikeitä laiminlyöntejä. Varsinkin vanhusten hoitopalveluita järjestävien Esperi Caren ja Attendon toiminta on ollut vahvasti keskustelunaiheena.
Yhdysvaltain musiikkialan ammattilaisten yhdistys, The Recording Academy jakaa Grammy-palkinnot vuosittain erityisistä ansioista musiikin alalla. Ne ovat yhtä merkittäviä tunnustuksia kuin elokuva-alan Oscarit.
Palkintosarjoja on useita. Niistä tärkeimpiä ja arvostetuimpia ovat vuoden albumi, vuoden levytys ja vuoden laulu sekä paras uusi artisti.
Viime vuonna huomiota herätti naisehdokkaiden vähäisyys. Nyt tilanne on toinen. Jokaisessa pääkategoriassa palkinnosta kilpailee monta naista.
Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös Grammy-seremonian juontaja, yhdysvaltalaislaulaja, pianisti ja näyttelijä Alicia Keys. Hän on itse saanut aikaisemmin 15 Grammyä, mutta emännöi tilaisuutta nyt ensimmäistä kertaa.
Keys on kertonut olevansa erityisen innoissaan tämänvuotisista "uskomattomista naisehdokkaista".
Rap-artisti Kendrick Lamarilla on kahdeksan Grammy-ehdokkuutta.AOP
Tuoko rakkautta tihkuva elokuva myös musiikkipystit?
Eniten ehdokkuuksia, peräti kahdeksan, on rap-artisti Kendrick Lamarilla. Lauluntekijää ja levytuottajaa pidetään yhtenä sukupolvensa parhaana hip hop-artistina.
Toiseksi eniten, seitsemän ehdokkuutta, on rap-artisti Drakella.
Myös laulaja Lady Gaga ja näyttelijä Bradley Cooper ovat ehdolla useissa Grammy-kategorioissa. Romanttisessa musiikkielokuvassa AStar Is Born kuultu, hitiksi noussut Shallow kilpailee vuoden laulun tittelistä.
Yhdessä Lady Gaga ja Cooper ovat myös ehdolla parhaaksi pop duoksi.
Cooperille Grammy-ehdokkuus on ensimmäinen, mutta Lady Gaga on palkittu useita kertoja.
Vuonna 2018 yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja tuottaja Bruno Mars kahmi kaikkiaan kuusi Grammya. Niistä yksi oli vuoden laulun palkinto kappaleesta That's What I Like.
Nousevan tähden palkinnon sai viime vuonna kanadalainen Alessia Cara.
Isä käynnisti auton ja käänsi nokan kohti Venäjää.
– Siinä hetkessä elämäni muuttui, venäläinen Kirill Sultanshin muistelee.
Hän oli 16-vuotias ja jäi yksin Tampereelle, ilman sukulaisia tai tuttavia. Alkamassa oli uusi elämä Suomessa.
Sultanshin oli jo nuorena päättänyt päästä Suomeen opiskelemaan.
– Isä oli muusikko ja soitti haitaria ja kävimme perheen kanssa Suomessa useita kertoja. Rakastuin tähän maahan jo nuorena.
Kouluhaaveiden ongelmana oli raha. EU- ja ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta peritään lukukausimaksuja ja Sultanshinin mukaan opintopaikka Suomessa olisi maksanut noin 6 000 euroa.
– Ei meidän perheellämme ollut sellaista summaa laittaa minun koulutukseeni. Mutta kun on tahtoa, löytyy myös keino.
Suomi haltuun vuodessa
Jos kansainvälinen opiskelija voi osallistua suomenkieliseen opetukseen, lukukausimaksuja ei peritä. Tämän Sultanshin hoksasi 15-vuotiaana. Hän opiskeli sujuvan suomen kielen vuodessa.
Sultanshin on kotoisin Vologdan kaupungista. Siellä hän tutustui 80-vuotiaaseen Liljaan, jonka suku oli tullut Venäjälle Suomesta. Lilja opetti suomea esimerkiksi erilaisten kielikorttien avulla. Yhdellä puolella korttia luki sana suomeksi, toisella puolen venäjäksi.
Kirill Sultanshin osasi latinalaiset aakkoset jo saksan ja englannin opinnoistaan. Suomen kielessä oli kaksi vaikeutta ylitse muiden kielten: sijamuodot ja kaksoiskonsonantit.
Sultanshinin isä kuskasi autolla pojan pääsykokeisiin Suomeen. Luvassa oli myös B1-tason kielikoe.
– Pääsin kielikokeesta läpi rimaa hipoen. Suomessa suomen oppiminen on huomattavasti helpompaa kuin maassa, jossa kieltä ei puhuta, Sultanshin sanoo ja hymyilee.
Hän pääsi opiskelemaan Tampereelle Tredun Mediapolikseen media-assistentin linjalle. Nuori mies suoritti tutkinnon hyvin arvosanoin ja sai stipendinkin.
Jokapäiväiseen elämään kuuluva suomi alkoi soljua niin sujuvasti, että korkeakouluopinnot vieraalla kielellä tulivat mahdollisiksi.
Päätös oppia suomea oli ratkaiseva sijoitus tulevaisuuden kannalta. Nyt, viisi vuotta myöhemmin Sultanshin opiskelee Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemiassa yrittäjyyttä ja tiimijohtajuutta suomeksi.
TAMKissa korkeakoulututkinto maksaa EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevalle opiskelijalle noin 10 000 euroa.
– Korkeakouluopinnot voivat olla kielellisesti haasteellisia myös suomalaisille. Kirill oppii nyt suomeksi ammatillisia termejä, joita ei välttämättä osaisi edes äidinkielellään. Onhan se kunnioitettavaa, Proakatemian koulutuspäällikkö ja yrittäjyysvalmentaja Veijo Hämäläinen toteaa.
Joka viides syrjäytymisriskin alla
Viime vuonna julkaistun Cultura-säätiön selvityksen mukaan Suomen venäjänkielisiä on tutkittu varsin vähän. Selvitys kertoo, että venäjää äidinkielenään puhuvat ovat moninainen ryhmä, johon kuuluu eri kansallisuuksia ja erityyppisiä Suomeen tulon syitä.
Venäjänkieliset ovat Suomen suurin kielivähemmistö. Suomeen muuttaa joka vuosi noin 3 000 uutta venäjänkielistä ihmistä ja nyt heitä on maassa jo noin 75 000.
Myös esimerkiksi Tampereella venäjänkielisten määrät ovat tasaisessa kasvussa ja nyt venäjää puhuu äidinkielenään 3 000 tamperelaista. Määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut tuhannella ihmisellä.
Proakatemian opiskelijat Annamari Aalto (vas.), Arttu Myllys ja Jenni Peräinen auttavat Kirill Sultanshinia hiomaan YouTube-kanavan brändiä.Antti Eintola / Yle
Suuri osa venäjänkielisistä voi tutkimusten mukaan Suomessa kohtalaisen hyvin, mutta silti joka viides on syrjäytymisvaarassa.
Kotoutumista vaikeuttaa etenkin kielitaito, mutta myös suomalaisten asenteet, yksi Cultura-säätiön selvityksen tekijöistä, sosiaalipsykologi Sirkku Varjonen toteaa.
– Syrjintäkokemus vaikeuttaa samastumista uuteen kotimaahan ja sen kansalaisiin. Ei ole myöskään yhdentekevää, miten venäjänkielisistä julkisuudessa puhutaan. Jos jatkuva viesti on se, että me emme luota heihin, he ovat ongelma, on “me” ja “he”, kuuluvuuden tunne voi kärsiä, Varjonen toteaa.
Suomen venäjänkielisistä neljä kymmenestä kohtaa syrjintää arjessa. Myös Sultanshin on kohdannut ennakkoluuloja.
– Suomen kielessä on yksi osuva sana, joka kuvaa maahanmuuttajan tilannetta hyvin: piilotettu rasismi. Minäkin koin, että vaikka kuinka yritin, minua ei otettu joukkoon, olin ulkopuolinen. Että pitää todistella olevansa hyvä ja haluavansa päästä pitkälle Suomessa, Kirill Sultanshin muistaa.
X Factorista YouTube-suosioon
Nyt Sultanshin on 22-vuotias ja asunut Suomessa yli viiden vuoden ajan. Sultanshin perusti vuoden 2018 tammikuussa oman YouTube-kanavan, jonka videoilla nuorukainen muun muassa ruotii Venäjän ja Suomen kulttuurieroja.
Samaan aikaan hän osallistui myös Suomen X Factor -kisaan ja pääsi alkukarsinnoista läpi.
X Factorin tuomarit Saara Aallosta ja Michael Monroesta alkaen kehuivat Sultanshinia valovoimaiseksi persoonaksi.
Sultanshin toivoi, että oma YouTube-kanava saisi ainakin pari tuhatta seuraajaa. Nyt seuraajia on jo yli 25 000.
– Sain melkein heti potkut X Factor -kisasta, mutta se vain inspiroi minua. Tajusin, että minun täytyy rakentaa vielä voimakkaampi henkilöbrändi, koska sen avulla voisin edetä myös yrittäjänä.
Nyt YouTube-kanava kerää mainostuloja, mutta vireillä on myös laajemman kaupallisen yhteistyön neuvotteluja.
– Neuvottelut ovat käynnissä, mutta enempää en tietenkään voi paljastaa. YouTube on hyvä keino rakentaa brändiäni, koska sen avulla kuka tahansa voi katsoa, että minkälaisesta ihmisestä on kyse. Se voi herättää luottamusta.
Sultanshin ei aina ole saanut osakseen pelkkää luottamusta. Hän on yksi niistä tuhansista venäjänkielisistä, jotka ovat kokeneet syrjintää myös työelämässä.
Syrjintä ei lopu vain arjen kokemuksiin
Suomalaistutkimuksen mukaan jo venäjän kieleen viittaava sukunimi voi vaikeuttaa työllistymistä.
Hakemukset olivat lähes identtiset ja erona oli ainoastaan hakijan nimi. Yksi hakemus lähetettiin suomalaisella nimellä, toinen venäläisellä.
Tutkimus näytti, että työnhakijan, jolla on venäläiseltä kuulostava nimi, on kaksi ja puoli kertaa vaikeampaa päästä työhaastatteluun kuin hakijan, jolla on suomalainen nimi.
– Olen kokenut tämän. Kahtena vuonna hain kesätöihin suureen ruokamarkettiketjuun, mutta en koskaan saanut hakemuksiini edes vastausta. CV:ssä ei ollut vikaa ja kokemusta löytyi. Silloin päätin, että alan yrittäjäksi, Sultanshin kuvaa.
Venäjänkielinen vähemmistö Suomessa on hyvin koulutettua, mutta suuri osa on ylikoulutettu tekemäänsä työhön nähden.
– Kyse voi olla venäläisen korkeakoulututkinnon tunnustamisesta, mutta tässäkin vaikuttavat asenteet. Myös kielitaidon puute voi olla esteenä osan työllistymiselle omalle alalle, Sirkku Varjonen sanoo.
Maahanmuuttajien identiteettejä ja maahanmuuttoa koskevia puhetapoja tutkinut Varjonen toteaa, että osa venäjänkielisistä haluaa pitää matalaa profiilia julkisessa tilassa ja välttää esimerkiksi kuuluvaa puhetta omalla äidinkielellään.
– Historiaan perustuva valtava painolasti vaikuttaa edelleen siihen, miten suomalaiset suhtautuvat venäjänkielisiin maahanmuuttajiin, Varjonen toteaa.
Kohdata ihminen ihmisenä
Venäjänkieliset nuoret muovaavat etnistä identiteettiään suhteessa suomalaisuuteen ja oman lähtömaansa kulttuuriin. Merkitystä identiteetin kehitykselle on ympäröivällä yhteiskunnalla, sen ilmapiirillä ja nuorten kokemalla kohtelulla.
Etenkin nuorten venäjänkielisten kotoutumista auttaa, jos heidän annetaan pitää kiinni omasta kulttuuristaan ja juuristaan.
Nuori ei joudu vain kehittymään aikuiseksi ja muovaamaan identiteettiään suhteessa vertaisiinsa tai vanhempiinsa, vaan hänen on tasapainoiltava vanhan ja uuden kotimaansa kulttuuri-identiteetin keskellä.
Kirill Sultanshin on kasvanut Suomessa nuoresta aikuiseksi, mutta kokee yhä olevansa täysin venäläinen. Hän on löytänyt Hervannasta venäläistä kulttuuria. Venäläisten suhteiden luominen on tuntunut arjessa helpottavalta.
– Olen silti suomalaistunut jo jonkin verran. Esimerkiksi, kun tulin Suomeen, ajattelin venäläisen miehen mallin mukaan, että miehen pitää tienata enemmän kuin puoliso. Suomessa vietettyjen vuosien aikana ajatus on muuttunut. Nyt minulle on jo aivan sama, tienaako avovaimo yhtä paljon tai vaikka enemmän kuin minä, Sultanshin sanoo.
Kysymykseen suomalaisen identiteetin kehittymisestä Kirill Sultanshin kohauttaa olkiaan.
– Jos saisin päättää, olisin maailman kansalainen. Tärkeintä olisi kohdata ihminen ihmisenä, ei jonkin kansallisuuden edustajana.
Kymmeniä tuhansia nigerialaisia naisia on huijattu pakkoprostituutioon Eurooppaan. – Kun kieltäydyin menemästä kadulle, minua iskettiin puukolla käsivarteen, Rejoice kertoo.
Ville Peltovuoren mukaan pienessä valtiossa huomaa työnsä tärkeyden: omalla avullaan voi vaikuttaa kokonaisen maan elämään.Mika Mäkeläinen / Yle
Saana Tynin ja Henri Hahon yhteinen siivousalan yritys valittiin torstaina Suomen parhaaksi työpaikaksi pienten yritysten sarjassa. Palkinnon takana on Great Place to Work -tutkimus, joka valitsee Suomen parhaat työpaikat kilpailuun osallistuneiden joukosta.
Suomalaisbrittiläinen hakkeri Lauri Love on haastanut Britannian poliisin National Crime Agencyn oikeuteen hänen tietokoneidensa takavarikoinnista.
Poliisi takavarikoi Loven tietokoneet vuonna 2013 eikä ole palauttanut niitä. Poliisi perustelee päätöstään sillä, että Love ei ole suostunut purkamaan joidenkin tietokoneen kovalevyllä olevien tiedostojen salausta.
National Crime Agency ei ole kuitenkaan nostanut syytettä Lovea vastaan.
Love vetoaa vuonna 1897 säädettyyn lakiin poliisin takavarikoimasta omaisuudesta. Lain mukaan omistaja voi vaatia poliisin haltuun päätyneen omaisuutensa palauttamista.
Lisäksi Love on perustellut vaatimustaan tietokoneiden palauttamisesta sillä, ettei häntä vastaan ole nostettu syytteitä.
Loven mukaan viranomaiset eivät ole pystyneet osoittamaan, että tietokoneilla on kryptattua eli salattua dataa, tai että Love olisi kykeneväinen purkamaan salauksen.
Loven mukaan oikeusjuttu on yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä päätöksellä on vaikutusta salausta käyttävien tahojen oikeuksiin.
Lontoolainen tuomioistuin päätti viime vuonna, että suomalais-brittiläistä hakkeria 32-vuotiasta Lauri Lovea ei luovuteta Yhdysvaltoihin.
Yhdysvallat vaati Lovea luovutettavaksi, koska häntä epäillään useista tietomurroista muun muassa Yhdysvaltojen keskuspankkiin, puolustusministeriöön ja muihin viranomaiskohteisiin.
Natsirikollisia jäljittävä Simon Wiesenthal -keskus kiittää Suomea suomalaisia SS-vapaaehtoisia koskevasta selvityksestä. Tällä viikolla julkistetun selvityksen mukaan saksalaisjoukoissa vuosina 1941–1943 palvelleet suomalaissotilaat osallistuivat hyvin todennäköisesti juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen Saksan itärintamalla.
Selvitystä Suomelta pyytänyt Wiesenthal-keskus toteaa olevansa selvityksen tuloksesta "surullisen kiitollinen".
Wiesenthal-keskuksen holokaustitutkija Efraim Zuroff sanoo lausunnossa pitävänsä selvitystä tärkeänä.
– Suomen valmius tutkia ja paljastaa synkkää lukua historiassaan osoittaa ainutlaatuista kansalaisrohkeutta, Zuroff sanoo.
Zuroffin mukaan monissa Itä-Euroopan maissa yritetään kirjoittaa historiaa uudelleen ja piilotella natsiyhteyksiä. Hän sanoo toivovansa, että myös niissä sekä muissa Pohjoismaissa selvitettäisiin asiaa.
Wiesenthal-keskus pyysi tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä selvitystä vuosi sitten. Valtioneuvoston kanslia tilasi selvityksen Kansallisarkistolta viime toukokuussa.
Kiiminkiläissyntyinen, nykyään Dubaissa asuva rallikonkari Janne Tuohino astuu uudenkarheaan Ford Fiesta RS WRC-autoon kotimaan pinnalla ensimmäistä kertaa oululaisessa moottoriurheilukeskus Ouluzonessa. 43-vuotias Tuohino on edellisen kerran ajanut World Rally Car-luokan (WRC) autolla MM-tasolla vuonna 2006.
Kansainvälisen autoliiton FIAn maailman kovatasoisimman rallikilpailusarjan nelivetoauto on saapunut maahan vain päiviä aiemmin. Nyt Tuohino pääsee kokeilemaan, miltä englantilaisen Malcolm Wilsonin kuuluisan M-Sportin rakentama täysiverinen WRC-neliveto tuntuu ajossa.
Edessä on valmistautuminen ja osallistuminen Ruotsin MM-ralliin. Kisaan, jonka Tuohino on ajanut aiemmin 9 kertaa. Parhaimmillaan Tuohino on ollut Ruotsin MM-rallissa neljäs vuonna 2004 Fordin tehdastiimin ajajana.
Vatsassa pyörii pieniä perhosia.
– Aktiiviuran aikana ei jännittänyt, mutta kun Englannissa istuin tehtaalla autoon ensi kertaa, niin vatsassa hiukan kouristeli, virnistää Tuohino kävellessään kohti rallitallinsa WRC-autoa.
Tuohino ajaa auton sisään Ruotsissa
MM-sarjan tehdasautot ovat turboahdettuja 1,6-litraisia nelivetoisia tuotantoautoihin pohjautuvia autoja.
Jotta tietäisi millaista kalustoa hän aikoo vuokrata muille, ajaa Tuohino autolla itse Ruotsin rallissa.
– Alun perin suunnitelma oli, että olisimme olleet mukana jo Rovaniemellä Arctic Lapland Rallyssä tammikuun lopulla, mutta ihan siihen emme ehtineet, Tuohino kertoo.
JanPro Racing vuokraa autoa huoltorekkoineen.Timo Nykyri / Yle
Tuohino saa viereensä kartturiksi Mikko Markkulan. Markkula on ollut viime vuodet Teemu Sunisen kartturi. Yhteistä rallitaivalta on paljon takana jo 2000-luvun aktiiviajoista. Ajotavoitetta kysyttäessä ajatus vetää Tuohinon mietteliääksi, vaikka rallissa menestyminen ei ole ykkösasia.
– Pääasia on, että saamme auton esille, kaikkien nähtäville. Potentiaaliset asiakkaat haluavat nähdä auton lisäksi millaisen huollon, millaisen henkilökunnan ja kaluston pystymme tarjoamaan, kertoo Tuohino.
– Toivottavasti ei hölmöillä rallipolulla, Tuohino jatkaa.
Asiakkaiden kartoitus menossa
WRC-kisaan ei kuitenkaan voi osallistua aivan noin vain eikä aivan kuka vain. Paksun lompakon ohella tarvitaan tietyt luvat.
Suomen autourheilun kansallisen lajiliiton AKK-Motorsportin lajipäällikkö Henrik Frank kertoo, että kunkin maan lajiliitto myöntää kuljettajalle ajolisenssin kotimaan kilpailuihin. Ulkomailla kilpailemisen tarvitaan FIAn hyväsyntä. Tämän lisäksi tarvitaan kokemusta ja menestystä yleisessä luokassa.
Kyselyjä ja yhteydenottoja Tuohino on jo saanut. Potentiaalisia asiakkaitakin on jo kartoitettu.
– Kotimaisia vaihtoehtoja on ehkäpä 5-6, alle 10 kuitenkin. Ulkomaisia vuokraajiakin jo tiedän ja tarjouksiakin on jo jätetty, mutta neuvottelut ovat kesken.
Janne Tuohino ajaa yksityistallinsa Fordia Ouluzonessa.Pekka Loukkola / Yle
Tuohino asuu perheineen Dubaissa. Löytyykö potentiaalisia asiakkaita siltä suunnalta?
– Ei sieltä kovin montaa kuskia löydy. Toki tunnen alueen kuljettajat ja kyllähän he käyttävät rahaa enemmän, mutta päätyvätkö meille asiakkaaksi vai ottavatko kalustoa muualta, niin siihen en osaa sanoa.
Auton ja huoltoauton kuljettaminen ralleihin maksaa. Vuokrahintaa Tuohino ei suoraan sano, koska hintaan vaikuttaa kokonaisuus ja ralli jossa ajetaan. Myös testipäivien määrä nostaa kustannusta. MM-ralliin osallistuvan vuokrahinta kokonaisuudelle voisi Tuohinon mukaan olla 200 000 euron luokkaa.
Lisäksi auton vakuuttaminen maksaa ja myös se, kuka autolla kilpailee. Hinta muotoutuu kokonaisuudesta. Tuohino ei myöskään kerro summaa, jolla hän hankki auton Englannista.
– Sen verran sanon, minkä koko moottoriurheiluväki jo tietää: autourheilu on kallista.
Maailman ensimmäinen yksityistallin vuokra-WRC
Tuohinon JanPro Racing on ensimmäinen yksityinen tiimi maailmassa, joka aikoo vuokrata modernia WRC-autoa. Ruotsin rallin jälkeen kalusto on vuokrattavissa. Hinta määräytyy tapauskohtaisesti ja auto on vuokrattavana niin MM-, SM- kuin mihin tahansa maailman rallikilpailuihin, riippuen vuokraajan toiveista.
– Kaikki haluavat tietää, paljonko autossa on tehoa ja miten se vertautuu tehdastallien autoihin.
Englantilaisen M-Sportin rakentama mallivuoden 2019 Ford on kolmas yksityiselle myyty auto, mutta ensimmäinen, joka menee vuokrakäyttöön.
– Minulla on ollut jo vuosia mielessä ajatus, että haluan olla moottoriurheilussa mukana ralliurani jälkeen jollakin tavalla. Saimme sovittua M-Sportin kanssa asiat ja olemme ensimmäisenä liikkeellä vuokrakonseptilla.
Metsässä liikkuminen on nyt erityisen hankalaa. Lunta riittää koko maassa reiteen asti, ja puiden oksilla olevat lumimassat ovat vaarassa pudota kulkijan niskaan. Pahimmassa tapauksessa paksu oksa tai katkennut puun latva voi osua metsässä liikkujaan.
Lappeenrantalainen metsänomistaja Juha Kuokka kiertää metsäteitä aivan itärajan pinnassa Lappeenrannan Nuijamaalla. Samalla hän tutkailee parhaassa kasvuiässä olevia puita ja puistelee päätään.
– En ole paljon uskaltanut hypätä traktorista pois. Siellä on aika hurjan näköistä. Koivikossa ja nuoressa kuusikossa vielä uskaltaa kävellä, mutta männiköihin ei ole mitään asiaa. Sieltä tulee kyllä äkkiä lumet ja oksat päähän. Ja pahimmassa tapauksessa koko latva, kertoo Kuokka.
Metsässä kannattaa liikkua varoen. Paksut oksat ja puiden latvat voivat tippua kulkijan niskaan.Emma Pietarila/Yle
Lumituhot metsänkasvattajan lompakolle
Runsaat lumikuormat aiheuttavat metsänomistajille taloudellisia menetyksiä. Lumen painosta katkenneet puut ja oksat ovat tehneet jo nyt tuhoja talousmetsissä Etelä- ja Keski-Suomessa.
Jos parhaassa kasvuiässä olevan 50-vuotiaan puun latva katkeaa, ei siitä enää tukkipuuta saada. Katkennut puu kelpaa vain kuitupuuksi, josta metsänomistaja saa pienemmän korvauksen kuin tukkipuusta.
– Silloin metsänkasvattajan menetykset voivat olla kymmenestä kahteenkymmeneen euroa rungolta. Myös metsän kasvukyky heikkenee. Lisäksi omistajalle tulee vielä kymmenien vuosien kasvutappio, kertoo Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksen johtaja Markku Vaario.
Markku Vaarion mukaan lopulliset tuhot saadaan selville vasta myöhemmin keväällä.
– Puhutaan varmasti kymmenistä tuhansista kuutioista pelkästään Etelä-Karjalan alueella. Tuhot ovat hajanaisia siellä täällä pitkin metsiä. Kevään korvalla saadaan tarkempia arvioita tuhojen määrästä.
Runsaat lumisateet ovat painaneet parhaassa kasvuiässä olevat latvat nöyriksi.Emma Pietarila/Yle
Taipuu, katkeaa tai kaatuu
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen kertoo, että suuri lumen määrä puiden oksilla johtuu erikoisesta alkutalvesta. Silloin lunta tuli kerralla paljon lyhyessä ajassa. Se taas johti siihen, että lumi jäi kiinni puiden oksille. Lisäksi ilma oli sen verran tyyntä, ettei tuuli varisuttanut lunta alas, vaan lumi jäi oksiin kiinni.
Jalkanen kertoo, että lumituhoille ovat erityisen alttiina havupuut, koska havupuusta latva irtoaa herkemmin kuin lehtipuusta.
Lehtipuu sen sijaan yleensä vain taipuu, koska niissä ei lumelle ole yhtä paljon tarttumapintaa kuin havupuissa.
– Mutta olen minä kyllä nähnyt juurineen kaatuneen haavan. Se oli kaatunut, kun maa ei ollut roudassa.
Nyt lumi on paakkuuntunut oksiin ja latvoihin isoiksi painaviksi massoiksi. Tämä voi jopa aiheuttaa puiden kaatumista juurineen. Yhdessä puussa voi Jalkasen mukaan olla jopa satoja kiloja lunta.
Jalkanen muistuttaa, että lumen painosta voivat kaatua sekä kuusi että mänty. Routaa on nyt maassa selvästi normaalia vähemmän, mikä voi lisätä puiden kaatumisia.
– Kun maa on sula ja syksy ollut märkä, niin siinä ei puilla ole paljon mahdollisuuksia. Se on se kauhuskenaario.
Puun kaatumista todennäköisempää kuitenkin on, että puusta katkeaa latva.
– Ei se vaadi kuin pienen tuulen vireen tai tuulen suunta muuttuu, niin latva voi katketa, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen.
Puun pitää antaa vahvistua
Luonnontuhoille ei metsänkasvattaja paljon voi, mutta jotain kuitenkin. Metsänomistaja Juha Kuokka antaa pari vinkkiä mahdollisia metsätuhoja ajatellen.
– Tee taimikossa ajallaan harvennukset ja tee metsässä ensiharvennus oikeaan aikaan, ettei metsä pääse riukuuntumaan. Vahva puu jaksaa kantaa lumikuorman paremmin, kertoo Kuokka.
Samaa mieltä on myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen. Hänen mukaansa tuhoja voi estää huolellisella metsien kunnossapidolla.
– Vuosi sitten Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa oli samanlainen tilanne, että lunta keräytyi puihin. Ne olivat hoitamattomia, nuoria kasvatusmetsiä, jossa puut olivat liian tiheässä. Kun lumi tulee siihen päälle, niin lumen voima on sen verran suuri, että se katkoo latvat. Tuhoja tuli paljon, kertoo Jalkanen.
Juha Kuokka karsii tielle kaatunutta puuta. Hän suosittelee metsävakuutuksen ottamista. Se voi korvata aiheutuneita vahinkoja. Sirkka Haverinen / Yle
Tuhojen korjuu tärkeää
Kaatuneet ja katkenneet rungot on syytä korjata ripeästi pois metsästä.
– Jos kaatuneet tai katkenneet rungot jätetään metsiin, on ensi kesänä suuri vaara hyönteistuhoille. Kuusikoissa uhkana on kirjanpainaja ja männiköissä ytimennävertäjä. Ne lisääntyvät kaatuneissa tai katkenneissa rungoissa ja sitten iskeytyvät terveisiin puihin, kertoo Markku Vaario Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksestä.
Metsänomistaja Juha Kuokalla on selkeä toive säänhaltijoille.
– Nyt poutaista säätä ja reilusti plussan puolella olevia lämpötiloja.
Pelkkä papereilla hakeminen ja sen jälkeen työhaastatteluun pääsyn odottaminen käy yhä harvinaisemmaksi.
Erityisesti kesätyöpaikkahaku toteutetaan yhä useammin videohaastatteluin tai niin, että hakija oma-aloitteisesti maustaa hakemuksensa persoonallisella videolla. Ensivaikutelma luodaan videon ja kirjallisen annin yhteispaketilla, minkä jälkeen päästään mahdollisesti työhaastatteluun kasvokkain.
Videolla esiintyminen persoonallisesti ja reippaasti ei ole kaikille täysin luontevaa, vaikka kännykällä tulisikin kuvattua muuten ahkerasti. Lahtelainen Sara Nieminen, 23, on hakenut juuri työtä espanjalaisesta hotellista, jossa tarvitaan lastenohjaajaa lapsiperheasiakkaille. Työpaikkailmoituksessa ei vaadittu videota.
Eihän se heti luontevalta tuntunut. Sara Nieminen
Nieminen valmistautui videon tekemiseen huolella. Neuvoja hän sai Ohjaamo Lahdesta, joka on erikoistunut alle 30-vuotiaiden työllistämisen edistämiseen.
– Sängyn päällä oli tuoli ja tuolin päällä kännykkä. Käytin valaisuun kirkasvalolamppua, ja valitsin taustaksi valkoisen seinän. Mietin myös habitustani: mitä minulla oli päälläni ja miten hiukseni olivat.
Perinteistä kirjallista cv:tä Nieminen ei tehnyt lainkaan, vaikka jälkikäteen hän on miettinyt, että sekin olisi kannattanut lähettää.
– Onneksi kuitenkin kirjoitin itsestäni ja vahvuuksistani sähköpostissa.
Kaveri auttoi editoinnissa
Sara Nieminen kertoo 30-sekuntisella videolla, kuinka hän on koulutukseltaan lastenohjaaja, joka harrastaa juoksemista ja keilaamista. Hän puhuu työkokemuksestaan eri asiakaspalvelutehtävissä sekä vapaaehtoistyötä Kroatiassa ja vaihto-oppilaana olosta Thaimaassa.
Nieminen puhuu videolla englantia, mikä toi ylimääräisen jännitysmomenttinsa.
– Sen kyllä huomasin, että aksenttini ei ole täydellinen. Mutta joka tapauksessa työnantaja saa näin paremmin tietää, millainen ihminen oikeasti olen.
Niemisellä on maahanmuuttajataustaisia ystäviä, jotka ovat kertoneet työllistymisen vaikeuksista.
– He puhuvat hyvää suomea ja joskus minua harmittaa, kun he törmäävät ennakkoluuloihin. Ehkä näissä tapauksissa juuri video todistaisi työnantajille, että kielitaito on hyvä.
Sara Nieminen kertoo videossaan muun muassa harrastuksistaan, jotka ovat juokseminen ja keilaaminen.Janne Ahjopalo / Yle
Niemisen omaa klippiä on ryyditetty valokuvilla. Sujuvasta lopputuloksesta ei katsoja heti arvaisi, että tekeminen vaati Niemiseltä rohkeuden keräämistä.
– Eihän se heti luontevalta tuntunut. Esiintyminen jännitti. Kuvauskertoja oli useita, jotta sain haluamani lopputuloksen.
Tässä vaiheessa työ oli vasta alkanut. Nieminen leikkasi videon puhelimeensa ladatulla editointiohjelmalla.
– Onneksi sain apua kaverilta.
Kysytäänpä apua hyvän videohakemuksen tekemiseen asiantuntijalta. Vinkkejä antaa Ohjaamo Lahden asiantuntija Marianne Hyytiäinen.
– Video-cv on hyvä lisä tavallisen cv:n yhteyteen. Kun tuot esille persoonasi, erotut työnhaussa, hän rohkaisee.
1. Tee käsikirjoitus huolellisesti
Mieti mihin haet. Koosta perustiedot itsestäsi, osaamisesi, tärkeät työkokemukset, koulutuksesi ja vahvuutesi.
– Kun olet tehnyt napakan ja koukuttavan käsikirjoituksen vahvuuksistasi, tuijottava kameran linssi ei niin jännitä. Hiljaiset hetket, jolloin aivot lyövät tyhjää, vähenevät.
– Kun ihminen jännittää, hän saattaa sanoa eri tavalla kuin ajattelee. Hyvä käsikirjoitus auttaa tässäkin, sanoo asiantuntija Marianne Hyytiäinen.
2. Rojut piiloon kuvatessa
Näytä ja kerro, että kanssasi on kiva tehdä töitä. Kuvaamiseen voit käyttää kännykkää, videokameraa, järjestelmäkameraa tai vaikka tietokoneen web-kameraa. Videon suositeltava pituus on 1–2 minuuttia.
– Voit vaikka kellottaa etukäteen puheesi. Että tämä kohta saa viedä 10 sekuntia ja tuo toinen 20 sekuntia.
Muista ryhti, selkeys sekä neutraali kuvaustausta. Harjoittele kameralle puhumista. Jokaisen kohdan voi kuvata erikseen, mutta videon voi kokeilla kuvata myös yhdellä otoksella.
– Helposti sitä ajattelee jo valmiiksi, että enhän minä osaa kameralle puhua. Kun kokeilet monta kertaa ja menet mukavuusalueesi ulkopuolelle, rohkaistut. Voit samalla tarkkailla, onko sinulla turhia maneereita tai häiritseviä pikkuliikkeitä, vinkkaa Marianne Hyytiäinen.
Ulkoasun siisteys on suotavaa. Silottelevia filttereitä asiantuntija ei suosittele.
– Toisaalta jos esimerkiksi hakijan pupunkorvat sopivat työnantajan imagoon, niin miksei. Konteksti ratkaisee.
Liian kriittinen itseään kohtaan ei pidä olla.
– Jos sinne videoon jää vaikka yksi turha niinku-sana, niin ei se mitään. Voit ajatella, että tämä on ihan hyvä ja nyt lähetän tämän eteenpäin. Usein se pahin kriitikko olet sinä itse.
Voit myös harkita, haluatko videolle mukaan suosittelijasi kehumaan sinua lyhyesti.
– Kännyköihin on tarjolla monenlaisia editointiohjelmia, joita voi testailla. Kannattaa varata kunnolla aikaa. Voit kysellä apua kavereiltasi tai lähimmästä Ohjaamosta. Ohjaamoita on tällä hetkellä noin 60 ja niiden toiminta ulottuu jokaisen maakunnan alueelle, sanoo asiantuntija Marianne Hyytiäinen.
Jos mahdollista, näytä valmis video luottamallesi ihmiselle etukäteen, ennen kuin lähetät sen.
Jos video tulee kuvata suoraan hakusivustolla, ei editointimahdollisuutta aina ole. Tärkeintä on, että vastaat työnantajan kysymyksiin ja kerrot itsestäsi sekä osaamisestasi monipuolisesti.
4. Tarkasta, että video todella avautuu
Tästä ei voi liiaksi muistuttaa. Usein nimittäin käy niin, että työnantaja ei saa tiedostoa auki. Aina työnantaja ei edes ehdi lähettää tästä viestiä ongelmasta hakijalle – varsinkin jos hakijoita on satoja.
– Jos liitetiedosto on suuri, ei se avaudu sähköpostilla. Jaa videosi Driven kautta tai lataa se Youtubeen, neuvoo Hyytiäinen.
Muista myös dokumenttimuotoista cv:tä lähettäessäsi, että lähetät sen esimerkiksi pdf-muodossa.
– Tällöin se avautuu kaikilla laitteilla saman näköisenä eivätkä asettelut muuta muotoaan.
Ohjaamo Lahden asiantuntija Marianne Hyytiäinen vinkkaa, että työnhakuun on tarjolla monenlaisia neuvoja, eikä avun pyytämistä kannata epäröidä.Janne Ahjopalo / Yle
Tutkija näkee videorekryissä riskinsä
Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopistosta tunnetaan persoonallisuustyyppien ja temperamenttitutkimuksen asiantuntijana. Hänen mielestään pelkät videohaastattelut,video-cv:t ja videotervehdykset kertovat kovin vähän hakijasta. Asiaa sivutaan myös hänen huhtikuussa ilmestyvässä kirjassaan Ujot ja introvertit.
– Video kertoo jotain hakijan temperamentista, mutta temperamentilla ei ole todellista yhteyttä hänen osaamiseensa ja erityistaitoihinsa. Jos esiintyy videolla hyvin, ei se anna mitään ennustetta oikeissa työtilanteissa toimimisesta. Rekrytoijalle video on nopea käsiteltävä, joten ehkä tässä haetaan tehokkuutta, miettii Keltikangas-Järvinen
Tehokkuutta todella haetaankin. Esimerkiksi Osuuskauppa Hämeenmaa työllistää tulevana kesänä 1 000 kesätyöntekijää ja rekrytoinnissa on siirrytty videohaastatteluihin. Jokainen hakija on saanut ensin kutsulinkin videohaastatteluun, jossa vastaa haastattelun kysymyksiin omalla videovastauksellaan.
– Hakija voi tutustua kysymyksiin hyvissä ajoin etukäteen ja vastata myöhemmin. Ja sitten kun hän vastaa, voi ottoja tehdä rajattomasti ennen lähettämistä. Meillä kesätyörekrytoinnissa luetaan myös kaikki hakemukset samalla kun katsomme videot, kertoo Osuuskauppa Hämeenmaan henkilöstöjohtaja Sanna Virtainlahti.
Videovastausten jälkeen osa kesätyöhakijoista saa kutsun jatkohaastatteluun, joka tehdään kasvokkain. Videohaastattelut yleistyvät myös muissa kuin rekrytoinneissa.
– Olemme syksyllä kokeilleet videohaastattelua matkailu- ja ravintola-alan rekryissä. Se on toiminut tosi hyvin. Ehkä sen alan ihmiset ovat luonnostaan tottuneita esiintymään ja ovat rempseitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hakisimme vain ekstrovertteja henkilöitä meille töihin, tarkentaa Virtainlahti.
Kun mitataan vain temperamenttia, valitaan helposti vain ekstrovertteja nopean ensivaikutelman perusteella. Liisa Keltikangas-Järvinen
Rempseyden ja ulospäinsuuntautuneisuuden korostaminen ihmetyttää professori Keltikangas-Järvistä.
– Kun mitataan vain temperamenttia, valitaan ekstrovertteja nopean ensivaikutelman perusteella. Usein ajatellaan yksioikoisesti, että introvertit olisivat varautuneita ja ujoja, vaikka ei se niin välttämättä ole työelämässä. Itse asiassa suurin osa ihmisistä ei ole puhtaasti kumpaakaan: eivät ekstrovertteja eivätkä introvertteja, vaan jossain siinä keskivaiheilla.
Ekstroverttiyteen liitetään avoimuus, sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus.
– Mutta samaan aikaan elämyshakuisuus, riskinotto, manipuloivuus ja dominoivuus. Työpaikoilla pitäisi olla monenlaisia ihmisiä, eikä vain ekstrovertteja.
Keltikangas-Järvinen epäilee, että videointi voi houkutella hakijaa feikattuun käytökseen ja toisaalta rekrytoijaa hätiköityyn päätökseen.
– On naiivi ajatus, että ihmisestä voisi saada nopeasti jonkin kattavan kokonaiskuvan. Videohaut lisäävät virherekrytointien mahdollisuutta, jos hakijan koulutus, työkokemus ja kasvokkain kohtaaminen jäävät sivuosaan.
SOK:ssa asia nähdään toisin.
– Jos hakijamäärä on valtava esimerkiksi kesätöihin, videointi on hyvä uusi työkalu. Hakija saa valita itselleen sopivan ajankohdan ja toisaalta useamman oton mahdollisuus voi hälventää jännitystä. Videointi kännykällä on hirvittävän luontevaa nuorille, uskoo S-ryhmän henkilöstöjohtaja Susa Nikula.
Vanhus. Sitä sanaa Eeva Kilpi inhoaa. Hän ei löydä siitä itseään.
Kilpi ei ole koskaan tuntenut kuuluvansa mihinkään massaan, lajiin, tai luokkaan. Ihminen on hänelle kaikissa elämänsä vaiheissaan yksilö, nuori minä on läsnä myös väsyvässä kuoressa.
Vanhakin ihminen on tarpeita, toiveita, ajatuksia ja unelmia; ei kuluerä, yhteiskunnallinen ongelma, tai terveydenhoitojärjestelmän rasite.
Vanheneminen on kuitenkin totta, ja mitä se tarkoittaa, sitä Kilpi on pohtinut paljon.
Edellisessä julkaistussa teoksessaan, seitsemän vuoden takaisessa runokokoelmassa Kuolinsiivous, hän kuvailee vanhuutta elämän suurimmaksi yllätykseksi.
Miten monta persoonaa ja ikää ihmisessä asustaakaan vanhana, miten monta kerrosta ja luonteenlaatua, miten suurta sielullista runsautta se kaikki onkaan – ja miten surullista, että läheiset eivät anna sille arvoa, eivät anna vanhalle edes tilaisuutta käyttää ominaisuuksiaan. Sininen muistikirja 26.10.2002 klo 18.37
Kilpi ei vaikuta olevan oikein sinut asian kanssa vieläkään. Vanheneminen on surullinen asia.
– Sitä ei voi torjua. Ja vaikka se tulee hitaasti ja asteittain, tuntuu, että se tulee äkkiä. Yht’äkkiä huomaa olevansa vanha.
Maaliskuussa ilmestyvässä Sinisessä muistikirjassa on Kilven ennen julkaisemattomia tekstejä. Myös niissä hän käsittelee vanhenemisen kipua; perheen kaipuuta, yksinäisyyttä ja luopumista. Näkymättömäksi muuttumista.
Kilpi on kirjoittanut muistikirjaansa, kuinka vanheneminen on järkyttävä kokemus. Ja sen vaihtoehto on kuolema.
Kuusitoista vuotta ajatuksen kirjaamisen jälkeen Kilven mietteet ajan kulumisesta ovat muuttuneet vielä konkreettisemmiksi. Iltapäivän kolmas haastattelu kustantajan kirjastossa näyttää uuvuttavan kirjailijaa.
WSOY:n viestintäpäällikkö Tuuli Leppänen saattaa Eeva Kilpeä kustantamon kirjastoon.Jaani Lampinen / Yle
Kilpi on ystävällinen ja lämmin, mutta ei oikein enää jaksaisi esiintyä valokuvaajalle, ei kovin pitkään jutella vieraalle ihmiselle.
– On tullut ihan konkreettisia havaintoja jaksamisesta. Raihnaisempia tuntoja.
Nyt Kilpi tuntee vanhuuteen – tai oikeammin vanhusten hoitoon – liittyen myös vihaisia tuntoja.
Monissa asioissa, joissa Kilpi oli aikanaan pioneeri, on menty eteenpäin. Luonnonsuojelusta, naisen seksuaalisuudesta ja sukupuolten tasa-arvosta on tullut valtavirran puheenaiheita.
Yhdelle barrikadille kai täytyy silti vielä kivuta.
– Ajatukset, joita joskus yritin tuoda esiin, ovat paljolti toteutuneet. Nainen on vapaampi ja rohkeampi nykyisin. Olen alunperin päättänyt puolustaa kaikkea, mutta mie en enää jaksaisi. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että pitää ryhtyä taistelemaan hyvän vanhuuden puolesta.
Eeva Kilpi on hieman yllättynyt voimakkaista mielipiteistään. - Vaikka oon alunperin päättänyt puolustaa kaikkea, niin en mie enää jaksa.Jaani Lampinen / Yle
"Vanhojen pitäisi olla riitaisampia, puolustautua!"
Vanhusten armeija, sellaistako tässä vielä pitää alkaa hankkimaan, Kilpi pohtii.
– Miulla on sotaisat mielipiteet tästä asiasta, vaikka muuten en sotaa haluaisi.
Uutiset vanhusten laiminlyönneistä suututtavat ja surettavat. Kilpi toivoo, että rohkeat nuoret puolustaisivat ärhäkämmin sukupolvia, joiden jälkeläisiä he ovat.
Kilpi toivoo kapinahenkeä myös vanhoilta ihmisiltä itseltään. Hänen mielestään on kauheaa, miten vähän keskustelussa niiden ääni kuuluu, joita asia eniten koskee.
– Vanhat nöyryytetään niin, että he eivät uskalla sanoa mielipiteitään julki. Ehkä vanhojen pitäisi olla hyökkääväisempiä ja riitaisampia, puolustautua!
Te suhtaudutte minuun jo nyt kuin kuolleeseen. Toivotan teille huonoa omaatuntoa loppuelämäksenne…! Sininen muistikirja 19.10.2002 klo 12
Kilpi tietää olevansa onnekas. Vielä 90-vuotiaana hän asuu omassa kodissaan poikiensa auttamana, itsenäisesti. Hän ei käsitä, miten voisi mitenkään kestää kohtelua, joka monessa laitoksessa on jokapäiväistä.
– En ymmärrä, miten ihminen voi edes säilyä hengissä, kun häneltä viedään kaikki. Minulla ei ole sille edes sanoja.
Eeva Kilven oma arki sujuu. Hänellä on siihen päätösvaltaa. Häntä kyyditään, autetaan, hänen puolestaan käydään kaupassa.
Silti toisinaan omasta arvokkuudesta joutuu muistuttamaan.
– Vaikka elän kotona, joskus raivostun siihen, että minut sivuutetaan, ja minua ei oteta huomioon. Ei muisteta, että olen näin vanha.
Itsekunnioituksen säilyttäminen on jokaisen perusoikeus. Kilven mielestä hyvän elämän edellytys on se, että ihmisen mielipidettä kysytään, ja hänen toiveitaan kunnioitetaan. Nyt niin ei tapahdu.
Sänky on ihana paikka, arvokas monessa yhteydessä, Kilpi toteaa. Se muuttuu muuksi, jos siinä pakotetaan makaamaan jopa vuosikausia.
– Tykkään loikoa, ja lukea pitkälläni, mutta on hirveä ajatus, että joutuisi elämään loppuelämänsä sängyssä.
Eeva Kilpi lukee mielellään sängyllä loikoillen.Jaani Lampinen / Yle
"Vanhat on luokiteltu hylkytavaraksi"
Eeva Kilven mielestä vanhusten kaltoinkohtelu kertoo siitä, että jokin on mennyt kerta kaikkiaan pieleen kaikessa elämisessä ja yhteiskunnassa.
Lapset, aikuiset ja vanhat on eristetty jokainen omiin laatikoihinsa.
– Vanhoista kirjoituksista voi vielä lukea kuvauksia suvuista ja perheistä, jotka elävät yhdessä, ja pysyvät yhdessä, ja kokevat vanhansa vielä täysijärkisiksi olennoiksi.
Kilven mielestä kukaan ei ole oikein kunnolla pysähtynyt miettimään sitä, miksi ja miten muutos tapahtui.
– Vanhat on syrjäytetty, ja luokiteltu jotenkin hylkytavaraksi. Johtuuko se sodista, että on keskitytty valtakuntien välisiin ristiriitoihin, ja unohdettu ihmiset?
Suomessa on kuitenkin eletty rauhan ja vaurauden aikaa jo kymmeniä vuosia.
Pikkutyttönä sodan kokenut Eeva Kilpi muistaa myös toisenlaisen Suomen.
Hänestä nykyinen piittaamattomuus on kummallista, kun jopa pula-aikana kaikista yritettiin pitää huolta.
Eeva Kilpi kirjoittaa käsin. -Se on luonnollisin tapa.Jaani Lampinen / YleEeva Kilpi kirjoittaa vihkoon kuvaajan pyynnöstä "vielä jotain" haastattelun lopuksi. - Mitä vielä haluatte minusta?Jaani Lampinen / Yle
"Tunnen valtavaa sääliä maahan pyrkiviä kohtaan"
Sodan pelko ja sodan aiheuttamat traumat, kaipaus lapsuuteen ja rajan taakse jääneeseen kotiin – nämä teemat ovat olleet keskeisiä Eeva Kilven tuotannossa.
Karjalasta lähtemään joutunut Kilpi puhui näistä asioista aikana, kun yhteiskunta ei oikein ollut siihen vielä valmis. Hän raivasi latua.
– On totta, että olen käsitellyt niitä asioita silloin, kun niistä ei vielä osattu puhua. Ei sitä nyt suoranaisesti arvosteltu, mutta jollain tavalla kummasteltiin kyllä. Vähän pelättiin.
Entisillä kotiseuduilla käyminen on aina ollut raskas kokemus.
– Siinä on niin monenlaiset tunteet läsnä, kun näkee lapsuuskotinsa, ja maisemat joilla on marjastanut ja käynyt uimassa. Ne ovat niin repiviä tunteita, että tuntuu, että niistä ei voi kirjoittaa. Mutta kyllä voi. Olen kirjoittanut niistä paljon.
Miten kovaa onkaan yksin vanhana! Yksinäisyydessä olisi jo tarpeeksi kestämistä. Vanhuudessa niin ikään. Mutta ne tulevat yhdessä, yhtaikaa. Kun ei enää jaksaisi mitään.
Sininen muistikirja 9.7.2002 klo 21.50
Tämän päivän pakolaisten kohtalo tuo omat evakkoreissut ja lapsuusmuistot mieleen. Ääni särkyy ja silmät kostuvat.
– Tunnen valtavaa sääliä ja myötätuntoa näitä maahan pyrkiviä kohtaan. Minua itkettää heidän kohtalonsa.
Erityisen tuskalliselta tuntuu avuttomuuden tunne. Yksilönä Kilpi kokee voivansa tehdä liian vähän auttaakseen niitä, jotka joutuvat jättämään kotinsa.
– Tulee neuvoton olo, kun ei voi itse tehdä paljoakaan. Jotain vaivaista auttamista vain.
Kilven mielestä sekä Suomen, että muiden hyvinvoivien maiden velvollisuus on auttaa ihmisiä hädässä.
– En ymmärrä, miksi ei tehdä valtioiden kesken sellaisia päätöksiä, että ihmiset saisivat turvaa. Ihmisten pitäisi saada tulla merten takaa lapsineen ja perheineen, kun meillä on siihen kuitenkin mahdollisuus.
Kilpi ei allekirjoita ajatusta siitä, että ensin pitää hoitaa omat ongelmat, sitten vasta auttaa muita. Sodan jälkeen hän ei muista moisia puheita heistä ja meistä kuulleensa.
Kilpi oli evakkoretkellä kahteen kertaan. Kun Suomi valtasi Karjalan takaisin, ehti perhe palata kotiin. Sitten tuli taas lähtö.
– Meidät otettiin molemmilla kerroilla lämpimästi vastaan kaikissa taloissa, joihin ajauduimme. Vaikka oli pula-aika, niin pula-ajan ravinnosta annettiin evakoille yhtä lailla kuin muillekin.
Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kohtalo itkettää Eeva Kilpeä.Jaani Lampinen / Yle
"Kohtaloni on nähdä Tapiolan häviävän kokonaan"
Vanhusten kehnon kohtelun ja pakolaisten ahdingon lisäksi on vielä yksi asia, joka saa Eeva Kilven tuohtumaan.
Se on Espoon kaupunkisuunnittelu.
Eeva Kilpi on asunut samaa taloa Tapiolassa kymmeniä vuosia. Luontoa rakastavalle kirjailijalle puutarhakaupunginosa oli pitkään paratiisi; oli luontoa, liikkumatilaa, puita ja polkuja, käytäviä vihreän keskellä.
Nyt Tapiolan alkuperäinen ajatus on Kilven mielestä tuhottu rakentamalla liikaa, huonosti ja vääriin paikkoihin. Urheilupuistoon on hänen mukaansa pystytetty hökkeleitä.
– Tapiola on rakennustyömaa, jossa osa jo rakennetusta on pitänyt purkaa ja uusia, kun se on niin huonosti tehty. Mie en ymmärrä, mikä on syy siihen, että arvostettujen arkkitehtien laatima, suurenmoinen suunnitelma rikotaan.
Kilpi sanoo olevansa itsekkään tyytyväinen siihen, että oman kodin lähiseutu on säästynyt. Paljon suojelemisen arvoista on kuitenkin peruuttamattomasti tuhottu.
– Mie suren sitä, että miun kohtaloni on ilmeisesti joutua näkemään vanhan Tapiolan häviäminen kokonaan.
Oma rivitalokoti on rauhoitetulla alueella, mutta vähän tukalaksi olo alkaa käydä sielläkin.
– Se uhkaa täyttyä minun romuistani ja kirjapinoistani. Kohta mie en mahdu sinne itse, Kilpi nauraa.
Kirjapinojen lisäksi kaikkialla on muistilappuja ja sanomalehtipinkkoja.
– Ehkä niitä lappusia kertyy vähän vähemmän kuin ennen, mut mie oon ruvennut kirjoittamaan Helsingin Sanomien yläreunaan. Siellä on tyhjää tilaa.
Kustantaja Anna-Riikka Carlson rohkaisee Eeva Kilpeä, joka miettii, mitä tuli puhuttua.Jaani Lampinen / Yle
"Kirjoittaminen virkistää ihmistä"
Kilpi kirjoittaa edelleen jatkuvasti. Ajatus on parasta laittaa ylös heti, kun se juolahtaa mieleen.
Kirjoittaminen virkistää ihmistä, sanoo Kilpi, ja suosittelee sitä muillekin. Hän on kirjoittanut aina käsin, tai vanhalla Facit-koneella. Tietokoneet tai internet eivät Kilpeä kiinnosta.
Nyt julkaistava Sininen muistikirja oli alunperin konkreettinen, kangaskantinen kirjanen. Kilven pojantytär oli itse sitonut sen kurssilla, ja antanut mummolle lahjaksi 1900-luvun viimeisenä vuotena.
– Siinä oli sellainen omistuskirjoitus, että muistot tähän kirjaan pakkaa, niin ikäväkin lakkaa. Mie otin sen jonain päivänä käteen, ja rupesin kirjoittamaan tunteitani ja tuntojani.
Kunpa voisi kuollessaan ajatella: minä näin maapallon ja se oli ihmeellinen. Sininen muistikirja 17.5.2002 klo 23.43
Haastattelun loppupuolella kustantaja sujauttaa Kilvelle punaisen muistikirjan, joka on täynnä Kilven säännöllistä käsialaa. Teksti on ollut WSOY:lla puhtaaksikirjoitettavana.
Kilpi selailee sivuja ja tuskailee vastalauseista huolimatta, miten tyhmiä juttuja on mielestään kirjoittanut.
Tuleeko sinisen jälkeen Punainenmuistikirja, vieläkö Kilpi julkaisee?
– Eihän sitä tiedä, ei sitä koskaan tiedä, kirjailija nauraa päätään pudistellen – vaikka on juuri sanonut, että tekstejä kertyy, ja johonkin niitä pitäisi raivata.
Hänen suurimmat tulevaisuuden haaveensa eivät oikeastaan liity kirjoittamiseen.
– Kyllä mie voisin satavuotiaaksi elää.
Eeva Kilpi nimikkokabinetissaan WSOY:llä.Jaani Lampinen / Yle
Jos ydinvoiman mainitsee ääneen Brysselissä, huoneeseen laskeutuu vaivaantunut hiljaisuus.
Näin kuvaavat suomalaiset energia-alan ammattilaiset Brysselin viime vuosien ilmapiiriä ilmastopolitiikassa.
Kärjistys sisältää totuuden siemenen. Etenkään EU:n mahtimaa Saksa ei ole halunnut keskustella ydinvoimasta EU:n ilmastopolitiikan työkaluna Fukushiman ydinturman jälkeen.
Lisäksi Bryssel on ydinvoimavastaisena tunnetun Belgian pääkaupunki.
Belgia aikoo luopua ydinvoimasta 2025 mennessä. Osin tästä syystä maa ei näillä näkymin saavuta EU:ssa yhteisesti sovittuja päästövähennystavoitteita.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n lokakuinen raportti näyttää nyt muuttaneen poliittisia asetelmia EU:n sisällä.
Ilmastotieteilijöiden tekemien mallinnusten mukaan täyden ilmastokatastrofin välttäminen vaatii uusiutuvan energian ohella mittavaa ydinvoiman lisärakentamista globaalisti.
Komission hiljaisuus rikkoutui kuukautta myöhemmin.
Päästöt nollaan ennätysnopeasti
Euroopan unioni haluaa lopettaa ilmastopäästöjen tuottamisen tykkänään vuosisadan puoliväliin mennessä.
Voi kuulostaa kaukaiselta, mutta 30 vuotta on vähän aikaa, kun tehtävänä on vallankumous. Fossiiliset polttoaineet – öljy, kivihiili ja maakaasu – on syrjäytettävä ennätysnopeassa tahdissa.
Tämän takia komissio haluaa sähköistää Euroopassa kaiken mahdollisen: energiantuotannon lisäksi liikenteen, lämmityksen ja teollisuuden niin pitkälle kuin mahdollista.
Euroopan ydinvoimateollisuuden täytyisi panna nykyistä enemmän paukkuja erityisesti pienten, modulaaristen reaktoreiden kehittämiseen, sanoo komission ydinvoimasta vastaava johtaja, Massimo Garribba. Hän vieraili Helsingissä ydinvoima-alan tilaisuudessa helmikuun alussa. Esa Fills / Yle
Komissio arvioi marraskuussa pitkän aikavälin ilmastopolitiikkaa käsittelevässä tiedonannossaan, että vuoteen 2050 mennessä EU-alueen sähköntuotannon pitäisi jopa 2,5-kertaistua nykyisestä.
Lähes kaikki sähkö pitää pystyä tuottamaan päästöttömästi.
– Pitkällä tähtäimellä EU-maiden sähköntuotanto koostuu kahdesta osatekijästä: uusiutuvista energialähteistä ja ydinvoimasta, sanoi komission energiaosaston ylimpiin johtajiin lukeutuva Massimo Garribba Ylelle Helsingin-vierailullaan.
Garribba vastaa komissiossa ydinvoimasta, ydinturvallisuudesta sekä Iter-fuusiovoimaprojektista.
Komissio nostaa siis ydinvoiman takaisin EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan keskustelujen keskiöön.
Käänne on tapahtunut.
Jättimäiset investoinnit edessä
Komission vision mukaan uusiutuva tuotanto, erityisesti tuuli- ja aurinkovoima, kasvaisivat rajusti kattaen jo 80 prosenttia EU-maiden sähkön tarpeesta vuosisadan puolivälissä. Nyt uusiutuvan sähkön osuus on vajaa kolmannes.
Yksin uusiutuvilla ei kuitenkaan näillä näkymin pärjätä.
Ydinvoiman osuus on komission visiossa 15 prosenttia nykyisen neljänneksen sijaan. Pudotuksesta huolimatta linjaus tarkoittaisi massiivista ydinvoiman lisärakentamista.
Tämä johtuu siitä, että EU-maiden nykyiset 126 ydinvoimalaa poistuvat pitkälti käytöstä ennen vuotta 2050.
Mikko Airikka | Yle
Komission kaavailuissa tilalle pitäisi saada 80 gigawatin edestä uutta ydinvoimakapasiteettia. Tämä tarkoittaisi noin 50:tä Olkiluoto 3:n kokoista reaktoria.
– Jäsenmailta saatujen tietojen perusteella arvioimme, että uusiin ydinvoimainvestointeihin tarvitaan noin 400 miljardia euroa 2050 mennessä, Garribba sanoo.
Komission ydinvoimakatsauksessa arvioidaan, että nykyisten laitosten käyttöiän pidennykset vaatisivat lisäksi noin 50 miljardin euron panostukset. Käyttöiän pidennys ei ole läpihuutojuttu, vaan edellyttää, että laitos täyttää tiukat turvallisuusvaatimukset.
Moni kuitenkin kysyy, kuka haluaa sijoittaa moisia summia mutkikkaisiin ydinvoimaprojekteihin, joissa on valtavat taloudelliset riskit.
Sijoittajat karttavat ydinvoimaa
Ydinvoimarakentaminen on monessa länsimaassa lirissä.
Laitokset ovat yhä mutkikkaampia rakentaa, projektit viivästyvät ja kustannukset paukkuvat.
Tämä on saatu kokea karvaasti myös Suomessa TVO:n Olkiluoto 3:n ja Fennovoiman Hanhikiven laitoksen kohdalla.
Britanniassa japanilaiset teknologiajätit Hitachi ja Toshiba ovat hiljattain panneet miljardien ydinvoimahankkeet jäihin taloudellisen epävarmuuden takia.
Hinkley Point C -voimalan rakennustyöt alkoivat Britanniassa viime vuonna. Olkiluoto 3 -tyyppinen EPR-reaktori rakennetaan kiinalais-ranskalaisena yhteistyönä. Adrian Sherratt
Talouslehti Financial Timesin mukaan yksityiset sijoittajat karttavat monimutkaisia ja turvallisuusjärjestelmiltään kalliita hankkeita, vaikka Britannian hallitus on tarjonnut korkeaa takuuhintaa tuotetulle sähkölle vuosikymmenien ajaksi.
Pääomakustannukset, eli esimerkiksi rakennusaikaisten lainojen korot, ovat ydinvoimahankkeiden isoimpia menoeriä. Mitä isompi riski, sitä kalliimpaa lainaraha on.
Oireellista on, että Britannian kuuden uuden ydinvoimalan ohjelmasta vain yhtä on päästy rakentamaan, sitäkin mittavien valtiontukien ansiosta.
Onko komission visio ydinvoiman massiivisesta lisärakentamisesta siis lainkaan realistinen?
Tuuli- ja aurinkosähkö yllättivät
Markkinat ovat vaikeat ydinvoiman kannalta, Garribba myöntää.
Samaan aikaan kun ydinvoimarakentaminen on kallistunut, tuuli- ja aurinkovoiman tuotantokustannukset ovat pudonneet nopeasti teknologian kehityksen myötä.
Suomessakin maalle rakennettava tuulivoima on uusien investointien kohdalla halvin tuotantomuoto, ja parhaat hankkeet pärjäävät jo ilman tukia.
Uusiutuvien nousu heikentää ydinvoiman kannattavuutta myös toista reittiä: Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla lisääntyvä tuulivoima on painanut sähkön tukkuhintoja alaspäin.
Garribban mukaan EU:n päästökaupan vahvistaminen ja komission puhtaan energian lakipaketti helpottavat osaltaan ydinvoiman tilannetta.
– Komission johdolla EU on tehnyt päästökauppaan muutoksia, mikä on osoittautunut tehokkaaksi ratkaisuksi. Päästöoikeuden hinta on noussut selvästi aiemmasta, Garribba sanoo.
Päästöoikeuden kallistuminen on nostanut osaltaan sähkön hintaa.
Monissa EU-maissa on osoitettu mieltä ilmastotoimien kiristämisen puolesta.Ronald Wittek / EPA
Sähköntuotanto ydinvoimalla ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä, joten ydinvoimayhtiöiden ei tarvitse ostaa huutokaupasta päästöoikeuksia.
Ydinvoima siis hyötyy sähkön kallistumisesta.
Garribba ei ota kantaa siihen, tarvitsevatko uudet ydinvoimalat jatkossa kapasiteettitukia tai takuuhintaa tuotetulle sähkölle Britannian Hinkley Point C -voimalan tapaan.
Komissiolta ei heru tukea uusille ydinvoimaloille.
Toisaalta Garribba muistuttaa, että uusien ydinvoimaloiden toimintaikä on vähintään 60 vuotta.
Investointipäätöksen kannalta on siis olennaista, että sijoittajilla on pitkän tähtäimen näkymä siitä, että päästöttömälle sähkölle piisaa kysyntää.
– Poliittinen sitoutuminen päästöjen nollaamiseen on suurin yksittäinen ajuri energiapäätöksille, Garribba arvioi.
Ydinvoimateollisuuden katsottava peiliin
Garribba peräänkuuluttaa muutosta myös ydinvoimateollisuudelta, jotta komission tavoite toteutuisi.
Ensinnäkin laitoshankkeiden suunnittelun on parannuttava nykyisestä. Alihankintaketjuja pitää tehostaa kustannusten säästämiseksi ja samalla turvallisuuden parantamiseksi.
Laitosten standardisointia ja luvittamista täytyy edistää yhteistyössä teollisuuden, säteilyturvaviranomaisten ja jäsenvaltioiden kanssa.
Pienet ja modulaariset ydinreaktorit voivat muuttaa merkittävällä tavalla ydinvoimarakentamista. Reaktoreita voi rakentaa tehtaassa sarjatuotantona, mikä voi laskea hintoja selvästi.Terrestrial Energy (CC-BY-SA)
Ehkä tärkein muutos on kuitenkin korvien välissä.
Garribban mukaan Euroopan ydinvoimateollisuus tyytyy nyt enimmäkseen pyörittämään olemassa olevia laitoksia.
– Tarvitaan uusi vaihde silmään. Ydinvoimateollisuudessa kulttuurin on muututtava kohden uusien laitosten suunnittelua ja suunnitelmien toimeenpanoa.
Pienreaktorit mullistavat ydinvoimarakentamisen?
Suurten reaktoreiden kompuroidessa länsimaissa katseet ovat kääntyneet yhä enemmän pieniin, modulaarisiin reaktoreihin (SMR, small modular reactors).
Niitä kehitetään erityisesti Kanadassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä, Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Reaktorien käyttötarkoituksista voit lukea tarkemmin tästä.
Garribban mukaan SMR-reaktoreiden rakentamisen pääoma- ja rakentamiskustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin nykyisten jättiläislaitosten.
Lisäksi sähköverkon näkökulmasta ketterät pienreaktorit olisivat perinteisiä jättilaitoksia helpompia käyttää sään mukaan vaihtelevan tuuli- ja aurinkovoiman rinnalla.
SMR-reaktoreiden luvitus ja kaupallistaminen ovat kuitenkin vasta alkutekijöissään.
– Jotta niillä olisi vaikutus EU:ssa, pienreaktoreita pitäisi päästä rakentamaan 2030-luvulla.
Oma kysymyksensä on, hyväksyvätkö kansalaiset pienreaktoreita. Ilmastonmuutoksen torjunnassa niistä voisi olla iso apu.
Kuohuttavat uutiset hoiva-alalta ovat liki jokapäiväisiä. Miten tähän on tultu? Mikä meni pieleen? Mitä pitäisi tehdä? Kysyimme asiaa yhdeltä keskeiseltä toimijalta, Suomen lähi- ja perushoitajaliiton Superin puheenjohtajalta Silja Paavolalta.
1) Sosiaali- ja terveysalan lupavirasto Valvira kertoo pohtivansa rikosilmoitusten tekemistä hoitajamitoitusta kiertävistä hoitokodeista. Ovatko rikosilmoitukset tarpeen?
– Jos kyseessä on asiakirjan väärennys, on se poliisiasia. Se johtaisi siihen, että hoitokodeissa ei ilmotettaisi hoitohenkilökuntaan kuuluviksi esimerkiksi toimistotyöntekijöitä, taloushallintoa sekä yhdestä kolmeen hoitajaa, joista ei tiedetä, tulevatko he koskaan töihin ja kuka töitä tekee.
2) Onko henkilöstön alimitoitus uusi normi?
– Se on rantautunut maan tavaksi erityisesti viiden viime vuoden aikana.
3) Näyttääkö soteuudistuksen jälkeinen tulevaisuus tällaiselta?
– Meidän työntekijöiden kannalta sotetulevaisuutta on se, että he eivät tiedä, onko heillä kokoaikaista työtä vai silpputyötä. Ajatus on, että yksityisellä toimijalla pitää olla liikkumavaraa, jonka nimi on ”liian vähäinen henkilökunta”.
4) Onko nykyinen lainsäädäntö tai muu normisto tältä osin monitulkintaista?
– Ongelmat alkoivat, kun vanhusten ja vammaisten hoito siirtyivät sosiaalihuoltolain puolelle. Terveydenhuoltolain puolella näin ei ole voinut toimia. Vanhuspalvelulaki, sosiaalihuoltolaki ja terveydenhuoltolaki ovat olemassa, mutta niistä oikeastaan vain terveydenhuoltolaki on tarpeeksi sanktioiva. Olemme puhuneet tästä vuosia aluehallintovirastoille ja Valviralle.
Valvira on antanut kehotuksia, sakkoja ynnä muuta, mutta toiminta ei vaan muutu. Tarvitaan varmaan toisenlaisia sanktioita. Firma joka saa 20 000 sakkoa maksaa sen ja jatkaa toimintaansa entiseen tapaan.
SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola.Martti Kainulainen / Lehtikuva
5) Pitäisikö hoitokoteihin tehdä useammin yllätystarkastuksia?
– Pääsääntöisesti tarkastuksia on tehty niin, että tarkastuspäivä kerrotaan etukäteen. Silloin kaikki on kunnossa, on kukkia pöydällä, ruokaa ja hoitajia enemmän. Yllätystarkastus paljastaa karun todellisuuden. Kokemuksemme on, että kun olemme seuranneet viikkoja jotakin paikkaa ja huomanneet, että hoitajia ei ole tarpeeksi, tulee Valviran tai THL:n tarkastus niin hoitajia onkin yhtäkkiä riittävästi.
6) Miten tällaiset käytännöt ovat juurtuneet hoiva-alalle?
– Sen nimi on bisnes. Jos osakeyhtiö omistaa jotain, sen tehtävänä on lainkin mukaan tuottaa voittoa osakkailleen. Kunnissa on ikiaikaisesti ollut yrittäjiä, jolle tämä on ollut aidosti elinkeino. Heidän toimintakaavansa on aivan erilainen. Silloin toimitaan tarkasti, jotta saadaan leipää pöytään. Pienyrittäjäkin voi muodostaa osakeyhtiön, mutta silloinkin se on yhä hänen elinkeinonsa.
Nyt isot yhtiöt ovat ostaneet roppakaupalla näitä pieniä yhtiöitä, jolloin niiden toiminta muuttuu.
7) Onko hoiva-alalla työvoimapulaa?
– Tiedämme, että muutamilla paikkakunnilla ei enää asu niin paljon ihmisiä, että sinne saataisiin työntekijöitä. Mutta jos työnantaja ottaa työntekijöitä kokoaikaiseen työhön, jolloin palkka tulee varmasti, niin ihmiset haluavat töihin. Meillä on hyvin harvassa ihmisiä, jotka haluavat "inkkareina" olla tekemässä vuoroja missä milloinkin. Työstä pitää tehdä niin houkutteleva, että siellä viihdytään. Nykytilanne, jossa ihmiset vaihtavat alaa, on tekemällä tehty.
Lähihoitajan palkka on niin pieni, että jos kokoaikaista työtä ei saa niin voi mennä Mäkkäriin tai varastoapulaiseksi tai minne vaan.
8) Ratkaisisiko hoitajamitoitus kaikki ongelmat?
– Ehdottomasti kannatan sitä. Se takaa, että ihmiset ovat kokoaikaisessa työssä ja hoidettavat saavat hoitoa, joka heille on luvattu. Suositus ei toimi, se on huomattu. Jos laitoshoitaja auttaa vuoronsa aikana yhden rollaattorilla liikkuvan ihmisen vessaan, lasketaan hänet hoitohenkilökuntaan kuuluvaksi. Sitähän se ei ole.
9) Onko taustalla johtamisen ongelma?
– On se sitäkin. Kun aluejohtajalle/johtajalle laitetaan tulosvastuu, ei hän ehkä kykene annetuilla välineillä saamaan ihmisiä innostumaan ja kehittämään työtä. Jos työtä ei kehitetä, sitä tehdään vasemmalla kädellä, jolloin hoidon laatu laskee. Johtajan pitäisi puuttua, mutta se ei onnistu, jos hänelle ei anneta siihen keinoja.
10) Vai onko kaiken taustalla ahneutta ja pahaa tahtoa?
– Tietyllä lailla sellainen ahneus, että ajatellaan ikäihmisten voivan olla bisnes. Minun moraalini ei siihen taivu, että iäkkään, kohti hautaa menevän ihmisen hoito ja hoiva nähtäisiin vain bisneksenä.
En usko, että kellään on pahaa tahtoa. Tästä voidaan tehdä bisnestä ja tuottaa se hyvin. Ensisijaisena tavoitteena ei kuitenkaan voi olla tietyn voittoprosentin saavuttaminen, jos se tarkoittaa hoitajien mitoitusta alentamalla, miettimällä ruokakuluja ja katsomalla sitä, otetaanko sijaisia vai ei.
Teknologiayhtiö Microsoft neuvoo ihmisiä luopumaan Internet Explorerin käyttämisestä oletusselaimena.
Yhtiön tietoturva-asiantuntija Chris Jackson kirjoittaa asiasta Microsoftin IT Pro -blogissa. Hänen blogikirjoituksensa otsikko kuuluu "Internet Explorerin oletusselaimena käyttämisen vaarat".
Jacksonin mukaan Internet Explorer ei tue uusia verkkostandardeja.
– Vaikka monet sivut toimivat ihan hyvin, valtaosa kehittäjistä ei enää testaa sivuja Internet Explorerilla. He testaavat moderneilla selaimilla, hän kirjoittaa.
Koska suurin osa ihmisistä ei enää käytä Internet Exploreria, ei ole tarpeen myöskään testata, miltä sivut siinä näyttävät.
Jackson ei kuitenkaan suoraan kehota ihmisiä siirtymään jonkin tietyn selaimen käyttäjiksi.
Internet Explorer oli pitkään Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmän mukana toimitettu oletusselain. Vuonna 2015 julkaistussa Windows 10:ssä siirryttiin uuteen oletusselaimeen Edgeen, ja Internet Explorerin kehitystyötä on ajettu alas. Internet Explorerin uusin versio on kuitenkin yhä sisällytetty Windows 10:een.
Miltä tuntuisi ajatus maata pää tonneja painavan magneettikuvausputken sisällä, tarkoituksena kokea orgasmi? Liikkua ei saa, sillä muuten kallis aivokuvaus menee pieleen.
Ajatus aivokuvauksesta seksuaalisen nautinnon aikana kuulostaa äkkiseltään paitsi ahdistavalta, niin myös mahdottomalta. Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijat ovat kuitenkin keksineet siihen keinon.
Turun yliopiston tunnelaboratoriota johtava apulaisprofesori Lauri Nummenmaa on tutkimuksesta innoissaan.
– Tutkimme kahdella tavalla mitä miehen aivoissa tapahtuu seksuaalisen kiihottumisen ja orgasmin aikana. Magneettikuvauksella tarkastellaan hermosolujen toimintaa aivoissa ja PET-kameralla kuvataan mielihyvähormonien, eli endorfiinien, vapautumista orgasmin aikana.
Orgasmin endorfiiniryöppy näkyy aivoissa
Seksuaalinen mielihyvä on yksi ihmisen suurimmista nautinnon tunteen aiheuttajista. Orgasmin hetkellä aivoissa jyllää varsinainen endorfiinimyrsky.
Ja tältä se voisi sinunkin aivokuvassasi näyttää:
Aivojen opioidireseptorien näkyminen aivokuvissa.Lauri Nummenmaa / Turun yliopisto
– Kuvassa näkyy opioidireseptoreja, joiden toimintaa mittaamme tässä tutkimuksessa. PET-kameran avulla voimme mitata vapautuuko näissä radastoissa endorfiinia orgasmin aikana Lauri Nummenmaa selittää.
Orgasmin kuvaaminen ei ole helppoa
Kuten arvata saattaa, näin henkilökohtaista ja häiriöille herkkää asiaa koskevan tutkimustilanteen suunnittelu on tuottanut päänvaivaa. Aivokuvausta tehdessä kun ei voi aktiivisesti harrastaa seksiä kumppanin kanssa.
Seksuaalipsykologian asiantuntijan, Åbo Akademin apulaisprofessorin Patrick Jernin mukaan myöskään itsetyydytys ei onnistu tutkimustilanteessa.
– Lähtökohtaisesti tällaisessa tutkimuksessa ei voi tuottaa orgasmia itse eli masturboimalla, koska kuvauksen aikana pitää pysyä aivan paikoillaan.
Ongelma on pyritty ratkaisemaan siten, että aivokuvausten aikana tutkittavien miesten kumppanit tuottavat heille orgasmin käsin. Tutkimukseen halukkaita miehiä on löytynyt mukavasti.
Tutkimukseen osallistuu 20-30 miestä. Myös moni nainen olisi halunnut mukaan tutkimukseen. Tutkijoiden haaveena on saada lisärahoitusta, jonka avulla samankaltainen aivotutkimus voitaisiin tehdä naisilla.
Nautinto syntyy päässä, ei alapäässä
Mikä sitten on aivojen ja orgasmin yhteys? Meidän tavallisten ihmisten kokemusten mukaan seksuaalinen nautintohan syntyy useimmiten joko yksin tai kumppani(e)n kanssa tapahtuvassa sukupuolielinten koskettelussa ja hyväilyssä.
Tässä ajattelumme menee hieman harhaan. Aivot ja keho toimivat nimittäin koko ajan yhdessä, ja orgasmi syntyy aivojen ja sukupuolielinten yhteispelinä.
– Pitää muistaa, että orgasmi on aivoissa tapahtuva ilmiö, vaikka sen saa yleensä aikaan genitaalialuetta hyväilemällä, selittää Patrick Jern.
Aivojen opioidireseptorien näkyminen aivokuvissa.Lauri Nummenmaa / Turun yliopisto
Sukuelinten alueella on valtavasti herkkiä hermoja. Naisen klitoris on varsinainen nautintoa odottava hermokimppu, sillä siinä on tuhansia hermopäätteitä. Myös miehen eturauhasessa on paljon hermoja, jotka välittävät aivoille tietoa kosketuksesta.
Aivoissa puolestaan on paljon eri alueita, jotka aktivoituvat seksuaalisen kiihottumisen aikana. Endorfiinien lisäksi aivoissa vapautuu myös muita hyvää oloa tuottavia hormoneja, kuten dopamiinia ja oksitosiinia.
Aivotutkimuksesta apua seksuaalisten ongelmien hoitoon
Aivojen toiminnasta seksin aikana tarvitaan lisää tietoa, jotta ymmärtäisimme paremmin sekä omaa että kumppanin tai kumppanien nautintoa.
– Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Erilaiset seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat kuten erektio- tai orgasmivaikeudet ovat fysiologisesti ja psykologisesti erittäin kuormittavia, Lauri Nummenmaa sanoo.
Esimerkiksi orgasmiongelmia pystytään hoitamaan tehokkaammin, kun orgasmin fysiologiasta tiedetään enemmän. Täsmällinen tutkimustieto voi olla hyödyksi muun muassa seksiongelmien terapiassa ja lääkehoitojen kehittämisessä.
– Erilaisia hoitoja voidaan paremmin kohdistaa, jos ymmärrämme paremmin vaikeuksien taustalla vaikuttavaa neurobiologiaa.
Orgasmia on aivokuvattu aiemminkin. Täysin uutta on nyt se, että suomalaistutkimuksessa käytetään sellaista merkkiainetta, jonka avulla voidaan tutkia juuri mielihyvää aiheuttavia endorfiineja. Seksuaalinen mielihyvä ja orgasmi tuottavat paljon endorfiineja, joten tutkimus tuo uutta tietoa siihen, missä päin aivoja ja missä määrin niitä orgasmin hetkellä erittyy.
Miehiä tutkimalla tietoa myös pariskunnille
Tänä vuonna tehtävä aivokuvantamistutkimus on osa suurempaa Suomen Akatemian rahoittamaa miesten seksuaaliseen nautintoon ja sen ongelmiin keskittyvää tutkimushanketta.
Tutkijat kuitenkin uskovat, että miesten orgasmin kuvantamisella voidaan saada lisää tietoa myös parisuhteiden toiminnasta. Tutkimuksessa mitattavien aivokemikaalien tiedetään nimittäin liittyvän myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Siitä voidaan saada uutta tietoa pariskuntien välisen kemiaan.
Aivojen opioidireseptorien näkyminen aivokuvissa.Lauri Nummenmaa / Turun yliopisto
– Etsimme vastausta kysymykseen, voisiko orgasmi ja sen aikana vapautuva nautinnollinen endorfiini olla yksi mekanismi, jolla pariskunnat ikäänkuin liimautuvat yhteen, Lauri Nummenmaa sanoo.
Yhteenkuuluvuuden tunteesta on Turun yliopistossa käynnissä oma tutkimusprojektinsa. Siinä kartoitetaan muun muassa minkälaisista asioista ihmiset nauttivat. Tutkimukseen voi yhä osallistua Turun yliopiston verkkosivujen kautta.
