– Minä kun pidin itseäni sellaisena, että muistan kaiken. Ja sitten kun tuli vastaan tilanteita, joissa huomasin, että helvetti, enhän minä muista mitään!

Näin kuvailee 81-vuotias Ensio Liukku ärtymystään noin kymmenen vuoden takaa.

Ensimmäiset merkit muistin ongelmista olivat alkaneet jo aiemmin, alle 60-vuotiaana. Muistisairausdiagnoosin hän sai vuonna 2011.

– Se tuli iskuna päin naamaa, Ensio Liukku huudahtaa hoivakodin ruokapöydässä.

Aluksi Liukku halusi, ettei sairaudesta kerrota kenellekään ulkopuolisille. Niin arka paikka se oli.

Parikymmentä vuotta nuorempi puoliso Rauni Heinonen arvelee, että asian hyväksymistä vaikeutti sekin, että Liukku oli aina ollut vaativissa töissä ja mielikuva itsestä oli fiksu ja skarppi.

– Muistisairaus oli jonkinlainen häpeän aihe, mitä se ei tietenkään ole. Se on sairaus sairauksien joukossa. Siksi tästä aiheesta pitää puhua julkisestikin enemmän, Rauni Heinonen sanoo.

Arviolta joka kolmas yli 65-vuotias ilmoittaa kärsivänsä muistioireista. Lievän tai keskivaikean muistisairauden kanssa elää tällä hetkellä noin parisataa tuhatta suomalaista.

Parinkymmenen vuoden kuluttua muistisairaita arvioidaan olevan tuplasti niin paljon kuin nyt.

Tutkijoiden mukaan monen muistisairautta voitaisiin kuitenkin siirtää vuosilla eteenpäin elintapoja muuttamalla. Ennaltaehkäisy pitäisi aloittaa viimeistään keski-iässä sillä tuleva muistisairaus alkaa näkyä aivoissa jopa 20–30 vuotta ennen diagnoosin tekemistä.

Tässä jutussa Rauni Heinonen ja Ensio Liukku kertovat, miten muistisairaus on vaikuttanut heidän elämäänsä ja miten elämä on sairauden edetessä sujunut. Liukun muistisairaus on jo niin pitkällä, että pääosin hänenkin kokemuksensa ovat puolison kertomia. Asioista ja tunteista he ovat puhuneet vuosien varrella paljon.

Muistisairauksien asiantuntija, professori Miia Kivipelto puolestaan kertoo, miten paljon elintavat muistisairauksiin vaikuttavat. Jutun lopussa olevalla laskurilla voit laskea tämän hetkisen riskiprosenttisi.

Ensimmäiset merkit muistisairaudesta alle kuusikymppisenä

Ensio Liukku ja Rauni Heinonen tapasivat 1980-luvun lopulla. He olivat työkavereita, molemmat töissä Vantaan kaupungilla. Aluksi he ystävystyivät ja lopulta rakastuivat.

Yhteinen tytär syntyi vuonna 1989. Aiemmasta liitosta Ensiolla on kaksi poikaa. Naimisiin pari meni Liukun 60-vuotissyntymäpäivänä, kun tytär oli jo koululainen.

Rauni Heinonen arvelee, että ensimmäiset merkit muistisairaudesta alkoivat jo ennen häitä. Miestä oli tutkittu lääkärissä epämääräisten sydänoireiden takia, mutta mitään hälyttävää ei kuitenkaan löytynyt. Heinonen muistaa tuolta ajalta myös jonkinlaiset paniikkikohtaukset.

– Alle kuusikymppisenä Ensio hakeutui muistitesteihin, koska oli itse sitä mieltä, että kaikki ei ole kunnossa. Siitä meni aika kauan vielä, ennen kuin lopullinen diagnoosi tuli, vaimo kertoo.

Röntgenkuvissa ja selkäydinnestenäytteissä ei löytynyt silloinkaan mitään erityistä. Liukulle tehtiin vielä monta tuntia kestävä muistitutkimus. Sen jälkeen neurologi teki diagnoosin Alzheimerin taudista, jotta lääkitys päästiin aloittamaan hyvissä ajoin ja sille saataisiin hyvä vaste.

Diagnoosi säikäytti molemmat, mutta ensimmäiset vuodet taudinmäärityksen jälkeen sujuivat lähes kuin ennenkin. Rauni Heinosella oli yritys, jonka pyörittämisessä aviomiehestä oli edelleen suuri apu.

Ensimmäisenä vuonna diagnoosin jälkeen Liukku pystyi jopa uusimaan ajokorttinsa. Seuraavana hän ei sitä enää tehnyt.

– Se otti arvolle, kun vietiin kortti, muistaa mies asian vieläkin, vaikka moni muu asia onkin unohtunut.

Väestö vanhenee ja muistisairaita on yhä enemmän

Miia Kivipelto on yksi maailman johtavista muistisairauksien asiantuntijoista. Hän työskentelee professorina Karoliinisessa instituutissa Tukholmassa ja johtaa tutkimusryhmää myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa Suomessa.

Parhaillaan hän valmistelee Maailman terveysjärjestö WHO:lle muistisairauksien vähentämistä koskevaa toimintamallia.

Töitä ja kysyntää riittää, sillä maailma tuntuu nyt toden teolla heränneen siihen, että muistisairauksien määrä kasvaa ja muokkaa yhteiskuntaamme.

On arvioitu, että tällä hetkellä maailmassa olisi noin 50 miljoonaa muistisairasta ja kolmenkymmenen vuoden kuluttua heitä olisi jo 100–150 miljoonaa.

Joka kolmas sekunti jossain päin maailmaa joku sairastuu muistisairauteen.

– Tämä on maailmanlaajuinen epidemia. Nopein kasvu tapahtuu tällä hetkellä vähemmän kehittyneissä maissa, esimerkiksi Intiassa ja monissa väestömäärältään suurissa Aasian maissa, professori Miia Kivipelto kertoo.

Korkea ikä on edelleen suurin muistisairauksien riskitekijä, ja näissä maissa väestö ikääntyy nyt vielä nopeammin kuin länsimaissa.

Lääketutkimus ei ole juuri edennyt

Vuonna 2014 G8-maat asettivat kokouksessaan tavoitteen, että vuonna 2025 maailmassa olisi uusi Alzheimer-lääke. Alzheimerin tauti on muistisairauksista ylivoimaisesti yleisin.

Viimeisimmät uudet lääkkeet ovat Kivipellon mukaan yli viidentoista vuoden takaa. Pelkästään uuden rokotteen tai lääkkeen varaan ei siis taistelussa muistisairauksia vastaan voida lähivuosina – eikä ehkä lähivuosikymmeninäkään – laskea.

Kaikkiaan on tehty parisataa epäonnistunutta lääketutkimusta, joten onnistumisprosentti on ollut hyvin pieni.

– Nyt meillä alkaa olla kuitenkin hieman laajempi käsitys tautimekanismista. Eli uutta on tulossa, mutta aikaa siihen voi vielä mennä, Kivipelto sanoo.

Viime aikoina on kuultu myös toiveikkaita uutisia. Ruotsista, Englannista, Hollannista ja Yhdysvalloista on raportoitu, että tautitapausten määrä ei ole enää kasvanut ihan niin hurjaa vauhtia kuin on ennakoitu.

Tämän uskotaan johtuvan muun muassa siitä, että yhä useamman ihmisen elintavat ovat näissä maissa aiempaa terveempiä. Tupakointi on vähentynyt, sydänsairauksia hoidetaan paremmin ja verenpaine pidetään kurissa.

Monissa maissa ollaankin nyt entistä kiinnostuneempia ennaltaehkäisyn vaikutuksista. Sen tutkimisessa Suomessa on oltu edelläkävijöitä.

Tutkija: Ennaltaehkäisy voisi jopa puolittaa tautimäärät

Kun Miia Kivipelto noin 20 vuotta sitten aloitti tutkimuksensa, tunnistettuja muistisairauksien riskitekijöitä olivat vain ikä ja perimä.

Nyt useiden tutkimusten perusteella tiedetään, että esimerkiksi Alzheimerin taudista ainakin 30 prosenttia liittyy muokattavissa oleviin riskitekijöihin, kuten korkeaan verenpaineeseen, diabetekseen, masennukseen, koulutukseen, tupakointiin, vähäiseen liikkumiseen ja ylipainoon keski-ikäisenä.

Kivipelto vetää Suomessa FINGER-nimistä tutkimushanketta, jossa verrataan kahta 60–77-vuotiaiden tutkittavien ryhmää. Toiselle ryhmistä on tehty niin kutsuttu elintapainterventio eli annettu perusteellista neuvontaa ja ohjausta liittyen ravitsemukseen, liikuntaan ja muihin elintapojen muutoksiin.

Tähän mennessä on jo opittu, että elintapojen parantaminen voi vähentää muistihäiriöiden riskiä noin kolmanneksella. Se saattaa vaikuttaa siihen, että muistisairauden alkaminen siirtyy vuosilla eteenpäin tai jää jopa kokonaan puhkeamatta. Tämän todistaminen tutkimustiedolla vaatii kuitenkin vielä lisävuosia.

Kaikkia muistisairauksia ei tietenkään voi ehkäistä elintapoja muuttamalla. Jokaisella meillä on oma sekoituksemme perimää ja ympäristötekijöitä. Yksilötasolla on siis vaikea tarkasti ennustaa, miten paljon elintavat riskiin vaikuttavat.

Mutta sellainenkin asia on Kivipellon vetämässä tutkimuksessa huomattu, että henkilöillä, joilla on muistisairautta aiheuttava riskigeeni ApoE4, elintapaohjaus on vaikuttanut muistihäiriöiden riskiin erityisen hyvin.

Jos yksilötason ennustaminen onkin vaikeaa, väestötasolla ja maailmanlaajuisesti Kivipelto kertoo konkreettisia lukuja.

– Jos kymmenenkin prosenttia näistä muokattavissa olevista riskitekijöistä saataisiin maailmassa vähennettyä, meillä olisi vuoteen 2025 mennessä noin 16 miljoonaa Alzheimerin tautitapausta vähemmän.

Omaishoitaja uupui ja muistisairas muutti hoivakotiin

Kun Ensio Liukku sairastui, Rauni Heinosesta tuli miehensä omaishoitaja. Välillä Heinonen oli kokonaan kotona, mutta palasi välillä taloudellisistakin syistä takaisin työelämään. Aviomies oli työvuorojen ajan ensin päivätoiminnassa ja myöhemmin hoivakodin lyhytaikaisosastolla.

Ne olivat pitkiä päiviä molemmille.

Muistisairauteen kuuluvat käytösoireet, kuten ahdistuneisuus ja aggressiivisuus, alkoivat pikkuhiljaa lisääntyä Ensio Liukun elämässä. Ne vaikeuttivat puolisonkin jaksamista, jolla itselläänkin terveys reistaili.

Yölliset herätykset koettelivat, unenpuute ja uupumus kävivät ylivoimaisiksi. Vuosi sitten oli tehtävä päätös, että aviomies siirtyy kokonaan hoivakotiin. Se saa Heinosen vieläkin liikuttumaan.

– Mietin silloin, että mitä olen tekemässä rakkaalle ihmiselle. Se oli kauheaa, kun joutui toisen puolesta tekemään tällaisia toisen elämää koskevia päätöksiä.

Ensio Liukun muistisairaus on edennyt vääjäämättä. Vointi ja mieliala vaihtelevat päivittäin. Välillä suuttumus omaan avuttomuuteen ilmenee käytöksessä: kirosanat lentävät ja muiden paapova asenne ottaa päähän – nolottaakin.

Toisinaan taas laulattaa ja keskustelu sujuu paremmin, vaikka ajatus välillä harhaileekin. Poukkoilevassa puhetulvassa tulee myös asiaa ja selkeitä ajatuksia, kun vain kuuntelee.

– Moni on ihmetellyt, että pystynkö tosiaan vielä juttelemaan asioista Ension kanssa. Mutta toisinaan on oikeasti hetkiä, että pystymme käymään pitkiäkin keskusteluja. Kun vain pysähtyy, ottaa kontaktin, on läsnä ja antaa aikaa, Rauni Heinonen kuvailee.

Yhteiskunnan pitäisi muuttua muistiystävälliseksi

Rauni Heinonen vie miestään kävelylle, kahvilaan, kauppaan ja ihmisten pariin lähes päivittäin. Hän ei enää välitä siitä, jos tämä yhtäkkiä ihmisten ilmoilla suutahtaa ja muut kääntyvät katsomaan.

– Ajattelen, että se lisää ihmisten ymmärrystä. Meidän pitää liikkua rohkeasti tuolla ihmisten parissa, sen sijaan, että muistisairaat ovat piilossa kodeissa ja laitoksissa.

Myös professori Miia Kivipellon mielestä kasvava muistisairaiden määrä pitää ottaa huomioon yhteiskunnassa nykyistä paremmin. Maailmalla käytetään termiä Dementia Friendly Society, joka on Suomessa käännetty muistiystävälliseksi yhteiskunnaksi.

Suomessa termi pitää sisällään myös ajatuksen ennaltaehkäisystä, jossa yhteiskunnan eri tahot olisivat mukana.

– Terveelliset valinnat pitää tehdä helpoiksi ja pitää huoli siitä, että myös ikäihmiset ovat mukana harrastamassa, osallistumassa, käyttämässä aivojaan ja kehojaan.

Kivipellon mielestä muistisairauksien kanssa ollaan nyt samanlaisessa tilanteessa kuin aiemmin sydäntautien kanssa. Osittain myös kansanvalistuksen avulla on päästy siihen, että harva enää kuolee sydäninfarktiin viisikymppisenä – terveitä vuosia on tullut lisää.

Muistisairauksista puhutaan tämän kevään aikana eri näkökulmista A-studion lähetyksissä ja verkkojutuissa. Professori Miia Kivipelto on vieraana A-studion lähetyksessä tiistaina 12.2. klo 21

Testaa, miten suuri riski sinulla on sairastua muistisairauteen

Riskitesti ja testin jälkeen annetut ohjeet pohjautuvat tutkimustietoon, joka koskee 39–64-vuotiaita. Testi soveltuu siis tälle ikäryhmälle.

Nuoremmille testi antaa liian korkean ja vanhemmille liian alhaisen riskiarvion. Korkea ikä on suurin yksittäinen muistisairauksien riskiä kasvattava tekijä.

Saat tuloksesi, kun vastaat kaikkiin kysymyksiin.

Saitko testistä yli kuusi riskipistettä? Lue nämä neljä neuvoa elintapojen muutokseen

Muistihäiriöiden riskiä on pystytty tutkimuksessa pienentämään 30 prosenttia muuttamalla laajasti elintapoja.

Suomalaisessa FINGER-tutkimuksessa hyviin tuloksiin päästiin, kun riskiryhmään kuuluvat saivat yksilöllistä sekä ryhmässä annettua, heidän arkeensa räätälöityä, ohjausta ravitsemuksesta, liikunnasta ja aivojen harjoittamisesta.

Parhaat tulokset vaativat yksilöllistä ja ryhmäohjausta, joten tässä voimme antaa vain yleisiä tutkimuksissa hyödyllisiksi todennettuja ohjeita. Hyödyksi ohjeistus on toki muillekin kuin riskiryhmään kuuluville.

1. Terveellinen ja aivoterveyttä edistävä ruokavalio pohjautui FINGER-tutkimuksessa suomalaisiin ravitsemussuosituksiin, mutta suosituksia sovellettiin henkilön omaan arkeen sopivaksi.

Tärkeintä on syödä säännöllisesti ja monipuolisesti. Myös välipalojen pitäisi olla ravitsemussuositusten mukaisia.

Ruokavaliossa hyödyksi on usein kasvisten, hedelmien, marjojen, kalan ja täysjyväviljojen määrän lisääminen sekä pehmeiden rasvojen suosiminen. D-vitamiinivalmisteen käyttöä suositellaan kaikille iäkkäille.

2. Liikuntaharjoittelun tulee olla nousujohteista eli harjoittelun tehoa, kestoa ja määrää kasvatetaan säännöllisesti.

Lihaskuntoa esim. kuntosalilla pitäisi harjoittaa 1–3 kertaa viikossa. FINGER-tutkimuksessa harjoitteluun kuuluivat 5–10 minuutin alkuverryttely, harjoitteet reisien ojentajille ja koukistajille, suorille vatsalihaksille, selkälihaksille, vinoille vatsalihaksille, yläselän lihaksille, pysty- tai vaakapunnerrus, jalkaprässi ja loppuvenyttely 5–10 minuuttia.

Kotiharjoittelua oman kehon painolla ja kestävyyskuntoa pitäisi harjoittaa 2–5 kertaa viikossa.

Tasapainoharjoittelua suositellaan tehtäväksi useita kertoja viikossa 5–10 minuuttia kerrallaan. Se voi olla viivakävelyä, painonsiirtoa jalalta toiselle tai esimerkiksi tasapainolaudalla tehtäviä harjoitteita.

3. Aivoja jumppaavan kognitiivisen harjoittelun pitää olla riittävän vaativaa, jatkuvaa ja säännöllistä, sitä pitäisi tehdä vähintään 2–3 kertaa viikossa.

Kognitiivinen harjoittelu on hyödyksi iästä riippumatta, sillä aivot mukautuvat ja kehittyvät koko ihmisiän. Harjoitteluun voi hyödyntää myös erilaisia tietokonepohjaisia harjoitusohjelmia, mutta muistia ja ajattelua kehittävät myös musiikin kuuntelu, kielten opiskelu, lukeminen, ristisanatehtävät ja erilaisten pelien pelaaminen.

4. Verenpaineen, kolesterolin ja verensokerin kurissa pitäminen elintapoja muuttamalla tai tarvittaessa lääkkeillä on hyväksi sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä, mutta hyödyllistä myös muistihäiriöiden ja muistisairauksien ehkäisyssä.

Riskitesti perustuu suomalaiseen CAIDE-tutkimukseen ja sisältyy mm. muistisairauksien Käypä hoito -suosituksiin. Riskiryhmälle annetut elintapaneuvot pohjautuvat THL:n FINGER-tutkimukseen, jossa selvitetään muistisairauksien ennaltaehkäisyn vaikutuksia.

Velkakierteeseen joutuminen ei ole pelkästään pienituloisten ongelma. Velkaongelmaisia auttavalla Takuusäätiöllä on asiakkaita, joilla on jopa huomattavasti keskituloa korkeammat tienestit. Silti talouden hallinta on karannut.

Työssäkäyvät tulivat esiin myös, kun keräsimme lukijoiden tarinoita velkakierteestä ja siitä selviämisestä tammikuussa. Kaikilla meille kirjoittaneilla oli työ ja osalla myös kohtalaisen hyvät tulot.

Velallisten tarinat tässä jutussa on kirjoitettu lukijoiden sähköpostien pohjalta, mutta kaikki kertojat on myös haastateltu erikseen. Velalliset esiintyvät nimettömänä, koska monella heistä asiaan liittyy häpeää, eikä velkakierteestä ole välttämättä kerrottu edes omalle perheelle.

Anni: "En usko, mutta olen rukoillut, että Jumala lähettäisi rahaa"

"Kun lukee vinkkejä talouden hallintaan, ensimmäisenä on 'selvitä todelliset tulosi'. Naurattaa. Jokaisessa tässä tilanteessa elävä tietää sentilleen omat tulonsa. Jopa kuukausittain tilille kilahtava S-bonus on tarkkaan tiedossa ja kyseinen summa on jaettu.

Minulla on kolme muovitaskullista paperia. Yhdessä on jo maksetut laskut. Toisessa on maksettavat laskut, joiden eräpäivät on vasta tulossa. Kolmannen muovitaskun olen nimennyt roskataskuksi. Siellä on kaikki kulutusluotot ja pikavipit, joita olen joutunut ottamaan. Raha ei riitä koskaan näihin kaikkiin. Yleensä mennään noin 1 500 euroa miinuksella.

Velkakierteeni lähti vyörymään niin pienestä, että jälkeenpäin on vaikea ajatella, mitä olisin voinut tehdä toisin. Minulla on säännölliset tulot. Avioeron jälkeen olin ostanut vanhan talon, jota on pitänyt remontoida. Autoa on ollut pakko korjata, koska tarvitsen sitä työssä.

Olen oppinut lapsesta asti, että ihmisen täytyy hoitaa itse omat raha-asiansa eikä apua pidä pyytää keneltäkään muulta. Kun tarvitsin lisää lainaa, en saanut sitä pankista, vaan päädyin ottamaan korkeakorkoisia kulutusluottoja.

Pikavippien tarjoajia ei oikeastaan kiinnosta mikään muu kuin se, että asiakkaalla ei ole maksuhäiriömerkintää. Velkaa ottaa aina vain lisää, kun yltiöpositiivisesti ajattelee, että ne saisi hoidettua ennen kuin joutuu ulosottoon. Samalla korot kasvavat ja kasvavat.

En ikinä, koskaan, milloinkaan enää nosta minkäänlaista kulutusluottoa, jos tästä selviän. "Anni"

Ne ihmiset, jotka nostavat uuden lainan maksaakseen vanhan pois, ovat todennäköisesti kokeilleet jo kaikki muut keinot. Miksi tähän lähdetään? Syy löytyy suomalaisesta selviämisen kulttuurista ja järjestelmästä, jossa maksuhäiriömerkintä ja ulosotto tipauttavat sinut alimpaan kastiin.

Suomessa on puhuttu siitä, kuinka paljon ihmisillä on maksuhäiriömerkintöjä. Luulen, että kukaan ei edes tiedä, montako minunkaltaistani veitsenterällä keikkuvaa ihmistä on. Meitä on ihan valtava määrä.

En usko Jumalaan. Silti olen joskus rukoillut, että Jumala lähettäisi rahaa. En ikinä, koskaan, milloinkaan enää nosta minkäänlaista kulutusluottoa, jos tästä selviän.

Ennen vuodenvaihdetta päätin, että en ota enää yhtään lainaa. Olen myös käynyt velkaneuvojan luona. Olen päättänyt, että ainoa tapa katkaista tämä on ohjata ulosottoon ne lainat, joissa on niin suuri kuukausierä, etten pysty niitä maksamaan.

Nyt odotan ensimmäistä kirjettä ulosotosta. Päätös on ollut helpottava, mutta kaksi asiaa pelottaa. Pelkään, että ulosottoviranomainen myy kotini, koska se olisi ihan kauhea paikka. Pelkään myös, että ulosottomies ei suostu maksusuunnitelmaan, vaan lyhennys otettaisiin suoraan palkasta ja tilanteeni tulisi työnantajani tietoon."

Hyvätuloiset velkaongelmaisissa huolestuttava trendi

Velkaongelmaisia auttavassa Takuusäätiössä hyvätuloisetkin asiakkaat ovat jokaviikkoinen näky. Velkaloukkuun on joutunut ihmisiä, joilla on kolmen, neljän tai jopa viidenkin tuhannen euron bruttotulot kuukaudessa.

Takuusäätiön viestintäpäällikkö Minna Mattilan mukaan he ovat ihmisiä, joilla ei välttämättä vielä minkäänlaista maksuhäiriötä. Niinpä he eivät näy tilastoissa, kuten Ylelle kirjoittanut "Anni" sanoo – vielä.

– Mutta eihän tuo voi jatkua loputtomiin. Seinä tulee vastaan, Mattila sanoo.

Luulen, että kukaan ei edes tiedä, montako minunkaltaistani veitsenterällä keikkuvaa ihmistä on. "Anni"

Mikä suistaa velkakierteeseen ihmisen, jolla on vähintään kohtalaisen hyvät tulot? Annin tarinasta löytyy monta esimerkkiä. Avioero ja sen jälkeinen asunnon hankinta on tyypillinen syy.

Toinen on lasten saaminen. Takuusäätiön Mattilan mukaan pariskunnat saattavat usein yliarvioida tulonsa, kun eivät ole vielä saaneet lapsia.

Kolmas on liiallinen optimismi omasta taloudesta. Vaikka esimerkiksi verkkopankit tarjoavat nykyään helppoja työkaluja omien tulojen ja menojen laskemiseen, kuinka moni käyttää niitä?

– Ajatellaan, että että kyllä minä tästä selviän, mutta ei missään vaiheessa tarkisteta taloudellisia faktoja. Silloin voi huijata itseään pitkäänkin.

Mattila sanoo, että Anninkin tuntema pelko ulosoton seurauksista on yleinen tunne velkavaikeuksiin joutuneista. Se saa ihmiset pakoilemaan maksuhäiriöitä ja ulosottoa ottamalla aina vain uutta lainaa. Pelot vasaran alle joutuvasta kodista ovat kuitenkin yleensä turhia.

– Oman asunnon saa usein pitää, vaikka osa lainoista menisikin ulosottoon, kunhan pystyy hoitamaan asuntolainansa. Moni kertoo ulosottoon joutumisen olleen jopa valtava helpotus. Sitä kautta avautuu mahdollisuus järjestellä velkoja.

Henrik: "Kun menetin luottotiedot, menetin myös tulevaisuuden suunnitelmat"

"Kynnys ottaa ensimmäinen pikavippi oli aivan järjetön. Vanhempani olivat 1990-luvun laman uhreja ja olin joskus sanonut, etten itse tule koskaan olemaan asemassa, jossa menetän luottotietoni.

Vanhempieni tilanteen vuoksi minulla ei ollut turvaverkkoja opiskelupaikkakunnalla. Kun auto hajosi yllättäen, päätin maksaa huollon pikavipillä. Vähitellen aloin ottaa niitä enemmänkin.

Tiesin kyllä, että pikavipeissä on järjettömät korot. Laskeskelin selviäväni niistä, koska minulla oli aina kesäisin töitä. Palkasta ei kuitenkaan jäänyt mitään käteen ja syksyisin kierre lähti uudelleen. Nostin opintotukeakin, vaikka tulojen puolesta en olisi voinut niin tehdä.

Sitten määräaikaiselle työsopimukselleni ei enää tarjottukaan jatkoa. Valmistumiseni jälkeen perustin yrityksen ja elin starttirahan turvin vuoden, mutta mitään ei jäänyt käteen. Velat erääntyivät ja menivät perintään. Pelkät perintäkulut saattoivat olla yhtä suuria kuin ottamani pikavipit.

Yleensä en edes avannut perintäkirjeitä. En kuitenkaan pystyisi niitä maksamaan. Kun käräjäoikeudelta tuli kirje, ilmoitin velkojalle saaneeni asian tiedoksi, mutta en voinut tehdä asialle muuta.

Raha on poltellut aina taskussa. "Henrik"

Tunsin ihan hirveää ahdistusta. Kun menetin luottotiedot, menetin myös tulevaisuuden suunnitelmat. Olin pitkään hiljaa. Lopulta kerroin muutamalle ystävälle ja vanhemmille. Lisäsin myös hikiliikunnan määrää selvästi, koska huomasin, että se helpottaa.

Sitten vanha työpaikkani haki uutta työntekijää ja sain vakituisen työn. Jälkeenpäin on onni, että kolmannes nettituloistani meni suoraan valtionviraston kautta ulosottoon. En tiedä, olisiko oma rahankäyttö pysynyt lapasessa, jos raha olisi kokonaan tullut minulle. Raha on poltellut aina taskussa.

Viime keväänä maksoin viimeiset velat. Luottotiedoista viimeinen merkintä poistuu joulukuussa 2020. Nyt maksan vielä opintotukia, joita minulta on peritty liian korkeiden tulojen vuoksi.

Ulosoton aikana luin paljon kirjoja ja artikkeleita taloudenpidosta. Nykyään mietin aina yön yli, jos olen tekemässä jonkin hankinnan. Olen myös laittanut aina jotain sivuun, vaikka tulot olisivat kuinka pienet. Yritän pitää kolmen kuukauden menoja vastaavan summan puskurirahastossa työttömyyttä tai sairastumista varten. Mantrani on: ei ne isot tulot, vaan pienet menot."

Kolme vaihtoehtoa kulutusluotolle

Kulutusluottojen ja pikavippien riskeistä on puhuttu julkisuudessa viime vuosina hyvin paljon. Kenellekään ei pitäisi enää tulla yllätyksenä, että järjestelmä pyörii korkeiden korkojen varassa. Silti ihmiset yllättyvät aina uudestaan ja uudestaan luottoja maksaessaan.

– Ihmiset saadaan ottamaan laina sillä, että kuukausierä on aika pieni. Se tuntuu ihmiselle kohtuulliselta, jolloin lainan kalleus on toisarvoista – kunnes jonakin päivänä huomataan, että lainoja on useita, eivätkä ne todellakaan lyhene, Takuusäätiön Minna Mattila sanoo.

Mattila ei sano, etteikö ihmisten pitäisi ottaa lainkaan kulutusluottoja tai pikavippejä. Hän kuitenkin neuvoo ihmisiä keskittymään siihen, etteivät lainat pääse kasautumaan. Korkeakorkoiset velat pitäisi pyrkiä maksamaan niin nopeasti pois kuin pystyy.

Jos lainaa ei lyhennä, korot ja perintäkulut nostavat maksettavat summat tähtitieteellisiksi. Esimerkiksi ensimmäisen tarinan "Anni" kertoo ottamansa 2 000 euron kulutusluoton paisuneen vuoden aikana 5 000 euroon, kunnes hän pystyi hoitamaan sen pois.

Jouduin vastaamaan uudestaan ja uudestaan kysymykseen "Miten tuo voi olla mahdollista?" "Olli"

Vipeille on myös vaihtoehtonsa. Jotkin kunnat myöntävät sosiaalista luottoa pienituloisille. Myös muun muassa veikkausvaroin rahoitettu Takuusäätiö myöntää enintään 2 000 euron pienlainoja hankintoihin.

– Ei kannata myöskään unohtaa oman omaisuuden arvoa vakuutena. Joskus meille tulee iäkkäitä asiakkaita, joilla olisi vakuuksia, mutta jotka kuitenkin ovat ottaneet pikavippejä, koska se on niin helppoa.

Olli: "Velkamme menivät kulissien ylläpitämiseen"

"Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä, jos joskus olisi jäänyt ruoat ostamatta rahapulan vuoksi. Tai sähköt olisi katkaistu. Ehkä silloin olisin aikaisemmin herännyt hakemaan apua ulkopuolelta.

Velkamme menivät kulissien ylläpitämiseen. Minä ja vaimoni olimme kumpikin töissä, mutta ehkä kuvittelimme, että tuloja olisi enemmän kuin niitä olikaan. Elimme keskiluokkaista elämää, johon meillä ei todellisuudessa ollut varaa.

En koskaan ottanut pikavippejä. Sen sijaan otimme asuntolainan päälle tuhansien eurojen korkeakorkoisia luottoja harrastuksiin ja arjen pyörittämiseen. Neljän tuhannen euron lainalla pystyi hoitamaan perheen menoja monta kuukautta, jos rahat olivat muuten lopussa.

Tiesin pitkään, että velat ovat ongelma. Kynnys pyytää apua oli kuitenkin korkea. Sitten saimme kaksi lasta ja vaimon tulot putosivat. Korttitalo oli viikkojen päässä romahtamisesta.

Minusta 25 euroa hampurilaisateriastakin kaksilapsiselle perheelle on kauhea summa. "Olli"

Selvittelin Takuusäätiöstä, mitä tapahtuu, jos velat menevät ulosottoon. Asuimme syrjäseudulla – pystyisinkö pitämään edes jonkinlaisen auton? Saisimmeko asua edelleen kodissamme?

Pakon yhteydessä otin yhteyttä isääni. Hänelle on kertynyt omaisuutta säästöön elämänsä aikana. Hän lainasi meille 60 000 euroa ja ne rahat menivät oikeasti lainoihin. Jouduin vastaamaan uudestaan ja uudestaan kysymykseen 'Miten tuo voi olla mahdollista?' Pääsääntöisesti hän suhtautui kuitenkin hyvin, jälkikäteen ajateltuna jopa esimerkillisesti.

Loppuvaiheessa meillä oli mennyt pari tuhatta euroa kuussa muihin kuin asuntolainoihin, ja siitäkin summasta suuri osa oli pelkkiä korkoja. Isäni avulla velkakulut putosivat pois ja se muutti ratkaisevasti talouden. Maksamme hänelle edelleen 400 euroa kuussa.

En voi sanoa, että velkakierre olisi jalostanut minua mitenkään parempaan taloudenpitoon. Mutta kyllä tässä aika neuroottinen ja saita on. Minusta 25 euroa hampurilaisateriastakin kaksilapsiselle perheelle on kauhea summa."

Hannu: "Voimme nähdä nälkääkin, mutta velkaa ei enää tehdä"

"Monesti on vaikeaa tehdä oikea päätös tarpeeksi aikaisin velkaantumisen pysäyttämiseksi. Minä ja vaimoni päätimme yhdessä, että voimme nähdä vaikka vähän nälkääkin, mutta velkaa ei enää tehdä.

Se oli noin 30 vuotta sitten ja perheemme oli taloudellisesti tuhon partaalla. Rahankäyttöä ei oltu mietitty. Ostimme ruoat ja muut tarvikkeet vastakirjalle velaksi. Kun palkka tuli, hups – koko tili oli etukäteen syöty.

Itse kuljin ammattiyhdistysliikkeen menoissa ja siellä oli kaikenlaisia illanviettoja, joissa velatkin olivat kuin saatavia. Piti näyttää toisille, että oli yhtä hyvä kuin muutkin.

Kun lapset muuttivat kotoa, mietimme vaimon kanssa, että tämä ei voi jatkua. Päätimme ostaa vain sen verran elintarvikkeita kuin rahaa oli. Aloimme lyhentää velkaa ja jätimme useina päivinä syömättä, jos rahaa ei ollut.

Ruokakauppakuluissa pystyi säästämään eniten. "Hannu"

Pahimpaan aikaan laskimme ainakin kuukauden kerrallaan, kuinka paljon rahaa oli käytettävissä viikossa päivää kohti ja elimme sen mukaan. Vaikka mitä tuli, lyhensimme velkaa suunnitelmien mukaan. Tupakanpolton olin lopettanut jo aiemmin ja sitten sai jäädä myös alkoholin kerskakulutus.

Ruokakauppakuluissa pystyi säästämään eniten. Vaimo teki ruokaa yhä enemmän itse. Toki se tarkoitti sitä, että kotitöitäkin on enemmän, mutta sen jälkeen velkaa ei ole tullut.

Päätös on pitänyt. Tällä hetkellä emme ole velkaa sentin senttiä kenellekään. Toisaalta meillä ei ole autoakaan eikä kesämökkiä. En polta enkä juuri juokaan.

Uskon, että moni perhe pystyisi selviämään ongelmistaan, jos he pysähtyisivät miettimään, tarvitsevatko he kaikkia ostamiaan asioita. Jos jotain ostaa, kaikki kannattaa käyttää eikä heittää mitään hukkaan. Ruokaa kannattaa tehdä itse. Alkoholia ja tupakkaa kannattaa vähentää.

Minulle se on ollut helppoa sen jälkeen, kun tein vain itselleni selväksi, mikä minulle on tärkeintä."

Velkaantuneille tarvittaisiin lisää matalan kynnyksen apua

Moni aliarvioi säästämisen mahdollisuutta turhaan, sanoo Takuusäätiön viestintäpäällikkö Minna Mattila. Hänen näkökulmastaan julkinen puhe säästämisestä painottuu vaurastumiseen, kun pitäisi puhua enemmän pahan päivän varalle säästämisestä.

– Moni sanoo, että "ei mulla ole varaa laittaa säästöön kuin kymppi kuussa, eihän se ole mitään". Mutta vaikka ei saisikaan kolmen kuukauden puskurirahastoa säästöön, voi ottaa tarpeen tullen vähemmän luottoa, jos on säästänyt edes jotain.

Mattilan mukaan Takuusäätiöllä on asiakkaina hyvätuloisia velkaongelmaisia, joilla ei ole ollut minkäänlaista puskurirahastoa, vaikka sellaisen kerääminen olisi ollut mahdollista.

Säätiön velkaneuvontaan tuli viime vuonna ennätysmäärä yhteydenottoja ja myös keskimääräinen velkamäärä kasvoi. Taustalla näkyy ilmiö, jonka Ylelle kirjoittaneet velkaongelmaisetkin tunsivat: on vaikeaa katkaista velkaantumisen kierre riittävän aikaisin.

– Velkajärjestelyt on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat jo tosi isoissa ongelmissa. Tämä on ongelma, joka pitäisi ratkaista, hän sanoo.

– Pitäisi olla helpompi saada keskusteluapua ja taloudellista ohjausta jo silloin kun alkaa tuntua, että nyt ei ole kaikki hyvin.

Luo Yle Tunnus ja ota kantaa aiheeseen alla. Keskustelu on auki iltakymmeneen asti.

Lue myös: Pikavippiyhtiöt hermostuivat suunnitelmista rajoittaa lainojen korkoja: "Päinvastoin nostaisi korkoja, paisuttaisi luottoja, syrjisi heikoimpia..."

Puolassa vasta viikko sitten perustettu Kevät-puolue on noussut heti maan kolmanneksi suosituimmaksi puolueeksi, kertoo mielipidetiedustelu.

Sen mukaan arvo-liberaalia Kevättä äänestäisi runsaat 16 prosenttia puolalaisista.

Puolueen perusti avoimesti homoseksuaali Slupskin kaupungin pormestari ja entinen parlamentaarikko Robert Biedron viikko sitten.

Puolueen linjaa voi pitää katolisessa Puolassa radikaalina, sillä se ajaa muun muassa kirkon ja valtion eroa, mies- ja naisparien liittojen virallistamista sekä abortin saamisen helpottamista.

Lisäksi Biedron on ajanut maan hiilikaivosten sulkemista vuoteen 2035 mennessä.

– On vielä epäselvää, onko tämä ilmiö pysyvä, sillä puolueen perustamisesta on vasta viikko, arvioi kannatusta politiikantutkija Anna Materska-Sosnowska Varsovan yliopistosta.

Riippumattoman Ibris-tutkimuslaitoksen mielipidetiedustelu julkaistiin Rzeczpospolita-sanomalehdessä. Kyselyssä kärkipaikkaa piti hallituspuolue Laki ja oikeus 37,1 prosentin kannatuksella ja kakkosena oli pääoppositiopuolue Kansalaisfoorumi 21,8 prosentilla.

Kyselyyn haastateltiin viime viikolla tuhatta puolalaista.

Etelä- ja Itä-Suomeen on annettu huonon ajokelin kelivaroitus lumi-, räntä- ja vesisateiden vuoksi. Ja ensi yönä palaavat pakkaset.

– Pakastuminen tekee ajokelin huonoksi lännessä ja myös Etelä-Suomessa. Kadut, alempi tieverkosto ja jalkakäytävät ovat viimeistään aamulla erittäin liukkaita, sanoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Väyläviraston ylitarkastaja Otto Kärki sanoo, että pääteitä suolataan tarpeen mukaan jo ennakkoon. Ihannetilanne suolaamiselle olisi, että tiet olisivat mahdollisimman kuivia. Nyt on kuitenkin kosteaa. Sateen lisäksi teillä on sulamisvesiä.

– Ennusteet näyttäisivät siltä, että monin paikoin on tulossa jäätäviä sateita. Sade on ongelmallinen varsinkin, jos lämpötila on nollan alapuolella. Sade laimentaa suolaa.

Tienhoidon kannalta tämän hetken olosuhteet ovat hankalat myös, koska lämpötilan ennustetaan laskevan pakkasen puolelle samaan aikaan, kun liikennemäärät vähenevät. Pakastuminen vasta aamuyöstä juuri ennen työmatkaliikenteen alkamista olisi helpottanut kunnossapitoa.

– Suola edellyttää jonkun verran liikennettä, että se toimii. Aamulla liikenne levittää sitä suolaa ja lämmittää vähän, Väyläviraston Otto Kärki sanoo.

Meteorologi Matti Huutosen mukaan hankala suojasää teki alemman tieverkoston teistä Keski-Suomessa iljanteisia eli liukkaan jäisiä. Lumisade ja pakkanen tekevätkin pienemmille teille ihan hyvää.

– Jos sade on kiinteämpää ja sitten pakastuu, niin se voi karheuttaa sitä pintaa, jolloin pito vähän paranee.

Ilo on kuitenkin lyhytaikainen, sillä lämpötilat sahaavat alkaneella viikolla ennusteiden mukaan edestakaisin.

– Nyt pakastuu, sitten lauhtuu ja sitten taas pakastuu, Huutonen sanoo.

– Olemme tehneet paljon enemmän töitä kuin konsulttiyritys, toteaa taipalsaarelainen Lauri Kauppinen.

– Jos tämä olisi tiedetty, niin olisi pitänyt tilata kuntalaisilta selvitys eikä konsultilta, naurahtaa Taipalsaaren kunnanjohtaja Kari Kuuramaa.

Konsulttiyritys Perlacon teki viime vuoden lopulla 4 700 asukkaan Taipalsaaren kunnasta analyysin, jossa se pohti kunnan talouden tilaa ja säästötarpeita. Analyysin mukaan seuraavan kolmen vuoden aikana säästöjä pitäisi tehdä yli 2 miljoonan euron edestä. Muuten kunta olisi vaarassa menettää itsenäisyytensä.

– Kohta ei ole koko Taipalsaarta, jos ei tehdä jotain, kuvaili lokakuussa 2018 hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä Perlacon oy:stä.

Tammikuun lopussa julkaistu ohjausryhmän säästölista sai Taipalsaaren pienen kylän, Vehkataipaleen asukkaat tulistumaan. Konsultin säästölistalla luki yhtenä vaihtoehtona muun muassa koulun lakkauttaminen.

Vehkataipalelaiset pyysivät kunnalta säästölistan tarkemmat laskelmat ja saivatkin ne. He alkoivat perehtyä tarkemmin konsultin ehdottamiin talouden sopeutustoimiin.

– Ei laskelmia tarvinnut kovin kauaa penkoa, kun sieltä tuli esiin ristiriitaisuuksia, kertoo taipalsaarelainen Lauri Kauppinen, joka asuu Rehulan kylässä Vehkataipaleen vieressä.

40–50 kuntalaista tarkistaa laskelmien paikkansa pitävyyttä

Nelisenkymmentä vehkataipalelaista on laskenut viikon verran yötä päivää ohjausryhmän ehdottamia säästöjä. He ovat nyt tekemeässä oman vaihtoehtolaskelmaa säästöjen saamiseksi. Siinä haetaan säästöjä mahdollisimman monesta kohteesta kunnan toiminnoissa. Työtä tehdään isolla joukolla.

Merkittävin syy kuntalaisten oman säästölistan tekoon on uhka kyläkoulun lakkauttamisesta Vehkataipaleella.

Noin 11 kilometrin päässä Taipalsaaren kunnan keskustasta sijaitsevassa Vehkataipaleen koulussa on 66 oppilasta. Kyläläisten laskelmien mukaan kyläkoulua käyttää harrastuspaikkanaan viikoittain 170 ihmistä. Kahdeksan eri lähikylän ihmiset kokoontuvat koululle harrastamaan liikuntaa ja käsitöitä.

– Vehkataipale on ollut upea kylä elää ja asua. Me toivomme, että se säilyisi seuraavillekin sukupolville elävänä kylänä, sanoo Mirja Pulkkinen.

Lakkauttaminen tuntuu monen mielestä oudolta, sillä yli satavuotiaan hirsikoulun perusteellinen remontti valmistui vasta reilu vuosi sitten. Remontti maksoi useita satojatuhansia euroja.

– Koulu ei ole pelkkä koulu vaan se kokoaa ihmiset yhteen, kertoo Lauri Kauppinen.

Puolen miljoonan säästöt

Konsultin selvityksen mukaan koulujen keskittäminen Taipalsaaren kirkonkylälle ja sen lähellä olevalle Saimaanharjulle toisi kunnalle säästöä vuodessa reilu puoli miljoonaa euroa.

– Selvitykseen olisi pitänyt voida käyttää enemmän aikaa ja resursseja, että luvut saataisiin avattua tarkemmin. Olemme kiinnittäneet huomiota niiden taulukossa olevien lukujen ristiriitaisuuteen ja epätarkkuuteen, sanoo Mirja Pulkkinen.

Kaikesta huolimatta kuntalaiset kiittelevät kuntaa avoimuudesta. Kunta on pitänyt kaksi kuntalaisten kuulemistilaisuutta, joissa kuntalaisille selvitettiin säästöjen tarpeellisuutta. Tilaisuudet pidettiin viikon välein, jonka aikana kuntalaiset kerkesivät tutustua tarkemmin mahdollisiin säästökohteisiin.

– Jälkimmäisessä kuntalaistilaisuudessa pääsi kysymään mieltä askarruttavia asioita kunnan päättäjiltä, kiittelee Lauri Kauppinen.

Poikkeuksellinen kyläyhteisö

Kuntalaisten mukaan konsultin tekemästä säästölistasta on löytynyt epäselvyyksiä velkamäärästä ja koulukuljetusten hinnoissa.

Kunnanjohtaja tunnustaa, että kuntalaisilla on ammattitaito laskemiseen hyppysissään. Esimerkiksi Mirja Pulkkinen toimi työelämässään olleessaan paikallisen yrityksen talousjohtajana ja kirjanpitäjänä. Nyt hän eläkkeellä ollessaan ynnää kunnan sopeutustoimia vapaehtoisesti iltapuhteinaan.

– Jos konsulttiesitys menee tällaisena valtuutettujen käsiin päätettäväksi, se on huono asia. Sen verran puuttellinen saatu ehdotus on, sanoo taipalsaarelainen Mirja Pulkkinen.

Kuntalaiset ymmärtävät hyvin, että säästöjä pitää saada aikaiseksi.

– Säästöjä pitää tehdä. Se on kaikkien tavoite. Siitä ei saa lipsua, sanoo työelämässä toimitusjohtajana toimiva Lauri Kauppinen.

Kunnanjohtaja ei tyrmää

Tammikuussa Taipalsaaren kunnanjohtajana aloittanut Kari Kuuramaa muistuttaa useaan otteeseen, ettei yksittäisiä asioita kannata liikaa katsoa, vaan kokonaisuus ratkaisee.

Kuuramaan mukaan kuntalaisten tekemä vaihtoehtoinen lista säästötoimiksi otetaan päätöksenteossa huomioon.

– Jos se on realistisesti toteutettavissa, niin se katsotaan ja analysoidaan. Säästölistauksessa pitää lähteä siitä, millaisia rakenteellisia säästöjä saataisiin aikaan, jotka pitkäaikaisesti vaikuttavat kunnan talouteen, muistuttaa Kuuramaa säästöjä pohtivia kuntalaisia.

Vehkataipalelaisten vaihtoehtoinen sopeutuslista viedään kunnalle helmikuun lopussa. Sitä ennen kyläläiset käyvät porukalla kysymässä tarkentavia kysymyksiä Taipalsaaren kunnan johdolta kunnantalolla.

Kunnanjohtaja kiittelee kuntalaisten aktiivisuutta.

– En ole törmännyt näin hienoon kuntalaisaktiivisuuteen aikaisemmin. Kyllä tämä on ihan poikkeuksellista, sanoo Taipalsaaren kunnanjohtaja Kari Kuuramaa, joka vielä viime vuonna oli Enonkosken kunnanjohtajana.

Nuorten maksuttomasta ehkäisystä on puhuttu jo vuosia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Väestöliitto ovat suositelleet sitä pitkään, mutta edelleen vain viitisenkymmentä kuntaa tarjoaa nuorille ilmaisen ehkäisyn.

Esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä äänesti viime vuoden lopussa, ettei maakunnan nuorille tarjota ilmaista ehkäisyä.

Naapurimaakunnan tarina on iloisempi – Kanta-Hämeen nuoret saavat ehkäisyn maksutta kaikissa kunnissa paitsi Hattulassa.

Nuorten kanta on selkeä: ilmainen ehkäisy on yhdenvertaisuuskysymys.

– Ei pitäisi tulla sitä, että on noloa hakea kortsuja tai muuta, sanoo parikymppinen opiskelija Elina Kervinen Lahdesta.

Ilmainen ja kaikille nuorille kuuluva ehkäisy tekisi asiasta helposti lähestyttävän, jos seksistä ei esimerkiksi puhuta kotona.

– Kaikilla ihmisillä on oikeus saada suojaus, harrastaa seksiä ja nauttia siitä, Katriina Ruotsalainen ajattelee.

Joka viides kasi- ja ysiluokkalainen harrastanut seksiä

Maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen nuorille olisi hyvin tärkeää, ajattelee Hämeen ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen koordinaattori Sari Mäki. Hän on koulutukseltaan erityistason seksuaaliterapeutti ja terveydenhoitaja.

Mäki muistuttaa, että vuoden 2017 kouluterveyskyselyn tulosten mukaan noin joka viides kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalainen on aloittanut seksin.

– Mielestäni oli huolestuttavaa, että 8.–9.-luokkalaisista pojista 12 prosenttia ei ollut käyttänyt ehkäisyä ollenkaan viimeisessä yhdynnässä. Tytöillä se vastaava osuus oli vähän yli kymmenen prosenttia, painottaa Mäki.

Maksuttomat pitkäaikaiset ehkäisykeinot, kuten hormonikapselit tai hormonikierukka, ovat naisten ehkäisykeinoja. Seksuaaliterapeutti toivoo, että maksuton ehkäisy olisi aina sekä poikien että tyttöjen asia ja että kondomeja jaettaisiin nuorille.

– Kondomit ovat ainut poikien ehkäisykeino ja se on ainut väline, joka suojaa myös seksitaudeilta, muistuttaa Mäki ja kannustaa nuoria tuplaehkäisyyn.

Ilmaisen ehkäisyn jarruna raha ja tabut

Keskustelu nuorten maksuttomasta ehkäisystä tuntuu kuitenkin jakavan voimakkaasti mielipiteitä. Syynä on tavallisimmin raha. Maksuton ehkäisy on sitä tarjoavalle kunnalle tai kuntayhtymällä rahareikä, mutta kauaskatseinen näkee siinä säästöä.

Ilmaisen ehkäisyn maakunnassa Kanta-Hämeessä tehtiin vuonna 2017 noin 250 aborttia – Päijät-Hämeessä liki sata enemmän. Pitkäkestoinen hormonaalinen ehkäisy maksaa 100–150 euroa. Kanta-Hämeessä abortin hintalappu on 200–1 900 euroa.

Tilastojen mukaan 20–24-vuotiaat naiset tekevät eniten abortteja. Alan asiantuntijat painottavat, että nuorille tarjottava maksuton ehkäisy ei ole vain keino säästää aborttikustannuksissa.

– Abortti ei voi olla vaikuttamatta ihmiseen jollain tasolla, vaikka se olisi tarkoin harkittukin. Tässä kannattaa miettiä asioita pidemmälläkin tähtäimellä, että kyllä maksuton ehkäisy siinä mielessä on parempi vaihtoehto, pohtii koordinaattori Sari Mäki.

Mielipiteet ilmaisesta ehkäisystä jakautuvat myös siksi, että ajatuskin nuorten seksistä nostaa yhä monen aikuisen karvat pystyyn.

– Osa vanhemmista saattaa jopa miettiä, että aikaistaako se nuorilla seksisuhteiden aloittamista, Sari Mäki sanoo.

Lahtelainen nuoriso-ohjaaja Einari Toiviainen ajattelee samoin kuin Mäki: jotkut uskovat ilmaisen ehkäisyn kannustavan nuoria petipuuhiin turhan aikaisin. Itse hän ei väitettä täysin osta.

– Vaikka onhan se ihan tottakin, että siinä vaiheessa voi alkaa kokeilemaan ja tutustumaan itseensä ja toiseen.

Seksuaalikasvatusta enemmän?

Koordinaattori Sari Mäki painottaa, että seksuaalikasvatus on yksi koulun ja vanhempien tärkeimpiä tehtäviä. Siihen olisi syytä panostaa yhä enemmän. Koulujen kannattaa satsata opettajien seksuaalikasvatusosaamiseen ammatillisella lisäkoulutuksella.

– Kun annetaan oikeaan aikaan oikeanlaista tietoa, niin se edesauttaa sitä, että nuori pystyy itse tekemään valintoja oman seksuaaliterveytensä parhaaksi, miettii Mäki.

Oli se sitten irto- tai seurustelusuhde, niin osattaisiin ottaa huomioon myös toinen osapuoli – että siinä on kaksi ihmistä. Elina Kervinen

Nuoriso-ohjaaja Einari Toiviainen työskentelee 10–18-vuotiaiden kanssa. Hänen mukaansa monella nuorella on pornon takia pahasti vinoutunut kuva seksistä. Sen rikkoutuminen on shokki.

– Joillekin se on kuin kertoisi, ettei joulupukkia ole. Käsitykset voivat olla todella vääristyneitä.

Elina Kervisen mielestä seksuaalikasvatuksessa pitäisi käsitellä enemmän sitä, kuinka intiimiä seksi on.

– Oli se sitten irto- tai seurustelusuhde, niin osattaisiin ottaa huomioon myös toinen osapuoli – että siinä on kaksi ihmistä.

Lue lisää:

Vantaalla teiniraskauksista hävisi kolmannes ilmaisen ehkäisyn myötä – Lääkäri: "Toivon todella, että ihmisillä olisi halu tarkastella tätä asiaa" Ilmainen ehkäisy voisi vähentää abortteja ja niistä koituvia kuluja – vain 35 kuntaa herännyt asiaan, vaikka Väestöliitto suositellut kymmenen vuoden ajan

Helsinki purkaa pitkiä hammashuollon potilasjonoja ohjaamalla kaupunkilaisia yksityisille hammaslääkäreille. Asiakas maksaa kaupungilta saamallaan palvelusetelillä, joita on jaettu suun terveydenhuoltoon kymmeniä tuhansia.

Tai sitten ei maksa. Myönnetyistä hammashuollon palveluseteleistä suurin osa lojuu kaupunkilaisilla käyttämättöminä. Osa pulittaa julkista kalliimman hammastarkastuksensa omasta pussistaan, osa jää odottamaan kaupungilta vapautuvaa hoitoaikaa. Osa jättää hampaansa hoitamatta.

Virkamiesten kutina on, että potilaat eivät jaksaneet läpi palvelusetelin vaatiman ajanvarausviidakon.

Helsinki, Tampere, Turku, Oulu ja monet pienemmät kaupungit käyttävät vertailusivustoa, jossa näkee palveluntuottajan, vaikkapa hammaslääkärin taksan ja potilaiden antaman arvosanan portaikolla 1–5. Helsingin selvitysten mukaan sivusto panee pään niin sekaisin, että aika jää varaamatta.

Suomen hallitus on sote-uudistuksessaan puhunut voimallisesti valinnanvapauden puolesta. Siinä potilas saa itse valita palvelunsa tuottajan.
Valinnanvapauden yksi konkreettinen muoto on juuri palveluseteli. Mm. Helsingin käyttämää setelijärjestelmää on markkinoitu "valmiiksi ratkaisuksi sote-uudistuksen myötä laajenevan valinnanvapauden toteuttamiseen".

4 sivua ohjeita, lääkäri voi kadota

Hammashoito on suuruusluokassaan mittavin setelipalvelu Helsingissä. Kaupungista arvioidaan, että reilusti yli 50 prosenttia myönnetyistä hammashoidon palveluseteleistä on käyttämättä.

– Suurin ongelmakohta on, että hintavertailu on haastavaa. Ylipäätään että pääsee hintavertailuun asti, on meidän systeemeillä äärimmäisen työlästä ja hankalaa, toteaa Telle Salmela suun terveydenhuollon ostopalveluista.

Näin helppoa on hammastarkastuksen palvelusetelin käyttö:

• Setelin kanssa voi saada 4 sivua pitkän ohjeen, joka neuvoo nettiin palveluvertailuun.
• Kyseisellä Parasta palvelua -sivustolla näkee hinnan, osoitteen ja arvosanan niille lääkäreille, joille seteli käy.
• Listan voi järjestää vaikka halvimmasta kalleimpaan. Sijaintivertailussa yhtä kätevää ei ole, että hammashoitoloiden katuosoitteet saa aakkosjärjestykseen.
• Jatkohoitojen hintoja ei ole. Voit valita halvimman tarkastuksen tietämättä, onko paikkaus samassa osoitteessa kaupungin kallein.
• Laadusta kertova arvosana puuttuu noin sadalta listatulta hammaslääkäriltä 185:stä. Samalla lääkärillä voi olla peräkkäin kaksi eri arvosanaa, jos tekee töitä kahteen firmaan.
• Useimmillakin arvosana on jokin kokonaisluku, varsin usein täydet 5,0. Tämän perusteella laatuvertailu perustuu aivan muutamien asiakkaiden palautteisiin.
• Kun hammaslääkäri on valittu, varataan häneltä aika. Eri järjestelmässä. Hammaslääkärin työllistävältä firmalta, sen omilla nettisivuilla.
• Tässä vaiheessa voi käydä niin, ettei haluttua hammaslääkäriä enää löydykään firman nettiajanvarauksesta.

Virkamiehet korostavat, ettei verkkoasiointi ole palvelusetelissä ainoa kompastuskivi. Muutenkin koko sana voi olla ihmisille vieras ja uuvuttava. Kukaan ei tiedä, kuinka moni palvelusetelinsä lojumaan jättäneistä on edes vaivautunut verkkopalveluun asti.

Viime vuonna tehtiin 37 000 hammaslääkärikäyntiä, joilla maksettiin onnistuneesti palvelusetelillä. Vuoden aikana myönnettiin kuitenkin kymmeniätuhansia hammasseteleitä, joita ei ole käytetty toistaiseksi missään.

– Kun asiaa on tutkittu, niin usein näin ei olisi, jos olisi paremmin muotoiltu palvelu, sanoo Helsingin kaupungin hankintapäällikkö Hannu-Pekka Polttila.

"Kova tarve, että olisi käyttäjäystävällisempi"

Palvelumuotoilu on 2010-luvun muotisana ja muotiala. Kun mitä erilaisimpia yhteiskunnan palveluja siirtyy asiointiluukuilta nettiin, niiden pitäisi olla tehty – muotoiltu – mahdollisimman yksinkertaiseksi ja ymmärrettäväksi hoitaa omin päin.

Haavekuvana on, että palveluseteli olisi sellainen palvelu kuin bussikortin käyttäminen tai ruokakaupassa käyminen. Matleena Mikkonen

– Me olemme huomanneet, että esimerkiksi näissä suun terveydenhuollon seteleissä on kova tarve käyttäjäystävällisemmälle järjestelmälle, ostopalvelupäällikkö Matleena Mikkonen Helsingin kaupungilta harmittelee.

Esimerkiksi hammaslääkärien laadun vertailemiseksi tarvittavia käyttäjäarvosteluja ei ole tullut toivotusti.

– Kun haluat antaa arvostelun, joudut uudestaan kirjautumaan ja tunnistautumaan järjestelmään. Siinä on kehittämispotentiaalia, eikä se vastaa vielä nykyhetken tarvetta, Mikkonen kuvaa.

Uusi kilpailutukseen, kaikki vaihtoehdot lapsenkenkäisiä

Nykyinen nettipalvelu on Helsingissä käytössä enää tänä vuonna, sillä sen rakentaneet Digia ja Kuntien Tiera ovat irtisanomassa sopimuksen. Uutta kilpailutetaan pian.

Helsinki ja yli 20 muuta kuntaa suunnittelevat yhteistä hankintaa. Olemassaolevia järjestelmiä on vain kourallinen, eikä niissä ole ainakaan Helsingin virkamiesten mielestä yhtäkään huomattavasti toista parempaa.

– Jos valinnanvapauslaki olisi mennyt eteenpäin, luulen että järjestelmätoimittajillakin olisi lähtenyt isommat pyörät pyörimään, Matleena Mikkonen miettii.

– Haavekuvana itselläni on se, että palveluseteli olisi joskus sellainen palvelu kuin bussikortin käyttäminen tai ruokakaupassa käyminen. Se olisi yhteiskunnan palveluna looginen, ymmärrettävä ja helpommin lähestyttävä.

Suomen suurin finanssiryhmä OP ilmoitti joulukuussa 2015 saaneensa Kilpailu- ja kuluttajavirastolta kirjeen. Kilpailuviranomainen ryhtyi selvittämään, käyttääkö OP väärin markkina-asemaansa, kun se sitoo bonuksillaan yhteen pankki- ja vakuutustoiminnan.

Toimenpidepyynnön takana oli OP:n kilpailija, vakuutusyhtiö If.

Yleisesti on tulkittu, että IIfin takana taas oli sen omistajan, finanssiyhtiö Sammon hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos.

Osuuspankin pääjohtaja Reijo Karhinen kutsui selvitystä iskuksi osuuskunta-aatetta vastaan. Pian OP ilmoitti jättävänsä Finanssialan edunvalvontajärjestön – se tulkittiin protestiksi. Sittemmin OP on palannut Finanssialan jäseneksi.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto tutki asiaa pitkään ja hartaasti. Kolmen vuoden jälkeen tulos on tiedossa.

– KKV ei ole saanut näyttöä siitä, että OP olisi syyllistynyt määrävän markkinaaseman väärinkäyttöön bonusjärjestelmällään, sanoo Kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja Kirsi Leivo kymmeneltä alkaneessa tiedotustilaisuudessa.

Kilpailuviraston olisi pitänyt pystyä todistamaan, että alennusten myöntäminen on haitaksi kuluttajille pitkällä aikavälillä – esimerkiksi niin, että bonukset vähentävät kilpailua ja nostavat lopulta hintoja.

Tämä näyttökynnys ei Kirsi Leivon mukaan ylittynyt. Moitittavaa kyllä löytyi.

"Vertailu vaikeaa, verokohtelussa ongelma"

OP saa kuitenkin Leivolta tiukkaa kritiikkiä. Hänen mukaansa finanssitalon bonusjärjestelmässä on ongelmia sekä kuluttajien että verokohtelun kannalta.

– Vakuutus- ja pankkipalveluiden vertailu on jo lähtökohtaisesti vaikeaa, ja OP:n bonusohjelma vaikeuttaa sitä entisestään, toteaa KKV:n apulaisjohtaja Maarit Taurula.

KKV:n mukaan kilpailevien tarjousten arviointi on lähes mahdotonta, kun bonukset sotkevat kokonaiskuvaa.

Pääjohtajan mukaan OP:n bonusjärjestelmä on ongelmallinen myös verotuksen kannalta.

– Verokohtelu ei ole kilpailuneutraali, se suosii OP:ta. Olemme keskustelleet tästä verottajan kanssa, mutta emme ole saaneet muutosta, Leivo sanoo.

OP:n asiakasomistajien saamat bonukset on tähän asti katsottu verottomiksi, koska ne tulkitaan asiakkaiden saamiksi alennuksiksi. Vertailun vuoksi, osakeyhtiöpohjaisen vakuutusyhtiön omistajille maksetut osingot ovat pääomaveron alaista tuloa.

Villakoiran ydin

Mikä ongelma OP:n bonusten verokohtelussa oikein on?

Aikanaan OP-ryhmä saattoi maksaa bonuksia rahana. Niistä rahoista asiakasomistajat maksoivat pääomatuloveroja. Toisaalta, jos he käyttivät bonuksensa palvelumaksuihin tai vakuutuksiin, ne olivat verottomia.

Vuonna 2011 verottaja kuitenkin linjasi, että mikäli bonuksia maksetaan jatkossakin rahana, silloin koko järjestelmän tulisi olla verollinen. Tämän jälkeen OP:n bonuksia ei ole jaettu rahana.

Näyttää siltä, ettei tämä tyydytä KKV:n tutkijoita. KKV:n mukaan sillä ei pitäisi olla verokohtelun kannalta merkitystä, voidaanko bonuksia nostaa rahana vai ei. Toinen vaihtoehto olisi linjaus, jonka mukaan vakuutusmaksuja ei tulisi rinnastaa muihin palvelumaksuihin.

OP:n kommentti Ylelle: "Ei tarvetta muutoksiin"

Osuuspankki-ryhmässä kilpailu- ja kuluttajaviraston päätös tulkitaan meheväksi voitoksi. OP:n mukaan sen olemassaolo perustuu osuustoimintaan – ja bonusjärjestelmä on tapa jakaa menestystä omistaja-asiakkaille.

OP Ryhmän pankkitoiminnan liiketoimintajohtaja Harri Nummelan mukaan KKV:n päätös oli siunaus nykyiselle toimintamallille.

Aiotteko muuttaa toimintaanne mitenkään?

– Tämän selvityksen päättyminen ei aiheuta asiakkaillemme mitään muutoksia, eikä synnytä myöskään muita toimenpidetarpeita, Nummela sanoo.

Bonusten verokohtelun suhteen kuluttajavirasto ei kuitenkaan aio hellittää, vaikka verottajakaan ei ole huolia kuunnellut. Seuraavaksi kuluttaja- ja kilpailuvirasto käy aiheesta keskustelua valtiovarainministeriön kanssa ja harkitsee myös lakialoitetta.

Vaikuutusyhtiö Ifin maajohtaja Timo Harju kertoo Ylelle, että If ei aio valittaa KKV:n päätöksestä vaan on tyytyväinen siihen.

Harjun mukaan vakuutusten hinnoittelun tulisi kuitenkin olla kuluttajille läpinäkyvää.

Kuten ylläolevat kaaviot kertovat, OP Ryhmän osuus Suomen vahinkovakuutusmarkkinoista on noin kolmannes ja asuntolainoista lähes 40 prosenttia. Bonuksillaan se sitoo ja palkitsee omistaja-asiakkaitaan, mutta ei tee sitä KKV:n mukaan kielletyin menetelmin.

OP myöntää omistaja-asiakkailleen 0,25 % bonusta pankki-, varallisuudenhoito- ja vakuutusasioinnin kokonaismäärästä. Esimerkiksi 200 000 euron asuntolainasta kertyy vuodessa 500 euroa bonusta. KKV:n tutkijat toteavat, että käytännössä näin suuri bonus kulutetaan vakuutuspalveluihin.

KKV:n selvitykset osoittavat kuitenkin, että järjestelmän "kilpailijoilta poissulkeutuva" vaikutus on vain noin 1-5 prosenttia koko vahinkovakuutusmarkkinasta.

Usean sadan neliömetrin suuruisen vanhan peltisen tehdashallin katto on romahtanut Kuusankosken keskustan lähellä Kouvolassa.

Romahduksesta ei ole aiheutunut henkilövahinkoja, mutta hallin sisällä on autoja ja muuta tavaraa. Koska halliin ei tässä vaiheessa voi mennä, niin vielä ei tiedetä, kuinka monta autoa hallissa on ja kuinka niiden on käynyt.

– Niitä ei voi sieltä turvallisesti ottaa. Osa on saattanut vaurioitua, osa ei. Se pitää purkamisen yhteydessä tyhjentää, kertoo Kymenlaakson pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Mika Ruokolainen.

Ruokolainen arvelee, että katto on romahtanut painavan lumen alla.

– Todennäköisesti. Nyt on ollut suojakelejä eikä kattoja ole tyhjennetty ja tämäkin on laaja halli.

Rakennus on hyvin loivaharjainen, melkein tasakattoinen. Sen katolla on sateiden jäljiltä vajaat puoli metriä hyvin märkää lunta.

Oulussa epäillään tapahtuneen viikonloppuna jälleen uusi alaikäisiin kohdistunut epäilty seksuaalirikos. Asiasta kertoi ensin Kaleva.

Tapauksen tutkinnanjohtajan ja rikoskomisario Eveliina Karjalainen vahvistaa Ylelle, että tapaus on tutkinnassa.

Poliisin tiedotteen mukaan se tutkii tapausta, jossa kahden alaikäisen tytön epäillään joutuneen raiskatuksi yksityisasunnossa. Toinen uhreista on alle 16-vuotias ja toinen alle 18-vuotias. Tekoja tutkitaan törkeänä raiskauksena ja nuoremman uhrin osalta myös törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Muita nimikkeitä ovat lisäksi pahoinpitely ja pakottaminen.

Poliisi on ottanut teosta epäiltynä kiinni yhden henkilön. Epäilty on ulkomaalaistaustainen henkilö, jolla on oleskelulupa Suomeen. Hän on ollut Suomessa jo useita vuosia. Poliisi ei kommentoi sitä, onko epäiltyjä tässä vaiheessa useampia.

Poliisi ei kommentoi myöskään sitä, liittyykö sosiaalinen media tapaukseen.

Useita epäiltyjä lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia

Oulun poliisi on kertonut julkisuuteen useista alaikäiseen kohdistuneista seksuaalirikosepäilyistä. Poliisi on jo aiemmin kertonut, että sillä on tutkinnassa kaikkiaan yhdeksän eri juttua, joissa on yhdeksän uhria ja 17 epäiltyä. Näitä epäilyjä yhdistää se, että poliisi on tiedottanut niistä, uhrit on pääosin tavoitettu sosiaalisessa mediassa ja epäillyt ovat ulkomaalaistaustaisia.

Ensimmäinen tapaus tuli julki viime vuoden joulukuussa, kun Oulun poliisi tiedotti ensimmäisistä vangitsemisista. Tässä epäillyssä seksuaalirikoksessa on kahdeksan epäiltyä ja yksi alaikäinen uhri. Hyväksikäyttöä oli epäilyn mukaan kestänyt vuonna 2018 miltei viisi kuukautta yksityisasunnossa.

Lisäksi joulukuussa tuli julki kaksi muuta erillistä epäiltyä lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta. Molemmat epäillyt rikokset ovat tapahtuneet 17. marraskuuta ulkona Tuiran kaupunginosassa.

Pitkään kestäneen epäillyn seksuaalirikostapauksen ja Tuiran epäiltyjen seksuaalirikosten lisäksi joulukuussa tuli julki, että tutkii kahta erillistä epäiltyä lapseen kohdistunutta rikosta, jotka eivät poliisin mukaan liity aikaisempiin epäiltyihin tapauksiin. Molemmat epäillyt rikokset tapahtuivat marras-lokakuussa.

Tammikuussa seksuaalirikosepäilyjä tuli jälleen lisää. Perjantaina 11. tammikuuta Oulun poliisi kertoi, että se on käynnistänyt esitutkinnan neljästä uudesta seksuaalirikosepäilystä, jotka ovat kohdistuneet alle 15-vuotiaisiin tyttöihin. Epäiltyjä on yhteensä neljä. Epäillyt teot olivat tapahtuneet kesän 2018 aikana.

Rikosnimikkeitä on useita tapauksista riippuen. Viime viikolla kerrottiin, että laajimman tapauksen osalta yhtä vangittua epäillään myös seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta henkilöltä.

Yksi tapaus on myös osoittautunut vääräksi ilmiannoksi. Kyse oli Raahessa ilmi tulleesta epäilystä.

Ylen tammikuussa keräämien tietojen mukaan yhteensä Oulun poliisilaitoksen alueella on tutkinnassa yli 130 lapsiin kohdistunutta hyväksikäyttöepäilyä.

Lue myös:

Oulun seksuaalirikostutkinnoista puolet syyttäjälle helmikuussa – Näin Suomea järkyttäneet tutkinnat ovat edenneet

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) haluaa, että niin sanotut maallikkotuomarit eli lautamiehet tulisi valita tulevaisuudessa Tuomioistuinvirastossa, joka aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa.

Tällä hetkellä poliittiset puolueet valitsevat kunnanvaltuustoissa käräjäoikeuksien maallikkotuomarit.

– Poliitikot valitsevat osan tuomareista. Tämä on epäkohta, joka pitää korjata, oikeusministeri Antti Häkkänen sanoo.

Häkkäsen mukaan kansalaisten on voitava luottaa oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, ja ministerin mukaan politiikan ja oikeuslaitoksen väliin tarvitaan nykyistä vahvempi muuri.

Häkkänen otti kantaa lautamiesten valintaan maanantaina Mikkelin Asianajajayhdistyksen 100-vuotisjuhlassa.

Maallikkotuomarit ja ammattituomarit: Hyvä ehdotus

Lautamiehet ovat toimineet käräjäoikeuksissa ilman puoluetunnuksia.

Tästä huolimatta he katsovat, että nykyinen valintatapa ei ole ollut paras mahdollinen.

– Tähän valintaan ei ole ollut muutakaan vaihtoehtoa, ja siksi on toimittu näin. Pidämme erittäin hyvänä sitä, että tulevaisuudessa maallikkotuomareiden valintaprosessi hoidettaisiin Tuomioistuinvirastossa, sanoo Suomen Maallikkotuomareiden puheenjohtaja Jouni Elomaa.

Myös Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa työskentelevä käräjätuomari pitää hyvänä oikeusministerin ehdotusta.

– Se olisi hyvin positiivinen asia. Tuomioistuinlaitoksen pitäisi olla irti kaikesta politiikasta. Tämä vahvistaisi tätä, jos kytkös politiikan ja tuomioistuinlaitoksen väliltä poistuisi, sanoo käräjätuomari ja Lakimiesliiton hallituksen jäsen Paula Virrankoski.

Lautamiesten poliittinen valintamalliin on herättänyt keskustelua aiemminkin. Asiaan ovat kiinnittäneet huomiota esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies ja Euroopan neuvoston korruption vastainen toimielin Greco.

Lautamiesten nimeämisprosessin muuttaminen vaatisi lakimuutoksen, jota nykyinen eduskunta ei enää ehdi tehdä.

Helsingin kantakaupungin raitiotieverkkoa odottavat suuret mullistukset ensi vuosikymmenen puolivälistä alkaen, jos sisääntuloväylien bulevardisointi etenee suunnitelmien mukaisesti.

Esimerkiksi vanha nelosen ratikka on siirtymässä Mannerheimintieltä toiselle reitille Vihdintien pikaratikan tieltä.

Helsingin kaupungin liikenneinsinöörin Anton Silvon mukaan nelosen mahdollinen uusi reitti kulkee pohjoisesta Topeliuksenkatua pitkin Töölöntorille. Siitä eteenpäin reitti on vielä epäselvä.

Yksi vaihtoehto on vetää nelonen Töölöntorilta suoraan aina Eiraan asti. Tämä olisi mahdollista, koska suunnitelmissa on rakentaa Fredrikinkadulle lisää raidetta.

Suunnitelmat kismittävät osaa kaupunkilaisista

Kerro kantasi -palvelussa asukkaat ovat kritisoineet ajatusta, että nelosella ei enää pääsisi Munkkiniemestä suoraan Senaatintorille ja Katajanokalle. Tässä muutamia poimintoja palautteista.

"Ette kai vain suunnittele, että kympin ja nelosen linjat siirretään alta pois niille uusille Länsi-Töölön kiskoille? Ei tule onnistumaan."

"Raitiovaunu 4 ja sen nykyinen reitti on hyvä ja säilyttämisen arvoinen. Vanhan stadin valtasuoni ja matkailuvaltti. Please, älkää tehkö nyt uudistusinnossa pahaa mokaa."

"Tätä sabotaasia ei kerta kaikkiaan saa tehdä."

"Mitä Rööperissä on tärkeämpää kuin Katajanokalla?"

Päätöksiä ei ole vielä tehty

Anton Silvo tietää, että ihmiset ovat olleet huolissaan siitä, mitä heidän nykyisille yhteyksilleen tapahtuu.

Hän kuitenkin toppuuttelee pelkoja. Vielä ei ole tehty päätöksiä, minne nelonen kurvaisi Töölöntorilta. Se voi olla Eira, Katajanokka tai joku muu paikka keskustassa.

Suunnitelmat tarkentuvat vuosien kuluessa.

– Tulevaan reittiin vaikuttavat ihmisten liikkumistarpeiden ja joukkoliikennejärjestelmän kehitys, Silvo sanoo.

Ratikka kympin on tarkoitus säilyä nykyisellä reitillään Pikku-Huopalahdesta Punavuoreen myös tulevaisuudessa. Silvon mukaan se mahtuisi kulkemaan pikaratikan kanssa Mannerheimintietä pitkin.

Ratikka kakkonen taas siirtyisi Mannerheimintieltä Topeliuksenkadulle Nordenskiöldinkadulle rakennettavien uusien kiskojen jälkeen.

Vihdintien pikaratikka vuorossa vasta Raide-Jokerin jälkeen

Heti eivät Helsingin kantakaupungin raidelinjat kuitenkaan muutu.

Vihdintien pikaratikkaa aletaan rakentaa aikaisintaan 2020-luvun puolivälissä. Matka-aika Kolmikulmasta Kantelettarentielle olisi 31 minuuttia. Lasipalatsilta Pohjois-Haagaan noin 26 minuuttia.

Tällä hetkellä on käynnissä uusien raitiotieosuuksien yleissuunnittelu.

Silvon mukaan kaupunki haluaa rakentaa ensin Itäkeskuksesta Espoon Keilaniemeen kulkevan poikittaislinjan Raide-Jokerin. Raide-Jokerin jälkeen rakennusvuorossa on Kruunusiltojen kautta Laajasaloon menevä pikaratikka. Vihdintien pikaratikka on tarkoitus rakentaa näiden jälkeen kolmantena.

Silvo myös muistuttaa, että Vihdintien pikaratikka rakennetaan vain, jos väylän bulevardisointi toteutuu. Bulevardisointi tarkoittaa, että nykyisen väylän varteen Munkkiniemestä Marttilaan Vihdintien varrelle tehdään kantakaupunkimaisia asuintaloja, liiketiloja ja kauppoja.

– Alueelle pitäisi muuttaa 14 000 ihmistä. Heitä varten tarvitaan pikaratikka, ja tietysti parantaa nykyisten käyttäjien palvelutasoa, Silvo kertoo.

Esikaupungit yhdistyvät keskustaan pikaratikoiden avulla

Jatkossa kantakaupungin raideverkosto muuttuu entisestään, sillä pikaratikoita on tarkoitus rakentaa lisää.

Vihdintien jälkeen vuorossa olisi ehkä Viikin–Malmin -pikaratikka.

Pikaratikoista halutaan muodostaa Helsingin joukkoliikenteelle niin sanotut uudet runkoyhteydet; siis tukipilarit, jotka yhdistävät Helsingin esikaupungit entistä selvemmin keskustaan.

Pikaratikat mahdollistavat Silvon mukaan kaupungin kasvamisen, aiempaa suuremman väkiluvun ja sujuvan liikkumisen. Ne ovat halvempia kuin metro, mutta nopeampia kuin tavallinen ratikka. Ja ne mahdollistavat bussiliikenteen vähentämisen.

– Tarkoitus on luoda joukkoliikenteen verkostokaupunki, jossa liikkuminen on mahdollista ilman autoa, Silvo täsmentää.

Raitioverkko laajenee kantakaupungista laidoille

Muista pikaratikkalinjoista ei vielä ole tarkempia suunnitelmia. Tiedossa ei siis vielä ole, mille reiteille nykyiset ratikat kuutonen ja kahdeksan esimerkiksi muuttaisivat Viikin–Malmin -pikaratikan tieltä.

Mutta muutoksia on tiedossa.

– Nyt Helsingin raitioverkko alkaa kasvaa ulospäin kantakaupungista. Se tuo muutoksia nykyisiin linjoihin, Silvo sanoo.

Qataria on arvosteltu ulkomaisen työvoiman riistosta. Ulkomaisia työntekijöitä on Qatarissa mm. rakentamassa kisapaikkoja ja kotitaloustyössä.

Yle Radio 1:n Ykkösaamussa keskusteltiin, pitäisikö matkailijoiden tai urheilijoiden boikotoida ihmisoikeuksia polkevia maita. Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson pitää käytyä keskustelua liian mustavalkoisena.

– Tottakai Qatarin tilanne on hirveä. Mutta jos ihmisoikeusloukkaukset olisivat urheilukisojen valintakriteerinä, ei olisi hirveän monta maata, jossa voi järjestää urheilutapahtumia. Parhaassa tapauksessa jalkapallon MM-kisojen tuoma julkisuus ja huomio voivat vaikuttaa myönteisesti.

Johansson huomauttaa, että Kansainvälinen työjärjestö, ILO, on ollut Qatarissa pari vuotta ja muutosta on tapahtunut oikeaan suuntaan.

- Olot eivät ole parantuneet riittävästi ja kotitaloustyössä olevat palvelijat ovat aika lailla orjan asemassa, Frank Johansson sanoi.

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet myös Yhdistyneistä Arabiemiirikunnista. Matkoja järjestetään Dubaihin ja Abu Dhabiin, jotka ovat suomalaisillekin tuttuja. Pitäisikö matkailijan jättää menemättä?

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila pitää boikotointia median hellimänä terminä. Hänen mielestään ihmisoikeuskeskustelussa pitäisi tuoda enemmän esille valtioiden vastuu ennemmin kuin yksittäisen ihmisen tai matkailijan vastuu.

– Kenellä on vastuu ihmisoikeuksista? Sekin tieto puuttuu, oli sitten kysymys vanhusten hoivasta Suomessa tai sananvapaudesta Arabiemiraateissa.

Frank Johanssonin mielestä matkailijan kannattaa olla utelias ja vaatia matkanjärjestäjältä tietoa, asuuko oligarkin omistamassa hotellissa tai onko työntekijöillä oikeus järjestäytyä.

– Suomi on vienyt Yhdystyneisiin Arabiemiirikuntiin aseita, joita voidaan käyttää Jemenin kammottavassa sodassa. Suomessakin on kerrottu hallitsijan tyttärestä, sheikha Latifasta, joka yritti paeta sieltä. Jos matkustaisin Dubaihin, haluaisin, että minulle kerrottaisiin nämä asiat.

Amnesty International -järjestön kanta kuitenkin on, että boikottia ei suositella.

– Se tarkoittaisi, että kaikkia pitäisi boikotoida. Poikkeuksena on Israelin miehittämä Länsiranta. Amnesty on kehottanut sellaisia sivustoja kuten TripAdvisor, Booking.com ja Airbnb lopettamaan matkailun tarjoamisen miehitetyillä alueilla.

Amnesty International sanoo, että kun yritykset tekevät bisnestä ja hankkivat tuloja Israelin miehittämillä alueilla, ne hyötyvät laittomien siirtokuntien ylläpidosta, kehittämisestä ja laajenemisesta. Järjestön mukaan tämä on verrattavissa kansainvälisen lain mukaan sotarikokseen.

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila on sitä mieltä, että jokaisen pitää itse harkita matkakohteitaan eikä päätöksiä pitäisi tehdä mediakohujen perusteella.

- Uskon, että sekä urheijat, matkustajat, että matkanjärjestäjät janoavat lisää tietoa ihmisoikeuksista. Ja se on hyvä asia.

Keskustelu Qatarin oloista kiihtyi, kun jalkapalloilija Riku Riski kieltäytyi kutsusta maajoukkueleirille Qatarissa. Palloliiton pääsihteerin Marco Casagranden mukaan keskustelu Qatarista käynnistyi Palloliitossa jo 2016.

– Jo silloin päätettiin, että tehdään jotain Pohjoismaiden kanssa eikä vain käännetä selkää. On selvää, että meidän pitää kantaa oma vastuumme siltä osin, että käymme vuoropuhelua urheilun piirissä.

Suomen Palloliiton liittohallitus on päättänyt edistää aktiivisesti yhteisiä linjauksia urheilun eettisistä kysymyksistä muiden isojen suomalaisten lajiliittojen kanssa.

– Pitäisi voida linjata, mitkä ovat kyseenalaisia maita. Linjauksen tekeminen on kohtuullisen vaikeaa ja se pitää tehdä huolella, totesi Casagrande Ykkösaamussa.

Lisää aiheesta:

Qatar on kiusallinen ongelma muillekin kuin jalkapallolle – yleisurheilun MM-kisoissa riittää selitettävää: "Se oli taloudellisesti erittäin hyvä tarjous"

Helsingin Sanomat: Qatarissa on liian kuuma jalkapalloilijoille, mutta ei stadionien rakentajille: 60 tunnin työviikko puurretaan jopa 40 asteen helteessä, ja työntekijä on täysin työnantajan armoilla

Airbnb poistaa majoituskohteensa Israelin siirtokunnista – Israelilaisministerit suuttuivat: "Kurjista kurjin boikottiyritys"

Kilpailu- ja kuluttajavirasto kertoi tänään, että Osuuspankki ei ole syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.

Vakuutusyhtiö If kanteli vuonna 2015, että OP:n bonukset vääristävät kilpailua ja KKV on tutkinut asiaa siitä lähtien.

Totta on, että OP:n järjestelmä sitouttaa asiakkaat äärimmäisen tehokkaasti. Kun asiakas marssitetaan OP:n lainaneuvotteluista suoraan saman yhtiön vakuutustiskille, Ifin on vaikea ängetä siihen väliin.

Jos asuntolaina-asiakas saa satojen eurojen bonukset, ne jäävät varmasti käyttämättä ellei asiakas osta OP:n vakuutuksia.

Siksi onkin yllättävää, ettei kilpailuvirasto onnistunut todistamaan OP:n bonusjärjestelmän turmiollisuutta. KKV:n tutkimusten mukaan järjestelmän kilpailijoilta poissulkeva osuus on vain noin 1-5 prosenttia koko vahinkovakuutusmarkkinasta.

Jos kilpailuvirasto olisi havainnut OP:n syyllistyvän esimerkiksi määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, se olisi saattanut määrätä OP:n muuttamaan bonuksiaan.

Se olisi saattanut tarkoittaa esimerkiksi sitä, että OP olisi joutunut maksamaan bonuksiaan käteisellä. Käteinen kelpaa nimittäin muuallakin kuin osuuspankin vakuutustiskillä.

Vakuutusten ja pankkitoiminnan kytky

Kuluttaja- ja kilpailuvirasto ei onnistunut todistamaan OP:n bonusten vahingollisuutta. Se ei kuitenkaan aio luovuttaa.

Virasto aikoo käydä valtiovarainministeriön kanssa keskusteluja siitä, miten OP:n bonusjärjestelmää kohdellaan verotuksessa.

Laitetaanko Suomessa seuraavaksi bonuksetkin verolle? Periaatteessa sekin olisi mahdollista, mutta se ei ole asian ydin.

Aiemmin oli nimittäin mahdollista, että OP:n bonuksia saattoi käyttää palvelumaksuihin ja ne saattoi nostaa myös rahana. Pisteet olivat verovapaita, mutta eurot olivat veronalaista tuloa.

Verottajan mielestä tämä oli ongelma. Vuonna 2011 se linjasi, että mikäli OP maksaa bonuksiaan rahana – kaikki bonukset, myös ne pisteinä käytettävät, olisivat verollisia.

Tämän lisäksi verottaja linjasi, että vakuutusmaksut voitaisiin rinnastaa palvelumaksuihin. Sen jälkeen Osuuspankki lopetti tietenkin bonusten maksamisen käteisenä ja rohkaisi asiakkaita maksamaan niillä vakuutuksia.

Näin kuluttaja- ja kilpailuviraston kritisoima bonusjärjestelmä sai lopullisen muotonsa.

Askel taaksepäin

Nyt KKV:ssa toivotaan, että OP:n asiakkaat pääsisivät jälleen nostamaan bonuksensa rahana. Silloin kilpaileva vakuutusyhtiö pääsisi tarjoamaan palvelujaan.

Verottajan pitäisi kuitenkin ensin pyörtää aiempi linjauksensa.

KKV on keskustellut verottajan kanssa, mutta tulosta ei ole syntynyt. Seuraavaksi se yrittää valtiovarainministeriön kautta.

Kuluttaja- ja kilpailuviraston pääjohtaja Kirsi Leivon mukaan tavoite voitaisiin saavuttaa monella eri tavalla – verottamalla tai ilman.

Yksi tapa olisi linjata, etteivät vakuutusmaksut olisi enää rinnastettavissa palvelumaksuihin. Linjauksen jälkeen OP:n bonuksilla ei voisi enää maksaa sen vakuutuksia. Muilla finanssiyhtiöillä ei vastaavaa järjestelmää edes ole.

Kahdensadan tuhannen euron asuntolaina tuottaa vuosittain noin 500 euron bonuksen – mihin muualle sellaisen summan voisi käyttää jos ei vakuutusmaksuihin?

Kirsin Leivon mukaan sen voisi käyttää esimerkiksi asuntolainojen marginaaleihin.

Lue lisää:

Osuuspankin bonukset saivat kilpailuvirastolta sekä siunauksen että ankarat moitteet – OP Ylelle: "Ei tarvetta muutoksiin"

Omakotitalon seinään nojaa lumilapio. Holger Sjögrenin aamupäivä on kulunut lumitöissä eikä silakkaa troolatessa. Siihen on nykyään aikaa, sillä hän käy kalastamassa enää kerran viikossa.

– Kävisimme enemmänkin, mutta markkinat eivät vedä. Kaupaksi menee vain se, minkä itse myy, harmittelee Sjögren.

Tänä vuonna 80 vuotta täyttävä Holger Sjögren on kalastanut silakkaa koko ikänsä. Sjögren syntyi Pyhtään Koukkusaaressa, jonka lähes kaikki asukkaat olivat kalastajia. Saaressa oli 1930–40-lukujen taitteessa noin 60 asukasta. Pieni poika oli usein mukana rysillä. Saaliina oli pääasiassa silakkaa ja vähän suomukalaa.

– Siitä jäi kipinä, kun pikkupoikana kuuntelin rannalla kuulamoottoreiden ja Wikström-moottoreiden jytinää. Koukkusaari oli maailman paras paikka elää ja viettää lapsuutta.

Olen valinnut maailman parhaan ammatin. Holger Sjögren

Saari oli varsin suljettu yhteisö, mutta lapset kävivät koulua mantereen puolella. Toiset Sjögrenin tavoin Pyhtään ruotsalaista koulua ja toiset suomalaista koulua. Kun Koukkusaaren oma koulu valmistui, ehti Sjögren käydä siellä viimeisen kouluvuotensa vuonna 1951. Opettaja patisti 12-vuotiasta Sjögreniä opettajaseminaariin.

– Opettajan ura unohtui, kun troolarit ja tukkihinaajat ajoivat Koukkusaaren ohi halkolasteineen. Olen valinnut maailman parhaan ammatin silakan troolikalastajana.

Niinpä Sjögren jäi Koukkusaareen.

Kohtalokas räjähdys

Kalastus toi leivän pöytään ja vähän leivänpäällistäkin, vaikka pahimpina talviaikoina joutuikin käymään metsätöissä. Lohisiimakalastus toi sitten vielä vähän lisätuloja.

Sitten tuli syksy 1960, jota Sjögren ei unohda. Silloin hänen ensimmäisen troolarinsa kannella tapahtui räjähdys, joka maksoi ihmishengen.

Sjögren oli kalastamassa isänsä, setänsä ja erään neljännen koukkusaarelaisen kanssa, kun kannelle nousi troolin mukana outo esine. Se räjähti kannella ilmeisesti moottorin tärinän voimasta.

– Kansirakenteet hajosivat ja setäni tippui mereen. Setä menehtyi räjähdyksessä ja minullekin kävi pahasti. Sain sirpaleita pitkin kehoa ja olin viikon sairaalassa.

Aluksen miehet saivat kuitenkin satamaan omin voimin. Sjögrenin isä ja neljäs miehistön jäsen selvisivät ehjin nahoin. Troolari korjattiin ja parin kuukauden päästä onnettomuudesta kalastus jatkui.

Setä menehtyi ja minullekin kävi pahasti. Holger Sjögren

Sjögren muistelee, että sinä talvena tuli paljon kalaa. Keväällä hän vaihtoi uuteen isompaan troolariin.

– Onnettomuus oli kova paikka, mutta ei siitä mitään traumoja jäänyt. Sitä vain jatkettiin töitä, sanoo Sjögren.

Räjähtänyt esine oli miehille aivan tuntematon. Myöhemmin selvisi, että esine oli raivauseste. Miinanraivaamisen estämiseksi tai hidastamiseksi oli sodan aikana erilaisia menetelmiä. Raivauskalustojen tuhoamiseen käytettiin joko räjähtäviä tai leikkurilla toimivia raivausesteitä.

– Eivät siitä esineestä tienneet vanhemmat miehetkään, jotka olivat olleet sodassa.

Koti-ikävää

Sjögren troolasi silakkaa Koukkusaaren ympäristössä yhdessä veljiensä kanssa, mutta hänen kalastusmatkansa suuntautuivat myös kauemmas. Kun tehtaat alkoivat saastuttaa vesiä ja saaliit pienenivät lähialueilla, Sjögren reissasi kalaan Pohjanlahdelle, Itämerelle ja Suomenlahdelle.

Koukkusaaresta mantereelle Kotkaan mies muutti vuonna 1964, kun perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Kalastusmatkat saattoivat olla kuukaudenkin mittaisia. Koti-ikävä ehti iskeä moneen kertaan. Ensimmäiset päivät poissa kotoa olivat aina vaikeita, mutta sitten siihen tottui.

– Asuimme troolarissa ja soitimme radiopuhelimella kotiin. Soittoaika piti valikoida tarkoin, etteivät kaverit kuulleet ihan kaikkia puheita, myhäilee Sjögren.

Miehistöä aluksella oli kerrallaan kolme tai neljä henkeä, ja niille muodostui oma yhteisönsä. Miehet kalastivat, kuuntelivat radiota ja kävivät kaupassa, kun olivat maissa. Yhdessä soittaminen oli yksi tapa viettää aikaa.

– Minulla oli huuliharppu ja kaverilla haitari. Myrskyisinä päivinä saaren rannalla sitten joskus musisoitiin.

Merellä tiiviissä yhteiselossa syntyi myös hyviä ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.

Kalastuksen loppu

2000-luvun alussa koukkusaarelaisten elämä muuttui. Maa- ja metsätalousministeriö kielsi kirjolohien ruokkimisen silakalla. Kiellon takana olivat eläinlääkintäviranomaiset, jotka pelkäsivät kalatauteja. Silakasta alettiin tehdä kalajauhoa, jota käytetään rehuna.

– Koukkusaarelaisten kalastus loppui siihen. Ei ollut enää mitään paikkaa, mihin niitä silakoita olisi laittanut, sanoo Sjögren.

Silakan pyytämistä jatkoivat vain Sjögren ja hänen veljensä.

Minä ihmettelen, miten ihmiset viitsivät mennä seitsemäksi töihin ja tulla viideltä kotiin. Holger Sjögren

Ammattikalastajat ovat yksi toisensa jälkeen lopettaneet Itäisellä Suomenlahdella. Sjögrenin aluksilla on ollut viime vuosina kesäkisällejä, mutta jatkajia ei tunnu löytyvän. Hänen kaikki kolme lastaan kalastivat isänsä aluksella opiskelujen lomassa, mutta kukaan ei jäänyt alalle.

Kalastajan ammattia pidetään raskaana ja olosuhteita huonoina. Sjögren on eri mieltä.

– Muuta maailmaa ei ole kuin meri! Minä ihmettelen, miten ihmiset viitsivät mennä seitsemäksi töihin ja tulla viideltä kotiin. Että miten ihmiset voivat pärjätä niin tylsällä elämällä.

Veitsi näkyi neljän metrin syvyydestä

Silakkaa on Sjögrenin mukaan nyt meressä enemmän kuin koskaan. Hän käy troolaamassa kerran viikossa edelleen, vaikka eläkkeellä onkin. Yksi ystävistä luopui omasta silakanpyyntikiintiöstään ja antoi sen Sjögrenille. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kerrotaan, että itäisellä Suomenlahdella on enää kaksi silakantroolaajaa: Sjögren ja häntä hiukan nuorempi Hannu Lanki.

– Alle tonnin saaliin saa hyvin kaupaksi eikä se rasita kiintiötä niin kovin. Jos kauppa kävisi ja olisi isommat kiintiöt, voisi hyvin kalastaa kymmeniä tonneja päivässä, selventää Sjögren.

Kalastaja on yhtä luonnon kanssa. Vuosikymmeniä merellä työskennellyt ei voi olla huomaamatta ympäristön tilan muutoksia. Sjögren on huomannut, että rantavedet ovat nykyään puhtaampia, mutta ulkomerellä vesi on sameaa.

– Jos Suursaaren kohdalla pudotti sotavuosina veitsen veteen, se näkyi neljän metrin syvyydestä. Vielä 1960- ja 70-luvuillakaan ei trooli likaantunut ollenkaan ja nyt se on täynnä limaa ja saasteita.

Vaikka kalan kulutus on kasvanut, silakkaa syödään entistä vähemmän. Suurin osa siitä meneekin rehuksi. Sjögren toimittaa silakkaa muun muassa Kotkan akvaariotalo Maretariumiin kalojen ruoaksi.

– Toisaalta kyllä Kotkassa ihmiset syövät vielä silakkaa. Rannassa kauppa käy vielä niin hyvin, ettei uskoisikaan.

Silakkayllätys

Holger Sjögren on tuttu näky myös Helsingin silakkamarkkinoilla. Palkintojakin on tullut. Vuonna 2013 hänen rosepippurisilakkansa palkittiin vuoden silakkayllätyksenä.

Aina ei ole kuitenkaan silakkamarkkinoilla käyty. Kun tehtaat likasivat rantavesiä, saaliit olivat todella pieniä.

– Syksyn saalis saattoi olla sata tai kaksisataa kiloa. Aloin käydä silakkamarkkinoilla silloin, kun silakasta piti saada parempi hinta, jolla pärjäisi koko talven.

Troolareita on Sjögrenillä on ollut yhteensä parikymmentä. Viimeisin, 13-metrinen Inter, odottelee isäntäänsä Kuusisen satamassa. Mikä vetää kahdeksankymppistä miestä edelleen merelle silakanpyyntiin?

– Se on se mieltymys siihen kalastukseen ja työhön ja kaipuu sinne merelle, että ainakin kerta viikkoon sinne on päästävä, sanoo Sjögren.

Koukkusaarikaan ei ole unohtunut, siellä on edelleen kesämökki. Holger Sjögren kaivaa huuliharpun esille ja alkaa soittaa. Laulun nimi on Tähti ja meripoika. Se kertoo merimiehen ja kalastajan koti-ikävästä.

Suomen ja Norjan selvitysryhmä Jäämeren ratahankkeesta ei puolla raportissaan hankkeen jatkamista. Työryhmä toteaa, ettei hanke olisi taloudellisesti kannattava minkään selvityksessä tarkastellun rahoitusmallin mukaan.

Vuotuisen kuljetusvolyymin pitäisi olla 2,5 miljoonan tonnin luokkaa, jotta ylläpitokustannukset saataisiin katettua. Tällaista kuljetusmäärää ei selvityksen mukaan voida pitää realistisena ilman merkittäviä muutoksia alueen elinkeinotoiminnassa tai eri liikennemuotojen kustannuksissa.

Selvityksessä ilmeni, että Jäämeren radan täysimääräinen hyödyntäminen Keski-Eurooppaan asti yltävässä kuljetusketjussa edellyttäisi ennen kaikkea Suomen pääradan kapasiteetin lisäämistä, ennen kaikkea vilkkaimmin liikennöidyllä osuudella Helsinki–Tampere.

Kumpikaan maa ei ole tehnyt päätöksiä

Ratahankkeen vaikutuksista on kannettu huolta erityisesti ympäristöjärjestöjen ja saamelaisten keskuudessa. Saamelaisia ovat työryhmän neuvotteluissa edustaneet muun muassa Suomen ja Norjan saamelaiskäräjät. Suomen saamelaiskäräjät on vastustanut ratahanketta ja on perustellut sitä muun muassa kulttuurimaiseman pilaantumisella ja poronhoidon vaikeutumisella.

Päätöstä radan toteuttamisesta tai ratalinjauksen valintaa ei ole tehty sen paremmin Suomessa kuin Norjassakaan. Suunnittelua ei voi aloittaa, ellei molemmissa maissa tehdä poliittista päätöstä hankkeesta. Lupaprosessi on molemmissa maissa pitkä ja monivaiheinen.

– Jos hankkeen suunnittelua tulevaisuudessa päätettäisiin jatkaa, seuraava vaihe voisi olla rajat ylittävän selvityksen laatiminen siitä, miten suunnitteluprosessit saadaan sovitettua yhteen, toteaa liikenneministeriö tiedotteessaan.

Lue lisää:

Kiistellyn Jäämeren radan kaava nähtäville – viiden kilon paperimöhkäleestä toivotaan kommentteja

Nuoret poliitikot vastustavat Jäämeren rataa emopuolueitansa jyrkemmin– "Rataa ei toteuta seuraavalla hallituskaudella"

Isommat puolueet näkevät taloudellisen hyödyn – pienemmät suhtautuvat kriittisesti Jäämeren rataan

Jäämeren radan jatkotoimia koskeva selvitys valmistumassa – Saamelaiskäräjät: "Saamelaisten näkemyksiä ei kirjattu raporttiin esittämällämme tavalla"

Maailmanpolitiikan arkipäivää: Jäämeren rata kuohuttaa tunteita Lapissa

Britannian eroaminen Euroopan unionista ilman sopimusta uhkaa saksalaistutkimuksen mukaan viedä 600 000 työpaikkaa maailmanlaajuisesti Britannian ulkopuolella.

IWH-instituutin tutkijat arvioivat vaikutuksia, jos Britannian tuonti EU:sta supistuu 25 prosentilla kovan brexitin vuoksi.

EU-maista Saksa kärsisi eniten runsaan 100 000 työpaikan menetyksellä. Suurin vaikutus Saksassa kohdistuisi autoteollisuuteen, erityisesti Volkswageniin ja BMW:hen.

Ranskassa puolestaan uhan alla olisi 50 000 työpaikkaa enimmäkseen palvelusektorilla.

Vaikutukset tuntuisivat EU:n ulkopuolella muun muassa Kiinassa, jossa uhan alla olisi 60 000 työpaikkaa.

Britanniassa kova brexit vaikuttaisi muun muassa yrityksiin, jotka valmistavat komponentteja muissa EU-maissa sijaitseville yrityksille. Nämä yritykset vievät puolestaan brittikomponentteja sisältäviä tavaroita takaisin Britanniaan.

IWH-insituutin tutkimus käsittelee ainoastaan tavarakauppaa ja palveluja. Siihen ei sisälly vaikutuksia investointeihin.

Viime vuonna julkaistun Cambridge Econometricsin tutkimuksen mukaan Britanniassa kova brexit uhkaa 500 000 työpaikkaa.

Britannian EU-eroon liittyvä epävarmuus hidastaa Britannian talouskasvua.

Maan viime vuoden bruttokansantuotteen kasvu oli heikointa vuosikausiin.

Britannian tilastokeskuksen maanantaina julkistamien lukujen mukaan Britannian talous kasvoi viime vuonna 1,4 prosenttia, hitainta tahtia sitten vuoden 2009.

Vuonna 2017 talous kasvoi 1,8 prosenttia.

Vuoden 2018 viimeisellä neljänneksellä talous kasvoi vain 0,2 prosenttia. Edellisellä neljänneksellä kasvua oli 0,6 prosenttia.

Tilastoasiantuntijat eivät suoraan syytä lukemista brexitiä, mutta yritysten epävarmuudesta eron yksityiskohtien keskellä on puhuttu paljon. Jopa joka kolmas yritys on suunnitellut jonkinlaista muuttoa maasta, jos niin sanottu kova brexit eli ero ilman sopimusta toteutuu.

Britannian on määrä erota Euroopan unionista 29. maaliskuuta.

Pääministeri Theresa May on yrittänyt saada vielä EU:n taipumaan erosopimusta koskeviin muutoksiin, sillä brittiparlamentti on kieltäytynyt hyväksymästä aiemmin neuvoteltua sopimusta. EU taas ei ole muutoksista innostunut.

Maanantaina raportoitiin, että Mayn yrittää nyt löytää kompromissia oppositiojohtaja Jeremy Corbynin kanssa. Corbyn toimitti viime viikolla Maylle viiden kohdan listan työväenpuolueen vaatimuksista.

Ihmiset jakavat herkästi sosiaalisessa mediassa tietoa onnettomuuksista. Taskussa olevalla älykännykällä on vaivatonta näpätä kuva ja jakaa se saman tien someen. Kuvaaja ei välttämättä tule ajatelleeksi, että hän voi samalla jakaa tietoja, joista uhrin pystyy tunnistamaan.

Lapin pelastuslaitoksen valmiuspäällikkö Ari Soppelan mukaan onnettomuuden uhrin henkilöllisyyden selvittäminen onnistuu nykymaailmassa helposti.

– Ei tarvitse olla kummonenkaan nörtti, että pystyy tietoja yhdistelemällä selvittämään, kuka autossa on. Näin on varsinkin, jos onnettomuus tapahtuu syrjäseudulla, missä ihmiset tuntevat toisensa, tietävät kuka asuu missäkin ja tuntevat toistensa ajoneuvot, Soppela sanoo.

Joudumme peittämään onnettomuusauton rekisterikilvet. Joskus pelastustöiden näkösuojaksi pitää laittaa pressua, jotta ohikulkijat eivät saa otettua kuvia. Ari Soppela

Onnettomuuspaikalle saavuttuaan pelastajat joutuvat usein ensimmäiseksi tekemään töitä uhrin henkilöllisyyden salaamiseksi.

– Joudumme peittämään onnettomuusauton rekisterikilvet ja eristämään aluetta. Joskus pelastustöiden näkösuojaksi pitää laittaa pressua, jotta ohikulkijat eivät saa otettua kuvia, Soppela kertoo.

Tiedon pitäisi tulla viranomaiselta

On tärkeää, että omaiset saavat tiedon viranomaiselta eivätkä epävirallisia reittejä pitkin, kuulopuheiden tai somen kautta. Soppelan mukaan Lapissa tiedotusvastuu kuolemantapauksista on pääasiassa poliisilla tai sairaalalla.

– On tilanteita, joissa tieto kuolemasta on mennyt jotakin muuta reittiä, tai liian nopeasti. Ei kukaan varmaan halua somesta lukea oman lähiomaisensa menehtymisestä tai vakavasta loukkaantumisesta.

Pelastusviranomaisen työ on julkista ja onnettomuuspaikkaa saa kuvata, kunhan muistaa noudattaa eettisiä periaatteita.

Ei kukaan varmaan halua somesta lukea oman lähiomaisensa menehtymisestä tai vakavasta loukkaantumisesta. Ari Soppela

Soppelan kokemus on, että ammattilaiset pääsääntöisesti noudattavat periaatteita, mutta tavallisilla ihmisillä ne pääsevät usein unohtumaan.

– On niitä, jotka saavat tiedon onnettomuudesta, pelmahtavat paikalle kuvaamaan ja jakavat kuvia sosiaalisessa mediassa. Eettiset periaatteet eivät näköjään sido näitä toimijoita, Soppela harmittelee.

Myös lisäonnettomuuksien vaara kasvaa

Ylimääräistä huolta pelastuslaitokselle aiheutuu lisäksi siitä, että paikalle tulevat sivulliset voivat aiheuttaa myös lisävahinkojen vaaran.

– Hiljennetään vauhtia tai yhtäkkiä pysähdytään ottamaan kuvaa, ja jopa kuljettajat videoivat ajaessaan. Kyllä siitä syntyy erittäin suuri työturvallisuusriski ja riski kaikenlaisille lisäonnettomuuksille, Lapin pelastuslaitoksen valmiuspäällikkö Ari Soppela sanoo.