Facebookin perustajiin kuulunut Chris Hughes on ehdottanut Facebookin pilkkomista pienempiin osiin. Hughesin mukaan Facebookin toimitusjohtajasta Mark Zuckerbergista on tullut liian voimakas.
Hughes oli Zuckerbergin kämppäkaveri Harvardin yliopiston opiskelija-asuntolassa vuonna 2004 ja kuului yhtiön alkuperäiseen perustajatiimiin. Hughes esitti ajatuksensa New York Timesissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa.
Kirjoituksessaan Hughes luettelee Facebookin viime vuosina otsikoissa esiintyneitä syntejä, joihin kuuluu miljoonien käyttäjien tietojen vuotaminen poliittista konsultointia harjoittaneelle data-analytiikkayritys Cambridge Analyticalle sekä yhtiön hidas reagointi muun muassa vihapuheeseen ja valeuutisiin.
– On kulunut 15 vuotta siitä kun olin mukana perustamassa Facebookia Harvardissa, enkä ole työskennellyt yhtiölle vuosikymmeneen, mutta tunnen silti vihaa ja vastuuta tapahtuneesta, Hughes kirjoittaa.
Hughesin mukaan Zuckerberg on "uhrannut turvallisuuden klikkien vuoksi".
– On aika pilkkoa Facebook, Hughes otsikoi kirjoituksensa.
Hughesin mukaan Zuckerbergin henkilökohtainen valta on kasvanut liikaa. Facebookin hallituksen jäsenet toimivat hänen mukaansa enemmänkin toimitusjohtajan neuvonantajina kuin tämän vallan vahteina.
Tämä johtuu Hughesin mukaan siitä, että Zuckerbergilla on edelleen 60 prosentin äänestysvalta yhtiön hallituksessa.
Kolmen alustan kuningas
Hughesin mukaan Zuckerberg hallitsee paitsi Facebookia itseään, myös yhtiönsä omistamaa pikaviestisovellus WhatsAppia sekä kuvapalvelu Instagramia.
– Markin vaikutusvalta on päätä huimaava, paljon suurempi kuin kenelläkään muulla yksityissektorilla tai maiden hallituksissa. Hän hallitsee kolmea suurta viestintäalustaa, joita miljardit ihmiset käyttävät päivittäin.
Facebookin vastasi Hughesin vaatimukseen julkisuudessa viileästi.
– Facebook hyväksyy sen, että menestyksen kanssa tulee vastuu. Mutta vastuullisuuteen ei pakoteta vaatimalla menestyvän amerikkalaisen yhtiön hajottamista, vastasi Facebookin viestintäpäällikkö Nick Clegg AFP:lle.
Hughes kertoo kirjoituksessaan olevansa yhä Zuckerbergin ystävä ja että sosiaalisen median jättiläistä johtava mies on kaikesta huolimatta "edelleen ihminen".
– Mutta juuri hänen ihmisyytensä tekee hänen rajoittamattomasta vaikutusvallastaan niin vaarallisen, Hughes kirjoittaa.
– Kansakuntamme historiaan kuuluu monopolien rajoittamisen perinne. Markin valta on ennen näkemätöntä ja epäamerikkalaista. On aika pilkkoa Facebook. Meillä on työkalut sen tekemiseksi. Olemme vain unohtaneet ne.
Jalkapalloilijana tunnettu David Beckham on saanut kuuden kuukauden ajokiellon. Syynä on kännykän käyttö auton ratissa.
Beckham päätyi rangaistavaksi, kun ohikulkija huomasi hänen käyttävän kännykkää ajaessaan Bentleyllään Lontoon keskustassa marraskuussa viime vuonna.
BBC:n mukaan ohikulkija kuvasi Beckhamin käyttämässä kännykkää hitaassa vauhdissa.
Beckhamin asianajajan mukaan Beckham ei muista tilannetta, mutta tunnusti syyllisyytensä. Beckham on aiemmin jäänyt kiinni ylinopeudesta.
Hän sai ajokiellon lisäksi 750 punnan (noin 870 euron) sakot ja maksettavakseen myös muita kuluja.
Britanniassa on käytössä pistejärjestelmä rikkeitä varten. Jos pisteitä kerää 12 tai yli kolmen vuoden sisällä, menettää ajo-oikeutensa määräajaksi.
Beckhamilla oli ylinopeuksista ennestään kuusi pistettä. Kännykän käyttö toi kuusi pistettä lisää, joten hän menetti väliaikaisesti ajo-oikeutensa.
Kännykän käyttö ajaessa ilman hands free -laitetta on kiellettyä myös Suomessa. Liikenneturvan mukaan noin 40 prosenttia kuljettajista joutuu Suomessa vaaratilanteisiin puhelimen käytön takia.
Mari Hegvik seisoo peilin edessä ja kohdistaa katseensa siihen ainoaan kohtaan, jonka hän tunnistaa. Silmiin. Kaikki muu on tuntematonta. Murskana.
Sorapolku Glittertind-vuoren juurella.Mari H. Hegvik
Ääni joka ei unohdu
Kesäkuu 2015.
– Tule nyt jo, Hanne! Mari Hegvik vaatii isosiskoaan lisäämään vauhtia.
Lumipeitteiset vuorenhuiput ja alas laaksoon johtava soratie avautuvat Hegvikin perheen edessä Etelä-Norjassa sijaitsevassa Jotunheimenin kansallispuistossa.
Glittertind-vuoren rinne on jyrkkä, mutta se ei hurjapäiseksi tunnettua Maria pelota. Hän haluaa kiitää pyörällä alas pysäköintialueelle, jossa perheen auto odottaa.
Koko perheen – vanhempien, 19-vuotiaan isosisko Hannen ja 15-vuotiaan pikkuveli Øysteinin – on määrä jatkaa matkaa lentokentälle ja lomamatkalle kohti Kreetaa. Käynti luonnonpuistossa on vain lyhyt pysähdys ennen lentomatkaa.
17-vuotias Mari Hegvik ennen onnettomuutta.Mari H. Hegvik
Isä on jo pyöräillyt rinteen alas. Äidin ja pikkuveljen Mari on karistanut kannoiltaan, ja nyt isosiskokin alkaa jäädä jälkeen. Mari kiitää alas ilman pyöräilykypärää.
Hän ei enää jaksa odottaa Hannea, vaan polkaisee pyörän täyteen vauhtiin. Renkaat pyörivät yhä nopeammin ja kauniina edessä siintävä laakso lähestyy vauhdilla.
Yhtäkkiä renkaat irtoavat polun sorapinnalta.
Mari on menettänyt pyöränsä hallinnan ja hän syöksyy pää edellä kohti väylän vartta kiemurtelevaa pientä jokea.
– Ei tämä nyt niin vaarallista ole. Tästä tulee korkeintaan muutama mustelma, Mari ehtii ajatella ilmalentonsa aikana.
Hän on väärässä.
Rantakiveen murskautuvista kasvoista lähtee ääni, jonka Mari muistaa yhä kirkkaasti, neljä vuotta onnettomuuden jälkeen.
Silmät siirtyivät paikoiltaan
Kun Mari nousee joesta, tuntee hän ensin kipua vain toisessa olkapäässään. Koskettaessaan kasvojaan käsillään hän kuitenkin huomaa nopeasti, että asiat ovat todella huonosti.
Kasvot tuntuvat ehjiltä, mutta ne roikkuvat irrallaan kuin tyhjä ravunkuori. Korvista valuu verta.
Marin on vaikea nähdä eteensä. Myöhemmin hänelle selviää, että syynä tähän ovat törmäyksen voimasta vaurioituneet silmäkuopat ja paikoiltaan siirtyneet silmät.
Yhtäkkiä Marin mieleen tulevat hampaat. Kahdeksan vuoden oikomishoito on saatu vastikään päätökseen.
Kokeillessaan hampaitaan kielellään Mari tajuaa niiden olevan poissa.
Ensimmäisenä Marin onnettomuuden havaitsee isosisko Hanne, joka lähtee juoksemaan takaisin tulosuuntaan kohti äitiään ja pikkuveljeään. Kännykällä ei pysty hälyttämään apua, mutta ylempänä rinteessä on mökki ja satelliittipuhelin, joita kohti Øystein polkee pyörällään.
Apuun hälytetty pelastushelikopteri lennättää Marin sairaalaan Trondheimiin. Sairaalan henkilökuntaa odottaa näky, jollaista he tuskin koskaan aiemmin ovat nähneet. Päältä katsoen kasvot ovat vain turvoksissa ja ainoastaan nenässä on haava. Ihon alla piilevät kuitenkin rajut vauriot.
Tietokonekerroskuvaus näyttää kasvojen luiden olevan murskana, ja Mari päätetään lennättää hoitoon Osloon. Vaikeisiin ja monimutkaisiin vammoihin työssään tottunut kasvokirurgi Pål Galteland hälytetään sairaalaan hoitamaan Maria. Vaikka Galteland tiimeineen on tottunut suuriin leikkauksiin, vie Marin tapaus heidät osaamisensa äärirajoille.
– Tilanne oli ainutlaatuinen. Kasvojen keskiosa oli täysin murskana ja jäljellä oli vain pieniä irrallisia luunpalasia, Galteland kuvailee alkutilannetta myöhemmin NRK:n haastattelussa.
– Marin tapauksesta muodostui erityinen, sillä hän oli niin nuori. Hän oli 17 ja hänellä oli elämä edessään.
Leikkauspöydällä odottaa "palapeli"
Ensimmäisenä tehtävänä on kasvojen vakauttaminen ja verenvuodon tyrehdyttäminen sekä infektioiden torjuminen. Estetiikka tulee tärkeysjärjestyksessä vasta tämän jälkeen. Kun kirurgi tiimeineen ryhtyy kokoamaan kasvoja, odottaa heitä leikkauspöydällä palapeli.
Sairaalassa kirurgit rakensivat uudelleen Marin kasvot.
Marin vammat ovat vakavimmat kasvojen keskiosassa. Hampaat ovat irronneet ja työntyneet kohti nenää, ja kivi on murskannut ala- ja yläleuan niin pahasti, ettei kasvojen alkuperäisestä muodosta ole enää mitään jäljellä.
Leikkaussalissa Marin kasvoja kootaan aluksi ilman varsinaista kokoamisohjetta. Avuksi tulevat kuitenkin vanhat hammasraudat. Niiden valmistamista varten tytön leuoista on kahdeksan vuotta aiemmin tehty kipsikopio, jota kirurgit nyt pystyvät käyttämään mallina rakentaessaan leukaa uudelleen. Apuna on myös röntgenkuvia ja valokuvia.
– Kun tiesimme miltä leuat alunperin näyttivät, saimme pohjan, jolle rakentaa, Galteland myöhemmin muistelee.
Päästäkseen käsiksi kalloon, kirurgit viiltävät päänahan auki korvasta korvaan ja rullaavat sitten nahan varovasti syrjään. Kirurgit yhdistelevät paloiksi murtuneet kasvojen luut pienten titaanilevyjen ja ruuvien avulla. Pienimmät luunmurut he keräävät pois.
Murtuneiden silmäkuoppien tueksi kirurgit asentavat titaanilevyjä. Osa vaurioituneesta leuasta irrotetaan, kootaan uudelleen pöydällä ja asetetaan sitten paikoilleen.
– Lopputulos on aina hieman epävarma ja harvoin samanlainen kuin aiemmat kasvot, sanoo Galteland.
Vain silmät näyttävät tutuilta
Viikko ensimmäisen leikkauksen jälkeen Mari rohkenee katsoa uusia kasvojaan peilistä. Ensin hän uskaltaa katsoa vain silmiään, sillä ne ovat ainoa tuttu asia muuten täysin uusilta näyttävissä kasvoissa.
– Näytin todella kamalalta, Mari muistelee.
Tuhoutuneista kasvoista ja irronneista hampaista huolimatta Mari päättää jo varhain jatkaa hymyilemistä.
Useiden korjausleikkausten jälkeen Mari Hegvik pystyy taas hymyilemään.Henriette Dæhli / NRKP3
Nyt onnettomuudesta on kulunut neljä vuotta ja Marin kasvot on leikattu jo seitsemän kertaa. Uusia leikkauksia on vielä tulossa. Kirurgien taidot ovat tehneet Mariin syvän vaikutuksen.
Nyt hänellä on jo uudet hampaat.
– Olen todella tyytyväinen, 20-vuotias Mari sanoo ja hymyilee leveästi kauniilla uusilla valkoisilla hampaillaan.
Tietovuotaja Chelsea Manning on vapautettu vankilasta Yhdysvaltain Virginiassa kärsittyään siellä kahden kuukauden mittaisen rangaistuksen.
Yhdysvaltojen armeijan tiedusteluanalyytikkona aiemmin työskennelleelle Manningille langettiin rangaistus maaliskuun alussa, koska koska hän ei suostunut todistamaan suuren valamiehistön edessä Wikileaksiin liittyvissä tutkimuksissa.
Manningin vapaus saattaa kuitenkin jäädä lyhytaikaiseksi, sillä hänet vapautettiin ainoastaan siksi, että suuren valamiehistön toimikausi umpeutui. Lähdettyään vankilasta Manning sai uuden haastehakemuksen, jossa hänet vaaditaan todistamaan uuden valamiehistön eteen 16. päivä toukokuuta.
Asianajajien mukaan Manning aikoo kieltäytyä jälleen vastaamasta valamiehistön kysymyksiin, mikä saattaa johtaa uuteen rangaistukseen.
Manning tuomittiin vuonna 2013 yhteensä 35 vuodeksi vankeuteen salaisten asiakirjojen vuotamisesta Wikileaks-sivustolle. Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama kuitenkin lievensi Manningin tuomiota ennen kautensa päättymistä. Hänet vapautettiin toukokuussa 2017.
Chelsea Manning on ristimänimeltään Bradley Manning, mutta hän korjasi sukupuolensa vankeustuomionsa jälkeen.
Eduskuntavaalien voittaja, Suomeen uutta hallitusta kasaava SDP on menettänyt johtoasemansa Ylen kannatuskyselyssä. Suurimmaksi puolueeksi nousi perussuomalaiset, joka kulkee kohti oppositiota.
Kyselyn perusteella perussuomalaisten kannatus oli 18,8 prosenttia. Nousua on 1,3 prosenttiyksikköä vaalitulokseen verrattuna.
SDP:n kannatus oli 17,8 prosenttia eli samalla tasolla kuin vaaleissa.
Myöskään kolmantena olevan kokoomuksen kannatus, 16,9 prosenttia, ei juuri eroa vaalituloksesta.
Tuoreen kyselyn suurin nousija on vihreät, jonka kannatus kohosi 13,3 prosenttiin. Vihreiden suosio nousi kyselyn perusteella 1,8 prosenttiyksikköä huhtikuun vaaleista.
Taloustutkimuksen tutkimusjohtajan Tuomo Turjan mukaan kyselyssä näkyy, että vaaleissa parhaiten menestyneet puolueet lisäävät yleensä kannatustaan ensimmäisissä vaalien jälkeisissä mittauksissa.
Turja sanoo, että kyse on niin sanotusta bandwagon-ilmiöstä, eli voittajan kelkkaan hyppäämisestä. Siitä ovat hänen mukaansa hyötyneet perussuomalaiset ja vihreät, mutta ei eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi noussut SDP.
– Vaalitulos oli heille pettymys, eikä voittomarginaali ollut niin suuri kuin he olisivat toivoneet. Se näkyy ehkä kannatusarviossa, Turja arvioi.
Hallitukseen matkaavat keskusta ja vihreät jakavat nelossijan
Huhtikuun vaalien suurin häviäjä oli keskusta, jonka kannatus laskee kyselyn perusteella edelleen. Keskusta jakaa nyt kyselyn nelossijan suosiotaan nostaneiden vihreiden kanssa.
Mittauksen mukaan keskustaa äänestäisi nyt 13,3 prosenttia suomalaisista, eli 0,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin huhtikuun vaaleissa.
– On tyypillistä, että suurimman vaalitappion kärsineen puolueen kannatus pysyy jonkin aikaa matalalla tasolla, Turja sanoo.
Keskustan kannatus romahti myös vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jolloin puolue keräsi 15,8 prosenttia äänistä. Vaaleja seuranneena kesänä keskustan suosio kävi Ylen mittauksessa alimmillaan 12,6 prosentissa, eli vielä alempana kuin nyt.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoi keskiviikkona, että hän ryhtyy kasaamaan Suomen seuraavaa hallitusta keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kanssa. Kakkospuolue keskustan paineita lisää, jos sen suosio jää heti alkumetreillä vihreiden jalkoihin.
Tieto hallituspohjasta ei ole voinut vaikuttaa kyselyn tulokseen eikä esimerkiksi keskustan kannatukseen, sillä Taloustutkimus teki viimeiset haastattelut tiistaina, eli päivää ennen kuin Rinne vahvisti hallitusneuvotteluihin lähtevät puolueet.
Liike Nyt ensi kertaa mukana mittauksessa
Toisin kuin vihreiden, vaaleissa kannatustaan parantaneen vasemmistoliiton kannatuksessa ei näy kyselyssä nousua. Puolueen kannatus oli kyselyn perusteella tasan kahdeksan prosenttia, eli 0,2 prosenttiyksikköä alempi kuin vaaleissa.
RKP:n suosio oli kyselyssä tasan neljä prosenttia, eli hieman alempana kuin puolueen 4,5 prosentin vaalikannatus. Kristillisdemokraattien kannatus oli kyselyssä 3,7 prosenttia ja vaaleissa 3,9 prosenttia.
Kyselyssä on uutena mukana Liike Nyt, jonka listoilta nousi eduskuntaan aiemmin kokoomuksen riveissä istunut Harry Hjallis Harkimo.
Liike Nytin kannatus on kyselyn perusteella 1,7 prosenttia, mikä on jonkin verran alempi kuin ryhmän vaaleissa keräämä 2,3 prosentin osuus äänistä.
Liike Nyt ei ole puolue, joten sen ääniosuutta ei ole eroteltu virallisissa huhtikuun vaalien tuloksissa. Lukema on saatu, kun Taloustutkimus laski Liike Nytin kaikkien eduskuntavaaliehdokkaiden saamien äänien osuuden kaikista vaaleissa annetuista äänistä.
Kiitosta urheudestaan on saanut myös 12-vuotias Nate Holley. Hän tarttui baseball-mailaan, kun kuuli omassa luokkahuoneessaan, että koulussa ammuskeltiin.
Castillo kävi ampujan kimppuun heti, kun tämä veti luokassa aseen esiin. Hän todennäköisesti pelasti toiminnallaan ainakin joidenkin toveriensa hengen.
Castilloa on surtu ja kiitetty laajasti sankarina.
– Juuri tätä on aito rohkeus ja uhrautuminen, toteaa muun muassa Twitter-käyttäjä Diego Sanchez Alatriste.
Myös 12-vuotiaan Holleyn urheutta kiitetään. Samalla se on virittänyt keskustelun siitä, miksi yhdysvaltalaisten lasten pitää elää tällaisessa todellisuudessa, jossa kouluampumiset ovat arkipäivää.
Littwin toteaa, että olemme kiitollisia Castillon kaltaisista ihmisistä, mutta samalla pitää muistaa, ettei tämän olisi pitänyt kuolla.
Hänen mukaansa kouluampumisista ei ole tullut Yhdysvalloissa uusi normaali, vaan se on vanha, tuttu, järkyttävä normaali.
Litwin huomauttaa, ettei pitäisi ajatella, että tällainen on väistämätöntä.
– Tämä ei ole pelkästään maailma, jossa elämme. Se on myös maailma, jollaisen olemme valinneet, hän sanoo.
Hänen tunteensa jakavat monet niin tiedotusvälineissä kuin sosiaalisessa mediassakin.
– Tämä on niin väärin! Lasten ei pitäisi joutua ajattelemaan kaatuvansa taistellen, tviittaa Massachusettsin yliopiston professori Louis Klarevas.
– (12-vuotias Nate Holley on) uusimmasta kansallisesta tragediastamme selvinnyt. Tällainenko meistä on tullut? Kansakunta, joka luottaa siihen, että lapset antavat henkensä toistensa puolesta samalla, kun emme tee mitään. Ei ok, tviittaa puolestaan Amanda Twickerson.
Moni tviittaaja vaatii poliitikoilta toimia aselakien tiukentamiseksi.
– Kiitos Kendrick Castillo siitä, mitä teit. Toivoisin kuitenkin, että Yhdysvallat olisi tehnyt tämän paikan turvallisemmaksi sinulle, estänyt noita lapsia saamasta haltuunsa asetta, jonka vuoksi uhrasit itsesi, tviittaa Todd Sneed.
Denverin ampujat käyttivät käsiaseita, jotka he olivat vieneet toisen vanhemmilta. Nämä olivat hankkineet aseet laillisesti. 16- ja 18-vuotiaat nuorukaiset eivät olisi voineet ostaa niitä itse laillisesti, sillä Coloradon osavaltiossa käsiaseen voi ostaa vasta 21-vuotiaana.
Vuosikausia jatkunut keskustelu ei ole toistaiseksi johtanut toimiin, joilla kouluampumiset olisi saatu vähenemään. Päin vastoin, viime vuonna niitä oli ennätysmäärä.
Laskentatapoja on erilaisia, mutta laivaston ylläpitämän koulun Naval Post Graduate Schoolin tilastojen mukaan kouluampumisia oli viime vuonna 97, mikä on eniten sitten tilastoinnin alkamisen vuonna 1970. Aikaisemmin 2000-luvulla määrä on vaihdellut vuosittain 13:sta 59:ään.
Tänä vuonna kouluampumisia on ollut jo 30. Laivaston tilasto laskee kouluampumisiksi kaikki tapaukset, joissa ase on vedetty esiin koulun alueella, siellä on ammuttu tai koulun omaisuuteen on osunut luoti.
Pelkästään Denverin alueella joukkoampumisia on ollut useita. Viime kuussa siellä muisteltiin 20 vuoden takaista Columbinen lukion kouluampumista, jossa kuoli 12 oppilasta ja opettaja.
Muistopäivän alla satoja kouluja, myös Highlands Ranch, suljettiin, kun poliisi etsi 18-vuotiasta floridalaisnaista, joka oli uhkaillut kouluja. Nainen ampui itsensä.
Yhdysvalloissa julkaistiin vastikään tutkimus, jonka mukaan joukkoampumiset ovat sitä todennäköisempiä, mitä löyhempiä osavaltion aselait ovat.
Jotain Yhdysvalloissa on kuitenkin kouluampumisista opittu. Kun Columbinen kouluammuskelu alkoi vuonna 1999, poliisilta kesti 47 minuuttia saapua paikalle. Sen jälkeen poliisia on koulutettu, ja esimerkiksi Highlands Ranchiin he saapuivat muutamassa minuutissa.
Vaikka musiikkituottaja Jaakko Salovaara on monissa liemissä keitetty kettu, kesän keikat Bomfunk MC'sin kanssa eivät ole hänelle mikään läpihuutojuttu.
Hän nousee nimittäin nyt ensimmäisen kerran lavalle bändin muiden alkuperäisjäsenien, Raymond Ebanksin ja Ismo "Gismo" Lappalaisen rinnalle.
Vuosituhannen alussa Salovaara jäi Suomeen tietokoneen ääreen, kun muut kiersivät vuosia maailmaa.
– On tosi hienot fiilikset. Se oli silloin taktinen veto, että en lähde kiertueelle mukaan, jotta voin keskittyä tekemään uusia biisejä, kertoi Salovaara Puoli seitsemän -ohjelmassa.
Bomfunk MC’s tekee Suomessa kuuden keikan kesäkiertueen juhannuksesta alkaen. Edellisistä keikoista on 15 vuotta aikaa.
Raymond Ebanks vastusti paluuta pitkään, sillä takki oli vuosituhannen alun supermenestyksen jälkeen pitkään tyhjänä. Nyt tunnelmat ovat hyvät.
– Sain keikoista tarpeekseni huippuvuosina. Nyt taas kun kukaan ei odottanut mitään, niin ajattelin, että totta kai tätä tehdään jos voidaan.
Palkintojenjako kuvattiin etukäteen
Yksi Bomfunk MC’sin uran kohokohtia oli MTV Music Awards -palkintogaala vuonna 2000, jossa bändi sai parhaan pohjoismaisen artistin palkinnon.
Gaala järjestettiin Tukholmassa Globenissa, mutta kaikki ei ollut aivan sitä miltä ulospäin näytti.
Bomfunk MC’s kävi nimittäin tosiasiassa pokkaamassa palkinnon jo pari päivää etukäteen – tyhjässä hallissa.
– Se on yksi mun pahimpia Spinal Tap -kokemuksia. Olimme tyhjässä Globenissa, pidimme kiitospuhetta ja kaksi jätkää siivosi siellä tyhjää hallia. Siinä romuttui täysin MTV-romantiikka, muistelee Raymond Ebanks erikoista kokemusta.
Kiitospuhe nauhoitettiin ja näytettiin varsinaisessa gaalassa. Tosin sitä oli leikattu niin, että lopullisessa versiossa miehet sanoivat vain “thank you”.
Mutta eivät miehet musiikkitelevisiota pahalla muista: Miikka Lommin ohjaama video Freestyler-biisistä oli avainasemassa siinä, että kappaleesta ja bändistä tuli niin suosittu.
Ja yleisössä istuneelle Jaakko Salovaaralle palkintogaalakin oli ikimuistoinen.
– Saavutimme jotain sellaista hienoa, mistä olin aina uneksinut.
Ulkomailta tullut jo kyselyjä
Jaakko Salovaara tuottaa nykyään musiikkia muille ja tekee omaa uraa nimellä JS16.
Raymond Ebanks puolestaan on asunut yli 10 vuotta Belgiassa ja tehnyt paljon myös muita kuin musahommia.
Välissä hän ei käynyt Suomessa vuosikausiin, mutta nyt vanhat kaverukset ovat taas viettäneet aikaa treenikämpillä. Yhteinen historia ulottuu 1990-luvun Turkuun, missä he kohtasivat dj-miksauskisoissa Turussa.
Yhteinen tulevaisuus puolestaan on kesän keikkojen jälkeen vielä auki. Miehet ovat tehneet uutta musiikkia, mutta eivät ole vielä päättäneet julkaisevatko sitä.
Myös ulkomaisia keikkapyyntöjä on tullut ensi vuodeksi, kun Freestyler täyttää 20 vuotta.
– Kaikki ovat nyt huomanneet, että olemme elossa. Teemme nyt tämän kesän täällä ja jos siihen väliin saisi vielä uuden lätyn niin sitten kaikki ovet aukeaisivat taas, pyörittelee Ebanks.
Katso Jaakko Salovaaran ja Raymond Ebanksin koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa:
Kun merikotkakanta kitui ympäristömyrkkyjen vaivaamana 1960- ja 80-luvuilla, haahkat alkoivat pesiä avoimilla rannoilla vailla sen suurempaa suojaa. Haahkojen lisääntyminen onnistui ja suuret poikasmäärät varttuivat aikuisiksi.
Haahkakanta oli huipussaan 1990-luvulla ja on taantunut sen jälkeen voimakkaasti. Haahka on määritelty erittäin uhanlaiseksi. Kannan heikentymiseen on useita syitä, kuten meren rehevöityminen, metsästys ja pesinnän epäonnistuminen.
Avoimilla luodoilla pesivät haahkat ovat helposti joutuneet nuorten merikotkien saaliiksi. Havaintojen mukaan haahkat ovatkin alkaneet pesiä nyt lähempänä ihmisasutuksia tai katajikkojen suojassa.
Ahvenanmaalla tiheää merikotkakantaa on syytetty haahkakadon aiheuttajaksi. On jopa vaadittu lupaa ampua merikotkia haahkojen pesimäalueilta.
Yle, Risto Salovaara
Merikotkat ja ongelmat
Ahvenanmaan maakuntahallituksen luonnonsuojelutoimiston intendentti Maija Häggblom toppuuttelee kotkien ampumisesta haaveilevia. Viime vuonna valmistuneessa merikotkakannan hoitosuunnitelmassa on tarjolla keinoja kotkien aiheuttamien ristiriitojen hoitamiseen.
– Emme ole erityisesti harventamista yrittäneet ehdottaa. Sen sijaan on toimenpiteitä, jotka helpottavat esimerkiksi hakkuusuunnitelmien käsittelyä ja hakkuiden suorittamista, Häggblom sanoo.
Nyt saarimaakunnan 120–130 kotkanpesistä on varsin pienillä saarilla ja hankauksia tulee myös mökkirakentajien kanssa. Intendentti Maija Häggblomin mukaan tilanteeseen on etsitty ratkaisua.
– On todettu, että sillä joka oli ensin paikalla, on etuajo-oikeus. Jos kotka oli paikalla ensin, niin kotka jatkaa. Jos ihminen oli ensin, niin silloin on ihmisellä etuoikeus.
Tanskan Bornholmissa ja Norjassa haahkojen suojaksi on rakennettu katollisia pesimäsuojia, joissa haahkat ovat oppineet paikoitellen pesimään. Samaa on tarkoitus kokeilla myös Ahvenanmaalla.
Kiistelty kevätmetsästys jatkuu
Lintujen kevätmetsästys on yksi syy, miksi ahvenanmaalaiset ovat hyvin kiinnostuneita haahkakannoista.
Tänä keväänä maakuntahallitus antoi luvan metsästää 1.-14. toukokuuta 2000 uroshaahkaa. Viime vuonna kevätlinnustus jatkui 20. päivään ja 3800 linnun kiintiöstä ammuttiin 2400.
Euroopan Unioni on vaatinut kevätmetsästyksen lopettamista, mutta Ahvenanmaalla on jatkettu perinnettä.
Kiista näyttää päätyvän EU-tuomioistuimeen, jolloin Suomen valtiolle voi langeta iso uhkasakko ellei kevätmetsästystä lopeteta, kuten Manner-Suomessa on jo tehty. Komissio ilmoitti jo vuosi sitten vievänsä asian tuomioistuinkäsittelyyn.
Haahkat keräävät ison määrän eri pesueiden poikasia "päivähoitoon" suojatakseen niitä pedoilta. Taktiikka ei silti toimi, jos petoja on paljon liikkeellä. Kuva on Utöstä vuodelta 2011.Tuomo Björksten/Yle
Lintuinfluenssa tappoi kotkia
Viime vuonna merikotkia löydettiin menehtyneinä ja syyksi todettiin influenssavirus. Merikotkien pesintä on Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla heikompaa kuin muualla ja poikasia syntyy vähemmän. Maija Häggblomin mukaan syytä ei tiedetä.
– Ehkä edellisinä vuosina on ollut lintuinfluenssa syynä, mutta myös se, että reviirejä alkaa olla niin tiheässä. Reviirikilpailu tulee sen verran kovaksi, että se aiheuttaa huonompaa pesintätulosta.
WWF:n merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Jouko Högmander sanoo Ahvenanmaan ja Saaristomeren alueen olevan jo täynnä merikotkien reviirejä. Niitä puolustettaessa kotkia myös kuolee vuosittain keskinäisissä kamppailuissa.
– Lähinnä urokset ottavat yhteen ja niillä on sellaiset kynnet, että usein toinen tai molemmat saavat surmansa. Tästä on tullut ilmeisesti kannan kasvua rajoittava tekijä jo täällä Se myös kertoo siitä, että alkaa olla ahdasta, Högmander kertoo.
Meren ympäristömyrkyt, kuten PCB ja DDT, ovat vähentyneet, mutta kolmasosa kuolleista merikotkista on saanut lyijymyrkytyksen syömistään linnuista tai metsään jätetyistä hirvieläinten teurasjätteistä.
WWF on tukenut merikotkien seurantaa vuodesta 1973 alkaen. Tämän vuoden jälkeen tuki loppuu, koska linnut eivät ole enää uhanalaisia.
Jouko Högmander pitää tärkeänä jatkaa merikotkakannan seurantaa, sillä ravintoketjun myrkyt kertyvät sen huippupetoon. Merikotka on indikaattorilaji, joka hälyttää ennen kuin vaikutukset näkyvät ihmisen elimistössä.
AOP
Viime vuodenvaihteessa riehunut Alfrida-myrsky (Manner-Suomessa Aapeli) kaatoi runsaasti metsää Ahvenanmaalta. Samalla kaatui myös merikotkien pesäpuita.
– Emme oikeastaan tiedä, paljonko pesiä on jäljellä. On tullut raportteja, että pesiä on häipynyt ja on tullut raportteja, että tiettyjä pesiä on paikallaan. Vasta kesän inventointien jälkeen tiedämme jotakin tilanteesta, intendentti Maija Häggblom sanoo.
Merikotkakannan kasvu Turun saaristossa on kuitenkin jo vaimentunut ja uusia kotkareviirejä syntyy enemmän sisämaahan.
RIIHIMÄKI Teollinen muotoilija Harri Koskinen tiirailee kiikareilla lintuja Suomen lasimuseon sisätiloissa Riihimäellä. Hän on itse syypää erikoiseen tilanteeseen, sillä Koskinen on suunnitellut Oiva Toikan (1931–2019) näyttelyn arkkitehtuurin, ja Toikan Iittalalle suunnitteleman Birds- sarjan lasilinnut on asetettu näytille seinän mittaiselle parvelle.
Niitä Koskinen bongailee näyttelytilaan rakennetusta “lintutornista”.
Harri Koskinen on Oiva Toikka -näyttelyn arkkitehti.Mårten Lampén / Yle
Linnut ovat niin oleellinen osa Toikan uraa lasimuotoilijana, ettei näyttelyn taiteellinen tiimi uskaltanut jättää niitä pois, vaikka mieli teki. Linnut tuntuivat aluksi liian kuluneelta idealta.
– Mietimme ensin, pitäisikö näyttelyyn tuoda vain yksi lintu, mutta päätimme ottaa niitä mukaan niin paljon kuin niitä vain löytyy, Koskinen hymyilee.
Lasilintujen bongaaminen museossa huvittaa, ja se olisi sopinut Toikalle. Hänen teoksiinsa on ladattu paljon huumoria.
Pampulavaasi, 1968-1970 luvun alku, Collection Kakkonen.Rauno Träskelin
Huumori kukki
Toikan tuotantoon perehtynyt Koskinen tutustui lasimuotoilijaan jo opiskelijana Taideteollisessa korkeakoulussa 1990-luvun puolivälissä, kun Koskinen sai stipendin Nuutajärven lasitehtaalle.
Samassa Lasikylän kahvipöydässä istui taidemuodon tähtisuunnittelijoita Toikasta Kerttu Nurmiseen sekä nuori vänkäri eli apumies, kuten Koskinen itseään kuvailee.
Koskinen teki myöhemmin yhteistyötä Toikan kanssa ja seurasi sivusta, miten muotoilija käsitteli esimerkiksi ulkomaista mediaa. Toikasta hän puhuu ihmisenä, joka varasti show’n seurassa kuin seurassa.
– Hän teki sen sutkautuksillaan ja älykkäällä huumorillaan. Toikalla oli terve ja humoristinen suhde elämän ilmiöihin, Koskinen sanoo.
Lollipop on keräilijöiden suosiossa.Mårten Lampén / Yle
Itse hän havahtui Toikan kansainväliseen merkitykseen vasta Italiassa, kun Koskinen kehitteli yhteistyötä italialaisen Magis-kalustefirman kanssa.
Siellä kävi ilmi, että kyseinen yritys antoi merkittäville asiakkailleen liikelahjaksi Toikan suunnittelemia lasilintuja.
Koskinen kuvaa niitä upeiksi teoksiksi, joiden tenho perustuu pieniin eleisiin, väreihin ja paksuuteen. Lintujen optiikkaan ja visuaalisuuteen.
– Ja sitten Italiassa ne antoivat näitä lahjaksi kuin jalokiviä. Sen matkan jälkeen aloin katsoa lintuja eri silmin, Koskinen sanoo.
Vuosikuutio 1979.Mårten Lampén / Yle
Toikkaa voi lukea vuosikuutioista
Oivan ihmemaassa – Oiva Toikan taidetta -näyttely luottaa runsauden tunteeseen. Osa esineistä on pantu esille voimakkaina, värikkäinä ryhminä, jotka korostavat massaa yksittäisen teoksen sijaan.
Koskinen puhuu iloisesta ja värikkäästä näyttelystä, ja sitä se todella on.
Toikan lasiset vuosikuutiot on asetettu kronologiseen järjestykseen. Ensimmäinen kuutio tuli sarjatuotantoon vuonna 1977 ja viimeisin tänä vuonna. Toikka käytti niihin eri vuosina eri värejä ja muotoja.
– Niistä syntyy tietynlainen oppikirja, josta näkee, missä muotoilija on mennyt, Koskinen sanoo.
Pampulapullo.Mårten Lampén / Yle
Näyttelyyn on saatu lainaksi hulvaton Les Miserables -teos, joka koostuu rikki menneistä kookkaista esineistä. Lisäksi Toikan erilaisista materiaalikokeiluista, prototyypeistä, uniikkiesineistä ja sarjatuotannosta on koottu ryhmä, josta piti alun perin tulla kronologisesti etenevä tarina Toikan urasta. Se ei onnistunut, sillä muoto otti vallan.
– Huomasimme, ettei aikakausilla ollutkaan merkitystä. Halusimme tehdä tästä elämyksellisen ja visuaalisesti voimakkaan näyttelyn, Koskinen toteaa.
Toikka poikkesi pohjoismaisen muotoilun valtavirtauksista ja Koskinen uskoo, että Toikan teosten viehätysvoima perustuu erittäin voimakkaaseen värimaailmaan ja muotokieleen.
– Toikan teokset puhuttelevat toisinaan myös tunteita. Hän vain osasi ja ymmärsi lasista niin paljon, Koskinen toteaa.
Moni esine on ensi kertaa esillä. Iso osa lainatuista teoksista on Kyösti Kakkosen sekä Oivan Toikan perheen kokoelmista.
Uniikkiesineitä.Mårten Lampén / Yle
Virhe voi olla työvoitto
Nuutajärven Lasikylässä 1990-luvun puolivälissä toisensa tavanneet Koskinen ja Toikka tekivät myöhemmin yhteistyötä, kun huonekaluja valmistava Magis kiinnostui Toikasta muotoilijana. Yritys otti muutamia Toikan suunnittelemia uusia esineitä tuotantoon kymmenisen vuotta sitten.
– Siinä kävi lopulta niin, että Toikka leikkeli pahvista hahmoja mahdollisista kalusteista ja ne mallinnettiin toimistollamme, Koskinen sanoo.
Miehet tapasivat myös Italiassa Muranossa, jossa he työskentelivät suomalaisten luottolasimestarin, italialaisen Pino Signoretton kanssa.
– Oli hauskaa katsoa vieressä, miten Toikka sävelsi viereisessä lasihytissä omia teoksiaan, Koskinen muistelee.
Uniikki taide-esine, 1968-1970 luvun alku, Collection Kakkonen.Rauno Träskelin
Hänen mukaansa Toikka tunnettiin Muranossa hyvin, vaikka hän oli tehnyt uransa Suomessa, ja päätynyt työskentelemään projektiluontoisesti Muranoon vasta tällä vuosikymmenellä.
Koskinen kuvaa itseään ehkä jopa liian kurinalaiseksi muotoilijaksi, jonka on vaikea hyväksyä pientäkään poikkeamaa suunnitellusta muodosta.
Toikka opetti asennetta, kun Koskinen oli mielestään täysin epäonnistunut lasihytissä muotoilemansa esineen kanssa.
– Toikan mielestä kaikki oli loistavasti, Koskinen sanoo.
Hänen mukaansa Toikka osasi kääntää myös pienet poikkeamat työssä voitoksi ja vahvuudeksi.
Lasimuotoilija, professori Oiva Toikka (1931–2019)Lehtikuva
Helsingin käräjäoikeus on tänään tuominnut laajasta pentutehtailusta kolme henkilöä. Kolmen porukasta yksi on toiminut myyjänä, kaksi tuomittua lähinnä salakuljettanut eläimiä Suomeen.
Koiria myynyt pentutehtailija on tuomion mukaan salannut ja antanut koirista harhaanjohtavaa tietoa muun muassa pennun tuonti- ja luovutusedellytyksistä, alkuperästä, kasvuolosuhteista ja terveyteen liittyvistä asioista.
Pennut ovat osoittautuneet vakavasti sairaiksi pian luovutuksen jälkeen ja ne on jouduttu lopettamaan.
Päätehtailija on myynyt Virosta ja Latviasta Suomeen tuotuja pentuja usean sadan euron hintaan. Koirilla ei ole ollut virallisia terveystodistuksia maahantuotaessa. Koiria on pidetty Suomessa likaisissa ja ja terveyttä vaarantavissa sekä ilmanlaadultaan huonoissa olosuhteissa ennen luovutusta.
Tämä pentuja myynyt henkilö tuomittiin yhdeksi vuodeksi vankeuteen, eläintenpitokieltoon aina vuoteen 2029 saakka sekä menettämään rikosten avulla saamiaan rahoja 94 000 euroa, josta yhteisvastuullisesti toisen tuomitun kanssa yli 21 000 euroa. Lisäksi hän ja toinen salakuljettajista tuomittiin menettämään omistamansa sekarotuinen koira valtiolle.
Myös koiria salakuljettaneet määrättiin eläintenpitokieltoon. Lisäksi he saivat päiväsakkoja hieman vajaan 2 000 euron ja hieman yli 500 euron arvosta. Myös salakuljettajat menettävät rikosten avulla saamia tulojaan tuhansia euroja.
Poliisi kertoi pentutehtailusta jo pari vuotta sitten
Poliisi kertoi vuonna 2017 pentutehtailijan asuneen silloin Helsingin Östersundomissa ja hänen epäiltiin myyneen netti-ilmoitusten kautta satoja sekarotuisia pentuja, jotka oli tuotu maahan laittomasti Virosta.
Poliisin mukaan epäiltyjä petoksia, salakuljetuksia ja eläinsuojelurikoksia on tapahtunut vuosina 2014–2016. Näiden jälkeen tapauksia on tullut lisää.
Tuolloin Etelä-Suomen aluehallintovirasto varoitti ulkomailta tuoduista koirista ja oli huolissaan pentutehtailun lisääntymisestä.
Venäläiset hakevat viisumeita Suomeen ennätystahtiin, uutisoi Lännen Media.
Huhtikuussa Suomen pääkonsulaatissa Pietarissa viisumihakemusten määrä kasvoi 37 prosenttia verrattuna viime vuoden huhtikuuhun. Pietarissa vastaanotettiin kuukauden aikana viisumihakemuksia Suomeen noin 63 000 kappaletta. Luvut käyvät ilmi maahantulolupa-asioiden palvelukeskuksen tiedoista.
Venäläisten viisumihakemusten määrä on lisääntynyt huomattavasti myös monissa muissa EU-maissa, kuten Tshekissä, Ranskassa ja Espanjassa.
Viisumihakemusten määrä ennakoi vilkasta venäläisten matkailijoiden kesäsesonkia Suomeen.
Venäjä on Suomen matkailun suurin ja tärkein yksittäinen maa. Venäläiset tekevät Suomeen eniten yöpymisiä, eniten rajanylityksiä ja he käyttävät vierailuillaan eniten rahaa.
Samoihin aikoihin, kun blueskitaristi Erja Lyytisestä viisi vuotta sitten tuli äiti, alkoi myös hänen urallaan tapahtua.
Kiinnostus Suomessa ja ulkomailla heräsi nopeasti, tuli levyjä ja sitä mukaa keikkoja ympäri maailman.
Noususuhdanteista muusikon uraa ei voinut jättää lepäämään pitkäksi aikaa. Aika oli poikkeuksellista ja vauvojakin oli syntynyt kerralla kaksi.
Tuore äiti päätyi ottamaan 2,5 kuukautta vanhat kaksospoikansa mukaan tien päälle. Se oli ainoa keino yhdistää työ ja perhe-elämä. Lasten isä, Lyytisen silloinen avopuoliso soitti yhtyeessä kitaraa, joten päätös oli luonteva.
– Siinä meni muutama vuosi todella intensiivisesti ja sama tahti jatkuu, nauraa Another World -albumin huhtikuussa julkaissut Lyytinen.
Aikamoisia sankaritekoja on tullut tehtyä. Erja Lyytinen
Nainen muistaa sen aikaisesta keikkailusta ja vauva-ajoista välähdyksiä sieltä täältä. Moni asia on ehtinyt jo painua unholaan.
Mieleen tulee esimerkiksi huoltoasemalla vietetty ruokatauko pikkuisten kanssa. Tuokio oli aikamoista show'ta, kun kahta vauvaa piti sellaisissa olosuhteissa syöttää.
– Olihan se aika hullua touhua. Sitä miettii jälkikäteen, että aikamoisia sankaritekoja on tullut tehtyä, huokaa Lyytinen hymyillen.
Kommentteja pienten vauvojen kanssa keikkailusta ei tullut. Lähinnä tuoreelta äidiltä kyseltiin, että kuinka hän jaksaa.
– Kaikki, joilla on pieniä lapsia, voi yhtyä siihen, että olipa rundilla tai ei, niin unta on liian vähän, heittää Lyytinen.
Kitaristi Erja Lyytinen on seurannut vanhempiensa jalanjälkiä musiikin pariin.Toni Pitkänen / Yle
Äiti muusikkona joutuu vastaamaan erilaisiin kysymyksiin
Kuopiolaislähtöinen Erja Lyytinen on tullut hengähtämään kotikaupunkiinsa ennen yhdeksännen studioalbuminsa julkaisua tapahtuvaa Kanadan ja Brittien kiertueita. Nyt lapset ovat jo hieman isompia ja se helpottaa.
Hän uskoo, että äitiys kuuluu musiikissa ja kaikessa, mitä hän tekee. Jo vuosia Helsingissä asunut kitaristi kokee lastensa kasvattaneen häntä paljon.
– Onneksi tein heidät. Vaikka tämä minun elämä onkin ihan kreisiä tällä hetkellä, Lyytinen herkistyy.
Huhtikuussa julkaistulta uudelta albumilta löytyy kappale nimeltä Miracle. Se kertoo lasten syntymästä.
– Laulu on herkkä, mutta samaan aikaan voimakas. Kappaleessa on esimerkiksi vibrakammella soitettu itkua emuloivia soundeja, kuvailee Lyytinen uutta musiikkiaan.
Muusikko kertoo huomanneensa, että miesartistit eivät joudu samaan tapaan vastailemaan kysymyksiin perhe-elämän pyörittämisestä ja lastenhoidosta kuin naiset. Tämä ei suoranaisesti Lyytistä ärsytä.
Hän kuitenkin pitää jollain tapaa erikoisena sitä, että nainen ja äiti rokkarina on kansalle vieläkin niin mielenkiintoinen asia.
– Ajat muuttuvat hitaasti, vaikka muutostakin on tapahtunut. Ehkä se äitimyytti on vahva edelleenkin.
Lyytinen kertoo parin vuoden takaisen muiston Intiasta. Keikan jälkeen parikymppinen nuori nainen oli tullut ihmettelemään, että miten hän voi pienten lasten äitinä tehdä musiikkia ja matkustaa ympäri maailmaa.
– Sanoin, että kuule: se on ihan mahdollista. Kaiken pitäisi olla mahdollista, muistelee Lyytinen tuota hetkeä.
Kuopiolaislähtöisen Erja Lyytisen musiikkiopinnot alkoivat Kuopion Musiikkikeskuksessa, joten se on hänelle tärkeä paikka.Toni Pitkänen / Yle
Kitaraa soittavien naisten määrä on kasvanut lyhyessä ajassa
Kitaristina Erja Lyytinen on eräänlainen tienraivaaja. Teini-ikäisenä sähkökitaransoiton aloittanut Lyytinen oli ensimmäinen sähkökitaransoittoa Sibelius Akatemiassa pääaineena opiskellut nainen.
Lyytisen innoittamana moni tyttö on tarttunut kitaranvarteen. Näin 42-vuotiaalle naiselle on tultu sanomaan.
Hän on myös ensimmäinen suomalainen, joka on valittu Euroopan parhaaksi kitaristiksi European Blues Awardseissa.
– Se oli ihan järjettömän hieno palkinto. Olen todella ylpeä ja onnellinen siitä tunnustuksesta, kiittelee Lyytinen vajaan kahden vuoden takaista palkintoaan.
1990-luvulla, kun Lyytinen aloitti kitaransoittoa, olivat tytöt sillä saralla harvinaisempia kuin nykyään.
Keikoilla käy paljon isiä, joiden mukana on kitaraa soittavia tyttäriä. Erja Lyytinen
Lyytisen arvion mukaan viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut merkittävä käänne: kitaransoiton suosio on kasvanut merkittävästi nuorten naisten keskuudessa, kun samaan aikaan nuorten miessoittajien määrä on laskenut.
Ainakin kitaroita valmistavan Fenderin tekemän tutkimuksen mukaan tämä pitää paikkaansa. Sen mukaan uusista ja ensimmäistä soitintaan ostavista kitaristeista jo puolet on naisia.
– Tänä päivänä keikoilla käy paljon isiä, joiden mukana on kitaraa soittavia tyttäriä. Se on todella upeeta, iloitsee Lyytinen.
Kaikesta huolimatta nainen ja äiti kitaristina ja rokkarina ihmetyttää yhä.
– Se on jännä juttu.
Omat bluesin lähteet
Blues-musiikkiin Erja Lyytinen mieltyi jo alle parikymppisenä. Erityisesti siinä viehätti musiikkityylin syvällisyys, emotionaalisuus ja verevyys.
Perinteinen blues ammentaa Mississippin puuvillapelloista, pitkästä sorrosta ja orjakaupasta. Se on totuttu näkemään vanhempien tummaihoisten miesten musiikkina. Nuorena naismuusikkona Erja Lyytinen tuo bluesiin oman modernin mausteensa.
– Voin tuoda musiikkin oman elämänkokemukseni ja bluesin lähteet, puntaroi Lyytinen.
Lyytinen puhuu nykymaailmasta, Suomesta ja sen puhtaasta luonnosta, mutta myös tämän päivän sorrosta. Hän muistuttaa, että yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka eivät voi hyvin.
– Laitan tosi paljon fiiliksiä musiikkiin. Jos minulla on joitain aiheita tai tuntemuksia, niin kyllä ne sieltä musiikista löytyy, kertoo Lyytinen.
Suunnitelmat Helsingin keskustan alle kaavaillusta Pisara-radasta saivat alkuviikolla erikoisen käänteen, kun hankkeesta julkaistiin uusi selvitys.
Siinä ratahankkeesta nousi esiin uusia ongelmia. Junaliikenne olisi kaavaillulla mallilla herkkää häiriöille. Siksi uusi selvitys ehdottaa Pisaraan muutoksia: junien pitempi ajoaika, ajantasausasema Vantaalle Lapinkylään ja uusia varikoita.
Toinen ongelma oli, että Pisara voisi joissain tapauksissa vähentää matkustajia lähijunista, eikä kasvattaisi matkustusmääriä juuri ollenkaan.
Uusimman Pisara+ -selvityksen tulokset liikenteen ongelmista näyttäytyvät erikoisina, sillä ratahanke oli jo vuonna 2015 hyvin lähellä toteutua.
Alexander Stubbin (kok.) hallitus kertoi helmikuussa 2015, että Pisararadan kustannusarvio on 956 miljoonaa euroa. Valtion osuus rakentamiskustannuksista olisi 80 prosenttia, tosin EU-rahoitus saattaisi pienentää osuutta.
Pisara oli jo etenemässä, kunnes vuoden 2015 syksyllä uusi hallitus perui rataan varatun 330 miljoonan rahoituksen ja siirsi rahat kärkihankkeisiinsa.
Pisara olisi Helsingin keskustan alittava rautatieyhteys, joka yhdistäisi Huopalahdesta ja Tikkurilasta tulevat kaupunkiradat. Keravan ja Rantaradan kaupunkijunat (nykyiset A, I, P, K ja N -junat) ajaisivat Helsingin keskustan läpi tunnelissa Yle Uutisgrafiikka
Länsimetron hinnannousu kalpenee Pisaran rinnalla
Nyt neljä vuotta myöhemmin hinnaksi on uudessa Pisara+ -selvityksessä arvioitu 1,6–1,8 miljardia euroa, kun liikenteen häiriöiden hallinnasta tulevat kulut on laskettu mukaan. Pelkkä Pisara-tunneli maksaisi tämänhetkisen arvion mukaan 1,3 miljardia euroa.
Länsimetro oli rakentamisensa aikana otsikoissa odotettua suuremmiksi nousseista kustannuksista.
Vuonna 2008 Länsimetron Ruoholahdesta Matinkylään arvioitiin maksavan 714 miljoonaa euroa. Vuonna 2017 hinnaksi oli tullut 1 186 miljoonaa euroa. Vajaassa kymmenessä vuodessa metrolinjan hinta nousi siis yli 470 miljoonaa euroa.
Pisaran hinta-arvio on neljässä vuodessa noussut toteuttamismallista riippuen noin 350–850 miljoonaa euroa. Ilman varikoita ja liikenteen täsmällisyysongelman ratkaisujakin hinta on vuoden 2015 arvioon nähden noussut 350 miljoonaa euroa.
Halvimmillaankin kilometri Pisaraa maksaa lähes tuplasti sen, mitä yhtä pitkä matka Länsimetroa on maksanut. Jos Pisaran hinta nousee edelleen arvioidusta ja yltää 2 miljardiin euroon, tulee kilometrihinta noin kolminkertaiseksi Länsimetroon verrattuna.
Koko ajan ympyrää ajava linja on ongelmallinen
Miksi Pisaran liikenne ei sitten onnistuisi, kuten aiemmin on ajateltu?
Tuoreessa selvityksessä todetaan näin: “Muihin ympyräjärjestelmiin verrattuna Pisaratunnelin ja Kehäradan muodostaman ympyräradan tavoiteltu 70 minuutin kierrosaika olisi erittäin kunnianhimoinen.”
Tämä tarkoittaisi, että suunnitellulla aikataululla junaliikenteessä voisi olla usein häiriöitä ja myöhästymisiä, eikä liikenne palautuisi helposti normaaliksi.
Keskeinen ongelma on, että Pisaran myötä I- ja P-junat ajaisivat koko ajan ympyrää, eikä junilla olisi kääntöpaikkaa, jossa myöhästymiset saisi tasattua ja kuljettajan vaihdettua, kuten nyt Helsingin asemalla. Tämän takia ympyrälinja on häiriöherkkä vaihtoehto.
Ongelmaa voi ratkaista pidentämällä kierrosaikaa, josta taas seuraa matka-aikojen kasvu koko reitin varrella.
Toisena vaihtoehtona on ajantasaus Vantaalla lentoaseman länsipuolella uudella Lapinkylän asemalla. Sen huono puoli on, että tuolloin matkustajat joutuisivat vaihtamaan junaa Lapinkylässä. Kun juna saapuisi asemalle, matkustajat kävelisivät laiturin yli junaan, joka lähtee pian.
Yhteys katkeaa, jos saapuva juna on myöhässä. Tämä hankaloittaisi merkittävästi kulkemista Tikkurilan ja lentoaseman alueiden asemilta Länsi-Vantaalle ja päinvastoin.
Lapinkylän uusi ajantasausasema hankaloittaisi yhteyksiä lentoasemalta junalla länteen.Ella Mikkola / Yle
Täytenä yllätyksenä tilanne ei tullut, sillä vuodelta 2014 olevassa Pisaran hankearvioinnissa todettiin näin:
"Lähijunaliikenteen suunnitelmaa tulisi tarkentaa ja täsmentää, koska liikennöinnin toteuttamiskelpoisuuteen voi liittyä toiminnallisia ja taloudellisia riskitekijöitä koko hankkeen toteuttamisen kannalta."
Pisara saattaisi vähentää joukkoliikenteen käyttöä
Uusin selvitys kävi läpi myös Pisaran liikenteellisiä vaikutuksia, eli kuinka rata vaikuttaisi muun muassa lähijunien suosioon suhteessa henkilöautoiluun.
Hyötyjä tulisi Espooseen ja Helsinkiin, mutta Vantaa saisi riesakseen haitat, kun alle neljä vuotta sitten avatun kehäradan liikenne huononisi.
Tulokset eivät ole Pisaralle mairittelevia.
Parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui malli, jossa kehäradan junat eivät aja Pisara-tunneliin ollenkaan, vaan liikennöivät Helsingistä kuten ennenkin. Pisara-lenkkiä ajaisivat vain Keravan ja Espoon suunnan kaupunkiratojen junat, jolloin junia ajaisi tunnelissa kymmenen minuutin välein.
Tässä vaihtoehdossa radan vaikutus olisi myönteinen, mutta vaikutus ylipäänsä olisi hyvin vähäinen, kun tunneliin siirtyisi vähän junaliikennettä.
Jos I- ja P-junien kierrosaika venytettäisiin 80 minuuttiin häiriöiden vähentämiseksi, myös matka-ajat kasvaisivat. Kun junayhteydet huononisivat, siirtyisi matkustajia oman auton käyttöön ja Pisara jopa vähentäisi julkisen liikenteen käyttöä. Töölö ja Hakaniemi saisivat paremmat julkisen liikenteen yhteydet, mutta Vantaalla kävisi päinvastoin.
Vaihtoehdoissa ei ollut mukana mahdollisuus ajaa Pisaralla junia 70 minuutin kierrosajalla, koska tätä pidetään jatkuvasti häiriöille herkkänä vaihtoehtona.
Tällaiset Pisaran liikennöintivaihtoehdot hyvin karkeasti uuden selvityksen mukaan ovat:
1. "Kansainvälisesti kunnianhimoinen", aiemmin kaavailtu kierrosaika (70 minuuttia). Pisara-lenkkiä ajavat Kehäradan ja Espoon ja Keravan kaupunkiratojen junat. Junien matka-aika pysyy samana kuin nytkin, mutta Pisaraa käyttävät junat voivat myöhästellä usein. Kaukoliikenteelle tulee lisää tilaa Helsingin asemalle ja se voi olla täsmällisempää. Silti hintana on lähes kaikkien HSL:n lähijunien myöhästely entistä useammin.
2. Täsmällisyyden parantaminen Pisara+ -ehdotuksella (esim. ajantasausasema Vantaan Lapinkylään, uusia varikoita). Lähijunien liikenne on täsmällisempää, mutta kehäradan matkustajia siirtyy omiin autoihin Lapinkylässä odottelun ja toisinaan katkeavan vaihtoyhteyden takia. Kaukoliikenteelle tulee lisää tilaa Helsingin asemalle ja se voi olla täsmällisempää, vantaalaisten kustannuksella.
3. Ei laiteta kehäradan junia Pisara-tunneliin ollenkaan. Radan voi mahdollisesti rakentaa 1,3 miljardilla eurolla ja siellä kulkee lähijuna kymmenen minuutin välein Espoon ja Keravan suuntiin. Vantaalaisten kehärata toimii entiseen tapaan, mutta sen junat käyttävät edelleen Helsingin ratapihaa, eikä sinne tule niin paljoa lisää tilaa kuin muissa malleissa. Lisäksi junien risteäminen Pasilan eteläpuolella voi olla teknisesti vaikeaa.
Kuinka ahdasta Helsingin ja Pasilan välillä on nyt?
Helsingin ja Pasilan välillä on ollut viime vuodet käynnissä HELRA-hanke, jossa on muun muassa rakennettu välille uusia vaihdeyhteyksiä ja lisäraide Pasilan aseman länsipuolelle.
Väyläviraston mukaan HELRA-hankkeen valmistuttua Helsingin ja Pasilan välillä kulkevien junien kapasiteettia voidaan kasvattaa 74 junasta lähes 90 junaan tunnissa. Tämä tarkoittaa jopa 200 junan lisäystä vuorokaudessa.
Pisaran hankearvioinnissa vuonna 2014 arvioitiin kasvu tätäkin suuremmaksi: "Pasila–Riihimäki -hankkeen jälkeen Pasilan läntinen lisäraide ja HELRA mahdollistavat junamäärän kasvun nykyisestä 74 junasta 104 junaan tunnissa siten, että liikenne on vielä häiriönsietokykyinen."
Viime vuosina on tehty monia asioita, joilla ruuhkaisuutta Helsingin ratapihalla on vähennetty: esimerkiksi vetureiden siirtelyä huomattavasti vähentäneiden ohjausvaunujen tulo käyttöön ja lähijunien kääntöaikojen lyhentäminen.
Kuinka kauan Helsingin kasvava junaliikenne mahtuu nykyiselle asemalle?
Tätä on vaikea arvioida, sillä junaliikenteen määrän kasvusta on erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi tuoreimmassa Pisara-selvityksessä oletetaan, että uuden Lentoradan kautta junamäärä pääradalta peräti tuplaantuu nykyisestä kymmenestä junasta kahteenkymmeneen ruuhkatunnissa.
Samalla todetaan, että tämä oletus 20 junasta tunnissa "ei perustu kysyntäennusteeseen tai operaattorien arvioimaan liikennöintitarpeeseen".
Vuodelta 2017 olevassa Liikenneviraston Etelä-Suomen junaliikenteen kehityskuva -raportissa Helsinkiin kulkevien junien määrästä on erilainen arvio. Tuossa selvityksessä junien kokonaismäärä Helsingissä aamuruuhkatunnissa on nykyisin 78.
Vuoteen 2040 mennessä junamäärä raportin mukaan kasvaa, kun arvioidaan Lahden suunnan junamäärän tuplaantuneen, Riihimäen lähijunien määrän kasvaneen, Tampereelle kulkee kolmas kaukojuna tunnissa, ja Turkuun kaukojuna kahdesti tunnissa. Silti junamäärä Helsingissä ruuhkatunnissa vuonna 2040 on vain 85.
Antti Kolppo / Yle
Pisara alkaa olla välttämätön vuonna 2040
Junaliikenteen kehityskuva -selvityksessä arvioidaan, että Pisara tai vastaava maanalainen yhteys Helsingin ratapihan ruuhkien takia on välttämätön vuonna 2040.
Tätä ennen on arvioitu tarpeellisemmaksi toteuttaa kaupunkirata Leppävaarasta Espooseen tai Kauklahteen.
Toinen Pisaran edelle menevä hanke on Pasila-Riihimäki -välin toinen vaihe. Siinä Keravan ja Jokelan välille rakennettavien lisäraiteiden myötä muodostuu yhtenäinen noin 20 kilometrin pituinen neliraiteinen osuus, jossa lähijunat ja kaukojunat voivat kulkea omilla raiteillaan ja liikenteen täsmällisyys paranee.
Muillekaan pääradan korjauksille, kuten junaliikenteen nopeutukselle ja lisäraiteille Riihimäen ja Tampereen välillä, Pisara ei vaikuta olevan edellytys.
Pisara+ -selvityksessä on pohdittu radalle vaihtoehtoa, jossa Helsingin aseman itäreunalle Kaisaniemen puistoon tehdään kaksi lisäraidetta. Puiston kaventaminen herättänee Helsingissä vastustusta, vaikka toisaalta alueella on nytkin osin parkkipaikkoja.
Junien määrä Espoosta pysynee pitkään ennallaan
Helsinki on rakentanut mielikuvaa, että mitään nopeita ratahankkeita ei ilman Pisaraa voisi viedä eteenpäin.
Kuitenkaan Turun toivoma "tunnin juna" eli oikorata Espoosta Saloon ja siihen liittyvä Espoon/Kauklahden kaupunkirata ei näytä lisäävän Helsingin ratapihan junien määrää.
Muuallakin Suomessa junaliikennettä voi lisätä ilman, että se välttämättä tarkoittaa uusia vuoroja Helsingin ratapihalle.
Tämä onnistuu jatkamalla nyt esimerkiksi Tampereelle päättyviä vuoroja edelleen Poriin, Vaasaan tai Ouluun ja päinvastoin, eikä tämä tuo liikenteen lisäystä Helsingin ratapihalle.
Helsinki lobbaa Pisaraa koko maan hankkeena
Helsinki on lobannut Pisaraa railakkaasti ja antaa esimerkiksi esitteessään ymmärtää, että "Pisararata on suurten valtakunnallisten ratahankkeiden kuten Suomiradan, Turun tunnin junan ja Itäradan edellytys."
Helsingin ajama näkökulma on ymmärrettävä, koska muuten on vaikea perustella, miksi valtion pitäisi maksaa jopa 80 prosenttia kolmen lähiliikenteen aseman rakentamisesta Helsingin keskustaan, jossa on muutenkin maan parhaat julkisen liikenteen yhteydet.
Esimerkiksi Tampereen raitiolinjan kustannuksiin valtio osallistuu korkeintaan 30 prosentin osuudella.
Helsingin viljelemää mielikuvaa ei juuri tue Pisaran hankearvion johtopäätelmä vuodelta 2014:
"Pisararadan vaikuttavuus liittyy erityisesti Helsingin seudun joukkoliikenneyhteyksien kehittämistä koskevaan tavoitteeseen. [...] Kaukoliikenteen hyödyt saadaan kehittämällä Pasila–Riihimäki -rataosaa, toteuttamalla Pasilan läntinen lisäraide sekä parantamalla Helsingin ratapihan toiminnallisuutta, jotka on tässä työssä oletettu toteutettaviksi ennen Pisararataa."
Helsinki toivoo Pisaran etenevän käynnistyneissä hallitusneuvotteluissa. Keskusta oli vuonna 2015 tyytyväinen hankkeen kaatumiseen.
SDP on ollut vankemmin Pisaran kannalla, mutta liikenneverkolla on lukuisia rahaa kaipaavia kohteita eikä ole helppo perustella, miksi Pisara ohittaisi ne. Myös SDP:n vahvalla alueella Vantaalla kehäradan liikenteen heikennys herättänee närää.
Uusi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen vaatii Suomea järjestämään suomalaisten vierastaistelijoiden lapset kotimaahan turvaan, kirjoittaa Uutissuomalainen. Lehden mukaan Pekkarinen toisi lapset Suomeen mahdollisesti jopa väkisin.
– Nähdäkseni näillä lapsilla on samat oikeudet erityiseen suojeluun kuin kaikilla muillakin suomalaislapsilla. Tulisi selvittää, suostuvatko vanhemmat lastensa siirtoon, ja jos eivät, on harkittava tahdonvastaisia toimenpiteitä, Pekkarinen sanoo.
Pekkarinen perustelee kantaansa myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksella. Sopimusvaltiot ovat sitoutuneet takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon riippumatta lapsen ja tämän huoltajien taustoista. Sopimusvaltioiden pitää myös varmistaa, että lasta ei syrjitä eikä rangaista esimerkiksi huoltajiensa toiminnan ja mielipiteiden takia.
Lisäksi YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut lapsen oikeutta suojeluun tilanteessa, jossa hän on vieraassa maassa ilman huoltajiaan.
Suojelupoliisi on arvioinut, että Syyrian ja Irakin konfliktialueille on matkustanut Suomesta yli 80 tunnistettua henkilöä. Heistä noin 30 on lapsia. Osa on ehtinyt täysi-ikäiseksi. Alueella on myös syntynyt lapsia, joilla on kytkös Suomeen.
Pohjoismaiden sisäministerit ovat sopineet, että aikuisia ei auteta palaamaan, mutta lasten kohtalo on auki.
YK:n mukaan Jemenin huthi-kapinalliset aloittavat lauantaina vetäytymisen maan kolmesta keskeisestä satamasta. Nämä satamat ovat Hodeida, Salif ja Ras Isa.
– Kyseessä on ensimmäinen käytännön askel joulukuussa saavutetun tulitaukosopimuksen täytäntöönpanossa paikan päällä, sanoo YK:n uudelleenjärjestelykomitean johtaja Michael Lollesgaard. Lollesgaardin mukaan kapinallisjoukkojen vetäytyminen päättyy tiistaina.
Vetäytymisestä sovittiin Ruotsissa pidetyissä neuvotteluissa viime vuoden joulukuussa. YK:n tarkkailijavaltuuskunta seuraa ja raportoi tilannetta paikan päällä.
Hodeidan kautta kulkee suurin osa Jemenin tuonnista ja humanitaarisesta avusta. YK on pitänyt Jemenin tilannetta maailman pahimpana humanitaarisena kriisinä. Käytännössä kaksi kolmesta jemeniläisestä tarvitsee apua.
Vesikauhuun maanantaina kuollut norjalaisnainen sai tappavan tartunnan koiranpennun purtua häntä sormeen. 24-vuotiaan Birgitte Kallestadin omaiset kertovat norjalaisen VG-lehden mukaan, että nainen hoivasi lomamatkallaan Filippiineillä koiranpentua tietämättä tämän kantavan rabies-tartuntaa.
Perhe sanoo päättäneensä kertoa tapauksen taustoista katkaistakseen siivet huhuilta, joita Norjassa on levinnyt kuolinuutisen jälkeen.
– Birgitte matkusti helmikuussa Filippiineille yhdessä ystäviensä kanssa. Mopoajelulla he huomasivat tienvarressa avuttoman koiranpennun, jonka Birgitte vei kotiin. Hän pesi koiran ja hoivasi sitä. He kaikki leikkivät pennun kanssa puutarhassa ja se puri sormia, kuten koiranpennuilla on tapana tehdä, perhe kuvailee tapahtumia.
Lääkärit eivät ensin tunnistaneet oireita
Terveydenhoitoalalla työskennellyt Birgitte Kallestad puhdisti puremista tulleet pienet haavat, eikä ajatellut koko tapausta sen enempää. Norjaan palattuaan hän sairastui ja kesti kauan ennen kuin lääkärit tekivät vesikauhudiagnoosin. Siinä vaiheessa mitään ei enää ollut tehtävissä.
Maanantaina Länsi-Norjassa sijaitseva Førden keskussairaala kertoi tiedotteessa, että teho-osastolla hoidossa ollut potilas kuoli rauhallisesti lähimpien perheenjäsentensä ympäröimänä. Kyseessä on hyvin harvinainen tapaus, sillä edellinen rabies-tartunta manner-Norjassa todettiin Norjan yleisradioyhtiön NRK:n mukaan vuonna 1815.
Rabies on viruksen aiheuttama aivotulehdus, joka tarttuu ihmisiin eläimistä esimerkiksi pureman tai nuolaisun kautta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL kertoo, että oireiden ilmennyttyä tautia ei pysty hoitamaan.
Ranskalaissotilaat ovat pelastaneet neljä ulkomaalaista panttivankia Burkina Fasossa.
Pelastusoperaatiossa kuoli kaksi ranskalaissotilasta.
Panttivangeista kaksi on ranskalaisia miehiä. Kolmas pelastettu on yhdysvaltalainen nainen ja neljäs eteläkorealainen nainen, Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kansliasta tiedotettiin perjantaina.
Operaatio suoritettiin yön pimeydessä perjantain vastaisena yönä.
Alueella islamistien väkivaltaa
Ranskan armeija kutsuu sieppaajia terroristeiksi.
Ranska aloitti vuonna 2013 Malissa operaation islamistitaistelijoiden ajamiseksi pois Malin pohjoisosista. Ranskalla on siitä asti ollut Sahelin alueella noin 4 500 sotilasta.
Alueella on kärsitty viime vuosina al-Qaidaan ja Isisiin liitettyjen islamistiryhmien väkivallasta.
Operaatiossa kuolleet sotilaat olivat merivoimien erikoisjoukkoja.
Opas löytyi luoteja ruumiissa
Kaksi ranskalaista miestä siepattiin toukokuun ensimmäinen päivä, kun he olivat safarilla Beninissä Pendjarin kansallispuistossa.
Norsuista ja leijoista kuuluisa puisto sijaitsee aivan Beninin pohjoisosassa Burkina Fason rajan tuntumassa.
Miesten safariopas löytyi kuolleena. Häntä oli ammuttu useita kertoja ja retkeilijöiden auto oli poltettu.
Toinen pelastettu mies on korukauppias ja pianonsoitonopettaja, toinen orkesterin kapelimestari.
Ranskan hallitus on varoittanut matkustamasta Beniniin alueille lähellä Burkina Fason rajaa, sillä sieppausten on tiedetty olevan uhka alueella.
Burkina Fasossa yli 100 000 ihmistä on paennut kodeistaan islamistiryhmien väkivallan vuoksi
Hollywood-elokuvan tunnetuksi tekemä ranta pysyy kiinni ainakin kesäkuuhun 2021.
Maya Bayn ranta Ko Phi Phi Leen saarella suljettiin kesäkuussa 2018, koska saaren luonto kärsi niin pahoin suurista vierailijamääristä. Alun perin ranta oli tarkoitus sulkea vain neljäksi kuukaudeksi, mutta sulkua on pidennetty toistuvasti.
Ranta nousi kuuluisuuteen Leonardo DiCaprion tähdittämästä The Beach -elokuvasta. Se sai ensi-iltansa vuonna 2000.
Thaiviranomaiset kertoivat torstaina uutistoimisto AFP:n mukaan, että ranta on päätetty pitää kiinni vielä kaksi vuotta, jotta alueen korallit ja muu luonto saavat rauhassa toipua.
Krabin maakunnassa sijaitseva ranta on suosittu päiväretkikohde.
Ennen sulkua rannalla vieraili jopa 5 000 turistia joka päivä. Kun ranta avataan uudelleen, turistien päivittäistä määrää rajoitetaan. Uutiskanava CNN:n mukaan saarelle päästetään tulevaisuudessa noin 1 200 turistia päivässä, neljässä ryhmässä.
Suuret vierailijamäärät irrottivat kasvien juuria ja aiheuttivat eroosiota sekä vaurioita koralleille.
Krabin matkailualan yrittäjien yhdistyksen puheenjohtaja Wattana Rerngsamut pitää sulun jatkamista epäreiluna.
– Maya Bay on matkailualan sydän, hän kommentoi uutistoimisto AFP:lle ja kehotti sulusta päättäneitä viranomaisia järjestämään julkisia kuulemisia, joissa sovitella rannan käyttöä.
Viime heinäkuussa Phuketin lähellä upposi lautta. Turmassa kuoli 47 kiinalaista matkailijaa. Se oli osaltaan hiljentämässä Thaimaan matkailualaa viime vuonna.
CNN:n mukaan Maya Bayn rantaa saa käydä ihailemassa veneestä, mutta sinne ei saa tällä hetkellä mennä.
Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä ennakoi, että hallitusneuvottelut voivat olla ohi nopeastikin.
– Minulla on olo, että tässä saatetaan saada valmista aika nopeastikin. Tuntuu, että poliittista tahtoa löytyy hallitustunnusteluissa mukana olevilla ryhmillä.
Hallitusneuvottelut ovat jatkuneet tänään Säätytalossa SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kesken. SDP:n Antti Rinne arvioi torstaina illansuussa hallitusneuvottelujen lähteneen kulkemaan suunnitellun mukaisesti.
Jokisipilän mukaan hallitustunnustelijoiden motivaatio selittyy sillä, että muita vaihtoehtoja hallituspuolueiksi ei oikein ole.
– Jos joku hallitustunnustelijoista marssii ulos tai passitetaan ulos, niin käytännössä ainoa vaihtoehto on kokoomus. Kokoomuksen sisääntulo neuvotteluihin taas tarkoittaisi sitä, että Vasemmistoliitto joutuisi myös poistumaan.
Jokisipilän mielestä tilanne menisi silloin vaikeaksi.
– Pidän todennäköisenä, että mitään vaihtoehtoista hallituspohjaa ei ole. Tämän kaikki Säätytalossa olevat puolueet kyllä tiedostavat. Perusuomalaisethan on käytännössä julistettu muiden puoleiden toimesta hallituskelvottomaksi, Jokisipilä sanoo.
Jokisipilä ennakoi Varsinais-Suomeen ainakin kahta ministeripaikkaa. Jokisipilän mukaan Varsinais-Suomesta löytyy useampi osaaja, mutta ei hallitustunnustelijapuolue SDP:stä.
– Pääministeripuolue SDP on poikkeus. SDP:n varsinaissuomalaisista kansanedustajista kenelläkään ei ole itsestäänselvästi tällaista senioriteetin tuomaa oikeutta ministerisalkkuun. Toinen kysymys on, että jos lähdetään sosiaali- ja terveysuudistuksessa hakemaan kovan luokan osaajaa, niin nostetaanko Aki Lindén kokeneempien ohi. Se on tietysti mahdollista. Esimerkiksi Juha Sipilä teki yllättäviäkin ratkaisuja neljä vuotta sitten. En ehkä ihan usko tähän kuitenkaan, Jokisipilä arvioi pääministeripuolueen varsinaissuomalaisia kansanedustajia.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on ilmiselvä ministeri, jos hallitustunnustelut tuottavat tulosta, linjaa Markku Jokisipilä.
– Jos yhdenkin ministerisalkun vasemmistoliitto saa, niin sen ottaa tietenkin puheenjohtaja.
Toiseksi vahvaksi ministerisalkun ottajaksi Jokisipilä nostaa keskustan Annika Saarikon. Saarikko oli Sipilän hallituksessa perhe- ja peruspalveluministerinä vuodesta 2017. Sitä ennen pestiä hoiti Juha Rehula (kesk.).
– Pidän häntä aika varmana ministerinä. Toki lapsen syntymä syksyllä voi mutkistaa tätä asiaa jonkun verran. Luulen, että keskusta tekee tässä saman kuin viimeksikin, eli joku ottaa ministerisalkun ensin ja sitten sen ottaa Saarikko.
Itä-Uudenmaan poliisi tutkii Vantaan Korsossa keskiviikkoiltana tapahtunutta väkivallantekoa. Vuonna 1998 syntyneen miehen epäillään heittäneen alle 20-vuotiaan miehen alas kerrostalon ylimmän kerroksen parvekkeelta. Uhri on poliisin mukaan syntynyt 2001.
Uhri sai putoamisen seurauksena sairaalahoitoa vaativia vammoja.
Poliisi tavoitti epäillyn tekijän noin tunnin päästä teosta.
Epäilty ja uhri ovat ennestään tuttuja toisillensa. Poliisin mukaan alkoholilla on osuutta tapahtumaan.
