Ohut teräsvaijeri väreilee ilmassa, ja nuori nainen tasapainoilee keskittyneesti sen päällä. Kädessä hänellä on ilmanvastusta antava viuhka.

– Vie jalka hitaasti toisen taakse. Keskity mikroskooppisen pieniin liikkeisiin, ohjeistaa ranskalainen opettaja Isabelle Brisset.

Suomalainen Anniina Peltovako, 22, kuuntelee ja etenee rytmikkään konemusiikin tahdissa. Vaijeria pitkin kävely näyttää helpolta, vaikka on tietenkin kaikkea muuta.

Peltovako on toisen vuoden opiskelija l’Académie Fratellini -sirkuskoulussa. Pariisin pohjoispuolella Saint-Denis’n esikaupungissa sijaitseva koulu on Ranskan kuuluisin sirkusalan oppilaitos.

Ranskaan Peltovako lähti, sillä hän halusi sirkusammattilaiseksi. Tähtäimessä on pitkä ura esiintyvänä taitelijana. Suomessakin olisi voinut opiskella, mutta Ranskassa on tarjolla sirkusalan yliopistotasoista koulutusta.

Myös sirkusalan työmarkkinat ovat Keski-Euroopassa Suomea isommat.

– Sirkuksessa kaikki rajat rikkoutuvat! Minusta tuntuu usein, että voin tehdä ihan mitä vaan – mikään ei ole väärin tai mahdotonta, Peltovako sanoo.

Sirkusoppia hakee muualta Euroopasta vuosittain parikymmentä suomalaista. Heidän lisäkseen tasaisesti kasvava joukko muita opiskelijoita lähtee Suomesta suorittamaan kokonaista tutkintoa ulkomaille.

Suomen ulkopuolella Euroopassa, etupäässä EU-maissa, opiskeli lukuvuonna 2017–2018 jo lähes 8 500 suomalaista tutkinto-opiskelijaa. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

Suomalaisia kiinnostavat varsinkin lääketiede, kaupallinen ala sekä humanistiset ja taideaineet, kertoo Opetushallituksen korkeakoulujen kansainvälistymisestä vastaava asiantuntija Irma Garam.

– Etenkin lääketiede ja eläinlääketiede ovat kasvattaneet viime vuosina suosiotaan, Garam sanoo.

Lääketiedettä lähdetään tyypillisesti opiskelemaan sen takia, että haluttua opiskelupaikkaa ei ole irronnut Suomesta. Yhteiskuntatieteet, humanistiset alat ja kauppatieteet taas vetävät usein niitä, jotka haluavat esimerkiksi rakentaa kansainvälistä uraa.

Kohdemaista selvästi suosituimpia ovat Ruotsi ja EU:sta parhaillaan eroa tekevä Britannia. Ranska kiinnostaa sekin, joskin selvästi vähemmän. Hidasteena on kieli: ranskalaisissa yliopistoissa opiskelevilta edellytetään yleensä hyvää ranskan kielen suullista ja kirjallista taitoa.

Kokonaisen tutkinnon opiskelun lisäksi myös Eramus-vaihdon suosio on noussut tasaisesti koko 2000-luvun – joskin lukuvuonna 2017–2018 vaihto-opiskelijoiden lukumäärä hieman laski. Suomesta Erasmus+-opiskelijavaihtoon lähti tuolloin runsaat 4 500 opiskelijaa.

Euroopan komissio on ehdottanut, että Erasmus-ohjelman rahoitus tuplataan ensi budjettikaudella 30 miljardiin euroon.

Anniina Peltovako kuuli ranskalaisesta Fratellini-sirkuskoulusta opettajaltaan Tampereella.

– Hän vinkkasi, että koulu oli tunnettu hyvästä opetuksestaan etenkin nuorallatanssissa eli omassa lajissani, Peltovako kertoo.

Hakemiseen Peltovakoa rohkaisi se, että yksi hänen ystävistään oli jo käynyt saman koulun.

Peltovako ei ole sirkusperheestä, kuten sirkusammattilaiset tyypillisesti vielä joitain vuosikymmeniä sitten, vaan lumoutui lajista sen monipuolisuuden takia. Hän aloitti harrastuksen kuusivuotiaana Sorin sirkuksessa. Ensin treenejä oli kerran viikossa, mutta tekeminen ammattimaistui nopeasti.

Nuorallatanssi valikoitui lajiksi, kun Peltovako oli 12. Neljänä viimeisenä vuotenaan Sorin sirkuksessa Peltovako oli esiintyvässä ryhmässä, ja sirkus vei kaiken lukio-opinnoilta jääneen ajan.

Ulkomaille tutkinto-opiskelijaksi hakeminen vaati lukiolaiselta melkoista paperisotaa, Peltovako muistelee. Kaikki todistukset piti esimerkiksi käännättää ranskan kielelle.

Peltovako kokosi lukuisat todistuskopiot ja teki pyydetyt videoliitteet. Vaivannäkö kannatti, sillä hänet kutsuttiin pääsykokeisiin ja valittiin niiden jälkeen l’Académie Fratellinin valmistavalle luokalle. Vuoden opintojen jälkeen Peltovako jatkoi pääsykokeiden kautta koulun ensimmäiselle varsinaiselle luokalle.

Harjoitussalin katosta roikkuu trapetseja, ja seiniä reunustavat temppuilulaitteet. Tunnelma on hikinen, kun opiskelijat treenaavat yhtä aikaa omia sirkuslajejaan.

Pitkä nuori mies kävelee eteenpäin terästikkailla, tasapainottelee ja tekee nopeita hyppyjä. Kiharatukkainen nainen roikkuu renkaasta ja harjoittelee keksimäänsä uutta temppua, johon kuuluu näyttävä voltti.

Anniina Peltovaolla on seuraavaksi musiikkitunti. Sitä varten hänen pitää valmistella esitelmä kokeellista musiikkia tekevän brittisäveltäjän David Toopin tuotannosta. Tarkoitus on yhdistää musiikin teoriaa sirkuksen liikekieleen ja tehdä oma sävellys sekä lyhyt koreografia.

– Varsinkin opintojen alussa tämän kaltaiset tehtävät tuntuivat todella vaikeilta, mutta ovathan ne myös tosi kiinnostavia. Suomessa sirkuskoulussa ei tehty mitään vastaavaa, Peltovako sanoo.

Koulupäivät ranskalaisessa sirkuskoulussa kestävät aamuyhdeksästä iltakuuteen. Opetusohjelma on laaja. Peltovaon lukujärjestyksestä löytyy muun muassa akrobatiaa, tanssia, teatteria, dramaturgian opintoja ja anatomian kursseja.

Puitteet ovat hienot: koululla on useita suuria harjoitussaleja sekä 2 000-paikkainen sirkussali, jossa esityksiä järjestetään. Kyseessä on valtava pyöreä areena eli maneesi, jota ympäröivät nousevat katsomot. Esitysiltoina sali on aina viimeistä paikkaa myöten täysi.

Suurin osa opiskelusta tapahtuu koulun tiloissa, mutta luentoja pidetään myös läheisessä Paris 8 -yliopistossa. Valmistuvat saavat yliopistotutkinnon, joka vastaa taidealan kandidaattia.

Suomessa tarjolla on toisen asteen koulutusta ja ammattikorkeakoulussa lisäksi sirkuspedagogiikan opetusta. Suomalaisia vetääkin muun Euroopan sirkuskouluihin nimenomaan halu saada sellaista opetusta, jota Suomessa ei saa.

– Suomalainen sirkuskoulutus on teknisesti valtavan korkeatasoista, mutta opetus ei anna dramaturgisia työkaluja. Opiskelijat lähtevät hakemaan taiteellista oppia muualta Euroopasta, sanoo Uuden sirkuksen keskus Cirkon toiminnanjohtaja Riku Lievonen.

Peltovaon mielestä opetus Pariisissa on erinomaista. Opettajat ovat alansa huippuja ja paneutuvat huolella oppilaidensa taiteellisen ilmaisun kehittämiseen. Sekin auttaa, että koulu on arvostettu ja sen verkostot laajat.

– Me oppilaat voimme esimerkiksi pyytää yhteistyötä jonkun tietyn koreografin kanssa, ja koulu järjestää hänet sitten paikalle. En voisi toivoa mitään parempaa, Peltovako sanoo.

Opetus on myös varsin yksilöllistä, sillä Peltovaon vuosikurssilla on vain kahdeksan opiskelijaa. Koulutus kestää kolme vuotta – tai neljä, jos mukaan laskee valmentavan luokan, jonka Peltovakokin kävi.

Kaikki Fratellini-akatemian sirkusoppilaat opiskelevat oppisopimuksella, mikä takaa heille pienen kuukausipalkan. Suomessa tällaista mahdollisuutta ei olisi ollut.

– Kieltämättä olen välillä haaveillut, että vitsi, jos tällainen koulu olisi ollut Suomessa! Toisaalta Ranskassa opiskelu on opettanut paljon. En enää valita täällä olosta, Peltovako nauraa.

Pariisi ei nimittäin ole helpoin kaupunki asua: kliseet kalliista ja kylmistä vuokrahuoneista, usein myöhästyvistä junista ja toistuvista lakoista pitävät paikkansa. Samalla Pariisi on kuitenkin inspiroiva ja vireä kulttuuri- ja sirkuskaupunki.

Musiikkitunti on päättynyt, ja oppilaat kokoontuvat salin reunalle. Päivän puheenaihe on seuraavalle päivälle suunniteltu opiskelijamielenosoitus, johon osallistumista sirkuskoululaiset harkitsevat.

Mielenosoittajat vastustavat Ranskan hallituksen aikeita nostaa Euroopan ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuja.

Peltovakoa suunnitelmat ärsyttävät, koska ne merkitsisivät monelle opiskelukaverille taloudellista katastrofia.

– Meidänkin vuosikurssillamme on opiskelijoita Ranskasta, Italiasta, Argentiinasta, Israelista ja [Ranskalle kuuluvasta] Uudesta-Kaledoniasta. Tuntuu epäreilulta, että osan koulumaksut voisivat nousta yhtäkkiä valtaviin summiin, Peltovako sanoo.

Suomalaisella opiskelijalla ei ole tästä huolta, sillä EU-kansalaisilla on oikeus hakeutua koulutukseen muihin jäsenmaihin samoilla ehdoilla kuin niiden kansalaiset. Britannian tilanne tosin on epäselvä, sillä vireillä oleva EU-ero voi vaikuttaa ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin.

Anniina Peltovako puhuu myös poliitiikkaa sujuvasti ranskaksi. Nasaali- ja suhuäänteet soljuvat niin oikeaoppisesti, että on vaikea uskoa, ettei Peltovako kolme vuotta sitten osannut sanaakaan ranskaa.

Ranska oli kuitenkin Academie Fratellinin opetuskieli, eikä moni opettajista ja kurssikavereista edes ymmärtänyt englantia.

Kielen opettelu onkin ollut ulkomailla opiskelun ehdottomasti vaikein asia, Peltovako sanoo.

– Opiskelin aluksi itse, mikä ei ehkä ollut tehokkain vaihtoehto. Toisaalta kaikki ympärilläni puhuivat koko ajan ranskaa, ja kyllähän siinä väkisinkin oppi, hän muistelee.

– Olin koko ensimmäisen vuoden todella väsynyt, kun pääsin iltaisin koulusta kotiin.

Ranskassa sirkuksella ja myös sirkuskouluilla on pitkät perinteet. L’Académie Fratellini -koulu perustettiin yli 40 vuotta sitten. Sen tarkoituksena oli jakaa sirkusosaamista myös perinteisten sirkussukujen ulkopuolisille lahjakkuuksille.

Koulun opettajat ovat kaikki pitkän linjan ammattilaisia. Nuorallatanssista vastaava Isabelle Brisset on sirkusperheen kasvatti, joka on todistanut sirkustaiteen kehittymistä ja ammattimaistumista.

– Sirkusammattilaisuus on mahdollista yhä useammalle nuorelle, toisin kuin joskus uskallettiin haaveillakaan. Kun itse aloitin työt sirkuksessa, meihin suhtauduttiin kuin rosvojoukkoon, Brisset sanoo.

Sirkuskoulutus myös kansainvälistyy, sillä Ranskan sirkuskouluihin hakeutuu koko ajan enemmän opiskelijoita ulkomailta.

Sirkuksen huippumaassa arvostetaan suomalaista sirkusosaamista, jota pidetään omaleimaisena. Suomalaiset sirkuslahjakkuudet saavat kehuja sinnikkyydestään.

– Suomalaiset ovat valmiita tekemään työtä. He ovat todella sisukkaita ja aikamoisia perfektionisteja, Brisset naurahtaa.

Hän uskoo, että nuorten kykyjen lähteminen maailmalle on suomalaiselle sirkukselle hyvä asia: Anniina Peltovaon tapaiset kyvyt vievät sirkusosaamista eteenpäin.

Peltovako itse haaveilee siitä, että löytäisi Fratellini-koulusta valmistuttuaan kiinnostavia projekteja Suomesta.

– Unelmoin siitä, että voisin palata Suomeen. Haluaisin luoda jotain niillä työkaluilla, joita olen Ranskasta saanut, Peltovako sanoo.

Millaisia kokemuksia sinulla tai läheisilläsi on muissa EU-maissa opiskelusta? Tule mukaan keskustelemaan! Kommenttien jättäminen on mahdollista klo 18 asti.

Lue Ylen tärkeimmät eurovaalijutut täältä. Ehdokkaasi voit etsiä Ylen vaalikoneella.

Tilaa Ylen Eurooppa-kirje – Ylen Eurooppa-toimittajien henkilökohtaiset vinkit ja tunnelmat unionin ytimestä.

Lue myös:

Katriina Talaslahti teki jo 13-vuotiaana urasiirron, joka voi viedä hänet nyt Euroopan huipulle: "Kun kaikki meidän jengissä ovat maailman parhaita pelaajia, se tuo kilpailuhenkeä"

Arasta suomalaistytöstä sirkustähdeksi – Camilla Bäckman voisi opettaa viulunsoittoa, mutta valitsi kiertue-elämän maailman tunnetuimmassa sirkuksessa

Brexit tuo epävarmuutta ensi vuonna aloittaville suomalaisopiskelijoille – Erasmus ehkä uhattuna jo keväällä? Asiantuntijat vastasivat kysymyksiin

Yhdysvaltain ja Kiinan kauppakiista on ottanut entistä vakavamman käänteen, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump määräsi tuhansille kiinalaistuotteille 25 prosentin tuontitullit. Maiden neuvottelijat yrittävät vielä perjantaina ratkaista kauppakiistaa, joka näyttää jo täydeltä kauppasodalta.

Perinteisen viisauden mukaan kauppasodissa ei ole voittajia. Pieniä erävoittoja on kuitenkin saatu, mutta tappioista voi tulla tuntuvia.

Voittaja: Donald Trump

Presidentti Donald Trump voi esiintyä omille kannattajilleen kovana neuvottelijana, joka toteuttaa uhkauksensa. Trump lupasi vaalikampanjassaan neuvotella kauppasopimuksia uusiksi ja väitti Kiinan hyötyvän epäreilusti Yhdysvaltain kustannuksella.

Tulleilla uhkailu on myös tuottanut tulosta. Esimerkiksi Meksikolta ja Kanadalta Trump sai myönnytyksiä, kun hän uhkasi maita kovilla tulleilla vapaakauppaneuvotteluissa viime vuonna.

Laajentuvat kauppasodat voivat silti tuoda ongelmia Trumpille. Asiantuntija-arvoiden mukaan tullisota voi rokottaa Yhdysvaltain talouskasvua 0,4–1,0 prosenttia.

Eurooppa ja Kiina ovat suunnanneet vastatulleja erityisesti aloille, jotka työllistävät ihmisiä Trumpin vahvoilla kannatusalueilla.

Häviäjä: Yhdysvaltalainen kuluttaja

Tuontitullit nostavat kiinalaisten tuotteiden ja raaka-aineiden hintoja. Valmistajat ja kauppiaat siirtävät yleensä kustannusten nousun tuotteiden hintaan, ja näin kuluttaja joutuu maksamaan aiempaa enemmän.

Esimerkiksi tiskikoneiden hinnat ovat nousseet Yhdysvalloissa 12 prosenttia sen jälkeen, kun Trumpin hallinto asetti niille entistä korkeampia tuontitulleja viime vuonna, televisiokanava CBS kertoo. Uudet tullit uhkaavat nostaa kuluttajahintoja tuntuvasti.

Toisaalta tullit myös suojelevat joitain kotimaisia yrityksiä ja tuovat suoria tuloja valtiolle. The Economist-lehden siteeraaman tutkimuksen mukaan Trumpin hallinnon tullit ovat tähän mennessä hidastaneet Yhdysvaltain reipasta talouskasvua vain 0,04 prosenttia.

Häviäjä: Xi Jinping

Kiinan presidentti Xi Jinping on hankalassa paikassa, arvioi yhdysvaltalaislehti New York Times. Yhdysvallat on Kiinan tärkein kauppakumppani, ja kauppasota uhkaa hidastaa Kiinan talouskasvua 0,6–1,5 prosenttia.

Kauppasodan rauhoittaminen vaatisi kuitenkin Kiinalta nöyryyttäviksi koettuja myönnytyksiä. Vahvana johtajana esiintyvä Xi näyttäisi heikolta.

Yhdysvallat on vaatinut Kiinaa esimerkiksi avaamaan talouttaan yhdysvaltalaisyrityksille ja muuttamaan lakejaan, jotta ne suojelisivat paremmin ulkomaalaisten yritysten aineetonta omaisuutta, kuten patentteja ja tekijänoikeuksia.

Kiina onkin ilmoittanut, että se vastaa Yhdysvaltain tulleihin sopiviksi katsomillaan vastatoimilla. Jos neuvottelut kaatuvat, kauppasota luultavasti yltyy.

Voittajia: Osa Euroopan vientiyrityksistä

Kun kiinalaiset tuotteet ja raaka-aineet kallistuvat, yhdysvaltalaiset yritykset etsivät korvaavia materiaaleja muualta. Jos Kiina asettaa vastatulleja, sama pätee kiinalaisyrityksiin.

YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTAD arvioi, että korvaavia tuotteita etsitään etenkin Euroopasta. EU:n vienti voi kasvaa noin prosentin, jos myös Kiina toteuttaa uhkauksensa uusista 25 prosentin tulleista.

Toisaalta UNCTAD muistuttaa, että hyödyt kalpenevat verrattuna riskeihin. Jos Yhdysvaltain ja Kiinan taloudet kärsivät kauppasodan takia, se iskee pahasti myös EU:n vientiin.

Häviäjä: Maailmantalous

Maailman talouskasvu on osoittanut hiipumisen merkkejä viime aikoina. Kauppasodat ja uudet tullit lisäävät epävarmuutta ja uhkaavat heikentää kasvua entistään.

Maailman pörssikurssit ovat laskeneet tällä viikolla, kun Yhdysvaltain ja Kiinan kauppaneuvottelut menivät yhä pahempaan solmuun. Yhteensä maailman pörssit menettivät arvostaan lähes 1 900 miljardia euroa, taloussivusto Bloomberg kertoo.

Kauppasodilla on tapana laajentua, ja presidentti Trump käy niitä monilla rintamilla. Hän on esimerkiksi nostanut EU:sta tuotavan teräksen ja alumiinin tuontitulleja, ja EU on vastannut asettamalla tulleja bourbon-viskille ja muille kulutustuotteille.

Yhdysvaltain ja EU: n kauppakiista on edelleen ratkaisematta. Yhdysvallat uhkaa Eurooppaa 25 prosentin autotulleilla, ja EU on luvannut vastata samalla mitalla.

Lue myös:

USA:n ja Kiinan tullikiistassa ei ratkaisua – raju tullikorotus astui voimaan

USA ja Kiina aloittamassa tullikiistansa purkua – Jos neuvottelu epäonnistuu "riski talousmarkkinoiden romahduksesta kasvaa selvästi"

Uudet suunnitelmat kiistanalaisen Jäämeren radan rakentamiseksi ovat saaneet runsaasti arvostelua. Saamelaiskäräjät on tyrmännyt rautatien.

Lisäksi moni saamelainen on arvostellut ratahanketta vetävää liikemies Peter Vesterbackaa voimakkain sanakääntein sosiaalisessa mediassa.

– Siellä kiitettiin, kun annoin kasvot saamelaiskulttuurin tuholle. Ilmeisesti tuhosin aamupäivän aikana yhden kolttasaamelaisten kylän ja saamelaisten lasten tulevaisuudessa poronhoitajina, Vesterbacka kiteyttää saamaansa kritiikkiä.

– Minulla ei ole kuulemma oikeutta mihinkään mielipiteeseen, koska edustan valloittajia ja kaikkien suomalaisten pitäisi hävetä, miten Lapissa saamelaisia on sorrettu sadan vuoden aikana, liikemies jatkaa.

Moni saamelainen vastustaa Jäämeren rataa, koska se halkoisi porojen perinteisiä laidunmaita.

Eihän nyt olla kuitenkaan mitään kansanmurhaa suunnittelemassa, vaan mietitään Jäämeren rataa. Ehkä sellaista pientä tolkkua toivoisin puheisiin. Peter Vesterbacka

Ei peräännytä: "Palaute oli hyvin mustavalkoista"

Liikemies kertoi odottaneensa saamelaisilta kielteistä palautetta, mutta jotakin yllättävääkin oli

– Oli hieman yllätys, että palaute oli hyvin mustavalkoista. Ehkä sellainen ylenpalttinen negatiivisuuskin vähän yllätti.

Vesterbackan mukaan tunnepitoinen palauteryöppy kertoo siitä, että hankkeesta on keskusteltava ja neuvoteltava vielä paljon.

Hän vakuuttaa, että voimakas vastustus ei saa häntä perääntymään hankkeesta.

– Eihän nyt olla kuitenkaan mitään kansanmurhaa suunnittelemassa, vaan mietitään Jäämeren rataa. Ehkä sellaista pientä tolkkua toivoisin puheisiin.

Liikemies lähettää terveisiä hallitusneuvottelijoille

Hän näkee, että kärkevät mielipiteet korostuvat sosiaalisessa mediassa. Erityisesti Vesterbacka on saanut kuulla kunniansa Twitterissä.

– Sosiaalinen media ruokkii tällaista kärjistystä ja vastakkainasettelua. Ehkä tämä enemmän kuvaa muutenkin meidän aikaamme tällä hetkellä, esillä on kärjistyneitä mielipiteitä. Jotkut haluaa rakentaa muureja Jenkeissä, jotkut saarivaltiot haluaa Brexitin ja populistiliikkeet ovat nousseet voimakkaammin esille eri puolilla maailmaa.

Pelkkä Jäämeren rata ei ole saanut saamelaisia ärsyyntymään, Vesterbacka arvioi.

– Erityisesti hiertää juuri ILO 169-sopimuksen ratifiointi. Hallitusneuvottelut ovat meneillään ja hallitusohjelmia sorvataan, niin varmaan olisi hyvä, että tämä asia tämä asia nostetaan keskusteluun ja ehdotetaan, että seuraava hallitus Suomessa tekee asialle jotakin, eikä sitä aina vain lykätä tulevaisuuteen.

Vesterbackan yhtiö allekirjoitti torstaina aiesopimuksen norjalaisen Etelä-Varangin kehitysyhtiön kanssa Jäämeren radan suunnittelemisesta ja toteuttamisesta.

Vesterbackan mukaan rautatie Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen rakennettaisiin yksityisellä, ulkomaisella rahoituksella.

Lue myös:

Jäämerenradan yllätysuutinen ilahduttaa ja ahdistaa Lapissa – "Viidessä vuodessa nähdään, mitä tästä tulee"

Saamelaisilta täystyrmäys Vesterbackan Jäämeren rata -suunnitelmille – Saamelaiskäräjät yllätettiin jo toistamiseen

Janina Fryn äiti kuoli kaksi vuotta sitten toukokuussa.

Jäähyväiset olivat pitkät, sillä Fryn äidin aiemmin sairastama rintasyöpä uusiutui ja hänellä todettiin laajalle levinnyt syöpä vuonna 2014.

Fry eli äitinsä rinnalla sairauden edetessä ja toukokuussa 2017 oli lopullisten hyvästien aika. Ajan rajallisuuden tajuaminen ja arjen pyörittäminen oli ristiriitaista.

– Samaan aikaan olin sekä kiitollinen yhteisestä ajasta että vihainen äidilleni. Tunteet menivät vuoristorataa, ja jälkeenpäin ärhentelyt ovat tuntuneet pahalta. Elämää ei voi kuitenkaan elää kuin huopatossutehtaalla.

Itsesääli on vahingollinen tie

Puoli seitsemän –ohjelmassa vieraillyt Fry sanoo, että äidin poismenosta avoimesti kertominen on ollut hänen valintansa alusta lähtien.

– Suru pienenee siitä puhumalla.

Fry puhui paljon myös terapiassa, jossa hän sai kaaoksessa olleita ajatuksiaan järjestykseen. Yhdessä vaiheessa surutyötä Fry vajosi syvälle itsesääliin.

– Lopulta tajusin, että hajotan itseni, jos vain toitotan ympäriinsä kärsimystäni. Se on vahingollinen tapa, joka pitää lopettaa.

Aikuistumisen lopullinen askel

Suru läheisen menetyksestä kulkee ailahtelevana. Juhlapyhät ovat sureville usein vaikeita, sillä niihin liittyy erityisen paljon muistoja.

Äitienpäivän kynnyksellä Frylle korostuu se, että hän ei ole enää kenenkään lapsi ja se oli lopullisen aikuistumisen hetki.

– Missään iässä ei ole valmis menettämään vanhempiaan. Itsekin äitinä tiedän, että tekisin mitä tahansa lapsieni vuoksi, ja kun juuri se henkilö poistuu omasta elämästä, on olo todella tyhjä.

Kahvia ja kakkua

Äitienpäivää Fry viettää miehensä ja kahden lapsensa kanssa kotonaan Espoossa. Päivän perinteisiin kuuluu ehdottomasti aamukahvi sängyssä nautittuna.

8- ja 12- vuotiaat lapset ovat vuosien mittaan tehneet äidille askarteluja ja kortteja, jotka ovat Fryllä hyvässä tallessa. Äitienpäivän aamuun kuuluu perinteinen herätys ja kakkukahvit sänkyyn. Lasten toiveesta kakku on usein suklaista.

– Saan kokea tämän ihanuuden joka vuosi. Teeskentelen nukkuvaa ja kuuntelen, kun perhe juoksee portaissa edes takaisin etsiessään puuttuvia tarvikkeita.

Kun katson nukkuvia lapsiani...

Äitiyden parhaita hetkiä Janina Fry kokee päivittäin nukkuvia lapsiaan katsoessaan.

– Silloin toivon, että aika pysähtyisi.

Katso Janina Fryn koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa.

Metsätaloudessa voidaan uusien tutkimuksien mukaan lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla lähes unohtamalla avohakkuut.

Esimerkiksi hömötiaiskannat voisivat elpyä, kun metsistä löytyy aina vähän vanhempia pesäpuita. Myös metsänomistajat tienaisivat puukaupoilla enemmän kuin nyt.

Lisäksi puut sitoisivat enemmän ilmastomielessä enemmän hiiltä, kun niiden annetaan kasvaa nykyistä isommiksi.

Itä-Suomen yliopistossa tehdyn eri kasvatustavoista tehdyn mallinnuksen mukaan kaikki mukana olleet mallit olivat parempia kuin vallitseva avohakkuun kautta kasvatettava metsä. Tutkimuskohteena oli kymmeniä tuhansia hehtaareja ikärakenteeltaan tavallisen tasaista, mutta tavallista järeämpää metsää Pohjois-Karjalassa.

Metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkalan mukaan tutkimus on osoitus siitä, että avohakkuisiin pohjautuva nykyinen kasvatus on vastoin metsänomistajien etua, mutta myös metsän luonto- ja virkistysarvoja.

– Jos maksimoidaan melkein mitä hyvänsä, avohakkuita olisi kannattavaa tehdä hyvin paljon vähemmän kuin nyt tehdään. Se olisi kaiken tuotannon kannalta hyvä asia, myös puun määrällisen tuotannon kannalta.

Puuta riittäisi myös sellukattilaan

Pukkalan tutkimusten ja hänen metsähoitajakokemuksen mukaan ilman avohakkuita tai ne lähes lopettamalla voidaan lisätä myös puun tuotantoa.

Avohakkuiden vähentäminen ei Pukkalan mukaan tarkoita sitä, että se leikkaisi sellunkeittämiseen perustavan metsäteollisuuden uutta nousua. Sellunkeittoon tarvittavan puun osuus mahdollisesti tippuisi, mutta kuitupuun määrät eivät silti vähenisi. Kaupan olisi enemmän tukkipuuta.

Metsänomistajat ainakin kiittäisivät, sillä Pukkalan ja monen muun metsänomistajan tavoitteena on saada metsästä hyvät tuotot. Kuitupuun hinnat ovat olleet kovan kysynnän takia nousussa, mutta metsänomistajat ovat jo pidemmän aikaa menettäneet jopa satoja miljoonia euroja vuosittain, kun leimikoita on myyty sellupuuna harvennushakkuissa.

Tiliä metsänomistaja tekee harvennushakkuiden sijaan tukkipuukaupoilla. Monet metsänomistajat saavat nyt rahansa vain kerran elämänsä aikana. Metsänomistajille annettavissa urakoiden tarjouksissa hinnat voivat olla korkeita, mutta lopullinen tili voi professori Pukkalan mukaan jäädä sitten toiseksi.

– Tukkipuusta tarjotaan hyvä hinta, mutta metsässä hakataan sitten tukkia mahdollisimman vähän ja kuitua mahdollisimman paljon.

Pukkala sen sijaan tekee tiliä useamman kerran elämänsä aikana, kun hänen kannattamassa kasvatusmallissa metsistä kaadetaan vain kasvuvauhtinsa menettäneet rungot. Hyvässä kasvukunnossa olevat puut jätetään metsään ja sillä välin kun ne järeytyvät, tilalla voi tehdä pienaukkohakkuita, harvennuksia ja tarvittaessa myös isomman avohakkuun.

Nykyinen metsänhoito on paljon taistelua luontaisesti syntyvää taimiainesta vastaan Timo Pukkala

Pukkala kehottaa omien esimerkkien kautta metsänomistajia keskittymään yhä enemmän metsästä saatavaan tuottoon. Puiden kasvu on siinä sinällään sivuseikka, koska kannattavuuteen vaikuttaa ratkaisevasti avohakkuun jälkeen vaadittavat kalliit taimien istutukset ja muut työt yleensä ulkopuolisilla.

– Nykyinen metsänhoito on paljon taistelua luontaisesti syntyvää taimiainesta vastaan.

Pukkalan mallissa tai niin kuin hän sitä kutsuu, vapaassa mallissa, avohakkuu ei ole kiellettyä. Sitä voidaan tarvita, jos kaadettujen puiden tilalle ei jostain syystä ja luontaisten vaihteluiden takia synny uusia puunalkuja.

Pukkalan kannattamalla vapaalla mallilla, jossa ei olla lukkiuduttu tiettyyn malliin tai hakkuutapaan, saatiin myös Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa parhaimmat tulokset. Malleja vertailtiin esimerkiksi nettotulon, hiilitaseen, lahopuun ja puuntuotoksen suhteen.

Professori Pukkala ei ole vielä itse tehnyt metsissään avohakkuuta. Myös tutkimuksessa Pukkalan vapaassa mallissa avohakkuiden määrä pieneni niin sanottuun tasaikäisen metsän alaharvennusmalliin verrattuna noin kymmenesosaan.

Kaikkein huonoin malli tutkimuksen joka kohdassa oli sellukattilaan päätyvän alaharvennuksen hakkuut, jossa metsät kasvavat tasa-ikäisinä kohti avohakkuuta. Sellupuun kysyntä on ollut hyvä, joten avohakkuita on tehty valtakunnan metsien inventointitietojen mukaan entistä nuoremmissa metsissä.

Tutkimuksen mukaan metsät koko ajan puupeitteisenä pitävässä jatkuvan kasvatuksen mallissa ei saavutettu esimerkiksi niin hyvää nettotuottoa kuin Pukkalan kannattamassa vapaassa mallissa. Pukkalan mallin ja jatkuvan kasvatuksen mallin erot ovat pieniä sillä erotuksella, että jatkuvassa kasvatuksessa ei tehdä laisinkaan avohakkuita.

Sen sijaan ilmastomielessa jatkuvassa kasvatuksen malli on vielä parempi kuin Pukkalan malli. Molemmissa pyritään kasvattamaan puiden järeyttä ja pitämään metsässä hyvä varasto tulevia tukkipuita myös hiilimielessä. Näihin metsiin ei synny ison avohakkuun jälkeistä jopa useita vuosikymmeniä kestävää isoa hiilikuoppaa tai vajetta, joka vaikeuttaa Suomen mahdollisuuksia tehdä isompia päästövähennyksiä.

Avohakkuiden lopettamista etenkin valtion mailla ovat vaatineet useat ympäristöjärjestöt

Uutta tapaa on vastustettu väärin perustein

Metsäteollisuusyritykset ovat professori Pukkalan mukaan vastustaneet väärin perustein jatkuvaa kasvatusta sen takia, että se tuottaisi puuta selvästi nykyistä vähemmän.

– Väitteet siitä, että malli tuottaisi 20 prosenttia vähemmän puuta ei perustu mihinkään oikein tehtyyn vertailuun.

Samaan mieltä on Helsingin yliopiston metsäekonomian professori Olli Tahvonen. Hän ihmettelee sitä, että metsien kasvu on ollut sadan vuoden ajan metsäntutkimuksen tutkituin aihe, mutta se on keskittynyt avohakkuupohjaiseen malliin. Näitä tutkimuksia ei suoraan voi käyttää muiden kasvatusmallien tutkimiseen, puhumattakaan vertailusta.

Pukkalan tutkimusten ja Luonnonvarakeskuksen kenttäkokeiden perusteella myös tuulituhojen määrässä pelot ovat osoittautuneet päinvastaisiksi. Tuuli ei pääse tunkeutumaan ja tekemään tuhojaan peitteiseen metsään niin hyvin, kuin esimerkiksi isojen avohakkuuaukkojen reunoille.

– Tuulikaatoja on ollut paljon vähemmän kuin on luultu. Vahingot ovat paljon pienemmät kuin tasaikäisessä metsässä, kertoo erikoistutkija Sauli Valkonen Luonnonvarakeskuksesta.

Alan tutkijat ovat professori Pukkalan mukaan jo yhtä mieltä siitä, että metsiköissä pitää pyrkiä ilmastonmuutoksen takia vaihtelevaan metsänhoitoon. Tämä tarkoittaa eri puulajien ja latvuskerrosten yhtä aikaista suosimista. Metsät pystyvät näin paremmin sopeutumaan koko ajan muuttuviin olosuhteisiin.

Peitteinen metsä voi muistuttaa luonnonmetsiä

Professori Pukkala myöntää, että hänenkin ajattelunsa perustuu metsänhoidon kannattavuuteen ja hakkuisiin. Siksi myös hän joutuu ajattelemaan erikseen, mitä metsäluonnon monimuotoisuuden eteen pitää tehdä. Kyse ei ole metsien suojelusta.

– Jatkuva kasvatus ei automaattisesti lisää lahopuun määrää, vaan niitä pitää jättää hakkaamatta ja kuolemaan.

Lahopuun puute on yksi keskeinen syy sille, että suurin osa uhanalaisista lajeista on metsälajeja.

Viitteitä on olemassa siihen, että peitteinen metsä voisi olla parempi paikka useille lajeille. Kuten ennen yleiselle hömötiaiselle. Myös metsälajeissa on paljon vaihtelua, joten peitteinen metsä ei sovi kaikille lajeille. Näistä esimerkkinä on hirvi. Kuukkelikannat voisivat sen sijaan vahvistua.

– Jatkuva kasvatus tuo uuden elinympäristötyypin, joka voi muistuttaa rakenteeltaan vanhoja luonnonmetsiä. Ekologisista vaikutuksista ei voi vielä varmasti sanoa, kertoo metsäekologian dosentti Timo Kuuluvainen Helsingin yliopistosta.

Metsälaki toi ison muutoksen metsänhoitoon

Peitteisen metsänkäsittelyn aloista ei ole tarkkaa tietoa. Alat ovat mahdollisesti muutaman prosentin luokkaa koko talousmetsistä.

Määrät ovat kuitenkin kasvussa, jos alalle syntyneitä yrityksiä kuuntelee. Pukkalakin on ollut perustamassa Arvometsää, joka tarjoaa palveluja metsänomistajille. Pukkala puhuu käynnissä olevasta metsäalan murroksesta.

– Viidessä vuodessa on tapahtunut enemmän kuin 50 vuodessa, Pukkala vertaa ja viittaa viisi vuotta sitten voimaan tulleeseen metsälakiin, joka vapautti metsänomistajat kasvattamaan metsiään oman harkinnan mukaan.

Luonnonsuojelujärjestö WWF:n tekemien kyselyiden mukaan peitteisen metsänkasvatuksen melko verkkaiselle kasvulle voi löytyä syy siitä, että metsänomistajille ei metsäneuvontapuolelta tuoda vielä esille vaihtoehtoja avohakkuupohjaiselle kasvatuksella.

Professori Pukkalan mukaan enemmistö metsänomistajista suhtautuu joustavasti eri metsänkäsittelyn tapoihin, kunhan siitä saa tuottoa. Ehdottomia avohakkuun puolesta puhujia ja vastustajia löytyy molempia noin 15 prosenttia metsänomistajista. Tämän lisäksi omistajat arvostavat myös sitä, miltä metsässä näyttää ja että sieltä saa esimerkiksi marjoja ja riistaa.

– Monimuotoinen metsänhoito, missä metsän peitteisyys lisääntyy saattaa olla eliölajiston kannalta se kaikkein paras.

Pukkala ottaa mustikan esimerkiksi varmojen vastausten antamisen vaikeudesta siihen, mihin tai mille lajeille pysyvä peitteisyys sopii. Mustikka viihtyy väljissä ja valoisissa kangasmetsissä. Peitteinen metsä ei saa olla liian tiheä, jotta mustikka menestyy jatkossa. Tosin avohakkuissa mustikan juuristo tuhoutuu kymmeniksi vuosiksi.

Teollisuudessa suhtaudutaan luottavaisesti

Professori Pukkala ei näe metsänkäsittelytapojen muutoksista uhkia metsäteollisuudelle. Järeämmän ja mahdollisesti laadukkaamman puun määrän lisääntyminen on tervetullut lisä sahateollisuudelle. Pukkalan mukaan puukaupassa voidaan tarvittaessa muuttaa runkojen latvaläpimitan vaatimuksia, jotta myös kemiallinen metsäteollisuus saa tarvittavat puunsa.

Stora Enson ostopäällikkö Jarmo Tuovisen mukaan eri metsänhoitotapoja ei pitäisi nähdä vastakkainasetteluna. Hän ei näe ongelmia sovittaa jatkuvan kasvatuksen puita nykyisille puumarkkinoille.

– Tukki- ja kuitupuun hinnan ero varmaan säilyy hyvin samantyyppisenä. Näissähän normaalisti poistetaan isompaa puuta ja sitä kautta metsänomistajalle jää parempi tili.

Stora Ensolla jatkuvan kasvatuksen metsät rinnastetaan Tuovisen mukaan harvennushakkuisiin, ei päätehakkuisiin. Hän sanoo, että jatkuvan kasvatuksen alat voisivat kasvaa kymmeneen prosenttiin tarjottavista kohteista ennen kuin niiden käsittelyä puumarkkinoilla pitäisi miettiä jollakin tavalla uudestaan.

Professori Pukkalan mukaan uudet metsänhoitotavat saavat myös ne metsänomistajat, jotka ovat vastustaneet avohakkuita, myymään puuta.

Erikoistutkija Sauli Valkosen epäilyt jatkuvasta kasvatuksesta tai muista vastaavista malleista liittyvät siihen, miten hakkuiden jälkeen metsiin kasvaa uusia taimia ja kuinka nopeasti taimet kasvavat avohakkuun istutustaimiin verrattuna. Vaihtelu taimettumisessa on ollut suurta kenttäkokeiden perusteella ja kasvu riippuu paljon valon määrästä. Ongelmia taimettumisessa on ollut erityisesti Etelä-Suomen rehevissä kuusimetsissä.

Lue myös:

Tuhannet lajit hakevat lahopuuta talousmetsistä, turhaan – Huippuekologi: Hiljainen tappaja lähempänä

Suomen laskelmat metsien hiilinieluista eivät kelpaa sellaisenaan EU-työryhmälle

Metsätieteilijät palkitsivat professori Mikko Mönkkösen: ”Hakkuiden lisääminen edellyttää merkittävää lisäystä suojelualueisiin”

Kiina ja Yhdysvallat ovat sopineet jatkavansa kauppaneuvotteluja Pekingissä, kertoo varapääministeri Liu Liu. Samalla hän kuvaili Yhdysvalloissa käytyjä neuvotteluja rakentaviksi.

Liu sanoi, että hän ei usko mahdollisen kauppasopimuksen hajoamiseen, mutta pienet takaiskut olivat väistämättömiä.

Kiina ei voi tehdä myönnytyksiä periaatteellisiin kysymyksiin, mutta Liu sanoi olevansa varovaisen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Liu kommentoi Bloombergille keskusteluiden menneen varsin hyvin.

Myös presidentti Donald Trump twiittasi neuvottelujen olleen rakentavia ja osapuolten jatkavan niitä.

Uutiskanava CNBC:n mukaan on epäselvää, koska neuvotteluja kauppasopimuksesta jatketaan.

Yhdysvallat korottaa olemassa olevia, muun muassa kulutustavaroihin kohdistuvia Kiinan tullimaksuja kymmenestä prosentista 25 prosenttiin. Korotus tuli voimaan perjantaiaamuna Suomen aikaa. Kovempien tullien alle joutuivat muun muassa elektroniikka, auton-osat ja huonekalut

Kiina vastustaa voimakkaasti Yhdysvaltojen tariffin viimeisintä korotusta ja Kiina aikoo tehdä vastatoimia. Tarkempia yksityiskohtia mahdollisista vastatoimista Liu ei kuitenkaan kertonut.

Yhdysvallat puolestaan ilmoittaa aloittavansa valmistelut tariffien asettamiseksi jäljelle jääneelle 300 miljardin dollarin Kiinan tuonnille, joihin ei vielä kohdistu tuontitulleja. Presidentti Donald Trump haluaa jatkaa tiukkaa talouspolitiikkaansa Kiinaa vastaan.

Lue myös:

Suomi olisi isoimpia kärsijöitä jos USA:n ja Kiinan kauppakiista etenee välirauhasta jatkosotaan – 10 kysymystä ja vastausta talousjättien kinasta

Kiina ja Yhdysvallat päättivät neuvottelupäivänsä, Mnuchin kuittasi keskustelut "rakentaviksi"

Yhdysvalloissa kuluttaja kärsii, mutta Trump juhlii – kaksi voittajaa ja kolme häviäjää Kiinan ja Yhdysvaltain kauppasodassa

USA:n ja Kiinan tullikiistassa ei ratkaisua – raju tullikorotus astui voimaan

Onnistuvatko Kiina ja USA löytämään sovun kärjistyneeseen kauppakiistaansa? Neuvottelut käynnissä Washingtonissa

Maria Kylmäluoman hymy ulottuu silmiin asti. Hän myös nauraa usein. Tulee olo, että hänen on hyvä olla – vaikka tietää, että takana on monia tuskaisia vuosia. Ja että se vuoden vaikein päivä on taas edessä.

Hersyvän Marian aviopuoliso Mika Kylmäluoma puolestaan on rauhallinen ja sympaattinen. On helppo uskoa, että hän on ollut se tukipylväs, joka on pitänyt heidät pystyssä, kun Maria on ollut tunne- ja hormonimyrskyissään rikki, raivoissaan ja raunioina.

Maria Kylmäluoma kertoo tarinansa, koska aivan liian usein lapsettomuudesta kerrottaessa tarina päättyy siihen, että lapsi on saatu, tavalla tai toisella.

– Se antaa vähän väärän kuvan, kun kaikille ei sitä lasta tule kuitenkaan. Se luo kuvaa siitä – että on jotenkin onnistuttava – että muuta elämää ei ikään kuin ole. Itseäni olisi helpottanut paljon, kun joku saman kokenut olisi sanonut, että elämä voi olla ihan hyvää ilman lasta.

Hän myös toivoo, että arasta asiasta puhuminen lisäisi ymmärrystä kohdata lapseton.

– Kenenkään lapsiasiathan ei varsinaisesti kuulu kenelläkään muulle, oli sitten vapaaehtoisesti lapseton tai olosuhteiden pakosta. Mutta toivoisin, että siitä puhuttaisiin ja nimenomaan niin, että ihmiset ymmärtäisivät kuinka iso asia se on heille, joita se koskettaa.

Lapsettomuus oli tiedossa

Maria Kylmäluomalle selvisi 16-vuotiaana, että hänellä on PCO eli polykystiset munasarjat ja sen vuoksi lasten saaminen saattaa olla vaikeaa. Gynekologi sanoi tuolloin, että palataan asiaan sitten, kun lasten hankkiminen tulee ajankohtaiseksi.

– Siinä mielessä olen ollut onnekkaampi lapseton kuin ehkä moni muu, että monellehan se tulee täytenä yllätyksenä. Minulla se on ollut tavallaan tiedossa jo nuoresta lähtien.

Kun he Mikan kanssa tapasivat, molemmat olivat 25-vuotiaita. Maria sanoo, että hän halusi heti selvittää, miten mies suhtautuu mahdolliseen lapsettomuuteen. Hän kysyi kolmansilla treffeillä, kuinka tärkeää Mikalle on omien lasten saaminen.

– Ajattelin, että jos se on tärkeää, niin emme ehkä pysty alkaa edes olla yhdessä, koska sitä haavetta en ehkä koskaan pysty täyttää. Jos se on toiselle tosi tärkeä asia, silloin on väärin viedä se – ainakin jos sen tietää. Eri asia on, jos ei tiedä.

Mika Kylmäluoma kertoo, että oli luonnollisesti ajatellut, että jossain elämänvaiheessa voisi lapsia tulla. Kun Maria kertoi, ettei se välttämättä ole mahdollista hänen kanssaan, se ei vaikuttanut millään tavoin hänen halukkuuteensa jatkaa suhteessa.

– Ei se ollut kynnyskysymys, ei sitä tarvinnu epäillä hetkeäkään, hän sanoo.

Kaksi kertaa kaksi viivaa

Maria ja Mika Kylmäluoma menivät naimisiin muutaman vuoden seurustelun jälkeen vuonna 2009. Lasta ei ollut kuulunut, joten he päättivät hakeutua lapsettomuustutkimuksiin avioitumisen jälkeen.

– Aika pian siinä todettiin, että ei kannata edes yrittää mitään kevyempiä vaihtoehtoja. Koeputkihedelmöitys oli kohdallani ainoa järkevä vaihtoehto.

Ensimmäisestä kerrasta tuli kohdunulkoinen raskaus ja se jouduttiin keskeyttämään.

– Olin melkein kaikkeen varautunut, mutta en siihen. Se oli tunnetasolla tosi paha tilanne. Kun monen vuoden yrittämisen jälkeen on vihdoin raskaus saatu alulle ja sitten se keskeytetään.

Keskeytystä seurasivat pahat komplikaatiot ja parin kuukauden sairausloma.

Toinen yrityskin näkyi raskaustestissä kahtena viivana, mutta paljastui tuulimunaraskaudeksi.

– Sen jälkeen olin henkisesti niin raunioina, että halusin tauon hoitoihin. En enää yksinkertaisesti jaksanut sitä.

"Tuntui, ettei mielenterveys kestä"

Maria Kylmäluoma kertoo, että lapsettomuushoitojen aika oli hyvin vaikeaa, sillä hänelle piti antaa isoja annoksia hormoneja.

– Lisäksi kahteen kertaan se kokemus onnen ja toiveen hetkestä täydelliseen luhistumiseen. Se oli niin raskasta.

Mitä enemmän aikaa kului toisen epäonnistuneen koeputkihedelmöityksen jälkeen, sitä vaikeammalta Mariasta tuntui yrittää enää uudelleen.

Kolme vuotta oli aikaa miettiä. Se on aika, mitä alkioita säilytetään.

– Se oli ollut henkisesti niin raskasta, täydellistä vuoristorataa koko ajan. Jotenkin sitten tuntui, ettei se ole sen arvoista. Tuntui, ettei mielenterveys kestä enää.

Mika Kylmäluoma muistelee, että koki itsensä tilanteessa suhteellisen voimattomaksi. Näkee toisen tuskan – mutta ei voi tehdä paljon mitään.

– Ja minun mielestänihän Mika oli liian rauhallinen. Hän ei itkenyt minun kanssani. Koin, että Mikan olisi pitänyt olla paljon epätoivoisempi. En uskonut, että hän oli oikeasti surullinen tilanteesta. Riitelimme silloin ihan hirveästi, koska olin niin poissa tolaltani koko ajan, Maria Kylmäluoma kertoo.

Pitkään Taysissä lapsettomuus- ja hormonipoliklinikalla työskennellyt osaston ylilääkäri Katja Ahinko tuntee parien tuskan.

– Lapsettomuus on erittäin raskas asia ja iso kriisi elämässä, siihen kiteytyy niin moni asia ja odotus. Hoitoprosessi on pariskunnalle aina jollain tasolla vaikea ja rankka.

Ahingon mukaan valtaosa sietää hoidot ihan hyvin. Hän kuitenkin muistuttaa, että ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia. Kokemukseen vaikuttaa myös lopputulos.

– Jos saa sen avulla lapsen, niin ehkä sitä ei pidä niin hankalana, kuin jos se päätyy negatiiviseen tulokseen. Kyllä siihen peilautuu varmasti moni asia. Psyykkisesti se on paljon rankempaa kuin fyysisesti.

Lopullinen päätös

Kun Maria ja Mika Kylmäluoma päättivät, ettei hoitoja jatketa, he keskustelivat myös muut vaihtoehdot läpi. He eivät lähtisi adoptioprosessiin tai hakeutuisi sijaisvanhemmiksi.

Sijaisvanhemmuudessa ajatus siitä, että lapsi saatettaisiinkin ottaa pois, oli Mariasta kestämätön.

– Hukkaanhan se elämä menee jos elää jos-elämää. Halusin pisteen sille kaikelle. Sen takia se adoptioajatuskin lopulta jäi, kun siihenkin olisi voinut mennä vuosia ja taas vuosia, eikä mikään silti olisi ollut varmaa.

Hän sanoo, ettei kestänyt välitilaa, jossa oli elänyt jo niin kauan. Hän halusi elämässä eteenpäin.

– Mika onneksi sanoi silloin, kun pohdittiin hoitojen jatkamista, että minä saan päättää ja hän tukee minua, oli päätös kumpi tahansa. Arvostan sitä todella paljon. Tilanne olisi ollut paljon vaikeampi, jos hän olisi käyttäytynyt kuin minä ja toivonut lasta aivan hysteerisesti.

Haaveiden hautaaminen oli murskaavaa

Kun päätös oli tehty, asia piti käydä läpi itsensä kanssa.

Maria Kylmäluoma sanoo haaveilleensa aina isosta perheestä ja siitä, että yhdessä puuhataan kaikenlaista.

– Haaveeni on ollut lapsesta saakka, että minusta tulee äiti. Sen haaveen hautaamien on ollut todella vaikeaa. Olihan se ihan hirveä paikka.

Maria Kylmäluoma kertoo, että oman tilanteen toivottomuus ja katkeruus kulminoitui jopa vihaksi lapsia, lapsiperheitä ja erityisesti raskaana olevia kohtaan.

– Olen ollut niin katkera ja se on ihan hirveä tunne. Mutta enää en sanoisi itseäni katkeraksi, olen ehkä joskus vain vähän kateellinen. Sille aika on tehnyt hyvää.

Hän tunnustaa olleensa kateellinen jopa niille, jotka ovat menettäneet lapsensa.

– Koska silloin on edes ollut lapsi, on joku jota surra. Minulla ei ollut mitään. Ei ollut kuin ajatus lapsesta.

Maria Kylmäluoma kertoo, että Seinäjoella on hautausmaalla Tyhjän sylin muistokivi, "Lapselle, jota emme koskaan saaneet". Ei hän ole sinne mitään koskaan vienyt, mutta ajatus, että sellainen on, on hänelle tärkeä.

Elämä on nyt hyvää

Maria Kylmäluoma pohtii, että ponnisteli tolpilleen osin ehkä optimistisen luonteensa avulla.

– Ajattelin sen niin, että eihän elämässä muutenkaan saa aina mitä haluaa. Ja kyllähän aika sen terävimmän tuskan vie.

Ajatus äitienpäivästä on silti edelleen aina aika vaikea. Äitienpäivänä näytölle tulvivia Facebook-päivityksiä hän ei pysty katsomaan, sillä niissä konkretisoituu se, mitä hän ei tule koskaan kokemaan.

Kylmäluomia on kannatellut myös hyvä parisuhde.

– Voisihan olla niinkin, että se on niin iso asia toiselle, että jos lasta ei saada, tulee ero. Meillä on kuitenkin toisemme.

Mika Kylmäluoma sanoo harkittuun tyyliinsä, että vaikka lapset olisivat olleet tervetulleita, "hyvin on pärjätty ilmankin".

– Sitä voi arvostaa erilaisia asioita...on aikaa, eikä ole niin sitoutunut välttämättä siihen perhe-elämään. Harrastuksiin voi käyttää hyvällä omallatunnolla enemmän aikaa, tai mihin vaan, hän pohtii.

Marian mielestä elämä on nyt hyvää.

– Se on erilaista, mutta ei se huonoa ole. Emme ole urasuuntautuneita, emmekä edes matkustele, mutta tykkäämme harrastaa kaikenlaista. Meidän ei tarvitse miettiä onko meillä laatuaikaa yhdessä, se on meistä itsestä kiinni.

Hän sanoo, että elämässä on parasta se, että heillä on mukavaa yhdessä. On tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveita.

Surullisinta on...

Maria Kylmäluoma kertoo tunteistaan suoraan ja kursailematta. Muisto siitä, miten Mika jahtasi piikkikammoista Mariaa ympäri asuntoa hormonihoitojen aikana, naurattaa nyt.

Kyyneleitä pyyhimme kaksi kertaa haastattelun aikana. Ensimmäisen kerran Marian kertoessa siitä, kuinka palavasti hän halusi äidiksi ja kuinka joutui haaveensa hautaamaan. Toisen kerran, kun hän kertoo, mikä on surullisinta lapsettomuudessa. Silloin tarvittiin nenäliinoja.

En koskaan vedä lasta pulkassa, en koskaan mene vanhempainiltaan, enkä koskaan katsele ylpeänä lastani pesäpallokentän laidalla. En saa opettaa itselleni tärkeitä asioita kenellekään sillä tavalla, miten niitä omille lapsille opetetaan. Maria Kylmäluoma

Maria kertoo, että sukujuhlissa kirpaisee, kun siellä vertaillaan, kuka näyttää keneltäkin. Erityisesti sattuu, ettei hän tule koskaan näkemään sukupolvien jatkumoa omissa lapsissaan.

– Ja ne kaikki kokemukset, mistä jää paitsi. En koskaan vedä lasta pulkassa, en koskaan mene vanhempainiltaan, enkä koskaan katsele ylpeänä lastani pesäpallokentän laidalla. Enkä saa opettaa itselleni tärkeitä asioita kenellekään sillä tavalla, miten niitä omille lapsille opetetaan.

Ulkoiset tukirangat eli eksoskeletonit ovat maallikoille tuttuja lähinnä tieteiselokuvista.

Viime vuosina ihmisen ohjailemista koneista on kehitelty aputeräsmiehiä myös todellisuudessa. Villien visioiden laitteet ovat uuden teollisen ajan metallinhohtoisia sankareita.

Niiden toivotaan vapauttavan ihmiset jalompiin harrastuksiin ja helpottavan arkea monin tavoin. Äyriäisillä ja hyönteisillä tämä ulkoinen kuori on luonnostaan, nyt sitä sovitellaan myös ihmisten ylle.

Teollisuuden nopeassa murroksessa robocopit ovat nykypäivää jo siinä määrin, että ihmiskehon mekaanisille jatkeille pohditaan standardeja.

Kansainvälinen ASTM-komitea on luomassa alalle säännöstöä, sillä erityyppisiä eksoskeletoneja ollaan ottamassa käyttöön kaikkialla sotateollisuudesta lääketieteeseen.

Teknologiaosaaja Suomi ei ole jäänyt syrjään tässä tuotekehityksessä. Turussa testataan, toisiko ulkoinen tukiranka helpotusta esimerkiksi kiinteistöhuollon raskaimpiin töihin. Lue juttu tästä.

Teräsranka ei kompuroi rappusissa

NIST-tutkimuslaitoksen tutkija Bill Billotte maalailee ASTM-komitean verkkosivuilla teknologian mahdollisuuksia.

– Ajattele elämää ilman rappuja. Voit kävellä, juosta, hyppiä, nostaa ja jopa tanssia kaikkien voimin koko elämäsi. Mitkään työt eivät enää riko selkää.

Tukirangoista on hyötyä paitsi teollisuudessa, myös esimerkiksi vaativissa leikkauksissa, joissa kirurgit operoivat potilaita tuntikausia. Niitä käytetään myös avaruudessa astronauttien aluksilla suorittamissa huoltotehtävissä. Yhdysvalloissa tukirankoja on tutkittu parikymmentä vuotta.

Teräksiset tukiraajat lisäävät liikuntarajoitteisten tai vammaisten toimintakykyä. Singaporessa eksoskeletoneja tutkitaan esimerkiksi sitä, miten sairastuneita voidaan kuntouttaa uuden teknologian avulla.

Kaupalliseen käyttöön vuonna 2020?

Toistaiseksi tavallisen ihmisen on kuitenkin useimmiten käytettävä hissiä tai kuljettava portaita. Eksoskeletonien tulo teollisuuden saati yksityisten kansalaisten käyttöön vaatii sekä kehitystyötä että rahaa.

Jo suunnittelu on kallista, varsinkin kun tähtäimessä on jokaiselle käyttäjälle sopiva, kehotyyppiä vastaava haarniska.

Esimerkiksi Sacros Robotics-yhtiössä kehitellään helposti ylle puettavaa, kevyttä tukirankaa. Mallissa tietokoneohjattu laite myötäilee käyttäjänsä liikkeitä ja refleksejä.

Haarniska syö akkua

Istuvuuden ja käyttömukavuuden lisäksi haasteita on tukirankojen sähkönkulutuksessa. Laitteet kuluttavat akkuja tyhjiin nopeasti. Ensimmäiset Sarcosin mallit vaativat toimiakseen 6800 wattia.

Uudemmissa versioissa 600 wattia sähköä riittää päiväksi 70 kilon taakan kuljetukseen vajaan viiden kilometrin tuntivauhdilla.

Kahdeksannen sukupolven malli ei kehitystiimin mukaan tarvitse enää akkuja eikä softaa.

Tuotteiden kiinnostavuudesta kertoo se, että Sarcosiin ovat sijoittaneet muun muassa Microsoft, metsä- ja maatalouskonevalmistaja John Deere, autojätit Toyota ja BMV ja ilmailualan teollisuusyritys Boeing. Mukana on myös yhdysvaltalainen teollisuuden monialayritys Caterpillar.

Miljardibisnes lähivuosina?

Sijoittajat ja valmistajat uskovat eksoskeletonien läpimurtoon jo lähivuosina.

Kymmenessä vuodessa niiden ennustetaan tuovan valmistajille vajaan kuuden miljardin dollarin tulot. Kun tukirankoja saadaan massatuotantoon, toiminnan uskotaan tulevan kannattavaksi jo seuraavien kolmen vuoden aikana.

Poliisi ampui karkuteillä olleen koiran Lahdessa Pirttiharjun kaupunginosassa myöhään lauantai-iltana. Ulkopuoliset olivat hälyttäneet paikalle poliisipartion, kun karkuteillä ollut koira oli näykkinyt useaa ohikulkijaa.

Koiran omistaja oli paikalla ja yritti saada arkaa ja pelokasta koiraa kiinni siinä kuitenkaan onnistumatta.

– Poliisi antoi kyllä ihan tarpeeksi aikaa yrittää ottaa koira kiinni, vastaa puhelimitse tavoitettu koiran omistaja.

Hän haluaa pysyä nimettömänä suojellakseen omaa yksityisyyttään. Omistaja korostaa, että hän ei ole vihainen poliisille tai hae tapahtumalle syyllistä.

Tapahtuma on saanut paljon julkisuutta sosiaalisessa mediassa, jossa on kritisoitu poliisin toimintaa.

Poliisin mukaan omistaja ei saanut koiraa hallintaansa

Hämeen poliisi tiedotti asiasta perjantaina. Sen mukaan sekä partio että omistaja yrittivät puolentoista tunnin ajan saada koiraa kiinni.

Poliisin mukaan koira oli purrut kahta sivullista ihmistä. Heistä toinen oli viety sairaalaan saamaan hoitoa puremaan.

Komisario Ari Turunen Hämeen poliisista:

– Tilanne oli kärjistynyt sellaiseen pisteeseen, että koiraa oli useamman henkilön voimin ja pidemmän aikaa yritetty saada kiinni siinä onnistumatta, ja yritetty rauhoittaa tilanne näin. Ja sitten jossakin vaiheessa koira oli hyökännyt poliisia päin ja poliisi oli joutunut turvautumaan aseeseen.

Poliisi oli useaan otteeseen kertonut omistajalle, että koira joudutaan lopettamaan, jos sitä ei saada kiinni.

Poliisit olivat saaneet esimieheltään luvan koiran lopettamiseen, jos koira on vaaraksi.

Poliisi on tehnyt rikosilmoituksen koiranomistajasta. Rikosnimikkeenä on koiran vartiomatta jättäminen. Yleisen järjestyslain mukaan koiranomistajalla on velvoite huolehtia koirasta ja pitää se kytkettynä taajamassa.

Omistaja: koira näykkäisi, ei purrut

Omistajan mukaan koira oli kiltti, mutta kovin arka. Nainen yritti saada paikalle tulleita poliiseja siirtymään kauemmaksi, jotta koira olisi rauhoittunut ja antanut ottaa itsensä kiinni.

Koira oli omistajan mukaan näykkäissyt, ei purrut, karkureissunsa aikana neljää ohikulkijaa.

– Olen jo yhden heistä kanssa keskustellut, ja hänellä ei ole mitään vaateita. Aion mennä henkilökohtaisesti puhumaan kaikkien kanssa, sillä tiedän heidät. Nyt vielä en pysty, koska pelkään romahtavani, kun asiasta puhutaan.

Koiraa oli yritetty houkutella herkkupaloilla useamman ihmisen toimesta, mutta stressaantunut eläin ei ollut rauhoittunut tarpeeksi.

Poliisi päätyi lopettamaan koiran ampumalla. Paikalla ei tuolloin ollut enää sivullisia, vain koiran omistaja.

– En muista siitä hetkestä oikein mitään. Kaikki on sumussa.

Poliisi: ampuminen aina viimeinen keino

Koiransa menettänyt nainen toivoisi poliisilta tietoa, miten välttää vastaavanlaiset tilanteet jatkossa.

– Miten minun olisi pitänyt toimia? Miten jatkossa muut koiranomistajat toimivat, ettei näin enää koskaan tapahtuisi.

Poliisi korostaa, että lemmikin ampuminen on aina viimeinen ja äärimmäinen toimenpide.

– Tämä on aina tapauskohtaista, ja riippuu eläimestä. Aina yritetään ensin lievempiä keinoja. Normaalitilanteessa emme koskaan ammu vapaana juoksentelevia koiria. Toki jos koira aiheuttaa vaaraa tai tilanne on nopea, poliisi käyttää tarvittavia keinoja koiran kiinni saamiseksi tai tilanteen lopettamiseksi.

Juttua päivitetty 10.5.2019 klo 13.41 komisario Ari Turusen kommenteilla.

Klo 15.40 lisätty tieto koiranomistajaa koskevasta rikosilmoituksesta.

Sohvalla röhnöttää teini-ikäisiä telkkaria tuijotellen kuin missä tahansa kodissa. Olohuoneen seinää koristaa suuri violetti taulu äidistä ja lapsesta. Talon äiti rojahtaa sohvannurkkaan teinien sekaan.

– Tuu kainaloon, Sari Itäpelto sanoo teini-ikäiselle tytölle.

Lihakastikkeen tuoksu tilavassa keittiössä kielii siitä, että kohta on ruoka-aika. Ruokasalin nurkkaa koristaa valkoinen kakluuni. Salin isoon ruokapöytään mahtuu helposti 12 henkeä syömään.

Yli satavuotiaassa puutalossa toimii ryhmäkoti huostaanotetuille lapsille. Sari Itäpelto on toiminut 19 vuotta heille äitinä ja isänä.

– Olen saanut suuren lahjan. Saan kulkea äitinä ja vanhempana toisten ihmisten lasten kanssa. Se on fantastista, sanoo ryhmäkodin toimitusjohtaja Itäpelto.

Vuosien varrella nainen on saattanut maailmalle noin 80 lasta ja nuorta. Tarina ei ole aivan tavallinen.

Yksinhuoltaja perusti ryhmäkodin

Sari Itäpelto pakkasi vuonna 2000 tavaransa Lahdesta ja muutti kolmen lapsen yksinhuoltajana Lappeenrantaan. Lahdessa fysioterapeuttina työskennellyt nainen halusi vaihtaa alaa, ja alkoi opiskella sosionomiksi.

– Halusin työskennellä enemmän tunteiden kanssa, perustelee Itäpelto alanvaihdosta.

Fysioterapeutiksi nainen oli päätynyt vanhan urheiluharrastuksen kautta, mutta lastenkotimaailmakaan ei ollut hänelle aivan vieras. Hän oli ollut nuorena harjoittelussa lastenkodissa ja tykästynyt työhön. Lisäksi hän oli leikkinyt lapsena lastenkotilasten kanssa.

Itäpelto alkoi etsiä taloa perhekodin perustamiseen. Sopiva talo löytyi Lappeenrannasta. Itäpelto päätyi ostamaan vuonna 1906 rakennetun, keltaisen puutalon. Siitä tuli Pallon ryhmäkoti.

– Tässä torpassa on nyt istuttu 19 vuotta. Kun tulin tähän, täällä oli kolme omaa ja kolme sijoitettua lasta.

Vähitellen määrä lisääntyi. Kahden vuoden kuluttua lapsia oli jo kymmenen, kolme omaa ja seitsemän huostaanotettua.

Nyt Pallon ryhmäkodissa on liki kolmekymmentä huostaanotettua lasta ja nuorta, joiden ikähaarukka on 6–21 vuotta. Työntekijöitä on lähes yhtä monta kuin nuoriakin.

Äiti vai toimitusjohtaja?

Itäpelto työskenteli ensimmäiset kuusi vuotta huostaanotettujen lasten kanssa ympäri vuorokauden.

– Se aika oli valvottuja öitä murrosikäisten kanssa. Lisäksi alussa oli jatkuva huoli, sitoutuvatko nuoret meihin. Samaan aikaan omat lapseni olivat pieniä.

Hän muistuttaa, ettei ole tehnyt työtä yksin vaan taustalla on aina ollut myös henkilökuntaa. Taloon tuli jo ensimmäisenä kesänä ensimmäinen työntekijä, joka on edelleen töissä ryhmäkodissa.

– Silloin, kun hän tuli, pääsin nukkumaan.

Seuraavat kuusi vuotta työntekijöitä oli jo enemmän. Silloin Itäpelto itse toimi joidenkin nuorten omakasvattajana. Jokaisella nuorella on talossa omakasvattaja, joka toimii nuoren lähiaikuisena.

Viime vuodet Itäpelto on toiminut talon toimitusjohtajana. Hän kokee olevansa nuorille eniten mummo. Yritys on kasvanut sen verran isoksi, ettei hän enää ehdi tehdä niin läheistä tunnetyötä nuorten kanssa. Silti hän tuntee jokaisen talossa olevan lapsen ja nuoren.

– Minun roolini ryhmäkodissa on mahdollistajan rooli, joka pitää sisällään äitiyden, isyyden, rajat ja rakkauden. Kaiken sen.

Lähes 18 000 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle

Vuonna 2017 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna kaikkiaan 17 956 lasta ja nuorta. Perhehoidossa oman kodin ulkopuolella on noin 7500 lasta, ammatillisessa perhekotihoidossa noin 2000 lasta, laitoshuollon piirissä vajaa 1700 lasta ja muihin paikkoihin sijoitettuna kaikkiaan reilu 1600 lasta.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole kansallista rekisteriä sijaishuoltopaikoista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tehnyt esiselvityksen avoimen rekisterin saamiseksi ympärivuorokautista hoitoa antavista yksiköistä.

Kansallinen rekisteri olisi tärkeä, jotta lapsille löydettäisiin parhaiten heidän tarpeitaan vastaava sijoituspaikka, kertoo THL:n esiselvitys.

THL:n mukaan suurin osa laitosyksiköistä ja ammatillisista perhekodeista on yksityisten ylläpitämiä. Yksityisten tuottajien lastensuojeluyksikköjä on noin 670, joista yritystenomistamia yli 90 pronsenttia ja yleishyödyllisten yhdistysten omistamia on alle 10 prosenttia. Julkisen sektorin ylläpitämiä yksikköjä on THL:n arvion mukaan noin 100.

"Kiva ja napakka"

Talon avarassa keittiössä häärää Itäpellon poika, Nikke Airas. Myös hän työskentelee ryhmäkodissa. Omien sanojensa mukaan hän tekee "kaikkea". Ammatiltaan hän on kokki.

Nuoret ovat tulleet koulusta kotiin. He availevat jääkaapin ovea ja istahtavat keittiön tasoille seuraamaan "äitinsä" haastattelua.

– Mukava ja hyvä tyyppi. Napakka. Kiva, kuvailevat nuoret Itäpeltoa.

Pallon ryhmäkotiin saapuu lapsia ja nuoria ympäri Suomen. Heillä on usein taustallaan jo monia eri sijoituspaikkoja.

– Melkein kaikki tulevat muista sijoituspaikoista. Nuoret ovat heittäneet jo muutaman kierroksen pitkin Suomea. Ja lopulta päätyvät tänne Lappeenrantaan meidän aikuisten hellittäviksi, kertoo Itäpelto.

Sosiaalitoimisto etsii jokaiselle huostaanotetulle yksilöllisesti sopivan paikan. Miksi lopullinen paikka löytyy usealle nuorelle Lappeenrannan ryhmäkodista?

– Luulen, että meillä on sellainen maine, että täällä ei heti luovuteta nuorten kanssa. Meillä pyritään siihen, että tämä olisi paikka, josta lapset ponnistavat maailmalle.

– Alaikäisten hatkailu eli karkailu on meillä tosi vähäistä. Sosiaalitoimistokin välillä ihmettelee, miten sen teemme.

Itäpelto pitää oleellisena myös ryhmäkodin sijaintia lähes keskustassa.

– Me voimme integroida lapsia ihan oikeanlaiseen maailmaan kun emme ole missään korvessa, jossa ei ole ammattikoulua tai harjoittelupaikkoja.

Taustalta kuuluu iloista naurua. Paikalle on tullut kolmekymppinen Guled Abdi. Hän saapui ryhmäkotiin 13-vuotiaana. Ennen Pallon ryhmäkotia hän oli nähnyt jo useita eri sijoituspaikkoja. Pallon ryhmäkodissa hän viimein rauhoittui villin lapsuuden jälkeen.

Abdi muistelee saapumistaan ryhmäkotiin 17 vuotta sitten. Hän muistaa, kuinka jakoi makuuhuoneen Itäpellon pojan, Niken, kanssa. Sijoituksen jälkeen Abdi aloitti oppisopimuksella lähihoitajan opinnot tutussa ryhmäkodissa. Nyt Abdi työskentelee ryhmäkodissa ja on kiinteä osa Sari Itäpellon perhettä.

– Jos puhun velipuolesta, kaikki kaverit tietävät, että puhun Nikestä. Perhejuhlissakin olen aina heidän kanssaan, kertoo Abdi.

"Täällä me ylistämme meidän keskeneräisyyttämme"

Pallo-kodissa pisimpään olleet lapset ovat asuneet talossa yli kymmenen vuotta. Lyhyin sijoitus on ollut viisi viikkoa.

– Täällä vietetty aika riippuu paljolti siitä, minkä ikäisenä nuori meille tulee. Mutta sijoitukset ovat pitkiä, kertoo toimitusjohtaja Itäpelto.

Rankoista taustoista tulevien lasten kanssa työskentely on vaativaa. Itäpelto ammentaa voimaa menneisyydestään ja omasta mummostaan, pohjoiskarjalaisesta Siviästa. Siviä jäi leskeksi ja kasvatti kymmenen lastaan yksin.

– Olen oppinut häneltä, että itketään silloin kun itkettää ja suututaan silloin kun suututtaa. Täällä on läsnä sellainen inhimillisyys, ettei tarvitse ottaa ammatillista roolia sosiaalikasvattajana tai yhteisöpedagogina.

Itäpelto muistuttaa, että keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden ääneen sanominen helpottaa kaikkien oloa.

Lapsen kaipuu vanhempaan

Kysymys siitä, saako lasten kammareihin katsoa, aiheuttaa nuorissa pienen paniikin. Siivouspäivä on vasta parin päivän päästä.

Eräs nuorista huikkaa kuitenkin, että tänne voi tulla. Vanhan talon katot viistävät joka suuntaan huoneessa. Huone on kuin kenen tahansa teinin, mutta odotettua siistimpi. Peilissä on kiinni sisarusten sekä äidin ja isän kuva.

– Mulla ei oo ollut isää kymmeneen vuoteen, sanoo nuori.

Pystyvätkö ryhmäkodissa olevat työntekijät paikkaamaan lapsen kaipuuta äitiin ja isään?

– Jos biologiset vanhemmat antavat luvan siihen. Silloin, kun vanhempi antaa meille luvan rakastaa lapsia ja ymmärtää, ettei se ole heiltä pois. Välillä tuntuu, että tärkeintä työntekijöille on pukea samanväriset pelipaidat vanhempien kanssa. He ovat omien lastensa parhaita asiantuntijoita, Itäpelto kuvailee.

Ryhmäkodin johtaja etsii myös tarvittaessa kadonneen suhteen lapsen ja vanhemman välille.

– Ei minusta lapsille oikeaa äitiä tule, mutta yritän mahdollistaa biologisille äideille ja isille, että he löytävät kadonneet suhteet lapsiinsa.

Bussilastillinen vieraita äitienpäivänä?

Juhlat kuuluvat ryhmäkodin elämään vahvasti. Äitienpäivänä osa lapsista lähtee juhlimaan biologiseen kotiin omia äitejään ja mummejaan. Osa lapsista jää ryhmäkotiin.

– Juhlat ovat meille tosi tärkeitä. Täällä juhlat katkaisevat arjen. Me haluamme antaa hyvän mallin siihen, miten juhlia vietetään eli hyvän ruoan, sosiaalisen puheen ja tarinoiden merkeissä.

Sari Itäpellon käsien kautta maailmalle on ponnahtanut pari bussilastillista nuoria.Yhden bussilastillisen kanssa nainen on työskennellyt tiiviimmin. Näistä aktiivisesti vielä yhteyttä pitää parisenkymmentä nuorta.

Äitienpäivänä Saria muistetaan monelta suunnalta, mutta bussilastillista vieraita ei ole odotettavissa keltaiseen puutaloon.

– Ei tule bussilastillista vieraita. Onneksi heillä on jo omat elämät, naurahtaa Sari Itäpelto.

Rankkaa ja antoisaa

Kaipaamiaan tunteita Itäpelto on perhekodin äitinä todellakin saanut. Rankinta työssä on loputon toivottomuus, jota toisinaan kohtaa.

– Se, ettei nuori jaksa vielä kohdata omia kipujaan. Sen tajuaminen, etten voi panna nuorta takaisin kohtuun tai pakottaa huumehoitoon tai en voi kävellä lapsen puolesta kouluun. Tai se, että en voi pakottaa heidän vanhempiaan ottamaan lapsia viikonlopuksi. Ne ovat vaikeimpia hetkiä.

Antoisinta työssä on puolestaan se, että kun nuoret luottavat aikuiseen.

– Antoisat hetket ovat pieniä arjen hetkiä. Esimerkiksi, kun joku nuorista käpertyy kainaloon ja sanoo, ettei koskaan ole ollut näin turvassa.

Vihreiden Elina Moisio ilmoittaa jättäytyvänsä pois hallitusneuvotteluryhmästä. Taustalla on tänään vellonut kohu neuvottelupöydässä olevista puolueiden edustajista, joita on väitetty etujärjestöjen lobbareiksi.

Moision riippumattomuutta hallitusneuvotteluissa on epäilty, sillä hän on viestintätoimisto Milttonin osakas ja johtava asiantuntija.

– Koen, että rooliini hallitusneuvotteluissa ja ammatilliseen asemaani ei liity intressiristiriitaa. Asiasta nousseen keskustelun myötä olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että selvyyden vuoksi on parempi etten jatka Vihreiden neuvotteluryhmässä, Moisio sanoo tiedotteessaan.

– Hallitusneuvottelut ovat yhteiskunnallisesti herkkä tilanne ja on tärkeää varmistaa että Vihreällä neuvotteluryhmällä on täysi työrauha, Moisio jatkaa.

Moisio toimi Vihreiden asiantuntijajäsenenä Luottamuksen ja tasa-arvoisten työmarkkinoiden Suomi -ryhmässä.

Moisio ei tällä haavaa suostunut kommentoimaan asiaa enempää.

Hallitusneuvottelija Rinne kiistää lobbaamisen

Hallitusneuvottelupöytien kokoonpanot julkistettiin eilen, ja joukossa on useita etujärjestöjen edustajia.

Työelämän kehittämistä pohtivassa ryhmässä ovat mukana muun muassa JHL:n johtoon kuuluva, vasemmistoliittoa edustava Teija Asara-Laaksonen ja SAK:n lakimies, SDP:tä edustava Anu-Tuija Lehto. Ryhmän sihteerinä toimiva Jussi-Pekka Rode on Sivistystyönantajien asiantuntija ja RKP:tä edustava Mats Nyman akavalaisen Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY:n toiminnanjohtaja.

Hallitusneuvotteluita vetävä Antti Rinne (sd.) on tänään tiukasti kiistänyt, että hallitusneuvotteluissa olisi mukana lobbareita. Hänen mukaansa jokainen neuvottelija on mukana puolueen edustajana, ei etujärjestön äänitorvena.

– Lobbarikeskustelu on mennyt yli äyräiden, Rinne summasi päivän tapahtumia.

Lue lisää:

Hallitusneuvotteluiden ensimmäinen viikko on takana – Rinne: "Ensi viikolla alkaa vaikein vaihe, kun hintalappuja aletaan laskea yhteen"

Moottoripyöräjengi Outlaws MC on ulottanut lonkeronsa nyt myös Suomeen. Outlaws MC on kansainvälinen rikollinen moottoripyöräjengi, jolla tiedetään olevan noin 290 alaosastoa maailmanlaajuisesti.

Lappeenrannassa toimivan Fifteen MC South Karelia -kerhon jäseniä on hiljattain nähty Lappeenrannan linnoituksessa täydet Outlaws MC:n jengitunnukset ja -liivit yllään, mikä viittaa siihen, että jengi on saanut järjestössä virallisen aseman. Poliisi ei halua vielä kommentoida asiaa.

Kerholla on Lappeenrannassa kymmenkunta jäsentä, jotka ovat nyt nähdyn perusteella saaneet oikeuden käyttää kansainvälisen klubin liivejä.

Poliisi epäillyt pitkään

Poliisi kertoi Outlaws MC:n yhteyksistä Lappeenrantaan jo seitsemän vuotta sitten. Vuonna 2016 poliisi oli havainnut Fifteen MC South Karelian jäsenillä "Support your local Outlaws" -merkkejä, mikä viittasi kerhon haluun liittyä kansainväliseen Outlaws MC -järjestöön. Poliisilla oli myös tiedossa, että jäsenet olivat olleet yhteydessä sekä Venäjällä että muissa Pohjoismaissa oleviin Outlaws MC -jengien jäseniin.

Nyt näyttää siltä, että Fifteen MC South Karelian tavoite liittyä Outlaws MC:n jäseneksi on toteutunut. Kaakkois-Suomen poliisi on tietoinen Outlaws MC:n pyrkimyksistä toimia Suomessa, mutta ei vielä tässä vaiheessa halua vahvistaa järjestön asemaa Suomessa.

Fifteen MC South Karelian jäsenet ovat yleensä pitäneet matalaa profiilia, eikä jengiläisillä ole tapana esiintyä liivit päällä julkisesti. Muista Suomessa toimivista isommista moottoripyöräjengeistä Helvetin enkeleillä on vakiintunut asema Lappeenrannan alueella.

Muualla Suomessa Outlaws MC:llä ei tiedetä olevan toimintaa. Keskusrikospoliisi on luokitellut Outlaws MC:n kansainvälisesti rikolliseksi moottoripyöräjengiksi.

Kansainvälinen rikollisuus lisääntyy

Poliisi on huolissaan kansainvälisen rikollisuuden leviämisestä Suomessa. Viime maaliskuussa poliisi arvioi, että vakava järjestäytynyt rikollisuus lisääntyy Suomessa jatkuvasti.

Keskusrikospoliisin arvion mukaan Suomessa on nykyään seitsemän vakiintunutta rikollisorganisaatiota, joilla on jopa 75 osastoa ja 800 jäsentä. Määrä on poliisin mukaan vuosikymmenessä yli kaksinkertaistunut, eikä se näytä laantumisen merkkejä.

Maaseudun tulevaisuus kertoi, että poliisi uumoilee rikollisten moottoripyöräjengien levittäytymisen jatkuvan edelleen. Nyt jengiläiset käyttävät hyväkseen autioituvaa maaseutua ja pikkukaupunkeja, joissa poliisien määrää on tuntuvasti vähennetty.

Poliisin mukaan Suomessa toimivat moottoripyöräjengit Hells Angels, Cannonball ja Bandidos sekä tunnuksellinen liivijengi United Brotherhood. Viimeisimpänä Suomeen on tullut Outlaws MC, joka nyt on kotiutunut Lappeenrantaan.

Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Christer Ahlgren mukaan rikollisjärjestöt ovat aktiivisesti mukana esimerkiksi rakennus-, turvallisuus- ja ravintola-alalla, erityisesti yöelämässä. Rahaa käytetään muun muassa huumeisiin, aseisiin ja autoihin.

Lue lisää:

Hovioikeus muutti Helvetin enkeleiden kerhotilaa ampuneiden tuomioita – päätekijä ehdottomaan vankeuteen, avunantaja vapautettiin

Norjalainen nainen on kuollut vesikauhuun saatuaan tartunnan koiran puremasta Filippiineillä, uutisoi Britannian yleisradioyhtiö BBC. Kyseessä on ensimmäinen raivotautiin liittyvä kuolema Norjassa yli 200 vuoteen.

24-vuotias norjalainen oli lomalla ystäviensä kanssa, kun he löysivät koiranpennun kadulta, kuolleen perhe kertoo. Koiralla oli raivotauti.

Nainen sairastui pian Norjaan palattuaan ja kuoli maanantaina sairaalassa, jossa hän työskenteli. Hän ei saanut apua riittävän ajoissa.

Vesikauhu on hoidettavissa, mutta hoitamattomana se voi aiheuttaa ihmisen aivojen ja hermoston hengenvaarallisen infektion. Sairaus tappaa vuosittain tuhansia ihmisiä, pääasiassa Aasiassa ja Afrikassa.

Raivotautirokotteet eivät ole norjalaisen lainsäädännön mukaan pakollisia, mutta Norjan kansanterveyslaitos suosittelee niitä tietyille alueille suuntautuville matkoille, myös Filippiineille.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n mukaan rabies on aivotulehdus, jonka aiheuttaja on hermohakuinen lyssavirus. Useat nisäkkäät voivat saada rabiestartunnan ja välittää tartuntaa toisiin eläimiin ja ihmisiin. Ihmisen taudista käytetään nimitystä vesikauhu ja eläimen taudista raivotauti.

Laitteita ja palveluita suunnitellaan usein vain miesten kokemusten pohjalta, sillä uutta tekniikkaa on kehittämässä paljon nuoria miehiä.

Naisille tästä voi aiheutua hankaluuksia. Tämä juttu kertoo esimerkkejä suunnittelun kukkasista.

– Uusia asioita tuotetaan ajattelematta, kuka niitä tulee itse asiassa käyttämään. Ja tämä on yritysten vika, sanoo ruotsalaisen Luulajan teknisen yliopiston professori Maria Udén, joka on perehtynyt sekä sukupuolen että tekniikan tutkimukseen.

1. Puheentunnistus

Puheentunnistusohjelmat, joita Amazon Echon kaltaiset digitaaliset apurit käyttävät, toimivat paremmin mies- kuin naiskäyttäjillä.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi Googlen puheentunnistus ymmärtää miestä 70 prosenttia suuremmalla todennäköisyydellä kuin naista. Tämä johtuu siitä, että valtaosa tuotetta testanneista kehittäjistä on miehiä.

2. Kasvojentunnistus

Naisen kasvot, varsinkin valkoihoista tummemmat, ovat kasvoja tunnistavalle tietokoneohjelmalle selvästi vaikeampi kohde kuin miehen kasvot.

Tämäkin johtuu siitä, että tekoälyä on opetettu aineistolla, jossa on korostetun paljon miehiä, ja vieläpä vaaleahipiäisiä.

3. Työkalut

Työkalujen mittasuhteet soveltuvat usein nimenomaan isokätisille nikkareille.

– Tietenkään kaikki miehet eivät ole suuria ja naiset pieniä. Mutta työkalujen koon vuoksi naisista vain osa pystyy niitä käyttämään, ja tämä johtaa esimerkiksi työtapaturmiin, professori Maria Udén sanoo.

4. Lääketiede

Naisen sydänkohtaus diagnosoidaan herkemmin väärin kuin miehellä, britti feministi Caroline Criado-Perez sanoo kirjassaan Invisible Women: Data Bias in a World Designed for Men.

Criado-Perez kirjoittaa ongelman johtuvan siitä, että lääketieteellinen tietämys nojaa miespotilaista kerättyyn dataan. Hän sanoo, että sukupuolisidonnaisia eroja on sydämen lisäksi myös muissa sisäelimissä kuten keuhkoissa.

5. Työasut

Avaruuspuku tai tavallinen työhaalari – vaatteen koko on helposti suunniteltu naiselle liian suureksi.

Kansainvälisellä avaruusasemalla, ISS:llä piti maaliskuussa koittaa historiallinen hetki: kaksi naispuolista astronauttia yhtäaikaa avaruuskävelyllä. NASA joutui kuitenkin perumaan suunnitelman, koska vain yhdelle naiselle löytyi sopivan kokoinen avaruuspuku.

Niinpä toinen naisista jäi aseman sisälle ja hänet korvasi avaruudessa mies.

6. Työympäristö miesten ehdoilla

Toimistotilojen ovet ovat naisille raskaita avata. Sisälämpötila säädetään helposti miesten ehdoilla, vaikka naisille ja miehille sopiva lämpötila eroaa toisistaan jopa kolme astetta. Lasiportaat voivat olla kiusallisia hametta käyttäville naisille. Näin työtilojen syrjivyyksiälistaa Caroline Criado-Perez kirjassaan.

7. Epämukavat kuljettajankopit

Osa kuorma-autojen ohjaamoista on suunniteltu henkilölle, jonka pituus on vähintään 175 senttimetriä. Kuljettajankopin mittasuhteet syrjivät näin enemmän naisia kuin miehiä.

Ja lyhyelle kuljettajalle koituva hankala ajoasento heikentää liikenneturvallisuutta, professori Maria Udén Luulajasta sanoo.

8. Henkilöautojen turvallisuus

Naisia syytetään toisinaan väärästä ajoasennosta, liian edessä istumisesta. Luulajan yliopiston tutkijoiden mukaan selitys on yksinkertainen: polkimille on liian pitkä matka.

Volvo Carsin turvallisuusasiantuntija Lotta Jakobsson sanookin, että autojen turvallisuutta pitäisi kehittää heikompien ehdoilla, ja muistuttaa, että naisten kehot ovat tutkitusti miehiä hauraampia.

Tutkijat pitävät turvallisuusriskinä myös sitä, että kolaritestinukke esittää "tyypillistä miestä" mittoineen ja painoineen: 177 senttimetriä ja 76 kiloa. Professori Maria Udénin mielestä nukkejen tulisi edustaa autossa istuvia laajasti.

Autojen varustelukin kaipaa tasavertaisuutta ja naisten huomioimista: raskaana oleva naismatkustaja olisi tutkijoiden mukaan paremmassa turvassa nykymallista poikkeavan turvavyön kanssa.

Lue lisää:

Jutun pitkä alkuperäisversio 9 exempel på teknik och design som skapas av män för män – och varför det är problematiskt (Svenska Yle)

This is how AI bias really happens—and why it’s so hard to fix (MIT Technology Review)

Facial recognition errors are bad for business: Most of us aren't white men (CNET)

Linda Liukkaan kolumni: Tulevaisuus on teinityttöjen

Teknologiayritys pyytää anteeksi rekrytointimainostaan: Nuoret naiset pitivät syrjivänä

Naisia rohkaistaan, kannustetaan ja houkutellaan koodaamaan – "Vielä voi vaikuttaa tulevaisuuteen"

Älykaiuttimet valloittavat maailmaa, mutta Suomessa ei puheohjauksella saa taksia, leffalippuja tai paljon muutakaan

Vulnerability of Female Drivers Involved in Motor Vehicle Crashes (PubMed)

Erilaiset veritulpat ovat Suomessa kohtalaisen yleisiä. Veritulpat voivat olla joko laskimoiden tai valtimoiden tulppia tai sydämen sisäisiä tulppia, joista jokaisella on erilaiset syntymekanismit ja riskitekijät.

Laskimoveritulpat jaotellaan pinnallisiin ja syviin tukoksiin. Vaarallisimpia ovat syvien laskimoiden tulpat, jotka voivat edetä keuhkoveritulpiksi, lääkärikeskus Mehiläisestä kerrotaan.

Helsingin yliopistollisen sairaalan mukaan syviä laskimoveritulppia ja keuhkoveritulppia diagnosoidaan Suomessa yhteensä vuosittain noin 1–2 tapausta tuhatta henkilöä kohden. Noin puolella potilaista, joilla on syvä laskimoveritulppa, on myös samanaikainen keuhkoveritulppa.

– Laskimoveritulppia syntyy useimmiten alaraajoihin. Tyypillisin altistava tekijä on pitkäaikainen lentokoneessa istuminen, mutta ylipäätään raajojen pitkä liikkumattomuus altistaa laskimoveritulpille, Mehiläisen kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri Tapio Aalto sanoo.

Laskimoveritulpan tunnistaa Aallon mukaan useimmiten siitä, että jompikumpi jalka on turvonnut ja kipeä. Laskimoveritulppa voi kuitenkin olla myös kokonaan oireeton. Aallon mukaan huomattava osa tulpista jääkin havaitsematta lievien oireiden tai oireiden puuttumisen takia.

– Myös oireeton veritulppa voi olla vaarallinen. Laskimoveritulpan vaarallisin seuraus on se, että laskimotukos irtoaa ja kulkeutuu sydämen kautta keuhkovaltimoon aiheuttaen keuhkoveritulpan.

Helsingin yliopistollisen sairaalan hyytymishäiriöyksikön hematologian erikoislääkärin Aino Lepäntalon mukaan pienet, pinnalliset laskimoveritulpat eivät yleensä vaadi hoitoa, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että jopa 20 prosenttia pinnallisista laskimoveritulpista etenee syviksi laskimoveritulpiksi.

– Tästä syystä myös suuremmat, pinnalliset laskimotukokset on tärkeää hoitaa lääkityksellä. Juurikin hoitamattomiin syviin laskimotukoksiin liittyy riski keuhkoveritulpaksi etenemisestä, Lepäntalo huomauttaa.

Keuhkoveritulpan oireita ovat äkillinen hengenahdistus ja rintakipu. Siihen voi liittyä heikentynyt rasituksensietokyky, vaikea yskä tai mahdollisesti myös kuumeilua.

Tupakointi ja ylipaino altistavat

Lepäntalon mukaan laskimoveritulpille voivat altistaa sekä erilaiset ohimenevät tekijät että potilaskohtaiset pidempiaikaiset ja pysyvät tekijät. Yleisin ohimenevä tekijä on pitkäaikainen paikoillaan pysyminen.

Potilaskohtaisia altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi pitkäaikaiset tulehdukselliset sairaudet, syövät, diabetes ja maksakirroosi. Pysyviä tekijöitä ovat erilaiset perinnölliset tukosalttiudet.

– Myös elämäntapatekijät kuten tupakointi ja ylipaino altistavat laskimoveritulpille, minkä lisäksi esimerkiksi korkeaan verenpaineeseen ja kolesteroliin olisi tärkeä puuttua.

Ehkäisypillerit ja vaihdevuosien estrogeenikorvaushoito lisäävät laskimoveritulppien riskiä. Niitä naisia, joilla on suurentunut veritulppariski, suositellaankin välttämään estrogeenivalmisteita.

Myös kuivuminen esimerkiksi riittämättömän juomisen, ripulin, oksentelun tai voimakkaan fyysisen rasituksen seurauksena voi Lepäntalon mukaan lisätä veritulppariskiä.

– Tiedetään myös, että potilailla, jotka ovat kerran sairastaneet laskimoveritulpan, on jatkossa normaaliväestöä suurempi riski uudelle veritulpalle.

Laskimoveritulppia hoidetaan veren hyytymisherkkyyttä vähentävällä lääkityksellä. Jos ensimmäinen tukos on ollut hengenvaarallinen tai potilaalla on merkittäviä uudelle tukokselle altistavia riskitekijöitä, lääkitys jää usein pysyväksi.

Keuhkoveritulpissa aina kuoleman riski

Lepäntalon mukaan suurin osa laskimoveritulpista löydetään ajoissa. Hän kuitenkin lisää, että keuhkoveritulpaksi asti edenneisiin syvien laskimoiden tulppiin liittyy aina kuoleman riski.

– Noin viisi prosenttia kaikista keuhkoveritulpista on vaikeaoireisia, ja niihin liittyy merkittävä kuoleman riski. Noin puolessa keuhkoveritulpista kuoleman riski on pieni ja lopuissa keskisuuri.

Lepäntalo kertoo tutkimusten osoittavan, että runsaat neljä prosenttia keuhkoveritulppapotilaista kuolee sairaalassa ja vajaat 20 prosenttia kuuden kuukauden sisällä keuhkoveritulpan ilmaantumisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että keuhkoveritulppa suoraan aiheuttaisi kaikki nämä kuolemat. Usein keuhkoveritulppaan sairastuneilla on muitakin vakavia sairauksia, kuten syöpä.

– Tämä johtaa siihen, että potilas saa herkemmin keuhkoveritulpan ja saattaa kuuden kuukauden seuranta-ajan aikana kuolla myös muiden vakavien sairauksiensa aiheuttamana.

Meksikon poliisi on pidättänyt vuoden 2017 maanjäristyksen tuhoutuneen koulun omistajan. Häntä syytetään tapoista, koska on ilmennyt, ettei koulun rakenteet olleet kunnossa. Koulu romahti maanjäristyksessä ja sen seurauksena kuoli 19 lasta ja seitsemän aikuista.

Koulun omistaja pidätettiin lauantaina ravintolassa maan pääkaupungissa nimettömän vihjeen perusteella. Poliisi oli etsinyt pidätettyä useiden kuukausien ajan kymmenistä rakennuksista.

Viranomaiset olivat luvanneet viiden miljoonaa peson eli noin 262 000 dollarin palkkion tiedoista, jotka johtaisivat koulun omistajan kiinniottoon.

Keski-Meksikoa koetteli 7,1-suuruinen maanjäristys syyskuun 19. päivä vuonna 2017. Maanjäristyksessä kuoli yli 350 ihmistä pääkaupungissa ja sen ympäristössä.

Koulun tragediasta tuli yksi suurimmista ja voimakkaimmista symboleista kyseiselle maanjäristykselle. Asiantuntijat ja silminnäkijät kertoivat uutistoimisto Reutersille pian järistyksen jälkeen, että eteläisen Mexico Cityn koulun lattiat romahtivat, koska rakennukseen oli lisätty lattioita vuosien mittaan puutteellisesti tuettuina.

Lue myös:

Yhteishenki kukoistaa Meksikossa – Monet menivät suoraan raunioihin pelastamaan ihmisiä

"Maa tärisi, kun lohikäärme tallusti sen pinnalla" – Meksikossa lastentarhanopettaja yrittää selittää maanjäristystä taaperoille

Miksi maa järisi taas Meksikossa? – Tunnetko Tulirenkaan ja Kookoslaatan?

Yli 200 kuollut, uhreja etsitään raunioista – Tämän tiedämme Meksikon maanjäristyksestä

Meksikon maanjäristyksessä jo yli 100 kuolonuhria – uhriluku kasvaa jatkuvasti

Ingrid ja Joachim Wall näyttävät tavallisilta kuusikymppisiltä, kun he istuvat keväisessä auringon paisteessa puiston penkillä. He ovat kuitenkin joutuneet kohtaaman pahuuden, jollaista on vaikea edes kuvitella.

Pari vuotta sitten elokuussa heidän 30-vuotias toimittajatyttärensä lähti juttukeikalle Kööpenhaminassa. Kim Wall oli vihdoin saamassa haastattelua tanskalaiselta keksijältä Peter Madsenilta. Erikoiseksi juttukeikan teki, että Kim pääsi Madsenin itserakentaman sukellusveneen kyytiin ja voisi samalla haastatella keksijää. Juttua ei syntynyt, sillä Kim ei koskaan palannut tuolta keikalta.

Siitä alkaa Ingrid ja Joachim Wallin painajainen, joka varjostaa koko loppuelämää.

– Nykyään olemme hyväksyneet Kimin kuoleman, mutta ymmärtää sitä ei voi. Ei koskaan.

Katoamista edellisenä iltana kaikki oli hyvin. Tai oikeastaan paremmin kuin hyvin. Kim oli esitellyt vanhemmilleen poikaystävänsä, jonka kanssa asui Kööpenhaminassa. Heidän oli tarkoitus muuttaa yhdessä Pekingiin, sillä Kim halusi tehdä toimittajan töitä sieltä. Vanhemmat olivat tyytyväisiä, että tytär oli löytänyt rakkauden ja pariskunta lähtisi yhdessä Pekingiin. Silloin heidän ei tarvitsisi murehtia niin paljon.

Ingrid ja Joachim olivat tottuneet olemaan huolissaan Kimin vuoksi, sillä juttumatkat veivät häntä mitä eksoottisimpiin paikkoihin.

– Pelkäsin, että hän joutuu kolariin Kiinassa tai saa sähköiskun roikkuvista sähköjohdoista Delhissä. Vanhemmat pelkäävät aina lastensa puolesta, vaikka he ovatkin jo aikuisia, Ingrid Wall sanoo.

Siksi ei ollut mitään syytä huoleen, kun Kim oli Kööpenhaminassa. Tanskan pääkaupunkihan on kuuluisa leppoisuudestaan.

Asioiden karmeus paljastui pikkuhiljaa

Kim sai tiedon Peter Madsenin haastattelumahdollisuudesta lyhyellä varoitusajalla. Kim puntaroi poikaystävänsä kanssa ehtisikö hoitaa keikan, sillä illalla olisi jäähyväisjuhlat ystäville ennen Kiinaan muuttoa. Uteliaana ja kunnianhimoisena toimittajana Kim päätti lähteä juttukeikalle.

Seuraavana aamuna Kimin poikaystävä soitti hätääntyneenä Ingrid ja Joachim Wallille. Kim ei ollut palannut juttukeikalta.

Aluksi kaikki oli hyvin sekavaa. Inrgrid ja Joachim lähtivät Kööpenhaminaan auttamaan etsinnöissä. Toiveikkaina he ajattelivat, että oli tapahtunut vain joku moottorivika ja sukellusvene löydettäisiin nopeasti. Ja illalla kaikki olisi taas hyvin.

– Ensin luulimme, että kyseessä on vain katoaminen. Sitten toivo alkoi hiipua.

Asioiden karmeus paljastui pikkuhiljaa. Ensin Madsen kertoi poliisille, että Kim oli lyönyt päänsä ja kuollut.

– Sanoimme toisillemme koko ajan, että tämän pahemmaksi asiat eivät voi enää mennä. Mutta ne menivät.

Parin viikon kuluttua merestä löytyi naisen torso. DNA-testit paljastivat, että kyseessä oli Kim. Kävi ilmi, että Madsen oli paloitellut ruumiin.

– Kauhea tapa kuolla... asiasta puhuminen on yhä vaikeaa Ingrid ja Joachim Wallille.

– Kuolema olisi ollut helpompi hyväksyä, jos kyseessä olisi ollut onnettomuus tai sairaus.

Kimin ura oli juuri nousussa

Selviytymisessä on auttanut kirjoittaminen. Ingrid Wall on entinen toimittaja ja Joachim valokuvaaja, joten he päättivät heti ensimmäisinä unettomina öinään ryhtyä kirjoittamaan ylös tapahtumia ja tuntemuksia. Syntyi kirja Kun sanat loppuvat, joka on nyt ilmestynyt suomeksikin.

Wallit kieltäytyivät järjestelmällisesti haastattelupyynnöistä surunsa keskellä. Ammattilaisina he tiesivät, että jos suostuu yhteen, pyyntöjä tulee vain lisää ja lisää. He halusivat pitää langat omissa käsissään ja kertovat kirjassaan tapahtumista ja Kimin elämästä, joka oli juuri päässyt kukoistukseensa.

– Kim oli niin onnellinen, koska oli tapahtunut käänne: toimituksista oli ryhdytty soittelemaan hänelle ja hänen nimensä tunnettiin.

Kim teki töitä freelancerina arvostettuihin lehtiin. Hänen työnantajiaan olivat muun muassa The Guardian ja Harper`s Magazine. Vanhemmat olivat syystä ylpeitä tyttärestään.

– On uskomatonta, että hän kirjoitti niin hyvin englanniksi. Hän oli vanhan ajan hyvä toimittaja, joka rakasti tavata ihmisiä ja tutustua uusiin paikkoihin. Jos hän päätti tehdä jotain, hän myös teki. Naisfreelancerina ei ole helppo saada jalansijaa.

Kim opiskeli Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa, joten hänellä oli laaja ystäväverkko ympäri maailmaa. Ingrid ja Joachim eivät olleet kuulletkaan näistä lukemattomista ystävistä, mutta nykyään Kimin ystävät ovat heille tärkeitä ja he ovat tiiviisti yhteyksissä.

– Olemme jakaneet surua, mutta myös hauskoja muistoja. Olemme itkeneet ja nauraneet yhdessä. Heistä on tullut meille uusi perhe.

Murhaajan kohtaaminen oli vaikeaa

Ingrid ja Joachim ovat yrittäneet saada selville, mitä sukellusveneessä oikein tapahtui. Sen tietää kuitenkin vain yksi henkilö, Peter Madsen. Tutkinnan aikana hän muunteli tarinaansa niin moneen kertaan, ettei totuus selvinnyt .

Kun suuri suru oli lähes musertanut Kimin vanhemmat, alkoi toinen koitos: oikeudenkäynti. Wallit halusivat olla paikalla ja edustaa Kimiä. Tyttären murhaajan kohtaaminen ei ollut helppoa.

– Oli tärkeää kuitenkin nähdä hänet ja ennen kaikkea, että hän näki meidät.

Peter Madsen on Tanskassa tunnettu hahmo ja hänestä oli tehty lukuisia juttuja aiemminkin. Eriskummallisen keksijän tavoitteena oli tehdä avaruuslento. Merenpohjan hän oli jo valloittanut itse rakentamallaan sukellusveneellä. Mitkään merkit eivät viitanneet siihen, että hän olisi vaarallinen.

– Olen jutellut monien toimittajien kanssa ja kaikki ovat sanoneet, että ilman muuta olisivat itsekin lähteneet samanlaiselle juttukeikalle.

Kim Wallin murhasta ja oikeudenkäynnistä on tehty Wallien laskujen mukaan yli 100 000 juttua. He ymmärtävät, että tapaus on koskettanut juuri toimittajia.

– Jos Kim olisi ollut siivooja tai kokki, asia ei olisi ehkä saanut niin paljon julkisuutta. Moni toimittaja varmasti ajattelee, että se olisi voinut olla minä, pohtii Ingrid Wall.

Vanhemmille ei ole selviytymisopasta, kun lapsi murhataan

Oikeudenkäyntirumba kesti puoli vuotta, jonka päätteeksi Peter Madsen sai elinkautisen rangaistuksen. Wallit eivät juuri halua puhua hänestä.

– Se mies on aiheuttanut niin paljon pahaa, ettemme halua enää ajatella häntä. Viha ei johda mihinkään.

Oikeusprosessin aikana Kimin vanhempia harmitti, että heidän tyttärensä nähtiin vain silmittömän väkivallan uhrina. Kirjallaan he haluavat näyttää, millainen Kim oli ihmisenä ja toimittajana.

– Emme halunneet, että Kimin tarina päättyy sukellusveneeseen.

Nykyään Ingrid ja Joachim Wallia työllistää säätiö. Sen tarkoituksena on vaalia Kimin muistoa. Säätiöllä on rahaa koossa jo noin 400 000 dollaria, josta jaetaan vuosittain stipendi lahjakkaalle, nuorelle naisfreelancertoimittajalle.

– Näin voimme jatkaa Kimin työtä. On lohdullista ajatella, että näin Kimin muisto säilyy myös meidän jälkeemme.

Kimin katoamisesta ja kuolemasta on pian kaksi vuotta. Edelleenkin tapahtumat tuntuvat epätodellisilta ja ennen kaikkea epäreiluilta.

– Tällaiseen ei ole mitään opaskirjaa. "Mitä tehdä, kun lapsi murhataan brutaalisti". Tämän kanssa on vain jatkettava elämää. Luovuttaa ei voi, muuten paha saa vallan.

Kaiken kauheuden keskellä Wallit ovat kohdanneet myös paljon hyvyyttä. He ovat yhä liikuttuneita, miten paljon ihmiset ympäri maailmaa ovat osoittaneet heille myötätuntoa.

– Olemme saaneet paljon lämpöä ja rakkautta. Se tuntuu hyvältä ja lohdulliselta.

Lue lisää:

Täältä voi lukea Yle Uutisten jutut Kim Wallin murhasta.

Valko-Venäjän presidentin Aljaksandr Lukašenkan mukaan saastuneesta venäläisestä raakaöljystä koituvat kustannukset voivat nousta satoihin miljooniin dollareihin.

Lukašenka aikoo vaatia Venäjältä korvauksia vahingoista.

– Tällä hetkellä kartoitamme vahinkoja, jotka ovat valtavia, kuvaili Lukašenka valtiolliselle Belta-uutistoimistolle.

Presidentin mukaan saastunut öljy on vaurioittanut öljyputkea, pumppuja ja muita laitteistoja.

Venäjä keskeytti viime kuun lopussa Druzhba-putken kautta kulkevan öljyn siirron Valko-Venäjän kautta Puolaan, Saksaan, Ukrainaan ja Slovakiaan. Öljyssä on ollut liikaa orgaanista kloridia, joka voi aiheuttaa vahinkoja öljynjalostamoille.

Valko-Venäjällä putkea ylläpitävä Belneftekhim-yhtiö arvioi muutama viikko sitten, että putken saaminen täyteen toimintakuntoon saattaa viedä jopa puoli vuotta.

Öljysiirtoputkistosta vastaavan venäläisen Transneftin mukaan öljyssä ilmenneet laatuongelmat johtuvat tahallisesta pilaamisesta. Yhtiön edustajan mukaan öljyn pilaamisesta on aloitettu rikostutkinta.

Aiheesta lisää:

Venäjän saastuneen öljyputken puhdistus kestää kuukausia

Tass: Eurooppaan kuljetettavaa öljyä on pilattu tahallisesti

Suuri asteroidi "hipoo" Maata – Käväisee lähempänä kuin kaukaisimmat satelliitit

Maailmanlopun ennustajat saavat mietittävää taas kymmenen vuoden kuluttua, kun kookas Apophis-asteroidi lähestyy Maata. Tieteilijät puolestaan näkevät ohilennossa suuria mahdollisuuksia.

Anniina Peltovako, 22, hioo nuorallatanssijan taitojaan sirkuskoulussa Pariisissa – Yhä useampi suomalainen opiskelee tutkinnon muualla Euroopassa

Vitsi, jos tällainen koulu olisi ollut Suomessa, sanoo Tampereelta lähtenyt Peltovako. Hän on yksi niistä yli 8 000 suomalaisesta, jotka lähtevät joka vuosi muualle Eurooppaan opiskelemaan kokonaista tutkintoa. Lähtijöiden määrä kasvaa koko ajan, ja suosituimmat kohdemaat ovat Ruotsi ja Britannia.

Suomi olisi isoimpia kärsijöitä jos USA:n ja Kiinan kauppakiista etenee välirauhasta jatkosotaan – 10 kysymystä ja vastausta talousjättien kinasta

Yhdysvaltain ja Kiinan tulliriita uhkaa edetä poteroiden kaivamisesta todelliseen kauppasotaan. Tässä kymmenen kysymystä kauppariidasta.

"Ihmisten hätä on vain kasvanut" – Jopa 150 000 suomalaislasta elää köyhyydessä, ja tämä espoolaisäiti tietää, mitä vähävaraisuus todella on

Lapsiperheiden köyhyys on tilastojen mukaan selvässä kasvussa. Espoolainen Tanja Matthews tekee vapaaehtoistyötä Hyvä Arki -yhdistyksessä. Hän tietää omasta kokemuksesta, mitä työttömän arki on.

Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia

32-vuotiaan Heidi Niemen painajainen alkoi esikoisen synnytyksestä. Hän kokee, että hänet painostettiin suostumaan synnytyksen käynnistämiseen, vaikka hän ei olisi sitä halunnut. Naiset haluavat nostaa esiin synnytyksessä kokemaansa huonoa kohtelua. Sosiaalisessa mediassa leviävä #minämyössynnyttäjänä-kampanja sai alkunsa #metoosta.

Tämän kevään lämpöennätys on rikottu jälleen ja samalla rikottiin myös helleraja, joka on 25 astetta. Pohjois-Karjalan Ilomantsissa mitattiin alkuillasta 25,2 astetta, kertoo meteorologi Matti Huutonen.

Aiempi ennätys tältä vuodelta oli 22,8 astetta, joka mitattiin Turussa 27. huhtikuuta.

– Lämmin sää on tullut Venäjältä, missä Laatokan ja Äänisen ympäristössä lämpötila on noussut liki 30 asteeseen

Lämpimän sään lisäksi Itä-Suomessa on odotettavissa ukkoskuuroja illan aikana.

Huutonen kertoo, että kaakosta päin liikuu alkuillan aikana ukkoskuuroja kohti Kainuuta ja Pohjois-Suomea.

– Myös Keski-Suomessa voi jyristä.

Aamuyöksi ukkoskuurojen odotetaan saapuvan Lappiin.

Lue Lisää:

Ukkoskuurot lähestyvät kaakosta – meteorologi varoittaa Saimaan veneilijöitä puuskista