Perusväylänpidon rahoituksen nykyiseen miljardiin euroon on välttämätöntä saada 300 miljoonan euron vuosittainen korotus. Lisäksi liikenneverkon vaikutusperusteisten kehittämishankkeiden rahoitusta tulisi lisätä vuosittaisesta 500 miljoonasta miljardiin euroon.

– Suomen liikenneinfra on jäänyt jälkeen muiden Pohjoismaiden tasosta, eikä valtion rahoitus liikenneverkkoon ole pysynyt ajantasaisena. Tämä näkyy rapistuvina väylinä ja kehittämishankkeiden viivästymisenä. Toimivalla liikenneinfralla on suuri merkitys kansantaloudelle, viennille ja työllisyydelle, painottaa Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen.

Kustannuksia ei voi sysätä kunnille

Tällä hetkellä kunnat ja kaupungit rahoittavat peräti 45 prosenttia Suomen liikenneväylien kunnossapidon ja investointien kokonaiskustannuksista. Tämä tarkoittaa noin 1,4 miljardin euron vuosikustannuksia. Silti tieliikenteeltä kerättävät vuosittaiset yli 8 miljardin euron verotulot menevät kokonaan valtiolle.

– Valtio toivoo kuntia aina vain suuremmalla rahoitusosuudella mukaan valtion infrahankkeisiin. Kunnilla ei kuitenkaan ole omien tehtäviensä rahoittamisen lisäksi rahaa valtion liikennehankkeiden pelastamiseen. Kunnilla on oma infransa, sen korjausvelka ja monet muut tehtävät rahoitettavana ja hoidettavana, Karhunen sanoo.

Pitkäjänteisyyttä investointeihin ja kehittämiseen

Kuntaliitto ja kunnat katsovat, että liikenneverkon kunnossapidon ja myös kehittämisen tulisi tapahtua aikaisempaa pitkäjänteisemmin ja vaikuttavammin. Alkavalla hallituskaudella ensimmäistä kertaa tehtävä valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma on tärkeä väline pitkäjänteisyyden lisäämisessä.

– Tähän asti maassamme on linjattu liikenneasioita vain hallituskausi kerrallaan. Tästä tulee päästä irti ja saada jatkuvuutta liikenteen rahoitukseen sekä infran kunnossapitoon, kehittämiseen ja suunnitteluun. Infran uusia rahoitusmalleja, esimerkiksi hankeyhtiöitä, tarvitaan. Ne tulee kuitenkin toteuttaa tavalla, joka ei vain siirrä velkaantumista valtiolta kunnille, Karhunen sanoo.

Yhteisessä kannanotossaan Kuntaliitto ja kunnat painottavat, että kun valtio ja kunnat hoitavat omat vastuunsa, paranevat edellytykset myös kuntien ja valtion hyödyllisille yhteishankkeille ja niiden uusille rahoitusratkaisuille.

Luksusesineet ja niillä käyty kauppa eivät ole uusi keksintö. Jo kivikauden ihminen janosi kauniita tavaroita ja oli valmis maksamaan niistä. Meripihkalla ihmiset ovat tyydyttäneet kauneudenkaipuutaan jo yli kymmenen tuhannen vuoden ajan.

Kauppareitit veivät meripihkaa kauaksi löytöpaikoiltaan, myös Iberian niemimaalle. Kun arkeologit löysivät kuusi tuhansien vuosien ikäistä meripihkahelmeä Espanjasta, löydöt eivät olleet ainutlaatuisia – kunnes ne osoittautuivat jäljennöksiksi.

Euroopan esihistoriasta ei ole koskaan ennen löydetty vastaavia arvotavaroiksi naamioituja esineitä.

Meripihka on alkujaan havupuiden pihkaa jopa satojen miljoonien vuosien takaa. Kuivuessaan ja hapettuessaan pihka on muuttunut kovaksi ja saanut hohteensa, useimmiten auringonkeltaisen.

Kun meripihka lisäksi tuntuu iholla lämpimältä, on helppo ymmärtää sen symboloineen monissa kulttuureissa auringonpaistetta ja elämää. Samalla se on ollut riittävän harvinaista todistaakseen, että omistajalla on valtaa ja vaurautta.

Meripihkaa löytyy käytännössä kaikkialta maailmasta, mutta suurimmalla osalla ei ole kaupallista arvoa. Itämeren ympäristön lisäksi suosituin meripihka on Ukrainasta ja Dominikaanisesta tasavallasta.

Espanjalaistutkimuksen helmet löytyivät Etelä-Espanjasta kahdelta hautapaikalta. Cova del Gegantin hauta on toiselta vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua, La Molinan kolmannelta.

"Meripihka" oli niin aidon näköistä, että totuus paljastui vasta kemiallisessa analyysissa, kertoo tutkimuksia johtanut Sevillan yliopiston arkeologi Carlos Odriozola.

Jatkotutkimukset muun muassa spektroskopialla osoittavat, että Cova del Gegantin helmien ytimenä oli pienten nilviäisten kuoria. La Molinan helmet oli taiteiltu siementen ympärille.

Aito vaikutelma oli syntynyt lisäämällä ytimen päälle kerroksittain tuoretta pihkaa. Se on todennäköisesti peräisin mäntypuista, tutkijat arvelevat. Päällimmäinen kalsiumpitoinen kerros sen sijaan lienee vainajien hajonneiden luiden kudosta.

Meripihkalle oli kysyntää

Varsinkin Cova del Gegantin neljä helmeä ovat silmämääräisesti aivan samanlaisia kuin kaksi samalta paikalta löydettyä aitoa meripihkahelmeä, kertoo PLOS ONE -lehdessä ilmestynyt tutkimus.

Jäljitelmien tekijät olivat siis taitavia, mutta mitä heillä oli mielessään ryhtyessään puuhaansa? Odriozolalla ja hänen työtovereillaan on kolme mahdollista selitystä.

Meripihka oli harvinaista. Vaihtoehdoille oli kysyntää.

Meripihka oli kallista. Nekin, joilla ei ollut siihen varaa, mielivät sitä.

Kolmas selitys yhdistää kaksi ensimmäistä. Tutkijat pitävät vallan mahdollisena, että kauppamiehet huijasivat asiakkaitaan, jotka luulivat ostavansa täyttä tavaraa.

Koska samoista haudoista löytyi muutakin arvotavaraa – norsunluuta, kultaa ja sinooperia – vainajilla tuskin oli tarvetta meripihkajäljennöksiin, vaan aitoihinkin helmiin olisi ollut varaa, Odriozola tuumii.

Mutkan kautta Espanjaan?

Iberian niemimaalta – Espanjasta ja Portugalista – on löytynyt kaikkiaan miltei 650 esihistoriallista meripihkaesinettä. Väärennettyjen helmien tutkijat arvelevat, että heidän menetelmänsä osoittaisivat osan muistakin löydöistä muuksi kuin meripihkaksi.

Viime vuonna ilmestyneen espanjalais-brittiläisen tutkimuksen perusteella moni esine saattaisi yllättää, vaikka olisikin aito. Ne eivät ehkä olekaan "Itämeren kultaa" eli baltialaista alkuperää, kuten yleensä ajatellaan. Ne saattavatkin olla lähtöisin Sisiliasta.

Tutkimus osoitti, että sisilialaista meripihkaa tuli Iberiaan jo neljännellä vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua, ainakin kaksi tuhatta vuotta ennen baltialaista.

Vanhimmat Sisiliasta löytyneet meripihkaesineet ovat yhtä vanhoja, mutta suorista kauppareiteistä Iberiaan ei ole löytynyt jälkiä, kertoo tutkimusartikkelin kirjoittanut Granadan yliopiston arkeologi Mercedes Murillo-Barroso.

Pohjois-Afrikan ja Iberian välisistä reiteistä sen sijaan on näyttöä. Ehkä sisilialainen meripihka tuotiinkin Afrikan kautta, Murillo-Barroso päättelee.

Hypoteesia tukee se, että meripihkalöydöt ovat Iberian niemimaan eteläosista ja samoilta paikoilta on löytynyt myös norsunluuesineitä.

Baltialaisia meripihkaesinelöytöjä Iberiasta on runsaasti vasta myöhäiseltä pronssikaudelta, joka alkoi noin vuonna 1300 eaa. Laadukas baltialainen raaka-aine oli vähitellen syrjäyttänyt sisilialaisen.

Silloinkin balttilainen meripihka ilmeisesti matkasi ensin muualle Välimerelle, ei suoraa tietä Iberiaan, kuten on aiemmin luultu, sanoo Cambridgen yliopiston professori Marcos Martinón-Torres.

Samoissa kuljetuksissa näyttää liikkuneen rautaa, hopeaa ja keramiikkaa, joiden alkuperä oli Välimeren alueella, hän perustelee.

Pienenpieni löytö jättiläisten ajalta

Siinä missä ihminen alkoi koristautua meripihkalla heti, kun sai sitä käsiinsä, monelle muinaiselle hyönteiselle pihka koitui kohtaloksi. Nuo tahmeat kuolemat olivat tämän päivän tutkijoille onnenpotku.

Hapettomuuden lisäksi myös kemikaalit loivat olosuhteet, jotka säilöivät ötököiden pienetkin yksityiskohdat. Jopa DNA voi olla tutkimuskelpoista.

Omat salaisuutensa paljasti vastikään tuhatjalkainen ajalta, jolloin maailmaa hallitsivat suurensuuret eläimet, megafauna. Osa niveljalkaisistakin oli isompia kuin me ihmiset nyt.

99 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Myanmarissa vipeltänyt tuhatjalkainen ei todellakaan kuulunut jättien joukkoon. Sillä oli mittaa vain hieman yli kahdeksan millimetriä.

Samassa meripihkakeskittymässä oli peräti 529 tuhatjalkaista, mutta pienin ja samalla vanhin oli lajinsa ainoa edustaja, kertoo ZooKeys-lehdessä tämän kuun alussa julkaistu tutkimus.

Bulgarialais-saksalaisen tutkimuksen tekijät antoivat löydölleen nimen Burmanopetalum inexpectatum. Alkuosa viittaa Myanmarin entiseen nimeen Burmaan ja loppuosa tarkoittaa yllättävää.

Aseistautuneet miehet hyökkäsivät sunnuntaina katoliseen kirkkoon länsiafrikkalaisessa Burkina Fasossa ja surmasivat kuusi ihmistä. Surmattujen joukossa oli myös messua pitänyt pappi.

Hyökkäys tapahtui Dablon kaupungissa. BBC:n mukaan kirkkoon iskeneitä asemiehiä oli arviolta 20-30 ja he polttivat kirkon. Lisäksi he polttivat muita läheisiä rakennuksia.

Islamistiryhmien hyökkäykset ovat kiihtyneet Burkina Fasossa viime aikoina. Alueella toimii muun muassa terrorijärjestö al-Qaedaan sidoksissa olevia ryhmiä.

Viime kuussa hyökkääjät iskivät protestanttikirkkoon Silgadjin kaupungissa ja surmasivat kuusi ihmistä. Myös koulut ovat joutuneet iskujen kohteiksi.

Perjantain vastaisena yönä Ranskan merivoimien erikoisjoukot pelastivat neljä panttivankia Burkina Fasossa. Operaatiossa kuoli kaksi ranskalaissotilasta.

Aiheesta lisää:

Burkina Faso church attack: Priest among six killed

Ranska lähetti sotilaat pelastamaan panttivankeja Burkina Fasosta – kaksi kuoli

Moskovan tuhoisan lentoturman tutkinnassa ei uutistoimisto Tassin mukaan ole löytynyt vahvistusta tiedoille, joiden mukaan koneen etuosan matkustajien käytös esti takaosan matkustajia poistumasta palavasta koneesta. Tass siteeraa uutisessa nimetöntä viranomaislähdettä.

Sheremetjevon lentokentällä Moskovassa kuoli 41 ihmistä, kun hätälaskun tehneen koneen peräpää syttyi tuleen. Etuosan matkustajien on kerrottu keräilleen käsimatkatavaroitaan ja vaikeuttaneen näin evakuointia.

Mediassa on arveltu, että tämä saattoi jopa johtaa ylimääräisiin kuolonuhreihin.

Viranomainen sanoo, ettei useimmilla peräpään matkustajista ollut käytännössä pelastautumisen mahdollisuuksia. Monet eivät hänen mukaansa olleet ehtineet avata edes turvavöitä vaan olivat ilmeisesti kuolleet istuimelleen palon levittämien myrkyllisten savukaasujen vuoksi.

– Joku on mahdollisesti menettänyt tajuntansa, kun kone iskeytyi maahan. Kaikkien kuolleiden kuolinsyytä selvitetään.

Lähteen mukaan takapäästä pelastautuneet matkustajat siirtyivät etuosaan jo ennen koneen pysähtymistä.

Tutkinnassa lentäjien virheet ja koneen viat

Onnettomuus tapahtui sunnuntaina 5. toukokuuta. Murmanskiin lähtenyt Aeroflot-lentoyhtiön kone palasi takaisin pian lähdön jälkeen.

Lentäjän mukaan koneeseen oli iskenyt salama. Lentäjä arvioi, että salama vaurioitti koneen runkoa vakavasti, joskaan ei kriittisesti, uutisoi Gazeta.ru.

Julkaisun mukaan turman tutkinnassa keskitytään kolmeen mahdolliseen syyhyn. Näitä ovat lentäjien tai lennonjohdon virheet, lentokoneen vika ja epäsuotuisat sääolot.

Lentäjä luopui laskeutumisesta ensimmäisellä yrittämällä. Kun kone lopulta tuli maahan, se hypähti muutaman kerran, Gazeta.ru kirjoittaa. Yhden tutkijalähteen mukaan miltei täydet polttoainetankit rikkoutuivat, polttoainetta joutui moottoreihin ja kone syttyi palamaan.

Venäjällä on onnettomuuden jälkeen ollut negatiivisessa valokeilassa myös onnettomuuskone Suhoi Superjet 100. RIA Novostin mukaan internetissä on ilmestynyt vetoomus konetyypillä lentämisen kieltämiseksi. Varapääministeri Juri Borisov on tuominnut tällaiset keskustelut ennenaikaisiksi.

Tuovi Niemelä, 80, starttaa Kia Ceedinsä Ilvesjoen Peräkylässä Jalasjärvellä. Vuonna 2008 ostettuun autoon kertyy vielä rutkasti ajokilometrejä. Niemelä kulkee autolla palvelujen luo – lähin kauppa, apteekki ja pankki sijaitsevat lähes 30 kilometrin päässä kotoa.

Ilman autoa omatoiminen kulkeminen paikasta toiseen olisi hankalaa.

– Voi, voi. Kyllä se olisi ykstoikkoosta, kun ei enää pääsisi mihinkään, vaan olisi aina pyydeltävä apua, Niemelä huokaa.

Hän sai uusittua ajokorttinsa vuosi sitten ja se on voimassa taas viiden vuoden ajan.

Ikäihmisten osuus kasvaa

Tuovi Niemelän lisäksi Suomessa oli vuonna 2016 reilut 85 000 80-vuotiasta tai vanhempaa, jolla oli vielä taskussaan voimassa oleva ajokortti. Samaan aikaan, kun nuorten osuus ajokortin ajaneista vähenee, ikäihmisten osuus kasvaa voimakkaasti.

Yli 64-vuotiaiden kuolemien ja loukkaantuneiden määrä tieliikenteessä on kuitenkin kymmenen vuoden takaisella tasollaan.

Voimassa olevan ryhmän 1, eli käytännössä henkilöauton, ajokortin uusimista varten pitää tänä päivänä hankkia lääkärintodistus, kun kuljettaja on yli 70-vuotias. Kortin voi kuitenkin uusia 70-vuotissyntymäpäivään mennessä, eli käytännössä ajoterveystarkastus voi olla edessä vasta 75-vuotiaana.Ihmiset ovat myös terveempiä entistä pidempään.

– Oman kokemukseni mukaan 75-vuotiaat ovat tänä päivänä hyvin terveitä, eikä ajoterveystarkastuskaan ole heille enää kynnyskysymys, kertoo vastuulääkäri ja yleislääketieteen erikoislääkäri Jari Nyrhilä Seinäjoen Terveystalosta.

Ajoterveyteen kiinnitetään enemmän huomiota

Ajoterveys on ylipäänsä iästä riippumaton asia, johon sekä terveydenhuollossa että poliisissa kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

– Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimissa kuolonkolareissa noin puoleen liittyy ajoterveyteen liittyviä seikkoja. Tähän ongelmaan on syytäkin herätä, muistuttaa ylikonstaapeli Jaakko Nygård Pohjanmaan poliisilaitokselta.

Lääkäreiden tulisi seurata ajokykyä myös muulloin kuin vain ajoterveystarkastusten yhteydessä – ja näin toki tapahtuukin.

– Joka ainoan vastaanottokäynnin yhteydessä pitäisi muistaa erikseen kysyä potilaalta että ajatko autoa ja onko sinulla ajokortti, ja arvioida että onko hän ajokuntoinen. Kyllä se tietoisuus [ajoterveydestä] on parantunut ja uskon että lääkärit myös tekevät sitä aktiivisemmin, vastuulääkäri Jari Nyrhilä pohtii.

Ikäihmisten inssiajot lisääntyvät

Ajoterveyden valvonta kuuluu poliisille. Poliisi voi määrätä esimerkiksi iäkkään kuljettajan suorittamaan ajokokeen uudestaan ajokyvyn arvioimiseksi. Myös lääkäri voi suositella potilaalle ajokoetta ajokyvyn varmistamiseksi.

Tällaisia tapauksia on yli 70-vuotiaiden osalta esimerkiksi Pohjanmaan poliisilaitoksen eli Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueilla vuosittain muutama sata.

Ikäihmisten ajokokeiden lukumäärä on Pohjanmaan poliisin mukaan kasvussa. Vastuulääkäri Jari Nyrhilä arvioi, että myös ajoterveystarkastusten määrä ylipäänsä kasvaa, koska ikäihmisten määrä lisääntyy. Lääkärit voisivat hänen mukaansa ohjata asiakkaita nykyistä useamminkin ajokokeeseen.

Ajoterveystarkastuksia tehdään sekä yksityisellä että julkisella puolella ja lukuisista terveydellisistä syistä, joten tarkkoja kokonaislukumääriä tarkastuksista Suomessa on hankalaa tilastoida.

Ajokyvyn testauksia järjestävät myös lukuisat toimijat, joten esimerkiksi Traficom ei ylläpidä niistä tilastoja.

Ajokortin menettäminen voi olla ikänsä ajaneelle tiukka paikka. Moni ei kenties edes itse huomaa terveydentilansa heikentyneen.

– Kyllä se on kova paikka. Jokukin mies syytti lapsiaan hirveästi siitä, kun kortti otettiin pois. Hän oli ollut kuorma-autoilijakin. Kova paikka oli ja sitä se olisi kyllä minullekin, hymähtää Tuovi Niemelä.

Ajotapa rauhoittunut iän myötä

Tuovi Niemelä kertoo tarkkailevansa omaa ajokykyään ajaessaan.

– Siellä tien päällä on paljon muitakin kuin vain minä itse. Tientukkona ei saisi olla, mutta eteenpäin pitäisi mennä, naurahtaa Niemelä.

Niemelä sanoo, ettei osaa itse pelätä ajamista, vaikka matkat ovat suhteellisen pitkiä.

Hän virnistää pilke silmäkulmassa, että hänen ajotapansa on neljän vuosikymmenen aikana muuttunut rauhallisemmaksi.

–Kyllä sitä on täytynyt muuttaa, ei enää saa niin kaahata kuin ennen kaahasi. Autolla kyllä pääsisi, mutta täytyy sitä yrittää jarruttaa vähäsen.

Aiheesta voi keskustella 13.5. klo 22 asti.

Presidentti Donald Trumpin hallinto suunnittelee lisätukiaisia amerikkalaisille viljelijöille, joita Yhdysvaltojen ja Kiinan pitkittynyt kauppakiista on kurittanut kovalla kädellä.

Asiasta kertoi Valkoisen talon taloudellinen neuvonantaja Larry Kudlow Fox News -uutiskanavalle.

Trumpin hallinto lupasi viime kesänä 12 miljardin dollarin edestä avustuksia maatalouteen helpottamaan tilojen taloudellista ahdinkoa. Nyt vuorossa olisi siis toinen apukierros viljelijöiden tilanteen helpottamiseksi.

Trump tavannee Xin kesäkuussa

Kiinan ja Yhdysvaltojen kauppaneuvottelut päättyivät perjantaina tuloksettomina, ja Trump korotti kiinalaistuotteiden tuontitulleja 25 prosenttiin. Tuontitullit koskevat nyt Yhdysvaltoihin tuotavista kiinalaistuotteista noin 5 700 tuotetta. Niiden tuonti on arvoltaan noin 200 miljardia dollaria.

Kudlowin mukaan Kiinan ilmoittamista vastatoimista saatanee lisätietoa mahdollisesti jo tänään tai huomenna.

Hänen mukaansa kauppaneuvottelujen jatkosta Washingtonin ja Pekingin välillä ei ole toistaiseksi sovittu.

Kudlow kertoi lisäksi haastattelussa, että Trump tapaa todennäköisesti Kiinan presidentin Xi Jinpingin G20-kokouksessa ensi kuussa Japanissa, missä johtajien on määrä keskustella maiden välisestä kaupasta.

Aiheesta lisää:

Toimittajalta: Trump taistelee kansainvälisen kaupan todellisuutta vastaan ”Tariffimiehenä”

Hallitusneuvottelijat palaavat maanantaina Säätytaloon viikonlopputauon jälkeen. Tällä viikolla hallitusneuvottelija Antti Rinteen (sd.) johdolla ryhdytään laskemaan talouden hintalappuja.

Rinne kommentoi tilannekuvaa Säätytalolla ennen neuvottelujen alkua, noin kello 9.

Viime viikko meni Rinteen mukaan "tavoitteiden asettamiseen ja keinojen määrittämiseen".

Rinne antoi siis luovuuden kukkia. Tämän viikon lopulla neuvotteluissa julkistetaan, mitkä ovat talouden raamit.

Neuvotteluissa päätetään, nostaako Suomi veroja, leikkaako vai otetaanko velkaa. Yksi isoista kiistakysymyksistä on, miten paljon maassa hakataan metsää.

Hallitusneuvottelijan tapa toimia sai jo viikonloppuna moitteita. Neuvottelujen ulkopuolelle jäänyt kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo totesi, että tulevien visioiminen on hieno asia, mutta "jos se tehdään ilman realistista käsitystä talouden tilasta, ei siitä mitään tule".

Hallitusneuvotteluissa ovat SDP:n lisäksi mukana keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP. Ylen vaalikoneen mukaan RKP:ta lukuunottamatta nämä puolueet nostaisivat veroja mieluummin kuin leikkaisivat menoista.

Hallitustunnustelija Rinne totesi perjantaina, että "jos kyseessä olisi kymmenen kilometrin juoksu, 1500 metriä on nyt viety eteenpäin".

Somat putiikit kuin karamellit koristavat vieri vieressä Laguna Beachin rantakatua. Tyyni valtameri kimmeltää Kalifornian iltapäivän auringossa.

Varakkaiden asuttaman pikkukaupungin kadut vilisevät shoppailevia ja ruokapaikkaa haeskelevia turisteja ja asukkaita.

Helminauhana kiemurtelevan rantakadun varrella, mäen päällä, sijaitsee hillityn ja arvokkaan näköinen vanha rakennus. 1930-luvun loppupuolella alun perin asunnoksi rakennetun talon seinässä lukee kultaisin kirjaimin Selanne Steak Taverna.

Valoisan ja tilavan ravintolan salissa Sirpa Selänne, 49, oikaisee ohimennen valkoista pöytäliinaa ja rientää vastaamaan puhelimeen.

Hän on viime kesästä lähtien emännöinyt Selänteiden puoliksi omistamaa pihviravintolaa kahtena päivänä viikossa. Heidän kotoaan Coto de Cazasta Laguna Beachille on noin puolen tunnin ajomatka.

– Pitkästyin pelkästään kotona olemiseen. Olen ihan innoissani uudesta työstäni.

Sirpa Selänne ottaa ravintolassa keskiviikkoisin ja sunnuntaisin asiakkaiden varauksia vastaan, vie pöytiin ja seurustelee heidän kanssaan. Teemu Selänteen vielä pelatessa jääkiekkoa edustaminen kävi vaimolle työstä.

– Nyt Teemun lopetettua jääkiekkouransa ja lasten kasvettua, kaipasin taas omaa tekemistä. Minulla on kiikarissa ravintolahomman lisäksi myös muita työmahdollisuuksia.

Perhe on asunut Yhdysvalloissa 23 vuotta. Yhtä kauan Sirpa Selänne on ollut kotiäitinä heidän neljälle lapselleen: Eemilille, 23, Eetulle, 21, Leeville 19, ja Veeralle, 11.

Uravalintana kotiäitiys

Palmut heittävät pitkät, kapeat varjonsa valkoiseksi rapatun ravintolan ylle. Sirpa Selänne vastaanottaa tavernan vaaleasävyisessä aulassa illan ensimmäisiä asiakkaita sädehtivästi hymyillen.

Käärmeennahkakuvioinen paita ja mustat farkut yllään häntä ei uskoisi lähes viisikymppiseksi neljän lapsen äidiksi. Hän on pysynyt nuorekkaana pitämällä aina itsestänsä hyvää huolta liikkumalla paljon.

Teemu Selänteen kanssa he ovat pitäneet yhtä jo kolmekymmentä vuotta. Vaimon mukaan heitä yhdistää samankaltaisuus: sosiaalisuus, avoimuus, luotettavuus ja kiltteys. Heille molemmille on myös tärkeää huolehtia ulkonäöstänsä.

Sirpa Selänne oli päättänyt lukioikäisenä pyrkiä opiskelemaan psykologiaa Jyväskylän yliopistoon. Hän oli pänttäämässä pääsykokeisiin, kun tapasi tulevan miehensä.

– Rakkaus meni opintojen edelle. En raaskinut lähteä Jyväskylään Teemun tavattuani, vaan päätin jäädä Helsinkiin opiskelemaan fysioterapiaa.

Hammaslääkärin ja arkkitehdin ammatista pienenä haaveillut nainen valmistui fysioterapeutiksi vuonna 1995. Seuraavana vuonna syntyi heidän esikoispoikansa Eemil. Samaan aikaan Selänteet muuttivat Winnipegistä Kaliforniaan.

Huippukiekkoilijan vaimo oli siinä asemassa, että pystyi vapaasti valitsemaan kodin ja työn välillä. Hän valitsi kodin.

Sirpa Selänteestä on ollut suuri onni, että on saanut mahdollisuuden hoitaa kaikki lapsensa kotona. Jos hän olisi päättänyt tehdä fysioterapeutin hommia, hän olisi lapsirakkaana ihmisenä tehnyt myös niitä lasten parissa.

Tehonainen on pyörittänyt suurperheen arkea yksin, miehensä keskittyessä uraansa. Hän ei ole koskaan turvautunut edes au pairiin.

Ainoastaan kolmannen lapsensa, Leevin, synnyttyä hän palkkasi Guatemalasta lastenhoitajan muutamiksi kuukausiksi. Selänteen anoppi on ollut aina lasten hoidossa suurena apuna. Teemun edesmennyt äiti Liisa Selänne saattoi viettää kolmekin kuukautta kerrallaan Selänteiden kotona Kaliforniassa.

Illoiksi tilapäisiä lastenhoitajia suurperheenäiti on sen sijaan aina tarvittaessa järjestänyt.

Hänelle on ollut tärkeä päästä osallistumaan miehensä kanssa iltarientoihin ja kissanristiäisiin. Hän ei ole halunnut katkeroitua ajattelemalla, että olisi jäänyt jostain paitsi olemalla kotona.

Sirpa Selänteen mielestä hänen kotiäitiyttään ei välttämättä voi verrata perinteiseen suomalaiseen kotiäitiyteen. Hän on Kaliforniassa esimerkiksi välttynyt kaikelta kura- ja talvivaaterumbalta. Lastenhoitoa on myös helposti ollut koko ajan saatavilla vaikkapa kuntosaleilla, ruokakaupoissa ja leikkikouluissa.

Perheen ympärillä on myös aina ollut paljon ihmisiä.

– Olen saanut elää hyvin erilaista, vauhdikasta arkea. Meillä käy paljon vieraita ja olen voinut heitä kestitä.

Puolisonsa panostaessa pelaamiseen hänellä on myös riittänyt autokuskin hommia. Kaliforniassa ei voi päästää lapsia menemään mihinkään yksin. Heidät on vietävä kaikkialle: kouluun, harrastuksiin ja kavereille.

Hän on ajanut vuosien mittaan tuhansia ja tuhansia maileja.

– Eihän Teemusta ole ollut mitään apua lasten kuljettamiseen. Minun on pitänyt lähteä viemään poikia jääkiekkoturnaukseen aamuneljältä esimerkiksi Arizonaan ja Las Vegasiin saakka.

Sirpa Selänne pohtii, että olisi hän voinut valita toisinkin. Lähteä Yhdysvalloissa vaikka opiskelemaan yliopistoon ja luomaan omaa uraansa, mutta lasten kanssa kotiin jääminen on tuntunut hänestä oikeammalta.

Nyt hänen ei tarvitse koskaan miettiä, etteikö hän olisi ollut tarpeeksi lastensa kanssa.

Lapset niin somia, mutta erilaisia

Nappisilmäinen Eemil Selänne, 23, kantaa ravintolassa tottuneesti tuoreita, lämpimiä leipiä pöytiin.

Sympaattinen nuori mies opiskelee bisnestä collegessa, mutta paiskii samalla mielellään myös töitä vanhempiensa ravintolassa. Hän kerää tyhjiä astioita, siivoaa pöytiä ja täyttää vesilaseja.

Hänen äitinsä vitsailee poikansa ahkeruuden syyksi rahan makuun pääsemisen.

Selänteiden toisiksi vanhin poika Eetu, 21, opiskelee myös taloustieteitä yliopistossa. Leevi, 19, on parhaillaan Suomessa armeijassa. Kaikki pojat ovat äidin mukaan hyvin erilaisia.

Veera ainakin vielä unelmoi ammattilaispelaajan urasta. Hänestä voisi myös hyvin tulla vaikka eläinlääkäri tai opettaja. Sirpa Selänne

Pienenä jokainen heistä halusi vain pelata jääkiekkoa. Äitinsä kertoman mukaan he eivät kuitenkaan olleet siinä aivan yhtä lahjakkaita kuin isänsä. Heistä ainoastaan Leevi on jatkamassa edelleen pelaamista armeijan jälkeen.

Vanhemmat ovat seuranneet mielenkiinnolla lastensa varttumista.

– Olemme Teemun kanssa aina painottaneet lapsille hyviä käytöstapoja ja toisten huomioon ottamista. Haluamme, että heistä tulisi kivoja ihmisiä. Muuten voivat esimerkiksi ammattinsa valita ihan rauhassa.

Selänteille ei ole lastensa kohdalla tärkeää heidän menestymisensä, vaan se, että he löytäisivät mieleisensä työn, jolla elättäisivät itsensä.

Sirpa Selänne kertoo haaveilevansa, että Leevistä tulisi palomies. Äidistä olisi mukava, jos jollain lapsista olisi ihan tavallinen kunnon ammatti, eikä kaikki olisi aina yhtä bisnestä.

Eemilille hän on ehdottanut kiinteistövälittäjän hommaa, kun se näyttää nuorta miestä kiinnostavan. Eetusta tulee äidin arvion mukaan todennäköisesti joku bisnesmies.

Veera,11, on veljiään temperamenttisempi. Hän on myös hyvin lahjakas urheilullisesti ja pärjännyt erinomaisesti tenniksessä.

– Veera ainakin vielä unelmoi ammattilaispelaajan urasta. Hänestä voisi myös hyvin tulla vaikka eläinlääkäri tai opettaja. Selänteiden suvussa on paljon opettajia.

Selänteiden lapsilla on aina mennyt koulussa ja kavereiden kanssa pääasiassa hyvin. Jokaisella on toki ollut omat pienet kommervenkkinsa. Veeralla on veljiään enemmän ollut kitkaa kavereidensa kanssa.

Äiti pohtii, mahtavatko tytöt olla yleensäkin vähän poikia dramaattisempia. Ajattelevatko naiset ehkä liikaa tunteilla ja menevätkö sitten siksi vähän vuoristorataa.

Perheessä on aina puhuttu paljon. Yhdysvalloissa Sirpa Selänteen mukaan nuorten masentuneisuus ja itsemurhat ovat yleisiä.

– En halua ketään syyllistää, mutta olen miettinyt, että ollaanko täällä tarpeeksi lasten arjessa. Kysytäänkö lapsilta ja nuorilta oikeasti, miten heillä menee.

Vaikka hän on aina iloinnut miehensä menestyksestä, lasten onnistuminen tuntuu vielä paremmalta.

Raha ja rakkaus

Sirpa Selänne purjehtii puhetta pulputen ravintolan pöydästä toiseen kysellen asiakkaiden mietteitä ruoasta. Hän on mukana ravintolabisneksessä koko sydämestään. Hän on vaikuttanut ravintolassa moneen asiaan muun muassa vaaleasävyiseen, eurooppalaistyyliseen sisustukseen.

Hänen energisyydestään ja sosiaalisuudestaan on ollut paljon hyötyä menestyneen jääkiekkoilijan rinnalla. Myös joustavuutta ja ymmärtäväisyyttä on vuosien mittaan vaadittu.

Mutta kyllä vaimolla joskus menee mieheensä hermo. Hän ei suostu mitä vaan katselemaan, vaan kertoo suoraan puolisolleen, jos joku homma menee hänestä liian pitkälle.

– Olen aika omistuksenhaluinen ja vaadin aika paljon huomiota. Jos Teemun ympärillä on parvi ihmisiä, eikä hän huomioi minua tarpeeksi, sanon kyllä siitä suoraan: nyt olet tosi ärsyttävä.

Hän kertoo miehensä muistavan asian aina – ainakin seuraavat pari viikkoa.

Sirpa Selänteen mukaan he riitelevät miehensä kanssa aivan niin kuin muutkin parit ja ovat toisistaan myös mustasukkaisia. Vaimoa erityisesti ärsyttää, jos heillä on miehensä kanssa ollut juuri jokin kärhämä, ja sitten fanit piirittävät häntä.

– Mietin mielessäni, että tietäisittepä millainen se oikeasti on. Mutta me sovimme riidat aina nopeasti. On tärkeä sopia erimielisyydet ennen nukkumaan menoa ja toisen lähtemistä jonnekin autolla: koskaan ei tiedä, mitä voi sattua.

Mutta rahasta Selänteet eivät riitele, ne ovat heillä yhteisiä. He myös ajattelevat rahasta hyvin samalla tavalla: kumpikaan ei ole mikään tuhlari.

Raha tuo heille turvaa ja mielenrauhaa, viisaasti sijoitetut varat rauhoittavat. Elämä Kaliforniassa on hyvin kallista. Lasten lukukausimaksut yliopistossa maksavat Selänteille noin 60 000 dollaria vuodessa lasta kohden.

Sirpa Selänne kertoo olevansa vähän jopa pihi, ainakin vaateostoksissa. Hän pohtii piirteen periytyneen ehkä äidiltänsä, joka onnistuu näyttämään aina tyylikkäältä edullisissakin vaatteissa.

– Joskus voin ostaa vähän kalliimpia laukkuja tai kenkiä, mutta vaatteisiin on mielestäni tyhmää pistää paljon rahaa. Täällä on paljon kauppakeskuksia, joista saa merkkivaatteitakin edullisesti.

Onni on koko perhe yhdessä

Pöydät täyttyvät ruokailijoista ja pitkän baaritiskin ääreltä Sirpa Selänteen täytyy etsimällä etsiä uusille asiakkaille tilaa. Selänteillä on ollut fine dining ravintola reilut viisi vuotta. Sen voi sanoa lähteneen hyvin käyntiin, vaikka kilpailu Laguna Beachin ruokailijoista on kovaa.

Tavernan pyörittäjän suuri toive olisi, että ravintolalla menisi mahdollisimman hyvin. Samoin kuin heidän toisella, juuri avatulla hampurilaisravintolallaan (Kauppalehti). Ravintolabisnekset pitävät häntä nyt kiireisenä, mutta muitakin työtarjouksia on tullut vastaan.

Tehonaista, joka osallistuu myös aktiivisesti hyväntekeväisyyteen on pyydetty mukaan muun muassa moniin bisneksiin ja ideat ovat hänellä nyt harkinnassa. On hän joskus pohtinut myös oman kaupan perustamista.

– En tiedä jaksaisinko siihen kauppahommaan sitoutua. Ravintolatyö on vapaaehtoista ja hauskaa, mutta aion vielä levittää lonkeroitani laajemmallekin. En aio jäädä ainoastaan "houstaamiseen".

Vuoden alussa ilmestynyt hänestä kertova kirja: Ystävyydellä Sirpa on yksi osoitus lonkeroiden levittäytymisestä. Hän on ollut kirjaprojektiin hyvin tyytyväinen.

Jos minulla on jotain surua tai murhetta, pyrin aina tietoisesti unohtamaan sen. Sirpa Selänne

Muut tulevaisuuden haaveet liittyvät perheeseen.

Sirpa Selänne toivoo kaikkien läheistensä pysyvän terveinä. Hänestä on hienoa huomata, kun perheessä on kaikki hyvin ja jokaisella on omia kivoja juttuja. Vaikka miehensäkin on jäänyt eläkkeelle, ei hän ole masentunut, vaan pitää itsensä yhä kiireisenä.

Perheenäidin tekee onnelliseksi pienet asiat, kuten koko perhe kerääntyneenä saman ruokapöydän äärelle. Hän kertoo suorittajana olevansa tyytyväinen myös hetkeen, jolloin nukkumaan käydessä on aikaansaanut tunne.

Monitoiminainen hemmottelee itseään hyvin tehdystä työstä ja liikunnasta iltaisin suolakylvyllä.

Hän kertoo elävänsä aina tässä hetkessä, eikä häntä huoleta edes ikääntyminen.

– Teemusta ikä on vain numero, mutta minusta se on enemmän. On hienoa, että iän myötä tulee lisää itsevarmuutta ja viisautta. Olen nyt onnellisempi ja tyytyväisempi esimerkiksi ulkonäkööni kuin olin kaksikymppisenä.

Sirpa ei jää koskaan märehtimään menneitä, vaan keskittyy hyviin asioihin.

– Jos minulla on jotain surua tai murhetta, pyrin aina tietoisesti unohtamaan sen.

Hän ei myöskään aina halua huolestuttaa ystäviänsä, äitiänsä ja siskojansa murheillaan. Hän yrittää olla valittamatta pienistä, sillä elämä on kuitenkin silittänyt häntä pääpiirteittäin hyvin myötäkarvaan.

Suomeen Sirpa Selänne ikävöi jatkuvasti. He ovat päättäneet perheensä kanssa käydä vanhassa kotimaassaan entistä useammin: kolme kuukautta kesäisin, kuukauden talvella sekä syksyisin ja keväisin reilun viikon ajan.

Kahdesta asiasta hän vielä unelmoi: Aasian-matkasta – paikasta, jossa ei ole vielä aiemmin päässyt käymään. Ja pikkuisen jo myös lastenlapsista.

Uuden hallituksen ohjelmaa on laadittu Säätytalossa ja yksi tärkeimpiä kysymyksiä on, miten yhteiset rahamme jatkossa käytetään.

Ainakin suhtautuminen velkaantumiseen tulee olemaan entistä höllempää – näin arvelee poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta.

– Poliittisesti tuulet ovat kääntyneet eli ei niin hanakasti haluta leikkauspolitiikkaa ja tiukkaa talouskuria. Tämä ilmiö on nähty muuallakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ennusti eilen, että hallitusneuvotteluihin osallistuvilla puolueilla saadaan hallitus, joka rahoittaa vaalilupauksiaan veronkorotuksilla.

Ronkaisen mukaan Halla-aho on ennusteessaan oikeassa ainakin siinä, että tulevan hallituksen ohjelmassa kokonaisveroaste todennäköisesti nousee.

Näkemystä tukee myös Ylen vaalikone, jossa puolueilta kysyttiin valtion tulojen ja menojen tasapainottamisesta. Eli menoja karsimalla vai veroja korottamalla.

RKP:tä lukuunottamalla SDP, keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto vastasivat tasapainottavansa valtion taloutta mieluummin veroja kiristämällä kuin menoja karsimalla.

– Kun vaalilupauksia ja kynnyskysymyksiä sovitetaan yhteen ja mietitään niiden rahoitusta, niin keskeistä on verouudistus ja kuinka pitkälle se riittää, poliittisen talouden tutkija Ronkainen sanoo.

Rahanpuutteessa hallitus voi toki myös siirrellä varoja budjetin sisällä.

Ronkainen sanoo olevansa hyvin hämmästynyt, jos esimerkiksi yritystukiin ei oltaisi tekemässä muutoksia. Jos rahat eivät riitä vielä senkään jälkeen, hallitus voi suhtautua väljemmin velkaantumiseen.

– Olen kuullut puheita, että esimerkiksi koulutusinvestointeja voitaisiin tehdä velkarahalla, koska ne maksavat itsensä takaisin.

Hallitusneuvotteluissa alkaa loppuviikosta vaikeampi vaihe.

– Suurin poliittinen vääntö alkaa ensi viikon lopulla, kun aletaan päättää taloudellisista raameista. Se määrittää koko hallitusohjelman ja koko hallituksen talouspoliittisen tahtotilan.

Ronkainen kiinnittäisi huomiota myös siihen poikkeavatko talousraamit valtiovarainministeriön suosituksista.

– Lähdetääkö hakemaan valtiovarainministeriön toivomaa tasapainoista budjettia vai sittenkin alijäämäistä budjettia?

Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan esimerkiksi julkisen talouden velka uhkaa kasvaa tulevaisuudessa kestämättömäksi ilman korjaavia toimia. Valtiovarainministeriön suositukset ovat menoleikkauksia, veronkorotuksia ja rakenteellisia uudistuksia.

Lue lisää: Entä jos olisit Antti Rinne? Kokeile, millaisen hallituksen muodostaisit

Lue lisää: Näin keskusta kääntyi oppositiosta kohti hallitusta – SDP sai jo vapun jälkeen tietoja keskustan kentän haluista hallitusneuvotteluihin

Viisi vuotta sitten helsinkiläinen Jemina Viitala makasi gynekologin vastaanotolla ja pidätteli kyyneleitä. Lääkäri oli juuri ilmoittanut, että hedelmällistä on, mutta ei varmasti enää kauaa.

Viitala oli 28-vuotias ja juuri eronnut pitkästä parisuhteesta.

– Hän sanoi, että pidäs tyttö nyt kiirettä, jos haluat saada lapsia. Puin nopeasti vaatteet päälle ja kiirehdin kassan kautta kotiin. Se oli yksi hirveimmistä kokemuksista. Päätin, etten palaa sinne enää ikinä, Viitala kertoo.

Kolmeenkympin kynnyksellä tapahtunut ero oli muistutus siitä, ettei omaa elämäänsä voi käsikirjoittaa.

Ei, vaikka nuorempana saattoi kuvitella, että niin se käy. Että ne ruutupaperivihkoon teini-ikäisen tarmokkuudella raapustamat tulevaisuudensuunnitelmat kävisivät vuoden tarkkuudella toteen. Tämä tuntuu Viitalan mukaan julkisessa syntyvyyskeskustelussa usein unohtuvan.

– Kalenteriin voisi varmaan merkitä, että tässä olisi hedelmällinen hetki. Mutta koska elämässä tapahtuu kaikenlaista, se hyvä hetki saataa mennä tai kadota, Viitala sanoo ja hörppää kurkumalatteaan.

Näin ajattelevat myös saman pöydän äärellä kahvittelevat Laura Liimatainen, 31, ja Mertta Hätinen, 30. Kenelläkään näistä kolmesta helsinkiläisnaisesta ei ole lapsia.

He eivät tunnista itseään siitä mukavuudenhaluinen nuoruudenpitkittäjä-ilmaisusta, jota heidän kaltaisistaan korkeasti koulutetuista lapsettomista naisista usein käytetään.

He eivät myöskään ole vapaaehtoisesti lapsettomia, sillä Viitala ja Hätinen eivät vielä tiedä, haluaisivatko äidiksi vai eivät.

Liimatainen haluaa, mutta toistaiseksi aika tai olosuhteet eivät ole tuntuneet oikeilta.

– Minulla on lapsenhankkimiseen liittyvä kuumotus koko ajan päällä. Tulee paljon mietittyä, että jotain pitäisi varmaan pikkuhiljaa tehdä, yhteiskunta pitää siitä huolen, hän sanoo.

Synnytystalkoita ja nahistuvia munasoluja

Syntyvyys on laskenut Suomessa koko 2010-luvun. Kokonaissuushedelmällisyysluku oli viime vuonna Suomen historian matalimmalla tasolla. Suuret ikäluokat ovat eläkkeellä eikä uusia veronmaksajia synny enää entiseen malliin.

Vauvakato näkyy otsikoissa, joissa syntyvyyden kerrotaan pudonneen nälkävuosien tasolle. Asiasta puhutaan kuin kansallisesta hätätilasta. Kun syntyvyys on alkanut laskea näkyvästi, lapsettomuus on lakannut olemasta yksityisasia. Suurennuslasin alle on otettu etenkin kolmekymppiset naiset.

Jos paineita lisääntymiseen on aiemmin tullut lähinnä lääkäreiltä ja sukulaisilta, viime vuosina niitä on saneltu myös valtakunnan politiikasta. Moni muistaa, kuinka SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne aiheutti toissakesänä kohun kannustamalla suomalaisia synnytystalkoisiin.

– Onhan se tosi irvokasta, kun sedät pyytävät synnyttämään. Ei siitä tule sellainen olo, että nyt yhdessä talkoisiin ja talkoomakkaraa päälle, Hätinen sanoo.

– Synnyttäminen ei ole mikään kansalaisvelvollisuus, Viitala lisää.

Väestöliitto ja lukuisa joukko lääkäreitä ovat puolestaan osoittaneet mediassa huolensa siitä, että naiset havahtuvat lapsenhankintaan usein vasta siinä vaiheessa, kun se on jo liian myöhäistä. Biologian mukaan 35 ikävuoden jälkeen hedelmällisyys kun laskee radikaalisti.

– Tällainen puhetapa on holhoavaa ja ylimielistä. Ei se tule yllätyksenä, että ihmisen keho vanhenee ja samalla mahdollisuus saada lapsia laskee. Ihmiset ottavat tässä tietoisen riskin, mutta voihan lapsien saaminen olla parikymppisellekin mahdotonta, Hätinen summaa.

Liimatainen kertoo lukevansa melkein joka viikko mediasta sellaisen valistavalla otteella tehdyn "Huomio kolmekymppinen nainen! Munasolusi nahistuvat" -jutun.

– Silloin ajattelen vaan sitä Sinkkuelämää-sarjan jaksoa, jossa Miranda mietti pitäisikö hänen pakastaa omia munasolujaan? Hän päätyi sitten siihen, että hän kuitenkin pitää vain vodkapulloa pakastimessa, Liimatainen kertoo ja purskahtaa vapauttavaan nauruun.

Missä on mahdollisten isien ääni syntyvyyskeskustelussa?

Liimatainen on huomannut, että varsinkin mediassa lisääntyminen tuupataan yksin naisen vastuulle. Syntyvyyskeskustelussa miehille on jätetty statistin rooli, vaikka todellisuudessa monen lapsihaave kariutuu siihen, ettei miestä ole tai ettei kumppani halua lapsia. Mies kun voi arpoa päätöstään naista pidempään.

– Julkisesta keskustelusta jää kuitenkin sellainen fiilis, että suurimmalla osalla miehistä ei muka olisi mitään mielipidettä. Käsitys on se, että nainen vaan päättää, että nyt me lisäännymme! Siihen mies vastaa joo tai ei. Yleisen oletuksen mukaan joo, hän sanoo.

– Miehellä on tässä keskustelussa pelkän spermanluovuttajan rooli. Perhevapaauudistuksen kaatuminenkin sen osoitti, että edelleen naisen paikka on kotona. Mies voi lähteä vaikka synnytyssairaalasta suoraan kokoukseen ja se on ihan normaalia. Yhteiskunnan pitäisi aktiivisesti kannustaa isiä jäämään kotiin ja luoda sitä kautta tasa-arvoa, Hätinen komppaa.

Isät käyttävät keskimäärin vain vajaat neljä viikkoa isyysvapaata heille kiintiöidystä yhdeksästä viikosta. Perhevapaauudistuksen myötä isien osuutta perhevapaista oli tarkoitus kasvattaa.

– Nyt kaikki hedelmällisessä iässä olevat naiset ovat suurempi riski työnantajalle kuin miehet. Mieheltäni ei ole koskaan kysytty työhaastattelussa, että onko hänellä perhettä tai aikooko hän hankkia lapsia. Minulta on kysytty, vaikka ei saisi, Hätinen sanoo.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan nuoria naisia mietityttää lapsen vaikutus uraan ja työelämään. Vain harva nuori aikuinen olettaa, että mies ja nainen jakaisivat vanhemmuuden vastuun tasan. Nykyinen perhepolitiikka nimittäin tukee käsitystä siitä, että äiti on päävastuussa perheestä ja käyttää siksi valtaosan perhevapaista.

Hätinen kertoo leikkineensä ajatuksella siitä, että tämän hetken suurin motivaatio lapsen hankkimiseen olisi se, että hänen kumppaninsa voisi miesvaltaisella työpaikallaan sanoa, että Mertta palaa pian töihin ja itse hän jää kotiin pariksi vuodeksi! Että heippa vaan!

– Olisiko korkea aika ravistella normeja ja näyttää, että isät ovat kykeneviä ja tasaveroisia vanhempia, hän sanoo.

Lapsettomuus ei ole puutostila

Toimittaja, tietokirjailija Heini Maksimainen kirjoittaa tänä keväänä ilmestyneessä Vauvattomuusbuumi(Atena 2019)kirjassaan, että itse asiassa sana lapseton on todella kuvaava. Se antaa ymmärtää, että lapsettoman elämässä ammottaisi lapsen tai parin kokoinen aukko. Aivan kuin lapsettomuus olisi asunnottomuuden tai rahattomuuden lailla jonkin elintärkeän puutetta.

"Monet haastateltavani ajattelivat, että heidän arkensa oli vapaata. Olipa lapsettomuus itse valittua tai ei, he olivat englanninkielisin termein childfree, eivät childless – siis lapsivapaita eivätkä lapsettomia. Olennaista ei ollut se, mistä he jäivät paitsi, vaan se, mitä he saivat tilalle", Maksimainen kirjoittaa. Hän haastatteli kirjaansa neljääkymmentä eri syistä lapsetonta suomalaista.

Hätinen, Liimatainen ja Viitala eivät ajattele, että heidän elämästään puuttuisi jotain merkityksellistä, siksi että heillä ei ole lapsia.

– Haluan kyllä lapsia jossain vaiheessa, mutta en ajattele, että se olisi mikään täyttymys. Minulla on muitakin ambitioita elämässä. Onko se itsekästä? Niinhän miehet ovat aina tehneet, Liimatainen sanoo.

Naiset pohtivat sitä, miksi lapsettomuutensa joutuu aina perustelemaan, mutta kukaan ei kysy lapsen saaneelta, miksi hän hankki jälkikasvua? Että mitäs jos tuletkin katumapäälle?

– Miksei lapsettomuus voisi olla neutraali asia, että asiat ovat nyt näin ja tulevaisuudessa ehkä toisin? Se, ettei ole lapsia, nähdään aina jonkinlaisena kannanottona tai tragediana, Hätinen heittää.

On totta, että joillekin lapsettomuus on esimerkiksi tietoinen ympäristöteko. Toiset eivät halua omia lapsia ja kutsuvat itseään vapaaehtoisesti lapsettomiksi. On myös suuri joukko heitä, joille lapsen saaminen ei ole esimerkiksi erilaisista terveydellisistä syistä johtuen mahdollista.

Yhtä totta on myös se, että monella ei ole lapsia siksi, koska elämässä on ollut paljon kaikkea muuta.

– Minulla on tullut elämässä tosi paljon surullisia ja iloisia yllätyksiä. Jos tulen joskus raskaaksi, niin sekin on varmaan sitten yllätys, että jahas! Nyt oli näköjään tämän aika, Hätinen kertoo.

Media kertoo ydinperheen ja superäidin tarinaa

Jemina Viitala uskoo, että hänelle oikea aika saada lapsia on silloin, kun ajatus kuukautisten poisjäämisestä ei enää ahdista.

Hänellä on kumppani, vakituinen työsuhde ja omistusasunto eli aikuisen elämän vakaat peruspalikat kasassa, mutta voimakas tunne äitiydestä puuttuu.

– Edellisen eron ja gynekologin hedelmällisyyssaarnan jälkeen kävin ison ajatustyön läpi, että onnellisuuteni ei voi olla kiinni siitä, onko minulla lapsia vai ei. Ajattelin silloin, etten voi perustaa elämääni siihen, että ahdistun vanhenevasta kehostani, Viitala sanoo.

Viitalalla on lista unelmia, joihin lapsiperhearki on vaikea sovittaa. Ainakin sellaisena, millaisena se on totuttu esittämään.

– Tottakai on pakko myöntää, että kyllä sitä miettii, että kuinka paljon elämänpiiri lapsen saamisen myötä pienenisi, hän sanoo.

Jemina, Laura ja Mertta ovat huomanneet, että vanhemmuudesta puhuttaessa omistautuminen, lapsentahtisuus ja oman itsensä sivuun jättäminen usein korostuvat. Uhrautuva äitimyytti elää edelleen vahvana.

Media kertoo heidän mielestään yhä perinteisen ydinperheen ja kaikkivoipaisen superäidin tarinaa. Muut ovat edelleen poikkeuksia.

– Esimerkit ovat todella merkittäviä. Törmäsin vuosia sitten bloggaajaan, jonka tapa olla äiti oli mahtava, Hätinen sanoo.

– Niin tämä tamperelainen Asikaine! Se on myös mun äiti-idoli. Hyvä esimerkki siitä, ettei tarvitse asua sellaisessa valkoisessa live, laugh, love -sisustustarrakodissa ja soseuttaa ruokia itse. Ei tarvitse elää sille lapselle, vaan elää niin, että lapsi tulee osaksi omaa elämää, Liimatainen lisää.

Naiset uskovat, että poliittisella päätöksenteolla ja median nykyistä monipuolisemmalla perhekuvastolla pystyttäisiin vaikuttamaan siihen, että vanhemmuus olisi nykyistä tasa-arvoisempaa ja houkuttelevampaa.

– Mutta viime kädessä se on aina yksilön oma päätös, josta ei voi ketään tuomita eikä myöskään ylistää, Liimatainen muistuttaa.

Lue myös:

Toimittajalta: Olen yli kolmekymppinen lapseton nainen – eli Virossa suorastaan kummajainen

Lastenhoito on raskasta työtä, haluan tehdä elämässä muita asioita - vapaaehtoisesti lapsettomilla on monta syytä valintaansa

Toimittajalta: Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa

Pelastuslaitos on sammuttanut Pirkanmaalla Kangasalla syttyneen tulipalon Tursolan päiväkodissa.

Rakennus saatiin pelastettua, vaikka toinen pääty kärsi pahoja palo- ja savuvahinkoja. Henkilövahingoilta säästyttiin.

Pelastuslaitos sai ilmoituksen palosta kello neljältä maanantaiaamuna. Voimakas palo oli rakennuksen kattorakenteissa. Palon syttymissyy ei ole vielä selvillä.

Kangasalan kaupungin verkkosivujen mukaan Tursolan päiväkoti aloitti toimintansa alkuvuonna 1998. Tuolloin valmistui peruskorjaus 1927 rakennetussa Tursolan koulurakennuksessa, ja pieni päiväkotiryhmä ja ryhmäperhepäiväkoti aloittivat toimintansa.

Päiväkotia on laajennettu ryhmä ryhmältä vuosien kuluessa. Elokuussa 2015 ryhmiä aloitti kahdeksan neljässä eri rakennuksessa.

Tanskalaisen eurovaaliehdokkaan vaalitapahtuma on johtanut harmillisiin seurauksiin, kertoo Tanskan radio DR.

Keskusta-oikeistolaisen Venstre-puolueen ehdokas Kristian Pihl Lorentzen järjesti eilen sunnuntaina mainostapahtuman, jossa hän kuljetti kannattajiaan vanhalla höyryjunalla.

Pihl Lorentzenin onnettomuudeksi höyryveturin piipusta lensi matkan aikana runsaasti kipinöitä, jotka sytyttivät matkan varrelle kaikkiaan kymmenen maastopaloa, joita palokunnat joutuivat sammuttamaan.

– Mikään palo ei ollut vakava, niitä voidaan kuvata pikkupaloiksi. Mutta jos niitä ei olisi havaittu ajoissa, olisivat ne voineet levitä laajemmalle, kertoo Keski- ja Länsi-Jyllannin poliisin valmiuspäällikkö Henrik Nielsen DR:lle.

Ainakin yksi paloista ehti polttaa 3 000 neliömetriä maastoa.

Pihl Lorentzen oli hankkinut junamatkalleen tarvittavat luvat. Kyseessä oli jo kolmas kerta, kun hän käytti historiallista junaa vaalikampanjassaan. Ehdokas pahoittelee aiheuttamaansa vahinkoa.

– Olen siitä harmissani. Olin hankkinut viranomaisten luvat junan kuljetrtamiseen. Junasta nousi kipinöitä, jotka sytyttivät paloja, mistä olen pahoillani.

Kampanjajuna kulki Jyllannin halki Struerista Bjerrinbrohon ja takaisin. Kyydissä oli ehdokkaan mukaan 300 ihmistä, joille tarjoiltiin kahvia ja olutta.

Mitä sä siis teet?

Joskus Sara Vannista hävettää vastata. Vieläkin, vaikkei siinä enää pitäisi olla mitään ihmeellistä.

Vanninen ei halua sanoa, että hän kirjoittaa sellaista blogia, koska se on vain pieni osa hänen työstään ja sitten joku sanoo, että joo mun siskollakin on sellainen blogi.

Mutta ei Vanninen halua olla vaikuttajakaan. Se sana on hänestä kamala. Influencer puolestaan on kokenut inflaation.

Sisällöntuottaja, Vanninen vastaa.

Eli mitä sä siis teet?

Sitä on hieman hankala selittää.

Vanninen on yhden naisen mainostoimisto, kuvatoimisto, valokuvaaja, malli, stailaaja, myyjä ja kouluttaja. Kun asiakas tarvitsee kaksi kiireisen ja 25-vuotiaan näköistä mallia, Vanninen etsii heidät ja sopivan miljöön, ottaa kuvat ja toimittaa ne. Hän myy reissukuviaan lentoyhtiöille ja etsii sitä oikeaa: brand matchia, joka tuottaisi lisäarvoa sekä hänelle että yhteistyökumppanille.

Kaiken perusta on Vannisen blogi, Sara Tickle. Siellä hän jakaa juoksuvinkkejä (Vaihtele rohkeasti vauhteja ja pituuksia!), kertoo suosikkityyleistään (ehdottomasti after yoga -look) ja kertoo noloja asioita itsestään (hän nyppii kulmakarvansa koiran punkkipihdeillä).

Joidenkin postausten alussa on *.

Se tarkoittaa, että julkaisun takana on Vannisen lisäksi joku hänen "yhteistyökumppaninsa". Blogimaailman ulkopuolella se tarkoittaa mainostajaa tai sponsoria. Oli nimitys mikä hyvänsä, lopputulos on sama.

Vannisesta on tullut rikas.

Maailman ensimmäiset muotiblogit perustettiin todennäköisesti vuonna 2002. Suomenkielisiä muotiblogeja alkoi ilmestyä internetiin todennäköisesti talvella 2007. Niin uskotaan ainakin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen (09/2007) jutussa, joka on todennäköisesti ensimmäisiä muotiblogeista Suomessa kirjoitettuja juttuja.

Muotiblogin määritelmä on hieman häilyvä, joten tarkkaa alkupistettä on vaikea paikantaa. Suomessa lajin pioneereiksi mainitaan usein Precious Girl -blogi ja Marianna Mäkelä, joka perusti Mariannan-bloginsa vuonna 2006.

Kuukausiliitteen haastattelemat bloggaajat eivät olleet Vannisen kaltaisia ammatti-influencereita, vaan teini-ikäisiä tyttöjä, jotka shoppailivat halpaketjuissa ja rahoittivat elämäntyylinsä lapsilisillään.

Sen jälkeen juttuja on suorastaan tulvinut.

Erityisen kiinnostuneita on oltu siitä, kuinka paljon ilmaista tavaraa bloggaajat saavat (muun muassa Image 2011, Nyt-liite 2011). Ja kun media havahtui siihen, että bloggaajat ovat alkaneet saada postauksistaan myös rahaa, alettiin raportoida heidän tuloistaan.

Vuonna 2013 Iltalehti listasi kovatuloisimpien kärjen.

Vanhanen Anna, Mungolife, 82 763 euroa vuodessa.

Andersson Xenia, Xenia's Day, 64 557.

Granroth Hertta, Lilou's Crush, 64 329.

Osa tuloista kertyi päivätöistä, osa blogista.

Muotiblogilla tienaa jo mukavasti, kerrottiin kolme vuotta myöhemmin.

Sitten tuli vuosi 2018 ja vuoden 2017 tulojen uutisointi.

Muotibloggaaja Sara, 28, takoi kadehdittavan jättitilin.

Vanninen Sara, Tickle Your Fancy, 112 753 euroa.

Helmikuussa Vanninen vastasi blogissaan lukijoiden suoriin kysymyksiin rahasta. Hän kertoi sijoittavansa joka kuukausi noin tuhat euroa rahastoihin ja tienanneensa vuonna 2018 noin 250 000 euroa.

Välillä pitää nipistää itseään, Vanninen kirjoitti postaukseen.

Työelämän tulevaisuutta tutkitaan ja spekuloidaan vimmatusti. 

Mutta me emme ole täällä nyt puhumassa rahasta, vaan työstä.

Sara Vanninen on yksi niistä tuhansista millenniaaleista, jotka ovat kasvaneet hyvin erilaiseen työelämään kuin vanhempansa. Koulutus ei ole enää tae työpaikasta. Suurin osa ihmisistä on edelleen ihan tavallisissa palkkatöissä, mutta portfoliomaisuus ja sirpaleisuus yleistyvät.

Samalla käsitys työstä laajenee. On pätkätyöläisiä, vuokratyövoimaa ja nollatuntisopimuksia. Jotkut ovat ryhtyneet itsensätyöllistäjiksi, toiset joutuneet pakkoyrittäjiksi. Työtä ei enää tehdä vain konttorilla kahdeksasta neljään, vaan älypuhelinta hipsuttelemalla siellä, missä nyt sattuu olemaan.

Mutta mitä seuraavaksi tapahtuu?

Työn tulevaisuutta tutkitaan ja spekuloidaan vimmatusti.

Ajatushautomo Demos Helsinki hahmottelee Työ 2040 -raportissaan vaihtoehtoja nykyisille työn muodoille. Yksi sen keskeisiä havaintoja on se, että Suomessa monet työelämän rakenteet ja työpaikat perustuvat massatuotantoon. Se puolestaan perustuu halpaan energiaan ja riittäviin raaka-aineisiin ja tarvitsee aina uusia työntekijöitä.

Nyt massatuotannon kultakausi alkaa olla ohi. On keksittävä uusia tapoja arvonmuodostukselle, raportissa todetaan.

Se tarkoittaa, että työ on määriteltävä uudelleen.

Muotibloggaajat loivat tyhjästä markkinoille uuden alan, kaupallistivat sen ja kehittivät systemaattisesti osaamistaan, kunnes pystyivät myymään asiantuntemustaan muillekin.

Fysiikassa työn määritelmä on yksiselitteinen: voima kertaa matka. Arkielämässä asiat ovat epämääräisempiä. Viime vuodet blogien kommenttikentissä ja lehtien palstoilla on käyty kiivasta keskustelua siitä, onko bloggaaminen oikeaa työtä.

On, koska siitä saa rahaa, vastaavat bloggaajat.

Ihmettelyssä vaikuttaakin olevan kyse jonkinlaisesta moraalisesta huolesta. Tienaavatko tyhjäpäiset tytöt elantonsa liian helpolla? Jos työ on saanut alkunsa harrastuksesta, voiko se olla oikeaa työtä?

Yleisesti ottaen ei ole tavoiteltava tilanne, että työn tekeminen olisi aina ikävää puurtamista. Eikä kukaan kysy Teemu Selänteeltä, onko lätkän pelaaminen oikeaa työtä.

Joidenkin mielestä blogeja vähätellään siksi, että ne ovat tyttöjen juttu. Sama havainto tehtiin Kuukausiliitteen jutussa. Tyttöjen turhaa shoppailua paheksutaan, poikien "teknologiahankinnoissa" pyritään näkemään jotain rationaalista.

Eivät Vannisenkaan postaukset kesän ihanista pellavista (äänestä suosikkiasi ja voita) välttämättä syvällisyydellään loista, mutta muotibloggaajat ovat itse keksineet sen, mihin nykyinen työelämä pyrkii usein ihmisiä ohjaamaan.

He loivat tyhjästä markkinoille uuden alan, kaupallistivat sen ja kehittivät systemaattisesti osaamistaan, kunnes pystyivät myymään asiantuntemustaan muillekin.

Miten se oikein tapahtui?

Kevät 2009 oli tavallista lämpimämpi. Norjalainen Alexander Rybak voitti Euroviisut. Fairytale soi "kaikkialla".

Sara Vanninen vietti välivuotta Kotkassa ja työskenteli sihteerinä it-alan yrityksessä. Ei laskutus hänen juttunsa ollut sen paremmin kuin kirjanpitokaan, mutta jotain hyvää siinä vuodessa oli.

Vannisella oli paljon aikaa.

– Ehkä kaks kertaa päivässä soi puhelin.

Vannisella on paha tapa liioitella, hän kertoo blogissaan.

Vanninen ja "semmonen Janni" eli hänen ystävänsä Janni Ehari olivat jo pitkään seuranneet blogeja ja miettineet, että olisi kiva perustaa oma, mieluiten "vähän rempseä" ja hauska. Blogin nimeksi tuli Labels or Love ja he päivittivät sitä ahkerasti, usein monta kertaa päivässä. Postauksiin saattoi tulla sata kommenttia. Välillä Vanninen kuvasi asujaan työpaikan vessassa.

– Siellä oli kaiken maailman sekoilua.

Inspiraatiota haettiin muilta bloggaajilta. Oli No Fashion Victims -Emmi, Focus on Fashion -Salla, Mimmi ja Peppi, Iina Moukola ja Annika Ollila, Vanninen luettelee kuin vanhoja koulukavereita.

Blogeja tuli koko ajan lisää, mutta ala oli vasta alussa. Jos yritys lähetti huulirasvan, sitä saatettiin hehkuttaa monta postausta. Yhteisiä pelisääntöjä mainonnalle – tai oikein millekään muullekaan – ei ollut.

Ensimmäiselle blogiristeilylle Vanninen otti kaksi  matkalaukullista vaatteita, koska ei tiennyt, mitä laittaisi päälle.

Tuhannet rakastuivat blogeihin. Siihen, että tavalliset ihmiset kertoivat tavallisista asioista. Bloggaajat tuntuivat luotettavammilta kuin naistenlehdet. Jos Nelliina sanoi, että tämä ripsiväri on hyvä, niin se varmasti oli.

Pian bloggaajien vaikutusvaltaan havahduttiin. Heitä alettiin kohdella kuin oikeita julkkiksia. Heille järjestettiin gaaloja ja awardseja. Bloggaajia lennätettiin muotiviikoille ja vietiin risteilylle verkostoitumaan. Silloin Sara ja Janni lähtivät oikein isolle kirkolle.

– Ei ollu kyllä Kotkan likat tottuneet sellaseen!

Ensimmäiselle blogiristeilylle Vanninen otti kaksi matkalaukullista vaatteita, koska ei tiennyt, mitä laittaisi päälle.

Matkalla terminaaliin laukku jumittui ratikkakiskoille. Vaatteet levisivät pitkin katua.

Labels or Loven kultakausi kesti lopulta vain muutaman kuukauden. Syksyllä 2009 he perustivat omat blogit.

Vannisen harrastus muuttui työksi seuraavan vuoden alussa, kun hänet pyydettiin bloggaajaksi jo edesmenneen Suosikki-lehden sivuille. Hän alkoi saada bloggaamisesta palkkaa, ehkä 600 euroa kuussa, hän muistelee.

Vanninen pystyi elättämään itsensä blogilla ja opintotuella.

Hän asui Lappeenrannassa ja opiskeli fysioterapiaa. Ei sekään lopulta ollut hänen juttunsa, mutta blogin suunta alkoi hahmottua. Suosio kasvoi, ja Vanninen asetti uusia tavoitteita. Hän halusi lisää lukijoita, enemmän sivulatauksia, parempia yhteistöitä.

Vuonna 2014 hän perusti toiminimen.

– Tuli semmonen olo, että nyt mä olen yrittäjä. Nyt tästä tuli oikea työ.

Jos sä oot kuvassa jonkun juustopurkin kanssa, niin en mä usko, että se kiinnostaa ketään. Sara Vanninen

Vannisen työ on myydä huomiota. Huomiotaloudessa valuuttaa ovat seuraajat.

Jokaisella vaikuttajalla on oma mediakortti, josta mainostajat näkevät heidän tavoittavuutensa. Mitä enemmän ihmisiä Vanninen tavoittaa, sitä arvokkaampi hän on.

Tärkeää on sekin, miten Vannisen julkaisut "sitouttavat" yleisöä Instagramissa. Katsotaanko sponsoroituja sisältöjä, tehdäänkö kauppoja? Lopetettaako joku seuraamisen niiden takia?

Mitä tahansa voi mitata.

Jotta Vannisen julkaisut kiinnostaisivat yleisöä, niiden on oltava aitoja. Eivät Sara Tickle -blogin lukijat halua pelkkää brändihehkutusta. He haluavat tietää, mitä Vanninen tekee, kun kukaan ei huomaa (pureksii kynsiään ja tekee niistä pöydälle kekoja), ja mitkä asiat tekevät hänet kiitolliseksi (pelastusliiveihin puetut koirat).

Siksi asukuvissa Vanninen "kävelee" luontevasti Kallion kaduilla ja "heilauttaa" hiuksiaan rennosti. Mitä luontevammaksi tilanne saadaan lavastettua, sitä paremmin mainos toimii. Mainostaja haluaa kokemuksia ja tarinallisuutta, Vanninen sanoo.

– Jos sä oot kuvassa jonkun juustopurkin kanssa, niin en mä usko, että se kiinnostaa ketään.

Mutta ihana uunifetapastaresepti, se on ihan toinen juttu.

Vanninen miettii tarkkaan, miten hän tuotteista kirjoittaa. Ei hänen brändiinsä sovi sellainen, että pistetään blogiin kuva joogatopista ja sanotaan, että tää on magee joogatoppi, ostakaa tää.

Sen sijaan hän voi tehdä ja tekikin postauksen siitä, miksi hän harrastaa joogaa. Kuvissa hän pukeutui mageeseen joogatoppiin. Ne otti Janni Ehari.

Joskus tulee huteja.

Kerran Vannista pyydettiin mainostamaan rahapelisovellusta. Siitä ei tullut oikein mitään, paitsi paljon negatiivista palautetta. Tässä on tää peli ja voit voittaa ja siirtyä leveliltä toiselle, Vanninen kuvailee postausta.

– Siitä paistoi kilometrin päähän, etten mä oikeasti tykännyt siitä. En mä ala kehumaan mitään, mistä en oikeasti tykkää.

Se oli tosi huono brand match.

Tulevaisuudessa yhä useampi joutuu keksimään itselleen uuden ammatin.

Vanninen ei halua tehdä tarkkoja urasuunnitelmia. Ei se kyllä oikein olisi mahdollistakaan. Kukaan ei vielä tiedä, mihin ala on menossa. Siksi Vannisen mielestä on tärkeää yrittää pysyä kärryillä koko ajan. On oltava valmis muutokseen.

– Ei voi olla sillee, että en lähde tohon enkä tee tota.

Siihen ei ole varaa muillakaan. Tulevaisuudessa yhä useampi joutuu keksimään itselleen uuden ammatin.

ETLA:n mukaan automatisaatio uhkaa kolmannesta Suomen työpaikoista. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA puolestaan arvioi, että seuraavan 20 vuoden aikana automatisoinnilla voidaan Suomessa korvata 7 prosenttia työpaikoista.

"Kassamyyjiä tarvitaan kuusi kertaa enemmän kuin automaattikassojen hoitajia", Demoksen raportissa todetaan.

Työ ei tästä maailmasta katoa, mutta monet työpaikat kyllä katoavat. Monien skenaarioiden mukaan työmarkkinat jakautuvat tulevaisuudessa jyrkästi pienen eliitin hyväpalkkaisiin töihin ja matalapalkkaisiin palvelutehtäviin.

Taloustieteilijä John Maynard Keynes ennusti 1930-luvulla, että tuottavuus lisääntyy niin paljon, että lopulta toimeen voisi tulla 15 tunnin työviikolla. Keynes ei varmastikaan kuvitellut, että tulevaisuudessa "työtä" voisi olla kertoa internetissä viikon aamupaloistaan, eikä ennustus muutenkaan ole vielä täysin käynyt toteen.

Mutta Keynes oli vähintäänkin jäljillä.

Konsulttiyritys McKinsey on arvioinut, että tuottavuuden pitäisi tulevaisuudessa kasvaa 80 prosenttia entistä nopeammin. Taustalla vaikuttaa se, että puolet 50 vuoden talouskasvusta on syntynyt teknologian kehityksestä ja puolet lisääntyneestä työvoimasta. Nyt ollaan McKinseyn mukaan kuitenkin tilanteessa, jossa työvoiman kasvu taittuu seuraavina vuosikymmeninä.

Nykyisten työntekijöiden pitää siis olla paitsi entistä tuottavampia, myös jaksaa jatkaa työntekoa entistä vanhemmiksi.

Miten he oikein jaksavat? Miten he keräävät eläkkeitä? Ja minne kaikki kassamyyjät menevät?

Demoksen mukaan osa toimeentulosta voi tulevaisuudessa syntyä omistuksista. Esimerkkejä siitä on jo.

Jos omistaa polkupyörän, voi ryhtyä ruokalähetiksi. Autoilijasta voi tulla Uber-kuski, kotia voi vuokrata Airbnb:ssä.

Ja jos on Instagram-tunnukset, voi yrittää ryhtyä influenceriksi.

Vanninen ei enää suostu lentämään yhden yön tai päivän reissuille.

Bloggaajat eivät enää pitkään aikaan ole olleet tavallisen arjen ja suttuisten peilikuvien dokumentoijia. Ei Sara Vannisen Instagram-profiilin ole edes tarkoitus kuvata hänen elämäänsä mahdollisimman tarkasti. Sen on tarkoitus toimia portfoliona mainostajille. Yleisö kuitenkin odottaa usein autenttisuutta ja arkisuutta, niihinhän blogeissa rakastuttiin. Siitä kertoo esimerkiksi kolumnistien toistuva järkytys siitä, ettei somessa kuvata oikeaa elämää.

Viime vuoden aikana Vanninen on iskenyt kiinni uuteen trendiin.

Ekologisuuteen.

Hän on ilmaissut tukensa ilmastonmuutosta torjuville Korvaamaton- ja Ilmastoveivi2019-kampanjoille, kertonut omista ekoteoistaan ja kannustanut ihmisiä äänestämään.

Vanninen ei enää suostu lentämään yhden yön tai päivän reissuille. Se on alkanut tuntua hänestä jotenkin karmivalta ajatukselta.

Viimeisen puolen vuoden aikana hän on tiputtanut yhteistyökumppaneidensa joukosta pois monia nettivaatekauppoja. Kovin fast fashion on jäänyt pois. Hän ei usko – eikä toivo – että kukaan enää tilaisi vaatteita niin "järjettömiä määriä".

– Aika paljon on vuosien saatossa ollut sitä, että tulee vaikka 20 kappaletta nettivaatekaupan kamoja himaan ja pitää kuvata ne kaikki, Vanninen sanoo ja hiljentyy hetkeksi.

– Hyi apua.

- - -

Kirjoituksessa on käytetty seuraavia lähteitä:

Elina Noppari & Mikko Hautakangas: Kovaa työtä olla minä - Muotibloggaajat mediamarkkinoilla (Tampereen yliopistopaino Oy - Jyvenes Print 2012)

Mikko Piispa: Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta (Teos 2018)

Demos Helsinki: Työ 2040

Helsingin Sanomien Kuukausiliite 09/2007, Image 2/2011, Image 4/2019

Helsingin Kaapelitehtaalle nouseva Tanssin talo on saanut vihdoin talon ohjelmistosta vastaavan tiimin. Se on poikkeuksellisen kansainvälinen, sillä joukkueeseen on valittu Mikael Aaltonen Suomesta sekä Faith Tan Singaporesta ja Pia Krämer Saksasta.

Taloon alettiin etsiä ohjelmapäällikköä jo viime kesänä, mutta haku ei tuottanut tulosta ja se laajennettiin talvella tiimihauksi.

On todennäköistä, että Tanssin talolla oli kiikarissa ulkomaalainen ohjelmapäällikkö, mutta tämä ei lopulta suostunut tulemaan Suomeen.

Mistä löytää yleisöt?

Aaltonen on tuttu kotimaisen tanssin kentällä sekä Liikkeellä marraskuussa -festivaalin taiteellisena johtajana että URB-kaupunkifestivaalista. Hän tuntee todennäköisesti lähes kaikki suomalaiset koreografit.

Singaporesta Suomeen muuttavalla Tanilla on kokemusta valtavan katsomon täyttämisestä, sillä hän on suunnitellut lähes 2000-paikkaisen teatterisalin ohjelmistoa Singaporen Esplanade-teatterissa.

Siitä ei voi olla kuin hyötyä Tanssin talolle, jonka 700-paikkainen pääsali tuntuu jo nyt ylimitoitetulta. Se on yhtä suuri kuin Kansallisteatterin päänäyttämön katsomo. Nyt Suomessa on ehkä kourallinen koreografeja, joiden teokset voisivat vetää Tanssin talon suuren salin täyteen.

Pia Krämer on puolestaan eurooppalaisten tanssin talojen kattojärjestön (EDN) puheenjohtaja, jonka verkostoista on varmasti apua eurooppalaisissa yhteistyöhankkeissa.

Tiimi aloittaa työnsä syksyllä.

Porukasta vain Aaltosella on vakituinen paikka, Tan tulee Suomeen vuodeksi samoin Krämer, tosin vain osa-aikaisesti.

Tanssin talon johtajan Matti Nummisen mukaan ohjelmatiimin kokoonpanoa tarkastellaan uudelleen, kun määräaikaisten asiantuntijoiden sopimukset ovat päättymässä.

Mitä talossa esitetään?

Aaltonen kuvailee puhelimessa itseään ja uusia kollegojaan kehitystiimiksi, jonka tehtävä on luoda Tanssin talolle toimintamalleja. Ohjelmistovalinnoissa hän korostaa laatua.

Aaltosta kiinnostaa uudessa pestissä hankkeen kansainvälisyys, sillä tanssitaiteen kansainväliset vierailut ovat olleet Suomeen vähissä. Ulkomaalaisia esiintyjiä ja ryhmiä voi nähdä täällä vain festivaaleilla.

Aaltosen mukaan ensimmäinen ohjelmatiimi suunnittelee ehkä talon kahta, kolmea ensimmäistä kautta.

– Tässä vaiheessa tuntuu hullulta alkaa luetella mitään nimiä, Aaltonen toteaa.

Hän toivoo, että Tanssin talon olemassaolo johtaa myös siihen, että tanssin kotimaiset tuotantoedellytykset kohenevat.

Singaporesta puhelimella tavoitettu Tan uskoo, että uuden ohjelmatiimin suunta muotoutuu todennäköisesti melko pian. Sitä ennen täytyy ratkaista muita kuin ohjelmiston suunnitteluun liittyviä kysymyksiä, kuten se, millainen kotimaisen tanssin potentiaali on Suomessa.

Suuri katsomo ei pelota Tania.

– Se ottaa aikaa ennen kuin tällaiselle salille pystyy rakentamaan yleisöpohjan. Siihen menee vuosia, Tan sanoo.

Hän uskoo, että ohjelmatiimi pystyy vetämään valinnoillaan suurta yleisöä Tanssin taloon, mutta se tekee myös ohjelmistoa, jolle täytyy rakentaa yleisö.

– Näiden asioiden tasapainottaminen on tärkeä asia. Uskon, että yleisö alkaa luottaa ohjelmistoomme ja ottaa sitä kautta talon omakseen, Tan toteaa.

Tanssin talo on yhä vielä vain suunnitelma paperilla, sillä talon kaavasta jätettiin valitus. On mahdollista, että rakennuslupa saadaan vielä tänä vuonna ja rakentaminen käynnistyy, sillä hankkeen rahoitus on siltä osin kunnossa.

Mikkeliläinen Ossi Termonen rapsuttelee sylissään olevaa parivuotiasta bichon frisé Kodaa. Termonen toteaa, että ilman koiraa heidän elämänsä olisi tyhjää. Puoliso Saana Toikka nyökyttelee vieressä.

– En edes poistuisi asunnosta, jos meillä ei olisi Kodaa, Toikka toteaa vakavana.

Toikka jäi pari vuotta sitten sairauslomalle vaikean masennuksen vuoksi. Termonen puolestaan on tehnyt pätkätöitä ja odottaa parhaillaan työharjoittelun alkamista. Päivät täyttyvät hyvin pitkälti koiran hoitamisesta.

– Koda on saanut meidät lähtemään ulospäin monesta eri syystäkin. On tämä ryhmä missä ollaan mukana ja jokapäiväiset ulkoilutukset. Meiltä on molemmilta hitusen painoa lähtenyt koirankin avulla, Termonen listaa koiran tuomia hyviä asioita.

Ryhmällä Termonen viittaa tänä keväänä Mikkelissä alkaneeseen ryhmään, jossa aikuissosiaalityön asiakkaat kouluttavat koiriaan kerran viikossa ammattikouluttajan avulla. Toiminnassa uutta ja merkittävää on se, että asiakkaat työskentelevät oman koiransa eivätkä ulkopuolisen terapiakoiran kanssa.

Tarkoituksena on parantaa omistajan suhdetta koiraansa, ja sitä kautta lisätä omistajan onnellisuutta.

– Suhdetta koiraansa voi parantaa tekemällä asioita koiran kanssa yhdessä. Tällä kurssilla esimerkiksi opetellaan esine-etsintää ja asioista luopumista, koirapalvelu Tatsin yrittäjä Sanna Kankainen kertoo.

Pelkkä koira ei onnea tuo vaan avainsana on hyvä suhde

Suomen Kennelliiton vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan koiralla on laaja-alainen myönteinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Hyvinvointivaikutusten taustalla on hyvä suhde omistajan ja koiran välillä, kertoo tutkimusta johtanut lääketieteen tohtori Heimo Langinvainio.

– Se, että koira tallustelee jaloissa, ei vielä merkitse yhtään mitään. Vasta kun omistaja saa luotua koiraansa hyvän vuorovaikutussuhteen, silloin omistajan onnellisuus lisääntyy, Langinvainio sanoo.

Langinvainio puhuu onnellisuuden lisäksi kokonaisvaltaisesta hyvinvointimallista, jossa on kuusi perusominaisuutta. Parhaimmillaan koira tuo omistajalleen mielekkyyttä ja elämäntarkoitusta, oppimisen riemua ja onnistumisia, rikastuttaa tunne-elämää sekä kasvattaa fyysistä kuntoa.

– Koiraa on ulkoilutettava joka päivä, ja tämä näkyi tutkimuksessa. Koiranomistajat liikkuvat enemmän kuin ne, joilla ei ole koiraa.

Koira myös parantaa omistajansa sosiaalista elämää. Lähes kolmannes Kennelliiton tutkimukseen vastanneista naisista ja viidennes miehistä arvioi sosiaalisten suhteidensa vahvistuneen erittäin paljon koiran ansiosta.

– Koira madaltaa kynnystä tulla juttelemaan. Esimerkiksi ujoille ja eristyville ihmisille koira voi avata uusia sosiaalisia kokemuksia, Langinvainio sanoo.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että koira lisää ylipäätään omistajansa yleistä aktiivisuutta. Koiria voidaan kouluttaa eritystehtäviin ja niiden kanssa voidaan harrastaa useita eri asioita, kuten agilitya, metsästystä ja hajutyöskentelyä. Nämä harrastukset voivat viedä ison osan ihmisen elämästä ja tuoda aivan uusia ulottuvuuksia arkeen.

– Parhaimmillaan koira on erittäin elämää rikastava olento, Langinvainio summaa.

Hän näkee Mikkelissä nyt kokeiltavan aikuissosiaalityön muodon, jossa omistaja ja koira parantavat suhdettaan vertaistukiryhmässä, loistavana ideana. Langinvainion mukaan tällaisessa ryhmässä toteutuu moni positiivinen asia.

– Omistajat tapaavat toisiaan positiivisissa merkeissä koirien kouluttamisen yhteydessä. Siellä koetaan onnistumisia yhdessä ja se voi kohottaa itsetuntoa.

Koira ei arvostele ja antaa välittömän palautteen

Saana Toikka ja Ossi Termonen pitivät suhdettaan Kodaan hyvänä jo ennen vertaistukiryhmään tuloa.

– Vaikka aina sanotaan, ettei saa lasta ja koiraa verrata, niin kyllä Koda on meidän lapsi. Se nukkuu vieressä ja osallistuu kaikkiin meidän askareisiin, Toikka kuvailee.

Kun sosiaaliohjaaja kertoi ryhmästä, ei pariskunta epäröinyt osallistua. Osallistumisella on ollut vaikutusta omistajien aktiivisuuteen. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa ja nyt tulee ainakin silloin lähdettyä ihmisten ilmoille, Termonen kertoo. Ja se juuri on yksi aikuissosiaalityön tavoitteista.

– Jos on vähän haasteellista luoda sosiaalisia suhteita, niin tällaisessa toiminnassa, missä tavallaan voi lähestyä toista ihmistä koiran kautta, se on aina paljon helpompaa, kertoo Satu Marja Tanttu aikuissosiaalityön kehittämishankkeesta.

Itäsuomalaisessa hankkeessa (Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelut) halutaan kehittää uusia keinoja ehkäistä aikuissosiaalityön asiakkaiden syrjäytymistä ja parantaa heidän hyvinvointiaan. Koiraryhmä on osa hanketta, ja idea sen perustamiseen lähti koiria omistavilta sosiaalityöntekijöiltä.

Koska asiakkaat työskentelevät nimenomaan oman koiransa eivätkä ulkopuolisen terapiakoiran kanssa, jää positiivinen vaikutus osaksi arkea myös kotona.

– Koira on niin iso osa elämää, että jos arki ei sen kanssa toimi, vaikuttaa se omistajan hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin, eläintenkouluttaja Sanna Kankainen kertoo.

Jos arki ei koiran kanssa toimi, vaikuttaa se omistajan hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin Sanna Kankainen, eläintenkouluttaja

Koirien käyttö hoivatyössä on lisääntynyt viime vuosina. Esimerkiksi vanhusten palvelutaloissa kaverikoirien vierailut ovat arkea. Myös sosiaalipuolella etsitään nyt tapoja hyödyntää eläinten terapeuttista vaikutusta.

Aikuissosiaalityön asiakkaat ovat usein haastavassa elämäntilanteessa esimerkiksi työttömyyden tai sairauksien vuoksi. Satu Marja Tanttu näkee koirassa paljon potentiaalia sosiaalityöhön.

– Koira ei luokittele, ei arvostele ja se antaa välittömän palautteen omistajan toiminnasta.

Koirilla ja etenkin niiden kanssa rakennetuilla vuorovaikutussuhteilla on tutkimusten mukaan positiivista vaikutusta ihmisen mielialaan. Eläimen hyödyntäminen terapiassa vähentää esimerkiksi merkittävästi depression oireita.

Siihen, voiko koira jopa korvata mielialalääkkeitä, ei lääketieteen tohtori Heimo Langinvainio ota kantaa, mutta hyvänä tukena mielen ongelmissa koira varmasti on.

– On hyvä kokemus saada olla hyvä jollekin, vaikka koiralle. Kun ihminen löytää itsestään tällaisen positiivisen, huolehtivan puolen, se tukee kuntoutumista.

Saana Toikan masennus on alkanut pikkuhiljaa helpottaa, ja Kodalla on ollut siihen iso merkitys. Säännölliset lenkit ulkona ja ylipäätään arjen rutiinit ovat olleet hyväksi niin koiralle kuin omistajalle. Töihin paluu siintää jo haaveissa.

– Koda on tuonut merkitystä elämään ja viime aikoina on alkanut tuntua sille, että voisin hiljalleen palata työelämään sairauslomalta, Saana Toikka sanoo.

Hankit sitten lentolippuja tai pakettimatkaa, verkkopalvelu tarjoaa reissun maksuvaiheessa erilaisia vakuutuspalveluja. Peruutusturvaa, sairaalakulujen kattamista, matkatavaravakuutusta.

Mutta auttavatko nuo vakuutukset kunnolla, jos ripuli keskeyttää reilaamisen tai maanvyöry tukkii lomakohteen tiet?

Kysyimme vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:stä, mihin vakuutusta ottavan kannattaa kiinnittää huomiota harkitessaan ei-perinteistä matkavakuutusta.

1. Selvitä, korvataanko tapaturman tai sairauden hoitokulut ilman euromääräistä ylärajaa

Tarkista siis, kuinka lähellä tätä perinteisen matkavakuutuksen ominaisuutta erikoisvakuutus on.

2. Tutki, mitä tarjottu vakuutus ylipäätään sisältää

Tutustu kunnolla. Älä laita rastia ruutuun liian kevyesti. Näin vältät väärät käsitykset siitä, millaista turvaa olet ottamassa matkan vahinkojen varalta. Tuoteselosteet ovat yleensä hyvin saatavilla. Voit esimerkiksi vertailla, millaista lisäturvaa vakuutus toisi ehkä jo olemassa olevan perinteisen matkavakuutuksesi päälle.

3. Tarkista, minkälaiset hätäpalvelut matkavakuutus tarjoaa

Puntaroi, haluatko hätätilanteita varten neuvontapuhelimen, joka vastaa kaikkina aikoina. Onko hätäpalvelu tarjolla suomeksi? Pidä huolta, että tiedät, mihin voit ottaa hädässä yhteyttä.

4. Varmista, missä päin maailmaa matkavakuutus on voimassa

Selvitä myös, onko vakuutus lainkaan voimassa kotimaan matkoilla. Toisinaan vakuutusehdot edellyttävät Suomessakin jopa 150 kilometrin etäisyyttä kodista.

5. Ota selvää, miten matka pitää maksaa, jotta saat turvaa

Varmista, vaatiiko luottokorttiin kuuluva matkavakuutus toimiakseen sen, että matkasta on maksettu 50, 75 tai jopa 100 prosenttia juuri kyseisellä kortilla.

6. Käy läpi, keitä matkaseurueen jäseniä vakuutus koskee

Tutki, koskeeko se lapsiasi, ja mihin ikään saakka, jos ostat kertaluonteisen matkavakuutuksen. Jossain ehdoissa lapsetkin tarvitsevat oman vakuutuksensa; jossain taas vanhemman tai isovanhemman ottama matkavakuutus pätee myös lapsille esimerkiksi 12:een tai jopa 25 ikävuoteen asti.

Luottokortteihin kuuluvista matkavakuutuksista osa kattaa myös vakuutuksenottajan puolison, mutta perinteisesti jokainen aikuinen pitää vakuuttaa erikseen.

7. Varmista, auttaako vakuutus urheilijaa tai extreme-lajin harrastajaa

Pohdi, kuuluuko suunnitelmiisi esimerkiksi laitesukellusta tai kiipeilyä. Moni perinteinen matkavakuutus on rajannut tuontyyppisen lomaohjelman korvattavien vahinkojen ulkopuolelle. Sen sijaan erilliset matkavakuutukset saattavat suhtautua extreme-lajeihin suopeammin.

Jatkuva matkavakuutus on puolella suomalaisista

Lyhytkestoisten vakuutustuotteiden käyttö matkoilla on yleisempää kuin moni saattaisi luulla.

Matkakohtaista vakuutusta käyttää 24 prosenttia suomalaisista ja luottokortin yhteydessä olevaa matkavakuutusta 22 prosenttia. Tiedot selviävät Finanssiala ry:n tekemästä kyselystä, jossa ei tosin eritellä, onko erikoisvakuutus hankittu juuri matkaa myyvältä sivustolta.

Ympäri vuoden voimassa oleva, eli se "perinteinen", matkavakuutus on joka toisella suomalaisella. Eivätkä eri vakuutustyypit tietenkään sulje toisiaan pois: henkilöllä voi olla yhtä aikaa useitakin matkavakuutuksia.

Esimerkiksi matkatoimisto Travellink kertoo Ylelle vakuutusten ja joustolippujen kaltaisten lisäpalvelujen kysynnän kasvaneen heillä kuusinkertaiseksi neljässä vuodessa.

Lentoyhtiöt puolestaan kuvailevat ainakin peruutusturvaa "suosituksi" monenlaisten matkustajien, esimerkiksi työmatkalaisten, keskuudessa. Matkatoimisto TUI kertoo joka kymmenennen asiakkaansa maksavan peruutus- ja muutosturvasta, ja erityisesti hyvissä ajoin varattavien matkojen kohdalla.

Hanna Salo Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:stä tutustui Ylen pyynnöstä matkasivustojen tarjoamiin ja luottokortteihin kuuluviin matkavakuutuksiin.

Vakuutusasiantuntijan mukaan ominaisuuksien kirjo erikoistuotteissa on selvästi suurempi kuin perinteisissä.

– Vakuutusehdot voivat asiakkaan näkökulmasta vaihdella hyvinkin suppeasta suojasta perinteistä matkavakuutusta parempaan turvaan.

Ulkoministeriö: Vakuutus kuntoon jo Viroon tai Ruotsiin lähtiessä

Mikäli sairastut tai loukkaannut niin pahasti, että tarvitset lomakohteesta kuljetuksen Suomeen, hakeeko Suomen valtio omansa kotiin? Viidennes suomalaisista ei tiedä tähän vastausta. Ja oikea vastaus on, että ei hae.

– Olemme nähneet liian monta tapausta, jossa tavallinen kansalainen olisi kyllä selvinnyt pienellä rahalla matkavakuutuksen suojin eikä olisi joutunut maksamaan isoja kuluja asioiden mentyä vikaan ulkomailla, sanoo ulkoministeriön ajankohtaisviestinnän yksikön päällikkö Vesa Häkkinen.

Häkkinen myöntää, ettei kenenkään ole pakko ostaa matkavakuutusta, ja hän kertoo monen laskevan pelkästään eurooppalaisen sairaanhoitokortin varaan.

Ulkoministeriö kuitenkin suosittelee suomalaisille matkavakuutusta, vaikka reissu ei suuntautuisi Tukholmaa tai Tallinnaa kauemmas.

Juttua varten on lisäksi kerätty tietoja Supersaverin ja Seat24:n emoyhtiöltä Etravelilta, lentoyhtiöiltä Norwegian ja Finnair sekä Aurinkomatkoilta, ja lähteenä on käytetty Vakuutustutkimus 2018 -koostetta [pdf].

Kerro omat kokemuksesi

Millaisia kokemuksia Sinulla on matkasivustojen tai luottokorttien tarjoamista vakuutuksista? Raavitko sinäkin päätäsi, kun matkan maksuvaiheessa ruudulle kertyy valittavaksi liuta lisäpalveluja?

Kerro, kuinka hyvin olet saanut reissussa turvaa tosi paikan tullen? Millaisia yllätyksiä, hyviä tai huonoja, olet kohdannut näiden matkavakuutusten kattavuudessa?

Kirjoita kokemuksesi osoitteeseen santtu.natri@yle.fi tai alla olevaan keskusteluun. Suunnittelemme esimerkeistä jatkojuttua.

Lue lisää:

Milloin sinä pääset suunnittelemaan kesälomaasi? Yle vertaili: Ammattien välillä kuukausien erot

Käytätkö Tripadvisoria tai Bookingia lomakohteen valintaan? Tarvitset näitä lukuohjeita välttääksesi asiakasarvioiden hämäykset

Suomalaiset palaavat nyt suurin joukoin väkivallasta kärsineisiin Egyptiin ja Turkkiin – ulkoministeriö kertoo parhaat vinkit lomailijoille

Raskaudenkeskeytyksiä koskevia rajoituksia pitäisi osittain purkaa, esittää kolme asiantuntijaa. Heidän mukaansa lakia pitäisi muuttaa niin, että se vastaisi nykyistä arvomaailmaa ja hoitokäytäntöjä.

Kannanotossa muistutetaan, että nykyinen laki vuodelta 1970 säädettiin ajatellen sairaalassa tehtävää kirurgista keskeytystä. Sen jälkeen keskeytysten hoito on muuttunut suuresti, ja lähes kaikki keskeytykset tehdään lääkkeellisesti raskauden varhaisvaiheessa.

Lausunnon ovat allekirjoittaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja ja jäsen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori.

Nykyisin keskeytyksille vaaditaan esimerkiksi perustelu, ja abortteja voi tehdä vain sairaaloissa. Nämä vaatimukset ovat kannanoton mukaan vanhentuneita.

Allekirjoittaneet kysyvät myös, onko kahdelta lääkäriltä vaadittava suostumus gynekologisine tutkimuksineen mielekästä.

– Lakimuutoksella saataisiin sujuvoitettua varhaisraskauden keskeytyksen hoitokäytäntöjä niin, että potilaiden ei tarvitse asioida monella luukulla. Monessa muussakin maassa käytäntöjä on muutettu, perustelee Helsingin yliopiston professori ja Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja Oskari Heikinheimo.

"Vähentäisi kuormitusta"

Laki vaatii keskeytykselle yhä perusteen. Yli 92 prosentissa se on sosiaalinen. Kannanotossa kysytään, eikö jo naisen pyyntö kerro samaa: hän ei koe raskautta elämäntilanteessaan mahdolliseksi.

Se, että abortteja saa tehdä ainoastaan sairaaloissa, voi kannanoton mukaan olla monelle karhunpalvelus. Kun palvelut hajautetaan perus- ja erikoissairaanhoitoon, jälkitarkastus ja ehkäisyn hankkiminen hankaloituvat. Ehdotuksen mukaan keskeytyksiä voisi tehdä myös perhesuunnitteluun erikoistuneissa terveydenhuollon yksiköissä.

– Yhdeksän raskausviikon jälkeen ja erityistapauksissa keskeytykset hoidettaisiin jatkossakin sairaaloissa, linjaa Käypä hoito -työryhmän jäsen, dosentti ja ehkäisyneuvonnan vastuulääkäri Satu Suhonen Helsingin kaupungista.

Hän huomauttaa, että lakia tulkitaan vapaasti jo nyt.

– Oli laki millainen tahansa, niin aina hakijan kanssa keskustellaan ja luodataan tuen tarpeet. Keskeytys hakijan omalla päätöksellä vähentäisi kuormitusta molemmilla osapuolilla, eikä hakijan tarvitse kertoa samoja asioita monta kertaa.

Lääkärilehdessä 5. huhtikuuta julkaistun kannanoton on allekirjoittanut myös THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler.

Lohjalaisperheen yleiskone, oranssi Valiant on ollut käytössä yli 40 vuotta. Se kestää ja kestää, koska se tehtiin kestämään. Kerroimme Södersvedin perheen kodinkoneen tarinan tässä jutussamme:

• 40-vuotias yleiskone toimii yhä: "Jos hajoaa, ei kannata takuuseen pistää" – EU aikoo säätää lain, että kaikki koneet pitää voida korjata

Keräsimme jutun yhteydessä tarinoitanne kestäviksi osoittautuneista kodinkoneista. Selvisi, että toimiva Valiant-yleiskone löytyy useammankin lukijan kotoa:

– Sama tuttu kone meilläkin, toimii mukisematta, kirjoittaa nimimerkki Oranssi Valiat.

Asiantuntijakin allekirjoittaa vanhojen kodinkoneiden kestämistä koskevat väitteet. Esimerkkinä hän vertaa 15 vuotta vanhaa ja aivan uutta astianpesukonetta. Valinta kallistuu heti vanhan koneen puolelle.

– Kyllä ne kestivät enemmän. Ne käyttivät enemmän vettä, ne pesivät paremmin, eivätkä ohjelmat kestäneet niin kauaa. Sitä myötä tulee kestoa koneelle, kun siellä ei kerry likaa niin paljoa. Ne olivat kokonaisuudessa parempia, Huoltoliike Berghäll Oy:n toimitusjohtaja Matti Vähämäki sanoo.

Nimimerkki TomppaHKI sanoo kaikkien parhaiden kodinkoneiden olevan kymmenien vuosien ikäisiä. Oman Hooverinsa toimimista hän kuvaa "enkelimäiseksi".

Vanhimmat koneet ovat jopa "vanhoja ystäviä"

Pisimpään pienistä kodinkoneista näyttävät kestävän vatkaimet, pölynimurit, vohveliraudat, mikroaaltouunit ja kahvimyllyt. Esimerkiksi nimimerkki TiinR käyttää edelleen äitinsä ja isänsä 52 vuotta sitten häälahjaksi saamaa Kenwood Chevette -vatkainta.

Samanlaisia kokemuksia hyvästä vatkaimesta on nimimerkillä Hannele.

– Mummolan tasan 30 vuotta vanha vatkain toimii edelleen moitteetta, nytkin pelasti pottumuusin teon. Ei tarvi käsin tehdä.

Vanhan ystävän paljon käytetty vatkain taas on häälahja vuodelta 1974.

Nimimerkki Heini käyttää edelleen lapsuudenkodistaan saamaansa vohvelirautaa. Yli 30 vuotta käytössä ollut laite on hänen mukaansa hyvää Länsi-Saksan laatua.

Vuosia käytössä olleista pesukoneista ja astianpesukoneista sekä pakastimista ei saa yhtä näyttäviä kuvia kuin näppäristä pikkukoneista, mutta hyviä kertomuksia niistä tuli.

– Minulla on jokapäiväisessä käytössä matkaradio jonka sain 5.3.1976. Aamulla sen napsautan päälle keittiössä ja hyvin kuuluu. Hieman uudempi on sähkövatkain, joka on vuosimallia 1982. Sillä on taikinat ja pottumuusit valmistettu ja vaivattu perheessäni. Lapsetkin saivat huoletta käyttää, mutta eivätpä saaneet hajalle, kehuu Paula vanhoja koneitaan.

Filmikuvaamista harrastava nimimerkki M.A. käyttää liki päivittäin Konican Autoreflex T2 -kameraa.

Se on hänelle tullut riihimäkeläisen luontokuvaajan jäämistöstä. Kamera saa nimimerkiltä pelkkää suitsutusta.

– Se oli jopa aikalaisekseen järeää tekoa ja täysin mekaanisena helppo huoltaa. En ihmettelisi vaikka nakuttaisi uskollisesti vielä 40 vuoden päästäkin, jos filmiä vain vielä silloin saa. Nykyisten kameroiden laatuun olen pettynyt ja niiden huoltaminen takuun ulkopuolella on kallista, jos ylipäätään mahdollista.

Kyuu Eturautti taas kehuu 1980-luvulta olevaa mikroaaltouuniaan. Vivut ovat selkeitä ja tukevia ja ruoka lämpiää hyvin.

Nimimerkki Retu taas on tyytyväinen lähisukulaisensa vanhaan ASA Cordes -pesukoneeseen. 1980-luvun kone sai 30 vuoden kotikäytön jälkeen uuden elämään "karjakeittiössä":

– Vanha kone pyörittää nykyäänkin 90-asteen pesuohjelmaa päivittäin, kun pestään vetimien puhdistamisessa ennen lypsyä käytettäviä liinoja. Pari kertaa olen siihen vetohihnan vaihtanut ja senkin saa halvalla autovaraosaliikkeestä.

Joona antoi 10-vuotiaalle astianpesukoneelleen uuden elämän vain 50 euron hintaisella varaosalla – ja pienellä vaivalla.

– Ostin vuonna 2009 noin 400 euron astianpesukoneen. Joulukuussa 2018 se hajosi, piti ihmeellistä ääntä eikä ohjelma käynnistynyt. Virhevalo vilkkui ja tulkitsin ohjekirjasta tämän tarkoittavan ongelmaa vedenpoistossa. Tämän lisäksi koneeseen oli jäänyt vähän vettä, joten se tuki tätä väittämää. Hieman vaivaa piti nähdä, mutta avasin koneen ja paikallistin poistomoottorin. Totesin sen olevan sökönä ja löysin jonkin nettisivun, josta sain uuden 50 euron hintaan. Pistin uuden osan paikalleen ja kone toimii. Ei se ole vaikeaa, kun vaan viitsii, kirjoittaa Joona.

Yksi lukija laajensi kodinkoneen koskemaan myös moottoripyörää ja lähetti kuvan täydellisessä kunnossa olevasta vuosimallin 1928 Harley Davidsonistaan.

Matti Hytölän mukaan vanhassa moottoripyörässä ei pahemmin tietokonevikoja ole.

Lapissa harjoitellaan kansainvälistä sotilasyhteistyötä poikkeuksellisen suuressa mittakaavassa tällä ja ensi viikolla.

Monikansallisessa Bold Quest 19.1. -tapahtumassa on mukana 30 lentokonetta ja helikopteria Suomesta ja kuudesta muusta maasta. Harjoitukseen osallistuu noin 2.200 henkilöä, joista kolmasosa tulee Suomesta.

Tapahtumassa testataan sitä, miten hyvin maiden erilaiset tiedustelu-, johtamis- ja tulenkäyttöjärjestelmät toimivat käytännön yhteistyössä.

Lapissa harjoituksia on Rovaniemen lentokentällä sekä Sodankylässä ja Rovajärvellä. Rovajärven testausammuntoihin osallistuu raketinheitin-, tykki- ja kranaatinheitinkalustoa Australiasta, Belgiasta, Ruotsista ja Tanskasta.

Koneita Tanskasta, Yhdysvalloista ja Alankomaista

Lapin ilmatilassa voi nähdä ja kuulla esimerkiksi Tanskan ilmavoimien F-16 Fighting Falcon -hävittäjiä, Yhdysvaltain merijalkaväen F/A-18C/D Hornet -hävittäjiä sekä alankomaalaisen Skyline Aviationin operoimat L-39 ja Cessna Citation CJ2 -koneet.

Norjan ilmavoimien F-16 Fighting Falcon -hävittäjät ja Ranskan ilmavoimien A330 MRTT -ilmatankkauskone osallistuvat tapahtumaan omista kotitukikohdistaan.

Tapahtumaan osallistuu myös lennokkeja, jotka operoivat Sodankylän ympäristön harjoitusalueilla.

Lapin lisäksi ainakin Kuopion seudulla on harjoitukseen liittyvää toimintaa.

Harjoitus päättyy 24. toukokuuta.