Tänään selviää kenelle Merja Ylä-Anttila, Sixten Korkman ja Olavi Uusivirta antavat Finlandia-palkinnot.
Kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajat saavat kukin 30 000 euroa. Jokaisessa kategoriassa on ehdolla kuusi teosta. Finlandia-palkinnot ovat maamme merkittävimpiä kirjallisuuspalkintoja. Lisäksi niillä on suuri vaikutus kirjojen joulumyyntiin.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi ovat ehdolla:
Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? / Vem dödade bambi? Suomentanut Laura Jänisniemi
Ehdokaskirjat Suomen Kirjasäätiön jakaman Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaiden julkistustilaisuudessa Helsingissä 5. marraskuuta 2019. Kirjat ylhäältä alaspäin: Kettujuttuja - kolme hännäkästä tarinaa (Kaija Pannula ja Netta Lehtola), Huijarin oppipoika (Anniina Mikama), Auringon pimeä puoli (Marisha Rasi-Koskinen), Nelson Tigertass / Nelson Tiikeritassu (Lena Frölander-Ulf), Taltuta klassikko! (Maria Laakso ja Johanna Rojola) ja Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (Tomi Kontio ja Elina Warsta).Martti Kainulainen / Lehtikuva
Viime vuonna kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voitti Olli Jalonen romaanillaan Taivaanpallo. Tietokirjallisuuden kategoriassa voiton vei Seppo Aalto teoksellaan Kapina tehtailla: Kuusankoski 1918 ja lasten- ja nuortekirjallisuuden palkinnon voitti Siiri EnorannanTuhatkuolevan kirous.
Finlandia-palkintoa on jaettu vuodesta 1984 lähtien. Vuonna 1993 sääntöjä muutettiin siten, että kaunokirjallisuudessa vain romaanit pääsevät kilpailemaan palkinnosta.
Liedon posti- ja logistiikkakeskuksessa palataan pikaisesti normaaliin päiväjärjestykseen postilakon päätyttyä.
– Töihin palataan mahdollisimman pian. Olettaisin, että huomenna (torstaina) vuorot palaavat normaalisti töihin, arvioi pääluottamusmies Tommi Tienpää.
Keskiviikon iltavuorolaiset tuskin töihin ehtivät, mutta yövuorossa Tienpään mukaan aletaan jo päästä vauhtiin.
Hän ei tarkkaan osaa arvioida, kuinka kauan syntynyttä sumaa joudutaan Liedossa purkamaan. Postikeskus ei hiljentynyt täysin lakon aikanakaan.
– Pakettilogistiikan puolella on ollut hallinnon väkeä töissä ja aika paljon vuokratyövoimaa sinne oli haalittu.
Tienpää luottaa kuitenkin siihen, että arki saadaan pikaisesti rullaamaan vuoden suurimman juhlakauden kynnyksellä.
– Uskoakseni työnjohto on jo varautunut organisoimaan, kuinka sumaa saadaan purettua. Työntekijätkin pääsevät varmasti sitä myöten rauhoittumaan, kun palataan normaalirutiineihin eli töihin.
Pääluottamusmies Tommi Tienpää uskoo, että yli kaksi viikkoa kestäneen lakon päättyminen on kaikille helpotus.
– Ei lakko mikään tarkoitus ole. Jouduimme nyt puolustamaan työehtojamme, ja porukat menee ihan mielellään töihin ja jatkaa tekemistä samalla hyvällä työmoraalilla kuin ennen lakkoakin.
Saatua ratkaisua Tommi Tienpää piti hyvänä, vaikka ei tuoreeltaan pystynyt sitä tarkasti kommentoimaan yksityiskohtia näkemättä.
– Mielenkiintoista, että nämä 700 liikkeenluovutettua pakettilajittelijaa pysyvät Posti Palvelut Oy:ssä, mutta heidän osaltaan siirrytään Paltan työehtosopimukseen. Ihan tällaista en odottanut, mutta hyvä, että noudattavat käsittääkseni suurin piirtein samanlaista työehtosopimusta.
Luottamus koki kolauksen
Sovun syntyminen on siis työntekijöiden mieleen, mutta kaikki varjot eivät välttämättä hälvene sen myötä – ainakaan heti.
– Varmasti luottamuksen palauttaminen vie jonkin aikaa. En epäile, etteivät työt lähtisi rullaamaan normaalisti, mutta varmasti jää jonkinlainen luottamuspula yhtiön johtoon ja hallitukseen.
Pääluottamusmies kuitenkin vakuuttaa, että vakiväellä on asenne ennallaan.
– Porukalla on täällä hyvin korkea työmoraali, he osaavat työnsä. Varmasti vuokratyövoiman joukossakin on hyviä työntekijöitä, mutta heillä ei välttämättä ole samanlaista kokemusta ja sitoutumista, sanoo Tommi Tienpää.
– Aidan leikkaaminen oli erikoinen ratkaisu, mutta ei siitä ehkä kukaan suuttunut ole, enemmänkin on naurattanut, kuittaa Tienpää.
Lakkkovahdit poistuivat Liedosta jo aamuyhdeksän aikaan keskiviikkona. Tienpään mukaan he lähtivät Turkuun tukemaan Arkean työntekijöitä, jotka aloittivat oman loppuviikon kestävän lakkonsa.
– Lakkovahdit halusivat lähteä Turkuun osoittamaan solidaarisuuttaan. Sama ongelma on JHL:n, Jytyn ja Arkean puolella, kun Turun kaupunki koittaa harrastaa samanlaista työehtoshoppailua. Kun me olemme saaneet tukea, meidän porukkamme halusivat mennä Turkuun osoittamaan tukeaan.
JHL järjestää keskiviikkona puolenpäivän aikaan toritapahtuman Turun Vähätorilla.
Täydennys 27.11.2019 kello 13:28: Lisätty Tienpään kommentteja
Kouvolassa on aloittamassa uusi ensihoidon lääkäriauto, jolla pystytään viemään hätätilanteissa jopa sairaalatasoinen apu potilaan luokse.
Uudenkarhea lääkäriauto näyttää maallikon silmiin ambulanssilta, mutta ulkonäkö pettää. Autolla ei kuljeteta potilaita sairaalaan, vaan erikoislääkäri ja ensihoitaja potilaan luokse.
– Erikoiskoulutuksen saanut henkilökunta pystyy aloittamaan perustasoisen tehohoidon tarvittaessa vaikka potilaan kotona olohuoneessa tai liikenneonnettomuuspaikalla, kertoo ensihoitoyksikön vastuulääkäri Markus Lyyra.
Ensihoitoauto sisältää runsaasti huippumodernia lääkintäkalustoa ja tekniikkaa. Autossa on varusteena muun muassa hengityskone sekä defibrillaattori eli sydänpysähdyksissä käytettävä elvytyslaite.
Mukana kulkee myös esimerkiksi anestesia- eli nukutuslääkkeitä sekä välineistöä, jotka mahdollistavat ääritapauksissa jopa hätäamputaation.
Perustason tehohoidon mahdollistavan lääkäriauton pelastusvälineistö on sijoiteltu tarkasti omille paikoilleen auton takaosaan.Pyry Sarkiola / Yle
Onnettomuuksien lisäksi nopeaa apua tarvitsevia hätätilanteita voivat olla esimerkiksi sydänpysähdykset, aivohalvaukset ja myrkytykset.
– Meidän tehtävämme on nopeuttaa potilaan avunsaantia. Kun menemme paikalle, annamme tarvittavan avun ja päätämme, mihin potilas viedään jatkohoitoon. Tämän takia tavallinen ambulanssi on pääsääntöisesti samaan aikaan paikalla kuin mekin, kuvailee toimintaa käytännön tilanteessa vastuulääkäri Markus Lyyra.
Runsaasta varustelusta huolimatta ensihoitoauto ei Lyyran mukaan korvaa sairaalaa.
Kokeneet ammattilaiset
Parhaillaan lääkäriautoon tuleva henkilökunta kouluttautuu uusiin tehtäviinsä ja ryhtyy hiomaan toimintatapojaan, jotta kaikki on valmista, kun Kaakkois-Suomen lääkärihelikopteri parin vuoden kuluttua aloittaa toimintansa. Helikopterin asemapaikaksi tulee Kouvolan Utti, ja sen toiminta-alue on pääasiassa Kymenlaakso, Etelä-Karjala ja Etelä-Savo.
Lääkärihelikopteri ei korvaa ambulanssia, sillä sen tehtävänä on pääsääntöisesti kuljettaa lääkäri, ei potilasta. Tämän takia hätätilanteessa on paikalla myös tavallinen ambulanssi. Sama toimintamalli koskee myös lääkäriautoa.
Ensihoitoyksikön vastuulääkäri Markus Lyyran lisäksi ensihoitoauton työvuoroissa kiertää viisi lääkäriä, kymmenen ensihoitajaa sekä viisi kenttäjohtajaa. Yhdessä vuorossa työskentelee kahdesta kolmeen pelastus- ja lääkintäalan ammattilaista.
Ensihoitoauton vastuulääkäri Markus Lyyra sanoo, että lääkäriyksikön tärkein tehtävä on nopeuttaa potilaan avunsaamista.Pyry Sarkiola / Yle
Kaikki ovat kokeneita ensihoidon ammattilaisia. Esimerkiksi lääkäreillä on kokemusta lääkärihelikopteritoiminnasta. Lyyra itse on aiemmin työskennellyt FinnHEMSin Vantaan lääkärihelikopterissa.
– Käytännössä helikopteri ei muuta tätä ensihoidon palvelua kovinkaan paljon. Kaukana sijaitseviin kohteisiin pääsemme helikopterilla tietenkin nopeammin, kertoo Markus Lyyra.
Auton toiminnasta vastaa Kymenlaakson maakunnallinen sosiaali- ja terveysyhtymä Kymsote.
Tavoitteena ympärivuorokautinen päivystys
Vastaavat liikkuvat hoitoyksiköt ovat Suomessa vielä harvinaisia. Uusimman eli Kouvolan auton lisäksi ensihoidon lääkäriautot hoitavat pelastustehtäviä Helsingissä, Porissa, Seinäjoella, Lahdessa ja Lappeenrannassa.
Esimerkiksi runsaan vuoden toiminnassa olleesta Lappeenrannan ensihoitoautosta alettiin nopeasti saada hyviä kokemuksia, kun auto osoittautui nopeaksi avun tuojaksi.
Kouvolassa uudella kalustolla päästään tositoimiin joulukuun alusta.
– Ensiksi olemme valmiudessa joka päivä 12 tuntia. Tavoitteena on ensi vuoden kuluessa saada toiminta ympärivuorokautiseksi vuoden jokaisena päivänä, sanoo Markus Lyyra.
FinnHEMSin lääkärihelikopteri Kuopiossa.Toni Pitkänen / Yle
Pääsääntöisesti Kouvolassa ja Kymenlaakson alueella toimiva ensihoidon lääkäriauto jatkaa pelastustehtävissä senkin jälkeen, kun Kaakkois-Suomen lääkärihelikopteri on aloittanut toimintansa.
Nyt Kouvolan keskustassa päivystävä auto siirtyy aikanaan Uttiin, tulevaan lääkärihelikopterin tukikohtaan.
– Arviolta puolet ensihoitotehtäviin lähdöistä tehdään helikopterilla ja puolet autolla. Kaikilla keleillä ei välttämättä pysty lentämään. Lisäksi Uttia lähellä oleviin kohteisiin voi olla järkevämpää mennä autolla kuin lentämällä, kertoo Markus Lyyra.
Pohjanmaan poliisi sai tiistaina alkuillasta Hätäkeskukselta ilmoituksen puukolla varustautuneesta henkilöstä Seinäjoen Koulukadulla sijaitsevassa kerrostalossa. Tehtävälle lähti useita poliisipartioita.
Poliisit joutuivat loppujen lopuksi käyttämään sokaisukranaattia, jotta henkilö saatiin otettua kiinni.
Tilanteessa ei loukkaantunut kukaan ja puukolla varustautunut henkilö saatiin poliisin haltuun.
Poliisi ei tiedota asiasta tässä vaiheessa enempää.
Ilmastonmuutoksen myötä esimerkiksi lumiolosuhteiden ennustaminen käy vaikeammaksi. Aki Holck ajelutti syksyllä 2018 asiakkaitaan pyöräalustaisella koiravaljakolla, kun lunta ei ollut.Vesa Vaarama / Yle
Ilmastonmuutos tekee lumen ennustamisesta vaikeaa
Ilmastonmuutos muuttaa luontoa kaikkialla maailmassa. Vaikutukset ovat erityisen tuntuvia arktisilla alueilla, missä ilmaston ennakoidaan lämpenevän muuta maailmaa huomattavasti nopeammin.
Ilmaston muuttuminen vaikuttaa myös matkailuun erityisesti Lapissa, missä monet turisteille tarjottavat aktiviteetit liittyvät läheisesti luontoon ja etenkin lumeen. Lumeton Lappi voi olla kovakin pettymys, kuten reilun vuoden takainen Crapland-kohu osoitti.
– Lyhyemmällä aikajänteellä keskeinen haaste on vuodenaikoihin liittyvä epävarmuus. On aiempaa vaikeampaa ennustaa, että minkälainen sää meillä on juuri tiettyyn aikaan, sanoo tutkija Juho Kähkönen Lapin yliopistosta.
Myös Etelä-Suomen epävarmalla lumitilanteella voi olla vaikutusta Lapin matkailuun.
– Jos siellä lapset eivät enää opi hiihtämään, luistelemaan tai laskettelemaan, niin ei hiihtokeskuksillakaan ole kovin ruusuinen tulevaisuus, sanoo Protect Our Winters -järjestön hallituksen jäsen, entinen ammattilumilautailija Miikka Hast.
Toisaalta ilmaston lämpeneminen voi tehdä Lapista houkuttelevamman kohteen: kaksi edellistä kesää ovat olleet Keski- ja Etelä-Euroopassa ennätyskuumia, mikä voi tulevaisuudessa tuoda eteläisemmän Euroopan asukkaita Lappiin viileämmän ilmaston perässä.
Yle kysyy Areenan erikoislähetyksessä keskiviikkona, onko Lapin matkailun kasvulla varjopuolia ja mitä ne ovat? Katso suora lähetys Areenasta kello 11.30 alkaen.
2
Revontulien näkeminen on monelle suomalaisellekin mieleenjäävä elämys. Ulkomaisille matkailijoille arkisempikin asia, kuten marjanpoiminta voi olla uniikki matkailukokemus.Vesa Vaarama / Yle
– Aktiviteettien sijaan aletaan puhua enemmän syvemmästä monipuolisesta tunnekokemuksesta, minkä voit kokea Lapissa. Siihen saattaa yhdistyä patikointi, syöminen samalla reissulla luonnossa, itsepoimituista marjoista ja yrteistä tehty ruoka. Puhutaan enemmän siitä, että mitä jokin elämys tuottaa sille kokijalle, minkälaisen muutoksen se saa aikaan ihmisessä. Aletaan myydä sitä, minkälainen vaikutus Lapilla on, visioi House of Laplandin markkinointijohtaja Jesse Ketonen.
Aitoutta metsästävät turistit ovat yhä herkempiä matkailun eettisille näkökohdille. Yksi puheenaiheista on ollut se, kuinka paljon ja millä tavalla Lapin matkailuun lainataan elementtejä saamelaisilta.
Korviahivelevän hiljaisuuden voi tavoittaa esimerkiksi Lapin tuntureilla ja Perämeren jäällä. Kaupungistumisen myötä täydellinen äänettömyys on eksoottista yhä useammalle maailman ihmiselle.Laura Valta / Yle
Hiljaisuutta urbaaneille korville
Yksi maailmalla vallitsevista megatrendeistä on kaupungistuminen. Vuonna 2000 alle puolet maailman asukkaista eli kaupungeissa, mutta vuoteen 2050 määrän ennustetaan nousevan lähes 70 prosenttiin.
Tämä voi kasvattaa Lapin-matkojen kysyntää yllättävästä syystä.
– Se liittyy olennaisesti tähän, että iso osa meidän matkailijoista tulee suurista kaupungeista hakemaan vastapainoa hektiselle, kiireiselle arjelle ja jopa sille melulle ja saasteelle, mitä niistä kaupungeista löytyy. Meillä on maailman puhtain luonto, meillä on hiljaisuus, jota osa jopa säikähtää kun tulevat tänne ensimmäisen kerran. Ensin kysytään, että onko tällaista, mutta siihen sitten rakastutaan, Jesse Ketonen House of Laplandista sanoo.
Tätä ilmiötä kuvastavat esimerkiksi hiljaisuutta myyvät matkailuyritykset, tai kohteet, joissa turistit voivat ottaa osaa tavalliseen arkielämään. Keskeytymättömän digitaalisen tietotulvan pommittamat ihmiset saattavat kaivata syrjäseuduille myös digipaaston toivossa.
Lappiin tullaan lentämällä. Lentämisen ilmastovaikutukset ovat herätelleet keskustelua esimerkiksi lentoverosta.Kaisa Siren / AOP
Mistä ja millä turistit tulevat?
Aasialaisten, erityisesti kiinalaisten, innostuksesta Lapin-matkailuun on puhuttu vuosia. Syy on selvä: Kiinan väkiluku on 1,4 miljardia, joten potentiaalia riittää lähes rajattomasti.
Tällä hetkellä valtaosa Lapissa vierailevista ulkomaisista turisteista tulee kuitenkin lähempää: kolme suurinta matkailijamaata yöpymisten perusteella Lapissa ovat House of Laplandin mukaan Iso-Britannia, Saksa ja Ranska. Kiina tulee viidentenä.
– Kiina tulee olemaan maailman suurin matkailumaa. Intia seuraa perässä. Tänäkin tulevana talvena Lapissa käy jo yli sadan eri kansallisuuden matkailijoita. Sanoisin, että 10–15 vuoden päästä määrä on vielä suurempi, ennustaa Jesse Ketonen.
– Toivottavasti löytyy myös aiempaa vastuullisempia vaihtoehtoja siihen, miten tänne päästään, sanoo matkailuelinkeinon sopeutumista ilmastonmuutokseen tutkinut Juho Kähkönen Lapin yliopistosta.
– Lapin matkailu on 10–15 vuoden päästä toivottavasti hiilineutraalia. Toivottavasti se ottaa huomioon ne megatrendit mihin suuntaan ollaan menossa ja mistä meillä on jo suuntaviivoja näkyvillä, House of Laplandin Jesse Ketonen sanoo.
Kasvuyritystapahtuma Slushin työkulttuurissa on piirteitä, jotka ovat ristiriidassa työaikalainsäännösten kanssa, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Lehti on haastatellut useita Slushin nykyisiä ja entisiä työntekijöitä.
Tapahtuma on kasvanut kymmenessä vuodessa maailmanluokan puheenaiheeksi. Slush on osakeyhtiö, jota pyörittää noin 50 palkallista työntekijää. Lisäksi tapahtumajärjestelyissä auttoi tänä vuonna 2 400 palkatonta vapaaehtoista.
Palkallisten työntekijöiden perehdytysmateriaalissa kerrotaan, että ylitöitä ei saa tehdä eikä niistä makseta. HS:n haastattelemat työntekijät kertovat, että ylitöitä tekevät lähes kaikki ja paine niiden tekemiseen on suuri.
Lisäksi työntekijöitä kutsutaan esimerkiksi "talkoisiin", joista ei makseta palkkaa mutta joissa valmistellaan tapahtumaa muun muassa rakentamalla lavasteita.
Slushin toimitusjohtaja Andreas Saari perustelee ylitöistä maksamattomuutta sillä, että ketään ei pakoteta tekemään yli 40:tä työtuntia viikossa. Hänen mukaansa työntekijöiden määrää on viime aikoina kasvatettu, jotta työt valmistuisivat työajalla.
Saaren mukaan "talkoisiin" osallistuminen ei ole pakollista, vaikka tapahtumakutsuissa niin lukeekin.
Somepalvelu Twitter lähettelee viestejä passiivisille käyttäjilleen, kertoo teknologia-alan uutispalvelu The Verge.
Sähköpostiviestissään yhtiö komentaa käyttäjiä kirjautumaan palveluun joulukuun 11. päivään mennessä, tai tili suljetaan ja käyttäjätunnus vapautuu kenen tahansa otettavaksi.
Viesti lähtee niille, jotka eivät ole kirjautuneet palveluun puolen vuoden kuluessa.
Uhkaus ei tarkoita, että käyttäjien olisi twiitattava, eli tuotettava sisältöä tililleen. Pelkkä sisäänkirjautuminen riittää.
Prosessi tulee yhtiön mukaan kestämään useamman kuukauden ajan.
Tilanne ei ole internet-palveluiden piirissä ainutkertainen. Esimerkiksi Yahoo siivosi muutama vuosi sitten vastaavalla tavalla omia käyttäjätilejään.
Tällä kertaa Turun tuomiokirkon edustalle tuleva joulukuusi löytyi helposta paikasta. Maskun Humikkalassa risteyksen molemmin puolin on kantavat tietKalle Mäkelä / Yle
Joulukuusi Turun tuomiokirkon edustalle tulee tänä vuonna Maskusta, Humikkalan kylästä. Matkaa sieltä Turkuun on parikymmentä kilometriä.
Erja ja Juha Laiho luopuvat mielellään komeasta, mutta myös varjostavasta kuusesta. He muuttivat Maskun Humikkalaan vuonna 1991.
– Kuusi oli silloin kapoinen ja paljon pienempi, ehkä viisi metriä korkea, muistelee Erja Laiho, joka aamutuimaan antoi viimeisen halin kuuselleen.
Kuusi on 22 metriä korkea, ja ikää sillä on 43 vuotta. Kaadettaessa se painoi 3 500 kiloa, ja rungon läpimitta on 68 senttimetriä.
Voisi luulla, että upean kotikuusen lähtö herättäisi tontinomistajissa haikeutta, mutta päinvastoin.
– Varsinkin naapurit ovat iloisia, sillä kuusi on vaikuttanut paljon heidän pihojensa valoisuuteen. Kaikki olemme tietysti ylpeitä, että puu päätyy niin hienolle paikalle, Turun tuomiokirkon eteen.
Juha ja Erja Laiholle on kunnia saada oma kotikuusi Turun tuomiokirkolle valtakunnan ykköskuuseksi.Kalle Mäkelä / Yle
Ykköskuusella on oltava korkeutta vähintään 22 metriä. Tuuheus, tasaisuus ja vehreyskin ovat eduksi. Turun kaupungin tiedotteessa vaatimuksia kuvaillaan näin: Tuomiokirkon kuuseksi ei mikä tahansa harva havu kelpaa, vaan sopivan yksilön etsintä on käynnissä vuoden ympäri.
Kasvupaikankin on oltava sellainen, että kuusi voidaan hakea sieltä nosturilla kuljetuslavetille.
– Moneen vuoteen ei tuomiokirkon kuusi ole löytynyt näin hyvästä ja helposta paikasta. Molemmilla puolilla on kantavat tiet, ja kasvupaikka on kivasti risteyksessä, totesi Kuntecin työmaapäällikkö Timo Kajava.
Laihojen jättikuusi kasvoi Maskun Humikkalassa vain muutaman metrin päässä omakotitalon seinästä.Minna Rosvall / Yle
Juhlakauden päätyttyä tuomiokirkon kuusi on usein palannut luovuttajiensa luokse palasina – joskus polttopuuksi, joskus jopa kalustemateriaaliksi. Laihoilla ei ole käyttöä puutavaralle, joten Timo Kajava voi selvittää, minne kuusiaines päätyy.
Kyselyjäkin on jo tullut. Esimerkiksi Turun työväenopiston puutyökurssilta on tiedusteltu, voisiko kuusta saada materiaaliksi, josta valmistettaisiin tuhkauurnia tai ruumisarkkuja.
Kolme yötä valojen syttymiseen
Tarjokkaita valtakunnan ykköskuuseksi ilmaantui noin 15 kappaletta. Niistä kolme olisi voitu kelpuuttaa, mutta maskulaispuu oli selvästi paras.
Kuusen kaatoon ryhdyttiin Maskussa keskiviikkoaamuna kahdeksalta. Lastaamaan kuusta päästiin kymmenen jälkeen. Tuomiokirkolle kuusi saatiin kello 13 jälkeen. Kuusi nostettiin pystyyn, ja se saatiin komeasti paikoilleen kello 14 aikaan.
Joulukuusi tuotiin Turun tuomiokirkolle kello 13 jälkeen.Minna Rosvall / YleYleisöä saapui katsomaan kuusen saapumista sateesta huolimatta.Minna Rosvall / Yle
Kuusi saatiin onnellisesti paikalleen odottamaan lauantain valojen sytyttämistä.Minna Rosvall / Yle
Turun tuomiokirkon joulukuusella on pitkät perinteet. Ensimmäinen sähkölampuilla valaistu kuusi tuotiin kirkolle jo 1900, ja säännöllinen perinne tuomiokirkon joulukuusesta alkoi 1930-luvulla.
Vuosi sitten valtakunnan ykköskuusi löytyi Turun Moisiosta. Silloin maassa oli ohut lumipeite, toisin kuin nyt Turun seudulla.Eino Kossila / Yle
Polvea särkee, akillesjänne kiukuttelee ja penikkatauti juilii sääressä. Pitäisikö hankkia uudet juoksukengät?
Juoksuvaivoja ja niiden ennaltaehkäisyä ajatellen kengät ovat vain yksi osa kokonaisuutta. Juoksutekniikka ja harjoittelun kokonaiskuormitus saattavat olla merkittävämpi tekijä kuin se, millaiset tossut juoksija jalkaansa sitaisee.
Vaikka juoksukenkätrendit vaihtelevat yllättävän rajusti laidasta laitaan, tutkijat eivät ole löytäneet sellaista yhtä jalkinemallia, joka todella ehkäisisi vaivoja.
– Kuluneen 40 vuoden aikana kengät ovat kehittyneet, mutta juoksuvammojen määrä on pysynyt ennallaan. Jos olisi olemassa jalkine, joka ehkäisee vaivojen syntyä, se olisi varmasti jo löytynyt, UKK-instituutin tutkija Mari Leppänen sanoo.
Uusimmat juoksukenkätrendit saavuttavat yleensä urheilijat ja valmentajat ennen kuin tutkijat, sanoo UKK-instituutissa mm. juoksuvammoja tutkiva Mari Leppänen.Jussi Mansikka / Yle
Toiseen suuntaan näyttöä sen sijaan löytyy. UKK-instituutilla tutkitaan sitä, millainen harjoittelu voisi vähentää vaivoja, eivätkä tulokset Leppäsen mukaan suosi superkimmoisia vauhtikenkiä.
– On olemassa näyttöä siitä, että kovin vaimennetut kengät saattavat olla jalan kannalta huonompi vaihtoehto ja jopa lisätä vammariskiä.
Virallinen maailmanennätys ei kuitenkaan mennyt uusiksi. Myös Kipchogen käyttämien Niken juoksukenkien vaikutusta juoksuvauhtiin spekuloitiin.
Uusia kenkiä kutsutaan vieterikengiksi. Niiden pohjassa on hiilikuidun lisäksi vaahtoa, joka lisää työntövaiheen ponnahdusvoimaa. Lisävauhdin mahdollisuus kiinnostanee myös suurta joukkoa harrastajajuoksijoita ympäri maailman.
Juoksumaailman trendit näkyvät hyllyssä. Eri valmistajat tuovat yleensä markkinoille samantyyppisiä juoksukenkiä samaan aikaan.Anna Sirén / Yle
Tampereen Intersport Koskikeskuksen hyllyistä ei tätä nimenomaista vieterikenkää löydy. Myyjä Matti Vasara suhtautuu ajatukseen uudesta ja ihmeellisestä hieman varauksella, sillä hänen mukaansa suunta on ollut sama jo useamman vuoden.
– Niken vieteri on käytännössä kimmoisampi ilmatyyny. Adidaksella on vastaavasti Boost ja Asicsella geeli. Vaimennusmateriaalit ovat erilaisia, mutta lopulta kaikki valmistajat pyrkivät kuitenkin siihen, että kengän reaktioaika maassa olisi mahdollisimman lyhyt, Matti Vasara sanoo.
Juoksumaailman uusimmat trendit herättävät Vasaran mukaan aina jonkin verran kiinnostusta kokeilunhaluisissa asiakkaissa, mutta kengät valitaan kuitenkin kunkin omien jalkojen ja juoksutottumusten mukaan.
– Jos juoksijalla ei ole vaivoja ja lenkit sujuvat, suositus on, että jatketaan samalla kenkätyypillä millä ennenkin, Vasara sanoo 17 vuoden myyjäkokemuksella.
Paljasjalkailijat eivät usko keinotekoiseen iskunvaimennukseen
Vaikka maratonennätyksiä juostaisiin paksuilla ponnahduspohjilla, tavalliselle peruskuntoilijalle liiasta vaimennuksesta voi olla päinvastoin harmia. Suomalaisilla lenkkipoluilla pinkookin suuri määrä kuntoliikkujia, jotka uskovat, ettei juoksijan jalka välttämättä tarvitse vaimennusta lainkaan.
Yksi paljasjalkailuun tykästyneistä on fysioterapeutti-suutari Vesa Onnia, joka juoksee kesäaikaan kokonaan kengättä. Kylmällä säällä hän vetää jalkaansa täysin vaimentamattomat tossut.
– Aiemmin juoksin tuetuilla kengillä ja ihmettelin kun selkä oli aina kipeä. Aloin pohtia, saisinko totutettua itseni paljain jaloin juoksemiseen. Kaikki virheet tehtyäni löysin vihdoin oikean tyylin, ja nyt olen juossut 20 kilometrin lenkkejä ilman kenkiä ja ilman minkäänlaisia vaivoja.
Vesa Onnia ei itse ole kiinnostunut juoksunopeuksista, eikä hän halua kokeilla superpehmustettuja kenkiä. Juoksukavereiden kanssa aiheesta on silti riittänyt juttua. "Kyllä kengät herättävät tunteita. Heti kun joku kritisoi ennätysmaratoonarin kenkiä niin toinen pisti vastapallon, että ei se kyllä ollut kengistä kiinni", Onnia nauraa.Jussi Mansikka / Yle
Kengätön juoksu perustuu kehon oman iskunvaimennuksen löytämiseen. Jos jalan alle laittaa pehmustetun patjan, tulee juoksusta tunnotonta. Kun paljasjalka-askeleet alkavat kunnolla kulkea, juoksu etenee Vesa Onnian mukaan kuin juna.
Paljain jaloin tehty pohjatyö saattaisi Onnian mukaan selittää myös huippumaratoonarinalle kahden tunnin suorituksen vieterikengät jalassa.
– Kun katsoo mistä Kipchoge on kotoisin, niin veikkaisin, että hän on treenannut lapsena ja nuorena paljain jaloin. Mitä paremmin jalka toimii omana itsenään, sitä paremmin se ottaa myös hyödyn irti kengästä.
Parhaat kengät voi valita vain itse
Kenkien päällä on ihmisen koko paino. Ei siis ole yhdentekevää, mitä jalkaansa laittaa.
Asiantunteva myyjä on hyvä apu kenkäkaupoilla, mutta UKK-instituutin tutkija Mari Leppänen kehottaa uusien tossujen ostajaa kuuntelemaan ennen kaikkea omia tuntemuksiaan. Jos kenkä ei tunnu omassa jalassa hyvältä, se ei todennäköisesti ole sopiva.
– Jalkinevalmistajat voivat väittää tietynlaisten kenkien vähentävän juoksuvammoja, mutta tutkimus ei oikeastaan puolla tätä. Jokaisen täytyy löytää itselleen sopivat kengät, Leppänen sanoo.
Samoilla linjoilla on juoksukoulujakin vetänyt fysioterapeutti Maija Laurikkala-Dewes. Hän neuvoo kanssajuoksijoita valitsemaan tarpeeksi suuret kengät ja käyttämään kaupassa aikaa tepasteluun ja tunnusteluun.
– Jos kenkä tuntuu jalassa hyvältä, se on todennäköisesti sopiva. Mikään ei korvaa omaa subjektiivista tuntemusta siitä, mikä itselle sopii.
Juoksupiireissä kengistä saa takuuvarmasti aikaan keskustelua, sanoo Maija Laurikkala-Dewes. "Puhetta on piisannut ainakin pronaatiotuesta, polkujuoksukengistä, pohjan profiilista, kengän kiertojäykkyydestä, paljasjalkajuoksusta ja talvella tietysti nastoista."
Jani Aarnio / Yle
Juoksumaailman uutuudet kiinnostavat harrastajia. Maija Laurikkala-Dewes oppi itse kantapään kautta, että jokaiseen trendiin ei kannata yrittää mukaan. Kaikki ei yksinkertaisesti sovi kaikille.
– Lähdin itse erään juoksukenkätrendin perään viitisen vuotta sitten, ja tuloksena oli rasitusmurtuma jalkapöydän luussa. Palasin kiltisti pronaatiotuettuun kenkään, jollaisella olen juossut lapsesta saakka.
Juttua muokattu 27.11.2019 klo 15.11: Täsmennetty lausemuotoa uutuuskenkien vaikutuksesta maratonvoittajan juoksuvauhtiin.
Irlannissa on aloitettu selvitys siitä, miksi maan parlamenttiin tilattiin niin isokokoinen tulostin, ettei se mahtunut rakennukseen sisään. Sotkun jälkiselvittely on maksanut pitkän pennin, kertoo BBC.
Yli kahden metrin korkuinen ja 1,9 metrin levyinen jättitulostin ostettiin parlamentin käyttöön viime vuonna 808 000 eurolla. Pian kävi ilmi, ettei tulostin mahdu rakennukseen. Niinpä viranomaiset ryhtyivät purkamaan rakennuksen seiniä ja vahvistamaan rakenteita tulostimen asentamista varten. Tämä työn hinta oli kaikkiaan 236 000 euroa.
Jättitulostin sijoitettiin rakennustyön ajaksi varastoon, jonka kuukausivuokra oli 2000 euroa. Irish Timesin mukaan tulostinta ei voitu palauttaa takaisin sen myyjälle, koska osapuolet olivat jo allekirjoittaneet kauppasopimuksen.
Tulostin saapui parlamenttitaloon joulukuussa 2018, mutta se seisoi lopulta varastossa kymmenen kuukauden ajan. Jättilaite saatiin viimein asennettua parlamenttitaloon syyskuussa, mutta tiettävästi se saadaan toimimaan täysin vasta ensi vuoden puolella.
Irlannin parlamentin korkea-arvoisin virkamies Peter Finnegan on aloittanut tapauksesta selvityksen, jonka tuloksia odotetaan lähiaikoina.
Korkein oikeus ei ole myöntänyt Lappeenrannan kaupungille valituslupaa kiistassa, joka koski Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen sivutoimisten palomiesten palkkaetuja.
Asiassa oli kyse siitä, katsotaanko sivutoimisten palomiesten varallaolo täyteen palkkaan oikeuttavaksi työajaksi. Kaupungin mukaan näin ei ollut.
Kaupungin näkemyksen mukaan kyseessä on ollut tavanomainen varallaolo, josta sivutoimiset palomiehet ovat saaneet asianmukaisen korvauksen. Sivutoimisille palomiehille oli maksettu varallaolosta korvausta, jonka suuruus on 30 prosenttia tuntipalkasta.
Itä-Suomen hovioikeus linjasi aiemmin keväällä, että varallaoloaika on työaikaa. Hovioikeuden päätös jää nyt voimaan.
Saatavien määrä käsitellään käräjäoikeudessa
Yhteensä 26 Luumäen ja Lappeenrannan Joutsenon sivutoimista palomiestä vaatii kaupungilta maksamattomia palkkoja varallaolosta. Summa on yhteensä runsaat kaksi miljoonaa euroa.
Palomiehet ja kaupunki ovat kiistelleet palkkasaatavista vuosia. Kaupunki linjasi vuonna 2015, että se ei maksa varallaolosta täyttä palkkaa sivutoimisille palomiehille. Tämän jälkeen palomiehet veivät asian käräjäoikeuteen.
Oikeudessa ei ole tähän mennessä otettu kantaa saatavien määrään vaan ratkottu sitä, onko sivutoimisten palomiesten varallaolo ollut työaikaa.
Palkkasaatavien käsittely jatkuu seuraavaksi Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa.
Thaimassa Khun Sathanin kansallispuistosta löydetyn kuolleen peuran vatsasta löytyi karu yllätys. 10-vuotiaan urospeuran vasta oli täynnä roskia, joiden joukossa muun muassa miesten alushousuja, muovipusseja, kumikäsineitä, pikanuudeleita, pyyhe, kahvipaketteja ja muoviköyttä.
Thaimaan Khun Sathan kansallispuisto
Roskia oli yhteensä 7 kiloa, thaimaalaisviranomaiset kertovat. Heidän mukaansa peura oli syönyt roskia jo pidemmän aikaa. Asiasta kertoi kansallispuiston johtaja Kriangsak ThanompunBBC:lle.
– Viranomaiset uskovat, että roskat olivat tukkineet eläimen ruoansulatuskanavan, hän sanoi.
Kriangsakin mukaan Thaimaan viranomaiset alkavat valistaa kansalaisia siitä, ettei luontoon saa jättää roskia.
Thaimaan Khun Sathan kansallispuistoThaimaan Khun Sathan kansallispuisto
Pohjoismaisiin pankkeihin liittyvät epäilyt rahanpesun torjunnan laiminlyönneistä laajentuvat. Nyt niiden keskellä on myös ruotsalainen SEB-pankki.
SEB-pankki julkaisi tiistai-iltana tiedotteen pankin Viron-konttorista tekemästään selvityksestä. Pankin mukaan Viron-yksikön läpi on virrannut vuosina 2005–2017 lähes 26 miljardia euroa epäilyttävistä lähteistä peräisin olevaa rahaa.
Pankin mukaan tilisiirrot ovat sellaisten asiakkaiden tekemiä, jotka ”eivät läpäisisi pankin nykyisiä vaatimuksia” läpinäkyvyyden suhteen.
Vierasmaalaisten asiakkaiden tilisiirtojen arvo Viron-konttorissa oli SEB:n mukaan hieman yli vuosikymmenen aikana lähes 85 miljardia euroa. Näistä kuitenkin vain osaa pankki pitää epäilyttävinä.
Pankki perustelee tietojen julkaisua Viron-yksikkönsä epäilyttävistä tilisiirroista osoittaakseen “merkittävät toimia”, joilla se on kitkenyt mahdollisuutta rahanpesuun.
SEB:n mukaan epäilyttävät tilisiirrot ovat loppuneet käytännössä kokonaan pankin Viron-yksikössä.
Asiakkaana lähes 200 pöytälaatikkoyhtiötä
Pankki julkaisi tiedot muutama viikko sen jälkeen, kun sen edustajat saivat kuulla kahden ruotsalaismedian ja Ylen MOT:n tekemästä pankin toimintaa koskevasta selvityksestä.
MOT ja ruotsalaismediat ovat tutkineet SEB:n asiakkaana olevien pöytälaatikkoyhtiöiden epäilyttäviä rahavirtoja kesästä 2019 lähtien.
Tutkimuksessa havaittiin 194 pöytälaatikkoyhtiötä. Joidenkin yhtiöiden toimintaan liittyy epäilyttäviä piirteitä ja perinteisiä rahanpesun tunnusmerkkejä.
Selvityksessä esiin nousseet epäilyttävät tilisiirrot olivat arvoltaan selvästi vähäisempiä kuin pankin itse ilmoittamat eli muutamia satoja miljoonia euroja.
Osa SEB:n asiakkaana olleista yhtiöistä kytkeytyy suoraan talousrikoksiin. Valtaosalla epäilyttävistä asiakkaista on ollut tili SEB-pankin Viron-konttorissa.
Arvostetun brittiläisen rahanpesun asiantuntijan mukaan todisteiden perusteella SEB näyttää epäonnistuneen rahanpesun ehkäisyssä.
– Hälytyskellojen olisi pitänyt soida, sanoo Graham Barrow ruotsalaisen uutistoimisto TT:n haastattelussa.
Rahanpesulla tarkoitetaan keinoja, joilla pyritään häivyttämään rikollisin keinoin hankittujen varojen alkuperä.
SEB: Ei ”systemaattista” ongelmaa
SEB:n edustajan mukaan ruotsalaispankkia ei ole käytetty “systemaattiseen” rahanpesuun. Pankki myöntää kuitenkin, että sen olisi pitänyt tunnistaa riskiasiakkaat paremmin.
Ruotsalaiselle uutistoimistolle TT:lle asiaa kommentoinut pankin yritysvastuujohtaja Gent Jansson sanoi, ettei SEB näe aihetta käynnistää itsenäistä ja ulkopuolisen tahon tekemää selvitystä.
SEB-pankin toimitusjohtaja Johan Torgeby vakuutti syksyllä 2018, ettei pankilla ole ongelmia rahanpesun torjunnassa.Fredrik Sandberg / EPA-EFE
Kaunisteliko pankki tilannetta?
SEB on jo neljäs pohjoismainen pankki, jonka toimintaan liittyy epäilyjä rahanpesun torjunnan pettämistä. Aiemmin on uutisoitu Danske Bankissa, Nordeassa ja Swedbankissa tapahtuneista epäilyttävistä tilisiirroista.
SEB-pankki on aiemmin kertonut julkisuudessa, ettei sillä ole ongelmia rahanpesun ehkäisyssä.
– Me toimimme vain kotimarkkinoiden asiakkaiden kanssa. Pankkimme kulttuuri riskien tunnistamisessa on myös erinomainen, sanoi SEB:n toimitusjohtaja Johan Torgeby lokakuussa 2018 pankin osavuosikatsauksen yhteydessä.
Pankin asiakkaana on kuitenkin ollut vähintään 110 veroparatiisiin, kuten Brittiläisille Neitsytsaarille, Panamaan tai Belizeen, rekisteröityä yhtiötä. Niiden omistajia tai rahojen alkulähdettä on useimmissa tapauksissa lähes mahdotonta tunnistaa ja niissä on käytetty myös tunnettuja haamujohtajia.
SEB:n mukaan valtaosa pöytälaatikkoyhtiöistä ei ole enää pankin asiakkaana.
Syksyllä 2018 SEB:n toimitusjohtaja kertoi pankin toimintaa seuraaville analyytikoille järjestetyssä tilaisuudessa, että pankki oli selvittänyt suurten rahanpesu-uutisten takia myös omia toimintojaan.
– Vuodesta 2008 eteenpäin tähän päivään asti emme ole havainneet mitään hälyttäviä merkkejä, toimitusjohtaja Torgeby sanoi tuolloin.
SEB:ä koskevassa selvityksessä viimeiset epäilyttävät rahansiirrot ovat vuodelta 2017. Kertoiko toimitusjohtaja sijoittajille totuudenmukaista tietoa?
– Minun käsitykseni mukaan ei, sanoo rahanpesun asiantuntija Graham Barrow.
SEB:n yritysvastuujohtaja Gent Janssonin mukaan pankki ei näe mitään perusteita muuttaa muutaman vuoden takaista lausuntoaan.
Petoksia, poliitikkoja, pöytälaatikkoyhtiöitä
SEB-pankkia koskevassa selvityksessä löytyi merkkejä pankin asiakkaiden kytkeytymisestä moneen rikostapaukseen tai muuten epäilyttävään toimintaan.
Selvityksessä kävi ilmi muun muassa seuraavat asiat:
SEB:n asiakkaana olleet yhtiöt kytkeytyvät tiukasti yhtiöihin, joiden rahanpesuepäilyistä on uutisoitu aiemmin suurten tietovuotojen yhteydessä.
SEB:n asiakkaana on ollut kyproslainen yhtiö, jonka omistaa Viron entisen sisäministerin Ain Seppikin poika. Kyproslainen yhtiö on virolaisen Postimees-lehden mukaan siirtänyt miljoonia euroja pöytälaatikkoyhtiöihin, jotka liittyvät rahanpesuepäilyihin.
SEB:n pankin tilien kautta on tehty ainakin 193 tilisiirtoa yhtiöihin, jotka liittyvät niin sanottuun Magnitsikin tapaukseen. Venäläinen juristi ja kirjanpitäjä Sergei Magnitski paljasti vuonna 2008 Venäjän viranomaisten tekemän noin 230 miljoonan dollarin petoksen. Venäjän viranomaiset eivät tutkineet petosta, vaan vangitsivat Magnitskin, joka kuoli vankeudessa ollessaan.
Sijoittajat huolissaan rahanpesusta
SEB:n pörssikurssi laski yli kymmenen prosenttia toissaviikolla eli marraskuun 15. päivä. Kurssilaskun syynä oli huoli rahanpesuepäilystä.
SEB:n pörssikurssi laski yli kymmenen prosenttia marraskuun 15. päivä.Valda Kalnina / EPA
Pankki lähetti pörssitiedotteen, jossa se kertoi ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n esittäneen sille haastattelupyynnön rahanpesuun liittyvistä epäilyistä. Haastattelupyyntö koski MOT:n ja ruotsalaismedian yhteisessä hankkeissa tehtyjä löytöjä.
Soveltuvuuskokeella on suuri merkitys opettajankoulutukseen pääsemisessä. Soveltuvuuskokeeseen sisältyy tuoreen väitöksen mukaan kuitenkin epäkohtia.
Kasvatustieteen maisteri Ville Mankki tarkasteli väitöstutkimuksessaan opettajankouluttajien muodostamia opiskelijavalintakriteereitä sekä heidän suoriutumistaan soveltuvuuskokeen arvioitsijoina luokanopettajakoulutuksen opiskelijavalinnassa.
Mankin mukaan kokeessa arvioitsijoina toimivat opettajankouluttajat muodostavat piilokiintiöitä ja kohdistavat hakijoihin jopa ristiriitaisia valintakriteereitä.
Opettajankouluttajat antoivat Mankin mukaan korkeampia soveltuvuuskoepisteitä miehille ja iäkkäämmille hakijoille. Piilokiintiöitä ylläpidetään tiedostetusti tai tiedostamatta, ja ne heikentävät Mankin mukaan hakijoiden yhdenvertaisuutta.
– Miesopettajien perään on viime aikoina jälleen haikailtu esimerkiksi Opetushallituksessakin. Mikäli miehiä kaivataan kouluun lisää, olisi piilokiintiöiden ylläpitämisen sijaan perustellumpaa pyrkiä aidosti purkamaan niitä esteitä, jotka vähentävät miesten halua hakeutua alalle, Mankki toteaa tutkimustiedotteessa.
Arvioitsija vaikuttaa tulokseen
Mankin väitöskirja Opettajankouluttajat portinvartijoina opettajankoulutuksen opiskelijavalinnassa tarkastetaan Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa 14. joulukuuta.
Tutkimuksen haastatteluosassa kävi ilmi, että samankin opettajankoulutusyksikön opettajankouluttajat kohdistivat hakijoihin keskenään erilaisia ja jopa vastakkaisia vaatimuksia. Yksi arvioitsija esimerkiksi korosti valinnassa hakijan nöyryyttä ja vastaanottavaisuutta, kun taas toinen arvosti kriittistä orientaatiota ja kyseenalaistamista.
– Erojen toteutuminen valinnassa aiheuttaa ongelmia paitsi opettajankoulutukselle myös hakijalle, jonka soveltuvuuskoemenestys riippuu ainakin osittain siitä, kenen arvioitavaksi hän joutuu, Mankki sanoo.
Valintakriteereissä oli väitöstutkimuksen mukaan myös paljon hyvää. Opettajankouluttajat pyrkivät soveltuvuuskokeessa valitsemaan koulutukseen muun muassa oman kehittymisprosessinsa ja monimutkaisten toimintaympäristöjen hallintaan kykeneviä hakijoita.
Menestyviä opiskelijoita ei tunnistettu
Opettajankouluttajien antamat soveltuvuuskoepisteet eivät kuitenkaan tutkijan mukaan juurikaan ennustaneet hakijoiden myöhempää suoriutumista opettajankoulutuksessa. Paremmat soveltuvuuskoepisteet ennustivat heikompia arvosanoja opettajankoulutuksessa.
Mankin mukaan tulosten perusteella opettajankouluttajat eivät näytä pystyvän valintavaiheessa tunnistamaan parhaiten opettajankoulutuksessa menestyviä hakijoita.
Opettajankoulutuksessa siirrytään yhteisvalintaan ja yhteiseen soveltuvuuskokeeseen vuonna 2020. Tuolloinkin opettajankouluttajat pysyvät Mankin mukaan portinvartijoina.
Uudenlaista aaltopuuteknologiaa hyödyntävä toholampilaisyritys kasvaa vauhdilla ja aloittaa teollisen massatuotannon tammi-helmikuussa.
Aalto Haitek palkkaa jopa 30 uutta tuotantotyöntekijää sekä kolme johtotason työntekijää. Puuelementtien tuotanto käynnistyy ensi vuoden alussa entisissä Valion juustolan tiloissa Toholammilla.
Työvoiman etsiminen on aloitettu yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Lisätyövoiman tarve on suuri, sillä yrityksen kapasiteetti kasvaa huimasti aiempaan verrattuna.
– Työntekijät pitää kouluttaa itse aika pitkälle, koska meillä on erikoista kone- ja laitekantaa, johon ei välttämättä löydy osaamista. Myös Toholammin ympäryskunnista löytyy varmasti työntekijöitä, uskoo Aalto Haitekin toimitusjohtaja Tiina Kapela.
Kuuntele juttu Aalto Haitekin tulevaisuuden visioista täältä.
Myrkytön keksintö kiinnostaa etenkin Aasiassa, esimerkiksi Japanin markkinoille on imua ja siihen yritys on kehitellyt ratkaisua.
Kansainvälisiltä markkinoilta haetaankin nyt lisenssitoimijoita, jotka voisivat valmistaa Aalto Haitekin tuotteita ulkomailla.
– Heidät koulutetaan Toholammilla ja sen jälkeen he voivat toimia omilla markkina-alueilla lisenssin turvin, kertoo Tiina Kapela.
Kotimaassa Aalto Haitekin teknologialla on rakennettu jo muutamia kohteita, muun muassa Mäntsälään Bed and Breakfast -paikka.
Helsingin Huopalahteen rakentuu parhaillaan asuinrakennuskokonaisuus eli työtila, kahvila ja puinen asuinrakennus. Ensimmäinen vaihe valmistuu pian ja toinen kokonaisuus lähtee tammikuussa matkaan Toholammilta Helsinkiin.
Marraskuussa yritys esitteli puurakentamistaan Tokiossa kodin- ja rakentamisen messuilla. Japanissa arvostetaan puurakentamista ja myös valtio tukee ja edistää puumateriaalien käyttöä.
Toholampisilla onkin haaveena hyödyntää japanilaista seetripuuta omassa tuotannossaan.
– Teknologia soveltuu melkein mihin vain puuhun. Seetripuuta onkin tulossa Toholammille testattavaksi, kertoo Kapela.
Mediatutkija Sanna Spišák teki kymmenvuotiaana siihenastisen elämänsä kiinnostavimman löydön. Vanhempien kirjahyllyn ylimmillä hyllyillä, lasten käsien ulottumattomissa, oli eroottisia kirjoja.
Tyttö ymmärsi heti löytäneensä oven salattuun aikuisten maailmaan. Samalla hän ymmärsi, ettei näitä kirjoja ollut tarkoitettu lapsen silmille.
– Lapsiin liitetään ajatus, että he ovat seksuaalisesti täysin tietämättömiä. Se ei pidä paikkansa. Jo hyvin pienet lapset ovat eri tavoin tietoisia seksuaalisuudestaan.
Spišák haluaa omalla lapsuusmuistollaan herättää ajattelemaan miten kukin meistä itse on lapsena tai nuorena tutustunut seksuaalisuuteen. Uteliaasti vai pelokkaasti? Entä miten aikuiset ovat reagoineet, jos ovat saaneet asian tietoonsa? Tuomiten vai ymmärtäen? Nämä lapsuuskokemukset vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme muun muassa pornoon.
Nykyään kenenkään ei tarvitse kiipeillä kirjahyllyssä saadakseen käsiinsä seksuaalista materiaalia. Nettipornoa on iästä riippumatta tarjolla loputtomiin, ja sekös kasvattajia huolestuttaa. Pornon vahingollisuudesta varoitellaan nuoria kotona, koulussa ja mediassa.
Sanna Spišák on itsekin varoitellut nuoria pornon haitoista miettimättä sen kummemmin, mihin varoitukset perustuvat. Aihe alkoi kiinnostaa häntä niin paljon, että hän teki siitä väitöskirjan Turun yliopistoon (väitöskirja luettavissa englanniksi täällä).
Tutkimustulos yllätti tutkijan täysin.
– Suomalaiset nuoret osaavat suhtautua nettipornoon kriittisesti ja he ymmärtävät, ettei porno ole sama asia kuin oikea seksi. Porno ymmärretään viihteeksi, josta puuttuvat oikean elämän tunteet ja läheisyys.
Pornolla pelottelu toimii huonosti
Pornon katsomista enemmän nuoria hämmentääkin aikuisten tapa puhua siitä tuomiten ja riskeistä varoitellen. Ongelmia korostava puhe voi luoda esimerkiksi väärän mielikuvan siitä, että pornosta kiihottuminen olisi kieroutunutta. Näitä väärinkäsityksiä sitten oiotaan erilaisissa nuorten neuvontapalveluissa.
– Kysymyksissä kuuluu huoli siitä, että olenko tehnyt itselleni jotain pysyvää haittaa kun olen katsonut pornoa, Spišák sanoo.
Tutkimusten mukaan suurin osa nuorista näkee pornografista materiaalia viimeistään 14-vuotiaana.Juan Moyano / Alamy Stock Photo / AOP
Nuorten kysymyksiin vastataan muun muassa Väestöliiton nettisivuilla. Nuorten asiantuntija, seksuaalikasvattaja Sari Hälinen pitää hienona, että suomalaisnuoret osaavat olla mediakriittisiä nettipornon kuluttajia. Hän muistuttaa, että pornon katsominen on yleistynyt myös aikuisilla ja sitä katsovat kaikki sukupuolesta riippumatta.
– Tämä on asia jota ei voi sivuuttaa. Ei voi ajatella, että ”ei mun mukula, ei mun nuori”. Tutkimusten mukaan suurin osa näkee pornografiaa ensimmäisen kerran 12–14-vuotiaana.
Riskipuheen huonot puolet esiin nostava väitöstutkimus pakottaa kasvattajat katsomaan peiliin. Kun puhe keskittyy haittoihin ja vaaroihin, ei nuori uskalla kertoa pornon katsomisestaan silloinkaan, jos on nähnyt jotain hämmentävää tai itselleen vahingollista.
Seksi on voimavara, ja se kuuluu myös nuorille
Pelottelun sijaan tavoitteena voisi olla asennemuutos, jossa seksiä ei nähtäisi lähtökohtaisesti likaisena, hävettävänä ja nuorille täysin sopimattomana. Siten myös asioista keskustelu olisi helpompaa.
– Seksi kiinnostaa nuoria ja pornosta etsitään usein tietoa siitä, miten seksiä tehdään. Olisi toivottavaa, että kasvattajat kävisivät nuorten kanssa läpi mitä hyvää ja huonoa pornossa nuorten itsensä mielestä on, Sari Hälinen rohkaisee.
Nuoren kanssa on hyvä keskustella myös siitä, että seksi on paljon muutakin kuin pelkkä toiminto: se on aisteja, tunteita, läheisyyttä, fantasioita. Seksi voi toteutua yksin, kaksin tai useamman kesken. Seksiä saa olla myös haluamatta.
Nettiporno on nykyään hyvin monipuolista: kuvastoa löytyy heteroista homoihin ja lesboihin, kahdenkeskisestä seksistä kimppaseksiin, vaniljaseksistä erilaisiin villeihinkin fantasioihin kuten ufopornoon.
Seksuaalisen materiaalin katsominen voi auttaa hahmottamaan omaa seksuaalista identiteettiä.Hose Jacome / EPA
Harva aikuinen tulee ajatelleeksi, että pornon moninaisuus voi tarjota sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvalle tai vaikka jonkin fetissin itsessään tunnistaneelle nuorelle tärkeän väylän itsetutkiskeluun.
– Vähemmistöryhmiin kuuluvat nuoret kokevat, etteivät saa koulun seksuaalikasvatuksesta tietoa keitä he ovat. Heille porno on ehkä ainoa mahdollisuus saada tietoa erilaisista kehollisuuksista ja olemisen tavoista, Sanna Spišák sanoo.
Seksitaitojen opettaminen liian vähäistä
Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta osataan jo seksuaalikasvatuksessa jonkin verran puhua. Se näkyi myös Spišákin väitöstutkimuksessa, jossa nuoret määrittelivät omaa suuntautumistaan peräti yhdeksällä eri tavalla. Identiteettejä olivat muun muassa aseksuaali, polyseksuaali ja panseksuaali.
Sen sijaan seksin moni nuori ymmärtää yhä varsin perinteisesti miehen ja naisen välisenä yhdyntänä.
– Koulussa tyypillisesti näytetään että ”tässä on penis ja tässä on emätin, ja sitten laitetaan kondomi peniksen päälle ja kaikkihan me tiedetään miten nämä voisivat liittyä toisiinsa”, kärjistää Sari Hälinen.
Seksitaitojen ja erilaisten seksitapojen opettaminen jää liian usein pornolle. Hälinen toivoo, että pornosta pystyttäisiin nuorten kanssa keskustelemaan neutraalisti. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin yhä monipuolisempaa seksuaalikasvatusta.
– Pornossa ei näytetä seksiin liittyvää neuvottelua ja luvan kysymistä. Siellä ei myöskään näy seksin hullunkurinen puoli, ei ole kortsun räpeltämistä eivätkä päät kolise yhteen.
Vaikka suurin osa nuorista osaakin suhtautua pornoon mediakriittisesti, niin joillekin siitä voi tulla ongelma. Kuusi vuotta nuorten seksuaalikasvattajana työskennellyt Hälinen on huolissaan niistä nuorista, jotka katsovat pornoa useita tunteja päivässä. Aikuisten tuomitsevien reaktioiden pelossa he eivät ehkä uskalla puhua pornon katsomiseen liittyvistä huolistaan.
– Ollaanko me aikuiset jätetty nuoret yksin pornon kanssa? Sen sijaan, että aikuinen painaa paniikkinappulan päälle, nuorta pitäisi pysähtyä kuuntelemaan.
Apua ja tukea seksuaalisuuteen ja seksiin liittyviin kysymyksiin löydät mm. näistä paikoista:
Presidentti Donald Trump on kutsuttu osallistumaan Yhdysvaltain kongressin oikeuskomitean ensimmäiseen kuulemiseen Trumpin virkarikostutkinnassa.
Kuuleminen on määrä järjestää joulukuun 4. päivä.
– Presidentin on tehtävä valinta: Hän voi joko osallistua kuulemisiin tai lopettaa valittamisen niistä, edustajainhuoneen oikeuskomitean puheenjohtaja Jerrold Nadler sanoi.
Edustajainhuoneen oikeuskomitean julkiset kuulemiset ovat uusi vaihe Trumpin vastaisessa virkarikostutkinnassa. Tähän asti virkarikostutkintaa on hoitanut edustajainhuoneen tiedustelukomitea.
Tutkinnassa edustajainhuone selvittää, onko presidentti Trump käyttänyt väärin virka-asemaansa. Hänen väitetään painostaneen Ukrainaa tutkimaan poliittisia vastustajiaan.
Trumpin mukaan väitteet ovat tekaistuja, ja kyseessä on poliittinen ajojahti.
Kuulemisten jälkeen, mahdollisesti jo ennen joulua, edustajainhuone äänestää siitä, nostaako se virkasyytteen Trumpia vastaan.
Jos virkasyyte nostetaan, asia siirtyy kongressin ylähuoneen eli senaatin käsittelyyn. Presidentti erotetaan virastaan, jos kaksi kolmasosaa senaattoreista tuomitsee hänet syylliseksi virkarikoksiin.
Joukko mielenosoittajia antoi torstaina Washingtonissa tukensa presidentti Trumpiin kohdistuvalle virkarikostutkinnalle.Michael Reynolds / EPA
Republikaanit pitävät virkarikostutkintaa epäoikeudenmukaisena
Presidentti Trumpin ei ole pakko osallistua virkarikostutkinnan kuulemisiin.
Trump ja republikaanit ovat arvostelleet tutkintaa siitä, etteivät he ole päässeet kuulustelemaan tutkinnassa käytettyjä todistajia.
Kutsumalla Trumpin osallistumaan julkisiin kuulemisiin, kongressi tarjoaa hänelle mahdollisuuden tehdä juuri tämän.
Edustajainhuoneen oikeuskomitea on johtanut tutkimuksia Trumpia vastaan syyskuusta asti, jolloin virkarikostutkinta alkoi.
Virkarikossyytemenettely on yksi monista presidentti Trumpiin kohdistuvista tutkinnoista.
New York Times -lehden mukaan Trumpia vastaan on parhaillaan yksitoista kongressin alaista tutkintaa, kymmenen liittovaltion rikostutkintaa ja kahdeksan osavaltioiden ja paikallishallintojen aloittamaa tutkintaa.
Rudy GiulianiAOP
Trump: En määrännyt Giuliania toimimaan Ukrainassa
Trump antoi lisätietoja Ukrainan toimistaan esiintyessään tiistaina Fox Newsin haastattelussa.
Trump kertoi tunnetun konservatiivitoimittajan Bill O'Reillyn haastattelussa, ettei määrännyt henkilökohtaista asianajajaansa Rudy Giuliania matkustamaan Ukrainaan etsimään lisätietoja poliittisien vastustajiensa väärinkäytöksistä.
– Ei, en ohjeistanut häntä. Mutta hän on taistelija, Trump sanoi ja lisäsi, että Giulianilla on presidentin lisäksi muitakin asiakkaita ja että hän on tehnyt vuosien saatossa paljon töitä Ukrainassa.
Virkarikostutkinnan todistajat ovat kuitenkin kertoneet, että Giuliani toimi Ukrainassa saadakseen maan johdon tutkimaan Trumpin poliittisia vastustajia.
Trump itse sanoi Valkoisen talon julkaisemien puhelinkeskustelujen mukaan Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille, että tämän tulisi auttaa Giuliania.
– Giuliani on erittäin kunnioitettu mies. Hän oli New Yorkin pormestari, suuri pormestari. Haluan, että hän soittaa sinulle. Pyydän häntä sekä oikeusministeriä soittamaan sinulle, Trump sanoi puhelussa.
– Rudy tietää mitä tapahtuu ja hän on erittäin taitava. Jos voisit puhua hänelle, olisi se mahtavaa, Trump jatkoi.
Trump sanoi haastattelussa, ettei tiedä, mitä Giuliani teki Ukrainassa. Giuliani on kuitenkin aiemmin itse sanonut, että toimi Ukrainassa Trumpin puolustusasianajajan ominaisuudessa.
Pajtim Statovci voitti teoksellaan Bolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Yleisradion toimitusjohtajaan Merja Ylä-Anttilaan teki vaikutuksen kirjan kaunis kieli.
Hän perusteli valintaansa näin: "Rakkaus, yksinäisyys, unelmien toteutuminen tai toteutumattomuus. Mihin voi hyväkin ihminen taipua, kun ankarat ajat osuvat kohdalle ja toisaalta, miten henkinen kantti ja moraali kestää. Minulle tässä kirjassa merkityksellisintä oli juuri ihmiseksi kasvamisen kuvaus."
Bolla on riipaisevan kaunis kuvaus rakkaudesta ja haaveista. Tapahtumien taustalla vaikuttaa Kosovon sota, jonka takia kirjan henkilöt menettävät unelmansa. Kirjassa on pohjattoman surullinen tunnelma, sillä alusta asti on selvää, ettei tämä tarina pääty onnellisesti.
Bolla on Statovcin kolmas romaani. Finlandia-voitto sinetöi nuoren kirjailijan menestystarinan. Hän voitti ensimmäisellä romaanillaan Kissani Jugoslavia Helsingin Sanomien esikoiskirjailijalle myönnettävän palkinnon.
Toinen romaani Tiranan sydän oli äskettäin ehdolla merkittävän yhdysvaltalaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. National Book Awardista ei tullut voittoa, mutta Statovci teki historiaa pelkällä ehdokkuudellaan. Hän on ensimmäinen suomalaiskirjailija, joka on päässyt ehdolle palkinnon saajaksi.
Kaikissa kolmessa Statovcin julkaisemassa romaanissa Balkan ja alueen tarinat ovat vahvasti esillä. Etenkin eläinmytologiat toistuvat romaanista toiseen.
Kirjan nimi viittaa albaanien mytologiaan, jossa Bolla on käärmeenkaltainen olento.
29-vuotias Pajtim Statovci on nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja.
Pajtim Statovcin Bolla vei kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Tieto-Finlandia metsäkirjalle: “Luonnosta on otettu enemmän, kuin se kestää”
Tietokirjallisuuden Finlandian voittaneen Metsä meidän jälkeemme -teoksen ovat kirjoittaneet Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä.
Kirja on metsä- ja ilmastopuheenvuoro. Se sisältää luontohavaintoja, kokemuksia ja asiantuntijatietoa. Kirjoittajat ovat journalisteja, joita yhdistää omakohtainen suhde metsään ja luontoharrastus.
Kirja syntyi tekijöiden huolesta ja ihmetyksestä: Mitä tapahtui niille tarinoiden ja edellisten sukupolvien kuvaamille suurille ja vanhoille erämetsille ja -maille, joiden tilalle oli ilmestynyt ojitettuja soita ja puupeltoa.
Kirja esittää, että suomalaisten suhtautuminen metsään muuttui sotien jälkeen. Siitä tuli taloudellinen resurssi.
– Ihmisten maailma nostettiin metsällä kukoistukseen, mutta nyt huomaamme, että se tehtiin velalla. Luonnosta on otettu enemmän, kuin se kestää. Puita kyllä piisaa, mutta monimuotoisuus hupenee ja metsälajien tilanne on vaikea, Pekka Juntti sanoo.
Käsillä kohtalonhetket
Kirjan tekijöiden mielestä elämme suomalaisen metsän kohtalonhetkiä. Nyt puhutaan sellubuumista ja hakkuita haluttaisiin kasvattaa entisestään.
– Jos nyt lähdemme suin päin samaan vanhaan, mutta isommalla volyymilla, pelkään, että se sitoo meidän kätemme myös valtion tasolla. Jos päädymme valtaviin, puuta vaativiin selluinvestointeihin, poliitikoista tuskin löytyy voimaa lähteä muuttamaan nykykäytäntöjä kestävämmiksi.
Juntin mukaan kirja ei ole pamfletti. Se on luontokirja, joka kertoo, miten metsä voi, mistä tila johtuu ja miten asian voisi korjata. Kirja perustuu asiantuntijahaastatteluihin ja tutkimustietoon.
– Olemme lähteneet selvittämään asioita, ja kun luonnontieteilijöitä kuuntelee, kuva ei ole valoisa. Kauniiksi sitä ei saa. Teollisuus puolestaan kirjoittaa kaiken vihreällä fontilla ja kertoo, kuinka vastuullista puuntuotanto on.
Tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan valinnut taloustieteilijä ja tietokirjailija Sixten Korkman kiittää teosta siitä, että se on kiihkoton, mutta otteeltaan kriittinen.
– Se esittää metsäpolitiikastamme karun kuvan. Olemme metsäkansa, mutta kirja herättää meitä huomaamaan, että suuri osa Suomen metsistä on avohakkuita läpikäyneitä talousmetsiä, Korkman perustelee.
Jenni Räinä (vas.), Anssi Jokiranta, Pekka Juntti ja Anna Ruohonen kuuluvat journalistiryhmään, joka kirjoitti voittoisan Metsä meidän jälkeemme -teoksen.Vesa Moilanen / Lehtikuva
Mitä pitäisi tehdä toisin?
Juntin mielestä metsäkeskustelussa intressit ovat isot ja on luonnollista, että totuuksia määritetään mieleiseksi.
– Esimerkiksi hiilikeskustelussa metsäteollisuus näkee hiilinielut mieluusti globaalina kysymyksenä. Sanotaan, että meillä voi hakata täysillä, koska muuten hakataan muualla. Jos kaikki ajattelevat niin, kuka toimii, Juntti kysyy.
Hänen mukaansa tutkijat ehdottavat, että hakkuita monipuolistetaan ja lisätään jatkuvaa kasvatusta. Poliitikot voisivat puolestaan pohtia, mitä tuetaan. Kannattaako ojituksiin kannustaa, kun haitat tiedetäään? Vai olisiko parempi tukea soiden ennallistamista?
Kirjoittavat toivovat, että kirja haastaisi nykykeskustelua ja lisäisi tieteeseen ja tietoon perustuvaa puhetta.
– Ja että ihmiset saisivat työkaluja ja oivalluksia. Meille on jo tullut palautetta ihmisiltä, jotka ovat kertoneet, että silmät ovat auenneet ja he ovat katsoneet metsää eri tavalla, ymmärtäneet luonnon ja talousmetsän eron.
Pekka Juntti on myös yksi Ylen suosituimmista kolumnisteista. Hänen kolumneihinsa voi tutustua täällä.
Lasten- ja nuortenkirjavoittaja on Marisha Rasi-Koskinen
"Lukukokemus on kuin pitkä ja psykedeelinen uni, josta tuntee heräävänsä monta kertaa saamatta lopullista varmuutta valvetilan todellisuudesta. On nipistettävä käsivarresta." Näin kuvailee lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajan valinnut Olavi UusivirtaMarisha Rasi-Koskisen teosta.
Kun Marisha Rasi-Koskinen pääsi Finlandia-ehdokkaaksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden sarjassa, ilolla ei ollut rajoja. Hän ajatteli, että nyt vain rauhassa odotellaan, mihin valitsijadiktaattori päätyy. Kolmen viikon odottelu ei kuitenkaan sujunut ihan kivuitta. Rasi-Koskinen huomasi pohtivansa molempia skenaarioita, voittoa tai tyytymistä ehdokkuuteen. Kun soitto kustantajalta sitten tuli, puhelu oli naurun ja itkun sekamelskaa.
– Onhan tämä hienoa. Puhelu laukaisi jännityksen, jota olin sittenkin potenut aika voimakkaasti.
Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli -teoksessa matkustellaan ajassa.Martti Kainulainen / Lehtikuva
Voittaja on spekulatiivista fiktiota
Auringon pimeä puoli on Rasi-Koskisen ensimmäinen nuortenkirja. Hän on aiemmin kirjoittanut kolme aikuisille lukijoille suunnattua romaania ja yhden novellikokoelman. Tosin Finlandia-voittokirja sopii myös aikuisille lukijoille. Se kuuluu hieman hankalasti määriteltävään young adults eli ya-genreen.
– Itse olen ajatellut, että tämä romaani sopii teini-ikäisille ja siitä vanhemmille. Yläikärajaa ei ole. Itse viihdyn juuri välimaastoissa. En pidä lokeroinnista.
Auringon pimeä puoli on spekulatiivista fiktiota. Romaanissa yhdistyy aikamatkailu yhteiskunnalliseen painajaiseen. Päähenkilö on tarinan alussa 16-vuotias tyttö, joka asuu totalitaarisessa Voiton Kaivos nimisessä kaupungissa. Sitä johtaa karismaattinen yksinvaltias.
Romaanissa on paljon viittauksia historiaan ja myös nykypäivään. Propagandan avulla kaupungin asukkaat saadaan pidettyä aisoissa ja tekemään haluttuja asioita. Myös tiedonsaantia on rajattu.
Romaanin lähtökohtana oli kuitenkin matkustaminen ajassa.
– Siitä kirjoittaminen lähti liikkeelle. En halunnut tehdä aikamatkustelusta helppoa, että vain mennään ja tullaan. Tässä päähenkilö joutuu kohtaamaan itsensä eri ajassa.
Psykologi tuntee ihmismielen
Rasi-Koskinen on ammatiltaan psykologi ja se näkyy tekstissä. Hän osaa kuvata ihmismielen liikahduksia ja pohdintoja.
– Minulla on nuoresta pitäen ollut vahva halu ymmärtää ihmisen ajattelua ja käytöstä. Luulen, että kiinnostus siihen on ajanut minut näihin molempiin ammatteihin.
Nuorten maailma on tullut Rasi-Koskiselle tutuksi psykologin työn avulla, sillä viimeksi hän on työskennellyt koulussa. Vuodenvaihteessa hän irtisanoutui työstään ja on nyt keskittynyt pelkästään kirjoittamiseen.
Nuortenromaanin kirjoittaminen ei Rasi-Koskisen mukaan poikennut aiemmista kirjoista. Hän paneutui siihen yhtä syvällisesti kuin aikuisten romaaneihin. Tosin kirjoittamisessa oli myös haasteensa.
– Tässä oli mukana enemmän toimintaa. Se oli uutta, mutta kirjoittaminen oli juuri sen takia hyvin hauskaa, koska sai revitellä.
Yleisö valitsi jo omat suosikkinsa
Tänään selviää, ketkä saavat Finlandia-palkinnot. Kaunokirjallisuuden voittajan valitsee Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, tietokirjallisuuden valitsijana on taloustieteilijä ja tietokirjailija Sixten Korkman ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden valitsijana muusikko Olavi Uusivirta. Yle seuraa tilaisuutta suorana.
Kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajat saavat kukin 30 000 euroa. Jokaisessa kategoriassa on ehdolla kuusi teosta.
Yleisö on saanut myös äänestää suosikkejaan. Lukijoiden mielestä paras kaunokirjallisuuden ehdokkaista oli Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen. Tietokirjallisuuden edustajista yleisö valitsi Anssi Jokirannan, Pekka Juntin, Anna Ruohosen ja Jenni Räinän kirjoittaman ajankohtaisen teoksen Metsä meidän jälkeemme. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden ehdokkaista selväksi suosikiksi nousi Tomi Kontion kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama Koira nimeltään Kissa tapaa kissan.
Poliisi on yhdessä Viron viranomaisten kanssa pysäyttänyt viiden Suomessa törkeistä varkauksista epäillyn murtomiehen pakomatkan, poliisi tiedottaa.
Miehet tekivät Helsingissä ja Tampereella yhteensä kolme murtoa elektroniikkaliikkeisiin, joiden saaliiden kokonaisarvo nousi useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin. Murrot tehtiin 19.11.–23.11. välisenä aikana.
Poliisi sai murroista ja epäiltyjen muista liikkeistä valvontakameratallenteita ja pääsi heidän jäljilleen. Lauantaina 24.11. selvisi, että murtomiehet olivat aikeissa paeta laivalla Helsingistä Tallinnaan. Suomen ja Viron viranomaisten yhteistyön myötä miehet saatiin kiinni ja suuri osa anastetusta omaisuudesta poliisin haltuun.
Helsingin poliisin mukaan miesten vangitsemiskäsittely tehtiin puolenyön jälkeen ja syyttäjä pyysi epäiltyjen luovuttamista Suomeen. Tällä hetkellä epäillyt ovat vangittuina Tallinnassa ja odottavat siirtoa Helsinkiin.
Miehet saapuivat poliisin tietojen mukaan Romaniasta muutamia päiviä ennen Tampereella 19. marraskuuta tehtyä ensimmäistä murtoa. Heistä ainakin osalla on taustaa ammattimaisista liikemurroista elektroniikkaliikkeisiin eri puolilla Eurooppaa.
Ikaalisten seurakuntaa ja kahta sen työntekijää syytetään kuolemantuottamuksesta ja työturvallisuusrikoksesta.
Syyttäjä vaatii molemmille ankaraa sakkorangaistusta.
Mies kuoli Ikaalisissa viime syyskuussa jäätyään kaatuvan ison ruohonleikkurin alle.
Seurakunnan kausityöntekijä oli ollut ajamassa päältäajettavalla ruohonleikkurilla, johon oli liitetty peräkärry, kun ne kaatuivat. Turma tapahtui hautausmaan rinteisessä maastossa.
Poliisi kertoi syyskuussa, että tapahtumalla ei ole tiettävästi silminnäkijää. Mies löydettiin muutamien minuuttien päästä.
Seurakuntaa ja kahta sen työntekijää syytetään työturvallisuusrmääräysten rikkomisesta. Työntekijää ei syyttäjän mukaan ole perehdytetty riittävästi. Työntekijät ovat ajaneet nurmikkoa rinteessä ajamalla pitkittäin, mihin liittyy laitteen sivuttain kaatumisen vaara.
Työntekijä oli syytehakemuksen mukaan ilmeisesti menettänyt ajoleikkurin hallinnan kannon ja juurakkojen vuoksi.
