Vähän ennen SDP:n vuoden 2008 puoluekokousta Jutta Urpilainen kiipesi Suomen Pankin portaita. Hän oli sopinut tapaamisen pääjohtaja Erkki Liikasen (sd.) kanssa.

32-vuotias kansanedustaja Jutta Urpilainen oli ilmoittautunut puheenjohtajakisaan.

Urpilainen tuli Helsingin keskustassa sijaitsevaan rahamaailman linnakkeeseen kädessään 20 erilaista kysymystä taloudesta. Puheenjohtajaehdokkaalla ja pääjohtajalla meni puolitoista tuntia kysymyksien ja vastausten pohdinnassa.

– Siitä minä opin hänet tuntemaan, Liikanen muistelee.

– Hän on hyvin asiasuuntautunut, vakava henkilö suhtautumisessaan työhönsä. Siinä ei ole mitään kevyttä.

Myöhemmin keväällä Urpilainen valittiin SDP:n puheenjohtajaksi Hämeenlinnassa.

Puolueen historian nuorin, kokematon puheenjohtaja oli monelle järkytys. Vastaehdokas toisella kierroksella oli moninkertainen ministeri Erkki Tuomioja.

Tappion kärsinyt Tuomioja sanoi ymmärtäneensä, milloin täytyy siirtyä veteraanisarjaan.

Veteraanin ja nuoren puheenjohtajan kohtaamiset eivät jääneet kuitenkaan siihen.

Urpilainen oli SDP:n puheenjohtajana ensimmäinen nainen, kuten myöhemmin myös valtiovarainministerinä ja nyt Suomen komissaarina. Lasikatot poksahtelevat kokkolalaisen uralla, mutta Liikanen ei pidä häntä taktikkona tai pelurina.

– Poliitikot voi jakaa kahteen ääriryhmään. On sellaisia, joille politiikka on 80 prosenttia taktiikkaa ja 20 prosenttia asiaa ja sitten toinen ääripää, joille se on 20 taktiikkaa ja 80 prosenttia asiaa. Jutta kuuluu ehdottomasti tähän jälkimmäiseen, Erkki Liikanen arvioi.

Pohjalaiset ovat pohjalaisia, savolainen Liikanen virnuilee.

Kesärannassa riitelijöistä tuli kavereita

Suomella on ennen Urpilaista ollut kolme komissaaria: Erkki Liikanen (sd.) vuosina 1995–2004, nykyinen Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn (kesk.) 2004–2014 ja Sitran yliasiamieheksi nimitetty Jyrki Katainen (kok.) 2014–2019.

Aiempien komissaarien salkun keskiössä ovat olleet talousasiat. Nyt kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Urpilainen halkoo omaa, suomalaisille uutta latua.

Me istuttiin Kesärannassa kahdestaan ja käytiin läpi vaikeita asioita. Jyrki Katainen

Vuoden 2011 vaalien jälkeen Jyrki Kataisesta (kok.) tuli pääministeri ja Jutta Urpilaisesta valtiovarainministeri niin sanottuun sixpack- hallitukseen. Alkutaival oli keskinäistä kyräilyä.

– Muistan, että hallitusneuvotteluissa sosiaalidemokraatit puhuivat jaetusta johtajuudesta. Se tarkoitti, että heillä oli erilaisia näkemyksiä siitä, miten asioissa pitäisi edetä. Jutta oli monen tulen välissä, Katainen kertoo.

Yhteisöveron kevennys oli iso koetinkivi sekä hallitukselle että Urpilaiselle. Sitä pidettiin liiallisena myönnytyksenä työnantajille. Urpilainen sai lopulta demariryhmän tuen. Dynamiikka myös hallituskumppanien välillä muuttui.

– Me istuttiin Kesärannassa kahdestaan, käytiin läpi vaikeita asioita ja pohdiskeltiin politiikkaa myös laajemmin kuin pelkästään sitä budjettia, Katainen muistelee.

Keskinäinen arvostus ja luottamus johti kaveruuteen, joka näkyi myös työministerinä toimineen Lauri Ihalaisen (sd.) mukaan hallitustyössä. Ihalainen oli Urpilaisen tukija myös päätöksessä alentaa yhteisöveroa neljä prosenttiyksikköä. He olivat muutenkin tiivis työpari hallituksessa.

Ihalainen seurasi vierestä, kuinka nuoren valtiovarainministerin aika meni eurokriisin hoitamiseen.

– Hän hahmottaa nopeasti olennaisen. Sitkeä, mutta ei jääräpäinen, Ihalainen luonnehtii.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön (SAK) entinen puheenjohtaja kuitenkin kuuli kokous- ja käytäväpuheista, että vastaehdokasta puuhataan. Nyt tiedetään, että SAK-laisissa Metalli- ja Paperiliitossa sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa (JHL) pohjustettiin Urpilaisen vaihtamista Ammattiliitto Pron puheenjohtajaan Antti Rinteeseen (sd.).

Taustalla olivat SDP:n liian alhaisena pidetyt kannatusluvut. Ehkä painavampi syy oli kuitenkin ammattiyhdistysliikkeen napamiesten tunne siitä, ettei heidän näkemyksiään kuunneltu.

Sivuun jääneet ay-johtajat suuttuivat

Entinen STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää (sd.) muistaa vieläkin, kun hän eräänä arkiaamuna käveli Senaatintorin poikki. Muutaman askeleen päässä valtioneuvoston linnasta hän sai viestin, että sovittu tapaaminen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen kanssa oli peruuntunut.

– Jutalle tuli maine, että hänellä ei ollut aikaa puhua ay-liikkeen kanssa. Se oli huono juttu, jos oli todella painavaa sanottavaa ja tapaamisaikaa oli oikein haettu.

Urpilaisen valtiovarainministerivuosina napina yltyi. SAK-laisten liitto- tai keskusjärjestöpuheenjohtajien ja Urpilaisen tapaamisia ei saatu aikaan.

Urpilaisen vinkkelistä nopeisiin kalenterimuutoksiin oli syynsä. Hänellä oli joka päivä Brysselin kriisikokousten varalta lentolaukku pakattuna ministeriauton takaluukussa.

Ay-liike on hyvin kansallinen, vaikka sillä on kansainvälisiä suhteita. Mikko Mäenpää

Kun Urpilainen valittiin SDP:n puheenjohtajaksi Hämeenlinnan puoluekokouksessa, hän lupasi kehittää SDP:tä johtavaksi tulevaisuuspuolueeksi. Uudistaminen oli Mäenpään mielestä tärkeää ja sen Urpilainen hoiti hänen mielestään hyvin.

– SDP:ssä on kuitenkin tosiasia, että jos haluaa uudistaa puoluetta, niin pitää osata kuunnella niitä, jotka ovat perinteisiä vallankäyttäjiä, rahoittajia ja kannattajia

SAK-laiset ammattiyhdistysjohtajat purnasivat, että mitä hän nyt priorisoi, EU-kokousta, Kreikan tilannetta vai suomalaisen ay-liikkeen viestiä.

Mäenpää toivoi kansainvälisyyttä ja uudistuksia korostavalle Urpilaiselle jatkokautta.

– Tietyllä tavalla ay-liike on hyvin kansallinen, vaikka sillä on kansainvälisiä suhteita. Voi olla, että eurooppalaiset virtaukset ja sitä kautta tulevaisuus koetaan vieraana.

– Koetaan, että pitää vaan sopia palkat ja työsuhteiden ehdot ja SDP:n pitäisi tukea tätä, Mäenpää pohtii.

Urpilainen pohti viime metreille taisteleeko puheenjohtajuudesta

Joensuun puoluekokouksessa 2010 Urpilaisen työpariksi ja puoluesihteeriksi nousi Mikael Jungner. Demarien rautakourat kuuntelivat hölmistyneinä, kun eläväinen puoluesihteeri julisti SDP:n rakkauden puolueeksi.

Jungnerin mielestä liittojohtajat olivat takajaloillaan, koska Urpilainen ei ollut heidän käskytettävissään.

– Sieltä tuli jotain vaikkapa STX-telakkaan liittyyviä esityksiä, että telakka pitää ottaa Suomen valtion omistukseen. Ehdotusten sijaan työministeri Lauri Ihalainen, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori rakensivat ratkaisun, että telakka menee saksalaisomistukseen.

Jälkikäteen sekä STX-telakkaratkaisu että yhteisöveroalennus ovat saaneet kiitosta myös sosiaalidemokraateilta.

Urpilainen ei lähde puolittain mihinkään. Mikael Jungner

Syksyn 2013 aikana tieto vastaehdokkaaksi nousevasta Antti Rinteestä oli ehtinyt myös Jutta Urpilaisen korviin. Rinteen tukijat olivat onnistuneet saamaan läpi omia nimiään puoluekokousedustajiksi niin sanotuista puolueen sopupiireistä, joissa edustajista ei äänestetty.

Sekä Jungner että Ihalainen muistavat, että Urpilainen mietti alkuvuoteen 2014 asti lähteekö hän kamppailemaan puheenjohtajuudesta.

– Urpilainen mietti tosissaan eikä tiennyt haluaako jatkaa vai ei. Helmikuussa 2014, vain kolme kuukautta ennen puoluekokousta, tuli se varmuus, että kyllä haluaa. Se kuvaa hyvin Urpilaista. Hän ei lähde puolittain mihinkään, Jungner sanoo.

Ihalainen ja peruspalveluministeri Susanna Huovinen kannattivat Urpilaisen uudelleenvalintaa myös julkisesti.

– Olimme olleet hyvä työpari Jutan kanssa hallituksessa. Ajattelin, että silloin pitää tukea, kun on vaikeata, Ihalainen muistelee.

“Jätän väliin”

Kerrotaan, että Seinäjoella ennen puoluekokouksen puheenjohtajäänestystä naiskaksikko nappasi ulkoministeri Erkki Tuomiojan kyytiin. He vetosivat vielä matkalla kokouspaikalle, että hän käyttäisi puheenvuoron Urpilaisen puolesta.

Olihan Urpilainen valinnut Tuomiojan ulkoministeriksi siitä huolimatta, että tämä kutsui nuoren puheenjohtajan ensimmäistä kuntavaalien kampanjaa vuonna 2008 unelmahötöksi.

Vetoajille Tuomioja ei vastannut mitään eikä hän nytkään muista koko tilannetta.

– Minuun vedottiin molemmilta, sekä Urpilaisen että Rinteen, puolilta. Koska ei ollut syytä, en ottanut kantaa kummankaan puolesta.

Urpilaisen hyviä tai huonoja ominaisuuksia puheenjohtajana hän ei halua muistella.

– Jätän väliin.

Komissaarikuulemisia ja Urpilaisen onnistumista niissä hän on kuitenkin seurannut.

– Hän oli valmistautunut ja pärjäsi hyvin. Ainoa, jolle ei tullut mitään huomautuksia.

“Mitä ne plikat poraa?”

Seinäjoen puoluekokouksessa 2014 uudeksi puheenjohtajaksi kukitettiin Antti Rinne. Salin keskellä seisoi toistakymmentä naista ryhmähalissa.

Monet itkivät. Yksi heistä oli nykyinen Hyvinvointialan (HALI) toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas, Urpilaisen tukija.

– Äitini tuli siihen kysymään, että mitä ne plikat poraa. Sanoin, että äiti, nyt ei ole hyvä hetki tulla jeesustelemaan, Rajakangas muistelee.

Naiset eivät ole unohtaneet tätä juttua. Ulla-Maija Rajakangas

Urpilainen vaikutti selviävän tappiostaan paremmin kuin useimmat tukijansa. Hän nauratti puolueväkeä neuvomalla seuraajaansa: Älä sitten koskaan laita verkkosukkia valokuviin. Poseeraus verkkosukissa Iltalehden kuvissa oli aloittelevan puheenjohtajan julkisuusmoka. Se seuraa Urpilaista vieläkin.

Monille demarinaisille Urpilaisesta tuli esikuva, jota äijät vähättelevät.

Rajakangas sanoo kiinnittäneensä Jutta Urpilaiseen huomiota jo tämän kansanedustajavuosina. Pienessä porukassa hän oli houkuttelemassa nuorta poliitikkoa pyrkimään puheenjohtajaksi.

– Jutta on tunnollinen ja hoitaa ne asiat, mihin hänet valitaan. Enkä tarkoita niin kuin tyttö, joka tekee kaiken kuten pitää vaan, että hän ei tee mitään puolitehoisesti vaan täysillä aina.

Rajakangas uskoo, että Urpilainen oli aikaansa edellä puheenjohtajana ja SDP:n uudistajana. Unelmista puhuminen ei ole tänä päivänä enää kummallista vaan poliittista arkea. Yksi asia haittasi kuitenkin enemmän ja se johti väärinkäsityksiin.

– Linkki ay-liikkeen ja Urpilaisen väliltä puuttui.

Rajakankaan mukaan Urpilainen halusi, että SDP on puolue, jolla on puolueen tehtävät ja ammattiyhdistysliikkeellä on ammattiyhdistysliikkeen tehtävät. Se nähtiin perinteiden rikkomisena.

– Naiset ei ole unohtaneet tätä juttua. Minäkin olen surkutellut omassa demarikuplassani Seinäjoen tappiota. Muut lohduttavat, että nythän Jutta on siellä, missä hän on parhaimmillaan, EU-komissaarina.

Urpilainen oli aikoinaan mukana, kun alle 35-vuotiaiden kansalaisjärjestöä Eurooppanuoria perustettiin. Hänen puolisonsa, Juha Mustonen on järjestön ensimmäinen puheenjohtaja.

“Jutan kanssa ei mennä kaljalle”

Mutta keihin Urpilainen luottaa, keiden kanssa hän sparraa asioita ja keiden kanssa hän lähtee kaljalle?

– Jutan kanssa ei mennä kaljalle, tokaisee Jungner.

Hän syö mieluummin vaikka hyvää aamiaista kivijalka-kahvilassa.

Kysymykseen Urpilaisen poliittisesta lähipiiristä ei tahdo oikein tulla keneltäkään vastausta. Haastateltavat hiljenevät ja miettivät pitkään.

Yleisin veikkaus läheisimmiksi sparraajiksi ja luottohenkilöiksi ovat Urpilaisen isä, pitkäaikainen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Kari Urpilainen sekä puoliso, ulkoministeriön karriääridiplomaatti ja virkamies Juha Mustonen.

Perheen ulkopuolisista mainitaan vain Urpilaisen avustaja Arto Virtanen.

2010-luvulla syntyi jonkinlainen lähipiiri. Jutta Urpilainen, Mikael Jungner ja näyttävän EU-uran tehnyt nykyinen pääjohtaja Timo Pesonen puolisoineen lensivät politiikan arjesta monille yhteisille lomamatkoille. Heitä yhdisti tuolloin sosialidemokratia ja eurooppalaisuus.

– Me oltiin kuusikko, joiden oli luontevaa olla yhdessä. Työ ja vapaa-aika sekoittui, Jungner kertoo.

Perjantaina Timo Pesosen puoliso Milttonin Brysselin-toimiston vetäjä Kaisa Soro-Pesonen ilmoitti aloittavansa maanantaina työt komissaari Jutta Urpilaisen kabinetissa.

“Maailman köyhyyttä ei poisteta tällä salkulla”

Opettiko kotimaan politiikan kova koulu komissaarin huippuvirkaan nousseen Urpilaisen varovaiseksi?

Erkki Liikanen uskoo, että komissiossa Urpilaisen tausta voi olla eduksi.

– Se, että miehet on käyneet sun kimppuun, olet taistellut asioista ja pitänyt pääsi. Velat voi siinä mielessä muuttua omaisuudeksi, Suomen pankin entinen pääjohtaja ja ex-komissaari sanoo.

Kun pääministeri Antti Rinne esitti Urpilaista komissaariehdokkaaksi, hän sai puolueväen silmissä mahdollisuuden lievittää menneitä. Joidenkin arvioiden mukaan se oli samalla keino lähettää monen ihailema poliitikko mahdollisimman kauas.

Työ komissaarina voi kiinnittää Urpilaisen Brysseliin vuosiksi tai liki vuosikymmeneksi, kuten kävi sekä Erkki Liikaselle että Olli Rehnille. Hänen tehtävänsä kehityskomissaarina on uusi, vaativa ja laaja.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja tyrmää vähättelyt kehityskomissaarin salkun painoarvosta. Sitä on joissakin arvioissa pidetty kevyempänä kuin aiempia talouspainotteisia salkkuja.

– Oleellista on luoda Afrikka-strategia ja aito yhteistyökumppanuus Afrikan maiden kanssa. Tehtävässä on mukana myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muuttoliikkeiden hallinta. Kaikella tällä on suurempi paino kuin neljä vuotta sitten.

Entisten komissaarien Liikasen ja Kataisen mukaan kehityspolitiikan ja Afrikka-suhteiden merkitys on kasvanut isosti. Taustalla on myös ajankohtainen kysymys maahanmuutosta.

– Jutta ei maahanmuuttopolitiikasta sinänsä vastaa, mutta mitä paremmin köyhissä maissa menee, sitä vähemmän ihmisillä on tarvetta paeta vainoa ja huono-osaisuutta, Katainen sanoo.

Liikasen mielestä on kohtuutonta kysyä, mitä Urpilaisen pitäisi saada aikaan uudessa tehtävässään.

– Maailman köyhyyttä ei poisteta yksin tämän salkun avulla, mutta se on tärkeä tehtävä. Nämä ovat megaluokan kysymyksiä.

Hän nostaa esimerkiksi tutkimukset, joiden mukaan ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset kohdistuvat köyhiin Afrikan maihin, joilla ei ole pääsyä merelle. Tuottavuus supistuu ja mahdollisuudet nostaa elintasoa pysähtyvät.

Urpilaisen onnistuminen tulevina vuosina ei ole kiinni vain omasta tontista. On kyse myös siitä, miten muut, erityisesti komission puheenjohtaja häntä kuuntelevat.

Komission työtä johtaa ensi kertaa nainen, saksalainen Ursula von der Leyen.

Von der Leyenin tavannut Liikanen uskoo, että komission pomo ja Urpilainen tulevat hyvin keskenään toimeen.

– Von der Leyen on hyvin asiasuuntautunut, hyvin organisoitunut, hyvin vahva ja vakaumuksellinen eurooppalainen. Sitähän Juttakin on.

Jutta Urpilainen aloittaa kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavana komissaarina tänään 1. joulukuuta.

Lisää aiheesta:

Jutta Urpilaisen tie Brysseliin – Antti Rinne halusi eroon varjostaan

Ursula von der Leyen on jokeriehdokas EU-komission johtoon – Saksassa hänet tunnetaan omalinjaisena uudistajana

Analyysi: Jutta Urpilaisesta tulee EU:n pehmeän vallan käyttäjä

Marraskuista pakkaspäivää valaisee harvinainen auringonpaiste. Kirpeä ilma nipistelee iholla, maa on kuurassa.

Lappeenrannan Joutsenossa Kukkuroinmäen jätteenkäsittelykeskuksen porteista pääsee ajamaan sisään vaa’an kautta. Alueen sisällä on useita pienempiä pisteitä, joissa käsitellään erilaista romua ja roskaa.

Alueen perällä kohoaa penkka, joka on hyödyntämättä jäävän jätteen loppusijoituskohde. Penkalla ei haise. Missään ei vilistä rottia tai näy lintuparvia.

– Täällä on enää pääosin pvc-muovia, lasikuituvillaa ja kiviainesperäistä jätettä poikkeusluvalla, sillä niitä ei voi kierrättää, kertoo aluejohtaja SamiHuotari Etelä-Karjalan jätehuollosta.

Kymmenisen vuotta sitten kaatopaikan yleisilme oli erilainen. Silloin kaikki kuivajäte ja lajittelematon biojäte päätyivät penkalle. Kasassa oli paljon syötävää, mikä houkutteli paikalle runsaasti lintuja ja muita eläimiä.

Vuonna 2013 kuivajätettä alettiin käyttää energiantuotannossa. Myös muut jätteisiin liittyvät lajitteluketjut ja innovaatiot kehittyivät. Niinpä eläinten määrä kaatopaikalla lähti laskuun.

– 2016 tuli lainsäädäntömuutos, orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto. Sen jälkeen jäte on niin eri näköistä, että ei täällä ole mitään syötävää eläimille, Huotari kertoo.

Lintuja ammutaan poikkeusluvalla

Vaikka käsittelykeskus ei enää tuota samalla tavalla ravintoa eläimille, ei niistä ole päästy kokonaan eroon. Kevät tuo Kukkuroinmäelle tuhansia lintuja.

Suurin osa niistä on lokkeja ja varislintuja.

Keväisin koittaa myös lintujen pesimäaika, jolloin rauhoittamattomia lintuja ei saisi ampua. Etelä-Karjalan jätehuolto on kuitenkin hakenut Suomen riistakeskukselta erikoislupaa, jonka turvin lintuja voi ampua. Toukokuusta heinäkuun alkuun linnuilla on kuitenkin pesimärauha. Pesimärauhan ajat vaihtelevat lajeittain.

Vuonna 2018 lokkeja ja varislintuja ammuttiin koko vuoden aikana yhteensä noin tuhat.

Riistakeskuksen myöntämää poikkeuslupaa on haettu terveyssyistä. Lintujen mukana kulkee bakteereita ja viruksia, jotka saattavat levitä ulosteen mukana

– Kannan vähentäminen on se, mitä yritetään. Mutta vaikea sanoa, ovatko ne vähentyneet. Silmämääräisesti näyttää siltä, että vakiomäärä lintuja täällä pyörii, sanoo käyttöpäällikkö OssiHuovinen Etelä-Karjalan jätehuollosta.

Harrastajat kritisoivat

Etelä-Karjalan jätehuollon saama poikkeuslupa ei ole Suomessa poikkeuksellinen, mutta toisaalta ei myöskään erityisen yleinen. Lupia on myönnetty noin kymmenelle eri kaatopaikalle.

– Luvitettujen kaatopaikkojen määrä on ollut laskusuunnassa. Poikkeuslupien ajallinen kesto vaihtelee 1–5 vuoden välillä ja ilmoitusmenettelyä koskevat päätökset ovat voimassa toistaiseksi, riistapäällikköVisaEronen Suomen riistakeskuksesta kertoo.

Lintuharrastajia lintujen ampuminen keväällä ja kesällä rasittaa. Lokkeja koko ikänsä tutkinut ja lokeista väitöskirjaa tekevä Risto Juvaste on tuohtunut siitä, että pesimäaikaa ei kunnioiteta.

– Ongelma on siinä, kun heinäkuussa ammutaan aikuisia lintuja, joiden poikaset ovat vielä lentokyvyttömiä. Ne jäävät pesään kitumaan ja kuolemaan, Juvaste sanoo.

Erityisesti harrastajat harmittelevat syytä, jolla poikkeuslupa on myönnetty.

– Jos yhtenä päivänä ammutaan 30 lintua, siitä ei ole mitään hyötyä. Jos olisi vaikka lintuinfluenssaepidemia, niin silloinhan se olisi perusteltu. Mutta nyt ammutaan muuhun tarkoitukseen, ja se on huolestuttavaa.

Ruokaviraston mukaan lintuinfluenssatapauksia on todettu Suomessa Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa kaikkiaan parisenkymmentä. Korkeapatogeenistä lintuinfluenssaa ovat kantaneet pääosin merikotkat. Korkeapatogeeninen muoto aiheuttaa korkeaa kuolleisuutta siipikarjalajeissa. Suomessa ihminen ei ole saanut tartuntaa linnuista.

Lintuihin liittyvät terveysriskit

Juvaste pitää lokkien aiheuttamia terveysriskejä liioiteltuina. Tutkija väittää, että terve ihminen voi vaikka syödä hatullisen lokin ulostetta sairastumatta.

– On ihan naurettavaa, että lokeista olisi jotain todellista haittaa. Yhtä lailla varpuset voivat tartuttaa esimerkiksi salmonellaa, Juvaste sanoo.

Ruokaviraston mukaan nisäkkäät, linnut ja matelijat voivat toimia oireettomina salmonellabakteerin kantajina. Tuotantoeläimet voivat saada tartunnan saastuneesta rehusta tai juomavedestä.

Salmonella on yksi yleisimmistä ruokamyrkytysten aiheuttajista maailmassa. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat poikkeus, sillä salmonellaa tavataan Pohjoismaissa huomattavasti harvemmin kuin muualla maailmalla. Suomessa salmonellavalvonta on pitänyt huolen siitä, että salmonellaa esiintyy kansainvälisessä vertailussa hyvin vähän.

Käyttöpäällikkö Huovinen muistuttaa, että vaikka linnut viihtyvät kaatopaikalla, ne eivät asu siellä, vaan siirtyvät muihin lähialueen houkutteleviin paikkoihin.

– Sanotaan, että vaikka viisikymmentä tai sata naakkaa istuu avonavetan orsilla ja paskoo siihen, niin jokainen voi miettiä, onko se sitten kiva lehmillekään tai mitä se voi aiheuttaa. Tuleeko sieltä tautiriskejä tai muita, Huovinen sanoo.

Noutokoirakoulutusta

Risto Juvaste kritisoi myös sitä, että kaatopaikalla ammuttuja lintuja jatkohyödynnetään noutajakoirien koulutuksessa. Ossi Huovinen vahvistaa väitteen.

– Kaikki linnut kerätään, mitä löytyy. Ne haudataan maahan tai poltetaan. Hyviä yksilöitä voi mennä noutajakoirayhdistykselle pakastimen kautta, Huovinen sanoo.

Lintujen ampuminen ajoitetaan viikonloppuna aukioloaikojen ulkopuolelle. Tautiriskin lisäksi ampumisella pyritään vähentämään myös muita lintujen aiheuttamia ongelmia.

– Suurin haitta on lähialueen maanviljelijöille. Nokitaan pyöröpaalit rikki, Huovinen sanoo.

Kaatopaikkojen lintumääriä lasketaan ja tutkitaan säännöllisesti. Ulkopuolelta palkattu lintutieteilijä tekee lintulaskentaa keväästä pitkälle syksyyn. Lintulaskennoissa on selvinnyt myös, että lajittelukeskuksessa vierailee välillä myös harvinaisia rauhoitettuja lintulajeja.

Sekin huolettaa lokkitutkijaa. Kun lintuja ammutaan, on riski, että lintua ei tunnista oikein.

Huovinen vakuuttaa, että lintuja ei ammuta, jos varmaa tunnistamista ei tapahdu.

– Kaikki ampujat ovat metsästäjiä. Silloin kun ei tunne, mistä linnusta on kyse, niin sitten ei ammuta. Varikset, harakat ja naakat ovat hyvin selkeitä. Lokit on määritetty poikkeusluvissa, että vain aikuisia yksilöitä voi ampua.

Siperiassa Venäjällä 19 ihmistä on kuollut ja 21 loukkaantunut bussin syöksyttyä jäätyneeseen jokeen. Viranomaisten mukaan bussissa oli onnettomuushetkellä yli 40 ihmistä.

Rengas puhkesi, kun bussi oli ylittämässä siltaa, jolloin ajoneuvo luisui jokeen. Bussi oli matkalla Sretenskistä Tshitaan.

Onnettomuuspaikalle lähetettiin kaksi lääkintähelikopteria.

Venäjän rikostutkintaviranomainen on aloittanut tutkinnan tapauksesta mahdollisten liikenneturvallisuusrikkomusten selvittämiseksi.

Liikenneonnettomuudet ovat Venäjällä yleisiä. Usein taustatekijöinä on rattijuopumus, teiden huono kunto tai piittaamattomuus liikennesäännöistä. Viime vuosina liikennekuolemien määrä on kuitenkin laskenut noin 20 000:een vuodessa.

Toinen Lontoon puukotuksen kuolonuhreista oli 25-vuotias mies, joka työskenteli vankien kuntoutusohjelmassa, kertoo BBC. Toinen uhri oli nainen, mutta hänen henkilöllisyyttään ei ole kerrottu julkisuuteen.

Miesuhri opiskeli Cambridgen yliopistossa, jossa hän myös työskenteli kurssikoordinaattorina opinahjonsa järjestämässä vankien kuntoutusohjelmassa.

Learning Together (Opitaan yhdessä) -nimisen ohjelman on tarkoitus estää vankeja uusimasta rikoksia. Myös Lontoon puukottajaksi epäilty osallistui ohjelmaan.

Juuri Learning Together -ohjelma toimi järjestäjänä perjantaisessa konferenssissa, josta tapahtumat saivat alkunsa. Konferenssi pidettiin historiallisessa Fishmongers' Hall -rakennuksessa, ja siihen osallistui kymmeniä opiskelijoita sekä nykyisiä ja entisiä vankeja.

Fishmongers' Hall sijaitsee London Bridge -sillan pohjoispäässä, ja sieltä tapahtumat siirtyivät sillalle. Perjantaisessa veitsi-iskussa kuoli kaksi ja loukkaantui kolme. Lisäksi poliisi ampui iskusta epäillyn.

Murhamies mukana urotyössä

Brittimedia ja jopa kuningatar ovat ylistäneet puukottajan taltuttaneita ulkopuolisia. Heidän joukossaan on yksi murhasta tuomittu entinen vanki, kertoo Sky News. Hän osallistui Fishmongers' Hallin seminaariin.

Puukottajan kimppuun kävi myös puolalainen kokki, joka työskenteli Fishmongers' Hallissa. Hän nappasi historiallisen rakennuksen seinältä aseekseen sarvivalaan hampaan. Kokki sai kahakassa puukosta käteensä.

Yhdellä puukottajan taltuttaneella miehellä oli aseenaan palosammutin. Vielä ei ole tietoa, oliko sammutinkin kotoisin Fishmongers' Hallista.

Lontoolaiset kiittelevät puukottajan taltuttaneita vuolaasti muun muassa Twitterissä. Darren Colley kertoo olevansa ylpeä siitä, että lontoolainen käy terroristin kimppuun valaan hampaalla.

Apuun ryntäsi myös siviilipukuinen poliisi, joka oli ilmeisesti sattumalta paikalla. Hän on mies, joka on nähty sosiaalisen median kuvissa hyökkääjän puukko kädessään.

Johnson antoi vaalilupauksen kovemmista tuomioista

Britannian pääministeri Boris Johnson lupaa kovempia tuomioita terroristeille ja väkivaltarikollisille, jos konservatiivit voittavat parlamenttivaalit tässä kuussa.

– Tuomitsen jyrkästi sen, että tämä mies (puukottaja) oli kadunkulkijana. Se on vastenmielistä, ja me aiomme toimia, Johnson sanoi BBC:lle.

Veitsi-iskusta epäilty oli ollut vankilassa terrorismiin liittyvistä rikoksista. Mies oli tuomittu vuonna 2012, ja hän oli päässyt valvottuun vapauteen joulukuussa 2018.

Miehen koevapaus on puhuttanut Britanniassa, ja siihen ovat ottaneet kantaa monet poliitikot. Oppositiojohtaja Jeremy Corbynin mukaan terrorismistakaan tuomittujen ei välttämättä tarvitse istua telkien takana koko tuomiotaan.

– Se riippuu olosuhteista ja tuomiosta, mutta ennen kaikkea se riippuu siitä, mitä tuomittu on tehnyt vankilassa, Corbyn sanoi Sky Newsille.

Lue myös:

Lontoon veitsihyökkääjän tausta puhuttaa Britanniassa – 28-vuotias mies oli päästetty koevapauteen terrorismituomion jälkeen

Lontoon veitsi-iskusta epäillyllä oli ennestään terrorismituomio – katso video puukottajan kiinniotosta

Sähköpotkulaudat, tuttavallisemmin skuutit, ilmestyivät kuin tyhjästä kalifornialaisen Santa Monican kaduille syyskuussa 2017. Sen jälkeen ne valtasivat maailman suuret ja vähän pienemmätkin kaupungit.

Skuuteilla on miljoonia käyttäjiä – ja kosolti vihamiehiä.

Ilmiön syntysijoilla Yhdysvalloissa sähköpotkulautoja kohtaan tunnetaan suoranaista raivoa. Niitä sotketaan, tönitään kumoon ja upotetaan järviin. Yli sata tuhatta Instagramin käyttäjää seuraa tiliä, joka on pyhitetty sähköskuuttien kaltoinkohtelulle (kts. alla).

Toiselle tilille kootaan materiaalia, joka todistaa skuuttien vastuuttomista käyttäjistä.

Tänä vuonna skuutit ovat herättäneet närkästystä ympäri Eurooppaa: Tanskassa poliisi pysäytti kymmeniä tankojuoppoja, Britanniassa haaviin jäi mies, joka katkoi laitteiden jarrukaapeleita ja Saksassa ihmeteltiin skuuttailijaa, joka oli lähtenyt moottoritielle.

Suomessa jo sadat potkulautailijat ovat lehtitietojen mukaan joutuneet onnettomuuksiin.

Kulkuväylille jätetyt potkulaudat ovat epäsiistin näköisiä ja vaarallisia jalankulkijoille.

Visionäärien mukaan sähköpotkulaudat ovat ratkaisu kaupunkien ruuhkiin ja ilmastopäästöihin. Ympäristöystävällisyyden kanssa on kuitenkin vähän niin ja näin, jos laitteen elinikä jää kuukauteen tai pariin, kuten yhdysvaltalaismedioissa väitetään.

Skuuteilla on imago-ongelma.

Tilastokeskus lainaa tutkimuksia, joiden mukaan sähköpotkulaudat tuottivat enemmän kasvihuonepäästöjä kuin ne kulkumuodot, joita niillä halutaan korvata. HSL:n potkulautakokeilun yhteenvedossa taas todetaan, että laitteiden käyttö ei vähentänyt autoilua läheskään niin paljon kuin kävelyä ja pyöräilyä.

Potkulautailunhan piti olla hauskaa ja hyväksi luonnolle.

Miten tässä oikein näin kävi?

"Puolet matkoista korvaa autoilua"

– Meidän tutkimustemme mukaan noin puolet matkoista korvaa kävelyä, polkupyörää tai julkista liikennettä. Toinen puoli korvaa yksityisautoja, takseja tai muita kyytipalveluja, saksalaisen Tier Mobilityn perustaja Lawrence Leuschner sanoo.

Leuschner korostaa Ylen haastattelussa, että sähköskuutti todella ratkoo kaupunkiliikenteen ja ilmastonmuutoksen ongelmia – eivätkä puheet laitteiden lyhyistä elinkaarista pidä paikkaansa.

– Skuuttiemme käyttöikä on 18–24 kuukautta. Ja jatkossa vielä enemmän, kun lähes kaikki osat ovat vaihdettavia.

Laitteiden onnettomuusriskitkään eivät yhtiön laskelmien mukaan ole sitä luokkaa kuin mediaa lukemalla voisi kuvitella.

– Kymmentä miljoonaa ajokertaa kohden on tapahtunut 250 onnettomuutta. Tämä suhde on itse asiassa hieman parempi kuin polkupyörillä.

Slush-tapahtuman yhteydessä Tier julisti olevansa täysin hiilivapaa ensi tammikuusta lähtien. Yhtiö siirtyy vaihdettaviin akkuihin, käyttää sähköllä toimivaa kuljetuskalustoa ja lataa laitteisiin vihreää sähköä.

Lautojen valmistuksesta syntyneet päästöt kompensoidaan.

"Auto ei kuulu kaupunkiin"

Tierin Leuschnerin mukaan liikennejärjestelmä on rikki, eikä syyllinen ole suinkaan skuutti vaan henkilöauto.

– Henkilöautoja ei ole tarkoitettu kaupunkiliikenteeseen, hän sanoo.

– Autoon mahtuu viisi matkustajaa, ja sillä pääsee 150–200 kilometriä tunnissa. Kaupungissa auto kuitenkin matelee 35 kilometrin tuntivauhtia ja kyydissä istuu keskimäärin 1,2 ihmistä.

Autoille on annettu kaduilta monta kaistaa ja niiden paikoituskin vie älyttömästi tilaa. Yhteen parkkiruutuun mahtuu kymmenen sähköpotkulautaa.

Tilanteessa ei ole järkeä, mutta siihen on totuttu.

– Kun perustin yrityksen, halusin haastaa tämän periaatteen. Ja sähköskuutit ovat ensimmäinen työkalu.

Aiemmin elektroniikan kierrätyksellä menestynyt Leuschner käynnisti yhtiökumppaninsa kanssa sähköpotkulautayhtiön viime vuonna Saksassa. Tänään yhtiöllä on yli 20 000 sähköpotkulautaa yhteensä 45 kaupungissa.

Rahoitusta Tier on kerännyt yli 80 miljoonaa euroa. Suurimmat kilpailijat ovat keränneet vielä paljon enemmän. Sijoittajat uskovat, että syntymässä on miljardien eurojen bisnes.

Ylen potkulautayhtiöiltä kokoamien tietojen mukaan skuuteilla on tänä vuonna tehty Suomessa jo yli kaksi ja puoli miljoonaa matkaa.

Yllä olevassa kaaviossa on esitelty viisi Suomessa toimivaa sähköpotkulautayhtiötä. Jokainen pallo vastaa kymmentä tuhatta käyttökertaa.

Erään suomalaisen skuuttipomon esittämän arvion mukaan keskimääräinen matka kestää noin kymmenen minuuttia, jolloin käyttäjä maksaisi siitä noin kolme euroa. Tällä laskukaavalla skuuttialan kokonaisliikevaihto Suomessa olisi 7,5 miljoonaa euroa.

On hyvin mahdollista, että ensi vuonna luku on paljon suurempi, sillä Tier Mobility ja ruotsalainen Voi Technology ovat kasvattaneet kalustonsa määrää kesän mittaan voimakkaasti. Yhdysvaltalainen potkulautajätti LimeBike taas aloitti toimintansa vasta heinäkuussa.

Kenties ensi vuonna skuuteilla liikutaan jo enemmän kuin HSL:n kaupunkipyörillä. Niillä ajettiin tänä vuonna 3,7 miljoonaa matkaa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Sähköpotkulautoja on ollut käytössä Helsingin lisäksi Tampereella ja Turussa.

Edellä mainittujen yhtiöiden lisäksi Suomessa toimi viime kesänä vielä kuudeskin potkulautabrändi, jonka toiminta jäi vähälle huomiolle. Saksalaisen Daimlerin yrityskiihdyttämö toi kaduille Foat-lautoja, joiden ylläpidosta vastasi Ylen tietojen mukaan Vehon tytäryhtiö. Molemmat nimet on tähän asti yhdistetty lähinnä Mercedes-Benz-autoihin.

Daimlerin yrityskiihdyttämön mukaan Helsinki valittiin, koska Suomi on maailman edistyksellisimpiä paikkoja liikennepalveluissa.

Tamperelaiset kärjessä

Lawrence Leuschnerin mukaan suomalaiset ovat nopeita uuden teknologian omaksujia, kuten muutkin pohjoismaalaiset. Lisäksi täällä pidetään laitteista hyvää huolta.

– Suomessa on vähemmän vandalismia kuin muissa Pohjoismaissa.

Yksi kolmesta kaupungista on ollut saksalaisille erityinen ilon aihe.

– Tampere oli 45 kaupunkimme joukossa yksi parhaista, jos lasketaan kuinka paljon ajoja kertyy yhdelle skuutille, Leuschner sanoo.

Mutta miten käy talvella?

Kolme suurinta yhtiötä ovat ilmoittanut jatkavansa toimintaansa Suomessa myös talvella. Tier ja Voi kehuvat olleensa kesäkuukausina kannattavia, mutta talvella tilanne on todennäköisesti toinen.

Miksi ne haluavat jatkaa? Syy on yksinkertainen. Se, joka pitää lautansa liikkeessä ja näkyvillä, on kevään koittaessa paremmassa asemassa. Käyttäjiä on talvella ehkä vähemmän, mutta toisaalta he ovat todennäköisesti kaikkein sitoutuneimpia.

Talvi on kuitenkin kovaa aikaa akkukäyttöisille laitteille.

Suomalainen Hoop ja venäläinen Samocat ovat jo keränneet lautansa talteen. Ne perustelevat päätöstä vastuullisuudella.

– Päätimme jo ajat sitten, että me emme operoi talvella. Emme ota turvallisuuden suhteen mitään riskejä, Hoopin toimitusjohtaja Jerry Jalava sanoo.

Samocatin projektipäällikkö Tuomas Korhonen korostaa, että yhtiön ydinliiketoimintaa ei ole lautojen vuokraus vaan latausasemien toimittaminen. Viime kesänä yhtiö toimi yhteistyössä HSL:n kanssa Helsingin Vuosaaressa.

Nyt Samocat hakee uusia kumppaneita.

–Ajatuksena on, että ensi vuonna jatkaisimme keskeisemmällä paikalla, Korhonen sanoo.

Tierin Leuschnerin mukaan alalla on odotettvissa ankaraa karsintaa ja yhdistymisiä. Merkkejä on jo nähty, esimerkiksi Bird osti hiljattain Scootin ja Uber kertoi yhteistyöstään Limen kanssa.

Ongelmien ydin? "Uber-strategia"

Jos skuuttien kaltaiset pienet sähkökulkineet ovat avain kaupunkiliikenteen ongelmiin, miksi ne herättävät lähes kaikkialla ärtymystä?

Skuuttiyrittäjän Leuschnerin mukaan moka tehtiin Yhdysvalloissa, jossa alan ensimmäiset pelurit käynnistivät toimintansa.

– Heillä oli uber-strategia, eli pyydetään anteeksi vasta sen jälkeen, kun markkinat on vallattu, hän sanoo.

Potkulautayhtiöt ryhtyivät Uberin tavoin käyttämään itsenäisiä keikkatyöläisiä. Se oli Leuschnerin mukaan virhe.

– Yhdysvaltalaisyhtiöt eivät halunneet itse nähdä laitteita tai huoltaa niitä. Keikkatyöläisillä ei ollut varaosia tai työkaluja. Ei ihme, jos laudan elinikä jäi kuukauteen ja ne jäivät roskaamaan jalkakäytäviä, Leuschner sanoo.

Tier ostaa lataus- ja huoltopalvelut Suomessa alihankkijalta. Tierin kilpailijatkaan eivät käytä Suomessa Uberin mallin mukaista keikkatyövoimaa.

Rangaistuksen pelko on viisauden alku

Potkulautayhtiöiden markkinavalloitus on herättänyt vastareaktion. Eri puolella maailmaa yhtiöille asetetaan vaatimuksia, kieltoja ja rangaistuksia tilanteen rauhoittamiseksi.

Pariisin mitta täyttyi, kun kaduilla oli 20 000 sähköpotkulautaa yli kymmeneltä eri yhtiöltä. Nyt kaupunki aikoo kilpailuttaa toimijat ja myöntää toimintaluvan vain muutamalle potkulautayhtiölle.

Espanjassa kiellettiin pysäköinti jalkakäytävillä. Uutta lainsäädäntöä valmistellaan muuallakin Euroopassa sekä Yhdysvalloissa.

Ainakin virallisesti kaikki sähköpotkulautayhtiöt kannattavat tänään järkevää sääntelyä ja rakentavaa keskustelua viranomaisten kanssa.

– Jos halutaan, että uusi liikkumismuoto jää osaksi ihmisten arkea, tarvitaan tervettä sääntelyä, Limen maajohtaja Mikael Uusivuori sanoo.

Samocatin Tuomas Korhonen uskoo, että jatkossa skuuttiyhtiöt eivät enää saa jättää lautojaan minne haluavat.

– Toinen kesä tulee ylikuumentamaan tilanteen myös Helsingissä. Viimeistään kolmanteen kesään tultaessa kaikki kaupungit toteavat, että laudoille tarvitaan asemat, Korhonen ennustaa.

Voi Technologysta kerrotaan Ylelle, että yhtiö on avoin sääntelylle ja yhtiö on toistaiseksi menestynyt varsin hyvin erilaisissa kilpailutuksissa.

Sääntöihin uskoo myös Hoopin Jerry Jalava.

– Lautavuokraajien määrää tullaan rajoittaamaan, kuten monessa yhdysvaltalaiskaupungissa ja esimerkiksi Pariisissa jo tehdään. Toinen vaihtoehto on, että rajoitetaan yksittäisten sähköpotkulautojen määrää.

Keskusta yhä täynnä skuutteja, käyttäjiä ei juuri näy

Marraskuisessa Helsingissä ei juuri näy sähköpotkulautailijoita. Sähköpotkulautoja kuitenkin nököttää ydinkeskustassa niitä on kuitenkin lähes jokaisen talon nurkalla.

Vanhan ylioppilastalon kyljessä on toistakymmentä skuuttia. Lähes kaikki ovat kumollaan.

Yksi piipittää merkkiääntä kuin hätähuutona.

Suomen laki ei nykyisellään tarjoa juurikaan työkaluja lautayhtiöiden toiminnan sääntelyyn tai järjestyksen ylläpitoon.

Sähköpotkulautojen vuokraamisen voimakas rajoittaminen lainsäädännön keinoin olisi erikoinen toimenpide maassa, joka on juuri vapauttanut taksiliikenteen. Suomessa ongelmiin pureudutaan käyttäjien opastuksella sekä kaupunkien ja potkulautayritysten välisillä keskusteluilla.

Helsingin kaupungin liikennesuunnitteluinsinööri Ilari Heiskan mukaan yhteistyö on sujunut hyvin.

– Mielestäni heidän henkilöstönsä on ollut yhteistyökykyistä. Kaikki ovat olleet kehittävällä linjalla. Enemmän haasteita on siellä käyttäjien päässä.

Kaupungin ja skuuttiyhtiöiden keskusteluissa on Heiskan mukaan sovittu esimerkiksi siitä, että laudat kerätään pois lumiaurojen tieltä ja niiden käyttöönotto estetään liukkailla keleillä.

Liukkauden määrittely on kuitenkin kiinni yhtiöistä itsestään.

Pääkaupunkiseudun ensimmäisen lumisateen jälkeen vain osa laudoista pysyi suljettuna. Tämä harmitti niitä, jotka olivat lautansa lukinneet. Toivottavasti jatkossa emme näe kilpailua siitä, kuka uskaltaa pitää laudat ajossa huonoimmalla kelillä.

Ensimmäisen lumisateen jälkeen marraskuu tarjosi joka tapauksessa erinomaiset säät potkulautailuun.

Mutta mitä viranomaisten tulisi potkulautayrittäjiltä vaatia?

Tierin Lawrence Lauschner miettii hetken, ennen kuin vastaa.

– Jos minä olisin kaupungin päättäjä, tekisin selväksi, mitä sähköpotkulautayhtiöiltä haluan. Antaisin vapaan markkinatalouden määrätä – mutta samaan aikaan pitäisin yllä pelkoa siitä, että jos homma ei toimi, yhtiöt joutuvat kilpailutukseen.

Lue lisää ja osallistu keskusteluun: Sietämätön villitys, kaupunkiliikenteen vallankumous vai ympäristöteko?

Suu- ja leukakirurgi pitää sähköpotkulautojen talvikäyttöä uhkarohkeana - kasvojen korjaus voi kestää pari vuotta

Sähköpotkulautailija, tiedätkö mitkä liikennesäännöt sinua koskevat? Katso Liikenneturvan 4 vinkkiä onnistuneeseen ajoon

Keskustelu uuden opetussuunnitelman mukaisesta teknisen ja tekstiilityön yhdistämisestä on käynyt kiivaana.

Ylen pari viikkoa sitten julkaisemassa jutussa kerrottiin, että sekä tyttöjen että poikien kiinnostus käsitöitä kohtaan on vähentynyt uuden opetussuunnitelman myötä. Siinä uusi yhdistetty käsityö tuli pakolliseksi kaikille 7. luokkalaisille. Muun muassa vientiteollisuus ja teknisen työn ammattilaiset ovat huolissaan käsityötaitojen katoamisesta.

Alan sisällä on hyvin eriäviä mielipiteitä kaksi vuotta käytössä olleesta opetussuunnitelmassa.

Tekstiiliopettajaliiton johto ja käsityö- ja teknologiakasvatusprofessorit eivät pidä opetussuunnitelmaa huonona eivätkä he näe, että teknisen työn opettajien ehdottama teknisen työn ja teknologian yhdistäminen omaksi tekstiilityöstä erilliseksi oppiaineekseen olisi ratkaisu.

Puolestaan tekstiilityön opettajat näkevät enemmän ongelmia opetussuunnitelmassa kuin heitä edustava liitto.

Opetussuunnitelmalla myös tukijansa

Viisitoista asiantuntijaa reagoi käsityön ja teknologiakasvatuksen professorien johdolla Ylen ja Helsingin Sanomien uutisointiin peruskoulun opetussuunnitelmauudistuksen vaikutuksista teknologisen osaamisen tasoon. He ovat lähettäneet asiaa koskevan kannanoton Ylelle ja Helsingin Sanomille.

Tekstiiliopettajaliiton puheenjohtaja Minna Hankala-Vuorinen on professorien, teknologiakasvattajien ja tekstiiliopettajaliiton kannanottojen allekirjoittaja. Erityisesti kannanoton kirjoittajia vaivaa Teknisten aineiden opettajien yhdistyksen esittämä teknisen työn eriyttäminen takaisin omaksi oppiaineekseen ja teknologiakasvatuksen sisällyttäminen tähän.

Hankala-Vuorisen johdolla myös Tekstiiliopettajien liitto on ottanut erikseen kantaa Ylen alaa koskevaan uutisointiin, jossa he vaativat opettajille työrauhaa uuden opetussuunnitelman haltuun ottamiseksi. Molemmissa kannanotoissa nähdään, että opetussuunnitelmassa ei ole suuria ongelmia.

Hankala-Vuorinen pitää uutta opetussuunnitelmaa hyvänä ja peräänkuuluttaa työrauhaa sen ympärille.

– On liian aikaista tehdä johtopäätöksiä uuden opetussuunnitelman toimivuudesta.

Hankala-Vuorinen on kuitenkin sitä mieltä, että nykyistä monimateriaalista käsityötä parempi vaihtoehto opettajakoulutuksessa olisi kaikille yhteiset perusopinnot, jonka jälkeen opiskelija voisi syventyä jompaankumpaan ainealaan.

Toisen kannanoton allekirjoittaneen professorijoukon mielestä teknologiakasvatus on teknistä työtä huomattavasti laajempi osaamisalue. Professorit nostavat teknologiakasvatuksessa keskeiseen asemaan luovan ajattelun kehittämisen.

– Taiteisiin, käsityöhön, muotoiluun ja humanistisiin tieteisiin liittyvä osaaminen on keskeistä myös teknisillä aloilla, he toteavat kannanotossaan.

Heidän mukaansa teknologiaan liittyvän osaamisen kehittäminen kuuluu lähes kaikkeen toimintaan perusopetuksessa.

Hankala-Vuorinen puolustaa molempia kannanottoja, joissa hän on allekirjoittajana. Hänen mielestään teknologiaa pitää pystyä soveltamaan eri tavoin, ei vain teknisen työn kautta.

– Luovuutta tarvitaan siinä, että saadaan keksittyä tarve teknologiselle toteutukselle, jota ei tällä hetkellä edes vielä tiedetä.

Opettajat eri mieltä järjestönsä kanssa

Tekstiiliopettajaliiton johdon ja käytännön työtä tekevien opettajien näkemykset ovat kaukana toisistaan.

Käsityönopettajille tänä vuonna tehdyn kyselyn vastausten ja tekstiiliopettajien sisäisen keskustelun antama kuva on aivan eri kuin liiton kannanoton allekirjoittajien.

Tekstiilintyönopettajat ovat samaa mieltä teknisen työn opettajien kanssa siitä, että käsityön suosion romahtamisen syy on opetussuunnitelma. Näin kertoo käsityönopettajille aiemmin tänä vuonna tehty kysely. Kyselyyn vastasi tekstiiliopettajista lähes kuudesosa.

Tekstiilityönopettajat ovat käyneet vilkasta keskustelua uudesta opetussuunnitelmasta myös omissa Facebook-ryhmissään. Niissä moni on eri mieltä liiton johdon kanssa ja ilmaisee, ettei hyväksy liiton virallista kantaa opetussuunnitelman ongelmattomuudesta.

Yksi heistä on turkulainen tekstiilitaustainen käsityönopettaja Tuula Wilén.Hänen mukaansa uusi opetussuunnitelma ei toimi, koska oppilailla ei ole riittäviä valmiuksia toteuttaa sitä. Tunteja pitäisi olla selkeästi enemmän tai oppilaiden pitäisi saada keskittyä jompaankumpaan sisältöön, jotta taidot ehtivät karttua.

Tekstiiliopettajien Lapin alueyhdistyksen puheenjohtaja Hely Perunka sanoo, että Lapissa peruskoulussa kädentaidot valinnaisaineena ovat vähentyneet todella paljon.

– Uusi opetussuunnitelma on ollut täydellinen mahalasku koko oppiaineelle.

Tekstiiliopettajien liiton hallituksessa kahteen otteeseen olleen rovaniemeläisen Perungan mielestä käsityön tilanne ei parane Opetushallituksen ja liiton puheenjohtaja Minna Hankala-Vuorisen vaatimalla työrauhalla.

Hänestä oppilaiden osaaminen ja taitotaso on romahtanut täysin. Ammatillinen koulutus ei ole vielä nähnyt, miten paljon nuorten osaaminen on tippunut, mutta ensi vuonna Perunka näkee senkin olevan edessä.

Hän kiinnittää huomiota myös siihen, että käsityön tilanne vaihtelee hyvin paljon kuntien välillä. Sitä voi olla 7. luokalla 0–4 tuntia viikossa.

Tekstiiliopettajaliiton puheenjohtaja Minna Hankala-Vuorinen uskoo, että suurin osa tekstiilityön opettajista on samaa mieltä opetussuunnitelmasta kuin liiton johto.

– Ei voi yleistää muutaman äänekkään ihmisen mesoamista somessa.

Hänen mukaansa viimeksi vuonna 2018 on tehty jäsenkysely, jonka pohjalta hallitus on muotoillut kannanottonsa. Tämän kyselyn kysymyksiä ja vastauksia tai kyselyyn vastanneiden määrää ei ole annettu Ylen tietoon.

Teknologiakasvattajat: Teknologian ja teknisen yhdistäminen ei ratkaisu

Teknologiakasvattajien mielestä ratkaisu olisi uuden oppiaineen sijaan teknologiakasvatuksen vieminen lähes kaikkeen perusopetukseen.

Helsingin yliopistossa valmistellaan uutta teknologiakasvatuksen opetussuunnitelmaa. Se on määrä ottaa käyttöön ensi syksynä, kertoo Helsingin yliopiston teknologiakasvatuksen apulaisprofessori Kaiju Kangas.

– Siinä ei keskitytä pelkästään teknis-loogiseen ajatteluun tai matemaattis-luonnontieteellisten aineiden soveltamiseen, vaan siellä on huomattavasti laajemmin esimerkiksi uutta luovan ajattelun sisältöjä.

Kangas on yksi allekirjoittajista samoin kuin Aalto-yliopiston teknologiakasvatuksen työelämäprofessori Maria Clavert.

– Tutkimus on osoittanut että laaja-alaisuus vahvistaa teknologisen ymmärryksen kehittymistä ja se on myös tapa luoda kiinnostusta niiden oppilaiden joukossa, jotka eivät kiinnostuneita varsinaisesti luma-aineista, sanoo Clavert.

Kangas lähtisi ennen kaikkea oppilaiden kiinnostuksen kohteista.

– Jos tyttöjä kiinnostaa esimerkiksi hoiva-ala, voitaisiin pohtia, mitä kaikkea teknologiaa siihen liittyy.

Kankaan mukaan asiaa on tutkittu 2000-luvun alusta saakka useissa Suomen Akatemian rahoittamissa hankkeissa.

– Tällä hetkellä meillä on menossa esimerkiksi keksintöpedagogiikan kehittäminen kymmenessä koulussa ja kuudessa päiväkodissa.

Clavert ja Kangas ymmärtävät teknologiateollisuuden huolen osaavan opiskelija- ja työntekijäaineksen saamisesta tulevaisuudessa, mutta pitävät huolestuttavana sitä, että perusopetukseen kohdistuu vaatimuksia elinkeinoelämästä.

Erikoistumisen palauttaminen vaihtoehto?

Turun yliopiston Rauman yksikössä käsityönopettajaksi opiskelevan Antti Vepsäläisen mukaan olisi hyvä, että opettajaopiskelijat saisivat erikoistua jompaankumpaan aineeseen. Hänellä itsellään on pitkä tausta teknisen työn opettamisesta ennen opiskelun aloittamista. Vepsäläinen on ainoa opiskelija, joka halusi kommentoida Ylelle.

– Kun kaikkien pitää opiskella kaikkea, ei mitään opi kunnolla. Olemme ehdottaneet, että kaikki tekisivät perusopinnot laajasti, mutta sen jälkeen saisi valita suuntautumisen. Tätä kannattavat monet opiskelijat ja myös kentällä olevat opettajat.

Vepsäläisen yllä kuvaamaa mallia kutsutaan y-malliksi. Siinä yhteisten perusopintojen jälkeen opiskelija voi valita, erikoistuuko hän tekstiilityöhön vai tekniseen työhön.

– Se, miten ja mitä opiskellaan, on oppilaitosten omissa käsissä.

Vepsäläisen mukaan tekniseen työhön tarvittavat laitteet voivat olla vaarallisia, jos niitä ei osaa käyttää, joten riittävää aineen hallinta on tärkeää. Hänen mielestään laitteiden käyttöä opetetaan liian vähän yliopisto-opetuksessa.

– Riittävän vahvaa aineen hallintaa ei voi korvata pedagogiikalla.

Hän toivoisi, että opettajaopiskelijoiden opettajilla olisi myös teknisen alan riittävä osaaminen. Kaikki Suomen käsityön professorit ovat tekstiilitaustaisia.

Myös Tekstiiliopettajaliiton Minna Hankala-Vuorinen kannattaa erikoistumista. Hän on huolissaan alan suosion laskusta. Sitä kuvaa hänen mukaansa se, että Itä-Suomen yliopistoon haki tänä syksynä opiskelemaan monimateriaalisen käsityön opettajaksi vähemmän ihmisiä kuin oli aloituspaikkoja.

Hänen mukaansa y-malli poistaisi myös pelkästään tekstiili- tai teknistä työtä opiskelleiden opettajien nykyisen pätevyysongelman. Nykyään opettajilta edellytetään usein sekä tekstiili- että teknisen työn pätevyyttä, vaikka he olisivat tehneet opintonsa jo vuosia sitten.

Keskustele aiheesta kello 22:een saakka!

Satakuntalainen maalaismaisema avautuu avarana tien 261 linja-autopysäkiltä Jämijärvellä. Toisella puolella tietä on vanha punainen puumökki, toisella puolella sänkinen pelto. Jossain lähellä haukkuu koira. Tähän kohtaan Teija Ihanamäki kävelee kotoaan Jämijärven keskustasta ja nostaa peukun pystyyn kaksi tuntia ennen työvuoron alkua.

Ihanamäelle liftaus on keino päästä paikasta toiseen, mutta paljon muutakin.

– Tästä on tullut tapa, josta en osaa luopua.

Ihanamäki on liftannut jo vuosia työmatkansa Ikaalisten kylpylään. Osa-aikatyötään hierojana hän tekee usein sellaisiin vuorokauden aikoihin, että harvoista linja-autovuoroista ei ole apua. Tänä syksynä vuorojen määrä on vähentynyt entisestään, hän sanoo. Autokin olisi, mutta sitä käyttää useimmiten Ihanamäen avopuoliso.

“Olen aina ollut optimisti liftauksessa”

Liftauspaikan Teija Ihanamäki valitsee huolella. Maisema on tärkeä, sillä peukku pystyssä on aikaa ajatella ja katsella. Tien varren maisemat ovat tehneet häneen niin suuren vaikutuksen, että hän on opiskellut maisemantutkimusta Turun yliopistossa ja tehnyt gradunsakin kulkijoiden maisemakokemuksista.

Liftauspaikka pitää valita myös sen mukaan, että siitä on liftari helppo huomata ja siihen on helppo autolla pysähtyä.

Kauaa ei yleensä tarvitse odottaa.

– Joskus kyydin saa saman tien. Voi mennä kymmenestä minuutista puoleen tuntiin, se on aika yleinen. Yleensä ehdin hyvin töihin.

– Muuten olen aika pessimisti, mutta olen aina ollut optimisti liftauksessa.

Aikaa pitää kuitenkin varata reilusti, jotta ehtii molemmissa päissä työmatkaa kävellä tai pyöräillä muutaman kilometrin.

Kesät talvet liftaava Ihanamäki varustautuu matkaan huolella. Repussa on vaihtuvaan säähän sopivaa vaatetusta, heijastinliivit, eväitä ja taksirahat. Ei kuitenkaan kylttiä, joka kertoisi määränpään.

– En kuulu tähän "kylttikulttiin", hän nauraa, ja kertoo, ettei ole oikeastaan koskaan käyttänyt kylttiä liftatessaan.

Kun auto sitten pysähtyy kohdalle ja Ihanamäki istahtaa kyytiin, hän kertoo usein olevansa työmatkalla.

– Jos ihminen katselee siinä alussa vähän arvellen minua ja ihmettelee, miksi olen täällä, kerron että menen töihin.

“Liftareita näkee enää niin harvoin”

Teija Ihanamäki saa usein perustella matkustustapaansa.

– Yleisin kommentti on, että otin nyt sinut kyytiin, kun teitä liftareita näkee enää niin harvoin.

Joskus hän kokee, että ihmiset paheksuvat liftaajia. Jotkut pitävät sitä merkkinä köyhyydestä. Hän myöntää, että toisinaan on vaikea vastata uteluihin, miksi hän liftaa.

– Sanon, että kun ei oikein muuten pääse. Tämä on minulle niin luonteva tapa. Olen tähän niin tottunut. Tehnyt tätä oikeastaan aina.

Mikä on nyt 53-vuotiaan naisen “aina”? Hetken tuumittuaan hän sanoo liftanneensa ainakin 40 vuotta.

– Muistelen, että olisin liftannut ensimmäisen kerran 12–13-vuotiaana. Syy oli polttava. Piti päästä lähimpään kauppaan, mistä sai ostaa farkut koulun diskoon.

Matkoja on kertynyt tuhansia, Ihanamäki arvelee. Liftaamalla hän on liikkunut erityisesti kotiseudullaan Satakunnan ja Pirkanmaan rajalla, mutta myös eri puolilla Itä- ja Länsi-Suomea festareiden, opiskelun, työn ja lomamatkojen takia.

Useimmiten hän on ollut liftatessaan yksin, mutta muutaman kaverin ja avopuolisonsakin hän on saanut ainakin kokeilemaan liftausta.

– En tiedä muita minun ikäluokastani, jotka olisivat yhtä aktiivisia liftaamaan kuin minä.

“Tässä voi saada ja antaa”

Liftaaminen on Teija Ihanamäelle elämäntapa. Hän haluaa suojella luontoa valinnoillaan. Hän nauttii myös kohtaamisista, joita peukkukyyti suo. Ihanamäen filosofian mukaan hänet ottaa kyytiin ne ihmiset, jotka hänen on tarkoituskin tavata molempien elämää rikastuttavalla tavalla.

– Minulla on ollut jo lapsesta asti ajatus, että miksi ei voisi jakaa asioita. Tässä voi saada ja antaa.

Kyydin antajia yhdistää ainakin yksi asia. Ihanamäen mielestä he ajattelevat toisista ihmistä hyvää.

– Kyllä niissä ihmisissä täytyy itsessäänkin jotain hyvää olla.

Ihanmäen kokemusten perusteella liftarin ottaa kyytiin herkimmin ihminen, jonka elämää liftaaminen on jotenkin koskettanut. He ovat liftanneet itse tai ovat sitä ikäluokkaa, joka on kokenut liftaamisen kukoistuskauden menneinä vuosikymmeninä. Heitä yhdistää myös halu tutustua ihmisiin.

Ihanamäki on kokenut tien päällä jännittäviä, joskus pelottaviakin hetkiä. Kaikkien kyytiin hän ei edes mene.

Liftaus on tuonut ennen kaikkea mielenkiintoisia tilanteita ja ihania uusia asioita, Ihanamäki korostaa. Moni elämäntarina on jaettu autonkorin tuomassa turvassa.

– Ihmiset kertovat todella avoimesti. Joskus käydään läpi suruja ja joskus iloja. Tavallista elämää.

"Se oli sellainen maaginen hetki"

Ihanamäki on itsekin saanut avautua. Niin isän kuin äidin kuolemaa on surtu ja lohtua saatu monen matkan ajan. Joissakin kohtaamisissa on ollut erityistä taikaa.

– Lähdin liftillä sairaalasta, kun tiesin, että isä kuolee ihan kohta. Olin ihan sekaisin.

– Oli aamuyö. En muista, miten ajauduin tien poskeen. Alkumatkastakaan en muista juuri mitään. Kun aurinko sitten nousi, mä istuin rekassa. Näin, miten pieni hirvenvasa juoksi siinä auton vierellä pientareella. Se oli sellainen maaginen hetki.

Iloisia kohtaamisia on ollut paljon. On niitä kuskeja, jotka ovat ottaneet Ihanamäen kyytiin uudestaan ja uudestaan. Joskus kyytien välissä on voinut kulua aikaa vuosia, ja silti juttu on jatkunut kuin taukoa ei olisi ollutkaan.

Monet haluavat välttämättä raivata tilaa liftarille, vaikka auto näyttääkin jo kovin täydeltä. Esimerkiksi Jämijärven pienlentokentällä käy Ihanamäen sanojen mukaan hauskoja ihmisiä, jotka haluavat auttaa liftaria.

– Hyvin pienessä autossa oli kaksi tyttöä, joilla oli todella isot pakkaukset, olisivatko olleet laskuvarjoja. Ne veivät tilan lähes kattoon asti. Mutta kyllä he mahduttivat minutkin sinne. Tulimme Ikaalisista Jämijärvelle vaikka vähän ahdasta oli.

– He kertoivat, minne olivat niillä laskuvarjoilla päätyneet ja mitä kaikkea kivaa heille oli tapahtunut, kun he olivat jonkun pellolle ensin tupsahtaneet ja saaneet vielä kutsun kahvillekin.

Mielenkiintoisten kohtaamisten toivossa Ihanamäki aikoo jatkaa liftaamista niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja jalka nousee.

– Ihan pimeimmillä ja kurjimmilla keleillä en välttämättä liftaa, mutta viimeistään keväällä taas, jos työt Ikaalisissa jatkuvat.

Posti-kiista tuskin ottaa laantuakseen tulevina päivinä. Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) erosi tehtävästään perjantaina. Tilanne ei kuitenkaan rauhoittunut siihen, vaan nyt katseet kääntyvät entistä enemmän pääministeri Antti Rinteeseen (sd.) ja samalla koko hallituksen tulevaisuuteen.

Kokoomus, kristillisdemokraatit ja nyt-liike tekivät perjantaina Posti-sotkusta välikysymyksen, jota käsitellään eduskunnassa tiistaina. Sitä ennen pääministeri Rinteen on selvitettävä hallituskumppaneilleen Posti-kiistan tapahtumat ja saatava hallituskumppaneiden luottamus.

SDP:n hallituskumppaneista vihreät ja keskusta ovat pyytäneet Posti-kohusta selvitystä. Pääministeri Rinne on itse vakuuttanut, että hän ei aio erota ja kertoi vastaavansa itse tiistain välikysymykseen. Äänestys asiasta on keskiviikkona.

Hallituksen sisällä tilannetta puidaan tänään sunnuntaina klo 20.30 alkaen. Pääministeri on kutsunut muiden hallituspuolueiden puheenjohtajat keskustelemaan keskinäisestä luottamuksesta.

Hallituskumppaneiden riveistä ja SDP:n sisältä on huokunut hämmennystä ja epäluuloa, arvioi Ylen Politiikka ja yhteiskunta -toimituksen päällikkö Paula Pokkinen.

– Monet SDP:n riveissä kokevat, että Paateron joutuminen eroamaan oli epäreilu teko. Tämän takia pohditaan, pitääkö hallituksen tyyliä vaihtaa ja vaihtuuko tyyli, ellei sen vetäjä vaihdu, eli sitä, voiko Rinne jatkaa, pohditaan nyt vakavasti, Pokkinen arvioi Yle Uutisten kello 20.30 lähetyksessä lauantaina.

Keskustan Kulmuni haluaa laajat keskustelut yhtenäisestä linjasta

Keskustan puheenjohtaja, elinkeinoministeri Katri Kulmuni kertoi Ylen haastattelussa lauantaina, että puolue haluaa hallituksen sisällä laajemmat keskustelut yhtenäisestä linjasta.

– Keskustalle tärkeää on se, että hallitus käy myös sisäisesti keskustelun siitä, että on yhtenäinen linja, kuinka toimitaan työmarkkinapolitiikan suhteen, Kulmuni korosti.

Lue lisää: Keskustan Kulmuni vaatii neuvotteluja hallituksen yhtenäisestä linjasta – Antti Rinne Posti-kohusta: "Minä en ainakaan valehtele"

Kulmunin mukaan hallituksen sisällä on keskusteltava myös omistajaohjauksen linjasta sekä työllisyyden hoidosta.

– Ja näistä kaikista asioista hallituksella pitää olla erittäin selkeä ja yhtenäinen linja, ja keskusta haluaa käydä niistä myös hallituksen sisällä sisäisen keskustelun siten, että niistä voidaan tulla vahvempana ulos, Kulmuni vaatii.

Muutoin keskustan kansanedustajat olivat lauantaina vaitonaisia hallitusyhteistyön jatkamisesta SDP:n kanssa. Yle tavoitti soittokierroksella runsaat puolet keskustan kansanedustajista.

Edustajat haluavat ensin selvyyden Posti-kohun tapahtumista ennen kuin päättävät, nauttiiko pääministeri Antti Rinne ja hänen edustamansa SDP heidän luottamustaan.

Lue lisää: Keskustan kansanedustajat vielä vaitonaisia hallitusyhteistyön jatkamisesta SDP:n kanssa – "Tilanne pitää saada selväksi pohjamutia myöten"

Vihreiden Ohisalo toppuuttelee

Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo puolestaan kertoi, ettei usko hallituksen kaatuvaan Posti-sotkuun. Hän ei myöskään nähnyt aihetta epäluottamukselle.

– Ajattelen, että tässä kohtaa ei nyt pidä hötkyillä vaan selvittää asiat porukalla ja katsoa, miten siitä eteenpäin, Ohisalo arvioi.

Lue myös:

Orpo odottaa hallituskumppaneiden reaktiota Rinteen toimintaan – kääntyykö peukku ylös vai alas?

Perussuomalaisten Juho Eerola: Ennenaikaiset vaalit sopisivat perussuomalaisille

Voiko Posti-kohu todella kaataa pääministerin? Politiikan tutkijat arvioivat, kuinka vahvalla pohjalla opposition vaatimus Rinteen erosta on

NAPOLI Oli leuto tammikuinen keskiviikkoaamu, aurinko oli vasta noussut. Viimeisillään raskaana oleva napolilainen Stefania D'Andrea odotti kaupungin laidalla sijaitsevan sairaalan naistenklinikalla vuoroaan keisarileikkaukseen.

Osaston käytävät olivat täynnä naisia samalla asialla. D'Andrealle kerrottiin, että hänen täytyisi odottaa. Leikkaussalissa oli ruuhkaa, sillä tavallista useampi gynekologi oli sopinut keisarileikkauksia samalle aamulle.

Odottaessaan D'Andrea tajusi, ettei ollut täysin käsittänyt, mitä hänelle oli tapahtumassa.

Vain kaksi päivää aiemmin, 36. raskausviikolla, D'Andrea oli käynyt kontrollikäynnillä raskauttaan seuranneen gynekologin eli naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin vastaanotolla. Tämä oli arvioinut, ettei D'Andrean synnytys voisi alkaa luonnollisesti tälle aiemmin annettujen, supistuksia ehkäisevien lääkkeiden takia.

Siispä lääkäri kehotti D'Andreaa tulemaan keisarileikkaukseen.

– Se yllätti. Minulla oli ollut supistuksia, mutta ne oli saatu hallintaan ja voin hyvin. Laskettuun aikaan oli yli kolme viikkoa, D'Andrea muistelee nyt kodissaan Napolissa, Scampian kaupunginosan laidalla.

D'Andrea empi lääkärin ehdotusta, mutta suostui. Hän oli toivonut alatiesynnytystä. Aikaa harkita ehdotusta ei kuitenkaan lääkärin mukaan ollut. Tämä ei myöskään kertonut leikkauksen mahdollisista riskeistä tai seuraamuksista.

D'Andrean tytär syntyi keisarileikkauksella tuona keskiviikkoiltapäivänä, 25. tammikuuta vuonna 2012 ja sai nimen Fiamma.

– Olisimme voineet vielä odottaa. Uskon, että lääkäri pelkäsi, että synnytys käynnistyisi itsestään, vaikka hän oli väittänyt muuta, D'Andrea sanoo.

Italiassa useampi kuin joka kolmas lapsi syntyy keisarileikkauksella eli sektiolla.

Tilasto vie maan listauksessa Puolan ja Unkarin tuntumaan, Euroopan kärkikolmikkoon. Suomi puolestaan on Euroopan maiden häntäpäässä. Vuonna 2017 suomalaisten synnytyksistä 16,7 prosenttia oli sektioita.

– Voidaan sanoa, että täällä [Italiassa] on keisarileikkausepidemia, sanoo nyt jo eläkkeellä oleva naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri sekä Genovan yliopiston tutkija Sandra Morano. Hän oli vuosina 2012–2017 mukana EU:n rahoittamassa tutkimushankkeessa, joka tähtäsi keisarileikkausten vähentämiseen.

Moranon mukaan keisarileikkausten määrä Italiassa on noussut räjähdysmäisesti. 1980-luvun noin kymmenestä prosentista noustiin piikkiin, 38 prosentin lukemaan noin kymmenen vuotta sitten. Italian terveysministeriön Ylelle toimittamien tilastojen mukaan vuonna 2018 yhä kolmannes synnytyksistä tehdään keisarileikkauksella.

Keisarileikkaukset ovat lääkäreille ja klinikoille suoranainen bisnes. tutkija Sandra Morano

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan keisarileikkaus tulee tehdä vain, jos se on lääketieteellisistä syistä perusteltua. Leikkausten määrä ei saisi järjestön mukaan kivuta 10–15 prosentin yläpuolelle, sillä turhat sektiot voivat vahingoittaa äidin ja lapsen terveyttä.

Äidille synnytyksen jälkeiset komplikaatiot ovat yleisempiä keisarileikkauksessa kuin alatiesynnytyksessä. Yleisimpiä haittoja ovat verenvuoto ja tulehdukset kuten kohtutulehdus. Leikkaus lisää myös veritulpan riskiä sekä mahdollisesti seuraavan raskauden riskejä.

Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla esiintyy muita enemmän allergioita ja astmaa. Suunnitellulla sektiolla syntyneellä lapsella on lisäksi lisääntynyt alttius syntymän jälkeisiin hengitysvaikeuksiin.

– Napoli on yksi iso kaaos, tutkija Sandra Morano huokaa.

Eniten sektioita tehdään Italiassa juuri Campanian alueella, jonka pääkaupunki Napoli on. Siellä yli puolet synnytyksistä oli keisarileikkauksia vuonna 2018.

Sektioiden määrä vaihtelee alueittain. Pohjois-Italiassa prosentuaalinen osuus on lähempänä ideaalia, etelään mentäessä se kasvaa.

Ilmiö selittyy osin terveydenhuollon alueellisilla eroilla. Roomasta etelään kunnat ostavat palveluja usein yksityisiltä klinikoilta.

Erityisesti Napolissa terveydenhuolto on suurelta osin yksityisten klinikoiden varassa. Niissä keisarileikkauksia tehdään eniten, Morano selittää.

Joissakin tapauksissa jopa hälyttävän paljon.

Vuonna 2017 Napolissa kolmelle yksityisklinikalle ja kolmeen julkiseen sairaalaan lähetettiin tarkastajat, sillä niiden keisarileikkausten määrät olivat pitkään keikkuneet yli 60 prosentissa.

Kun teet aamulla suunnitellun keisarileikkauksen, se on sitten alta pois. tutkija Sandra Morano

Lääketieteestä ei löydy syytä näin suurelle leikkausmäärälle. Tutkija Morano kertoo, että keisarileikkaukset ovat lääkäreille ja klinikoille suoranainen bisnes.

Kunnat maksavat yksityisille klinikoille korvausta sen mukaan, millaisia toimenpiteitä niissä tehdään. Keisarileikkauksesta maksetaan enemmän kuin tavallisesta alatiesynnytyksestä, Morano selittää.

Italiassa on tapana, että lääkärit työskentelevät julkisella tai yksityisellä puolella ja pitävät vielä omia, yksityisiä vastaanottoja. Heidän vastaanotollaan käyvät asiakkaat tulevat toimenpiteisiin klinikoille, joilla he työskentelevät.

Maassa on pidemmän aikaa käyty keskustelua julkisen sairaanhoidon kriisistä ja yksityisten palvelujen käytön vaikutuksista. On pohdittu, tehdäänkö yksityisillä terveysklinikoilla turhia toimenpiteitä, koska ne tuovat kassaan rahaa.

Keisarileikkaus on alatiesynnytystä helpompi vaihtoehto myös aikataulujen kannalta, tutkija Sandra Morano selittää.

– Kun teet aamulla suunnitellun keisarileikkauksen, se on sitten alta pois, hän sanoo.

Keisarileikkausten vähentämiseen tähtäävän hankkeen aikana Morano keskusteli aiheesta italialaisgynekologien kanssa. Napolilaisessa sairaalassa lääkärit olivat hänen mukaansa niin sisällä leikkauskulttuurissa, etteivät aluksi ymmärtäneet, miksi niiden määrä pitäisi saada laskuun.

Myös lääkäreiden selitykset kuulostivat Moranosta ihmeellisiltä.

– Napolissa joku lääkäri sanoi, että teki sen, koska naisen perhe uhkaili nostaa syytteen, jos naiselle tapahtuisi alatiesynnytyksessä jotain. Jotakuta olivat kuulemma työkaverit painostaneet.

Italiassa ihmetystä herätti vuonna 2016 yksityinen napolilaisklinikka Villa Cinzia, jonka synnytyksistä yli 90 prosenttia oli sektioita. Klinikan johtava lääkäri kertoi silloin sanomalehti La Repubblicalle olevansa ylpeä tuloksesta, sillä keisarileikkaus toi hänen mukaansa sekä äidille että lapselle turvaa ja hyötyä. Alatiesynnytyksessä puolestaan piili hänestä enemmän vaaroja.

Tunsin, että minun kehossani on jotain vikaa. Stefania D'Andrea

Moranon mukaan lääkäreissä oli myös niitä, jotka puolustautuivat ja kertoivat "vain suostuneensa naisten pyyntöön päästä leikkaukseen". Tätäkin selitystä Morano pitää tekosyynä. Hänen mukaansa naisen pyyntö on merkki siitä, että hän pelkää.

– On luonnollista, että synnytys pelottaa. Silloin lääkärillä on vastuu keskustella naisen kanssa, kertoa keisarileikkauksen riskeistä. Pyrkiä kääntämään pää.

Stefania D'Andrean tytär, nyt 8-vuotias Fiamma tahtoo huomiota. Hän haluaa viedä äitinsä toiseen huoneeseen ja näyttää tälle sinisestä afrikkalaistyylisestä kankaasta ompelemiaan nukenvaatteita. D'Andrea kaappaa lapsen kainaloon ja pyytää lasta vielä odottamaan hetken.

Hän kertoo olleensa tytön maailmaan saatelleen keisarileikkauksen jälkeen varma, ettei haluaisi lisää lapsia. Muistot raskaudesta ja synnytyksestä olivat ikävät. Leikkauksesta toipuminen vei aikaa, arpi vatsassa ärtyi usein ja punotti. Itsetunto oli maassa, olo epäonnistunut.

– Tunsin, että minun kehossani on jotain vikaa, sillä en pysty synnyttämään normaalisti. Se oli rankkaa minulle naisena. Ei siksi, että minusta naisen tarkoitus olisi vain synnyttää, vaan koska halusin sitä kovasti.

Leikkauksen tehneen lääkärin sanat satuttivat. Hän arvioi, että D'Andrean olisi keisarileikkauksen takia hankalaa ellei mahdotonta synnyttää enää alateitse.

Yle haastatteli D'Andrean lisäksi neljää muuta naista, joille oli tehty suunniteltu keisarileikkaus Roomassa tai Napolissa vuosina 2002–2018. Kaikkien raskautta oli seurannut lääkäri. Osa oli synnyttänyt julkisessa sairaalassa, osa yksityisklinikoilla.

Kolme näistä neljästä kertoi myöhempien kokemustensa ja konsultaatioidensa perusteella olevansa sitä mieltä, että keisarileikkaukseen päädyttiin heppoisin perustein. He myös kokivat, että leikkauksen seurauksista ei kerrottu tarpeeksi.

Raskausaika oli ihanaa, olin täynnä energiaa ja tunsin oloni hyväksi. Stefania D'Andrea

Stefania D'Andrea päätti etsiä tukea traumaansa kätilö Teresa De Pascalelta. De Pascale on perustanut 20 vuotta sitten Terraprena-nimisen odottavien äitien ja synnyttäneiden tukiyhdistyksen Napolissa.

– Kätilön tuki oli valtava apu traumasta selviämisessä, D'Andrea kertoo.

Tunnelma De Pascalen kanssa oli lämmin – hänelle saattoi uskoutua. Mikä tärkeintä, D'Andrea sai tietoa. Ehkäpä vika ei ollutkaan hänen kehossaan, eikä alatiesynnytys ollut automaattisesti poissuljettu.

Pian D'Andrea päätti aviomiehensä kanssa yrittää toista lasta. Raskauden aikana hän kävi De Pascalen yhdistyksen tiloissa muiden odottavien ja vasta äidiksi tulleiden kanssa. Juteltiin huolista ja peloista, tehtiin kevyitä joogaharjoituksia. Asiaankuuluvat lääketieteelliset tutkimukset teki yksityinen lääkäri.

– Raskausaika oli ihanaa, olin täynnä energiaa ja tunsin oloni hyväksi, D'Andrea muistaa.

Kun synnytys sitten omia aikojaan alkoi käynnistyä, De Pascale soitettiin D'Andrean kotiin tueksi. Myöhemmin he suuntasivat yksityisklinikalle, johon De Pascale ohjaa asiakkaansa synnyttämään. Perheen toinen lapsi, Leon-poika syntyi kätilön käsivarsille.

Napolilainen Teresa De Pascale, 69, on tehnyt töitä keisarileikkaustrendiä vastaan reilun kolmen vuosikymmenen pituisen uransa aikana. Hänestä on selvää, että Italian suuret keisarileikkausluvut kertovat epärehellisestä järjestelmästä.

Nykyään De Pascale tarjoaa yksityisiä kätilöpalveluja, mutta ennen sitä hän työskenteli vuosia Napolin lähellä julkisessa sairaalassa. Hän pyrki siihen, että naiset synnyttäisivät normaalisti: tarjosi vaihtoehtoisia synnytysasentoja, pyrki odottamaan synnytyksen luonnollista alkamista. Se suututti jotkut lääkärit.

– Italian lain mukaan kätilö avustaa synnytyksessä itsenäisesti. Vasta, jos synnytyksessä ilmenee ongelmia, lääkäri tulee paikalle ja voi päättää, miten jatketaan. Tai näin sen pitäisi mennä, De Pascale sanoo.

Niin asia ei kuitenkaan usein mene. De Pascalen mukaan lääkärit tekevät päätöksiä – joskus ei niinkään naisen, vaan omat intressit edellä.

Taustalla vaikuttaa myös ajattelun muutos: naiset valitsevat raskauttaan seuraamaan yhä useammin yksityisen lääkärin kuin kätilön.

– Tämä on luonut lääkäreille tilanteen, jossa he tienaavat hyvin. Koska vastuu on jaettu, on kuin ketään yksittäistä tahoa ei voisi syyttää, sanoo De Pascale.

Nyt 39-vuotias Stefania D'Andrea on jälleen raskaana. Seitsemännelle kuulle edennyt odotusaika on sujunut rauhaisasti, hän kertoo hymyillen. Tälläkin kerralla hän toivoo voivansa synnyttää luonnollisesti, ilman leikkausta.

Viime vuosina Napolin ja yleisemminkin Italian keisarileikkaustilastot ovat kääntyneet lievään laskuun. Se voi olla osittain valvonnan lisäämisen ja erilaisten ongelman kitkemiseen tähtäävien hankkeiden ansiota.

Tilanteessa on silti edelleen paljon parantamisen varaa. D'Andrean mukaan ongelmaan on hieman herätty, ja muun muassa naisia tukevaa yhdistystoimintaa on enemmän. Hän on itsekin liittynyt yhdistykseen, jossa naiset saavat kätilöiltä ja toisiltaan tietoa synnytyksestä ja vaihtoehdoista.

Yleisesti ottaen naiset jäävät näiden asioiden kanssa kuitenkin yhä yksin ja kaipaisivat enemmän tukea, D'Andrea pohtii.

– Esimerkiksi siinä, että ainoa vaihtoehto keisarileikkauksen jälkeen ei ole toinen keisarileikkaus.

Myös Italian keisarileikkauksia käsittelevässä julkisessa keskustelussa on hiljalleen tapahtunut muutosta. Aihe on esillä mediassa aiempaa useammin.

D'Andrean mukaan myös kätilöt ovat alkaneet taistella takaisin itsenäistä päätösvaltaansa synnytyksessä. Enää he eivät niin usein jää lääkärin jalkoihin, hän arvelee.

– Kaikki johtuu siitä, että näistä asioista on vihdoin alettu puhua julkisesti. Aiemmin niistä ei kuullut missään.

Lue lisää:

Suomalaiset ovat luomuilijoita, mutta synnytyspelko kasvaa – 5 mielenkiintoista asiaa synnytyksestä

Synnytyspelon vuoksi tehtävät keisarileikkaukset yleistyneet

Yhdysvaltain New Orleansissa on ammuttu yhtätoista ihmistä, kertovat uutiskanava NBC ja uutistoimisto AP.

Tapahtumat saivat alkunsa noin kolmen aikaan sunnuntaiaamuna turistien suosimalla ranskalaiskortteleiden alueella Canal Streetillä. Alueella on paljon hotelleja ja raitiovaunuliikennettä.

New Orleansin poliisi kertoo ampumavälikohtauksesta Twitterissä. Poliisi kertoi aiemmin, että yksi henkilö olisi otettu kiinni tapaukseen liittyen.

Myöhemmin poliisi on kuitenkin sanonut medioiden mukaan, ettei ketään ole pidätetty. Teon motiivi on epäselvä.

– Valitettavasti paikalla oli niin paljon ihmisiä, että emme pystyneet määrittämään, kuka ampuja oli. Emme tiedä, miten tapahtumat alkoivat, Shaun Fergusen New Orleansin poliisista on kertonut toimittajille.

Alkutietojen mukaan ampumisessa olisi loukkaantunut kymmenen henkilöä. Myöhemmin poliisi kertoi, että välikohtauksen 11. uhri on hakeutunut sairaalahoitoon.

Nola.com-julkaisun mukaan kaksi ammutuista on kriittisessä tilassa. Uhrit on viety sairaalahoitoon.

Fergusen on kertonut Nola.comille, että alueella oli jo valmiiksi tavallista enemmän partioita, sillä kaupungissa järjestettiin kiitospäivän viikonloppuna perinteinen jalkapallopeli.

Twitterissä on jaettu kuvia, joiden kerrotaan olevan tapahtumapaikalta. Kuvissa näkyy poliisiautoja ja nauhalla eristettyjä alueita. Osan teistä kerrotaan olevan suljettuina.

Nuori mies ei sanonut oikeudessa sanaakaan. Kun hän kääntyi katsomaan itkevää Kaisa Juntusta, silmät olivat tyhjät.

– Tuijotin hänen käsiään. Ajattelin, että noiden käsien kautta siskoni on kuollut. Välinpitämätön asenne tuntui hirveältä.

Oli kulunut reilu puoli vuotta siitä, kun 23-vuotias mies oli surmannut kolme naista ravintolan edustalle Imatralla. Uhrit olivat toimittajat Katri Ikävalko ja Anne Vihavainen sekä Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Wilen-Jäppinen.

36-vuotias Katri Ikävalko oli Kaisa Juntusen sisko.

Oikeus tuomitsi miehen syylliseksi kolmeen murhaan. Vankilan sijaan mies määrättiin pakkohoitoon. Juntunen järkyttyi nähdessään miehen ilmeen.

– Surmaaja hymyili. Tuomio oli hänelle kuin voitto. Ihan kuin hän olisi päässyt tavoitteeseensa.

Kaisa Juntunen halusi, ettei kukaan joutuisi enää koskaan kokemaan samanlaista tuskaa.

Viimeinen sunnuntai

Kun sisko käynnisti auton ja sanoi Kaisa Juntuselle heipat, kumpikaan siskoksista heistä ei tiennyt, että se olisi viimeinen kerta.

Oli sunnuntai. Juntusella oli vapaapäivä ja hän oli hoitanut päivän ajan siskonsa 5-vuotiasta poikaa. He olivat rakentaneet yhdessä lumiukon. Ehti tulla pimeä.

– Katri tuli pihaan iloisena ja nauravaisena kuten aina. Kun he lähtivät siitä, sanoin että ajakaa varovasti.

Kaisa Juntunen meni sisään jatkamaan pakkaamista. Hän oli saanut siskoltaan lainaan isot matkalaukut, sillä aamulla hän lentäisi tyttärensä ja miehensä kanssa lomalle Teneriffalle.

Viikon kuluttua siskoa ei enää ollut.

4.12.2016

Kun Jukka Leminen heräsi kotonaan Imatralla, vaimon puoli parisängystä oli tyhjä.

Anne Vihavainen oli edellisenä päivänä lähtenyt työkavereidensa kanssa juhlimaan toimittajien pikkujoulua teatteriin Helsinkiin. Hänen oli pitänyt palata yöksi kotiin Imatralle.

– En ollut yhtään huolissani. Ajattelin, että ehkä olin käsittänyt väärin ja hän oli jäänyt Helsinkiin yöksi, Leminen kertoo.

Vaimon sukulaistyttö soitti ennen yhdeksää aamulla. Ravintola Vuoksenvahdin edustalla oli ammuttu kolme ihmistä. Anne oli nähty siellä. Onko Anne tullut kotiin?

Jukka Leminen yritti soittaa vaimolleen. Ei vastausta. Nyt hän huolestui. Anne vastasi aina puhelimeen. Leminen näppäili poliisin numeron. Ei vastausta sieltäkään.

Hän pyöri hetken levottomana ympäri asuntoa. Sitten aikaan joku ajoi pihaan.

– Menin katsomaan, onko se taksi vai poliisiauto. Se oli poliisi. Silloin tiesin, että Anne on kuollut.

Teneriffalla noin 5000 kilometrin päässä Imatralta Kaisa Juntunen oli lähdössä aamupalalle.Loma miehen ja tyttären kanssa oli jo pitkällä, paluu kotiin odotti parin päivän päässä.

Etelä-Saimaan toimittajana Lappeenrannassa työskentelevä Juntunen päätti lukea oman lehtensä uutiset ennen aamiaista.

– En ikinä tee niin lomalla. Nyt tuli jokin ihmeellinen ennakkoaavistus. Pyysin miestä ja tytärtä menemään jo edeltä aamupalalle.

Imatralla oli ammuttu kolme naista. Juntunen laittoi äidilleen tekstiviestin. Ei kai ketään tuttuja?

Äiti oli ruokakaupassa puhelin kädessään. Hänen toisen tyttärensä – Katrin – mies oli juuri soittanut ja kertonut uutisen, jota ei voinut edes ymmärtää.

Kaisa Juntunen sai viestiinsä vastauksen, jossa oli vain yksi sana: "Katri".

Juntunen soitti heti äidilleen.

– Toisessa päässä oli kauhea järkytys ja epäusko. Lysähdin hotellihuoneen lattialle. Se oli kuin sähköshokki.

Aurinko paistoi, muut ihmiset uivat ja nauroivat. Kaisa Juntunen

Vasta edellisenä iltana Juntunen oli nähnyt siskonsa Facebookiin laittaman kuvan, jossa tämä hymyili iloisena toimittajien teatterimatkalla Helsingissä. Juntunen olisi itsekin ollut siellä, ellei olisi lähtenyt lomalle Teneriffalle.

Katri Ikävalko oli hänelle paitsi pikkusisko, myös työkaveri. He työskentelivät saman konsernin lehdissä toimittajina. Ikävalkon kotitoimitus oli Uutisvuoksi Imatralla, mutta hän teki välillä työpäiviään Etelä-Saimaassa Lappeenrannassa.

Juntunen oli kysynyt Facebookissa, oliko teatteriesitys ollut hyvä. Vastausta ei tullut.

Perhe sai järjestettyä aikaistetun paluulennon Suomeen, mutta vasta seuraavalle päivälle. Kaisa Juntunen lähetti miehensä ostamaan minipullon konjakkia, koska tv-sarjoissakin tehdään niin.

– Mieleen tuli ihan ihmeellisiä ajatuksia. Oli aivan absurdia kävellä siellä se yksi päivä shokissa. Aurinko paistoi, muut ihmiset uivat ja nauroivat.

Jo sinä päivänä Kaisa Juntunen kuitenkin päätti, että näiden kolmen yhteiskunnan rakentajan – kahden toimittajan ja yhden kuntapoliitikon – elämäntyön pitäisi jatkua.

Kolme vuotta myöhemmin Kaisa Juntunen ja Jukka Leminen istuvat täpötäydessä kahvilassa Imatran keskustassa.

Vaihdetaan perhekuulumisia, nauretaan ja pohditaan, onko Kaisan tukka keltainen. Oma tytär on värjännyt sen edellisenä päivänä.

Kaksikko tunnetaan, he saavat iloisia tervehdyksiä ympäri kahvilaa.

Juntunen lämmittää käsiään kahvikupin ympärillä. Tässä kahvilassa hän kävi välillä yhdessä Katrin kanssa.

– Katri oli kahvikissa. Välillä tulen tänne ja tilaan latten, koska se oli Katrin suosikki.

Pöydällä on pino hakemuksia. On se aika vuodesta, kun Juntusen ja Lemisen perustama Valon Vuoksi -yhdistys jakaa apurahansa mielenterveystutkimukseen. Tänä vuonna summa on 5000 euroa. Nyt pitäisi päättää, kuka apurahan saa. Valinnassa ovat apuna psykiatrian alan asiantuntijat.

Katkeruuteen käpertyminen olisi helppoa. Sen sijaan Imatran kolmoissurman uhrien perheet ja ystävät jakavat joka vuosi apurahan, jotta Imatran tragedia ei enää koskaan toistuisi. Että surmaajan kaltaiset ihmiset saisivat apua ajoissa.

Pahaa ei kosteta pahalla

Kolmoissurman uhrien perheet perustivat Valon Vuoksi -yhdistyksen surmien jälkeen.

– Meillä on ajatus, että pahaa ei kosteta pahalla. Hän oli hirveän sairas, ja tiedon kautta opitaan hoitamaan esimerkiksi väkivaltaisia persoonallisuuksia, toteaa Juntunen.

– Hänellä ei ollut edes mitään motiivia, hän vain oli sekopää. Jos on pönttö aivan himmeänä, siihen pitää pystyä puuttumaan ennen kuin jotain hirveää tapahtuu, lisää Valon Vuoksi -yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Jukka Leminen.

Vielä kolme vuotta sitten Kaisa Juntunen ja Jukka Leminen eivät edes tunteneet toisiaan.

Katrin nimen pitäisi olla lasten kokeissa, lehtijutuissa, whatsapp-viesteissä. Missä vain muualla mutta ei siinä. Kaisa Juntunen

Arkku oli kaunis, helmenharmaa. Katrin näköinen.

Kaisa Juntunen sai hoidettua pakolliset asiat. Katri Ikävalkon kaksi pienintä lasta olivat mukana valitsemassa arkkua äidilleen. Siitä tuli riitaa, he olisivat halunneet erilaiset. Tilanne toi pilkahduksen hymyä surun painavan peiton alle.

– 5-vuotias sanoi, että pistetään äiti puoliksi. Kaiken surun keskellä lapset pitivät elämänkipinää yllä.

Terapeutti kävi aluksi Juntusen kotona. Oli vaikea lähteä liikkeelle. Pelastus oli koira, joka oli pakko viedä lenkille. Aina lenkiltä tullessa oli pikkuisen parempi olla.

Hautausmaalle hän ei halunnut hautajaisten jälkeen mennä. Siskon nimeä hautakivessä oli vaikea katsoa.

– Sen pitäisi olla lasten kokeissa, lehtijutuissa, whatsapp-viesteissä. Sen pitäisi olla lentolipuissa. Missä vain muualla mutta ei siinä. Suunnittelimme Katrin kanssa ihania matkoja, joista melkein kaikki jäivät toteutumatta.

Huulipunaa kahvimukissa

Uutisvuoksen toimituksessa Imatralla Katrin työpiste oli tyhjä. Pöydällä seisoi kahvimuki. Se oli vielä kahvia puolillaan. Mukin reunaan olivat painuneet Katrin huulipunanjäljet.

Vieressä oli lehtiö muistiinpanoineen. Ihan kuin Katri olisi noussut vain hetkeksi käymään jossakin.

Kukkia oli valtavasti. Liljojen tuoksu ällötti Kaisa Juntusta. Se leijui ympärillä koko ajan. Kotona kaikki kukat eivät edes mahtuneet maljakoihin, maitotölkeistä piti askarrella lisää.

Surmattujen toimittajien perheet oli kutsuttu Uutisvuoksen toimitukseen hakemaan pois heidän henkilökohtaiset tavaransa. Kukaan ei ollut tohtinut koskea niihin.

Kaisa Juntunen halasi Vihavaisen miestä Jukka Lemistä ja tunsi tärinän. Se ei näkynyt ulospäin vaan tuli jostain syvältä sisältä. He kaikki tärisivät. Järkytys oli niin suuri.

Oli silti hyvä nähdä ihmisiä, jotka olivat samassa tilanteessa.

– Jukan kanssa juttu alkoi kulkea. Oivalsin, ettei kukaan ole tässä yksin, Juntunen kertoo.

Tuntui kauhealta, ettei hänestä jäisi mitään. Jukka Leminen

Jukka Leminen pohti, miten voisi säilyttää jotain Annesta.

– Anne ei pitänyt siitä, että ihmisiä kehuttiin heidän kuolemansa jälkeen. Hänen mielestään ihmistä pitää kehua tarpeeksi elämänsä aikana.

Leminen tiesi, ettei Anne haluaisi hautaa eikä kiveä sen päälle. Vaimon mielestä ihminen oli osa luonnon kiertokulkua, mitään merkkiä ei tarvitse jäädä. Muistolehto olisi hänelle oikea paikka, ja Leminen halusi kunnioittaa sitä.

– Tuntui kauhealta, ettei hänestä jäisi mitään.

Juntusella oli samanlaisia ajatuksia Katrista. Valon Vuoksi -yhdistys oli perustettu jo kuukauden kuluttua surmista.

– Siinä kohtaa tuli jokin tarmonpuuska. Jos idean olisi jättänyt hautumaan, se ei ehkä olisi toteutunut.

Vaaleanpunaiset kengät

Surmista oli kulunut kuukausi, kun Juntunen meni takaisin töihin. Työpaikalla vastassa olivat Katrin sisäkengät.

Ne olivat vaaleanpunaiset ja söpöt. Sellaiset, joita Kaisa Juntunen ei itse ostaisi. Katri rakasti rimpsuja. Siinä siskokset olivat erilaisia. Juntunen veti kengät jalkaansa ja sitoi roosanväriset silkkinauhat rusetille.

Hänen työpöydällään odottivat Katrin käsivoide ja kahvimuki. Mukissa – tässäkin – näkyivät Katrin huulipunan jäljet.

Isku tuli joka kerta, kun siskon nimi pomppasi esiin hakiessa toimitusjärjestelmästä arkistojuttua tai kuvaa.

– Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisi ehkä kannattanut olla vähän pidempään pois töistä. Samassa työyhteisössä muillakin oli se suru.

Kahvilaa vastapäätä on Pub Vahti, entinen Vuoksenvahti. Jukka Leminen ei oikeastaan haluaisi olla täällä. Hän liikkuu surmien tapahtumapaikan kulmilla vain yhdistyksen asioissa.

– Kesällä ravintolan edessä on terassi. Ihmiset pitävät hauskaa. Sellaista en voi katsoa ollenkaan.

Alussa Jukka Leminen hukutti surunsa töihin. Hän ohjelmoi työkseen metallintyöstökoneita. Tarkkuutta vaativa työ vei kaiken huomion, silloin ei pystynyt ajattelemaan muuta.

Yhteinen elämä Anne Vihavaisen kanssa kesti melkein 30 vuotta. Viikon vaikein päivä oli – ja on yhä – perjantai. Se oli Annen lempipäivä. Siksi Leminen käy muistolehdossa Annen luona yleensä perjantaisin.

Muistan aina, minkä työn hän on tehnyt tämän kaupungin eteen. Ulla-Maija Tuomela

Pub Vahdin edessä on poliisiauto. Melkoinen sattuma. Kahvilassa vieläpä istuu tauolla poliisi, joka saapui kolme vuotta sitten surmapaikalle ensimmäisenä.

Kaisa Juntunen käy moikkaamassa ja halaamassa.

Kahvilan ovi käy. Tulija on Juntusen ja Katri Ikävalkon äiti Birgit Joronen. Hän ottaa laukustaan nipun vuosikalentereita. Vuoden 2020 tammikuuta koristaa kolme pientä lasta, joista pienin on vasta vauva. Katrin lapset vuosia sitten.

Kaikki valokuvat ovat Katrin ottamia. Kuvat kalenteriin on valinnut hänen vanhin tyttärensä, joka on nyt 15-vuotias.

Jokaisen kuvan yhteydessä on resepti. Ne ovat Anne Vihavaisen käsialaa. Reseptit on julkaistu aiemmin hänellä omalla ruokapalstallaan Uutisvuoksessa.

Yhdistyksen myöntämä apuraha koostuu kalenterin tuotoista. 200 kalenterista on jäljellä on enää muutamia.

Tiinan silta

Valon Vuoksi ottaa vastaan myös lahjoituksia yrityksiltä ja tavallisilta ihmisiltä. Niillä on ostettu hiljattain kitara ja basso Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin lasten ja nuorten taloihin, joissa hoidetaan psyykkisesti oireilevia nuoria. Kesällä heille hankittiin virveleitä.

– Musiikkiterapeutti oli käyttänyt soittimiin ja psykiatri virveleihin omia rahojaan, toteaa Kaisa Juntunen.

Imatran keskustaa puetaan jouluasuun. Kävelykadun iso joulukuusi saa valot.

Kuusen viereisellä esiintymislavalla Valon Vuoksi pitää tänä sunnuntaina vuotuisen adventtirauhanjulistuksensa. Se on samalla muistojuhla Imatran kolmoissurman uhreille. Vuosipäivä on tiistaina 3.12.

Eikä Imatran kaupunkikaan näitä naisia unohda.

Kivenheiton päässä keskustasta virtaa Vuoksi. Se myötäilee Imatranajon katurataa, jonka ylittää Tiinan silta. Silta on nimetty Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Tiina Wilen-Jäppisen mukaan.

Valon Vuoksi -yhdistyksen rahastonhoitajan Ulla-Maija Tuomelan lenkkipolku kulkee usein Tiinan sillan ohi. Wilen-Jäppinen oli Tuomelan hyvä ystävä melkein 20 vuotta.

– Tiina tulee mieleeni aina, kun kuljen tästä. Muistan iloisia asioita ja vanhoja kommelluksia, joille voi jo nauraakin, Tuomela kertoo.

Silta kertoo yhden tarinan kolmoissurmassa menehtyneen kuntapoliitikon kädenjäljistä kaupungissa. Imatranajo lopetettiin vuonna 1986, kun pieni poika sai surmansa moottoripyörän sinkouduttua katsomoon.

– Imatranajon käynnistäminen oli Tiinan unelma. Hän teki monta vuotta töitä sen eteen ja oli sinnikäs. Hän halusi viedä asiat loppuun.

Imatranajo alkoi uudestaan vuonna 2016. Wilen-Jäppinen avasi radan ajamalla sen läpi omalla moottoripyörällään. Katuradan ylittävä silta ristittiin Tiinan sillaksi kolmoissurman jälkeen. Sillan kupeessa on myös muistokivi.

– Sitä katsoessani muistan, minkä työn hän on tehnyt tämän kaupungin eteen. Hän halusi aina nostaa Imatraa esiin.

Kaisa Juntunen on tuntenut vihaa. Surmaaja vilahti joskus unissa. Jukka Leminen taas on halunnut sulkea surmaajan täysin pois mielestään. Siksi hän ei mennyt oikeudenkäyntiin.

– En halunnut nähdä sitä miestä. En mainita hänen nimeään enkä tietää, miltä hän näyttää. Ihmettelen, miksen osaa vihata häntä, Leminen sanoo.

Nykyään surmaajaa ei mieti enää kumpikaan. Kun yhdistyksen väeltä kysyy suurimmasta asiasta, jonka se on saanut aikaan, vastaus on vertaistuki.

– Alussa pystyimme puhumaan raadollisimmatkin asiat. Tietyt asiakirjat ovat salaisia, eikä niistä voi puhua kenenkään muun kanssa. Yhdessä olemme yrittäneet ymmärtää, toteaa Juntunen.

Kaikilla surman uhreilla on lapsia. He ovat muistuttaneet tulevaisuudesta ja siitä, että elämän on mentävä eteenpäin.

– Olkoon kenen tahansa lapsia, he tekevät joka tapauksessa elämästä lohdullisemman. Pysyy se ajatus, ettei maailma tähän lopu, sanoo Jukka Leminen.

Työtä yhdistyksellä riittää. Siitä saatiin muistutus viimeksi lokakuun alussa, kun nuori mies hyökkäsi Savon ammattiopiston tiloihin kauppakeskus Hermannissa Kuopiossa.

Kouluhyökkäyksessä kuoli yksi ja loukkaantui kymmenen henkilöä. Kaisa Juntunen tuntee valtavaa myötätuntoa uhrien läheisten suuntaan.

– Nämä kouraisevat paljon syvemmin kuin ennen. Tuntuu sydänjuuria myöten pahalta, kun tietää sen tuskan. Tuli ajatus, että taas on jäänyt yksi mielenterveysongelmainen ihminen hoitamatta.

Mielenterveyden ammattilaisten mielestä yhdistyksen perustaminen on täydellisen sopiva avain surun käsittelyyn.

– Suru on kääntynyt voimavaraksi. Kun taakka menee moneen osaan, se on helpompi käsitellä. Samassa tilanteessa yksin jäävät voivat lamaantua niin, että toimintakyky menee, sanoo Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka.

Sydänmaanlakka pitää Valon Vuoksen viestiä erittäin tärkeänä. Ettei mitään sellaista enää koskaan tapahtuisi. Erityisen hienoa hänen mielestään on se, että yhdistys todella tekee töitä asiansa eteen.

– On ihan huikeaa, että he jakavat apurahaa ja lahjoituksia. Lisäksi on hienoa, että peräänkuulutetaan oikea-aikaista ongelmiin puuttumista.

Se ei nimittäin Suomessa toimi, vaikka varhaisesta puuttumisesta puhutaan paljon. Viimeksi Kuopion kouluhyökkäyksen jälkeen Sydänmaanlakka pohti sitä, kuinka Suomessa voitaisiin puuttua tehokkaammin lasten ja nuorten alkaviin mielenterveysongelmiin. Kotona mielen murtumista ei välttämättä huomata. Siksi yhdistyksen ajamia varhaisen puuttumisen mekanismeja pitää Sydänmaanlakan mielestä lisätä.

– Kaikissa joukkosurmissa on takana eristäytymisen polku. Vanhempien silmissä lapsi haluaa kuitenkin säilyttää kasvonsa ja voi esittää viimeiseen saakka, että kaikki on hyvin.

Syrjäytyneiden nuorten kanssa työskennellessään Sydänmaanlakka on huomannut, että nuori avautuu helpommin ihmiselle, johon ei ole tunnesidettä. Silti voi käydä niin, ettei nuori tule kuulluksi. Sydänmaanlakka toivoo kouluilta tarkempaa silmää ja ryhdikkäämpää otetta.

– Työpaikoilla tartutaan heti, jos jollakin on paljon sairauspoissaoloja. Sama malli pitäisi olla myös koulumaailmassa. On hyvin koulu- ja rehtorikohtaista, kuinka oppilaiden pitkiin poissaoloihin suhtaudutaan.

Töissä Kaisa Juntunen laittaa aina jalkaansa siskonsa vaaleanpunaiset kengät.

Katrin kahvimukia hän varjelee. Sitä ei astianpesukoneessa pestä. Ja kahvi mukissa on aina tuoretta.

– Kuulen Katrin äänen joka kerta, kun meinaan ottaa painunutta kahvia. Ääni sanoo, että vanhaa kahvia ei juoda. Sitä en tee enää koskaan.

Terapia loppui viime kesänä. Juntunen on alkanut nukkua paremmin. Katri on silti mielessä jatkuvasti. Kerran autoa ajaessa radiosta tuli biisi, joka sai Juntusen itkemään.

– Piti ajaa tien sivuun. En ymmärtänyt, miksi itkin. Sitten tajusin, että Katrihan piti tästä musiikista.

Viimeisiä valokuvia Katrista Juntunen ei pysty katsomaan. Vieläkin tulee ajatuksia, että nyt pitää soittaa Katrille. Kolme vuotta on sittenkin lyhyt aika.

– Aion mennä vielä joskus Etelä-Ranskaan. Katri oli tosi innostunut Ranskasta ja ehti oman perheensä kanssa reissun tehdä. Yksi hänen suuri unelmansa toteutui, kun hän pääsi katsomaan laventelipeltoja.

Oikeudenkäynnin jälkeen koko perhe istui Katri Ikävalkon kodin olohuoneessa raskain mielin. Tuomio oli ollut kaikille suuri pettymys. Lapsilla oli paljon kysymyksiä.

Äkkiä Ikävalkon mies sanoi, että nyt voisi olla hyvä hetki jakaa Katrin ostamat joululahjat. Hän oli löytänyt ne vasta joitakin viikkoja aiemmin. Katri oli käynyt jouluostoksilla vain muutamia päiviä ennen kuolemaansa.

Mies haki lahjat. Jokaiselle Katrin lapselle oli lahja, samoin äidille, Kaisa-siskolle ja muille rakkaille. Juntunen sai Body Shopin käsivoiteita ja hänen tyttärensä pussilakanat.

– Se tuntui ihmeelliseltä. Aivan kuin Katri olisi tullut meitä lohduttamaan. Pakettitarra on ollut siitä asti minulla jääkaapin ovessa.

Brasilian presidentti Jair Bolsonaro on sitä mieltä, että vastuu Amazonian metsäpaloista kuuluu näyttelijä Leonardo DiCapriolle.

Bolsonaro on totesi kannattajilleen perjantaina presidentinpalatsin ulkopuolella, että DiCaprio on maksanut 500 000 dollaria ympäristöjärjestölle, jotta se sytyttäisi metsää tuleen. Presidentti ei esittänyt väitteidensä tueksi todisteita.

– Leonardo DiCaprio on hieno tyyppi, eikö vain? Hän lahjoittaa rahaa sytyttääkseen Amazoniaa tuleen, totesi Bolsonaro.

Aktiivisena luonnonsuojelijana tunnettu DiCaprio kielsi lauantaina Instagramissa Bolsonaron syytökset.

– Näiden korvaamattomien ekosysteemien tulevaisuus on vaakalaudalla ja olen ylpeä voidessani tukea ryhmiä, jotka suojelevat niitä. Vaikka ryhmät ovatkin tukemisen arvoisia, emme ole rahoittaneet kyseisiä organisaatioita, kirjoitti DiCaprio.

Amazonian sademetsien paloja on ollut tänä vuonna ennätysmäisen paljon. Ympäristönsuojelijat ovat syyttäneet Amazonian ahdingosta Bolsonaroa, joka on kannattanut kaivostoimintaa ja metsän raivaamista maatalouskäyttöön sademetsäalueella.

Bolsonaro on vastannut arvosteluun syyttämällä kansalais- ja hyväntekeväisyysjärjestöjä metsäpalojen sytyttämisestä esittämättä väitteilleen minkäänlaisia todisteita.

Lue myös:

CNN: Leonardo DiCaprio responds after Brazil's President blames actor for Amazon forest fires

BBC: Brazil's Bolsonaro says DiCaprio gave cash 'to set Amazon on fire'

Brasilian Amazonin sademetsäkadosta julkaistiin tarkistettu tilasto – tuho hieman luultua suurempi

Avaruusjärjestö: Brasilian Amazonin sademetsän kato suurin yli kymmeneen vuoteen

Suomi saa Brysselissä voimakasta kritiikkiä siitä, mihin suuntaan se vie puheenjohtajuuskautensa tärkeintä hanketta eli EU:n tulevaa seitsenvuotista budjettia.

Komissio, monet jäsenmaat ja EU:ta seuraavat asiantuntijat arvioivat Suomen paitsi ajavan vanhakantaista ja kunnianhimotonta rahoitusmallia myös vetävän kotiin päin.

Kritiikkiä aiheuttaa erityisesti se, että Suomen esityksessä vanhat menot kuten maataloustuet pysyvät käytännössä yhtä suurina kuin ennenkin, eikä tukia ohjata ilmastovaikutusten mukaan. Samalla uudet rahoitustarpeet kuten digitalisaatio, tutkimus, maahanmuutto tai rajavalvonta näyttäisivät jäävän vaille merkittäviä panostuksia.

Suomi jakaa ehdotuksensa uudeksi rahoituskehykseksi muille jäsenmaille pohdittavaksi viimeistään maanantaiaamuna.

Paperissa Suomi aikoo esittää EU-lähteiden mukaan budjetin säilyttämistä paitsi suunnilleen vanhan sisältöisenä myös nykyisen kokoisena.

Neuvotteluja seuranneet komissio, EU-asiantuntijat ja jäsenmaiden edustajat ovat pettyneitä.

Yhdeksi syyksi kunnianhimon puutteeseen Ylen haastattelemat arvostelijat epäilevät sitä, että Suomi on halunnut turvata omien maksujensa pysymisen mahdollisemman lähellä nykytasoa Britannian EU-eron jälkeen. Osa haastatelluista halusi kommentoida Suomen suunnitelmia vain nimettömänä.

"Tämä budjetti ei investoi tulevaisuuteen"

Brysseliläisen ajatushautomon European Policy Centerin kestävään kehitykseen erikoistuneen johtajan Annika Hedbergin mielestä Suomi on ajanut budjetin valmistelussa omia intressejään, vaikka puheenjohtajan ei kuuluisi niin tehdä.

– Tämä on näkynyt siinä, että keskusteluun on tullut elementtejä budjetin pienentämisestä, ja siinä, että vanhat rakenteet halutaan pitää ennallaan. Suomi haluaisi säilyttää varsinkin maataloustuet, Hedberg sanoo.

– Jos tältä pohjalta edetään, niin (Suomen suunnittelema) budjetti katsoo hyvin vahvasti taaksepäin. Tämä ei ole budjetti, joka investoi tulevaisuuteen, Hedberg painottaa.

Komissio siirtäisi rahaa uusiin kohteisiin

Komissio ehdotti viime keväänä kahden ylivoimaisesti suurimman EU-menoerän eli maataloustukien ja köyhimpien alueiden kehittämistukien pienentämistä niin, että esimerkiksi turvallisuuteen, ilmastokysymyksiin ja opiskelijavaihtoon jäisi enemmän varoja.

Maailma on muuttunut päättymässä olevan seitsenvuotiskauden aikana, ja rahaa tarvittaisiin uusiin kohteisiin. Komissio loisi budjettiin maatalouden ja aluetukien oheen seitsemän uutta rahoituskohdetta vastatakseen kansalaisten ja yritysten toiveisiin.

Esimerkiksi turvallisuuden parantaminen on mielipidekyselyissä kansalaistenkin mielestä yksi EU:n olennaisimpia tehtäväalueita. Suomalaiselle teollisuudelle taas uusi tekoälyyn, kyberturvallisuuteen ja suurteholaskentaan keskittyvä Digital Europe -ohjelma olisi tärkeä.

Komissiossa pelätään, että Suomen esityksessä uudet prioriteetit jäävät kuitenkin vanhojen menoerien jalkoihin.

Allaolevassa grafiikassa on kuvattuna komission esityksen rahoituskohteet prosenttiosuuksina jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Ylen tietojen mukaan Suomi on siis aikeissa tinkiä komission esityksestä ja pitäytyä vanhassa.

Jotta jäsenmaksut eivät uudessa budjetissa nouse, komissio esitti, että EU loisi enemmän niin kutsuttuja omia tulonlähteitä.

Niitä olisivat muun muassa päästökauppajärjestelmästä saatavat tulot, digivero ja kierrättämättömään muovijätteen perusteella kerättävät maksut. EU-parlamentti on suunnitellut lisäksi yleiseurooppalaista arvonlisäveroa, EU:lle kerättävää osuutta yhteisöverotulosta ja rahoitusmarkkinaveroa.

Nyt nämä omat tulonlähteet ovat karsiutumassa Suomen esityksestä pois ehkä muovijätettä lukuunottamatta. Senkin jo valmiiksi vaatimaton tuotto pienenee sitä mukaa kuin muovin kierrätystä onnistutaan parantamaan.

Budjetin koko pienenee Suomen esityksessä

Suomi on esitellyt muille jäsenmaille budjettiluonnosta, jonka loppusumma olisi pienempi kuin mitä EU-komissio ja etenkin EU-parlamentti esittävät eli alle 1,1 prosenttia bruttokansantulosta.

Yksi syy summan kutistamiseen on kriitikoiden mielestä se, että Suomi ei halua monien muiden nettomaksajamaiden tavoin joutua maksamaan lisää. Toisaalta Suomi on joutunut esitystä laatiessaan tasapainoilemaan 26 muun jäsenmaan välillä ja kuulemaan niiden toiveita.

Huomion kiinnittäminen nettomaksuihin ei kuitenkaan ole enää viisasta, huomauttaa toimikautensa perjantaina lopettanut saksalainen budjettikomissaari. Uusi Ursula von der Leyenin komissio astuu virkaan maanantaina.

– Omien maksujen vaatiminen täysimääräisinä takaisin on vanhanaikaista. Tärkeämpää on miettiä, miten rahaa ohjataan kohteisiin, joihin meidän on pakko investoida. Kyse on eurooppalaisesta lisäarvosta kansalaisille, komissaari Günther Oettinger sanoo Ylen haastattelussa.

EU-budjetti tuo lisäarvoa kansallisten budjettien päälle

Samaa mieltä on vanhempi tutkija Zsolt Darvas Bruegel-tutkimusyhtiöstä. Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan EU-budjetti täydentää sisämarkkinoita ja luo lisäarvoa, jota ei voi täsmällisesti mitata ja joka ei näy nettomaksuissa.

Riippumattomissa tutkimuksissa on todettu sisämarkkinoiden kasvattaneen EU-maiden talouksia useilla prosenttiyksiköillä erityisesti Länsi- ja Pohjois-Euroopassa.

– Kun esimerkiksi Puola saa aluetukea, siellä hallitus tekee enemmän julkisia hankintoja, joiden voittajat voivat olla suomalaisia tai saksalaisia yhtiöitä, Darvas kuvaa EU-tukien vaikutusketjua.

– Suorat tulotuet maanviljelijöille taas ovat tietenkin hyväksi maanviljelijöille, mutta ne tuottavat hyvin vähän eurooppalaista lisäarvoa, Darvas sanoo. Hänen mielestään maataloustuissa pitäisikin palata järjestelmään, jossa jäsenmaat rahoittavat tuista suurimman osan itse.

Allaolevasta grafiikasta näkee, miten EU:n monivuotisten rahoituskehysten koko on vaihdellut eri aikoina. Suomi aikoo ehdottaa tiettävästi nykyistä pienempää budjettia, jonka osuus olisi 1,03–1,08 prosenttia bruttokansantulosta.

Komissaari Oettinger huomauttaa, että viime vuosina kansalaisten odotukset EU:n suhteen ovat muuttuneet.

– Jos haluamme pärjätä kilpailussa Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa tutkimuksessa ja digitaalisessa kehityksessä tai ehkäistä ilmastonmuutosta, budjettia pitää uudistaa, Oettinger sanoo.

Riitoja edessä ensi vuonna

Suomi ei ole Annika Hedbergin mielestä ollut neutraali toimija neuvotteluissa vaan on yrittänyt puskea omia näkemyksiään läpi budjettiehdotukseen, ja se on herättänyt kritiiikkiä muun muassa muissa jäsenmaissa.

– Vasta pitkinä iltoina ja öinä, kun sopimusta ei ole saatu aikaan, puheenjohtaja voi antaa omien väriensä näkyä. Perinteisesti puheenjohtajalta ei odoteta näin vahvoja näkemyksiä näin varhaisessa vaiheessa, Hedberg selittää.

Komissaari Günther Oettingerin mielestä näyttääkin todennäköiseltä, että muut EU-maat eivät hyväksy Suomen esitystä. Suomen esitys voi hankaloittaa EU:n budjettineuvotteluja ensi vuonna, koska se nostattaa niin paljon vastustusta jo nyt.

Esimerkiksi 16 jäsenmaata julkisti marraskuun alussa linjauksen, jonka mukaan ne blokkaavat leikkaukset aluetukiin. Siitä seuraa, että nämä maat käytännössä haluavat suurempaa budjetin loppusummaa kuin Suomi aikoo ehdottaa.

– Ensin käydään taistelu neuvostossa (jäsenmaiden kesken), ja sitten vielä uudessa parlamentissa. Parlamentti on kunnianhimoinen, ja signaalit sieltä ovat selvät: ilman riittävää rahoitusta parlamentti on valmis hylkäämään budjetin, Oettinger sanoo.

Kunnianhimoton budjetti voi olla ongelma myös neuvottelutaktisesti. Alussa riman on hyvä olla mahdollisimman korkealla, jotta sitä voidaan laskea neuvottelujen edetessä, kun jäsenmaiden taistelu omista eduistaan kiihtyy.

Bruegel-tutkimusyhtiön Darvasin mielestä uudet rahoituskohteet olisivat tärkeitä, koska kansalaiset laajasti pitävät niitä tärkeinä.

Esimerkiksi turvallisuuden ja rajavalvonnan varojen turvaaminen olisi olennaista sekä EU-myönteisten että EU-kriittisten äänestäjien mielestä. Maahanmuutto taas on ollut yksi kansallismielisten puolueiden suosion nousun syistä.

– Kreikkaan ja Italiaan tulee luvatta rajat ylittäviä ihmisiä, jotka haluavat jatkaa matkaa vauraampiin Saksaan tai Hollantiin pohjoiseen, Darvas sanoo. Siksi tarvitaan yhteistä politiikkaa ja yhteisiä varoja.

EPC:n Annika Hedbergin mielestä ongelmana kansalaisten kannalta on, että EU-maiden johtajat toimivat toisin kuin puheissaan lupaavat.

– Kun katsotaan mitä jäsenmaiden johtajat ottavat esille sunnuntaipuheissaan, niin he puhuvat ilmastonmuutoksesta, kilpailukyvystä, turvallisuushaasteista, maahanmuutosta. On kummallista, että EU-budjetti ei heijasta näitä tämän päivän haasteita ja prioriteetteja, Hedberg sanoo.

Hänen mielestään toivoa budjetin uudistamiseksi tuo kuitenkin se, että joulukuun EU-huippukokouksessa on paikalla uusia johtajia.

– Meillä on uusi komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja myös neuvoston uusi puheenjohtaja Charles Michel. Heidän läsnäolonsa toivottavasti tuo uutta dynamiikkaa ja tietoisuutta siitä, että näiden neuvottelujen uusista prioriteeteistä täytyy edetä.

Hedbergin mielestä Suomen kannat ovat herättäneet ihmetystä Brysselissä.

– Suomi on tunnettu tekonlogiamaana ja innovaatioiden, tutkimuksen ja kehityksen tukijana. Kun katsotaan, mihin teot johtavat, niin kuilu sanojen ja tekojen välillä on melkoinen, hän arvioi.

– Näissä budjettineuvotteluissa näyttää yhtäkkiä siltä, että Suomi puhuu vahvasti olemassaolevien rakenteiden ja maatalouspolitiikan tukien puolesta. Se herättää ihmetystä varsinkin niissä piireissä, jotka näkevät EU-budjetin modernisaation välineenä. Se asettaa Suomen erikoiseen viiteryhmään EU-kontekstissa, Annika Hedberg sanoo.

Aiheesta lisää:

Suomi viimeistelee esitystä EU:n tulevien vuosien rahankäytöstä – Kotiinpäin ei voi vetää.

Suomen EU-puheenjohtajuuden isoin hanke tasapainoilee rikkaiden ja köyhien maiden välillä, eivätkä kummatkaan ole tyytyväisiä.

Pääministeri Antti Rinne (sd.) pitäytyy edelleen omassa kannassaan siitä, millaisessa marssijärjestyksessä Posti-sotku on edennyt. Rinne kertoi näkemyksestään iltapäivällä Rovaniemellä SDP:n ministerikiertueen yhteydessä.

Rinteen mukaan Postin silloinen toimitusjohtaja Heikki Malinen oli jo ennen vaaleja kertonut Postin tulevista haasteista. Tässä yhteydessä Malinen oli kertonut myös Postin tarpeesta heikentää työehtoja.

– Silloin jo tyrmäsin sen, Rinne sanoi Rovaniemellä.

Rinne totesi jälleen kantanaan olleen, että valtion sataprosenttisesti omistama yhtiö ei voi tehdä niin ja että SDP:lle se ei tulisi käymään.

Hallitukseen menon jälkeen Rinne kertoi keskustelleensa Postista vain omistajaohjauksen kanssa ja todenneensa edelleen, että hallitus ei työehtojen huononnuksia hyväksy.

– Posti teki kuitenkin toisin, Rinne sanoi.

Rinne kertoi ettei ole tietoinen kuinka hänen viestinsä on viety edelleen ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa.

– Tilannetta selvitellään tänä iltana puolueiden puheenjohtajien ja ryhmyreiden kesken ja selvitetään, mitä on tapahtunut.

Illalla klo 20.30 hallituspuolueiden puheenjohtajat ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat kokoontuvat pääministerin johdolla puimaan Posti-sotkua. Tarkka paikka ei ole toistaiseksi tiedossa.

Kokoomus, kristillisdemokraatit ja nyt-liike tekivät perjantaina Posti-asiasta välikysymyksen, jota käsitellään eduskunnassa tiistaina ja josta äänestetään keskiviikkona. Sitä ennen pääministeri Rinteen on selvitettävä hallituskumppaneilleen kiistan tapahtumat.

SDP:n hallituskumppaneista vihreät (pj. Maria Ohisalo) ja keskusta (pj. Katri Kulmuni) ovat pyytäneet Rinteeltä selvitystä. Hallituksessa ovat myös Li Anderssonin johtama vasemmistoliitto ja Anna-Maja Henrikssonin RKP.

Kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sd.) perjantainen ero on herättänyt keskustelun hänen korvaajastaan. Yhtenä vaihtoehtona esiin nostettu SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kertoi sunnuntaina Ylelle, ettei ole käytettävissä tehtävään.

Aiheesta aiemmin: Mitä Posti-sotkussa tapahtuu seuraavaksi? Kokosimme Rinteen hallituksen seuraavat askeleet ennen tiistain välikysymystä

Porissa Asunto Oy Porin Isolinnankatu 14:n pihamaalle rakennetaan paikkaa suurikokoiselle ilma-vesilämpöpumpulle. Sen on tarkoitus lämmittää 36 asunnon kerrostaloa osana muuta lämmitysjärjestelmää.

Kolme vuotta sitten taloon asennettiin lämpöpumpputeknologiaa hyödyntävä poistoilman lämmön talteenottojärjestelmä. Se kerää ilmanvaihdosta kertaalleen käytetyn lämmön uudelleen vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään.

Poistoilman lämmön talteenotto on yleisin Suomessa kerrostaloihin lämpöpumpulla toteutettu energiansäästöjärjestelmä. Sen ainoa tarkoitus on vähentää pääasiallisen lämmitysmuodon käyttöä.

Isolinnankatu 14:n päälämmitysmuoto on kaukolämpö. Sen osuutta halutaan nyt vähentää entisestään uudella noin 50 kilowatin lämmitystehoon kykenevällä ilma-vesilämpöpumpulla.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan Markku Tanttisen mukaan investoinnin pontimena on ollut alati kallistuva kaukolämpö.

– Kaukolämmön hinnoittelua muutettiin täällä Porissa. Tuskin tähän muuten olisi lähdetty. Toivotaan, että kaukolämmön kulutuksessa päästään alle 50 megawattituntiin vuodessa, kun se ennen energiaremontin aloittamista oli 350 megawattituntia.

Tanttinen arvioi, että rahaksi muutettuna Porin Isolinnankatu 14:n lämmityskustannukset laskevat yli 10 000 eurolla vuodessa.

Kaukolämpöä vasta yli 15 asteen pakkasilla

Järjestelmän suunnitellut projektipäällikkö Reijo Hernesniemi ELVIS-Projektipalveluista kertoo, että talon ulkopuolelle seinän vierustalle nouseva ilma-vesilämpöpumppu tuottaa lisälämpöä olemassa olevaan järjestelmään.

Pumpun avulla Isolinnankatu 14 siirtyy kaukolämpöön vasta, kun lämpötila ulkona alittaa 15 pakkasasteen rajan.

– Veikkaan, että ilma-vesilämpöpumput tulevat syrjäyttämään maalämpöä tulevaisuudessa, koska ne ovat kehittyneet energiataloudellisempaan suuntaan ja sillä saadaan jo hyvät hyötysuhteet aikaiseksi, Hernesniemi sanoo.

Maalämpöpumppu ei Isolinnankadun kerrostalossa ollut maaperän vuoksi hyvä vaihtoehto. Sen rakentaminen olisi tullut kalliiksi.

– Tämä geologinen tilanne tässä Porin keskustassa on sellainen, että pitäisi porata niin syvälle.

Porin kaupungin rakennusvalvonnan mukaan Poriin on viiden viime vuoden aikana tehty vain viisi maalämpöä hyödyntävää kerrostalon energiaremonttia. Niin sanottuja hybriditaloja on useampia. Niissä lämpöpumppujen lisäksi on käytössä vielä kaukolämpöliittymä.

Vasta muutamia ilma-vesilämpöpumppuja kerrostaloissa

Suomen lämpöpumppuyhdistyksen Sulpun tietojen mukaan Suomeen on tähän mennessä asennettu poistoilmalämpöpumppuja noin 2 000 kerrostaloon. Näistä noin tuhat on varustettu myös maalämpöpumpulla.

Ilma-vesilämpöpumput ovat olleet vielä harvinaisia suomalaisissa kerrostaloissa, sillä niitä on asennettu vasta muutamia kymmeniä.

Sulpun toiminnanjohtajan Jussi Hirvosen mukaan ilma-vesilämpöpumput ovat investointikustannuksiltaan maalämpöpumppuja halvempia, mutta ne eivät kovilla pakkasilla riitä talon ainoaksi lämmönlähteeksi.

– Usein se kaukolämpöliittymä sinne joudutaan jättämään. Tai sitten voi jättää vaikkapa vanhan öljykattilan rinnalle, Hirvonen vinkkaa.

300 kerrostaloa vuosittain maalämpöön

Sulpun tietojen mukaan Suomessa myydään kerrostalojen poistoilmalämpöpumppuja noin 500–600 vuodessa. Näistä järjestelmistä maalämpöpumppu on mukana noin 300 kohteessa.

Maalämpöpumpun etu on se, että sen avulla kaukolämpöliittymä voidaan jättää kokonaan pois. Sillä saadaan painettua lämmityksen kustannuksia hybridiratkaisuja enemmän, koska kaukolämmön kiinteät liittymämaksut jäävät kokonaan pois.

Sulpun mukaan energiaremontin tehneet taloyhtiöt ovat olleet tyytyväisiä pumppuihin.

– Investointien kannattavuus on ollut hyvä ja myös käyttökokemukset, Hirvonen kertoo.

Lämpöpumput kehittyvät kovaa vauhtia

Kerrostalojen energiaratkaisuissa maalämpöpumppuja on hyödynnetty jo parikymmentä vuotta. Niiden historiaa on tutkittu muun muassa Otaniemessä Aalto-yliopistossa.

Professori Sampsa Hyysalon mukaan lämpöpumpputeknologia on kymmenen vuoden aikana kehittynyt vauhdilla.

Kehitystä on tapahtunut niin maalämmössä kuin ilmalämpöpumpuissa. Hyysalon mukaan valinta eri lämpöpumppujen välillä pitää aina tehdä tapauskohtaisesti.

– Ilma-vesilämpöpumput tulevat olemaan varteenotettavia vaihtoehtoja esimerkiksi pohjavesialueilla, missä ei saa porata maalämpökaivoja. Paras hyötysuhde niistä saadaan lauhkeimmilla alueilla etelärannikolla ja länsirannikolla.

Maalämmön hinta-hyötysuhde yhä parempi

Professori Sampsa Hyysalon mukaan maalämpöpumppujen hinta-hyötysuhde pysynee vielä ilma-vesilämpöpumppuja parempana ainakin vielä jokusen vuoden. Teknologian kehittyessä tilanne voi kuitenkin muuttua.

Hyysalon mukaan pientaloissa jo pitkään käytetyt ilma-vesilämpöpumput ovat kehittymässä myös kerrostalojen lämmittäjäksi.

– Kuten tässä Porin kerrostalossa, niitä käytetään yhä suuremmissa kohteissa.

Poistoilman lämmön talteen ottavia poistoilmalämpöpumppuja Hyysalo pitää aina kannattavana ratkaisuna kerrostalon energiaratkaisussa, kun talossa on koneellinen ilmanvaihto.

– On odotettavissa, että lämpöpumppujen osuus kasvaa vielä merkittävästi suomalaisessa lämmityksessä.

Voit keskustella aiheesta jutun alla kello 22:een saakka.

STT:n lukiovertailussa ruotsinkieliset lukiot veivät tänä vuonna ison nipun kärkisijoja. Suurten, yli 51 kokelaan lukioiden kärkikymmeniköstä jopa seitsemän on ruotsinkielisiä, ja paalupaikan vei jälleen kerran Turun Katedralskolan.

Pienten lukioiden osalta vaihtelua on enemmän: kymmenen kärjestä kolme lukiota on ruotsinkielisiä, ja ykkössijalle nousi Ilomantsin lukio Pohjois-Karjalassa.

Lukiovertailussa on mukana 350 lukiota, joista alle kymmenesosa on ruotsinkielisiä. 20 parhaan lukion joukossa on siis noin joka kolmas ruotsinkielisistä lukioista.

STT:n lukiovertailussa verrataan kunkin lukion pakollisten aineiden ylioppilaskirjoitusten tuloksia kolme vuotta aiemmin lukionsa aloittaneiden peruskoulun päättötodistuksiin.

Kieliefektistä vetoapua kirjoituksiin

Opetushallituksen opetusneuvos Pamela Granskog arvelee, että yksi iso syy ruotsinkielisten lukioiden hyvään menestykseen löytyy kielitaidoista.

– Ruotsinkielisten on pakko osata suomea, joten he pärjäävät hyvin toisessa kotimaisessa. Englantia on aika helppo oppia hyvin ruotsin kautta, joten ruotsinkielisillä kokelailla on parempia arvosanoja siinä, Granskog kertoo.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin arviointiasiantuntija Jan Hellgren vahvistaa tämän niin sanotun kieliefektin mitä todennäköisimmin vaikuttavan ylioppilaskirjoituksissa menestymiseen.

– Jos ajattelee ruotsinkielisten keskimääräistä suomen osaamista, onhan se varmasti korkeampi kuin suomenkielisten ruotsin osaaminen. Olemme myös arvioineet englannin osaamista perusopetuksen puolella, ja siinäkin ruotsinkieliset pärjäävät paremmin, Hellgren kertoo.

Katedralskolanin rehtori Marianne Pärnänen uskoo kieliselityksen pitävän osin paikkansa. Hän muistuttaa, että hyvät tulokset eivät tule automaattisesti kaksikielisillekään.

– Meillä esimerkiksi englanninopettaja vaatii paljon eikä kursseja pääse helposti läpi. Tässä on takana kovaa työtä opettajan ja opiskelijoiden puolelta, Pärnänen sanoo.

Ylioppilaskirjoitusten neljästä pakollisesta kokeesta kolme voi suorittaa eri kielten kokeilla.

Tuttuja jo ennestään

Toinen ruotsinkielisten lukioiden erityispiirre on sellainen, joka voi edesauttaa yhteisöllisyyden syntymistä opiskelijoiden parissa. Niin ruotsinkielisiä päiväkoteja, ala- ja yläkouluja kuin lukioitakin on vähemmän kuin suomenkielisiä, joten monet ruotsinkieliset lukio-opiskelijat ovat voineet tutustua toisiinsa jo alemmilla koulutusasteilla.

– Kyllä tämä meillä näkyy. Katedralskolan on Turussa, ja meillähän on vain yksi ruotsinkielinen yläkoulukin, josta suurin osa meidän opiskelijoistamme tulee, Pärnänen kertoo.

Opetushallituksen Granskog uskoo, että valtaväestöä pienempään ja tiiviimpään kieliyhteisöön kuuluminen voi vaikuttaa esimerkiksi siinä, miksi ruotsinkieliset keskeyttävät lukionsa muita kieliryhmiä harvemmin.

– Voi olla, että jos tunnet jo ennestään suuren osan muista lukiolaisista ja osa on hyviä ystäviä, se kannustaa. Takana on silloin sellainen verkko, jonka avulla pysyt mukana. Tällainen yhteisöllisyys tukee nuoria ihmisiä: jos joku meinaa pudota, verkosto löytää hänet ja pystyy nostamaan ja kannustamaan häntä, Granskog sanoo.

Lukioiden keskinäisen paremmuuden mittaaminen ei ole aina ongelmatonta. Lukiolistausten lopussa kerrotaan vielä, kuinka lukiovertailun tulokset on laskettu.

STT:n lukiovertailun suurten ja pienten lukioiden kärkikymmeniköt:

Pienet lukiot (50 kokelasta tai vähemmän)

1. Ilomantsin lukio, Ilomantsi

2. Savukosken lukio, Savukoski

3. Kristinestads gymnasium, Kristiinankaupunki

4. Leppävirran lukio, Leppävirta

5. Helsinge gymnasium, Vantaa

6. Helsingin ranskalais-suomalainen koulu, Helsinki

7. Topeliusgymnasiet i Nykarleby, Uusikaarlepyy

8. Sipoon lukio, Sipoo

9. Polvijärven lukio, Polvijärvi

10. Paraisten lukio, Parainen

Suuret lukiot (yli 51 kokelasta)

1. Katedralskolan i Åbo, Turku

2. Etelä-Tapiolan lukio, Espoo

3. Gymnasiet Grankulla samskola, Kauniainen

4. Korsholms gymnasium, Mustasaari

5. Pargas svenska gymnasium, Parainen

6. Mattlidens gymnasium, Espoo

7. Kyrkslätts gymnasium, Kirkkonummi

8. Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, Helsinki

9. Kulosaaren yhteiskoulu, Helsinki

10. Borgå Gymnasium, Porvoo

STT:n lukiovertailun kärkikymmeniköt maakunnittain:

Etelä-Karjala

1. Rautjärven lukio, Rautjärvi

2. Savitaipaleen lukio, Savitaipale

3. Taavetin lukio, Luumäki

4. Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun lukio, Lappeenranta, Imatra, Joensuu

5. Parikkalan lukio, Parikkala

6. Lappeenrannan lyseon lukio, Lappeenranta

7. Kimpisen lukio, Lappeenranta

8. Imatran yhteislukio, Imatra

Etelä-Pohjanmaa

1. Ähtärin lukio, Ähtäri

2. Evijärven lukio, Evijärvi

3. Jalasjärven lukio, Kurikka

4. Alavuden lukio, Alavus

5. Ilmajoen lukio, Ilmajoki

6. Teuvan lukio, Teuva

7. Lapuan lukio, Lapua

8. Kauhavan lukio, Kauhava

9. Kurikan lukio, Kurikka

10. Jurvan lukio, Kurikka

Etelä-Savo

1. Mäntyharjun lukio, Mäntyharju

2. Rantasalmen lukio, Rantasalmi

3. Mikkelin lukio, Mikkeli

4. Pieksämäen lukio, Pieksämäki

5. Savonlinnan taidelukio, Savonlinna

6. Savonlinnan lyseon lukio, Savonlinna

7. Sulkavan lukio, Sulkava

8. Heinäveden lukio, Heinävesi

9. Kangasniemen lukio, Kangasniemi

10. Juvan lukio, Juva

Kainuu

1. Kuhmon yhteislukio, Kuhmo

2. Suomussalmen lukio, Suomussalmi

3. Kajaanin lukio, Kajaani

4. Paltamon lukio, Paltamo

5. Sotkamon lukio, Sotkamo

6. Puolangan lukio, Puolanka

Kanta-Häme

1. Parolan lukio, Hattula

2. Kaurialan lukio, Hämeenlinna

3. Lopen lukio, Loppi

4. Riihimäen lukio, Riihimäki

5. Hämeenlinnan lyseon lukio, Hämeenlinna

6. Forssan yhteislyseo, Forssa

7. Janakkalan lukio, Janakkala

8. Hausjärven lukio, Hausjärvi

9. Lammin lukio, Hämeenlinna

Keski-Pohjanmaa

1. Toholammin lukio, Toholampi

2. Kannuksen lukio, Kannus

3. Kokkolan suomalainen lukio, Kokkola

4. Karleby svenska gymnasium, Kokkola

5. Perhon lukio, Perho

6. Kaustisen musiikkilukio, Kaustinen

Keski-Suomi

1. Kuhmoisten yhtenäiskoulun lukio, Kuhmoinen

2. Muuramen lukio, Muurame

3. Joutsan lukio, Joutsa

4. Viitasaaren lukio, Viitasaari

5. Petäjäveden lukio, Petäjävesi

6. Karstulan lukio, Karstula

7. Saarijärven lukio, Saarijärvi

8. Jyväskylän normaalikoulu, Jyväskylä

9. Jyväskylän Lyseon lukio, Jyväskylä

10. Hankasalmen lukio, Hankasalmi

Kymenlaakso

1. Karhulan lukio, Kotka

2. Valkealan lukio, Kouvola

3. Kuusankosken lukio, Kouvola

4. Haminan lukio, Hamina

5. Kotka svenska samskola, Kotka

6. Iitin lukio, Iitti

7. Elimäen lukio, Kouvola

8. Kouvolan Yhteislyseo, Kouvola

9. Virolahden lukio, Virolahti

10. Kotkan lyseo, Kotka

Lappi

1. Savukosken lukio, Savukoski

2. Enontekiön Erälukio, Enontekiö

3. Ylitornion yhteiskoulun lukio, Ylitornio

4. Posion lukio, Posio

5. Pellon lukio, Pello

6. Sodankylän lukio, Sodankylä

7. Kittilän lukio, Kittilä

8. Ivalon lukio, Inari

9. Ounasvaaran lukio, Rovaniemi

10. Sallan lukio, Salla

Pirkanmaa

1. Tampereen yliopiston normaalikoulu, Tampere

2. Svenska samskolan i Tammerfors, Tampere

3. Ruoveden lukio, Ruovesi

4. Väinö Linnan lukio, Urjala

5. Tampereen lyseon lukio, Tampere

6. Vammalan lukio, Sastamala

7. Tampereen teknillinen lukio, Tampere

8. Tampereen Rudolf Steiner -koulu, Tampere

9. Hatanpään lukio, Tampere

10. Kangasalan lukio, Kangasala

Pohjanmaa

1. Kristinestads gymnasium, Kristiinankaupunki

2. Korsholms gymnasium, Mustasaari

3. Topeliusgymnasiet i Nykarleby, Uusikaarlepyy

4. Kristiinankaupungin lukio, Kristiinankaupunki

5. Vasa övningsskola, Vaasa

6. Jakobstads gymnasium, Pietarsaari

7. Vasa gymnasium, Vaasa

8. Kronoby gymnasium, Kruunupyy

9. Närpes gymnasium, Närpiö

10. Pedersöre gymnasium, Pedersöre

Pohjois-Karjala

1. Ilomantsin lukio, Ilomantsi

2. Polvijärven lukio, Polvijärvi

3. Kontiolahden lukio, Kontiolahti

4. Kiteen lukio, Kitee

5. Juuan lukio, Juuka

6. Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun lukio, Lappeenranta, Imatra, Joensuu

7. Tulliportin normaalikoulu, Joensuu

8. Tohmajärven lukio, Tohmajärvi

9. Nurmeksen lukio, Nurmes

10. Outokummun lukio, Outokumpu

Pohjois-Pohjanmaa

1. Reisjärven lukio, Reisjärvi

2. Haukiputaan lukio, Oulu

3. Oulun normaalikoulu, Oulu

4. Kalajoen lukio, Kalajoki

5. Kiimingin lukio, Oulu

6. Haapaveden lukio, Haapavesi

7. Pateniemen lukio, Oulu

8. Pyhäjoen lukio, Pyhäjoki

9. Nivalan lukio, Nivala

10. Vaalan lukio, Vaala

Pohjois-Savo

1. Leppävirran lukio, Leppävirta

2. Rautalammin lukio, Rautalampi

3. Rautavaaran lukio, Rautavaara

4. Tuusniemen lukio, Tuusniemi

5. Vieremän lukio, Vieremä

6. Kuopion taidelukio Lumit, Kuopio

7. Sonkajärven lukio, Sonkajärvi

8. Kuopion Lyseon lukio, Kuopio

9. Kiuruveden lukio, Kiuruvesi

10. Iisalmen lyseo, Iisalmi

Päijät-Häme

1. Tiirismaan lukio, Lahti

2. Lahden Rudolf Steiner -koulu, Lahti

3. Lahden yhteiskoulun lukio, Lahti

4. Padasjoen lukio, Padasjoki

5. Nastopolin lukio, Lahti

6. Heinolan lukio, Heinola

7. Vääksyn Yhteiskoulu, Asikkala

8. Kannaksen lukio, Lahti

9. Lahden lyseo, Lahti

10. Erkko-lukio, Orimattila

Satakunta

1. Euran lukio, Eura

2. Björneborgs svenska samskola, Pori

3. Nakkilan lukio, Nakkila

4. Lauttakylän lukio, Huittinen

5. Ulvilan lukio, Ulvila

6. Säkylän seudun lukio, Säkylä

7. Kankaanpään Yhteislyseo, Kankaanpää

8. Porin suomalaisen yhteislyseon lukio, Pori

9. Kokemäen lukio, Kokemäki

10. Rauman Lyseon lukio, Rauma

Uusimaa

1. Etelä-Tapiolan lukio, Espoo

2. Gymnasiet Grankulla samskola, Kauniainen

3. Mattlidens gymnasium, Espoo

4. Helsinge gymnasium, Vantaa

5. Kyrkslätts gymnasium, Kirkkonummi

6. Helsingin ranskalais-suomalainen koulu, Helsinki

7. Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, Helsinki

8. Sipoon lukio, Sipoo

9. Kulosaaren yhteiskoulu, Helsinki

10. Borgå Gymnasium, Porvoo

Varsinais-Suomi

1. Katedralskolan i Åbo, Turku

2. Pargas svenska gymnasium, Parainen

3. Paraisten lukio, Parainen

4. Nousiaisten lukio, Nousiainen

5. Puolalanmäen lukio, Turku

6. Mynämäen lukio, Mynämäki

7. Raision lukio, Raisio

8. Suomen kristillinen yhteiskoulu, Kaarina

9. Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio, Turku

10. Elisenvaaran lukio, Pöytyä

Lukiovertailussa on aina epävarmuuksia – näin tulokset laskettiin

• STT vertaili toisiinsa lukiopaikkansa syksyllä 2016 vastaanottaneiden sisääntulokeskiarvoja ja koko vuoden 2019 yo-tuloksia. Muuttujista käytettiin koulukohtaisia keskiarvoja.
• Tarkastelussa oli mukana neljä pakollista ylioppilaskoetta ja 350 lukiota.
• Koulukohtainen yo-keskiarvo muutettiin kouluarvosana-asteikolle lisäämällä tulokseen 3. Näin maksimiksi saatiin 10, joka on kouluarvosanojen maksimi.
• Vertailun tulokset näyttävät, kuinka opiskelijoiden arvosanat ovat muuttuneet lukion aikana. Pelkkiä ylioppilaskokeita vertailemalla kärki koostuisi lähinnä lukioista, joihin pääsee vain jo valmiiksi koulussa hyvin menestyneitä opiskelijoita korkeilla keskiarvoilla.
• STT:n lukiovertailun eräs heikkous on, ettei eroja yläkoulujen arvostelukäytännöissä ole otettu huomioon. Yo-kokeet arvostellaan valtakunnallisesti, ja niiden tulokset ovat siten vertailukelpoisia keskenään. Yläkouluissa sen sijaan samanlaisella osaamisella voi saada eri koulussa eri arvosanan, koska kukin opettaja antaa arvosanansa itsenäisesti. Yo-kokeiden tiukempi arvostelu myös selittää sitä, miksi niiden keskiarvot ovat lähes aina heikompia kuin peruskoulujen päättötodistusten.
• Pienten lukioiden sijoituksissa on enemmän vaihtelua kuin suurissa. Jos opiskelijoita on vähän, muutamakin tavallista paremmin yo-kokeet suorittanut kokelas nostaa keskiarvoa huomattavasti. Vuoden 2018 syksystä alkaen lukiot on jaettu vertailua varten pieniin lukioihin, joissa yo-tutkinnon suoritti alle 50 kokelasta, ja suuriin lukioihin, joissa tutkinnon suorittaneita oli 51 tai enemmän.
• Vertailuun ei otettu mukaan kansainvälisiä IB-luokkia, aikuiskouluja, useimpia Steiner-kouluja tai lukioita, jotka ovat osa kansanopistoa tai instituuttia.
• Vertailun tuloksia vääristää se, että IB-linjalla opiskelevat vaikuttavat lukionsa sisäänpääsykeskiarvoon, mutta moni heistä ei suorita ylioppilastutkintoa eikä siten näy tutkintokeskiarvossa.
• STT on tehnyt lukiovertailunsa syksystä 2012 lähtien.

Eteläisen pallonpuoliskon kärjistyneet sääilmiöt ovat nousseet otsikoihin. Itäisessä Afrikassa tulvii, samaan aikaan kun Australian kaakkoisosissa ovat metsäpalot riehuneet laajoina.

Professori Petteri Uotila vastaa tämän jutun lopussa Australian maastopalokatastrofin taustalla olevia ilmastotekijöitä koskeviin kysymyksiin.

Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksessa työskentelevän Petteri Uotilan haastattelun Australian tilanteesta vuonna 2016 voit lukea tästä.

Alempaa löydät hänen vastauksensa ilmastonmuutosta, dipoli-ilmiötä ja Golf-virtaa koskeviin kysymyksiin.

Australiassa kuivuus - Afrikassa tulvia

Mutta mikä on kaksinapainen sääilmiö dipoli, joka vaikuttaa Intian valtameren eri puolilla ilmastoon?

– Dipoli-ilmiössä on kyse Intian valtamerellä tapahtuvasta lämpötilan vaihtelusta, joka ilmenee eri tavoin alueen itä- ja länsiosissa, kertoo tutkija Jouni Räisänen. – Kun lännessä meren pinta lämpenee, sateet runsastuvat Itä-Afrikassa. Mutta Intian Valtameren itäosissa sateet vähenevät, mikä tarkoittaa kuivuutta Austalian itäosissa.

Dipolin mullistusten syystä ei varmuutta

.

Itä-Afrikassa tulvat vaativat ihmishenkiä, katkovat teitä ja tuhoavat siltoja. Tästä voit lukea Ylen toimittajan Liselott Lindströmin raportin Keniasta.

Tutkijalla ei kuitenkaan ole vielä näyttöä vaikeuksien alkuperästä:

– Dipoli-ilmiötä on tutkittu tiiviisti vasta tällä vuosituhannella. Ilmaston lämpeneminen saattaa voimistaa ilmiötä, mutta tästä asiasta ei ole vielä tarpeeksi tietoa.

"Ilmaston lämpeneminen on kiistatonta"

- Muista syistä tapahtuva ilmaston lämpeneminen on Australiassakin kiistatonta. Lämpötilat ovat nousseet vähintäänkin asteella kuluneen 50:n vuoden aikana. Nyt on Australiassa ollut tammikuusta lokakuuhun mittaushistorian toiseksi lämpimin ja toiseksi kuivin vuosi.

– Kun lämpötila kohoaa niin eteläisen pallonpuoliskon talven jälkeen maa kuivuu nopeammin, ja altistuu metsäpaloille. Näin äärimmäisten tilanteiden määrä kasvaa.

Stratosfäärin lämpeneminen yllätti

Joskus sään vaihtelu yllättää myös tutkijat. Tällä kertaa yllätys piilee stratosfäärissä, eli 20-30 kilometrin korkeudessa:

– Eteläisellä napa-alueella on tapahtunut on tapahtunut harvinainen stratosfäärin äkillinen lämpeneminen. Samalla länsituulten vyöhyke siirtyy lähemmäs päiväntasaajaa.

– Tämä lämpeneminen on satunnaista vaihtelua, sanoo Jouni Räisänen. – Australiassa se voimistaa lännenpuoleisia tuulia, jotka itärannikolle puhaltavat autiomaasta.

Liekkejä lietsova tuuli on mainittu myös metsäpalouutisissa. Tutkijan mukaan sään ääri-ilmiöt ovat aina monen tekijän summa:

– Tässäkin ovat taustalla sekä pitkäaikainen ilmastonmuutos, Intian valtameren dipoli-ilmiö, ja lisäksi myös stratosfäärin äkillinen lämpeneminen, muistuttaa Jouni Räisänen.

Yleisön kysymyksiin Australian tilanteesta vastasi professori Petteri Uotilalle. Kommenttipalsta on nyt suljettu, kuten ennalta ilmoitettiin. Kiitoksia aktiivisuudesta, tässä vastaukset:

"Suoraa yhteyttä ilmastonmuutokseen vaikea nähdä"

1. kysymys: – Käsittääkseni nyt oleva dipoli-ilmiö on voimakas tai voimakkaimpia. Voimistuuko ilmiö edelleen ja laajentaa lämpimän meriveden aluetta?

Petteri Uotila: – Tämänhetkinen dipoli-ilmiö on voimakkaimpia, mutta jo heikentymässä lokakuun huippuarvoista. Pitkien ennusteiden mukaan näyttää siltä, että dipoli-ilmiö jatkaa heikkenemistään joulu- ja tammikuussa kun monsuunisateet siirtyvät Intiasta kohti Indonesiaa.

2. kysymys: – Mikä on dipoli-ilmiön yhteys ilmastonmuutokseen?

Petteri Uotila: – Suoraa yhteyttä ilmaston lämpenemiseen on vaikea nähdä. Nykyinen lämmin Intian valtameri johtuu osittain siitä että pasaatituulet ovat tuoneet lämmintä vettä Tyyneltämereltä Indonesian saariston läpi. Lämpimämpi Intian valtameri nostaa taas nostaa voimakkaampien dipoli-ilmiöiden todennäköisyyttä. Ilmastomallitulosten perusteella on viitteitä siitä, että Intian valtameren voimakkaat dipoli-sääilmiöt esiintyisivät kolme kertaa useammin vuosisadan lopun lämpimämmässä ilmastossa kuin tähän mennessä.

3. kysymys: – Miten maapallon pyörimisestä johtuva virtaus - ns. "jet stream" - on mukana tässä dipoli-ilmiössä?

Petteri Uotila: – Intian valtameren dipoli-ilmiö syntyy ja vaihtelee vuorovaikutuksessa meren ja trooppisten pasaatituulten välillä. Pasaatituuliin taas vaikuttaa maapallon pyöriminen. Toinen maapallon pyörimisestä syntyvä laajan mittakaavan tuulivyöhyke on keskileveysasteiden länsituulten vyöhyke, jonka yhteys dipoli-ilmiöön on epäsuora verrattuna pasaatituuliin, jos sitä on.

4. kysymys: – Onko dipoli-ilmiö pysyvä vai väliaikainen ilmiö?

Petteri Uotila: – Intian valtameren dipoli-ilmiö on pysyvä ja yleinenkin, samantyyppisiä ilmiöitä ovat laajempi Tyynenmeren El Nino-La Nina heilahtelu sekä trooppisen Atlantin vastaava heikompi ilmiö.

5. kysymys: – Tuota aluetta koskettaa dipoli-ilmiö. Onko viimeaikaista tietoa muista merivirroista eli esimerkiksi Golf-virrasta? Tapahtuuko niissä muutoksia?

Petteri Uotila: – Suurten merivirtojen muutosten ennakoinnissa suurin ongelma on, että niistä tiedetään kovin vähän, koska kattavia virtausmittauksia on vain viime vuosikymmeniltä ja suuret merivirrat muuttuvat hyvin hitaasti, jopa vuosisatojen kuluessa. Golf-virta, tai tieteellisemmin Atlantin termohaliinikierto, on tästä yksi hyvä esimerkki.

– Termohaliinikierto on meriveden tiheyseroista johtuva kierto pinta- ja syvävesien välillä. Viimeaikaisen tiedon mukaan voidaan kohtuullisen luotettavasti olettaa, että Atlantin termohaliinikierto on heikentynyt esiteollisesta ajasta, mutta tämän heikentymisen määrää ei vielä voida luotettavasti arvioida. Kuitenkin ilmastomalleissa termohaliinikierto heikkenee vuosina 1850–2015.

– Ilmaston jatkaessa lämpenemistä on hyvin todennäköistä, että Atlantin termohaliinikierto heikkenee. Sen pysähtyminen on kuitenkin hyvin epätodennäköistä kuluvan vuosisadan aikana.

6. kysymys: – Onko Australian lämpötiloja tarkasteltu sekä luonnontilaisina säilyneistä paikoista että myös ihmisen luomista ns. lämpösaarekkeista? Onko mahdollista että lämpösaarekkeiden mittaukset vääristävät lämpötilan kehitystä ylöspäin?

Petteri Uotila: – Australian lämpötiloja on tarkasteltu luonnontilaisista paikoista kuten maaseudulla ja mannerta ympäröivillä merialueilla. Lämpösaarekkeiden vaikutus lämpötiloihin on poistettu kaupungistuneilla mittauspaikoilla, joten lämpösaarekkeiden mittaukset eivät vääristä lämpötilan kehitystä.

7. kysymys: – Oletteko Ilmatieteen laitoksella analysoineet dataa, joka on Australiasta niiltä alueilta joissa ei ole tapahtunut kaupungistumista?

Petteri Uotila: – Tähän en voi vastata koska en ole Ilmatieteen laitoksella, mutta olen kyllä itse analysoinut dataa Australiaa ympäröiviltä merialueilta.

8. kysymys: – Miksi ilmaston lämpötilan muutosta kuvatessa käytetään ns. anomalia käyrää, joka saa pienetkin muutokset näyttämään jyrkiltä?

Petteri Uotila: – Anomalia-käyrissä on alkuperäisistä lämpötilalukemista vähennetty pitkän ajan keskiarvot, esimerkiksi kuukausittain. Koska muuten vuodenaikaisvaihtelu hallitsisi näitä kuukausilukemia ja peittäisi alleen pidempien aikavälien vaihtelut. Siten anomalia-käyrät ovat yksi tapa tuoda pidempien aikavälien, kuten vuosien, vaihtelut esiin.

9. kysymys: – Onko Australian ilmasto lämmennyt vain viime aikoina vai myös pitemmällä tähtäimellä?

Petteri Uotila: – Australian ilmasto on lämmennyt yli yhden asteen Celsiusta vuodesta 1910, jolloin luotettavat mittaukset alkavat. Vuosina 2008-2018 oli kuumin 11-vuoden jakso ja vuosi 2018 kolmanneksi kuumin vuosi vuodesta 1910.

10. kysymys: – Onko pelättävissä että ilmastonmuutos saattaa osia Australiasta elinkelvottomiksi elämälle, ellei mitään tehdä?

Petteri Uotila: – Kyllä tämä on hyvinkin mahdollista, ainakin ihmisasutuksen ja maatalouden osalta. Jo nyt karjanhoito ja maanviljely on hyvin haastavaa tai mahdotontakin mantereen kuivissa sisäosissa. Ilmaston jatkaessa lämpenemistään yhä yleisemmin esiintyvät kovat helleaallot tekevät olon tukalaksi ja ovat vakava terveysriski osalle väestöä.

– Lisäksi merenpinnannousu ja siitä johtuvat korkeammat meritulvat voivat pakottaa ihmiset muuttamaan rantavyöhykkeiltä ja ainakin niiltä suojautuminen on hyvin kallista.

11. kysymys: – Ovatko Australiassa levinneet metsäpalot "vain" normaali luonnonilmiö, vai ovatko ne yksi osoitus siitä että luonnon kiertokulun mullistava käännekohta, "tipping point", on saavutettu?

Petteri Uotila: – Metsäpalot Australiassa kuuluvat luonnon normaaliin kiertokulkuun, johon paikalliset kasvit ja eläimet ovat hyvin sopeutuneet. Nyt kuitenkin palot ovat alkaneet aiemmin kuin tavallista koska mantereella on ollut hyvin kuivaa, kulunut kevät on ollut paloalueilla kuivin koskaan mitattu.

– Täten todennäköisyys sille, että kysessä on normaali luonnonilmiö alkaa olla hyvin pieni. Sen sijaan on selvää, että ilmaston lämpeneminen on kuivattanut maata, koska lämpimämpään ilmaan voi haihtua enemmän kosteutta. Tämä on lisännyt metsäpalojen riskiä.

12. kysymys: – Miten Australian vesivarat riittävät palojen hillitsemiseen?

Petteri Uotila: – Koska kyseessä on kuiva manner, Australiassa on tosiaan pulaa vedestä ja monin paikoin vesivarojen käyttöä säännöstellään. Kuitenkin juuri palojen hillitsemiseen käytetty vesimäärä on suhteellisen vähäinen verrattuna kaikkiin vesivaroihin.

– Paloja voidaan tarvittaessa hillitä muillakin keinoin kuten kontrolloidusti polttamalla kuivaa kasvustoa niin ettei palolle riitä polttoainetta levitäkseen. Samoin monia paloja ei yritetäkään hillitä, etenkin jos ne ovat kaukana asutuksesta. Näkisin
siis että tästä ei tule ongelmaa.

Stora Enso ja Efora aloittavat yt-neuvottelut Varkauden kartonkitehtaalla ensi maanantaina.

Stora Enson yt-neuvottelut koskevat koko henkilöstöä, eli 226 ihmistä, ja ne voivat johtaa enintään 40 henkilön irtisanomiseen.

Kunnossapitoyhtiö Eforan yt-neuvottelut koskevat niin ikään koko 80 ihmisen henkilöstöä ja niiden arvioidaan johtavan enintään 15 työntekijän irtisanomiseen.

Yt-neuvottelut jatkuvat vähintään kuusi viikkoa. Tavoitteena on järjestää Varkauden tehtaan toiminnot uudelleen kustannustehokkuuden lisäämiseksi.

Stora Enso pyrkii turvaamaan kannattavuuttaan ohjelmalla, joka tavoittelee 275 miljoonan euron säästöjä muuttuvissa ja kiinteissä kustannuksissa.

Aiheesta aiemmin:

Stora Enso keskittää kuusisahatavaran tuotannon Varkauteen – Kiteen saha suljetaan

Junaliikenne Keravalla on saatu taas käynnistettyä, kertoo Rataliikennekeskus.

Liikenne oli iltapäivällä poikki Keravan kohdalla noin kaksi tuntia liikenteenohjausjärjestelmän häiriön vuoksi. Junaliikenne ruuhkautui tämän vuoksi pahoin pääradalla ja oikoradalla.

VR kertoo, että merkittävien myöhästymisten arvioidaan jatkuvan vielä iltaan saakka.

Rataliikennekeskus arvioi, että lähijunien R, Z ja K liikenne palautuu normaaliksi parin tunnin kuluessa.

Liikenne pysähtyi Keravan kohdalla maanantaina iltapäivällä kello kahden jälkeen.

Vikaa etsittiin harvinaisen pitkään.

– On aika poikkeuksellista, kyllä nämä yleensä nopeammin löytyy, Rataliikennekeskuksen liikennepäällikkö Timo Hämäläinen kertoi kello neljän aikaan.

Häiriö vaikutti kaikkiin Keravan kautta kulkeviin kaukojuniin sekä lähiliikenteeseen.

Venäjän ja Kiinan välinen kaasuputki Power of Siberia on avattua tänään.

3 000 kilometriä pitkä kaasuputki kulkee Tšajandinskojen and Kovytkan tuotantolaitoksilta Kiinan rajalle Blagoveštšenskiin.

Kaasuputken odotetaan tuottavan Venäjälle jopa 400 miljardin dollarin eli 363 miljardin euron tuotot tulevien kolmen vuosikymmenen aikana.

– Tämä on historiallinen päivä maailman energiamarkkinoille sekä tietenkin myös Kiinalle ja Venäjälle, Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi.

Kaasuputken odotetaan nostavan Kiinan toiseksi suurimmaksi kaasun ostajaksi Venäjältä heti Saksan jälkeen.

Nord Stream 2 kuumentanut kansainvälistä politiikkaa

Putin on kutsunut putkea maailman suurimmaksi rakennusprojektiksi. Venäläisen Gazprom-kaasujätin mukaan rakennustöihin on osallistunut lähes 10 000 ihmistä.

Siperian putken lisäksi Venäjällä on käynnissä kaksi muuta suurta kaasuputkihanketta. Turkkiin kulkevan Turk Stream -putken sekä Itämeren Nord Stream 2 -putken on määrä aloittaa toimintansa ensi vuonna.

– Asemoimalla itsensä Euroopan markkinan ja nopeasti kasvavan Kiinan markkinan välille Venäjä ei ainoastaan luo itselleen lisää tulovirtoja, vaan samalla pelaa varman päälle sekä vahvistaa strategista asemaansa, kirjoitti analytiikkayhtiö S&P Global Plattsin energia-alan asiantuntija Andrew Hill blogissaan.

Venäjän hankkeista varsinkin Nord Stream 2 on ollut kuuma peruna kansainvälisessä politiikassa. Muun muassa Yhdysvallat, Ukraina sekä useat itäisen Euroopan maat ovat vastustaneet putkea. Niiden mukaan Nord Stream 2 lisää Euroopan riippuvuutta venäläisestä energiasta sekä heikentää Ukrainaa, koska maan merkitys venäläisen kaasun kauttakulkureittinä vähenee.