Britanniassa ihmetellään, miksi terrorismituomion saanut veitsihyökkääjä oli vapaalla jalalla eikä vankilassa.

London Bridge -sillan hyökkäyksessä kuoli veitseniskuihin kaksi ihmistä ja kolme on sairaalahoidossa. Poliisi ampui epäillyn sen jälkeen, kun joukko paikalla olleita sivullisia oli saanut taltutettua hänet.

Poliisin mukaan 28-vuotias mies oli aiemmin ollut vankilassa terrorismiin liittyvistä rikoksista. Mies oli tuomittu vuonna 2012, ja hän oli päässyt valvottuun vapauteen joulukuussa 2018.

Guardianin mukaan tuomio liittyi Lontoon pörssiin kohdistuneeseen pommisuunnitelmaan, jonka poliisi ja turvallisuuspalvelu estivät. Jutun syyttäjien mukaan suunnitelma oli terroriverkosto al-Qaidan innoittama. Yhteensä yhdeksän miestä myönsi jutussa syyllisyytensä.

Britannian apulaissisäministeri Brandon Lewis sanoi yleisradioyhtiö BBC:lle, että poliisi aikoo tarkastellla koevapauteen liittyviä toimintatapoja.

Osallistui vankien kuntoutusta käsittelevään tapahtumaan

The Times -lehti kertoo, että epäilty olisi juuri ennen hyökkäystä osallistunut Cambridgen yliopiston järjestämään tilaisuuteen, jossa käsiteltiin vankien kuntoutusta. Tilaisuus pidettiin aivan London Bridge -sillan tuntumassa historiallisessa Fishmongers' Hall -rakennuksessa. Lehden mukaan epäilty oli uhannut räjäyttää rakennuksen.

Tapahtumien tarkkaa kulkua ei ole vielä annettu julkisuuteen, mutta se tiedetään, että sivulliset taltuttivat hyökkääjän muun muassa palosammuttimella ja sarvivalaan hampaalla.

New York Post kertoo, että Fishmongers' Hallissa ollut mies nappasi seinältä puolitoistametrisen sarvivalaan hampaan ja lähti sen kanssa kadulle.

Hammas ja palosammutin ovat nähtävissä alla olevalla Twitter-videolla.

Mediatietojen mukaan epäillyllä oli päällään ehdonalaisvangeilla käytettävä elektroninen seurantalaite, jonka hän oli saanut vapauduttuaan vankilasta.

Guardianin lähteiden mukaan hyökkääjä oli sekä poliisin että maan sisäisestä turvallisuudesta vastaavan tiedustelupalvelu MI5:n tiedossa oleva henkilö.

KISUMU 33-vuotias June Favour Andayi ajattelee aidsiin kuollutta parasta ystäväänsä päivittäin.

Myös neljällä Andayin kaverilla on hiv-tartunta. Seksityössä oleva Andayi itse on tehnyt kaikkensa, jotta hän ei saisi virusta. Suojautuminen tartunnalta on kuitenkin välillä haastavaa, koska osa asiakkaista ei halua käyttää kondomia.

Andayi on työskennellyt seksityöntekijänä yhdeksän vuotta.

– Lähdin seksityöhön, koska halusin huolehtia lapsistani. Myin ennen käytettyjä vaatteita, mutta sillä ei paljoa tienaa, hän kertoo.

On keskipäivä. Andayi pesee nyrkkipyykillä vaatteita kotiovensa edustalla Kisumun kaupungin slummialueella Victorianjärven rannalla. Töihin hän lähtee vasta illalla.

Hän ei ota asiakkaita vastaan kotonaan, vaan hänellä on erillinen huone toisessa asunnossa sitä varten. Vakioasiakkaita on paljon. Moni seksityöntekijä löytää asiakkaita myös Kisumun kaduilta. Niin tekee toisinaan myös Andayi.

Andayin oma kahden huoneen koti sijaitsee naapuruston ulkokäymälän vieressä. Ihmisiä kävelee ohi tiheään. Kana noukkii nokkaansa syötävää pölyiseltä polulta.

Olohuoneessa television vieressä pöydällä lojuu kirjaversio Henrik Ibsenin näytelmästä Nukkekoti. Se on Andayin 17-vuotiaan pojan lainakirja, jota hän lukee lukiokurssilla. Andayilla on myös 13-vuotias tytär.

– Poikani tulee pian kotiin, mutta ei haittaa, jos olette silloin vielä täällä. Hän tietää kyllä työstäni, hän sanoo.

Tartuntaa ehkäisevä lääke hälvensi huolia

Ystävä houkutteli Andayin mukaan seksityöhön, kun hän oli 24-vuotias. Nyt ystävä on kuollut, ja Andayi myy sekä vaatteita että seksipalveluja.

Kaikkina näinä vuosina hän on tehnyt parhaansa hiv-tartunnalta suojautuakseen: käyttänyt liukuvoiteita ja kondomeja.

Neljä kuukautta sitten hän sai vielä uuden aseen.

Tuolloin hän aloitti niin kutsutun prep-lääkityksen. Se on lyhenne englanninkielisestä termistä pre-exposure prophylaxis. Lääkettä tarjotaan hiv-negatiivisille ennaltaehkäisevänä lääkityksenä.

Käytännössä prep-lääke tekee toimintakyvyttömäksi erään entsyymin, jota hi-virus tarvitsee pystyäkseen lisääntymään elimistössä. Virus ei siksi pääse tartuttamaan estolääkityksellä olevaa henkilöä.

Välillä lääke aiheuttaa vatsavaivoja ja väsymystä, mutta se on sen arvoista, Andayi sanoo.

Syömällä pillerin päivässä hän pystyi lopettamaan lähes kokonaan hiv-tartunnasta huolehtimisen.

– Olen ollut todella huolissani. Kaikkia meitä huolettaa, että saisimme tartunnan, hän sanoo ja viittaa seksityöntekijöiden yhteisöön.

Kenian seksityöntekijöistä jopa kolmasosa on hiv-positiivisia. He kuuluvat suurimpaan riskiryhmään. Riskiryhmässä ovat myös suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja miehet, joilla on seksiä miesten kanssa.

Hiv-tartuntojen määrä laskenut kolmanneksella

Kisumu on Kenian kolmanneksi suurin kaupunki. Kaupungissa ja sen lähialueilla tartunnan saaneita suhteessa väkilukuun oli pitkään nelinkertaisesti verrattuna koko Kenian keskiarvoon. Koko maassa noin viidellä prosentilla on tartunta.

Mutta täällä, kuten koko maassa, hiv-tartuntojen määrä on laskussa. Ennen Kisumun asukkaista 19 prosenttia oli hiv-positiivisia, nyt enää runsaat 16 prosenttia.

Kymmenessä vuodessa uusien tartuntojen määrä on laskenut Keniassa vajaasta 80 000:sta vuodessa reiluun 50 000:een. Laskua on ollut yli kolmannes. Samassa ajassa Kenian väestö on kasvanut yli kymmenellä miljoonalla.

Hiv-positiiviset äidit tartuttavat enää harvoin vauvojaan. Moni tartunnan saanut ei lääkityksen ansiosta tartuta tautia eteenpäin.

Myös Etelä-Afrikassa tapahtuu edistysaskeleita, vaikka maassa on eniten hiv-positiivisia maailmassa – jopa 7,2 miljoonaa eteläafrikkalaista kantaa virusta. Tänä päivänä kymmenen kertaa enemmän nuoria tartunnan saaneita syö lääkkeitä kuin vuonna 2010.

Etelä-Afrikassa kamppaillaan silti yhä ennakkoluulojen kanssa. Jopa puolet hoitoon hakeutuneista lopettaa lääkkeiden ottamisen. Moni pelkää, että klinikat eivät varjele heidän yksityisyyttään.

Aids-epidemia oli Etelä-Afrikassa pahimmillaan 2000-luvun alkupuolella. Tauti saattaa nähdä uuden nousun, jos kasvava nuoriso ei suojaudu tartunnalta. Suurin osa uusien tartuntojen saaneista on nuoria naisia.

Prep-lääkitys tuli markkinoille vuonna 2012, uutena keinona taistelussa hiv-epidemiaa vastaan. Keniassa yli 50 000 ihmistä syö nyt June Favour Andayin tapaan estolääkitystä.

Kenian hallituksen tavoite on nostaa estolääkitystä käyttävien määrä puoleen miljoonaan kolmessa vuodessa.

Vielä kunnianhimoisemman tavoitteen Kenia yrittää saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Silloin uusien tartuntojen on tarkoitus olla nollassa.

Estolääkkeitä ilmaiseksi halukkaille

Kisumun terveysviranomaisten toimisto löytyy korkean talon seitsemännestä kerroksesta. Talossa ei ole hissiä, mutta porraskäytävän ikkunoista on upea näköala järvelle.

Hiv:n ja muiden seksitautiasioiden koordinaattorin Leon Nyangwaran huoneen seiniä peittävät julisteet.

Yhdessä niistä taapero julistaa tuimailmeisenä: Find a cure before I grow boobs!

Eli: Löytäkää hoitokeino ennen kuin tissini kasvavat!

Nyangwara tuskin löytää hoitokeinoa, mutta resursseja taudin leviämisen pysäyttämiseksi hänellä kyllä on.

– Kun katson Kenian lukuja, olen optimistinen. Me pystymme siihen, hän sanoo.

Nyangwara viittaa tavoitteeseen painaa uudet tartunnat nollaan vuoteen 2030 mennessä.

Uusia tartuntoja tuskin pystytään täysin ehkäisemään. Tavoite katsotaankin saavutetuksi, jos enää alle viisi prosenttia hiv-positiivisten äitien vauvoista saa tartunnan, hän selittää.

Nyangwara yrittää saada etenkin nuoria syömään estolääkitystä. Vuodesta 2017 Kenian viranomaiset ovat jakaneet prep-lääkkeitä ilmaiseksi halukkaille.

Pari korttelia teveysviranomaisten päämajasta löytyy kadunkulmasta ränsistynyt vaaleanvihreäksi maalattu talo. Talossa sijaitsee Kisumun seksityöntekijöiden yhdistys.

Illalla alueen kaduilla liikkuu paljon naisia myymässä seksiä. Päiväsaikaan kadunkulmassa kaupataan hedelmiä, puheaikaa kännyköihin ja kylmiä juomia. Vilkkaalla tiellä ohi ajelee moottoripyöriä, autoja ja tuktukeja.

Seksityöntekijöiden järjestön johtaja Dorothy Agalla välittää seksityöntekijöille tietoa prep-lääkityksestä ja auttaa heitä saamaan lääkkeitä. Hän on kuitenkin huomannut, että moni lopettaa käytön lyhyen ajan jälkeen.

– Tavalliset ihmiset eivät ole kuulleet prep-lääkityksestä, Agalla sanoo.

Hän kertoo, että prep-lääkkeen purkki näyttää samanlaiselta kuin hiv-lääkkeiden purkit. Siksi moni luulee, että lääkkeiden ottaja on hiv-positiivinen.

Ennakkoluulot hellittämässä

Vaikka hiviin liittyvät ennakkoluulot ovat hellittämässä, moni jättää mieluummin ennaltaehkäisevät lääkkeet syömättä kuin joutuu naapureiden juoruilun kohteeksi. Seksityöntekijälle epäily tartunnasta saattaa tarkoittaa myös asiakaskatoa.

Kisumun slummialueella June Favour Andayi ripustaa juuri pesemiään poikansa puhtaita paitoja kuivumaan pyykkinarulle auringossa.

Hän huikkaa tervehdyksen käymälälle päin kävelevälle naapurille valkoisen paidan takaa. Hän ei välitä naapureiden puheista.

– Jotkut kavereistani kysyvät, eikö minua haittaa, jos naapurit näkevät lääkepurkkejani. Sanon vain, että tämä on minun elämäni enkä välitä, mitä naapurit ajattelevat. Jos joku kysyy, niin selitän. Jos joku juoruaa, niin juorutkoon.

Andayi on myös ollut avoin ja kertonut teini-ikäiselle pojalleen, miksi hän käyttää lääkkeitä.

–Haluan, että hänkin söisi lääkkeitä, jotta ei saisi tartuntaa. Hän sanoo olevansa vielä nuori, mutta olen varma, että hänellä on jo tyttöystäviä, vaikka hän väittääkin muuta, Andayi sanoo.

Sunnuntaina 1.12. vietetään maailman aids-päivää. Maailman terveysjärjestön WHO:n vuonna 1988 käynnistämän teemapäivän tarkoitus on muistaa tautiin kuolleita ja tuoda esiin hiv:n vastaista työtä.

Lue myös:

Uusien hiv-tartuntojen määrä laskussa Itä-ja Etelä-Afrikassa – Itä-Euroopan ja Keski-Aasian tilanne huolestuttava

Eduskunnan toisen varapuhemiehen, perussuomalaisten Juho Eerolan mukaan ennenaikaiset vaalit sopisivat perussuomalaisille paremmin kuin muille puolueille.

Hän sanoo Yle TV1:n Ykkösaamussa uskovansa, että viimeaikainen Postin ympärillä ollut sotku todennäköisesti vahvistaa perussuomalaisten asemaa kansalaisten keskuudessa ja puolestaan heikentää SDP:n suosiota.

– Se, mitä perussuomalaiset ehkä ajattelevat ja toivovat on sitten eri asia kuin poliittinen realiteetti. Kaikki hallituspuolueet käytännössä vihreitä lukuunottamatta ovat tilanteessa, jossa uudet vaalit sopisivat äärimmäisen huonosti vallitseviin poliittisiin olosuhteisiin nähden.

Posti-sotkun viimeisin käänne koettiin perjantaina, kun omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) erosi tehtävästään. Oppositiolle tämä ei riitä vaan se on vaatinut pääministeri Rinteen eroa. Kokoomus, kristillisdemokraatit ja Liike Nyt tekivät jo aiemmin välikysymyksen hallituksen omistaja- ja työmarkkinapolitiikasta. Välikysymys käsitellään eduskunnassa tiistaina.

Eerola ei toisen varapuhemiehen asemassa ottanut suoraan kantaa siihen, pitäisikö hänen mielestään pääministeri Antti Rinteen erota.

– Olemme Sirpa Paateron kanssa molemmat Kotkasta ja tunnen hänet hyvin. Siellä (Kotkassa) ollaan erittäin pettyneitä tähän, että Rinne uhrasi Paateron. Kansa on vahvasti sitä mieltä, että Rinteellä taitaa olla sama suunta, hän muotoili.

Eerola korosti saaneensa tämän suuntaista viestiä kotikulmiltaan Kotkasta ja perussuomalaisten kentältä.

Lue myös: Voiko Posti-kohu todella kaataa pääministerin? Politiikan tutkijat arvioivat, kuinka vahvalla pohjalla opposition vaatimus Rinteen erosta on

Kokoomuksen toimintapa herättää närää

Perussuomalaiset eivät lähteneet kokoomuksen vetämään välikysymykseen mukaan, mutta puolue aikoo joka tapauksessa äänestää Antti Rinteen luottamusta vastaan.

Eerolalta kysyttiin Ykkösaamun haastattelussa, voiko tilanteen tulkita niin, että perussuomalaiset ja kokoomus ovat löytämässä toisensa oppositiotyössä.

Eerolan mukaan kokoomuksen näkemys työmarkkina-asioihin on ainakin jossakin määrin erilainen kuin perussuomalaisilla. Hän sanoo, että puolueessa on herättänyt närää kokoomuksen tapa toimia oppositiossa.

– Meillä on perussuomalaisissa herättänyt närää tämä tyyli, että toinen puolue vain ilmoittaa, että teemme tästä välikysymyksen ja meillä on täällä tällainen teksti allekirjoitatteko tämän. Jos oppositio yhdessä lähtee tekemään välikysymystä niin silloin se teksti myös kirjoitetaan yhdessä.

Lue lisää:

Näin ministeri Paateron kujanjuoksu Postin kanssa päättyi eroon – Lue tästä käänteet

Kuka korvaa eronneen Sirpa Paateron? Tässä seitsemän nimeä, jotka ovat spekulaatioissa esillä

Eerola: turha nostaa syytettä vieraslajipuheista

Juho Eerola johti eduskunnan istuntoa kesäkuussa, kun kansanedustaja Juha Mäenpää (ps.) vertasi maahanmuuttajia vieraslajeihin. Mäenpään puheet ovat olleet poliisitutkinnassa ja syytehanrkinnassa. Eerola sanoo Ykkösaamussa, että hän ei siinä tilanteessa ehkä kuunnellut niin tarkasti, mitä sanottiin.

– Oli myöhäinen ilta ja jokaisessa puheenvuorossa yhdistettiin asioita sieltä ja täältä ja sitten Mäenpää yhdisti hallituksen maahanmuuttopolitiikan vieraslajien torjumiseen.

Eerola arvioi nyt, että olisi varmaan pitänyt muistuttaa Mäenpäätä arvokkaasta ja vakaasta käytöksestä. Eerola sanoo, että vertaus ei ollut sopiva.

Eerolan mielestä on kuitenkin turha nostaa syytettä kansaedustaja Mäenpään vieraslajipuheista. Myös puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) on aikaisemmin sanonut, että perussuomalaiset aikovat estää eduskunnassa syytteen nostamisen. Syyteen nostamiseen tarvittaisiin 5/6 enemmistön kannatus eduskunnassa. Miksi perussuomalaiset haluavat jo ennalta estää syytteen nostamisen?

– Mitä muutakaan me voisimme muka tehdä. Mäenpää on meidän kansanedustajamme. Ei siinä mikään rikos täyttynyt, vaikka se oli huolimaton ja huono vertaus.

"Ei minulla ole mitään suhteita Venäjään"

Eerolan mielestä Venäjän vastaiset pakotteet eivät ole toimineet tarkoitetulla tavalla siten, että Krim palaisi oikealle omistajalleen eli Ukrainalle.

– Olen aika varma, että pakotteet jossain vaiheessa puretaan riippumatta siitä, mitä mieltä minä olen asiasta.

Hän toivoo, että kansainvälinen painostus tuottaisi tulosta. Eerolan mukaan kannattaa kuitenkin ajatuksen tasolla varautua myös siihen vaihtoehtoon, että Krim on menetetty samalla tavalla kuin Karjala.

Monilla perussuomalaisten veljespuolueilla Euroopassa on lämpimät suhteet Venäjään. On paljastunut, että joitakin puolueita Venäjä on myös rahoittanut. Moni yleisökysymyksen Ykkösaamuun lähettänyt halusi tietää Eerolan suhteesta Venäjään.

– Kymmenen vuotta sitten olin median mukaan russofoobikko. Nyt olen mukamas putinisti. Mutta ei minulla ole mitään suhteita Venäjään.

Eerola sanoo kaakkoissuomalaisena ajattelevansa niin, että Venäjän vierellä asuminen on sama kuin italialaisille on asua Vesuviuksen tulivuoren rinteellä.

– Suurimman osan ajasta se on tuottoisaa ja muhevaa maaperää, mutta silloin tällöin ennalta arvaamatta saattaa käydä myös huonosti.

Lue lisää:

Mäenpää ei kadu syyteharkintaan edennyttä vieraslaji-puhettaan

Syksyllä julkaistun kouluterveyskyselyn tulokset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta ovat karua luettavaa. Kokemukset kiusaamisesta, seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta ovat muihin nuoriin verrattuna huomattavasti yleisempiä.

Kouluterveyskyselyyn vastasi kaikkiaan yli 19 000 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaa nuorta. Erityisen korkeita luvut olivat näihin vähemmistöihin kuuluvilla yläkouluikäisillä, joiden syrjintäkokemuksia on tarkasteltu tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Esimerkiksi sukupuolivähemmistöön kuuluvista yläkouluikäisistä 23 prosenttia koki koulukiusaamista vähintään kerran viikossa, kun vastaava osuus muilla saman ikäisillä oli kuusi prosenttia.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista 40 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää, kun kaikista muista vastaajista vastaavaa oli kokenut keskimäärin joka viides.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan tulokset kertovat yhteiskunnan epäonnistumisesta.

– Meillä on ollut paljon erilaisia hankkeita, joilla on pyritty vähentämään kiusaamista ja lisäämään suvaitsevaisuutta vähemmistöjä kohtaan, mutta silti luvut ovat näin heikot. Se kertoo siitä, että on tavalla tai toisella epäonnistuttu paitsi kiusaamisen ehkäisyssä, myös ihmisten asenteiden muokkaamisessa.

Nuoret eivät välttämättä ole turvassa kotonaan

Sen lisäksi, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat muita enemmän kiusaamista koulussa, he kokevat sitä enemmän myös kotona. Yli 40 prosenttia heistä oli kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa tai muiden huoltapitävien aikuisten taholta.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvista yläkoululaisista henkistä väkivaltaa kertoi kokeneensa peräti 46 prosenttia ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista 45 prosenttia, kun muista samanikäisistä näin kertoi kokeneensa 28 prosenttia.

Fyysistä väkivaltaa kotona kertoi kokeneensa joka neljäs seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva yläkouluikäinen, kun samanikäisistä vastaavaa oli kokenut noin joka kymmenes.

Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista fyysistä väkivaltaa kotona oli kokenut keskimäärin 15 prosenttia. Muilla samanikäisillä luku oli 7 prosenttia.

Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo on luvuista todella huolissaan.

– Luvut kertovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen erityisestä haavoittuvuudesta. He eivät välttämättä ole turvassa kotona. Nuoret voivat jäädä aika lailla yksin ja olla haavoittuvampia muulle väkivallalle ja syrjinnälle, jos ei kotona ole tukea saatavilla.

Vähemmistöön kuuluminen ei välttämättä ole ainoa syy väkivallan kohteeksi joutumiselle, mutta jos näin on, se on Pekkarisen mukaan erityisen huolestuttavaa.

– Jos vanhemmat ovat osa kiusaamisprosessia, meillä on erittäin vakava asenneongelma perheissä ja tarvitaan todella napakkaa asennekasvatusta myös vanhemmille, Pekkarinen sanoo.

Asennekasvatusta pienestä pitäen

Setan Tarjamon mukaan erityisen tärkeää olisi varmistaa, että kaikissa paikoissa, joissa tehdään töitä lasten ja nuorten parissa, olisi osaamista sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ja perheiden moninaisuudesta.

Tässä on Tarjamon mukaan suuria puutteita tällä hetkellä.

– Hyvin harvoissa ammattilaisten koulutuksissa on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokoulutusta, joka kattaisi seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden. Se tarkoittaa sitä, että meillä on kasvatus-, opetus- ja nuorisosektorilla henkilöstöä, jolla ei ole minkäänlaisia työkaluja edistää yhdenvertaisuutta ja kohdata sateenkaarinuoria. Vaikka olisi halu ja motivaatio, siihen tarvitaan myös tietoa.

Ongelma on myös se, että nuorten oma kokemus itsestään helposti kyseenalaistetaan eikä heitä välttämättä osata kohdata asiallisesti.

– Sen lisäksi, että he saattavat kohdata väkivaltaa jossain muodossa kotona, he saattavat kohdata sitä vielä muiltakin tahoilta. Jos kouluissa ei ole osaamista kohdata näitä nuoria tai sellaista ilmapiiriä, jossa uskalletaan hakea apua, silloin he helposti putoavat tuen ja turvaverkkojen piiristä, Tarjamo sanoo.

"Asennekasvatuksen ja kiusaamisen ehkäisyn pitäisi alkaa jo varhaiskasvatuksessa." Elina Pekkarinen

Pekkarisen mukaan olisi hyvä lisätä ihmisten tietoisuutta vähemmistöihin kuuluvien tilanteesta, sillä tieto yleensä vähentää syrjintää ja lisää toleranssia erilaisuutta kohtaan. Pekkarisen mielestä on aivan liian myöhäistä aloittaa ihmisoikeuksien opettaminen vasta yläkoulussa.

– Asennekasvatuksen ja kiusaamisen ehkäisyn pitäisi alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Myös vanhempia pitäisi ohjata siihen, että he osaavat kasvattaa lapsensa sellaisiksi, jotka eivät kiusaa toisia, jotka osaavat ottaa vastaan erilaisia ihmisiä ja ymmärtävät ihmisarvon ja ihmisoikeuksien merkityksen.

Perheet, niin lapset ja nuoret kuin vanhemmatkin, tarvitsisivat tiedon lisäksi enemmän tukea, Pekkarinen sanoo.

– Itsemurha-alttius näiden lasten ja nuorten keskuudessa on suurempaa. Ihmisen yksi suurimpia perustarpeita on olla hyväksytty siinä yhteisössä, jossa hän elää. Jos ihmiseltä riistetään se tarve ja oikeus, sillä voi olla tosi dramaattisia vaikutuksia.

Keskustelu aiheesta on suljettu, koska keskustelu ei pysynyt kaikilta osin asiallisena.

Lisää aiheesta:

Kouluterveyskysely: tyttöjen seksuaalinen häirintä somessa on selvästi lisääntynyt

Lapsiasiavaltuutettu on huolissaan kouluterveyskyselyn mielenterveystuloksista – "Tässä on käsillä aikapommi"

Paula Tiessalo: Homomarsseja tarvitaan niin kauan kuin artot ja juhot pitävät minun seksuaalisuuttani vääränä

Heli Kitunen odottaa paikallisbussia Lappeenrannan keskustassa sijaitsevalla pysäkillä. Savonlinjojen liikennöimät bussit ovat pääväritykseltään joko valkoisia tai keltaisia, mutta ensi vuonna bussien väri muuttuu pinkiksi.

– Reipas väri. Erottuu joukosta, Kitunen kommentoi toimittajan näyttämää havainnekuvaa pinkistä linja-autosta.

Samoilla linjoilla on Susanna Mäkiniemelä.

– Ihan kivaa piristystä, Mäkiniemelä sanoo.

– Ovathan ne erittäin tyylikkäät. Ei voi muuta kuin kehua, komppaa Leevi-Kalle Väisänen.

Ainutlaatuinen väri

Lappeenranta on päätti uudistaa joukkoliikenteen ilmeen osana laajempaa joukkoliikenteen kehittämistyötä.

Kaupunki järjesti syksyllä äänestyksen, jossa lappeenrantalaiset saivat äänestää mieluisinta neljästä eri värivaihtoehdosta. Pinkin lisäksi valittavina olivat vihreä, sininen ja punainen. Pinkki voitti selvästi, vihreä tuli toiseksi.

– On ainakin erottuva väri, tuumaa kaupungininsinööri Olli Hirvonen.

Väri erottuu myös muista suomalaiskaupunkien linja-autoista. Missään muualla ei ole täysin pinkkejä busseja käytössä.

Oulussa bussien etuosa on marjapuuron värinen. Yleisesti kaupunkien paikallisbusseissa värikirjo on vaihteleva. Paljon näkyy sinistä, valkoista ja vihreää.

On ainakin erottuva väri. Olli Hirvonen

Uusia teippauksia aletaan tehdä Lappeenrannan busseihin ensi vuoden aikana vähitellen niin, että kaikki liikenteessä olevat linja-autot ovat pinkkejä heinäkuun alussa. Poikkeuksena ovat vara-autot. Niistä ei tule pinkkejä.

Samalla Lappeenrannan paikallisliikenteelle tulee nimi, Jouko. Nimi tulee bussien kylkeen.

– Jouko on juonnettu sanasta joukkoliikenne. Siihen on helppo samaistua, Hirvonen kertoo nimen taustoja.

Muitakin nimiä kaupungilla kuulemma pyöriteltiin.

Joukolla Lappeenranta liittyy niiden kaupunkien joukkoon, jotka ovat antaneet nimen joukkoliikenteelle. Tampereella bussit tunnetaan nimellä Nysse, Rovaniemellä liikkuvat Linkkarit, Joensuun seudun joukkoliikenne on nimeltään JOJO ja Turun seudulla on Föli.

Brändäämisellä joukkoliikenne läheiseksi

Lappeenrannan joukkoliikenteelle laaditaan myös brändi, jolla kaupunki yrittää kohottaa joukkoliikenteestä merkitystä asukkaille.

Joukkoliikenteen brändäystä on viime aikoina tehty muuallakin Suomessa.

Esimerkiksi Tampereella perinteikkään Nyssen brändi uudistettiin keväällä. Nyssen brändäystä tehtiin yhdessä asukkaiden kanssa. Heiltä muun muassa kerättiin mielipiteitä joukkoliikenteestä.

Myös Lappeenrannassa on kuultu asukkaiden näkemyksiä paikallisliikenteestä.

Asukkaiden kuuleminen on olennainen osa tämän päivän brändäystyötä, kertoo yksikönjohtaja Pia Salmi WSP Design Studiosta. Suunnittelutoimiston yksi erikoisala on kuntien brändistrategioiden tekeminen.

Joukkoliikenteen markkinoinnissa kannattaa tuoda esiin, miten pinkki liittyy Lappeenrantaan. Pia Salmi

Salmi puhuu ensisijaisesti palvelumuotoilusta. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi joukkoliikenteen suunnittelussa otetaan huomioon käyttäjien tarpeet.

– Mietitään koko ajan, miten käyttäjät kokevat palvelun tai milloin käyttäjä on fyysisessä kosketuksessa palvelun kanssa, Salmi sanoo.

Tavoite on, että ihmiset kokevat palvelun läheiseksi, tunnistettavaksi ja paikalliseksi. Näistä aineksista syntyy onnistunut brändi.

Salmi mainitsee esimerkkinä Lahden, jossa yhtiö teki työsuhdematkalipun brändäystä.

– Siellä mietittiin, että mainoskuvissa voisi olla mäkihyppääjiä. Asian viestintään tulisi paikallisuutta mukaan.

Joukkoliikenteen brändäyksessä näkyvät myös megatrendit, kuten ilmastonmuutos.

– Tuodaan esimerkiksi esiin, kuinka paljon hiilijalanjälki pienenee, kun omasta autosta siirtyy joukkoliikenteen käyttäjäksi.

Brändi voi myös nostattaa paikallisylpeyttä tai paikkakunnan ihmisten asennetta. Tärkeintä on, että ihmiset kokevat brändin omaksen.

Lappeenrannan paikallisbussien ilmeuudistuksen eikä brändäyksen taustoja Salmi ei tunne.

– Joukkoliikenteen markkinoinnissa kannattaa tuoda esiin, miten pinkki liittyy Lappeenrantaan, hän pohtii esimerkinomaisesti.

Pinkit Joukot erottuvat muista

Lappeenranta on pyrkinyt kasvattamaan paikallisbussien matkustajien määrää viime vuosina. Kaupunkilaisilta on kysytty kehittämiskohteita, ja esimerkiksi hinnoittelua ja reittejä on pantu uusiksi.

Ilmeuudistuksen päätavoite ei sinänsä ole matkustajamäärien lisääminen, vaan enemmänkin erottautuminen muusta kaupungin alueella kulkevasta joukkoliikenteestä.

Ajatuksena on, että ihmiset oppivat pinkin bussin ja Jouko-nimen nähdessään yhdistämään ne kaupungin joukkoliikennepalveluihin.

– Ihminen hahmottaa kokonaisuuden. Kuka vastaa ja mistä saa lisätietoja, Hirvonen havainnollistaa.

Uusi ilme näkyy jatkossa linja-autojen lisäksi aikatauluissa, joukkoliikenteen kotisivuilla sekä matkakorteissa. Jouko-nimen alle on tulevaisuudessa mahdollisesti tulossa muitakin liikennepalveluja, kuten kaupunkipyörät ja yhteiskäyttöautot.

Brownin perheen auto näyttää siltä kuin lapsiperhe olisi lomamatkalla. Takakontti tursuaa tavaraa, ja dvd-soittimessa pyörii Disneyn piirretty.

Mutta perhe ei ole menossa mihinkään.

Brownien parikymmentä vuotta vanha katumaasturi on pysäköity Los Angelesin keskustaan, vartioidulle parkkialueelle. Edessä on jälleen yksi yö kodittomana. Sellaiselle matkalle ei halua kukaan.

Nelihenkinen perhe sai huhtikuussa häädön vuokrahuoneistostaan syistä, joista perheenäiti Helen Brown on niukkasanainen.

– Meille tuli erimielisyyksiä naapureiden kanssa. Mieheni tupakointi aiheutti ongelmia, hän sanoo.

Helen Brownin mukaan häätö oli epäoikeudenmukainen, koska vuokrarästejä ei ollut.

Häädön jälkeen Brown on asunut miehensä Josephin sekä kahden kouluikäisen tyttärensä, 12-vuotiaan Angelican ja 10-vuotiaan Esthelan kanssa jo seitsemän kuukautta autossa.

Los Angelesin piirikunnassa elää asunnottomana noin 60 000 ihmistä. Asunnottomuus on vajaan vuosikymmenen aikana lisääntynyt roimasti: vuodesta 2011 kodittomien määrä on kasvanut yli 50 prosenttia. Tilanne kuuluu Yhdysvaltain vaikempiin, ja sitä luonnehditaan kriisiksi.

Los Angelesin kodittomuus on erityisen raakaa siksi, että kolme neljästä asunnottomasta viettää yönsä kadulla tai autossa, koska yömajoja ja asuntoloita ei ole tarpeeksi.

Kalifornian auringosta ja lämmöstä tunnetussa kaupungissa paleltui viime vuonna kuoliaaksi enemmän kodittomia kuin New Yorkissa. New Yorkissa kodittomia suojaa laki, joka takaa jokaiselle oikeuden yömajaan. Jos asuntolassa ei ole tilaa, kaupunki vuokraa vaikka huoneen hotellista.

Kaliforniassa tutkitaan parhaillaan mahdollisuutta alkaa toteuttaa samankaltaista politiikkaa.

Kello on iltakymmenen, ja 12-vuotias Angelica nukkuu jo. Hänestä ei näy täyteen pakatun auton takaosan uumenista hiustupsuakaan. Tyttö on ahtautunut makaamaan takapenkin ja peräkontin väliin, tavarakuormien ja takapenkin selkänojan puristukseen.

Isäpuoli Joseph lepää punaisen viltin alla takapenkillä astetta väljemmissä oloissa. Tosin perheen kissanpennun, Mr. Brownin hiekkalaatikko jalkatilassa asettaa hänellekin omat akrobaattiset haasteensa.

– Mieheni ja tyttäreni vaihtelevat nukkumispaikkoja. Minä olen aina kuskin paikalla, ellen sitten ole aivan kuolemanväsynyt, Helen Brown kertoo.

Esthela pääsee nukkumaan äitinsä viereen kartanlukijan paikalle.

Pysäköintialueella on toistakymmentä autoa, joista monissa ikkunat on peitetty sisältäpäin. Myös Brownit ovat virittäneet sivuikkunan eteen pyyhkeen verhoksi.

Yksityisyyden toive on ilmeinen. Kukaan ei pysäköi suoraan kenenkään viereen.

Yöpysäköintipaikka on Brownin perheelle tärkeä turvasatama. Alue on vartioitu ja aidattu. Palvelun tarjoaa yksi Los Angelesin monista järjestöistä, jotka järjestävät kodittomille turvallisia yöparkkeja.

Tähän yöparkkiin pääsy edellyttää, että auto on rekisterissä ja joko kodittoman oma tai hänelle todistettavasti käyttöön annettu. Auton on myös oltava ajokunnossa, sillä pysäköintialueelta on lähdettävä aamuseitsemältä pois. Päivisin pysäköintialue on muidenkin käytössä.

Browneille se sopii, sillä Esthela menee kouluun seitsemäksi, Angelica puoli kahdeksaksi.

Esthela painaa päänsä äitinsä kainaloon. Kujeilevan ja iloisen 10-vuotiaan mieli näyttää nukkumaanmenon hetkellä menevän toviksi matalaksi.

– Olen surullinen, että meidän pitää asua autossa, Esthela sanoo hiljaa.

Äiti halaa tytärtään, ja Esthela lähtee kapuamaan auton etupenkille kissa kainalossaan.

Esthelan ja Angelican kaltaisia alle 18-vuotiaita on Los Angelesin kodittomista alle kymmenesosa. Los Angelesissakin viranomaisten kiireellisyysasteikossa lapsiperheiden majoittaminen on kärkipäässä, mutta järjestelmä ei ole aukoton.

Brownin perhe on pienituloisuutensa vuoksi oikeutettu julkiseen asumistukeen. Perheellä on silti ollut vaikeuksia löytää sopivaa asuntoa ja saada elämänsä järjestykseen.

Asumistuen jälkeen vuokrasta jää itse maksettavaksi 30 prosenttia. Sekin on paljon, sillä Brownin perheessä kumpikaan aikuisista ei tällä hetkellä ole säännöllisessä päivätyössä. Joseph tekee satunnaisia keikkatöitä sähköasentajan opintojen ohella.

Asuntoministeriön myöntämän asumistuen ehtona on, että tukea saava kotitalous ei saa käyttää tuloistaan enempää kuin 40 prosenttia asumiseen.

Kodittomia auttavan The Shower of Hope -järjestön johtaja Mel Tillekeratne tietää, että Los Angelesin vuokratasolla se on paljon vaadittu.

– Los Angelesissa 600 000 ihmistä käyttää vuokraan vähintään 90 prosenttia tuloistaan. Suurin pelkomme on, että nämä ihmiset joutuvat kadulle, jos heidän asumisensa tukemiseksi ei tehdä mitään, Tillekeratne sanoo.

Rekka-auton kuljettaja Keith Jonesille kävi juuri niin. Palkka ei riittänyt vuokraan, ja hän joutui kodittomaksi nelisen kuukautta sitten.

Vastamäki alkoi, kun lääkäri totesi Jonesilla liian korkean verenpaineen eikä antanut enää lupaa ajaa isoa rekkaa. Kokopäiväinen työ vaihtui pienempiin, osa-aikaisiin kuljetushommiin. Takaisin rekan rattiin ei Jonesilla ole asiaa ennen kuin verenpaine laskee, ja sairauden hoito on vielä kesken.

64-vuotias Jones asuu 1990-luvulla valmistetussa Honda-henkilöautossaan. Auto on Jonesin silmäterä, koska se on paitsi hänen kotinsa, myös hänen pääsylippunsa turvallisempaan yöpymispaikkaan ja töihin.

– Pidän tätä autoa kuin kukkaa kämmenellä. Jos jotain menee rikki, kiirehdin äkkiä pennosistani korjausrahat kasaan, jotta saan pidettyä tämän liikenteessä, Jones sanoo.

Ajokin mittariin on kertynyt jo yli 400 000 kilometriä, joten huoli auton kestämisestä lienee aiheellinen.

Jones ei ole paljastanut tilannettaan työtovereilleen. Hän pakkaa yön jälkeen vilttinsä ja muut vähäiset tavaransa takakonttiin. Ulospäin autosta ei voi päätellä, että se on myös Jonesin koti.

Los Angelesin onneton asuntotilanne kismittää Jonesia valtavasti.

– Kaikki on ihan poskellaan. Vuokrat nousevat, mutta palkat eivät. Vuokrataso on karannut hulluksi, ja nykyään tarvittaisiin kaksi, jopa kolme ihmistä maksamaan yhtä vuokraa, hän sanoo.

Jones laskee, että pikkuyksiön vuokraan hän tarvitsisi 1 100–1 200 dollaria kuussa. Se on osa-aikatyötä tekevälle perheettömälle Jonesille paljon rahaa. Hän toivoo saavansa vuokranmaksuun asumistukea.

Jones haluaa uskoa pääsevänsä ensi kesään mennessä kylmästä autosta oikeaan kotiin.

– Minulle riittäisi pienikin huone. Haluaisin katon pääni päälle, paikan jossa käydä suihkussa ja tehdä ruokaa silloin, kun itse haluan.

Päättäjät ovat havahtuneet liian myöhään asunnottomuusongelman vakavuuteen, sanoo The Shower of Hope -järjestön johtaja Mel Tillekeratne.

Kaliforniassa tarvittaisiin viranomaislaskelmien mukaan noin 180 000 uutta kotia vuodessa, jotta asunnontarve saataisiin täytettyä.

Huutavasta asuntopulasta huolimatta rakentamisen tahti on Kaliforniassa hidastunut. Uusien rakennuslupien määrä on laskenut viime vuodesta 16 prosenttia 93 000:een. Useiden perheiden asuintaloihin haettujen rakennuslupien määrä väheni eniten.

Eikä rakentamisen määrä itsessään vielä takaa helpotusta kodittomuuteen, jos uudisrakennukset ovat kalliita loistohuoneistoja. Mel Tillekeratnen mukaan Los Angelesissa rakennuttajat ovat keskittyneet lähinnä niihin ja purkaneet luksushuoneistojen tieltä matalamman vuokran asuntoja.

Rakennuttamista jarruttaa Kaliforniassa myös työvoimapula. Los Angeles Times -lehden mukaan se on pahentunut paperittomien maahantulijoiden tiukentuneen valvonnan vuoksi. Lisäksi materiaalikustannukset ovat nousseet, ja taantuman pelko hillitsee rakennuttajien päätöksentekoa.

Samaan aikaan Kalifornian uudet, kerrostalojen rakentamiseen ohjaavat määräykset ovat törmänneet asukkaiden vastustukseen. Mel Tillekeratne on tilanteesta pahoillaan.

– Los Angelesissa asuu valtavasti superrikkaita, pari sataa tuhatta miljonääriä. Meidän on ymmärrettävä, että autossa ja teltoissa nukkuvat voisivat olla ihan jossain muualla, jos kaikki olisimme valmiita luopumaan jostain.

Tillekeratne toivoisi rakentamisen lisäksi nopeampia keinoja tilanteen helpottamiseen: työsuhdeasuntoja, vuokrakattoja ja jopa vuokrien jäädyttämistä.

Jotain sen suuntaista onkin jo tulossa. Kaliforniassa hyväksyttiin tänä syksynä laki, joka tammikuusta alkaen rajoittaa vuokrankorotukset osassa asunnoista enintään viiteen prosenttiin vuodessa.

Uudistus rajoittaa myös vuokranantajan häätöoikeutta silloin, kun vuokralainen on asunut asunnossa yli vuoden eikä hän ole rikkonut vuokrasopimusta tai jättänyt vuokria maksamatta.

– Viimein päättäjät näyttävät tajunneen, että tästä kriisistä ei päästä rakentamalla. He odottivat kuitenkin liian pitkään, Tillekeratne sanoo.

Kodittomuutta vuosia seurannut Tillekeratne arvioi, että ongelma pahenee lähivuosina entisestään.

Koko Kalifornian osavaltion alueella elää asunnottomana 130 000 ihmistä. Heistä yli kaksi kolmannesta on vailla yösuojaa.

– Moni tulee Los Angelesiin suurin toivein, että menestyisi näyttelijänä tai muusikkona. Mutta tosiasiassa vain äärimmäisen harva onnistuu, Tillekeratne sanoo.

Toisessa metropolissa San Franciscossa kodittomuutta ovat välillisesti ruokkineet Piilaakson teknologiayhtiöt. Korkeasti palkattujen it-osaajien myötä vuokrahinnat ovat nousseet monen palveluammatissa työskentelevän ulottumattomiin.

San Franciscossa meni viime vuoden vaaleissa läpi lakialoite, jolla yli 50 miljoonan liikevaihtoa tekeviltä yrityksiltä aletaan periä niin sanottua kodittomuusveroa. Sen tavoitteena on kerätä vuosittain 300 miljoonaa kaupungin kodittomien auttamiseen ja asuttamiseen.

Lain puolustajien mukaan menestyneiden teknologiayhtiöiden moraalinen velvollisuus on auttaa ratkaisemaan ongelma, jonka pahenemista ne ovat itse edesauttaneet.

Mel Tillekeratne tapaa työssään myös ihmisiä, jotka niin sanottu alustatalous on pakottanut yrittäjyyteen ilman vakituisia tuloja ja työsuhde-etuja. Hän mainitsee esimerkkinä kyytipalvelu Uberin.

Kodittomia Uber-kuljettajia Tillekeratne näkee säännöllisesti järjestönsä yöparkeissa ja liikuteltavilla suihkupaikoilla.

Järjestön konttisuihkuissa peseytyy viikoittain useita satoja ihmistä. Neljän suihkupaikan kontteja kierrätetään eri puolilla Los Angelesia.

Brownin perheen yöparkkialueelta ei suihkua löydy. Autossa nukutun yön jälkeen unihiekat pyyhitään kosteuspyyhkeillä.

Äiti Helen pitää huolen, että tytöistä ei huomaa kodittomuutta. Heillä on puhtaat vaatteet ja muodikkaat silmälasit. Esthelan luokkakavereista yksikään ei tiedä, että perhe asuu autossa.

Helen Brown sanoo haluavansa katsoa eteenpäin sen sijaan, että jäisi katkeruuteen vellomaan. Hän ajattelee, että tyttäret kestävät kodittomuuden paremmin, kun saavat sitkeyden mallin äidiltään.

Tänä aamuna ilmassa on toiveikkuutta. Brown on sopinut seuraavaksi päiväksi asuntonäytön. Talossa olisi omaa pihaa lasten leikkiä ja kissan kirmata.

– Ensimmäistä kertaa vuosikausiin pääsisimme taloon kerrostalohuoneiston sijaan. Selitin vuokranantajalle rehellisesti tilanteemme, ja hän kuulosti siltä, että voisi antaa meille mahdollisuuden, Brown iloitsee.

Päiväksi Brown ajaa auton puiston parkkialueelle. Lampea ympäröivä puisto on valikoitunut perheen päiväpysäköintipaikaksi paristakin syystä.

Puistossa on hyvä tehdä pienellä kaasukeittimellä ruokaa, ja syödä saa puiston pöytien ääressä. Tärkeää on myös, että puistossa on ilmainen langaton nettiyhteys. Sillä äiti voi etsiä asuntoa ja tytöt katsella eteläkorealaisia poikabändejä.

Muutamaa päivää myöhemmin Helen Brown kertoo puhelimessa, miten asuntonäytössä oli mennyt. Asuntoa havitteli useita muitakin perheitä, eikä vuokranantaja valinnut vuokralaisikseen Browneja.

Tyttöjen kerrossänky jää vielä varastoon odottamaan pääsyä uuteen kotiin.

– Etsintä jatkuu, Helen Brown sanoo.

– Yleensä en valvo työasioiden takia, mutta tämän jutun kohdalla valvoin aamuun asti ennen julkaisua, Katri Kallionpää sanoo.

Hän on Helsingin Sanomien toimittaja, toinen Veijo Baltzarin toiminnan paljastaneen jutun tekijöistä. Kallionpää ja Teittinen olivat vieraina Ylen aamun Viimeinen sana -keskustelussa.

Voit katsoa keskustelun klikkaamalla ylläolevaa kuvaa.

Vuosien ajan kirjailija, kulttuurineuvos Baltzar houkutteli nuoria tyttöjä liittymään teatteriyhteisöön, jossa hän manipuloi ja lähenteli näitä. Kallionpää sanoo, että häntä jännitti jutun vastaanotto, mutta vielä enemmän se, miten juttu vaikuttaisi Baltzarin uhreihin.

Myös Paavo Teittinen, jutun toinen tekijä, kertoo ahdistuneensa jutun kohteiden puolesta.

Teittinen on tutkivan journalismin konkari, joka on tehnyt vaikeita juttuja, kuten viime keväällä nepalilaisten kokkien työoloista Suomessa kertovan artikkelin.

Silti Baltzar-juttu oli Teittiselle vaikein tähänastista.

– Minua ahdistaa edelleen joidenkin näiden Baltzarin toiminnastan kärsineiden naisten tilanne.

Toimittajat kuulivat aiheesta samoihin aikoihin

Kallionpää ja Teittinen saivat aiheen eteensä samoihin aikoihin, noin vuosi sitten, toisistaan tietämättä.

Kallionpää ihmetteli, miksi kukaan ei ollut puuttunut Batlzarin tekoihin aiemmin.

– Meillä Suomessakin on ollut sitä, että tämän tyyppisiä asioita ei olla ymmärretty, vaikka ne on nähty. Vasta #metoo -liike on opettanut meitä tunnistamaan tämänkaltaisia asioita, hän sanoo.

Juttua varten Kallionpää ja Teittinen haastattelivat 18 nuorta naista. He kertoivat kipeitä ja henkilökohtaisia asioita, ja osa pelkäsi Teittisen mukaan Baltzaria. Nuoret ihmiset kertoivat kipeitä ja henkilökohtaisia asioita. Siksi lähteitä oli suojeltava.

– Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset pitää huomioida haastattelussa. Pitää olla sensitiivinen sille, mitä hän haluaa sanoa, antaa aikaa, sanoo Teittinen

Lisäksi kyse on lähdesuojasta. Lähdesuoja on lain toimittajalle turvaama oikeus pitää tietolähteet salassa. Se on olemassa siksi, että esimerkiksi väärinkäytösten paljastajille ei kosteta.

Baltzarista kertoneiden naisten nimiä ei kerrottu jutussa heidän suojelemisekseen. Jotkut kieltäytyivät kokonaan haastattelusta pelkoon vedoten.

– Jos puhutaan lähdesuojan takaa, toimittajan pitää varmistaa, että ihmistä ei voi tunnistaa. Se on ennen kaikkea toimittajan tehtävä, ei missään tapauksessa lähteen, Teittinen painottaa.

Nimettömät lähteet pitää syynätä tavallistakin paremmin

Teittisen mukaan lähteisiin pitää suhtautua journalistisen kriittisesti. Jutun lähteet ymmärtävät sen, koska löysä juttu on huono asia myös heidän kannaltaan.

Kertomusten johdonmukaisuus käytiin läpi ja niiden tueksi haettiin muuta materiaalia, kuten asiakirjoja.

– Emme koskaan julkaise vakavia väitteitä yksittäisten kertomusten pohjalta.

Kun riittävän moni toisistaan riippumaton henkilö kertoo samaa, se yleensä tuo painoa jutulle, Teittinen toteaa.

Baltzarin uhreja neuvottiin olemaan yhteydessä rikosuhripäivystykseen

Baltzaria epäillään törkeästä ihmiskaupasta. Hänet pidätettiin jutun julkaisua edeltävällä viikolla. Oliko se sattumaa?

– Me ollaan kerrottu jutussa, että me ollaan muistutettu näitä Baltzarin toiminnasta kärsineitä naisia, että he saavat apua rikosuhripäivystyksen ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelusta, Teittinen vastaa.

Rikosuhripäivystys on kansalaisjärjestö, joka auttaa rikoksen uhreja. Teittisen mukaan juttuprosessi vaikutti siis osaltaan myös rikostutkinnan käynnistämiseen. Jutun tiedot täsmentyivät kesän ja syksyn aikana. Julkaisupäätös oli tehty jo aiemmin ja sitä harkittiin pidätyksen jälkeen Helsingin Sanomissa. Juttu päädyttiin julkaisemaan.

“Taiteen saralla puuttuvat valvontamekanismit, joita liikunnan puolella on”

Teittisen mukaan yhteiskunnan turvaketju petti Baltzarin teatteriyhteisön kohdalla.

– Toiminnasta on liikkunut huhuja ja tietoja pitkään, mutta ne ovat saattaneet olla sellaisia, että yksittäisen henkilön on ollut vaikea reagoida, hän sanoo.

Hänen mielestään on kuitenkin selvää, että taiteen saralla puuttuvat valvontamekanismit, joita esimerkiksi liikunnan puolella on.

Katri Kallionpää toivoo, että juttu auttaisi kaikkia niitä, jotka ovat kokeneet seksuaalista ahdistelua, manipulointia tai hyväksikäyttöä ymmärtämään sen, ettei tapahtunut ole heidän vikansa.

– Että juttu vapauttaa heidät itsesyytöksistä, Kallionpää sanoo.

Kuukausia kestänyt Posti-kiista ei ole laantunut eiliseen omistaja-ohjausministeri Sirpa Paateron (sd.) eroilmoitukseen. Nyt myrskyn silmässä on pääministeri Antti Rinne (sd.) ja hänen ja koko hallituksen tulevaisuus.

Keskustan puheenjohtaja, elinkeinoministeri Katri Kulmuni ilmoitti aamulla puolueen Pirkanmaan piirin syyskokouksessa Tampereella, että keskusta haluaa selvityksen Posti-kohusta.

Iltapäivällä Rinne kertoi STT:lle, että neuvonpito asian tiimoilta pidetään lähiaikana.

– Hallitus käy ennen tiistain välikysymystä läpi Posti-kiistan tapahtumat. Hyvä keskustella myös, miten työmarkkinaneuvotteluja seurataan, Rinne kertoi.

Kulmuni: Vahvempana ulos neuvotteluista

Kulmunin mukaan keskusta haluaa, että hallituksen sisällä käydään myös laajemmat neuvottelut yhtenäisestä linjasta.

– Keskustalle tärkeää on se, että hallitus käy myös sisäisesti keskustelun siitä, että on yhtenäinen linja, kuinka toimitaan työmarkkinapolitiikan suhteen, Kulmuni korosti.

Kulmunin mukaan keskusta on aina kunnioittanut sitä, että työmarkkinaosapuolten täytyy pystyä käymään keskusteluja ja neuvotteluja keskenään.

– Meillä on tulossa yksi vaikeimmista työmarkkinakierroksista, joka on käynnistynyt ja jatkuu kevääseen Ja sillä on muuten aika iso merkitys koko tälle maalle ja taloudelle, miten siellä käy. Täytyy olla yhteinen linja, miten työmarkkinoiden kanssa toimitaan ja antaa rauha työmarkkinaosapuolille toimia, Kulmuni linjasi.

Keskusta haluaa hallituksen sisällä myös keskustelua omistajaohjauksen linjasta. Kulmunin mielestä linjan on oltava selkeä, vahva ja uskottava.

Hallitukselle tärkein asia on Kulmunin mukaan työllisyyden hoito.

– Ja näistä kaikista asioista hallituksella pitää olla erittäin selkeä ja yhtenäinen linja, ja keskusta haluaa käydä niistä myös hallituksen sisällä sisäisen keskustelun siten, että niistä voidaan tulla vahvempana ulo, Kulmuni vaatii.

Pääministeri ei aio erota

Yle haastatteli Rinnettä lyhyesti aamulla Oulussa, jossa Rinne vieraili yliopistollisen sairaalan uudisrakennuksen peruskiven muuraustilaisuudessa. Pääministeri sanoi, että hän ei aio erota ja vastaa itse opposition välikysymykseen.

Nyt on nukuttu yön yli Sirpa Paateron eroilmoituksesta. Antti Rinne, minkälaiset ovat tunnelmat?

– Edelleenkin surullinen tästä tapahtumasta. Sirpa on tehnyt hyvää työtä, ja nyt tilanne ajautui tämmöiseen pisteeseen. Ikävä asia.

Oppositio vaatii myös teidän päätänne pölkylle, eroa. Mitä mieltä olette? Aiotteko erota?

– Sehän on opposition tehtävä. Ensi viikolla on välikysymysäänestys.

Miten koette sen, että Posti-kohu on jäänyt SDP:n heiniksi? Ovatko muut hallituspuolueet olleet teidän tukena?

– Minulle on ollut tärkeätä se, että postilaisten työehdot eivät valtion sataprosenttisesti omistamassa yhtiössä heikkene. Siinä onnistuttiin neuvotteluissa: sekä työehtosopimuksessa työnantajien ja palkansaajien välillä ja sitten tässä varsinaisessa kiistassa, jota omistajaohjauksen on pitänyt selvittää. Muutoin minusta on tuntunut, että ihan yhdessä on menty eteenpäin.

Kiistassa on ollut yhtä monta tarinaa kuin on kertojaa. Kuka valehtelee?

– En osaa sanoa sitä. Minä en ainakaan.

Eli tätä selvitetään?

– Tätä selvitellään.

Ohisalo: Ei syytä epäluottamukseen

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo rauhoittelee tunnelmia Posti-kiistan ympärillä.

Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksesta Turusta tavoitetun Ohisalon mukaan vihreät on pyytänyt selvitystä Posti-kiistasta ja sellainen selvitys on luvattu hallitukselle antaa.

– Ylipäätään kyse on siitä, että hallituksella täytyy olla yhteinen kuva siitä, mitä tässä on tapahtunut, paitsi viimeisten viikkojen, niin myös kuukausien aikana.

– Ajattelen, että tässä kohtaa ei nyt pidä hötkyillä vaan selvittää asiat porukalla ja katsoa miten siitä eteenpäin, Ohisalo arvioi.

Vihreät haluaa jatkaa Rinteen hallituksessa. Ohisalo ei näe aihetta epäluottamukselle eikä hän usko hallituksen kaatuvan Posti-sotkuun.

Lue lisää:

Perussuomalaisten Juho Eerola: Ennenaikaiset vaalit sopisivat perussuomalaisille

Rinteen kritiikki ei yllättänyt – Pohjola ei aio erota Postin hallituksen johdosta

Voiko Posti-kohu todella kaataa pääministerin? Politiikan tutkijat arvioivat, kuinka vahvalla pohjalla opposition vaatimus Rinteen erosta on

Kuka korvaa eronneen Sirpa Paateron? Tässä seitsemän nimeä, jotka ovat spekulaatioissa esillä

Oppositio vaatii pääministeri Antti Rinteen eroa, kokoomuksen Petteri Orpo: "Omia virheitä paikataan sillä, että uhrataan yksi SDP:n ministeri"

Analyysi: Omistajaohjausministeri sai lähteä, mutta se ei vielä rauhoita kuplivaa eduskuntaa

Miksi postiministeri Paatero sai lähteä? Ota tilanne haltuun 100 tai 400 sanassa

Posti-kohun viimeisimmät käänteet ovat saaneet perussuomalaiset ja kokoomuksen vaatimaan pääministeri Antti Rinteen (sd.) eroa. Saman puolueen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero ilmoitti eroavansa perjantaina.

• Miksi postiministeri Paatero sai lähteä? Ota tilanne haltuun 100 tai 400 sanassa

Suomen historiasta tunnetaan vain kaksi tapausta, jossa pääministeri on jättänyt tehtävänsä poliittisen skandaalin vuoksi. Kuinka vahvalla pohjalla on opposition tämänkertainen erovaatimus? Kysyimme kahdelta politiikan tutkijalta.

Johanna Vuorelma, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto:

"On hyvin vaikea sanoa mitään siitä, kuinka todennäköisesti tilanne voi johtaa Rinteen eroon. Moniin muihin poliittisiin skandaaleihin verrattuna Posti-kohu on arvaamattomampi, koska siinä on niin monia eri osapuolia: mukana eivät ole pelkästään eri puolueet.

Sinänsä hallituksen eron vaatiminen on oppositioretoriikassa tyypillinen keino. Tähän asti julkisessa keskustelussa ei ole minusta tullut esille mitään sellaista, jonka voisi olettaa johtavan eroon.

Tiedotustilaisuudessa Rinne perusteli Paateron eroa puhumalla epäluottamuksesta Postin hallitusta kohtaan. Siinä oli ristiriita perustelun ja päätöksen välillä. Ajattelin, että siinä siirrettiin vastuuta moneen eri suuntaan.

Minusta kysymys ei kuitenkaan ole Rinteen pääministeriydestä, vaan laajemmasta asiasta. Johanna Vuorelma

Monet analysoivat tilannetta siten, että Rinne on halunnut pelastaa oman asemansa. Minusta kysymys ei kuitenkaan ole Rinteen pääministeriydestä, vaan laajemmasta asiasta.

Juha Sipilän hallitus oli rikkomassa Suomessa pitkään vallassa ollutta kolmikantaista mallia. Rinne pyrkii palauttamaan sitä, eivätkä kaikki hyväksy sitä. Siinä mielessä tämä on paluuta hyvin vanhoihin ideologisiin jakolinjoihin työntekijöiden asemaa puolustavan vasemmiston ja työnantajien asemaa puolustavan oikeiston välillä.

Pohjimmiltaan kyse on siis ideologian paluusta politiikkaan – ei siitä, valehteliko joku vai ei. Rinteen puheesta saa kuvan, että Paatero ei edustanut tarpeeksi johdonmukaisesti ja voimallisesti työntekijöiden asemaa ja tehnyt Postin hallitukselle selväksi, että palkkaheikennykset eivät yksinkertaisesti tule kysymykseen."

Ville Pitkänen, valtiotieteiden tohtori, e2 Tutkimus:

"Poliittiset kohut ovat yksilöllisiä, mutta ne eskaloituvat usein samalla tavalla. Oppositio antaa painetta, media ruokkii sitä ja kohun silmään joutuneet poliitikot puhuvat epävarmasti.

Oppositiolle on poliittisesti järkevää painottaa Posti-keskustelussa sitä, että pääministeri on antanut eduskunnalle väärää tietoa. Sellaisesta on rokotettu ministereitä aikaisemminkin – jos muistellaan vaikkapa Alexander Stubbin omasta päästä keksimiä numeroita. Siitä nousi aikanaan valtava kohu.

Suomalaisessa politiikassa pääministerin asema on aika vahva. Ville Pitkänen

En usko tähän asti tulleiden tietojen perusteella, että oltaisiin menossa tilanteeseen, jossa pääministerin ero on oikeasti mahdollinen. Suomalaisessa politiikassa pääministerin asema on aika vahva.

Ja niin kauan kun hallituksen rivit pysyvät yhtenäisinä, oppositio saa vaatia eroa niin paljon kuin haluaa. Vasta jos hallituksessa ruvettaisiin puoluetasolla pohtimaan vakavasti, onko luottamus pääministeriin mennyt, se olisi kriisin paikka.

Rinteen kohdalla tässä keskustelussa on kuitenkin paljon avoimia kysymyksiä. On niin paljon asioita, joista emme ehkä vielä tiedä kaikkea. Uskon, että keskustelu jatkuu ja uusia käänteitä voi tulla viikonlopun aikanakin."

Lue myös:

Näin ministeri Paateron kujanjuoksu Postin kanssa päättyi eroon – Lue tästä käänteet

Rinteen kritiikki ei yllättänyt – Pohjola ei aio erota Postin hallituksen johdosta

Kuka korvaa eronneen Sirpa Paateron? Tässä seitsemän nimeä, jotka ovat spekulaatioissa esillä

Analyysi: Omistajaohjausministeri sai lähteä, mutta se ei vielä rauhoita kuplivaa eduskuntaa

Teollisuuden laaja lakko voi toteutuessaan vaikuttaa bensiinin ja lääkkeiden saatavuuteen Suomessa.

Usean työntekijäliiton antama lakkovaroitus uhkaa sulkea viennille tärkeitä teollisuuden tuotantolaitoksia. Kolmen päivän työnseisaus alkaisi reilun viikon päästä, maanantaina 9. joulukuuta, ellei sovintoa löydy ennen sitä.

Lakossa olisi mukana lähes 100 000 työntekijää muun muassa teknologiateollisuudessa, kemianteollisuudessa sekä mekaanisessa metsäteollisuudessa. Tuotanto keskeytyisi tai kärsisi huomattavia häiriöitä esimerkiksi osassa Outokummun, Koneen, Orion Pharman, SSAB:n, UPM:n, John Deeren, Kemiran, Tikkurilan, Abloyn, Stora Enson, Wärtsilän ja Valmetin tuotantolaitoksia.

Teollisuusliiton mukaan merkittävimmät alasajettavat laitokset olisivat Nesteen öljyjalostamot Porvoossa ja Naantalissa. Neste ei suostunut kommentoimaan mahdollista alasajoa, sen aikataulua tai vaikutuksia.

Kemianteollisuuden toimitusjohtajan Mika Aallon mukaan lakko saattaa näkyä bensa-asemilla, varsinkin jos lakko pitkittyy.

– Pienellä viiveellä saattaa tulla vaikutuksia maa-, meri- ja ilmailuliikenteeseen, sanoo Aalto.

Työntekijäpuolella lakkovaroituksen teollisuuden aloille on antanut Teollisuusliitto, toimihenkilöitä edustava Ammattiliitto Pro sekä ylempien toimihenkilöiden YTN. Rakennusliitto on puolestaan ilmoittanut tukilakosta, johon osallistuvat Teollisuusliiton lakon alaisissa toimipaikoissa työskentelevät jäsenet.

Loppuuko syöpälääke apteekeista?

Lakko sulkisi lääkevalmistaja Orion Pharman lääkevalmistetoiminnot ja logistiikan Espoossa sekä lääkeainevalmistuksen Oulussa, sanoo toimitusketjusta vastaava johtaja Liisa Hurme.

– Koska lakko koskisi myös logistiikkatoimintoamme, saattaa lakolla olla vaikutusta lääkkeiden saatavuuteen Suomen markkinoilla sekä lähimarkkinoilla. Pelkäämme potilaiden puolesta, sanoo Hurme.

Hurmeen mukaan kriittisin on Orionin Oulun tehdas, jossa valmistetaan lääkeaineita maailmanmarkkinoille. Tuotannossa on vakavien sairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkeaineita, joita ei valmisteta missään muualla maailmassa tai Orionilla on niissä merkittävä markkinaosuus.

Työnseisaus voisi Hurmeen mukaan vaikuttaa esimerkiksi erään syöpälääkkeen saatavuuteen maailmalla.

Alasajoja aloitetaan jo lähipäivinä

Työnantajapuoli arvioi, että lakko maksaisi toteutuessaan satoja miljoonia euroja.

Työnseisaus tulee kalliiksi, sillä prosessiteollisuuden alas- ja ylösajo kestää useamman päivän.

Esimerkiksi Orionilla kolmen päivän lakko tarkoittaa käytännössä vähintään kahden viikon tuotannon keskeytystä. Jos sovintoa ei tule ensi viikolla, alkaa Orionilla alasajo viikon loppupuolella.

Kemianteollisuuden toimitusjohtaja Mika Aalto muistuttaa, että yleensä huoltoseisokkeja suunnitellaan jopa vuosia etukäteen.

– Kemianteollisuuden tuotantoprosessit ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin liittyy korkeita lämpötiloja ja paineita sekä varovasti käsiteltäviä aineita. Tällaista prosessia ei voi sulkea samalla tavalla kuin lamppu laitetaan pois päältä katkaisijasta, sanoo Aalto.

Teollisuusliitosta arvioidaan, että esimerkiksi Nesteen öljynjalostamoiden alasajo aloitettaneen jo lähipäivinä.

Työnantaja pelkää mainekolhua

Aallon mukaan lakon vaikutukset vientiin olisivat merkittävät. Pelkästään kemianteollisuuden viennin arvo on noin 33 miljoonaa euroa päivässä.

Teknologiateollisuuden pääekonomisti Petteri Rautaporras pelkää, että suomalaisten yritysten maine saa kolhun maailmalla toimitushäiriöiden vuoksi.

– Globaalissa maailmassa asiakkaalla on hyvin vähän ymmärrystä. Toimitushäiriöt voivat johtaa uusien tilausten ja investointien menettämiseen, sanoo Rautaporras.

Metsäteollisuudessa työnseisaus saattaa pitkittyä: työnantajia edustava Metsäteollisuus ry on julistanut kuuden päivän työsulun 12.–18. joulukuuta. Työsulussa työnantaja ei päästä työntekijöitä töihin ja katkaisee palkanmaksun.

Suurimmat työnantajaliitot neuvotteluissa ovat Teknologiateollisuus, Kemianteollisuus sekä Metsäteollisuus. Niiden on määrä jatkaa sovittelua ensi viikolla.

Lue lisää:

Teollisuusliiton Riku Aalto: Kiky-tunnit pois avaussopimuksesta ja kaikista muista

Lakkosuma kasvaa: Nyt Teollisuusliitto ja Pro ilmoittivat aloittavansa työtaistelut kahden viikon kuluttua – työnantaja: "Lakkoesitykset ovat täysin ylimitoitetut"

Kauppalehti: Lakko uhkaa reilun viikon päästä, työmarkkinatilanne Nesteen erittäin tarkassa seurannassa - ”Meillä on erilaisia skenaariomalleja, mitä otamme tarvittaessa käyttöön”

Metsäteollisuus vastaa työntekijöiden joulukuun lakkoon: kuuden päivän työsulku – "Kilpailemme Baltian maiden, Puolan ja Venäjän kanssa"

Suomessa adoptoidaan Suomessa syntyneitä vauvoja hyvin harvoin. Tällaisen adoption taustalla on tyypillisesti myöhään havaittu yllätysraskaus, minkä vuoksi lapsen biologinen vanhempi alkaa pohtia adoption mahdollisuutta, kertoo Pelastakaa Lapset ry:n kotimaan adoption kehittämispäällikkö Kaisa Tervonen-Arnkil.

– Vauvan synnyttyä vanhemmalla on aina vähintään kahdeksan viikon harkinta-aika. Adoptioon tarvitaan molempien vanhempien suostumus, Tervonen-Arnkil toteaa.

Pelastakaa Lapset ry hoitaa noin 70 prosenttia kaikista Suomen adoptioneuvonnoista. Järjestön kautta adoptoidaan vuosittain keskimäärin 13 suomalaisvauvaa. Järjestön aluetoiminnan johtajan Kristiina Mattisen mukaan adoptioneuvontaan tulee vuosi vuodelta enemmän asiakkaita, jotka haluavat adoptoida lapsen ulkomailta.

– Moni tietää, että Suomessa odotusajat ovat jopa 4-5 vuotta, ja ulkomailta adoptoitaessa perheellistyminen voi tapahtua nopeammin.

Kotimaan adoptioissa lapsen adoptoitavaksi antavat vanhemmat saavat esittää toiveita siitä, minkälaisessa perheessä he haluaisivat lapsen kasvavan.

– Jotkut haluavat, että perheellä on esimerkiksi koiria, koska heidän kotonaan on aina ollut niitä. Jotkut haluavat esimerkiksi maalaisperheen ja jotkut kaupunkilaisperheen, Mattinen kuvailee.

Oli sitten kyse kotimaan adoptiosta tai kansainvälisestä adoptiosta, varsinaista jonoa ei Pelastakaa Lapset ry:n mukaan ole, ja lapselle valitaan aina perhe, joka vastaa parhaiten hänen tarpeisiinsa. Ensisijaisesti pyritään valitsemaan perhe, joka on odottanut lasta jo pitkään.

Sijaisperheet yleisempiä

Kotimaisissa adoptioissa on aina kyse siitä, että vanhemmat ovat itse halunneet antaa lapsen adoptoitavaksi. Suomessa selvästi adoptiota yleisempää onkin se, että lastensuojelun asiakkaana olevan perheen lapselle etsitään uusi koti. Näissä tilanteissa viranomaisten tulee ensisijaisesti etsiä lapselle sijaisperhe.

Adoptiota ei Mattisen mukaan yleensä ajatella edes vaihtoehtona, vaikka se olisi lainsäädännöllisesti täysin mahdollinen. Tämä johtuu Suomen lastensuojelulaista, joka edellyttää, että lapsen paluumahdollisuutta hänen biologisten vanhempiensa luokse tarkastellaan säännöllisesti.

– Pyrimme aktiivisesti siihen, että myös adoption mahdollisuus otettaisiin näissä tilanteissa paremmin huomioon. Adoptio tuo lapsen elämään pysyvyyttä, joka luo parhaat edellytykset lapsen suotuisalle kehitykselle, Mattinen sanoo.

Ikä voi estää vanhemmuuden

Tervonen-Arnkil kertoo, että Suomessa kaikki adoptiohakijat käyvät vähintään vuoden ajan adoptioneuvonnassa ja -valmennuksessa. Tämän jälkeen haetaan lupa adoptoimiseen adoptiolautakunnalta. Kun lupa on myönnetty, hakijat jäävät odottamaan lasta.

Mattisen mukaan hakijan tulee olla adoptiohetkellä alle 50-vuotias, joten jonoon pitäisi hakeutua jo vuosia tätä ennen. Lisäksi ikäero adoptiolapseen saa olla enintään 45 vuotta. Hakijalla ei saa olla rikollista taustaa, ja hänellä tulee olla hyvä fyysinen ja psyykkinen terveydentila.

Niin sanottujen ulkoisten adoptioiden lisäksi Suomessa tehdään myös perheen sisäisiä adoptioita. Tervonen-Arnkilin mukaan niissä on tavallisesti kyse uusperheiden adoptioista, joissa henkilö adoptoi puolisonsa biologisen lapsen.

Lue myös:

Uutissuomalainen: Kansainvälisten adoptioiden määrä romahti viime vuonna – vain vuosina 1985-1987 määrä oli pienempi

Palestiinalaisalueella Betlehemissä otettiin lauantaina ilolla ja hartaudella vastaan muinaisjäännös, jonka uskotaan olevan puinen pala Jeesuksen seimestä.

Muinaisesine ehti olla Roomassa tuhat vuotta ennen sen palauttamista takaisin Jeesuksen synnyinkaupunkiin Betlehemiin.

Koristeellisen jalustan sisällä oleva puupalanen on peukalon kokoinen. Betlehemissä järjestettiin lauantaina juhlakulkue pyhäinjäännöksen kotiinpaluun kunniaksi. Pyhäinjäännös sijoitettiin pyhiinvaeltajien nähtäväksi Pyhän Katariinan kirkkoon. Se sijaitsee lähellä kirkkoa, jonka paikalla Jeesuksen uskotaan syntyneen.

Muinaisesine on ollut aiemmin nähtävillä Basilica di Santa Maria Maggioressa Roomassa. BBC:n mukaan suuri osa seimestä jäi Roomaan, mutta paavi Franciscus halusi lahjoittaa kyseisen pyhän esineen lahjaksi Betlehemille.

Vaikka kristityt juhlistivatkin näyttävästi pyhän esineen palauttamista, mahtui juhlahumuun myös ripaus pettymystä.

– Kun kuulimme, että seimi saapuu takaisin, luulimme, että kyseessä olisi koko seimi, mutta sitten näimme sen, totesi Sandy Shahin Hijazeen uutistoimisto Reutersin haastattelussa.

Betlehemin pormestarin Anton Salmanin mukaan palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas oli esittänyt paaville pyynnön esineen palauttamisesta takaisin Betlehemiin tämän ollessa hiljattain vierailulla Vatikaanissa.

Pyhän esineen palautus ajoitettiin ensimmäisen adventtisunnuntain aatoksi.

Noin prosentti Länsirannan, Gazan ja Itä-Jerusalemin palestiinalaisväestöstä on kristittyjä. Länsirannalle sijaitseva Betlehem on suosittu kristittyjen pyhiinvaelluskohde erityisesti joulun aikaan. Kaupunkiin odotetaan joulukuuksi kymmeniä tuhansia pyhiinvaeltajia.

Israelilainen kristinuskon asiantuntija, tohtori Yisca Harani kiitteli muinaisesineen palauttamista takaisin kotiseudulleen.

– Tuhat vuotta sitten Roomalla oli kiire kerätä pyhiä esineitä idästä rakentaakseen Roomaan vaihtoehtoisen Jerusalemin. Nyt Rooma on tarpeeksi vahva palauttaakseen esineet takaisin Jerusalemiin ja Betlehemiin, sanoi Harani Haaretz-lehden haastattelussa

Korjattu 1.12. klo 11.11 Betlehem ei sijaitse Israelissa vaan Länsirannan palestiinalaisalueella

Lue myös:

BBC: Jesus manger: Relic returns to Bethlehem in time for Christmas

Hallituspuolueiden puheenjohtajat kokoontuvat illalla pääministeri Antti Rinteen (sd.) johdolla ratkaisemaan hallituksen ensimmäistä isoa kriisiä.

Rinteen hallitus saavuttaa itsenäisyyspäivänä kuuden kuukauden iän, jos hallituksen rivit pysyvät sinne saakka koossa. Tiukka paikka on edessä heti alkavalla viikolla, kun eduskunnassa käsitellään opposition tekemää Posti-välikysymystä.

Tämän illan kriisitapaamisessa ovat mukana myös hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Alkuviikolla on odotettavissa myös eduskuntaryhmien omia kokouksia, joissa punnitaan hallitusyhteistyön jatkoa.

Edellinen Juha Sipilän (kesk.) hallitus ajautui ensimmäiseen olemassaolon kriisiinsä alle puolen vuoden iässä marraskuussa 2015, kun sote-väännön kuumissa tunnelmissa pääministeri Sipilä uhkasi viedä hallituksensa eronpyynnön presidentti Sauli Niinistölle..

Oppositio vaatii Rinteen eroa

Pääministeri Rinne vastaa kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja nyt-liikkeen tekemään välikysymykseen tiistaina ja hallituksen luottamuksesta äänestetään keskiviikkona.

Välikysymyksessä oppositiopuolueet kysyvät muun muassa, onko pääministeri Rinne antanut eduskunnalle virheellistä tietoa Postin tilanteesta.

Oppositiosta kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ja perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ovat vaatineet pääministerin eroa.

Orpo on kysellyt, ovatko keskusta ja vihreät valmiita allekirjoittamaan pääministerin Rinteen toimintatavan Posti-kriisin yhteydessä.

Oppositio yrittää tietysti heittää kapuloita hallituksen rattaisiin ja lopulta kaataa rattaat, mutta tällä kertaa rattaita heiluttavat myös hallituksen omat joukot.

Keskusta ja vihreät vaativat selvitystä

Postin ympärillä usean kuukauden ajan vellonut myrsky on kaatanut jo yhden demariministerin. Kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) erosi perjantaina hallituksesta, kun hän oli menettänyt pääministeri-puoluejohtaja Rinteen luottamuksen.

Paateron eronpyynnössä voi nähdä yrityksen kaataa Posti-sotku omistajaohjausministerin niskaan ja pelastaa samalla Posti-kiistaan vahvasti sotkeutuneen pääministerin nahka.

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni ja vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo ovat vaatineet Rinteeltä ja SDP:ltä selvityksiä siitä, mitä Postin ympärillä on viime kuukausina tapahtunut.

Hallituskumppanit haluavat kuulla myös Postin johdon ja omistajaohjausyksikön näkemykset tapahtumien kulusta.

Keskusta: Näpit irti palkkaneuvotteluista!

Keskusta ja vihreät ratkaisevat Rinteen hallituksen kohtalon. Viidellä hallituspuolueella on eduskunnassa yhteensä 117 kansanedustajaa, joten sekä keskusta (31) että vihreät (20 kansanedustajaa) pystyvät kumpikin yksin keikauttamaan voimasuhteet nurin.

Keskustan johto on vaatinut, että Postin tapahtumien selvittelyn lisäksi hallituksen sisällä haetaan laajemmin yhteistä linjaa omistajaohjauksesta, työmarkkinapolitiikasta ja työllisyystoimista.

Keskustan johdon viesti, että poliitikot eivät saa puuttua työmarkkinajärjestöjen välisiin neuvotteluihin, on tulkittavissa suoraksi piikiksi pääministeri Rinteelle, jonka on ollut vaikea pitää näppejään erossa työehtosopimusneuvotteluista.

Haluaako SDP vaihtaa pääministerin?

Hallituskumppanien luottamuksen ohella pääministeri Rinteen kannalta olennaista on, kuinka vahvasti sosiaalidemokraatit seisovat oman pääministerinsä tukena.

Eduskunnassa ja julkisessa keskustelussa on vilkkaasti vertailtu Rinteen asemaa entisen keskustapääministerin Anneli Jäätteenmäen kujanjuoksuun kesällä 2003 salaisten Irak-paperien vuodon jälkiselvittelyissä.

Hallituskumppani SDP teki keskustalle tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. SDP:n eduskuntaryhmä ilmoitti, että hallitusyhteistyö voi jatkua, kunhan keskusta vaihtaa pääministeriä. Jäätteenmäen tilalle pääministeriksi tuli Matti Vanhanen (kesk.).

Jos Rinteen selvitykset eivät hallituskumppaneille ja eduskunnalle riitä, niin sosiaalidemokraatit joutuvat tiukan valinnan eteen. Onko parempi vaihtaa hallituksen ja käytännössä samalla myös puolueen johtoa vai ottaa riski pääministerin paikan menettämisestä?

Rinteen hallituksen kaatuminen johtaisi uusiin hallitusneuvotteluihin, joissa SDP:n, perussuomalaisten ja kokoomuksen johtajat voisivat kukin vuorollaan yrittää uuden enemmistöhallituksen muodostamista.

Lue myös:

Hallituksen viisikko kokoontuu puimaan Posti-sotkua klo 20.30 – Yle seuraa

Keskustan kansanedustajat vielä vaitonaisia hallitusyhteistyön jatkamisesta SDP:n kanssa – "Tilanne pitää saada selväksi pohjamutia myöten"

Meksikossa poliisin ja huumerikollisiksi epäiltyjen välisessä ampumisessa on kuollut ainakin 14 ihmistä, kertovat maan viranomaiset. Yhteenotto tapahtui Villa Uniónin kaupungissa noin 60 kilometrin päästä Yhdysvaltain rajasta.

Ampuminen alkoi, kun poliisit huomasivat kaupungilla useita ajoneuvoja, joissa oli raskaasti aseistautuneita matkustajia.

Coahuilan osavaltion kuvernöörin Miguel Ángel Riquelmen mukaan kuolonuhreista neljä oli poliiseja ja seitsemän rikollisiksi epäiltyjä. Lisäksi kolme tunnistamatonta ruumista on löytynyt tapahtumapaikan läheltä. Useita poliiseja haavoittui, ja maan hallinnon edustajat kertovat monien ihmisten, myös yhden lapsen, olevan kateissa.

Paikallisviranomaiset ovat kertoneet takavarikoineensa 12 ajoneuvoa, aseita ja ammuksia.

Riquelmen virallisella Facebook-sivulla jaetussa videossa näkyy tulituksessa vaurioitunut pormestarin toimisto. Sosiaalisessa mediassa on levinnyt myös kuvia yhteenoton jälkeisestä kaaoksesta.

Trump haluaa taistella huumekartelleja vastaan

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kertoi aiemmin tällä viikolla aikovansa määritellä meksikolaiset huumekartellit terroristiryhmiksi. Presidentti on puhunut kartelleista tiukkaan sävyyn sen jälkeen kun yhden kartellin on epäilty olleen vastuussa Pohjois-Meksikossa tapahtuneesta yhdeksän yhdysvaltalaismormonin surmasta marraskuun alussa.

Trump on luvannut auttaa Meksikoa taistelemaan huumekartelleja vastaan, ja maat ovatkin tehneet läheistä yhteistyötä jengien vastustamisessa. Trumpin suunnitelmien julkitulon jälkeen Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador kuitenkin varoitti, ettei hän aio sallia Yhdysvaltojen aseellisia operaatioita Meksikoon.

– Ihana, ihana! Törkeen makee! Sä oot täydellinen!

Nana Simelius kehuu poplaulaja Iltaa, joka vaihtelee asentoa ja heilauttelee vaaleita kiharoitaan salamavalon räpsyessä. Raisiolaisella teollisuusalueella sijaitsevalla studiolla on käynnissä promokuvaukset. Kuvia otetaan ensi vuonna ilmestyvää esikoisalbumia varten.

Avarassa tilassa häärää kuvaaja Simeliuksen lisäksi lavastajia, kampaaja-meikkaaja sekä levy-yhtiön edustajia. Taustalla soi tarkkaan valittu rauhallinen soulmusiikki luomassa tunnelmaa. Se saa kuvattavan rentoutumaan.

Hyväntuulinen ilmapiiri on yksi syy, miksi useat Suomen ykkösartistit vaivautuvat kuvattavaksi Raisioon saakka.

Nana Simelius, 33, on yksi käytetyimpiä poptähtien kuvaajia. Työparinsa eli miehensä Juhana Simeliuksen kanssa hän on tehnyt artisteille myös musiikkivideoita, joista on tullut kaksi Emma-palkintoa.

Niin ikään muotia ja mainoksia kuvaavan Simeliuksen johtoajatuksena on saada kuvissa esiin ihmiset ja heidän tarinansa.

Valokuvaaja uskoo, että hänellä on silmää ihmisten lukemiseen, sillä hän kasvoi ongelmien kanssa painineessa perheessä. Kun on elänyt vaikeuksien keskellä, niin mielellään kiinnittää huomiota kauniisiin asioihin.

– Kun on kirpeitä tuntoja, niin musta tuntuu, että se kauneus vaan voimistuu, miten asiat kokee.

Lukiopudokkaasta poptähtien kuvaajaksi

Nana muutti kotoa pois 15-vuotiaana. Se oli hänen mukaansa ainoa vaihtoehto, koska tilanne perheessä kriisiytyi mielenterveys- ja päihdeongelmien takia.

Ysiluokan jälkeen tyttö meni partioleirille eikä koskaan palannut kotiin. Leirin jälkeen hänen tavaransa ja tulevaisuutensa odottivat yksiössä. Muu perhe muutti taloon, johon hän ei mahtunut. Nanan mukaan kotoa pois muuttaminen ei ollut oma valinta vaan pakko.

Nana aloitti lukion, sillä 9,3 keskiarvolla se oli luonnollinen jatkumo opiskelulle. Koulun käyminen osoittautui lyhyessä ajassa kuitenkin omillaan elävälle teinille mahdottomaksi. Rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet kirjoihin ja elämiseen töissä käymisestä huolimatta. Puolen vuoden jälkeen lukio jäi.

– Siinä elämäntilanteessa musta otti kopin seurakunta, jossa kävin. Ystävät hakivat lattialleen nukkumaan ja laittoivat minulle ruokaa.

Lukion päättämisen jälkeen Simelius päätyi media-assistenttilinjalle, missä hän pääsi tutustumaan valokuvaukseen sekä liikkuvan kuvan tekemiseen. Opiskelujen alussa hän tapasi myös tulevan aviomiehensä Juhanan. Pari muutti Turkuun ja teki kaikkia mahdollisia töitä mitä oli tarjolla. Työvoimatoimiston kurssin kautta Nana päätyi harjoitteluun mainoskuvia tekevään Studio Valotukseen J-P Palmulaakson oppiin.

Valokuvaus vei mennessään, ja olihan sama maailma kulkenut Simeliuksen mukana lapsesta pitäen. Hän oli muusikkoisänsä kautta ollut tv-ohjelmien kulisseissa hämmästelemässä alan ammattilaisten työskentelyä.

– Mua kiinnosti aina se, miten asiat tehdään. Olen pienestä pitäen miettinyt, miten asiat on valaistu. Taustatiimit olivat niitä, mitkä mua siinä hommassa imuttivat.

Simelius ei koskaan ajatellut työnsä liittyvän mitenkään musiikkimaailmaan. Silti hän päätyi kymmenen vuotta sitten tekemään promokuvia Anna Abreun Just a pretty face? -albumille. Samaan aikaan hän alkoi tehdä töitä aviomiehensä kanssa yhteisen firman nimissä.

Sittemmin Simeliusten kuvattavina ovat olleet maamme ykkösartistit kuten Cheek, Jenni Vartiainen, Chisu ja Antti Tuisku.

Erityisesti Nana Simeliuksen mieleen on jäänyt yhteistyö räppäri Mikael Gabrielin kanssa. Hänen kanssaan on syntynyt kuvien lisäksi musiikkivideot kappaleisiin Riippumatto ja Kivi sakset seteli, joista jälkimmäisen video palkittiin Emma-palkinnolla yleisöäänestyksessä.

– Mikael Gabrielilla on samanlainen hyvä luova hulluus ja kokeilunhalu. Ja onhan meillä yhtymäkohtia joissain menneisyyden jutuissa.

Molemmilla on takanaan repaleinen nuoruus, sillä räppäri otettiin teini-ikäisenä huostaan kasvatuskotiin ja Simelius kasvoi osan lapsuudestaan ongelmaisessa kodissa.

Lupa leikkiä aikuisenakin

“Jokainen ohjaaja ja kuvaaja käsittelee usein yhtä isoa teemaa töissään jopa läpi elämänsä. Olen käsitellyt aina lapseutta. Ekasta lasten lyhäristä läpi tuhansien kuvien ja videoiden tähän päivään. Kasvua ja kasvamattomuutta.”

Näin Nana Simelius kirjoitti keväällä Instagram-tilillään. Hän kertoi siitä, kuinka joutui lapsena pitämään huolta vanhemmistaan ja sisaruksistaan. Liian isoissa kengissä hoiperrellessa oma lapsuus jäi kesken.

Simelius pakeni vaikeita hetkiä kuvataiteen pariin sekä satuihin, joista mieleen ovat jääneet Zacharias Topeliuksen Vattumato sekä Narnian tarinat. Siskon kanssa hän lähti luontoon, missä he ottivat pokkarikameralla kuvia toisistaan.

– Koko valokuvainnostus alkoi pitkälle siitä, että tuli otettua paljon kuvia itsestä ja läheisistä. Ne olivat hyvin henkilökohtaisia terapeuttisia hetkiä.

Tällä hetkellä Simelius kertoo olevansa hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa, sillä perheessä on pystytty käsittelemään ongelmia avoimesti.

– “Selvitä” on mun mielestä vähän haastava sana. Vaikeistakin asioista voi mennä eteenpäin ja niiden kanssa voi tehdä sopua, Simelius pohtii.

Rankat kokemukset ovat jättäneet kuitenkin jälkensä. Kun lapsuus jää kesken, joutuu astumaan aikuisen saappaisiin liian aikaisin.

– Kun on kuullut paljon aikuisten asioita ja murheita, sitä on tietyillä osa-alueilla kypsä ja fiksu. Toisaalta on jäänyt vaille turvaa, rakkautta ja läsnäoloa.

Simeliuksella on ollut ajanjaksoja, jolloin hän on käsitellyt työssään kasvua ja kasvamattomuutta enemmänkin. Sittemmin aihe on jäänyt vähemmälle, mutta ajatus lapseudesta kulkee edelleen mukana hänen kuvissaan.

– Olen ajatellut sen tietoisesti, että minulla on lupa elää niitä asioita myöhemmin. Ihmettelen maailmaa ja ajattelen, että en ole valmis, ja minulla ei tarvitse olla valmiita vastauksia. Minulla on oikeus kasvaa ja fiilistellä. Olla kiukutteleva tai keskeneräinen.

Simelius on kääntänyt lapsenmielisyyden ja leikin voimavarakseen. Pariskunnan Raision kuvausstudiota hän kutsuu testilaboratorioksi, missä lavastuksena saattaa olla jättitikkareita, satoja ilmapalloja tai lunta keskellä kesää.

– Siellä kokeillaan, tehdään, leikitään ja pidetään hauskaa. Meidän jutun juoni löytyy ilon kautta.

Leikkimielisyys on säilynyt myös Simeliuksen ja hänen miehensä arjessa. Aikoinaan he kiersivät autoretkellä kaikki mahdolliset Suomen huvipuistot ja nykyisin HopLopissa he ryntäävät kahden lapsensa mukana liukumäkeen ja makaavat pallomeressä.

Lapsen maailman vilpittömyys kiehtoo Simeliusta, ja hänen mielestään lasten leikeistä voi ottaa mallia työhön ja muuhun elämään.

– Sehän on ihan järkyttävän hieno demokratia. Lapsilla on luontainen kyky ottaa muita huomioon ja leikithän on parasta isolla porukalla. Mitä enemmän jengiä, sitä hauskempaa. Siinä on myös tietty vilpittömyys. Ollaan mitä ollaan.

Valokuvaaja kuitenkin painottaa, ettei leikkimaailmassa huidella koko aikaa. Pariskunta tekee esimerkiksi parhaillaan videota mielenterveyskampanjaan, jossa kerrotaan koskettavia elämäntarinoita.

– Ei tässä olla mitään kokopäiväisiä eskapisteja, että paetaan todellista elämää. Se olisi ehkä traagista, Simelius pohtii.

Myös perhearki maadoittaa Simeliusta. Nykyään perhe asuu Turun maaseudun rauhassa ja se luo rutiineja ja turvallisuuden tunnetta. Pariskunta tekee töitä harkiten, ettei työn rooli kasva liian suureksi.

Valokuvaajan mukaan luovan alan erikoiset työajat voi yhdistää hyvinkin tavalliseen elämään. Perhearki on jotain sellaista, millä hän korjaa rikkinäistä lapsuuttaan.

– Perusturvaa voi myöhemminkin kasvattaa hyvässä parisuhteessa ja rakkaudessa sekä kahden pienen lapsen kanssa.

Ihmisten tarinat esiin valokuvissa

Silmiemme ohi vilisee satoja ja satoja valokuvia päivittäin. Elämme maailmassa, joka on täynnä kuvia ja niiden luomia viestejä.

Nana Simelius selaa ammattinsa ohella kiinnostuksella Instagramia ja inspiroituu ihmisten jakamasta sisällöstä. Vaikka sosiaalinen media ei ole ainoa paikka innoituksen hakemiseen, kuvavirrasta jää joka päivä jotain alitajuntaan.

– Sillä on aika iso merkitys, millaisessa kuvamateriaalissa mä marinoin itseni. Kuvatulvaa on todella paljon ja sieltä nousee esiin se, mihin on laitettu tosi paljon aikaa ja ajatusta.

Instagram-aikana puhutaan paljon siitä, miten viimeisen päälle puleeratut kuvat vääristävät todellisuutta. Samaa keskustelua on käyty jo pidempään käsitellyistä mainoskuvista.

Simelius sanoo pohtineensa asiaa paljon. Kun keskustelussa keskitytään esimerkiksi kuvankäsittelyyn, meikkaamiseen tai stailaamiseen, pointti on hänen mielestään väärä.

– He ovat taiteilijoita ja luovia ihmisiä, jotka haluavat kertoa tarinaa mahdollisimman mieleenpainuvalla tavalla.

Tällä hetkellä mainoksissa ei tyydytä pelkästään perinteisiin malleihin vaan kuviin etsitään mahdollisimman erilaisia ihmisiä. Simeliuksen mukaan tärkeintä on esitellä ihmisiä hyväksyttyinä ja sellaisina kuin he ovat. Tällöin he eivät jää näkymättömiksi yhteiskunnassa.

– Elämme todella tärkeää kehopositiivisuuden aikakautta. Enää ei suostuta siihen, että itsestä pitää ajatella negatiivisesti tai pitää tavoitella jotain sellaista, mitä ei itse ole. On lupa olla oma itsensä ja olla onnellinen omissa nahoissaan.

Tänä vuonna Simeliukset tekivät kuvat Aspa-säätiön Lupa olla upea -kampanjaan, joka liittyi Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeeseen. Siinä kysyttiin, voiko vammainen ihminen olla seksikäs. Kuvissa esiintyvät naiset on puettu kukkamekkoihin ja he poseeraavat kukkien keskellä.

Simelius kertoo, että hänen tekemistään kampanjoista on tullut kannustavaa palautetta. Yleisö haluaa nähdä erilaisia ihmisiä mahdollisimman laajalla kattauksella.

– Mä nään sen sellaisena happena, mitä me tällä hetkellä hengitetään. Ihmiset haluavat löytää itsensä niistä kuvista, videoista ja viesteistä.

Silmät uuden äärellä

Poplaulaja Ilta vaihtaa promokuvauksissa vaatteita jo kolmatta kertaa. Samaan aikaan lavasteet muutetaan uuteen uskoon. Nana Simelius selailee läppäriltä jo otettuja kuvia. Kuvauspäivä kestää koko päivän ja sen aikana kuvia kertyy tuhansia.

Simeliuksen kuvauksissa on poikkeuksellisen rauhallinen ja kannustava tunnelma. Hän aloittaa aina kuvauspäivät rukouksella itsekseen tai aviomiehensä kanssa. Simelius siunaa nimellä kuvauksiin tulevat sekä itse kuvaustilanteen.

Yksi asia on kuitenkin kielletty: kuvauksissa ei käytetä ilmaisua “tämä ei toimi”. Sen sijaan kysytään, tehtäisiinkö asiat toisin. Kuvattavan itsetuntoa ei haluta musertaa koko kuvaustiimin silmien edessä.

– Ihminen on haavoittuvainen, kun hän on kameran edessä ja jakamassa syviä tuntojaan. Me lähdemme siitä, että voiko tämän tehdä toisella tavalla. Ei jäädä negaatioon kiinni.

Nana Simelius kertoo olevansa miehensä kanssa ammatillisesti uuden äärellä. He haluavat teroittaa näkemystään, mihin kuuluu muun muassa kuvata vielä rohkeammin erilaisia ihmisiä ja tarinoita. Tässä ajassa he haluavat tuoda esiin vaikeitakin aiheita.

– Mehän ollaan ne silmät, jotka katsovat ihmistä. Tässä on hyvä paikka silmille, jotka näkevät ihmisen lempeästi ja ovat ihmisten puolella.

Lemmikin nimeämiseen liittyy paljon intohimoja. Inspiraatiota voi hakea vaikka verkosta löytyvistä nimigeneraattoreista. Kennelliiton mukaan koirien suosituimissa nimissä näkyvät perinteet mutta myös muotivirtaukset. Liiton listauksen mukaan esimerkiksi vuonna 2018 suosituin koiran nimi oli Alma. Nimen suosiota lienee lisännyt kotimaisen pop-artistin menestys.

Niin ikään Rokka on ollut viime vuosina suosittu nimi. Syynä siihen saattaa Kennelliiton mukaan olla uusin Tuntematon sotilas -elokuva ja toisaalta mediassakin runsaasti näkynyt norsunluun salakuljettajia etsivä Rokka-koira.

Pyysimme Puoli seitsemän -ohjelman katsojia jakamaan kuvia lemmikeistään, jotka ovat nimetty julkisuuden henkilöiden mukaan ja saimme valtavasti kuvia ja tarinoita. Suurkiitokset kaikille.

Alla kokoelma lähetetyistä ja tarinat nimen takaa:

1. Iso Arska

Tässä on Iso Arska, joka muutti 2-vuotiaana kodinvaihtajana Puolasta. Arska rakastaa tyttökoirien hurmaamista ja pullistelee toisille pojille! Tänä päivänä Arska on jo 10-vuotias vanha herra ja 17 pennun isä.

2. Lord Eddard Stark, tuttavallisemmin Ned

Kuvassa Game of Thronesista tuttu Lord Eddard Stark eli tuttavallisemmin Ned. Päädyimme avopuolisoni kanssa nimeen sarjan suurina faneina. Jompikumpi ehdotti nimeä vitsillisenä heittona katsellessamme sarjaa, mutta nimi tuntuikin todella osuvalta ja päädyimme siihen ilman sen kummempaa puntarointia.

3. Pässit Late Lammas, Lasse Pöysti ja Lauri Viita.

Tämä kolmikko on nimetty L-kirjaimella alkavilla julkkisten nimillä. Kuvassa kainuunharmaspässit Late Lammas, Lasse Pöysti ja Lauri Viita.

4. Arttu.

Ihan vaan Viskari kavereitten kesken, kirjoittaa Arttu-koiran omistaja.

5. Lisa-Marie alias Köyhä

Kuvassa kuningasboa Lisa-Marie alias Köyhä. Se on saanut nimensä Lisa-Marie Presleyn mukaan.

6. Tony Iommi ja Ozzy Osbourne

Pöydän päällä istuvat Black Sabbath-bändin pojat. Tony on vuoden ikäinen ja Ozzy kaksi vuotta vanha. Tony on musta ja Ozzy väriltään fawn.

7. Kani Albert

Albert on nimetty Albert Einsteinin mukaan. Nimellä ei ole sen erityisempää tarinaa, hän vain näytti Albertilta. Nimi on osoittautunut kyllä juuri täydelliseksi fiksulle otukselle.

8. Daavid Hasselhoff

Kolmikon isä Daavid Hasselhoff on hyvätapainen komistus. Kolme tipua saivat nimekseen Mauno, Tellervo ja Assi.

9. Harry, Jethro ja Sumu-Harmaja

Kissalan kolme poikaa. Oranssi isäkissa Harry, prinssin mukaan. Valkoharmaa Jethro, kiinteistövälittäjän kaima ja aloitteleva siitoskolli. Takana veli Sumu-Harmaja, Saima Harmajan mukaan nimetty, hyvin sumun harmaa kissa.

10. Barack ja Obama

Bichon Bologneset Barack 7v ja Obama 11v asuvat Iitin kunnassa, jossa heidän Whitehouse-kartanonsa sijaitsee. Barack ja Obama haaveilevat, että Michelle tulisi heidän rinnalleen viettämään luksuselämää kartanoonsa.

Latvialainen kapellimestari Mariss Jansons on kuollut 76 vuoden ikäisenä kotonaan Pietarissa. Kuolinsyyksi on kerrottu Jansonsia pitkään vaivannut sydänvika.

Yksi aikamme arvostetuimmista kapellimestareista palkittiin uransa aikana niin Grammy-palkinnolla kuin Britannian Kuninkaallisen filharmonisen yhdistyksen kultamitalilla.

Hän johti muun muassa Lontoon filharmonista orkesteria, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteria ja Oslon filharmonikkoja. Suomessa Jansons nähtiin viime vuonna, kun hän johti Baijerin radon sinfoniaorkesteria Helsingin juhlaviikoilla Musiikkitalossa.

Saksalaisen kapellimestarilegenda Herbert von Karajanin suojatti opiskeli lapsena viulua ja myöhemmin pianoa ja orkesterinjohtamista. Toinen sija Jansonsin oppi-isän mukaan nimetyssä Karajan-kapellimestarikilpailussa toi nuorelle kapellimestarille nimeä ja työtilaisuuksia.

Sairastelu haittasi Jansonsin viimeistä elinvuotta ja hän joutui perumaan useita esiintymisiä. Hän palasi kuitenkin parrasvaloihin Baijerin radion sinfoiaorkesterin johdossa lokakuussa.

Jansonsin kuolemasta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Suomi on aktiivisesti vaikuttanut EU:n tulevan maatalouspolitiikan ilmasto- ja ympäristölinjausten lievennyksiin.

Suomi on EU:n puheenjohtajana ollut kokousasiakirjojen mukaan esittämässä unionin maataloustukiin muutoksia, joilla muun muassa lievennettäisiin maatalouden päästöjen kytkemistä unionin ilmastotavoitteisiin.

Esitykset ovat vastoin komission esittämiä ajatuksia siitä, että unionin maataloustuista melkein puolet käytettäisiin 2020-luvulla ilmastotalkoisiin.

EU:n seitsemän vuoden maatalousohjelmasta käytävät neuvottelut eivät tule yllätyksenä maatalouspolitiikan asiantuntijalle, professori Jyrki Niemelle Luonnonvarakeskuksesta.

– Vaarana on se, että yksikään EU-maa ei ole korottamassa merkittävästi omaan kunnianhimon tasoa. Kyllä tässä halutaan päästä mahdollisimman vähäisillä ympäristönormeilla eteenpäin.

Neuvotteluista puuttuu ympäristökunnianhimo

Maatalouden yhteisistä uuden tukikauden tavoitteista ollaan päästy sopuun. Näitä ovat muun muassa viljelijöiden tulotasosta huolehtimisen lisäksi ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen.

Siitä miten tavoitteisiin lopulta päästään, väännetään parhaillaan tiuhaan kättä jäsenmaiden, komission ja vielä vähän myöhemmin EU:n parlamentin kanssa. Viime metreillä olevalla EU:n monivuotisella budjetilla on myös iso vaikutus, kun yli kolmannes yli 150 miljardin rahoista käytetään maatalouteen.

Uudella tukikaudella jäsenmaille annetaan enemmän vapauksia toteuttaa yleisiä tavoitteita. Toisaalta ohjelma pakottaa nykyistä selvemmin tulotuen vastineeksi viljelijöitä pitämään peltoja muun muassa kasvipeitteisenä myös kasvukauden ulkopuolella.

Professori Niemen mukaan neuvotteluja ja mahdollista lopputulosta leimaa jäsenmaiden laaja haluttomuus lähteä kisaamaan Euroopan ekologisemman ja puhtaimman maatalousmaan tittelistä.

Monta tavoitetta pitäisi ratkaista samaan aikaan

Lähes 30 jäsenmaan joukossa Suomi neuvottelee tutuilla tavoilla. Suomi korostaa jäsenmaan vapautta päättää lähes nykyisen kaltaisen politiikan jatkosta.

Lisäpanoksen neuvotteluihin tuo se, että suomalaisten maatilojen kannattavuus ei ole parantunut viime vuosina ja tuista pitäisi saada aikaan mahdollisimman laaja maaseudun tukiohjelma.

Suomen tavoitteena on saada neuvotteluista ulos yksi prosenttiluku sille, kuinka paljon euroja on jatkossa ympäristöpanostusta. Suomi varmistaisi tällä muun muassa sen, että päätökset rahan kohteista voidaan päättää vapaammin Suomessa.

– Poliittinen realismi iskee, kun samalla ollaan huolissaan maatalouden kannattavuus- ja tulokehityksestä. Nämä nousevat korkeammalle, kuin ilmasto- ja ympäristöasiat, Niemi kiteyttää useiden kansallisten tavoitteiden yhtäaikaisen toteuttamisen vaikeuden.

Maatalous tarvitsee satoja miljoonia euroja lisää veronmaksajilta

Suomi joutuu myös laittamaan ajamansa linjan mukaisesti lisää rahaa maatalouden tukemiseen omasta budjetista. Suomi on ajanut tavoitetta, jossa EU säätelee mahdollisimman vähän tai ei laisinkaan uusia tehokkaampia ilmastotoimia suoraan EU:n budjetista.

Suomi ei halua käyttää suoria, täysin unionin rahoittamia tulotukia ilmastotalkoissa esimerkiksi turvepeltojen haittojen vähentämiseen tai luomutuotantoon. Tukia ollaan jakamassa ainakin perusesitystä enemmän muun muassa nuorille viljelijöille.

Kyse on arviolta noin miljardista eurosta puhdasta EU-rahaa. Suomi haluaa siirtää uuden niin sanotun ekojärjestelmän miljardin osaksi laajaa, pitkälti kansallisesti rahoitettavaa maaseutuohjelmaa.

Toisin kuin suorien tukien osalta, EU:ssa ollaan leikkaamassa sadoilla miljoonilla euroilla tukitoimista, joita Suomi haluaa myös jatkossa käyttää. Pääministeri Rinteen hallitus on hallitusohjelman mukaan sitoutunut turvaamaan tukien nykyisen tason.

Kyse on maaseutuohjelman ympäristökorvausten osalta satojen miljoonien lisälaskusta suomalaisille vuodesta 2021 alkaen. Muun muassa EU-budjetin loppusumma vaikuttaa lopulta siihen, kuinka paljon EU rahoittaa maaseudun kehittämisohjelmaa. Sen jälkeen selviää Suomen lisärahoituksen määrä.

– Hallitus on erittäin sitoutunut ympäristötavoitteisiin. Suomessa nähdään suurempana uhka se, että lähdemme pilkkomaan järjestelmää viljelijälle monimutkaisemmaksi kuin se, että joudutaan laittamaan vähän enemmän paukkuja rahoitukseen, sanoo ylitarkastaja Anna Schulman maa- ja metsätalousministeriöstä.

Ilmastotavoite vaatii merkittäviä muutoksia maatalouteen

Maatalousprofessori Niemi ei ole vakuuttunut Suomen valitsemasta linjasta.

Vielä voimassa olevalla tukikaudella erilaisten vesiensuojelutoimenpiteiden lisäksi tavoitteena on ollut myös vähentää maatalouden ilmastopäästöjä. Päästövähennykset ovat kuitenkin seurantojen mukaan jääneet saavuttamatta niin Suomessa kuin muualla Euroopassa.

Suomen hallitus on linjannut kunnianhimoisesta tavoitteesta pyrkiä vähentämään päästöt sille tasolle, kuin nielut vuonna 2035. Tasaisen tahdin taulukolla tavoite vaatii tällä hetkellä useiden prosenttien leikkauksia vuosittain, jotta Suomi saavuttaa hiilineutraalisuuden.

Maatalousperäiset päästöt vastaavat vähintään viidennestä Suomen kokonaispäästöistä.

– Jos tavoitetta oikeasti halutaan, se tarkoittaa sitä, että kunnianhimon tasoa pitää nostaa ja ilmastopuolen vaatimuksia pitäisi merkittävästi tiukentaa. Jos mennään lähes nykyisenlaisella ohjelmalla, tavoitteita ei missään nimessä saavuteta, arvioi Niemi ykskantaan.

Kunnianhimon nosto tarkoittaisi muun muassa sitä, että osa turvepelloista pitäisi saada pois lannanlevitys- ja maatalouskäytöstä. Hiilensidontaan pitäisi saada laajalti käyttöön muun muassa kerääjäkasveja.

Suomi voisi erottua muista ekologisella viljelyllä

Suomen kannattaisi professori Niemen mukaan miettiä vakavasti, pitäisikö suomalainen ruoantuotanto suunnata ilmasto- ja ympäristöystävälliseen suuntaan ja erottua muista EU-maista.

– Mahdollisuus siihen on nyt olemassa, ja ekologinen suunta voisi pitkällä tähtäimellä olla hyvä satsaus. Myös iso osa kuluttajista on valmiita maksamaan enemmän näistä tuotteista.

Niemi penää koko suomalaisen maatalouden muutosta.

Etenkin luomutuottajat ovat olleet huolissaan siitä, riittääkö raha jatkossa enää maaseutuohjelman kautta erityiseen luomutukeen. Luomun tukeminen on jatkossa enemmän kiinni siitä, miten jäsenmaat siihen suhtautuvat ja rahat siihen riittävät.

Luomuviljelyn jatko epävarma

Suomalaiset luomutuottajat haluaisivat tukea suoraan uuden ekojärjestelmän kautta. Suomi aikoo myös jatkossa rahoittaa luomua maaseutuohjelman kautta.

– Kysymys on siitä, että keskustelusta halutaan sulkea ulos vaihtoehtoja, joissa viljelijälle voitaisiin maksaa hyvistä ympäristöteoista kannustinta. Tuet halutaan pitää vain kustannusperusteisina, jotta ne eivät houkuttelisi viljelijöitä, harmittelee asiamies Reijo Käki Yhdistyneistä luomutuottajista.

Ylitarkastaja Anna Schulman pitää epätodennäköisenä, ettei luomulle löydy rahoitusta. Luomuala on kasvanut ja luomuohjelmaa ollaan päivittämässä.

– Siinä vaiheessa, kun koko kokonaisuus lyödään lukkoon, siinä vaiheessa lyödään lukkoon myös rahat, jotka luomuun olisi käytettävissä, Schulman tarkentaa ja viittaa viime kädessä eduskunnalta tulevaan maaseutuohjelman rahoitukseen.

Näillä näkymin näyttää siltä, että ensi vuosikymmenen maatalouspaketista tehdään päätökset keväällä. Tämän jälkeen Suomi valmistelee komissiolle oman esityksen yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Eduskunta tekee rahoituspäätöksen sen jälkeen.

Komissio vaatii, että Suomen suosimassa maaseutuohjelmassa 30 prosenttia rahoista käytetään ympäristötoimiin.

Maatalouspolitiikalta puuttuu tarkat tavoitteet

Saksalaisen, suomalaista Luonnonvarakeskusta vastaavan Thünen instituutin tutkija Nic Lampkinin mukaan luomun kohtalo on vielä EU:ssa epäselvä, mutta sen tukemiseen löytyy vahvat ilmastoperusteet.

– Tutkimustemme mukaan luomu on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää hehtaarikohtaisia hiilidioksidipäästöjä.

Lampikin pitää uusia maatalouspolitiikan tavoitteita hyvinä. Hän jää kuitenkin kaipaamaan esityksistä tarkemmin mitattavia vähennystavoitteita.

Lisäksi Lampkin toivoo, että EU:ssa päästään eroon yleisestä ajattelusta, jossa jäsenmaat valmistelevat liian löysiä ilmasto- ja ympäristötoimia sen takia, että varmistetaan mahdollisimman laaja viljelijöiden osallistuminen.

Lue myös:

Euroopan maatalouden ilmastopäästöt kasvussa, Suomi perää silti vapaaehtoisuutta ympäristötoimiin – Leppä: "Jäsenmaille enemmän liikkumavaraa"

Tätä menoa Suomen toinen iso ilmastonielu on toiveajattelua – Pelloista karkaa ilmaa lämmittävää hiiltä kuin autoista

Suomen EU-puheenjohtajuuden isoin hanke tasapainoilee köyhien ja rikkaiden maiden välillä, ja kummatkin ovat tyytymättömiä

Juttu on osa Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan tiedeuutisten joulukalenteria. Julkaisemme päivittäin tiedeuutisen, joka liittyy tähän vuodenaikaan – suoraan tai ainakin mutkan kautta. Viimeinen luukku aukeaa jouluaattona.

Joidenkin lahjapaketit ovat kauniita, toisilla paperi menee aina ruttuun eikä pysy kurissa kuin rullallisella teippiä. Se ei aina haittaa, usein jopa päinvastoin, lohduttaa markkinoinnin professori Jessica Rixom yhdysvaltalaisesta Nevadan yliopistosta Renosta.

Hänen johtamansa psykologinen tutkimus osoitti, että paketin ulkomuodolla on aivan toinen viesti omaiselle tai ystävälle kuin liike- tai muulle tuttavalle.

Huonosti kääräisty paketti joltakulta läheiseltä on saajalle loppujen lopuksi enemmän mieleen kuin viimeisen päälle taiteltu luomus, tutkijat totesivat.

He päättelivät, että elegantti paketti nostaa odotukset itse lahjasta niin korkealle, ettei sisältö usein kykene täyttämään niitä. Ruttuisella paketilla ei ole tällaista viestiä.

Aikaa ja vaivaa kannattaa edelleen uhrata niihin paketteihin, jotka annetaan tuttaville, tutkimus osoitti. He tulkitsevat huolimattoman paketin osoitukseksi siitä, ettei antaja arvosta heitä. Lähipiiri ei sellaista epäile.

Koelahjana kahvimuki

Koehenkilöiden avattaviksi annettiin huonosti ja hyvin tehtyjä paketteja. Jokaisessa oli muki, jossa oli koripallojoukkueen logo. Joukkue oli joko Miami Heat tai Orlando Magic.

Koeryhmään oli valittu vain Miami Heatin kannattajia.

Heille esitettiin joukko kysymyksiä siitä, kuinka paljon avatun paketin sisältö miellytti. Kömpelösti paperiin kääräistyt lahjat osoittautuivat mieluisemmiksi kuin tyylikkäät paketit.

Sillä ei ollut vaikutusta, kumman joukkueen muki paketista paljastui.

Rixomin tutkijarymä tulkitsee tuloksia niin, että ystävältä saadun paketin ulkomuoto todellakin päätellään vihjeeksi sisällöstä ja sen perusteella syntyy odotuksia.

Varmemmaksi vakuudeksi koehenkilöille näytettiin kuvia hyvin ja huonosti tehdyistä paketeista ja heitä pyydettiin kuvailemaan, mitä he paketissa olevalta lahjalta odottivat.

Sitten heille kerrottiin, että paketissa oli nappikuulokkeet, ja pyydettiin arvioimaan, vastasiko lahja heidän odotuksiaan.

Paketoinnin vaivat kannattaa kohdistaa tuttavien lahjoihin

Ensimmäisen testin tavoin myös toisessa kokeessa itse lahja sai huonomman arvion, jos paketti oli ollut näyttävä.

Ei siis kannata kääriä ystävän lahjaa pakettiin, joka on hienompi kuin itse lahja, Rixom neuvoo.

Tuttaville annetut hienot paketit toimivat päinvastoin: elegantti kääre antaa hohtoa lahjallekin, vaikka se olisikin vain jotakin pientä. He tuskin suuria lahjoja odottavatkaan.

Tutkimus on ilmestynyt Journal of Consumer Psychology -lehdessä.

Kirjoitan sinulle, joka huollat lastasi yksin. Sinulle, joka elätät lastasi yhdellä palkalla.

Kunta maksaa sinulle elatustukea, joka hädin tuskin riittää kenkäpariin. Kirjoitan sinulle, jolla ei ole rinnallaan tai missään muuallakaan toista vanhempaa, johon tukeutua.

Sinä olet timantti.

Joka aamu kun heräät, elämälläsi on kallisarvoinen merkitys: että te perheenä peittoaisitte eriarvoisuuden.

Kokemuksesi ainoana vanhempana ovat olleet kovia, mutta ne ovat vain vahvistaneet parhaita ominaisuuksiasi. Sinä kieltäydyt mistä vain ja teet lapsesi eteen mitä vain. Sinusta näkee, että kun täytyy jaksaa, niin jaksat. Pyyhit kyyneleet, viet lääkäriin, paimennat hampaiden oikomiset ja hoidat sairaudet. Vahdit läksyt ja nukkumaanmenot.

Yksin jääminen ja kovat kokemuksesi ovat puristaneet sinusta timantin, jota ei riko mikään. Valvot talouden, asumisen, ruoan ja vaatteet, hommaat koulutarvikkeet ja urheiluvälineet. Kun lapsi tarvitsee jotakin, mitä kaverilla on, selität ettei ole rahaa, mutta sanot sen samaan sävyyn kuin että “tänään sataa”, jotta lapsi ei huolestuisi.

Kun menet ostoksille, rahattomuus näkyy sinussa. Myyjän katse pyyhkäisee sormuksetonta kättäsi ja hän vie sinut halpojen tavaroiden hyllylle. Häpeät, valikoit mitä voit ja lähdet.

Teet parhaasi, vaikka tiedät ettei se riitä. Yksi ei voi korvata kahta, mutta ehkä hyvä yritys palkitaan, ajattelet. Tarvitessa lainaat rahaa, pyydät sukulaisilta tai sosiaalitoimelta, häpeät ja jatkat elämää.

Mutta mitä yksinhuoltajan vähävaraisuus oikein tarkoittaa? Tilastokeskuksen mukaan yhden aikuisen ja yhden lapsen kotitalouksien mediaanitulot ovat 19 000 euroa vuodessa. Jos yhdellä vanhemmalla on kaksi lasta, mediaanitulot ovat 18 000 euroa.

Vertailun vuoksi: kahden vanhemman ja yhden lapsen taloudessa mediaanitulot ovat 28 900 euroa vuodessa. Jos kahdella vanhemmalla on kaksi lasta, mediaanitulot ovat 27 000 euroa vuodessa.

Yksinhuoltaja, olet timantti ja lapsi rinnallasi on toinen, kasvava timantti. Koet onnen tunteita ja ihailet lastasi, jonka taloudellinen asema on todennäköisesti muita heikompi. Tuet hänen taipumuksiaan minkä pystyt, vaikka koko maailma hokisi, miten surkeassa tilanteessa lapsesi elää. Joka aamu kun heräät, elämälläsi on kallisarvoinen merkitys: että te perheenä peittoaisitte eriarvoisuuden.

Sinulla on läheinen suhde lapseesi, läheisempi kuin mitä se olisi jos aikuisia olisi kaksi oman parisuhteensa kiemuroissa. Sinä voit suojella lastasi riidoilta, epäsovulta ja ahdistavalta ilmapiiriltä. Teillä on yhden vanhemmat arvot ja ihanteet, satukirjat ja todellisuus. Se tekee elämästä selkeää.

Saatat olla yksinäinen, sillä sinulla ei ole seuraa toisesta aikuisesta, mutta työnnät yksinäisyyden taka-alalle. Sinun on kestettävä vaikeuksia ja hyväksyttävä se tosiasia, että toista auttavaa käsiparia tai lompakkoa ei ole. Vaikeissa tilanteissa olette keskenänne. Ei ole muita.

Yksinhuoltajaperhe saa tuloja yli 2000 euroa vähemmän vuoden jokaisena kuukautena. Laskelma sisältää palkat, asumistuet, päivärahat, opintorahat jne. ja ottaa huomioon maksetut verot.

Huomattakoon, että mediaanitulo tarkoittaa, että puolet yksinhuoltajista saa tuloja mediaania vähemmän, ja monilla ei ole palkkatuloja lainkaan.

Joillekin vähävaraisuuden kokeneille muisto on katkera ja lähtemätön. Toiset pelastaa välittäminen, huumori ja se, että pienistä asioista osataan iloita – ominaisuus, joka säilyy läpi elämän.

Kun sinua vastaan kävelee väsynyt yksinhuoltaja, älä tuomitse häntä. Koeta nähdä hänet ihmisenä, eikä vain yksinhuoltajana. Avaa ovi, nosta väsyneistä käsistä pudonnut ostoskassi. Ojenna käsi, jos lapsi on kaatumaisillaan.

Usein riittää vain ystävällinen sana tai auttava ele oikealla hetkellä, ja hädässä oleva pärjää taas eteenpäin. Timantti tarvitsee vain hitusen valoa, vain muutaman säteen, ja se loistaa taas.

Heli Vaaranen

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Väestöliitossa johtavana asiantuntijana.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaina 01.12. klo 17.00 asti

Lue myös

Heli Vaarasen kolumni: Mitä jos jättäisit tänä jouluna joulunäytelmän näyttelemättä?

Heli Vaarasen kolumni: Haluatko pitkän parisuhteen? Tässä pelastusoperaation ABC