Suuri osa meistä viettää nyt olosuhteiden pakosta paljon normaalia enemmän aikaa kotona. Etätyö, etäopiskelu ja sosiaalisen etäisyyden lisääminen ovat siirtäneet elämän sisätiloihin. Kahviloiden, kirjastojen ja harrastuspaikkojen sulkeminen veivät pois loputkin mahdollisuudet vaihtaa välillä maisemaa.

Jatkuva kotona oleminen lisää pölyä ja tahroja. Lemmikkieläimetkin liikkuvat tavallista enemmän, kun kotona on jatkuvasti seuraa. Leikin tuoksinassa irtoaa karvoja ja eläinpölyä.

Tarpeeksi usein tehtävä imurointi ja kodin päivittäinen tuuletus pitävät paikat siisteinä ja hengitysilman raikkaina. Koronakaranteenin ja lisääntyneen tartuntariskin aikana on kuitenkin tärkeää tehostaa myös muuta siivousta kuin imurointia.

Suursiivousta ei tarvita, mutta siivouksen ammattilainen kannustaa tekemään pieniä muutoksia arkirutiineihin.

– Suosittelen, että jokaiselle perheenjäsenelle olisi omat käsipyyhkeet vessassa ja keittiössäkin. Niitä pitäisi myös vaihtaa ja pestä tosi usein. Tai voi väliaikaisesti siirtyä kertakäyttöisiin paperipyyhkeisiin, neuvoo siivousyritys Unelmaworksin toimitusjohtaja Johanna Mykkänen.

Ovenkahvat ja vesihanat keräävät sormenjälkiä

Lisähaastatta tiiviiseen yhteiseloon tuo yhden perheenjäsenen sairastuminen. Vaikka kyseessä ei olisi koronavirus vaan jonkun muun pöpön aiheuttama flunssa tai vatsatauti, niin tiivis yhdessäolo lisää myös muiden samassa taloudessa elävien riskiä sairastua. Ajatus perheenjäsenestä toiseen kiertävästä vatsataudista koronakaranteenissa tuskin ilahduttaa ketään.

Erilaisten sairauksien tartuntariskiä voi jonkin verran pienentää lisäämällä kodin tarttumapintojen pyyhkimistä. Ovenkahvat, jääkaapin ovi, vesihanat ja valokatkaisijat on hyvä pyyhkiä päivittäin desinfioivalla pesuaineella. Kun kotona syödään päivän kaikki ateriat, tartutaan muun muassa jääkaapin ja mikrouunin kahvoihin monta kertaa päivässä.

Johanna Mykkänen vinkkaa puhdistamaan myös kodin monet laitteet, joitka ovat etätöiden, etäopiskeluja ja vapaa-ajan viihtymisen takia nyt erityisen ahkerassa yhteiskäytössä.

– Tietokoneen näppäimistöä, erilaisia kosketusnäyttöjä ja puhelimia ei aina hoksata puhdistaa. Ne voisi pyyhkiä nihkeällä räsyllä päivittäin. Varsinkin kännykkää näprätään nyt helposti koko päivän ja siihen pöpöt tarttuvat helposti.

Myös tuolien käsinojat ja pöytien pinnat keräävät karanteeniaikana paljon sormenjälkiä, joten nekin on syytä puhdistaa usein.

Vahvammat pesuaineet saa ottaa käyttöön

Normaaliaikoina siivouksessa kehotetaan välttämään vahvoja desinfioivia pesuaineita (Ilta-Sanomien artikkeli aiheesta). Koronaviruksen uhatessa on nyt lupa käyttää tavallista tehokkaampia puhdistusaineita.

– Jos perheessä epäillään koronavirustartuntaa, influenssaa tai norovirustartuntaa, suositellaan desifioiviakin aineita kunhan niitä ei jatkuvasti käytä. Poikkeustilanteissa niitä voi ihan hyvin käyttää, Johanna Mykkänen sanoo.

Jos asunnossa on useampia vessoja, yksi niistä voisi olla vain oireilevan ihmisen käytössä.

Poikkeuksellisissa oloissa eläminen on monin tavoin stressaavaa. Siivouksesta ei pidä ottaa lisästressiä. Hieman tarkempi siivous on kuitenkin jotain konkreettista, mitä voi oman ja läheistensä terveyden eteen tehdä. Päivittäisen siivoustuokion voi tehdä vaikka koko perheen voimin.

– Ehkä ovien ja kaappien kahvat ja hanat voisi yrittää nopeasti pyyhkäistä vaikka päivän päätteeksi. Ja ne erilliset pyyhkeet tai paperipyyhkeet on helppo toteuttaa saman tien, siivouksen asiantuntija Johanna Mykkänen kannustaa.

Aiheesta lisää:

Katso video: Näin puhdistat puhelimesi oikein – puhelimien pinnalla voivat muhia virukset ja bakteerit

Kotisiivouksia ostavat nyt jopa opiskelijat – siivousalan arvostus on noussut, mutta joskus asiakkaan negatiivinen asenne näkyy

Ärsyttääkö hokeminen käsien pesemisestä? Näin sanoo tiede saippuasta ja käsidesistä

Voit keskustella aiheesta 6.4. kello 23:een saakka.

Espoossa sijaitsevassa yksityisessä hoivakodissa on paljastunut useita koronatartuntoja. Yle ei kerro tarkentavia tietoja yksiköstä sairastuneiden henkilöllisyyden suojelemiseksi.

Sairastuneiden joukossa on sekä asukkaita että hoitohenkilökuntaa. Asukkaista kolme on kuollut koronavirukseen, vahvistaa Espoon perusturvajohtaja Juha Metso.

Ylen saamien tietojen mukaan hoivakodin henkilökuntaa olisi jäänyt pois töistä pian tartuntojen ilmaannuttua ja hoivakotiin on haettu uutta työvoimaa muun muassa yrityksen muista yksiköistä.

– Sitä en pysty vahvistamaan, koska he eivät ole meidän henkilökuntaa, Metso sanoo.

Metson mukaan tilanne on kuitenkin hallinnassa ja hoitajia on tällä hetkellä riittävästi. Hoivakodin omistaja ei halua kommentoida hoivakodin tilannetta yksityisyyden suojaan vedoten.

Metso sanoo, että Espoossa on löydetty virustartuntoja toisestakin hoivakodista. Siellä kukaan ei ole kuollut koronaviruksen seurauksena. Kyseessä on kaupungin omistama hoivakoti.

Kaupunki valvoo sekä yksityisiä että kaupungin itse omistamia hoivakoteja.

Tartuntoja hoivakodeissa ympäri maata

Viime päivinä tartuntoja on löydetty muistakin hoivakodeista eri puolilla maata.

Ylä-Savon sote-kuntayhtymä tiedotti perjantaina, että yhtymän alueella sijaitsevassa hoivakodissa on tartuntoja. Kodin kolme iäkästä asukasta on kuollut virukseen.

Koronavirus on löytänyt tiensä myös muun muassa ainakin yhteen Diakonissalaitoksen hoivakotiin pääkaupunkiseudulla sekä joihinkin Helsingin seniorikeskuksiin.

Lisäksi Mehiläisen, Attendon ja myös Esperi Caren hoivakodeissa asuvilla useilla vanhuksilla ja työntekijöillä on havaittu koronatartuntoja.

Yritysten mukaan kyse on yksittäisistä tapauksista. Yhtiöistä ei kerrota sairastuneiden tarkkaa määrää asukkaiden ja työntekijöiden yksityisyyteen vedoten.

Myöskään sitä ei kerrota, missä päin Suomea tartuntoja on havaittu. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa ensi viikolla lisäohjeita asumispalveluyksiköille.

THL:n mukaan yli 70-vuotiaat henkilöt ovat muita alttiimpia saamaan vakavan koronavirusinfektion. Lisäksi vaaraa voivat lisätä perussairaudet, jotka merkittävästi huonontavat keuhkojen tai sydämen toimintaa tai elimistön vastustuskykyä. Voit lukea lisää riskiryhmistä täältä.

Lue lisää:

Suojavälinepula hoivakotien koronatartuntojen taustalla - Hoitajaliitto: "Hoitaja on ainut, joka tartuttaa koronaa potilaisiin"

Lue uusimmat tiedot koronavirustilanteesta tästä artikkelista

STM:n Kumpulainen vanhusten hoivakodeista: Hoitajien määrää per asukas on vaikea määritellä erilaisten olosuhteiden vuoksi

Loppukesällä 1788 Suomenlinnan linnoitussaarelle Helsingin edustalla tuotiin suuri venäläinen sotalaiva. Ruotsin sotajoukot olivat onnistuneet kaappaamaan Vladislav-nimisen laivan venäläisjoukoilta, ja alus miehistöineen kuljetettiin sotasaaliina ruotsalaisten tukikohtaan.

Jos laivan vastaanottajat olisivat aavistaneet, miten hirveä kulkutauti aluksella jylläsi, olisivat he suurella varmuudella jättäneet köydet kiinnittämättä.

Tai keksineet ihan mitä tahansa, jotta saastuneesta laivasta olisi päästy eroon.

– Vladislav-laivan miehistöstä Viaporiin levinnyt pilkkukuume aiheutti yhden vakavimmista väestökatastrofeista 1700-luvun Suomessa, sanoo tautiepidemioihin perehtynyt väitöskirjatutkija Elina Maaniitty Helsingin yliopistosta.

Maaniitty tutkii väitöskirjassaan, millä keinoilla tautiepidemioita torjuttiin 1700-luvun pohjolassa. Kulkutautien tutkimuksessa hän ei lakkaa vaikuttumasta siitä, miten sinnikkäästi entisaikojen lääketieteilijät pyrkivät selvittämään tuntemattomien tautien aiheuttajia ja tuomaan helpotusta ihmisten kärsimykseen.

– 1700-luvun lopun pilkkukuume-epidemiassa ongelma oli se, että taudin aiheuttajaa ei vielä tunnettu. Bakteerien toiminta keksittiin vasta sata vuotta myöhemmin, Maaniitty kertoo.

Märkiviä haavoja ja tukoksia verisuonissa

Pilkkukuume on häijy tauti. Sairastaminen alkaa yleensä korkealla kuumeella ja päänsäryllä. Myös sekavuus kuuluu taudin kuvaan.

Sairauden edetessä potilaan iholle ilmestyy punaisia laikkuja. Taudin vaikeammassa muodossa ihon alle syntyy verenpurkaumia, ja tauti aiheuttaa verisuonten tulehduksia ja tukoksia. Elinvauriot voivat johtaa kuolemaan.

– Sairastuneiden iholla näkyi usein märkiviä haavaumia. Sen vuoksi pilkkukuumetta on kutsuttu myös nimellä mätäkuume, Maaniitty kertoo.

Sairastettu tauti antaa elinikäisen suojan uutta tartuntaa vastaan.

Vladislav-laivan kiinnittyessä Viaporin (nyk. Suomenlinna) satamaan yli kaksisataa vuotta sitten sen monisatapäinen miehistö oli karmeassa kunnossa. Itse asiassa iso osa miehistöstä oli Viaporiin tultaessa jo kuollut.

Eikä mitään ollut tehtävissä taudin leviämisen hillitsemiseksi.

Koostimme tähän juttuun viisi asiaa, jotka tämänhetkisessä koronavirus-pandemiassa on mahdollista hoitaa tehokkaammin kuin 1700-luvun lopun Ruotsissa.

1. Taudin tartuntatapaa ei tunnettu

Pilkkukuume ei tartu suoraan ihmisestä toiseen vaan se leviää vaatetäin välityksellä. Taudinaiheuttajat siirtyvät vaatetäihin niiden imiessä sairastuneen ihmisen verta.

Sen jälkeen tautia aiheuttavat bakteerit elävät vaatetäin suolistossa ja päätyvät uuteen ihmisuhriin täin ulosteen mukana. Kutisevien puremakohtien raapiminen tietenkin entisestään helpottaa vaatetäin ulosteen pääsemistä ihmisen verenkiertoon. Tätä tartuntamekanismia Viaporin linnoitussaarella ei tunnettu.

– Sairastumisten arveltiin johtuvan esimerkiksi huonosta ilmasta, kertoo Kustaa III:n sodan vaiheita selvittävä tiedetoimittaja Jarno Forssell. Hän pitää aiheeseen liittyvää youtube-kanavaa.

Viaporin kasarmit oli alunperin rakennettu sotilaiden asuinpaikaksi, mutta sinne oli päätynyt asumaan myös sotilaiden puolisoita ja lapsia. Vladislav-laivan ja Viaporin linnoituksen ahtaissa, epähygieenisissä asuintiloissa oli ihanteelliset olosuhteet vaatetäiden välityksellä leviävälle taudille.

Vaatetäitä kuhisevien kankaiden ja vaatteiden ei osattu epäillä olevan yhteydessä sairastumisiin. Epidemia pääsi etenemään nopeasti kaikkialle linnoituksessa.

Koronaviruksen tartuntatapa tunnetaan. Se tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana, kun henkilö yskii tai aivastaa. Virus voi tarttua myös kosketuksen kautta pinnoilta, joille on hiljattain päätynyt sairastuneen hengitystie-eritteitä.

Viranomaisten on mahdollista jakaa tietoa keinoista, joilla pisaratartuntana leviävää tautia voi pyrkiä välttämään.

Viaporissa kuolemaa niittäneestä taudista käytetään lähteestä riippuen nimitystä pilkkukuume tai toisintokuume. Sairaudet muistuttavat toisiaan, ja on mahdollista, että Viaporin epidemiassa esiintyi molempia muotoja.

2. Sairaita ei voitu eristää terveistä

Vladislav-laiva oli avomeritaisteluihin soveltuva suuri purjelaiva, johon mahtui useita kymmeniä tykkejä. Venäjän sotajoukot menettivät sen ruotsalaisille itäisellä Suomenlahdella heinäkuun 17. päivä 1788 käydyssä Suursaaren meritaistelussa.

Ruotsin sotatoimia johti kuningas Kustaa III, joka oli hyökännyt serkkuaan Venäjän keisarinna Katariina II:ta vastaan. Vladislav oli yksi Venäjän taistelulinjassa kulkeneista vajaasta kahdestakymmenestä linjalaivasta.

Sotiminen merellä jatkui vielä kahtena myöhempänä kesänä. Mutta sitä ennen Viaporin asukkaat joutuivat kauhukseen huomaamaan, että Vladislavin miehistöä tappanut tauti alkoi levitä heidänkin keskuudessaan.

Lääketieteen historiassa karanteenit olivat pitkään ainoa keino kulkutautien leviämisen hidastamiseen. Väitöskirjatutkija Elina Maaniitty kertoo, että sota-aikoina taudit levisivät tavallista helpommin, kun sotilaat, muona, muut varusteet ja siviilitkin olivat jatkuvassa liikkeessä eikä karanteenien järjestäminen ollut mahdollista.

– Taisteluiden aikana ei tietenkään pystytty eristämään sairastuneita terveistä. Eikä se ollut mahdollista kasarmien asuinoloissakaan, Elina Maaniitty kertoo.

Historiantutkimuksissa on kuvattu, miten Vladislav-laivassa viruvia sairastuneita todennäköisesti siirrettiin hoitoon linnoituksen sairaalarakennukseen. Se edisti vaatetäin kulkeutumista muiden sairaalassa hoidettavien ja terveiden joukkoon.

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi meneillään olevan koronaepidemian hidastuneen onnistuneiden eristämistoimien avulla. Kokoontumiskiellon lisäksi niihin kuuluvat muun muassa koululaisten siirtyminen etäopetukseen, työikäisten etätöihin ja yli 70-vuotiaiden kotikaranteeniin. Viimeisin toimi on ravintoloiden sulkeminen.

Vasta 1900-luvun puolella, esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikana pilkkukuumetta osattiin torjua polttamalla sairastuneiden omaisuutta ja kuumentamalla vaatteita.

3. Kova pula hoitajista ja lääkäreistä

Viaporista pilkkukuume levisi nopeasti mantereelle Helsinkiin. Talveksi kotiseuduilleen palaavat sotilaat kuljettivat taudin mukanaan myös muualle Suomeen.

Vladislav-laivan saapumista seuranneena vuonna 1789 Helsingissä kirjattiin kuolinsyyksi pilkkukuume noin 40 prosentissa kaikista kuolemantapauksista.

– Lääkäreillä ei ollut osaamista pilkkukuumeen hoidossa. Sodassa työskennelleet lääkärit osasivat alkeellista kirurgiaa ja pystyivät ompelemaan haavoja, mutta eivät pelastamaan pilkkukuumeen riivaamaa potilasta, tiedetoimittaja Jarno Forssell pohtii.

Iso ongelma oli lääkärien ja hoitajien puute. Forssell kertoo esimerkin Loviisan sotilassairaalasta, jossa Kustaa III:n meritaisteluissa haavoittuneita hoidettiin.

– Sairaalassa oli 370 potilaspaikkaa mutta sinne oli mahdutettu noin 2000 potilasta. Taisteluissa haavoittuneet ja kulkutautiset olivat tietenkin sekaisin samoissa tiloissa, Forssell kuvaa.

Konanaviruksen aiheuttama Covid-19-tauti herättää eri puolilla maailmaa suurta huolta hoitohenkilökunnan riittävyydestä. Suomessa on viime päivinä arvioitu, kuinka paljon sairaanhoitopiirit voivat lisätä paikkoja tehohoitoa tarvitseville potilaille.

Ylen kyselyn mukaan osa sairaanhoitopiireistä on jo tuplannut tehohoitopaikkojensa määrän. Esimerkiksi leikkaussaleista löytyvät lisähapet ja laitteet valmiina.

Sairaanhoitopiireissä koulutetaan nyt kovaa tahtia hoitohenkilökuntaa tehohoitoon. Esimerkiksi HUS lisäkoulutti pelkästään viime viikolla 500 työntekijäänsä toimimaan teho-osastolla.

Rokotetta koronavirusta vastaan ei kuitenkaan vielä ole.

4. Taudista selvinneetkään eivät olleet turvassa

Pahin oli edessä vuoden 1790 keväällä. Yhden vuoden aikana Helsingissä kuoli 11 prosenttia kaupungin runsaasta kolmesta tuhannesta asukkaasta. Väestökadosta kolmasosa oli suoraan seurausta pilkkukuumeesta.

– Välillisesti pilkkukuume on ollut kuolinsyynä todennäköisesti huomattavasti useammassa tapauksessa, arvioi tutkija Elina Maaniitty.

Hän kuvailee, miten heikkoon kuntoon taudista selvinneet menivät, ja miten hidasta toipuminen oli.

– Kuolintilastoista näkee, että kevät oli pahinta aikaa. Silloin ravinto oli muutenkin heikkolaatuista ja siitä oli pulaa, Maaniitty kertoo.

Hänen mukaansa vuosien 1789–1790 talvi oli aikalaiskuvausten mukaan poikkeuksellisen leuto ja vähäluminen, kevät puolestaan kylmä. Vilja kypsyi tavallista hitaammin, ja sato jäi laihaksi.

2020-luvun Suomessakin on syytä olla huolissaan tulevan kesän sadosta. Liikkumisrajoitukset ovat sulkeneet maan rajat ulkomaisilta kausityöntekijöiltä. Marja- ja vihannestiloille tarvitaan arviolta 15 000–20 000 työntekijää, jotta ensi kesän sato saadaan tuotettua.

Huoltovarmuuskeskus pyrkii turvaamaan elintarvikkeiden saatavuuden kaikissa oloissa. Toistaiseksi ruoka on riittänyt hyvin.

5. Tauti pääsi jatkamaan kulkuaan

Viaporissa pilkkukuume kävi muutamassa vuodessa läpi koko epidemian kaaren eli käytännössä sen sairasti jokainen linnoituksen useasta tuhannesta asukkaasta.

– Epidemia päättyi Viaporissa vasta kun lähes kaikki olivat saaneet immuniteetin, Elina Maaniitty kertoo.

Linjalaiva Vladislav lähti uudelle merimatkalle vain muutama kuukausi Viaporiin saapumisen jälkeen. Marraskuussa 1788 Ruotsin avomerilaivasto ja sen mukana myös Vladislav siirtyi Itämeren toiselle laidalle Karlskronaan.

Vladislavin miehistössä oli moninkertainen määrä sairastuneita verrattuna laivaston muiden alusten miehistöihin. Aivan samoin kuin Viaporissa myös Karlskronassa tauti pääsi leviämään siviiliväestön keskuuteen.

– Keväällä 1789, kun tauti oli päässyt kunnolla leviämään Karlskronassa, raportoitiin siviilejä menehtyvän pilkkukuumeeseen 70–90 henkeä viikossa, Maaniitty kertoo.

Hänen mukaansa sairastuneita oli niin paljon, ettei kaikkia kuolleita saatu heti haudattua. Ruumiita löytyi esimerkiksi sairasvuoteista.

Koronaviruksen leviämisen estämiseksi Suomi on laittanut rajojaan kiinni. Se alkoi rajoittaa ulkomaille matkustamista maaliskuun puolivälissä. Suomi otti käyttöön rajatarkastukset Schengen-alueen sisärajalla. Sekä Venäjä että Suomi sulkivat maiden välisen rajan matkustajaliikenteeltä. Lentoliikenne tyrehtyi.

Kaikkien ulkomailta tulevien, Suomeen palaavien suomalaisten ja Suomessa pysyvästi asuvien henkilöiden on vältettävä liikkumista kodin ulkopuolella ja pysyttävä erillään muista ihmisistä kahden viikon ajan.

Suomessa eniten koronatartuntoja on Uudellamaalla. Se eristettiin muusta Suomesta maaliskuun lopussa. Näin pyritään ehkäisemään tartuntojen leviämistä muualle Suomeen.

Voit keskustella aiheesta. Keskustelu sulkeutuu 6.4. kello 23.

Lue lisää: Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Luonnonsuojelija, ornitologi Pentti Linkola, 87, on kuollut. Asian vahvistaa Ylelle Linkolan tytär Leena Linkola, mutta hän ei halua kommentoida asiaa enempää.

Pentti Linkola syntyi Helsingissä 7. joulukuuta 1932. Hän oli tunnettu syväekologisen ajattelusuuntauksen edustaja ja ammattikalastaja. Linkola perusti vuonna 1995 Luonnonperintösäätiön, joka ostaa Suomen vanhoja metsiä suojeltaviksi. Linkola asui Sääksmäen Ritvalassa.

Linkola valmistui ylioppilaaksi vuonna 1950 Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta, minkä jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa vuoden eläin- ja kasvitiedettä. Vuosina 1952–1959 Linkola työskenteli vapaana luonnontutkijana. Vuonna 1959 hän ryhtyi ammattikalastajaksi ja kalasti sekä merellä että järvillä.

Linkolan ensimmäinen poliittinen julkaisu oli omakustannepamfletti Isänmaan ja ihmisen puolesta mutta ei ketään vastaan (1960), jossa hän kehotti aseistakieltäytymiseen.

Linkola oli yksi Suomen lintutieteen pioneereista. Hänen ensimmäinen ornitologinen julkaisunsa oli Olavi Hildénin kanssa koottu Suuri Lintukirja (1955). Linkola oli myös yksi 1960-luvulla ilmestyneen Pohjolan linnut värikuvin -teoksen tekijöistä. Hän tutki lintuja pitkään ja hänet muun muassa palkittiin vuonna 1974 vuoden rengastajana.

Ensimmäinen kirjamuotoinen kannanotto luonnonsuojelun puolesta oli esseekokoelma Unelmat paremmasta maailmasta, joka ilmestyi vuonna 1971. Vuonna 1983 Linkola palkittiin Eino Leinon palkinnolla teoksestaan Toisinajattelijan päiväkirja (1979) ja vuonna 1990 Lauri Jäntin palkinnolla teoksesta Johdatus 1990-luvun ajatteluun (1979).

Linkola tunnettiin jyrkistä näkemyksistään ihmisen ja luonnon suhteesta. Hänen ajattelunsa ydinsanoma oli, että ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Keskeisintä hänen mielestään oli väestöräjähdyksen estäminen sekä luonnon kuormituksen vähentäminen. Linkola kertoi ihannoineensa muun muassa diktatuuria, kommunismia ja natsi-Saksaa.

Tiettävästi viimeisessä haastattelussaan Kulttuuritoimitus-verkkojulkaisulle Linkola kommentoi ajankohtaista koronaviruspandemiaa näin:

– Koronavirus voi hieman jarruttaa maapallon tuhoa, mutta kun se on saatu lannistettua, jatkuu sama elämäntapa. Niin kauan kuin taloudellinen edistys ja kehitys ovat ihmisen keskeisiä tavoitteita, on maapallon pelastaminen menetetty, Linkola sanoi.

Linkola oli naimisissa kerran, vuosina 1961–1975, ja hänellä oli tästä liitosta kaksi lasta.

"Hän inhosi vanhenemista"

Toimittaja ja tietokirjailija Riitta Kylänpää pääsi harvinaisen lähelle Pentti Linkolaa. Kylänpää kirjoitti Linkolasta elämäkerran ja työ palkittiin Tieto-Finlandialla vuonna 2017.

– Ensin tietysti vähän jännitin, kun en tiennyt, että mitä voi kysyä ja miten lähelle häntä voi mennä. Pikkuhiljaa suhde muuttui hyvin luottamukselliseksi. Hän oli hyvin avoin, mutta vanha mies, oman sukupolvensa kasvatti, arasteli hieman puhua naisasioistaan. Mutta puhui sitten niistäkin.

Kylänpää pitää Pentti Linkolaa poikkeuksellisena ihmisenä. Hän ei keksi ketään toista, joka seisoisi niin jykevästi kaikissa mahdollisissa tilanteissa omien mielipiteidensä takana.

Maailmankuva oli varma ja ehdoton. Kylänpää kertoo yllättyneensä, että julman miehen maineessa ollut Linkola oli kuitenkin äärettömän sydämellinen ihminen.

– Mietin jopa kerran, että jos minulle tulisi vaikeita hetkiä, niin kenelle uskoutuisin. Olisi hyvinkin voinut olla, että se olisi ollut Pentti Linkola. Hänellä oli sellaista ymmärrystä ja herkkyyttä kuunnella toista ihmistä. Samalla tavalla kuin hän kuunteli luontoa, niin sitä herkkyyttä oli hänessä eri suuntiin.

Riitta Kylänpää on kirjan julkaisemisen jälkeen ollut Linkolaan yhteydessä aina silloin tällöin. Viime aikoina Linkola oli jo huonossa kunnossa, mutta halusi säilyttää oman itsenäisyytensä.

– Hän inhosi vanhenemista, koska ruumiin voimat vähenivät ja hänelle se ruumiin kunto oli ollut se kaiken a ja o. Silloin kun hän vihreille laati ehdotustaan puolueohjelmaksi, niin siinäkin hän korosti ruumiillisen kunnon merkitystä. Ja ruumiilla tekemisen tärkeyttä.

Kylänpää sanoo Linkolan rakastaneen metsiä koko sydämestään, koko kehollaan.

– Luulen, että se työ minkä hän teki vanhojen metsien puolesta, niin siellä hänen perintönsä humisee honkien latvoissa.

Haavisto: "Luonnonsuojeluasioissa löytyi aina yksimielisyys"

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) kertoo uutisen Linkolan poislähdöstä pysäyttäneen.

Haavisto sanoo saaneensa aikanaan ympäristöherätyksen lukemalla Linkolan kirjoittamaa Unelmat paremmasta maailmasta -kirjaa, joka on kannanotto luonnonsuojelun puolesta.

– Hän on vaikuttanut monen sukupolven ajatteluun ja ehkä se ehdottomuus luonnon puolesta on myöskin sellainen hänen perintönsä.

Haavisto tituleeraa Pentti Linkolaa suomalaisen luonnonsuojelun grand old maniksi, merkittäväksi henkilöksi. Vihreässä liikkeessä Linkola oli yksi alullepanijoita, mutta nopeasti syntyi myös linjaristiriitoja.

– Hän ei ollut kovin sosiaalinen, ihmisrakas tai ihmisoikeuksia puolustava. Hän näki pikemmin ihmisen kuormana maapallolle ja tässä tietysti näkyi myös linjaerimielisyydet.

Haavisto alleviivaa, että luonnonsuojeluasioissa kuitenkin löytyi aina yksimielisyys.

– Uskon, että hän jättää sen perinnön, että jokainen voi tehdä jotain luonnonsuojelun eteen.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) kommentoi Linkolan kuolemaa Twitterissä.

Lue myös:

Pentti Linkola ja puoli vuosisataa radikaalia sanomaa luonnon puolesta

Pentti Linkola – suomalaisen luonnon suorapuheinen sankari on poissa

Sielun peili: Pentti Linkola

Persona non grata: Pentti Linkola

Poliisi etsii edelleen kahta miestä, joiden etsintä aiheutti laajan poliisioperaation Pyhtäällä perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Kaakkois-Suomen poliisin tilannekeskuksen mukaan miehet ovat edelleen kadoksissa.

– Poliisi on jatkanut intensiivisesti kaksikon etsintää. Operatiivinen toiminta on käynnissä, ja miehiä etsitään aktiivisesti, rikoskomisario Tuomas Pöyhönen kertoo.

Miehet pääsivät pakenemaan piiritystilanteesta, jonka jälkeinen poliisioperaatio kesti useita tunteja. Miesten epäillään ampuneen poliisia kohti etsintöjen aikana. Mahdollista poliisia kohti ampumista tutkitaan murhan yrityksenä.

Miehet olivat aseistautuneita ja siten myös vaarallisia.

Poliisi alkoi etsiä miehiä liittyen ammuskeluun, joka tapahtui Kotkan Saksalassa Helvetin enkelien kerhotilojen ulkopuolella torstain ja perjantain välisenä yönä.

Etsityt miehet ovat syntyneet vuosina 1975 ja 1993. Poliisi on julkaissut epäiltyjen nimet ja kuvat.

Poliisi ohjeistaa soittamaan välittömästi hätäkeskukseen, jos miehistä tekee havainnon.

Miesten etsintöjä johtaa Kaakkois-Suomen poliisilaitos, mutta tutkintavastuu on siirtynyt Keskusrikospoliisille.

Lue lisää:

Poliisi etsii kahta aseistautunutta ja vaarallista miestä Pyhtäällä – epäillään ampuneen poliisia kohti

Turun hovioikeus on korottanut poikkeuksellisen suuren huumejutun tuomioita. Kansainvälinen salakuljetusliiga toi Suomeen kymmeniä kiloja huumeita.

Poliisin mukaan huumejuttu oli Pirkanmaan alueen kaikkien aikojen suurin ja se oli myös valtakunnallisesti suurimpien joukossa. Epäiltyjä oli 37, syytettyjä 28 ja kahdeksan syytteet hylättiin.

Pirkanmaan käräjäoikeus jakoi vuoden 2018 syksyllä tuomioita. Pisin vankeustuomioista oli 12 vuotta, lisäksi tuli useita 5-8 vuoden tuomioita.

Nyt Turun hovioikeus on korottanut vajaata kymmentä tuomioista. Suurin osa näistä tuomioista on nyt korotettu 9–11 vuoteen, mitä voi pitää kovana rangaistuksena. Taposta tavallinen rangaistus Suomessa on ollut 9–10 vuotta vankeutta.

Useita vuosia pidennystä tuomioihin

Suurin muutos oli tuomitulla, jonka vankeusrangaistus piteni 2,5 vuodesta 11 vuoteen. Hänen katsottiin pitäneen hallussaan 20 kiloa amfetamiinia myynti- ja luovuttamistarkoituksessa. Myös usealle muulle tuomitulle tuli useiden vuosien pidennyksiä rangaistuksiin.

Syyttäjä vaati tuomioiden koventamista sillä perusteella, että ne oli tehty osana järjestäytynyttä rikollisuutta.

Pirkanmaan käräjäoikeus ei yhtynyt vaatimukseen. Sen mukaan näytti siltä, että vastaajat toimivat omissa nimissään, eikä nimenomaisesti rikollisryhmän hyväksi. Hovioikeus oli samaa mieltä: sen mukaan rikolliset muodostivat ryhmän vain nyt tehtyjen rikosten ajaksi.

Sen sijaan tuomioita korotettiin muun muassa huume-erän suuruuden perusteella kohti törkeistä huumetuomioista annettavia enimmäisrangaistuksia.

Huumeita löytyi maastosta ja liikekeskuksen katosta

Keskusrikospoliisi ja Sisä-Suomen poliisilaitos paljastivat poikkeuksellisen laajan kansainvälisen salakuljetusorganisaation keväällä 2018.

Ryhmä paljastui, kun se oli tuomassa 20 kilon amfetamiinierää Alankomaista Pirkanmaalle myytäväksi. Poliisi sai erän takavarikkoon Helsingin Vuosaaressa, kun aineen salakuljettajaksi epäilty henkilö oli luovuttamassa huumeita eteenpäin Suomessa toimineelle rikollisryhmälle.

Esitutkinnassa kävi ilmi, että salakuljetusorganisaatio oli toimittanut jo paria kuukautta aiemmin 30 kiloa amfetamiinia Tampereelle. Noin kahdeksan kiloa löytyi Pirkkalan alueelta maastosta ja yhden kilon poliisi löysi Lielahdessa sijaitsevan liikekeskuksen saniteettitilojen kattorakenteesta.

Molempien amfetamiinierien yhteenlaskettu katukauppa-arvo olisi ollut katukauppapitoisuudeksi jatkettuna poliisin mukaan 2,8 miljoonaa euroa.

Huumausaine-erää säilytettiin eri asunnoissa Tampereella ja Helsingissä. Syyttäjän mukaan amfetamiinierä vaihtoi omistajaa muun muassa Pyynikin kesäteatterin parkkipaikalla. Huumekätköä purettiin syyttäjän mukaan autokorjaamossa.

Oikeusjutun kansainvälisyydestä kertoi muun muassa se, että jutun oikeuskäsittelyssä puheenvuorot tulkattiin viidelle kielelle.

Hovioikeuden tuomioista voi pyytää valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Lue lisää:

Iso huume-erä piilotettiin autoon: Pitkiä tuomioita laajasta huumejutusta

Huumekätkö purettiin autokorjaamossa, luovutus kesäteatterin parkkipaikalla – Salakuljetusliigalle vaaditaan pitkiä tuomioita

Valtava joukko epäiltyjä – Pirkanmaan kaikkien aikojen suurin huumejuttu paljastui

Auton rakenteista löytyi lähes 20 kiloa amfetamiinia: Suuren huumesalakuljetusjutun käsittely jatkuu – syytettynä kolme Hollannista luovutettua henkilöä

Kustavista, meren ääreltä, sisämaan kuntaan muuttanut Tatu Ujula 26, on nyt Suomen nuorin kunnanjohtaja. Ensimmäisen työviikkonsa hän aloitti koronakriisin keskeltä.

Koronakriisin vaikutukset kuntatalouteen tulevat olemaan huomattavat.

Kuntaliitto arvioi tällä viikolla, että koronaepidemia heikentää kuntien taloutta minimissään 1,5 miljardia euroa. Se kurittaa kuitenkin väkirikkaiden kaupunkien ja pienten kuntien taloutta eri tavoin.

Ypäjän kunnanjohtaja Tatu Ujusen mukaan nyt voidaan myös ajatella, että pienestä kunnasta on tulevaisuudessa jopa etua.

– On ainakin hyvin paljon väljempää asumista. Siitä syntyy hyvinvointia ja terveyttä.

Samoin ajattelee Kuntaliiton kuntakehitys- ja tutkimusjohtaja Sini Sallinen, joka hiljattain kertoi Karjalainen. -lehdessä, että korona-aika haastaa ajattelemaan maaseudun hyötyjä uudella tavalla. Tiuhaan asutuissa kaupungeissa ja alueilla taudit leviävät nopeammin. Etätöitä voi hyvin tehdä myös maalla.

1990-luvun lama ja vuosien 2008–2009 finanssikriisi saivat aikaan voimakkaan kaupungistumisen. Koronan vaikutuksia ei vielä tiedetä.

Lasten kouluruoka on turvattava

Nuoresta iästä huolimatta Tatu Ujula on ehtinyt tehdä useita kunta-alan töitä ennen nykyistä pestiään. Laitilasta kotoisin oleva Ujula toimi viimeksi Kustavin sosiaalijohtajana. Ypäjälle tultuaan hän joutui heti ratkaisemaan lasten kouluruoka-asian.

– Lasten pitää saada ruokaa myös kotona etäopiskelleessan.

Ujula lupaa näkyä paikkakunnan tapahtumissa sen jälkeen, kun kriisi kokoontumisrajoituksineen on ohi. Hänen mukaansa kunnanjohtajan rooli on muuttunut 2020-luvulla: kunnanjohtaja on keulakuva; jonka keskeinen tehtävä on viestinnässä ja taloudenpidossa.

Haastavissa olosuhteissa työnsä aloittanut kunnanjohtaja on luottavainen pienen kunnan asukkaisiin ja yhteistyön voimaan.

– Ongelmiin on haettava ratkaisuja ja niitä pitää löytyä..

Puheessa vilahtavat teesit: peruspalvelut eivät saa karata kunnan alueelta, lisää positiivista pöhinää ja muuttoliikettä. Ypäjällä syntyi viime vuonna vain 10 lasta.

Aasiassa koronaviruksen tartuntaketjujen jäljittämiseen on käytetty mobiilisovelluksia, ja vastaavaa kehitetään nyt myös Suomessa.

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.) kertoi Ylen aamun haastattelussa maanantaina, että kyseessä olisi vapaaehtoisuuteen perustuva palvelu.

Sovelluksen käyttäjän puhelin keräisi tiedon siitä, mitä muita puhelimia käyttäjän puhelimen lähellä on ollut. Jos käyttäjällä myöhemmin todettaisiin koronavirustartunta, hän voisi varoittaa muita lähellään olleita sovelluksen käyttäjiä, ja nämä tietäisivät mennä testattavaksi.

Sovellus perustuisi siihen, että riittävän lähekkäin olevat puhelimet jättäisivät toisiinsa "jäljen" bluetooth-yhteyden kautta, ja tätä jälkeä voitaisiin tarvittaessa hyödyntää.

– Olennaista on se, että sovellus on vapaaehtoinen ja jokainen lataisi sen omasta tahdostaan. Kerättyä tietoa tarvitaan vain silloin, kun ihminen haluaa sen eteenpäin kertoa vapaaehtoisesti, Harakka sanoi.

Kaksi yhtiötä kehittelemään sovellusta

Suomessa sovelluksen kehitystyöstä vastaavat ohjelmistoyhtiöt Reaktor ja Futurice. Asiasta kertoi sunnuntaina myös Helsingin Sanomat, jonka mukaan yhtiöt ovat saaneet myös Business Finlandilta rahoitusta kehitystyöhön.

Yhtiöt selvittävät muualla maailmassa käytettävien sovellusten pohjalta, millainen malli Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön.

Ministeriön ja Kyberturvallisuuskeskuksen rooli on palvelun laillisuuden ja tietoturvan varmistaminen. Selvityksen alla on esimerkiksi se, mahdollistaako lainsäädäntö nykyisellään palvelun käyttöönoton.

– Huolehdimme siitä, että jos terveysviranomaiset pitävät sovellusta hyödyllisenä pandemian taltuttamisessa ja haluavat ottaa sellaisen käyttöön, meillä on ratkaisu valmiina, Harakka sanoi Ylen aamussa.

Harakka uskoo, että riittävän laajasti käyttöön otettuna sovelluksesta voisi olla suuri hyöty pandemian taltuttamisessa. Toimiva sovellus myös vähentäisi terveydenhuollon työtaakkaa.

– Kontaktiketjujen kartoittaminen ihmisvoimin vaatii todella paljon työvoimaa juuri terveydenhuollon sektorilta, missä on muutenkin ihan tarpeeksi tekemistä. Sovelluksella se tapahtuisi automaattisesti. Tässä olisi hyvä tapa erottaa myös oireettomista ihmisistä sellaiset, jotka kannattaisi testata.

Voit katsoa koko haastattelun jutun pääkuvaa klikkaamalla.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta.

THL:n johtaja kysyi Twitterissä sovellusta, jossa suomalaiset voisivat ilmoittaa oireistaan –  "Toistakymmentä tällaista on jo tekeillä"

Sotkamossa toimiva monimetalliyhtiö Terrafame haluaa maksaa vain murto-osan vesistöjen pilaantumisesta määrätyistä korvauksista. Yhtiön mukaan vuosina 2013–2018 syntyneistä haitoista maksetaan korvauksia Oulujoen vesistössä Tuhkajokeen ja Vuoksen vesistössä Kivijokeen saakka, mutta ei niin laajalle alueelle kuin Pohjois-Suomen aluehallintovirasto määräsi maaliskuussa.

– Korvaukset maksetaan sille alueelle, jonne on Terrafamen näkemyksen mukaan koitunut korvattavaa haittaa, perustelee yhtiön kestävän kehityksen johtaja Veli-Matti Hilla.

Hillan mukaan kyse ei ole rahasta tai periaatteesta, vaan yhtiön yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa ympäristötarkkailun tulosten perusteella tekemä arvio on, ettei korvattavaa haittaa ole syntynyt Jormasjärven ja Laakajärven alueelle.

– Terrafamen lähtökohtana on, että korvaukset maksetaan toteutuneista ja mitattavissa olevista virkistyskäyttöhaitoista.

Puolen miljoonan korvaussumma kuihtumassa

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto määräsi Terrafamen maksamaan korvauksia kaivoksen ympäristölupien mukaisten jätevesipäästöjen aiheuttamista vahingoista korkoineen noin 495 000 euroa. Haitoista on avin päätöksen mukaan kärsinyt 271 rantatilaa, vesialueiden omistajia sekä kolme kalastajaa. Terrafamen näkemys on huomattavasti tätä pienempi.

– Haitankärsijöitä on alle kymmenen ja korvaussumma on alle 10 prosenttia kokonaissummasta, Hilla toteaa.

Terrafame pyrkii maksamaan korvaukset esittämälleen lähialueelle mahdollisimman pian. Muilta osin avin päätöksestä aiotaan valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen, koska yhtiö pitää vaikutusalueen laajentamista perusteettomana.

– Lähialueen osalta pyrimme maksamaan korvaukset 15. huhtikuuta mennessä. Valitus koskee korvausalueen laajentamista Jormasjärvelle ja Laakajärvelle, Hilla sanoo.

Kaikki asianosaiset voivat valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätöksistä peritään oikeudenkäyntimaksu, joka on 260 euroa. Maksua ei peritä silloin, kun hallinto-oikeus muuttaa päätöksen valittajan eduksi.

Voit keskustella aiheesta 7.4. kello 23:een saakka!

Lue lisää:

Terrafame joutuu maksamaan korvauksia lähes puoli miljoonaa euroa – saajina 271 rantatilaa, kolme kalastajaa ja vesialueiden omistajia

Talvivaaran aiheuttamasta vesistöjen pilaantumisesta puolen miljoonan euron korvaukset – ammattikalastaja: "Eihän tämä missään nimessä vahinkoja kata"

• Lue uusimmat tiedot koronavirustilanteesta Suomessa ja muualla
• Lue uusimmat tiedot koronavirustilanteesta Uudellamaalla

Pääsiäisvapaiden varalle tehdyt suunnitelmat ovat monella menneet koronaepidemia takia täysin uusiksi.

Etenkin Uudellamaalla mahdollisuudet ovat kaventuneet merkittävästi, kun maakunta on erityksissä muusta maasta. Moni on perunut hiihtoreissunsa pohjoiseen etelänmatkoista puhumattakaan.

Ulkoilua ja liikkumista luonnossa ei ole kielletty. Niinpä Uudenmaan luontokohteisiin odotetaan pääsiäispyhinä varsinaista ihmisinvaasiota.

Keräsimme keskeisiä asioita, jotka kannattaa ottaa huomioon, jos suunnittelee pääsiäispyhinä retkeilyä tai ulkoilua Uudenmaan alueen lähiluonnossa ja ulkoilupaikoilla.

Mitä retki- ja ulkoilukohteen valinnassa kannattaa ottaa huomioon?

Erikoissuunnittelija Liisa Neuvonen Metsähallituksesta: Uudellamaalla on kolme kansallispuistoa: Nuuksio, Sipoonkorpi ja Tammisaaren saaristo. Näiden lisäksi on kymmeniä muita luontokohteita. Retki- tai ulkoilukohdetta valittaessa kannattaa muistaa koronaepidemian takia asetetut liikkumisrajoitukset. Suuria ihmisjoukkoja voi välttää muun muassa ulkoilun ajankohdalla.

Vapaapäivänä luontoretken voi tehdä joko aamulla tai iltamyöhällä, ja näin välttää luontokohteiden ruuhkautumista.

Varsinkin ne ihmiset, jotka ovat jo tottuneet käymään esimerkiksi Nuuksion kansallispuistossa, niin kehottaisin heitä etsimään uusia kohteita esimerkiksi lähiluonnosta. Näin suosituimmat kansallispuistokohteet, kuten Nuuksion Haukkalampi tai Sipoonkorpi, jäisivät niille, jotka eivät ole aiemmin niissä käyneet.

Puistomestari Teemu Laine Metsähallituksesta: Nyt poikkeusoloissa, kun liikenne on hiljaisempaa, voi löytää ihan uusia luontokohteita läheltä moottoriteitä, jossa on metsää. Normaalisti nämä kohteet eivät tulisi retkikohteena ehkä kyseeseen juuri melun takia, mutta nyt tilanne on toinen.

Miten Metsähallitus varautuu ihmispaljouteen?

Erikoissuunnittelija Liisa Neuvonen: Nyt kun Uudenmaan raja on kiinni, ja ulkoilua ei ole koronaepidemian takia kielletty, niin kyllä me odotamme luontokohteiden varmasti olevan aika ruuhkaisia pääsiäisen aikaan. Tätä varten olemme järjestäneet liikenteenohjausta.

Ruuhkaisimpia kohteita ovat todennäköisesti Nuuksion Haukkalampi ja Nuuksio kokonaisuudessaan sekä Sipoonkorvan kansallispuisto. Myös merenrannat ja esimerkiksi Porkkalanniemi sekä lähikohteet, joiden ympäristössä asuu paljon ihmisiä, tulevat ruuhkautumaan.

Metsähallituksessa haluamme muistuttaa ihmisiä siitä, että myös luontokohteissa pidettäisiin turvavälit ja huolehdittaisiin käsihygieniasta. Ruuhkaisia nuotiopaikkoja voi välttää sillä, että ottaa omat eväät mukaan ja nauttii ne jossain kannonnokassa.

Puistomestari Teemu Laine: Olemme laittaneet maastoon viestejä, jotta ihmiset muistaisivat koronavaaran. Huonosti ilmastoidut kohteet, kuten muutamat laavut ja kodat olemme laittaneet käyttökieltoon.

Kalastuslupia on kysytty viime viikkoina jonkun verran enemmän kuin tähän aikaan normaalisti. Esimerkiksi Nuuksion kansallispuiston alueella kalastaminen on sallittua kaikilla lammilla ja järvillä lukuunottamatta virtaavia vesiä. Pintaongella kalastaminen on sallittua, mutta muuhun kalastukseen tarvitaan viehelupa.

Saako kuntien lähiliikunta- ja luontokohteita käyttää?

Ulkoliikuntapäällikkö Tapio Taskinen Espoon kaupunki: Pääkaupunkiseudun kunnat Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat peruneet toistaiseksi opastetut luontoretket ja puistokävelyt.

Lähiliikunta- ja ulkoilupaikat ovat toistaiseksi käytössä, mutta tilannetta seurataan jatkuvasti. Jos esimerkiksi golfkentille tai kuntoportaisiin alkaa muodostua ruuhkaa, joudumme harkitsemaan niiden sulkemista. Ulkokuntosaleilla kannattaa käyttää hanskoja.

Ylikomisario Pekka Höök Helsingin poliisi: Poliisi valvoo lähiluontokohteita ja ulkoliikuntapaikkoja normaalin partioinnin yhteydessä. Jos kohteisiin alkaa muodostua ruuhkaa, niin poliisi joutuu puuttumaan tilanteeseen.

Voit keskustella aiheesta 7.4. klo 23:een saakka.

Lue myös:

Yle Luonto: Korona voi levitä myös retkipaikoilla – Metsähallitus varoittaa ruuhkista ja ruohikkopaloista

Tutkijan simppeli keino korona-ahdistuksen helpottamiseksi: mene käymään takapihalla tai katso ulos ikkunasta

Metsähallituksen Luontopalvelut sulkee ruuhkautuneita taukopaikkoja – suositun Kurjenrahkan luontotuvan ovet säppiin

Koronaepidemia ja suomalaisen yhteiskunnan poikkeustila vaativat terveydenhuollolta tiukentuneita varotoimia. Monissa sairaanhoitopiireissä turvatoimia on tehostettu.

HUSin alueella Etelä-Suomessa koronaepidemia on pisimmällä. Esimerkiksi suojavarusteita on valvottava tarkasti.

– Yhden rikosilmoituksen olen tehnyt suojavälinevarkaudesta. Kyse oli hengityssuojaimista, joihin suuntautuu nyt erityistä rikollista kiinnostusta, sanoo HUSin turvallisuus-ja valmiusjohtaja Aaro Toivonen.

Lisäksi Toivonen muistuttaa, että koronaepidemia lisää suojavälineväärennösyrityksiä, kun kansainvälisessä kaupassa on kysyntäpiikki ja tarjontaa liian vähän.

– Suomessakin tähän on kiinnitettävä huomiota, sillä väärennösyrityksiä on nyt liikkeellä, Toivonen kertoo.

HUSin sairaaloiden kulunvalvontaa ja vartiointia on tehostettu.

– Useammat sairaalan ovet ovat nyt lukittuna kuin normaalisti, Toivonen sanoo.

Vierailut on kielletty sairaaloissa kokonaan.

– Siinä on kuitenkin tilannekohtaista arviointia, sillä esimerkiksi saattohoidossa olevan potilaan luo täytyy tässäkin tilanteessa päästä, Toivonen sanoo.

Joidenkin sairastuneiden läheiset ovat kuitenkin pyrkineet sairaaloille vierailukielloista huolimatta. Toistaiseksi tilanteissa ei ole tarvittu poliisin apua.

– Vetoamme ihmisiin, että ihmiset ymmärtäisivät poikkeuksellisen tilanteen vakavuuden. Altistumiset täytyy minimoida. Yleensä vierailuyritysten takana on ajattelemattomuus, Toivonen sanoo.

Itä-Suomessa turvallisuuriskit vielä tavanomaisia

Itä-Suomen sairaaloissa tilanne on vielä rauhallinen.

– Kuopion yliopistollisen sairaalan turvatoimiin on panostettu ja vartiointia tehostettu, kertoo Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin turvallisuuspäällikkö Olli Siitonen.

Siitosen mukaan sairaanhoitopiirin turvallisuusriskit ovat vielä melko samanlaisia kuin tavallisestikin.

Tilanne on sama myös Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa. Siun Soten turvallisuuspäällikkö Pekka Nevalainen kertoo, että Siun Soten toimipisteissä Pohjois-Karjalassa turvatoimia on tehostettu.

– Olemme päivittäneet turvatoimia. Vierailut on kielletty sairaalalla kokonaan ja pidämme säännöllisesti puhelinpalavereja paikallisen poliisin kanssa. Hoitajien liikkumista ei ole pääsääntöisesti vielä lähdetty rajaamaan , Nevalainen kuvaa.

Yle uutisoi aiemmin Joensuun keskussairaalan käsidesivarkaudesta.

Suomen sairaaloissa on varauduttu myös siihen, että koronaepidemia näkyy päihderiippuvaisten käytöksessä. Huumeiden rajoittunut saanti nostaa riskiä siihen, että huumeiden käyttäjät yrittävät saada itselleen terveydenhuollosta pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia PKV-lääkkeitä.

Huumeiden saanti on rajoittuneempaa, koska rajat on suljettu ja valvonta aiempaa tiukempaa.

– Se on kohonnut riski, josta olemme puhuneet poliisin kanssa. On selvää, että kun huumeiden saanti vaikeutuu, käyttäjät alkavat etsiä uusia kanavia, Nevalainen sanoo.

PKV-lääkkeitä vaativat henkilöt ovat sairaalalla normaalistikin tuttu näky, mutta rajojen sulkeminen lisää varkausyritysten riskiä entisestään.

Poliisi: huumeidenkäyttäjät ja huumeiden heikentynyt saanti riski sairaalalla

Pohjois-Karjalan valvonta- ja hälystoimintayksikön ylikomisario Vesa Kostamo on samoilla linjoilla Siun Soten turvallisuuspäällikön kanssa. Poliisi varautuu lääkeaineisiin kohdistuviin erilaisiin rikoksiin.

– Huumeidenkäyttäjät saattavat yrittää lääkeaineisiin kohdistuvia rikoksia, kun rajat on suljetut ja tehokkaammin valvotut. Huumeiden saanti on siksi vaikeutunut. Sairaala voi olla lääkeainevarkauksien kohteena, Kostamo sanoo.

Yle uutisoi rajojen sulkemisen ja huumeiden saannin välisestä yhteydestä jo aiemmin.

Normaalioloissakin poliisilla on hälytystehtäviä sairaaloilla säännöllisesti aggressiivisten, päihtyneiden tai sammuneiden henkilöiden vuoksi. Vastaavia hälytystehtäviä on lähes päivittäin.

– Epidemia-aikana poliisi varautuu sairaalaan turvallisuusriskeihin pohtimalla, miten tilanteisiin reagoidaan. Lisäksi näkyvää valvontaa lisätään, Kostamo tiivistää.

Tartuntariskejä vähennetään sairaaloissa jakamalla päivystyspotilaita eri pisteille

Fyysisen turvallisuuden lisäksi potilasturvallisuuden ylläpitäminen on keskeistä poikkeusoloissa. Siksi esimerkiksi tartuntariski huomioidaan pian Pohjois-Karjalan keskussairaalassa aiempaa tehokkaammin. Hoitajien liikkumista tullaan rajaamaan sairaala-alueella niin, että esimerkiksi koronapotilaiden luona käyvät samat hoitajat ja lääkärit.

– Sairaalan päivystysalue on pian jakautumassa kahteen osaan eli koronariskipotilaiden ja muiden vastaanottoon tulee erilliset alueet. Ei-kiireellistä hoitoa pyritään mahdollisimman paljon hoitamaan etänä, sanoo terveys- ja sairaanhoitopalveluiden toimialuejohtaja Sirpa Kaipiainen.

HUSissa potilaiden eriyttäminen on jo tehty. HUSin potilasturvallisuuspäällikkö Jaana Inkilä kertoo, että HUSin toimipisteissä on lisätty päivystyspaikkoja niin, että potilaita on aiempaa useammassa tilassa.

– Hoitajien liikkumistakin rajataan niin, että turhaa kulkemista pitää välttää. Turvavälit on pidettävä myös hoitajien kesken. Lisäksi hengityssuojaimia käytetään tartuntariskien ja toimintayksiköiden tarpeiden mukaan, Inkilä sanoo.

HUSissa on lisäksi aiempaa enemmän lääkärien etävastaanottoja, jolloin potilaihin ollaan yhteydessä puhelinhaastattelujen kautta.

Pohjois-Karjalan keskussairaalan odotustiloissa potilaat puolestaan ohjataan istumaan riittävän väljästi.

Saattajat, kuten esimerkiksi taksikuskit, pääsevät tätä nykyä enää tuloaulaan asti.

Aiheesta voi keskustella 7.4. kello 23.00 saakka.

Lue myös:

Sairaalat saivat varmuusvarastoista vuosia sitten vanhentuneita hengityssuojaimia – "Ihan kuranttia ei kaikki tavara ole ollut", sanoo HUS-johtaja

Käsidesiä kähvelletty pullotolkulla keskussairaalasta Joensuussa

Lue uusimmat tiedot koronavirustilanteesta

Sairaaloissa varaudutaan suojavaruste- ja lääkevarkauksiin

Koronaepidemia on saanut sairaalat tehostamaan turvatoimiaan. HUSin alueella jotkut omaiset ovat pyrkineet katsomaan sairaalahoidossa olevia läheisiään vierailukiellosta huolimatta. Lisäksi suojavarusteisiin, kuten hengityssuojaimiin, kohdistuu rikollista kiinnostusta. Poliisi ja sairaaloiden turvallisuuspäälliköt varautuvat lisäksi lääkevarkausyrityksiin, joita saattaa tulla huumeiden vaikeutuneen saannin vuoksi tavallista enemmän.

Siivousfima nujertaa koronaa desinfiointipanoksilla

Lassila & Tikanojan desinfiointiryhmä joutui yllättäen siivoamaan omaa taloa, kun yhtiössä ilmeni kaksi koronatartuntaepäilyä. Pintoja alettiin pyyhkiä ja sumuttaa desinfiointaineella. Laitokset, yritykset ja kuljetusfirmat tilaavat yhä enemmän desinfiointeja korona-altistumisten takia. Työterveyslaitoksen mukaan ilman kautta levitettävistä desinfiointiaineista tarvitaan lisää tietoa.

Boris Johnson sairaalaan koronavirusoireiden vuoksi

Britannian pääministeri Boris Johnson on sunnuntaina joutunut sairaalaan testeihin yhä jatkuvien koronavirusoireiden vuoksi. Pääministerin esikunnan mukaan kyseessä on "varotoimi". Hänellä todettiin koronavirustartunta kymmenen päivää sitten.

Johnsonin odotetaan olevan sairaalassa yön yli. Positiivisen testituloksen jälkeen pääministeri vetäytyi eristykseen ja on työskennellyt virka-asunnoltaan.

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta.

Syyrian Idlib valmistautuu koronavirukseen

Koronaviruksen leviäminen sodan runtelemaan Luoteis-Syyriaan on enää ajan kysymys. Vain yksi sairaala on valmis eristämään potilaita, eikä sekään pystyisi hoitamaan sairastuneita. Viruksen pelätäänkin aiheuttavan ennennäkemättömän katastrofin maan sisäisten pakolaisten keskuudessa.

Räntää, lunta ja vettä

Etelässä ja lounassa voi aamulla sadella lunta, räntää ja vettä. Idässä ja pohjoisessa puolestaan on poutaista ja selkeää. Päivällä säärintama halkoo Suomea kaakosta Länsi-Lappiin ja tuo mukanaan vähäisiä räntä- ja lumisateita.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Saimaannorppa on joutunut tänä keväänä pesimään ja lisääntymään poikkeuksellisissa olosuhteissa. Valtaosa emoista joutuu hoivamaan poikasiaan paljaalla jäällä vailla lumikinospesän antamaa suojaa.

Pedoista etenkin ketut ovat uhka kuuteille. Tänä keväänä on saatu ensimmäiset merkit siitä, että myös merikotkat ovat saattaneet tappaa kuutteja ravinnokseen.

– Vedenpitävää näyttöä meillä ei ole asiasta, mutta vahva epäily yhden kuutin osalta. Pidän mahdollisena, että useampikin kuutti on päätynyt merikotkan ravinnoksi, sanoo Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela.

Merikotkan kanta on vahvistunut merkittävästi, ja Suomessa on noin 500 pesivää paria. Lintu on tähän asti ollut Saimaalla harvinainen näky.

– Yhtään pesivää paria Saimaan alueelta ei tunneta, mutta on täysin mahdollista, että siellä on tähän aikaan vuodesta muuttomatkalla olevia lintuja, Sääksisäätiön merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Jouko Högmander sanoo.

Merikotkakanta on kasvanut ja levittäytynyt rannikolta pikkuhiljaa kohti keskistä ja pohjoista Suomea.

– Minusta on vain lähivuosien kysymys, että merikotkia asettuu myös Saimaalle, Högmander arvioi.

Kuutti ja merikotka samanpainoisia

Merikotkan tiedetään tappavan itämerennorpan ja harmaahylkeen poikasia ravinnokseen. Paljaalla jäällä vaalean kuutin erottaa helposti, vaikka erityisen helppo saalis avannon reunalla kellivä hyvä sukeltaja ei ole.

Myös kuutin paino, viidestä kuuteen kiloa, asettaa omat haasteensa merikotkalla, joka painaa kutakuinkin saman verran.

– Lentämällä lintu ei pysty kuuttia viemään, mutta jäätä pitkin raahaamalla se onnistuu, Jouko Högmander sanoo.

Jouni Koskelan mukaan merikotkia on nähty useamman tapetun kuutin lähistöllä kevään aikana. Myös verijälkiä on löydetty, mutta niitä ei ole pystytty seuraamaan.

Kuolleisuus nousee korkeaksi

Saimaannorpat synnyttivät helmi-maaliskuun taitteessa arviolta 80–90 poikasta. Kuutit jäivät vaille pesien suojaa ja poikaskuolleisuuden pelätään nousevan useisiin kymmeniin prosentteihin.

Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela sanoo, että tarkempaa arviota menehtyneiden määrästä on mahdoton tehdä.

Tähän asti jäältä on löytynyt yhdeksän kuollutta kuuttia. Niistä kuusi on pedon tappamia ja kolme varmuudella ketun jäljiltä.

Pesä- ja poikaslaskentoja on pyritty tekemään, mutta heikon jäätilanteen takia osa alueista jää käymättä.

– Lumipesä toisaalta suojaa petojen lisäksi myös pakkaselta, eikä kovia pakkasia ole ollut. Mutta yli 20 prosentin kuolleisuus todennäköisesti nousee.

Jos kuutteja syntyy viime vuosien tapaan 80–90, kuutteja on saattanut menehtyä 20–40.

Korjaus 6.4.2020 klo 9.42: tekstin toisen kappaleen sanamuoto korjattu samaksi kuin jutun otsikossa, "merikotkat ovat saattaneet tappaa kuutteja ravinnokseen".

Koulut ovat pyörineet pääosin etäopetuksen varassa jo lähes kolmen viikon ajan. Monien teknisten ja arjen hallintaan liittyvien ongelmien lisäksi esille on noussut huoli erityistä tukea tarvitsevien lasten asemasta.

Tilannetta vaikeuttaa entisestään koulunkäyntiavustajien määrän vähentäminen. Pääkaupunkiseudun kuntien ja sote-yhtymien omistaman henkilöstöpalveluyhtiö Seuren koulunkäyntiavustajia on siirretty poikkeuslain käyttöönoton myötä toisiin tehtäviin.

Seuren vastaavan myyntipäällikön Kaarina Liimataisen mukaan kouluilla perusopetuksen oppilasmäärät ovat laskeneet poikkeusolojen vuoksi merkittävästi ja tämän myötä myös Seuren asiakkaiden – eli kuntien – tarve koulunkäyntiavustajille on vähentynyt.

– Me olemme henkilöstöpalveluyritys, joka toimittaa vuokrahenkilöstöä asiakkaidemme tarpeisiin. Nyt asiakkaidemme tarpeet ovat huomattavasti vähentyneet, ja tästä johtuu se, että koulunkäyntiavustajille ei tällä hetkellä ole samanlaista tarvetta kuin mitä olimme ennen poikkeustilannetta ajatelleet.

Seuren koko henkilöstö oli mukana koronavirustilanteen vuoksi nopeutetulla aikataululla käydyissä yt-neuvotteluissa, jotka ovat juuri päättyneet. Liimataisen mukaan parhaillaan on käynnissä selvitystyö siitä, keille löytyy korvaavia tehtäviä. Tilanne on vaikein erityisesti varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

– On olemassa myös se mahdollisuus, että jos töitä ei löydy, henkilöstöä voidaan lomauttaa.

"Rutiinien muuttuminen erityislapselle kuormittavaa"

Pääkaupunkiseudun autismin kirjon yhdistysten (PAUT) projektipäällikkö Maarit Kuoppala pitää koulunkäyntiavustajien vähentämistä huolestuttavana.

– Sekä koulunkäyntiavustajan että arjen rutiinien muuttuminen yllättäen on erityislapselle kuormittava muutos. Ihan tavanomaisiakin muutoksia pitää ennakoida ja perhe tarvitsee usein ulkopuolista tukea.

Kuoppala kertoo esimerkiksi tapauksesta, jossa lapselle lukukauden loppuun asti myönnetystä henkilökohtaisesta koulunkäyntiohjaajasta ei ole etäopetuksen alkamisen jälkeen kuulunut sanaakaan. Kun oppilaan äiti oli kysellyt asiaa opettajalta ja opettaja edelleen rehtorilta, kävi ilmi, että ohjaaja oli siirretty toisiin tehtäviin.

Kuoppalan mukaan tilanne voi muodostua hankalaksi, jos lapsi, jolla on vuorovaikutuksen haasteita, joutuu yllättäen luopumaan hänelle tärkeistä ohjaajista.

Kuoppalan mukaan pieni osa erityistä tukea tarvitsevista lapsista myös hyötyy siitä, että koulun aistikuormitus on poissa ja voi keksittyä kotona itse asiaan. Tämä toteutuu paremmin, jos lapsella ei ole sisaruksia tai muita kuormittavia tekijöitä. Kokonaiskuva on kuitenkin varsin yksiselitteinen, Kuoppala sanoo.

– Erityislapset ovat nyt aiempaa eriarvoisemmassa asemassa.

Vantaa siirsi avustajat resurssipankkiin

Kaikki pääkaupunkiseudun kunnat ovat jo vähentäneet kouluavustajien käyttöä ja siirtäneet työntekijöitä toisiin tehtäviin.

Esimerkiksi Vantaan kaupunki siirsi huhtikuun alussa kaikki Seuren kautta käytössä olleet koulunkäyntiavustajat uuden resurssikeskuksen alaisuuteen. Tarkoituksena on varautuminen koronavirustilanteen laajenemiseen: sosiaali- ja terveystoimessa saatetaan jossain vaiheessa tarvita lisää työntekijöitä poikkeusolojen vuoksi, ja Seuren työntekijöitä voidaan keskuksen kautta siirtää nopeasti toisiin tehtäviin.

Vantaan perusopetuksen johtajan Ilkka Kalon mukaan Vantaalla on lähiopetuksessa tällä hetkellä alle kaksi prosenttia peruskoululaisista. Tämä näkyy suoraan käytössä olevien avustajien määrässä.

– Avustajia on normaalioloissa esimerkiksi vammaisopetuksessa, eli he vastaanottavat takseja, tukevat ja saattavat oppilaita ja niin edelleen. Näiltä osin tätä toimintaa ei ole, kun oppilaitakin on niin merkittävästi vähemmän, eli kaikille ei ole sitä määrää työtä, mikä normaalisti olisi.

Helsingissä avustajia tarvitaan edelleen

Helsingin perusopetusjohtajan Outi Salon mukaan Helsinki käyttää koulunkäyntiavustajia opetuksessa myös poikkeusolojen aikana.

– Opetus on käynnissä ja avustajia tarvitaan sekä lähiopetuksessa että etäopetuksessa opettajan apuna. Selvitämme myös kouluilta, että jos heillä on avustajia, joille ei tehtäviä ole, niin heitä voidaan tarpeen mukaan siirtää toisiin tehtäviin.

Salon mukaan pääsääntöisesti koulunkäyntiavustajia käytetään opetukseen kuten ennenkin. Tehtävissä ja työn tekemisen tavoissa saattaa olla eroja. Ensimmäiset viikot koulunkäyntiavustajat ovat tehneet töitä enimmäkseen kouluilla, mutta koko ajan selvitetään myös etäyhteyksien lisäämistä.

– Kartoitamme tietokoneiden määrää ja mietimme suurta kokonaisuutta. Työtä tehdään aina tiimeinä opettajien ja avustajien kesken.

Salon mukaan poikkeusolot vaativat kaikilta uudenlaista ajattelutapaa ja osaamista.

– Nyt parin ensimmäisen viikon aikana on saatu opettajien opetus toimimaan ja pystytään hyvin kontaktoimaan oppilaita, ja tässä on hyvänä apuna myös koulunkäyntiavustajat.

Espoossa muutamia avustajia yhä töissä

Espoon opetustoimen johtajan Kaisu Toivosen mukaan Espoo työllistää tällä hetkellä muutamia yksittäisiä Seuren koulunkäyntiavustajia. Tarkoitus on turvata joillekin erityisen tuen oppilaille tuttu ja tuvallinen tuki etäopetuksen aikana.

– Meillä on edelleen lähiopetuksessa vammaisopetuksen oppilaita, jotka tarvitsevat tukea pukemiseen, ruokailuun, liikkumiseen ja niin edelleen. Tämä työ jatkuu, Toivonen kertoo sähköpostitse.

Vapautuneita Seuren resursseja Espoo on ohjannut sosiaali- ja terveystoimen käyttöön.

Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskus kehittää omaa koronarokotetta. Rokotteen kehittäminen on ihan alussa.

– Kehitämme itse rokotetta ja koko maan kattava tutkimusklinikkaverkostomme on toimintavalmiina myös pandemiatilanteessa, kertoo Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen uudeksi johtajaksi nimitetty professori Mika Rämet.

Tampereella kehitetty rokote ei ehdi valmistua ensimmäisen korona-aallon aikana, mutta se tähtää Rämetin mukaan toisen aallon auttamiseen. Tiedossa ei ole vastaavaa rokotetutkimusta koronan varalta muualla Suomessa.

– Olemme lähteneet liikkeelle, mutta tapa, jolla pyrimme rokotetta tekemään, ei tule olemaan nopein rokote. Pyrimme tekemään viruksen kaltaisia partikkeleja, joiden tekeminen on haastavampaa ja hitaampaa kuin maailmalla kliinisissä vaiheissa olevissa rokotteissa, Rämet kertoo.

Rokotekehitys koronavirusta vastaan käy kiivaana ympäri maailman. Tällä hetkellä kehitteillä on lähes sata erilaista valmistetta. On arvioitu, että rokotteen saaminen markkinoille vie ainakin vuoden ellei puolitoista vuotta. Ensimmäiset rokotteet maailmalla on annettu vapaaehtoisille.

Rokotetta pitää testata eläimillä ja vapaaehtoisilla ihmisillä, siksi kehittäminen on hidasta. Pitää olla tietoa myös rokotteen haittavaikutuksista.

– Monet varmaan muistavat sikainfluenssarokotteeseen liittyvän kohonneen narkolepsiariskin, Rämet sanoo.

Ihmiskokeisiin 2021?

Vesna Blazevicin johtamalla Rokotetutkimuskeskuksen tutkimuslaboratoriolla ja hänen ryhmällään on Tampereen yliopiston mukaan osaamista erityisesti viruksenkaltaisten partikkeleihin perustuvien rokotteiden kehittämiseen.

– Samaa tekniikkaa, viruksen kaltaisia partikkeleita, pyrimme hyödyntämään myös koronarokotteen kehittämisessä, jota teemme tiiviissä yhteistyössä Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa toimivan apulaisprofessori Vesa Hytösen tutkimusryhmän kanssa, Rämet kertoo.

Tampereella kehitettävä rokote tähtää toisen aallon hoitamiseen ja uusien koronavirusten varalle.

– Meidän osalta puhutaan, että on jo vuosi 2021 ennen kuin mennään ihmiskokeisiin.

– Meidän tuotteemme voisi olla käytettävissä, kun seuraava aalto epidemiasta tulee. Näitä voi tulla jatkossa uusia koronaviruksia, että olemme valmiita niihin.

Rokotetutkimuskeskuksella on kymmenen tutkimusklinikkaa eri puolilla Suomea. Rokotekeskus on valmiina myös rokotetesteihin.

– Voimme osallistua laajoihin kansainvälisiin tutkimuksiin hyvin nopealla aikataululla. Olemme valmiina, kun ensimmäinen koronavirusrokote tulee testattavaksi, Rämet sanoo.

Lue lisää:

Koronavirusrokotetta testataan jo ihmisillä – asiantuntijat pohtivat jopa yhden tärkeän vaiheen ohittamista kehityksen nopeuttamiseksi

Olen nähnyt rajan tiedustelukoneen kaartavan Tornionväylän yllä. Olen kuullut kopterin lapojen läpätyksen ja nähnyt vihreät miehet maailman rauhallisimmilla rajalla. En voi sille mitään, että se loukkaa minua.

Ei, en ole pöljä, tiedän toimien hyvän tarkoituksen. Ymmärrän, että rajan sulkeminen voi auttaa minua ja läheisiäni vielä. Se vähentää liikennettä. Suomen asettama kielto saattoi jopa estää Lappiin ryntäävien suomalaisturistien piipahduksen Ruotsin nuuskakaupoissa ja taudin nopeamman leviämisen Haaparanta-Tornioon. Toisaalta, jos Ruotsin löysempi koronalinja aiheuttaa sairauspommin, lähes kaikki riskiryhmiin kuuluvat läheiseni ovat rajan takana paremmassa turvassa.

Kulkutaudin keskelläkin koetamme pitää rajaan saman asenteen kuin aina: ei sole mikhään ko ei piä minhään.

Silti meistä täällä rajalla tuntuu pahalta, epäoikeudenmukaiselta ja kohtuuttomalta. Olo ilmenee puheissamme kurvarivitseinä ja pilkallisena irvistelynä. Yksi käy aukomassa päätä rajamiehille, toinen hiihtää tutulla, rajan yli kiertävällä ladullaan niin kuin ennenkin. Kulkutaudin keskelläkin koetamme pitää rajaan saman asenteen kuin aina: ei sole mikhään ko ei piä minhään.

Hiljainen rajakapina tulee kaukaa. Kun Venäjä ja Ruotsi vuonna 1809 vetivät rajansa Tornionjokeen, se halkaisi suomenkieliset kylät, suvut, yhteisöt. Kylien nimetkin kertovat yhteisestä historiasta. Vojakkala on Vojakkala täällä Ruotsin puolella kuin Suomessakin. Samoin Kukkola, Karunki, Ylitornio ja monet muut.

Typerä valtion raja on trauma ja mullistus, johon paikallinen väestö loi vuosikymmenten ja -satojen saatossa oman pragmaattisen tulokulmansa. Valtionrajasta ei välitetty. Sitä ei pidetty minään. Se ylitettiin, kun oli tarve. Ei joki jätä jälkiä.

Lopulta tästä reteestä välinpitämättömyydestä tuli tornionlaaksolainen tapa olla. Siitä tuli näkökulma koko maailmaan. Sole mikhään, poka! Mikään ei ole koskaan mitään.

Asenne ei kuitenkaan koskaan ilmennyt toimettomuutena, sellaisena virran mukana lipumisena, päinvastoin. Tornionlaaksolaisista tuli aktiivista kansaa, joka paitsi ohitti rajan esteet, oppi myös hyötymään siitä. Sellaiselle ihmiselle on tutkimuksessa sanakin: regionautti.

Sodanjälkeinen joppauskulttuuri on parhaita osoituksia tästä. Osa tornionlaaksolaisista teki suljetusta rajasta oman eldoradonsa. Hevosia myytiin Ruotsiin, pulasta kärsivälle Suomelle tuotiin kahvia, sokeria, jauhoja, mitä milloinkin. Jokainen vanha jokivarren talo pursuaa tarinoita joppausajalta.

Kotikyläni Vojakkalan kauppaan lähetettiin Suomesta lapsia, joiden takkeihin oli ommeltu pieniä sakariinitaskuja, koska pikkuihmisiä tulli ei osannut heti epäillä. Hevosia tuotiin öisin jään yli niin monimutkaisten jälkiharhautusten jälkeen, ettei tulli saanut selvää, mihin rantaan kaakit lopulta olivat nousseet. Naapuritalomme nuori neito ei koskaan tiennyt aamulla talliin mennessään, montako hevosta oli ruokittavana. Hepat vaihtuivat koko ajan, koska kauppa kävi.

Pappani salakuljetti itsensä töihin Ruotsiin. Hän sai mielestään kelpo palkan, ruotsalaistalot halpaa työvoimaa. Jokainen joka kynnelle kykeni haki Ruotsista perheelleen elintarvikkeita. Monelle joppauksesta tuli ammatti, jota edes tullin luodit eivät pysäyttäneet.

Nykyään joppaus on osa tarinaperinnettä ja kulttuuria. Jopparit ovat jokivarren häjyjä, omalakisia kapinallisia. Joppaus paalutti tornionlaaksolaisen asenteen. Raja ei ole este, teemme niin kuin on hyvä.

Joitakin vuosikymmeniä sitten tämä asenne laajeni Haaparannan ja Tornion kaupungin yhteistyöksi, jossa valtionrajat koetettiin häivyttää. Syntyi ajatus kaksoiskaupungista kahdessa maassa. Suurimpana hankkeena oli keskustojen yhdistäminen yhdeksi. Se hanke jäi puolitiehen epäselvissä olosuhteissa, ja nyt Ruotsin puolella suunnitellun hotellin, koulun ja kauppakeskuksen paikalla on pelkkä surkea monttu, josta törröttävät betonipaalut ja johon törmäpääskyt kaivavat pesiään.

Alue on niin yhtenäinen ja vieläkin niin suomenkielinen, etten ole vielä kymmenen vuoden Ruotsissa asumisen jälkeenkään kunnolla sisäistänyt, että asun todella toisessa maassa.

Silti ihmisille rajaton kaksoiskaupunki on enemmän totta kuin kahteensataan vuoteen. Väki käy rajan yli töissä, piipahtaa kaupassa, konserteissa tai kuntosalilla. Torniolainen valtionvarainministeri Katri Kulmuni kävi koulunsa kielikoulussa Haaparannalla. Rajan ylittävä koulunkäynti on yleistä edelleen.

Alue on niin yhtenäinen ja vieläkin niin suomenkielinen, etten ole vielä kymmenen vuoden Ruotsissa asumisen jälkeenkään kunnolla sisäistänyt, että asun todella toisessa maassa.

Ja edelleen kun Tukholma tai Helsinki keksii rajoille säädöksiään, tornionlaaksolainen pyörittää hetken lakkiaan, että mitäs pirua taas, ja toteaa lopulta, ettei sole mikhään ko ei piä minhään.

Elämä on aidosti ylirajaista. Tai oli. Nyt kylät ovat oikeasti halki. Jopparit saavat jälleen eldoradonsa, mutta muuten ihmiset eivät juuri liiku yli länsirajan. Luulin, ettei se voisi olla koskaan mahdollista. Se lohduttaa, että tiedän sen johtuvan vain tuosta taudista, johon ei tällä kertaa riitä lääkkeeksi ylpeä välinpitämättömyys vaan nöyryys ja kuri.

Siinä sitä on rajakansalle pureskeltavaa.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Aiheesta voi keskustella 7.4. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Pekka Juntin kolumni: Koronatoimet näyttävät kuinka diktatuurit syntyvät

Pekka Juntin kolumni: Ajatuksia pelkääjän paikalta

Liikkumis- ja tapahtumarajoitukset ovat vähentäneet matkailijoiden määrää merkittävästi eri puolilla Suomea. Tämä näkyy muun muassa hotelliyöpyjien vähenemisenä.

Hämeenlinnalaisessa Hotelli Emiliassa pohdittiin ratkaisuja hotellin pyörittämiseen poikkeusolojen aikana. Syntyi idea hotellipäivistä.

– Alun perin ehdotus tuli sosiaalisesta mediasta asiakkaiden puolelta ja päätimme kokeilla sitä, kertoo Tawastia Groupin ravintolatoimenjohtaja Jaana Mamia.

Hotellipäivän ideana on yksinkertaisesti myydä hotellihuone asiakkaan käyttöön päiväksi esimerkiksi etätöiden tekoa tai lepäämistä varten. Mamian mukaan noin viikon käytössä ollut palvelu on saanut hyvän vastaanoton.

– Yöpyjäasiakkaina on enää oikeastaan työmatkalaisia. Hotellipäivä on kuitenkin mahdollistanut sen, että edes osa henkilökunnasta voidaan pitää töissä, iloitsee Mamia.

Hämeenlinnassa ei tällä hetkellä ole tarjolla muita hotellipäiviä tarjoavia. Sen sijaan muualla Suomessa hotellipäiviin on mahdollisuus. SOK:n markkinointi- ja viestintäjohtaja Outi Vitie kertoo, että päivähuoneita on ollut aina saatavilla ympäri vuoden. Ne ovat olleet kysyttyjä pienessä määrin.

– Muutamalla paikkakunnalla Suomessa sekä lähialueilla on tästä viikosta alkaen mahdollisuus varata hotellihuone myös seitsemäksi yöksi käyttöön tilapäismajoitusta varten, kertoo Vitie.

Hotelliketju Scandicin viestintäjohtaja Johanna Uimonen kertoo, että isommissa kaupungeissa on mahdollisuus vuokrata huoneita päiväkäyttöön. Kyselyitä on tullut jonkin verran.

Otto Kanerva löysi kirjoitusrauhan hotellista

Teatterialan yrittäjä ja Rauman Teatterin taiteellinen johtaja, näyttelijänä ja käsikirjoittajanakin tunnettu Otto Kanerva muistaa päivän, jolloin esiintymiskeikat loppuivat veitsellä leikaten. Se päivä oli 12. maaliskuuta.

Nyt teatterin monitoimimies tekee monen muun lailla etätyötä. Se tarkoittaa oman yrityksen asioiden hoitamista ja paljon kirjoittamista. Moni keskeneräinen kirjoitusprojekti onkin jo saatu päätökseen.

Ennen Uudenmaan rajojen sulkemista Kanerva ja näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja Mikko Kivinen kirjoittivat yhdessä näytelmää Hämeenlinnassa Vaakunassa. Hotellihuoneesta löytyi sopiva kirjoittamisrauha. Keskeneräinen näytelmä valmistui hyvissä ajoin ennen takarajaa.

"Että lapsilla ei ole pyöränrengas tyhjänä"

Nyt Vaakuna, kuten moni muukin hotelli, on sulkenut ovensa, mutta osa sinnittelee vielä. Kanerva onkin pohtinut hyödyntävänsä hotellihuonetta myös jatkossa.

Osan asioista pystyy hoitamaan kotona, vaikka muukin perhe etäilee samassa tilassa. Tietyt työt valmistuvat parhaiten omassa rauhassa. Sellaisia ovat esimerkiksi kirjoittaminen ja lukuharjoitukset.

– Tietyt duunit on parasta tehdä niin, että koira ei hauku taustalla tai että lapsilla ei ole pyöränrengas tyhjänä tai muuta asiaa.

– Tulee helposti väärinymmärretyksi, kun tuhahtelee siinä vieressä. Varsinkin tämmöinen mies, jolla on putkiaivot ja joka ei pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerralla. Minulla ainakin keskeytyy työ, kun tulee kaiken maailman välihuomioita.

Siksi Kanerva sanookin, että irrottautuminen keskittymistä vaativaan työhön vaikkapa viideksi tunniksi, on parempi vaihtoehto kuin tuhahtelu.

Silloin itselläkin on parempi omatunto.

Siivoojien iskuryhmä valtaa Lassila & Tikanojan toimiston. Palveluesimies Päivi Suojasalo ampuu desinfiointiainetta vaakatasossa ilmaan kohti tuoleja, pöytiä, nurkkia ja käytäviä.

– Peruuttamalla sumutetaan, Suojasalo opastaa. Ainetta ei ruiskuta itseä eikä muita kohti. Kaikilla on tiiviit suojavarusteet.

Sähkölaitteita desinfioidaan suihkepulloista.

Ympäristöpalvelu- ja kiinteistönhuoltoyhtiö Lassila & Tikanojan siivoojilla piti olla desinfiontipesun harjoitus, mutta eteen tulikin tosipaikka: yhtiön henkilökunnasta löytyi kaksi koronatartuntaepäilyä. Toimiston muu henkilökunta on komennettu kotiin ja siivoojat pesevät ja desinfoivat tilat.

Kokemusta siivousryhmälle on jo kertynyt. L&T:n siivous- ja tukipalvelujen liiketoimintajohtaja Antti Niitynpää kertoo, että korona on kasvattanut siivouspalvelujen kysyntää huimasti.

Asiakkaat haluavat, että tiloja siivotaan useammin ja perusteellisemmin.

– Vaaditaan enemmän ja enemmän toimistojen ja muiden kohteiden siivousta ja käytetään enemmän aikaa erilaisten pintojen pyyhkimiseen. Ja sitten nämä desinfiointikeikat ovat lisääntyneet dramaattisesti.

Poliisiautotkin desinfioidaan

Niitynpään mukaan desinfiointipesuja tehdään muun muassa terveysasemilla ja toimistoissa sekä autoissa mahdollisten korona-altistumisten takia.

– Me on juuri sovittu poliisihallituksen kanssa kaikkien rajatarkastuspisteiden ja siellä olevian autojen desinfioinnista.

Pesu- ja desinfiontiaineita on hyvin varastossa, koska yhtiössä varauduttiin syksyllä norovirukseen ja kausi-influenssaan. Samoilla aineilla nujerretaan nyt koronaa.

Päivi Suojasalo kiskoo muun siivousryhmän kanssa entistä useammin desinfiontiin vaadittuja suojavarusteita päälleen.

– Kyllä tätä on päivittäin, erikokoista ja näköistä keikkaa.

Hänen mukaansa hygienia on nyt otettava paljon tarkemmin huomioon.

– Ei ihan joka puolelle lähmäilläkään omilla käsillä ilman hyvää käsihygieniaa.

Yhden toimistohuoneen keskelle siivousryhmä jättää yksikseen patruunan, josta alkaa hiljalleen purkautua ilmaan desinfiontiainetta. Niitynpään mukaan desinfiointipanos on uusinta uutta eikä niitä ole muilla. Tila voi olla käytössä tunnin kuluttua.

Rättikin riittää

Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Sirpa Laitinen ei ole innostunut ilmaan suihkutettavista desinfiointiaineista.

– Ei vielä suositella, että ainakaan kovin yleisesti lähdetään desinfioimaan vahvoilla aineilla.

Ilmaan levitettävät desinfiointiaineet pitää Laitisen mukaan ainakin jättää ammattilaisten käyttöön.

Voimakkaat desinfiointiaineet voivat ärsyttää esimerkiksi hengityselimistöä, silmiä ja ihoa.

Laitisen mukaan kaivataan lisää tietoa esimerkiksi siitä, kuinka pitkään tilan pitää olla pois käytöstä kun ilmaan on suihkutettu desinfiointiaineitta. Työterveyslaitos on järjestämässä tutkimusta aiheesta nopeasti, sillä juuri nyt aineille on kysyntää

– Emme tule missään nimessä niitä kieltämään, mutta annetaan suosituksia, millä lailla niitä käytetään.

Laitisen mukaan usein riittää rätillä desinfiointi.

– Jos tiloissa on ollut koronapotilas, ensin tehdään normaalisiivous ja sen perään desinfiointi pyyhkimällä.

Järjestys on tämä, koska desinfiointiaine ei tehoa suoraan orgaaniseen likaan vaan lika on ensin pyyhittävä pois. Sen jälkeen aine tehoaa.

Jos kotona ei ole ollut koronapotilasta, desinfiointiaineita ei tarvita kotona. Siivoukseen desinfiointiaineita kuuluu käyttää vain poikkeustapauksissa.

– Ne saattavat vaikuttaa normaaliin bakteerikantaan ympäristössä ja tehdä bakteereista vastustuskykyisiä antibiooteille. Sitten me olemme seuraavan pulman edessä.

Ulkomailta tulee nyt usein uutiskuvia, joissa katuja ja puistojakin sumutetaan laveasti suurilla ruiskuilla. Laitisen mukaan ruiskuttamista tehdään suuren väentiheyden kaupungeissa, joissa epidemiaa on ollut vaikea saada hallintaan. Suomessa ei ole tällaista tilannetta.

Antti Niitynpää arvelee, että muissa maissa desinfiointiaineet ovat helposti turhan kovia eivätkä kävisi Suomessa.

– Menetelmä on koko lailla sama, mutta aineet ovat varmaan eri. Meillä on turvallisia aineita ja tilat on käytettävissä pian sumutuksen jälkeen.

Siivousalalla on voittajia ja häviäjiä

Korona on iskenyt siivousalaan kahtalaisesti, Puhtausala ry:n toimitusjohtaja Per-Olof Ekström kertoo. Yritysten tilaukset ovat vähentyneet tuntuvasti, kun työntekijöistä monet ovat etätöissä ja muun muassa ravintolat ja hotellit ovat kiinni. Koteihin taas ei nyt päästetä ulkopuolisia siivoamaan.

Toisaalta julkisten tilojen, kauppojen ja kiinteistöjen siivoaminen on lisääntynyt. Myös kuljetusala työllistää enemmän kun esimerkiksi takseja puhdistetaan korona-altistumisten takia.

– Laitospuolella on paljon töitä. Siivotaan useammin ja tarkemmin ja käytetään enemmän aineita.

Ekströmin mukaan myös koronasiivouksen koulutukselle on kova kysyntä. Tietoa halutaan sekä menetelmistä että siivoojien suojauksesta.

Sekä Ekströmin että Niitynpään mukaan korona nostaa siivouksen merkitystä.

– Siivouksella pidetään yhteiskunnan rattaat pyörimässä ja tehdään tilat turvallisiksi siellä työskenteleville ihmisille, Niitynpää sanoo.

Etelämantereella on yksi hallitseva väri: valkoinen. 90 miljoonaa vuotta sitten oli aivan toisin, kertoo tuore saksalais-brittiläinen tutkimus. Sen mukaan Etelämantereella oli tuohon aikaan lämmintä, kosteaa ja hyvin vihreää.

Tutkimuksen liitukautiset näytteet ovat metsämaata etelänavan lähistöltä. Analyyseissä löytyi kasvien jäänteitä, joiden perusteella läpötilan on täytynyt olla paljon korkeampi kuin on oletettu ja maa oli sankan kasvuston peitossa.

– 90 miljoonan vuoden takaisen metsän säilyminen on tavatonta, mutta vielä hämmästyttävämpi on maailma, jonka se paljastaa. Kostea ja soinen sademetsä kasvoi, vaikka monta kuukautta vuodesta oli pimeää, sanoo isotooppigeokemian professori Tina van de Flierdt Imperial College Londonista.

Olipa lämpötila mikä tahansa, se ei lisännyt päivänvaloa etelänavan ympäristössä pimeänä vuodenaikana, kuten me täällä pohjoisnavan lähistöllä hyvin tiedämme.

Sademetsä, jollaisia nykyään on Uudessa-Seelannissa lauhkealla vyöhykkeellä, ei kuitenkaan näytä piitanneen neljän kuukauden auringonvalottomasta napayöstä.

Keskinen liitukausi oli maapallon lämpimin ajanjakso 140 miljoonan viime vuoden aikana. Tropiikissa keskilämpötila oli jopa 35 astetta. Merenpinta oli 170 metriä korkeammalla kuin nyt. Eteläisen napapiirin takaisten alueiden olosuhteista on kuitenkin ollut niukasti tietoa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan ilmakehän hiilidioksipitoisuus oli tuolloin liitukauden keskivaiheilla – 80–115 miljoonaa vuotta sitten – selvästi luultua korkeampi. Oletetun 1 000 ppm:n sijasta Antarktiksen luvun täytyikin olla ainakin 1 120 tai jopa 1 680 ppm, tutkijat päättelevät.

Ppm-luku kertoo, kuinka monta miljoonasosaa ilmakehästä on hiilidioksidia. Ppm on prosentin kymmenestuhannesosa. Tällä hetkellä maailman keskiarvo on runsaat 414 ppm.

Outo väri havahdutti tutkijat

Yllättäville jäljille päästiin, kun Antarktiksessa kairattiin muutama vuosi sitten näytteitä Amundseninmeren pohjasta.

Kairauspaikka on nykyisin parintuhannen kilometrin päässä etelänavasta, mutta 90 miljoonaa vuotta sitten Antarktiksen mittakaavassa melkein navan vieressä, noin 900 kilometrin päässä.

Tutkijat eivät olleet varmoja, mitä odottaa, mutta arvelivat löytävänsä jotakin vanhaa.

Näytteen ensimmäiset metrit olivat jäätikön kasaamaa sedimenttiä, ja sitten seurasi 45 miljoonan vuoden takaista hiekkakiveä. Ne eivät tutkijoita kiinnostaneet, mutta seuraava pätkä havahdutti heidät: kerroksen väri oli oudon muheva.

– Se oli selvästi erilainen kuin kerrokset sen yläpuolella, muistelee Alfred Wegener -instituutin geologi Johann Klages, tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, tutkimusaluksen kannella koettua ohoh-hetkeä.

Jo ensimmäiset analyysit osoittivat, että 27–30 metrin syvyydestä merenpohjan alta oli noussut jotakin, joka oli muodostunut maalla, ei meressä, Klages kertoo.

Varsinaisen yllätyksen tuotti kuitenkin vasta tietokonekerroskuvaus. Siinä näytteestä paljastui kivettyneiden juurien tiheikkö. Juuret tunkeutuivat kaikkialle hienojakoisesta hiekasta ja liejusta muodostuneeseen kerrokseen. Lajeja juurien perusteella ei voitu määritellä, sillä aika oli ehtinyt tehdä juurista hiiltä.

Näytteestä löytyi kuitenkin suuria määriä siitepölyä, itiöitä ja kaikkien aikojen ensimmäisiä jäänteitä Antarktiksen kukkakasveista.

Fossiilit olivat säilyneet niin hyvin, että niistä erottuivat yksittäiset solurakenteet. Sen ansiosta kasveille päästiin etsimään nykysukulaisia, vaikka Antarktiksen lajit ovatkin kadonneet maapallolta kauan sitten.

Nothumbrian yliopiston paleoekologi Ulrich Salzmann vertaa muinaisen maiseman ja ilmaston sommittelemista itiö- ja siitepölylöydöistä valtavaan palapeliin. Lopputulokseen hän on tyytyväinen. Siitä tuli hämmästyttävän yksityiskohtainen kuva muinaisen Antarktiksen maisemasta, hän sanoo.

Lukuisien eri menetelmillä tehtyjen analyysien jälkeen tutkijat tulivat siihen tulokseen, että Antarktiksen 83–93 miljoonan vuoden takaiset kesät olivat keskimäärin 19-asteisia. Soiden ja jokien vesi lämpeni jopa 20-asteiseksi.

Tutkimusalueella ei voinut olla lainkaan jäätä, he päättelivät.

Vuoden keskilämpötilan he laskevat olleen 12 asteen paikkeille. Sellaista on nykyisin Etelä-Australiassa. Keski-Euroopassa vastaava lukema on kymmenen ja Suomen lämpimimmällä alueella, lounaiskolkassa, viisi astetta.

Tutkimus on julkaistu Nature-lehdessä. Parhaillaan sama tutkijaryhmä yrittää selvittää, mikä sai ilmaston viilenemään niin dramaattisesti, että vihreästä ja kosteasta mantereesta tuli valkoinen ja kuiva.

Myös toinen arvoitus on ratkaisematta: Miten kasvit saattoivat selvitä vuoden neljästä auringonvalottomasta kuukaudesta?

Jo nyt tulokset osoittavat hiilidioksidin voiman kasvihuonekaasuna sekä sen, miten ratkaiseva merkitys nykyjäätiköillä on ilmaston viilentäjinä, tutkijat sanovat.

Lue myös:

Nature-lehti: Arktisen alueen ylle repesi kolmen Grönlannin kokoinen otsoniaukko

Etelämantereella mitattiin ensimmäistä kertaa yli 20 asteen lämpötila