Kaikki suojavälinehankintoja tekevät tahot sekä Suomessa että maailmalla tekevät ostosopimuksiaan ennennäkemättömässä tilanteessa. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ylijohtaja Päivi Sillanaukee painottaa, että niin kansainvälinen kuin kansallinen ohjeistus suojaimien käytöstä on muuttunut ja tilanne elää jatkuvasti, kun tieto koronaviruksesta lisääntyy.

Sillanaukee kommentoi maaliskuun 23. päivänä Ylen A-studiossa, etteivät kirurgiset maskit tai hengityssuojaimet tule loppumaan Suomesta, kun Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) ovet avattiin. Katso Ylen A-studio tästä linkistä, kohdassa 10:15 Sillanaukee kommentoi suojainten riittävyyttä.

Lue myös: Tässä on ratkaisu terveydenhuoltoa uhkaavaan suojavarustepulaan: Huoltovarmuuskeskus tekee historiaa ja avaa varastonsa ovet

Helsingin Sanomat uutisoi kuitenkin perjantaina haltuunsa saamien HVK:n lukujen perusteella, etteivät varmuusvarastossa viikko ovien avaamisen jälkeen olleet maskit riittäisi maan tarpeisiin edes päiväksi.

HS:n mukaan maaliskuun viimeisenä päivänä varastossa oli yhteensä 2,7 miljoonaa kirurgista maskia ja hengityssuojaa, kun HS:n näkemien STM:n asiakirjojen perusteella suojaimia tarvittaisiin Suomessa nykyisellä käytöllä yli sata miljoonaa per kuukausi. HS:n antamien lukujen oikeellisuutta Sillanaukee ei osaa tarkasti arvioida, mutta arvelee suuruusluokan olevan oikea.

Sillanaukee painottaa STT:lle, ettei hän tarkoittanut A-studiossa antamallaan kommentilla sitä, että HVK:n varastot kattaisivat koko maan tarpeen. Hankintoja tekevät myös kunnat ja kuntayhtymät, ja lisäksi maskien kotimainen tuotanto on Sillanaukeen mukaan alkanut lupaavasti.

– Ei minulla tai ministeriöllä ole missään vaiheessa ajatus ollut se, että varastot sellaisenaan riittävät koko ajaksi, Sillanaukee sanoo.

"Tilanne on kriittinen koko maailmassa"

Kun HVK:n ovet avattiin, suunnitelmissa oli Sillanaukeen mukaan keskittää hankintoja myös siten, että valtio toimii hankkijana. Sen arveltiin toimivan tehokkaammin kuin pelkästään pienyksiköiden itse tekemät hankinnat.

Jälkeenpäin kentältä kuitenkin alkoi kuulua, ettei osa muista toimijoista ollut jatkanut omia hankintojaan aktiivisesti.

– Ei suinkaan ollut tarkoitus, että HVK tekee koko Suomen hankinnat, vaan se on tuki kuntien ja kuntayhtymien hankinnoille, Sillanaukee sanoo.

Hän huomauttaa myös, että suojainten käytön ohjeistus heijastuu siihen, miten paljon suojaimia tarvitaan. Jos maskeja otetaan käyttöön esimerkiksi kotihoidossa, tarvittava määrä kasvaa valtavasti verrattuna siihen, että niitä käytettäisiin aiempien ohjeiden ja niihin perustuvien suunnitelmien mukaisesti vain sairaiden hoidossa.

Huoltovarmuuskeskukseen varastoitu suojainmäärä noudatti Sillanaukeen mukaan vuoden 2013 influenssapandemian varautumissuunnitelman skenaarioita. Nyt on sekä poliittisilta päättäjiltä että kansalaisten suunnasta ollut painetta laajentaa suojainten käyttöä niin sosiaali- ja terveydenhuollossa kuin muillakin toimialoilla.

– Toki suojainten määrän tilanne on kriittinen koko maailmassa, kun nyt puhutaan, että oireettomatkin voisivat tautia levittää. Tällainen on jo ihan eri skenaario, mikä määrä ja millaisia suojaimia sellaisessa tilanteessa tarvitaan. Sillanaukeen mukaan Suomessakin on lähdetty siitä, että sosiaalisten kontaktien rajoittaminen on merkittävä keino taudin leviämisen hillitsemisessä, ja rajoitukset ovat hänen mielestään näyttäneet toimivan hyvin.

Lue myös:Miten maskiskandaali eteni siihen pisteeseen, että tilauksista vastuussa oleva erosi ja väliaikainen johtaja astui tilalle?

Ulkoministeriö ja Business Finland HVK:n avuksi

Huoltovarmuuskeskuksen tekemistä kaupoista kauneusyrittäjä Tiina Jylhän ja alamaailmaan yhdistetyn pikavippiyrittäjä Onni Sarmasteen kanssa on syntynyt kohu. Tiedotteessaan HVK sanoi pyrkineensä tekemään kaiken mahdollisen, jotta voisi hankkia markkinoilta lisää materiaalia STM:n hankintapyyntöjen mukaisesti.

Sillanaukee ei tunne näitä kauppoja eikä niitä kommentoi, mutta hän kertoo STM:n tehneen useita hankintapyyntöjä pitkin kevättä. Kooste HVK:lle menneistä tukipyynnöistä on tulossa julki ensi viikolla.

Sillanaukee sanoo, että tukipyyntöihin on yleensä kirjattu, kuinka paljon minkäkinlaista tuotetta tarvitaan. Erityistä määräaikaa ei ole, vaan tuotteita on tarkoitus hankkia niin nopeasti kuin niitä saadaan.

Hän sanoo, että tilanne on uudentyyppinen ja poikkeuksellinen myös HVK:lle.

– Eihän Huoltovarmuuskeskus ole aiemmin tällä tavoin tehnyt hankintoja sote-kentälle. Huoltovarmuuskeskuksen tehtävä on pitää huoltovarmuusvarastoja.

HVK:n hankinnan tueksi on Sillanaukeen mukaan nyt kahden viime viikon aikana valjastettu muun muassa ulkoministeriön suurlähetystöverkostoa sekä Business Finlandin verkostoa. Kehittämistä vaatii hänen mielestään myös varastojen kierrättäminen, sillä osa varmuusvarastojen suojaimista oli vanhentunut.

Sillanaukee muistuttaa, etteivät Suomi ja HVK ole ainoita tahoja, jotka tekevät ostoja poikkeusoloissa.

– Myös muut maat ja hankkijat tekevät nyt hankintojaan erilaisin periaattein. Riskit ovat moninkertaiset verrattuna aikaisempiin toimintoihin ja toimintatavat ovat erilaiset siinä, millä tavalla tuotteesta voidaan varmistua ja millä tavalla voidaan valita toimijoita.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Yhdysvalloissa nyt eniten kuolleita maailmassa, Suomessa todettu 136 uutta tartuntaa

Suomi ei ole ainoa: Heikkolaatuisia tai käyttökelvottomia suojavarusteita on päätynyt kymmeniin maihin

Huoltovarmuuskeskus maksoi miljoonia hengityssuojaimista Jylhän ja Sarmasteen yrityksille – pahoittelee, ettei tarkistanut yritysten taustoja

Pääsiäisen alla Suomessa on avattu kaikkiaan reilut 50 golfkenttää, joista suurin osa sijaitsee Uudellamaalla.

Golfliitto on antanut kentille tarkat ohjeistukset, joissa painotetaan vastuullisuutta ja malttia.

– Hyvinvointi ja terveys etusijalla mennään, himon ei pitäisi voittaa järkeä. Golfkentistä ei saa tulla tartuntapesäkkeitä, Golfliiton toiminnanjohtaja Juha Korhonen painotti.

Korhosen mukaan alkukaudesta olisi tärkeää välttää turhia riitatilanteita. Osa kentistä sallii pelaamisen neljän golfaajan ryhmissä, vaikka ohjeistuksissa painotetaan vain kahden pelaajan ryhmiä.

– Jokainen golfari tunnistaa, että keväällä ollaan kuin mullilauma, takapotkua tulee vaikka kuinka paljon, kun aurinko paistaa ja ruoho vihertää, Korhonen kuvaili.

Liitossa löytyy siis ymmärrystä kauden alkuinnolle, mutta Korhonen on joutunut huomauttamaan joitakin golfkenttiä pelisäännöistä, jotka liittyvät neljän pelaajan ryhmiin.

– Olen keskustellut muutaman kentän kanssa ja huomauttanut vastuullisuudesta. Toki jos siellä on uusia pelaajia, niin ohjeistukset eivät ole vielä selkärangassa, Korhonen sanoi.

Golfkentillä pitäisi myös pystyä välttämään suurempia ryhmiä parkkipaikoilla, klubitalon edustalla ja ykköstiillä eli avauslyöntien ympärillä.

Uudenmaan eristäminen toi pelaajia etelän kentille

Porvoo Golf avasi kentän pelaajille keskiviikkona juuri ennen pääsiäistä. Toimitusjohtaja Esa Palosaaren mukaan uudet koronaohjeet on otettu pelaajien keskuudessa hyvin vastaan.

– Me ollaan pitkälti menty Golfliiton sääntöjen mukaan eli pelataan kahden ryhmissä ja suositaan etämaksamista. Säiden puolesta kenttä on todella hyvässä kunnossa ja kausi on lähtenyt käyntiin hyvin, sanoo Palosaari.

Pelaajia on Palosaaren mukaan ollut hyvin liikkeellä ja lähestulkoon kaikki pääsiäisen lähtöajat ovat olleet varattuja.

– Korona varmaan vaikuttaa siihen, että ihmisiä on nyt pääsiäisenä täällä Etelä-Suomessa paljon. Pelaajia on riittänyt hyvin, kun ihmiset eivät ole päässeet lähtemään loman viettoon muualle Suomeen, toteaa Palosaari.

Kausi on lähtenyt vauhdilla käyntiin myös Hiekkaharju Golfissa Vantaalla. Toimitusjohtaja Kari Laakson mukaan on tärkeää, että koronakriisin keskellä pystytään ylläpitämään myös normaalia arkea.

Hänen mukaan golf on siitä hyvä laji, että turvaväleistä on helppo pitää kiinni laajalla golfkentällä.

– Meillä pyörii kentällä myös valvoja muistuttamassa ihmisiä uusista säännöistä, mutta golfaajat ovat kyllä itse noudattaneet hyvin tarkkaan annettuja ohjeistuksia, sanoo Laakso.

Tapiola Golf sallii neljän hengen peliryhmät

Tapiola Golf Oy:n toimitusjohtaja Jari Hakkarainen kertoi varmistaneensa asian valtioneuvoston puhelinpalvelusta.

Reilut kaksi viikkoa sitten kentän avanneella Tapiola Golfilla on noin 650 jäsentä ja jokaiselle pitäisi löytyä peliaikaa.

– Halusimme olla ajoissa liikkeellä ja tarjota pelaajille hieman tuuletusta, ulkoilua ja sielunhoitoa. Se oli lähtökohta tässä koronatilanteessa, Hakkarainen kertoi.

– Kun Liitolta tuli ohjeistuksia, niin nojasimme viranomaisten määräyksiin. Kyse ei ole järjestetyistä kokoontumisista. Meillä käy myös ihmisiä, jotka eivät pelaa vaan haluavat kokeilla lajia ja lyödä palloa. Eivät he ole lukeneet liiton ohjeistuksia, Hakkarainen perusteli.

Kentän kiertäminen neljän pelaajan ryhmissä on tuonut myös paljon kitkerää palautetta Tapiola Golfille.

– Painetta alkoi tulla. Henkilökunnalle soiteltiin ja sosiaalisessa mediassa tuli palautetta. Satoja viestejä ja joukossa oli myös heviä palautetta. Henkilökuntaa on käyty haukkumassa kentällä, Hakkarainen harmitteli.

Taustalla on myös tasapainoilu talouden kanssa, kun yritystapahtumat ovat jäissä pitkälle keskikesään. Pelkona on, että tuotot putoavat yli 50 prosentilla.

– Kyllä meilläkin terveys on ykkösenä, mutta tässä on huolta yhtiön toiminnan jatkuvuudesta. Meillä on jo nyt vähemmän porukkaa töissä, neljä työntekijää odottaa kutsua töihin.

Lue myös:

Vuoden kovin suomalaissensaatio ei yllättänyt itseään, vaikka teki golfhistoriaa – nyt Sami Välimäki unelmoi kotonaan major-voitosta

Yhdessä ollaan myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta entä sitten, kun yhdessäolo alkaa ahdistaa? Moni parisuhde on koetuksella ja monessa perheessä alkaa pinna kiristyä, kun jatkuva yhdessäolo neljän seinän sisällä on alkanut vaatia veronsa.

Asiaa pohditaan useilla eri tahoilla. Parisuhteen ongelmiin ja niiden ratkaisuihin ovat omilla tavoillaan perehtyneet mm. seurakuntien työntekijät, jotka kohtaavat työssään apua hakevia pareja. Oman lusikkansa soppaan kastavat myös stand up -ammattilaiset.

Näyttelijä ja stand up -koomikko Riku Suokas perehtyi parisuhteen ongelmiin ja niiden ratkaisuun käsikirjoittaessaan avopuolisonsa Johanna Tohnin kanssa Mars vs. Venus esitystä, joka paneutuu nimenomaan parisuhteeseen.

– Pariterapiassahan pitäisi alkaa käydä jo silloin, kun parisuhteessa on kaikki täydellisen hyvin, tokaisee Suokas.

Suokas on sitä mieltä, että hyvän parisuhteen salaisuus voidaan kiteyttää kahteen asiaan: Omaan tilaan ja hyvään kommunikaatioon.

Oma tila ei ole itsestäänselvyys

Koronavirukselta eristäytyneet saattavat ahdistua siitä, että ei koskaan saa olla yksin omien ajatustensa kanssa. Asiasta voi myös olla vaikea puhua.

– Omaa tilaa pitää ymmärtää vaatia ja kertoa toiselle, kuinka tärkeää se on, aloittaa Suokas.

Omaa tilaa voi saada vaikka lähtemällä lenkille tai vaikka sillä, että on kotona huone, jossa saa välillä olla itsekseen.

– Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voi eristäytyä muiden ulottumattomiin. On tärkeää löytää oikea tasapaino, ettei uppoa liikaa itseensä, kuten esimerkiksi Stephen Kingin kirjassa Hohto, sanoo Suokas ja nauraa päälle.

Neljä hevosmiestä pilaavat kommunikaation

Kommunikaatiosta puhuttaessa Suokas kertoo perehtyneensä amerikkalaisen psykologin, John Gottmanin teoriaan.

Gottman nimesi kommunikaation pilaajiksi neljä hevosmiestä, jotka ovat kriittisyys, halveksinta, puhumattomuus ja puolustelu.

– Täytyy pitää jatkuvasti hoksottimia yllä, jotta nämä eivät pääsisi hiipimään parin kommunikaatioon, sillä ne pystyvät tekemään melkoista tuhoa parisuhteessa, tähdentää Suokas.

Gottmanin neljän hevosmiehen mukaantulo kohdistaa negatiivisuuden nimenomaan toiseen ihmiseen. Näiden ikävien piirteiden tunnistaminen on vaikeaa, myöntää Suokas.

– Saatan itsekin syyllistyä kaikkiin neljään jo ennen aamiaista ja silloin on kyllä syytä katsoa peiliin, myöntää Suokas.

Suokas ja Tohni ovat esittäneet Venus vs. Mars -showtaan jo kolme vuotta. Suokas puhuu omasta kokemuksesta.

Koronaeristys on parisuhteen koetinkivi

Lahden seurakuntayhtymän johtava perheneuvoja Anne Taipale puolestaan ennustaa synkkien pilvien kertyvän ennen pitkää auvoisankin perhe-elämän taivaalle.

– Tämän kriisin vaikutukset eivät vielä näy meillä asti. Ennustan, että puhelimet alkavat soida viimeistään siinä vaiheessa, kun aletaan palata normaaliin arkeen, ennakoi Taipale.

1990-luvun alun lama-aikana nähtiin millaisia seurauksia pitkällä kriisillä voi olla kodeissa. Nyt pelätään, että lomautuksia ja työttömyyttä seuraavat talousongelmat kasautuvat muiden ongelmien lisäksi perheiden ja pariskuntien niskaan.

– Uhkana ovat lisääntynyt alkoholin kulutus ja lähisuhdeväkivallan uhan kasvu. Tässä on kasautumassa aikamoinen ongelmapaketti, toteaa Taipale huolestuneena.

Rutiinit auttaa ongelmissa - pieni lenkki katkaisee

Monissa kodeissa eletään tilanteessa, jossa lapset käyvät kotona koulua ja vanhemmat tekevät etätöitä. Omaa aikaa ei ole. Sekä koti- että työtehtävät kasautuvat. Stressi ja paine kasvavat päivä päivältä ja seinät kaatuvat niskaan. Pinna kiristyy, kun ahdistukselle ei näy loppua.

– Arkea voi helpottaa myös ihan pienillä asioilla. Yksi on se, että sovitaan selkeistä rutiineista: On työajat ja ruoka-ajat, sovitaan yhteisistä asioista ja tehdään perheelle oma lukujärjestys, ehdottaa Taipale.

Perheen ulkopuolisten sosiaalisten kontaktien puuttuminen saattaa myös ahdistaa, etenkin kun siihen liittyy tilanne, jossa tuntuu, että on pakko olla koko ajan perheen tai kumppanin kanssa yhdessä.

– Jos aikuisen päässä alkaa surrata liikaa, kannattaa irrottautua tilanteesta edes vähäksi aikaa. Esimerkiksi pieni lenkki voi katkaista ahdistuksen, muistuttaa Taipale.

Lue lisää: Parisuhdekin joutuu koetukselle etätöissä, terapeutti antaa viisi vinkkiä: "Kaikki tiimihenkeä kohottavat keinot käyttöön"

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 12.4 klo 23 saakka.

Samaan aikaan kun Yhdysvallat ohitti Italian koronavirukseen kuolleiden määrässä, viranomaiset ovat yrittäneet vakuuttaa eri Euroopan maissa, että vielä ei pitäisi huokaista helpotuksesta.

Eurooppalaisia vahdittiin drooneilla, helikoptereilla, jalkapartioilla ja tiesuluilla, jotta nämä eivät lähtisi kodeistaan ennen kuin se on viranomaisten mukaan turvallista.

Pääsiäisen vietto ja paikoin erittäin lämmin sää on lisännyt eurooppalaisten tuskaa kotiaresteissa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa viranomaiset vetosivat lauantaina ihmisiin, jotta nämä pysyisivät kodeissaan. Britanniassa paikoin lämpötilan ennustettiin nousevan viikonloppuna peräti 26 asteeseen saakka.

Britanniassa hellettä

Britannian terveysministeri Matt Hancock sanoi BBC:lle, että on vielä liian varhaista poistaa sosiaalisen elämän rajoitteet ja ihmisten pitäisi pysyä kodeissaan.

– Kansakunnan päättäväisyyttä mitataan nyt. Vaikka sää olisi kuinka lämmin ja puisto tai ranta kuinka houkutteleva, kaikkien pitää edelleen pysyä kotona, koska sairaaloissa ympäri maan terveydenhuollon työntekijät taistelevat yötä päivää pitääkseen vakavasti sairaat ihmiset hengissä, Hancock sanoi.

Britanniassa raportoitiin lauantaina jälleen yli 900 koronakuolemaa vuorokaudessa. Määrä oli kuitenkin vähän pienempi kuin perjantaina, jolloin peräti 980 ihmistä kuoli vuorokauden aikana. Luku on korkeampi kuin missään muualla Euroopassa vuorokauden aikana kuolleet.

Yhteensä tautiin on Britanniassa kuollut jo 9 875 ihmistä. Positiiviseksi on testattu jo 78 991 ihmistä.

Italiassa puolestaan rekisteröitiin hieman enemmän kuolleita kuin edellispäivänä. Italiassa kuolleita on 19 468, kun kuolleiden määrä nousi lauantaina yli 600 uhrilla. Yhdysvalloissa puolestaan kuolleita on nyt yli 19 700, joten maassa on eniten koronakuolemia koko maailmassa.

– Älkää tehkö typeriä asioita, sanoi Italian johtava epidemiaviranomainen Domenico Arcuri.

– Älkää menkö ulos, jatkakaa vastuullista käyttäytymistänne, kuten olette tehneet tähän päivään saakka. Käyttäkää päätänne ja vastuun tunnettanne, Arcuri vetosi.

Ranskassa ja Espanjassa laskua luvuissa

Hyviä uutisia puolestaan kantautui Ranskasta, missä vuorokauden aikana kerrottiin koronavirukseen kuolleen 643 ihmistä. Päivää aiemmin vastaava luku oli liki 990.

– Tuntuu, että olemme saavuttaneet epidemian erittäin korkean tasanteen, mutta epidemia on edelleen hyvin aktiivinen, sanoi Ranskan johtava terveysviranomainen Jeromé Salomon.

Kaikkiaan Ranskassa on yli 13 800 koronakuolemaa. Maassa on 212 kuollutta miljoonaa asukasta kohti. Vahvistettuja koronavirustartuntoja Ranskassa on tähän mennessä todettu yli 129 600.

Myös Espanjassa uusien koronakuolemien määrä jatkoi laskuaan lauantaina kolmatta päivää peräkkäin. Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana uusia kuolemantapauksia kirjattiin 510. Määrä oli alin melkein kolmeen viikkoon.

Kaikkiaan koronaviruksen takia on kuollut Espanjassa yli 16 300 ihmistä. Määrä on kolmanneksi suurin Yhdysvaltojen ja Italian jälkeen.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) on pystynyt hallitsemaan omia suojavälihankintojaan kohtuullisesti, vaikka kilpajuoksu varusteista on kiihtynyt maailmalla.

HUS:in logistiikan toimitusjohtajan Jyrki Putkosen mukaan lisähankinnat ovat moninkertaistuneet ja samalla oma valmiusvarasto on otettu käyttöön.

– Suojaimia hankitaan normaalitilanteen kulutukseen verrattuna moninkertaisia määriä, kymmenillä miljoonilla euroilla kuukaudessa, Putkonen vastasi Ylen kyselyyn.

– Suomesta saa jo hyvin kasvoja suojaavia visiireitä ja myös suojaavia esiliinoja sekä käsihuuhdetta. Hengityssuojaimien valmistusta ollaan aloittamassa useamman yrityksen voimin, Putkonen jatkoi.

Selvitykset Huoltovarmuuskeskuksen tekemistä kaupoista venyvät ensi viikolle. Putkosen mukaan HUS ei ole ollut riippuvainen HVK:n hankinnoista, suurin osa HVK:n suojaimista on ohjattu helpottamaan kuntien akuuttia tarvetta.

– HUS hankkii suojaimia itse ja yhdessä muiden toimijoiden, kuten yliopistosairaaloiden kanssa, verkostojaan ja asiantuntijatukea hyödyntäen. Huoltovarmuuskeskukselta saatavat erät ovat täydentäviä ja helpottavat tilannetta jonkin verran.

Suojainten villit markkinat

Suojavälineiden hinnat ovat moninkertaistuneet kansainvälisillä markkinoilla. Väärennökset ovat lisääntyneet ja riskit kasvaneet.

– Suojainmarkkina on tällä hetkellä poikkeuksellisen vaikea. Väärennöksiä ja muita huijausyrityksiä on liikkeellä paljon. Arvioiden mukaan jopa yli 20 prosenttia kansainvälisten markkinoiden suojainkaupoista epäonnistuu tällä hetkellä tavalla tai toisella. Hankinnoissa joudutaan ottamaan harkittuja riskejä, Putkonen korosti.

Putkonen ei halunnut kommentoida kotimaisia tai kansainvälisiä yrityksiä, joiden avulla HUS hankkii suojavälineitä.

– Ensisijaisesti käytettäviä sopimuskumppaneita on lukuisia, osa on isoja kansainvälisiä valmistajia ja osa kotimaisia terveydenhuollon tukkukauppiaita. Hankintoja tehdään myös monilta muilta kotimaisilta ja kansainvälisiltä tavarantoimittajilta, priorisoiden entuudestaan tunnettuja toimittajia.

HUS:n jättihankinnat ja nopeat toimitukset ovat pakottaneet myös uusien tilojen kartoittamiseen.

– Saamme jatkuvasti isompia ja pienempiä eriä suojavarusteita. Olemme pyrkineet ajoittamaan hankittavien suojainten toimitukset etupainotteisesti ja jopa joutuneet vuokraamaan lisää varastotilaa niille.

Hänen kutsumanimensä oli Commander. Hän oli kansainvälisen, väkivaltaa ihannoivan ja pommi-iskuihin yhdistetyn uusnatsiryhmän johtaja. Hän on 13-vuotias virolainen koulupoika Saarenmaalta.

Uusnatsiryhmä Feuerkrieg Divisionia johtanut poika asuu Virossa, vahvistivat Viron turvallisuusviranomaiset uutistoimisto AP:lle. Asiasta on aiemmin tällä viikolla uutisoinut virolainen Eesti Ekspress -lehti (maksumuurin takana).

Virolaispoika katkaisi yhteydet järjestöön sen jälkeen kun poliisi oli kuulustellut häntä tammikuussa. Viron suojelupoliisin eli Kaitsepolitseiametin (KaPo) tiedottaja Harrys Puusepp sanoi AP:lle, että viranomaiset puuttuivat asiaan, alettuaan epäillä henkilön tekemisiä ja mahdollista vaaran aiheuttamista.

– Koska tapauksessa käsitellään alle 14-vuotiasta lasta, henkilöä ei voida asettaa rikossyytteeseen, vaan riskin eliminoimiseksi täytyy käyttää muita laillisia tapoja, Puusepp sanoi.

Puusepp ei kuitenkaan vahvistanut lapsen tarkkaa ikää tai muita tietoja tapauksesta. Myöskään henkilön nimeä ei voitu kertoa nuoren iän vuoksi.

Hajanainen kansainvälinen ryhmä

Feuerkrieg Divisionin (FKD) sisäiset viestit ovat vuotaneet nettiin ja niistä on ilmennyt, että "Commander" on ryhmän perustaja ja kotoisin Saarenmaalta.

Eesti Ekspressin mukaan hän asuu pienellä paikkakunnalla. Lehden mukaan teini ei ole varsinaisesti ryhmän johtaja, sillä ryhmä on varsin hajanainen, mutta hän on kuitenkin sen merkittävimpiä jäseniä.

Feuerkrieg Division on yksi äärimmäisimmistä valkoista ylivaltaa ihannoivista uusnatsiryhmistä internetissä. Ryhmä perustettiin lokakuussa 2018 ja sillä on ollut joitain kymmeniä jäseniä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, sanoo viharyhmiä tutkinut yhdysvaltalainen kansalaisjärjestö Anti-Defamation League (ADL).

– Heidän nykyinen johtajansa asuu Virossa, mutta ryhmän jäsenistö on yhä kasvavasti amerikkalaista, ADL sanoo.

FKD on saanut paljon vaikutteita Atomwaffen Divisionista, uusnatsiryhmästä, jonka jäsenet ovat tehneet ainakin viisi murhaa Yhdysvalloissa. Ryhmien ajatusmaailma, rasismi ja propaganda on samanlaista, sanoo ADL.

Ryhmän jäsenet ihannoivat muiden muassa Uuden-Seelannin moskeija-ampujaa, norjalaista Anders Behring Breivikiä ja Oklahoma Cityn pommittajaa Timothy McVeighiä. Erityisessä arvossa he pitävät Adolf Hitlerin lisäksi esimerkiksi joukkomurhaaja Charles Mansonia.

Valtaosa toiminnasta tapahtuu netissä, mutta he jakavat myös rasistisia, juutalais- ja muslimivastaisia ja vihapuhetta tihkuvia lentolehtisiä. Sisäisessä viestinnässään ryhmä on suunnitellut väkivaltaisia tekoja. Osa on pyrkinyt panemaan suunnitelmat täytäntöön.

Pommi-iskuja valmisteltiin

Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI on päässyt murtautumaan ryhmän sisäiseen internetviestintään. Uutistoimisto AP:n mukaan FBI ja terrorisminvastainen ryhmä tekivät pidätyksen Las Vegasissa huhtikuussa 2019.

Pidätetty mies oli viestitellyt ryhmän muiden jäsenten kanssa suunnitellen pommi-iskua paikalliseen synagogaan ja seksuaalivähemmistöjen yökerhoon. Mieheltä löytyi materiaaleja pommin rakentamiseen. Pidätetty 24-vuotias amerikkalaismies odottaa parhaillaan tuomiotaan tunnustettuaan syyllisyytensä laittoman tuliaseen hallussapitoon.

Myös toinen pommi-iskua suunnitellut mies, amerikkalainen sotilas, odottaa parhaillaan tuomiotaan tunnustettuaan syyllisyytensä. Myös hän oli tiiviissä yhteydessä Feuerkrieg Divisionin jäsenten kanssa.

Eesti Ekspressin mukaan ryhmän jäseniä on pidätetty myös muissa maissa. Ison-Britannian viranomaiset ilmoittivat syksyllä pidättäneensä 16-vuotiaan nuoren miehen, joka oli etsinyt pomminrakennusohjeita netistä ja oli myös FKD:n jäsen. Pidätyksiä on myös Kroatiassa ja Liettuassa.

Der Spiegelin mukaan järjestöllä on ainakin kuusi jäsentä Saksassa. Ryhmän Saksan-johtaja, 22-vuotias "Heydrich" pidätettiin helmikuussa Baijerissa, lehti uutisoi.

Nuorten ääriajatukset huolena

Nettiin vuotaneiden keskustelujen perusteella ryhmän jäsenet miettivät syytä siihen, miksi Commander katosi keskusteluista tammikuussa. Jäsenet pohtivat, onko hänet pidätetty. Ilmitulleesta viestinnästä ei ilmene, että jäsenet olisivat tienneet johtajansa olevan 13-vuotias.

Viron suojelupoliisin mukaan internet-radikalisaatio on osa laajempaa ilmiötä. Poliisi muistuttaa, että koulut ja vanhemmat ovat keskeisessä roolissa lasten ja nuorten ääriajatusten kitkemisessä.

– Valitettavasti käytännössä on sellaisiakin tilanteita, joissa vanhemmat itse ovat tuoneet äärimielistä materiaalia lastensa ulottuville, ja se on johtanut radikalisoitumiseen, sanoi KaPon johtaja Alar Ridamäe tiedotteessa.

KaPon mukaan 13-vuotiaasta Commanderista "on nyt huolehdittu". Poliisi ei täsmentänyt, mitä se tarkoittaa.

– Viiltäjä-Jack on yksi Englannin vetävimmistä kulttuurivientituotteista.

Historioitsija Hallie Rubenholdin äänessä on vain hitusen ironiaa.

Syksyllä 1888 Lontoon Whitechapelissa murhattiin viisi naista. Uhrien kurkut oli viilletty auki ja osalta oli viety sisäelimiä. Tekijää ei koskaan saatu kiinni poliisin ja yleisön vimmaisista selvitysyrityksistä huolimatta.

Kuningatar Viktorian hallitsemaa ajanjaksoa Englannissa leimasi tiukka jako eri yhteiskuntaluokkiin. Köyhän kansanosan keskuudessa kyti protestimieli ja valtaapitävät olivat varpaisillaan. Whitechapellin alueesta tuli varattoman työväenluokan protestien keskus.

Julma murhasarja alueella järkytti koko yhteisöä. Selvittämättä jääneet veriteot kiehtovat ihmisten mielikuvitusta yhä. Viiltäjän jäljillä ovat niin tutkijat kuin turistitkin. Hänestä on kirjoitettu kirjoja ja tehty elokuvia.

Sen sijaan murhaajan uhrit ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

– Mitä tahansa legendaa tai historiallista faktaa on hyvä tuulettaa ja tutkia uudelleen aika ajoin, Hallie Rubenhold sanoo.

– Viiltäjä-Jackin uhrit leimattiin prostituoiduiksi ja sitä myötä vähempiarvoisiksi kansalaisiksi. Tämä stigma on leimannut heidän tarinaansa vuosisatojen ajan.

Kirjassaan Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit (Atena 2020) Hallie Rubenhold sanoo, että on yhdentekevää, olivatko naiset prostituoituja vai eivät. Polly Nichols, Annie Chapman, Elizabeth Stride, Kate Eddows ja Mary Jane Kelly olivat yhtä kaikki naisia, jonkun puolisoita, jonkun äitejä, jonkun lapsia. Persoonia, joilla on elämäntarina alkuineen ja verisine loppuineen. Naisia, jotka olivat yhteiskunnan jäseniä viktoriaanisessa Lontoossa. Kaupungissa, joka oli revetä liitoksistaan.

Kouluja käynyt Kate

Englanti eli 1800-luvun lopulla teollisen vallankumouksen toista aaltoa. Tehtaat vaativat tuottaakseen halpaa työvoimaa. Sitä virtasi kaupunkeihin maaseudulta aina Irlantia myöten. Koska palkat olivat matalat, eikä työtä riittänyt kaikille, suuri osa ihmisistä eli köyhyysrajan alapuolella. Rubenholdin mukaan 1800-luvun lopulla Lontoon asukkaista reilusti yli puolet oli köyhiä.

– Köyhät eivät kärsineet ainoastaan nälästä. Heille ei riittänyt asuntoja, eikä heillä ollut varaa terveydenhuoltoon. Suuri osa oli fyysisesti huonossa kunnossa.

– Huonoimmassa asemassa olivat köyhät naiset. He saivat elämän pelissä tyhjät kortit käteen, Rubenhold toteaa.

Vähävaraiseen perheeseen syntyminen tarkoitti tytölle näköalatonta tulevaisuutta. Melkein puolet brittinaisista oli 1800-luvun lopulla luku- ja kirjoitustaidottomia.

Viiltäjä-Jackin viidestä uhrista muutama oli päässyt lapsena koulunpenkille. Yksi heistä oli Cathrine, Kate, Eddowes. Hän pääsi yhdeksänvuotiaana kouluun, joka tarjosi tehdastyöläisten lapsille ilmaisia opiskelupaikkoja.

Kate Eddowes: Peltipurkki, sisällä sokeria, pienihampainen kampa, 12 valkoista riepua, osa hiukan verisiä... Ote vainajalta jääneiden esineiden luettelosta

Vapaaoppilaspaikkojen vuoksi vähävaraiset lapset pääsivät hetkeksi irti kurjista oloista ja saattoivat kouluttautua ammattiin. Katen käymän lontoolaisen Dowgate Schoolin oppilaista tuli käsityöläisiä, kuten hevosvaunujen rakentajia. Jotkut pääsivät harjoitteluun arkkitehti- tai insinööritoimistoon ja sitä kautta arvostettuun ammattiin. Mutta eivät tytöt.

– Vaikka tyttö olisi päässyt kouluunkin, hänelle opetettiin siellä lukemisen lisäksi lähinnä kotitaloutta.

– Avioituminen samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan miehen kanssa tarkoitti sitä, että kun lapsia alkoi tulla, perhe syöksyi yhä syvemmälle köyhyyden kuiluun, Rubenhold sanoo.

Näin kävi myös Kate Eddowesille. Hän lyöttäytyi yhteen kiertelevän kauppiaan kanssa. Pariskunta ryhtyi myymään paperitavaroita ja itse kirjoittamiaan balladeja. Vauhdittaakseen myyntiä Kate lauloi katkelmia balladeista kadunkulmissa ja toreilla.

Kun lapsia alkoi tulla, pariskunta köyhtyi köyhtymistään. Siihen mennessä, kun Eddowes oli 47-vuotias, hän oli eronnut, alkoholisoitunut ja asui yömajoissa sekä Whitechapellin alueen kaduilla. Eräänä aamuna lokakuussa 1888 Kate Eddowes löytyi kadulta kurkku auki viillettynä.

Balladien laulaja oli pieni kuuluisuus. Hänen hautajaisiinsa Ilfordin hautuumaalla osallistui satoja ihmisiä.

Elizabeth, tyttö Ruotsista

Nuoret naimattomat naiset saattoivat työskennellä myös kodin ulkopuolella. Tarjolla ollut tehdastyö oli fyysisesti raskasta eikä palkalla tullut toimeen. Palvelijoille oli tarvetta kaikissa talouksissa, joilla suinkin oli varaa maksaa pientä palkkaa.

Jos hyvin kävi, nainen saattoi edetä hyvän perheen palveluskunnassa ylempään kastiin, kokiksi, taloudenhoitajaksi tai kamarineidoksi.

– Kodeissa työskenteleviä tyttöjä käytettiin usein seksuaalisesti hyväksi.

– Oli aika tavallista, että palvelijattarelle syntyi suhde johonkuhun miespuoliseen perheenjäseneen vapaaehtoisesti tai pakotettuna, Rubenhold sanoo.

Elizabeth Stride: Metallilusikka, 1 pieni nappi ja 6 kuusi isoa nappia, pala musliinikangasta... Ote vainajalta jääneiden esineiden luettelosta

Tavallisin tarina oli se, että nainen tuli raskaaksi ja sai potkut.

Rusoposkinen ruotsalaisneito Torslandasta, Elizabeth Ericsson, värväytyi göteborgilaiseen perheeseen palvelijaksi tienatakseen rahaa myötäjäisiään varten. Neljän vuoden päästä hän oli saanut kuppatartunnan ja odotti lasta.

– Elisabeth on yksi kirjani kiinnostavimmista henkilöistä, Hallie Rubenhold tuumii.

Elizabeth Stride o.s. Ericsson kulki Lontoossa omia polkujaan ja monia hänen vaiheitaan on vaikea seurata. Paljon silti tiedetään. Muun muassa se, että alkoholi alkoi maistua hänellekin, kun elämä kävi liian rankaksi.

– Alkoholiongelmia oli paljon tuohonkin aikaan. Työväenluokan ihmisillä ei juurikaan ollut ryypiskelyä kummempaa tekemistä vähäisellä vapaa-ajallaan, Rubenhold kertoo.

– Moni koukuttui alkoholiin myös lääkkeiden kautta. Melkein kaikissa lääkeaineissa 1800-luvulla oli alkoholia tai jopa opiumin kaltaisia huumaavia aineita.

Tiedot Elizabeth Striden viimeisestä päivästä 30. syyskuuta 1888 ovat hajanaiset. Todistajien mukaan hän oli maksanut itselleen yösijan naisten yömajasta. Illalla Stride kuitenkin lähti tapaamaan jotakuta tai etsimään seuraa. Jostain syystä hän ei ollutkaan saapunut yömajaan vaan oli päättänyt nukkua kadulla. Aamulla ohikulkija löysi hänet kurkku auki viillettynä.

Annie, aatelismiehen ajurin vaimo

Tuntuu uskomattomalta, että Hallie Rubenhold on löytänyt näinkin paljon tietoa naisista, jotka jo elossa ollessaan oli leimattu mitättömiksi laitapuolen kulkijoiksi ja ilotytöiksi. Kaikki yhteiskunnan jäsenet ovat kuitenkin jättäneet jotain jälkiä jo tuolloin. Naisista löytyi merkintöjä väestörekisteristä, sairaaloista ja köyhäintaloista.

Yksi uhreista kohosi yhteiskunnan portaita hyvinkin korkealle. Annie Chapmanin aviomies nousi tallipojasta aatelismiehen ajuriksi ja tallipäälliköksi. Perhe asui upean kartanon mailla Windsorissa ja John Chapmanin työnantaja seurusteli kuninkaallisten kanssa. Myös Annien alamäki alkoi alkoholista. Sitä hän nautti oletettavasti tylsyyteen, sillä hänellä oli vähän lapsia ja kotiaskareita varten oli varaa ottaa palvelija.

Annien perhe yritti viimeiseen asti auttaa häntä. Englannin ensimmäinen naisille tarkoitettu alkoholistiparantola Spelthornen hoitola Felthamissa kirjasi rouva Chapmanin sisään joulukuussa 1882.

Annie Chapman: Punavalkoraidalliset villaiset sukat, 2 alushametta, kirjekuoren pala, jossa kaksi pilleriä... Ote vainajalta jääneiden esineiden luettelosta

Kahdesta uhrista löytyy tarkka kuolinsyytutkijoiden raportti. Kaikkien naisten läheisiä kuulusteltiin murhien tutkinnan yhteydessä.

Vaikka Viiltäjä-Jackin uhreja ei sinänsä pidetty tärkeinä, sarjamurhaaja herätti paljon kiinnostusta ja tapauksia seurattiin tarkkaan lehdistössä.

– Monia lehtiä, tilastoja ja rekistereitä on viime vuosina digitoitu. Nyt niihin on paljon helpompi päästä käsiksi kuin ennen.

– Lehtijuttuihin olen suhtautunut kriittisesti, mutta yhtä kaikki kaikista uhreista löytyi yllättävän paljon tietoa, Rubenhold sanoo.

Yleinen käsitys murhista oli, että tekijä olisi houkutellut uhrit harrastamaan seksiä kanssaan. Ruumiista ei kuitenkaan löytynyt mitään merkkejä sukupuoliyhteydestä. Ruumiinavauksissa todettiin, että naiset olivat kuolleet makuullaan tai puoliksi makuullaan. Neljä naisista murhattiin kadulla ja yksi omaan sänkyynsä. Silti kukaan ei kuullut huutoa tai kamppailun ääniä. Heidät oli siis mitä todennäköisimmin surmattu nukkuessaan.

Köyhäintalon huonot naiset

Kansaa kurjistava kodittomuus oli ongelma, joka oli Lontoon viranomaisilla hyvin tiedossa. Viktoriaanisen ajan vähävaraisille oli olemassa erilaisia asuntoloita ja köyhäintaloja.

Viiltäjä-Jackin uhrit olivat kuitenkin valinneet mieluummin kadun kuin köyhäintalon. Hallie Rubenholdin mielestä se on ymmärrettävää.

– Jos oli koditon ja työtön, saattoi hakeutua niin sanottuun workhouseen, työasuntolaan. Se oli köyhäintalo, jossa työskenneltiin yösijan ja ravinnon edestä

– Talot eivät olleet mitään vankiloita, niistä pääsi pois, jos halusi, mutta olosuhteet olivat muuten luokattomat.

Workhouse ei ottanut sisään kokonaisia perheitä, vaan perheenjäsenet eroteltiin joko miesten tai naisten puolelle. Yli 7-vuotiaat lapset erotettiin vanhemmistaan ja passitettiin koulukotiin.

Varattomia asukkaita muistutettiin siitä, että he olivat yhteiskunnan kurjimpia ja köyhyyttä sietäisi hävetä. Päivällä piti tehdä työtä ja palkaksi sai vetistä puuroa tai keittoa. Yösija järjestyi suuresta makuusalista. Salit olivat täynnä syöpäläisiä ja seksuaalinen ahdistelu oli yleistä.

Polly Nichols: musta olkihilkka, jossa musta samettireunus, flanellialushousut, pala kuvastinta... Ote vainajalta jääneiden esineiden luettelosta

Monille alkoholiongelmaisille köyhäintalot olivat poissuljettu vaihtoehto siksikin, että niissä piti olla selvinpäin.

Köyhän elämää Viktorian ajan Englannissa kuvaa elävästi muun muassa kirjailija Charles Dickens.

Työasuntoloiden lisäksi asunnottomille oli yhteiskunnan ja uskonnollisten järjestöjen ylläpitämiä yömajoja. Myös niissä ilmapiiri oli syyllistävä. Jos varaton ja koditon pääsi jollain konstin palaamaan entisiin ympyröihinsä, häpeä oli valtava, etenkin naisille.

– Ajateltiin, että nainen, joka majailee sellaisissa paikoissa, on automaattisesti prostituoitu. Oletettiin, että köyhän moraali on löyhä ja että hän on valmis vaikka myymään itseään henkensä pitimiksi, Rubenhold sanoo.

Hallie Rubenholdin oli määrä tulla esittelemään kirjaansa Helsinkiin maaliskuun lopulla. Koronavirustilanne esti vierailun. Nyt hän on meidän muiden lailla jumissa kotonaan. Tutkija-kirjailijalle se ei kuitenkaan ole outo olotila. Kurjaa on, että Lontoossa on jouduttu sulkemaan osa kaupungin puistoista. Kaunis kevätsää houkutteli puistoihin liikaa ihmisiä.

Ironista kyllä myös kierrokset Viitäjä-Jackin murhapaikoilla on nyt peruttu. Hallie Rubenhold toivoo, että Viisi-kirja avaa ihmisten silmät näkemään jännittävältä tuntuvan murhamysteerin takaa myös naiset, jotka joutuivat noiden hirveiden tekojen uhreiksi. Viisi on saanut arvostetun Baillie Gifford -palkinnon ja siitä ollaan tekemässä televisiosarjaa.

"Ollaan yhdessä, tai ainakin yhtä sydämessä

päivien pidentyessä, jonkin uuden edessä"

Näin lauletaan Uuden edessä -kappaleessa, joka on tehty helpottamaan koronatilannetta.

Reilu kuukausi sitten lauluntekijä Timo Kiiskinen ja muusikko Lauri Tähkä saivat idean hyväntekeväisyyskappaleen tekemisestä. He esittivät kutsun suomalaiselle musiikkikentälle Tähkän Instagramissa 16. maaliskuuta.

Kiinnostus oli valtavaa, sillä mukaan lähti lopulta 90 artistia ja yli 60 musiikkialan ammattilaista.

Tähkän säveltämää ja Kiiskisen sanoittamaa kappaletta tehtiin etäyhteyksin musiikkivideota myöten.

Biisillä esiintyvät muiden muassa Vesala, Haloo Helsinki, Jenni Vartiainen, Alma, JVG, Anssi Kela, Chisu, Samu Haber, Anna Puu, Elastinen ja Katri Helena.

Kappaleella mukana olevan Sannin mietteitä myöhemmin tässä jutussa.

Lauri Tähkä kertoo yllättyneensä, kuinka hyväntekeväisyyshankkeeseen saatiin mukaan ennätysmäärä suomalaismuusikoita. Monilta lähti koronan myötä työt alta, joten kaikilla oli aikaa tehdä jotain hyvää me-hengessä.

– Uskon, että musiikki tuo lohtua ja toivoa tämän rajun tilanteen edessä. Tässä kappaleessa on yhteisöllisyyttä ja yhteislaulua. Minusta on liikuttavaa kuulla se yhteisvoima ja toivo, että kyllä tästä selvitään.

Kaikki muusikot ovat tehneet kappaletta ja videota ilman palkkioita. Biisin suoratoistokuunteluista ja radiosoitoista kertyvät tuotot ohjataan Punaisen Ristin kautta koronavirusepidemiasta kärsivien auttamiseen kotimaassa.

– Omalta osaltani toivon, että lapsille ja nuorille menee myös tästä apua. Tällaisessa tilanteessa he jäävät aika huomiotta. Ja mitä pidemmälle tämä pitkittyy, niin tilanne vain pahenee, Tähkä sanoo.

Hyväntekeväisyysprojektin keskeisenä teemana on toivo ja siitä muotoutui myös ryhmän nimi Toivon kärki. Nimi viittaa säveltäjälegenda Toivo Kärkeen.

– Tuotantotiimissa joku heitti nimen ilmoille ja mun mielestä se oli oivaltava. Perikunnalta tuli vihreää valoa, että nimi on ookoo, Tähkä kertoo.

Tuottajat pusersivat biisiin yli 150 raitaa ennätysajassa

Hyväntekeväisyyskappaletta oli työstämässä neljä tuottajaa: Jukka Immonen, Jurek, Antti Rzy Riihimäki ja Eppu Kosonen.

Yli 150 soittajaa, tuottajaa ja laulajaa kuulivat yksinkertaisen demon, jonka päälle he tekivät vapaamuotoisen soitto- tai laulusuorituksen. Sääntönä oli, että tuottajille voi lähettää vain yhden raidan.

– Se oli meille kuin joulupakettien avaamista. Kukaan ei tiennyt toistensa toimista juuri mitään. Se oli mieletöntä huomata, miten lahjakkaat tyypit löysivät yhteisen sävelen. Monet kohdat kuulostavat siltä, että niitä olisi pidempäänkin suunniteltu, Jukka Immonen kertoo.

Tuottajat laittoivat biisin kasaan reilussa viikossa. Kun ääniraitoja on miltei parisataa, lopputulos on melkoista äänivallia. Nykypäivän popbiisissä raitojen määrä ei tosin ole harvinaista.

Immosen mukaan projektin massiivisuus konkretisoitui viimeistään silloin, kun muusikot alkoivat lähettää kuvaamiaan videoita musiikkivideoita varten.

– Niitä tuli kymmeniä ja kymmeniä. Kaikki puuhasivat kopeissaan ja poteroissaan, ja olivat miettineet tätä.

– Biisissä on niin paljon hyvää fiilistä ja tekemisen meininkiä mukana, että mä uskon, että se välittyy sieltä, Immonen sanoo.

Biisi herätti Sannissa toivonkipinän

Koronavirus osui pahaan paikkaan laulaja Sannille. Kevätkiertue peruttiin vain kaksi päivää ennen sen alkamista ja siirrettiin syksyyn.

– Olihan se aikamoinen shokki. Mulla meni hetki sen uutisen sulatteluun. Nyt alkaa pikkuhiljaa näkyä valoa tunnelin päässä.

Muusikolla on ollut aikaa tehdä uusia kappaleita, mutta hän lähti saman tien mukaan hyväntekeväisyyskappaleeseen.

– Huomasin tuota biisiä purkkiin laulaessa, että mullakin tuli sellainen toivonkipinä. Vitsi miten ihana on olla mukana tässä, ja vitsi ihmiset on ihania, kun ne tekee tällaisia juttuja, Sanni hehkuttaa.

Vaikka korona on ajanut ihmiset eristyksiin, Sanni on iloinen siitä, miten paljon erikoinen aika on nostanut esiin yhteisöllisyyttä.

– Tässä hetkessä ei voi olla liikaa toivoa, lohtua ja vertaistukea. Ei voi olla liikaa muistutusta siitä, että me ollaan yhdessä. Musiikki ja tämä biisi tuovat ihmisiä yhteen ja antaa tosi paljon lohtua.

Toivon kärki -kollektiivin Uuden edessä -kappale julkaistaan perjantaina klo 00.00 suoratoistopalveluissa. Samaan aikaan julkaistaan myös kappaleen musiikkivideo, jonka on tuottanut Ville Juurikkala. Video esitetään Ylen Kaikki kotona live -ohjelmassa TV2:lla ja Yle Areenassa klo 19-21.

Koronaepidemia on vienyt monet suomalaiset outoon tilanteeseen. Kuka olisi pari kuukautta sitten osannut kuvitella istuvansa päivällä kotona tekemässä etätöitä? Miten moni olisi osannut arvata samalla paimentavansa alakoululaisten etäopiskelua ja hoitavansa siinä sivussa päiväkotilasta?

Ja kukapa olisi uskonut, millaiseen digiloikkaan suomalaiset opettajat pystyvät! Yhden päivän varoajalla koulu siirrettiin pitkälti etäopetukseksi. Opettajat väänsivät kaiken osaamansa toisenlaiseksi kuin ennen, opettelivat yötä myöten kymmenet sovellukset ja naputtelivat pitkät oppilaslistat niiden käyttäjätietoihin. Miten voi hoitaa suulliset esitykset tai kemian demonstraatiot? Mitä materiaaleja voisi kotoa löytää käsityön projekteihin? Heikoimmassa tilanteessa ovat alkuopetuksen opet, jotka joutuvat suunnittelemaan tunnit sekä paikalla oleville että kotiin jääneille.

Työpäivät ovat venyneet pitkiksi, kun liki kaikki oppilastyö on kirjallista dokumentointia. Opettajat istuvat pikkutunneille asti tarkistamassa tehtäviä sekä palautettuja tekstejä ja antavat niihin palautetta. Media on jo uutisoinut väsymyksen kasvamisesta.

Mutta ammattitaitonsa opettajat ovat osoittaneet. Varmasti poikkeusaika on opettanut monelle vanhemmalle sen, kuinka tärkeää on toimiva varhaiskasvatus ja koululaitos. Tuntuu siltä, että jonnekin katosivat myös ne yhteiskunnallisen keskustelun äänenpainot, joiden mielestä julkinen sektori on pelkkä menoerä.

Yhteiskunnallisesta keskustelusta löytyy opetusalan arvostusta ja poliitikkojen juhlapuheissa työtä kiitellään. Palkkaneuvottelut ovat sitten toinen juttu.

Opettajien työehtoneuvottelut loppuivat maaliskuun lopussa tuloksettomina. Opettajien ammattijärjetön puheenjohtajan Olli Luukkaisen mukaan neuvotteluissa tarjottiin lähinnä työehtojen heikennyksiä eikä edes kevään yleisestä palkankorotustasosta päästy yksimielisyyteen.

Opettajista on pian pula. Varhaiskasvatuksen koulutuslinjojen hakijamäärien tipahtamisesta on kerrottu jo pitkään, samoin myös luokanopettajaksi tahtovien määrässä on viime vuosina tapahtunut rajua laskua.

Miksi kukaan ei ikinä väitä vaikkapa insinöörikoulutusta kutsumukseksi, vaikka tuhannet miehet hakeutuvat juuri sinne?

Muilla aloilla työntekijöitä houkuteltaisiin palkalla. Vaikkapa kovasti kaivattuja IT-alan ammattilaisia on houkuteltu taloon paitsi hulppeilla tienesteillä, myös oheishyödykkeillä kuten parturipalveluilla tai työpaikan omalla olutmerkillä. Enpä ole kuullut kasvatuspuolella olleen koskaan tarjolla olutta tai edes kilpailukykyistä palkkaa. Päinvastoin, pääkaupunkiseudun kunnat ylläpitivät jopa palkkakartellia, jottei varhaiskasvatuksen ammattilaisten palkkakisa pääsisi käynnistymään.

Kasvatuspuolen palkkavaatimuksille ei neuvottelupöydissä ole milloinkaan hyvä hetki. Priimaa laatua työltä odotetaan, ja ainakin PISA-tulosten mukaan myös saatu, mutta vuodesta riippuen palkankorotuksiin ei ole varaa joko talouden ylikierrosten tai uhkaavan laman takia. Työntekijäpulaan on vastattu lähinnä koulutusmääriä nostamalla. Valikoituuko silloin opettajiksi paras aines?

Tuntuu kuin opettamista pidettäisiin yhäkin kutsumusammattina, johon markkinatalouden lainalaisuudet eivät yltäisi. Kummallista vain, että sellaisiksi lasketaan vain naisvaltaisten alojen työt. Miksi kukaan ei ikinä väitä vaikkapa insinöörikoulutusta kutsumukseksi, vaikka tuhannet miehet hakeutuvat juuri sinne? Eikö se olisi yhtä mainio peruste pitää palkkaa alhaisena?

Ymmärrän, että työehtosopimusneuvottelut ovat vaikeat tilanteessa, jossa tulevasta ei tiedä kukaan. Vientialojen merkitys kansantaloudelle on helppo osoittaa luvuin, mutta luulisi korona-ajan paljastaneen kasvatusalan merkityksen. Opettajakunta kannattaa pitää yhtä pätevänä kuin tähänkin asti.

Tommi Kinnunen

Kirjoittaja on Kuusamossa syntynyt äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori sekä kirjailija. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.

Kolumnista voi keskustella 13.4. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Heikki Valkama: Korona toi Wilman taas otsikoihin – nyt on aika paljastaa parjatun ohjelman salattu historia

Reetta Rädyn kolumni: Etäkoulu paljastaa, miksi tavallinen koulu on niin hieno asia

Sari Kontran kolumni: Tärkein koulutuksellinen pääomamme on luottamus

Huoltovarmuuskeskuksen tilaamia suojavarusteita saapuu tämänhetkisen tiedon perusteella Suomeen tiistaina kolme rahtilentokoneellista.

On mahdollista, että rahtilentoja joudutaan aikatauluttamaan uudelleen johtuen Kiinan uusista määräyksistä muun muassa tullausten suhteen. Tilanne elää koko ajan, HVK kertoo tiedotteessaan.

Suomeen on saapumassa nitriilikäsineitä, vinyylikäsineitä, suu- ja nenäsuojaimia eli kirurgisia maskeja sekä FFP2-hengityssuojaimia.

Käsineiden valmistajaksi mainitaan Qingdao Kaiweisi Industry and Trade Co.,Ltd, kirusgisten maskien Fujian Hengan Holding Xiamen Business Trade Co.,Ltd. ja FFP2-hengityssuojainten Lifa Air.

Maskien oletetaan sopivan sairaalakäyttöön, ne ovat HVK:n mukaan kiinalaisen sairaalakäyttöön hyväksyttävän suojainstandardin YY 0469 mukaisia.

VTT testaa kuitenkin kaikki HVK:n tilaamat ja Suomeen saapuneet suojaimet ja varmistaa, että ne täyttävät annetut vaatimukset. Lopullinen varmuus tuotteiden sopivuudesta saadaan VTT:n testauksen jälkeen.

Ulkoministeriö avustaa tullausten ja muiden muodollisuuksien osalta paikan päällä Kiinassa.

HVK mistuttaa, että koronaviruspandemian myötä suojaimiin kohdistuu ennennäkemättömän kova kysyntä: käytännössä lähes jokainen maa pyrkii hankkimaan tavaraa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti.

Suojainten kotimaisen tuotannon laajamittainen käynnistyminen vie vielä useampia viikkoja.

Aiheesta aiemmin:

Iso kiinalaisyhtiö kertoo lennättävänsä ensi viikolla Suomeen ison erän Huoltovarmuuskeskuksen tilaamia suojamaskeja

Poikkeusaika on sulkenut koulut ja kirjastot.

Lukemista se ei ole kuitenkaan lopettanut, oikeastaan päin vastoin.

Esimerkiksi kirjastojen e-kirjojen lainausmäärät ovat nyt poikkeustilan aikana kasvaneet huimasti, sanoo kehityspäällikkö Mervi Heikkilä, joka johtaa valtakunnallista lasten ja nuorten lukutaitoa edistävää yksikköä. Yksikkö on osa Seinäjoen kaupunginkirjastoa ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama.

Lapsiperheissä luetaan omasta kirjahyllystä löytyviä kirja-aarteita ja, kun ne on kahlattu läpi, avuksi tulevat netistä löytyvät kirjasivustot. Niistä vinkkaavat muun muassa kirjastot omilla some-kanavillaan.

Mervi Heikkilä mainitsee useita perheille tarjolla olevia sivustoja: Lukulumo, Papunet, Project Gutenberg, Iltasatu... Yle Areenan lapsille tarkoitettua äänikirja- ja kuunnelmatarjontaa unohtamatta.

Peppi Pitkätossu tyttöhahmojen esikuvana

Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu on yksi lastenkirjallisuuden klassikoista.

75 vuotta sitten kirjoitettu teos on kestänyt aikaa osittain siitä tehtyjen uusien tulkintojen takia. Kirjastoista Peppi-kirjoja löytyy, mutta Heikkilä on hiukan epäileväinen sen suhteen, onko se juuri perinteinen, kuvaton versio, joka liikkuu eniten.

Tarinana Peppi on kuitenkin lähes kaikille tuttu.

– Toki osa lapsista tykkää klassikoista paljon. Myös uudet tv-sarjat, joita niistä tehdään, voivat innostaa sitten kirjojenkin pariin, Heikkilä sanoo.

Heikkilä on sekä kirjastoalan ammattilainen ja lasten- ja nuortenkirjailija itsekin. Astrid Lindgrenin ja Pepin merkitys lasten- ja nuortenkirjallisuudelle on hänen mielestään väistämättä merkittävä.

– Astrid Lindgren on kulkenut sellaisia polkuja, joita lastenkirjallisuuden ei ehkä ajateltu edes voivan kulkea. On vaikea kuvitella lasten- ja nuortenkirjallisuutta ilman Lindgreniä.

Heikkilän mukaan kirjallisuudesta löytyy nykyään paljon vahvoja tyttöhahmoja. Lindgrenin tuotannosta hänelle on läheisin Ronja Ryövärintytär. Peppi-henkisiä tyttöhahmoja taas löytyy Heikkilän mielestä ainakin Siri Kolun tuotannosta.

– Meillä on kirjallisuudessa päähenkilöinä monenlaisia tyttöjä ja vahvoja tyttöhahmoja. Kirjailijana minun olisi vaikea kirjoittaa toisentyyppistä tyttöä, joka olisi hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, Heikkilä sanoo.

Katso seuraavaksi muita Ylen Peppi Pitkätossu -sisältöjä:

Miten Peppi olet? – Testaa, onko sinussa pieni ripaus vai iso annos Peppi Pitkätossua!

Suomen kansallisoopperan ja -baletin Peppi Pitkätossi -baletin taltiointi (14.12.2019)

Kuinka hyvin sinä tunnet Pepin?

Testin kuvat: AOP

Artikkelin ja testin kysymyksiin on käytetty lähdemateriaalina seuraavia teoksia:

Kerstin Ljungren: Astrid Lindgren - lastenkirjailija, WSOY, 1997.
Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu, WSOY, 2001.
Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä, WSOY, 2014.

Yle pyysi arkkipiispa Tapio Luomalta näkemyksiä viiteen ajankohtaiseen teemaan. Luoman ajatuksista kumpuaa tapoja selviytyä poikkeusajan keskellä.

Korona

Korona on nimi näkymättömälle, uhkaavalle ja jollakin tavoin tuhoisalle voimalle, joka koettelee nyt oikeastaan koko maailmaa.

Kaikki elämä on altis koetuksille, myös taudeille. Elämä löytää myös keinot selviytyä, ja niin ajattelen, että myös koronaepidemiasta selvitään.

Koti

Koti on elämän tukikohta, josta lähdetään, mutta jonne aina myös palataan.

Koti ei ole ainoastaan paikka, jossa ollaan tekemisissä muiden perheenjäsenten kanssa vaan koti on myös sellainen mielentila, jossa voin turvallisesti koettaa tulla toimeen itseni kanssa.

Arki

Arki on elämän rakenteiden ja rytmin peruselementti, jota ilman ei voisi olla myöskään juhlaa.

Toisinaan tylsäksi ja uuvuttavaksi mielletty arki on elämän ulottuvuus, jossa me toteutamme tärkeää kutsumustamme yhteiskunnan ja toinen toistemme palvelijoina.

Lähimmäinen

Lähimmäinen jakaa kanssani yhteisen ihmisyyden. Esimerkiksi yhteiset suuret elämän kysymykset elämän mielekkyydestä, jaksamisesta, tulevaisuudesta.

Lähimmäinen ei ole uhka vaan kumppani yhteisen asian palveluksessa. Ajattelen, että minä ja lähimmäinen tarvitsemme toisiamme.

Tulevaisuus

Tulevaisuus on ulottuvuus, jota kohti kaikki suuntautuu. Kun kirkosssa ollaan, niin mieleeni tulee profeetta Jeremian lausuma Jumalan lupaus: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Tämän vuoksi itsekin ajattelen, että olkoon tulevaisuus millainen tahansa, se on valoisa.

Lue myös:

Koronavirus heitti kuoleman kasvoillemme – samaan aikaan moni läheinen ei ehkä pääse saattamaan kuolevaa rajan yli

Helsingin Tuomiokirkon jumalanpalvelus näytettiin Youtube-striiminä – piispa Laajasalo puhui koronaeristyksessä kärsiville

Koronavirus on kohottanut ihmisten stressitasoa ja stressi taas heikentää vastustuskykyä – "Älä stressaa" -kehotus ei kuitenkaan auta

"Milloin tämä oikein loppuu", miettii moni meistä, eikä kukaan tiedä vastausta – hyvä uutinen on se, että epävarmuus on kriisin pahin vaihe

Tutkijan simppeli keino korona-ahdistuksen helpottamiseksi: mene käymään takapihalla tai katso ulos ikkunasta

Kuluttajariitalautakunta on ratkaissut kaksi valitusta, joissa matkustajat katsoivat, että kaukojunien pysähdykset asemilla olivat liian lyhyitä.

Lautakunta katsoo, että minuutin pysähdys oli liian lyhyt, sillä matkustajat eivät ehtineet junaan. Junamatka muuttui satojen kilometrien taipaleeksi autolla.

Sen sijaan kahden minuutin pysähdyksen aikana lapsiperheen olisi pitänyt lautakunnan mielestä ehtiä ulos junasta lastenvaunujen ja matkatavaroiden kanssa.

Perheen matkalaukkuja jäi junaan, eivätkä he saaneet kaikkia tavaroitaan takaisin.

Minuutin pysähdys Simpeleellä

Kahden junamatkustajan reissu Etelä-Karjalasta Simpeleeltä Helsinkiin tyssäsi Simpeleen asemalle. IC-juna pysähtyi, mutta vaunun molemmat ovet olivat lukossa eikä konduktööriä näkynyt.

Minuutin pysähdyksen jälkeen juna lähti liikkeelle ja jätti matkustajat laiturille.

VR katsoi vastauksessaan, että junan lähdössä toimittiin ohjeiden mukaan – pysähdys oli normaali eikä ovissa ollut havaittu vikaa. VR:n mukaan konduktööri tähysti junan sivun ennen ovien lukitsemista ja lähtöluvan antamista.

VR:n mielestä konduktööri ei voi tietää, ovatko matkustajat saattajia vai tulossa junaan, jos he eivät ole normaalin pysähdyksen aikana nousseet junaan.

Koska pysähdysaika Simpeleellä oli minuutti, ovet olivat auki alle minuutin ja matkustajien olisi pitänyt ottaa tämä huomioon, VR totesi.

Jos oma vaunu ei ole kohdalla, on VR:n mukaan suositeltavaa nousta junaan lähimmästä ovesta heti junan pysähdyttyä.

Lautakunta: Matkustajat neuvottava lähimpään vaunuun

Kuluttajariitalautakunta korostaa, että lipun ostaneilla matkustajilla tulee olla kohtuullinen mahdollisuus käyttää maksamansa palvelu ja nousta junaan turvallisesti.

Lautakunnan mielestä alle minuutti kaukoliikenteen junaan nousemiseen on huomattavan lyhyt. Kaukojunilla matkustavilla on usein matkatavaraa ja etukäteen ostettu paikkalippu.

Lautakunta toteaa, että minuutin pysähdys ei sinänsä ole poikkeuksellista kaukojunaliikenteen hiljaisilla asemilla.

– Kun pysähdysaika on näin lyhyt, VR:n pitää selvästi merkitä, mihin juna pysähtyy ja myös ilmoittaa se, että matkustaja voi nousta mihin tahansa vaunuun. Ei vain siihen vaunuun, johon hän on lippunsa ostanut, korostaa lautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.

Lautakunta huomauttaa, että laiturialueelle ei ollut merkitty, mihin kohtaan vaunut pysähtyvät eikä ohjeita junaan nousemisesta ilmeisesti ollut annettu.

VR:n pitää selvästi merkitä, mihin juna pysähtyy ja myös ilmoittaa se, että matkustaja voi nousta mihin tahansa vaunuun. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg

Konduktöörin on myös ennen lähtöä varmistettava, onko laiturilla vielä junaan nousevia matkustajia, korostaa lautakunta.

Kuluttajariitalautakunta katsookin, että VR:n tarjoamassa palvelussa oli virhe.

Matkustajat joutuivat junamatkan tyssättyä ajamaan autolla Simpeleeltä Helsinkiin ja takaisin.

Lautakunta suosittaa, että VR korvaa heille 600 kilometrin edestakaisesta matkasta aiheutuneet kulut. VR oli jo aiemmin hyvittänyt käyttämättä jääneet junaliput.

Perheen laukut jäivät Allegro-junaan

Toisessa tapauksessa perhe matkusti Allegro-junalla Pietarista Kouvolaan. Junan ovien avauduttua perhe laittoi lastenrattaat ja matkatavaroita maahan.

Perheen isä palasi vielä junaan hakemaan matkalaukkuja, mutta ovet sulkeutuivat hänen nenänsä edestä.

Ovi ei enää auennut ja matkalaukut jäivät junaan. Miehen arvion mukaan pysähdys asemalla kesti vain noin puoli minuuttia.

Mies soitti VR:n asiakaspalveluun ja häntä neuvottiin kysymään laukkuja seuraavana päivänä löytötavaratoimistosta. Löytötavaratoimistosta löytyi vain yksi avattu laukku.

VR: Matkustaja vastaa tavaroistaan

VR katsoi vastauksessaan, että Allegro-juna pysähtyi Kouvolassa normaalien käytäntöjen mukaisesti ja todistettavasti kaksi minuuttia. Matkustajilla oli näin riittävästi aikaa poistua junasta.

VR:n mukaan junan henkilökunta ei tiennyt, että osa perheen matkatavaroista oli vielä junassa, kun ovet lukittiin ja junalle annettiin lähtökäsky.

VR korosti, että matkustajan tulee myös junasta poistuessaan valvoa kaikkia matkatavaroitaan, VR ei ole niistä vastuussa.

Lautakunta: Kaksi minuuttia yleensä riittävä aika

Kuluttajariitalautakunta katsoo, että vajaat kaksi minuuttia ovien avautumisen ja lukitsemisen välillä on pääsääntöisesti riittävän pitkä aika poistua junasta siinäkin tapauksessa, että matkatavaroita on paljon.

– Kaksi minuuttiakin on aika lyhyt aika, mutta matkustajan tulee varautua siihen, että juna saapuu asemalle ja valmiiksi jo laittaa kaikki tavaransa oven eteen, josta sitten pääsee sujuvasti ulos, sanoo lautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.

Kaksi minuuttiakin on aika lyhyt aika, mutta matkustajan tulee varautua siihen, että juna saapuu asemalle. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg

Lautakunnan mielestä VR:n palvelussa ei näin ollut virhettä. Se ei suosita hyvitystä kadonneista matkatavaroista eikä niiden etsimisestä aiheutuneista kuluista.

Kaikki lautakunnan jäsenet eivät olleet samaa mieltä. Kaksi heistä katsoo, että vajaat kaksi minuuttia ei ole riittävästi matkustajien turvalliseen poistumiseen junasta.

– Tämä kuvastaa sitä, että ollaan ihan niillä rajoilla, mitä voidaan pitää kohtuullisena aikana matkustajalle, arvoi Ståhlberg.

Ollaan ihan niillä rajoilla, mitä voidaan pitää kohtuullisena aikana matkustajalle. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg

– Kaksi minuuttiakin voi olla joissakin olosuhteissa liian lyhyt aika, esimerkiksi ruuhkaisessa junassa.

VR ei halua kommentoida päätöksiä Ylelle.

– Meillä on linjana, että emme kommentoi kuluttajariitalautakunnan päätöksiä medialle, vastataan VR:n viestinnästä sähköpostilla.

Voit keskustella aiheesta 13.4. kello 23 saakka.

Yhteiskunta auttaa yrityksiä koronakriisissä, mutta myös yritykset ovat halukkaita ojentamaan kätensä yhteiskunnan avuksi.

Näin sanoo yrittäjä Mika Mäkeläinen.

Mäkeläinen on koonnut talousvaikuttajista, yrittäjistä, elinkeinoelämän edustajista ja huolestuneista vaikuttajista koostuvan Talouskriisi.fi-verkoston, jossa pohditaan ratkaisuja koronapandemian aiheuttamiin ongelmiin.

Mika Mäkeläinen on kokenut kasvuyrittäjä, joka on ollut perustamassa uransa aikana toistakymmentä pääasiassa teknologiaan keskittynyttä yritystä.

Kriisin aikana talouselämän ja politiikan vaikuttajien pitäisi olla paremmin yhteydessä toisiinsa. Myös pienten yritysten ääni pitää saada kuuluviin, Mäkeläinen painottaa.

– Tämä koskettaa kaikenlaisia yrityksiä. Mutta suurin suruni on yksinyrittäjien kohdalla. Heihin iskut tulevat pahiten.

Viime kädessä kyse on työpaikoista ja koko yhteiskunnan taloudellisesta hyvinvoinnista.

– Haluamme sillan päättäjien ja yritysten välille, hän sanoo.

– Nyt pitää toimia ilman tausta-agendoja. Nyt pitäisi siirtää kaikki ideologiset väittelyt sivuun ja rakentaa yhteiskuntaa kriisin yli yhdessä.

Valtion ja kuntien koneisto on hidas. Kriisiin pitäisi puuttua kuitenkin tavallista nopeammin. Yhteistyö ei voi mennä perinteisiä väyliä pitkin, Mäkeläinen arvioi.

– Se vaatisi normaalia nopeatempoisempaa yhteistyötä. Nyt on rauhanajan syvin kriisi. Siksi voitaisiin yhdistää näkemys, osaaminen ja resurssit.

Mäkeläisen kanssa samoilla linjoilla on Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja ja Nokian toimitusjohtajana syyskuussa aloittava Pekka Lundmark. Sen lisäksi, että hallitus tekee töitä erilaisten pelastuspakettien eteen, myös elinkeinoelämä on valmis.

Mikä on siis elinkeinoelämän viesti hallitukselle?

– Ottakaa elinkeinoelämä mukaan kriisistä ulospääsemisen suunnitteluun. Meillä on paljon resursseja ja osaamista. Tähän mennessä olemme vielä olleet alihyödynnettyjä, Lundmark sanoo.

Myös Lundmark lähti mukaan talouskriisi.fi -verkostoon. Hän sanoo, että verkoston idea on koota erilaisia ideoita ja ratkaisuja hallituksen tueksi.

– Meillä on valtavasti lahjakkaista ihmisiä, jotka voivat tuottaa ideoita.

Hallituksen avuksi Lundmark tarjoaa muun muassa yksityisiä terveydenhoitoyrityksiä ja työterveyshuoltoa. Niiden rerussit voidaan valjastaa yhteiskunnan käyttöön.

Myös moni teollisuusyritys voi muokata toimintaansa, esimerkiksi terveydenhuolloin kaipaamia laitteita valmistamaan.

– Osa tuottaa jo nyt suojavarusteita. Pystytään varmasti tekemään paljon enemmänkin, Lundmark sanoo.

Apua testaukseen, hengityslaitteiden rakentamiseen

Missä yritykset voisivat auttaa?

Mika Mäkeläinen nostaa esiin muun muassa testauskapasiteetin lisäämisen ja vasta-ainetestit.

Suomi pitäisi saada liikkeelle taas nopeasti. Tässä yritykset ja valtiovalta voisivat tehdä yhteistyötä. Toisaalta myös osaamista hengityskoneiden rakentamiseen löytyy.

– Yritykset antaisivat mielellään laajasti resursseja valtiovallan ja viranomaisten käyttöön, jotta me saisimme ratkaistua koronakriisin.

Monissa yrityksissä on osaamista ja resursseja, Mäkeläinen muistuttaa. Maailmalla on ollut erilaisia yritysten ja valtion välisiä malleja tarttua kriisiin.

– Ensin voisi selvittää maailmalta, mitä siellä on tehty. Ja miten yritykset voisivat järjestäytyä.

10 kohdan vetoomus hallitukselle poiki talousvaikuttajien verkoston

Maaliskuun puolivälissä julkaistiin yritysvaikuttajien 10 kohdan vetoomus Suomen hallitukselle.

Taustalla oli juuri Mikä Mäkeläinen. Hän keräsi joukon vaikuttajia. Ajatuksena oli, että jotain pitäisi tehdä.

Mäkeläinen keräsi nimiä. Yhdessä päivässä kasassa oli 250 vaikuttajaa Risto Siilasmaasta Timo Ritakallioon. Ote listasta näyttää tältä:

Lauri Ratia

Risto Siilasmaa

Alf Rehn

Maija-Liisa Friman

Osmo Soininvaara

Jorma Eloranta

Arto Hiltunen

Petri Niemisvirta

Marjo Miettinen

JT Bergqvist

– Asiat etenivät niin nopeasti, tuli tunne, että miten voisin osallistua omalta osaltani yhteiskunnalliseen keskusteluun, Mika Mäkeläinen sanoo.

Koronakriisi vaikuttaa yrityksiin kokoon katsomatta. Moni yrittäjä ja elinkeinoelämän vaikuttaja mietti tahollaan, mitä koronakriisille voisi tehdä. Mäkeläinen sai yhdistettyä ison joukon saman virtuaalisen pöydän ääreen.

Kyse on verkostomaisesta joukosta, joka toimii talouskriisi.fi-sivuston kautta.

Se taas syntyi niin, että Mäkeläinen löi hynttyyt yhteen Atte Jääskeläisen ja Terho Puustisen kanssa. Atte Jääskeläinen tunnetaan Ylen entisenä päätoimittajana. Nyt hän on LUT-yliopiston työelämäprofessori ja median strategiaa ja kulttuurimuutoksia Euroopassa konsultoiva yrittäjä.

Terho Puustinen taas on viestinnän yrittäjä ja journalisti. Hän toteutti Taivas+helvetin ensimmäisen kirjan yhdessä Mika Mäkeläisen kanssa.

Talouskriisi.fi on saanut lyhyessä ajassa yli 2 000 yhteydenottoa. Niiden avulla mietitään, miten koronakriisi saataisiin ratkaistua.

– Olemme yrittäneet rakentaa poikkeuksellisen talouden ja yhteiskunnan vaikuttajia yhdistävän verkoston, Mäkeläinen sanoo.

Vaikuttajia on todella monenlaisia. Talouskriisi.fi sivuilla on niin oopperalaulaja Karita Mattilan kuin kiinteistöyrittäjä Timo Metsolan ajatuksia.

– Tilannehuoneeseen tuli yritykseltä viesti, että joukko lääkäreitä miettii, miten saataisiin rakennettua vielä hengityslaitteita ja miten saataisiin niihin osia, Mäkeläinen kertoo.

Yritykset haluavat myös lisätoimia valtiolta

Kuten moneen otteeseen on tullut esiin, yrityksissä on todettu, että nyt tarvitaan valtiota apuun. Toisaalta moni haluaa myös itse olla mukana selättämässä koronakriisiä.

Mäkeläinen toivookin, että valittamisen sijaan talouskriisi.fi-verkosto onnistuisi keksimään myös ratkaisuja.

– Koronan jälkeistä maailmaa varten tarvitaan isoa ryhtiliikettä sekä tulevaisuus- ja ennakointitietoa, Mäkeläinen sanoo. Nyt katse on kansanterveydessä, mutta pitäisi myös pystyä katsomaan tulevaisuuteen.

Mäkeläinen sanoo, että tarkoitus on myös tuottaa ajankohtaista tietoa ja tilannekuvaa siitä, mikä kriisin vaikutus on yrityksille, talouselämälle ja yhteiskunnalle.

– Viime kädessä on kyse siitä, miten ylisukupolvinen vastuu toteutuisi niin, että samat mahdollisuudet, joita itselleni olen yhteiskunnasta saanut, jäisivät lapsillekin

1990-luvulla tehtiin inhimillisestä näkökulmasta paljon vääriäkin ratkaisuja, Mäkeläinen sanoo.

“Nyt pitäisi päästä takaisin normaaliin”

Edessä on joka tapauksessa konkursseja ja tragedioita. Mäkeläisen mukaan nyt pitää pelastaa se, mikä pelastettavissa on.

– Meillä on valtava, valtava epäjatkuvuuskohta, jonka yli on vaikea rakentaa edes riippusiltaa, koska ei ole tietoa, kuinka kauan se jatkuu. Kenelläkään ei ole best practicea (parasta käytäntöä), koska tilanne on ennennäkemätön.

Talouden uudelleenkäynnistämistä varten hänen mielestään nyt voisivat toimia vasta-ainetestit. Kun tiedettäisiin, ketkä ovat jo sairastaneet ja keillä on immuniteetti, he voisivat palata töihin.

Nyt pitäisi siis Mäkeläisen mukaan aloittaa massiiviset testaukset.

Meidän pitää vakavasti miettiä poikkeuksellista järjestelyä, jossa olisi paljon resursseja.

– Jos taloutta ei pian saada pyörimään, voidaan peruuttamattomasti menettää sellaista, mitä on vaikea saada vuosikymmenen aikanakaan takaisin. Jos tämä jatkuu pitkään, jos esimerkiksi konkursseja tulee tai liiketoimintaa supistetaan, silloin työpaikkoja ei ole. Meillä ei ole ollut työllistävistä ja kasvavista yrityksistä ennenkään ylitarjontaa.

Samaa sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton Pekka Lundmark.

– Meillä on 500 000 lomautettua. On suuri vaara, että osa niistä muuttuu irtisanomiksiksi, hän sanoo. Siksi yrityksiä tulee tukea. Nyt on pakko olla varaa. Velkojen maksusta puhutaan myöhemmin.

Hän korostaa myös, että nyt on yhteistyön aika. Kaikki erimielisyydet on hyvä unohtaa, koska kriisistä pitää päästä ulos.

– Nyt ei pidä etsiä vanhoja virheitä tai syyllisiä, Lundmark korostaa.

10 kohdan listasta osa jo toteutunut

Tältä näytti suomalaisten yritysmaailman vaikuttajien vetoomus hallitukselle ja eduskunnalle. Se julkaisiin lähes kuukausi sitten. Osa toimista on toteutunut.

1. Hallitus antaa välittömästi lausunnon: Suomi tekee kaiken mahdollisen terveiden yritysten pelastamiseksi. Kun pelastamme yritykset, pelastamme myös työpaikat.

2. Hallitus avaa mahdollisuuden oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen Teollisuussijoituksen uusille asiakkaille, siten ettei tämän rahoituksen rinnalle vaadita yksityistä rahaa. Omaa pääomaa vahvistava rahoitus avaa tien myös Finnveran rahoituksen hyödyntämiseen.

3. Hallitus muuttaa työlainsäädäntöä väliaikaisesti siten, että yritykset voivat lomauttaa 3 päivän varoitusajalla. Nykyinen käytäntö 2+6 viikkoa aivan liian pitkä. Se johtaa lukuisissa tapauksissa irtisanomisiin ja konkursseihin. Tilanne on niin kriittinen, että se vaatii yhtä nopeita ja päättäväisiä toimia kuin terveydenhuollossa.

4. Hallitus muuttaa väliaikaisesti verotusta: Arvonlisäverot pitää hyvittää takautuvasti yritysten käyttöön tämän vuoden ajalta, kuten Ruotsi tekee. Alvit palautetaan valtiolle, kun kriisi on ohi. Helppo toteuttaa, koska verottaja toimii Suomessa poikkeuksellisen tehokkaasti.

5. Yritysten vuokrat: Hallitus tukee yritysten vuokrien maksua tai laatii määräajaksi lain, joka estää vuokrasopimusten irtisanomisen maksamattomien vuokrien avuksi. Nämä keinot ovat ratkaisevan tärkeitä varsinkin palvelualojen pienille yrityksille.

6. Hallitus tiedottaa yksiselitteisesti sallivansa veroille, veroluonteisille ja työeläkemaksuille korottoman myöhästymisen. Tämä keino on jo käytössä, mutta viesti ja ohjeet eivät ole olleet yksiselitteisiä myöhästymisen kustannusten osalta.

7. Valtio selvittää tärkeimpien kilpailijamaiden käyttöön ottamat keinot palkkojen ja työnantajien sivukulujen kustannusten jakamiseen.

8. Hallitus valmistelee laajamittaisen valtion vakausmekanismin, jonka tavoitteena on yritysten ja kansalaisten omaisuuden pakkomyyntien hillitseminen. Valtion omistuksessa oleva instituutio tai tätä varten erikseen perustettava yhtiö sitoutuisi ostamaan varallisuutta markkinahintaan. Tällä mekanismilla turvataan tärkeimpien omaisuuserien, erityisesti kiinteistömassojen arvojen vakaus.

9. Hallitus vahvistaa Business Finlandin resursseja. Aiemmin varattu ja 19.3. avautuva määräraha pitää moninkertaistaa. Sen lisäksi tarvitaan selkeä viesti: raha ei lopu kesken.

10. Julkiset hankinnat. Valtion ja kuntien tulevia hankintoja tulisi mieluummin aikaistaa kuin lykätä.

Lue lisää:

Tuoreimmat tiedot koronaviruksesta

Kilpailukiellot eivät enää viime vuosina ole koskeneet pelkästään yritysten avainhenkilöitä eli ylintä johtoa ja ykkösasiantuntijoita vaan ne ovat yleistyneet vauhdilla kaikkien työntekijäryhmien sopimuksissa.

Työ- ja elinkeinoministeriö asettikin viime syksynä työryhmän valmistelemaan muutosta kilpailukieltosopimuksia koskevaan lainsäädäntöön.

Nyt työryhmä on saanut valmiiksi luonnoksen lakimuutoksista, joissa työnantajan velvollisuus maksaa työntekijälle korvausta kilpailukieltosopimuksesta ulotetaan koskemaan kaikkia kilpailukieltosopimuksia. Tällä pyritään karsimaan turhia ja rutiininomaisia kilpailukieltoja.

Lain mukaan kilpailukieltoja pitäisi ottaa sopimuksiin vain erittäin painavista syistä, esimerkiksi sen varalta, että avaintyöntekijä, jolla on tietoa yrityksen liikesalaisuuksista, tuotekehityksestä tai asiakassuhteista siirtyy töihin kilpailijalle.

Aiemmin asiasta tehtyjen selvitysten mukaan liian herkästi käytetyt kilpailukiellot vaikeuttavat työntekijöiden työpaikan vaihtoa sekä muiden yritysten rekrytointeja.

Lakisääteinen korvaus kaikkiin kilpailukieltoihin

Nykyisten työsopimuslain säännösten mukaan työnantajan pitää sopia korvauksesta vasta, jos työntekijän kilpailukielto eli rajoitusaika työsuhteen päättymisen jälkeen on yli kuuden kuukauden mittainen.

Työryhmän ehdotuksen mukaan jatkossa työnantajan velvollisuus maksaa työntekijälle korvausta kilpailukiellosta ulotetaan koskemaan kaikkia kilpailukieltosopimuksia.

Kilpailukieltosopimuksesta olisi maksettava työntekijälle prosenttiperusteinen korvaus. Sen suuruus riippuisi työntekijän palkasta ja sovitusta kilpailukiellon pituudesta eli rajoitusajasta.

Enintään kuuden kuukauden rajoitusajalta korvausta olisi maksettava 40 prosenttia tavanomaisesta palkasta. Yli kuuden kuukauden rajoitusajalta korvausta olisi maksettava 60 prosenttia palkasta.

Kilpailukielto saisi edelleenkin kestää enintään vuoden.

Korvaus maksettava kilpailukiellon aikana

Nykyisessä laissa ei ole säädetty mitään korvauksen maksamisajankohdasta. Työryhmän esityksen mukaan maksamisajankohdasta tulisi säädökset, jotta vältettäisiin maksamiseen liittyvät epäselvät ja riitaiset tilanteet.

Korvaus olisi maksettava kilpailukiellon aikana. Maksupäivä olisi sama kuin työsuhteen aikainen palkanmaksupäivä. Maksamisesta voitaisiin sopia toisin mutta vasta työntekijän irtisanouduttua.

Uutena asiana laissa olisi työnantajan irtisanomisoikeutta koskeva sääntely. Työnantaja voisi olosuhteiden muuttuessa työsuhteen aikana irtisanoa kilpailukieltosopimuksen noudattaen irtisanomisaikaa, jonka olisi oltava vähintään saman pituinen kuin kilpailukielto. Työntekijän päätettyä työsuhteen tätä oikeutta ei enää olisi.

Yksimielisyyttä ei saavutettu

Työryhmän mietintö ei kuitenkaan ole yksimielinen. Työnantajien ja -tekijöiden näkemyserot olivat suuret. Osapuolten suurimmat erimielisyydet koskivat korvausmallia ja korvausten määrää.

– Valmistelussa oli aikamoisia hankaluuksia, eikä kunnollista keskustelua käyty kaikista asioista, työryhmän jäsen ja Suomen Yrittäjien asiantuntija Albert Mäkelä kertoo.

.Työnantajapuolelta Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Suomen yrittäjät liittivätkin mietintöön eriävän mielipiteensä.

– Työryhmä esittää, että velvollisuus maksaa korvausta kilpailukiellon aiheuttamista rajoituksista laajennettaisiin koskemaan myös alle kuuden kuukauden sopimuksia. Katsomme, että kompensaatiota ei tule ulottaa koskemaan näitä sopimuksia, työnantajapuoli toteaa lausunnossaan.

Suomen Yrittäjät myös karsastaa työryhmän lähtökohdaksi asetettua korvausmallia.

– Meidän näkemyksemme valmistelussa on ollut koko ajan se, että sääntelyllä pitäisi puuttua kilpailukieltosopimusten väärinkäyttöön. Nyt korvausmalli lisää niiden työnantajien kustannuksia, jotka käyttävät kilpailukieltosopimuksia lain mukaisesti. Matalakin korvaus vähentää kilpailukieltosopimusten käyttöä, koska yritykset laskevat kustannuksia tarkkaan, Albert Mäkelä sanoo.

– Mielestämme ehdotettu korvausprosentti on senkin takia liian suuri, että kilpailukieltosopimus estää vain kilpailevan työn tekemisen, ei muuta työtä.

Työntekijäpuolikaan ei ollut täysin tyytyväinen työryhmän ehdotuksiin. SAK, Akava ja STTK jättivät mietinnön yhteydessä täydentävän lausunnon.

– Meidän mielestämme korvaustason pitäisi olla täyteen korvaukseen perustuva, eikä siinä pitäisi olla tuollaista portaittaista mallia, koska palkansaajan toimeentuloon liittyvät haasteet ovat aivan samoja, oli kilpailukiellon aikarajoitus neljä kuukautta tai seitsemän kuukautta, työryhmän jäsen ja Akavan yhteiskunta-asioiden päällikkö Vesa Vuorenkoski sanoo.

– Meidän on vaikea nähdä, että tällaisella alhaisella korvauksella mentäisiin eteenpäin. Vasta, kun korvaustaso on mahdollisimman iso, se kannustaa työnantajaa miettimään , milloin kilpailukieltosopimus todella on tarpeen.

Palkansaajajärjestöjä hiertää työryhmän ehdotuksessa ja korvausmallissa se, että jos tuomioistuin toteaa kilpailukieltosopimuksen mitättömäksi, myös korvaukset jäävät saamatta.

– Sopimuksen mitättömyyden ei pidä koitua työsuhteen heikomman osapuolen vahingoksi, jos kilpailukieltosopimus on alun perin tehty lain vastaisesti ilman erityisen painavaa syytä. Työnantajalla tulee olla korvausvelvollisuus joka tapauksessa. Työnantajan, jonka aloitteesta kilpailukiellosta on sovittu, ja joka on sopimussuhteen vahvempi osapuoli, ei tule voida jälkeenpäin vedota edukseen kilpailukiellon mitättömyyteen, Akavan Vuorenkoski painottaa.

– Jos tätä mitättömyysongelmaa ei ratkaista, niin myöskään kilpailukieltosopimusten määrä ei riittävästi vähene.

Mallia muista Pohjoismaista

Työnsä lähtökohtana työryhmällä oli hallituksen valitsema korvaukseen perustuva malli.

Tarvetta tiukentaa kilpailukieltosopimusten käyttöä perusteltiin myös kansainvälisellä käytännöllä. Monissa maissa kilpailukieltosopimuksiin on säädetty pakollinen korvaus työntekijöiden kilpailukieltoajalta.

– Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa on pakollinen korvausvelvollisuus. Ruotsissa korvaus on enintään 60 prosenttia palkasta. Norjassa korvauksen tulee vastata täyttä palkkaa, Vesa Vuorenkoski Akavasta kertoo.

Työryhmä päätyi vaihtoehtoja läpikäydessään esittämään Tanskan tyyppistä mallia. Siinä on 40 prosentin korvaus, jos on enintään kuuden kuukauden mittainen kilpailukieltosopimus, ja 60 prosentin korvaus, jos se on yli kuuden kuukauden mittainen.

– Kyllä se on yleiseurooppalainen käytäntö, että lainsäädännössä nämä pyritään korvaamaan, Vuorenkoski toteaa.

Koronakriisissä lomautetut hyötyisivät uusista säännöksistä

Koronakriisin takia lomautetuille nykyiset kilpailukieltosopimukset voivat aiheuttaa vaikeuksia työllistymisessä.

– Jos koronakriisin seurauksena lomautettu työntekijä löytää lomautusaikana uuden, omaa ammattiaan vastaavan työpaikan kilpailijalta ja irtisanoutuu lomauttaneesta yrityksestä, niin häntä sitoo mahdollisen kilpailukiellon sidonnaisuusaika. Hän ei voi siis suoraan siirtyä uuteen työpaikkaan, vaikka se olisi työmarkkinoiden etu, Vesa Vuorenkoski Akavasta muistuttaa.

Vuorenkoski toivoo, että työryhmä pääsisi käsittelemään ja korjaamaan esitykseensä koronakriisin aiheuttamien lomautusten vaikutuksia kilpailukieltosopimuksiin.

Maaliskuun lopussa mietintönsä työ- ja elinkeinoministeriölle luovuttaneessa työryhmässä oli edustajia muun muassa palkansaaja-, työnantaja- ja yrittäjäjärjestöistä sekä sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Luonnos hallituksen esityksestä on lausuntokierroksella 22. toukokuuta asti. Sen jälkeen työministeri Tuula Haatainen avustajineen alkaa linjata, mitkä työryhmän esittämät toimenpiteet lainsäädäntöön otetaan mukaan.

Haloo tytöt!

Me täällä Ruotsissa kuusi kaveria kuljemme, ja tuttavuutta suomalaiseen naiseen kukin toivomme. Olemme seuraa tervettä, herttaista ja terhakkaa, siis kiirehtikää ja kirjeitse meille vastatkaa. Te tytöt iältänne 20: ja 32:n vuoden välillä käytte, ja kaikista mieluiten maaseudulla näytte. Se on toiveemme, sillä niin mekin teemme. Vastatkaa valokuvalla erikseen. Jeeppi 31, Ford 27, Chevrolet 37, Volvo 35, Opel 34 ja D.K.V. 33.

FÅRÖ Seuranhakuilmoitus julkaistiin useissa Suomessa ilmestyvissä ruotsinkielisissä lehdissä keväällä 1947. Nimimerkkien taakse kätkeytyi kuusi poikamiestä Fårön saarelta Gotlannista.

Kolmikymppiset miehet olivat kuulleet, että Suomessa kärsittiin miespulasta ja päättivät kokeilla onneaan.

Pian Suomesta alkoikin saapua vastauksia ilmoitukseen, ja kirjeitä kulki Itämeren puolelta toiselle.

Talvi- ja jatkosodassa oli kuollut noin 90 000 suomalaista miestä, ja vapaita naisia oli kymmeniätuhansia. He olivat sotaleskiä, eronneita naisia ja "piilosotaleskiä" – naisia, jotka olivat menettäneet kihlattunsa sodassa tai jotka eivät olleet edes ehtineet löytää kumppania.

Yksi näistä naisista oli Selma Vartiainen Ahvenanmaalta.

Hän muuttaisi kotikylästään Degerbystä ensimmäisten suomalaisnaisten joukossa Gotlantiin ja menisi siellä naimisiin.

Mutta onni on harvoin täydellistä, ja Selman elämä saarella osoittautui vaikeaksi. Niin vaikeaksi, että hän neljän pienen lapsen äitinä teki itsemurhan pääsiäisenä 1962.

Äidin kuolemaan johtaneet syyt ovat asia, josta tyttäret ovat vaienneet puoli vuosisataa. Nyt he haluavat hänelle hyvitystä.

– Hän ei voinut koskaan kertoa kenellekään, millaista hänen elämänsä oli, Birgit Kalström, 71, sanoo.

Selman tarina on osa kaikkien Fårölle muuttaneiden suomalaisnaisten tarinaa. Naisten muutto miespulan vuoksi on siirtolaisuuden erikoinen ilmiö, josta ei ole puhuttu.

Fåröläismiesten ja suomalaisnaisten välinen kirjeenvaihto tuotti tulosta. Loppukesästä 1947 kaikki kuusi poikamiestä lähtivät matkalle Gotlannista kohti Suomea.

Pitkä matka taittui tutussa seurassa ilmeisesti mukavasti. Perimätieto kertoo yhden miehen nauttineen matkalla niin paljon alkoholia, ettei hän koskaan päässyt kirjeystävänsä kotiin saakka.

Muita kavereita onnisti paremmin.

Nimimerkki D.K.V. 33 eli Axel Kalström kihlasi Selma Vartiaisen Ahvenanmaalla. Kolme muuta miestä teki tahoillaan samoin. Kihlatut naiset muuttivat Fårölle jo vuodenvaihteessa 1947–1948.

Yhden avioliitto päättyi eroon vuodessa, toisen myöhemmin. Selma ja neljäs saarelle muuttanut nainen elivät siellä elämänsä loppuun saakka.

Fårölaiset poikamiehet innostuivat vaimon etsinnästä seuranhakuilmoitusten avulla ja julkaisivat uusia ilmoituksia. He myös jakoivat saamiaan vastauksia kavereilleen. Lisäksi suhteita syntyi suomalaisvaimojen luona käyneiden sukulaisnaisten kanssa.

Tulevina vuosina saarelle muutti yhdeksän suomalaista naista lisää.

Naisten perimmäisiä motiiveja ruotsalaissulhasten valitsemiseen on mahdotonta tietää, mutta todennäköisesti miespula Suomessa vaikutti heidän päätöksiinsä.

Historioitsija Jenni Kirves Helsingin yliopistosta on tutkinut naisten asemaa sodan aikana ja sen jälkeen. Joistakin asioista, kuten miespulan seurauksista on vaiettu.

– En tiedä, saako tästä aiheesta oikein puhua. Saako siitä puhua ääneen, että naiset todella kilpailivat näistä miehistä?

Suomessa kilpailu alkoi jo sodan aikana ja johti pikaisesti solmittuihin avioliittoihin. Niistä moni päättyi avioeroon.

Avioerojen määrä lähes kolminkertaistui vuosien 1940–1945 aikana. Luvut pysyivät korkeina myös sodan jälkeen.

Kirveen mukaan syyt nopeasti solmittuihin avioliittoihin saattoivat olla paljon käytännöllisempiä kuin ihastus ja hetkeen tarttuminen.

Miehet saivat häitä varten kymmenen päivän naimaloman, ja naimisissa olevat miehet saivat enemmän lomaa kuin poikamiehet. Naiset saivat sotilaan vaimoina kuukausipalkkaa ja miehen kuollessa leskeneläkettä.

Kilpailu miehistä jatkui sodan jälkeen.

Kun vapaita miehiä oli vähän, myös naimisissa olevat naiset tunsivat asemansa uhatuksi. He pelkäsivät menettävänsä miehensä vapaille naisille, sotalesket mukaan lukien.

– Sotaleskiä yritettiin sitouttaa siihen, että vaikka heillä olisi ollut kuinka lyhyt avioliitto, ja vaikka he olisivat kuinka nuoria tahansa, heidän pitäisi olla uskollisia miehensä muistolle loppuelämänsä. Tie sankarihaudalle ei saanut nurmettua.

Sodan jälkeisinä vuosina Suomessa oli pulaa kaikesta. Moni haaveilikin työstä ja paremmasta elämästä vauraassa länsinaapurissa.

Selma oli yksi noin 4 000 suomalaisesta, jotka muuttivat Ruotsiin vuonna 1947. Vuosittainen muuttajien määrä Ruotsiin pysyi samalla tasolla, kunnes passipakko poistettiin vuonna 1952. Silloin suomalaisten siirtolaisten määrä viisinkertaistui.

Ruotsiin muuttaneet suomalaiset olivat tyypillisesti kotoisin maalta, nuorehkoja, naimattomia ja heikosti koulutettuja palkkatyöläisiä.

Historioitsija Jenni Kirves ei ole aiemmin kuullut, että suomalaisnaiset olisivat muuttaneet Ruotsiin miespulan vuoksi. Ilmiötä ei tunnisteta myöskään Turun Siirtolaisuusinsituutissa.

Pienellä Fårön saarella suomalaisnaisista tuli sen sijaan hyvin tunnettu ilmiö.

Selma lähti matkaan kohti Gotlantia 18. joulukuuta 1947. Päivämäärä on tarkka, sillä se oli hänen 30-vuotispäivänsä. Perillä hän lähetti sisarelleen Signelle kortin:

Olen onnellisesti Wisbyssä. Tuuli puhalsi melko voimakkaasti viime yönä, joten [laivalla] ei ollut kovin mukavaa. Kirjoitan kirjeen pian. Olen hyvin väsynyt, kun en ole nukkunut kahteen vuorokauteen. Monia terveisiä kaikille.

Kuukautta myöhemmin Selma ja Axel menivät naimisiin. Selma kirjoitti taas sisarelleen.

Sydämellinen kiitos kirjeestä ja sähkeestä! Sain kirjeen hääpäivänäni, kun söimme päivällistä. Tänään olemme olleet kaupungissa [Visbyssä] ja käyneet kuvauttamassa itsemme. Häät olivat kaikkien mielestä mukavat, mutta minulla oli vähän tyhjä olo, kun kukaan omaisistani ei ollut paikalla. Toivottavasti tulette joskus tervehtimään meitä.

1940-luvun Fårö oli syrjäseutua ja vuosia muun Ruotsin kehitystä jäljessä. Saarella ei esimerkiksi ollut sähköjä, vaikka valtaosa mantereesta oli sähköistetty kymmenen vuotta aiemmin.

Tilat olivat pitkälti omavaraisia, ja palkkatöitä oli vähän. Fårön yhdisti Gotlantiin muutaman kerran päivässä kulkeva lossi, mutta moni ei ollut koskaan käynyt edes pääsaarella. Yleisin kulkuväline oli polkupyörä.

Sukupolviasuminen oli yleistä. Saarella oli viitisenkymmentä tilaa, jotka sijaitsivat hajallaan eri puolilla saarta.

Fårö oli paitsi eristyksissä myös sisäänlämpiävä paikka. Oikeiksi fåröläisiksi laskettiin vain ne, jotka olivat asuneet saarella vähintään viidessä sukupolvessa.

Suomalaisvaimot olivat Fåröllä outolintuja.

Yle haastatteli tätä juttua varten myös muita Fårön saarelle muuttaneiden suomalaisnaisten lapsia. Kaikki lapset kertoivat, että monet fåröläiset sukulaiset suhtautuivat naisiin syrjien.

Heitä pidettiin vähän huonompina, köyhempinä, monella tapaa epäilyttävinä ja erilaisina. Heitä haukuttiin mustalaisiksi tai ryssiksi. He joutuivat jopa fyysisen väkivallan uhreiksi. Heidän annettiin ymmärtää, että he saivat olla kiitollisia siitä, että pääsivät Ruotsiin.

Selma ja aviomies Axel asuivat tilalla, jonka Axelin isä oli rakentanut. Hän oli rikastunut Amerikassa vuosisadan alussa ja rakentanut säästöillään kotisaarelleen talon lisäksi myllyn ja sahan.

Tilalla asuivat Selman ja Axelin lisäksi Axelin vanhemmat sekä yksi Axelin veljistä. Keittiön ja kolmen huoneen talossa ei ollut mitään mukavuuksia.

Axelin aika kului myllyssä ja sahalla. Selman tehtäväksi jäi hoitaa kotityöt, tilan eläimet eli lehmät, lampaat, siat ja kanat sekä heinäpellot ja kasvimaat.

Mutta mikään mitä hän teki, ei ollut hänen anopilleen Mari-Lovisille tarpeeksi hyvää.

– Isänäiti sanoi aina, kun Suomessa tapahtui jotain: Suomalaiset ovat sellaisia. He eivät ole kovin fiksuja, Selman tytär Inger Hellqvist, 67, sanoo.

Tyttäret kutsuvat isänäitiään sanalla kärring, ämmä. He tuohtuvat vieläkin tästä puhuessaan, sillä tämä teki heidän mielestään äidin elämästä kohtuuttoman vaikean.

Selma olisi halunnut nykyaikaistaa taloa, mutta isänäiti ei sallinut mitään muutoksia. Taloon ei vedetty edes kylmävesijohtoa koko 1950-luvun aikana. Selman tehtävänä oli kantaa vesi sisälle pihan toiselta puolelta.

Tyttäret kertovat, että isänäiti vakoili Selmaa ja kuunteli tämän keskusteluja ovien takana. Heidän mukaansa isänäiti teki myös suoranaista ilkivaltaa.

Inger muistaa, miten äiti säilöi loppukesästä vihanneksia, ja miten isänäiti aukoi purkit niin, että säilykkeet pilaantuivat.

– Sitten hän pystyi sanomaan, ettei äidistä ollut mihinkään.

Birgit taas muistaa, miten isänäiti saattoi esittää yökkäilevänsä Selman tekemästä ruoasta ja vähätellä Selman käsitöitä.

Lisäksi Selma oli jumissa kotona. Tyttäret eivät muista koskaan nähneensä hänen ajavan edes pyörällä. Hän teki kotitöitä aamusta iltaan.

– Hän oli kuin kotiapulainen tai piika, Birgit sanoo.

Selman tyttäret ovat nykyään eläkkeellä, ja vanhemmiten he ovat alkaneet pohtia äitinsä kohtaloa enemmän.

He muistavat äitinsä kilttinä ja lempeänä ihmisenä. Hän pysytteli paljon omissa oloissaan, mutta ei arvostellut toisia.

– Hän sanoi aina, ettei sano mitään muiden lapsien käytöksestä, koska hän ei tiedä, millaisia hänen omista lapsistaan tulee isona, Inger sanoo.

Isänäidin käytöstä tyttärien on vaikea selittää. He arvelevat, että sen taustalla oli tarve hallita ympäristöä, kateus Selman taidoista ja mustasukkaisuus pojistaan. Hän oli hylännyt useita poikiensa paikallisia morsianehdokkaita.

Tyttäret uskovat, että Selman ja Axelin välillä oli aitoa rakkautta. Axel ei kuitenkaan puolustanut vaimoaan äitiään vastaan.

Sen tyttäret arvelevat johtuneen Axelin kunnioituksesta vanhempiaan kohtaan. Hän oli saanut periä kotitilan ja solminut ajan tavan mukaan sukupolvenvaihdossopimuksen, jossa takasi vanhemmilleen elinikäisen asumisoikeuden ja ylläpidon tilalla. Äidin kunnioitukseen sekoittui myös pelkoa.

– Hän pelkäsi ämmää henkensä edestä, tytär Ann-Britt Rosengren, 69, uskoo.

Selma ei kuitenkaan ollut täysin vailla tukea vieraassa ympäristössä. Suomalaisvaimot muodostivat toisilleen tärkeän yhteisön. He ymmärsivät toistensa tilanteita ja pystyivät puhumaan niistä keskenään.

Kaikkein tärkein tuki Selmalle oli hänen sisarensa Signe, joka muutti Fårölle muutama vuosi Selman jälkeen ja meni siellä naimisiin.

– He olivat ihan eri tilanteessa kuin Selma. He rakensivat oman talon ja pystyivät tulemaan ja menemään, miten halusivat, toteaa Signen poika Kaj Werkander.

Toukokuussa 1961 Selma Kalström synnytti neljännen lapsensa. Hän oli 43-vuotias, ja raskaus oli suunnittelematon.

Joitakin kuukausia synnytyksen jälkeen Selma murtui ja sairastui. Häntä hoidettiin Visbyn hermoklinikalla masennuksen vuoksi.

Inger, Ann-Britt ja Birgit olivat 8-, 10- ja 12-vuotiaat.

He saivat vierailla klinikalla, mutta äiti ei tunnistanut ketään heistä. Hänellä oli vahva lääkitys, ja hänelle annettiin sähköshokkeja.

Tyttäret eivät muista, kauanko äiti oli klinikalla. Kotiin pääsemisen ehdon he muistavat. Se oli tiukka ja koitui perheen onneksi.

– Lääkäri sanoi isälle, että äiti ei saa tulla kotiin, ennen kuin isänäiti on muuttanut pois, Ann-Britt kertoo.

Isänäiti ei ilahtunut, mutta Axel piti kiinni lääkärin ohjeesta.

Tyttäret muistavat katsoneensa pihalla, kun isänäiti nousi taksiin ja muutti pois. Seuraavat kuukaudet olivat onnen aikaa, he sanovat.

Äiti oli rennompi. Perhe vietti aikaa yhdessä. He leikittivät iltaisin Lotta-vauvaa, joka nautti saadessaan olla kaikkien huomion keskipisteenä.

Tyttäret toivottivat vanhemmillaan hyvää yötä englanniksi: Good nighten, sleapen tighten; ja vanhemmat vastasivat samalla tavalla. Ennen nukahtamistaan he istuivat sängyissään stemmoja laulaen.

Mutta onnen aika jäi lyhyeksi.

Keskiviikkona huhtikuun 18. päivänä 1962 Selma Kalström katosi.

Aamussa ei ollut mitään erikoista. Selma laittoi aamiaista, tyttäret söivät ja lähtivät kouluun.

Oli aurinkoinen kevätpäivä. Pääsiäisloma oli alkamassa. Inger tuli ensimmäisenä koulusta kotiin. Isä oli vastassa laitumella.

– Hän kysyi, olinko nähnyt äidin kävelevän koulun ohi. ”Äiti on poissa, emmekä tiedä, missä hän on”, hän sanoi.

Axel Kalström epäili, että hänen vaimonsa oli saattanut jättää hänet. Hän oli jo soittanut lossille ja kysynyt, oliko vaimoa nähty siellä.

Axel ja naapurit järjestivät etsintäpartioita ja haravoivat lähialueita. Maastossa kulki nelisenkymmentä henkilöä. Tyttäret odottivat ja valvoivat turhaan.

Etsintöjä jatkettiin ja laajennettiin seuraavina päivinä. Pitkänäperjantaina niihin osallistui jo nelisensataa ihmistä: poliiseja, rannikkotykistön sotilaita, kodinturvajoukkoja ja naapureita. Käytössä oli veneitä ja helikoptereita.

– Suuretsintä on kattanut koko saaren. Jokainen neliömetri kolmen kilometrin säteellä kadonneen kotoa on tutkittu, poliisi Sven Westfält kertoi paikallislehti Gotlands Allehandassa.

Etsijöitä kiinnosti jo varhaisessa vaiheessa Axelin ja Selman kodin lähellä sijaitsevat kaksi järveä. Vaikeakulkuista, soista maastoa oli kuitenkin mahdoton tutkia jalan. Tutkijat alkoivat puhua järvien naaraamisesta.

– Muistatteko sen? Minusta se oli kamalaa. Ei kai ollut mahdollista, että hän makaisi veden alla? Birgit Kalström sanoo.

Kun naaraukset yhdeksäntenä katoamispäivänä aloitettiin, ruumis löydettiin melkein heti.

Rannalta löytyi valokuva tyttäristä, Selman taskusta tyhjä lääkepurkki.

Jokainen muistaa hetken, jolloin kuuli äidin kuolemasta.

Ann-Britt tuli kotiin ja näki lipun puolitangossa. Hän sai kuolinviestin lastenhoitajalta. Inger kutsuttiin välitunnin jälkeen opettajainhuoneeseen ja opettaja kertoi äidin kuolleen. Birgit sai kotimatkalla lossimiehiltä ohjeet, että hänen pitäisi mennä tätinsä luo. Nuoremmat sisarukset juoksivat siellä vastaan.

– Äiti on löydetty! Äiti on löydetty! Mutta äiti on kuollut!

Isänäiti muutti takaisin, pikkusisko Lotta annettiin naapurin kasvatettavaksi ja kolmen vanhimman tyttärien odotettiin jatkavan koulunkäyntiä kuten ennenkin.

– Meidän piti vain hyväksyä, että hän oli kuollut ja poissa. Hän oli tehnyt itsemurhan, mutta kukaan ei koskaan puhunut siitä, Ann-Britt sanoo.

Tyttäret pantiin töihin, eikä heille annettu mahdollisuutta surra. Lehmät piti lypsää ja tonkat viedä tielle meijeriauton haettavaksi. Kasvimaata piti kitkeä ja harventaa. Heinää piti tehdä. Isän kalastamat kalat piti perata.

– Olimme lapsityöntekijöitä. Äiti oli poissa, ja meidän oli tehtävä hänen työnsä.

Kansakoulun jälkeen kukin sisaruksista halusi nopeasti pois kotoa. Koulun lopetettuaan kaikki muuttivat Gotlannin pääsaarelle, alkoivat seurustella, menivät alle 20-vuotiaina naimisiin ja saivat pian ensimmäiset lapsensa.

Isänäiti Mari-Lovis kuoli vuonna 1970. Ann-Britt oli ainoa, joka osallistui hautajaisiin.

– Tuntui siltä, että viimeinkin pystyin hengittämään. Ajatella, että hänkin kuoli lopulta, hän sanoo.

Viimeisenä vastalauseenaan isänäidille Ann-Britt meni hautajaisiin ilman mustia sukkahousuja.

Isänäidin kuoleman jälkeen isä muuttui. Hän oli kuin toinen ihminen, tyttäret kertovat. Heidän välisensä suhteet paranivat.

– Hän alkoi kehua meitä. Hän kertoi, miten taitavia olimme ja miten ylpeä hän oli meistä, Inger kertoo.

Selman tyttäret ovat nyt seitsemänkymppisiä. Heidän lapsensa ovat aikuisia, ja heillä on lapsenlapsia.

Kun Selma oli kuollut, tyttäret kuulivat, että isänäiti oli ilmoittanut äidille muuttavansa takaisin kotiin pääsiäiseksi. He uskovat, että se oli viimeinen pisara, joka ajoi äidin itsemurhaan.

Tyttäret ovat vakuuttuneita siitä, että äidin päätös oli äkillinen. Siitä kertoo muun muassa kohoamaan jäänyt pullataikina.

– Olen ollut surullinen äidin itsemurhasta, mutta en ole syyttänyt häntä siitä, että hän jätti meidät, Inger sanoo ja muut ovat samaa mieltä.

Tyttäret sanovat ymmärtävänsä äitinsä ratkaisun. Hänen elämänsä Fåröllä ei ollut helppoa. Voisi ajatella, että hänen olisi pitänyt paeta, tyttäret arvelevat, mutta miten hän olisi paennut neljän lapsen kanssa ja rahatta?

Loppuvuodesta 2019 Birgit, Ann-Britt ja Inger kertoivat äitinsä tarinan ensimmäistä kertaa julkisesti. Ohjelma lähetettiin yleisradiokanavalla Sveriges Radio Finskalla.

– Kuuntelimme ohjelman ja itkimme. Itkimme, vaikka puhuimme itse, Inger sanoo.

Kertominen tuntui hyvitykseltä äidille, koska saarelaiset eivät tienneet, kuinka vaikeaa suomalaisella naisella oli ollut vieraassa perheessä.

Tyttäret pohtivat, kuinka paljon kertoisivat, mitä isänäidin puoli sukulaisista ajattelisi. He sanovat, että olisivat voineet kertoa radio-ohjelmassa vielä enemmän, ja sen he tekevät tässä jutussa.

– Jos isänäitiä ei olisi ollut, äidin elämä olisi ollut ihan toisenlainen ja olisimme saaneet pitää hänet.

Kunpa äiti vain olisi saanut nähdä, millaisia hänen tyttäristään aikuisina tuli. Kunpa äiti vain olisi saanut nähdä lapsenlapsensa ja heidän lapsensa.

Juttuun on haastateltu lisäksi 4-vuotiaana Fårölle äitinsä kanssa muuttanutta Gunda Erikssonia, Fårön kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajaa Yngv Ohlssonia ja Fårön museon toiminnanjohtajaa Ronnie Lundinia sekä puhelimitse emeritustutkija Jouni Korkiasaarta Turun siirtolaisuusinsituutista.

Lue lisää:

Dokumentti: Fårän suomalaisvaimot

Suomessa on eletty koronaepidemian takia poikkeuksellista arkea nyt jo useampi viikko.

Käykö aika neljän seinän sisällä pitkäksi? Ärsyttääkö, kun et voi nähdä kavereitasi? Alkavatko muiden perheenjäsenten naamat kotona jo kyllästyttää?

Hypätään parisataa vuotta ajassa taaksepäin ja katsotaan, miltä korona-aikana ihmisiä tuskastuttavat asiat näyttäisivät 1800-luvun näkövinkkelistä katsottuna.

Korona-ajan pulma 1: Kotona ei ole mitään tekemistä

200 vuotta sitten ei ollut somea, suoratoistopalveluita tai taulutelkkaria. Lapset leikkivät itse valmistamillaan käpylehmillä ja puupyssyillä tai rakentelivat metsässä majoja. Teinit eivät ahdistuneet kotona tekemisen puutteesta, sillä monet heistä olivat muuttaneet jo rippikoulun jälkeen pois kotoa ja lähteneet töihin.

Iltaisin aika 1800-luvun kodeissa kului esimerkiksi kuunnellen, kun yksi perheenjäsenistä luki muille ääneen tai kertoi arvoituksia. Samalla voitiin tehdä käsitöitä. Lisäksi kodeissa leikittiin seuraleikkejä, kuten avaimen piilotusta. Siinä yksi piilotti avaimen tai jonkin muun pienen esineen, ja muut etsivät sitä.

Tylsistyminen olisi muuten voinut olla 1800-luvun ihmisille suoranaista herkkua. Parisataa vuotta sitten varsinkaan rahvaan perheissä joutilaisuuteen ei ollut arjen askareiden keskellä mitään mahdollisuutta, eikä toimettomuutta muutenkaan katsottu hyvällä.

Korona-ajan pulma 2: Ärsyttää, kun ei voi nähdä kavereita kasvotusten

Voit kuitenkin todennäköisesti puhua ystäväsi kanssa puhelimessa tai soittaa hänelle videopuhelun.

1800-luvulla yhteyttä pidettiin kirjoittamalla kirjeitä. Joskus niiden saapumista saattoi joutua odottamaan pitkäänkin. Puhelimet yleistyivät laajassa mittakaavassa vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Kun koronarajoitukset lopulta päättyvät, pääset luultavasti tapaamaan läheisiäsi hieman vaivattomammin kuin 1800-luvun suomalaiset. 200 vuotta sitten kulkeminen oli hidasta ja etäällä asuvat ihmiset joutuivat ehkä kävelemään kilometritolkulla, jotta pystyivät näkemään ystäviään tai sukulaisiaan.

Ihmisten tarve tavata muita ja kokoontua yhteen oli kuitenkin olemassa aivan samalla tavalla tuolloin kuin nytkin. Esimerkiksi entisajan nuoret tapasivat mielellään piiritansseissa eli niin kutsutuissa piirinpyöriäisissä.

Korona-ajan pulma 3: Pinna kiristyy, kun kaikki ovat kotona

1800-luvullakin pinna saattoi joskus pinna kiristyä, mutta sen kanssa pärjättiin, koska asialle ei voinut paljoa. Monissa perheissä asuttiin nykyoloihin nähden hyvin pienissä ja ahtaissa tiloissa, vaikka perheet olivat paljon isompia kuin tänä päivänä.

Toki entisaikanakin haluttiin välillä rauhaa perheenjäseniltä, ja pitkien talvien jälkeen perheenäidit pukkasivat mielellään lapset ulos leikkimään keskenään.

Useimmiten myös mahdolliset palkolliset sekä isovanhemmat asuivat saman katon alla. Ihmisten elinikä tosin oli lyhyempi kuin nyt, joten vanhusväestöä oli vähemmän kuin nyky-Suomessa.

Yksin asuminen oli parisataa vuotta sitten paljon harvinaisempaa kuin tänä päivänä. Usein esimerkiksi naimattomat, lapsettomat sisarukset asuivat yhdessä tai jäivät asumaan lapsuudenkotiin.

Korona-ajan pulma 4: Lapset joutuvat olemaan etäopetuksessa

Lapsilla on kuitenkin mahdollisuus käydä koulua, vaikka siihen käytettävät menetelmät ja arjen järjestyminen voivat tällä hetkellä raavituttaa päätä.

Parisataa vuotta sitten osalla lapsista ei ollut mitään asiaa koulutuksen piiriin, vaikka siihen olisi ollut palavakin halu. 1800-luvun alkupuolen ja puolivälin paikkeilla koulunkäynti oli ennen kaikkea sivistyneistöperheiden lasten oikeus.

Etäopiskelua oli myös 1800-luvulla. Silloin lapset opiskelivat kotona ja kävivät esittämässä osaamistaan niin sanotuilla lukukinkereillä.

Kansakouluasetus annettiin Suomessa 1866, jonka jälkeen kansakouluja alettiin perustaa ensin kaupunkeihin ja sitten maaseutupaikkakunnille. Pitkään sen jälkeenkin iso osa maaseudun lapsista sai oppinsa kiertokouluissa, jossa koulurakennusta ei ollut, vaan opettaja liikkui kylästä toiseen.

Korona-ajan pulma 5: Kunto romahtaa, kun ei pääse kuntosalille tai jumppaan

Kunnostaan on kuitenkin mahdollisuus pitää huolta myös korona-aikana, vaikka se vaatii totutuista rutiineista poikkeamista. Moni on löytänyt viime viikkoina tiensä lenkkipoluille tai jumppaa nyt olohuoneessaan.

1800-luvun ihmisellä olisi ollut vaikea ymmärtää ajatusta esimerkiksi lenkille lähtemisestä kunnon kohottamisen takia. Parisataa vuotta sitten liikuntaa ei harrastettu kuten nyt, vaan fysiikka pysyi kunnossa esimerkiksi polttopuita pilkkomalla.

Varsinainen urheileminen yleistyi 1900-luvun mittaan.

Lue uusimmat tiedot koronavirusepidemiasta tästä.

1800-luvun arkielämästä kertoi juttuamme varten Oulun yliopiston akatemiatutkija Kaisa Vehkalahti, joka on erikoistunut lapsuuden ja nuoruuden historiaan.

Jutun keskusteluosio on auki 13. huhtikuuta kello 23:een saakka.

Seinäjokelainen Katja Känsäkoski (42)on elättänyt itseään ja perhettään pitkään pätkätöillä. Palkka on tullut etenkin kaupan- ja ravintola-alan töistä sekä esimerkiksi keikoista henkilökohtaisena avustajana.

Koronaviruspandemia vei suuren osan töistä rajusti ja yhtäkkiä. Pudotus oli rankka siitäkin huolimatta, että Känsäkoski oli jo valmiiksi tottunut vuoratyöläisen epävarmaan toimeentuloon.

– Ravintolapuolen keikat peruttiin ja alkoi näkyä merkkejä, että myös kaupalla joudutaan siirtämään omia työntekijöitä niihin tehtäviin, joita minä olin tehnyt, kertoo ruokakaupan kassalla työskennellyt Känsäkoski.

Eniten harmia aiheutti kesäksi Koskenkorvan Trahteeriin sovittujen ravintola-ja tapahtuma-alan töiden peruuntuminen.

Työnantaja ei kuitenkaan halunnut jättää kesätyöntekijäänsä tyhjän päälle: Onnekkaan sattuman ansiota hänen juttukumppanikseen sattui tuttu sikalayrittäjä, joka kärsi vastaavasti työvoimapulasta.

Näin kesätyönantaja päätyi vinkkaamaan sikalatöistä edelleen Känsäkoskelle.

– Kyllä piti hetken miettiä. Mutta tulin käymään ja totesin, että täällä on rento ja kiva työporukka, joten ehkä selviän tästäkin hommasta! Känsäkoski heläyttää.

Lue seuraavaksi: Lähtisitkö sinä pätkätyön tarpeessa maatöihin? Ainakin 10 000 suomalaista pitäisi saada kiireesti töihin viljelmille, ja täkynä voi olla palkka työttömyystuen päälle

"Ominaishajuun kestää tottua"

Ihan kylmiltään Känsäkoski ei sikalaan lähtenyt, sillä hänellä on taskussaan maatalouden perustutkinto. Tosin kokemukset olivat lehmien parista navetasta ja opiskeluaikaisia.

Sioista Känsäkoskella ei ollut juuri minkäänlaista kokemusta, lemmikkipossuja lukuunottamatta. Ero tuotantomielessä kasvatettavan ja lemmikkisian välillä on kuitenkin suuri.

Muutaman päivän jälkeen työt sujuvat jo kuin ammattilaiselta. Mitä reipas ja työtä pelkäämätön pätkätyöläinen sitten sikalatöissä oikein pelkäsi?

– Sikalassa on ominaishaju, johon kestää vähän aikaa tottua. Ja eniten pelotti pistäminen, koska tiesin, että possuja joudutaan lääkitsemään, Känsäkoski tunnustaa vähän nolona.

Jännityksen laukaisi osittain jo yrityksen nimi, Sikana Oy, joka nosti hymyn huulille. Pistämiseenkin Känsäkoski tutustui jo heti ensimmäisenä työpäivänään.

– Puhetta on ollut, että jos minusta tähän on, loppuvuoteen asti olisi säännöllistä työtä tarjolla.

Sen verran reilua meno yrittäjien kesken on, että jos tilanne kesällä muuttuu, sikalayrittäjä on luvannut lainata työntekijäänsä myös ravintola-alan alkuperäisiin töihin.

Valot päälle ja hommiin

Katja Känsäkosken aamu numero kolme alkaa aamukahveilla työkavereiden kanssa. Haalareiden pukemisen jälkeen hän nappaa mukaansa lääkevaunun, jossa on muun muassa erivärisiä spraymaaleja.

Osastolla numero 12 on vielä hiljaista, mutta kun Känsäkoski rätkäisee valot päälle, pikkupossut alkavat kammeta karsinoissa itseään uuteen aamuun röhkimisen säestyksellä.

Ensimmäisenä tehtävänä on tarkkailla possujen vointia ja merkitä maalilla mahdollisesti lääkitystä tarvitsevat. Lisäksi pitää katsoa, ettei ruokinnan jälkeen kukaan jää nälkäiseksi.

Hyvän perehdytyksen ansiosta Känsäkoski on jo alkuvaiheessa eläimiin tottunut ja myös possut häneen. Uusi työ on jälleen kerran tuonut itsevarmuutta ja tiedon siitä, että aina voi oppia uutta.

– Aina on uskallettava lähteä uuteen suuntaan. Koska vakituisia töitä ei ole ollut tarjolla, olen hypännyt lyhytkestoisiin tai vuokratyön kautta lyhyellä varoituksella useisiin kohteisiin, hän tuumaa.

Uuden työkokemuksen jälkeen Katja Känsäkoski toivookin, että mahdollisimman moni tarttuisi poikkeusoloissa myös maatilan töihin.

– Se olisi silmiä avaava kokemus ja nostaisi kunnioitusta myös maatilan töitä kohtaan. Palkallisesti tämä ei ehkä ole arvostetuimpia töitä, mutta näin näkee, mistä ja miten se ruoka sinne kaupan hyllyille päätyy.

Lue seuraavaksi:

Kausityövoiman tarve kartoitetaan Etelä-Pohjanmaalla – yrityksiä pyydetään ilmoittamaan TE-toimistoon

Rajat aukeavat kausityöntekijöille, mutta vain pieni osa pääsee tulemaan – nyt tiloilla mietitään, pitäisikö suomalaisille tarjota lyhyempää päivää ja parempaa palkkaa

Katso täältä koronavirustiedot Suomesta ja ulkomailta.

Hengan International -niminen kiinalainen yhtiö kertoo Huoltovarmuuskeskuksen seuraavan suojamaskierän saapuvan heiltä Suomeen ensi viikolla.

Asiasta kerrotaan tiedotteessa, jonka välittää Suomessa toimiva markkinointialan yritys nimeltä Punda Global. Tiedotteessa sanotaan, että HVK:n kanssa olisi tehty kaupat sairaalakäyttöön tarkoitetuista kasvonsuojaimista, jotka ovat Kiinan standardien mukaisia, ja että Suomen päässä HVK olisi hyväksynyt etukäteen lähetetyn näytteen ja tehnyt tilauksensa sen pohjalta.

Kyse ei siis ole hengityssuojaimista vaan suojamaskeista. Edustajan, Punda Globalin toimitusjohtaja Riikka Hackselius-Fonsén sanoo, ettei maskeilla ole CE-merkintää.

– Mikä perustuu siihen, että EU antoi maaliskuun lopulla antoi kriisitilanteeseen suosituksen, jossa markkinoille voi tuoda muitakin kuin pitkän CE-merkintäproseduurin läpi käyviä tuotteita, jotta vauhditetaan Eurooppaan saapuvien suojaintarvikkeiden mahdollista käyttöä, Hackselius-Fonsén sanoo.

– Näillä tuotteiden kuitenkin pitää olla tutkimustalojen testeistä tulokset, jotta tiedetään mihin käyttötarkoitukseen ne soveltuvat.

"Emme puhu useista miljoonista euroista"

Hackselius-Fonsén ei halua julkistaa kauppasummaa, mutta sanoo suojainerän ja sitä myötä myös kauppasumman olevan iso.

– Kyse on lentokoneellisesta (suojamaskeja), joka tarkoittaa merkittävää määrää ja sitä myötä myös kauppasumma on merkittävä, mutta me emme puhu kuitenkaan useista miljoonista (euroista).

Erän pitäisi saapua Suomeen ensi viikon aikana. Hackselius-Fonsén sanoo, että viime perjantaista lähtien suojaintilausten lähteminen Kiinasta on hidastunut Euroopassa paljastuneiden puutteiden vuoksi, joten nyt jokainen lähtevä erä testataan Kiinassa vielä tullissa. Viivästys voi olla viikonkin verran, mutta Hackselius-Fonsénin mukaan Henganin tilaus saatiin aluilleen niin aikaisin, että merkittävää viivettä ei pitäisi tulla.

Hengan International on talouslehti Forbesin mukaan markkina-arvoltaan 10 miljardin arvoinen pörssiyhtiö, joka valmistaa hygienia- ja paperituotteita, esimerkiksi vaippoja, terveyssiteitä, saniteettipyyhkeitä ja vessapaperia.

Yle on tiedustellut Huoltovarmuuskeskukselta vahvistusta kiinalaisyhtiön tilaukselle, muttei toistaiseksi ole saanut vastausta.

Huoltovarmuuskeskuksen tilaamat hengityssuojaimet ovat olleet viime päivinä erityisen huomion kohteena, kun sen ensimmäisenä Kiinasta hankkimaan erään liittyi laatupuutteita ja epäselvyyksiä. HVK:n toimitusjohtaja Tomi Lounema jätti tapauksen vuoksi perjantaina eronpyyntönsä. Väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nimitettiin työ- ja elinkeinoministeriön johtaja Janne Känkänen.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Suomi ei ole ainoa: Heikkolaatuisia tai käyttökelvottomia suojavarusteita on päätynyt kymmeniin maihin