Jyrkänteeltä valui hiljaa alas vettä tippa kerrallaan. Panttivangit seisoivat alhaalla kädessään banaaninlehti. Siinä kimmelsi muutama ylhäältä tippunut vesitippa. He nuolaisivat veden janoonsa.

– Jolon saari oli helvetti. En silti ole katkera. Jos olisin, en jaksaisi, Seppo Fränti muistelee tyhjin silmin.

Pääsiäisenä tasan 20 vuotta sitten raskaasti aseistautuneet Abu Sayyaf -islamistiterroristit kaappasivat Seppo Fräntin ja hänen matkakumppaninsa Risto Vahasen Sipadanin lomasaarelta Malesiassa.

He kuuluivat länsimaisten turistien ryhmään, joka kuljetettiin vangiksi Filippiineille kuuluvalle Jolon saarelle.

Piina alkeellisissa oloissa viidakon kuumuudessa kesti lähes viisi kuukautta.

– Kamalinta oli epätietoisuus. Koskaan ei tiennyt, milloin sieltä pääsee pois, vai pääseekö lainkaan, Seppo Fränti sanoo.

Likainen vesi ja huono ravinto sairastuttivat vatsakramppeihin ja ripuliin. Välillä leirissä kiersi flunssa.

Silloin tällöin Fränti sai vartijaltaan yhden karamellin.

– Laitoin sen puoliksi, koska en tiennyt, milloin saisin seuraavan kerran syötävää.

Kuolemanpelko sai otteen.

– Filippiinien armeija yritti tuhota kaappaajia. Oli hirveää ryömiä luotimyrskyn keskellä, tai olla hökkelissä ja kuulla, kuinka luodit vinkuivat vieressä.

– Olin valtavan peloissani.

Seppo Fränti sanoo, että hänellä on kolme elämää. Ensimmäinen oli ennen Jolon saaren vankeutta ja toinen pelastumisen jälkeen.

Kolmas alkaa nyt.

Näyttely on Fräntin kolmas elämä

Muutama viikko sitten helsinkiläisessä Nykytaiteen museo Kiasmassa piti järjestää Seppo Fräntin suuren taidekokoelman avajaiset. Kutsut oli lähetetty, tarjoilut tilattu ja esiintyjäksi sovittu Anneli Saaristo.

Koronavirus laittoi suunnitelmat uusiksi. Museo suljettiin.

Nyt seinille ripustettuja maalauksia katsoo vain Fränti. Silti hän hyppii riemusta tasajalkaa. Mies on niin onnellinen ja kiitollinen, että meinaa pakahtua.

Taidekokoelman saaminen esille Kiasmaan on unelmien täyttymys, jota edes avajaisten peruuntuminen ei pilaa.

Hänelle näyttely on kuin lottovoitto ja uuden elämän alku.

Yli 200 taideteosta ovat osa laajaa nykytaide-kokoelmaa, jonka Fränti on kerännyt ja lahjoittanut museolle kolme vuotta sitten. Koti oli niin täynnä teoksia, ettei siellä mahtunut liikkumaan, saati imuroimaan.

– Tulee ihan onnesta itku. Lapseni ovat hyvässä hoidossa Kiasmassa, hän toteaa.

Näyttely sai nimekseen Hullu rakkaus.

– Aika lailla hulluhan varmasti olen, mutta positiivisella tavalla. Se on hullua rakkautta taiteeseen.

– Ilman taidetta en voisi elää.

Lause voisi kuulostaa kuluneelta fraasilta, mutta Fräntille se on totta.

Jolon saarella piirtäminen piti pään edes jotenkin kasassa. Mustalla viivalla hän hahmotteli, miltä pelko näyttää.

Aina paperia ei ollut. Päiväkirjamerkintöjä syntyi kasvien lehdille ja pahvinpaloille.

Fränti on säästäväinen keräilijä

Pikkupoikana Nurmossa Seppo Fränti keräsi linnunmunia. Osa on tallessa edelleen. Teininä keräilyinnostus vaihtui filmitähtien kuviin.

Jo lapsena hän oli kauneuden perään. Seuraavan päivän kouluvaatteet valittiin tarkkaan valmiiksi edellisenä iltana.

– Olen köyhistä oloista. En perinyt kotoa mitään, mutta olen pienestä pitäen ollut hyvin säästäväinen.

Kun Fränti muutti Etelä-Pohjanmaalta opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun Helsinkiin, hän oli jo tehnyt ensimmäiset taulukaupat.

– Jokainen ihminen kerää jotakin. Toiset keräävät Facebook-tykkäyksiä, minä olen kerännyt taidetta.

Taide ja terapia pelastivat panttivangin

Säästöjään Seppo Fränti on sijoittanut nuoriin taiteilijoihin. Hänestä on tullut heidän mesenaattinsa, mutta myös ystävä.

– Minulla on auttamisen halu. Hankin taiteilijoilta teoksia jo ennen kuin ne ovat valmiita. Siten he saavat rahaa ja pystyvät jatkamaan työtään.

Keräilijällä on myös tapana näyttelyissä kurkistaa takahuoneeseen ja ostaa sieltä ne taulut, jotka eivät ole päässeet esille tai kelvanneet muille.

– En pidä hienostelusta. Taulu saa olla rösöinen, eikä sen tarvitse olla kaunis. Siinä pitää kuitenkin olla tunnetta, rakkautta ja lämpöä.

Fränti sanoo tunnistavansa mielistelyn jo kaukaa. Taiteilijan on oltava itselleen rehellinen.

– Jos taiteilija valehtelee, se näkyy teoksessa hyvin selvästi.

Seppo Fräntiä ei kiinnosta, mitä muut ajattelevat hänen taidehankinnoistaan. Hän kertoo kulkevansa omia polkujaan.

–Kerään taidetta, joka koskettaa sydäntäni, ottaa minut valtaansa ja josta haltioidun.

Jolon traumaattisten kokemusten jälkeen taiteesta tuli Fräntille entistäkin tärkeämpi elämän sisältö.

Lisäksi hän tarvitsi terapiaa.

– Olen läpikäynyt pitkän terapian, toden totta pitkän.

Selvittyään Fränti hukkui villasukkiin

Libyan välittämät neuvottelut johtivat Seppo Fräntin ja Risto Vahasen vapauttamiseen 9.9.2000. Osa vangeista oli vapautettu jo ennen heitä.

Suomalaiset tiedotusvälineet seurasivat tapahtumia niin tiiviisti kuin se oli mahdollista. Paluu Helsinki-Vantaan lentokentälle oli valtava mediatapaus.

Sen jälkeen Jolo seurasi Fräntiä kaikkialle.

– Aluksi kadulla liikkuminen oli ahdistavaa, koska ihmiset pysäyttivät ja kysyivät vankeudesta.

Häneltä myös pyydettiin apua ja mielipidettä mitä kummallisimmistä asioista kuin tietäjältä.

Tuntemattomat suomalaiset lähettivät lahjoja.

– Minulla on kudottuja villasukkia lopun elämäni. Olen saanut niitä valtavasti.

Nykyisin Jolon tapahtumien muisteleminen ei tunnu enää niin pahalta kuin vielä joitakin vuosia sitten.

– Olen todella onnellinen, että selvisin. Ihminen venyy, taistelee ja yrittää viimeiseen saakka pysyä hengissä, vaikkei ole ruokaa tai juomaa.

Kokemustensa jälkeen hänen on helppo ymmärtää meneillään olevan koronaepidemian takia koteihinsa eristettyjen ihmisten tuntoja.

Tälläkin kertaa pahinta on se, kun kukaan ei tiedä, milloin kriisi on ohitse.

– Mutta vaikka elämässä olisi mikä tilanne, aina on toivoa. Pelko ja paniikki eivät auta.

Seppo Fränti katselee ikkunasta ulos ja ihailee auringonpaistetta.

– Muuttolinnut saapuvat joka tapauksessa tänäkin keväänä. Ne eivät tiedä koronaviruksesta mitään. Annan linnuille aina vaaleaa ranskanleipää. Linnut tunnistavat minut ja laulavat.

Mikä Jolon panttivankikriisi? Lue lisää:

Ylen uutisia aiheesta.

Kuuntele Kulttuuriykkösen haastattelu: Taidekeräilijä Seppo Fräntin hullu rakkaus.

FM Museopuutarhuri Aaja Peura matkasi syksyllä 2017 Israelista Suomeen laukussaan tarkoin varjeltu puupala.

Heti Suomeen päästyään hän otti malttamattomana yhteyttä Turun kasvitieteellisen puutarhaan. Ajatuksena oli saada Getsemanen puutarhan oliivipuusta karsittu pala kasvamaan Turussa.

– Joku osa tästä kasvista on ollut paikalla silloin, kun meidän tärkeimmät kristilliset tapahtumamme ovat tapahtuneet, Peura selittää innoissaan.

Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Simo Laine tarttui uteliaana tehtävään. Hän kasteli ja kostutti kahteen osaan jaettua puupalaa.

– Juuret tulivat noin puolessa vuodessa. Meni noin vuosi ennen kuin sen kanssa uskalsi ottaa vähän rennommin, Laine muistelee.

Israelissa ihmeteltiin museopuutarhurin erikoista pyyntöä

Getsemanen puutarhan oliivipuunoksat eivät ole tavanomaista turistitavaraa. Aaja Peuran matkaan pala oliivipuuta päätyi uteliaisuuden kautta.

Jerusalemissa turistina ollut Peura kävi Öljymäellä. Puutarhassa kulkiessaan hän näki portin ja uteliaisuuttaan kurkkasi, mitä sen taakse kätkeytyy.

– Kaksi miestä teki töitä portin takana. He leikkasivat oliivipuuta. Kysyin, saisinko palasen.

Peura sai luvan ja aloitti tarkan syynäämisen. Niin tarkan, että toinen puutarhassa häärineistä miehistä kysyi, mitä nainen puuhaa.

Peura kertoi aikovansa kokeilla, saisiko oliivipuun kasvamaan Suomessa.

Luostarin puutarhaa hoitava Priori Francesca innostui ajatuksesta ja tarjosi apuaan.

– Hän totesi, että tuota et saa kasvamaan, mutta tämän saat. Priorin paikalle kutsuma apulainen rouskautti sitten melkoisen jyskyn minulle mukaan.

Tuhansia vuosia vanhan juurakon vesa

Aaja Peura ei usko, että pääsee maistamaan tuomansa oliviipuun oliiveja. Niiden kasvua pitää odotella vielä vuosia.

– Olen museopuutarhuri ja teen elääkseni töitä vanhojen kasvien kanssa. Voiko tämän vanhempaa saada käsiinsä, Peura toteaa innoissaan.

Getsemanen puutarhan oliivipuut kantavat harteillaan satojen vuosien aikaista historiaa. Juurakko voi olla jopa Mooseksen ajalta, eli 1500 eaa. – 1200 eaa. Peura kertoo, että Keisari Tituksen aikana, eli 79-81 jKr. puutarha vedettiin matalaksi.

– Se on Tituksen jälkeen vesottanut. Mutta puut on istutettu Mooseksen aikaan.

Hän muistuttaa, että Getsemane tarkoittaa oliivipuristamoa.

Peura suojeli puupalaansa Israelissa kahdeksan päivän ajan ja yritti pitää sitä elossa kovassa helteessä ennen kotiutumistaan.

– Eikö olekin ihanaa, että se lähti kasvuun! Kyllä minä sitä paapoin, Peura kertoo ja luo oliivipuun oksaan hellän katseen.

Myös Simo Laine antoi kasvatustyölle kaikkensa. Moni työkaveri jo ehdotti puupalan hävittämistä, mutta ylipuutarhuri ei antanut periksi.

Pitkän varren kasvattanut oliivipuu näyttää nyt, että kova vaiva kannatti.

Vaasalaisessa hoivakodissa työskentelevällä henkilöllä on todettu koronavirustartunta.

Hoivakodin asukkailla ei ole todettu sunnuntaiaamun tietojen mukaan oireita, jotka viittaisivat koronatartuntaan, kertoo tartuntataudeista vastaava lääkäri Heikki Kaukoranta Vaasan kaupungilta. Henkilökuntaan kuuluva sairastunut on kotona hyvävointisena.

Muutama seuraava päivä ratkaisee ovatko tartunnalle altistuneet saaneet tartunnan.

– Taudin itämisajaksi on arveltu 1-14 päivää. Tämä tartunta on todettu 4. huhtikuuta eli nyt on menossa siitä laskien kymmenes päivä, Kaukoranta sanoo.

Kaukorannan mukaan hoivakodissa hoidetaan asukkaat tällä hetkellä huoneisiin, henkilökunta käyttää suojamaskeja ja -hanskoja, hygieniatoimia on tehostettu ja tartunnalle altistuneet työntekijät ovat karanteenissa.

Kaukoranta muistuttaa, että kaikissa hoivakodeissa on ulkopuolisten vierailut jo kielletty, tehostettu hygienia käytössä ja henkilökunnalle korostettu, että kipeänä ei pidä tulla töihin.

Tartunnasta kertoi ensimmäisenä Ilkka-Pohjalainen verkkosivuillaan.

Rauhallinen tilanne, parantuneitakin on

Heikki Kaukorannan mukaan koronatilanne on Vaasassa edelleen rauhallinen. Hän toteaa, että sairastuneiden ja varmistettujen tartuntojen ohella, alueella on myös koronaviruksesta parantuneita.

Parantumiseen vaaditaan 14 vuorokauden minimieristyksen jälkeen vähintään kolme oireetonta päivää. Jos sairastunut työskentelee terveydenhoidossa tai sosiaalialalla, häneltä edellytetään myös kahta negatiivista koronanäytettä.

• THL: Ajankohtaista koronaviruksesta

Täysvalmiudesta huolimatta normaalia toimintaa

Vaasan keskussairaala siirtyi torstaina täysvalmiuteen.

Sairaanhoitopiiri tiedottaa, että täysvalmiuteen siirtyminen vaikuttaa vain rajallisesti sairaalan muuhun toimintaan. Esimerkiksi nyt pääsiäisen aikaan keskussairaalan yhteispäivystys toimii kuten ennenkin eli vuorokauden ympäri. Myös synnyttämään voi tulla normaalisti vuorokauden ympäri.

Poliklinikatkin jatkavat tällä hetkellä toimintaansa lähes normaalisti varotoimia noudattaen.

Koronaepidemian takia vierailut sairaalalla on edelleen kielletty. Jos potee ylätiehengitystulehduksen oireita tai on mahdollisesti altistunut koronavirustartunnalle ei esimerkiksi kiireettömissä tapauksissa pidä tulla sairaalaan. Tärkeitä käyntejä ei kuitenkaan pidä itse peruuttaa vaan arvion käynnin välttämättömyydestä tekee lääkäri.

– Osa suunnitelluista käynneistä voidaan myös hoitaa etäyhteydellä. On tärkeää, että kansantauteja hoidetaan vallitsevasta tilanteesta huolimatta, muuten jonot hoitoihin kasvavat merkittävästi. Siitä taas voi seurata turhaa sairastavuutta, sanoo operatiivisen vastuualueen johtaja Peter Nieminen sairaanhoitopiirin tiedotteessa.

Akuuteissa vaivoissa kannattaa aina soittaa päivystysapuun 116117 tai virka-aikana omaan terveyskeskukseen. Henkeä uhkaavissa tilanteissa soitetaan aina hätänumeroon 112.

Katso täältä tuoreimmat tiedot koronaviruksesta Suomessa ja maailmalla.

Artikkeliin lisätty 12.4.20 kello 18.21 tieto, että tartunnasta kertoi ensimmäisenä Ilkka-Pohjalainen.

Monen suomalaisen ruukku- tai leikkokukan kotiseutu on kaukana. Meille ne ovat useimmiten tulleet välietappien ja jalostuksen kautta; esimerkiksi saitpaulian ja freesian juuret vievät Afrikkaan, gerberan Aasiaan ja daalian Meksikoon.

Monen mausteen reitti on kulkenut Aasiasta ensin Etelä- tai Keski-Eurooppaan ja sieltä meille pohjolaan. Syötäviä, aromikkaita makuja toki kasvaa myös täällä.

Nimiä kappakaupalla

Käyttönimiä on tullut paitsi lajin, heimon tai suvun mukaan myös esimerkiksi käyttötarkoituksen, ulkonäön, aromin tai kasvupaikan perusteella.

Muun muassa perunasta on hauskoja tarinoita.

Ruotsalaisen kerrotaan muinoin syöneen maapäärynöitä (jordpärön), kun taas ranskalainen ja hollantilainen söivät kuulemma maaomenoita (pomme de terre, aardappel). Saksan peruna lienee versio tryffelistä (die Kartoffel) ja italian patata vain lapsus: piti puhua perunasta mutta nimi tulikin bataatilta.

Eri puolella Suomea on syöty ainakin pernaa, pärinää, pääryä, päälyä, potaattia ja pottua. Yleiskieleen on vakiintunut peruna.

Monella tutulla on toinen nimi – suomalainen, suomalaistunut tai ihan vaan synonyymi. Kokeile, oletko monisanainen kokki ja viherpeukalo vai pitäisikö poiketa kirjastossa ja kukkakaupassa?

Lähteinä: Kauppapuutarhaliitto, Kielitoimisto, Kotimaiset kasvikset, Kukkainfo ja Luontoportti

Uudenmaan eristys päättyy viikon kuluttua 19. huhtikuuta, mikäli hallitus ei erikseen linjaa ja anna uutta käyttöönottoasetusta rajoitustoimista. Ehtona on, että rajoitukset katsotaan välttämättömiksi ihmisten hengen ja terveyden suojelemiseksi.

Onko epidemiatilanne uusien tietojen perusteella yhä sellainen, että rajoitustoimien jatko on välttämätöntä, tätä arvioidaan parhaillaan.

Kokonaisarviota eli arviomuistiota pääsiäisen ajan koronatilanteesta tekevät sunnuntaina sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

– Tähtäämme virkavalmistelussa huomiseen ministereille, kertoi sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila sunnuntaina iltapäivällä.

Sunnuntai-illan kuluessa valmistelun aikataulu on elänyt. Varhila arvioi alkuillasta Ylelle, että arviomuistio julkaistaan todennäköisesti vasta tiistaina, ei kuitenkaan ennen sitä. Myös toinen Ylen haastattelema lähde vahvistaa, että valmista saataisiin tiistaiksi.

Julkaisemisesta päättää maan hallitus.

Helsingin Sanomien mukaan hallitus saa sosiaali- ja terveysministeriön muistion nähtäväkseen tiistaina.

Pääministeri piti sulun päättymistä todennäköisenä

Pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi keskiviikkona A-studiossa sulun todennäköisesti päättyvän alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ensi viikon lopussa.

Myös eduskuntalähteestä arvioitiin sunnuntaina Ylelle, että tähänastisten tietojen perusteella on epätodennäköistä, että Uudenmaan sulkua voitaisiin pitää välttämättömänä epidemian leviämisen torjumiseksi.

Epidemiatilanne on kuitenkin herkkä muuttumaan, ja yllättävä uusi tieto sen pahenemisesta tietyllä alueella voi tuoda perusteen jatkaa poikkeustoimia.

Viime kädessä päätöstä eivät tee asiantuntijat vaan valtioneuvosto. Pohdittavana on terveyden lisäksi eristyksen negatiiviset puolet. Eristäminen on sosiaalisesti raskasta, toisaalta vaakakupissa painaa vaikkapa sekin, miten paljon viranomaisresursseja Uudenmaan rajan valvonta vie.

Pääsiäinen on ollut yksi kriittinen tarkastelukohta, koska pelättiin, että ihmiset matkustavat pitkien vapaiden ajaksi Uudeltamaalta sankoin joukoin muualle Suomeen. Nyt tämä koetinkivi on takana.

Rajoituksilla kiire, ettei raja aukea ja sulkeudu taas

Lähde hallituspuolueesta varoittaa kiireestä. Mikäli Uudenmaan sulun jatkamisesta linjataan, tämä tulee tehdä erittäin pikaisesti, muuten koko toimelta putoaa pohja.

Eduskuntakäsittelyyn tulisi varata vähintään kaksi päivää.

Jos hallitus linjaa ja antaa uuden käyttöönottoasetuksen tiistaina tai keskiviikkona, aika riittää, mutta jos mennään torstaihin, menee jo tiukille, Ylelle arvioidaan.

Mikäli rajoituksia ei saada läpi eduskunnassa ajoissa, käy niin, että rajat aukeavat ensin ja ihmiset alkavat liikkua, ja ne suljettaisiin uudestaan pian sen perään. Tämä tuskin olisi tavoitteiden kannalta kestävä ratkaisu.

18:08: Lisätty Kirsi Varhilan näkemys siitä, että hallitus julkaisee todennäköisesti arviomuistion tiistaina sekä Helsingin Sanomien linkki jonka mukaan hallitus saa arvion vasta tiistaina.

Lue lisää:

Analyysi: Loppuuko Uudenmaan eristäminen viikon päästä? Hallitus kuuntelee asiantuntijoita, mutta taustalla vellovat suuret tunteet

WASHINGTON Amerikkalaiset reagoivat koronaviruksen aiheuttamaan epävarmuuteen eri tavalla kuin suomalaiset. Monet ostavat uuden aseen.

Maaliskuussa myytiin lähes kaksi miljoonaa asetta. Korkeampia myyntilukuja raportoitiin vain 2013 Sandy Hookin kouluampumisen jälkeen.

Kauppa on käynyt ripeästi myös huhtikuussa. Ruuhkia helpottaakseen aseiden ja ammusten myyntiä valvova liittovaltion virasto hyväksyi asekauppiaille ravintoloiden tapaisen noutopistemyynnin.

Myös valtiojohdon käyttäytyminen on erilaista. Suomessa vakavoidutaan. Presidentti Trump taas kuvasi rooliaan presidenttinä ennen kaikkea huutosakin johtajaksi, joka ei säikähdä uhkakuvia. Hänen tehtävänsä on tsempata ja pitää bisnes pyörimässä.

Trump ei siis ole turvallinen isähahmo, eivätkä hänen kannattajansa sitä häneltä odotakaan. He haluavat ”vahvan johtajan”, joka ajaa amerikkalaisten etua.

Trumpin kannalta ongelmallista alkaa olla se, että korona on saanut osan kannattajistakin tuskastumaan. Yhdysvalloissa ylitettiin lauantaina 20 000 koronauhrin raja.

Hän on jo löytänyt syntipukkeja, joihin hän siirtää huomiota virheistään.

Uusimmaksi maaliksi on joutunut Maailman terveysjärjestö WHO. Trump aikoo käynnistää alkavalla viikolla neuvottelut WHO:n saneeraamiseksi.

Presidentti arvostelee WHO:ta koronakriisin heikosta hoitamisesta ja huonosta tiedottamisesta. Kiinalla on Trumpin mielestä aivan liian suuri rooli sen toiminnassa.

Vaikka aiemmatkin hallinnot ovat arvostelleet WHO:ta, Trump näyttää nyt olevan tosissaan. Tavoilleen uskollisesti hän on alkanut vihjailla rahoituksen lopettamisesta, mikäli järjestö ei tee hänen toivomiaan uudistuksia.

Yhdysvallat on WHO:n suurin yksittäinen rahoittaja. Yli 400 miljoonan dollarin osuudella se vastaa 15 prosentista terveysjärjestön vuosibudjetista. Maksujen keskeyttämisellä pandemian keskellä voisi olla lamaannuttava vaikutus sen kykyyn toimia.

Myös kongressin republikaanit ovat ottaneet hampaisiinsa WHO:n, jonka olemassaoloa harva Washingtonissa muutama viikko sitten edes muisti.

Yhdysvalloissa on mediatietojen mukaan suunnitelmia WHO:n kokonaan korvaavan uuden järjestön perustamisesta tai ainakin sen määrärahojen kanavoimisesta muualle.

Trump osoitti jo Pariisin ilmastosopimuksen ja Iranin ydinsopimuksen kohdalla, ettei hän piittaa kansainvälisistä vastalauseista. WHO:n kaltaisen YK-järjestön nostaminen tikun nokkaan istuu linjaan.

Syntipukeille on tilausta, sillä poliittiset paineet ovat valtavat. Kuolleiden määrä Yhdysvalloissa voi ennusteiden mukaan kymmenkertaistua tähänastisesta. Trump ei ollut vuoden alkupuolella ajan tasalla taudin vaarallisuudesta, vaikka varoituksia sateli eri puolilta. Jatkossa hänen on oltava tarkempi.

Samanaikaisesti kasvavat vaatimukset talouden pysähdystilan päättämiseksi. Työttömien määrä nousee todennäköisesti ensi viikolla yli 20 miljoonaan.

Yritysten ja yksityishenkilöiden maksuvaikeudet ovat alkaneet siirtyä eteenpäin muun muassa vuokranantajille ja lainoittajille. Edessä voi olla järjestelmätason vararikko.

Veronmaksajille on pian tulossa korona-apuna käteistä. Korkeintaan 75 000 dollaria vuodessa ansaitsevat saavat 1 200 dollaria ja 150 000 dollaria ansaitseva pariskunta 2 400 dollarin suuruisen tuen.

Se ei riitä paikkaamaan tulonmenetyksiä. Kartoituksen mukaan kolmasosa shekin saajista ei selviä sen turvin edes kuukautta.

Työttömäksi jäävä voi hakea 13 viikon työttömyysturvaa. Sen saaminen ei kuitenkaan ole varmaa.

Jos nykyinen pysähdys jatkuu kesään, miljoonat ihmiset alkavat olla todellisessa hädässä. Liike-elämä olisi senkin takia saatava pyörimään mahdollisimman nopeasti.

Terveydenhuollon asiantuntijat puolestaan varoittavat ankarasti, että ennenaikainen rajoitusten purkaminen vain pitkittäisi epidemiaa.

Presidentti Trump aikoo nimittää tiistaina uuden asiantuntijoista koostuvan työryhmän, joka ryhtyy valmistelemaan paluuta normaaliin elämään. Työryhmä auttaa presidenttiä tekemään päätöksen ajankohdasta. Trump kuvailee päätöstä jo ennakkoon elämänsä vaikeimmaksi.

Trump joutuu ottamaan riskin sekä kansalaisten terveyden että maan talouden kustannuksella. Teki hän mitä tahansa, ongelmatonta ulospääsyä ei ole.

Korona voi kostautua hänelle tappiona ensi marraskuun presidentinvaalissa. Valinnalle ratkaisevissa vaa’ankieliosavaltioissa on viime päivinä alettu irtisanoa teollisuustyöntekijöitä, jotka ovat Trumpin fanaattisia kannattajia.

Lisää aiheesta:

Trump uhkaa lopettaa rahoituksen Maailman terveysjärjestölle – syyttää WHO:ta koronaepidemian huonosta hoidosta

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö korostaa Dagens Nyheter -lehden haastattelussa aktiivista rooliaan koronakriisiin liittyvissä päätöksissä. Hänen mukaansa oli selvää, että Suomeen piti julistaa poikkeustila.

– Tein osuuteni. Olin aktiivinen ja varoitin, Niinistö sanoo.

Lehti kertoo, että Niinistö toimi aktiivisesti kulisseissa, jotta valmiuslaki otettiin käyttöön.

– Poikkeustilan julistaminen edellytti yhteistyötä hallituksen kanssa. Ilmoitin hallitukselle, että meidän pitäisi tehdä niin.

Niinistön mukaan hallituksella oli sen jälkeen suuri työ käydä läpi muun muassa asiaan liittyvä lainsäädäntö.

Lehti toteaa, että Niinistöä on myös arvosteltu liiasta puuttumisesta koronakriisin hoitoon, kun presidentille kuuluu Suomessa pääasiassa ulkopolitiikka. Sisäpolitiikka on hallituksen asia.

– Mitä olisi ajateltu, jos olisin ollut hiljaa koko ajan? Minähän olen presidentti.

"Näyttää siltä, että politiikkamme on toiminut"

Jutun kirjoittanut toimittaja Anna-Lena Laurén toteaa, että Niinistö rooli maan isänä on koronakriisissä vahvistunut. Presidentti on muistuttanut kansalaisia solidaarisuudesta ja läksyttänyt ihmisiä, jotka luulevat omaavansa vastustukyvyn taudille.

Lehdessä mainitaan myös, että Niinistö on pyrkinyt diplomaattisten yhteyksiensä kautta saamaan Kiinasta Suomeen lisää suojavarusteita.

Suomi valitsi koronan torjunnassa tiukat rajoitukset toisin kuin Ruotsi. Niinistö ei halua ottaa kantaa, kumman keinot ovat paremmat.

Niinistön mukaan päätöksissä on haluttu olla johdonmukaisia: ei voida suositella, että ihmiset eivät menisi ravintoloihin, jos ravintolat kerran saavat olla auki.

– Juuri nyt näyttää siltä, että politiikkamme on toiminut, Niinistö sanoo ja perustelee tätä sillä, että koronaan kuolleiden ja tehohoitoa tarvitsevien määrä on verraten alhainen.

Lue lisää:

Analyysi: Valmiuslaki houkuttaa presidenttiä laajentamaan valtaansa

Näin presidentti Niinistö esitti ministereille "nyrkin" perustamista ja näin pääministeri Marin vastasi – ehdotus ei saanut hallitukselta vastakaikua

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Kun teollisuusneuvos Reino Uusitalon korviin kantautui huoli siitä, ettei kaikille pyhtääläisille lapsille riittänyt kannettavia tietokoneita etäopiskeluun, keksi hän idean auttaa.

Uusitalo kääntyi yrityksensä alihankkijoiden puoleen. Päätös oli nopea.

– Kaikki halusivat lähteä mukaan auttamaan, kertoo Reino Uusitalo.

Uusitalon johdolla paikalliset yritykset lahjoittavat 45 kannettavaa tietokonetta Pyhtään kyläkouluille 4–6-luokkalaisten etäopiskelua varten pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Lahjoituksen arvo on yli 15 000 euroa.

Uusitalo pitää tärkeänä sitä, että kaikilla on hyvät edellytykset digitaaliseen työskentelyyn myös kotona.

– Etätyössä tarvitsee tietokoneita, sillä niillä voi kehittää omaa oppimistaan ja innovointiaan. Se innostaa jatkossakin kehittämään itseään, omaa maailmaansa ja kiinnostusta opiskeluun.

Pyhtään Huutjärven koulun rehtori Sari Hakulinen pitää sitä hienona asiana, että yritykset lähtivät lahjoitukseen mukaan.

– Vanhempien oppilaiden kohdalla laitetilanne on ollut hyvä, mutta nuoremmille oppilaille koneita ei ole ollut riittävästi tarjolla. Nyt perimmäinenkin sopukka Pyhtäällä on huomioitu ja kaikkiin kyläkouluihin saadaan riittävästi koneita oppilaiden käyttöön, Hakulinen kertoo.

Rankkoja aikoja

Reino Uusitalon mukaan hänellä oli yrittäjähenkeä jo pikkupoikana ja jo silloin hän halusi osallistua ja auttaa. Ihmiset voivat hänen mielestään olla vaatimattomia ja hiljaisia, mutta heillä on valtava potentiaali tehdä, kun siihen annetaan edellytykset.

– Raha ei ole oleellinen asia. Olen yrittämisen rinnalla halunnut lähteä mukaan mahdollistamaan asioita.

Uusitalo on nykyisin varakas mies. Vuonna 2017 hän tienasi ansio- ja pääomatuloina lähes 10 miljoonaa euroa ja oli Kymenlaakson suurituloisempien kärjessä. Vuonna 2018 hänen yhteenlasketut ansio- ja pääomatulot olivat puolestaan yli 520 000 euroa.

Uusitalo kertoo kuitenkin ponnistaneensa tyhjästä.

– Ei ollut muuta kuin kädet, joilla ensin hakattiin karjatilan rakennuksen syöttöpöydät ja sitten myllyllä betonit. Edellytykset olivat hyvät, mutta työtä se teetti.

Uusitalo perusti Pyroll-yhtiön vuonna 1973. Pyroll Groupin toimialana on paperin, kartonkien ja pahvien jalostaminen.

Toiminta lähti hänen mukaansa pikkuhiljaa liikkeelle kovalla työllä ja pitämällä "markat kurissa". Töitä tehtiin joka päivä, ja viikonloppuisin kerättiin jätepaperia vaihdettavaksi rulliin, josta käärepaperit valmistettiin.

Alku oli vaikea muun muassa ihmisten palkkaamisen ja laitteisiin investoimisen vuoksi, mutta Uusitalo kertoo lopulta tottuneensa jatkuvaan riskinottoon. Vuodet 1988, 1989 ja 2000 olivat hänen mukaansa vaikeita.

– Onneakin tarvittiin, että niistä vuosista päästiin yli. Sitten vuonna 2002 oli jo syytä hymyyn, että kaikesta on selvitty.

Henkireikä

Reino Uusitalo on myös itse keksinyt tavan, jolla helpottaa rasittunutta mieltään korona-aikanakin: metsässä hölkkääminen.

– Se on ollut minun tapani tehdä etätyötä näinä vuosikymmeninä. Olen tuolla polulla omine ajatuksineni. Sitten kun tulen takaisin, tuntuu, että päivän työt on tehty. Jos vain istuu ja miettii asioita, niin pää ei kestä.

Uusitalo on huomannut, että korona-aika on lisännyt yhteisöllisyyttä ja auttamisen halua.

– Ihmisten jaksamisen kannalta ne ovat tärkeitä asioita, ulkoilun lisäksi.

Uusitalo on nykyään Pyroll Groupin hallituksen puheenjohtaja. Hän kertoo arvostavansa työntekijöitä, joita yrityksessä työskentelee.

– Koitan itse olla tukihenkilö ja viime kädessä vastuunkantaja, mutta voin tehdä sen omissa oloissani metsäteillä. Siellä ei näe ketään.

Voit keskustella aiheesta 14.4. klo 23 asti.

Lue myös:

Korona toi suomalaisille jotain hyvääkin: asiantuntijat kertovat kuusi vaalimisen arvoista asiaa

3 yrittäjää rajakaupungista kertoo, kuinka korona ja venäläisten turistien katoaminen veivät tulot: "Myynti pyöreä nolla"

Kymenlaakson suurituloisin on Reino Uusitalo – listalla on myös monta uutta nimeä

Tietotyöläinen viettää koko päivän kotisohvalla etäyhteyden päässä, tartuntataudilta turvassa.

Samaan aikaan toisaalla sairaanhoitajat, poliisit, bussikuskit ja kaupan kassat työskentelevät terveytensä uhalla, toiset suojamaski kasvoillaan ja toiset kokonaan ilman.

Osa yhteiskunnasta taas on jäänyt kokonaan työttömäksi. Kulttuurialan ja ravintoloiden työntekijät sekä yrittäjät kamppailevat paikoin pahimmassa taloudellisessa ahdingossa koskaan.

Syrjäytyneet jatkavat hiljaista elämäänsä sosiaalisten ympyröiden ulkopuolella, moni vain harvatkin tukikontaktinsa menettäneenä.

Koronavirus on kuorinut esiin asetelman, joka näyttää räikeän eriarvoiselta. Tarkoittaako se, että pandemia on jakanut osat uudelleen?

Ei, sanoo yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori Mikko Jakonen Jyväskylän yliopistosta.Tilanne kertoo poikkeusoloja enemmän yhteiskunnan ja työelämän rakenteista.

– Tämä on kestänyt vielä niin vähän aikaa, että se ei ole kerennyt luomaan uusia muutoksia.

Jakosen mielestä kriisi paljastaa yhteiskunnan valmiit jakolinjat.

Etätyö ja fyysinen työ on paljastanut, että meillä on työväenluokka ja keskiluokka. Nyt näkyy, kuka sen raskaan ruumiillisen työn tekee. Mikko Jakonen, yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori

Esiin on tullut erityisesti asia, jota ei nyky-Suomessa haluttaisi nähdä: luokkajako. Se näkyy Jakosen mukaan etätyön ja fyysisesti paikalla tehtävän työn välillä.

– Etätyö ja fyysinen työ on paljastanut, että meillä on työväenluokka ja keskiluokka. Nyt näkyy, kuka sen raskaan ruumiillisen työn tekee, Jakonen sanoo.

Raja ei toki ole yksioikoinen. Myös tietotyöläiset voivat kuulua työväenluokkaan ja koronaa uhmaavat työssään myös vankasti keskiluokkaan kuuluvat lääkärit.

Jakosen mukaan juuri peruspalveluita voi kuitenkin pitää nykyajan työväenluokan työnä. Niissä työskentelevillä ei juuri nyt ole valinnanvaraa.

– Henkilökohtaisen turvallisuuden kannalta voi ajatella, että etätyö on etuoikeus. Jos ajattelee ihmisiä sairaanhoidossa, rakennustyössä tai kaupan kassalla, kyllä heillä on samoja pelkoja, että sairastunko vaiko enkö, Jakonen sanoo.

Hänen mielestään koronakriisin suurimpiin yllätyksiin kuuluu lähinnä se, kuinka paljon etäyhteyksiin taipuvaa tietotyötä Suomesta löytyy.

Ylen kyselyn mukaan jopa miljoona ihmistä on jäänyt poikkeusolojen myötä etätöihin.

Eriarvoisuudesta tulee politiikkaa myöhemmin

Mikko Jakonen on tutkinut tuoreessa kirjassaan yhteiskunnan konflikteja. Ne ovat repeämiä, jotka paljastavat, miten yhteiskunta toimii.

Myös pandemian voi nähdä konfliktina. Se voi jättää jälkeensä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen, jonka vaikutukset näkyvät myöhemmin.

– Nyt muodostuu hyvin vahvoja kokemuksia eriarvoisuuksista ja epätasa-arvoista. On seuraavien kuukausien ja vuosien asia, millaista poliittista käyttövoimaa näistä tulee.

Jakonen uskoo, että poliittiseen keskusteluun nousee kriisin jälkeen erityisesti julkinen sektori. Hänen mielestään keskustelun pitäisi koskea erityisesti palkkoja.

– Ne, jotka meidät tämän kriisin yli vievät, ovat sairaanhoidon ja koulutuksen ammattilaiset. Näillä aloilla argumentit siihen, että palkkoja tulisi tarkastella uudelleen, ovat varmasti aika vahvat tämän jälkeen.

Korona toi uuden jaon: julkinen sektori on yksityistä turvallisempi

Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentin Hanna Wassin mielestä pandemia kuorii esiin sen, mitkä ammatit ovat elintärkeitä yhteiskunnan toiminnan kannalta.

Kriisitilanteessa "huipulla surffaajat" ovat eri porukka kuin hyvinä aikoina.

– Työt, joita pidetään itsestäänselvyyksinä, ovat kohonneet yhteiskunnan ylläpitäjiksi ja arjen sankareiksi, Wass sanoo.

Wassin mielestä kriisi on synnyttänyt yhden uudenkin jakolinjan.

Pandemia on iskenyt paikoin myös hyvin toimeentulevaan keskiluokkaan; ihmisiin, jotka ovat ajattelleet olevansa etuoikeutetussa asemassa.

Yrittäjät ja vaikkapa viestintätoimistot ovat menettäneet toimeentuloaan. Yksi ensimmäisistä julkisuudessa konkurssistaan puhuneista yrityksistä oli mainostoimisto.

Yksityiset yritykset ovat osoittautuneet pandemian aikana julkista sektoria turvattomammiksi työpaikoiksi. Julkinen sektori saattaa jatkossa näyttää aiempaa vanhvemmin säilyttämisen arvoiselta.

– Hyvinä aikoina se saattaa tuntua taakalta, mutta nyt se kannattelee, ettei luisuta henkilökohtaisiin tragedioihin.

Kriisin myötä hyvinvointivaltion kritiikki vaimenee, uskoo Wass. Kritiikin taustalla on ajatus, että yhteiskunnassa menestyminen ja pärjääminen johtuisivat vain yksilöiden omista valinnoista ja ominaisuuksista.

Wass tutki hiljattain kollegoineen tulojen vaikutusta asenteisiin yhteiskunnan maksamia etuuksia kohtaan.

Tutkimuksessa verrattiin ylintä tulokymmenystä eli esimerkiksi toimitusjohtajia ja yrittäjiä koko väestöön.

Rikkaimpien ajattelu oli Wassin mukaan karskia. Yhteiskunnan heikoimpiin liitettiin epäily tietoisesta työnteon välttelystä. Hyvätuloiset myös kokivat vastenmielisyyttä yhteiskunnan palvelujen rahoittamista kohtaan.

Wass uskoo, että pandemian jälkeen tällaista puhetta ei ainakaan hetkeen kuulla.

– Se on hyvien aikojen ja pärjääjien puhetta. Nyt on syntynyt tietoisuus siitä, että korkealta voi pudota ja kovaa, kun tulee shokki, jolle itse ei voi mitään.

Kriisistä seuraa solidaarisuutta yhteiskuntaan

Hanna Wass ajattelee, että yhteiskuntaan voikin kriisin myötä syntyä uudenlaista solidaarisuutta.

– Nyt ehkä ymmärretään, että olosuhteillakin voi olla merkitystä pärjäämisessä.

Wass pohtii, mitä kriisin jälkipyykki voisi tarkoittaa sosiaaliturvan kannalta. Sitä ollaan Suomessa parhaillaan uudistamassa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa pandemian aiheuttamaan talousromahdusta on lääkitty tavalla, joka muistuttaa perustuloa. Kaikille kansalalaisille on päätetty jakaa suoraa tukea ylimpiä tuloluokkia lukuunottamatta. Systeemi takaa, että isku pehmenee lähes kaikilta.

Todellinen solidaarisuus punnitaan vasta, kun pandemia on kukistettu.

Silloin nähdään, kenelle lasku kirjoitetaan.

– Leikataanko julkiselta sektorilta sen jälkeen, kun se on pelastanut meidät, pohtii Mikko Jakonen.

Jakosen mielestä kriisin akuutissa vaiheessa äänessä ovat olleet ennen kaikkea keskiluokka ja etätyöläiset. Pian pitäisi pystyä katsomaan myös yhteiskunnan marginaaleihin.

Syrjäytyneet, päihdeongelmaiset ja pitkäaikaistyöttömät voivat olla tavallisessakin elämässä pitkälti neljän seinän sisällä.

– Kaikki tämä puhe, hyväosaisten voivottelu, että kun ei näe kavereita, pääse baariin ja lomalle Eurooppaan, on voinut tuntua heistä aika irvokkaalta, Jakonen sanoo.

Ottaako tasa-arvo takapakkia?

Mikko Jakonen ja Hanna Wass nostavat molemmat esiin yhden jakolinjan, josta ei ole vielä ehditty käydä julkista keskustelua: sukupuolen.

Heidän mielestään vastuu koronakriisin hoidossa on kasaantunut naisten harteille.

Illasta toiseen viisi naisministeriä on kertonut kansalle, miten seuraavaksi toimitaan. Sairaaloissa taas virusta vastaan taistelee naisenemmistöinen hoito-ala.

Sukupuolittuneisuus näkyy myös poikkeusoloissa kotona. Siellä kotitöitä, pieniä lapsia ja etäkoulua hoitavat ennen kaikkea naiset – niin kertovat aiemmat tutkimukset, vaikka työt monessa nykykodissa jaetaankin tasan.

– Kriisi paljastaa myös kotien rakenteet. Kyse on ihan siitä, että osaavatko miehet tehdä niitä kotitöitä. Rattiin ei voi yhtäkkiä hypätä, jos ei ole aiemmin ajanut, Jakonen sanoo.

Wass pohtii, miten kriisi vaikuttaa tasa-arvoon myöhemmin.

Vahvat naiset valtion johdossa ja taistelun etulinjassa luovat yhtäältä kirkkaan kuvan siitä, että yhteiskunta on muuttunut.

Kuva voi olla joillekin liikaa. Tutkimuksessa ilmiötä kuvaa termi gender backflash, eräänlainen sukupuolten väliseen tasa-arvoon väsyminen.

Pandemia on nimittäin teljennyt koteihin vanhat yhteiskunnan tukipilarit, keskiluokkaiset suurten ikäluokkien miehet. Sama porukka on tottunut kertomaan, miten maailma makaa.

Wassin mukaan seurauksena voi syntyä jopa vastareaktio. Tasa-arvo voi ottaa takapakkia.

– Voi tulla tunne, että on menty ikäänkuin liian pitkälle, hän sanoo.

Wass ei halua ennustaa, mihin suuntaan yhteiskunta kriisin jälkeen lähtee.

Sotien jälkeisessä jälleenrakennuksessa naiset tulivat aiempaa voimakkaammin mukaan yhteiskuntaan.

Toisaalta tiedetään myös, että kriisit saavat usein esiin konservatiivisia arvoja.

Nyt tilanne on kuitenkin ihan uusi.

– On tasa-arvon kannalta ratkaisevaa, kuinka perheet tästä selviävät, Hanna Wass sanoo.

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 13.4. klo 23 saakka.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Ylen kysely: Yli miljoona suomalaista siirtynyt etätöihin koronakriisin aikana – heistä noin puolet haluaa jatkaa etätöissä koronan jälkeenkin

Heikki Valkama: ”Etätyö on paremman väen optio” – puolitoista miljoonaa suomalaista ei voi siirtyä etätöihin, oli korona tai ei

Robert Sundman: Koronavirus voi jakaa meidät leireihin, mutta se saattaa tehdä myös vihollisesta ystävän

Taistelu koronaviruspandemiaa vastaan on raakaa juridiikkaa. Perustuslain mukaan kaiken virkatoiminnan on perustuttava lakiin.

Koronaoperaatioiden pelisäännöt löytyvät lakikirjasta.

Yle kävi läpi keskeisimmät tämän hetken koronalait – niiden tavoitteen, sisällön ja vaikutukset tavallisen kansalaisen arkeen.

Asiantuntijoinamme ovat Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen sekä Tampereen yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen.

Lailla tätä maata hallitaan, mutta millä lailla? Tässä juuri nyt voimassa olevien koronalakien Top 10. Mutta lisää on taatusti tulossa, sanovat professorit.

1 §. Valmiuslaki

Lasse Lehtonen: Valmiuslaki antaa valtioneuvostolle paljon toimivaltuuksia poikkeusolojen vallitessa. Yksi tällainen tilanne on laajalle levinnyt tartuntatauti. Valmiuslakia voidaan alkaa soveltaa jo pandemian uhatessa, jos poikkeusolojen olemassaolo valtioneuvoston ja tasavallan presidentin mielestä täyttyy. Koronavirus on nyt aiheuttanut pandemian ja poikkeusolot Suomessa. On hyvä muistaa, että valmiuslakia tarvitaan vasta, jos tavallinen terveydenhuoltolainsäädäntö eli tässä tapauksessa tartuntatautilaki ei riitä väestön hengen ja terveyden suojelemiseen.

Pauli Rautiainen: Valmiuslakiin on listattu joukko toimenpiteitä, joihin valtioneuvosto voi poikkeusoloissa ryhtyä saatuaan niihin eduskunnalta luvan. Eduskunta on tähän mennessä antanut luvan esimerkiksi Uudenmaan eristykseen ja terveydenhuollon työvelvoitteeseen. Sellaisista poikkeusolojen välttämättömistä toimista, joista ei ole valmiiksi säädetty valmiuslaissa, voidaan säätää eduskunnan normaalissa lainsäädäntömenettelyssä. Tämä on tahtonut unohtua valmiuslakiin keskittyneessä viime viikkojen julkisessa keskustelussa.

2 §. Tartuntatautilaki

Lasse Lehtonen: Tartuntatautilaki on uusittu muutama vuosi sitten. Siinäkin ovat aikaisempaa enemmän korostuneet erilaisten rajoitusten kohteeksi joutuvien perusoikeudet ja oikeusturvatakeet. Tartuntatautilaissa voimakkaimmat toimet voidaan kohdentaa yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastuneeseen tai sille altistuneeseen. Tartuntatautien luokittelu perustuu valtioneuvoston asetukseen ja koronavirusinfektio lisätiin asetuksen yleisvaarallisten tartuntatautien listaan helmikuussa, kun Lapissa oli todettu ensimmäinen tapaus ja henkilöitä haluttiin laittaa karanteeniin. Tartuntatautiasetus antaa paikallisille viranomaisille (kunnat, sairaanhoitopiirit, aluehallintovirasto) merkittäviä toimivaltuuksia. Epidemiatilanteessa toimet kuitenkin yleensä perustuvat valtakunnallisiin ohjeisiin ja suosituksiin.

Pauli Rautiainen: Kun koronavirus lisättiin helmikuussa tartuntatautilain yleisvaarallisten tartuntatautien listaan, tartuntatautilääkäreille, kunnille ja aluehallintovirastoille annettiin oikeus ryhtyä sen torjuntatoimiin. Lain perusteella on määrätty ihmisiä karanteeniin ja eristykseen, suljettu kouluja ja kielletty yleisötilaisuuksia. Monet julkisessa keskustelussa valmiuslakiin liitetyt toimenpiteet on oikeastaan toteutettu tartuntatautilain nojalla.

3 §. Terveydenhuoltolaki

Lasse Lehtonen: Terveydenhuoltolaki määrittää pitkälti sen, millaisia terveyspalveluja kuntien ja sairaanhoitopiirien tulee alueensa väestölle tuottaa. Tämä laki siis määrittää pitkälti sen, ketä, missä ja milloin hoidetaan. Haasteena on, että pandemian aiheuttamassa ylikuormitustilanteessa lain velvoitteet voivat jäädä kuolleeksi kirjaimeksi. Siksi esimerkiksi hoitotakuun määräaikoja on nyt tilapäisesti helpotettu. Koronaepidemian jälkeen terveyden- ja sairaanhoitoa odottaa tämän vuoksi kuitenkin uusi kuormituspiikki, mitä on hyvin vaikea hoitaa velvoitteiden mukaan ilman merkittävää lisäresurssia.

Pauli Rautiainen: Terveydenhuoltolaki määrittää myös poikkeusoloissa, miten terveyspalveluja tuotetaan. Valmiuslain nojalla on kuitenkin höllennetty kiireettömän hoidon niin sanotun hoitotakuun määräaikoja.

4 §. Yhdenvertaisuuslaki

Lasse Lehtonen: Perustuslakimme ja ihmisoikeussopimukset kieltävät syrjinnän. Terveydenhuollossa syrjintää voi tapahtua, jos hoitoon pääsyä rajataan esimerkiksi iän tai vammaisuuden perusteella. Koronainfektio on vaarallinen juuri vanhuksille ja riskiryhmiin kuuluville, jotka ovat nyt erityisen suojelun tarpeessa. Jonkun ryhmä erityinen suojelu (eli asettaminen muita parempaan asemaan) ei kuitenkaan ole kiellettyä syrjintää, kunhan siihen on objektiiviset perusteet.

Pauli Rautiainen: Myös poikkeusoloissa ihmisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi. Yhdenvertaisuuslain velvoitteita ei ole poikkeusoloissa kumottu millään tavalla.

5 §. Kuntalaki

Lasse Lehtonen: Kuntalaki on suomalaisen lähidemokratian ydintä. Se takaa paikallisen päätösvallan kuntien asukkaille meille kaikille hyvin tärkeissä asioissa – kuten terveyspalveluissa. Kunnat myös osaltaan vastaavat merkittävältä osin terveyden- ja sairaanhoidon rahoituksesta. Käytännön tasolla sairaanhoitopalvelujen tuotantokoneisto on kuntaorganisaatioiden valvonnassa, ja niiden pitäisi pystyä reagoimaan myös pandemiatilanteen mukanaan tuomiin ongelmiin.

Pauli Rautiainen: Suomalaiset hyvinvointipalvelut toimeenpannaan kunnissa, joilla on poikkeusoloissakin laaja itsehallinto.

6 §. Ravintolatoimintaan ja työttömyysturvaan väliaikaisesti puuttuva lainsäädäntö

Lasse Lehtonen: Kun tartuntataudin leviämistä halutaan rajoittaa, on yksi ensimmäisistä toimista erilaisten väenkokousten kieltäminen taikka rajoittaminen. Suomessakin esimerkiksi Kainuun koronatapaukset ovat pääosin peräisin yhdestä ravintolaillasta. Kun tartuntatautilaki ei antanut mahdollisuutta kieltää ravintolaelinkeinon harjoittamista, toteutti hallitus tämän poikkeuslailla, jonka taakse oli epidemiatilanteessa saatava koko eduskunta. Työttömyysturvan muutoksilla taas pyritään varmistamaan, etteivät seuraukset elinkeinon väliaikaisesta kieltämisestä ole kiellosta kärsiville täysin kohtuuttomia.

Pauli Rautiainen: Eduskunta on tehnyt lukuisia väliaikaisia poikkeuksia normaaliolojen lainsäädäntöön. Se keskeytti ravintolatoiminnan, muutti työttömyysturvaa, lykkäsi vankeusrangaistusten toimeenpanoa ja niin edelleen. Nämä muutokset ovat oikeastaan oikeudellisesti ja ihmisten arjen kannalta merkittävämpiä kuin valmiuslain nojalla tehdyt muutokset. Osa muutoksista on tehty perustuslain 23 §:n nojalla – se antaa eduskunnalle vallan poiketa ihmisten perusoikeuksista poikkeusoloissa.

7 §. Laki terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta

Lasse Lehtonen: THL on asiantuntijavirasto, joka seuraa muun ohella epidemiatilannetta. Valtion ja kuntien viranomaisten toimet perustuvat keskeisesti sekä sen antamaan informaatioon että sen valmistelemiin ohjeisiin. THL:n resurssit ja osaaminen vaikuttavat keskeisesti siihen, miten hyvin koronapandemian hoito Suomessa onnistuu.

Pauli Rautiainen: THL toimii sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijaorganisaationa, jolla on kansanterveydellisiä viranomaistehtäviä.

8 §. Perustuslaki ja ihmisoikeussopimukset

Lasse Lehtonen: Perustuslakia ja perusoikeuksia tarvitaan erityisesti poikkeusoloissa varmistamaan demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen säilyminen sekä jokaiselle kuuluvien vapauksien ja oikeuksien toteutuminen. Perustuslakimme perusoikeussäännösten muotoilu on tehty keskellä 90-luvun suurta lamaa. Uskon, että ne kestävät nykyisenkin kriisin.

Pauli Rautiainen: Perustuslaki kertoo, että eduskunta on poikkeusoloissakin ylin valtioelin. Se säätää vallanjaosta ja ihmisten normaaliolojen perusoikeuksista. Kun perustuslain 23 § mahdollistaa poikkeusoloissa syvälle normaaliolojen perusoikeuksiin kajoavan uuden välttämättömän poikkeuslainsäädännön säätämisen, kansainväliset ihmisoikeussopimukset asettavat rajat sille, mitä voidaan sallia.

9 §. Valtioneuvoston asetus julkisen talouden suunnitelmasta ja sen taustalla oleva EU-oikeus

Lasse Lehtonen: Koronavirus koettelee sekä yksittäisten valtioiden että koko Euroopan unionin taloudellista kestävyyttä. Julkisen talouden suunnitelma mahdollistaa valtiontalouden pitkäjänteisen hoitamisen. Haasteena nyt on, että koronapandemian tapainen ”musta joutsen” pistää kaikki aiemmat suunnitelmat uusiksi. Kun julkisen talouden suunnitelmalla on vaikutusta yli vaalikausien, olisi tärkeää hakea sille myös mahdollisimman laaja tuki. Muuten vaarana on, että suunnitelmaa ei haluta noudattaa hallituksen joskus vaihtuessa.

Pauli Rautiainen: Julkisen talouden suunnitelma eli tuttavallisesti monivuotinen kehys auttaa tekemään pitkäjänteisiä päätöksiä julkisesta taloudesta. Se toimii oikeudellisena siltana valtion budjetin ja EU:n talous- ja rahaliittoon liittyvän sääntelyn, kuten kasvu- ja vakaussopimuksen, välillä. Talouskriisin näkökulmasta tärkeimmät oikeudelliset kysymykset liittyvät tähän EU-oikeudelliseen puoleen.

10 §. Bonusplus: Vielä selkeästi puuttuva laki

Lasse Lehtonen: Koronaviruspandemia on globaali kriisi, joka todennäköisesti aiheuttaa pysyviä muutoksia. Yksi muuttuva asia voi olla kontrollin merkittävä lisääntyminen valtioiden välisessä henkilöliikenteessä, kun epidemian mahdolliselta toiselta aallolta halutaan suojautua. Nuo rajoitukset tulisi pystyä sovittamaan eurooppalaisen oikeusvaltion perusajatuksiin.

Pauli Rautiainen: Uusia koronalakeja tullaan tarvitsemaan ja näkemään vielä paljon. Tämä nyt nähty on vasta esisoittoa niistä lainsäädäntömuutoksista, joita koronakriisi aiheuttaa. Jo tässä vaiheessa pitäisi kuitenkin päästä eroon nykyisestä valmiuslakikeskeisyydestä, sillä koronakriisin keskeiset oikeudelliset ulottuvuudet ovat valmiuslain ulkopuolella kriisin vaikuttaessa koko yhteiskuntaan ja sitä kautta koko oikeusjärjestykseen. Ihmiset kohtaavat nyt elämässään sellaisia sosiaalisia riskejä, joita olemassa oleva sosiaaliturvalainsäädäntö ei kykene täysin käsittelemään. Hyvinvointivaltion turvaverkkoon syntyneiden reikien tilkitseminen edellyttää kaiken sosiaaliturvalainsäädännön ripeää kehittämistä.

Tänä pääsiäisenä uutisissa ei seurata meno- ja paluuliikennettä. Uudenmaan rajat ovat kiinni ja kansalaiset ovat keskittyneet syömään mämmiä ja pääsiäismunia kotinurkilla.

Muualla Suomessa mökille pääsee, mutta Uusimaa on motissa vielä viikon.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) ilmoitti keskiviikkona A-studiossa, ettei Uudenmaan eristämiselle näytä tulevan jatkoa. Tämä tarkoittaa, että jos hallitus ei tee mitään, Uudenmaan eristäminen loppuu 19. huhtikuuta.

Marin toisti kantansa lauantaina Ilta-Sanomien haastattelussa.

Hallituskumppani keskustan riveissä asiasta ei olla vielä yhtä vakuuttuneita. Ylen tietojen mukaan keskusta haluaa katsoa vielä kertaalleen läpi kaikki kortit.

Yksi niistä on epidemiakortti.

Suomen 2 974:stä vahvistetusta tartunnasta 1 864 on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella.

Tätä korttia katsovat toki nyt kaikki. Jos Uudenmaan eristys puretaan liian aikaisin, on mahdollista, että epidemian leviäminen kiihtyy.

Kun pääkaupunkiseudulla perhe starttaa autoaan ja suunnittelee lähtöä mökille, moni maakunnissa haluaa toppuutella: älkää nyt vielä tulko.

Toinen on kannattajakortti. Keskustalla on Uudellamaalla vain kaksi kansanedustajaa Matti Vanhanen ja Antti Kaikkonen. Puolueen kannatus tulee muualta Suomesta, ja äänestäjiä on kuultava.

Kun pääkaupunkiseudulla perhe starttaa autoaan ja suunnittelee lähtöä mökille, moni maakunnissa haluaa toppuutella: älkää nyt vielä tulko.

Tällainen ajattelu on omiaan lisäämään vastakkainasettelua Uudenmaan ja muun Suomen välillä. Siitä kumpuavat myös erimielisyydet. Toistaiseksi hallitus on kyennyt työntämään ne kriisitilanteessa syrjään ja tehnyt päätöksiä yhdessä.

Liikkumisrajoitukset ovat valmiuslain kovimpia toimia.

Pääsiäisen jälkeen hallitus odottaa asiantuntijoiden lausuntoja siitä, miten Uudenmaan rajojen avaaminen vaikuttaa epidemiatilanteeseen. Asian kanssa ei haluta hötkyillä, Ylen tietojen mukaan asiantuntijoille halutaan antaa nyt aikaa, että tieto olisi varmasti sitä uusinta uutta.

Se jälkeen on tehtävä päätökset. Eduskunta on seuraavan kerran koolla tiistaina.

Liikkumisen rajoittaminen on valmiuslain kovimpia toimia. Hallitus ei voi tehdä päätöstä Uudenmaan rajan avaamisesta, ellei se ole välttämätöntä. Perustuslakivaliokunta on linjannut, että eristys pitää purkaa heti, kun tautitilanne tasaantuu.

Lapissa tuskin ollaan innoissaan siitä, että väki ryntäisi hangille hiihtelemään.

Osa oikeusoppineista on nähnyt liikkumisvapauden rajoittamisessa huomattavia ongelmia. Esimerkiksi valtiosääntöoikeusprofessori Veli-Pekka Viljanen on arvioinut, että valmiuslain liikkumista rajoittava pykälä sopii huonosti pandemiaan.

Se on Viljasen mukaan tarkoitettu tilanteeseen, jossa jokin alue pitää tyhjentää esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuuden takia.

Uudenmaan ja muun Suomen eristäminen herättää vahvoja tunteita. Lapissa tuskin ollaan innoissaan siitä, että väki ryntäisi hangille hiihtelemään.

Eri asia on sitten, kuinka moni lähtisi: hotellit, ravintolat ja kahvilat on suljettu. Yli 70-vuotiaita kehotetaan pysymään kotona. Tätä juttua kirjoittaessa virusopin professorit eivät ole vielä halunneet antaa uutta arviota epidemian huipusta.

Ei ihme, että pääministeri ei ole vielä luvannut suomalaisille mökkijuhannusta.

juttua korjattu kello 16.04: professorin nimi on Veli-Pekka, ei Pekka Viljanen.

Vuotosivusto Wikileaksin perustajan Julian Assangen kihlattu Stella Morris on yllättäen astunut julkisuuteen vedotakseen Assangen vapauttamisen puolesta.

37-vuotias Morris kertoo Mail on Sunday -lehden haastattelussa myös, että hänellä ja Assangella on kaksi pientä lasta.

Assangea, 48, on pidetty lontoolaisessa Belmarshin vankilassa siitä lähtien, kun Ecuador potki hänet pihalle suurlähetystöstään viime vuoden huhtikuussa. Assange pakoili lähetystössä seitsemän vuotta Ruotsin ja Yhdysvaltojen viranomaisia.

Yhdysvallat vaatii Britanniaa luovuttamaan Assangen, jota se syyttää vakoilusta. Oikeudenkäynti asiasta on kesken. Kaikkiaan oikeustaistelun odotetaan kestävän vuosia.

Ruotsissa Assangea epäiltiin seksuaalirikoksista, mutta niiden osalta tutkinnat on sittemmin lopetettu.

Assangella terveysongelmia

Kihlattu sanoo, että Assangella on terveysongelmia, joiden vuoksi hän on vankilassa suuressa vaarassa koronaviruspandemian takia.

– Olen elänyt hiljaista ja yksityistä elämää, kasvattanut (poikiamme) yksin ja odottanut päivää, jolloin voisimme olla yhdessä perheenä. Nyt minun on tultava esiin, koska näen, että hänen henkensä on vaakalaudalla, Morris sanoi lehdelle.

Morris on myös julkaissut videon YouTubessa, missä hän kertoo tavanneensa Assangen 2011 ja heidän päätyneen yhteen neljä vuotta myöhemmin. Lapset ovat 3-vuotias Gabriel ja vuoden vanha Max.

Kuului Assangen asianajotiimiin

Aiemmin Morris halusi pysytellä sivussa julkisuudesta lasten suojelemiseksi. Assange on kunnioittanut hänen toivettaan yksityisyydestä. Kihlattu päätti kuitenkin tulla julkisuuteen päivää sen jälkeen kun Britannian viranomaiset julistivat ulkonaliikkumiskiellon koronan vuoksi.

Morris on huolissaan siitä, että Assange saisi koronaviruksen vankilassa. Asianajaja Jennifer Robinson, joka on avustanut Assangea, sanoo että Morris ei "tehnyt päätöstä helposti, kun on suojellut perheensä yksityisyyttä vuosikausia".

Assangen asianajotiimiin kuulunut nainen kertoo tavanneensa Wikileaks-perustajan ensi kertaa vuonna 2011. Heidän suhteensa syveni vuonna 2015, ja ensimmäinen lapsi syntyi seuraavana vuonna. Mail on Sundayn julkaisemissa kuvissa Assange pitää vauvaa sylissään Ecuadorin lähetystössä.

Kihloihin pariskunta meni Morrisin mukaan vuonna 2017, ja toinen lapsi syntyi viime vuonna.

Assange perusti Wikileaks-vuotosivuston vuonna 2006. Sivusto nousi maailmanmaineeseen sen julkaistua satojatuhansia Yhdysvaltojen asevoimien salaisia asiakirjoja.

Taistelu koronavirusta vastaan on johtanut poikkeukselliseen tilanteeseen, jossa demokraattiset valtiot ovat ottaneet käyttöön autoritaaristen vallanpitäjien käyttämiä keinoja. Niitä ovat esimerkiksi muualla Euroopassa nähdyt ulkonaliikkumiskiellot.

Suomen eduskunnassa on herännyt huoli siitä, että Uudenmaan eristämisen kaltaiset kovat rajoitukset olisi mahdollista ajaa tulevaisuudessa läpi pelkkien hallituspuolueiden äänin.

Perustuslakivaliokunta on kehottanut hallitusta selvittämään, voiko poikkeusolojen päätöksenteko perustua eduskunnassa kaikissa tilanteissa yksinomaan äänten enemmistöön. Valiokunta haluaa, että koronakriisin päätyttyä selvitetään, pitäisikö rajoitustoimien taakse saada suurempi määräenemmistö kansanedustajista.

Valiokunta jyrähtää mietinnössään, että poikkeusolojen nojalla voidaan tehdä syvällekäyviä poikkeuksia ihmisten perusoikeuksiin, jotka "kohdistuvat jopa ihmisarvoisen elämän ja oikeusvaltion olemassaolon perusedellytyksiin".

Hallituspuolue vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sanoo yllättyneensä, että yksinkertainen enemmistö riittää poikkeustoimien käyttöönottoon.

– Pahimmillaan yhden kansanedustajan enemmistöllä voitaisiin päättää erilaisista rajoituksista esimerkiksi liikkumiseen. Sehän on tapa, jolla oppositiolta otetaan mahdollisuudet toimia tai esittää kritiikkiä, Arhinmäki varoittaa.

Valmiuslain päivittäminen saa tukea monista puolueista

Arhinmäki korostaa, että toimet koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi on viety nyt yksimielisesti eteenpäin, mutta periaatteellisella tasolla oppositiolla pitäisi aina olla mahdollisuus käyttää valtaansa, kun on kyse perusoikeuksista.

– Ajattelisin, että samalla tavoin kuin perustuslain säätämiseen tarvitaan määräenemmistö, se tarvittaisiin myös perustavanlaatuisten oikeuksien rajaamiseen, Arhinmäki sanoo.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) sanoi Demokraatin haastattelussa, että valmiuslakia on päivitettävä ja määräenemmistön nostamista pohdittava koronakriisin jälkeen. Hän perusteli asian selvittämistä tilanteella, jossa hallitus käyttäisi toimivaltuuksia väärin. Ojala-Niemelää ei tavoitettu haastatteluun tähän juttuun.

Suurimmasta oppositiopuolueesta perussuomalaisista kuitataan Ylelle, että asia ei ole nyt akuutti. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio (ps.) pitää asiaa kuitenkin selvittämisen arvoisena.

"Mitä voimakkaampi rajoitus, sitä suurempi enemmistö vaadittaisiin"

Perustuslakivaliokunnan jäsen, kansanedustaja Markus Lohi (kesk.) selvittäisi, olisiko rajoitustoimia syytä porrastaa.

– Voisi ajatella, että mitä voimakkaampi puuttuminen perusoikeuksiin, sitä suurempaa enemmistöä vaadittaisiin.

Lohi sanoo, että yksinkertainen enemmistö voisi riittää toimille, joissa perusoikeuksiin puututaan vähemmän.

Lohi korostaa, ettei ota kantaa, onko näin viisasta tehdä, mutta kannattaa asian selvittämistä. Hän ei halua puhua myöskään siitä, millaista määräenemmistöä kovimpien toimien taakse vaadittaisiin.

Paavo Arhinmäen mukaan olisi loogista, että tilapäinen poikkeaminen perustuslakiin kirjatuista oikeuksista edellyttäisi samaa kahden kolmasosan enemmistöä kuin niiden säätäminen.

Muutos ei saisi lamauttaa poikkeusoloissa toimivaa hallitusta

Markus Lohi painottaa, että suuremman enemmistön vaatiminen ei saisi johtaa myöskään välttämättömien rajoitusten jumiutumiseen eduskuntaan.

– Sitäkään ei voida mahdollistaa, että pienellä määrävähemmistöllä voitaisiin torpedoida välttämättömiä rajoituksia poikkeusoloissa.

Kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheininin mukaan osa perusoikeuksista pitäisi säätää kokonaan loukkaamattomaksi, jolloin poliitikot eivät voisi poiketa niistä poikkeusoloissakaan.

Scheininin mielestä loukkaamattomia pitäisi olla ainakin keskeisimpien perusoikeuksien, kuten oikeuden elämään ja epäinhimillisen kohtelun ja pakkotyön kiellon.

Arhinmäki muistuttaa, että Euroopan unionin sisällä Unkarissa on käytetty poikkeustilaa hyväksi demokratian ja parlamentarismin kaventamiseen. Hän sanoo, että Suomessakin on periaatteellisella tasolla mahdollista, että jokin hallitus lisäisi poikkeusolojen varjolla valtaansa tulevaisuudessa.

– Siksi pitää miettiä, että luodaan hyvin monen lukon taakse se, miten kulloinenkin hallitus ja enemmistö voi perustuslaillisia oikeuksia rajoittaa, Arhinmäki sanoo.

On epäselvää, voisiko hallitus jyrätä myös presidentin

Siihen ei näytä olevan yksiselitteistä vastausta, olisiko hallituksen mahdollista ottaa poikkeusoloihin tarkoitettu valmiuslaki käyttöön paitsi oppositiosta myös presidentistä välittämättä.

Valmiuslaki voidaan ottaa käyttöön vain "jos valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, toteaa maassa vallitsevan poikkeusolot".

Siitä on kuitenkin eri näkemyksiä, miten valmiuslain käyttöönotto onnistuisi tilanteessa, jossa hallitus ja presidentti olisivat asiasta erimielisiä.

Mietinnön nykyisestä valmiuslaista kirjoitti eduskunnassa kymmenen vuotta sitten puolustusvaliokunta, jota johti tuolloin keskustalainen Juha Korkeaoja.

Hänen mukaansa on selvä asia, että hallitus voi päättää poikkeusoloihin siirtymisestä ja valmiuslain käyttöönotosta, vaikka presidentti olisi sitä vastaan.

– Jos katsotaan juridista, muodollista päätöksentekoa, kyllä se on selkeästi niin, että valtioneuvosto voi sen tehdä, sen kanta ratkaisee. Tosiasiallinen tilanne on kuitenkin toisenlainen. Presidentin eriävä kanta ei jää vaille vaikutusta.

Professori Martin Scheinin sen sijaan katsoo, että hallitus ei voi julistaa poikkeusoloja maahan vastoin presidentin kantaa.

– Poikkeusolojen toteaminen täytyy olla sellainen, että siinä pitää olla yhtäpitävä presidentin ja valtioneuvoston kanta. Presidentti on siinä vaiheessa lukkona, Scheinin sanoo.

– Sen jälkeen kun poikkeusolot on todettu, valtioneuvosto on se joka toimii. Ensimmäisen vaiheen jälkeen se karkaa presidentin käsistä.

Korkeaojakin pitää erimielisyyden syntymistä äärimmäisen epätodennäköisenä.

– Molemmat osapuolet tietävät, että jos tultaisiin tilanteeseen, jossa presidentti on eri mieltä kuin valtioneuvosto, olisi korkea kynnys valtioneuvostolta jyrätä presidentin mielipide.

Onko perustuslakivaliokunnasta pidäkkeeksi?

Valmiuslain käyttöönoton jälkeen yksi pidäke on myös eduskunnan perustuslakivaliokunta. Siellä pyritään yksimielisyyteen, kun valiokunta esittää näkemyksensä lakien perustuslainmukaisuudesta.

Perustuslakivaliokunnassakin hallituspuolueilla on kuitenkin enemmistö paikoista. Politikoinnista pidättäytyminen on käytännössä vain kirjoittamaton sääntö.

Jotkut oikeusoppineet ovat nostaneet esiin, että Suomen järjestelmä on poikkeusolojen ulkopuolella erittäin haavoittuva. Julkisoikeuden professori Juha Lavapuro viittasi kirjoituksessaan tilanteeseen, jossa "jokin ihmisoikeuksista, demokratiasta ja oikeusvaltiosta piittaamaton populistinen puolue saa haltuunsa eduskunnan enemmistön".

Perustelu kuuluu, että puolue voisi saada haltuunsa perustuslakivaliokunnan enemmistön, jolloin se voisi todeta radikaalitkin kansalaisten oikeuksien rajoitukset perustuslainmukaisiksi.

Lue lisää:

Korona voi mullistaa politiikkaa – Tutkija: Poikkeustilasta saattaa tulla uusi normaali

Miten pitkälle hallitus voisi mennä poikkeuskeinoissaan? Katso lista mitä hallitus jo tekee ja mikä olisi mahdollista

Oikeusoppineet: Koronalakien nykyinen Top 10 on vasta alkusoittoa

Mitä Uudenmaan sululle tapahtuu viikon kuluttua? STM:n Varhila arvioi: epidemiamuistio julki tiistaina

Osa oikeusoppineista näki Uudenmaan eristämisessä huomattavia ongelmia – Poliitikot sulkivat rajan silti

Analyysi: Valmiuslaki houkuttaa presidenttiä laajentamaan valtaansa

Kaisa Saarinen muistaa, kuinka pöytäseurue hiljeni miehen alkaessa laulaa.

Kaikista maailman lauluista haurasääninen vanhus Argentiinan Záraten kaupungissa halusi esittää suomalaisen kehtolaulun. Syynä oli, että tämä Saariselle vielä tuntematon mies ei ollut koskaan saanut tuudittaa kadonnutta tytärtään tai tämän kaksossisarta uneen.

Nyt, lähes puoli vuosisataa myöhemmin, toinen kaksosista viimein istui saman pöydän ääressä.

Tuona päivänä Eino Saarinen tutustui tyttäreensä ensi kertaa.

Kaisa Saarinen istui jähmettyneenä, ymmärtämättä sanoja. Suomalaisesta sukupuusta huolimatta hänen äidinkielensä oli espanja. Hän katsoi tiiviisti miestä, joka laulaessaan heijasi rinnalleen pieneksi kaukaloksi asettamiaan käsivarsiaan edestakaisin.

– Se oli erittäin voimakas hetki, Kaisa Saarinen, 75, muistelee vuoden 1990 tapaamista nyt Helsingissä.

Raskain mielin sureva isä joutui antamaan tyttövauvat adoptioon.

Isän ja tyttären tiet erosivat heti syntymän hetkellä, elokuussa 1942. Kaisa ja hänen kaksossisarensa tulivat maailmaan erikoisessa suomalaissiirtokunnassa keskellä argentiinalaista sysimetsää.

Satojen muiden suomalaisten tavoin Eino Saarinen oli muuttanut lähes eristyksissä kaukaisessa tropiikissa sinnittelevään utopiayhteisöön, Colonia Finlandesaan, 1900-luvun alkupuolella. Se oli osa ajan muoti-ilmiötä, jossa erilaisista ihanteista intoutuneet ryhmät rakensivat siirtokuntia kauas kotimaastaan.

Colonia Finlandesa perustettiin Argentiinan koilliskolkkaan.

Seutu oli vaikeapääsyistä. Synnytyskomplikaatiosta kärsineelle vaimolle ei ehditty saada lähimmästä kaupungista lääkärin apua ajoissa. Hän menehtyi pian kaksoset synnytettyään.

Raskain mielin sureva isä antoi vauvat adoptioon. Se tuntui nelilapsisessa suurperheessä parhaalta vaihtoehdolta.

Perheen kohtalo on yksi monista edesmennyttä suomalaissiirtokuntaa kohdanneista tragedioista. Se on myös tarina hämmästyttävistä läheltä piti -kohtaamisista, salaisuuksista, sisukkuudesta, surusta ja uudelleenlöytämisestä.

Olisiko Saaristen ja satojen muiden suomalaisten kohtalo ollut toisenlainen, jos ihanneyhteisöön muuttaneet eivät olisi jääneet niin oman onnensa nojaan Argentiinassa? Tai jos kotimaassa olisi varhemmin kiinnostuttu paratiisiin pyrkineiden kurjuudesta? Muun muassa Yleisradio teki 1970-luvulla reportaaseja Colonia Finlandesasta, mutta tuolloin siirtokunta oli tehnyt jo pitkään hidasta kuolemaa.

Suomalaisten joukkomuutto Argentiinan metsikköön oli seurausta 1800-luvun lopulla levinneistä ajatuksista. Niissä hahmoteltiin uuden ihanne-Suomen perustamista.

Venäjän sortotoimet kiristivät yhteiskunnallista ilmapiiriä. Tuhannet lähtivät suuriruhtinaskunnasta siirtolaisiksi.

Suomalaisten omia yhteiskunnallisia ihanteita noudattavat siirtokunnat ulkomailla voisivat vaalia suomalaista kulttuuria ja antaa moraalista tukea ja innoitusta vastarinnalle kotimaassa. Näin ajatteli yksi siirtokunta-ajattelun ideoijista, toimittaja Konni Zilliacus.

Kun sitten Argentiinan siirtolaisvärvärit tarjosivat Ruotsiin paenneille suomalaisille hyvin ehdoin maata ja muita etuja siirtokunnan perustamiseksi, oli innokas tutkimusretkikunta pian valmiina.

Voimakkain vaikutin oli halu rikastua. Argentiinaa markkinoitiin ”Eldoradona”, jokaisen mahdollisuutena tulla miljonääriksi.

Suomalaisretkikunta matkasi Argentiinaan juuri, kun maa muokkasi itsestään kansakuntaa.

Espanjan siirtomaaherruudesta itsenäistynyt Argentiina houkutteli määrätietoisesti uudisasukkaita. Tavoitteena oli saada Euroopasta osaavaa väkeä vauhdittamaan taloutta ja sivistämään ja nykyaikaistamaan maata.

Sadattuhannet suuntasivatkin sinne matkustajalaivoilla 1800-luvun loppupuolelta alkaen.

Kansakunnan suunnittelijoilla oli tarve saada koko valtava maa asutettua etelän Patagoniasta pohjoisen trooppisille rajaseuduille Brasilian ja Paraguayn kupeeseen saakka.

Juuri sinne, Koillis-Argentiinan Misionesin maakuntaan, nousi suomalaissiirtokunta vuonna 1906.

Värväystoimet alkoivat Suomessa. Kulttuuripersoona ja tiedemies Arthur Thesleffin johdolla noin 120 suomalaista karisti tsaarinvallan rippeet jaloistaan ja aloitti Linnea-laivan kyydissä matkan kohti uutta mannerta.

Osa matkaajista haaveili alkuperäisestä elämäntyylistä, jonkinlaisesta paluusta luontoon. Se merkitsi yksinkertaista talonpoikaiselämää, kansallisromanttisessa ja kalevalaisessa hengessä.

Voimakkain vaikutin useimmille oli kuitenkin halu rikastua: hankkeen puuhamiehet olivat markkinoineet lähtijöille Argentiinaa ”Eldoradona”, jokaisen mahdollisuutena tulla miljonääriksi.

Parikymmentä vuotta myöhemmin siirtokuntaan liittyneellä turkulaisnuorukaisella Eino Saarisella ei ollut erityistä aikomusta hakeutua suomalaisyhteisöön Argentiinaan. 23-vuotias, jännityksenkaipuinen Saarinen oli ainoastaan päättänyt jättää Aurajoen rannat.

Hän asteli säästöineen matkatoimistoon Turussa ja pyysi menolippua niin pitkälle kuin rahat riittävät. Näin hän kertoi Kaisa Saariselle myöhemmin.

Kaisa Saarisella ei ole tietoa siitä, kuinka isä oli nuoruuden säästönsä ansainnut. Suvulla oli tiettävästi leipomoita Turun seudulla, ja niistä olisi voinut tihkua varoja myös nuorelle miehelle.

Saarinen astui ulos matkatoimistosta kourassaan lippu Buenos Airesiin. Oli vuosi 1925 tai 1926, kun nuorukainen nousi laivaan.

Seikkailu alkoi.

Perillä Buenos Airesissa Saarinen käveli satamakahvilaan, missä hän omien sanojensa mukaan törmäsi sattumalta siirtokunnan tunteviin suomalaisiin. Myös hän päätti kokeilla onneaan aarniometsässä.

Suuri osa alkuperäisistä asukkaista oli Saarisen saapuessa jo jättänyt lukuisia vastoinkäymisiä kokeneen siirtokunnan. Pettynyt ja köyhtynyt johtohahmo Thesleff oli tehnyt itsemurhan.

Saarinen oli osa siirtokunnan 1920-luvulla kokemaa uutta muuttoaaltoa. Valtaosa uusista tulijoista oli raskaaseen työhön tottuneita suomalaisperheitä, joista eräät toivat jopa maatalouskoneita mukanaan. Pohjois-Karjalan Kiteeltä kävi siirtokuntaan varsinainen rynnistys.

Paikalle oli juuri perustettu ensimmäinen koulu. Seurojentalolla kopisivat viikonloppuisin iloiset polkanaskeleet. Colonia Finlandesalle koitti uusi elpymisen ja kukoistuksen kausi.

Ongelmiakin riitti. Argentiina ei juuri välittänyt yhteisöstä. Poliiseja ei ollut. Halpa alkoholi, sokeriruokoviina, virtasi.

Kaupunkilaisnuorukaisesta Saarisesta tuli maanviljelijä muiden matepensaan-, tupakan-, maissin- ja maniokinkasvattajien joukkoon.

Hän perusti suurperheen siirtokunnassa tapaamansa Tyyne Karppisen kanssa.

Brasiliassa suomalaisille vanhemmille syntynyt Karppinen oli yhteisössä tunnettu ja pidetty jäsen. Hän oli tuttu näky siirtokunnan kokouksissa, tapahtumissa ja juhlissa, kuten yhteisessä äitienpäivän vietossa.

Ajalta säilyneissä valokuvissa poseeraa onnea hehkuva Saarisen perhe pyhäasuissaan. Perhettä avitti Karppisen saama perintö, joka kartutti varallisuutta ja mahdollisti muun muassa henkilöauton hankinnan.

Viljelyksillä tilanne ei ollut ruusuinen, vaan elannon saaminen oli työn ja tuskan takana. Syrjäinen sijainti ja vielä 1930-luvun suuren laman seuraukset vaikeuttivat maan antimien myyntiä. Siirtokuntalaisten oma ruokavalio oli yksinkertainen, ja omat viljelykasvit muodostivat sen perustan.

Tragedia koitti vuonna 1942.

Tyyne-äidin menehdyttyä vain 27-vuotiaana vauvat jouduttiin luovuttamaan eteenpäin argentiinalaisiin perheisiin. Tapaus järkytti Eino Saarisen perheen lisäksi koko Colonia Finlandesan suomalaisyhteisöä.

Kaksostytöistä yritettiin kyllä aluksi pitää huolta, mutta heidät annettiin yhteisön ulkopuolelle, toinen vauva kahdeksan kuukauden ja toinen vuoden ikäisenä.

Vuosia myöhemmin isää etsiessään ja entisiä siirtokuntalaisia kohdatessaan Saarinen huomasi, kuinka kaksosten kohtalo yhä kaihersi.

– Se oli ollut traumaattista siirtokunnalle. Valtaosa siirtokunnan asukkaista oli köyhiä. Perheet eivät olisi voineet huolehtia enää useammasta lapsesta – siis meistä, Saarinen toteaa.

Vuosiin Saarinen ei tohtinut lähestyä kaksossiskoaan. Mahdollisuus tarjoutui hänelle yllättäen.

Niin Kaisa Saarisesta tuli ensin Rosa Nora Premuda. Hän ja kaksossisar kasvoivat argentiinalaisiksi eri perheissä mutta samassa Posadasin kaupungissa, tietämättä toistensa olemassaolosta.

Totuus omista juurista valkeni Saariselle teini-iän kynnyksellä. Hänen hankkiessaan virallista henkilökorttia kasvattiäiti joutui kertomaan, miksi syntymätodistuksessa olikin eri nimi.

Tieto adoptiosta hämmensi mutta se ei lopulta ollut järkytys.

Äiti korosti 13-vuotiaalle tyttärelle, että mikään ei muuttuisi, eikä Saarinen vaivannut asialla suunnattomasti päätään. Hänellä oli ollut hyvä, tasapainoinen ja rakastettu olo kasvattiperheessä äitinsä ja perheen vanhempien sisarusten kanssa, vaikka perheen isä oli kuollut Kaisan ollessa kolmivuotias.

Ystävät tunsivat hänet yhä Rosana tai lempinimellä Pochita. Mutta virallisissa yhteyksissä Saarinen alkoi käyttää isän hänelle antamaa nimeä, niin oudolta kuin nimi omaan korvaan ensin kuulostikin. Niin oli myös järkevintä. Kasvattivanhemmat kun eivät olleet kirjauttaneet hänen uutta Rosa-nimeään minnekään.

Samalla Saarinen kuuli äidiltään kaksossisaresta. Pian paljastui sekin, kuka sisar oli ja missä hän kävi koulua.

Alun perin äitinsä mukaan Tyyneksi nimetty tyttövauva oli saanut kasvattivanhemmiltaan uuden nimen, Maria Cecilia. Kaksossisarelle oli teetetty myös uusi syntymätodistus, joten moni uskoi lapsen olevan vanhempiensa biologinen lapsi.

Vuosiin Saarinen ei tohtinut lähestyä tätä, mutta mahdollisuus tarjoutui hänelle yllättäen.

Saarinen ei hiiskahtanut salaisuudesta ja sukulaisuudesta edes silloin, kun hän huomasi päätyneensä tuplatreffeille paikalliseen ravintolaan sisarensa kanssa. Nuoret naiset seurustelivat nuorukaisten kanssa, jotka olivat vieläpä serkuksia.

– Naureskelimme kyllä pöydässä, kuinka meillä oli sama syntymäpäivä. Mutta sisareni oli hyvin varma itsestään, identiteetistään ja taustastaan. Minä en ollut henkisesti niin vahva, että olisin pystynyt paljastamaan hänelle asioiden oikean laidan, Saarinen sanoo.

Sen, että sisar olikin huomattavasti vähävaraisempien suomalaisten jälkeläinen.

Sisarilla oli samoja piirteitä, samanlaisia eleitä ja ilmeitä. Mutta Maria Cecilia oli kuin huoliteltu versio luonnonlapsi Kaisasta, Saarinen kuvaa.

Vasta vuosia myöhemmin Maria Cecilia sai kuulla adoptiostaan ja juuristaan ulkopuoliselta.

Saarisesta ja sisaresta ei tullut koskaan läheisiä. Maailmat olivat liian erilaisia.

Saarinen oli varttunut keskiluokkaisessa opettajaperheessä vanhempien sisarusten kanssa. Maria Cecilia taas oli ainoa lapsi varakkaassa yläluokkaisessa perheessä ja kävi yksityiskoulua.

– Kaikki hänen elämässään oli yläluokkaista, Saarinen kuvaa.

Isä oli käynyt salaa tarkkailemassa Kaisaa ikkunan takaa, varoen ettei tytär huomaisi.

Ehkä eri maailmoihin kuuluminen oli estänyt myös isä-Saarista lähestymästä tyttäriään. Sillä jonkin verran näiden vaiheista hän oli perillä.

Kaisa Saarinen kuuli myöhemmin vanhemmilta biologisilta sisaruksiltaan, Eino Saarisen jälkeläisiltä, että isä oli käynyt salaa tarkkailemassa häntä.

Kun Saarinen oli nuoruudessaan istunut yhdellä ensimmäisistä työpaikoistaan autokaupassa ikkunan edessä kirjoituskoneella kirjoittamassa, isä oli katsellut häntä kadulta kauempaa, varoen että tytär ei huomaisi häntä.

– Isosiskoni mukaan hän näki minut eri sosiaaliluokkaan kuuluvana. Hän ei uskaltanut puhutella minua, Saarinen sanoo.

Isä ja tytär eivät kohdanneet vuosikymmeniin. Kaisa Saarisen jäljitysyritykset eivät tuottaneet tulosta. Välillä hän yritti koota palapelin paloja kiivaammin ja uppoutui suomalaissiirtokunnan vaiheisiin.

Välillä Saarinen ei pitkiin aikoihin ajatellut koko asiaa.

– Oli elämä elettävänä, hän hymyilee.

Järkytyin hänen rutiköyhästä elämästään. Ihmettelin, kuinka kohtalomme olivat saattaneet olla niin erilaisia.

Saarinen ei tuntenut itseään hylätyksi, mutta hänen oli ymmärrettävä, minkälaisista osasista hän itse rakentui.

Siksi hän matkusteli 1960-luvulla Koillis-Argentiinassa alueella, jonne pohjoismaalaisia siirtolaisia oli asettunut. Joukossa oli myös Colonia Finlandesasta pois muuttaneita siirtokuntalaisia.

Niin hän löysi yhden biologisista isosiskoistaan, Aunen. Tämä asui perheineen vaikeapääsyisellä alueella köyhyydessä ja niin eristyksissä, että hänkään ei ollut pitänyt aikoihin yhteyttä Eino-isään.

Pian Tyyne-vaimonsa kuoleman jälkeen isä oli muun perheen kanssa muuttanut pois siirtokunnasta. Aune-sisar tiesi kertoa, että Eino Saarinen kiersi poikansa kanssa maailman meriä Angra-laivan matkassa.

Saarinen keksi lähettää isälleen kirjeitä laivalle Buenos Airesin satamaan. Ne palautuivat hänelle avaamattomina kerta toisensa jälkeen. Laiva oli käynyt maissa vain pikaisesti lastattavana.

– He olivat todellisia nomadeja. En löytänyt isääni, koska hän ei oikeastaan ollut missään, Kaisa Saarinen naurahtaa.

Samalla välit Aune-sisareen katkesivat vuosikymmeniksi.

– Järkytyin hänen rutiköyhästä elämästään. Ihmettelin, kuinka kohtalomme olivat saattaneet olla niin erilaisia, Saarinen kuvaa.

Saarinen vietti itsekin vuosia synnyinmaansa ulkopuolella. Argentiinan vuoden 1976 sotilasvallankaappauksen jälkeen hän joutui pakenemaan vainoa Espanjaan. Syynä oli, että sosiaalityöntekijäksi vasta valmistunut vasemmistolainen Saarinen suututti tovereineen rikkaita suurmaanomistajia ja heitä tukevia poliiseja syrjäisessä Cachin vuoristokaupungissa Andeilla.

Maanomistajia sapetti, että ystävykset yrittivät työllään parantaa työ- ja talonpoikaisväestön oloja.

Puoli vuosisataa isäänsä myöhemmin Saarinen teki valtamerenylityksen matkustajalaivalla vastakkaiseen suuntaan, kohti Eurooppaa.

Espanjasta matka jatkui vielä sandinistivallankumouksen jälkeiseen Nicaraguaan. Argentiinaan hän palasi 1980-luvulla, sotilasvallan heikennyttyä ratkaisevasti Falklandin kriisin jälkeen.

Samaan aikaan kun Kaisa Saarinen etsi isäänsä, suomalaissiirtokunta jatkoi kuihtumistaan.

Jo alusta saakka siirtokunnilla oli ollut vastatuulta. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kotimaan lehdistössä oli riittänyt siirtokunta-ajattelun epäilijöitä ja vastustajia.

Osa älymystöstä paheksui siirtolaisuutta petturuutena. Isänmaata Venäjän kynsissä oli autettava kotimaan kamaralla. Osa karsasti siirtokuntahankkeita epärealistisena haihatteluna.

Colonia Finlandesan siirtokuntasuunnitelman mielikuvituksellisuus ja utopismi oli näkynyt monella tasolla. Ensimmäiset Arthur Thesleffin johdolla saapuneet pioneerit olivat olleet valtaosin keski- ja yläluokkaisia koulutettuja suomenruotsalaisia.

Heidän tarkoituksenaan ei ollut luoda suljettua utopistista pienyhteisöä. Pikemminkin he näkivät itsensä valiojoukkona, joka valmistelisi paikkaa myöhemmin muuttavalle väestölle.

”Seikkailukirjojen intiaaniromantiikan innostamina herraspoikina” heillä ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä ruumiillisesta työstä saati uudisraivaajan todellisista ponnisteluista, siirtokunnassa vieraillut kirjailija Olavi Paavolainen kuvasi myöhemmin.

Metsänraivaus ja talonpoikaisarki osoittautuivat raskaiksi. Argentiina ei pitänyt kiinni lupauksistaan auttaa suomalaisia uudisasukkaita, vaan yhteisö jäi oman onnensa nojaan.

Hedelmälliseksi luultu maaperä oli hädin tuskin viljelyskelpoista. Luonnon vitsaukset heinäsirkkoineen, kasvitauteineen, myyrineen ja trooppisine rankkasateineen piinasivat.

Varakkaimmat siirtokuntalaiset olivat pakanneet ripeästi tavaransa ja palanneet koti-Suomeen.

Alkuperäiset ideat kansallismielisyydestä ja paluusta luontoon menettivät merkitystään sosiaalisten ongelmien kasautuessa. Alkeelliset olot eivät kohentuneet. Yhteisö oli eripurainen ja yhteishenki näivettyi.

Palavasieluisesta utopiasta on jäljellä enää hautausmaa, jonne on haudattu suomalaisia.

Colonia Finlandesa oli 1930-luvulla yksi suurimmista suomalaisista utopiayhteisöistä maailmalla. Vain Kanadaan perustettu, omavaraisuutta ja sosialistista utopiaa tavoitellut Sointulan yhteisö oli aikanaan 1900-luvun alussa kasvanut suuremmaksi.

Suomalaiset perustivat ihanneyhteisöjä 1900-luvun alkupuolella myös muun muassa Australiaan, Yhdysvaltoihin, Kuubaan, Brasiliaan ja Paraguayhin. Usein yhteisöjen taustalla oli sosialismia ja työväen aatteita, kansallismielisyyttä tai kristillisyyttä mutta myös pasifismia ja vegetarismia.

Esimerkiksi Brasilian Penedon siirtokunnan suomalaiset palvoivat harmoniaa luonnon kanssa, kasvissyöntiä, maallisten ilojen torjumista ja täysraittiutta – kunnes yhteisö riitautui ja alueelle perustettiin ensimmäiset lihaa ja alkoholia tarjoilevat kahvilat.

Enimmillään asukkaita oli ollut Colonia Finlandesassa eri arvioiden mukaan 150–500, mutta kurjuuteen kyllästyneet perheet muuttivat yksi toisensa jälkeen pois.

1960–70-luvuilla tiedot suomalaisten surkeista oloista saavuttivat kotimaan tiedotusvälineet. Siirtokunnassa käyneet ja Misionesin alueen suomalaisia tavanneet järkyttyivät takapajuisista oloista.

Merimieskirkko ja Suomen suurlähetystö Argentiinassa selvittivät suomalaisten avuntarvetta ja toimittivat raha- ja tarvikelahjoituksia perille. Hädänalaisten auttamiseksi Suomessa järjestetty hyväntekeväisyyskeräys tuotti 80 000 markkaa, mutta mitään varsinaista kansanliikettä ei syntynyt. Eräille Suomesta haaveilleille junailtiin paluumatka kotiin.

Myöhemmin ikääntyneet ulkosuomalaiset alkoivat saada eläkettä Suomesta.

Lopulta sinnikkäimmätkin asukkaat muuttivat rapistuneesta siirtokunnasta pois.

Palavasieluisesta suomalaisutopiasta on jäljellä enää hautausmaa, jonne on haudattu suomalaisia. Alueella asuu edelleen ihmisiä, jotka osaavat hieman vanhahtavaa suomea. Suomen suurlähetystö Argentiinassa on takavuosina antanut tukea suomen kielen säilymiseen ja opastanut suomalaistaustaisia omista oikeuksistaan, kuten tukien hakemisesta.

Mutta kuinka Kaisa Saarinen lopulta päätyi kuulemaan isänsä tuutulaulua?

Ennen isänsä löytämistä Saarinen oli jo päättänyt 1980-luvun lopussa lähteä Suomeen tutustuakseen isän synnyinmaahan. Muutamaa päivää ennen lähtöä tapahtui kummia. Suomalaistuttaviensa kautta hän sai kun saikin yhteyden ensin isänsä ex-vaimoon ja sitten isäänsä, joka oli asettunut takaisin Argentiinaan merimiesuransa jälkeen.

Kaksikko tapasi toisensa ennen Saarisen Helsingin-matkaa, joka lopulta venyi vuosiksi.

Saarinen muistaa halunneensa koskettaa isäänsä ensimmäisellä tapaamisella, hipaista edes, mutta hänen kätensä eivät totelleet.

Hän tenttasi isää tämän vaiheista ja elämästä, kuten saapumisesta Argentiinaan. Ja isä kertoi.

– Isäni ei selitellyt mitään enkä pyytänyt häneltä selityksiä, hän kuvaa keskusteluja.

Liian syvälle meneviä tai arkoja aiheita ei ensitapaamisella nostettu pöydälle. Saarisen edesmenneestä Tyyne-äidistä isä ja tytär eivät keskustelleet koskaan.

Saarinen ei koskaan kutsunut isäänsä isäksi. Isä ja tytär ehtivät lopulta tavata vain kaksi kertaa ennen Eino Saarisen kuolemaa.

Kaisa Saarinen uskoo, että suomalaisgeenit ovat auttaneet häntä elämässä.

Tavallaan ympyrä sulkeutui, kun Saarinen muutti Suomeen. Se oli hänelle tilaisuus tavoittaa suomalainen puoli itsestään aikuisiällä.

Matka venähti kahdeksi vuosikymmeneksi, kun töitä löytyi sairaala-apulaisena Helsingissä. Hän hoiti pula-ajan kokeneita vanhuksia, opetteli suomea, hankki kansalaisuuden.

Saarinen sanoo muuttuneensa isänsä synnyinmaassa.

– Opin, kuinka erilaista elämä voi olla. Ihmiset pääsevät elämässä eteenpäin, he ovat kurinalaisia ja rehellisiä. Päättäjät ovat jatkuvan läpivalaisun kohteena. Heihin voi luottaa, vaikka he eivät edustaisi omia poliittisia ajatuksiasi, Saarinen luettelee.

Hän sanoo uskovansa suomalaisgeenien auttaneen häntä elämässä.

– Pidän jalkani tiukasti maassa, harkitsen ja etsin ratkaisuja järjen avulla, hän pohtii.

Sukulaissieluuden tunnetta toi myös kohtaaminen suomalaisen tangon kanssa, ja se jaksaa naurattaa häntä yhä. Argentiinassa tango kuuluu kaupunkien hämyiseen yöhön, intohimoon, salaisuuksiin, kiellettyihin asioihin, Saarinen selvittää.

– Suomessa taas tangoa tanssitaan päivänvalossa, maaseudulla ja sandaaleissa, Saarinen muistaa ihmetelleensä.

Muitakin ihmetyksen aiheita oli. Saapuessaan Suomeen Saarinen kohtasi vuonna 1990 askeettisen ja säästäväisen maan laman kynnyksellä. Nauraa tai remuta ei sopinut liikoja.

Vaatekaupoissakin oli tarjolla vain nuivia sävyjä.

– Nyt naurua ja hymyjä löytyy enemmän. Ihmiset ovat vapautuneempia, Saarinen kuvaa.

Eläkkeelle jäätyään hän muutti takaisin Buenos Airesiin. Välillä hän käy Suomessa, kuten tänä kesänä.

– Kun luita kolottaa, on syytä vaihtaa ilmastoa, Saarinen tietää.

Menneisyyttä hän katsoo vailla katkeruutta.

– Kaikesta seurasi mielestäni ainoastaan hyvää. En ajattele, että minulta olisi puuttunut mitään, hän pohtii.

Hylätyksi Saarinen ei ole tuntenut itseään koskaan. Välit kasvattiperheeseen ovat lämpimät.

– En ole myöskään koskaan yhdistänyt syntymääni äitini kuolemaan. Mutta jos olisin jäänyt synnyinperheeseeni, muut perheenjäsenet olisivat varmasti minua siitä syyllistäneet, hän uskoo.

Argentiinassa on Saarisen mukaan totuttu siihen, että yksi jos toinen penkoo sukujuuriaan, olipa sitten kyse sotilasvallan aikana kadonneesta sukulaisesta tai varhaisista uudisasukasesi-isistä tai -äideistä.

Hän ei ole siis poikkeus. Ja jossain kohtaa vastauksia on löytynyt hänellekin tarpeeksi.

Ristiriitoja tai avoimia kysymyksiä ei Saarisellakaan enää ole. Hän on omaan selvitystyöhönsä tyytyväinen.

– Voin olla iloinen siitä, että isänikin saattoi kuolla levollisempana siitä, että hän oli lopulta voinut tavata minut.

Tai olisi Saarisella vielä yksi avoin kysymys. Se koskee suomalaisia kehtolauluja, joita hän ei vieläkään tunne.

Kunpa saisi tietää, minkä laulun isä esitti ja mistä sen sanat kertoivat. Silloin tuohon erityiseen hetkeen voisi ehkä palata helpommin uudelleen.

Lähteet: Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa – suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäiviin. Utopiayhteisöjen historia ja suomalaiset ihannesiirtokunnat (1985); Olavi Lähteenmäki: Colonia Finlandesa. Uuden Suomen perustaminen Argentiinaan 1900-luvun alussa (1989); Enrique Tessieri: Colonia Finlandesa. The Second Ship, The Rise and Fall of a Finnish Colony in Northeast Argentina and The Spread of Anomie (2009); Siirtolaisuusinstituutti.

Taustahaastattelut: Suomen Argentiinan suurlähetystön entinen ulkoasiainneuvos Petra Théman ulkoministeriöstä, tutkija Enrique Tessieri, kunniakonsuli Hugo Sand.

Jutun GIF-tiedostot Ylen reportaasista Misiones, Pettymysten paratiisi (1973). Toimittaja Kerstin Hanf.

Lisää aiheesta:

Kuuntele, mitä Kaisa Saarinen kertoo elämästään Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa.

Tutustu myös muihin ulkomailla asuviin suomalaisiin:

Suomalainen Jarmo perusti Senegaliin kahvilan, jonne Helsingin hipsterit jonottaisivat – "Ihmiset jäävät vähän koukkuun parempaan kahviin"

“Mietin, hyppäänkö kannelta mereen” – Suomalaisyrittäjät Virossa ovat muuttuneet lama-ajan viheltäjistä menestyjiin, joista osa elää “melkein miljonäärielämää”

Pekka Kuusisto sairasti koronan ja Karita Mattila juo Turussa eristyksissä vodkaa – muusikkotähdet kertoivat Ylelle kuulumisia, rehellisyys hätkähdytti

Yle Klassisen juttusarja on tuonut lukijoille lohtua ja ollut taiteilijoille terapeuttista. Moni tunnettu suomalainen klassisen musiikin tähti kertoo Yle Klassisen juttusarjassa avoimesti elämästä koronakeväänä. Toimitus tavoitti parin viikon aikana eturivin taiteilijoita viulisti Pekka Kuusistosta oopperatähti Karita Mattilaan.

Miksi toinen leipoo ja toinen lamaantuu karanteenissa? Temperamentti selittää, miten reagoimme – kriisin selviytyjä voi yllättää silti

Eristyksissä oleminen tuntuu sopivan paremmin introverteille kuin ekstroverteille. Näin voi luulla, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

Koronaviruspandemia merkki lopun ajoista? Osalle uskonnollisista liikkeistä Ilmestyskirjan ennustukset ovat käymässä toteen, osa ei näe koronaa viimeisenä merkkinä

Monet uskonnolliset liikkeet pitävät kulkutauteja lopun ajan merkkeinä.

15 hienoa asiaa, joita ei olisi tapahtunut ilman koronaa – nämä oivallukset olisivat jääneet tekemättä

Kokosimme tähän juttuun uutisia, joissa kerrotaan korona-ajan tuomista hyvistä ideoista ja positiivisista muutoksista suomalaisten arjessa.

Kun lehdessä julkaistiin seuranhakuilmoitus, 30-vuotias Selma Vartiainen vastasi ja meni pian naimisiin Gotlannissa – Ruotsin siirtolaisuuden erikoinen ilmiö on jäänyt unohduksiin

Pieni joukko suomalaisia naisia muutti sodan jälkeen Gotlantiin Fårön eristäytyneelle saarelle, sillä kotimaassa ei riittänyt miehiä kaikille.

Kari Enqvistin kolumni: Huuhaa-väki on siirtynyt vähin äänin hopeavedestä käsidesiin

Virusta vastaan hyökätään tieteen keinoin eikä huuhaalla, kirjoittaa Kari Enqvist.

Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) tilaamia ja sairaalakäyttöön sopimattomiksi havaittuja suojamaskeja ei alun perinkään ollut tarkoitettu sairaalakäyttöä varten, sanoo maskeja keskukselle toimittanut liikemies Onni Sarmaste STT:lle.

– Jos minulta tilataan siviilikäyttöön tarkoitettua tavaraa, enhän minä silloin toimita sairaalakäyttöön tarkoitettua tavaraa. Hinta olisi ollut täysin eri, Sarmaste sanoo.

STT:n näkemien dokumenttien perusteella Huoltovarmuuskeskus osti maaliskuun lopulla allekirjoitetulla sopimuksella Sarmasteen yritykseltä 1,1 miljoonaa kappaletta sisäänhengitysilmaa puhdistavia hengityssuojaimia ja 2 miljoonaa kappaletta kevyempiä kirurginmaskeja eli suu-nenäsuojuksia, joiden tarkoitus on estää taudinaiheuttajia leviämästä uloshengitysilman ja syljen mukana.

Hengityssuojainten kohdalla dokumenteissa mainitaan standardit FFP2 ja KN95, ja kirurginmaskien kohdalla vähemmän vaativa standardi FFP1. Sarmasteen mukaan HVK:n kanssa oli yhteisymmärrys siitä, että sekä FFP2- että KN95-tyyppiset hengityssuojaimet kelpaavat, ja jälkimmäisiä oli nyt saatavilla.

Kauppahinta oli 4 980 000 euroa. Tästä summasta hengityssuojainten osuus oli 4 180 000 euroa ja loppusumma koski kirurgisia maskeja. Tilauksen on allekirjoittanut HVK:n osastonjohtaja, jonka kanssa Sarmaste on käynyt kauppa-asiasta myös muuta kirjeenvaihtoa. Kaikkea tätä kirjeenvaihtoa Sarmaste ei ole halunnut luovuttaa STT:lle.

Kyseinen kaupat allekirjoittanut osastonjohtaja tai muutkaan Huoltovarmuuskeskuksen edustajat eivät vastanneet sunnuntaina STT:n lukuisiin yhteydenottoihin. Näin ollen STT ei voinut saada vahvistusta Sarmasteen kertomalle.

Tuotteet mainittu sopimuksessa tarkasti

Huoltovarmuuskeskus on tehnyt hankintojaan sosiaali- ja terveysministeriön (STM) esityksestä. Näitä hankintaesityksiä on laatinut ministeriössä valmiusjohtaja Pekka Tulokas.

– Valtiotasolla olemme pyrkineet hankkimaan FFP2- ja FFP3-tason hengityssuojaimia. Sitten erikseen on tämä kirurginen suu-nenäsuoja, hän sanoo.

Tulokkaan puheesta ymmärtää, että esitys on ikään kuin ministeriön Huoltovarmuuskeskukselle kirjoittama kauppalista, joka erittelee tavoitellut tuotteet ja kappalemäärät. Tämän jälkeen ostotoiminta on HVK:n harteilla.

Tulokas ei lähtenyt sunnuntaina tarkemmin perkaamaan haastattelussa näitä hankintaesityksiä.

Sosiaali- ja terveysministeriö ei näe HVK:n hankintasopimuksia, eikä ole oikeutettu niitä lukemaan.

Sarmaste otti yhteyttä ja kertoi mitä on tarjolla

Sarmasteen mukaan missään vaiheessa ei ollut epäselvyyttä siitä, mitä hän oli Huoltovarmuuskeskukselle myymässä.

– Minä vaadin heiltä tilausvahvistuksen lisäksi allekirjoitetun sopimuksen, missä vielä kerran mainitaan nämä tuotteet, jotta varmasti tiedän, että se tavara mitä minä toimitan, on varmasti sitä, mitä he haluavat. En minä voi lukea heidän ajatuksiaan siitä, tarvitsevatko he sairaalakäyttöön tavaraa, jos he tilaavat tavaraa siviilikäyttöön, Sarmaste sanoo.

Eli puhetta ei ollut siitä, mihin maskeja aiotaan käyttää?

– Ei, puhe oli maskeista ja siitä, miten maskit luokitellaan.

Sarmaste kertoo ottaneensa itse yhteyttä alun alkaen Huoltovarmuuskeskukseen heidän verkkosivuiltaan löytyvien yhteystietojen avulla.

– Sanoin, että meillä olisi KN95:sia ja kirurginmaskeja tarjolla kohtuullisen nopealla aikataululla. (Minulle sanottiin) että selvä, KN95, otetaan niitä ja kirurginmaskeja se mitä pystyn toimittamaan. Laskettiin suurin piirtein se, minkä verran lentokoneeseen mahtuu, hän sanoo.

Testeissä ilmeni häikkää

Sarmaste kertoo toimittaneensa HVK:hon tarvittavat sertifikaatit ja sai maksun maskeista heti. Sertifikaattien tarkoitus on kertoa, että tuotteen on testattu vastaavan jotain tiettyä standardia.

Tiistaina 7.4. kaksi miljoonaa kirurginmaskia sekä osa tilatuista hengityssuojaimista eli 230 000 kappaletta saapuivat Kiinasta Suomeen. Seuraavana päivänä Huoltovarmuuskeskus ilmoitti, ettei Kiinasta saapunut erä suojavarusteita ole sairaalakäyttöön tarkoitettujen eurooppalaisten standardien mukaisia. Niitä voidaan kuitenkin käyttää hoivayksiköissä ja kotiin vietävissä palveluissa. Varusteita oli testattu Teknologian tutkimuskeskuksessa VTT:ssä.

– Suu-nenäsuojukset eivät täyttäneet suu-nenäsuojusstandardin EN 14683 suodatustehokkuusvaatimuksia, eli (ne) eivät sovellu sairaalakäyttöön. KN95-hengityssuojaimet eivät täyttäneet FFP2-vaatimuksia, sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila täsmensi sunnuntaina tekstiviestitse.

"Reklamaatioita ei ole tehty"

Sekä sosiaali- ja terveysministeriö että Huoltovarmuuskeskus toivat ilmi jo keskiviikkona pettymyksensä siitä, etteivät tarvikkeet ole sairaalakäyttöön sopivia.

Kun asiaa myöhemmin vielä eri infojen yhteydessä tivattiin eri tahoilta, vastaukset eivät aina olleet yksiselitteisiä. Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksen nyt jo eronneelta toimitusjohtajalta Tomi Lounemalta tiedusteltiin torstai-illan infon yhteydessä useamman kerran, olivatko saapuneet tuotteet tilausvahvistuksen mukaisia.

– Tuotteet olivat sinänsä niitä, mitä oli tilattu. Mutta niiden tekniset ominaisuudet osoittautuivat laboratoriotestissä sellaiseksi, että ne eivät täyttäneet niitä korkeita vaatimuksia, mitä eurooppalaiset standardit asettavat sairaalakäytössä tarkoitetuille suojaimille, Lounema muun muassa sanoi.

Perjantaina työministeri Tuula Haataisen (sd.) pitämässä tiedotustilaisuudesta asia oli jälleen esillä.

– Kyllä, nämä suojaimet tässä vaiheessa on tilattu ensisijaisesti sairaalakäyttöön, sanoi HVK:n hallituksen puheenjohtaja Ilona Lundström.

Sarmasteen mukaan asian tiimoilta ei ole otettu häneen minkäänlaista yhteyttä Huoltovarmuuskeskuksesta. Myöskään minkäänlaisia valituksia, reklamaatioita tai vastaavia ei ole toistaiseksi tehty. Sarmaste kertoo myös, ettei ole saanut ketään HVK:ssa keskustelemaan kanssaan asiasta.

Lounema erosi toimitusjohtajan paikalta perjantaina varustesotkun vuoksi. Väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nimettiin Janne Känkänen, joka oli siirretty keskukseen työ- ja elinkeinoministeriöstä tiistaina.

Juttua on korjattu 12.4.2020 kello 19.59: Pekka Tulokkaan titteliksi korjattu valmiusjohtaja, kun alun perin se oli virheellisesti valmiuspäällikkö.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Italiassa alimmat kuolinluvut viikkoihin, Britanniassa yli 10 000 koronakuolemaa, HVK: Suomeen suojavarusteita tiistaina

Huoltovarmuuskeskus: Suomeen saapumassa tiistaina kolme koneellista suojavarusteita Kiinasta

Iso kiinalaisyhtiö kertoo lennättävänsä ensi viikolla Suomeen ison erän Huoltovarmuuskeskuksen tilaamia suojamaskeja

Suomi ei ole ainoa: Heikkolaatuisia tai käyttökelvottomia suojavarusteita on päätynyt kymmeniin maihin

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin koronatartunnat ovat väkilukuun suhteutettuna maan toiseksi korkeimmat heti Uudenmaan jälkeen.

Länsi-Pohjassa on käynyt ilmi, etteivät kaikki ole totelleet karanteenimääräystä.

Alueella oli lauantaina 74,6 tartuntaa sataatuhatta asukasta kohti, ja luku on noussut nopeasti.

Naapurimaakuntien sairaanhoitopiireissä luvut ovat huomattavasti pienemmät. Lapin lukema on 47,9 ja Pohjois-Pohjanmaalla vain 24,6. Uudenmaan luku on siis korkein eli 110,6.

Kaikkiaan Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin alueella on 46 tartuntaa. Uudet tartunnat ovat peräisin pitkistä tartuntaketjuista ja laajoista altistumisista.

Ne ovat tulleet koronaan altistuneilta ja karanteeniin määrätyiltä ihmisiltä. Nyt on huomattu, ettei karanteenisääntöjä ole noudatettu.

– Tällaista on todella tapahtunut, mutta onneksi ne ovat lähinnä yksittäistapauksia. Ihmiset eivät ole noudattaneet karanteenia eli ei ole pysytty kotioloissa ja huolehdittu siitä, että ei minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja tänä aikana ole, sanoo Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Jyri J. Taskila.

Länsi-Pohjassa vedotaan maalaisjärkeen

Mitään näyttöä ei ole kuitenkaan ole siitä, että sääntöjen rikkominen olisi ketään sairastuttanut. Länsi-Pohjassa vedotaan ihmisten järkeen, mutta jos puhe ei auta, niin siirrytään rangaistuslinjalle.

Myös Ruotsin rajan läheisyyden on arveltu olevan syynä tartuntoihin, koska Norrbottenissa on koronatapauksia enemmän kuin Meri-Lapissa. Selvitykset osoittavat, että Ruotsista on kuitenkin tullut vain yksittäisiä tartuntoja.

– Me tarkkailemme tätä Ruotsin tilannetta koko ajan, koska meidän täytyy asiasta informoida ministeriötä, mikäli tautitapauksia alkaa Ruotsin puolelta tulla enemmän, Taskila sanoo.

Uudenmaan rajan mahdollinen avaaminen viikon kuluttua huolestuttaa Taskilaa.

– Olen hieman huolissani siitä, että näitä rajoituksia lähdetään liian aikaisin purkamaan. Täytyisi olla enemmän testauskapasiteettia, ja suojavälinetilanteen pitäisi olla parempi, ennen kuin näitä rajoituksia voi purkaa.

Kun virastokaupungeissa koronaa paetaan siirtymällä etätöihin, niin Meri-Lapin kaltaisilla teollisuuspaikkakunnilla sitä mahdollisuutta ei juuri ole.

Teollisuudessa on vähän etätyömahdollisuuksia. Tämän pelätään näkyvän kasvuna tartuntojen määrissä.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Kymmenien siirtolaisten pelätään olevan kateissa Välimerellä. Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex kertoi sunnuntaina etsivänsä kumivenettä, jonka havaittiin perjantaina suuntaavan Libyasta kohti Italiaa.

Veneitä havaittiin yhteensä neljä. Niistä kolmen sijainti on tiedossa.

Saksalaisten tarkkailujärjestöjen mukaan neljän veneen havaittiin viikonlopun aikana olevan ahdingossa Maltan edustalla. Kadonneen veneen kyydissä olisi Sea-Watch-järjestön mukaan arviolta 85 ihmistä.

Frontexin mukaan neljästä veneestä yksi olisi päässyt Italiaan ja kahden tiedettiin olevan yhä merellä.

– Frontexin kone nousee jälleen maanantaiaamuna ilmaan etsimään neljättä venettä, viraston tiedottaja sanoi uutistoimisto AFP:lle.

Tiedottajan mukaan Frontex on kertonut kyseisistä veneistä myös Italian ja Maltan rannikkovartiostoille. Kummankaan maan viranomaiset eivät kuitenkaan kommentoineet asiaa AFP:lle.

Sea-Watchin mukaan kolmessa muussa veneessä olisi ollut yhteensä 173 ihmistä.

Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n mukaan tiedot yhden veneen haaksirikosta ovat "erittäin huolestuttavia, mutta vaikeita todentaa".

– Koska alueella ei ole laivoja, on hyvin vaikea vahvistaa, onko alueella ollut haaksirikkoa tai montako uhria se olisi vaatinut, IOM:n Italian yksikön tiedottaja Flavio Di Giacomo sanoi.

– Valitettavasti, kuten kokemuksesta tiedämme, alueella on hyvin todennäköisesti ollut turmia, joista emme ole tietoisia, hän jatkoi.

Italia on sulkenut satamansa

Italiaan suuntaa eniten Afrikasta ja Lähi-idästä meritse kohti Eurooppaa pyrkiviä siirtolaisia. Koronavirusepidemian myötä Italia on sulkenut satamansa ja ilmoittanut laittavansa kaikki laittomasti maahan pyrkivät karanteeniin.

Brittiläinen yleisradioyhtiö BBC kertoi sunnuntaina Italian määränneen karanteeniin 156 saksalaiselle pelastusalukselle noussutta siirtolaista. Alan Kurdi -alusta on aiemmin kieltäydytty päästämästä Italian tai Maltan satamiin. Nyt matkustajat on määrä siirtää karanteeniin toiselle alukselle.

Koronaviruspandemiasta erittäin pahasti kärsineen Italian viranomaiset ovat vedonneet satamien sulkemisessa esimerkiksi paikallisen terveydenhuollon ylikuormitukseen.

Maa on myös aiemmin todennut, että sen satamiin saapuvat, mereltä pelastetut siirtolaiset ovat koko EU:n yhteinen asia ja heidät pitäisi sijoittaa tasaisesti kaikkiin jäsenvaltioihin.