Koronvirustapausten määrä on ollut Valko-Venäjällä kasvussa.

Tästäkin huolimatta voitonpäivän sotilasparaatiin pääkaupungissa Minskissä osallistui lauantaina tuhansia sotilaita, aivan kuin ennen korona-aikoja.

Myös paraatia katsomaan oli kokoontunut tuhansia ihmisiä yhteen, kaikkiaan 11 000 ihmistä ja 3 000 sotilasta, kertoo CNN valtion Belta-uutistoimiston tietoihin viitaten.

Tapahtumasta otetuista valokuvista näkyy, että vain harva on suojautunut kasvomaskilla koronan leviämistä vastaan. Myöskään turvavälejä ihmisten välillä ei ole huomioitu.

Valko-Venäjä ei ole monien muiden entisten neuvostotasavaltojen tavoin peruuttanut massatapahtumia, mistä valtiota myös on arvosteltu.

Maan johtaja, presidentti Aleksandr Lukashenko on puolestaan arvostellut muiden maiden koronatoimia "psykoottisina".

Valko-Venäjällä on raportoitu yli 20 000 koronatartuntaa ja yli 120 kuolemaa.

Lue uusimmat koronauutiset tästä.

Kauppa, johon kuluttajat eivät pääse ja jossa pakkaukset ovat isoja. Ostoskärryjen malli on myös selvästi hypermarketinkin kärrejä suurempi. Normaalioloissa tällaisessa myymälässä asioivat vain yritysten ja yhdistysten edustajat.

Mutta tarkemmin, ketkä pikatukkuja nykyisin käyttävät, kun vähittäisliikkeet, kioskit ja ravintolatkin kuuluvat monesti erilaisiin ketjuihin?

– Kyllä minä näen, että pikatukuilla on tukkukauppamarkkinassa selkeä oma paikkansa. On paljon pieniä yrittäjiä, jotka tarvitsevat noutomahdollisuutta, sanoo Heinon Tukun toimitusjohtaja Petri Heino.

Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) pitää Heinon Tukun kaltaisia toimijoita tärkeänä markkinoiden osana. Jopa poikkeuksellisen tärkeänä. Heinon Tukun myynti Keskolle oli jo lähes valmiiksi taputeltu, kun KKV ja markkinaoikeus kielsivät yrityskaupan.

– Kyllä se on nyt haudattu. Se päätös mikä tuli Kilpailu- ja kuluttajavirastolta ja markkinaoikeudelta oli aikamoinen pettymys. Mutta se on haudattu se keissi, toistaa Heino.

Sittemmin myös Kesko ilmoitti, että se tyytyy markkinaoikeuden ratkaisuun.

Koronaepidemian myötä Heinon Tukku kuitenkin teki uuden – toteutumattomaan yrityskauppaan liittymättömän vedon: Se avasi myymälänsä myös kuluttajille.

Näin haluttiin paikata muun muassa ravintoloiden sulkemisen myyntiin jättämää aukkoa. Mitään suurta asiakasryntäystä kuluttaja-asiakkaiden myötä ei ole tullut, mutta silti tukkumyymälöiden aukioloaikoja palautettiin nopeasti suunniteltua pidemmiksi.

– Meillä ei ole ajatusta siitä, että tämä kuluttajille avaaminen olisi mikään pysyvä olotila, vaan sitten kun tämä tilanne taas normalisoituu, palataan siihen vanhaan, toimitusjohtaja Heino ennakoi.

Heinon Tukun lisäksi pikatukkutoimintaa harjoittaa Suomessa niin ikään perinteikäs Wihuri Oy:n Aarnion Metro-tukku. Huhtikuun lopulla sekin ryhtyi myymään tuotteitaan suoraan kuluttajille, mutta vain netissä.

– Erityisesti suurkeittiökäyttöön tehdyt pakasteet ovat olleet kuluttaja-asiakkaiden suosiossa. On myyty muun muassa lihavalmisteita ja leipomotuotteita isoissa pakkauksissa, kertoo Metro-tukun toimialajohtaja Juha Mattila.

Kolmas keskeinen yleistukkujen ylläpitäjä, Kesko, ei ole halunnut avata tukkumyymälöitään kuluttajille.

– Olemme pohtineet tätä, mutta toistaiseksi olemme halunneet pitää noutotukkujen palvelut vain yrittäjäasiakkaille. Kuluttajamyynnin avaaminen toisi monia muutoksia ja lisäkustannuksia noutotukulle muun muassa alkoholien ja tupakointituotteiden esillepanon suhteen. Haluamme myös tukuissa taata tuotteiden saatavuuden ensisijaisesti yrittäjäasiakkaillemme, kertoo Kespron johtaja Mika Halmesmäki.

Tosin verkkokaupan kautta Keskonkin monet tukkutuotteet ovat jo entuudestaan olleet kenen tahansa ostettavissa.

– Haluamme tarjota valikoimaamme kuluttajille ensisijaisesti pääkaupunkiseudulla toimivan verkkokauppamme kautta, jossa kuluttajat voivat hoitaa ostokset kotoa käsin, toteaa Halmesmäki.

Nimenomaan suurtalouspakkaukset ovat pikatukuissa monelle se jokin.

– Erityisyys tulee isommista pakkauksista ja tuotteista, jotka on tehty ravintoloita varten. Sitten tietysti pikatukkupuolella voidaan myydä alkoholia sellaisille, joilla on anniskeluluvat. Sitä me emme voi myydä kuluttajille, vaikka sitä on tarjolla pikatukussa, kertoo Heino.

Heinon mukaan muun muassa ulkomaalaisten perustamat pienet ravintolat ja kahvilat ovat viime vuosina tulleet keskeiseksi osaksi pikatukkujen asiakaskuntaa. Tämän vahvistaa myös Metro-tukun Mattila.

Mattilan mukaan osalla etnisistä ravintoloista on kuitenkin myös omaa maahantuontia ja tukkutoimintaa.

Mutta mitkä muut syyt sitten hillitsevät pikatukkujen pitämistä avoimina kuluttaja-asiakkaille. Yksi niistä on kaupunkien ja kuntien maankäytön suunnittelu eli kaavoitus.

– Normaalitilanteessa kuluttajamyyntiin olisi valmistauduttava paremmin. Myynti sinällänsä olisi mahdollista, mutta nyt on pyritty vastaamaan ammattilaisten tarpeisiin. Monesti nämä pisteet, joissa me toimitaan, eivät ole vähittäiskauppa-alueita, kertoo Heino.

– Osassa noutotukkuverkostoamme kiinteistöt sijaitsevat sellaisella kaava-alueella, joka ei mahdollista kuluttajamyyntiä, säestää Halmesmäki.

Lopulta ostopaikan valinnan ratkaisee usein kuitenkin hintataso. Kuten kuluttajakaupassakin, monet tukkuliikkeet myöntävät paljon ostaville asiakkailleen ostosten määrään perustuvia alennuksia.

Mutta miten asia on, onko pikatukuissa tavallisia vähittäiskauppoja halvempaa?

– Jos ostaa euron tavaran ja saa kymmenen prosenttia halvemmalla, se ei ole kuin kymmenen senttiä. Mutta jos ostaa satatuhatta ja saa kymmenen prosenttia halvemmalla, niin se on jo kymmenentuhatta euroa. Ehkä se konkretisoituu sitä kautta se edullisuus, tiivistää Heino.

Amerikkalainen muusikko ja lauluntekijä Little Richard on kuollut, kertovat useat mediat.

Little Richardin kuoleman vahvisti Rolling Stone -lehdelle hänen poikansa, Danny Penniman.

Little Richard oli kuollessaan 87-vuotias.

Häntä pidetään rock-musiikin isänä. Little Richardin suurimpia hittejä on Tutti Frutti, joka julkaistiin vuonna 1956. Hän teki myös mm. kappaleet Long Tall Sally, Lucille ja Good Golly Miss Molly.

Rolling Stone kertoo, että Little Richard on ollut esikuvana mm. Elton Johnille.

Oikealta nimeltään Richard Wayne Penniman syntyi vuonna 1932 Yhdysvaltain Georgiassa. Kuolinsyy ei ole tiedossa.

Oikeastaan Afrikassa ei pitäisi olla kriisiä.

Maailmaa ei uhkaa ruokapula, varastotilanne on hyvä, arvioi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO. Ja virallisesti Afrikassa on todettu vasta pari tuhatta koronakuolemaa.

Silti maailman ruokaohjelman WFP:n johtaja David Beasley varoitti pari viikkoa sitten, että maailmaa uhkaa ”raamatullinen” nälkäkriisi lähikuukausina.

WFP arvioi, että koronakriisi kaksinkertaistaa akuutista nälästä kärsivien määrän, joka saattaa nousta tänä vuonna maailmanlaajuisesti 265 miljoonaan. Akuutti nälkä tarkoittaa poikkeustilanteen aiheuttamaa vakavaa nälkää. Kroonisesta nälästä kärsiviä on paljon enemmän.

265 miljoonaa on suunnilleen saman verran kuin Saksan, Ranskan, Ison-Britannian ja Espanjan väkiluku yhteensä.

Laajin nälkäkriisi uhkaa syntyä Afrikassa. Kriisi on hyvin todellinen, mutta mistä se johtuu?

Korona voi tappaa, vaikka ei sairastuisi

Monet afrikkalaiset pitävät koko koronaa rikkaiden tautina, sillä alueen ensimmäiset sairastuneet olivat varakkaita, ulkomailla tartunnan saaneita.

Silti korona on jo nyt aiheuttanut myös Afrikassa ison kriisin. Testausta on tehty muuhun maailmaan verrattuna hyvin vähän. Todellinen kuolleiden määrä maanosassa saattaa olla monikymmenkertainen todennettuihin tapauksiin verrattuna, eräät tutkijat arvioivat.

Esimerkiksi Somaliassa on virallisia koronakuolemia vain kolmisenkymmentä, mutta paikalliset sairaankuljettajat ja haudankaivajat ovat kertoneet kuolleita tulevan joka päivä moninkertaisesti normaaliin verrattuna. Somaliassa, kuten usein Afrikassa, kuolleet haudataan perinteisesti nopeasti, eikä kaikkien kuolinsyytä suinkaan selvitetä.

Riippumatta epidemian todellisesta laajuudesta viruksen vaikutukset mantereella ovat joka tapauksessa järisyttävät. Korona on levinnyt jo lähes kaikkiin Afrikan maihin.

Nälänhädän uhka ei suinkaan johdu pelkästä koronasta, vaan muun muassa konflikteista, poikkeuksellisista tulvista sekä “raamatullisesta” vitsauksesta, ennätyksellisen suurista heinäsirkkaparvista.

Koronakriisi on tullut jo valmiiksi vaikean tilanteen päälle. Jos ruokaa ei ole varaa ostaa tai ruoka ei ole siellä missä sitä tarvitaan, seuraa nälkä.

Monet Afrikan maat ovat reagoineet muun maailman tapaan määräämällä tiukkoja ulkonaliikkumiskieltoja ja karanteeneja.

Maailman köyhimpien ihmisten elämään tällaiset rajoitukset iskevät suoraan ja armottomasti.

Korona vai nälkäkuolema?

Afrikkalainen köyhyys on nykyisin usein kaupunkiköyhyyttä. Hyvin suuri osa afrikkalaisista elättää itsensä ilman vakituista työsopimusta, päivittäistöillä. Maanosassa on valtavia, nopeasti kasvaneita kaupunkeja, joiden slummit ovat kuin tikittävä aikapommi koronakriisille.

Kenian pääkaupungin Nairobin alueella sijaitseva Kibera on yksi suurimmista. Sen asukkaista suurin osa elää äärimmäisessä köyhyydessä. Ihmisten on lähes mahdotonta noudattaa tiukkoja rajoituksia.

– Miten meidän on tarkoitus saada ruokaa? Kiberan asukas Monica Ochieng ihmetteli määräyksiä AFP:n haastattelussa.

– Mieluummin menemme ulos ja kuolemme koronaan kuin kuolemme kotona nälkään, Ochieng määritteli tilanteen.

– Jos menemme ulos ja ansaitsemme hieman, voimme edes keittää puuroa lapsille.

Slummien asuinolot ovat äärimmäisen ahtaat ja hygienia sekä terveyspalvelut heikkoja. Asiantuntijat varoittavat, että näillä alueilla ihmisten sulkeminen koteihinsa on lähes mahdotonta.

– Jos pienessä peltihökkelissä asuu kymmenen ihmistä, ei heitä voi määrätä pysymään sisällä kolmea viikkoa, eteläafrikkalaisen ISS instituutin asiantuntija Jakkie Cilliers sanoo.

Kovia poliisitoimia kieltojen valvomiseksi

Ulkonaliikkumiskieltoja on monissa maissa valvottu ankarasti. Nairobissa monet pelkäävät enemmän joutumista vankilaa muistuttavaan koronakaranteenikeskukseen kuin itse tautia.

Liberiassa poliisit hakkasivat kokoontumiskieltoja uhmaavia kepeillä. Samalla he polttivat torien markkinakojuja estääkseen ihmisiä kokoontumasta.

Kovat toimet ovat epäilemättä estäneet viruksen leviämistä, mutta hinta on ollut raskas.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on raportoinut, että poliisiväkivalta ja turvallisuusjoukkojen väärinkäytökset ovat lisääntyneet muun muassa Etelä-Afrikassa, Keniassa ja Nigeriassa.

Tuotantoketjujen katkeaminen tappaa

Vaikka ihmiset uhmaisivat liikkumisrajoituksia, ruokaa ei välttämättä ole saatavilla. Esimerkiksi autokuljetukset takkuilevat kovien rajoitustoimien takia, eikä ruoka päädy sinne, missä ostajat ovat.

Nigerialainen mylläri Mercy Yialase on nähnyt liiketoimintansa romahtavan:

– Riisinostajia kaupungeista ei tule. Emmekä saa riisiä kylistä kuljetettavaksi.

Määräysten epäselvyys ja poliisien mielivalta pelottavat kuljettajia.

– Kukaan ei tiedä, mitä oikeasti saa kuljettaa. Rekankuljettajat eivät uskalla liikkua, koska pelkäävät pidätystä, logistiikkayrittäjä Ife Oydele kertoo.

Vaikka eräät ruuan maailmanmarkkinahinnat ovat jopa laskeneet, paikallisesti hinnat ovat saattaneet nousta nopeasti. Nigeriassa riisin hinta nousi maaliskuun lopussa parissa päivässä 30 prosenttia. Äärimmäisessä köyhyydessä eläville vaikutukset ovat karmeita.

– Sulkutoimet ovat nostaneet kauheasti ruuan hintaa, torille ostoksille tullut Popoona Aina päivitteli Nigeriassa heti rajoitustoimien alettua kuukausi sitten.

– Ennen iso kuppi riisiä maksoi 80 senttiä, nyt jo 1,20 euroa, Aina jatkoi.

Monet Afrikan maat ovat myös riippuvaisia elintarvikkeiden tuonnista. Nyt ruuansaanti esimerkiksi Aasiasta on vaikeutunut vientirajoitusten takia.

FAO:n pääekonomisti Maximo Torero varoitti muutama viikko sitten, että paniikissa olevien hallitusten turhat vientikiellot ja liialliset koronarajoitukset uhkaavat syöstä maailman köyhät ruokakriisiin, joka olisi helposti vältettävissä.

Äiti, joka keitti kiviä ruuaksi

Viime viikolla kenialaiset järkyttyivät, kun paikallinen televisio kertoi kahdeksan lapsen äidistä, Peninah Bahati Kitsaosta.

Mombasassa asuva Kitsao yrittää normaalisti elättää perheensä pesemällä ihmisten pyykkejä. Viimeiseen kuukauteen töitä ei kriisin takia ole ollut.

Itkevien lasten ääni hälytti Kitsaon naapurin paikalle. Naapuri huomasi, kuinka Kitsao keitti kiviä yrittäessään hämätä lapsiaan, että hän olisi valmistamassa ruokaa. Äiti toivoi, että nälkäiset lapset nukahtaisivat odottaessaan.

Tv-raportin jälkeen Kitsaon perhe on saanut apua.

Mutta koronakriisi ei suinkaan ole ainoa nälkää aiheuttava asia. Se ei olisi voinut tulla pahempaan aikaan.

Suurkaupungin kokoiset heinäsirkkaparvet tuhoavat satoja

Varsinkin Itä-Afrikassa ruokatilanne oli jo valmiiksi hälyttävä. Alueella on nähty aivan poikkeuksellisia rankkasateita ja tulvia, jotka sotkevat ruuantuotantoa.

Sitten tänä keväänä tuli se raamatullinen vitsaus, johon maailman ruokaohjelman johtajat viittasivat.

Alkukeväästä eri puolilla Itä-Afrikkaa nähtiin heinäsirkkaparvia, jollaisia ei ollut nähty vuosikymmeniin. Normaalisti lähes harmittomat, yksinään elävät eläimet parveutuvat oikeissa olosuhteissa kymmenien miljoonien yksilöiden pilviksi.

Jopa kymmenien neliökilometrien laajuiset jättiläisparvet syövät suunnattomia määriä päivässä. Pelkästään Etiopiassa heinäsirkat tuhosivat jo aiemmin 200 000 hehtaaria viljelyksiä ja yli miljoona hehtaaria laidunmaita.

Nyt liikkeelle on lähtenyt toinen sukupolvi heinäsirkkoja. YK arvioi, että parvet voivat olla jopa 20 kertaa suurempia kuin ensimmäisessä aallossa ja kasvaa kesäkuuhun mennessä vielä paljon suuremmiksi.

Torjunta on korona-aikana vaikeaa

Koronakriisi vaikeuttaa olennaisesti heinäsirkkojen torjuntaa.

Liikkumisrajoitukset haittaavat parvien havaitsemista ja torjuntayksiköiden toimintaa. Torjuntamyrkkyjen levittäjät tarvitsisivat suojavarusteita, joista on juuri globaali pula.

Juuri nyt Itä-Afrikassa pitäisi istuttaa uusia satoja, mutta ne uhkaavat tuhoutua ennen kuin edes pääsevät kasvun alkuun.

Jos viljelijät joutuvat tuhojen takia esimerkiksi myymään tilansa, seuraukset voivat näkyä sukupolvien ajan.

Köyhyys ja nälkä uhkaavat nyt myös Afrikan kaupunkien keskiluokkaa, varoittaa maailman ruokaohjelman pääekonomisti Arif Husain.

Rajoitusten purkaminen on alkanut, mutta ongelmat kasvavat

Monet Afrikan maat ovat nyt höllentäneet kovimpia toimia, kun tilanne köyhillä alueilla alkoi käydä lähes mahdottomaksi.

Riskinä on, että rajoitusten höllentämisen seurauksena itse korona-epidemia kiihtyy. Seuraukset voivat olla arvaamattomat, sillä monissa maissa terveydenhuoltojärjestelmä usein valmiiksi hyvin heikko.

Nigeria löysäsi rajoituksia tällä viikolla suurimmissa kaupungeissa, mutta monien taloustilanne ei silti helpottanut. Kolme lapsen isä Easy Darlington yritti päästä töihin, mutta kauppakeskus, jossa hänellä on tulosteliike, oli edelleen suljettu.

– Tulin tänään töihin ja pyysin vaimoa rukoilemaan, että olisi jotain töitä ja että saisimme ruokaa. Mutta ei tänään ole mitään mahdollisuutta tehdä töitä, Darlington tuskaili.

Vaikka rajoituksia puretaan, maailmanlaajuinen talouskriisi iskee voimalla maailman köyhimpiin ihmisiin.

Afrikan mailla ei ole myöskään mahdollisuutta tukea taloudellisesti kriisistä kärsiviä, kuten Euroopassa on tehty. Monet Afrikan maat ovat valmiiksi hyvin velkaisia.

Keniassa on käynnistetty köyhille suunnattu 93 miljoonan dollarin apupaketti. Mutta kun maassa on yli 18 miljoonaa köyhyysrajan alapuolella elävää ihmistä, kovin monta dollaria perhettä kohdin ei ole tulossa.

Suurin riski on kuitenkin konfliktialueilla ja pakolaisleireissä, myös Afrikan ulkopuolella.

Etelä-Sudanissa ja Jemenissä äärimmäinen nälkä oli todellisuutta jo ennen kevään kriisiä.

– Niistä ihmisistä olen kaikkein eniten huolissani. Heidän elämänsä on sananmukaisesti riippuvaista meistä, WFP:n avusta, sanoo maailman ruokaohjelman pääekonomisti Arif Husain.

– Jos me emme auta, ei ole ketään muuta, Husain muistuttaa.

Globaali pandemia vaatii maailmanlaajuisia toimia

YK:n pääsihteeri varoitti viime viikolla, että jos Afrikkaa ei auteta, se kostautuu täällä pohjoisessa.

– Olen erittäin huolissani eteläisestä pallonpuoliskosta – Afrikasta, pääsihteeri Antonio Guterres sanoi.

– Pandemia tuli sinne myöhään, mutta se voi levitä siellä kuin maastopalo, traagisin seurauksin. On vaarana, että korona tulee silloin takaisin tänne pohjoiseen. Etelän auttamisessa ei ole kyse vain hyväntekeväisyydestä, Guterres muistutti.

Pääsihteerin mukaan kriisin mukana kasvanut nationalismi ja kansainvälisen yhteistyön heikkeneminen on vaarallista.

– Taistelu COVID-19:ää vastaan vaatii koordinoitua strategiaa. Kun jokainen maa toimii omin päin, virus hyötyy siitä. Se selviytyy ja tulee takaisin, Guterres varoitti.

Lue myös:

Etelä-Euroopassa hedelmät uhkaavat jo mädäntyä pelloille, koska korona vei työvoiman – "Epidemia on jo ollut joillekin viimeinen pisara"

Mitä kuuluu Kim Jong-unille, brexitille tai Afrikan heinäsirkkaparville? Nämä seitsemän aihetta jäivät koronakriisin varjoon

Kenian suunnattomat heinäsirkkaparvet jatkavat kasvuaan – Kesään mennessä viljelmiä tuhoavia sirkkoja voi olla 400 kertaa enemmän

Ruotsin koronastrategia eroaa muista Pohjoismaista. Maassa on eniten covid-19-tartuntoja, eniten kuolonuhreja, eniten tehohoitoa vaativia potilaita ja vähiten tehtyjä koronatestejä.

Yle vertaili Pohjoismaiden koronatilannetta kolmisen viikkoa sitten. Ruotsin suurimpiin kuuluva sanomalehti Dagens Nyheter (DN) teki oman vertailunsa eilen perjantaina.

Lehden haastattelema tartuntatautien asiantuntija ja emeritusprofessori Johan Giesecke kehottaa odottamaan vuoden, ennen kuin kuolonuhrien lopulliset määrät voidaan laskea.

"Ruotsin tilanne paras maailmassa"

Giesecke kuuluu Ruotsin koronastrategian innokkaimpiin kannattajiin. Hän on sitä mieltä, että koronavirusta ei voi pysäyttää sulkemalla yhteiskunta tai rajoittamalla sen toimintaa. Se vain lykkää tartuntoja tulevaisuuteen.

– Meidän tilanteemme on paras maailmassa, Giesecke sanoo DN:ssä.

Hän ottaa esimerkiksi Uuden-Seelannin, joka uskoo nitistävänsä viruksen saarivaltiossa kokonaan. Siellä on vähän uusia tartuntoja, ja niiden lähteet jäljitetään tehokkaasti. Giesecke uskookin, että maa onnistuu eliminoimaan viruksen.

– Mutta mitä he sen jälkeen tekevät? Sehän tarkoittaa, että kaikkien, jotka matkustavat Uuteen-Seelantiin, pitää istua Aucklandin lentoasemalla 14 päivää karanteenissa. Jos emme saa hyvää rokotetta, kestää vuosikymmeniä, ennen kuin tilanne muuttuu.

"Kaikki sairastuvat"

Emeritusprofessori Johan Giesecke sanoo, että tartuntaa vastaan on periaatteessa mahdotonta suojautua.

– Kaikki sairastuvat. Saamme tämän sairauden ennemmin tai myöhemmin. Sitä ei voi jarruttaa, ja se tulee ottamaan hengiltä suhteessa suunnilleen saman verran ihmisiä jokaisessa maassa.

Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksen tlaston mukaan Ruotsissa oli perjantaina 29,9 kuolonuhria 100 000 asukasta kohti, Tanskassa 8,9, Suomessa 4,6, Norjassa 3,9, ja Islannissa 2,8.

Keskus kerää tiedot kello 7:n ja 11:n välillä, joten kaikkien maiden tilanne ei välttämättä ole samalta päivältä.

"Suomi onnistui sulkemisessa"

Giesecke sanoo ymmärtävänsä, että ihmiset eivät halua odottaa vuotta kuolonuhrien määrien vertailussa, mutta se täytyy tehdä.

– Suomi on onnistunut sulkemisessaan fantastisen hyvin. Mutta puhuin Suomen valtionepidemiologin Mika Salmisen kanssa muutama päivä sitten, ja heillä suurin osa väestöstä tulee olemaan tartunta-alttiita sairaudelle syksyllä. Ja hän on todella huolissaan siitä, mitä tapahtuu, kun rajoituksia aletaan purkaa. Silloin ihmisiä kuolee. He saavat meidät kiinni, sama pätee myös Tanskaan ja Norjaan, Giesecke sanoo DN:ssä.

Mika Salminen on tarkalleen ottaen THL:n terveysturvallisuuden osaston johtaja. Hän varoitti huhtikuun lopussa, että epidemian huippu on Suomessa vielä kaukana edessä eli vasta syksyllä.

Suomen sulkemisella Giesecke tarkoittanee osittain Uudenmaan eristystä, joka oli voimassa 28.3.–15.4., ja osittain koronarajoitusten purkamista, joka alkoi kirjastoista viisi päivää sitten.

Suomessa on varauduttu siihen, että normaalielämään palataan vasta vuoden kuluttua.

Kuin termostaattia kääntäisi

Giesecke vertaa Dagens Nyheterissä eri maiden koronatoimia termostaatin kääntämiseen pienemmälle tai kovemmalle. Rajoituksia voidaan purkaa tai koventaa.

– Tätä Suomi tekee vähintään vuoden ajan. Ne maat, joissa on ollut kova "lockdown" [sulku] ja vähän kuolonuhreja, saavat kuolonuhrit syksyllä, talvella tai ensi vuonna, riippuen siitä, kuinka nopeasti ne kääntävät termostaattia. Sillä politiikalla, joka monilla mailla on tällä hetkellä, ne voivat kääntää termostaattia minun ja sinunkin loppuelämäsi ajan, Giesecke väittää.

Mika Salminen kommentoi tänään Iltalehdessä, että vaikka rajoituksia aletaan purkaa, Ruotsin kuolonuhrit aiotaan välttää.

70-vuotias Johan Giesecke oli Ruotsin valtionepidemiologi vuosina 1995–2005. Hän on Maailman terveysjärjestön WHO neuvonantaja.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Sju dygn då Norden valde olika vägar

Giesecke: Om ett år är övriga Norden i kapp Sveriges dödstal

Leikkimielisessä kisassa laskettiin, kuinka monta lajia omasta pihasta valitussa pisteessä havaitaan tapahtuman aikana. Lintuja sai bongata taistossa lauantaina aamuviidestä alkaen kahdeksan tunnin ajan

Leikkimielisessä kisassa suurin lajimäärä havaittiin Vilkkilässä Virolahdella, missä kahdeksan tunnin aikana tunnistettiin 98 lajia. Paikalle osuivat muun muassa sinirinta ja punakuiri.

Vain yhden lajin päähän jäätiin Hangossa. Lintuasema Haliaksessa havaituista 97 lintulajista bongaajia ilahduttivat erityisesti kaksi sitruunavästäräkkiä.

Ensimmäistä kertaa järjestetty Pihojen taisto sai mukavasti väkeä liikkeelle. Havaintoja oli kirjautunut tapahtuman tulossivuille lauantaina kello 20.25 eri puolilta Suomea lähes 2 800 havainnointipaikalta ja osallistujia oli yli 4 500.

Havaittujen lintulajien kirjo oli laaja. Tietokantaan kirjattiin havaintoja muun muassa kaakkureista, järripeipoista, suokukoista, pilkkasiivistä, lapinsirreistä sekä monista eri haikaroista ja haukoista.

Vaikka tapahtumaan osallistui runsaasti väkeä, jäi ”voittotulos” vaatimattomaksi. Tornien taistossa eniten lajeja bonganneen kohteen tulos on jäänyt alle sadan vain kerran – vuonna 1994, kun taisto järjestettiin ensimmäisen kerran ja kutsukisassa oli mukana vain kolme lintutornia.

Pihojen taisto korvasi nyt siis Tornien taiston, joka on järjestetty 26 kertaa. Viime vuosina mukana on ollut yli 300 lintutornia. Nyt Pihojen taisto -tapahtumalla haluttiin tuottaa hyvää mieltä ja herättää ihmisiä siihen, mitä kaikkea voi nähdä pysymällä kotipihalla.

Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama on arvostellut jyrkin sanoin presidentti Donald Trumpin hallinnon toimia koronaepidemiassa.

Asiasta kirjoittaa muun muassa uutiskanava CNN.

Obama kuvaili julkisuuteen vuotaneessa puhelussa nykyisen hallinnon toimia absoluuttisen kaoottiseksi katastrofiksi. Hän esitti kipakan arvostelunsa perjantaina puhelinkeskustelussaan entisille hallintonsa työntekijöille.

Entinen presidentti totesi, että parhaimmillakin hallituksilla olisi ollut vaikeaa koronaepidemian hoidossa. Trumpin hallinnon koronatoimissa on kuitenkin Obaman mukaan korostunut itsekäs ajattelutapa, jossa keskitytty siihen, ”miten voin saada tästä hyötyä itselleni” ja ”hittoako minua kiinnostavat muut”.

– Tämän vuoksi aion käyttää kaiken tarvittavan ajan kampanjoidakseni Joe Bidenin puolesta, sanoi Obama.

Hän lisäksi esitti huolensa laillisuusperiaatteen tilasta Yhdysvalloissa viitaten maan nykyisen oikeusministerin William Barrin päätökseen luopua oikeustoimista entistä turvallisuuspoliittista neuvonantajaa Michael Flynnia vastaan.

Flynn on yksi Trumpin avustajista, joka joko tunnusti tai tuomittiin, kun erikoissyyttäjä Robert Mueller selvitti Venäjän sekaantumista Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Tutkinnassa selvitettiin muun muassa Trumpin kampanjan yhteyksiä Venäjään.

Lue myös:

Oikeusjutusta Trumpin entistä turvallisuusneuvonantajaa vastaan luovutaan

Obama tukee Bidenin ehdokkuutta – "Joella on kokemusta johdattaa meidät synkimpien aikojemme läpi"

Etelä-Pohjanmaalla Ähtärissä on tänä keväänä ihmetelty valkoisia fasaaneja.

Poikkeuksellisen värisiä lintuja on liikkunut aivan keskustan alueella, missä niistä on tehty useita havaintoja. Myös Ähtärin Eläinpuisto on julkaissut facebook-sivuillaan videon alueellaan liikkuneista valkoisista fasaaneista.

Ähtäriläinen pitkänlinjan lintuharrastaja Jussi Ryssy on nähnyt linnut ja kertoo, että valkoisia fasaaneja on asustanut Ähtärissä jo kauemman aikaa.

– Ensimmäisen kuvan valkoisesta linnusta olen saanut jo neljä-viisi talvea sitten, Ryssy kertoo.

.

Harvinaista, että useita yksilöitä

Valkoisten fasaanien arvellaan olevan maatilalla tarhattuja yksilöitä, jotka on vapautettu syksyllä metsästystä varten. Metsästykseen vapautetuista linnuista osa pääsee karkuun ja alkaa lisääntyä luonnossa.

Ähtärissä tehdyt havainnot useammasta valkoisesta fasaaniyksilöstä ovat erittäin harvinaisia, sillä valkoisia lintuja tavataan luonnossa vain muutamia yksilöitä vuodessa.

– Nämä yksilöt karsiutuvat yleensä nopeammin kuin normaalin väriset yksilöt. Esimerkiksi pedot havaitsevat valkoiset yksilöt helpommin, kertoo BirdLife Suomen tiedottaja Jan Södersved.

Vaikka valkoinen väritys voi suojella lintuja lumisena aikana, lumettomana aikana ne erottuvat erityisen hyvin maastosta.

Leukistisia tai albiinoja

Jan Södersvedin mukaan valkoisten yksilöiden väripigmentti ei ole muodostunut normaalisti. Valkoisen värin syynä voi olla esimerkiksi leukismi tai albinismi.

Leukistiset ja albiinofasaanit päätyvät aina silloin tällöin esiin mediassa. Ylellä tälläisestä linnusta oli artikkeli kaksi vuotta sitten.

– Albiinoyksilöillä ei muodostu melaniinia, eli tummaa väriainetta. Ääritapauksessä albiinolla ei muodostu minkäänlaisia pigmenttejä, jolloin myös höyhenten lisäksi kaikki paljaat osat jäävät pinkiksi, Södersved sanoo.

Leukismissa tummat väriaineet eivät muodostu normaalisti. Lintu jää täten valkoiseksi tai on haalistuneen värinen.

Yksi tunnistuskeino on lintujen silmien väri. Albiinolinnuilla silmät ovat punaiset.

Jussi Ryssy ei ole nähnyt Ähtärin lintuja niin läheltä, että pystyisi sanomaan, kumpia ne ovat. Muutaman kuvan perusteella osa linnuista voi olla leukistisia.

Pesintä alkamassa – lisää valkoisia yksilöitä?

Ähtärissä pohditaan nyt, voivatko valkoiset linnut saada valkoisia poikasia. Södersvedin mukaan se on hyvin mahdollista, sillä lisääntymiskykyyn leukismi tai albinismi ei vaikuta.

On myös mahdollista, että poikkeuksellinen väri periytyy.

– Esimerkiksi albinismi on kuitenkin väistyvä ominaisuus. Jos esimerkiksi toinen lisääntyvän pariskunnan linnuista on väritykseltään tavallinen, myös poikaset ovat todennäköisesti tyypillisen värisiä fasaaneja, Jan Södersved sanoo.

Valkoisten fasaanien pariutumisessa voi olla kuitenkin myös haasteita, sillä valkoinen uros tai naaras ei välttämättä löydä kumppania erikoisen värityksensä vuoksi.

Aika näyttää, lisääntyvät valkoiset fasaanit Ähtärissä, vai koituuko lintujen kohtaloksi niiden poikkeuksellinen väri. Kaupunkialueella niitä uhkaavat useat viholliset.

Vieras riistaeläin

Aasialaista alkuperää oleva fasaani on ensimmäinen maahamme pysyvästi istutettu vieras riistaeläin. Makeistehtailija Karl Fazer teki pioneerityötä fasaanin istutustoimissa jo 1900-luvun alussa. Sittemmin fasaani on levinnyt riistanhoito- ja istutustoimien ansiosta lähes kautta Suomen.

Fasaaninaaraat ovat normaalilta pääväritykseltään vaaleanruskeita. Koiras on puolestaan hyvin värikkäitä: punainen heltta, kiiltävän violetti-vihreä pää ja ruskea monivärinen vartalo.

Fasaaneja kasvatetaan Suomessa pääasiassa metsästystä ja lintukoirien koulutusta varten. Metsään vapautetuista linnuista noin 40–50 prosenttia päätyy saaliiksi. Loput jatkavat elämäänsä tai päätyvät petojen suuhun. Lue lisää fasaanien metsästyksestä.

Poliisi tutkii illalla tapahtunutta epäiltyä ampumatapausta Oulussa.

Poliisin mukaan Oulunsalon koulun urheilukentällä ammuttiin iltayhdeksän aikaan aseella yksi laukaus.

Laukaus ammuttiin mahdollisesti kohti paikalla olleita ihmisiä, poliisi kertoo. Kukaan ei loukkaantunut ampumisesta.

Epäilty ampuja poistui paikalta, mutta poliisi sai kiinni hänet ja auton kuljettajan myöhemmin. Molemmat ovat paikkakuntalaisia nuoria miehiä.

Poliisi jatkaa asian tutkintaa.

44-vuotias moottoripyöräilijä menehtyi lauantai-iltana törmättyään hirveen Heinävedellä.

Poliisi, pelastuslaitos ja ensihoito saivat iltakahdeksan aikaan ilmoituksen liikenneonnettomuudesta Pyylintiellä. Paikalle tulleet viranomaiset totesivat kuopiolaismiehen menehtyneen turmassa. Myös hirvi oli kuollut törmäyspaikalle.

Poliisin tilannekeskuksesta kuvailtiin onnettomuutta Ylelle "erittäin poikkeukselliseksi."

Poliisi tutkii tapausta yhteistyössä liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan kanssa.

Lieksassa asuva Ekaterina Rodionova, 29, ajaa kädet täristen kohti Niiralan raja-asemaa Tohmajärvellä. On vappuaaton ilta. Rodionova on liikkeellä, koska hän on saanut samana aamuna viestin, jota on odottanut jo viikkoja.

Rodionova ei ole nähnyt 2-vuotiasta tytärtään Kristinaa lähes kahteen kuukauteen. Tyttö oli hoidossa mummolla ja jäi Venäjälle, kun raja sulkeutui maaliskuun puolivälissä.

Vappuaattona raja on edelleen kiinni, eikä sinne pitäisi olla tavallisilla kulkijoilla mitään asiaa. Rodionovaa jännittää. Miten hän selittäisi asiansa Suomen rajaviranomaisille?

Onko mitään tehtävissä?

Koronaepidemia on sulkenut rajat ja pakottanut monet eroon läheisistään eri puolilla maailmaa. Vielä maaliskuun alussa Ekaterina Rodionova ei olisi voinut kuvitella, että niin voi käydä myös hänen perheelleen.

Rodionova muutti viime syksynä Venäjän Karjalasta Lieksaan ja aloitti leipuriopinnot. Tytär Kristina oli opiskeluviikkoina hoidossa mummonsa luona rajan takana, sillä myös perheen isä tekee reissutöitä.

Rodionovalla ja hänen puolisollaan on oleskelulupa Suomeen, mutta Kristina reissasi maiden välillä turistiviisumilla. Kun raja sulkeutui, tytär ei enää päässytkään Suomeen eikä äiti tyttärensä luo. Lisäksi Venäjä määräsi, etteivät sen kansalaiset saa poistua maasta.

Rodionova oli ihmeissään ja neuvoton. Tilanne tuntui kestämättömältä, vaikka yhteyttä pystyi pitämään videopuheluilla jatkuvasti.

– Kristina näytti voivan hyvin, mutta minä en nukkunut enkä saanut syötyä, Rodionova kertoo.

Mummo ja tyttö viettivät Venäjällä päivät tiiviisti yhdessä sisätiloissa. Ulkonaliikkumiskiellon aikana edes puistoon ei ollut asiaa.

Lieksassa äiti valvoi öitä ja pohti, olisiko mitään tehtävissä.

Poikkeuksellista yhteistyötä viranomaisilta

Rodionova etsi netistä venäläisten viranomaisten yhteystietoja ja kirjoitti tilanteestaan Karjalan tasavallan lapsiasiainvaltuutetulle Gennadi Sarajeville. Siitä käynnistyi vilkas viestinvaihto.

Venäläisten viranomaisten lisäksi perheen asioiden hoitoon osallistuivat Suomen konsulaatin toimipiste Petroskoissa ja molempien maiden rajaviranomaiset. Lupa-asioiden selvittämisessä kului useita viikkoja.

– Ilman muuta halusimme auttaa perheen yhdistämisessä. Tapaus vaati erityisjärjestelyjä lupa-asioissa ja rajanylityksessä. Molempien maiden viranomaisten yhteistyö oli hyvin sujuvaa, sanoo johtava virkamies Johannes Puukki Suomen Petroskoin konsulaatista.

Asiat saivat onnellisen käänteen huhtikuun lopussa. Silloin Venäjä muutti säädöksiä niin, että pysyvästi muualla asuvat saivat luvan poistua maasta. Myös Kristina Rodionovan lupa-asiat olivat järjestyneet. Tytön oli nyt mahdollista päästä äitinsä luo.

– Vappuaattona sain viestin Gennadi Sarajevilta, että voisin hakea Kristinan rajalta vielä samana iltana kello 17.30, Ekaterina Rodionova kertoo.

Suomalaiset rajaviranomaiset eivät olleet tavoittaneet äitiä yrityksistä huolimatta, joten tämä ei tiennyt, että asia oli myös rajalla tiedossa. Sen vuoksi Rodionova ajoi Niiralaan jännityksestä jäykkänä.

Tytär pääsee sylistä syliin

Rajalla Rodionova yllättyy, kun käy ilmi, että häntä on jo odotettu. Kaikki on järjestetty valmiiksi. Rodionovalle suoritetaan passintarkastus. Hän pukee ylleen suojamaskin ja ajaa autolla Suomen ja Venäjän raja-asemien väliselle alueelle Suomen rajanviranomaisten saattelemana.

Ei mahda mitään, kyyneleet valuvat valtoimenaan.

Rodionova näkee jo kaukaa tutut ihmiset. 2-vuotias Kristina odottaa äitiään mummonsa sylissä. Äiti ja tytär ovat nähneet toisensa viimeksi lähes kaksi kuukautta aiemmin, maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Rodionova nousee autosta. Pieni tyttö levittää kätensä, hymyilee ja huudahtaa: “Äiti!”

Pian tyttö pääsee sylistä syliin.

– Näytti siltä, että naispuoliset rajaviranomaisetkin itkivät, Rodionova muistelee nyt.

Tytär Kristina on viimein kotona Lieksassa. Se on Rodionovan mielestä ihme. Hän ei keksi, miten voisi kylliksi kiittää Suomen ja Venäjän viranomaisia, jotka järjestivät tytön pääsyn Suomeen.

Mummo kääntyi rajalta takaisin

Rajaviranomaisilta tyttären kotiin paluun järjestäminen vaati tiivistä yhteistyötä. Kaksivuotias ei voi ylittää rajaa itse, eikä myöskään haluttu, että lapsen täytyy lähteä vieraaseen kyytiin.

Tapaaminen järjestettiin Venäjän puolelle rajaa. Mummo sai saattaa Kristinan äidin syliin saakka.

– Saimme puhelun Venäjän rajaviranomaisilta äidin ja lapsen palaamisesta takaisin Suomeen. Jatkoimme yhdessä matkaa rajatarkastukseen, jossa tarkastimme vielä äidin ja tyttären matkustusasiakirjat. Poikkeuksellisesta iloisesta tapahtumasta otettiin myös valokuva muistoksi, kertoo luutnantti Pentti Jeskanen Niiralan raja-asemalta.

Ekaterina Rodionovalle annettiin vielä ohjeistus kotikaranteenista. Rajalta äiti ja tytär ajoivat suoraan kotiin Lieksan keskustaan. Päivät ovat kuluneet leikkiessä, kokatessa ja leipoessa.

– Ensimmäisinä päivinä Kristina oli koko ajan aivan kiinni minussa. Hän on ollut koko ajan hyvävointinen ja hyväntuullinen, Rodionova kertoo.

Karanteenimääräysten vuoksi perheen isä pääsee kotiin reissutöistä vasta ensi viikon perjantaina. Siihen asti äiti ja tytär ovat kahdestaan. Mummolle rajan toiselle puolelle soitetaan päivittäin monta kertaa. Vielä ei ole tietoa, milloin Kristina pääsee seuraavan kerran mummon syliin.

Lue myös:

Kahtia revitty elämä – Haaparannalla korona mullisti arjen molemmin puolin rajaa

3 yrittäjää rajakaupungista kertoo, kuinka korona ja venäläisten turistien katoaminen veivät tulot: "Myynti pyöreä nolla"

Poliisilla hankala pulma – Suomen ja Venäjän väliin jumiin jäänyttä matkustajaa ei voida palauttaa mihinkään

Toisen maailmansodan päättymistä Euroopassa on tällä viikolla muistettu koronapandemian hillitsemin menoin, mutta poliittinen kamppailu historiantulkinnoista elää vahvasti jopa nyt, 75 vuotta sodan päättymisen jälkeen.

Venäjän ja lännen uudet jännitteet tuntuvat läikkyvän myös historiantulkintoihin.

– Dialogi menneisyydestä on muuttunut sodaksi menneisyydestä, sanoo professori Aleksei Miller Pietarin Eurooppalaisesta yliopistosta. Hän on tieteellinen johtaja kulttuurisen muistin ja symbolisen politiikan tutkimuskeskuksessa.

– Ei ole keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta, joka olisi välttämätön keskinäiselle ymmärrykselle.

Esimerkiksi Ukrainassa konflikti Venäjän kanssa kiihdytti historiapolitiikkaa.

– Historia sai entistä enemmän merkitystä, koska historia lähti sotaan, professori Georgi Kasjanov Ukrainan tiedeakatemian historian instituutista sanoo.

Sodan historia jakaa Venäjää ja Itä-Eurooppaa

Erityisen raastavia historiakiistat tuntuvat olevan Venäjän ja muiden entisen sosialistileirin maiden kesken.

Venäjällä toisen maailmansodan voitto on rakennettu keskeiseksi osaksi kansallista identiteettiä. Venäjä tapaa reagoida jyrkästi historiantulkintoihin, jotka kyseenalaistavat virallisen Venäjän rakentamaa kuvaa sodasta.

Itäisen Euroopan entisissä sosialistimaissa historiantulkintoja ohjaa usein pyrkimys eroon kommunismin perinnöstä ja Venäjän vaikutusvallasta.

Alueen maille toisen maailmansodan loppu merkitsi vapautumisen sijaan joutumista Neuvostoliiton ikeeseen.

Toisaalta näillä mailla on omatkin hankaluutensa sodan historian kanssa. Juutalaisten kansanmurhan historia herättää kaikissa Euroopan maissa vaikeita kysymyksiä osallisuudesta ja yhteistoiminnasta.

– Kommunismin jälkeisten yhteiskuntien on vaikea tuntea empatiaa ja solidaarisuutta holokaustin uhreja kohtaan, kun suurempi rikollinen monien ihmisten mielissä on stalinismi ja kommunismi yleensä, sanoo professori Jelena Subotić Georgian osavaltion yliopistosta Yhdysvallolsta. Subotić on tutkinut holokaustin muistamista entisissä itäblokin maissa.

Kylmä sota erotti liittoutuneet

Länsi-Euroopassa toisen maailmansodan päättymistä muistetaan 8. toukokuuta, kun taas Venäjällä voitonpäivä on 9. toukokuuta

.

Taustalla on aikavyöhyke-ero: Saksan antautuessa vuorokausi oli Neuvostoliiton alueella ehtinyt jo vaihtua. Toisaalta eri päivämäärät heijastelevat sitä, kuinka liittoutuneiden historiantulkinnat alkoivat sodan jälkeen nopeasti eriytyä.

Lännessä juhlittiin voittoa tyranniasta ja totalitarismista, Neuvostoliitossa kommunistien voittoa fasismista, joka kasvoi kapitalismin oloista.

Kommunismin kaatumisenkaan jälkeen konsensusta ei tunnu löytyneen.

Perustava myytti ja johdon pönkittäjä

Historioitsija Aleksei Miller näkee Venäjän voitonpäivällä kaksi sisäpoliittista tehtävää.

Ensinnäkin kyseessä on perustavanlaatuinen kansallinen myytti. Miller muistuttaa, että Neuvostoliitolle sellaisia olivat lokakuun vallankumous ja toisen maailmansodan voitto.

Nyky-Venäjälle jäi kansalaisia yhdistäväksi myytiksi vain jälkimmäinen.

– 9. toukokuuta on päivä, jota ihmiset lähtevät viettämään yhdessä riippumatta mielipiteistään ja kansallisuudestaan, Miller kuvailee.

– Nykyään he menevät esimerkiksi Kuolematon rykmentti -tapahtumaan ja kantavat vuosina 1941–45 oikean asian puolesta taistelleiden sukulaistensa kuvia.

Tätä Miller pitää tärkeänä ja myönteisenä tehtävänä. Yhteisöillä pitää olla tällaisia myyttejä.

Toisaalta voitonpäivä on juhla, jota nykyinen poliittinen johto käyttää asemansa vahvistamiseen. Vallanpitäjät kertovat kansalaisille, että sodan muisto on Venäjälle vihamielisten voimien hyökkäyksen alla.

Riita Molotovin-Ribbentropin sopimuksesta

Venäjä ja Euroopan unioni ovat käyneet kiistelyä vuoden 1939 Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta, jossa Neuvostoliitto ja Saksa sopivat hyökkäämättömyydestä ja etupiirijaosta.

EU-parlamentti julisti viime syyskuussa sopimisen solmimisen päivämäärän 23. elokuuta stalinismin ja natsismin uhrien muistopäiväksi.

Parlamentin päätöslauselmassa todettiin, että sopimus tasoitti tietä toisen maailmansodan puhkeamiselle: Sopimuksen suorana seurauksena Adolf Hitlerin johtama Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja kaksi viikkoa sen jälkeen Puolaan tunkeutui Josif Stalinin johtama Neuvostoliitto.

Lisäksi Neuvostoliitto aloitti marraskuussa sodan Suomea vastaan ja kesäkuussa 1940 miehitti ja liitti itseensä osia Romaniasta sekä otti haltuunsa Liettuan, Latvian ja Viron.

Päätöslauselma herätti ärtymystä Venäjällä, jossa koetaan, että pyrkimys on tehdä venäläisistä sotasyyllisiä. Venäjällä katsotaan, että Neuvostoliitto maksoi korkean hinnan natsi-Saksan kukistamisesta. Sodassa kuoli arviolta 26 miljoonaa neuvostoliittolaista.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on toistuvasti perustellut Stalinin toimia vuoden 1938 Münchenin sopimuksella, jossa länsivallat sopivat Tšekkoslovakian sudeettialueiden luovutuksesta natsi-Saksalle.

– Epäilemättä voi täysin perustellusti tuomita elokuussa 1939 solmitun Molotov-Ribbentrop-sopimuksen. Mutta vuotta aiemmin Ranska ja Englanti allekirjoittivat Münchenissä tunnetun sopimuksen Hitlerin kanssa tuhoten kaikki toiveet yhtenäisestä rintamasta taistelussa fasismia vastaan, Putin kirjoitti vuonna 2009 Gazeta Wyborcza -lehdessä.

Toisaalta Putin on luonnehtinut sopimusta epämoraaliseksi.

– Kaikki yritykset lepytellä natseja vuosina 1934–1939 tekemällä erilaisia sopimuksia heidän kanssaan olivat mahdottomia hyväksyä moraaliselta näkökannalta ja käytännölliseltä, poliittiselta näkökannalta järjettömiä, haitallisia ja vaarallisia, Putin sanoi puheessaan Westerplattessa Puolassa.

Professori Aleksei Miller pitää Euroopan parlamentin päätöslauselmaa omituisena. Hän kertoo oman näkökulmansa asiaan.

– Minua kutsutaan muistamaan tuona päivänä kahden totalitarismin uhreja. Esimerkiksi juutalaisia sukulaisiani Slonimin kaupungissa. Heidät tappoi vuonna 1941 latvialainen SS-pataljoona, Miller sanoo.

– Lisäksi minua kehotetaan sinä samana päivänä muistamaan niitä, jotka tappoivat sukulaiseni, neuvostototalitarismin uhreina. He kuolivat taistellessaan neuvostolaisia vastaan. Minulla on ongelmia sellaisen historiallisen lähestymistavan kanssa. Koen sen epämukavaksi.

Toisaalta hän pitää epämiellyttävinä myös kiistan Venäjällä nostattamia reaktioita.

– Kun Putin sanoi [vuonna 2009], että meidän pitää tuomita Molotovin-Ribbentropin sopimus, hän oli oikeassa, Aleksei Miller sanoo.

– Nyt monet näkyvät poliittiset toimijat sanovat, että se oli neuvostodiplomatian saavutus. Se on mielestäni idiotismia, mutta se on menneisyydestä käytävän sodan logiikan mukaista.

Historiasota pelaa hallinnon pussiin

Aleksei Miller katsoo, että Venäjän johto voi käyttää historiakiistelyä hyväkseen.

– Hallinto voi osoittaa, että nyt venäläisiä on alettu nimittää syyllisiksi toiseen maailmansotaan. Ei uhreiksi, ei voittajiksi vaan syyllisiksi. Se nostattaa väistämättä torjuvan reaktion venäläisessä yhteiskunnassa ja sen seurauksena hallinto vahvistuu, Miller sanoo.

– Se on kouluesimerkki lipun ympärille ryhmittäytymisestä: me tiivistämme rivejämme, koska ympärillämme on vihollisia.

Aleksei Miller sanoo, että Euroopan ja Venäjän riitely historiasta satuttaa myös Venäjän ja Suomen suhteita.

– Toisen maailmansodan epämiellyttävät sivut, Suomen osallistuminen Leningradin saartoon tai Suomen venäläiselle väestölle perustamat leirit Karjalassa, eivät pitkään olleet yleisen keskustelun teemana, Miller sanoo.

– Mutta tänään se ilmestyy julkisuuteen. Tietenkään se ei lisää sympatiaa, se toimii vihamielisyyden mielikuvan eteen.

Viime kuussa Venäjän liittovaltion tutkintakomitea ilmoitti tutkivansa suomalaisten toimia Itä-Karjalassa jatkosodan aikana vuosina 1941–44. Tutkintakomitean mukaan kyse on epäillystä kansanmurhasta.

Kun suhteet olivat hyvät, ei ollut poliittista tarvetta nostaa esiin historian syntejä.

Nyt menneitä taas kaivellaan, ja se kytkeytyy Millerin mielestä Venäjän ja Euroopan unionin tulehtuneisiin suhteisiin.

– Nyt tästä puhutaan, jotta voidaan osoittaa – pojat, katsokaa, kaikki nämä eurooppalaiset ovat valmiita panemaan meidät leireille, jos vain saavat mahdollisuuden, Miller sanoo.

Virallinen Ukraina otti etäisyyttä voitonpäivään

Toisen maailmansodan historia on ollut lyömäaseena Venäjän ja Ukrainan konfliktissa.

Jo ennen vuotta 2014 historialla oli tärkeä rooli Ukrainan politiikassa. Vuonna 2014 Maidanin kansannousu, Krimin miehitys ja Itä-Ukrainan sota kiihdyttivät historiapolitiikkaa.

– Vuoden 2014 jälkeen historian käyttö poliittisiin päämääriin merkittävästi voimistui, kertoo professori Georgi Kasjanov Ukrainan tiedeakatamien historian instituutista.

.

Sotaponnistuksia tukemaan nostettiin Ukrainan historian sankarimyyttejä: vapautta rakastavien kasakoiden myytti ja myytti Ukrainan kansannousuarmeijasta UPA:sta, joka taisteli sekä natsi-Saksaa että Neuvostoliittoa vastaan.

– Myytillä en tässä tarkoita väärää tietoa menneisyydestä vaan tietynlaista menneisyyden esittämisen tapaa, joka on tärkeä yhteiskunnalle, valtiolle ja tietyille yhteisöille, Kasjanov huomattaa.

Ukrainassa on myös muuttunut virallinen suhtautuminen voitonpäivään. Kun aiemmin juhlittiin voittoa natsismista suuressa isänmaallisessa sodassa, nyt virallinen ilmaus on "voitto toisessa maailmansodassa".

Lisäksi 8. toukokuuta vietetään rinnakkaista päivää, jolloin muistetaan toisen maailmansodan uhreja.

– Virallisessa puhetavassa ja esitystavassa toinen maailmansota esitetään tragediana, aikana, jolloin ukrainalaiset kärsivät siitä, että vieraat totalitaariset hallinnot sotivat heidän alueellaan, Kasjanov kertoo.

Neuvostoajalta periytyvä 9. toukokuuta on silti yhä edelleen suosittu juhlapäivä. Se on mielipidekyselyn mukaan neljänneksi suosituin juhlapäivä uuden vuoden, joulun ja kansainvälisen naistenpäivän jälkeen.

Virallinen kanta rinnastaa kommunismin ja natsismin. Ukraina jäi näiden totalitaaristen hallintojen alle ja kärsi kaksinkertaisesta miehityksestä: ensin Neuvostoliiton, sitten Natsi-Saksan ja sitten taas Neuvostoliiton.

– Tämä skeema toistaa täysin itäeurooppalaisten maiden puhetapaa toisesta maailmansodasta, Kasjanov sanoo.

Neuvostosymbolit katosivat julkisesta tilasta

Vuoden 2014 jälkeen Ukrainassa voimistui nationalististen liikkeiden ajama historian narratiivi: Ukrainan kansannousuarmeijan UPA:n ja Ukrainan nationalistien organisaation OUN:n historia.

Nämä kaksi järjestöä taistelivat Neuvostoliittoa vastaan Länsi-Ukrainassa toisen maailmansodan aikana ja vielä sen jälkeisinä vuosina.

– Venäjä esitettiin Neuvostoliiton ja neuvostoimperiumin uutena inkarnaationa. Siten Neuvostoliiton vastaisen kamppailun menneisyys oli jälleen ajankohtainen, Kasjanov selittää.

Vuonna 2015 Ukrainassa säädettiin historiallista muistoa ja kommunismin juurimista koskevat lait.

Ukrainassa alkoi laajamittainen symbolisen tilan uudelleenrakennus. Neuvostoajan symbolien julkisesta käyttämisestä tuli rikos.

Vuosina 2015–2018 Ukrainassa nimettiin uusiksi yli 50 000 katua, aukiota ja muuta paikkaa sekä yli tuhat asutuskeskusta, kylää ja kaupunkia.

– Käytännössä julkisesta tilasta siivottiin lähes täysin kaikki neuvostosymbolit, Kasjanov kertoo.

Suhtautuminen tähän dekommunisointiin vaihteli alueittain: Läntisessä Ukrainassa yli 80 prosenttia kannatti politiikkaa, Ukrainan itä- ja eteläosissa kannatus oli 25–35 prosentin luokkaa. Keskisessä Ukrainassa yli puolet vastaajista kannatti politiikkaa, mutta yli 30 prosenttia suhtautui siihen erittäin kriittisesti.

Neuvostopropaganda auttoi luomaan sankarin

Yksi esimerkki Ukrainan ja Venäjän historiakamppailuista on OUN:n johtajiin kuulunut kiistelty Stepan Bandera (1909–1959).

Aikansa neuvostopropagandassa Banderasta maalattiin pahamaineinen fasisti ja natsien yhteistoimintamies. Länsiukrainalaisille nationalisteille hän oli kansallissankari.

Vuonna 2014 Venäjä hyödynsi konfliktissa neuvostoajan myyttiä ja syytti Ukrainan uutta johtoa fasistijuntaksi ja sen kannattajia banderalaisiksi (banderovtsy).

Konflkti toi uutta nostetta Banderan hahmolle: Pääkaupungissa Kiovassa Banderan mukaan nimettiin yksi pisimmistä valtakaduista. Se oli aiemmin nimeltään Moskovan valtakatu.

– Sosiologisten tutkimusten mukaan hän ei ole kaikkein suosituin hahmo. Hänen kulttinsa vaikuttaa edelleen pääosin Länsi-Ukrainassa, samoin kuin OUN:n kultti, Kasjanov sanoo.

– Ihmiset eivät ole kovin kiinnostuneita näistä asioista, elleivät poliitikot nostata kiinnostusta.

Kasjanov katsoo, että Bandera on nationalistien ja neuvostopropagandan yhdessä luoma myytti.

– Logiikka on yksinkertainen: Jos neuvostopropaganda tai nyt Venäjän propaganda on niin aktiivisesti Banderaa vastaan, se tarkoittaa, että hän oli hyvä ja häntä pitää ylistää, Kasjanov sanoo.

Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB onnistui tekemään Banderasta marttyyrin, kun tämä myrkytettiin Münchenissä vuonna 1959.

Arjessa historia on etäinen

Arkielämässä ukrainalaisia harvemmin kiinnostavat historian kiistakysymykset.

– Kun toteutettiin dekommunisointia ja katujen nimiä muutettiin, ihmiset eivät juuri protestoineet huolimatta siitä, että merkittävä osa väestöstä suhtautui hankkeeseen kielteisesti, Kasjanov sanoo.

Historiapolitiikan kysymyksiä aktivoivat poliitikot ja eturyhmät. Muuten ne eivät helposti herätä suuria intohimoja, Kasjanov arvioi.

– Ihmisiä kiinnostavat turvallisuuden, talouden, kunnallispalvelujen maksujen, sodan loppumisen kaltaiset kysymykset.

Tästä kertoo sekin, että viimevuotisissa presidentinvaaleissa voiton sai Volodymyr Zelenskyi, joka ei ole paljon käsitellyt historiakysymyksiä, kun taas vaalit hävisi Petro Porošenko, joka kampanjoi juuri näillä teemoilla.

Kasjanov katsoo, että uuden hallinnon aikana historiapolitiikassa on alettu enemmän kuunnella eri puolia.

Hän kertoo esimerkin: Kahovkassa Hersonin alueella vaadittiin kuuluisan neuvostomuistomerkin Legendarnaja tatšanka purkamista. Paikallinen johto kieltäytyi. Tuolloin Ukrainan kansallisen muiston instituutti järjesti asiasta julkisen keskustelutilaisuuden.

– Aikaisemmin kaikki dekommunisoinnin toimet tehtiin ilman keskustelua tai keskustelu oli yksipuolinen, Kasjanov sanoo.

Keskustelussa löydettiin osapuolille sopiva ratkaisu, jossa muistomerkki sai jäädä mutta paikalle päätettiin sijoittaa myös neuvostopropagandaa käsittelevä museo.

Holokaustin ja kommunismin muistelu sekoittuu

Professori Jelena Subotić on teoksessaan Yellow Star, Red Star. Holocaust Remembrance after Communism tarkastellut, miten itäisen Euroopan entisissä sosialistimaissa muistetaan juutalaisten kansanmurhaa toisessa maailmansodassa.

Hän tutki erityisesti tapaa, jolla holokaustin muistamiseen liittyvää symboliikkaa ja kuvastoa siirrettiin kommunismin rikosten esittelyyn.

Serbian pääkaupungissa Belgradissa avattiin vuonna 2014 korkean profiilin näyttely kommunismin rikoksista.

Jelena Subotić järkyttyi, kun hän törmäsi näyttelyssä kuuluisaan kuvaan Elie Wieselistä ja muista vangeista Buchenwaldin keskitysleirissä 16. huhtikuuta 1945. Kuva on otettu sen jälkeen, kun Yhdysvaltain joukot vapauttivat leirin.

Se on yksi kuuluisimmista valokuvista, jotka esittävät keskitysleirien oloja. Kuvan vangit ovat luurankomaisen laihoja ja he makaavat ahtaissa kerrossängyissä.

– He eivät olleet panneet kuvan alle tekstiä, että tämä on Elie Wiesel Buchenwaldissa, vaan että nämä olivat samanlaiset olot kuin kommunistien leirillä Jugoslaviassa, Jelena Subotić kertoo.

Näyttelyn tekijät halusivat vierailijan yhdistävän kuvan herättämän šokin ja kauhun tunteen kommunismiin. Subotić puhuu holokaustin muiston omimisesta.

Symboliikkaa siirretään

Kirjaansa varten Subotić vieraili lukuisissa holokaustia käsittelevissä museoissa ja muistomerkeillä ja dokumentoi esimerkkejä, joissa holokaustia käytettiin ikään kuin kommunismia vastaan.

Yksi esimerkki on Terrorin talo Budapestissä. Fasistisen Nuoliristi-liikkeen ja sittemmin kommunistisen salaisen poliisin käyttämään taloon rakennettu museo esittelee totalitaaristen hallintojen rikoksia Unkarissa.

– Terrorin talossa on useita esimerkkejä siitä, miten kommunismi ja fasismi niputetaan yhteen, Jelena Subotić kertoo.

Hän kiinnittää huomiota erityisesti siihen, miten museo lainaa Jerusalemin Yad Vashem -holokaustimuseon näytteillepanotekniikkoja esitelläkseen kommunismin rikoksia.

– He tosiaan poraavat sitä ajatusta päähän, että nämä ovat samanlaisia hallintoja, saman kolikon kaksi puolta.

Holokausti nostaa vaikeita kysymyksiä

Suhde holokaustiin on vaikea pala kaikille maille. Itäisessä Euroopassa sitä mutkistavat kommunismin perintö ja se, että näiden maiden alueella tehtiin suurin osa holokaustin rikoksista.

Maissa oli ennen sotaa suuret juutalaisvähemmistöt ja saksalaiset sijoittivat keskitys- ja tuhoamisleirejään valtaamilleen alueille itäiseen Eurooppaan.

Vuosikymmenien kommunistivallan jälkeen maat joutuivat rakentamaan kansalliset identiteettinsä uudelleen. Siihen oli hankala sovittaa holokaustin synkkää muistoa.

Jelena Subotić sanoo, että holokaustin taloudellinen ja sosiaalinen perintö on voimakkaasti läsnä halki koko Itä-Euroopan. Se nostaa pintaan monia epämukavia kysymyksiä osallisuudesta ja yhteistoiminnasta.

– Ihmiset eivät halua keskustella, mitä tapahtui heidän isovanhemmilleen, kenen taloon he muuttivat sodan jälkeen tai kenen yrityksen he ottivat haltuunsa.

Subotićin mukaan kommunismin jälkeen kansallista identiteettiä rakennettiin monissa maissa etnisen valtaväestön varaan. Monikulttuurisuuden ja monikansallisuuden ideologia näyttäytyi osana kommunismin perintöä, josta siis haluttiin täysin eroon.

Katkerimmin tämä näkyi entisen Jugoslavian perimyssodissa 90-luvulla.

Kommunisteille kaikki uhrit olivat samoja

Taustalla vaikuttavat myös kylmän sodan aikaiset historiantulkinnat.

Läntisessä Euroopassa holokausti alettiin 60-luvulta alkaen nähdä ainutlaatuisena rikoksena, jolla oli oma kammottava logiikkansa ja dynamiikkansa. Sosialistileirissä kaikki sodan uhrit nähtiin erottelematta fasismin uhreina.

– Ei ollut väliä, oliko kyseessä keskitysleirillä tapettu juutalainen, metsissä taistellut partisaani tai maanviljelijä Tšekkoslovakiassa. Kaikki olivat fasismin uhreja, Jelena Subotić kuvailee.

Kun entisen itäblokin valtiot alkoivat kommunismin romahduksen jälkeen pyrkiä Euroopan unionin jäseniksi, nämä narratiivit törmäsivät.

EU vaati mailta holokaustin historian kunnollista läpikäyntiä. Maat avasivat holokaustia käsitteleviä museoita, pystyttivät muistomerkkejä ja uudistivat historiankirjojaan.

– Ne kuitenkin vähättelivät paikallista yhteistoimintaa ja paikallista osallisuutta juutalaisten naapurien murhiin, professori Subotić sanoo.

Kahden totalitarismin välissä

Toisaalta itäisen Euroopan maat saivat EU:ssa läpi historiallisen narratiivin 1900-luvun kahdesta totalitarismista, jonka uhreja nämä maat olivat.

Jelena Subotić pitää kommunismin ja fasismin niputtamista historiallisesti ongelmallisena.

– Natsismin ja stalinismin rikosten samaistaminen ei tee oikeutta kummallekaan ryhmälle rikoksia, Jelena Subotić sanoo.

– Nuo totalitaariset hallinnot olivat erilaisia ideologialtaan, kutsumukseltaan ja siinä, mitä ne halusivat saada aikaan.

Hän muistuttaa, että kommunistihallinnot olivat hyvin erilaisia eri aikoina ja eri paikoissa. Esimerkiksi Jugoslavian suhteellisen liberaalilla sosialistihallinnolla oli hyvin vähän tekemistä Neuvostoliiton stalinismin kanssa.

– Huoleni kahden totalitarismin narratiivista on, että se ei tarjoa hyvää historiallista pohjaa arvioida, mitä todella tapahtui, keitä olivat tekijät, keitä olivat uhrit, millaisia nuo yhteiskunnat olivat ja mitä voimme oppia niistä, Jelena Subotić sanoo.

Häntä huolettaa myös, että vertailu kommunismiin voi johtaa fasismin normalisoimiseen: Jos kommunismia vastaan taistelleita fasisteja aletaan kunnioittaa kansallissankareina, se voi johtaa siihen, että fasismia aletaan pitää vain yhtenä poliittisena liikkeenä muiden joukossa.

Fasistiksi leimaamisen vaarat

Venäläiset poliitikot puolestaan ovat käyttäneet fasistin leimaa muun muassa konfliktissa Ukrainan kanssa ja riidoissa Baltian maiden kanssa.

– Tietysti Venäjän johtaja Vladimir Putin on hyvin tietoinen alueen historiasta. Jos hän ei pidä jostain vastustajasta tai yrittää esimerkiksi murentaa Ukrainan uudistushallitusta, hän kutsuu heitä fasisteiksi, Jelena Subotić sanoo.

– Hän tekee tätä kaikkialla. Hän esittää alueen historian sellaisena, jossa Venäjä yksin on hyvän puolella ja kaikki ympärillä ovat fasisteja.

Fasistileimaa siis käytetään nykypäivän geopoliittisissa kamppailussa ilman todellista halua tehdä tiliä toisen maailmansodan rikoksista. Se on vaarallista, sillä sekin voi johtaa illmiön normalisoimiseen.

– Kun kaikki leimataan fasisteiksi, kukaan ei ole enää fasisti, Subotić huomauttaa.

Toisaalta Jelena Subotić varoittaa, että Venäjän propagandan ei pitäisi antaa johtaa todellisten ilmiöiden kieltämiseen. Itäisessä Euroopassa toimi sodan aikaan fasistisia liikkeitä ja nyt liikkeellä on myös uusfasistisia järjestöjä.

– Jos alueen maat vain kiistävät fasismin ongelman ja uusfasistien nousun, se vain pelaa Putinin käsiin.

Historiasta riidellään vielä pitkään

Pietarin eurooppalaisen yliopiston professori Aleksei Miller sanoo, että historiariidoista tulee yhä intensiivisempiä ja tämä jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen.

– Euroopassa on muuttunut ymmärrys, miksi tarkastelemme mennyttä. Ja Venäjällä myös.

Millerin mukaan viime 15–20 vuoden aikana historiaa on alettu pitää yhtenä poliittisen kamppailun kenttänä, kun vielä 1900-luvun loppuvuosina historiasta haettiin sopua.

– Kaikki kaivavat esiin vain sellaisia faktoja, jotka ovat heidän kannaltaan miellyttäviä, eivätkä halua puhua epämiellyttävistä faktoista, Aleksei Miller sanoo.

Miller muistuttaa. että kaikilla toisen maailmansodan osapuolilla on tekoja, joista ne mieluummin vaikenevat.

Esimerkkejä riittää: Hirošiman atomipommi, saksalaisten kaupunkien pommitukset, vuoden 1943 Bengalin nälänhätä brittien hallitsemassa Intiassa.

– Toisen maailmansodan historiassa vaietuin aihe Venäjällä on se, miten säälimättömästi neuvostosotilaiden henkiä uhrattiin sodan aikana, miten johdon virheitä ja kyvyttömiä päätöksiä maksettiin sotilaiden elämillä, Miller sanoo.

Historioitsijoilla on roolinsa

Kun historialla tehdään politiikkaa, millainen rooli jää historioitsijoille?

Ammattimaisilla historioitsijoilla on syntynyt Ukrainassa työnjako, professori Georgi Kasjanov sanoo.

– On ammattimaisia ja täysin kunnollisia historioitsijoita, jotka ovat ikään kuin lähteneet rintamalle eli he osallistuvat vastapropagandaan venäläistä propagandaa vastaan, Kasjanov kertoo.

– On ryhmä historioitsijoita, jotka eivät lainkaan sekaannu politiikkaan vaan keskittyvät omien aikakausiensa tutkimiseen. Ja on historioitsijoita, jotka aktiivisesti osallistuvat julkiseen keskusteluun ja arvostelevat virallista valtiollista politiikkaa.

Jos kirjoittaa herkistä aihealueista, voi olla vaikea välttää joutumista mukaan julkiseen keskusteluun.

Professori Kasjanov sanoo, että painostusta esiintyy ja historioitsija voi kirjoitustensa takia joutua herjauksen ja ajojahdin kohteeksi mediassa.

– Mutta periaatteessa historioitsijat kykenevät julkisesti puolustamaan näkemyksiään, eivätkä he ole yksin, osa yhteiskunnasta tukee heitä, Kasjanov sanoo.

Aleksei Miller puolestaan katsoo, että maiden riidellessä historiasta historioitsijoiden rooli on lopultakin varsin rajallinen.

– Vähintään historioitsijoiden pitää rehellisesti tutkia menneisyyttä ja julkaista rehellisiä tutkimuksiaan. Ne eivät ratkaise ongelmaa, mutta ainakin rajoittavat menneisyyden manipuloinnin mahdollisuuksia.

Tarkennettu kello 21.56 muotoiluja kappaleesta, joka koski EU-parlamentin päätöslauselmaa Molotov-Ribbentropin sopimuksen seurauksista. Tekstistä saattoi saada kuvan, että talvisota alkoi syyskuussa 1939, kun oikea kuukausi on marraskuu.

Kuuntele aiheesta:

Maailmanpolitiikan arkipäivää: Sota päättyi 75 vuotta sitten, mutta historiasodat jatkuvat 9.5.2020

Aiheesta aiemmin:

Moskovaan suunniteltu massiivinen sotilasparaati vaihtui lentonäytökseksi – katso video voitonpäivästä koronaviruksen varjossa9.5.2020

Toinen maailmansota päättyi Euroopassa 75 vuotta sitten – video ja arkistokuvat näyttävät, miten natsi-Saksan romahdusta juhlittiin8.5.2020

Kirjeenvaihtajien analyysi: Venäjä auttoi kaatamaan fasismin Euroopassa 75 vuotta sitten, mutta EU:n mielestä se ei ole syy luopua pakotteista8.5.2020

Erkka Mikkonen: Haluavatko venäläiset sotaa? Ainakin kansalaisia valmistellaan sitä varten 2.12.2019

Yle.fi, historia: Päivä jolloin maailma muuttui - Hitlerin ja Stalinin sopimus määritti Suomenkin kohtalon 11.10.2019

Yle.fi, historia: Voittajat ja häviäjät – Natsi-Saksan kukistumista muistetaan Euroopassa eri tavoin 6.5.2015

Aiheesta muualla:

Time: World War II in Europe Ended 75 Years Ago—But the World Is Still Fighting Over Who Gets to Say What Happened 8.5.2020

Aleksei Miller, Novaja Gazeta: Войны памяти вместо памяти о войне 5.5.2020

Oleksiy Goncharenko, Atlantic Council: Ukraine cannot stay neutral in Putin’s history war 21.4.2020

Meduza: Владимир Путин регулярно обвиняет Польшу в развязывании Второй мировой. Похоже, из-за того, что его не позвали в Варшаву на 80-летие начала войны 5.2.2020

DW: Putin fires fresh salvo on Molotov-Ribbentrop pact, this time singling out Poland 24.12.2019

Jelena Subotić, Balkan Insight: How Holocaust Memory was Hijacked in Post-Communist States

The Guardian: Molotov-Ribbentrop: why is Moscow trying to justify Nazi pact? 23.8.2019

Katri Sipilä on juuri paistamassa munkkeja, kun Niko Sipilä tulee kotiin.

Kahvikuppi kädessä seisovalta puolisolta irtoaa vaivattomasti neuvoja, miten munkit pitäisi paistaa.

– En minä mitään neuvo, vaan kommentoin lämpötilaa. Öljy kuulostaa turhan kuumalta, huomauttaa Niko Sipilä.

– Minä sinulle kuuman näytän, kuuluu vaimon vastaus.

Aivan yhtä luontevasti kuin munkkien paistamisesta kahden lapsen vanhemmat puhuvat seksielämästään.

"Tylsyys tahtoo levitä joka asiaan"

Kaarinalainen Niko Sipilä pohtii korona-ajan ainaista kotona olemista. Ei saa mennä mihinkään, ei tehdä mitään eikä koskea mihinkään. Hänelle on syntynyt tunne, että kun kerran ollaan varuillaan, ollaan sitten seksissäkin pidättyväisiä.

– Maailma on kiinni. Itsekin haluaisin illalla vain pistää silmät kiinni ja nukkua mahdollisimman pitkään. Niin että koko korona menisi pian ohi.

Katri Sipilä muistelee, että varsinkin korona-ajan alussa tuli olo, ettei halua yhtään seksuaalista läheisyyttä.

– Korkeintaan silitin vähän Nikon päätä ja ajattelin, että kyllä me tästä selviämme.

Ei Sipilöiden peitto ole silti koronan takia kokonaan lakannut heilumasta. Pikkuhiljaa kiinnostus on palannut.

– On pitänyt keksiä uusia juttuja, jotta voi leikkiä. Kun on tylsää, tylsyys tahtoo levitä joka asiaan, Niko Sipilä sanoo.

Sipilät kertovat olevansa luonteeltaan sosiaalisia sekä kaipaavansa tapaamisia ja keskusteluja.

– Elämän sulkeutuminen muuttaa kaikkea ajattelua, jos ainut kontakti kodin ulkopuolelle on puhelin, Sipilä jatkaa.

Seksilelujen verkkokaupan kulta-aika

Koronavirus on lyönyt polvilleen monia aloja. Toisia se taas on siivittänyt huikeaan nousuun. Voittajia ovat muun muassa seksivälineiden verkkokaupat.

Tamperelaisesta Eros Sex -liikkeestä ja turkulaisesta Bella Cosasta sen sijaan kerrotaan, että kivijalkakauppojen asiakasmäärät ovat vähentyneet paljon ja myynti pudonnut puoleen. Liikkeissä vierailleiden asiakkaiden puheista on silti paljastunut, mitä kotoiluseksille kuuluu.

– Pariskunnilla on aikaa puuhastella sängyssä. Virtaa on enemmän, sillä nyt on aikaa levätä.

Seksivälineiden verkkokaupan markkinajohtaja on Suomessa Kaalimato.com. Sen Keravalla sijaitsevissa varastotiloissa on paiskittu viime ajat töitä kahdessa vuorossa ja lisätyövoimaa on palkattu.

Kaalimato.comin taustalla on Kentonec-niminen yritys. Sen toimitusjohtaja Mika Nousiainen vastaa miettimättä kysymykseen, miten Kaalimadolla menee.

– Myynti on tuplaantunut verrattuna aikaan ennen koronaa tai viime vuoden vastaavaan ajankohtaan. Sitä en osaa sanoa, paljonko tulokseen vaikuttaa korona ja paljonko aktiivinen markkinointimme.

Myynnin kasvu koskee Nousiaisen mukaan kaikkia tuoteryhmiä. Luvut ovat erityisen huikeat suosituimman klitoriskiihottimen kohdalla. Kaalimato.com myi sitä koko viime vuoden aikana 40 000 kappaletta, ja tänä vuonna sitä on myyty jo 35 000.

"Nyt ei ole juostu harrastuksissa eikä vieraissa"

Kaalimato.comin yrittäjäparin toinen puolisko Nina Nousiainen vastaa tuotetilauksista, mutta hän on myös auktorisoitu seksuaalineuvoja. Hän vastailee asiakkaiden kysymyksiin, jotka liittyvät kehoon ja seksuaalisuuteen.

Siltä pohjalta hänelle on syntynyt käsitys, että korona-aika todellakin heijastuu seksivälineiden kysyntään.

– Ihmiset joutuvat olemaan neljän seinän sisällä. Nyt ei ole juostu harrastuksissa eikä vieraissa. Jopa sosiaalisen median käyttö on vähentynyt, koska sielläkin ihmiset ovat törmänneet uuvuttavaan koronauutisointiin.

Vapautunutta aikaa käytetään seksiin – joko puolisoiden väliseen tai sinkkuseksiin.

Nina Nousiaiselle tulleet kysymykset todistavat vahvasti kotoiluseksin vilkastumista.

– Ne liittyvät tuotteiden käyttöön ja esimerkiksi liukuvoiteiden sopivuuteen. Niistä tunnistaa, että kyse on uusista asiakkaista, jotka eivät ole aikaisemmin tutustuneet seksivälineisiin.

Nousiainen kertoo, että asiakkaissa on ihmisiä, joita ei ennen ole lainkaan kiinnostanut masturbointi, mutta turvavälien ja karanteenien vuoksi sooloseksillekin on ilmaantunut enemmän tarvetta.

Kama Sutralle olisi nyt aikaa

Katri ja Niko Sipilä ovat huomanneet, että koronakevät on nostanut seksielämässäkin uusia innostuksen aiheita pintaan.

– Ennen määrä korvasi laadun, nyt laatu on tärkeämpää, toteaa Niko Sipilä.

Miehensä sanat kuullessaan Katri Sipilä hyppii ilosta.

– Olen niin innoissani, kun on taas aikaa toisillemme ja toiveista puhumiselle. Olemme kokeilleet jopa ihanaa tantraseksiä, jota meillä oli tavatessamme.

Kun on ollut kohta 15 vuotta naimisissa, tuntee toisen jo liki sentti sentiltä. Vai tunteeko?

– Koko ajan löytyy uusia asioita, mistä toinen tykkää. Tai sitten nousee uudestaan pintaan asioita, jotka ovat päässeet unohtumaan matkan varrella, kertoo Niko Sipilä.

Hän uskoo kommunikaation voimaan. Jos seksistä ei puhu, se on sama kuin soittaisi puhelimella, mutta ei puhuisi siihen mitään.

– Välillä meillä on tarkoitus harrastaa seksiä, mutta rupeammekin juttelemaan. Saatamme keskustella vartin. Sitten molemmat ovat sitä mieltä, että aletaan vain nukkua.

Niko Sipilän mukaan he ovat olleet aina avoimia toisilleen. Ei ole asiaa, jota ei uskaltaisi sanoa ääneen.

– Seksistä puhuminen ei ole meille syy kikertää. Voimme rohkeasti sanoa: Tuosta tykkään, tee niin!

Ovatko he koskaan kieltäytyneet jostain tempusta tai jutusta?

– Emme kai ole kieltäytyneet, joskus on otettu aikaa. Sanomme: Ei nyt, mutta joku toinen kerta kyllä, muistelee Katri Sipilä.

Niko Sipilä on 37-vuotias ja vaimoaan kolme vuotta nuorempi. Hän sanoo pilke silmäkulmassa menettäneensä notkeutta sen verran, ettei enää taivu kaikkiin Kama Sutran asentoihin – vaikka haluaisikin.

– Olisihan se tällaisena aikana, kun on koko ajan kotona, kiva käydä koko kirja läpi, mutta ensimmäisillä sivuilla jo huomaa, että eihän siitä mitään tule.

"Pitää sanoa, mitä miettii"

Kun puhutaan seksuaalisesta aktiivisuudesta, päädytään yleensä laskeskelemaan, montako kertaa viikossa, kuukaudessa tai vuodessa.

Sipilöiden asteikko on viikkotasolla.

– Yksi–kaksi kertaa viikossa. Arjen pyörittämisessä lasten kanssa on hirveästi tekemistä ja hässäkkää. Tärkeintä on kuitenkin läheisyys ja yhdessäolo, arvioi Katri Sipilä.

Niko Sipilä selittää tahtia sillä, että kaksi esiteiniä nukkuu vanhempien makuuhuoneen alapuolella.

– Joskus joutuu säästelemään, kun kuulee, että alakerrassa räplätään vielä puhelinta. Se on silloin saletisti “no let’s go”. Ei viitsi paukuttaa sängyn päätyä seinään.

Vaikka tämän katon alla puhutaankin avoimesti seksistä, se ei liene laajemmin suomalaisille kovin yleistä.

– Täällä Varsinais-Suomessa on varmaan eniten mitattu asfalttia, kun ihmiset kulkevat katse maassa. Onko ihme, jos se syö haluja. Jengi on lähtökohtaisesti sitä mieltä, että seksiasiat ovat pelottavia, Niko Sipilä sanoo.

Ratkaisukin hänellä olisi: pitää sanoa, mitä miettii. Välillä vaikka turhiakin asioita.

Onko hänellä jotain käsitystä siitä, miten muilla suomalaisilla sujuu seksi korona-aikana?

– Jos hymy on mittari, niin kaupassa kyllä näkee ihmisiä, jotka eivät varmaan ole saaneet pitkään aikaan, Niko Sipilä toteaa.

Miten sujuu poikkeuskevään kotoiluseksi? Veikö korona halut vai nytkö vasta onkin aikaa seksille? Keskustelu on auki sunnuntai-iltaan klo 23:een asti. Osallistuminen vaatii Yle-tunnuksen.

Lue lisää:

Alkaako puolison naama ärsyttää? Pakotettu yhdessäolo kiristää parisuhdetta – asiantuntija: "Välttäisin nyt isoja ihmissuhdepäätöksiä"

Asikkalalaisen metsurin Marko Ahosen työmaa Heinolassa Ala-Räävelin järven läheisyydessä loistaa avohakkuun jäljiltä paljaana. Muutama kesämökki rannan tuntumassa on silti suojaisemmassa puiden katveessa.

Nuoruudessaan Pelicansin riveissä jääkiekkoa pelannut Ahonen huomasi valmistuneensa viitisen vuotta sitten kovaa kuntoa vaativaan ammattiin, kun ura metsurina alkoi.

Ennen metsuriksi päätymistään oli Ahonen ehtinyt kuitenkin nähdä ja kokea jo kaikenlaista. Jääkiekkouran jälkeen hän opiskeli luonto- ja elämysmatkailua Lahden ammattikorkeakoulussa. Työharjoittelut veivät Leville, Chileen ja puoleksi vuodeksi Irlantiin.

Irlannista löytyi espanjalainen tyttökaveri, jonka kanssa muutettiin Madridiin muutamaksi vuodeksi. Espanjassa Ahonen työskenteli rakennuksilla ja IBM:llä.

Surffaus kuului harrastuksiin ja se vei miehen vuodeksi Australian aalloille. Tyttökaveri jäi Espanjaan.

Ammatin fyysisyys miellytti

Suomeen Ahonen palasi vuonna 2007 ja ajoi muutaman vuoden taksia isänsä yrityksessä. Mieli paloi kuitenkin fyysisempään työhön ja sellainen löytyi Evon metsurikoulusta vuonna 2012.

Fyysisyyttä löytyy nyttemmin myös harrastuksista. Ahosen perheen 14-vuotias poika kilpailee lumilautailussa ja hänen kanssaan reissataan kisoja pitkin Suomea. Ahonen harrastaa myös itse lumilautailua.

Marko Ahonen on Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen ainut vakituinen metsuri Asikkalassa, vaikka työt vievät joskus muuallekin kuten nyt Heinolaan.

Ala-Räävelin rantamilla sijaitseva puun taimien istutustyömaa on noin kuuden hehtaarin kokoinen palsta kohoavaa harjannetta. Sen istutustyöt aloitettiin viime kesänä. Kuuset on jo istutettu, nyt on männyn taimien vuoro.

– Mäntyä menee noin 2 000 tainta hehtaarille ja kuusta 1 800 tainta hehtaarille, sillä tiheydellä ne istutetaan, Ahonen kertoo.

Yhdessä päivässä Ahonen kertoo istuttavansa paikasta riippuen 1 000–1 500 tainta.

– Jos on oikein helppo kohde, menee enemmänkin. Toissapäivänä meni 1 600.

Metsurin pilateksella paikat kuntoon

Ahonen kertoo, että metsurin homma on fyysisesti todella rankkaa. Maastossa kävellään joka päivä useita tunteja.

– Minäkin pelasin aikanaan parikymppiseksi jääkiekkoa ja kuvittelin olevani kovassa kunnossa. Kyllä tämä yllätti alkuun, kuinka rankkaa työ onkaan.

Kerran Ahonen mittasi yhden kahdeksan tunnin työpäivän ajalta askelmittarilla askeleensa – niitä tuli 20 000. Kunnossa pysyminen vaatii kehon huoltoa vapaa-ajalla.

– Omatoimista venyttelyä saa ja pitääkin tehdä. Kerran viikossa käydään porukalla metsurin pilateksessa. Tosin nyt korona-aikana tätä ei ole ollut. Hierontaa on myös tarjolla.

Ahoselle suositeltiin työterveydessä vielä juoksemistakin työpäivän jälkeen.

– Se on tuntunut vähän vaikealta rankan työpäivän päätteeksi, Ahonen sanoo.

Koronasta vapaa metsä

Keväällä roudan sulettua metsureita työllistävät parin kuukauden ajan taimien istutukset. Juhannukseen mennessä pitäisi taimet olla istutettuina, jotta ne ehtivät juurtua ennen seuraavan talven tuloa.

Enin osa metsurin työstä tehdään raivaussahalla, moottorisahaa käsitellään enää harvemmin puun kaadoissa. Motot hoitavat leimikot.

Metsuri Marko Ahonen kertoo, että koronapandemia ei ole tähän mennessä vaikuttanut töihin mitenkään. Päivät ovat täyttyneet taimikon varhaishoidosta, ennakkoraivauksista ja istutuksista. Töitä on ollut niin kuin ennenkin.

Koronatartunnastakaan ei ole metsätöissä tarvinnut kantaa huolta.

– Ainoat riskipaikat minulla ovat kun käyn tankkaamassa ja kaupassa. Metsän eläimetkin pysyvät kaukana näissä hommissa, Ahonen naurahtaa.

Mennyt talvi oli Hämeessä metsätöiden osalta vaikea, sillä lähes koko talven kestänyt kelirikkokausi hankaloitti puunkorjuuta ja hakkuita monin eri tavoin.

Tämä oli toisaalta metsurille hyvä asia, sillä töitä riitti, kun lumi ei haitannut raivauksia, Ahonen kertoo.

Kaikki sai alkunsa mustelmista. Niitä alkoi ilmestyä ensin kuusivuotiaan tytön sääriin ja sen jälkeen käsivarsiin.

– Lähdimme käymään lääkärissä hakemassa mielenrauhaa, Tanja Kauppi muistelee lähes puolentoista vuoden takaista aikaa.

Tuon lääkärikäynnin jälkeen oululaisen Kaupin perheen elämä muuttui. Viisi päivää kestäneiden tutkimusten jälkeen perheen nuorimmalla lapsella Miljalla todettiin akuutti lymfaattinen leukemia eli verisyöpä. Tuloksen saamista hidasti välissä ollut viikonloppu.

– Missään vaiheessa en osannut edes ajatella pahinta, eikä sitä ajatellut ensimmäisenä lääkärikään, mutta sieltä se pommi sitten tipahti.

Voitte vaan kuvitella ajatukset siinä vaiheessa.Siihen junaan oli vain hypättävä. Ei auttanut jarrutella tai ravistaa itseään hereille.

Näin Kauppi kirjoitti Facebook-päivityksessään, jossa kertoi tapahtuneesta.

Muita selkeitä leukemiaan viittaavia merkkejä alkoi ilmaantua vasta, kun tyttö oli jo sairaalahoidossa. Hänellä esimerkiksi alkoi vuotaa verta nenästä valtoimenaan.

Tanja Kauppi kertoo ihmisten säikähtävän aina, kun hän kertoo, minkä vuoksi he hakeutuvat lääkäriin.

– Lapsilla kun on tapana rymytä ja saada mustelmia.

Miljalla oli ollut myös pientä flunssaa, jossa lämpö oli heitellyt, mutta sen Kauppi oli laittanut vilustumisen piikkiin.

Syöpä opetti välttelemään pöpöjä

Syöpähoidot aloitettiin välittömästi ja siitä alkoi myös Kaupin perheen karanteeninomainen arki. Miljan vastustuskyky heikkeni hoitojen vuoksi ja sairastuminen olisi ollut vaarallista.

– Meillä opittiin nopeasti pitämään huolta käsihygieniasta ja välttelemään flunssaisia ihmisiä. Lapsetkin tiesivät, ettei meille voinut tulla kylään, jos oli vähänkään kurkku kipeä.

Miljalle syöpädiagnoosi tarkoitti, että elämä siirtyi kotiin.

– Ei hoploppeja, ei kaverisynttäreitä, ei yleisötapahtumia tai kaupassa käyntiä, Tanja Kauppi luettelee, mistä kaikesta tyttö joutui luopumaan.

Yksittäisiä kavereita hän pystyi tapaamaan esimerkiksi puistoissa.

Myös äidin elämä siirtyi kotiin. Hän jäi pois töistä, jotta pystyi hoitamaan sairasta lastaan.

– Minulle ja miehelle kirjoitettiin kaksi viikkoa sairauslomaa ja sinä aikana piti päättää, kumpi jää kotiin.

Alun shokkivaiheen jälkeen koitti arki. Sitä oli alettava elää, vaikka perheessä oli syöpälapsi.

Epäusko, huoli, pelko, osasto 51, keskuslaskimokatetri, sytostaatit, kortisonit, infektioeristys, veritankkaukset, omaishoitajuus, koti- ja sairaalakoulu, 2,5v kestävät hoidot. Nämä olisi tästä eteenpäin pitkälti meidän elämää.

Silloin nuo oli outoja mörköjä, nyt kuitenkin näistä on muodostunut osa meidän normaalia arkea. Jännä miten ihminen vain sopeutuu kun ei anneta vaihtoehtoja. Lapsi sekä me aikuiset.

Kun Kauppi kuuli lapsen hoitojen kestosta, hän ajatteli elämän seisahtuvan pitkäksi aikaa.

– Luulin aluksi, että joudun viettämään sairaalassa kaksi ja puoli vuotta kaljupäisen lapsen kanssa, mutta eihän se onneksi niin mennyt.

Lasten akuutin leukemian hoito kestää pitkään, sillä hoitotuloksen varmistamiseen tarvitaan pitkä ylläpitohoito. Sairaalassa ollaan paljon ensimmäisten hoitoviikkojen aikana, mutta sen jälkeen lapsi saa olla pääosin kotona.

Kauppi sanoo heidän olleen onnekkaita, sillä Milja pysyi hoitojen aikana pääosin terveenä eikä ylimääräisiä sairaalajaksoja juuri kertynyt.

Moni välttelee, kun ei tiedä mitä sanoa

Miljan hoidot alkoivat onneksi tehota nopeasti ja tuli uskoa, että sairaus pystytään voittamaan.

– Ajattelin koko ajan, että me kuulumme niiden 90 prosentin joukkoon, jotka selviävät tästä. Puolison mielessä kävivät myös ne 10 prosenttia, jotka eivät selviä.

Suurin osa leukemiaan sairastuneista lapsista paranee. Akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan sairastuneista suomalaislapsista jo yli 80 prosenttia paranee.

Suomessa sairastuu vuosittain syöpään noin 160 alle 15-vuotiasta lasta. Leukemia on lasten syövistä yleisin. Miljan tavoin akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan sairastuu vuosittain vajaa 50 suomalaislasta.

Vaikka ennuste lasten syöpien kohdalla on yleensä hyvä, on aiheesta vaikea puhua, sanoo varainhankintapäällikkö Anna-Leena Mitro Sylva-yhdistyksestä.

Sylva on syöpäsairaiden lasten ja nuorten aikuisten sekä heidän läheistensä valtakunnallinen yhdistys.

– Lapsen syöpä on niin vahva aihe, että osa ei pysty käsittelemään sitä lainkaan. Sanojen löytäminen voi olla vaikeaa, Mitro sanoo.

Myös Kauppi huomasi saman.

Oon huomannut että monet ihmiset jotka Miljan sairastumisesta on kuullut, pelkää kohdata meidät tai jos sattumalta jossain törmätään, ainakin asian ottaminen puheeksi pelottaa. Voin sanoa että ei tarvi jänskättää. Ihan voi entiseen tapaan nähdä ja jutella.

Kauppi kertoo, että kyseisen Facebook-päivityksen jälkeen moni tuttu kiitteli kirjoituksesta, sillä ei olisi muuten uskaltanut ottaa yhteyttä.

Hän myös kertoo puhuneensa asiasta paljon, sillä huomasi, että muiden on vaikea kysyä Miljan tilanteesta.

– Yksi kaveri ihmetteli, että miten voin puhua niin kuin kyse olisi jostain flunssasta, mutta siitä tuli niin äkkiä normaali tilanne meille.

Kun kaikki alkoi vihdoin näyttää normaalilta

Kauppien elämä alkoi normalisoitua reilun vuoden kuluttua Miljan syöpädiagnoosista. Tyttö pääsi aloittamaan koulun normaalisti ekaluokan mukana tämän vuoden tammikuun lopulla. Siihen asti hän oli käynyt sairaalakoulua ja opettaja oli käynyt opettamassa häntä kotona.

Tanja Kaupin oli määrä palata takaisin töihin huhtikuun alussa.

– Ajattelin, että nyt tämä alkaa tästä vähitellen helpottaa, että lepään vielä vähän itse ja olen varalta kotona Miljan koulun alun.

Normaalia arkea kesti noin kuukauden. Sitten iski korona.

Milja palasi kotiopetukseen jo ennen koulujen sulkemista, sillä hänellä oli flunssaa. Sen jälkeen myös sisarukset siirtyivät etäopetukseen kotiin ja Kauppien karanteenielämä sai jatkoa.

Sylvan Anna-Leena Mitro sanoo, että monelle syöpäperheelle koronakaranteeni on ollut käytännön tasolla helpompaa, sillä heille ei ole mitään uutta vältellä erilaisia paikkoja ja ihmisiä. He ovat myös oppineet pesemään käsiä huolellisesti.

Myös epävarmuudessa eläminen on syöpäperheille tuttua ja he ovat tottuneet ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat. On paljon sellaista, mihin itse ei voi vaikuttaa, mutta omaan asenteensa voi.

Ajattelumallista voisivat hyötyä myös korona-arkea tuskastelevat perheet.

– Monet syöpäperheet ovat oppineet, että ei voi elää niin sanottua sitku-elämää. He osaavat nauttia yksittäisistä hetkistä ja luoda kivoja juttuja myös poikkeusolosuhteissa.

Monen syöpäperheen elämää korona on kuitenkin hankaloittanut.

– Elämästä on voinut tulla vieläkin eristäytyneempää, kun myös isovanhemmat ja muut läheiset ovat joutuneet jäämään arjesta pois rajoituksien vuoksi, Mitro sanoo.

Tanja Kauppi kertoo, että hänelle paluu takaisin karanteeniin on tuntunut yllättävän helpolta

– Olen miettinyt, että miten ei ole tämän enempää kolahtanut, mutta sitä on oppinut asenteen, että mistään ei voi etukäteen tietää, vaan täytyy mennä päivä kerrallaan.

Miljan koulunkäynti jatkuu loppukevään kotona, sillä riskiryhmään kuuluvana hän ei saa palata luokkaan muiden kanssa. Miljan syöpähoidot ovat vielä kesken. Etäkoulua hän on käynyt mielellään.

– Lapsen kannalta korona-aika on ollut siinä mielessä helpottavaa,että nyt muutkin lapset ovat samassa tilanteessa. Ennen oli vain Milja, joka joutui olemaan kotona.

Voit keskustella jutusta 10.5. kello 23:een saakka!

Jalankulku ja kävelykeskustat korostuvat uudessa suosituksessa siitä, kuinka liikkuminen tulisi järjestää kaupunkien keskustoissa. Niiden varaan rakentuu keskustojen kaupallinen ja kulttuurinen ydin.

Suosituksen mukaan liikenteen lisääntyessä eri kulkumuodot eivät kuitenkaan aina mahdu omille väylilleen. Siksi tarvitaan myös yhteisiä katutiloja, joissa autot ajavat hiljaisella nopeudella.

Suosituksen on laatinut keskustojen kehittäjiä yhteen kokoava Elävät Kaupunkikeskustat -yhdistys.

Keskustat voi jakaa erilaisiin vyöhykkeisiin, suosituksessa todetaan.

Ydinkeskusta on varattu lähinnä kävelijöille. Kävelykeskustaa täydentävät yhteiset katutilat, joissa myös rauhallinen autoilu on sallittu, mutta kevyen liikenteen ehdoilla. Keskustan reuna-alueilla autot saavat enemmän tilaa.

Tarvitaan yhteiset pelisäännöt

Katutilan käyttäjiä keskustoissa ovat kävely, pyöräily, joukkoliikenne, autoilu ja huoltoliikenne. Liikenteen harmonisoinnissa näitä liikennemuotoja yhdistetään samaan tilaan.

Harmonisointi edellyttää yhteisiä pelisääntöjä, kuvailee arkkitehti, kaupunkisuunnittelija Mikko Heikkilä, joka oli puheenjohtajana suosituksen laatineessa työryhmässä.

– Autoilua lähdetään jonkin verran vapauttamaan keskustoissa. Toisaalta kävelypainotteisuutta jaetaan laajemmin koko kaupungin alueelle. Kun liikennettä sijoitetaan samaan katutilaan, sen pitää tapahtua heikomman eli jalankulkijan ehdoilla.

Liikennettä rauhoitetaan esimerkiksi hidasteilla, risteyksiä kohottamalla, kiertoliittymillä ja kaistoja kaventamalla. Korkein ajonopeus voisi olla 20 kilometriä tunnissa, eikä liikennevaloja juuri tarvita.

Myös pyöräilijöiden ja sähköavusteisilla ajoneuvoilla liikkuvien pitää varoa kävelijöitä.

Kävelykeskusta ei ole vain yksi katu

Kävelykeskustaan voi kuulua katujen lisäksi toreja ja aukioita. Verkostoon voi kytkeä myös esimerkiksi kauppakäytäviä, kauppakeskusauloja ja puistokäytäviä.

Jalankulkijaa kuvataan kävelykeskustan kuninkaalliseksi. Suosituksen mukaan kuitenkin myös autolla pitää päästä keskustaan. Autoille sopii parhaiten keskitetty, usein maanalainen pysäköinti, jota pidetään keskustassa toimivampana kuin kadunvarsipysäköintiä.

Edunvalvontajohtaja Tuula Loikkanen Kaupan Liitosta pitää tärkeänä, että keskusta on saavutettavissa kaikilla kulkumuodoilla, myös autoilla. Hän kuitenkin huomauttaa, että keskustat ovat erilaisia, eikä yksiselitteistä ohjetta eri liikennemuotojen sijoittelusta voi antaa.

– Joukkoliikenteellä pitäisi päästä keskustaan asti, mutta on paljon kuntia, joissa tämä ei toimi. Tarvitaan paikallista silmää sen miettimiselle, mikä toimii parhaiten.

Huoltoajot ennen lounasaikaa

Joukkoliikenteen pitää suosituksen mukaan päästä aivan ydinkeskustaan, samoin pyörien. Pyöräily tarvitsee lisää pysäköintipaikkoja. Kauppakeskuksissa ne voivat olla laadukkaita hallipaikkoja, joissa myös arvokkaat sähköpyörät voi lukita sateelta suojaan. Tällaisia on jo esimerkiksi Helsingin Triplassa ja Tampereen Ratinassa.

Huoltoliikenne on välttämätöntä, ja kivijalkakauppoihin se pitää usein hoitaa myös muiden liikkujien käyttämillä kulkuväylillä.

– Huoltoajot on suositeltavaa tehdä ennen lounasaikaa, mikä parantaa ravintola-alueiden viihtyisyyttä, huomauttaa Elävät Kaupunkikeskustat ry:n toiminnanjohtaja Pokko Lemminkäinen.

Heikkilän mukaan on ymmärrettävää, että pienempien paikkakuntien keskustoissa ei tarvita niin vahvaa kävelijöiden oikeuksien korostamista kuin isoissa kaupungeissa.

– Niissä rauhallinen yhteispeli eri kulkumuotojen välillä on hyvä periaate. Toisaalta pitää muistaa, että kaikissa keskustoissa ihmiset jalkautuvat autoistaan toimittamaan asioitaan.

Liikennesuosituksen tavoitteena on vahvistaa keskustojen kaupallista kilpailukykyä ja edistää liikenteen harmonisointia. Suosituksen laatineen Elävät Kaupunkikeskustat -yhdistyksen toimintaan osallistuu noin sata keskustojen kehittäjää, kuten 40 kaupunkia, Kuntaliitto, Suomen Kiinteistöliitto, Kauppakeskusyhdistys, Kaupan Liitto, Päivittäistavarakauppa ja keskustayhdistyksiä.

– Annamme näkökulmia ja virikkeitä, joista kaupunkisuunnittelijat voivat ottaa koppia, Lemminkäinen kuvailee.

Vuosia kestäneen uran Ruotsin puolustusvoimissa tehnyt valeupseeri on kertonut motiiveistaan poliisikuulustelussa. Upseeritodistuksensa, akateemisen koulutuksensa ja ansioluettelonsa väärentänyt mies ehti toimia useissa vaativissa tehtävissä sekä Ruotsissa että ulkomailla.

Poliisikuulustelussa mies sanoo uskoneensa melkein itsekin huijaukseensa, uutisoi valeupseerin alkuvuodesta paljastanut Dagens Nyheter -lehti. Mies myöntää koko elämänsä perustuneen valheelle, jonka esimerkiksi hänen läheisensä uskoivat.

Helmikuussa pidetyssä kuulustelussa mies tunnusti, että hänen todistuksensa upseerikorkeakoulusta allekirjoittanut henkilökin on keksitty.

– Häntä ei ole olemassa. Hän on keksitty henkilö. Minun tietääkseni ei ole olemassa eversti Carlssonia, väärennöksestä epäilty mies tunnusti DN:n mukaan.

Upseerikoulutuksesta mies erotettiin aikoinaan sen jälkeen, kun hän jäi kiinni arvosanojen väärentämisestä. Vuosi erottamisen jälkeen hän sai tietää uudelleenorganisoinnista puolustusvoimissa. Tästä seurasi vuosia jatkunut uusien huijausten sarja.

Ensimmäiseksi hän haki ja pääsi rauhanturvaoperaatioon Kosovoon. Sen jälkeen tehtävät seurasivat toistaan ilman, että hänen tietojensa paikkansapitävyyttä koskaan selvitettiin. Mies sanoo luoneensa valheillaan itselleen aivan uuden identiteetin.

Tekonsa tunnustanut mies sai rangaistuksena väärennettyjen asiakirjojen käyttämisestä päiväsakkoja ja ehdollista vankeutta.

Lisää aiheesta:

DN: Ruotsalainen valeupseeri kävi useissa tapaamisissa Venäjän turvallisuuspalvelun kanssa – "Yhteydet FSB:hen ovat muodostaneet vaaran"

DN: Ruotsalainen valeupseeri yleni ja sai huipputehtäviä vuosien ajan – Suomen puolustusvoimat: Uskomaton juttu

Äitejä ja isoäitejä voi tänään äitienpäivänä muistaa monin tavoin, vaikka korona-aika rajoittaa tekemistä. Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola kehottaa sopimaan vaikkapa etäkahvihetken isovanhempien kanssa.

– Tietysti myös soitto isovanhemmille tai jonkinlaisen laulu-, soitto- tai sirkusesitysvideon lähettäminen varmasti ilahduttaa nyt.

Jaakkola kuitenkin muistuttaa, että juhlinta kannattaa pitää maltillisena. Monelle äidille kevät kotikouluineen on ollut raskas.

– Äidit ovat venyneet tässä koronakeväässä ihan uskomattomalla tavalla. Moni voi olla aika väsynytkin. Nyt, jos se vain on mahdollista, voisi olla hyvä hetki antaa vähän omaa aikaa ja lepoa äidille.

Lahjojen kanssa Jaakkola kehottaa käyttämään mielikuvitusta. Raskaan kevään jälkeen vaikkapa kotityölahjakortti voi olla tervetullut. Sitä ei tarvitse ostaa, vaan normaalisti äidin harteilla olevan työn voi hoitaa vaikkapa puoliso tai muu perhe yhdessä.

Isovanhempiakin voi ilahduttaa esimerkiksi tapaamalla heitä pihapiirissä, missä riittävien turvavälien pito onnistuu sisätiloja helpommin. Mukaan voi pakata vaikka piknikkorit, Jaakkola sanoo.

– Pidetään kuitenkin fyysistä etäisyyttä ja käytetään omaa harkintaa. Mutta on hyvä muistaa kaikkia läheisiä ja kertoa heille, miksi on ikävä ja mitä asioita on mukava tehdä, kun taas nähdään.

Jaakkola painottaa, että vaikka äitienpäivää ei voi juhlia perinteisesti, kannattaa sitä silti juhlia jollain tapaa. Arjen keskellä pienikin juhla on tervetullut.

– Toki se, että juhlitaan ja erotetaan vähän juhlaa arjesta, on tärkeää myös. Juhlan voi tehdä ihan pienillä jutuilla, taittelee vaikka talouspaperit vähän nätimmin juhlakattaukseen.

Mitäpä jos kuulisit jo kaupassa, miten kauan kodinkone kestää?

Toimivia kodinkoneita heitetään pois, koska niiden korjaaminen maksaa liikaa. Ne on valmistettu niin, ettei niitä ole tarkoituskaan korjata. EU yrittää muuttaa tilannetta, koska tarpeeton vaihtorumba kuormittaa paitsi kukkaroa myös ympäristöä.

Maaliskuussa julkaistu suunnitelma lupaa kuluttajille tehokkaita ja kohtuuhintaisia tuotteita, jotka kestävät pidempään ja jotka on suunniteltu uudelleenkäyttöä ja korjausta varten. Komissio haluaa, että kuluttajat tietävät jo ostaessaan, miten pitkään tuotteen arvioidaan kestävän.

Pitäisikö tukia suunnata uuden luomiseen eikä pre-korona-aikaan?

Talousasiantuntijoiden kesken on virinnyt keskustelua siitä, missä määrin vanhoja yrityksiä kannattaa tukea, kun poikkeusolot muuttavat ihmisten kulutustottumuksia. Yrittäjä Juha Itkosen mukaan pitäisi keksiä uutta työtä eikä vain odottaa, että vanha palaa. SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta kommentoi, että jos poikkeustila kestää pitkään, kannattaisi pikemminkin tukea uuden liiketoiminnan luomista kuin pitää hengissä pre-korona-liiketoimintaa.

Teini-iän abortti ja parikymppisenä koettu bonusvanhemmuus valmensivat tulevaan

Alkuvuonna kirjallisen kohun aiheuttaneen Paperilla toinen -kirjan kirjoittanut Kulttuurivieras ei kirjoittanut kirjaa seksistä tai miehen miellyttämisestä, vaikka ne asiat kohauttivat. Hän kirjoitti kirjan äidiksi kasvamisesta, vanhemmuuteen liittyvistä ristiriitaisista tunteista, ja kakkavaipoista alkavasta elinikäisestä matkasta, jolla halulla on toki osansa. Emmi-Liia Sjöholm puhuu rohkeasti abortista, bonusvanhemmuudesta ja tarpeesta olla kokonainen ihminen myös äidiksi tulemisen jälkeen.

Yle selvitti: Opiskelijaäitejä on nyt enemmän kuin ennen – ja se on tutkijankin mielestä yllättävää

Selvitimme, millaiset ihmiset ovat saaneet lapsia 1990-luvulta tähän päivään. Tilastoista kävi ilmi, että opiskelijavanhemmuus on jonkin verran lisääntynyt. Tässä jutussa voit katsoa, miten oma ikäluokkasi elää.

Obama kuvaili Trumpin koronatoimia ”kaoottiseksi katastrofiksi”

Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama on arvostellut jyrkin sanoin presidentti Donald Trumpin hallinnon toimia koronaepidemiassa. Obama kuvaili julkisuuteen vuotaneessa puhelussa nykyisen hallinnon toimia absoluuttisen kaoottiseksi katastrofiksi.

Lukuisat Trumpin hallinnon alaisen koronatiimin asiantuntijat ovat joutuneet karanteeenin Valkoisessa talossa todettujen koronatartuntojen takia. Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta tästä artikkelista.

Lännessä ja pohjoisessa satelee, etelässä lämmintä

Äitienpäivänä lännestä saapuu sadealue. Aluksi sateita leviää länsirannikolle ja Lappiin. Lapissa sade tulee osin lumena ja keli muuttuu huonoksi. Sadealueen etupuolella etelästä virtaa vielä lämmintä ilmaa maan etelä- ja itäosiin. Ylimmillään lämpötila kohoaa vähän yli 15 asteen.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Tänään juhlitaan äitienpäivää aurinkoisessa ja lämpimässä kevätsäässä suuressa osassa maata, kerrotaan Ilmatieteen laitokselta.

Etelä- ja Itä-Suomessa aurinkoinen sää jatkuu iltaan asti. Iltapäivän aikana luoteesta saapuu sadealue, mikä tulee Pohjanmaalla vetenä ja Lapissa lumena sekä räntänä.

Illan aikana sateet levittäytyvät itää kohti, ja yön aikana sateita on myös Etelä- ja Itä-Suomessa. Lumisateet voivat yllättää myös etelässä.

Lämpötila nousee päivällä etelässä parhaimmillaan yli 15 asteen ja Keski-Suomessakin elohopea on 10 asteen tienoilla. Pohjoisessa sen sijaan jäädään alle 10 asteen, ja sadealueilla lämpötila on lähempänä nollaa astetta.

Koko maassa tuuli puhaltaa navakkana ja puuskaisena.

Äitienpäivä näyttää olevan viimeinen lämmin päivä vähään aikaan, Ilmatieteen laitokselta ennustetaan.

Maanantaina sää kylmenee huomattavasti, ja koko maassa jäädään helposti alle 10 lämpöasteen. Viikko näyttää kaikin puolin kolealta, ja sää on ajankohtaan nähden tavanomaista kylmempää.