Anteeksi äiti, etten ole joutanut viime aikoina soittelemaan. Tässä on ollut kaikenlaista.

Mahtaa olla siinä isossa talossa aika hiljaista toisinaan, kun kukaan ei käy tämän taudin takia. Onneksi viihdymme niin hyvin omillamme. Meillä on tapahtumarikas mieli, siinä olen tullut sinuun.

Meidän piti nähdä äitienpäivänä rajalla, joka vielä kaksi kuukautta sitten oli maailman vapain. Se oli ihme, jota matkustettiin katsomaan. Sinun piti pyöräillä Haaparannan ja Tornion yhteiselle Viktoriantorille Suomesta, minun perheeni kanssa Ruotsista, ja olisimme jutelleet muutaman metrin etäisyydellä nauhojen takana, koska raja on kiinni.

Lapset ovat odottaneet kaksi kuukautta, että pääsisivät mummoloihin. Olen sanonut, että sitä ihminen aina kaipaa, mitä ei saa. Kannattaa nähdä asioiden hyvät puolet. Onhan tässä jäljellä arkea ja paremmat ajat koittavat vielä. Ei tauti ole ikuinen.

Sittemmin selvisi, ettei raja ollutkaan kiinni. Voisimme tulla käymään luonasi, sillä suomalaiset saavat kulkea. Suomalainen saa aina tulla kotimaahan ja poistua sieltä eikä meitä Ruotsin puolisia koskisi vapaaehtoinen karanteenikaan, mikä on muuten vekkuli termi. Vähän niin kuin vapaaehtoinen pakko tai vapaaehtoinen vankeusrangaistus.

Voisimme sittenkin juhlia äitienpäivää pihalla, turvallisen matkan päästä, ehkä paistaisi aurinko, peipot laulaisivat, sää antaisi viimein lupauksen kesästä. Toisin sinulle taas Prisman keltaisia tulppaaneita ja sinä näyttäisit kiitolliselta.

Kävi kai niin, ettemme vain osanneet tulkita viranomaisten ja poliitikkojen viestejä. Väylää paahtavan Dornier-tiedustelukoneen äänestä en tajunnut rajan olevan auki, ei sitä kertonut Super Puman siipien läpätyskään, ei Tornion teille ilmestyneet valvontakamerat. Sitä paitsi vihreät miehet rajalla sekä kaikki viranomaiset ja päättäjät sanoivat, että vain välttämätön liikenne sallitaan. Sellaisia ovat tärkeä työ tai hautajaiset, eikä nyt ollut sentään tulossa kuin äitienpäivä.

Perheet ovat kärvistelleet halkaistuna ja yritykset tehneet hidasta kuolemaa ilman asiakkaita, koska kaikki uskoivat, mitä sanottiin. Suomalaiset ovat sellaisia, nöyriä ja rauhallisia hallintoalamaisia. Kun esivalta töppää, täällä eivät pala kaduilla autot vaan makkaranuotiot korven kätköissä. Se on hieno ominaisuus, jonka soisi säilyvän. Se vaatii kuitenkin sen, että luottamus säilyy.

Viime viikkoina olen joutunut kuuntelemaan murheellisia tarinoita yksi toisensa perään.

Kun asiat alkoivat selvitä, olen hiihtänyt sohjoisella rajajoella edestakaisin kuin nälkäinen susi pitkin poroaitaa, katsellut aukeavaa Väylää ja kysellyt: Tuohon sulaanko upposivat pohjoisen ihmisen perusoikeudet, tuon jääpahkuran alleko solahti hyvä hallinto, entä missä se avoin tiedottaminen räpiköi? Näenkö tosiaan oikein, että merikotka nokkii Vähänärän alla sapelinokallaan oikeusvaltiosta noin rumia riekaleita?

Tietenkin minun pitäisi ymmärtää viranomaisia ja päättäjiä. Parhaansa he vain tekevät, että kamala tauti talttuisi eikä leviäisi. Mutta en vain voi. Perusoikeudet ovat olemassa siksi, että ne pitävät kaikkein vakavimmassakin tilanteessa. Niin kuin tällaisissa, tai vieläkin pahemmissa. Ne ovat vakuutus, joka pitää meidät pinnalla ja estää suistumasta mielivaltaan.

Mikään päivänpoliittinen tarve ei voi oikeuttaa unohtamasta oikeusvaltion periaatteita, jos haluamme sellainen olla. Jos oikeusvaltion ja vapauden haluaa pitää, sitä on haluttava joka päivä – myös silloin kun pelottaa.

Viime viikkoina olen joutunut kuuntelemaan murheellisia tarinoita yksi toisensa perään. Koronan varjolla tongitaan autojen peräkontit ja kauppakassit. Kukaan kansalainen ei tiedä, mitä saisi tehdä ja mitä ei. Tavarasäädökset ovat yhtäältä ennallaan, mutta kuitenkaan rajan yli ei saisi antaa tavaraa. Tulli sanoo, etteivät he tavaraviranomaisena sitä voi estää, rajavartiosto estää silti.

Ja kuitenkin välillä ihmiset saavat antaa tavaraa yli raja-aidan, sitten taas ei. Kaupallinen liikenne on sallittu, mutta yritykseltä yksityiselle ei saisi kuitenkaan viedä mitään. Kukaan ei tiedä mihin lakiin tai asetukseen se perustuu. Tullihan sanoi, että tavara sai liikkua vapaasti. Aivan niin kuin suomalaiset ja näköjään myös ruotsalaiset.

Kaikki saavat liikkua, mutta kaikkien liike on estetty. Sitä on hankala käsittää, ja aivan yhtä vaikea uskoa.

Kun raja maaliskuussa suljettiin ja rajavartijoiden vauhti kiihtyi, moni iäkkäämpi paikallinen alkoi muistella santarmeja, joista he olivat kuulleet tarinoita isovanhemmiltaan. Olin ehtinyt unohtaa koko sanan. Kun santarmit täällä Venäjän valtakunnan raukoilla vaikuttivat, touhuissa ei ollut enempää linjaa kuin lakiakaan. En olisi uskonut, että jouduin sen päivän itsekin näkemään.

Isoukkini Kaarlo kertoi tarinaa kauniista päivästä 103 vuotta sitten, jolloin santarmit nousivat Torniossa junaan viimeisen kerran. Hän kertoi, että sinä päivänä laiturille pakkautunut kansa taputti. Sen jälkeen Tornionlaakso alkoi elää elämäänsä, jota se on aina elänyt, suuren joen varrella joka yhdistää eikä erota.

Äiti, mikään ei enää estäisi minua tulemasta luoksesi äitienpäivänä, mutta minä en taida nyt tulla. En halua kohdata niitä vihreitä miehiä tuolla rajalla enää. En halua nähdä enää heitä täällä, vaikka monet heistä ovat herrasmiehiä, ja yksi heistä harmitteli minullekin, ettei ole tottunut suomalaisia rajoilla tarkastamaan. Nähdään myöhemmin, nähdään sitten kun santarmit ovat lähteneet.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva toimittaja.

Lue myös:

Rajan ylittämiseen helpotuksia: Muukin kuin välttämätön työmatkaliikenne sallitaan

Rajanylitysliikenne liki tuplaantui Torniossa – sadat ihmiset vetosivat rajalla perustuslakiin

Raja on auki muillekin kuin suomalaisille – Professori: Rajavartiolaitos ei voi estää ruotsalaisten ja muiden EU-kansalaisten maahan saapumista tai maasta lähtemistä

Toisin kuin poliitikot ja viranomaiset viestivät, rajat eivät olekaan kiinni – politiikan tutkija: "Jos on käännytetty Suomen kansalaisia, on toimittu lainvastaisesti"

Pekka Juntin kolumni: Korona halkaisi kaupunkini

Yritysten tukeminen koronakriisin jysäyttämän railon yli on hallituksen koronatalouspolitiikan yksi kantava ajatus.

Hallitus purkaa rajoituksia vähitellen, mutta kuluttajien käyttäytymistä on vaikea ennakoida. Vaikka ravintoloita avataan, ihmiset eivät välttämättä suurin joukoin mene niihin. Tälläkin hetkellä monet erikoiskaupat ja kampaamot pitävät oviaan auki, mutta asiakkaita ei näy.

Kuluttaminen palautuu kunnolla vasta sitten, kun kansalaiset luottavat siihen, ettei tauti tartu.

Yrittäjä Juha Itkonen kommentoi Twitterissä, että jos talouden sokki osoittautuu pidempiaikaiseksi eikä poistu rajoituksia keventämällä, talouspolitiikan strategiaa pitäisi muuttaa.

“Odota ja tue -strategia ei kanna pitkään, jos ongelma muuttuu rakenteelliseksi. Pitäisi keksiä uutta työtä, eikä vain odottaa, että vanhat palaa.”

Itkonen täsmentää tarkoittavansa rakennemuutoksilla sitä, että ihmiset eivät ehkä kaikilta osin halua enää samoja asioita kuin ennen koronaa.

Itkonen on aktiivinen Twitter-keskustelija. Hän on valtiotieteiden tohtori ja entinen Suomen Pankin ekonomisti. Hän lähti pankista vuosi sitten ja perusti Robonomistin. Se on neljän hengen startup-yritys, joka luo robotteja tiedon keruuseen ja käsittelyyn.

Suomen hallituksen talouspolitiikan ajatuksena on, että kun rajoituksia löysätään, talous palaa pikkuhiljaa ennalleen.

– Mutta nyt alkaa vähän näyttää siltä, että tämä kriisi muuttaa kuluttajien tottumuksia aika paljon, välttämättä paluuta normaaliin ei ole nähtävissä ainakaan lyhyellä aikavälillä, Itkonen sanoo.

Jos talouden rakenteet pidetään ennallaan, saattaa käydä niin, että kuluttajat haluavat eri asioita kuin mitä on tarjolla. Ravintola-, matkailu- ja kulttuuripalveluille ei ole välttämättä samanlaista kysyntää vuoden tai kahden kuluttua.

Itkosen mukaan epävarmaa on esimerkiksi se, palaavatko ulkomaalaiset matkailijat Lappiin.

– Elpyykö Lapin-matkailu ennalleen? Siihen on ladattu paljon odotuksia ja rakennettu infrastruktuuria.

Kansainvälisten risteilyjen suosion virkoaminen vaikuttaa Suomeenkin. Jos kysyntä hiipuu, Suomesta ei tilata uusia risteilyaluksia.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos arvioi aiemmin, että koronakriisin varustamoille tuoma ahdinko voi johtaa jopa laivatilausten perumisiin.

Odota ja tue -strategia tulee myös kalliiksi, koska julkinen sektori joutuu ottamaan sen takia paljon velkaa.

Itkosen mukaan yritykset keksivät koko ajan uudenlaisia tapoja palvella asiakkaita poikkeusoloissa.

– Myös talouspolitiikalla voisi tukea tällaista kehitystä.

Itkosen mukaan suorat tuet ovat sikäli paikallaan, että ne hillitsevät konkurssiaaltoa, mikä ehkä on luvassa.

Tukea epidemian oloissa pyörivälle toiminnalle

Tukipolitiikkaa kommentoi toinen aktiivinen Twitter-keskustelija, SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta:“Jos sokki on pitkä, niin kannattaisi pikemminkin tukea uuden liiketoiminnan luomista kuin pitää hengissä pre-korona-liiketoimintaa.”

Hänen mukaansa yritystukien optimaalinen suunnittelu on kuitenkin mahdotonta, koska häiriötilan pituutta ei tiedetä.

– Jos poikkeustila jatkuu liki vuoden, voisi olla kansantalouden kannalta järkevää tukea liiketoimintaa, jota pystyy epidemian oloissa pyörittämään sen sijaan, että pidetään valtion tuella syväjäässä vanhoja liiketoimintamalleja.

Liiketoiminnan korvaaminen uudella edellyttäisi sekin tukea, jotta yritystoimintaa syntyy nopeasti.

– Jos on selvää, että ravintolat ovat kiinni vain pari kuukautta ja sen jälkeen asiakkaat palaavat, ei ole tietenkään järkevää lähteä investoimaan mihinkään korvaavaan liiketoimintaan, Kaukoranta sanoo.

Paljon parjattu Business Finlandin tuki ei Kaukorannan mielestä olekaan mennyt vääriin osoitteisiin, sikäli kuin tukea on mennyt innovatiivisille yrityksille. Business Finlandin tukien jakamisen kriteerinä on ollut toiminnan kehittäminen. Juha Itkonen arvioi kuitekin, että kehittäminen saattoi olla monissa tukihakemuksissa varsin päälleliimattua.

Sopeutumista muutoksiin tapahtuu tuista riippumatta. Ellei esimerkiksi matkailuala palaudu ennalleen, lomautettuja irtisanotaan ja he siirtyvät toisiin tehtäviin.

EK:n pääekonomisti: verotuki ei vaatisi monimutkaista harkintaa

Konkursseja tulee koronan takia joka tapauksessa. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton kyselyyn vastanneista yritysjohtajista 18 prosenttia arvioi, että yritys on vaarassa ajautua konkurssiin koronan takia. Vielä konkursseja ei ole laitettu vireille tavallista enempää.

– Konkurssien määrä tulee kasvamaan selvästi, miten voimakas se aalto on, niin riippuu kestosta, Elinkeinoelämän keskusliiton pääekonomisti Penna Urrila sanoo.

Urrila puolustaa yritystukia vaikka ymmärtää, että kuluttajien tarpeet voivat muuttua koronan seurauksena. Tuilla minimoidaan yhteiskunnan ja talouden vahinkoja.

– Kriisin alkuvaiheessa suoralla tuella on paikkansa, kun yritykset joutuvat tyhjän päälle aivan yllättäen. Meillä on kuitenkin näköala, että tästä voitaisiin päästä kohtuullisessa ajassa ainakin hiukan kestävämmälle pohjalle, Urrila sanoo.

Hänen mukaansa yritykset olisivat tarvinneet suoria tukia aikaisemmin.

– Monella yrityksellä kriittinen aika on jo mennyt. Jos on pieni yritys, joka elää kädestä suuhun, niin halu lähteä ottamaan velkaa ei ole kovin iso, varsinkin kun on suuri epävarmuus siitä mihin ollaan menossa.

EK on ehdottanut yritysten tukemista verotuksen kautta esimerkiksi niin, että tänä vuonna tappiota tekevä yritys saisi nopeutetusti veronpalautusta viime vuoden voitoista maksamistaan veroista.

Etuna on Urrilan mukaan tuen automaattisuus, jolloin se ei vaadi monimutkaista harkintaa.

Urrilan mukaan myös uuden liiketoiminnan kehittämiseen tarvitaan tukea sitä suuremmalla syyllä, mitä pitempi kriisi on ja mitä voimakkaammin tuleva maailma on erilainen koronan jälkeen.

Nokian uutta nousua jäätiin liiaksi odottelemaan

Juha Itkonen muistuttaa, että vuoden 2009 finanssikriisi antoi Suomelle ison talouspolitiikan opetuksen. Kun kansainvälinen taantuma iski Suomeen, kännykkäteollisuus oli jo alamäessä. Myös metsäteollisuudessa paperin kansainvälinen kysyntä oli alkanut jo heiketä.

– Tällaisiin sokkeihin elvytys, suorat tuet tai tulonsiirrot eivät auta. Ne eivät palauta menetettyä liiketoimintaa.

Suomi kuitenkin elvytti hyvin voimakkaasti. Sen katsotaan osaltaan viivästyttäneen talouden sopetumista uusiin oloihin.

– Jäätiin odottamaan Nokian nousua ja paluuta sen sijaan, että olisi keskitytty tekemään tilaa uudelle.

Tätä pidetään Itkosen mukaan yhtenä selityksenä sille, miksi Suomessa finanssikriisin jälkeinen taantuma kesti niin pitkään.

Niina Mantere: "Me tavattiin mieheni kanssa Tinderissä kolme vuotta sitten. Puhuimme jo ekoista treffeistä lähtien, että kummallakin on haave saada lapsia nuorena. Yhteinen päämäärä on tuntunut tosi luontevalta. Poikamme syntyi kymmenen kuukautta sitten.

Aloitin tammikuussa opiskelut. En halunnut viedä lasta päiväkotiin. Ajattelin, että järjestän asiat niin, että opiskelen pääsääntöisesti kotoa käsin ja otan lapsen kantoliinassa mukaan luennoille. Jos lapsi alkoi itkeä, menin salin ulkopuolelle rauhoittelemaan vauvaa.

On siinä tekemistä, kun pyörittää arkea ja valmistautuu tentteihin."

Niina Mantere on 22-vuotias nuori nainen Lahdesta. Hän on yksi niistä tuhansista suomalaisista, joiden elämässä yhdistyy äitiys ja opiskeluaika. Hän sanoo, että rankkaa on ollut, mutta samaan aikaan se on ihanaa, kun lapsi kiipeää aamulla iloisena syliin.

Opiskelijavanhemmuus nousi ilmiönä esiin, kun Yle tutki Tilastokeskuksen aineistoa siitä, millaiset ihmiset ovat saaneet lapsia 1990-luvulta tähän päivään.

Ensin aineistosta kävi ilmi se, minkä jo tiedämmekin: perheen perustamista lykätään eteenpäin. 1990-luvun alussa kuudella kymmenestä kolmekymppisestä oli perhe, neljällä ei. Tänä päivänä neljällä kymmenestä kolmekymppisestä on perhe, kuudella ei.

Samalla tilastoista nousi esiin, että tahattomasta tai tarkoituksellisesta lapsettomuudesta sekä vanhemmuuden lykkäämisestä huolimatta opiskelijavanhemmuus ei ole ilmiönä kadonnut. Päinvastoin opiskelijoiden osuus kaikista alle 35-vuotiaista vanhemmista on suurempi kuin ennen.

Väestöliiton tutkija Tiia Sorsa huomauttaa, että opiskeleminen on ylipäätään lisääntynyt yhteiskunnassa, mikä selittää opiskelijavanhemmuutta.

Siksi onkin hyvä verrata opiskelijavanhempia kaikkiin opiskelijoihin. Viime vuosina noin joka kymmenes korkeintaan 25-vuotias naisopiskelija on saanut vauvan. Se on hieman enemmän kuin 1990-luvulla.

Miehissä muutosta ei ole tapahtunut.

Suomessa opiskelijavanhempia enemmän kuin muualla Euroopassa

Tutkija Anneli Miettinen Kelasta on perehtynyt vuosien ajan suomalaisten syntyvyyteen. Hän pitää Ylen selvittämiä tietoja yllättävinä.

– Kyselytutkimuksissa tulee tyypillisesti esiin, että opiskeleminen estää tai siirtää vanhemmaksi tulemista. Aineiston perusteella näyttää kuitenkin siltä, että varsin monet nuoret aikuiset ovat päättäneet tehdä lapsia opiskeluaikana, Miettinen sanoo.

Miettisen mukaan opiskelijavanhemmuus on Suomessa verrattain yleistä kansainvälisesti katsottuna. Tähän vaikuttavat keskimääräistä pidemmät opiskeluajat, mutta muitakin eroja on.

– Monissa maissa opiskelu on koulumaista, kun taas meillä on tyypillistä, että opiskelijat yhdistävät töitä ja opintoja. Tämä saattaa antaa taloudellista pelivaraa perheen perustamiseen.

Miettisen mukaan myös suomalainen hyvä sosiaaliturva mahdollistaa sen, että opiskeluaikana voi hankkia lapsen toisin kuin joissakin Euroopan maissa, joissa opiskelija olisi lapsensa kanssa aivan pulassa.

Suomessa vähävarainen voi laittaa lapsen ilmaiseksi päivähoitoon. Keski-Euroopassa päivähoito voi niellä yhden aikuisen koko palkan.

Niina Mantere opiskelee sairaanhoitajaksi. Hän haaveilee akuuttityöstä, sellaisesta jossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Aura Pursiainen on puolestaan 30-vuotias kahden lapsen äiti ja suomen kielen maisteri Helsingistä. Tällä hetkellä hän työskentelee sisällöntuottajana.

"Meillä oli vauvakuume"

Aura Pursiainen: "Tapasin mieheni kanssa 15-vuotiaana. Teininä puhuin paljon tyyliin “sitten kun me saadaan lapsia” ja “kohtahan me saadaan lapsia”. Kun sain lapsen 25-vuotiaana, ei se varmaan kenellekään yllätyksenä tullut.

Olen halunnut nuorena äidiksi – ja kaksi lasta, jos niin suodaan. Meillä on nyt kaksi- ja neljävuotiaat lapset, poika ja tyttö, joten tämä on mennyt tosi täydellisesti.

En tiedä, mistä lapsihaave tuli. En ole koskaan tykännyt esimerkiksi mistään koiran- tai kissanpennuista."

Niina Mantere: "Olen ollut aina eri mieltä siitä, että pitäisi olla kaikki valmiina ennen lapsia. Ei ole oikeaa hetkeä lasten hankkimiseen. Meillä oli vauvakuume. Meillä oli hyvä parisuhde. Ajateltiin, että miksipä ei.

Päiväuniajat ovat hyvää kirjoitusaikaa. Viikonloppuisin, jos puolisolla on vapaata, minulla on omaa aikaa. Meillä on ollut korona-aikana Zoomin kautta etäluentoja, joskus aamukasista viiteen. Lapsi pyörii siinä. Saatamme syödä kesken luennon. Toisella korvalla kuuntelen luentoa ja toisella vahdin lasta.

Lapsella pitää olla tiettyyn aikaan ruoka naaman edessä, ettei menee ihan kiukutteluksi. Häntä pitää pystyä viihdyttämään samaan aikaan, kun tekee kotitöitä tai ruokaa. Siinä on oppinut paljon.

Ennen ajattelin, että työpäivän jälkeen ei ehdi tehdä mitään kotona. Nyt kun on lapsen kanssa kotona, paljon kerkeää, kun vaan alkaa tekemään.

Äitiydessä on tullut yllätyksiä. Esimerkiksi imetyksestä minulla oli ennakkokäsitys, että tissi vain laitetaan vauvan suuhun, ja sitten se sujuu. Eihän se todellisuudessa niin mene. Siinäkin on omat kehityskautensa.

Meidän opiskeluryhmässämme on muutamia muitakin vanhempia. Kaikki ovat olleet tosi kannustavia. Meillä on myös hyvä turvaverkko. Aina on halukkaita lapsenhoitajia ympärillä.

Aura Pursiainen: "Päätin, että teen gradun valmiiksi ennen kuin toinen lapsi syntyy. Täti tuli Italiasta hoitamaan esikoista. Minähän perhana tein kolmessa viikossa gradun loppuun.

Kun olin saanut kaikki tehtyä, eräänä torstaina kello 21 lähetin yliopistolle todistuspyynnön. Supistukset alkoivat heti sen jälkeen, ja lapsi syntyi perjantaina.

Olen maailman onnellisin, että olen saanut lapset nuorena. Saan olla mahdollisimman pitkään heidän kanssaan elämässäni.

En todellakaan koe, että olisin jäänyt mistään paitsi.

Olin kuitenkin jo 25, kun sain ensimmäisen lapsen, joten olin ehtinyt käydä reilaamassa ja vaikka mitä. Olemme sitä paitsi matkustaneet myös lasten kanssa. Olimme pitkään Pariisissa ja Barcelonassa. Eivät lapset ole olleet este.

Kaveripiirissämme ei ole ollut muita vastaavassa elämäntilanteessa. Vain yksi opiskelukaveri sai lapsen. Nyt kun täytin 30, omilla kavereillani ovat lapsisuunnitelmat alussa.

Minä olen puolestani aloittanut uudelleen lenkkeilyharrastuksen. Lapset ovat jo sen verran isoja, että ne leikkivät myös keskenään, kun teen töitä.

Haluan pitää lapset lähelläni. Moni valittaa, kuinka vaikeaa on korona-aikana, mutta minusta on aivan ihanaa, että olemme kaikki voineet olla kotona turvassa lähellä toisiamme nämä viime viikot.

En enää muista aikaa ennen lapsia. Olen valvonut molempien kanssa tosi paljon. Äitiydessä minut yllätti se, kuinka rankkaa väsymys välillä on. Olen kuitenkin jo unohtanut pahimmat valvomiset.

Meillä on ollut tiukkaa taloudellisesti. Mieheni on muusikko ja opettaja. Meillä ei ole ollut normaalia kahden työssäkäyvän aikuisen taloutta. Opiskelusta hypättiin suoraan siihen, että olin lasten kanssa kotona.

Me kierrätetään ja ostetaan käytettyä. Olemme olleet fiksuja rahankäyttäjiä. Jos olisi tullut tosi paha tilanne, varmasti omat vanhempani olisivat auttaneet rahallisesti.

Opiskelijavanhemmat stressaavat rahatilannetta

Opiskelijavanhemmuudesta ei tulisi mitään, jos ei olisi oppinut sietämään epävarmuutta. Väestöliiton Tiia Sorsa sanoo, että nykyään perheen perustamiseen suhtaudutaan vakavammin kuin aikaisemmin, mikä saa ihmiset punnitsemaan, kannattaako lapsia hankkia ylipäätään.

– Työuran alkua leimaa taloudellinen epävarmuus. Jos valmistumisen jälkeen ensimmäinen tai jopa 10 ensimmäistä työsuhdetta ovat määräaikaisia, koetaan helposti, että on turvatonta perustaa perhe. Lapsi nähdään isona ja kalliina projektina, Sorsa sanoo.

– Muutamissa opiskelijavanhempia koskevissa tutkimuksissa on tullut selvästi esiin, että perheen elättäminen on vaikeaa, varsinkin ennen opintorahaan tehtyä huoltajakorotusta. Kyllä opiskelijavanhemmilla päällimäinen huoli on varmasti edelleen taloudellinen tiukkuus, sanoo puolestaan Kelan Anneli Miettinen.

Anneli Miettinen huomauttaa, että perheellisten opiskelijoiden eteen voitaisiin tehdä paljon myös oppilaitoksissa. Esimerkiksi luentojen ajankohtia ja lastenhoitojärjestelyjä voisi muuttaa joustavammiksi, jotta opiskelua ja vanhemmuutta pystyisi sovittamaan yhteen nykyistä sujuvammin. Toive on tullut esiin opiskelijavanhemmille tehdyissä kyselytutkimuksissa.

– Ajattelen, että tässä pystyttäisiin tekemään paljonkin. Kun tiedetään, että opiskeluajat ovat melko pitkiä, niin olisi ehkä edullistakin edistää lastensaantia myös opiskeluaikana.

"Olemme saaneet kasvaa parempaan suuntaan"

Aura Pursiainen: "Olen muun muassa sairastanut masennuksen. Se alkoi opiskelujen alussa. Siihen liittyivät kaikenlaiset paineet ja kiireet. Masennus helpotti vasta lasten myötä.

Meillä on ollut siis isoja vaiheita mieheni kanssa vuosien varrella. Olemme koko ajan saaneet kasvaa ja muuttua parempaan suuntaan..

Koen, että meillä on hyvä tiimi. Teemme omia juttuja. Emme todellakaan ole yksi henkilö. Tuemme ja kannustamme toisiamme.

Olen stressaaja. Äitiysloman jälkeen töiden hakeminen tuntui hurjalta. Aloitin täyspäiväisesti työt viime vuoden syyskuussa.

Nyt meillä on kissanpäivät, kun on kahden ihmisen palkka ja normaali elämä.

Mieheni seuraa tosi paljon väestön ikärakennetta. Puhumme siitä, mihin lapsettomuuskehitys menee. Minua hirvittää, että on paljon niitä, jotka haluavat lapsia, mutta eivät saa."

Niina Mantere:"Vaikka lasta on halunnut pitkään, silti tulee rankkoja hetkiä. Se on ihan oikeutettua, että välillä ottaa päähän.

Viime aikoina olemme olleet paljon sairaalassa, sillä poikamme on sairastunut epilepsiaan. Hän on saanut muutamia kouristeluja.

Ei mitään voi pitää enää itsestäänselvyytenä.

Ei me sellaisesta kuitenkaan pelästytä. Meidän pojalle tulee varmasti sisaruksia jossain vaiheessa. Kaksi tai kolme lasta olisi ihanne meille.

Meillä lapsen saaminen on lähentänyt parisuhdetta entisestään. Joillakin ihmisillä vauva voi tuoda vaikeuksia, mutta meillä se on parantanut asioita.

Ennen äitiyslomaa olin laboratoriossa töissä. Minulla oli määräaikainen työsuhde. En halunnut vakituista työtä, sillä en tiennyt, mitä aivan tarkalleen haluan tehdä äitiysloman jälkeen. Minulla on kaikki kortit avoinna. Kyllä elämästä selviää.

Keskustelu on auki 11.5. klo 23 asti. Niina Mantere kirjoittaa äitiyskokemuksistaan blogia.

Kuuntele vanhemmuutta käsittelevä Takaisin Pasilaan -podcastin jakso:

Lue lisää:

Somevaikuttaja Natalia Salmela, 32, hämmästelee vanhemmuuteen liitettyjä mielikuvia: "Pikkulasten vanhemmat kuvataan zombeina, jotka eivät nuku"

Ravintolisien käyttö on ollut Suomessa jo pitkään yleistä. Vuonna 2017 niitä käytti 64 prosenttia 18-74-vuotiaista naisista ja 52 prosenttia miehistä.

Luvut ovat tuskin ainakaan laskeneet. Taannoiset määrät selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuoden 2017 FinRavinto-tutkimuksesta.

Ravintolisien pysyvän tai jopa kasvavan suosion taustalla on merkittävissä määrin niiden aktiivinen markkinointi, kertoo THL:n erikoistutkija Niina Kaartinen.

Kaartisen mukaan ravintolisiä käyttävät erityisesti vanhukset sekä korkeasti koulutetut henkilöt.

– Arvelen tämän johtuvan siitä, että näissä ryhmissä on vahvasti terveystietoisia henkilöitä. Monilla on myös hyvät taloudelliset edellytykset ravintolisien hankkimiseen. Omasta ja läheisten terveydestä pyritään pitämään huolta.

Kolmen vuoden takaisen FinRavinto-tutkimuksen perusteella valtaosa suomalaisista käyttää ravintolisiä turhaan. Terveyden edistämismielessä ravintolisiä käyttävien henkilöiden ravintoaineiden saanti on pääasiassa turvattua. Jo ruoasta saadaan riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita.

Kaartisen mukaan ravintolisiä suositellaan vain tietyille väestöryhmille: D-vitamiinilisää lapsille, nuorille ja ikääntyville; tilannekohtaisesti esimerkiksi folaattia hedelmällisessä iässä oleville sekä B12-vitamiinia ja kalsiumia vegaaneille.

Liikakäytöstä voi tulla ruoansulatusvaivoja

Vitamiini- ja kivennäisainelisien jatkuvassa tarpeessa ovat ihmiset, joiden energiansaanti on hyvin pientä, eli he, jotka eivät syystä tai toisesta syö riittävästi tai riittävän monipuolista ruokaa.

– Ravintolisien jatkuvan käytön tulisi aina perustua terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tehtyyn arvioon, jossa otetaan huomioon ruokatottumukset, Kaartinen sanoo.

Ruoan tulisi olla pääasiallinen ravintoaineiden lähde. Jos käyttää useita vitamiini- ja kivennäisainelisiä monipuolisen ruokavalion kanssa pitkään yhtäjaksoisesti, turvallisen saannin rajat voivat ylittyä. Tästä voi Kaartisen mukaan seurata muun muassa ruoansulatuskanavan ongelmia ja ravintoaineiden imeytymishäiriöitä.

Rohdosvalmisteilla vaikutuksia lääkkeisiin

Yliopiston Apteekin farmaseutin Leena Äyräpään mukaan ravintolisien ja rohdosvalmisteiden käyttö on pääosin turvallista, kunhan noudattaa pakkauksen annosohjeita. Rohdosvalmisteet voivat kuitenkin joskus aiheuttaa yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.

Esimerkiksi mielialaa kohottava mäkikuisma voi heikentää ehkäisytablettien tehoa, mikä voi johtaa ei-toivottuun raskauteen. Punariisivalmiste puolestaan saattaa lisätä joidenkin lääkkeiden pitoisuutta elimistössä, jolloin lääkkeen haittavaikutukset lisääntyvät.

Kalaöljy voi vähentää veren hyytymistä, minkä vuoksi sen käytöstä olisi hyvä pitää muutaman viikon tauko ennen leikkausta.

– Jos käyttää jotakin lääkettä säännöllisesti tai kärsii jostakin sairaudesta, kannattaa aina tarkistaa luontaistuotteen sopivuus apteekista tai lääkäriltä, Äyräpää painottaa.

Äyräpään mukaan useimpien luontaistuotteiden tehosta löytyy jonkinlaisia tutkimuksia. Osa niistä on kuitenkin aineistoiltaan pieniä ja tuloksiltaan vasta alustavia. Terveyden edistämiseen käytettävillä tuotteilla, kuten myös lääkkeillä, on varsinaisen vaikutuksen lisäksi lähes aina myös lumevaikutusta.

– Parantavaan vaikutukseen uskominen edistää useimmiten ainakin lievistä oireista toipumista, Äyräpää huomauttaa.

Parempi vatsan toiminta ja uni kiinnostavat

Äyräpään mukaan suomalaiset poimivat apteekin hyllyiltä tällä hetkellä paljon vatsan toiminnan tukemiseen tarkoitettuja valmisteita ja nukahtamista tai unenlaatua parantavia tuotteita, kuten melatoniinia.

Näiden suosion taustalla on ainakin osittain se, että uusia valmisteita tulee markkinoille jatkuvasti.

– Esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymä tunnetaan nykyään paremmin, joten sen oireisiin osataan hakea ja myös löytyy enemmän apua, Äyräpää sanoo.

Myös kalaöljyille sekä vaihdevuosioireisiin ja seksuaaliterveyteen tarkoitetuille tuotteille on jatkuva kysyntä.

Monien muiden suosittujen tuotteiden käyttö vaihtelee ajankohdan mukaan.

– D-vitamiinin hyödyt tunnetaan hyvin. Moni ikäihminen tietää, että ympärivuotinen käyttö on tärkeää luuston hyvinvoinnille, ja aikuiset tietävät, että heidänkin olisi hyvä käyttää D-vitamiinilisää lokakuusta maaliskuuhun vähäisen auringonvalon vuoksi.

Vastustuskykyä tukevien lisäravinteiden, kuten C-vitamiinin ja sinkin, kysyntä on Äyräpään mukaan ollut viime aikoina selkeässä kasvussa.

Sähköautoja valmistavan Teslan toimitusjohtaja Elon Musk uhkaa siirtää yhtiön pääkonttorin ja tehtaan pois Kaliforniasta, koska hän on pettynyt osavaltion terveysviranomaisten koronarajoituksiin.

Kalifornian viranomaiset eivät ole antaneet Teslalle lupaa avata tehdastaan ennen kuin osapuolet ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten Fremontin kaupungissa toimiva sähköautotehdas voidaan avata turvallisesti.

Musk kirjoitti Twitterissä aikovansa siirtää Teslan pääkonttorin ja tehtaan Kaliforniasta Texasiin. Se, jatkaako yhtiö lainkaan tuotantoaan Kaliforniassa, riippuu Muskin mukaan siitä, miten yhtiötä kohdellaan jatkossa Kaliforniassa. Musk lisäksi uhkasi haastaa oikeuteen Alamedan piirikunnan terveysministeriön.

Musk on vaahdonnut viranomaisten asettamista liikkumisrajoituksista siitä lähtien, kun San Franciscon lahden ympäristö määräsi Teslan Fremontin-tehtaan suljettavaksi maaliskuun 23. päivä koronaviruksen leviämisen estämiseksi.

Musk on rinnastanut kotonapysymismääräykset fasismiin ja kehottanut hallituksia lopettamaan ihmisten vapauksien riistämisen.

Alamedan piirikunnan terveysministeriö kertoi lauantaina julkaisemassaan tiedotteessaan, että se on valmistellut yhteistyössä Teslan kanssa suunnitelmaa, jonka turvin yhtiön työntekijät voisivat palata turvallisesti takaisin töihin.

Räväköistä lausunnoistaan tunnettu Musk kohahdutti viimeksi reilu viikko sitten, kun ilmoitti Twitterissä, että Teslan osakkeen arvo on hänen mielestään liian suuri.

Twiitin jälkeen Teslan pörssikurssi laski kymmenisen prosenttia. BBC:n mukaan yhtiön arvosta katosi 14 miljardia dollaria ja Muskin omasta pääomasta sen myötä kolme miljardia.

Lue myös:

Elon Musk twiittasi ja Teslan arvosta katosi 14 miljardia dollaria

Kannattaako korjata vanha laite vai pitäisikö ostaa saman tien uusi? Tätä moni pähkäilee, kun kodinkone rikkoutuu. Aina valinnanvaraa ei edes ole, koska joitakin laitteita ei voi kunnostaa ilman että laite rikotaan.

Pitkän linjan kodinkonehuoltaja Esko Airaksinen on nähnyt, kuinka omituiseksi kodin laitteiden maailma on muuttunut. Toimivia, pikkuvikaisia laitteita lähtee kuluttajilta vaihtoon, koska ne on valmistettu niin, että niitä ei ole tarkoituskaan korjata.

– Emme olisi voineet 1980-luvulla kuvitellakaan tällaista maailmaa, jossa laitteista on tullut näin kertakäyttöisiä, Airaksinen sanoo. Hän on itse tullut alalle vuonna 1984, ja toimii nykyään Kuopiossa kodinlaite- ja huoltoyrityksensä Teho-Posakon toimitusjohtajana.

Eräät valmistajat antavat Airaksisen mukaan huoltoyhtiöille listoja tuotteista ja malleista, joita ei lähdetä korjaamaan. Ostaja saa siis tilalle uuden laitteen pienestäkin viasta.

Airaksisen uran varrella hurjin tapaus on ollut jääviileäkaappi, jonka ovenkahva oli rikkoutunut alle vuodessa.

– Ajattelimme, että sen voisi tottakai korjata ja etsimme varaosaa. Laitevalmistajalla ei kuitenkaan ollut toimittaa uutta kahvaa, joten koko laite päätyi kierrätykseen, Airaksinen huokaa.

Tällaisilla laitteilla ei pian enää ole asiaa suomalaisten kodinkoneliikkeiden hyllyille, kun EU:n suunnitelmat etenevät.

Päättäjät ovat kiinnittäneet huomiota kodinkoneiden vaihtorumbaan, koska se aiheuttaa tarpeetonta kuormaa ympäristölle.

Euroopan komissio listasi keväällä uudistustavoitteita, jotka toteutuessaan voivat merkitä huomattavia etuja kuluttajille ja ympäristölle. Maaliskuussa julkaistu kiertotalouden toimintasuunnitelma lupaa kuluttajille tehokkaita ja kohtuuhintaisia tuotteita, jotka kestävät pidempään ja jotka on suunniteltu uudelleenkäyttöä, korjausta ja korkealaatuista kierrätystä varten.

Lisäksi EU haluaa suojata kuluttajia katteettomilta ympäristöväittämiltä ja viherpesulta, joilla vastuullisuudesta kiinnostuneita kuluttajia on saatettu kosiskella.

Varaosien ja korjausohjeiden saatavuutta aiotaan parantaa pienelektroniikasta alkaen. Korjaamaan on päästävä ilman että laitetta tarvitsee runnella ja muuallakin kuin valtuutetuissa huolloissa.

Monille kodinlaitteille, kuten astianpesukoneille, jääkaapeille, pesukoneille ja televisioille, korjauskelpoisuusvaatimuksia on jo laadittu. Ne tulevat voimaan maaliskuussa 2021 ja koskevat markkinoille tulevia uusia tuotteita.

Korjauskelpoisuusvaatimuksia on sen jälkeen tarkoitus laajentaa koskemaan muitakin tuoteryhmiä.

– Uusien tuoteryhmien kohdalla työ tulee kestämään todennäköisesti vuosia, sanoo valmistelutyössä mukana ollut työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Pekka Kärpänen.

Komissio haluaa myös eroon tuotteiden ennenaikaisesta vanhenemisesta. Asia on ollut tärkeä eurooppalaisille kuluttajajärjestöille. Se on noussut esiin etenkin älylaitteiden kohdalla.

Ongelmat ovat kaikille tuttuja: ohjelmistopäivitys ei onnistu liian vanhoihin laitteisiin, laitteita ei pystytä korjaamaan tai niiden akkuja ei voi vaihtaa. Jos tähän saadaan muutos, älylaitteiden käyttöikä voi pidentyä ja kuluttajille voi koitua säästöjä.

Kodinkoneiden osalta saksalaistutkimuksessa on aiemmin todettu, että valmistajat eivät suunnitelmallisesti tee laitteista helposti hajoavia. Kuluttajajärjestöjen kokoamissa vikailmoituksissa kuluttajat kuitenkin usein kokevat laitteiden rikkoutuvan ennen aikojaan.

Suomessa lakisääteinen valmistajan virhevastuu perustuu jo nykyisellään laitteen oletettuun kestoikään. Toisin sanoen laitteiden on kestettävä takuuajan päättymistä pidemmälle.

Komissio haluaa, että kuluttajat saavat jatkossa jo ostopäätöksen tueksi tiedon tuotteen arvioidusta käyttöiästä.

Tällä hetkellä laitteen kestävyyden arviointi ennen ostopäätöstä on kuluttajalle lähes mahdotonta jakäyttövuosien määrää voi vain arvailla. Laitteen hinnasta on voinut päätellä jotain, koska “hyvä ja halpa ovat kaksi eri tuotetta”, summaa huoltoyrittäjä Airaksinen.

Joillekin jopa koneen paino saattaa antaa vihjeitä: köykäisimmissä laitteissa saattaa olla runsaasti muovia, kun taas raskaammissa on osia kestävämmästä raudasta ja teräksestä.

Uudistuksista onkin iloittu kuluttajajärjestöissä. Kuluttajaliiton mukaan kestävämmät tuotteet eivät kuitenkaan saisi olla merkittävästi nykyisiä kalliimpia, jotta ne olisivat kuluttajille houkuttelevia ja kulutuskäyttäytyminen voisi siten muuttua.

– Hintanäkökulma on kuluttajille hyvin tärkeä, mikä näkyy nyt ei niin kestävien tuotteiden valinnoissa, arvioi vaikuttamistyön ja neuvonnan asiantuntija Tiina Vyyryläinen Kuluttajaliitosta.

Kuopiolaisen Teho-Posakon huoltoon tulee tyypillisesti 2–3 vuotta käytössä olleita laitteita.

Airaksisen tuntuman mukaan kuluttajilla korjausbudjetin kipuraja menee noin 150–200 eurossa. Sen kalliimpaa rassausta harva lähtee tekemään.

Mitä EU sitten haluaa saada aikaan näillä uudistuksilla?

Ympäristökomissaari Virginijus Sinkevičius totesi maaliskuussa, että kiertotaloussuunnitelma merkitsee uutta talousmallia Euroopalle. Nykyinen kulutusmalli vauhdittaa pulaa luonnonvaroista ja tuottaa liikaa päästöjä.

– Ainoa tie eteenpäin on kytkeä talouskasvu irti uusien luonnonvarojen käyttöönotosta ja sen ympäristövaikutuksista, hän sanoi maaliskuussa. Ympäristöjärjestöt ovat kiitelleet kestävämpien tuotteiden ajamista, mutta ne ovat arvostelleet ohjelmaa siitä, että se ei puutu riittävästi ylikuluttamiseen eikä aseta konkreettisia tavoitteita luonnonvarojen käytön vähentämiselle.

Myös pandemiakriisi on havahduttanut. Globaalit hankintaketjut ovat paljastuneet haavoittuviksi. On povattu, että tuotantoa saattaa alkaa palata Eurooppaan ja että hankintaketjut lyhenevät tai monipuolistuvat.

Euroopassa oli jo ennen kriisiä kannettu huolta erilaisten laitteiden, koneiden ja teknologioiden valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden saatavuudesta. Kiina on ollut ylivoimainen harvinaisten maametallien tuottamisessa.

– Koronakriisi lisää ajattelua siitä, että kriittiset materiaalit on saatava talteen sisämarkkinoilla, arvioi kiertotalouden erityisasiantuntija Sarianne Tikkanen ympäristöministeriöstä.

Kriittisillä metalleilla viitataan mineraaleihin, joiden saatavuuteen liittyy riskejä ja joiden merkitys on suuri talouden avainaloilla.

Nyt harvinaisia metalleja tuhlataan, kun pienelektroniikan materiaalien uusiokäyttö ei toimi. Maailmassa syntyy sähkö- ja elektroniikkaromua vuosittain noin 50 miljoonaa tonnia, mutta vain noin viidesosa siitä saadaan talteen ja uusiokäyttöön.

Suomessa käyttöikänsä päähän tulleet kodinlaitteet kerätään talteen, murskataan ja niiden metallit erotellaan teollisuuden hyötykäyttöön. Vaikka elektroniikkaromun vienti kehittyviin maihin on kielletty, Suomestakin salakuljetetaan elektroniikka- ja sähkölaiteromua muualle.

Vielä 1990-luvulla valtaosa kuopiolaisyhtiö Teho-Posakon korjaustöistä oli takuun päättymisen jälkeen tehtyjä töitä, ja laitteita huollettiin runsaasti. 1970-luvulla häälahjaksi saatu pesukone saattoi pestä vielä perheen aikuistuvien lastenkin vaatteita.

Nyt liikkeen korjaustöistä enää joka viides on laitteita, joiden takuu on jo umpeutunut. Mikroaaltouuneja, pölynimureja, kahvinkeittimiä tai sähkövatkaimia ei huollossa juuri näy.

Yrittäjä Esko Airaksista huolettaakin, tulevatko uudistukset auttamatta liian myöhään.

– Olemme monta kymmentä vuotta talsineet väärään suuntaan, joten miten kuluttajille enää saadaan päähän, että laitteita voi korjata? hän pohtii.

Helsinkiläisyrittäjä, Huoltoliike Berghällin omistaja Matti Vähämäki sen sijaan kertoo havainneensa pääkaupunkiseudulla asennemuutosta aivan viime vuosina.

– Tietoisuus on vähän muuttunut. Nyt ajatellaan, että laite ehkä voitaisiinkin korjata, hän sanoo. Valtaosa yrityksen korjaustöistä on takuun umpeutumisen jälkeen tehtäviä.

Airaksinen toivookin isompaa ratkaisua, kuten korjausten saattamista kotitalousvähennyksen piiriin. Sitä ala on ajanut jo pitkään. Kuluttajaliiton mielestä myös korjausten arvonlisäveroa voitaisiin laskea.

– Mieluummin sitä korjaisi vanhaa kuin selkä vääränä kantaisi uutta, Airaksinen toteaa.

Voit keskustella jutusta 11.5. kello 23 asti.

Lue myös:

EU pidentää sähkölaitteiden käyttöikää – korjauskelvottomia kodinkoneita ei enää päästetä myyntiin

40-vuotias yleiskone toimii yhä: "Jos hajoaa, ei kannata takuuseen pistää" – EU aikoo säätää lain, että kaikki koneet pitää voida korjata

50-luvun kahvimylly, 70-luvun vatkain – Katso lukijoiden kuvat ja lue lyhyet tarinat kymmeniä vuosia kestäneistä kodin laitteista

Euroopan elektroniikkajäte kertyy Ghanan romupihoille – Baba Adi lajittelee tietokoneita ja vaarantaa terveytensä, koska romu tuo rahaa

VORKUTA Pohjois-Venäjällä sijaitsevassa Vorkutassa ihmisiä yhdistää yhteinen haave: päästä pakoon talvea, joka kestää näillä seuduilla yli yhdeksän kuukautta.

Ilmaston lämpeneminen ei täällä juuri huoleta – päinvastoin!

– Pisara lämpöä ei olisi pahitteeksi meille, vaikka en osaakaan sanoa, mitä seurauksia siitä olisi, Viktorija Maslakova sanoo Vorkutan keskustan lumen peittämässä puistossa.

Hän on tottunut talvileikkeihin 5-vuotiaan Vanja-poikansa kanssa.

Monet vorkutalaiset puhuvat siitä, kuinka talvet ovat nyt leudompia kuin aiemmin, mutta Maslakovan mielestä eroa aiempaan ei huomaa.

Tilastot näyttävät, että Vorkutassakin on nyt aiempaa lämpimämpää. Vuoden keskilämpötila ei ole 2000-luvulla vielä kertaakaan laskenut alle -7 asteen, vaikka aiempina vuosikymmeninä se oli tavallista.

Kaiken kaikkiaan arktisilla alueilla, myös Suomessa, ilmaston uskotaan lämpenevän kahdesta kolmeen astetta muuta maapalloa nopeammin.

Musta hiili nopeuttaa ilmastonmuutosta

Etenkin pohjoisen lumipeitteisillä alueilla ilmastonmuutosta kiihdyttää musta hiili eli nokipöly.

Musta hiili ei heijasta auringonvaloa vaan se imee sitä puoleensa, lämpenee ja sulattaa lunta ja jäätä. Tutkijoiden mukaan jopa neljännes pohjoisen lämpenemisestä aiheutuu mustasta hiilestä.

Ongelmaa on nostanut esiin presidentti Sauli Niinistö niin Arktisessa neuvostossa kuin kahdenkeskisissä tapaamisissaan virkaveljensä Vladimir Putinin kanssa.

Putinin ilmastoneuvonantaja Ruslan Edelgerijev kertoo sähköpostitse Ylelle, että Venäjä suhtautuu mustan hiilen päästöihin vakavasti ja pyrkii niiden vähentämiseen sekä omilla alueillaan että kansainvälisen yhteistyön avulla.

Suurin osa mustasta hiilestä kantautuu pohjoiseen kaukaa etelästä, etenkin Kiinasta ja Intiasta. Myös paikallisilla päästöillä on merkityksensä. Vorkutassa nokipölyä pääsee ilmaan esimerkiksi kivihiilellä toimivista vanhoista voimaloista ja alueen hiilikaivoksista.

Tavallista enemmän hengitystiesairauksia

Vorkutassa mustan hiilen päästöjä voi havaita harmaaksi värjäytyneestä lumesta sydäntalvellakin. Maslakova kuitenkin kertoo, että kun kevätaurinko alkaa lämmittää, näky muuttu lohduttomaksi.

– Meillä ei kannata ostaa edes valkoisia vaatteita, sillä ne värjäytyvät hetkessä mustaksi, hän sanoo.

Venäläisiä huolettaa enemmän paikalliset ympäristöongelmat kuin ilmastonmuutoksen globaali uhka. Tämä on näkynyt viime vuosina esimerkiksi protesteina lähiseutujen kaatopaikkoja kohtaan.

Vorkutassakin ihmiset ovat huolissaan mustan hiilen ja muiden pienhiukkasten vaikutuksesta ennen kaikkea omaan terveyteen.

Huoli ei ole turha. Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, kuinka Vorkutan seudulla on tavallista enemmän hengitystiesairauksia. Esimerkiksi lapsilla tavataan usein astmaa.

Maslakova kertoo pelkäävänsä Vanja-poikansa terveyden puolesta. Hän säästää rahaa ja suunnittelee muuttoa pois Vorkutasta.

Saasteet vähentyvät kutistuvassa kaupungissa

Myös tuhannet muut Vorkutan asukkaat pyrkivät pois kaupungista.

Viktorija Maslakova etsii työkseen asuntoja Moskovasta niille vorkutalaisille, jotka ovat päässeet mukaan kansalliseen tukiohjelmaan. Sen tarkoitus on korvata muuttajille osa heidän arvonsa menettäneiden asuntojensa hinnasta.

Kaivosteollisuuden alasajon myötä Vorkutasta on tullut yksi Venäjän nopeiten tyhjenevistä seuduista. 13 suuresta kaivoksesta toiminnassa on enää neljä.

Kaivoksia on suljettu taloudellisesti kannattamattomina. Toisinaan sulkemisen syynä on ollut ihmishenkiä vaatineet kaivosonnettomuudet.

Lue myös: Tämä on Venäjän nopeimmin kuoleva kaupunki – Arktisessa Vorkutassa nuoret miehet kaipaavat joko kaivokseen tai etelään

Väkiluvun jatkaessa kutistumistaan Vorkutassa on myös tehty päätös kaupungin vanhimman, kivihiilellä toimivan voimalaitoksen sulkemisesta. Lisäksi kaupungin toinen voimalaitos muunnetaan toimimaan hiilen sijaan maakaasulla.

Voimaloita hallinnoivasta T Plus -energiayhtiöstä kerrotaan maakaasuun siirtymisen johtuvan ennen kaikkea taloudellisista syistä, mutta päätöksellä on myös myönteinen vaikutus ympäristöön.

Vorkutan kaupunginhallinnossa ilmaston lämpenemisestä ei puolestaan tunnuta olevan lainkaan huolissaan. Tämä tulee ilmi betonisen hallintorakennuksen neljännessä kerroksessa kaupunkia johtavan Igor Gurjevin puheista.

– Arktisissa olosuhteissa, tai ainakin meidän kaupungissa, on ennenaikaista puhua ilmaston lämpenemisestä. Me emme näe ilmastonmuutosta. Mitä tulee 50 vuoden päästä, siitä en osaa sanoa, Gurjev kertoo.

Joka tapauksessa seudun näivettymisen myötä sen paikalliset mustan hiilen päästöt ja muut ilmansaasteet vähenevät, mikä puolestaan osaltaan hidastaa ilmaston lämpenemistä.

Ilmastotavoitteista puuttuu kunnianhimo

Koko Venäjän mittakaavassa kivihiilen tuotanto on kasvussa, eikä käännöstä fossiilisista polttoaineista kohti puhtaampaa energiantuotantoa ole näkyvissä.

Venäjä ratifioi vihdoin viime syksynä Pariisin ilmastosopimuksen, mutta käytännössä maan ilmastotavoitteet ovat löyhät. Tämä johtuu siitä, että kasvihuonepäästöjä verrataan vuoteen 1990, jonka jälkeen ne romahtivat Neuvostoliiton hajoamisen myötä.

Venäjä on linjannut, että kasvihuonepäästöjen tulee olla vuonna 2030 enintään 30 prosenttia pienemmät vertailuvuoteen 1990 katsottuna. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päästöjä voidaan kasvattaa nykytasosta jopa kymmenillä prosenteilla.

Parhaillaan maassa linjataan vuoteen 2050 katsovaa ilmasto-ohjelmaa. Presidentin ilmastoneuvonantaja Ruslan Edelgerijev kertoo Ylelle, että siinä pyritään paljon nykyistä kunnianhimoisempiin tavoitteisiin.

Lopullisia päätöksiä ei ole kuitenkaan vielä tehty.

Politiikka on vain osa ilmastotoimia

Poliittisia ratkaisuja enemmän Venäjän tuleviin kasvihuonepäästöihin voi vaikuttaa silti maan talouskehitys. Se näyttää nyt heikolta koronavirusepidemian ja öljynhinnan romahduksen takia.

Toisaalta uusi, energiaa säästävä teknologia voi yleistyä nopeasti myös täysin kaupallisista lähtökohdista käsin. Lisäksi myös Venäjällä on alettu viime vuosina kehittää puhtaan energian tuotantoa.

– Venäjällä on kaksi vastakkaista poliittista klaania, joista toinen tukee vihreää ja toinen fossiilista energiaa, energiaohjelmien johtaja Vladimir Tšuprov Venäjän Greenpeacesta sanoo.

Myös Vorkutassa voi kierrättää

Pohjoinen Vorkuta elää kivihiilestään, eikä näillä seuduilla ole perinteisesti innostuttu vihreästä energiasta.

Venäläismediassa on kuitenkin viime vuosina alettu puhua yhä painokkaammin ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksen vaaroista. Siksi ympäristötietoisuus on kasvussa myös Venäjän reuna-alueilla.

Viktorija Maslakova kertoo, kuinka Vorkutaankin on ilmestynyt erilliset kierrätysastiat paperille ja muoville.

– Meilläkin otetaan pienen pieniä askelia eteenpäin. Mutta saastuminen on nopeampaa kuin hallituksen tekemät päätökset, Maslakova huomauttaa.

Lisää aiheesta:

Moskovalainen ilmastoaktivisti Aršak Makitšjan ei lannistu edes vankeustuomiosta – “On niin paljon kaunista, jonka vuoksi taistella”

Fortum rakentaa Venäjän suurinta tuulipuistoa – Turbiineja arvostellaan Putinia myöten: “Ne värähtelevät niin, että madot ryömivät maasta“

Ulkolinja: Venäjän roskasota

PARIISI Osa ranskalaisista palaa maanantaina työpaikoilleen ja kouluihin, kahden kuukauden kotieristyksen jälkeen.

Tunnelma on hieman ristiriitainen. Ihmiset ovat onnellisia päästessään vihdoin liikkumaan vähän vapaammin, mutta toisaalta tartuntariski huolettaa monia.

Erityisen paljon kysymyksiä herättää koulujen alkaminen.

Päiväkodit ja peruskoulut avataan maanantaista alkaen asteittain. Ensin lähiopetukseen pääsevät kaikkein pienimmät tai oppimisvaikeuksista kärsivät koululaiset sekä tiettyjen ammattiryhmien lapset.

– Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että koulujen avaamisessa olisi odotettu hieman. Ymmärrän kuitenkin, että osan vanhemmista on pakko päästä työpaikalleen, sanoo pariisilainen äiti Élodie Cazes.

Pariisissa iso osa lapsista jatkaa etäopetuksessa

Élodie Cazes ei vielä edes tiedä, milloin hänen tyttärensä pääsee kouluun. Alun perin koulun piti aueta maanantaina, mutta aloituspäivää on siirretty turvallisuussyistä eteenpäin. Näin on toimittu monissa muissakin Pariisin alueen kouluissa.

– Me jatkamme siis toistaiseksi etäopetuksessa ja tarkkailemme rauhassa tilanteen kehittymistä. Turvavälien ja muiden hygieniamääräysten noudattaminen kouluissa tulee joka tapauksessa vaatimaan opettelua, Cazes sanoo.

Hänen tyttärensä Justine kertoo kaipaavansa ystäviään mutta viihtyvänsä toisaalta myös kotona.

– On ollut kivaa viettää aikaa vanhempien kanssa. Aluksi kotikoulu tuntui vaikealta, mutta nyt olen tottunut siihen, Justine Cazes sanoo.

Metrossa pelätään ruuhkia ja tartuntoja

Toinen iso kysymysmerkki liittyy julkisen liikenteen sujumiseen. Pariisin metroa käyttää normaalisti yli viisi miljoonaa ihmistä joka päivä.

Vaikka matkustajia olisi edelleen liikkeellä tavallista vähemmän, riittävistä turvaväleistä huolehtiminen aiheuttaa päänvaivaa.

– Jos kaikki lähtevät maanantaina töihin, tulee tilanne olemaan todella kaoottinen. Toivon, että kaikille riittää hanskoja ja maskeja, muuten metrossa matkustaminen on liian riskialtista, sanoo hissikorjaajana työskentelevä José Maria Gomez.

Tartuntariskin takia Gomez ja moni muu aikoo vältellä julkista liikennettä. Pariisin kadut saattavat siis ruuhkautua autoista.

– Kaikki, jotka pystyvät, jäävät varmasti kotiin ja jatkavat etätöitä. Minäkin tekisin niin, jos voisin, Gomez sanoo.

Maskien huono saatavuus aiheuttaa päänvaivaa

Tartuntariskin takia Ranskan julkisessa liikenteessä astuu maanantaina voimaan maskipakko. Junaan, metroon tai bussiin ei ole asiaa ilman kasvomaskia – tai käyttäjälle rapsahtaa 135 euron sakko.

Ongelmia on kuitenkin aiheuttanut maskien huono saatavuus.

– Maskien hankkiminen on ollut hankalaa ja sekavaa. Ymmärtääkseni minun pitäisi täyttää nettilomake ja varata itselleni maskeja, jotka voin sitten hakea apteekista. Maskien piti olla ensin saatavilla huhtikuun lopussa, mutta nyt niiden toimitus on siirtynyt ensi viikkoon, huokaa juuri eläkkeelle jäänyt Caroline Basciani.

Taideterapeuttina työskennellyt Basciani kertoo jääneensä koronaepidemian takia varhaiseläkkeelle.

– En valita, sillä saan ihan hyvää eläkettä. Olen kuitenkin raivossani monien muiden puolesta, etenkin sairaanhoitajien. Kaikille hoitajille ei ole riittänyt asianmukaisia suojavarusteita, mikä on käsittämätöntä, Basciani sanoo.

Hallitusta syytetään hitaudesta

Ranskan hallitus saa monilta kansalaisilta kritiikkiä koronaepidemian hoidosta.

Hallituksen viestintää on pidetty osin sekavana ja toimia riittämättöminä. Ranskan hidas ja raskas hallintokulttuuri ei ole auttanut asiaa.

– Me olimme huonommin valmistautuneita kuin naapurimaamme tai vaikka Suomi. Hallitus teki, minkä pystyi, mutta koronavirustestejä ja maskeja on ollut aivan liian vähän, sanoo kulttuurialalla työskentelevä Daniel Malbert.

Hän kertoo saaneensa hengitysmaskeja ystäviltään, jotka ovat onnistuneet ostamaan niitä tai ommelleet itse.

– Minä aion jatkaa etätöitä vielä ainakin kesäkuuhun asti ja nauttia kävelyistä huikean kauniissa Pariisissa, Malbert sanoo.

Etenkin nuoret ranskalaiset odottavat ystävien tapaamista

Erityisen innokkaasti ulkonaliikkumiskiellon päättymistä odottavat nuoret ranskalaiset.

Maanantaista alkaen kotoa poistumiseen ei tarvita enää lupalappua ja alle kymmenen hengen kokoontumiset ovat sallittuja.

– Odotan todella ystävien tapaamista ja olutpullon korkkaamista puistossa! On mahtavaa päästä pienestä asunnosta vähän laajempiin ympyröihin, sanoo Ferdinand Guillaume.

Guillaume asuu yksin ja kertoo kaivanneensa juttuseuraa. Toisaalta yksinäiset kävelyretket tyhjässä Pariisissa ovat olleet elämyksiä.

– Autio Pariisi on ollut maaginen näky. Viime viikkoina ihmisiä on tosin ollut liikkeellä enemmän, sillä kotona pysyminen kyllästyttää näemmä kaikkia, Guillaume sanoo.

Ranskan eri alueita koskevat maanantaista alkaen osin eri säännöt

Pariisissa puistopiknikejä joutuu kuitenkin vielä odottamaan, sillä kaupungin puistot ja puutarhat pysyvät suljettuina ainakin kesäkuuhun asti. Vain Vincennesin ja Boulognen metsiin pääsee jo maanantaista alkaen.

Ranska on jaettu koronavirustartuntojen määrän ja sairaaloiden ruuhkautumisen perusteella punaisiin ja vihreisiin alueisiin, joita koskevat maanantaista alkaen osin eri säännöt.

Vihreillä alueilla puistot ja yläkoulut saavat aueta, mutta punaisilla alueilla ne pysyvät toistaiseksi kiinni.

Punaisiin eli korkean tartuntariskin alueisiin kuuluu koko Suur-Pariisi sekä suurin osa Pohjois- ja Itä-Ranskaa. Länsi- ja Etelä-Ranska ovat pienemmän tartuntariskin aluetta.

Normaaliarkeen palaaminen aloitetaan kuitenkin koko maassa vähitellen. Kansalaisia kannustetaan jatkamaan etätöitä mahdollisuuksien mukaan.

Rannat, ravintolat, museot ja teatterit pysyvät koko maassa kiinni ainakin kesäkuun alkuun asti.

Kotoa saa liikkua maanantaista alkaen enintään sadan kilometrin päähän. Näin pyritään estämään tartuntojen leviäminen ympäri maata.

Lisää aiheesta:

Koronavirus levisikin Ranskaan jo joulukuussa – kaksi lääkäriä osoitti, että vanha keuhkokuumetapaus olikin koronaa

Toimittajalta: Koronan runtelema Ranska pyrkii palaamaan takaisin arkeen ja välttämään talouden romahduksen

Suuria kirkkohäitä ei saa nyt järjestää, ja pienimuotoinen siviilivihkiminen maistraatissa ei Helsingissä onnistu, sillä maistraatin varauskalenteri on täynnä. Muualla Suomessa maistraateissa aikoja on kyllä peruttu, mutta pääkaupungissa ei.

Helsingin Kruununhaassa sijaitsevassa lakifirmassa havahduttiinkin hääparien uudenlaiseen hätään koronan myötä. Syntyi uusi konsepti: boutique-häät.

Toimistotiloihin, rakennuksen kivijalkaan on rakennettu hääjuhlien ympäristö: hääalttari ja juhlatilat samassa paketissa.

– Nämä ovat tällaiset minihäät. Meidän kautta saa tärkeimmän, eli pääsee naimisiin, mutta saa myös samalla elämyksellisen juhlan, Frida perhejuristien lakimies Katariina Kuusiluoma kertoo.

Boutique-häät on kuin Las Vegasin pikahäät, mutta Suomen Helsingissä, ja ehkä suomalaisempaan makuun toteutettu.

– Teemme yhteistyötä paikallisten lähiyrittäjien kanssa. Vastaanotto on ollut innostunut. Tämän on tarkoitus olla saatavilla tietyn aikaa, mahdollisesti pidempään. Katsotaan, Kuusiluoma sanoo.

• Tässä uusimmat tiedot muualta Suomesta ja maailmalta
• Lue uusimmat tiedot koronatilanteesta Uudellamaalla

Minihäät näkyvät hääalalla

Minihäille on ollut nyt tarvetta, sillä vielä toukokuun ajan juhlissa saa olla vain kymmenen henkilöä kerralla.

Hääjuhlia työkseen suunnitteleva espoolainen Asja Jaarmo sanoo, että minihäät trendinä näkyy nyt myös hänen arjessaan.

– Jos pariskunta on päättänyt juhlien lykkäämisen sijaan pitää juhlat, niin silloin on pystytty parantamaan laatua. Panostetaan sisältöön. Ostetaan paremmat ruoat tai lähdetään hyppäämään lentokoneesta tai vuokrataan hienompi vene.

Jaarmo kertoo, että monet ovat myös päättäneet käyttää teknologiaa hyväkseen, häitä on striimattu.

– Valitaan vain ne ei-riskiryhmään kuuluvat 10 tärkeintä vierasta, ja striimataan häät muille. Katsoin juuri eilen ihania häitä järven rannalla. Kauniisti katetut pöydät, musiikkia ja grillijuhlat.

Sata vierasta kahteen eri vuoroon?

Kesäkuussa höllenevät rajoituksen tuovat Jaarmon mukaan myös uusia mahdollisuuksia. Viisikymmentä vierasta on jo aika paljon kerralla.

Jaarmo on keksinyt jo ainakin kaksi uutta mahdollisuutta.

– Voi viettää kaksi peräkkäistä hääpäivää, toisena päivänä 50 vierasta ja toisena toiset 50 vierasta.

– Tai sitten niin, että tekee vuorot. Jos vihkiminen alkaisi jo aamupäivällä ja sinne tulee vanhempi väki ja lapsiperheet. Sitten pari tuntia lepoa väliin, ja illalla juhlisi kavereiden kanssa.

Jaarmo sanoo, että monen hääparin on täytynyt ensin fiilistellä, että onko minihäät oma juttu vai ei.

– Mutta olen sanonut, että minihäissä on se hyvä puoli, että kun on hyvin intiimi ryhmä, niin se on mieletön hetki oikeasti oppia tuntemaan ne ihmiset, jotka ovat paikalla.

– Useinhan morsiamen vieraat on salin toisella puolella ja sulhasen salin toisella puolella.

Prinsessahäät ovat hääsuunnittelijan mukaan vain asennekysymys.

– Kun pääsee siitä ensimmäisestä pettymyksen tunteesta yli, niin sitten vain uutta suunnittelemaan.

Jaarmon mukaan häät ovat sen verran tärkeä tapahtuma, että hänen neuvo on ollut, että häitä ei peruttaisi.

– Me emme edes tiedä, mitä ensi kesänä tapahtuu. Sodankin aikana ihmiset menivät naimisiin. Mieluummin sopeudutaan kuin perutaan, Jaarmo sanoo.

Myös kirkko kannustaa tarttumaan hetkeen

Jaarmon kanssa samoilla linjoilla on myös kirkko.

Korona-ajan minihäät ovat näkyneet myös kirkossa. Osa isoja häitä suunnitelleista on mennyt naimisiin vain kymmenen hengen läsnä ollessa. Ja vihkiparit ovat joutuneet miettimään, ketkä otetaan juhliin mukaan.

– Meidän kannalta pienet häät ovat ihan samanlaiset juhlat kuin isommatkin, Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Maija Kuoppala sanoo.

Kuoppalan mukaan kirkon ohje on sama kuin hääsuunnittelijan.

– Sanon, että jos haluaa nyt naimisiin, niin tervetuloa pienimuotoisestikin. Me vihimme, vaikka olisi vain kaksi todistajaa. Tällaisista pienistä juhlista tulee yhtä lailla intiimit ja pyhiä.

Lue seuraavaksi:

Avioitumisinto jatkoi laskuaan – viime vuonna naimisiin meni 23 000 paria

"Kyllä jollain tavalla naimisiin pääsee", uskoo kesämorsian – epätietoisuus vaivaa juhlajärjestäjiä, sillä kukaan ei tahdo olla viruslinko

"Vuodesta 1946 alkaen on vuosittain palkittu kunniamerkeillä kasvatustehtävässä ansioituneita ja yhteiskuntavastuuta kantaneita äitejä."

Näin alkaa kirje, joka toimitettiin tänä keväänä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein saaville, kasvattajina ansioituneille äideille. Heitä on maassamme yhteensä 36. Kirjeen oli allekirjoittanut tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Sari Korvala ja Marja-Liisa Isoviita kuuluvat kunniamitalilla palkittavien joukkoon. Molemmat asuvat Kankaanpäässä. Pohjois-Satakunnassa sijaitsevassa kaupungissa on asukkaita reilut 11 000.

Lapset ykkösiä, sitten tulee kaikki muu

Kun arvokas kirje toimitettiin Kankaanpään Niinisalossa sijaitsevan maatilan pihaan tavallisena tiistaipäivänä, ei Sari Korvala meinannut uskoa asiaa todeksi.

– Olen aina pitänyt itseäni ihan tavallisena äitinä. Mietin, riittävätkö kasvattajan rahkeeni tähän tunnustukseen, Korvala sanoo.

48-vuotiaan maanviljelijän ja uusioperheen äidin päivissä riittää työtä. Lapsia perheeseen kuuluu kolmetoista. Heistä kolme on puoliso Pekka Korvalan edellisestä liitosta.

Arki muodostuu ihan tavallisista askareista, pyykinpesusta, ruoanlaitosta ja maatilan pyörittämiseen kuuluvista paperitöistä.

Traktorin hyttiinkin Korvala hyppää mielellään. Hänelle se on henkireikä kaiken suurperheen arjen touhujen keskellä.

– Tykkään hirveästi itse olla traktorin puikoissa ja tehdä niitä hommia.

Suuri perhe ei ole ollut suunniteltu juttu, siitä on vain muodostunut sellainen. Jokainen lapsi on tullut ajallaan ja tilanteeseen on kasvanut myös äitinä.

Lapset ovat Korvalalle tärkein asia elämässä. Vasta sen jälkeen tulevat työt ja muut asiat.

– Yhtään en antaisi pois ja yhtään en vaihtaisi.

Kaikki eivät halua olla äitejä ja suurperheellinen maatilan emäntä ei halua tuomita ketään.

– Kyllä minä sen ymmärrän ja se on hyvä, että tunnistaa haluaako vai eikö halua saada lapsia.

Kultaristi kuuluu koko perheelle

Kankaanpään keskustassa, pienessä kerrostaloyksiössä asuva Marja-Liisa Isoviita yllättyi myös tasavallan presidentin kirjeestä ja mitalitunnustuksesta – vaikka olikin ollut tietoinen, että sellaista oli hänelle haettu.

Asia muuttui todeksi, kun kirje saapui kotiin.

Isoviidan mielestä huomionosoituksen pitäisi olla enemmän suunnattu koko perheelle eikä vain äideille.

– Se ei ole vain äiti, joka perhettä pyörittää. Se on semmoinen yhteistyö- ja avunantosopimus, Isoviita muotoilee.

76-vuotiaan Isoviidan perheeseen on kuulunut aviomiehen lisäksi kuusi omaa lasta ja lukuisa määrä kesä- ja sijoituslapsia. Maatilan hoidon ohella syntyi ajatus, että kun tilaa ja haluja on, voisi omien lapsien lisäksi tarjota kodin myös muille sitä tarvitseville.

Hän ryhtyi yhteistyöhän Pelastakaa Lapset ry:n kanssa ja kesällä 1987 tulivat ensimmäiset kolme kesälasta uimakavereiksi omille lapsille. Samaan aikaan saapui perheeseen myös ensimmäinen sijoituslapsi.

– Hän tuli pienen muovipussin kanssa ja tokaisi vaan: "Mä tulin ny!" Isoviita muistaa.

Isompikin lapsi tarvitsee äitiä

Isoviidan hoteisiin on vuosien aikana tullut monenlaisia lapsia ja heidät kaikki otettiin vastaan avosylin.

Lasten kiitollisuus, tyytyväisyys ja onnellisuus on ollut äidille paras palkinto.

– Illalla vieras lapsi tulee ja ottaa kaulasta kiinni, tai kiipeää miehen polvelle. Siinä on jotain, että sen haluaa jatkuvan, hän toteaa.

Viimeinen sijaislapsi lähti Isoviidan hoteista vuonna 2002. Silti lapset kuuluvat arkeen lähes päivittäin.

Tänä vuonna hän on hoitanut kahta neljännen polven pientä lasta koko kevättalven, ennen kunnallisen päivähoidon järjestymistä. Mummon luona on käyty aamupuurolla ennen kouluun lähtöä tai odotettu linja-autoa siirtymissä kodin ja koulun välillä.

Siirtolaisperheen kasvattina Isoviita ei hyväksy lapsien täysin vapaata kasvatusta. Välillä hänestä tuntuu, että joissain asioissa on menty helppouteen tai sitten vedotaan kiireeseen.

– Ei koulu pysty lasta opettamaan, eikä lastentarhakaan. Kyllä se kuuluu isälle ja äidille.

Syli aina auki

Isoviita sanoo, että lasta täytyy auttaa, kuunnella, kieltää ja komentaa. Hänen mukaansa äitinä oleminen merkitsee huolehtimista, syliin ottamista, välittämistä ja suuria tunteita puoleen ja toiseen. Lapsen elämässä mukana olemista.

Sylin täytyy olla aina valmiina, kun lapsi sitä tarvitsee, vaikka olisi isompikin.

Kumpikin Kankaanpään mitaliäideistä painottaa, että lasten kanssa pitää puhua ja heitä pitää kuunnella. On lapsi sitten murros- tai uhmaiän pyörteissä.

– Silloin ne kaikki peikotkin pienenevät aika paljon, sekä lapsella että äidillä, Korvala toteaa.

– Ja olkapää täytyy olla, kun lapsella on murheita. Kyllä meidän täytyy sitä ihan aikuistakin lasta kuunnella, Isoviita painottaa.

Poliisi selvittää, liittyykö perjantaina Tampere-Pirkkalan lentoasemalla sattuneeseen vaaratilanteeseen rikosta.

Nelipaikkainen Piper-kone teki mahalaskun Tampere-Pirkkalan lentokentälle perjantaina iltapäivällä. Kone sai laskussa vakavia vaurioita. Pienkoneen kyydissä oli kaksi ihmistä.

Poliisi on aloittanut turmasta esitutkinnan.

– Epäilemme inhimillistä erehdystä, jonka seurauksena tämä lentokone on laskeutunut kentälle ilman laskutelineitä, sanoo rikoskomisario Pasi Nieminen Pirkanmaan poliisilaitokselta.

Pienkoneen laskeutuminen aiheutti lentokentällä mittavan pelastusoperaation. Paikalle lähti 19 pelastuslaitoksen yksikköä.

Onnettomuustutkintakeskuksella on lisäksi oma tutkintansa tapahtuneesta.

Edellinen isompi onnettomuus tapahtui Tampere-Pirkkalassa elokuussa 2019. Noin 50-vuotias lento-oppilas kuoli turmassa.

Imatralaisella Vuoksen Neiet -tyttökuorolla piti olla äitienpäivänä konsertti. Koronavirustilanteen vuoksi esitys peruuntui.

Kuoronjohtaja Hanna Saarela ei jäänyt tilanteessa toimettomaksi, vaan alkoi operoida yhteistä virtuaalikuoroa.

—Teimme ensin Imatran Immet -naiskuoron kanssa vappuna version Porilaisten marssista ja nyt ajattelin kokeilla, että lähtisikö tämäkin. Vielä viikko sitten oli vain pari videota, mutta lopulta niitä tuli 12, Saarela kertoo.

Jos videoupotus ei näy, voit kuunnella esityksen täältä: Vuoksen Neiet - Tuuli hiljaa henkäilee

Vuoksen Neiet -kuoro perustettiin viime syksynä ja mukana on parisenkymmentä 7-19-vuotiasta lasta ja nuorta.

Yhteispeliä ja esivalmisteluja

Äitienpäivävideolle valikoitui C.M. Bellmanin säveltämä ja P.J Hannikaisen sovittama Tuuli hiljaa henkäilee -kappale. Ihan vaivattomasti video ei syntynyt, sillä se vaati varsinaisen esityksen lisäksi paljon esityötä.

— Tein ensin taustanauhan, jolle lauloin stemmat alle. Tein videot, joissa oli korkea-, keski- ja alin ääni. Laitoin myös nuotit ja ohjeet, miten kuunnellaan taustanauhaa ja lauletaan samalla, Saarela kertoo.

Lopulta varsinainen video kurottiin yhteen editointiohjelmalla, joka oli Saarelan mukaan mallia “nakit ja muusi”.

— En ollut ennen tehnyt mitään tällaista, mutta aloin tutkimaan ja opettelemaan, Saarela kertoo.

Saarelan naistenkuoro on kevään aikana pitänyt yhtä zoom-yhteystyökalun välityksellä ja lastenkin kanssa on pidetty kertaalleen etäharjoitus.

— Siinä on paljon kaikkea, kun pitää pitää mikit hiljennettyinä, jaetaan ruutua ja nuotteja, minä soitan pianoa ja muut laulavat yksin kotona ilman, että kuulevat muita. Se on vähän yksinäistä. Mutta naiskuoron kanssa ollaan tavattu useita kertoja ja se on ollut heille tosi tärkeää.

Poikkeuksellisesta ajasta huolimatta, kuorot menevät myös eteenpäin, sillä nyt suunnitelmissa ovat jo esitykset isänpäivään ja joululle.

Tänään vietetään hieman erilaista äitienpäivää koronaviruspandemian takia. Siksi valtakunnallista äitienpäiväjuhlaa ei nyt järjestetä.

Presidentti palkitsee silti joukon kasvattajina ansioituneita äitejä. Tänä vuonna 36 äitiä saa Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein. Poikkeusolojen takia kunniamerkit luovutetaan heille myöhemmin ilmoitettavassa tilaisuudessa.

Äitienpäivätervehdyksessään presidentti Sauli Niinistö sanoi, että äitienpäivä on hyvä hetki muistuttaa perhe- ja lähiyhteisöjen tärkeydestä.

– Perheiden merkitys kirkastuu juuri nyt, mutta muistetaan äitienpäivän perusviesti välittämisestä, ja kohdellaan toisiamme läheisinä myös äitienpäivän ja poikkeustilan jälkeen, Niinistö sanoi.

Presidentti myös muistutti, että moni äiti asuu yksin, eikä kaikkien ole mahdollista tavata äitiään kasvotusten.

– Nyt tarvitaan uusia tapoja yhteydenpitoon, henkiseen läheisyyteen.

Niinistö päätti tervehdyksensä toivottamalla voimia ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja heidän läheisilleen.

Juhlapäiväksi vakiintui toukokuun toinen sunnuntai

Suomessa äitienpäivää vietetään toukokuun toisena sunnuntaina, joka vakiintui päivän pitoajankohdaksi vuonna 1927.

Virallinen liputuspäivä äitienpäivästä tuli vuonna 1947.

Jatkosodan äitienpäivänä 10. toukokuuta 1942 marsalkka Carl Gustaf Mannerheim myönsi päiväkäskyllään Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin kunniamerkin.

Lisää aiheesta:

Pienikin muistaminen ilahduttaa äitejä, vaikkei halaamaan pääsisikään – "On hyvä muistaa kaikkia läheisiä ja kertoa heille, miksi on ikävä"

Emmi-Liia Sjöholm kirjoitti kirjan äidiksi kasvamisesta, mutta alkuun siinä kiinnostivat lähinnä seksi ja abortti

Yle selvitti: opiskelijaäitejä on nyt enemmän kuin ennen – ja se on tutkijankin mielestä yllättävää

30. lokakuuta 2018 Anne-Elisabeth Hagen ja Tom Hagen viettävät iltaa Norske Teatretissa Oslossa. Siellä esitetään suosittua musikaalia The Book of Mormon.

Esitys loppuu puoli yhdentoista aikaan illalla, joten pariskunta tulee myöhään kotiinsa Fjellhamariin Lørenskogin kunnassa, 15 kilometrin päässä Oslosta koilliseen. Talosta avautuu järvinäkymä. He ovat asuneet siellä 1980-luvulta lähtien.

Seuraavana aamuna Anne-Elisabeth Hagen puhuu viimeisen puhelunsa. Puhelu loppuu kello 9.14. Se on viimeinen elonmerkki naisesta. Sen jälkeen hän katoaa.

Lue myös: Norjalaismiljardöörin kadonneen vaimon tapauksessa uusi käänne: 30-vuotias mies pidätetty, oikeuden mukaan todisteet Hagenia vastaan eivät ole riittäviä

Kymmenen viikkoa myöhemmin poliisi pitää lehdistötilaisuuden, jossa se kertoo epäilevänsä, että Anne-Elisabeth Hagen on siepattu. Sieppaajat ovat olleet yhteydessä perheeseen digitaalisen alustan kautta ja vaatineet lunnaita.

Miljardööri Tom Hagenista tulee yhtäkkiä tunnettu koko Norjassa.

Naimisiin parikymppisinä

Anne-Elisabeth ja Tom Hagen tapasivat toisensa vuonna 1969 ja menivät naimisiin vuotta myöhemmin. He olivat parikymppisiä. Anne-Elisabeth on syntynyt vuonna 1951, Tom vuonna 1950.

Hääjuhlat pidettiin Anne-Elisabethin lapsuudenkodissa Gjøvikissä, noin 120 kilometriä Oslosta pohjoiseen. Anne-Elisabeth on ainoa lapsi, Tomilla on 12 sisarusta.

Anne-Elisabeth oli valmistunut kristillisestä kansanopistosta, jossa hän oli opiskellut kotitaloutta ja käsitöitä. Tom Hagen opiskeli insinööriksi teknillisessä ammattikoulussa.

Pariskunta asettui asumaan Granin pikkukuntaan noin 60 kilometriä Oslon pohjoispuolella. He saivat kolme lasta: kaksi tytärtä ja pojan.

– He ovat huipputyyppejä, ja meillä oli erittäin hyvät välit. He ovat yksinkertaisesti hienoja ihmisiä, senaikainen naapuri kuvailee pariskuntaa sanomalehti VG:ssä.

Norjan 146. rikkain mies

Pariskunnan varhaisista vuosista on vain vähän tietoa. Vuonna 1982 he muuttivat Lørenskogiin. Tom Hagen kasvatti omaisuuttaan kiinteistösijoituksilla.

Hän omistaa kiinteistöjä kotikunnassaan Lørenskogissa ja Kvitfjellin hiihtokeskuksessa. Kiinteistöjen vuosittaiset vuokratulot ovat noin 40–50 miljoonaa kruunua eli noin 4,5 miljoonaa euroa.

Vuonna 1992 hän perusti sähköntoimittajayritys Elkraftin yhdessä Marius Nerbyen kanssa. Se laajensi toimintaansa Ruotsiin vuonna 1999, Tanskaan vuonna 2005 ja Suomeen vuonna 2012.

1990-luvulla Tom Hagen nousi talouslehti Kapitalin Norjan 400 rikkaimman listalle.

Nykyään hän on listan 164. rikkain. Hänen omaisuudekseen kerrotaan 1,9 miljardia kruunua eli noin 170 miljoonaa euroa.

Esiintyy harvoin julkisuudessa

Tom Hagen esiintyy julkisuudessa erittäin harvoin. Siitä kertoo myös se, että useat norjalaislehdet lainaavat Hagenista kertovissa jutuissaan haastattelua, jonka hän antoi paikallislehti Romarikes Bladille vuonna 2008.

– Se, mikä minua on kiinnostanut yli 40 työvuoteni ajan, on turvallisen työpaikan luominen. Se on minun motivaationi. En ajattele sitä, että olen rikas, hän sanoi lehdelle.

Elettiin finanssikriisin aikaa, mutta se ei tuntunut Hagenia huolestuttavan.

– Omaisuus muodostuu kahdesta osasta: todellisesta arvosta ja paperiarvosta. Viime vuoden arvonnousu tapahtui suurelta osin paperilla, enkä ole siitä niin kiinnostunut. Se menee ylös alas.

Tukee luistelua

Tom Hagen oli aikanaan lupaava luistelija, ja hänet tunnetaan Norjassa kiinnostuksestaan lajiin.

Hän perusti kotipaikkakunnalleen Skøyteklubben-94 -luistelukerhon vuonna 1989. Kerhon tarkoituksena oli tukea paikallisia luistelijanuoria matkalla kohti Lillehammerin olympialaisia.

Tavoite toteutui. Lørenskogilainen pikaluistelija Johann Olav Koss teki kolme maailmanennätystä ja voitti kolme olympiakultaa Lillehammerissa 1994. Hagen sponsoroi häntä.

Hagen on käyttänyt valtaansa ja suhteitaan kotipaikkakuntansa hyväksi muutoinkin. Hän sai Coca Colan rakentamaan tuotantolaitoksensa sinne vuonna 2006. Samana vuonna Norjan Posti teki sinne suuren sijoituksen.

Perhe tukena

Anne-Elisabeth Hagenia kuvaillaan norjalaismediassa naiseksi, joka omistautui miehensä tukemiselle, lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Hän kuului useiden miehensä yritysten hallituksiin.

Pariskunnan lapset ovat nykyisin 30–40-vuotiaita. He pitävät isäänsä syyttömänä äitinsä katoamiseen, murhaan tai murhan avunantoon.

Näin tapahtumat ovat edenneet

• Anne-Elisabeth Hagen katosi kotoaan 31. lokakuuta 2018.
• Poliisi tiedotti katoamisesta lehdistötilaisuudessa 9. tammikuuta 2019. Poliisi epäili, että Hagen oli siepattu. Tapausta oli selvitetty kaikessa hiljaisuudessa. Hagenien kotoa oli löytynyt yhdeksän miljoonan euron lunnasvaatimus. Sieppaajat halusivat, että lunnaat maksettaisiin kryptovaluutta Moneroissa.
• Tammikuun 16. päivä 2019 perheen asianajaja Svein Holden kertoi, että sieppaajat olivat ottaneet uudestaan yhteyttä Tom Hageniin.
• Kesäkuun 26. päivä 2019 poliisi kertoi uskovansa, ettei Anne-Elisabeth Hagen ollut enää elossa.
• Heinäkuuta 8. päivänä 2019 perheen asianajaja kertoi jälleen sieppaajien yhteydenotosta. Sieppaajien mukaan Anne-Elisabeth Hagen oli yhä elossa.
• 28. huhtikuuta 2020 poliisi pidätti Tom Hagenin epäiltynä vaimonsa murhasta tai avunannosta siihen.
• Seuraavana päivänä hänet vangittiin neljän viikon tutkintavankeuteen.
• 7. toukokuuta poliisi pidätti toisen miehen epäiltynä Anne-Elisabeth Hagenin murhasta tai avunannosta siihen. Epäily muutettiin myöhemmin koskemaan pelkästään sieppausta. Miehellä kerrotaan olevan yhteys Tom Hageniin.
• 8. toukokuuta Tom Hagen vapautettiin tutkintavankeudesta. Hovioikeuden mukaan poliisin todisteet häntä vastaan eivät olleet riittäviä, jotta häntä voitaisiin syyttää vaimonsa murhasta.

Tämä juttu perustuu seuraaviin artikkeihin:

VG: Hvem er Tom Hagen? [maksumuurin takana], VG: Dette er Anne-Elisabeth Falkevik Hagen, TV2 Dette er Tom (70) og Anne-Elisabeth Hagen (68), Kapital: Norges 400 rikeste, Dagbladet: Milliardær på hytter og elektrisitet - har sagt at han ikke tenker på rikdommen, NRK: Barna til Tom Hagen: Overbevist om at han er uskyldig, Tom Hagen ute av fengsel - politiet vil fortsatt ransake hus og hytte, Dagens Nyheter: Vad har egentligen hänt den försvunna miljardärsfrun? [maksumuurin takana]

Lue lisää:

Norjalaismiljardöörin kadonneen vaimon tapauksessa uusi käänne: 30-vuotias mies pidätetty, oikeuden mukaan todisteet Hagenia vastaan eivät ole riittäviä

Norjalainen miljonääri saa syytteen vaimonsa murhasta – Lavastettiinko henkirikos sieppaukseksi?

Suomalainen turvallisuusasiantuntija Norjan miljonäärin vaimon sieppauksesta: Katoaminen pysyi salassa yllättävän pitkään

Norjalaisen teollisuuspohatan vaimo kateissa, sieppausta epäillään – kidnappaajana esiintyvä taho vaatii miljoonalunnaita kryptovaluuttana

Pirkko Salmu, 58, ompelee hyräillen kukkakuvioista kangasmaskia kotiompelimossaan.

Ompelukone surraa vimmatusti, ja Topi Sorsakoski kaipaa palavasti Eevaa nurkassa.

Ulkovarastoon rakennetun ompelimon ovi aukeaa.

Pasi Salmu, 60, marssii sisälle ja alkaa pinota muoveihin pakattuja kasvomaskeja suuriin läpinäkyviin laatikoihin.

Hän on pian lähdössä kauppaamaan hengityssuojaimia Konginkankaalta Äänekosken keskustaan.

Pasi Salmun pukutehdas meni konkurssiin viisi vuotta sitten.

Vuosi sen jälkeen Salmu alkoi myydä vaimonsa kotiompelimossa kaavoittamia ja leikkaamia miesten mittapukuja ympäri Suomea.

Koronan iskiessä myös uusi pukukauppa tyrehtyi.

– Heti ensimmäisten koronauutisten tullessa Suomeen tilaukset pysähtyivät kuin seinään. Se oli kova isku. Piti keksiä taas jotain korvaavaa työtä, sanoo Pasi Salmu.

Myyntimies hoksasi muutama viikko sitten ryhtyä maskikauppaan.

Hoksaaminen on sitä, mikä erottaa selviytyjät: ketkä nousevat ylös naamalleen kaatumisen jälkeen ja ketkä jäävät maahan makaamaan.

Aalto-yliopiston sisututkija Emilia Lahden mukaan ajattelu saattaa selittää eroja sisukkuudessa.

– Ihmiset, jotka mukautuvat takaiskuihin ovat vahvimmilla. Jos pystyy näkemään edes jonkin pienen myönteisen asian vastoinkäymisten keskellä ja toimimaan sen pohjalta, on se elämän eteenpäin menemisen kannalta suurin asia.

Evoluutio on virittänyt meidät havaitsemaan helpommin epäkohdat ja negatiiviset asiat. Tutkijan mukaan joudumme tietoisesti auttamaan aivojamme huomaamaan mahdollisuudet.

Pasi – perheen ideanikkari

Pasi Salmu nappaa maskilaatikot kainaloon ja lähtee.

Parhaat ideat syntyvät neljäkymmentä vuotta yhdessä olleella pariskunnalla aina pihasaunan lauteilla.

Pirkko Salmu kertoo miehensä olevan heistä se ideanikkari.

– Pasilla on aina enemmän näkemystä asioihin. Hän keksii, ja minä sitten kiinnostun, mutta alkuun olen varovaisempi.

Aviomiehellä onkin ollut keksimistä. Pariskuntaa on vuosien varrella koeteltu.

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Pasi Salmu hyppäsi vanhempiensa perustaman pukutehtaan ohjaksiin. Hän oli toiminut yrityksessä myyntimiehenä.

Läpikäytiin niin 1990-luvun lama kuin 2008 finanssikriisikin.

Nettikaupan yleistyminen oli kotimaisten miesten pukujen valmistamiselle lopullinen kuolinisku. Konginkankaalla ei pystytty kilpailemaan kiinalaisten pukujen kanssa.

Lempeällä sisulla ylös konkurssista

Vaikka konkurssi kolautti kipeästi, se ei miestä kaatanut. Hetkellisesti ainoastaan hieman horjutti.

Vaimo tuki miestään. Hän houkutteli mukaansa lenkille luontoon ja toppuutteli minttukaakaoiden juomisessa.

– Täytyy vastoinkäymisten keskellä olla sitkeyttä, eikä jäädä surkuttelemaan, sanoo Pasi Salmu.

Lempeys ja armollisuus itseään kohtaan ovat tiet selviytymiseen.

Emilia Lahti on akateemisten tutkimustensa lisäksi perehtynyt syvällisesti omaan sisuunsa muun muassa harjoittelemalla kamppailulajeja Kiinassa.

Asioihin suhtautuminen erottaa myös ihmisten pärjäämistä.

Koetaanko jokin huonosti oleva asia olevan sitä pysyvästi? Onko se syvällä omassa persoonassa vai voiko asioita muuttaa?

Todellinen lujuus löytyy tutkijan mielestä lempeästä vahvuudesta.

– Itämaisessa kamppailukulttuurissa suuri mestari on muita kohtaan se ystävällisin ja pehmein ihminen. Hänen voimansa nousee tasapainosta kovuuden ja pehmeyden välillä. On klassikkovirhe yhdistää pehmeys heikkouteen.

Vääränlaisesta kovuudesta on tutkijan mukaan toisinaan vaikea päästää irti, sillä Suomessa lempeyden arvostaminen on vielä vierasta.

– Mennään töihin kipeänä, ei tunnusteta virheitä tai heikkoutta. Kova, negatiivinen sisu kuitenkin hajottaa meitä ja muita ihmisiä ympärillä. Muiden on vaikea olla lähellä ihmisiä, joiden sisu on armotonta ja kovaa.

Myönteisten tunteiden, kuten psykologisen turvallisuuden on tutkitusti todettu avaavan väylän kognitiivisiin kapasiteetteihimme. Niiden kautta pystyy yltämään maksimisuorituksiin.

Värikkäitä maskeja kaupaksi vaikka säälistä

Pasi Salmu ajelee Konginkankaalta parikymmentä kilometriä Äänekosken keskustaan.

Ison ruokamarketin kauppias on antanut hänelle luvan pystyttää myyntikojunsa kauppakeskuksen käytävälle.

Salmu saa myyntipöytänsä kuntoon ja kyltin sen viereen. Aamupäivästä on vielä hiljaista.

– Pirkko halusi, että tehdään maskeja monilla eri kuoseilla, kuviollisia ja värikkäitä. Itse ajattelin ensin, että yksiväriset olisivat riittäneet. Mutta ovat ne kaikki tehneet kauppansa.

Erityisesti nettikaupan kautta on tullut pariskunnalle myös suuria tilauksia.

Salmu on seudulla tuttu mies. Hän saa maskeja kaupaksi kaikille puolitutuillekin.

– Sanon tutuille, että no osta nyt edes säälistä. Ihan mukavaa maskien myynti muuten on, mutta vähän vaan ottaa vanhalla miehellä jalkoihin.

Avun pyytämisen taidosta vahvuutta

Salmujen maskien nettisivut pystytti heidän toinen aikuisista tyttäristään.

Perhe pitää aina yhtä. Tyttäret ovat auttaneet vanhempiaan vaikeina aikoina.

Avunpyyntöä pidetään Suomessa yhä usein heikkouden merkkinä, mutta siinä piilee vahvuus.

Avun pyytäminen on sisututkijasta tärkeä taito, koska sillä voi näyttää yhteyttä muihin ihmisiin.

–Jokaisen on käytävä se matka, että osaa pyytää apua. Avun pyytämisen kulttuuri puuttuu Suomesta ja avunpyytäjää katsotaan helposti alaspäin. Ihmiset saattavat joutua kokemaan siitä häpeää.

Suomessa arvostetaan tutkijan mukaan yhä yksin pärjäämisen asennetta, kovapäistä selviämistä.

– Meidän pitää yhteiskuntana kasvaa ja antaa tilaa, ettei ihmisen tarvitse pelätä pyytää apua. Avun pyytämiseen ei saisi reagoida kovuudella, että kyllä sinun pitää vaan pärjätä.

Tutkija Emilia Lahden mukaan vanhan mallin kova sisu vie parhaimmillaankin meidät vain tiettyyn yhteen pisteeseen asti.

Konkurssi vei kodinkin alta

Pasi Salmu oli taannut pukutehtaan pankkilainoja omalla omaisuudellaan. Konkurssissa Salmuilla meni kaikki.

He ovat nyt velkajärjestelyssä ja maksavat pankille muun muassa omakotitaloaan.

Salmut eivät asiaa voivottele. Huumori auttaa heitä.

– Kun korona vei taas meidän toimeentulon, toinen tyttäristämme lohdutti, että pääsemme aina heidän autotalliinsa asumaan. Pitää vaan tuoda pihasauna mukana, nauraa Pirkko Salmu.

Vastoinkäymiset antavat mahdollisuuden luoda mielestä taivaan tai helvetin.

Sisututkijan mukaan isojen tragedioiden salattu lahja on, että ne saattavat antaa mahdollisuuden kasvuun.

– Traumasta kumpuavan kasvun tutkimus on osoittanut, että vastoinkäymiset voivat auttaa ihmistä muun muassa ajattelemaan syvällisemmin ja löytämään prioriteettinsa. Silloin pystyy myös suhtautumaan muihin ihmisiin myötätuntoisemmin.

Kaikilla on vastoinkäymisiä ja mahdollisuus niiden myötä kasvaa. Aivot muovautuvat jokaisen kokemuksen ja ajatuksen myötä. Oman ajattelun lisäksi prosessiin vaikuttaa oman yhteisön tuki.

– On hyvä miettiä miten takaiskuja voisi käyttää polttoaineena. Korona-aika kutsuu tarkastelemaan omaa ajattelua. Mitä siellä tapahtuu, kun tulee vastoinkäymisiä ja miten tuo ajattelu mahdollistaa tai estää sisukkuutta?

Ajatuksilla on tutkijan mukaan suuri voima: ajatuksista nousee kyky sopeutua, kasvaa ja yrittää uudelleen.

Häpeästä sisäistä voimaa

Eräs vanhempi mies tiedustelee kangasmaskin hintaa Äänekosken kauppakeskuksessa. Kuullessaan sen, hän nykäisee taskustaan suodatinpaperin. Hän kertoo sen olevan parempi ja halvempi.

Pasi Salmu nyökkäilee ja hymyilee ystävällisesti. Häntä eivät ihmisten ikävätkään kommentit hätkäytä.

– En minä konkurssin tultuakaan jäänyt seinien sisäpuolelle häpeämään. Kaikkeni yritykseni eteen tein. Nappasin lakin ja lähdin kylälle heti selkä suorana kävelemään.

Häpeästä voi saada sisäistä voimaa.

Sisututkijan mukaan häpeän läpi murtautuminen on avainasemassa monesta kärsimyksestä vapautumisessa.

– Kun onkin sinut asioiden kanssa, joista on tuntenut häpeää, se on vapauttavaa ja siitä saa voimaa. Kenelläkään ei ole meihin enempää valtaa kuin se valta minkä annamme heille.

Tutkija Emilia Lahden mielestä olisi korkea aika elää yhteiskunnassa, jossa konkurssi ei ole häpeä.

Pihatöitä ja sauna lämpiämään

Kymmenen tunnin jälkeen Salmun kauppapäivä on täynnä. Hän kerää myyntipöydältä kamppeensa ja suuntaa takaisin kotimatkalle.

Vaimo surruttelee edelleen kotiompelimossa.

Pirkko Salmu on niin innoissaan miesten pukujen tekoon tulleesta vaihtelusta, värikkäiden ja nopeasti valmistuvien maskien teosta, että on unohtanut jälleen syödä.

– Kilpailen itseni kanssa. Mittaan välillä aikaa yhden maskin teosta ja yritän aina uutta ennätystä.

Työpäivän jälkeen Pirkko Salmu kastelee kasvihuoneessa tomaatin taimiaan. Miehensä rapsuttelee pihaa haravalla. Pihasaunan piipusta tupruaa savua.

Salmut ovat vähään tyytyväisiä. Lapset ja kaksi lastenlasta ovat heidän kaikkensa.

Avaimet onnellisuuteen ovat kaikkien käsissä.

Tutkija Emilia Lahden mukaan ihmiset, jotka kehittävät ajattelua ja pystyvät olemaan enemmän läsnä ovat onnellisimpia.

Keskimäärin lähes puolet ajasta aivomme ovat niin sanotulla autopilotilla, jolloin teemme valintoja vanhoista tavoista emmekä tietoisesta ajattelusta käsin. Tämä kävi ilmi Killingsworthin ja Gilbertin 2010 tutkimuksesta.

– Menemme tutulla kaavalla ja elämme rutiineilla. Autopilotilla oleminen on kuitenkin yhteydessä onnettomuuden tunteeseen ja epätyytyväisyyteen.

Ihmisen omat uskomukset ovat yksi suurimmista esteistä kehittymiseen ja mielen tyyneyteen.

Hyvä uutinen kuitenkin on, että uskomukset ja oma mieli voidaan myös valjastaa oman hyvinvoinnin tueksi.

Läsnäoloa voi tutkijan mukaa kehittää esimerkiksi meditoimalla ja tietoisella keskittymisellä. Lisäksi yhteiskunnan arvojen on muututtava kohti lempeää vahvuutta.

Viime vuonna Flow-festivaalin aikana Emmi-Liia Sjöholmin, 34, rintaa puristi. Kaikki muut, siis ihan kaikki, olivat Suvilahdessa juhlimassa kesää ja nuoruutta.

Sjöholm itse oli miehensä ja lapsensa kanssa läheisen ostoskeskuksen katon leikkipaikalla. Sinne kuului, miten Chisu lauloi, sieltä näki, miten muut olivat vapaita muiden vapaiden kanssa.

Sittemmin paitsijäämisen pelko on helpottanut. Korona-aika on auttanut: kukaan muukaan ei tee mitään kovin jännittävää.

Sisäinen sopu siitä, miten olla edelleen oma erillinen ihminen ja samaan aikaan äiti, on muutenkin löytynyt.

Nykyisin Sjöholm haaveilee enimmäkseen muusta kuin villistä juhlinnasta. Olisi ihanaa lojua kaverin sohvalla vailla kiirettä mihinkään. OIisi ihanaa olla kotona yksin. Olisi ihanaa mennä vessaan ilman, että joku renkkaa ovenkahvaa ja huutaa äitiäitiäiti.

Kaikkein ihaninta on kuitenkin se, mitä eletään juuri nyt. Miten mahtava tyyppi oma lapsi on, miten suloinen, miten hauska. Miten se puhuu, ajattelee ja piirtää, haluaa hellyyttä.Miten hienoa saada viettää sen kanssa aikaa näin paljon, kun outo virus seisautti päivähoidon ja siirsi työt kotiin!

– Ymmärrän, että jossain vaiheessa sitä ei enää kiinnosta mun jutut yhtään, eikä se halua koko ajan syliin. Kaverit on sanoneet, että tästä ajasta pitää osata nauttia. Olen ymmärtänyt nyt, mitä se tarkoittaa. Ei tämä kestä ikuisesti.

Äidiksi kasvaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu, jos on suurimman osan elämäänsä pelännyt tulevansa taas raskaaksi, ja sitten sitä, ettei lasta tulekaan.

Äidiksi kasvaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu, jos on tavallaan äiti jo kolmatta kertaa, vaikka lapsi onkin ensimmäinen.

Ei se ole välttämättä muutenkaan.

Irti turhasta häpeästä

Kun Emmi-Liia Sjöholm palasi vanhempainvapaalta töihin, hän ajatteli kirjoittaa esseekokoelman äitiydestä. Esseekokoelman sijasta syntyi esikoisromaani, runsaasti omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä Paperilla toinen.

Siitä tuli alkuvuoden kirjallinen hitti. Kirjassa Sjöholm kuvaa rehellisesti seksiä, halua miellyttää miestä, ja omaa himoaan.

Nuoret naiset samaistuivat minäkertojaan, ja lukukokemuksia jaettiin somessa vimmaisesti. Netissä levisi sitaatteja, joissa kuvattiin tunkkaista teinipeuhaamista, surkeaa laastariseksiä, sukupuolitautia ja masturbointia: asioita, joita moni on kokenut, mutta joista puhuminen on liian noloa.

Toimittajia kiinnostivat erityisesti tarinassa esiintyvä teini-iän abortti ja reipashenkinen seksuaalisuus.

Sjöholm uskoo, että kirja olisi epäonnistunut, ellei hän olisi pystynyt pääsemään irti häpeästä. Hän ei lähtenyt kirjoittamaan seksikirjaa, eikä kohukirjaa. Hän vain päätti kirjoittaa niin kuin kukaan ei ikinä lukisi tekstiä.

Se vapautti. Samaa hän toivoo myös lukijoille.

– Kirjoittaminen alkoi sujua vasta, kun lakkasin keskittymästä siihen, etten vahingossakaan kirjoita kirjaa itsestäni. Teksti on oman pään sisäistä puhetta, jota tavallisesti ei uskalla päästää ulos. Nyt olen miettinyt, että olisinpa puhunut näistä asioista jo paljon aikaisemmin. Sillä tavalla niistä pääsee yli.

Kyllä, kirjassa on myös seksuaalisuutta: välillä ihanaa, välillä ankeaa ja ajan myötä muuttuvaa.

Paperilla toinen on kuitenkin ennen kaikkea kirja äitiydestä: siitä, miten opitaan rakastamaan ja miten vaikea joskus on rakastaa – itseä, bonuslasta, biologista lasta, omaa äitiä tai puolisoa.

– Vanhemmuus nyt vain on sellaista, että välillä ottaa hulluna päähän, ja välillä rakkaus on järisyttävää. Välillä rakastan yksinoloa enemmän kuin mitään muuta, vaikka yleensä rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta.

"Lapsen hankkimisessa on turha mennä neuvomaan ketään"

Kun raskaustesti runsaat neljä vuotta sitten näytti plussaa, soitti Emmi-Liia Sjöholm neuvolaan. Kyllä, kyseessä on ensimmäinen raskaus, hän sanoi puhelimeen.

Linjan toisessa päässä korjattiin, että meidän tietojenne mukaan olette ollut raskaana ennenkin. Potilaskertomuksissa kummitteli 14-vuotiaana tehty abortti.

Raskaus oli paperilla toinen. Sjöholmista se tuntui ensimmäiseltä.

Tätä lasta oli toivottu ja odotettu; puolitoista vuotta oli pelätty, ettei sitä koskaan tule. Teini-iän keskeytetty raskaus ei ehtinyt koskaan tuntua vauvalta, se oli ennemminkin hävettävä rangaistus siitä, ettei kehdannut vaatia poikaystävää käyttämään kondomia.

– Raskaaksi tuleminen voi toisessa elämäntilanteessa olla kauheinta mitä tapahtuu, ja toisessa se, mitä eniten toivoo.

Epäonnistumisen tunne 14-vuotiaana oli lähes pohjaton, vaikka teiniabortti on sentään yleisesti suhteellisen hyväksytty asia, Sjöholm pohtii. Elämäntilanne voi kuitenkin olla yhtä lailla mahdoton lapsensaannille koska tahansa.

Hänen mielestään naisella on oltava vapaus valita aina. Myös yhteiskunnassa, jossa monella on näkemyksiä lastentekotalkoista ja siitä, miten itsekästä on nuorten naisten vapaaehtoinen lapsettomuus.

– Minulla on tuttuja, jotka häpeävät, kun ovat tehneet aborttipäätöksen parikymppisenä tai kolmekymppisenä. Sellaista tunnetta ei pitäisi joutua tuntemaan. Jokainen tietää oman elämäntilanteensa parhaiten.

Lapsen hankkimisessa on muutenkaan turha mennä ketään neuvomaan. Itse Sjöholm ei tee niin edes pyydettäessä.

– Se voi jollekin olla autuasta, joillekin ei. Tunnen ihmisiä, jotka ovat pitäneet lapsen, jota ei oltu suunniteltu. He ovat kamppailleet pitkään sen kanssa oliko ratkaisu oikea. Vanhemmuus ei ole mikään tehtävä, joka jokaisen pitäisi täyttää.

Sjöholm ei ole katunut aborttiaan, eikä ikinä mieti, millainen ihminen jäi syntymättä. Hän ei ollut lapsena valmis äidiksi.

Ei hän ollut mielestään siihen valmis vielä parikymppisenäkään, kun päätyi uusperhekuvioon.

Bonuslapsi – vähän kuin oma, silti aivan eri

On ehkä vähän rikollista sanoa, ettei aina tykkää omasta lapsestaan. Vielä pahempaa on Sjöholmin mielestä sanoa, ettei oikein tykkää bonuslapsesta.

Kun Sjöholm oli 21-vuotias, tuli parisuhteeseen miehen kylkiäisenä pieni poika. Pojan kanssa oli kiva pelata pleikkaa ja syödä jäätelöä. Poika tuntui pikkuveljeltä.

Poika myös ärsytti. Lapsi tarvitsi paljon, ja kiintyi enemmän ja nopeammin kuin nuori äitipuoli. Mies halusi seksiä, vaikka lapsi nukkui alkuun samassa huoneessa. Poika tuli miehen luokse aina kun sovittu oli. Sjöholm halusi mennä omia menojaan kuten aiemmin.

Sitten poikaan tottui, sitten poikaa alkoi rakastaa. Sitä tuli ikävä kun se oli poissa, pojan sokerimurot maistuivat hyvältä suoraan paketista.

Ja kun miehestä tuli ero, tuli ero myös pojasta.

– Vanhemmuuteen liittyy niin vahvoja rakkauden ja läheisyyden tunteita, ettei niitä osannut niin nuorena ottaa vastaan. Luulen, että jos uusperhekuvio olisi tullut vähän myöhemmin elämässä, se olisi ollut hyvin erilainen. Ei itse olisi ollut niin kesken.

Bonuslapsi kulkee mukana kaikesta huolimatta aina, vaikka yhteys on katkennut. Paperilla toinen -kirjan alussa on luku, jossa listataan, mistä bonuspoika pitää, mistä ei. Kirjan loppupuolella sen luvun peilinä on toinen, jossa listataan biologisen tyttären ärtymyksen ja rakkauden kohteita.

– Tunteissa, joita lapset herättävät, on jotain hyvin samankaltaista. Ne ovat silti myös täysin erilaisia.

Oikea ikä äitiydelle on se, mikä itselle parhaiten sopii

Mitään ainoaa oikeaa ikää tulla vanhemmaksi ei Sjöholmin mielestä kuitenkaan ole. Osa hänen tuttavistaan on saanut lapsen hyvinkin nuorena, ja kaikki on mennyt oikein hyvin.

Sjöholm ajatteli joskus, että lapsen saaminen varhain tarkoittaa automaattisesti sitä, että menettää jotain.

– Nyt mietin, että nuorena vanhemmiksi tulleilla alkaa olla tosi hyvin pärjääviä teinejä ja lukiolaisia. Heillä on edessään parhaat, viisaimmat vuodet ilman pikkulapsiaikaa. Joidenkin ystävien suhteen näyttää siltä, että nuorena hankittu lapsi on mennyt siinä sivussa kohtuullisen helposti. Vanhemmuudesta huolimatta on silti pystytty tekemään esimerkiksi hieno ura.

Mitä vanhempana lapsen saa, sitä valmiimmaksi elämänsä on ehtinyt rakentaa. Tai luulla rakentaneensa.

– Kun saa lapsen yli kolmekymppisenä, lapselle yritetään järjestää tilaa jo täyden keskelle. Lapsi horjuttaa elämää enemmän.

Ehkä juuri siitä syystä yllättävän moni jättää vanhemmaksi tulemisen arvan ratkaistavaksi. Sjöholm tuntee ihmisiä, jotka luottavat varmoihin päiviin, kun eivät halua aktiivisesti päättää haluavatko lapsen vai eivät. Jotkut ikätoverit vain puolitaktisesti unohtavat ehkäisyn.

– Kun ei ole ihan varma mitä haluaa, on ehkä helpompi ajatella, että lapsi tulee jos on tullakseen. Voi olla, että hyväksi havaitun nuoruuden katkaiseminen lapsensaannilla tuntuu vaikealta päätökseltä.

"Mitä, eikö teillä vielä sormiruokailla?"

Hoitovapaa vauvakuplassa oli Emmi-Liia Sjöholmin mielestä taivaallista aikaa. Symbioottista. Äitiys istui hänelle nopeasti ja helposti.

– Solahdin tosi hyvin siihen, että yht’äkkiä tuossa on tuo uusi tyyppi.

Kaikki raskauden aikaiset pelot ja kateus olivat tiessään. Ennen oman lapsen syntymää kaverin vauvasta oli ollut vaikea iloita.

Entä jos oma lapsi onkin koliikkivauva, ja kaverin vauva nukkuu kuin enkeli? Jos jokin meneekin synnytyksessä pieleen, ja kaveri saa täydet pisteet? Jos oma lapsi onkin sairas, ja kaverin ei?

Ihan ensimmäisinä vauvaviikkoina Sjöholm erehtyi imetyssivustoille ja muille nettipalstoille. Niillä kerrottiin, mikä on ainoa oikea tapa pitää lapsi hengissä ja hyvinvoivana. Hän tuli nopeasti sieltä pois.

– En usko, että ihmiset ovat ilkeitä tahallaan, mukana on ihan aitoa auttamisen halua. Jokaisen on pakko luottaa siihen, että oma tapa tehdä asiat on juuri se oikea. Jos joku kyseenalaistaa sen, niin usko horjahtaa. Jokainen haluaa tehdä kaiken oikein.

Vanhemmuuteen liittyvä kummallinen kilpailu ja jatkuva vertailu tuli Sjöholmille vähän yllätyksenä.

– Eikö teillä vielä sormiruokailla? Miten noiden vauvalle ei käynyt mitään pahaa, vaikka antoivat lapselle tutin? Olisiko meidänkin pitänyt? Kaikkia ensimmäisen lapsen saavia jännittää tekeekö asiat oikein. Muutamassa vuodessa ihmiset yleensä rauhoittuvat.

Toisaalta muilta vanhemmilta saa myös paljon ihan aitoa tukea, etenkin, jos on niin onnekas, että hyvä ystävä käy asiat läpi samoja asioita samaan aikaan.

– Nuorempana ärsytti tosi paljon se, että sanottiin, ettet ymmärrä, kun sinulla ei ole omaa lasta. Vaikea myöntää, mutta kyllä se joidenkin asioiden osalta on juuri niin.

Hoitovapaa päättyi, kupla puhkesi, oli aika palata töihin. Siellä kaikki eivät edes tienneet, että Sjöholm on nyt äiti. Se tuntui ihan hyvältä. Se, että se tuntui hyvältä, aiheutti syyllisyyttä.

Samaan aikaan hän oli toisten ihmisten seurassa huolissaan siitä, nähdäänkö hänet nyt vain äitinä.

– Se oli outoa ja vähän repivää aikaa. Nyt, kun lapsi on 3,5-vuotias alkaa viimein löytyä balanssi, jossa voin olla äiti ja kaikkea muuta yhtä aikaa. Sitähän sanotaan, että opettelu omaksi itseksi alkaa sitten, kun vauvakupla puhkeaa.

Kakkavaippakausi on vasta vanhemmuuden alkumatka

Emmi-Liia Sjöholmista on kummallista, että kun puhutaan lapsen hankkimisesta, puhutaan lähinnä yövalvomisista ja kakkavaipoista. Se vaihe on kuitenkin vain murto-osa elämänmittaisesta vanhemmuudesta.

– Koko vanhemmuuden konsepti on muuttunut siitä, millaiseksi sitä luulin ennen lapsen syntymää. Olen vielä itsekin nuori, ja tajuan, että yhteinen matka on pitkä, ja se on vasta alussa.

Sjöholm miettii jo nyt sitä, haluaako tytär aikuisena käydä yhdessä kahvilla, tai lähteä äidin kanssa ulkomaille? Haluaako hän olla ystävä äitinsä kanssa niin kuin Sjöholm itse on oman äitinsä kanssa?

– Se on ehkä surullisin ajatus, että jos hänelle riittääkin pelkkä lapsuusarki ja sitten tiet eroavat. Senkin takia arvostan sitä, miten paljon saan olla nyt lapseni kanssa.

Toistaiseksi kaikki on hyvin, tai paremmin. Äitienpäivääkin on vietetty jo viikon ajan.

Tytär alkoi piirtää äitienpäiväjuttuja heti, kun tulevasta merkkipäivästä mainittiin. Päivittäin hän kysyy, onko tänään se sun äitienpäivä?

Koulujen alkaessa etenkin riskiryhmiin kuuluvien opettajien ja vanhempien keskuudessa on noussut esiin huolta siitä, onko heillä syytä pelätä koululaisten ja koulun henkilökunnan kautta mahdollisesti leviävää koronatartuntaa.

Virologian professori Kalle Saksela ei pidä todennäköisenä, että suuria koulujen kautta levinneitä epidemioita olisi alkukesästä odotettavissa. Samalla hän toisaalta myöntää, että Tanskassa tartuttavuutta kuvaava R0-luku alkoi kohota pari viikkoa koulujen avaamisesta.

Vaikka tilastollisesti onkin nähtävissä, että lasten kautta levinneet tartunnat ovat tähän saakka olleet vähäisiä, Sakselan mukaan lapsi kykenee tuottamaan aivan yhtä infektiokykyistä virusta kuin aikuinen.

"Aluksi pääteltiin, etteivät lapset juurikaan tartuta virusta, pian havaitiin, ettei se ihan näinkään ole." Kalle Saksela, professori

– Kun lapsesta eristetään virus soluviljelmään, se on yhtä infektiivinen kuin aikuisestakin otettu. Sitä, miksi lapset vaikuttavat olevan aikuisia huonompia tartuttajia, voidaan toistaiseksi vain spekuloida.

– Syy voisi liittyä esimerkiksi lasten immuunijärjestelmiin tai virusinfektion anatomian eroihin hengityselimissä, mutta mitään tutkittua tietoa asiasta ei toistaiseksi ole, Saksela aprikoi.

Olisiko mahdollista, että lapsista supertartuttajat puuttuvat?

Aikuisten kohdalla on puhuttu niin sanotuista supertartuttajista, jotka tartuttavat tautia eteenpäin paljon muita ihmisiä enemmän.

Supertartuttajien osalta Saksela pohtii, voisiko olla mahdollista, että heidän aivastuksensa tai yskäisynsä pisaroiden koon ansiosta virus pääsee tavallista pidemmälle.

Saksela spekuloi yhtenä mahdollisuutena, ettei lapsista näitä supertartuttajia löytyisi.

– Selvää on, että tartuttavuus jakautuu epätasaisesti.

• Lue tästä kaikki tuoreimmat tiedot koronaviruksesta.

Viruksen levitessä pääteltiin aluksi, etteivät lapset juurikaan tartuttaisi sitä. Maailmalla myöhemmin ilmenneiden tapausten perusteella huomattiin, ettei se ihan näinkään ole, Saksela muistuttaa.

– Biologia tämän viruksen käyttäytymisessä on vielä tuntematon, ja siksi siitä opitaan koko ajan uutta.

Nenää kutitetteleva siitepöly saa monen lapsen aivastelemaan

Voisiko siis keväisestä siitepölyallergiasta kärsivä lapsi toimia nuhapärskäyksineen myös koronan levittäjänä?

Sakselan mukaan varmasti voi tilanteissa, joissa lapsi kantaa oireettomana virusta ja on samaan aikaan muusta syystä nuhainen tai yskäinen.

– Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jostain syystä lapset, jotka yleensä ovat parhaita hengityselintulehdusten levittäjiä, eivät sitä tämän viruksen kohdalla ole.

Taustalla olevia syitä Saksela ei kykene kertomaan, eikä vielä kukaan muukaan, hän painottaa.

"On veteen piirretty viiva, mikä on pieni pisara ja mikä aerosoli." Kalle Saksela, professori

Se, että viruksesta tuntuu tulevan jatkuvasti muuttuvaa ja ristiriitaistakin tietoa, johtuu Sakselan mukaan siitä, että viruksen toimintamekanismissa on yhä niin paljon aukkoja.

Tiedelehti Nature kertoo, etteivät tutkijat maailmallakaan ole yhtä mieltä siitä, miten hyviä tai huonoja viruksen levittäjiä lapset ovat.

Osa tutkijoista sanoo, että kasvava joukko todisteita viittaa siihen, että lapsilla on pienempi riski sairastua ja lapset eivät ole vastuussa suurimmasta osasta tartuntaketjuista.

Osa taas uskoo, että lasten infektioiden esiintyvyys on alhaisempi kuin aikuisilla osittain siksi, että he eivät ole olleet alttiina virukselle koulujen ollessa suljettuina. Toinen epävarmuuteen johtava syy, on tutkijoiden mielestä se, että lapsia ei testata niin usein kuin aikuisia, koska heillä on yleensä lieviä tai ei lainkaan oireita.

Mikä erottaa tuhkarokon ja koronan leviämisen ilmateitse?

Viruksen tartuntatapoja puntaroitaessa on myös mietytty mahdollisuutta aerosoli- eli ilmateitse leviävään tartuntaan. Saksela sanoo, että kyseessä on aika lailla veteen piirretty viiva sen suhteen, mikä on pieni pisara ja mikä aerosoli.

– Sen tyyppistä aerosolia kuin vaikkapa tuhkarokossa on, eli että virus jää leijumaan pitkäksi aikaa ilmaan, ei koronassa juurikaan näytä olevan.

– Tämänhetkisen tiedon valossa korona siirtyy pääasiassa suoraan pisarana ihmisestä toiseen ja todennäköisesti jonkin verran myös kosketustartuntoina esimerkiksi likaisten ovenkahvojen kautta.

Vaikka viruksen on Sakselan mukaan osoitettu säilyvän laboratorio-olosuhteissa eri pinnoilla pitkäänkin, käytännön elämässä vaikuttaa siltä, etteivät saastuneiden pintojen välityksellä tapahtuneet tartunnat ole epidemian kannalta merkittäviä.

– Oppilaiden palatessa kouluihin ajatus kai on se, että koululuokan kesken lapset saavat telmiä keskenään, mutta yritetään silti pitää luokat toisistaan erillään. Uskon, että tässä toimitaan oikein sen tiedon valossa, mitä maailmalta on tähän mennessä saatu, Saksela toteaa.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 11.5. kello 23 saakka.

Lue myös:

Kertooko paine rinnassa infektiosta ja miten tauti kurittaa sisäelimiä? Näin koronavirus voi vaikuttaa kehoosi

Hanna ja Juha Salinin omakotitalon makuuhuoneessa Lopen Läyliäisissä voi äitienpäivän aamuna olla ruuhkaa, kun kaikki yhdeksän lasta haluavat onnitella äitiään.

Hannan lapsista vanhimmat ovat jo täysikäisiä ja nuorimmat 2,5-vuotiaita kaksosia. Lapsista seitsemän on syntynyt yhdessä nykyisen aviomiehen Juhan kanssa.

Koko katras on kasvanut saman katon alla.

– Juha on kyllä ollut kova vauvakuumeilemaan, enkä ole sitten hanttiinkaan laittanut, Hanna nauraa.

– Kai se tuli vähän vahingossa. En ollut koskaan ajatellut, että minusta tulisi suurperheen isä. Mutta ei tämä ole vaikeaa. Tekemistä riittää, eikä aika tule pitkäksi, Juha tuumii katsellessaan nuorimpien telmimistä isolla pihamaalla.

Kaksoset olivat pariskunnalle yllätys

Noin nelikymppisen pariskunnan yhteiset lapset ovat miltei kaikki olleet suunniteltuja. Vain kaksoset olivat yllätys.

– Me ei tiedetty edes kaksosten mahdollisuudesta, koska suvussa kummallakaan ei ole kaksosia, Hanna selvittää.

Nykyään Hanna ja Juha antavat vertaistukea perheille, joiden elämä mullistuu, kun maailmaan tuleekin kaksoset, kolmoset tai neloset.

Juha käy töissä isänsä perustamassa rengasliikkeessä Hyvinkäällä. Hanna onkin koronakeväänä joutunut pyörittämään perheen arkea poikkeusoloissa.

Virusta välttääkseen koko perhe on pitkälti elänyt kevään omalla tontillaan. Lapset ovat käyneet koulua kotoa käsin, eivätkä kuulemma palaa koulurakennukseen ennen kesälomaa.

Juhan mukaan isosta lapsimäärästä on ollut tässä tilanteessa hyötyä, sillä sisarukset pitävät seuraa toisilleen.

Äidin rooli jää pois mallina ollessa

Perheessä ei tunneta miesten tai naisten töitä. Se tekee, kuka ehtii. Hanna pitää perheen langat käsissään ja omaa hyvän stressinsietokyvyn.

– Hanna on parempi organisoimaan ja minä toteuttamaan, se on se suurin työnjako meillä, kuvailee Juha Salin.

Kaksikko täydentää hyvin toisiaan. Rauhallinen ja varmanoloinen Juha tasapainottaa vilkkaampaa Hannaa.

Äidin rooli jää taka-alalle silloin, kun Hanna on työkseen kuvataiteilijoiden veistos- tai piirustusmallina. Hiljaista patsastelua hän on tehnyt jo viidentoista vuoden ajan.

– Siinä ei ajatella lapsia tai lasten juttuja, vaan saan olla jotain muuta kuin pelkästään äiti. Se on minulle henkireikä, että on niitä aikuiskontakteja.

Hanna on vihreän aatteen ihminen, ja hän on mukana Lopen vihreisssä varapuheenjohtajana. Lisäksi perheessä kaikki ovat kasvissyöjiä, Juha-isää lukuunottamatta.

Yleiskuntoaan Hanna pitää yllä käymällä kuntosalilla.

Puheen kääntyessä moniin raskauksiin, tarmokas äiti sanoo olleensa onnekas.

– Helppoja ne ovat olleet, muuten ei olisi ollut näin montaa raskautta. Olen päässyt fyysisesti helpolla. Edes kaksosraskauden kanssa ei ollut vaikeaa.

Huomioi lapsi yksilönä

Isossa lapsilaumassa on monta erilaista persoonaa. Salinien perheessä yritetään kohdella jokaista yksilönä.

– Sen ei tarvitsella olla sen ihmeellisempää, kuin että mennään yhden kanssa kauppaan tai mato-ongelle. Ei kutsuta aina kaikkia joka paikkaan.

Hanna toistaa oman käsityksensä rakkaudesta, jota ei ole millään tavoin kiintiöity.

– Että sitä olisi joku x-määrä, ja sitten se yhtäkkiä vaan loppuu. Päinvastoin, se lisääntyy sitä mukaa kun sitä antaa ulospäin.

Perheen vanhin lapsi on jo muuttanut Hyvinkäälle opiskelemaan, ja kesällä lähtee toinen perään. Äiti ei tunnusta kokevansa haikeutta, vaan ylpeyttä siitä, että nuoret pärjäävät omillaan.

Iäkkäiden äitien muistaminen mietityttää

Mitä ohjenuoraa olette yrittäneet siirtää lapsillenne?

– Varmaan sellaista oikeudenmukaisuutta, ja että heikommista pidetään huolta, Hanna miettii.

Entä se äitienpäivä? Miten sitä Lopen Läyliäisissä juhlitaan?

– Perinteisesti. Äiti saa nukkua pitkään, ja me viedään aamupala ja kakku sänkyyn. Jos vaan on valkovuokkoja, lapset saavat käydä niitä poimimassa, maalailee Juha juhlapäivän sunnuntaiaamua.

Hanna pohtii puolestaan, miten mahtaa käydä omien äitien kanssa tänä vuonna.

– Olemme joka vuosi vieneet heille kukkia, mutta nyt kun on korona, täytyy vähän miettiä miten se toteutetaan käytännössä. He molemmat ovat jo yli 70-vuotiaita.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin klo 23:een asti.