Kuudennella luokalla kirjoitin kirjevihkoon, että olen valmis siihen. Bestikseni kysyi, että olenkohan nyt ihan varma ja vakuutin olevani. Kumpikaan meistä ei ollut aivan varma, mitä se olisi, mutta jotenkin se liittyi aikuiseksi kasvamiseen.

Yläasteen terveystiedon tunnilla katsoimme kuvia kondomeista ja seksitaudeista. Tiesin, miltä näyttävät klamydia ja herpes. Opin rullaamaan kondomin auki ja pelkäämään hysteerisenä hedelmöittymistä. Masturboinnin sanottiin olevan hyvä tapa tutustua itseensä, vaikka rivien välistä annettiin ymmärtää runkkaamisen olevan aika noloa.

Seksuaalikasvatusta tarvitsevat kaikki. Keho ja mieli muuttuvat ja tietoa ja tukea tulee saada läpi koko elämän.

Seksin kerrottiin olevan sitä, että miehen jäykistynyt siitin työntyy naisen kostuneeseen emättimeen. Ennen seksiä saattoi tapahtua suutelua tai pettinkiä, joskus jopa suuseksiä, mutta varsinainen seksi vaati heteroyhdynnän. Seksi siis liittyi siihen, että aikuiset ovat tosi, tosi rakastuneita ja haluavat saada vauvan.

Opimme, että nainen antaa seksiä ja mies saa sitä. Liian aktiivinen antaja ei saanut olla, ettei mene maine. Paikkojen venymisestä ja patongeista messuhallissa väännettiin välituntisin vitsejä, eikä kenellekään tullut mieleenkään vaginan olevan lihas, jolle orgasmin saaminen on mitä parhainta treeniä.

Kahden tunnin kiusallisen seksivalistuskokonaisuuden jälkeen poistumme luokasta, enkä ole varma, kumpi oli helpottuneempi, opettaja vai oppilaat.

Olemattoman seksuaalikasvatuksen jälkeen valuimme aikakauslehtien pariin imemään lisää tietoa. Lehdet opettivat tyttöjä varjostamaan kehoaan aurinkopuuterilla ja harjaamaan hampaat ennen suihinottoa. Kasvatimme kilpaa hiuksia, jotta ne ulottuisivat rintaliivien hakasten kohdalle, sillä sen tiedettiin olevan seksikäs hiusten pituus. Kirjoitimme ylös seksiasentoja, joissa rinnat näyttäisivät mahdollisimman hyvältä. Isorintaisen kannatti maata selällään, pienirintaisen missään tapauksessa ei. Naistenlehden kolahdus postilaatikossa tarkoitti mahdollisuutta oppia 10 uutta tapaa miellyttää miestä ja ulkoistaa itsensä eroottisten hetkien tarkkailijaksi.

Samalla kasvoimme yhteiskunnassa, jossa tyttöys oli hävettävää ja noloa. Opimme kilpailemaan poikien huomiosta ja omaksuimme Cool girl -selviytymisstrategian, jonka ihannekuvan on määritellyt kirjailija Gillian Flynn. Tutkija ja kirjailija Minja Koskela on suomentanut termin “hyväksi jätkäksi”. “Hyvä jätkä” on kaunis, sopuisa, kaljasta ja anaaliseksistä tykkäävä vaaraton tyttö, joka ei turhia korosta naiseuttaan.

Halusin itsekin kipeästi olle hyvä jätkä. Mollasin muita tyttöjä ja halusin epätoivoisesti kuulua joukkoon. Jossain vaiheessa oivalsin, että pelkkä kaljanjuonti ei riittänyt, vaan hyväksynnän saamista pystyi edistämään reippaalla seksielämällä. Rakkaudellisuutta oman halun sijaan korostanut seksuaalikasvatus kieputti ajatukseni solmuun ja pian opin yhdistämään seksin antamisen rakkauden saamiseen.

Aikuisena tuo ajatus hävetti.

Tunnistin sekstailleeni suurimman osan elämästäni vain siksi, että tuntisin itseni arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Freudilainen näkemys siitä, että kaikessa on kyse seksistä, paitsi seksissä, jossa on kyse vallasta, tuntui kiusallisen tutulta.

Häpeän yli päästyäni olen ymmärtänyt, että en ole lainkaan ainoa samaan ansaan langennut teinityttö. Jokin aika sitten sain 32-vuotiaalta ystävältäni ääniviestin, jossa hän liikuttuneena kertoi saaneensa elämänsä ensimmäisen orgasmin. Toisen ystävän kanssa olemme käyneet Whatsapissa läpi seksihistoriaamme yhden esseekokoelman verran. Olimme jo parikymppisenä niin aivopestyjä antamaan, ettei ystäväni kumppani edes hämmentynyt, kun ystäväni kesken lemmenleikkien huudahti oikean vastauksen taustalla pyörineeseen TV:n tietovisakysymykseen.

Olen huomannut olevani myös vähän närkästynyt. Närkästynyt siksi, että sukupolveni nuoret olisivat ansainneet parempaa seksuaalikasvatusta. Sen sijaan, että opimme pukemaan kondomin banaanille, olisi ollut ensisijaisen tärkeää saada opetusta ja tietoa esimerkiksi kehollisuudesta, tunnetaidoista, normeista, seksuaalioikeuksista ja turvataidoista.

Eikä tämä koske vain murrosikäisiä.

Seksuaalikasvatusta tarvitsevat kaikki. Keho ja mieli muuttuvat ja tietoa ja tukea tulee saada läpi koko elämän. Se on myös poliittisesti järkevää: seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen edistää koko väestön terveyttä ja hyvinvointia. Sitä paitsi seksuaalioikeudet ja seksuaalikasvatus ovat kansainvälisin sopimuksinkin turvattuja kansalaisoikeuksia.

Ja jos joku vielä antaa ymmärtää, että puhe seksistä ja seksuaalisuudesta on turhaa höpäjämistä, aion kaivaa esille Guttmacher-Lancet -komission raportin vuodelta 2018. Se jos mikä on kiihottavaa.

Emmi Nuorgam

Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja, joka toivoo ettei enää koskaan joudu lukemaan parisuhdeneuvoja, joissa kehotetaan kotityöseksiin.

Kolumnista voi keskustella 28.9. klo 23.00 asti.

Kaksi työmiestä tuijottaa, kun Geoffrey Erista tanssii. Eristan liikkeet ovat intensiivisiä ja herkkiä. Ympäristö on rouhea ja karu.

Ollaan Helsingin Sompasaaressa ruosteisella proomulla, jonka laidat on maalattu täyteen graffiteja. Haalarimiehet kurkkivat uteliaina, mitä heidän työmaallaan tapahtuu. Toinen pistää tupakaksi.

Geoffrey Erista, 36, on näyttelijä, tanssija ja esitystaiteilija. Nyt hän improvisoi näytteeksi tämän jutun kuvia varten. (Voit katsoa Eristan tanssia klikkaamalla alla olevaa kuvaa.)

Erista on teoksissaan käsitellyt rodullistettua kehoa, ihonväriä ja sukupuolta. Pohtinut, miltä tuntuu olla se, joka on aina arvottavan katseen kohteena ja johon viitataan jonakin toisena, normaalista poikkeavana.

Turku oli synkkä mutta voitti Sudanin

Geoffrey Erista on sudanilais-ugandalaisten vanhempien lapsi. Hän muutti Suomeen keskelle syvintä lamaa 1990-luvulla. Perhe lähti Sudanista sisällissotaa pakoon, koukkasi Egyptin ja Kairon kautta ja saapui Suomeen. Geoffrey oli seitsemän. Oli kesä. Suomalainen katukuva oli valkoinen. Oli vain länsimaalaisen näköisiä ihmisiä.

– Ilmapiiri oli synkkä, mutta se voitti synnyinmaassa riehuvat mellakat ja vuosien sisällissodan. Täällä ei tarvinnut väistellä luoteja. Olin ollut pitkään matkalla. Tuli fiilis, että olen tullut perille, Erista sanoo.

"Olin ollut pitkään matkalla. Tuli fiilis, että olen tullut perille." Geoffrey Erista

Ensimmäiset vuodet Erista asui perheineen Turussa, Varissuon monikulttuurisessa kaupunginosassa, jossa puhuttiin kymmeniä kieliä. Koulussa yli puolet oppilaista oli ulkomaalaistaustaisia.

– Kaveri saattoi lähteä kesken pihaleikkien rukoilemaan, eikä sitä pidetty outona asiana. Leikki jatkui, kun hän tuli takaisin. Opin, että ihmisillä on eri kulttuureja ja tapoja, eikä kaikilla ole samanlaista päivärytmiä kuin minulla.

Varissuon työttömyysaste oli Turun suurimpia ja lähiö kärsi huonosta maineesta. Erista kuitenkin kokee, että se oli hyvä paikka kasvaa. Oli yhteisöllisyyttä. Kaikki olivat samassa tilanteessa, vieraassa maassa, jossa yritettiin integroitua osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

A niin kuin aurinko, B niin kuin banaani

Erista muistelee, että vielä 1990-luvulla hänen suomalaisen koululuokkansa seinää kiersivät kirjainmallit. Niissä oli sana ja kuva: A niin kuin aurinko, B niin kuin banaani, M niin kuin mökki. N-kirjaimen kohdalla oli hihattomassa paidassa juoksevan lihaksikkaan tummaihoisen miehen kuva.

– N niin kuin urheilija? N niin kuin juoksija? Ei, vaan “N niin kuin n*”. Punaiset huulet ja punainen paita korostivat hänen tummaa ihoaan. Pikajuoksija oli ainoa ihmishahmo kirjainesimerkeissä. Se asetti juoksijan samaan joukkoon mökin kanssa, esineellisti hänet ja oli rasistinen.

Koulussa Eristalle huudeltiin. Ne, jotka nimittelivät, olivat suomalaisia.

– Haukuttiin ihonväristä, koska siihen ei ollut totuttu. On selvää, että lapset eivät keksi sellaisia sanoja. He kuulevat niitä vanhemmiltaan. Se vaikutti minuun niin, että en koskaan tuntenut kuuluvani joukkoon.

Näyttelijä kepposteli jo kersana

Erista oppi suomen kielen, harrasti yleisurheilua ja palloilulajeja ja sai ystäviä: vietnamilaisia, venäläisiä, irakilaisia ja myös suomalaisia.

Näyttelijän lahjat puskivat pintaan jo pienenä poikana. Eristalla oli tapana tehdä ystävänsä kanssa kepposia. He kiipesivät korkealle kalliolle. Kun ohi kulki aikuinen, jompikumpi liukui rinnettä alas, pudottautui dramaattisesti kadulle ja teeskenteli tajutonta.

Toinen täydensi kohtausta huutamalla ja itkemällä kauhuissaan. Kun pojat saivat aikuiset säikähtämään, he paljastivat vedätyksen nauramalla. Osa ymmärsi huumoria, osa ei.

– Olimme pieniä lapsia, saimme nopeasti anteeksi. Olen myöhemmin kelannut, että se oli ensimmäisiä näyttelijäntyön harjoitteita. Kepposessa yhdistyivät eläytyminen, äänenkäyttö ja fyysinen ilmaisu.

Katutanssin roolimalli tuntui ahtaalta

Erista seurasi isoveljensä esimerkkiä ja alkoi harrastaa katutanssia. Sille ovat ominaista kilpailu ja toisen päihittäminen.

– Varsinkin breakdance-battlekulttuuriin liittyy maskuliinisiksi miellettäviä ominaisuuksia: dominoiminen, tilan ottaminen, toisen alistaminen. Kaikki tapahtuu elekielellä.

"Meissä kaikissa on maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä. Tuntui ristiriitaiselta ahtaa itseään mihinkään ylimaskuliiniseen raamiin." Geoffrey Erista

Erista vierastaa lokeroimista. Hän koki katutanssin antaman miehen mallin paineiseksi.

– Meissä kaikissa on maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä. Tuntui ristiriitaiselta ahtaa itseään mihinkään ylimaskuliiniseen raamiin, koska minussa on paljon muuta, myös niin sanottuja feminiinisiä piirteitä.

Myös suomalaisessa koulussa arvostettiin, kun oli hallitseva ja vahva. Jos itki tai hoivasi, pidettiin heikkona. Pää pystyyn, ole mies, pojille sanottiin. Sama pätee afrikkalaiseen kulttuuriin, jossa perheen hierarkia on hyvin patriarkaalinen.

– Jos poika omaksuu feminiinisiä piirteitä, hän ottaa askeleen pois perheenpään roolista. Ajatellaan, että hän on heikko yksilö, ei osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä, on kelvoton ja helposti alistettavissa.

Oi Romeo! Miks olet Romeo?

Yläasteella Erista meni ilmaisupainotteiseen Naantalin Suopellon kouluun. Hän innostui teatterista.

Kahdeksannella luokalla hän näytteli nimiroolin Shakespearen Romeossa ja Juliassa. Ensi-illassa jännitti.

– Kun astuin näyttämölle, tuntui kuin sielu olisi karannut ruumiista. Ääni sisälläni sanoi, että wau, tämä on siistiä. Tätä haluan tehdä. Olen ollut lapsesta asti herkkä ja tunteellinen. Tuntui, että näyttelemisen kautta pystyn jatkamaan leikkiä.

Erista oppi, että hänen sisältään löytyy monia persoonia, jotka voivat kokea asioita eri tavalla.

– Näyttelijän tehtäviin kuuluu tutkia eri näkökulmista, millaista on elää jonkun elämää. Ihmismielen ja erilaisten ihmisten ymmärtäminen on näyttelemisen perusajatus.

Teatteri vaikutti myös tanssiin. Eristan liikekielestä tuli hauraampaa.

– Se ei ollut enää ylimaskuliinista uhoa vaan pehmeää ja huokoista. Jotkut saattoivat pitää minua naisellisempana tai heikompana, koska minulla oli tällaisia harrastuksia.

Paha olo purkautui kapinana

18-vuotiaana Erista muutti yksin Ouluun ja meni lukioon. Koulunkäynnistä oli tullut Varsinais-Suomessa vaikeaa. Erista kapinoi auktoriteetteja vastaan ja joutui tekemisiin poliisin kanssa. Välit vanhempiin tulehtuivat.

– Teinivuodet olivat sekamelskaa. Minulle kehittyi hiljalleen psyykkisiä ongelmia ja käytöshäiriöitä. Käytin päihteitä ja ajauduin erilaisiin ongelmiin. Opiskelumotivaationi hiipui, enkä juurikaan viihtynyt enää koulussa. Aloin viettää entistä enemmän aikaa kaduilla.

Erista muutti Ouluun, koska halusi ottaa itseään niskasta kiinni, saada otteen elämästä. Hän oli kasvanut kahden kulttuurin välissä ja koki voimakasta muukalaisuutta ja juurettomuutta. Hänellä oli identiteettikriisi.

– Nuorena tuntui, etten kuulunut oikein mihinkään, en Afrikkaan enkä Eurooppaan. Olo on vieläkin ristiriitainen. Olen asunut Suomessa yli 25 vuotta ja tunnen itseni edelleen vieraaksi tässä yhteiskunnassa.

"Ihmiset eivät halua istua minun viereeni julkisissa kulkuvälineissä. Kun minulle puhutaan, puhutaan englantia tai selkosuomea. Tällaiset asiat viestivät, että et kuulu tänne, et ole suomalainen." Geoffrey Erista

Tunteeseen vaikuttaa tapa, jolla ihmiset arkisissa tilanteissa suhtautuvat. Erista kuvailee sitä sanalla mikroaggressio.

– Ihmiset eivät halua istua minun viereeni julkisissa kulkuvälineissä. Kun minulle puhutaan, puhutaan englantia tai selkosuomea. Tällaiset asiat viestivät, että et kuulu tänne, et ole suomalainen. On vaikea pitää kiinni asiasta, joka ei pidä kiinni sinusta.

Erista muistuttaa, että jokaisen ihmisen identiteetin kulmakivi, elämän perusta, on se, että tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Erista löysi hyväksynnän teatterin ja tanssin parista.

– Ehkä juuri siksi veri vetää näyttämölle, että voin olla siellä kuka tahansa, milloin tahansa. Siinä yhteisössä on tunne, että tulen hyväksytyksi.

Rasismi ei ole pelkkää huutelua

Erista kokee, että rasismia väheksytään. Se käsitetään huuteluna tai vihafoorumien räyhäämisenä. Arjen rasismi on kuitenkin paljon laajempaa.

– Se näkyy valtarakenteissa. Kenet tai minkänimiset kutsutaan työhaastatteluun, kenelle tarjotaan asuntoja. Ketkä pyydetään koe-esiintymisiin ja keille annetaan roolit.

Eristalle sukupuoli ja ihonväri ovat asioita, joita hän ei voi paeta. Hän ei kuitenkaan halua käsitellä työssään ikuisesti vain toiseutta, esittää aina vain marginaalissa elävää afrikkalaistaustaista miestä.

– Minulla on sudanilais-ugandalaiset sukujuuret, mutta sillä ei ollut harrastajateatterissa tai opiskellessa merkitystä. Myöhemmin huomasin, että ihmiset katsovat minua eri tavalla. Näkevät vain yhden puolen – stereotypian mustasta miehestä.

Se ilmenee Eristan mukaan siinä, millaisia työtarjouksia hän saa.

– Halvennan itseäni ja vahvistan ennakkokäsityksiä afrikkalaistaustaisista, jos näyttelen esimerkiksi siivoojaa, rikollista, rap-artistia tai laitonta maahanmuuttajaa.

Suomessa ollaan vielä kaukana siitä, että roolittaminen olisi aidosti värisokeaa, että kuka tahansa voisi näytellä ketä tahansa, että roolittaessa ei mentäisi etnisyys edellä.

– Haluan näytellä ihmistä, en ihonväriä. Ne roolit, joiden kärki on vain erilaisuudessa, ovat yksiulotteisia. En halua vahvistaa roolivalinnoillani stereotypioita tai väärinkäsityksiä afrikkalaistaustaisista ihmisistä.

Hänestä kuullaan vielä

Erista valmistui viime keväänä Taideyliopiston teatterikorkeakoulusta. Hänen taiteellinen opinnäytetyönsä oli nimeltään N.E.G.R.O. – Nhaga & Erista Growing ’n Reaching Out. Se käsitteli rodullistamista ja toiseuttamista.

N.E.G.R.O. valittiin suoraan Tampereen teatterikesä -festivaalille, mikä on merkittävä meriitti vastavalmistuneelle näyttelijälle.

Vastaanotto oli ylistävä. Aamulehden kriitikko arvioi, että tähti on syntynyt. Helsingin Sanomissa Eristaa kuvattiin vangitsevaksi ja muuntautumiskykyiseksi esiintyjäksi.

Eristan mielestä on epäkohta, että suomalaisissa esittävissä taiteissa ei juurikaan näy muuta kuin valkoista ihonväriä. Yhteiskunta monikulttuuristuu, mutta sitä ei huomaa näyttämöllä.

– Siellä pitäisi olla enemmän taiteilijoita eri sosiaalisista ja kulttuurisista taustoista. Olisi hienoa nähdä eri-ikäisiä kehoja erilaisista etnisistä taustoista, koska Suomi on jo sellainen. Jos teatterissa olisi erivärisiä ihmisiä, vältyttäisiin siltä, että aina kun näyttämöllä on ei-valkoinen esiintyjä, se on kannanotto.

Eristan tanssitaidetta voi nähdä lokakuussa. Hän on mukana Mikko Makkosen Actions x Figures -tanssiteoksessa, jossa käsitellään maskuliinisuutta. Esitys vierailee Kuopiossa Tanssiteatteri Minimissä.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 28. syyskuuta kello 23 asti.

Lue lisää:

Henry Hanikka: "Rupesin oikein miettimään, miten mustaa miestä näytellään" – kolme tarinaa muuttuvasta Suomesta

Saako laiha esittää lihavaa, homo heteroa, valkoinen tummaihoista – mikä on teatterissa sallittua?

Jopa miljardien eurojen sijoituksia hallinnoivien suurimpien keskinäisten vahinkovakuuttajien yhtiökokoukset eivät juurikaan tunnu kiinnostavan vakuutuksenottajia.

Esimerkiksi 1,6 miljoonan asiakkaan Lähi-Tapiolan yksittäisen yhtiön yhtiökokouksessa on jouduttu tekemään päätöksiä jopa vain noin kymmenen paikalla olleen asiakkaan voimin. Vaikka mukaan otettaisiin myös valtakirjan antaneet, jää osallistumisaste silti alhaiseksi.

– Asiakkaat osallistuvat valitettavan vähän meidän yhtiökokouksiin, sanoo Lähi-Tapiolan yhtiöryhmän johtaja Jari Eklund.

Hän kuitenkin korostaa, että koronapandemian takia kuluva vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen, mikä on myös näkynyt yhtiökokouksissa.

Äänimäärä verrannollinen vakuutusmaksuihin

Lähi-Tapiolan keskinäisen vakuutusyhtiön yhtiökokouksessa vakuutuksenottajalla on yksi ääni kutakin edellisenä vuonna maksettua 170 euron suuruista vakuutusmaksua kohti.

Käytännössä tavallisen kotitaloudenkin vakuutukset voivat tuottaa asiakkaalle useita ääniä.

Suurasiakkaiden, kuten yritysten ja yhteisöjen, äänimäärät ovat huomattavasti suuremmat. Yhtiöjärjestyksen mukaan kukaan ei silti saa äänestää enemmällä kuin kymmenellä prosentilla kokouksessa edustetusta äänimäärästä.

Kun asiakkaat eivät ole kovin aktiivisia vallan käyttäjiä, kenellä sitten lopulta on Lähi-Tapiolassa valta, kuka sitä käyttää?

– Kyllä sitä edelleenkin käyttävät asiakkaat, juuri tällä että he osallistuvat meidän hallinnon kokouksiin ja ovat edustettuina meidän hallinnossa ja he ovat ylin päättävä elin meillä, Eklund toteaa.

Alueyhtiöt mukaan lukien Lähi-Tapiolan hallintoelimissä on Eklundin mukana noin tuhat henkilöä. Verkosto koostuu 20 alueellisesta keskinäisestä vakuutusyhtiöstä, mikä nostaa yhtiökokouksien yhteenlasketun osallistujamäärän muutamaan sataan.

Yhtiökokous kuitenkin ylimpänä

Nimenomaan yhtiökokous on kuitenkin juuri se elin, joka valitsee muun muassa hallintoneuvoston jäsenet.

Valinnat hallintoneuvostoon tehdään vakuutuksenottajien ja Lähi-Tapiola -ryhmän hallintoneuvostojen yhteistyövaliokunnan ehdotusten perusteella.

Tämän lisäksi kullakin Lähi-Tapiola -ryhmään kuuluvalla alueyhtiöllä on oikeus valita hallintoneuvostoon yksi jäsen, kuitenkin niin, että alueyhtiöiden valitsemien jäsenten yhteinen lukumäärä tulee olla vähemmän kuin puolet hallintoneuvoston jäsenmäärästä. Tällä hetkellä Lähi-Tapiola vahinkovakuutuksen hallintoneuvostoon kuuluu 43 jäsentä.

Hallintoneuvosto puolestaan muun muassa valitsee hallituksen jäsenet ja päättää yhtiökokoukselle tuotavista merkittävimmistä asioista. Sellainen voisi olla esimerkiksi yhtiömuodon muutos.

Mutta voisiko Lähi-Tapiolassa käydä niin kuin 1980-luvulla silloin keskinäisessä Sampo-yhtiössä, joka muutettiin osakeyhtiöksi ja vietiin pörssiin.

– Semmoinen ei ole suunnitelmissa. Tietenkin asiakkaat lopulta päättävät, mutta se ei ole ihan yksinkertaista. Ja semmoista ei tosiaan ole suunnitteilla, korostaa Eklund.

Kun Riina Kuivalainen 10 vuotta sitten muutti miehineen Mikkelin Rahulaan, oli tarkoituksena saada ympärille luonnonrauhaa. Lähimmälle asfalttitielle oli kotipihasta liki kolme kilometriä ja takapihan metsiköissä kuului hirvien ääntelyä.

Idylli vaihtui elokuun lopussa rekkojen jylinään, kun uusi valtatie viiden linjaus avattiin liikenteelle.

– Nytkin kuuluu ihan kuin luotijuna menisi tuossa lähellä. Tänne kun aikoinaan ollaan tultu kuuntelemaan linnunlaulua, niin on tosi erilainen tuo äänimaisema, Kuivalainen huokaa.

Kuivalaisen nelihenkisen perheen tontin reunalta on matkaa uudelle valtatielle 300 metriä. Melu tuli yllätyksenä, vaikka tietä on suunniteltu ja rakennettu vuosia.

Kuivalainen kävi vuosien varrella yhdessä yleisötilaisuudessa, jossa tiehankkeen vaikutuksista kerrottiin alueen asukkaille. Hän ei osannut etukäteen huolestua lähelle tulevan valtatien vaikutuksista, mutta viimeiset kolme viikkoa asia on ollut mielen päällä tämän tästä.

– Vasta nyt tien valmistuttua olen tajunnut miten iso ääni sieltä oikeasti kuuluu. Meillä on kaksikerroksinen talo, ja iltaisin kun yrittää yläkerrassa käydä nukkumaan, tieltä kantautuva ääni resonoi talon rakenteissa ja tuntuu kehossa asti. Kyllä se stressaa, Kuivalainen sanoo.

Jopa 600 000 suomalaista altistuu kovalle tieliikennemelulle

Tiehankkeista vastaavan Väyläviraston määritelmän mukaan melu on ääntä, jonka ihminen kokee häiritseväksi. Melu heikentää elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä, sekä vaikuttaa ihmisen viestintäkykyyn ja uneen. Jokainen kokee melun eri tavalla ja ihmisten meluherkkyydessä on eroja.

Riina Kuivalainen ei ole stressinsä kanssa yksin. EU:n määrittelemillä mittareilla jopa 600 000 suomalaista altistuu korkealle tieliikennemelulle. Pelkästään Helsingissä liikenteestä aiheutuvalle yli 55 desibelin melulle altistuu yli 230 000 asukasta.

Tieliikenne on merkittävimpiä ympäristömelun lähteitä pääkaupungissa, selviää Helsingin parin vuoden takaisesta meluntorjunnan toimintasuunnitelmasta.

Suomessa kaikki yli 100 000 asukkaan kunnat joutuvat tekemään EU-direktiivin mukaisen meluselvityksen ja toimenpidesuunnitelman viiden vuoden välein.

Lahdessa vuoden 2017 meluselvityksen perusteella (Maanmittauslaitos) selvitettiin melun terveysvaikutuksia kaupunkilaisiin. Selvityksen perusteella noin 7 000 lahtelaista kokee ympäristömelun suuresti kiusaannuttavaksi ja se aiheuttaa unihäiriöitä yli 4 000 kaupunkilaiselle.

Keskimäärin melu syö yli kaksi elinpäivää vuodessa jokaiselta asukkaalta. Rahassa mitattuna ympäristömeluista aiheutuva haitta on Lahdessa noin 80 miljoonaa euroa vuodessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan melu on ilmansaasteiden ohella yksi keskeisimmistä elinympäristön laatua heikentävistä tekijöistä Suomessa.

Metri meluvallia maksaa 2000 euroa – siksi sitä ei ole joka paikassa

Mikkelissä osa Rahulan asukkaista järkyttyi melusta niin, että siitä on nyt kirjelmöity muun muassa Väylävirastolle. Tavoitteena on saada lisää meluesteitä viitostien varteen.

– Rakentamisella on aina vaikutuksia, eivätkä ne ole kaikille positiivisia. Emme saa teitä rakennettua suljettuun ympäristöön, vaan aina tulee melua, sanoo johtaja Lars Westermark Väylävirastosta.

Teitä suunniteltaessa meluvaikutukset mallinnetaan etukäteen ennen tien rakentamista. Mallinnuksessa otetaan huomioon muun muassa maaston ja rakennusten korkeus, maanpinnan kovuus sekä välimatka asutuksesta tiehen.

Meluhaitan arvioinnin lähtökohtana ovat valtioneuvoston antamat meluohjearvot. Melusuunnitelman pohjalta teiden varsille rakennetaan melusuojia. Jos melu ylittää 55 desibelin rajan asutuksen kohdalla, pyritään liikennemelua vähentämään rakentamalla meluvalli tien varteen.

Yksi metri vallia maksaa 2000 euroa.

Laskelma tehtiin myös Mikkelin Rahulassa ja meluvallia rakennettiin uuden tien varteen paikoitellen. Mallinnuksen mukaan 55 desibelin melurajan ei pitäisi ylittyä joka puolella Rahulaa.

Myös Kuivalaisen perheen koti jää alle haitallisen raja-arvon.

Vuoden päästä voi valittaa

Tieliikenteen melu riippuu monesta tekijästä. Siihen vaikuttavat muun muassa ajoneuvojen nopeus, liikenteen määrä, ajo-olosuhteet, tien pinta, renkaat ja sää.

Riina Kuivalainen sanookin odottavansa pelolla talvea, kun puissa ei ole enää lehtiä ja autoissa on alla nastarenkaat.

Uusi viitostien pätkä on Rahulan kohdalla nelikaistainen ja sallittu nopeus on 100 km/h. Alueella pelätään sisälle asti kantautuvien äänten muun haitan lisäksi alentavan kiinteistöjen arvoa.

Väylävirastolle liikennemelu ja siitä tehdyt valitukset ovat tuttuja. Mikkelissä niihin palataan vuoden sisällä.

– Tietoimituksen toisessa vaiheessa käydään läpi onko tiestä aiheutuneet haitat saatu minimoitua tai poistettua. Maanmittauslaitoksen puolueeton insinööri selvittää myös, pitääkö vielä jotain tehdä tai pitääkö asukkaille korvata jotain, Lars Westermark Väylävirastosta kertoo.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Rahulan asukkailla on vuoden sisällä mahdollisuus kutsua maanmittauslaitoksen insinööri mittaamaan melua omalta pihaltaan tai kodistaan. Melua mitataan pidemmältä ajanjaksolta, ja lopputulos lasketaan vuorokauden keskiarvosta. Jos melu ylittää 55 desibelin raja-arvon, Väylävirasto ryhtyy toimenpiteisiin.

Esimerkiksi meluvalleja voidaan maanomistajan luvalla rakentaa jälkikäteenkin.

– Meillä ei ole mitään intressiä jättää jälkeemme ongelmia. Jos tiestä aiheutuu asukkaille todellisia ongelmia, ne ratkaistaan ennen kuin siirrymme toisiin kohteisiin, Lars Westermark sanoo.

Kolmisen viikkoa uuden viitostien avaamisen jälkeen Riina Kuivalainen ei osaa vielä arvioida, voiko liikennemeluun tottua.

– Tasaiseen huminaan saattaisi tottuakin, mutta isojen rekkojen meteli tulee varmasti säpsäyttelemään pihahommia tehdessä jatkossakin.

Melusta huolimatta hän näkee uudessa tienpätkässä myös hyviä puolia.

– Nopeasti päästään keskustaan ja kaupoille. Ja on tuo varmasti turvallisempi kuin vanha viitostie, että ei se pelkästään huono asia ole.

Ohjeistakaa steriloimaan, kontrolloikaa, kannustakaa ehkäisyyn.

Rankaiskaa rikkureita.

Täyttäkää tavoitteet.

Kehotukset ovat kiinalaisviranomaisten ohjeistuksista, joissa kerrotaan, miten perhesuunnittelua tulee hoitaa Xinjiangin maakunnassa Kiinan länsiosissa. Ne on poimittu elokuussa julkaistusta raportista. Siinä kuvataan Kiinan johdon suunnitelmia alueella asuvien uiguurimuslimien syntyvyyden hillitsemiseksi.

Keinoja ei juuri kaihdeta. Raportin mukaan käytössä ovat niin naisten joukkosterilisaatiot kuin pakottaminen ehkäisykierukan käyttöön.

Kaikesta tästä on kuultu myös todistajilta.

– Ajoimme kylästä kylään ja kokosimme naiset yhteen. Nuorille asennettiin ehkäisyväline, raskaana oleville tehtiin abortti ja sen jälkeen sterilisaatio, kertoi henkilöllisyytensä salassa pitänyt kiinalaislääkäri brittiläisen ITV-kanavan haastattelussa syyskuussa.

Nainen kertoo tehneensä uiguurinaisille satoja vastaavia operaatioita. Hän myös sanoo nähneensä ainakin kerran, kun vauva heitettiin elävänä roskiin.

Vastaavista kokemuksista ovat kertoneet myös useat Kiinasta paenneet uiguurinaiset. Monet heistä ovat olleet Kiinan rakentamilla jättimäisillä leireillä, joihin on suljettu jo miljoona ihmistä.

Washington Postille puhunut Zumrat Dawut antoi steriloida itsensä sen jälkeen, kun hänet uhattiin muuten sulkea vankileirille. Rakhima Senbaylle asennettiin leirillä ehkäisykierukka vasten hänen tahtoaan. Mihrigul Tursun kertoi uutistoimisto AP:lle lääkkeistä ja pistoksista, joita hänelle ja muille naisille annettiin leireillä. Sen jälkeen monen naisen kuukautiskierto loppui.

Kesällä julkaistu raportti osoittaa, että kyse on usean vuoden ajan jatkuneesta laajamittaisesta toiminnasta, jolla Kiina on pyrkinyt hillitsemään uiguurien syntyvyyttä. Kiinan 1,4 miljardin ihmisen väestöstä yli 90 prosenttia on han-kiinalaisia. Uiguureja Kiinassa asuu noin 12 miljoonaa.

Nyt päämäärä on tehdä vähemmistöstä yhä vähäisempi.

Tilastojen mukaan siinä on myös onnistuttu. Aiemmin Xinjiangin väkiluku kasvoi nopeammin kuin muualla Kiinassa, nyt kasvukäyrä on romahtanut.

Raportin on koonnut ja toimittanut tunnettu saksalainen Xinjiang-tutkija Adrian Zenz. Hän on kartoittanut kasapäin kiinalaisasiakirjoja, jotka ovat avoimesti saatavilla internetissä.

Zenz toimii muun muassa Victims of Communism Memorial -säätiön tutkijana ja on tuttu kasvo kansainvälisiltä uutiskanavilta. Kun pitää saada selityksiä Xinjiangin tapahtumiin, soitetaan Zenzille. Nyt hän vastaa videopuheluun Yhdysvalloissa, missä hän parhaillaan työskentelee.

Zenz kertoo, että hän halusi löytää syyn uiguurialueiden väestönkasvun ja syntyvyyslukujen äkilliselle muutokselle. Dokumentteja selatessa Kiinan toiminnan järjestelmällisyys alkoi paljastua.

– Keskeisiä olivat kaksi asiakirjaa, joissa todettiin, että viime vuonna eräällä uiguurialueella tavoitteena oli steriloida 14 ja toisella 34 prosenttia synnytysikäisistä naisista, Zenz sanoo.

On kysyttävä suoraan: Vaikuttaa siltä, että Kiina yrittää tosissaan päästä eroon uiguureista. Onko näin?

– Ei siihen tapaan, mitä Hitler yritti tehdä juutalaisille. Eihän olisi kovin vaikeaa vain ampua kaikki, jos niin haluttaisiin tehdä, Zenz sanoo.

Zenzin mukaan Kiinan ajatus on hyvin erilainen kuin Adolf Hitlerin johtamassa natsi-Saksassa, jonka tavoitteena oli juutalaisten lopullinen tuho joukkomurhalla. Kiinan johdon tavoite ei ole päästä eroon uiguureista vaan sulauttaa heidät valtaväestöön.

Uiguurien pitäisi sopeutua, totella isäntiään, Zenz muotoilee. Kulttuuri jäisi koristeeksi, ei elämäntavaksi.

Mutta tavoite on ollut vaikeaa toteuttaa, Zenz sanoo.

Muutama vuosi sitten Kiinaa johtava kommunistinen puolue alkoi siirtää uiguureja jättimäisille leireille. Zenzin ja muiden tutkijoiden arvion mukaan niille on suljettu yli miljoona uiguurimuslimia ja muita vähemmistöihin kuuluvia.

Kiinan johdon mukaan leireillä on kyse uiguurien uudelleenkoulutuksesta. Tutkijat, toimittajat ja leireillä olleet puhuvat vankiloista tai keskitysleireistä.

– Käynnissä on kulttuurinen ja demografinen kansanmurha. On selvää, että ihmisiä kuolee tämän seurauksena, Zenz sanoo.

Väitettä tukevat kiinalaislähteistä vuodetut todisteet ja leireiltä pois päässeiden tarinat. Monet kertovat henkisestä ja fyysisestä kidutuksesta. Kesällä huomiota herätti lennokilla kuvattu video, jossa poliisi siirtää silmät sidottuna olevia uiguurivankeja juna-asemalla.

Syyskuussa jättimäisestä vankileiriverkostosta saatiin jälleen uutta tietoa. Australialainen tutkimusinstituutti kertoi selvittäneensä, että vuoden aikana kymmeniä leirejä on laajennettu. Kaikkiaan se löysi satelliittikuvista 380 leiriä tai vankilaa.

Vielä viime vuoden lopussa Kiina väitti, että kaikki leireillä olleet olisivat “valmistuneet”.

Myös yhdysvaltalaismedia Buzzfeed kertoi löytäneensä Xinjiangista uusia vankilaa muistuttavia rakennuksia. Paikat löytyivät, kun Buzzfeed kävi läpi kiinalaisten satelliittikuvien aukkoja. Kiinalaiskartoilla laitosten kohdat oli peitetty, mutta esimerkiksi Googlen kuvissa alueet ovat näkyvissä.

Virallinen Kiina on kiistänyt kaiken.

Zenz on ollut mukana paljastustyössä, joka on auttanut ymmärtämään, mitä leireillä tapahtuu. Leirit muistuttavat vankiloita, ja niissä ihmisistä kitkekään kieli, uskonto, identiteetti ja kulttuurinen tausta. Tilalle istutetaan kiinalaisuutta.

Syyksi leirille päätymiseen voi riittää passin hankkiminen tai rukoilu.

Tai se, että saa liian monta lasta.

“Opastakaa joukoittain maanviljelijöitä ja paimenia tekemään suuressa määrin ja spontaanisti perhesuunnitteluun liittyvä sterilisaatio. Edistäkää ilmaista ehkäisyä leikkauksen avulla ja kontrolloikaa väestönkasvua tehokkaasti.”

Ote on Zenzin raportista – ja alun perin Kizilsun prefektuurin asiakirjoista vuodelta 2018. Ohjeet perhesuunnitteluviranomaisille ovat selvät: kannustakaa naisia sterilisaatioon. Zenz löysi kiinalaisdokumenteista lukuisia vastaavia esimerkkejä.

Esimerkiksi Hotanin kaupungissa vuoden 2019 päämääränä oli tehdä 14 872 sterilisaatiota. Asiakirjoissa todetaan, että kyse on “tavoitteesta”, joka pitää saavuttaa.

Mittakaava on pysäyttävä: Hotanin asukasluku on viimeisten tilastojen mukaan reilut 300 000 ihmistä. Jos väestöstä karkeasti ottaen puolet on naisia, tarkoitus olisi steriloida joka kymmenes nainen pelkässä vuodessa.

Tämä näkyy myös tilastoissa. Koko Kiinassa sterilisaatioiden määrä on laskenut, mutta Xinjiangissa ne ovat olleet jyrkässä kasvussa.

Erään toisen dokumentin mukaan tavoitteena oli, että Xinjiangin maaseudun tietyillä alueilla 80 prosenttia naisista olisi “pitkäkestoisen ehkäisyn” piirissä.

Ohjeistuksen mukaan asiaa ei saa jättää perheen omalle vastuulle.

Ehkäisyn käyttö oli tarkoitus varmistaa neljä kertaa vuodessa tehtävillä tarkastuksilla, joissa selvitettäisiin, onko kierukka yhä paikoillaan. Lisäksi tehtäisiin kuukausittaisia kotikäyntejä ja vaadittaisiin raskaustesti kahden viikon välein. Raportin mukaan vähemmistöille mikään tästä ei ole vapaaehtoista.

Vaikuttaa myös siltä, että määräyksiä on toteltu. Vuonna 2018 Kiinassa käytetyistä ehkäisykierukoista 80 prosenttia asennettiin Xinjiangin naisille. Maakunnassa asuu 1,8 prosenttia kiinalaisista.

Kiina on kaatanut Xinjiangin “perhesuunnitteluohjelmaan” satoja miljoonia euroja. Operaatioiden ohella rahaa on käytetty muun muassa kannusteena, jotta perheet jättäisivät kolmannen lapsen hankkimatta.

Valtion ohjailema perhesuunnittelu ei tietenkään ole Kiinassa uutta.

1980-luvun alussa alkaneen yhden lapsen politiikan aikana perheiden lapsilukua valvottiin tiukasti. Keinoina olivat pakkoabortit, sterilisaatiot ja ehkäisyyn pakottaminen.

Nykyisin Kiinan johto kannustaa han-kiinalaista valtaväestöä kahden lapsen hankintaan, mutta uiguurivähemmistön suhteen on tapahtunut täyskäännös.

Läpi yhden lapsen politiikan vähemmistöillä oli lupa tehdä yksi lapsi enemmän kuin valtaväestöllä. Se tarkoitti kahta lasta kaupungeissa, kolmea maaseudulla. Tämä sääntö on voimassa yhä.

Mutta Zenzin tutkimusten mukaan Xinjiangin ehkäisykampanjat ovat paikoin koskeneet myös perheitä, joissa laillinen lapsiluku ei ole täynnä. Kuvaavaa on, että ainakin yhdellä paikkakunnalla tämän vuoden syntyvyystavoitteeksi asetettiin lähes nolla.

Huomattava muutos on tapahtunut myös siinä, miten uiguuriperheet selviävät perhesuunnittelusäädösten vastaisista rikkeestä. Kun ennen ylimääräisistä lapsista maksettiin usein yksinkertaisesti sakko, nyt siitä voidaan rangaista keskitysleirillä.

Lue lisää: Vakoojalinnut lentävät Kiinan rajaseudun taivaalla – Yle kävi maakunnassa, jossa miljoona ihmistä on viety leireille vannomaan uskollisuutta puolueelle

Kiinan johdon mielestä puheet keskitysleireistä ovat täyttä valhetta ja johtuvat Kiinan vastaisista asenteista.

Kiinalaiset tiedotusvälineet ovat leimanneet Zenzin huijariksi, jolla on agenda Kiinaa vastaan ja äärikristitty tausta.

Kritiikissä korostetaan usein, että Zenzin Xinjiang-artikkeleissa esitetään vain epämääräisiä arvioita tai päätelmiä. Tietojen varmistaminen paikan päällä olisi kuitenkin mahdotonta, sillä Kiina ei päästä tutkijoita tekemään kenttätyötä rauhassa.

Zenz itse sanoo löytäneensä rauhan, vaikka onkin joutunut Kiinan silmätikuksi.

– Tein harkitun päätöksen. Tiedän mihin ryhdyin, ainakin tavallaan, hän hymähtää.

Zenzistä ei pitänyt tulla ihmisoikeustutkijaa, mutta kun hän törmäsi tietoihin Xinjiangin tapahtumista, paluuta ei enää ollut. Tiedot oli saatava julki.

– On suoraan sanottuna vaikea ymmärtää niitä, jotka eivät näin tekisi.

Zenzin mielestä uiguurien tilanne saa aivan liian vähän kansainvälistä huomiota. Yhdysvallat on viimein asettanut pakotteita, mutta ulkomaat eivät ole tehneet tarpeeksi, hän sanoo.

Syynä on hänen mukaansa talous. Kiinaa ei uskalleta uhmata, koska sillä on liikaa rahaa. Kaikki haluavat tehdä kauppaa Kiinan kanssa.

Zenz ei tyydy selitykseen.

– Pohjimmiltaan kyse on kansainvälisen eliitin vakavasta moraalin puutteesta.

Hän itse uskoo ruohonjuuritason toimintaan. Uiguurien pakkotyöllä keräämää puuvillaa voi boikotoida. Uiguureita voi auttaa myös erilaisten järjestöjen kautta.

Entä mitä Xinjiangissa tapahtuu seuraavaksi?

Se on pelottava kysymys, Zenz sanoo.

Huolestuttavaa on, että koronapandemia on antanut Kiinalle mahdollisuuden toimia yhä salatummin. Kesällä kaikki lennot maakuntaan peruttiin ja ihmiset määrättiin pysymään kotona. Sosiaalisessa mediassa levisi videoita, joissa ihmisiä oli kahlittu käsiraudoilla rakennuksiin.

Kiinan mukaan eristyksen syynä oli pandemian ehkäisy, mutta arvostelua on herättänyt, että toimet jatkuivat pitkään sen jälkeen, kun epidemia oli jo saatu alueella kuriin.

– Virus on eristänyt Xinjiangia entisestään, mikä antaa Pekingille tilaisuuden ottaa käyttöön yhä julmempia keinoja. Sen avulla voidaan myös perustella yhä tiukempaa valvontaa, Zenz arvioi.

Hän toivoo, että Pekingin valtaapitäville riittää se, mitä tapahtuu jo nyt.

– Tärkein taistelu käydään seuraavasta sukupolvesta. Se on käynnissä kouluissa, joissa lapset pakotetaan puhumaan pelkkää kiinaa myös tuntien ulkopuolella.

Tätä taistelua ei käydä yksin Xinjiangissa.

Uiguurit ovat Kiinan suurin vähemmistö, ja Tiibetin tilanne on kenties kuuluisin, mutta vähemmistöjä pidetään silmällä muuallakin Kiinassa.

Viime aikoina huomiota on herättänyt Sisä-Mongolian tilanne. Maakunta sijaitsee Pohjois-Kiinassa Mongolian rajalla ja siellä asuu noin neljä miljoonaa mongolivähemmistöön kuuluvaa kiinalaista.

Koulujen alkaessa tuhannet ihmiset nousivat vastustamaan päätöstä, jonka mukaan kiinan kielen käyttöä koulussa pitäisi lisätä. Uuden lain mukaan mongolin kieltä saa yhä opettaa, mutta muiden aineiden opetuksessa on tarkoitus hiljalleen siirtyä mandariininkiinaan.

Mielenosoitukset tukahdutettiin ja niihin osallistuneita vanhempia uhkailtiin muun muassa työpaikan menetyksellä. Laki pysyi voimassa.

Tutkijat ovat huomauttaneet, että myös Xinjiangissa puuttuminen äidinkieleen oli yksi ensimmäisistä askelista kohti laajamittaista sortoa.

Kiinan kommunistisen puolueen mielestä kyse ei tietenkään ole vähemmistöjen kaltoinkohtelusta vaan harmoniasta ja etnisestä yhdenmukaisuudesta.

Se on ainoa tie onneen, kuuluu Kiinan mantra.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 29. syyskuuta kello 22 asti.

Lue lisää:

Kiinassa syntyvyys laski viime vuonna alhaisimmilleen 70 vuoteen – ikääntyvä maa ei näytä toipuvan yhden lapsen politiikan perinnöstä

Ensin lapsista piti päästä eroon, nyt niitä halutaan lisää – Eläkepommia pelkäävä Kiina pohtii jo yhden lapsen perheiden sakottamista

“Ilman lapsia ei ole toivoa” – Kiinassa elää yli miljoona perhettä, joiden ainoa lapsi on kuollut

Tulipalon jälkeen moni oppilas ei tiennyt, missä koti on – Kiinassa useat koulut hylkivät "kakkosluokan" lapsia

WASHINGTON Presidentti Donald Trump vaikuttaa varsin maallistuneelta. Ellei peräti pakanalliselta maailman kristillisimmän kansakunnan johtajalta. On harvinaista, ettei aikuinen yhdysvaltalainen pysty kaivamaan muistinsa syövereistä ainuttakaan Raamatun jaetta.

Muun muassa Trumpin sisko ja entinen asianajaja ovat kummastelleet presidentin ja uskonnollisen oikeiston, varsinkin valkoihoisten evankelikaalisten kristittyjen liittoutumista.

Evankelikaalisista puhuttaessa on syytä tehdä ero ihonvärin mukaan, koska ylivoimainen enemmistö mustista kristityistä valitsee marraskuun presidentinvaalissa demokraattien Joe Bidenin, jos ylipäätään äänestää. Biden näyttää olevan myös latinojen suosikki.

Valkoihoiset uskovaiset taas ovat suurin yhtenäinen Trumpia kannattava äänestäjäryhmä. Heitä on useita kymmeniä miljoonia. Trump on viime kuukausina menettänyt hivenen kannatustaan heidän keskuudessaan, mutta se on edelleen vankka.

Valkoiset evankelikaaliset saattavat ratkaista vaalin.

Tämä siinsi varmasti Trumpin mielessä, kun hän nimitti Amy Coney Barrettin korkeimman oikeuden tuomariksi. Amerikkalaisten mediatietojen mukaan Trump ei edes haastatellut muita ehdokkaita.

Barrett oli konservatiivikristittyjen kärkiehdokas kaikkiaan 46 ehdokkaan listalla, jonka Trump avoimesti esitteli. Yksikään listan nimistä ei ollut heille epämieluisa, mutta Barrett loisti niidenkin joukossa kuin Betlehemin tähti.

Hän on Trumpille niin sanottu Jeesus-kortti.

Republikaanien presidenttiehdokkaiden on jollain lailla osoitettava toteen kristillisinä pidettyjä arvoja, jos aikovat voittaa. Mitt Romney ei mormonina päässyt republikaanien ylipapiston suosioon, vaikka hän on moitteeton konservatiivi. Hän ei tajunnut lyödä oikeaa korttia pöytään.

Barrett on uskoaan tunnustava katolilainen, mutta tarvittava pikantti yksityiskohtakin löytyy: Hän on ollut mukana People of Praise -ryhmän toiminnassa, jossa on samanlaisia karismaattisia piirteitä kuin helluntailaisuudessa.

Ryhmän tapa ylistää kädet koholla ja puhua kielillä ovat täkyjä, jotka keräävät tykkäyksiä valkoisilta evankelikaalisilta.

Barrett ei itse välttämättä pidä siitä, että hänet yhdistetään julkisuudessa näihin piireihin. Hän on kuitenkin kertonut avoimesti tekevänsä työtään Jumalan valtakunnan edistämiseksi maan päällä.

Hän on ennen kaikkea arvostettu oikeustieteen ammattilainen. Pitkä ura Notre Damen yliopiston professorina päättyi 2017, kun Trump nimitti hänet vetoomustuomioistumen tuomariksi. Trumpin kerrotaan korvamerkinneen hänet jo tuolloin myös korkeimman oikeuden virkaa varten.

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarit ovat riippumattomia, mutta keskustelu heidän ympärillään on pelkästään poliittista. Tuomareista puhutaan joko konservatiiveina tai liberaaleina, halusivat he itse tällaisen leiman tai eivät.

Mikäli senaatti vahvistaa Barrettin valinnan, korkeimman oikeuden paikkajako on konservatiiveille 6–3. Viime viikolla kuollut Ruth Bader Ginsburg oli liberaali.

Abortin vastustajat näkevät nyt mahdollisuutensa koittaneen. He haluavat mitätöidä Roe vs. Wade -päätöksen eli kieltää abortin liittovaltiotasolla. He luottavat siihen, että Barrett tulkitsee perustuslakia samalla tavalla kuin he itse tekevät.

Tämä on yksi Barrettin valintaan liittyvistä poliittisista riskeistä, jotka Trump epäilemättä tiedostaa. Abortti on mielipiteet voimakkaasti jakava asia, ja niukka enemmistö yhdysvaltalaisista kannattaa sitä.

Toinen riski piilee siinä, että mielipidemittausten mukaan enemmistö äänestäjistä jättäisi Ginsburgin seuraajan valinnan vaalivoittajille.

Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että republikaanit junttaavat Barrettin valinnan ennen vuodenvaihdetta, jolloin vaaleissa valittava uusi senaatti astuu virkaansa. Todennäköisimmän aikataulun mukaan ratkaiseva äänestys pidetään jo ennen marraskuun kolmannen päivän vaaleja.

Demokraateilla ei käytännössä ole mahdollisuuksia jarruttaa valintaa, mikäli republikaanien rivit pysyvät ehjinä, koska republikaaneilla on enemmistö nykyisen senaatin paikoista. Demokraatit pyrkivätkin repimään tilanteesta kaiken muun poliittisen hyödyn irti.

Barrettin julkisesta työhaastattelusta odotetaan nyt samantapaista draamaa kuin edellisen korkeimman oikeuden tuomarin Brett Kavavanaugh’n kuulemiset toissa vuonna olivat. Kavanaugh joutui vastaamaan jopa epäilyihin teini-ikäisenä tekemistään synneistä.

Barrettin taustasta ei ole löytynyt tahroja, mutta niitä kaivetaan täikammalla esiin. Jos menneisyydestä ei likaa löydy, Barrettin vastaukset aborttiin liittyvissä kysymyksissä saattavat nostattaa myrskyn Capitol Hillilla.

Jännitystä lisää se, että yksi kuulustelijoina toimivista senaattoreista on demokraattien varapresidenttiehdokas Kamala Harris. Hän on entinen Kalifornian yleinen syyttäjä, jolta ei armoa helpolla heru. Se nähtiin senaatissa jo Harrisin hiillostaessa Kavanaugh’ta.

Barrett joutuu Harrisin eteen vain pari viikkoa ennen vaaleja. Senaatin kuulemisesta saattaa tulla koko vaalitaistelun huipennus ja Harrisista joko Bidenin voiton tai tappion takuunainen.

Millaisia ajatuksia Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ympärillä käytävä keskustelu sinussa herättää? Voit keskustella aiheesta 28.9. kello 23.00 saakka.

Lisää aiheesta:

Olisiko sinusta korkeimman oikeuden tuomariksi? Näin tuomarit päättävät, mitä abortille ja kuolemantuomiolle käy Yhdysvalloissa

Trump nimitti odotetusti korkeimman oikeuden ehdokkaakseen konservatiivituomari Amy Coney Barrettin

Trump vieraili Ginsburgin arkulla huutomyrskyn saattelemana – Kuuntele kun yleisö mylvi: ”Äänestäkää hänet pihalle!”

Ginsburgin kuoleman ajankohta oli dramaattinen, sanoo tutkija: "Arvoliberaalien amerikkalaisten kannalta aivan katastrofi"

Kirjeenvaihtajalta: Ruth Bader Ginsburgin kuolema vie Yhdysvaltoja konservatiivisempaan suuntaan jopa vuosikymmeniksi eteenpäin

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg on kuollut – Toimi 40 vuotta tuomarina, selätti syövän kolmesti

Alla olevan valikon kautta pääset lukemaan oman maakuntasi tilanteen koronaviruksen osalta.

Ahvenanmaa lisätty 23.3. kello 12.57.

Lue myös:

Kysymyksiä ja vastauksia koronaviruksesta

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Etelä-Kaukasiassa Vuoristo-Karabahin levottomuudet ovat saaneet Armenian julistamaan poikkeustilan ja määräämään joukkonsa taisteluvalmiuteen. Aiemmin samanlainen julistus tehtiin Vuoristo-Karabahin alueella.

Armenian pääministeri Nikol Pašinjan kehottaa kansaa valmistautumaan puolustamaan "pyhää kotimaata". Azerbaidžanin armeijan mukaan maassa ei ole tarvetta joukkojen määräämiseen taisteluvalmiuteen.

Azerbaidžan kertoi uutistoimisto AFP:n mukaan sunnuntaina vallanneensa kuusi armenialaisten hallussa ollutta kylää Vuoristo-Karabahin alueella ankaran taistelun jälkeen.

Separatistit ja Azerbaidžanin joukot iskivät toisiaan vastaan aiemmin tänään. Vuoristo-Karabahin alueen separatistit sanovat ampuneensa alas neljä Azerbaidžanin sotilashelikopteria ja 15 lennokkia sekä tuhonneensa 10 panssarivaunua, kertoo uutistoimisto Reuters. Separatistien mukaan helikopterit ammuttiin alas sen jälkeen kun Azerbaidžanin joukot alkoivat pommittaa aluetta.

Vuoristo-Karabahin johdon mukaan Azerbaidžan on pommittanut alueen etulinjaa ja siviilikohteita, myös alueen pääkaupungissa Stepanakertissa.

Azerbaidžanin puolustusministeriö puolestaan sanoo aloittaneensa vastahyökkäyksen hillitäkseen Armenian taistelutoimia ja taatakseen kansalaisten turvallisuuden.

Sekä Armenian separatistit että Azerbaidžan ovat ilmoittaneet, että iskuissa on kuollut siviilejä. Uutistoimisto AFP:n mukaan kuolleiden joukossa on ainakin yksi nainen ja yksi lapsi.

Azerbaidžanin liikenneministeriö ilmoitti rajoittaneensa verkkoliikennettä maassa estääkseen "Armenian provokaatiot". Venäjä vaati pian iskujen jälkeen välitöntä tulitaukoa alueelle ja keskusteluja tilanteen vakauttamiseksi.

Alueen hallinnasta kamppailtu jo vuosikymmeniä

Azerbaidžan ja Armenia ovat kamppailleet Vuoristo-Karabahista jo kauan. Neuvostojohtaja Josif Stalin liitti alueen aikanaan Azerbaidžaniin, mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Armenia hyökkäsi vuonna 1992 Vuoristo-Karabahiin ja otti sen takaisin itselleen.

Suuri osa Vuoristo-Karabahissa asuneista azereista joutui pakolaisiksi, ja osa heistä asettui nykyisen rajaviivan tuntumaan. 1990-luvulla käydyssä sodassa kuoli noin 30 000 ihmistä.

Azerbaidžan on käyttänyt paljon rahaa sotavarustukseensa ja toistuvasti vannonut ottavansa alueen takaisin haltuunsa voimakeinoin, kun taas Armenia on sanonut puolustavansa aluetta. Vuoristo-Karabah on julistautunut itsenäiseksi, mutta se on hyvin riippuvainen Armeniasta.

Rauhanneuvottelut ovat olleet tuloksettomia

Nyt käydyt yhteenotot ovat vakavimpia sitten vuoden 2016. Neuvottelut sovun saavuttamiseksi ovat olleet pysähdyksissä vuonna 1994 tehdyn tulitaukosopimuksen jälkeen.

Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat ovat pyrkineet välittämään rauhanneuvotteluita Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin Minskin ryhmänä, mutta tulosta ei ole syntynyt.

YK:n pääsihteeri António Guterres vaati heinäkuussa välitöntä ja kokonaisvaltaista tilanteen rauhoittamista Azerbaidžanin ja Armenian välillä sekä maiden paluuta neuvottelupöytään.

Tuolloin pääsihteeri keskusteli asiasta erikseen puhelimessa sekä Azerbaidžanin presidentin Ilham Alijevin että Armenian pääministerin Nikol Pašinjanin kanssa.

Tuolloin Guterres myös ilmaisi täyden tukensa Etyjin pyrkimyksille lieventää maiden välisiä jännitteitä.

Lue myös:

YK:n pääsihteeri vaatii Azerbaidzhanin ja Armenian paluuta neuvottelupöytään

Armenian ja Azerbaidžanin yhteenotot jatkuneet jo monta päivää – tilanteen pelätään kärjistyvän uudeksi sodaksi

Armenian ja Azerbaidžanin välillä ammuttiin tykeillä – Maat syyttävät toisiaan tulituksen aloittamisesta

Lost Boys -elokuvan alussa kaikki on juhlaa. Hyvä meininki, toteaa elokuvan keskushenkilö Jani Raappana, silmät päässä pyörien.

Kolmen nuoren miehen joukko on tullut Kaakkois-Aasiaan juhlimaan. On vuosi 2010 ja rovaniemeläisten huumeidenkäyttäjien todellisuutta kuvaava Reindeerspotting – Pako joulumaasta on kerännyt teattereihin yli 60 000 katsojaa. Se on järjetön määrä suomalaiselle dokumenttielokuvalle.

Kohuttu ja kiitetty Reindeerspotting syntyi, kun Joonas Neuvonen sai kaupungilta kameran lainaksi ja kuvasi sillä syrjäytyneen kaveriporukkansa sekoilua vuosituhannen alussa.

Lost Boys alkaa siitä, mihin Reindeerspotting päättyy. Neuvonen, Reindeerspottingin päähenkilö Raappana ja ja joukkion kolmas, Antti, ovat saaneet rahat Thaimaahan ja Kambodžaan suuntautuvaan reissuun elokuvan tuotoista. Rahaa on, kunnes se loppuu.

Lähes kielitaidoton Jani Raappana on ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolella. Maailma on auki.

Rahalla saa

Reindeerspottingin kuvauksista kului sen ensi-iltaan seitsemän vuotta. Jani Raappana oli noina vuosina ajautunut pikkurötöksistä isompiin ja oli juuri päässyt vankilasta. Väkivalta oli tullut mukaan kuvioihin.

Neuvonen oli käynyt kuvausten jälkeen Lapissa enää satunnaisesti myymässä huumeita. Hän ei pahemmin ollut pitänyt Raappanaan yhteyttä kuvausten päättymisen jälkeen. Neuvosella oli uusi ystäväpiiri ja uudet kuviot.

Lisäksi hän kertoo Ylen haastattelussa pitäneensä vanhaa kaveriaan vaarallisena.

– Se alkoi vaikuttaa tosi kaoottiselta, että mitä tahansa voi tapahtua, jotain väkivaltaista. Hän oli tekemisissä kovan rikollisuuden kanssa, ja se maailma oli mulle aivan outo. Jani yritti saada mainetta sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka ei oo parhaita roolimalleja nuorelle ihmiselle.

Yhteisellä reissulla kaikki on kuitenkin vähän niin kuin silloin ennen, mitä nyt ehkä hieman kyynisempää. Ikuisessa yössä kaikkea saa, kun on millä maksaa, ja seteleitä tiputtelemalla on aina lain paremmalla puolella.

Huumeiden lisäksi ostoslistalla ovat naiset, joista puhutaan raadolliseen sävyyn.

Turhilta romanttisilta rituaaleilta välttyy, kun kyse on kaupankäynnistä. “Huoria pinossa” toteavat suomalaismiehet ja vertailevat thaimaalaisten ja kambodžalaisten prostituoitujen suuseksitaitoja. Seksi on roisia ja kaikkea mahdollista kamaa kuluu polttamalla ja piikittämällä.

Koska kaikki on nopeaa ja huuruista, kuvioihin tulee myös rakkaus. Raappana ehtii parin viikon aikana suunnitella kihloja kahteen kertaan. Nimettömät baaritytöt muuttuvat ihmisiksi, joiden kanssa suhde on tasaveroinen. Ilmassa on toivoa, juhlat näyttävät jatkuvan ikuisesti.

Neuvonen kuvaa kaikkea, häpeämättä ja läheltä, mutta päihdekylläisestä lomareissusta ei ollut tarkoitus tehdä elokuvaa. Siitä piti tulla lisämateriaalia Reindeerspottingin dvd-julkaisuun.

Katsojaa kylmää, koska hän tietää jo, miten tässä käy. Jani Raappanan kuolema uutisoitiin Suomessa syksyllä 2010 ja hänen kohtalollaan spekuloitiin netin keskustelupalstoilla, joilla levisi myös kuva hänen kuolleesta ruumiistaan.

Lost Boysin alussa lentokoneeseen nousee kolme miestä, mutta vain yksi heistä palaa kotiin.

Matka kauhuelokuvaan

Kolme kuukautta Reindeerspottingin ensi-illan jälkeen 26-vuotias Jani Raappana löytyy hirtettynä Phnom Penhin sivukujalta. Viranomaisten mukaan kuolinsyy on itsemurha, mutta olosuhteet vaikuttavat epäilyttäviltä.

Ruumiin on lunastanut joku tuntematon ulkomaalainen, joka on väittänyt Raappanaa veljekseen. Tuhkausta on kiirehditty.

Ja Antti on kadonnut.

Lost Boys on Joonas Neuvosen yritys selvittää sitä, mitä on tapahtunut kadonneelle ja mitä kuolleelle, oikeastaan myös sitä, mitä on tapahtunut hänelle itselleen.

Neuvonen palaa kameroineen Kaukoitään. Hän seurailee kavereidensa jälkiä Bangkokissa ja Phnom Penhin slummeissa, odottelee lähes loputtomiin ja tapaa paikallisia naisia, joiden kanssa lomareissulla jaettiin se, mitä milloinkin jaettavaksi oli.

Vaikka hän jälleen kuvaa kaiken, hän ei oikeastaan vieläkään tee elokuvaa. Pikemminkin elää sellaisessa.

– Olin yhtäkkiä tilanteessa, jossa kaveri on murhattu ja toinen on jossain kateissa. Se ei tuntunut elokuvan tekemiseltä, vaan enemmän siltä, että olen kauhuelokuvan sisällä. En ajatellu, että kuvaan elokuvaa, vaan yritän selvittää, mitä helvettiä on tapahtunut.

Kambodžan kirous

Ennen matkalle lähtöä Neuvosella oli vahvoja epäilyksiä siitä, mitä vanhoille kavereille on tapahtunut.

Raappana on lähetellyt viestejä, joissa on kärttänyt Neuvoselta suuria summia rahaa. On ilmeistä, että jonkinlaisessa pulassa ollaan.

– Ajattelin, että ne on varmaan tehneet jonkun keikan, jääneet kiinni ja joutuneet linnaan. Ne oli molemmat kumminkin rikollisesti kykeneviä ihmisiä.

Kun Neuvonen pääsi Bangkokiin, alkoivat asiat näyttää pahemmilta.

– Se oli todella outo kuvio. Meillä vielä oli tuttuja, jotka myi sikäläisessä skenessä huumeita jonkun vuoden ajan. Mä aloin ajatella, että Antti ja Jani on sekaantuneet johonkin tosi vaaralliseen.

Kambodžassa alkaa vaikuttaa mahdolliselta, että Raappana on murhattu.

Lost Boysissa Kambodža näyttäytyy armottomana maana, jossa syvä uskonnollisuus, äärimmäinen köyhyys ja kansanmurhan ylisukupolviset traumat vaikuttavat kaikkeen.

Neuvonen viittaa Joel Brinkleyn Pulitzer-palkittuun kirjaan Cambodia’s Curse.

– Siinä kerrotaan, että poliisilla on tapana lavastaa murhat itsemurhiksi. He peittelevät jälkiä, että tutkinnasta päästäisiin nopeasti eroon.

Neuvonen etsii ja löytää matkallaan vastauksia, sitten seuraavat vastaukset kumoavat edelliset. Tavallaan Anttikin löytyy, mutta hän ei ole enää entisellään

Sen, löytyykö totuutta ja onko sen löytymisellä oikeastaan mitään väliä, voi jokainen katsoja päättää itse.

Saiko Neuvonen jonkinlaisen rauhan tai vastauksen, jonka kanssa voi elää?

– Saako tollaseen sellaista ikinä? Kyllä ja ei. Kaikkihan me kuollaan. Miten se sitten lopulta tapahtui, ja onko sillä merkitystä...Niin.

“Projekti oli kuin pitkällinen psykoosi”

Kolmikon lomareissusta meni kymmenen vuotta siihen, että Lost Boys valmistui.

Neuvonen huomauttaa, että ajasta iso osa kului vankilassa. Hän sai 2,5 vuoden tuomion Subutexin maahantuonnista ja levittämisestä. Elokuvan tekeminen pääsi varsinaisesti käyntiin vasta, kun Neuvonen pääsi ehdonalaiseen.

– Olin vankilassa Suomessa, olin vankilassa Kreikassa, olin etsintäkuulutettu ja sitten aikaa meni huumejuttuihin.

Aikaa kului myös sen takia, että Neuvosen piti saada etäisyyttä tapahtumiin. Kun tuotantoyhtiö tuli mukaan vuonna 2014, hän oli vielä avovankilassa. Henkilökohtaisten asioiden käsittely oli kesken.

– Oli kokemuksia, jotka piti käydä läpi oman pään sisällä, että niistä pystyi ammentamaan jotain seurattavaaan, elokuvalliseen muotoon. Piti selvittää itselle, mitä oikein tapahtui, mikä tää kulttuuri on, mikä tää maailma on. Oli todella kaoottinen fiilis. Ihmisiä oli kuollut ympäriltä. Muitakin kuin Jani.

Vuosien varrella elokuvasta ehdittiin leikata monta eri versiota ennen kuin oikea löytyi. Materiaalia oli valtava määrä. Tuotantoyhtiössä usko oli koetuksella monta kertaa.

Elokuva valmistui lopulta Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalille. Sen teatteriensi-ilta on tänään perjantaina.

– Mulle tää projekti on ollut tietyssä mielessä kuin pitkällinen psykoosi. Se on blokannut kaiken muun tekemisen. Nyt yritän saada uusia juttuja kasaan. Olin Ranskassa kuvaamassa yhtä dokumenttia, ja yks valokuvaprojekti on menossa. Saa nähdä, mitä tulee.

Vankilatuomio helpotti elokuvantekoa

Joonas Neuvonen ei aikoinaan ollut kovin innokas juttelemaan toimittajien kanssa Reindeerspottingista. Tällä kertaa hän on vienyt median välttelyn aivan uudelle tasolle.

Neuvonen ei ole ollut yhdessäkään pressinäytöksessä paikalla, vaan majailee Italiassa ystävänsä luona ja on aiemmin kieltäytynyt lähes kaikista haastatteluista. Televisio- tai radiohaastatteluihin hän ei suostu lainkaan.

Ylen kanssa Neuvonen suostuu juttelemaan videon välityksellä, mutta haastattelua ei saa tallentaa.

Se vaikuttaa vähän ristiriitaiselta, koska hän ei säästele itseään sen enempää kuin muitakaan Lost Boysissa. Hän on mukana kaikissa mahdollisissa paheissa, joita elokuvassa esitetään.

– Mä ajattelen, että elokuva puhuu itsensä puolesta. Oon siinä tarpeeksi esillä ja sellaisessa valossa, ettei mulle ole jäänyt siitä juuri varsinaista sanottavaa.

Tuntuu käsittämättömältä, että Neuvonen on saanut luvan kuvata mitä on kuvannut ja käyttää sitä elokuvassaan. Hänestä itsestään siinä ei ole mitään erikoista. Jokaiselta on saatu kirjallinen suostumus.

– Jos puhutaan huume- ja rikollisuuskulttuurista, niin ei elokuvassa näytetä mitään, mikä olisi siinä kontekstissa häpeällistä. Oma asema varmasti myös vaikutti. Olin tehnyt kamakauppaa, ja siinä kulttuurissa on sen takia jollain lailla luotettava henkilö. Ajateltiin, etten luovuta sellaista materiaalia eteenpäin, mistä voi tulla tuomio. Isoin riskihän oli mulla myyjänä.

Neuvosen vankilatuomio helpotti elokuvantekoa. Rikoksista pystyi puhumaan avoimesti sen jälkeen, kun niitä oli jo ruodittu julkisuudessa.

“Olisin voinut vaikuttaa, jos olisin oikeasti halunnut”

Lost Boys ei moralisoi, se näyttää yhden maailman sellaisena kuin se on.

Paljon kysymyksiä se kyllä herättää. Kolmikon muut jäsenet ovat esimerkiksi kovin huolissaan Raappanan huumeidenkäytöstä, mutta eivät omastaan. Raappana on addikti, toiset kaksi eivät sitä omasta mielestään ole.

Neuvonen pitää itseään osittain syypäänä vanhan kaverinsa kohtaloon.

– Sillä oli vakavampi huumeongelma. Tein tietyssä mielessä väärin, kun jätin sen Kambodžaan ja lähdin itse kotiin. En pääse siitä mihinkään, kyllä mä tein väärin.

Olisitko voinut pakottaa aikuisen miehen mukaasi?

– Kyllä mä olisin siihen pystynyt enemmän vaikuttamaan, jos oikeasti olisin halunnut. Jani oli istunut pitkään vankilassa ja siihen liittyi kaikkea. Mä ehkä ajattelin siihen aikaan, että Jani oli haitallisempi kuin olikaan.

Lost Boys on Neuvosen mielestä enemmän elokuva totuuden etsimisestä kuin huumekulttuurista. Sen sanoman sullominen yhteen lauseeseen on hänen mukaansa mahdotonta.

– Reindeerspottingin pääväittämä oli jotenkin tiedossa. Jani halusi muuttaa Suomesta ja silloin pystyi vähän ennustamaan, miten siinä käy. Mulla oli myös omakohtaisia kokemuksia, joita halusin sen kautta käsitellä. Jos summaa Reindeerspottingin lauseeksi, se on, että ongelmat eivät ratkea pakenemisella. Lost Boys on monimutkaisempi, kaoottisempi.

Neuvosen mielestä ei myöskään ole hänen asiansa miettiä, millaista keskustelua elokuva herättää.

– Mä näen elokuvan tapahtumien ja murhakuvion kautta. Mun on hankala nähdä sitä mitenkään yhteiskunnallisena.

Eläimet saatettiin ennen tuomita vankeuteen tai pahimmillaan kuolemaan, jos ne vahingoittivat ihmistä tai omaisuutta.

Ajastus tuomioiden taustalla oli, että eläimillä on vapaa tahto ja ne ovat vastuullisia teoistaan. Syytökset otettiin vakavasti ja käsiteltiin ajan oikeusistuinten tapojen ja säädösten mukaisesti. Kuten ihmisillä myös eläimillä oli oikeus puolustautua oikeudessa ja niillä oli puolustusasianajajia.

Esimerkiksi 1500-luvun alussa Autunissa Ranskassa oli oikeustapaus, jossa puolustettiin rottalaumaa. Rotat olivat tuhonneet viljasatoa, ja ne haluttiin vastuuseen. Bartholomé Chassené puolusti rottia monin tavoin. Hän muun muassa sai viivytettyä oikeudenkäyntiä vetoamalla siihen, etteivät rotat voi saapua oikeuteen, koska matkan varrella on niin paljon kissoja.

Tänä syksynä uutisoitiin, että Kuhmossa näyttäytynyt, keskiajalla pelätty pääkallokiitäjä olisi paavin pannassa edelleen. Myöhemmin selvisi, että paavin panna ei pitänyt paikkaansa eikä pannarangaistusta luultavasti muutenkaan ole sovellettu eläimiin. Monenlaisia muita rangaistuksia eläimet sen sijaan ovat saaneet sekä kirkolta että maallisesta oikeudesta.

Eläimiä tuomittiin oikeudessa ihmisten tapaan kaikkialla Euroopassa erityisesti keskiajalla, mutta eläinten rankaisemisesta on tietoa jo antiikin ajalta. Rikosoikeudenkäyntejä tiedetään olleen vielä 1800-luvulla. Suomesta eläinoikeudesta ei ole tarkkaa tietoa.

Kokosimme tähän juttuun kahdeksan kysymystä oikeista eläinten saamista tuomiota. Testaa tietosi!

Juttua varten on haastateltu kirkkohistorian professoria Tuomas Heikkilää ja eläinoikeudenkäynteihin perehtynyttä asianajajaa Annika Kiviharjua.

Kuinka pärjäsit testissä? Kerro tuloksesi keskustelussa, joka on auki 28.9. kello 23:een asti.

Pankkien papereiden tietovuoto on paljastanut yksityiskohtia talousrikoksista, korruptiota, likaisen rahan liikkeitä sekä pankkien laiminlyövän toistuvasti rahanpesun ehkäisyn.

Ylen MOT ja noin sata mediaa eri puolilla maailmaa alkoivat julkaista tietovuodon pohjalta tehtyä juttuja viime sunnuntaina.

Suomeen liittyviä keskeisiä löydöksiä ovat;

• Valtion kanssa Terrafamen kaivoksen omistavaa kansainvälistä raaka-ainejättiä Trafiguraa pidetään rahanpesun kannalta riskiasiakkaana. Pankit ovat raportoineet kymmenien miljardien eurojen arvosta epäilyttäviä tilisiirtoja Trafiguraan liittyen.
• Jokereiden entisiä ja nykyisiä venäläisiä omistajia on seurattu rahanpesuepäilyjen takia useiden vuosien ajan. Jokereiden nykyisen päärahoittajan, venäläisen oligarkin Vladimir Potanin yhtiöihin liittyen on tehty ilmoituksia kymmenien miljardien eurojen arvoisista epäilyttävistä tilisiirroista.
• Pankkikonserni Nordean asiakkaiden tekemistä 150 miljoonan euron tilisiirroista on tehty rahanpesuilmoituksia Yhdysvaltain viranomaisille.
• Yhdysvaltojen käynnistämää rikostutkintaa valtavaa pyramidihuijausta eli OneCoinia vastaan oli vauhdittamassa pankin tekemä rahanpesuilmoitus. Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat sijoittaneet rahaa olemattomaan virtuaalivaluuttaan.

Ilmoitus epäilyttävistä tilisiirroista ei tarkoita sitä, että ilmoituksen kohde olisi syyllistynyt rahanpesuun. Kyseisiin tilisiirtoihin kuitenkin liittyy sellaisia piirteitä, että pankit ovat päättäneet raportoida niistä viranomaisille.

Ministeriö teettää selvityksen kaivoskumppanistaan

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (Kesk) ja työministeri Tuula Haatainen (SDP) kertoivat maanantaina, että valtio aikoo selvittää Trafiguran toimintaa.

Trafigura omistaa noin 30 prosenttia Terrafamen kaivosyhtiöstä, jonka suurin omistaja on valtionyhtiö Suomen Malmijalostus Oy.

– Ministeriössä omistajaohjausyksikkö perehtyy tähän asiakokonaisuuteen perusteellisesti. Omistajaohjausyksikkö käy tätä läpi. Selvityksen tarkkaa aikataulua en pysty sanomaan. Valtio-omistajan tärkein intressi on tietenkin varmistaa, että Terrafamen toiminta on vastuullista ja kestävällä pohjalla. Tästä ei pidä olla mitään epäselvyyttä, sanoi Tuula Haatainen Ylen haastattelussa.

Trafigura ei ole kommentoinut epäilyttäviin tilisiirtoihin liittyvää uutista toistaiseksi lainkaan. Valtionyhtiö Suomen Malminjalostus Oy:n toimitusjohtaja Matti Hietanen kertoi, ettei uutiselle ole vaikutusta Terrafamen toimintaan.

– Tämä ei liity sinällään Terrafameen. Kun Trafigura tuli omistajaksi vuonna 2017, siihen järjestelyyn liittyvät seikat ja verokysymykset on huolellisesti selvitetty. Tämä asiakokonaisuus ei Ylen tähän mennessä kertomien tietojen perusteella liity Terrafamen toimintaan Suomessa, Hietanen sanoi Ylen A-studion haastattelussa maanantaina.

Terrafamen kaivosyhtiön pääluottamusmies piti Trafiguraan liittyvää uutisointia ”valitettavana”.

– Olemme omalla tekemisellämme saaneet Terrafamen mainetta parannettua. Missään nimessä tällaista negatiivista julkisuutta emme olisi kaivanneet, sanoi pääluottamusmies Jukka Vetola Ylen haastattelussa.

Terrafamen kaivos Sotkamossa työllistää suoraan noin 700 ihmistä ja välillisesti vielä selvästä tätä enemmän.

Yhdysvalloissa vaaditaan pankeilta muutoksia

Tietovuoto koostuu rahanpesuilmoituksista, joita pankit ovat tehneet Yhdysvaltain viranomaisille. Dokumenteissa on tietoja noin 1800 miljardin euron arvoisista epäilyttävistä tilisiirroista vuosilta 2000-2017.

Tietovuodon perusteella pankkien rahanpesun ehkäisy on edelleen heikoissa kantimissa. Pankit ovat käsitelleet esimerkiksi maksuja, jotka liittyvät talousrikoksiin.

Markkinoilla useiden pankkien pörssikurssit olivat laskussa maanantaina.

Yhdysvalloissa kaksi näkyvää demokraattipuolueen poliitikkoa eli senaattorit Bernie Sanders ja Elisabeth Warren vaativat kovempia toimia pankkeja vastaan. Kummatkin poliitikot edustavat puolueensa vasenta laitaa.

– Tässä on radikaali idea. Sen sijaan, että pidätämme köyhiä ja usein taustaltaan afroamerikkalaisia ja latinoja marihuanan hallussapidon takia, aletaan nostaa syytteitä Wall Streetin roistoja vastaan, jotka pesevät huumekartellien, terroristiepäiltyjen ja korruptoituneiden ulkomaisten poliitikkojen rahoja, Bernie Sanders kirjoitti lyhytviestipalvelu Twitterissä.

Valvonnan tasosta erimielisyyttä

Pankkien paperit koostuvat noin 2100 epäilyttävien tilisiirtojen raportista. Ne ovat suurten kansainvälisten pankkien laatimia ja Yhdysvaltain viranomaisille lähettämiä.

Pankeilla on lain mukaan velvollisuus ilmoittaa viranomaisille, mikäli se epäilee rahanpesua tai muuta kyseenalaista toimintaa.

Suomessa Finanssivalvonta tulkitsi tietovuodon kertovan siitä, että rahanpesun valvonta toimii. Näin arvioi esimerkiksi Fivan Rahanpesun estäminen -toimiston päällikkö Pekka Vasara Ylen aamun haastattelussa maanantaina.

– Kun nämä ovat viranomaisille annettuja tietoja, niin minun mielestäni järjestelmä on toiminut tässä aika hyvin. On saatu tiedot Yhdysvalloissa viranomaisille, ja he ovat voineet aloittaa niiden perusteella omat tutkimukset ja myös jakaa tietoa kansainvälisille yhteistyökumppaneille, Vasara sanoi.

Myös tietovuodon keskiössä olleet pankit, kuten brittiläiset HSBC ja Barclays sekä saksalainen Deutsche Bank vakuuttivat, että rahanpesun torjuntaa on tehostettu viime vuosina. Useat kansainväliset pankit ovat olleet jo aiemmin rahanpesuskandaalien keskellä.

Useat muut tahot arvioivat sen sijaan, että vuoto osoitti rahanpesun torjunnan heikkouden. Epäilyttävistä tilisiirroista raportoiminen ei esimerkiksi velvoita pankkeja katkaisemaan suhdettaan kyseiseen asiakkaaseen.

– FinCEN Files (suomeksi Pankkien paperit) on lisätodiste sille, että kansainvälinen rahanpesun vastainen järjestelmä ei toimi. Pankkien on tarkoitus olla etulinjassa estämässä likaisia rahavirtoja, mutta ilman kunnollista valvontaa ja vastuuta pankeilla ja niiden työntekijöillä ei ole motiivia puuttua epäilyttävien asiakkaittensa toimintaan, sanoi korruptiota tutkivan kansalaisjärjestö Transparency Internationalin rahanpesun asiantuntija Maira Martini.

Korruptiota ja talousrikoksia

Kansainvälisessä mediassa uutisoitiin useista talousrikoksiin ja lahjontaan liittyvistä tapauksista, joista saatiin lisätietoa Pankkien papereista.

Tällaisia tapauksia olivat muu muassa:

• Pankit varoittivat Angolan entisen presidentin tyttären Isabel dos Santosin epäilyttävistä tilisiirroista jo vuonna 2013. Afrikan rikkainta naista Dos Santosia epäillään korruptiosta.
• Yhdysvaltalainen JPMorgan -pankki siirsi noin miljardi dollaria varoja, jotka liittyvät Malesiaa järisyttäneen 1MBD -skandaaliin. Malesian entinen pääministeri Najib Razak tuomittiin tapauksen johdosta vankeuteen elokuussa 2020.
• Pankit auttoivat Venezuelan presidentin Nicolás Maduron lähipiiriin kuuluneita liikemiehiä eli “boligarkkeja” siirtämään valtavia summia rahaa pois maasta. Rahojen alkuperään liittyy lukuisia epäselvyyksiä. Öljyrikas Venezuela on ajautunut taloudelliseen ja poliittiseen kriisiin.
• Monet epäilyttävistä tilisiirroista liittyvät suoraan rikolliseen toimintaan tai rikosepäilyihin, kuten pyramidihuijauksiin OneCoin ja sijoitushuijaus nimeltä MCM777.
• Joissain tapauksissa pankit jatkoivat tilisiirtojen tekemistä vielä senkin jälkeen, kun sen asiakkaasta oli käynnistetty rikostutkinta.

Lisää aiheesta:

Ainutlaatuinen tietovuoto paljastaa, miten likainen raha liikkui pankkijärjestelmän läpi

Uusi tietovuoto: Suomen valtion kaivoskumppanista lukuisia rahanpesuilmoituksia – Terrafamen osakas ollut vuosia pankkien erityistarkkailussa

Yhdysvaltain rahanpesuviranomaiselle kymmeniä varoituksia Jokerien venäläisomistajista – miljardien eurojen tilisiirrot herättivät epäilyt

Saksalaispankki ei saanut Nordealta vastausta tämän epäilyttävästä asiakkaasta – MOT selvitti miljardibisnestä pyörittävän salaperäisen liikemiehen taustat

Analyysi: Joku oligarkki pesee rahaa, miksi minä välittäisin? — Tästä syystä rahanpesu koskettaa tavallisiakin ihmisiä

Erikoistoteutus: Näin miljoonat liikkuvat valtavassa rahanpesukoneistossa – MOT paljastaa, millaiseen yhtiöiden verkostoon Suomessa tutkitun tapauksen rahat päätyivät

Katso Yle Areenassa: MOT: Hämärän rahan valtatiet

Tarunhohtoisen Mount Everestin huipun saavuttivat vuoristoturismin alussa uskaliaimmat ja taitavimmat kiipeilijät.

1950-luvulta ajat ovat muuttuneet, nyt 8 848 metrin korkeuteen yltää kaksi kolmannesta alpinisteista. 1990-luvulla huipulle pääsi vain kolmasosa ensiyrittäjistä.

The Economist-lehti kertoo (maksumuurin takana), että onnistuneiden nousujen määrä on viime vuosikymmenellä kaksinkertaistunut. Aiemmin kiipeilijöiden henki oli omien kykyjen ja taitavien oppaiden, šerpojen neuvokkuuden varassa.

Nyt kymmenet kaupalliset yritykset tarjoavat palvelupakettia asiakkaan maksu- ja kiipeilykyvyn mukaan.

Nepalin hallitus tukee Himalajan matkailua työllistämällä paikallisia kiipeilijöitä. Myös Kiinan puolella Tiibetissä vuorenrinteen vaaroja vähennetään etukäteisvalmisteluin.

Palveluiden lisääntyminen on taannut myös heikkokuntoisemmille ja kokemattomammille kiipeilijöille mahdollisuuden elämykseen. Yli puolet kaikista kiipeilijöistä on yli 40-vuotiaita Tyypillinen ensikävijä on kuusissakymmenissä oleva yhdysvaltalaislääkäri.

Paremmat varusteet ja sääennusteet apuna

Huipulle pääsyä helpottavat huippuvarusteet ja teknologia. Teltat ja varusteet ovat kevyempiä ja suunniteltu ankariin oloihin.

Myös sääennusteet ovat tarkentuneet. Normaalisti nousu perusleiristä huipulle kestää noin neljä päivää. Kiipeämisen haastavuus ja kesto riippuu tuulista ja lumimyrskyistä. Sääennusteiden perusteella voidaan löytää "ikkunoita", joiden aikana nousuyritykset voidaan tehdä.

Ruuhkaisessa jonossa "kuolemanvyöhykkeelle"

Mount Everestin ja maailman katoksi kutsutun Himalajan liikaturismista on puhuttu vuosia. Tänä vuonna kiipeilykausi on peruttu koronan vuoksi. Viime vuoden toukokuussa huipulle pyrki lähes 400 yrittäjää vuorokaudessa. Ruuhka oli yksi syy 11 kiipeilijän kuolemaan samaisen toukokuun aikana.

Mount Everestin huiputtaminen on edelleen riski parantuneesta välineistöstä huolimatta. Äkilliset säänmuutokset, vaikeakulkuinen maasto ja vuoristotauti vaativat veronsa. Vajaa prosentti maailman korkeimmalle vuorelle pyrkineistä jää vuorelle, eikä palaa viimeiseksi jääneeltä matkalta.

Törkyvuori ja hautausmaa maailman katolla

Mount Everestillä kuolleiden jäänteitä löydetään kirjaimellisesti jätteiden seasta.

ABC-televisioyhtiön mukaan Everestillä on jopa 50 tonnia jätettä ja parisataa vainajaa. Himalajaa kutsutaan maailman kruunuksi. Sen kiilto on vuosien varrella himmentynyt jäteongelman vuoksi.

Reitiltä löytyy muun muassa tyhjiä happisylintereitä, säilyketölkkejä, telttoja, kaasukanistereita, särkyneitä kännyköitä, kiipeilyvarusteita, ja myös virtsaa ja ulostetta.

Roskat eivät haittaa selfiensä saaneita turisteja, mutta sulavat jäätiköt tuovat ihmisten jätöksiä ja rojua alemmas vuoristokyliin niin, että juomavesi saastuu.

Kiipeilijäpiireissä tunnetun sanonnan mukaan kokeneet kiipeilijät eivät tarvitse perille päästäkseen karttaa, sillä reitti perille on roskien viitoittama.

Kalleimmilla, jopa 100 000 euron hintaisilla luksusvaelluksilla hintaan sisältyy muutaman tuhannen euron jätevero. Siivoamisurakka on kuitenkin kiipeämistäkin haasteellisempaa. Operaatioon osallistuneita vapaaehtoisia on kuollut hankalissa oloissa.

Himalajan huipun on saavuttanut yli 5 000 kiipeilijää.

Lue myös:

NYT: It Was Like a Zoo: Death on Unruly, Overcrowded Everest

Himalajalla menehtyneiden kiipeiljoiden viimeinen video julkaistiin

Nainen kuoli Kuopiossa jäätyään henkilöauton alle puristuksiin sunnuntaiyönä.

Itä-Suomen poliisi kertoo, että tapaus sattui Kuopion keskustan kupeessa olevalla omakotitaloalueella ja yliajo tapahtui omakotitalon pihassa. Ensihoidon yksiköt totesivat naisen tapahtumapaikalla kuolleeksi.

Poliisi otti tapahtumapaikalta kiinni rikoksesta epäiltynä miehen, jonka epäillään kuljettaneen henkilöautoa. Miehen puhalluskoe ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan.

Poliisi tutkii tapausta tällä hetkellä rikosnimikkeillä tappo ja törkeä rattijuopumus. Sekä uhri että rikoksesta epäilty ovat täysi-ikäisiä ja he tunsivat toisensa entuudestaan.

Tapaukseen liittyvä tekninen tutkinta on kesken ja tapahtumaan liittyvien ihmisten puhutukset ja kuulustelut ovat vasta alkuvaiheessa, poliisi kertoo.

Meksikossa kymmeniä sotilashenkilöstöön kuuluvia on määrätty kiinniotettaviksi ja pidätetyiksi epäiltyinä osallisuudesta 43 opiskelijan katoamiseen kuusi vuotta sitten.

Pidätysmääräyksistä ilmoitti presidentti Andrés Manuel López Obrador lauantaina esitellessään raporttia tapauksen tutkinnasta.

Opiskelijoiden katoamiset Guerreron osavaltiossa vuonna 2014 herättivät valtavaa huomiota Meksikossa. Uhrien omaiset ovat pitkään valittaneet, etteivät sotilaat ole tehneet mitään opiskelijoita suojellakseen ja että sotilaat saattoivat itse olla mukana rikoksessa.

Presidentti ei eritellyt epäiltyihin kohdistuvia syytöksiä vaan tyytyi toteamaan, että osallisiksi todistetut tulevat saamaan tuomion.

Opiskelijat olivat matkalla mielenosoitukseen, kun korruptoitunut poliisi pysäytti heidän kulkuneuvonsa Igualan kaupungissa ja luovutti heidät huumekartellille.

Alun perin syyttäjät sanoivat kartellin luulleen opiskelijoita kilpailevan huumejengin jäseniksi, ja tappaneen opiskelijat, polttaneen ruumiit ja heittäneen jäännökset jokeen.

Tammikuussa 2015 silloisen presidentin Enrique Peña Nieton hallinnon julkaisema raportti ei kuitenkaan ole kelvannut sen kummemmin kadonneiden omaisille kuin riippumattomille ihmisoikeusasiantuntijoillekaan.

Peña Nieto on voimakkaasti vastustanut sotilashenkilöstön kuulustelua tai heidän kutsumistaan todistamaan.

López Obrador sen sijaan ilmoitti heti kautensa alettua vuonna 2018, että hän asettaa komission tutkimaan opiskelijoiden katoamista.

Viranomaisten mukaan noin kolmekymmentä ihmistä on otettu kiinni tapaukseen liittyen maaliskuun jälkeen.

Kadonneiden opiskelijoiden vanhemmat johdattivat lauantaina iltapäivällä tuhansien ihmisten kulkuetta pääkaupungissa Méxicossa.

Lue myös:

Meksikon presidentti haluaa totuuskomission selvittävän 43 kadonneen opiskelijan kohtalon

Raportti: Meksiko vaikeutti selvitystä kadonneista opiskelijoista – epäiltyjä kidutettu

Meksikossa kadonneiden opiskelijoiden mysteeri näyttää selvinneen – tapettiin, poltettiin ja heitettiin jokeen

Paikallisen sopimisen lisäämisestä on tullut työantajien kestotoive. Yleisin perustelu on, että paikallinen sopiminen toisi lisää joustavuutta kun työehtosopimukset ovat liian jäykkiä.

Työnantajaliitot pitävät paikallisen sopimisen lisäämistä yhtenä tärkeimmistä keinoista lisätä työpaikkoja. Myös hallitus on perustanut työryhmän edistämään paikallista sopimista.

Suomen Yrittäjät arvioi, että paikallinen sopiminen toisi vähintään 15 000 uutta työpaikkaa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Arvio perustuu pk-yritysbarometriin, johon vastasi yli 5 000 pientä ja keskisuurta yritystä.

– Luvussa on huomioitu kyselyssä esiin tulleita työllistämisen esteitä ja toisaalta työllistämisen tarpeita. Kun nämä kaksi mittaria laitetaan yhteen, niin saadaan varovaisesti arvioiden paikallisen sopimisen vaikutusarvioksi tuo noin 15 000, Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula kertoo

Makkulan mukaan työpaikkojen määrä riippuu kuitenkin paljon siitä, minkälaisia asioita vapautetaan paikallisesti sovittavaksi.

Paikallinen neuvotteleminen sopii usein työntekijöillekin. Työntekijä ei aina edes tiedä, mistä asioista on sovittu paikallisesti. Tavallinen paikallisesti sovittu päätös voi olla esimerkiksi mahdollisuus vaihtaa lomarahoja vapaisiin.

Työpaikkoja palkkoja laskemalla?

Eniten paikallista sopimista on teknologiateollisuudessa. Paikallisesti sovitaan varsinkin työaika-asioista. Palkoista ei juurikaan.

Palkansaajia edustavan Teollisuusliiton teknologiasektorin johtaja Jyrki Virtanen sanoo, ettei paikallinen sopiminen tuo juurikaan työpaikkoja.

– Miten työpaikkoja lisää se, että työpaikalla sovitaan tuntipankin käytöstä, lomarahojen siirtämisestä tai palkkaustavan muutoksesta.

Hän arvelee, että työpaikkoja voisi tuoda palkkakulujen pienentäminen.

–Joku voi sanoa, että tulee työpaikkoja, mutta sitten ne laskelmat perustuvat siihen, että lasketaan palkkatasoa. Ei me varmaan täällä Suomessa lähdetä kilpailemaan matalapalkkamaiden kanssa vaan enemmän pitää kehittää tuottavuutta ja työtapoja, jotta pärjätään.

200 000 työntekijän liitossa ymmärretään, että yksi ja sama sopimus ei sellaisenaan sovi kaikille, kun joukossa on esimerkiksi elektroniikkayrityksiä, terästeollisuutta ja autoteollisuutta. Joustavuuden lisääminen sopii kyllä työntekijöillekin.

Paikallisen sopimisen vaikutuksista ei ole tietoa

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkistalouden professori Roope Uusitalo sanoo, ettei paikallisen sopimisen vaikuttavuudesta työpaikkoihin ole arviota.

– Paikallisen sopimisen vaikutuksia työpaikkojen määrään tai edes siihen, millä tavalla se helpottaisi yrityksiä sopeutumaan erilaisiin sokkeihin, niin niistä vaikutuksista ei ole sellaista tutkimusta, mihin tämän arvion voisi perustaa.

Tutkimukseksi ei Uusitalon mukaan riitä kysely.

Kun kysyntä vähenee, paikallisen sopimisen tuomat joustot voivat kuitenkin Uusitalon mukaan auttaa yritystä säilyttämään työpaikkoja.

Mihin työnantajien ekonomistit sitten perustavat arvionsa työpaikkojen lisäyksestä?

Elinkeinoelämän valtuuskunnan ekonomisti Sanna Kurronen sanoo, että jos työpaikoilla on paikallisen sopimisen tuomia joustoja, sinne uskalletaan helpommin palkata uusia ihmisiä.

Jos yritykselle tulee vaikeuksia, pystytään paremmin sopimaan työaikajärjestelyistä, esimerkiksi niin, että työntekijä tekee ylitöitä ilman lisäkorvauksia ja pitää vapaata myöhemmin hiljaisena aikana.

– On arvioitu, että joustavuus olisi suurin syy miksi Saksassa työllisyys on pysynyt hirveän hyvänä 2000-luvulla, myös finanssikriisin aikaan, Kurronen sanoo.

Jäykkyyttä lisää Kurrosen mukaan yleissitovuus. Sen perusteella työehtosopimusten säännöt koskevat työnantajia riippumatta siitä, kuuluvatko ne sopimukset tehneisiin järjestöihin.

– Voisi esimerkiksi tehdä sunnuntaina töitä vaatimatta lisiä, mutta pitää vapaata maanantaina, kun on kaunis ilma. Tästäkään ei ole periaatteessa mahdollista sopia.

Suomen Yrittäjät on kritisoinut yleissitovuutta paljon, kun liittoihin kuulumattomien yritysten on noudatettava ehtoja, joita he eivät ole sopimassa.

Paikallinen sopiminen tosi paikan edessä

Teknologiateollisuudessa palkoista sovitaan paikallisesti. Pääosin työpaikoilla on kuitenkin tehty Teolllisuusliiton ja Teknologiateollisuuden neuvotteleman työehtosopimuksen mukaisia korotuksia.

– 10–15 prosenttia ehkä tekee poikkeavan ratkaisun suuntaan tai toiseen, Jyrki Virtanen sanoo.

Liitot sopivat viime neuvottelukierroksella 3,3, prosentin palkankorotuksista, joista ensi vuoden korotus on kaksi prosenttia.

Monien teknologia-alojen vientifirmoilla tilausten tulo on pysähtynyt koronakriisin takia, jolloin työnantajapuolella katsotaan, ettei kaikilla ole korotuksiin ole varaa.

Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle on vedonnut yritysten neuvottelijoihin, jotta korotusprosentti voisi jäädä alle kahden.

Neuvotteluja ensi vuoden korotuksista käydään tämän vuoden lopulla.

Virtanen varoittaa, että yrityksissä muistetaan se, että kun on mennyt todella hyvin niin ei ole jaettu mitään, vaikka se on ollut vuosikausia mahdollista paikallisesti.

– Se ei ole ihan niin, että silloin kun menee huonosti niin pidättäydytään palkankorotuksista ja sitten kun menee hyvin, niin ei muisteta mitenkään.

Virtasen mukaan ymmärrystäkin työnantajille löytyy.

– Meillä on fiksuja pääluottamusmiehiä. He tekevät ratkaisuja, joilla yrityksen toimintaa ei heikennetä.

Luottamusmiehen kuuluu saada käyttöönsä yrityksen taloudelliseen tilanteeseen liittyvät tiedot.

Liittoihin kuulumattomat yritykset eivät saa sopia paikallisesti

Työnantajista noin 50 000 yritystä on järjestäytymättömiä eli ne eivät kuulu työnantajaliittoon. Ne noudattavat yleissitovia työehtosopimuksia, mutta niillä ei ole oikeutta paikalliseen sopimiseen.

Suomen Yrittäjät ja Elinkeinoelämän keskusliitto ajavat sopimiskiellon poistamista.

Käytännössä monista asioista kuitenkin sovitaan yrityksissä hiljaisesti.

– Varsikin pienet yritykset voivat sopia työntekijöidensa kanssa monista asioista keskenään eikä se tule kenenkään tietoon. He voivat sopia esimerkiksi lyhyemmästä lomautusajasta tai palkkauksesta. Järjestäytymättömässä yrityksessä sopimus on kuitenkin laiton, jos joku riitauttaa asian, Janne Makkula sanoo.

SDP:n kansanedustaja Tarja Filatov ihmetteli Ylen A-Talk -ohjelmassa paikalliseen sopimiseen liittyen, että “Mikä se on se erityinen piirre, josta halutaan sopia? Koska useimmiten se on palkanalennus, kun vähän pintaa rapsuttaa."

Suomen Yrittäjien Makkulan mukaan yritysten intressinä ei ole alentaa palkkoja. Hänen mukaansa paikallinen sopiminen ei myöskään ole kriisisopimista vaan sopii normaaliaikaan.

–Tarpeet liittyvät ennen kaikkea työaikoihin ja siihen, että yritys voi pärjätä kovassa kansainvälisessä kilpalussa. Sopimisen painopistettä pitäisi siirtää siinne, missä työtä tehdään eli yrityksiin.

Luottamusmiehet riidan keskiössä

Paikallista sopimista on koetettu edistää myös hallituksen asettamassa työryhmässä. Työryhmän työ tyssäsi budjettiriihen alla työnantajien ja palkaansajapuolen kiistaan siitä, kuka saa edustaa henkilöstöä paikallisessa sopimisessa. Jatkoaikaa ryhmä sai maaliskuuhun asti.

Kiista liittyy luottamusmiesten asemaan.

Nykyään henkilöstöä edustaa paikallisissa neuvotteluissa enimmäkseen luottamusmies. Palkansaajapuoli haluaa, että näin on jatkossakin.

Suomen Yrittäjien mukaan henkilöstöä edustaa työntekijöiden valitsema henkilö. Jokaisessa yrityksessä kun ei ole luottamusmiestä.

– Se ei kuulu työnantajalle eikä myöskään liitoille, kenet työntekijät haluavat edustajakseen valita, Makkula sanoo.

Teollisuusliiton Jyrki Virtanen korostaa, että luottamusmiehet tarvitaan työntekijöiden suojaksi.

– Ei ole tarkoitus mennä sihen, että yksitellen jokaisen kanssa sovitaan, alennetaanko palkkaa.

Hän arvelee, että jos Suomen Yrittäjien toive toteutuisi, se leviäisi myös työnantajaliittoihin kuuluviin jäsenyrityksiin..

– Sen jälkeen järjestäytyneet yritykset haluavat itselleen tasavertaisen aseman ja heidänkin pitäisi saada sopia ilman luottamumiestä.

Lue myös:

Teknologiateollisuus varoittaa koronan vieneen palkankorotusvaran – työntekijäpuolen Teollisuusliitto pitää keskustelua ennenaikaisena

Kimmo Ruokoniemi kaivaa kuoppaa vähän syvemmäksi. Meneillään on kolmannen kirsikkapuun istutus Pappilanpellon puistoalueelle Lappeenrantaan. Vieressä odottaa vielä seitsemän rusokirsikan taimea.

Vaimo Hanna Ruokoniemi katselee miehensä touhuja vieressä.

– Työnjako on sellainen, että Kimmo kaivaa kuopat ja minä näytän nätiltä, hän tokaisee.

Eikä hänen pidä töihin joutuakaan, sillä kyseessä on Kimmo Ruokoniemen syntymäpäivälahja vaimolleen.

Pappilanpellolle perustettiin kesällä kirsikkapuupuisto, johon kuka tahansa voi istuttaa oman rusokirsikkapuun taimen.

Ruokoniemi päätti hankkia niitä kymmenen.

– Tämä on rakkaudentunnustus vaimolle ja kotikaupungille. Molemmat ovat kohdelleet minua vuosien varrella hyvin. Kun on synttäristä kyse, niin mieluusti näytän rakkautta vähän enemmänkin, tuumaa Kimmo Ruokoniemi.

Syntymäpäiväyllätys paljastui Hanna-vaimolle loppukesästä, ja hän pääsi silloin valitsemaan kirsikanpuuntaimet itse.

– Kimmo kysyi automatkalla, että lähdetäänkö katsomaan kirsikkapuuntaimia, olen ostanut niitä kymmenen.

Lahja on saajalleen mieluinen.

– Olen luontoihminen ja tämä on kestävä lahja, jota voi käydä ihastelemassa monta vuotta.

Piristystä korona-aikaan

Kirsikkapuisto perustettiin Lappeenrannan asukkaiden aloitteesta, ja jo kesällä alueelle istutettiin ensimmäiset taimet.

Perjantaina puistossa järjestetty istutustapahtuma houkutteli paikalle kymmeniä ihmisiä.

Istutustapahtuma järjestettiin, koska uusia rusokirsikkapuun taimia on saatu kesän jälkeen lahjoituksena peräti yli sata. Taimet ovat peräisin yksityisiltä henkilöiltä, yrityksiltä ja yhdistyksiltä.

– Olen yllättynyt, miten innokkaasti tähän on tartuttu. Taimet ovat jopa paikallisesti loppuneet kesken, kun on ollut niin paljon lahjoittajia, kertoo Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva.

Istutettaville taimille oli kaivettu perjantaina valmiiksi istutuspohjat, jotka oli merkitty numeroin varustetuilla vihreillä seipäillä. Istutuspaikan kukin lahjoittaja sai valita itse.

Idea kirsikkapuupuistosta on peräisin Veikko Viertiöltä ja hänen vaimoltaan Ritvalta. Pariskunta istutti kesällä puiston ensimmäiset taimet yhdessä vaimonsa kanssa.

– Ajatus tuli koronakeväänä, kun katselin kuvia kirsikkapuutarhoista Japanista sekä Roihuvuoresta ja Kotkasta. Tuli ajatus, että koronakevään keskelle tarvitaan jotakin ilon aihetta. Ihan mahtavaa, mitä tämmöinen yhteistyö voi saada aikaan, toteaa Veikko Viertiö.

Jopa 300 puuta

Myös kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen on iloisesti yllättynyt kaupunkilaisten innostuksesta lähteä mukaan rakentamaan kirsikkapuistoa Lappeenrantaan. Istutuspäivän jälkeen taimia on jo yli 150, ja määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan ensi vuonna.

– Rusokirsikka on kestävimpiä kirsikkapuita näillä leveysasteilla. Syksyn sateet eivät haittaa, ja se kestää myös pakkasta. Marjoja se ei paljonkaan tee, ei juuri ollenkaan. Marjat ovat myös myrkyllisiä, niitä ei saa syödä, muistuttaa Tolonen.

Kirsikkapuiston paikaksi valittiin arboretum-alue, koska puisto haluttiin saada lähelle keskustaa. Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva uskoo, että lahjoittajia on innostanut poikkeuksellinen vuosi.

– Luontoa on ruvettu katsomaan ihan eri tavalla ja opittu arvostamaan sitä, mitä ei ehkä aikaisemmin ole osattu samalla tavalla huomata. Kirsikkapuisto on tästä erinomainen esimerkki.

Lappeenrannan Pappilanpellon ensimmäiset kirsikankukat voi nähdä ensi keväänä.

Harvalla kirjalla on fanipaitoja. Volter Kilven vuonna 1933 julkaisemalla Alastalon salissa -romaanilla on. Paidan rintamuksessa lukee: Olen lukenut Alastalon salissa.

Paitoja ei vilise katukuvassa, sillä vain harva on lukenut noin 900-sivuisen teoksen. Moni on kuitenkin väittänyt lukeneensa, sillä sitä pidetään urotekona ja sivistyksen mittarina.

Huomisesta lähtien tätä suomalaisen kirjallisuuden klassikkoa on helpompi lähestyä, sillä se on kuunneltavissa äänikirjana Yle Areenassa.

Ääniformaattikin vaatii pitkää pinnaa, sillä kuunneltavaa riittää 36 tuntia. Sessio on jaettu 31 jaksoon, jotta kuuntelu olisi helppoa.

Alastalon salissa -romaania pidetään Volter Kilven pääteoksena ja kirjallisuudentutkijat ovat pitäneet sitä kaikkien aikojen parhaana suomalaisena romaanina.

Onkin kiinnostavaa, miksi vain niin harva on lukenut sen kannesta kanteen.

Kuka puhuu?

Maine vaikeana ja haastavana kirjana perustuu Kilven tajunnanvirtatekniikkaan. Romaania on verrattu usein Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarjaan tai James Joycen Odysseukseen.

Lukemista hankaloittaa, että lauseet saattavat venyä jopa sivun mittaisiksi.

Miten ihmeessä tällainen teos on luettavissa ääneen?

Sitä mietti myös Esko Salervo, kun hänelle tarjottiin luku-urakkaa. Hänellä oli kuitenkin jo kokemusta Kilvestä, sillä hän oli aiemmin lukenut lyhyemmät tekstit Kirkolle ja Pitäjän pienempiä.

– Päätin yrittää tätä, vaikka tehtävä tuntui lähes mahdottomalta. Miellyttävä haaste siis, kertoo Esko Salervo, joka on tehnyt pitkän uran käsikirjoittajana ja ohjaajana.

Työhön ei voinut ryhtyä tuosta vaan. Salervo joutui tekemään huolelliset valmistelut.

Hän merkitsi tekstitiedostoonsa kaikki puhujat eri väreillä. Se ei kuitenkaan ollut mitään simppeliä tussileikkiä. Kilven tekstissä näkökulmat kertojan ja henkilön välillä vaihtuvat liukuvasti, jolloin teksti on yhtä aikaa sekä kertojan että puhujan.

– Sellaista ei voi mitenkään ilmaista ääneen luettuna, joten minun oli selkeästi purettava liukumat.

Myös teoksen tavaramerkki, pitkät lauseet, oli purettava jotenkin. Lukijan on saatava vedettyä henkeä jossain välissä ja tietenkin olisi toivottavaa, että kuuntelija voisi ymmärtää kuulemansa.

Niinpä Salervon oli rytmitettävä teksti sisällön mukaan. Päänvaivaa aiheuttivat maratonvirkkeiden viittaussuhteet, jotka muuttuvat helposti epäselviksi, kun tekstiä kuunnellaan. Jos teksti sisältää sivulauseita toisensa perään, on kuulijaparka jo aivan pyörällä päästään virkkeen lopussa.

– Kun Kilpi vyöryttää pitkiä pätkiä, kertasin ajoittain, mihin tässä nyt viitattiinkaan. Kilpi käytti myös itse tätä tekniikkaa, joten se oli ikään kuin tyylinomaista. Voi sanoa, että tätä on hieman sovitettu, mutta uskon sen tuovan Kilven tekstille lisää vastaanottajia.

Kaiken kaikkiaan valmisteluihin ja tekstin sovittamiseen kului aikaa Salervon laskelmien mukaan 400 tuntia.

Tiiliskiviromaani kertoo kuudesta tunnista

Hulppeasta sivumäärästä huolimatta Alastalon salissa kertoo vain kuudesta tunnista, joiden aikana pitäjän ukot kokoustavat. Kaikkea leimaa kiireettömyys ja hidassoutuisuus. Kirjan klassikkokohtauksessa Härkäniemen isäntä valitsee sopivaa piippua 70 sivun verran.

Kilpi kirjoittaa henkilöiden persoonalliset vivahteet tarkasti esiin. Esimerkiksi juuri piipunvalinnassa piirtyy kuva yhteiskuntarakenteista ja henkilön sosiaalisesta asemasta. Ei ole aivan sama, minkä piipun hyllystä tempaisee.

Alastalon isännän salissa pähkäillään tuntien ajan sitä, kannattaisiko sijoittaa parkkiin. Jo tässä vaiheessa ainakin sisämaassa syntyneet tarvitsevat sanakirjaa tai Wikipediaa. Mikä ihmeen parkki? Sanakirjan mukaan se on suuri, useampi mastoinen purjelaiva, jota käytettiin ennen rahtialuksena. Kilven kirja vilisee tällaista purjehtimiseen ja saaristolaiselämään liittyvää ammattisanastoa, jonka vain harva hallitsee. Eikä siinä kaikki.

– Väliin on ripoteltu kustavilaisia murresanoja ja lisäksi Kilpi keksi myös omia sanoja. Tämä kaikki aiheutti aika lailla päänvaivaa, Salervo muistelee.

Vaikka kirja kertoo vain muutamasta tunnista, piirtyy lukijan eteen selkeä kuva miljööstä, kylästä ja sen historiasta. Henkilöt käyvät päänsisäistä monologia ja tulevat kertoneeksi paljon itsestään ja maailmankuvastaan.

Keskeisiä hahmoja kirjassa on kymmenkunta. Äänikirjaa tehdessä heille kaikille oli luotava oma puhetapansa.

– Kilven järisyttävän tarkka kyky havainnoida ja kuvata henkilöiden mielenliikkeitä, antaa lukijalle mahdollisuuden päästää teksti virtaamaan lävitse.

Studio peitoista ja pyyhkeistä

Pitkien valmistelujen jälkeen Salervo pääsi lukemaan kirjaa ääneen. Ensimmäinen nide saatiin valmiiksi säntillisesti studiossa. Sitten iski pandemia, eikä studioon ollut asiaa.

Ylen tuottaja tarjosi mahdollisuutta pitää taukoa ja jatkaa sitten, kun tilanne sallii. Salervo kuitenkin tiesi kokemuksesta, että pitkä tauko voisi muuttaa hänen ilmaisuaan, eikä kirjasta tulisi yhtenäistä teosta.

Jotain oli keksittävä. Pitkän Yle-uran lisäksi Salervo on tehnyt myös useita kuunnelmia oman firmansa kautta. Varastoista löytyi mikrofoni ja äänityslaitteet, joten hän päätti lukea kirjan loppuun kotona.

Vain äänieristävä studio puuttui. Se oli iso ongelma, sillä kerrostalon seinien läpi kuului milloin koiran haukuntaa, milloin pianon pimputusta. Vaimentaakseen äänet Salervo kokosi kaikki liikenevät peitot, matot ja pyyhkeet ja kyhäsi tikkaiden ja nuottitelineen varaan itselleen "studion".

– Tuo viritys ei välttämättä herätä kuulijoiden luottamusta, mutta äänenlaadusta tuli kuitenkin priimaa äänisuunnittelija Tiina Luoman rautaisella ammattitaidolla.

Viimeinen luku purkitettiin elokuun alussa.

Kirja tuli uniin

Salervon suhde Kilven merkkiteokseen vaihteli luku-urakan aikana. Hän pitää Kilven tuotannosta paljon, mutta välillä elo Alastalon salin isäntälauman kanssa oli raskasta.

– Teoksen maailma alkoi työntyä uniin ja teksti rullasi päässä omia aikojaan.

Tiiliskiviteos saattaa vaikuttaa tylsältä kaikessa hitaudessaan. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä huumori puskee esiin läpi koko teoksen. Kirjailijan kyvystä itseironiaan kertoo muun muassa kuudennen luvun kuvailu: Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan.

– Kilven huumori on minulle mieleen. Se on irtonaista ja tarkkanäköistä, toteaa Salervo.

Volter Kilven Alastalon salissa on aiemmin ollut saatavilla äänikirjana vain Celia-kirjastossa, jota saavat käyttää vain lukemisvaikeuksista kärsivät. Huomenna maanantaina teos ilmestyy kuunneltavaksi Areenaan. Kuuntelumaratonin voi aloittaa aamuvarhaisella tästä linkistä.

Areenassa on myös muita Volter Kilven kirjoista tehtyjä kuunnelmia ja äänikirjoja.

Vuokin reitti Vienaan on muinainen valtaväylä Suomussalmella. Sillä kohtaavat arvokas kulttuurihistoria ja metsätalous. Kiistaa niiden yhteensovittamiseksi on käyty jo pitkään: taistelu jatkuu edelleen.

Vaikka reitti on nimetty muinaismuistokohteeksi ja se on muinaismuistolailla suojeltu, suojelusta huolimatta se ei ole hakkuilta turvassa.

– Reitin suojelemisesta on käyty jo pitkälti yli kaksikymmentävuotinen sota, reitin varrella hakkuita vastustava Pentti Kinnunen kuvailee.

Muidenkin paikallisten mielestä reitistä pitäisi tehdä mahdollisimman kokonaisvaltainen elämys ilman, että hakkuut vaikuttavat maisemaan. Metsähallituksella ja yksityisillä maanomistajilla on kuitenkin omistuksessaan iso osa reitin varren metsistä. Alueella on aktiivisessa metsätalouskäytössä olevia nuoria metsiä ja taimikoita.

Mikä reitistä sitten tekee kulttuurihistoriallisesti merkittävän?

Miltei unohdettu polku

Kulkija ei varmasti heti osaisi arvata reitin lähtöpisteessä Vängänvaaralla, millaisen matkan Vuokin reitti Vienaan tulee mutkittelemaan läpi metsien, soiden, niittyjen ja historiallisten kohteiden. Reitti kulkee Suomen puolella noin 26 kilometrin verran. Se päättyy Venäjän rajalle.

Kulkuväylä on yksi Suomen vanhimmista tunnetuista ja karttaan merkityistä reiteistä. Vanhimmat merkinnät löytyvät vuoden 1650 kartoista. Ennen karttoja siitä oli hyviä kirjallisia reittiselostuksia, joista vanhin on tiettävästi 1500-luvun lopulta. Polkujen ja vesiväylien muodostamaa reittikokonaisuutta kuljettiin aikanaan sisämaasta Vienanmerelle ja Karjalaan.

Aktiivit kunnostivat ajan saatossa jo miltei umpeutuneen kinttupolun muutama vuosi sitten.

Entisöityjen kohteiden avulla kulkija pääsee mielikuvissaan matkaamaan tuohon aikaan, jolloin reitti oli vilkkaassa käytössä. Näin on esimerkiksi Rautiaisen myllyllä, joka odottaa kulkijaa reitin varrella ensimmäisenä nähtävyytenä.

Mylly on saanut nimensä rakentajaltaan Rautiaiselta 1700-luvulla. Mylly toimi reitin varrella maamerkkinä ja yöpymispaikkana niin seudun asukkaille kuin kauppiaillekin.

Vaikka siellä ei enää käy samanlainen vilske kuin ennen, puron solistessa voi kuvitella, kuinka paikalle on ollut mieluista pysähtyä levähtämään pitkällä matkalla.

Vene- ja suolakauppaa reitin varrella

Reittiä pitkin kulkivat venäläiset kauppiaat, joista käytettiin nykyisin rumalta kuulostavaa nimitystä laukkuryssät. Heiltä pystyi ostamaan esimerkiksi kankaita, suolaa ja rautaa.

Myös taitavasti tehtyjen veneiden hankkiminen houkutteli vienankarjalaisia käyttämään ahkerasti yhteistä kaupankäynnin väylää. Vuokissa tehtiin Kainuun parhaat veneet ja Hyrynrannassa vuosittain järjestettyjen venemarkkinoiden vuoksi paikalla kävi kova kuhina.

Reittiä kuljettiin Suomen ja Venäjän välillä vesiteitä pitkin soutaen, kävellen ja hiihtäen, mutta myös poro- ja hevoskyydein. Väylä oli merkitty puihin tehdyillä pilkkamerkeillä, joita seuraamalla kulkeminen oli helppoa.

Samanlaiset merkit johdattavat kulkijaa myös tänä päivänä, kun matkantekoa jatketaan Rautiaisen myllyltä eteenpäin.

Historia realisoituu viimeistään, kun matkasta on kuljettu yli puolet. Reitti nousee särkän laelle, jota ympäröivät vesitiet molemmin puolin. Muinoin tuon polun on vallannut vilkas puheensorina, kun vesiteitä pitkin on kulkenut soutajia ja särkän laella on liikkunut monenlaista kulkijaa.

Nyt särkkää pitkin saa kävellä täydessä hiljaisuudessa.

Lönnrot runoili reitillä – ehkä

Erityisen mielenkiintoisen reitistä tekee se, että Kajaanissa piirilääkärinä työskennellyt Elias Lönnrot käveli reittiä pitkin monia kertoja. Matkoillaan hän keräsi runoja ja moni Kalevalassa esiintyvä runo onkin saanut inspiraationsa polun varrella.

Tutkija Heikki Rytkölä on tutkinut reittiä 1980-luvulta alkaen. Hän muutti Kainuuseen vuonna 1977 museotyön perässä ja halusi tutustua maakuntaan pikavauhdilla. Hän löysi vuonna 1650 julkaistun kartan, jossa oli piirrettyjä kuvauksia Vienan reitin Suomen puoleisesta osasta.

Vaikka reitin kulttuurihistoriallinen arvo on kiistämätön ja sen on myös Museovirasto vahvistanut, Rytkölän mukaan reitin arvoa on kyseenalaistettu.

– Polku mikä polku. Näin totesi yksi valtion viranomainen, kun esittelimme hänelle reittiä, hän muistelee vuosien takaista tapahtumaa.

Myös Lönnrotin kulkemista reitillä on epäilty, vaikka piirilääkärinä hänen toimenkuvaansa kuului pitää tarkkaa kirjaa näistä matkoistaan.

Hakkuilta reitti ei ole säästynyt

Vaikka Vuokin reitti oli jo hyvää vauhtia kasvamassa umpeen, Kainuussa reitin olemassaolo ja sen historiallinen arvo kuitenkin tiedettiin. Tai näin ainakin väitettiin.

Vuosien saatossa Heikki Rytkölä on pitänyt yllä ihmisten tietoisuutta reitistä ja sen historiasta erilaisten tutkimusten ja lehtikirjoitusten avulla sekä edistänyt reitin suojelutyötä. Silti reitille ja sen läheisyyteen on tehty hakkuita vetoamalla siihen, ettei sen kulttuurihistoriallista arvoa ole tiedetty.

Suomussalmen alueesta vastaava Metsähallituksen tiimiesimies Ulla Lehtonen kertoo, että reitin alue ehti olla metsätalouskäytössä vuosikymmenten ajan ennen kuin reitin kulttuurihistoriallinen arvo huomattiin. Tänä aikana Metsähallitus on esimerkiksi rakentanut reitin päälle tieverkostoa metsätalouden tarpeisiin.

Heikki Rytkölä ihmettelee tätä, sillä hän varmisteli eri viranomaisilta, onko arvokkaan reitin olemassaolo tiedossa ja vastaus oli aina myöntävä. Siitä huolimatta reitti ei säästynyt hakkuilta.

– Mielelläni asettaisin viranomaisille kysymyksen, että miksi reitti pääsi tuhoutumaan, vaikka se on ollut kaikkien tiedossa jo pitkään, Rytkölä ihmettelee.

Edes suojelutoimet eivät auta

Reitin varrella asuva Pentti Kinnunen on ollut jo pitkään paikallinen aktiivi reitin suojelutyössä. Hän ihmettelee, miten reittiä ei ole vielä saatu kunnollisen suojelun piiriin kaikista yrityksistä huolimatta.

Esimerkiksi Koljatinjärven alueella hakkuut olivat jo toteutumassa muutama vuosi sitten, kunnes paikalliset aktiivit kerkesivät keskeyttämään ne viime hetkillä.

– Vaikka muutamiin hakkuusuunnitelmiin olemme kerenneet väliin, aina tulee uusia. Reitillä on historiallisesti arvokasta luontoa jäljellä. Miksi se pitäisi tuhota? Kinnunen ihmettelee.

Museovirasto on suositellut, että reitin molemmille puolille pyrittäisiin jättämään kahdenkymmenen metrin varoalueet. Se on kuitenkin vain suositus, eikä käytännössä estä reittiä avohakkuilta.

– Siellä saa hakata, mutta suosituksena on, että hakattaisiin niin, että polkumaisen muinaisjäännöksen luonne säilyisi metsässä olevana polkuna. Tämä ei toteudu avohakkuita tekemällä, kertoo Museoviraston arkeologi-intendentti Päivi Kankkunen.

Metsänkäyttöhankkeista pitää kuitenkin jättää Metsäkeskukseen ilmoitus etukäteen ennen kuin hakkuita aletaan toteuttaa. Jos hakkuut osuvat muinaismuistokohteen lähistölle, museoviranomaiset katsovat, millainen kohde on kyseessä ja antavat tapauskohtaisesti ohjeet metsänkäsittelyyn.

Ilmoituksia maankäytöstä Vuokin reitin varrella tai sen läheisyydessä ei kuitenkaan aina ole tehty. Esimerkiksi reitin varrella on hiekkakuoppia, joista on haettu soraa ja sillä on rakennettu sekä korjattu teitä. Soranotosta Kainuun museolle tai Museovirastolle ei ole tullut minkäänlaista ilmoitusta.

Rytkölän mukaan tähän mennessä reitille tehdyt suojelutoimenpiteet ovat olleet tulkinnanvaraisia ja jokainen on tulkinnut niitä parhaalla katsomallaan tavalla.

– Olen joskus ajatellut, että museoviranomaisilla on Senaatintorilla niin paljon töitä, etteivät kerkeä tulla Kainuuseen. Se on vähän huumorilla sanottu, mutta valitettavan ristiriitaisia lausuntoja olen kuullut, ja metsämiehet ovat saaneet halunsa mukaan tulkita sääntöjä, Rytkölä kertoo.

Avohakkuita vai harvennushakkuita?

Aiemmin ohjaavana tekijänä reitillä ja sen läheisyydessä tehdyissä metsänkäyttösuunnitelmissa oli muinaismuistolaki. Nyt reitille on tehty Kainuun liiton johdolla Vuokin reitti Vienaan -toimintamalli, joka on laadittu muinaismuistolain pohjalta. Sen tavoitteena on reitin historiallisen ja kulttuurillisen arvon turvaaminen suoja-alueen avulla.

Metsähallitus on sitoutunut toimimaan mallin mukaisesti.

Siinä ei ole vielä virallisesti määritelty suoja-alueen leveyttä, mutta prosessi sen määrittämiselle on parhaillaan käynnissä. Suoja-alueiden määritys ei kuitenkaan tarkoita, että ne jätettäisiin hakkuiden ulkopuolelle.

– Esimerkiksi kasvatus- ja harvennushakkuita voidaan tehdä reitin läheisyydessä, kertoo tiimiesimies Ulla Lehtonen Metsähallituksesta.

Tutkija Heikki Rytkölä ihmettelee käytettäviä metsäalan termejä, sillä hänestä näyttää nytkin siltä, että reitin läheisyyteen Tornionkankaalle on tehty avohakkuu.

– Missä määrin metsäalan termien taakse piilotetaan toimintaa? Tässä yhteydessä on menetetty erilaisia luontokohteita ja lajistoa, Rytkölä arvioi.

Sopimus ilman tulkinnanvaraa

Koska iso osa reitin varren metsästä kuuluu Metsähallitukselle, yhteistyön tekeminen paikallisten kanssa on miltei välttämätöntä.

Ulla Lehtosen mukaan jo nyt muun muassa hakkuusuunnitelmia on käyty yhdessä läpi Vuokin kyläyhdistyksen ja Vienan Reitti -yhdistyksen kanssa.

– Veikkaan, että keskusteluja reitin suojelemisesta ja metsätalouden toiminnoista sen läheisyydessä käydään jatkossakin, mutta toivon, että asiaan löytyisi hyvä yhteistyön henki, Lehtonen kertoo.

Myös Museoviraston arkeologi-intendentti Päivi Kankkunen toivoo, että reitin suojeluun löydetään valtakunnallinen yhteisymmärrys, koska kyseessä on arvokas muinaisjäännös.

Hän uskoo, että määrittelemällä yhteiset toimintaohjeet reitin varrella tehtävien toimenpiteiden nykyinen sekavuus selkeytyisi.

– Kun päätös suoja-alueesta tulee lainvoimaiseksi, se on kaikkien tiedossa ja kaikkien on noudatettava sitä.

Tutkija Heikki Rytkölä on samoilla linjoilla yhteisen sopimuksen tekemiseksi, mutta korostaa, että tällä kertaa siihen ei saisi jättää lainkaan tulkinnanvaraa.

Paikallinen aktiivi Pentti Kinnunen ihmettelee, miten reitistä ei ole tullut vielä täysin suojeltua. Se on kuitenkin tavoitteena tulevaisuudessa.

– Uskon, että reitti tulee vielä saavuttamaan suojelustatuksen esimerkiksi Unescon kohteena.

Voit kuunnella myös Yle Areenasta Metsähallituksen Ulla Lehtosen ja reitin suojelutyössä mukana olleen Pentti Kinnusen haastattelut:

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 28.9. kello 23:een saakka!

Sunnuntaiaamuna rattijuopon takaa-ajoon kiireellä pinkaisseiden poliisien partioauton vaihde jäi epähuomiossa vapaalle ja auto lähti valumaan törmäten läheisen talon seinään, Helsingin poliisi kertoo.

Poliisipartiota vastaan oli tullut aamuyhdeksän aikaan Jakomäessä epäilyttävä ajoneuvo, jonka kuljettaja oli ajanut karkuun poliisin pysäyttäessä autoa.

Lyhyen takaa-ajon jälkeen pakoon lähtenyt kuljettaja oli jättänyt autonsa läheiselle piha-alueelle ja jatkanut matkaa jalan. Poliisipartio pysäköi myös autonsa ja lähti juosten perään, minkä seurauksena poliisiauton seinään törmäys tapahtui.

Törmäyksestä aiheutui poliisin mukaan autolle mittavat vauriot.

Tämänhetkisten tietojen mukaan ulkopuolisiin ei kohdistunut vaaraa.

Vahingoittuneen poliisiauton osalta on kirjattu rikosilmoitus Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle. Ylikomisario Timo Luoto kertoo, että esitutkinnan ollessa kesken asiasta ei ole tällä hetkellä enempää kerrottavaa.

Rattijuopumuksesta epäilty saatiin juosten kiinni ja häntä epäillään rattijuopumuksen ohella törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.