– Talibanin johtaja! Milad Dehghan huudahtaa spontaanisti nähdessään itsestään otetun tuimailmeisen valokuvan ja päästää samalla remakat naurut.

Suositun LEVELI-podcastin juontaja ja Slim Mill -taiteilijanimellä rap-muusikon uraa luonut Dehghan nousi otsikoihin muutama viikko sitten, kun hänet erotettiin perussuomalaisista. Puolue ei kommentoinut erottamisen syitä, mutta LEVELIssä perussuomalaisten uutta johtoa oli jo tuolloin käsitelty hyvin raisusti ja kriittisesti.

Dehghan valittiin kuntavaaleissa Vantaan kaupunginvaltuustoon, mutta erottamisen myötä hän sai lähtöpassit myös perussuomalaisten valtuustoryhmästä.

Iranilaistaustainen Dehghan, 29, löysi perussuomalaisista poliittisen kodin jo liki vuosikymmen sitten, jolloin hän liittyi puolueen nuorisojärjestöön. Timo Soinin kielteinen suhtautuminen Kreikan tukipaketteihin ja Euroopan unioniin kolahtivat.

– Perussuomalaiset oli ainoa puolue, joka omasta mielestäni edusti ja edisti vapautta. Viimevuotisten kunnallisvaalien alla kysyimme myös LEVELIn yleisöltä, minkä puolueen ehdokkaaksi lähtisimme. Vastaus oli että perussuomalaisten. Tämä oli ikään kuin vahvistus linjallemme.

Ei ole ihan jokapäiväistä, että maahanmuuttajataustainen räppäri lähtee perussuomalaisten kyytiin. Dehghanin mukaan tämä onkin toisinaan poikinut hämmennystä.

– Esimerkiksi räppärikollegani Mahku ihmetteli aluksi asiaa, mutta ymmärtää minua nyt jo paremmin. Tietysti tästä asiasta revitään usein myös huumoria, ihan etnisen taustanikin takia.

Kulttuuri-, viihde- ja taidealoilla perussuomalaisten julkiset kannattajat ovat harvassa. Vastavirtaan uivan Dehghanin mukaan kyse on leimautumisen pelosta. Viime vuonna perussuomalaiset joutuivat tulilinjalle, kun Gettomasan ja Brädin kaltaiset tunnetut kotimaiset räppärit eivät halunneet puolueen kuntavaalimainoksia tuoreelle SuomiRäp -radiokanavalle.

– On suorastaan vaarallista, jos osoittautuu kulttuurialalla perussuomalaiseksi. Sellainen voi vaikuttaa työhösi ja sosiaalisiin kontakteihisi.

Korona-aikana Dehghan on seurannut huuli pyöreänä kulttuuripiirien suhtautumista hallituksen rajoituksiin ja toimenpiteisiin.

– Näen tekopyhyyttä siinä, miten kulttuuriala on ikään kuin suojellut hallituspuolueita. Hallitus kusi pitkään kulttuuriporukoiden niskaan, mutta mitään radikaalia vastaiskua ei tullut. Tai näin yhden mielenosoituksen, eikä sekään mielestäni auttanut yhtään mitään. Hyvä taide on rohkeaa, mutta rohkeutta ei ole taiteilijoissa viime aikoina näkynyt, mitä olen suuresti ihmetellyt.

Useat taiteilijat ovat kritisoineet julkisesti hallitusta kulttuurialan kaltoinkohtelusta koronan aikana, mutta Dehghanin makuun kritiikki on selvästi ollut liian pliisua ja sovinnaista. Kulttuuriväen sijaan Dehghan haluaakin kiitellä rohkeudesta – mutta ei muusta – Elokapina-liikettä.

– Arvostan heidän rohkeuttaan pistää hanttiin viranomaisille, mutta en kannata heidän edustamiaan aatteita.

Parodiaräppiä ja bilebiisejä huumeista

Milad Dehghanin alias Slim Millin räp-ura lähti liikkeelle varsin vauhdikkaasti viitisen vuotta sitten, ja esimerkiksi Lähi-idän kulttuureihin liitettyjä stereotypioita kursailemattomasti esittelevää KEBAB-videota on katsottu Youtubessa lähemmäs neljä miljoonaa kertaa. Kuvia kumartelematon parodiaräp osui oikeaan saumaan.

– Tahdoin kylläkin räpätä, mutta en ollut siinä kovinkaan taitava. Parodian kohdalla saa paljon asioita anteeksi, koska sinua ei oteta muutenkaan kovinkaan vakavasti.

Toinen syy parodiaräppäämiseen oli sananvapauden rajojen testaaminen.

– Halusin ujuttaa taiteeseen asioita, jotka normaalisti herättäisivät kuohuntaa. Kun konteksti oli tämä, huumeisiin ja naisten alistamiseen liittyvät seksistiset ja toinen toistaan härömmät sanoitukset hyväksyttiin täysin, mikä on mielenkiintoista. Jotkut törkeimmistä biiseistä olivat hittejä nimenomaan naisten keskuudessa – moni asia siis toimi päinvastoin kuin ensin oletin.

Dehghanin mukaan tuon ajan bilebiiseissä á la Petri Nygård myös läträttiin lähinnä alkoholilla.

– Tuollainen kyllästytti. Pohdin, että jos alkoholia voi tuolla tavalla ihan vapaasti glorifioida, niin miksei sitten huumeitakin. Halusin tehdä huumebilebiisejä, ja koska siihen aikaan ei juuri räpätty LSD:stä, tein sitten XDLSD-laulun.

"Suomesta on tullut uusi Pohjois-Korea"

Milad Dehghanin vakioaiheisiin kuuluu sanan- ja ilmaisunvapauden korostaminen: Suomessa on hänen mielestään aivan liikaa sääntöjä.

Poliittinen korrektius ei Dehghanin arvomaailmaan kuulu.

– Omassa lapsuudessani monissa asioissa oltiin paljon löysempiä, nyt asioita tiukennetaan tekemällä lakisäädöstä vihapuheesta. Toivottavasti tällainen lakipykälä ei koskaan toteudu. Sananvapautta rajoittavat myös kiihottaminen kansanryhmää vastaan -käsite ja tiettyjen termien sensurointi. Olen jo käynyt päiväkodin, enkä halua viettää loppuelämääni missään yhteiskunnan päiväkodissa.

Suomessa sananvapauteen kuuluu myös vastuu sanomisistaan. Esimerkiksi kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat rikoksia. Deghanin käsitys sananvapaudesta on selvästi toinen.

– Mielestäni Suomi on menossa samaan suuntaan kuin Pohjois-Korea: järjestystä on ihan liikaa ja pientä kaaosta pitäisi olla enemmän. Me pidämme Pohjois-Koreaa vastenmielisenä paikkana, mutta eroaako Suomi tietyissä asioissa loppujen lopuksi kovinkaan paljon Pohjois-Koreasta?

Tuoreen lehdistönvapausindeksin mukaan Suomi on toisena ja Pohjois-Korea toiseksi viimeisenä, mutta Dehghan haluaa rinnastaa nämä kaksi valtiota toisiinsa.

Esimerkki kuvaa Dehghanin tapaa puhua: hän esittää raflaavia, värikkäitä, valtavirrasta poikkeavia väittämiä, joiden totuuspohjasta voi toisinaan olla vähintäänkin montaa mieltä. Haastattelun aikana selviää, että hän toimii näin aivan tietoisesti.

"Jokainen päivä tulisi mieltää aprillipäiväksi"

Tietynlaista sananvapautta toteutetaan myös Youtubessa ilmestyvässä LEVELI-podcastissa, jossa Dehghan ja toinen juontaja Nico Giansanti perkaavat ja pilkkaavat perinteisen median uutisantia ja poliitikkoja.

– Sananvapauteen kuuluu myös se, että pilkkaa ja ottaa pilkan vastaan. Meistä tulee heikko yhteiskunta, jos emme kestä minkäänlaista kritiikkiä tai pienintäkään painetta. Jos me LEVELIssä teemme kuvamanipulaatioita, joissa henkilöille pistetään virtuaalinen pellenenä, niin kyllähän sellaisen pitäisi kestää.

Tosin pilkka on usein pellenenää rajumpaa. Dehghan ja Giansati esimerkiksi pistivät vihreiden puheenjohtajan, sisäministeri Maria Ohisalon virtuaaliseen vankilaan. Ohisalon taannoinen liikuttuminen omasta puheesta oli juontajakaksikolle liikaa, ja ministeri laitettiin kyynelehtimään kaltereiden taakse.

Dehghanin mielestä LEVELIssä esiintyvää julmaakin rienaamista voi perustella Yhdysvaltojen entisen presidentin Donald Trumpin kohtelulla.

– Donald Trumpia sai pilkata, haukkua ja dissata valtavirtamedian ohjelmissa ihan miten paljon vaan neljän vuoden ajan, mikä oli todella fine: siinä ei kuulemma ollut minkäänlaista ongelmaa, koska kyseessä oli julkisuuden henkilö. Ajattelimme että hetkonen, jos tämä kerran on hyväksyttävää, niin mennään sitten samalla linjalla, ja toivottavasti tämä sitten on hyväksyttävää ihan kaikkien kohdalla.

Viime aikoina LEVELIn jaksoissa on ollut usein esillä koronarokotekriittinen asenne. Entäpä jos ohjelman takia joku jättää rokotteen ottamatta ja sairastuu vakavasti, mikä on silloin juontajan vastuu?

Tällaisia asioita Milad Dehghanilta kysytään varsin usein, eikä hän suostu ottamaan vastuuta muiden ihmisten valinnoista, vaikka itse niitä suosittelisi.

– Jos sanon jollekin että hyppää alas kalliolta ja se hyppää, se ei ole minun vikani. En halua, että asioista viestitetään vain yhtä ainoaa puolta, ja kannustan ihmisiä tutkimaan eri tietolähteitä. Haluan, että joka ikinen päivä mielletään aprillipäiväksi – että mihinkään ei voi luottaa tai uskoa. Joku voi toki sanoa, että uhrejakin voi tulla, mutta toisaalta kukaan meistä ei elä ikuisesti.

"Tee itse omaa tutkimusta" on kuitenkin varsin yleinen rokotekriitikoiden argumentti, vaikka rokotteen tutkiminen itse on todennäköisesti maallikolle ylivoimainen tehtävä. Lisäksi tavalliset ihmiset eivät yleensä tee itse tutkimusta monista muistakaan asioista, jotka heidän arkeensa vaikuttavat.

Informaatiosota on likaista peliä

Sillä, mitä Dehghan sanoo ja ajattelee, on merkitystä, koska hänellä on iso yleisö. Parhaimmillaan LEVELIn jaksoilla on ollut lähes 60 000 katsojaa, seuraajiakin kanavalla on 50 000. Hän uskoo, että suosion syynä ovat podcastin näkemykset, jotka ovat täysin päinvastaisia kuin perinteisellä medialla.

LEVELIssä nostetaan toisinaan esille myös salaliittoteorioita, ja Myyrmäen shamaaniksikin kutsuttu Milad Dehghan kiinnostui aihepiiristä jo ala-asteikäisenä.

– 9/11 ja WTC-tornien romahtaminen herättivät monenlaisia ajatuksia ja ryhdyin pohtimaan, oliko kyseessä terrori-isku vai jotakin muuta. Tämän jälkeen löysin vapaamuurarit, joista siirryin esoteriaan ja okkulttisiin juttuihin.

Eräs tunnettu nykyajan salaliittoteoria väittää, että maa onkin litteä, ei siis pallonmuotoinen. Dehghanin mukaan salaliittoteorioilla – myös tällaisilla – halutaan herättää kysymyksiä ja virkistää ajattelumalleja.

– Sanotaan, että matkustan aikakoneella keskiajalle, jolloin maan uskottiin olevan litteä. Tapaan siellä paikallisen ihmisen, jolle kerron, että maa onkin pyöreä ja että vesi pysyy pallon pinnalla gravitaatiovoiman avulla. Ja että maapallo lisäksi pyörii akselinsa ympäri ja että se sinkoilee eteenpäin avaruudessa. Keskiajan ihminen sanoisi minulle taatusti, että teoriasi on ihan pähkähullu ja mene hoitoon. On siis kiinni perspektiivistä, kuinka nämä asiat ajatellaan. Käsitys pyöreästä maasta tuntuu absurdilta sellaiselle ihmiselle, joka on koulutettu ja kasvatettu litteään maahan.

Syystä tai toisesta litteään maahan uskovia ihmisiä ei tarvitse etsiä keskiajalta: heidän joukkonsa on kasvava, ja mukana on myös julkisuuden henkilöitä.

Milad Dehghan provosoi mielellään, ja tähän löytyy syyksi muun muassa se, että hän tiedostaa hyötyvänsä siitä itse:

– Nopein tapa saada julkisuutta ja kuuluisuutta on provosointi. Räp-urani alussa haukuin koko ajan Mikael Gabrielia sekä Arttu Lindemania, ja se toimi loistavasti. Psykologisesti tämä menee siten, että haukuttavan kohteen pitää olla sinua isompi. Jos vaikka dissaisin pääministeri Sanna Marinia, ihmiset kokisivat minun olevan hänen kanssaan samalla tasolla. Informaatiosota on aina likaista peliä, eikä sitä voiteta rakkaudella.

Lue myös:

Palkittu näytelmä syyttää kulttuurieliittiä muiden väheksymisestä – ohjaaja: “Meillä on taipumus olla näkemättä omaa ylimielisyyttämme”

Frozen-elokuvaa on väitetty villin Disney-juonen peittelyksi – Netti on täynnä salaliittoteorioita, mutta kuinka yleistä on totinen usko niihin?

Ympärillä kuuluu linnunlaulua, puro solisee, tuuli suhisee ja puolukan varvut tuntuvat pehmeiltä sormenpäihin. Kaikki tämä kuuluu luontoon ja metsään, jota kaikki varmasti joskus kaipaavat. Varsinkin, jos ei enää ole siinä kunnossa, että sinne omin jaloin pääsisi.

Ivalon ikäihmisten palvelutaloon on rakennettu huone, jossa pääsee nauttimaan luonnosta sisätiloissa. Nellimiläinen Sammeli Kuuva istuu pyörätuolissa, eikä metsään pääseminen ole helppoa.

– Tämä on ihmeellinen huone, ihailee Kuuva ja näyttää oksia ja varpuja hymyssä suin.

Lähihoitaja Selma Nuorgam ojentaa Sammeli Kuuvalle kiven, joka kiiltelee kuin kultakimpale. Kuuva tunnistaa kivilajin granoliitiksi.

Metsähuoneessa ikäihmiset pääsevät muun muassa koskettelemaan erilaisia kasveja. Nuorgam kertoo, että vastaanotto on ollut varsin positiivinen. On tärkeää, että luonnon iloista pääsee nauttimaan vaikka sitten tällä tavoin.

– Täällä tuoksuu ihanasti puolukat, kävyt, kivet, kasvit ja puun oksat, jatkaa Nuorgam.

Ulkoilemaan pääsee kunnosta riippumatta

Ikäihmiset pääsevät ulos, vaikka olisivat huonommassakin kunnossa, lupaa vastaava sairaanhoitaja Marika Temisevä. Viime kädessä siitä kuitenkin päättää ikäihminen itse.

– Jos asukas itse ei halua lähteä ulos, niin emme vie häntä väkisin. Jos haluaa ulkoilemaan, niin kaikki pääsevät kyllä ulos kunnosta riippumatta, Temisevä sanoo.

Aktiiviset läheiset auttavat paljon, joskus ulkoilevatkin ikäihmisen kanssa. Lisäksi kesätyöntekijät ja seurakunnan ystäväpalvelu ovat suurena apuna, jotta palvelutalon asukkaat pääset ulkoilemaan.

Kaikki eivät kuitenkaan halua ulkoilmaan, sääkin voi vaikuttaa siihen pääsekö ulos vai ei. Huonolla säällä on parempi pysytellä sisällä ja vaikkapa nauttia luonnosta metsähuoneessa.

Lähihoitaja Nuorgam laittaa videon pyörimään metsähuoneen seinälle: siinä näkyvät laajat tunturit ja rakas Saamenmaan luonto.

Kuluneella viikolla vietetään vanhusten viikkoa teemalla "Luonto antaa voimaa".

Aluksi julma esimerkki.

Lattialla maanneeseen naiseen osui lukuisia lyöntejä ja potkuja. Hiuksiakin revittiin. Väkivalta oli rajua ja pitkäkestoista. Ennen kuin uhri menetti tajuntansa, hän ehti kuulla, kuinka pahoinpitelijät, kaksi naista, uhkasivat tappaa.

Uhri ei tuntenut naisia entuudestaan. He sattuivat viettämään iltaa yhteisten tuttavien asunnolla. Väkivaltainen tilanne oli saanut alkunsa, kun uhri oli valittanut naisten alkoholinkäytöstä.

Käräjäoikeus piti tekoa julmana. Pahoinpidelty nainen sai kivuliaita ja laajoja mustelmia sekä ruhjeita ja haavoja eri puolelle päätä ja vartaloa.

Uhri kertoi joutuneensa käymään hoidattamassa selkäänsä kuukausien ajan fysioterapeutilla, syöneensä pitkään kipulääkkeitä ja kärsineensä teon jälkeen unettomuudesta, painajaisista ja pelkotiloista.

Käräjäoikeus tuomitsi kaksi naista törkeästä pahoinpitelystä vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.

Törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikko on 1–10 vuotta.

Lähes puolet välttää vankilan

Esimerkkitapaus ei ole harvinaislaatuinen. Lähes puolet törkeiden pahoinpitelyiden vankeusrangaistuksista langetetaan ehdollisena. Näin siitäkin huolimatta, että kyse on rikosnimikkeen mukaisesti törkeistä ja rajuista väkivallanteoista.

Yle selvitti törkeistä pahoinpitelyistä vuodesta 2009 lähtien annettujen tuomioiden pituuksia. Tilastot kertovat, että rikoksesta saa keskimäärin vähän yli kahden vuoden mittaisia ehdottomia tuomioita.

Ehdollisissa vankeusrangaistuksissa keskiarvo on vuoden ja neljän kuukauden luokkaa. Tuomioistuinten välillä ei ole silmiinpistäviä eroja.

Vuosittain muutamissa tapauksissa syylliseksi todettu jätetään tuomitsematta tai asia raukeaa esimerkiksi syytetyn kuoleman vuoksi.

Professori toivoisi kovempia rangaistuksia

Törkeistä pahoinpitelyistä annettujen ehdollisten vankeusrangaistusten suuri määrä jaksaa kummastuttaa Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professoria Matti Tolvasta.

– Se on ongelmallista, koska kyse on vakavasta rikoksesta. Tilanne olisi helppo korjata niin, että törkeän pahoinpitelyn minimirangaistus nostettaisiin yhdestä kahteen vuoteen. Yli kahden vuoden rangaistusta ei pääsääntöisesti tuomita ehdollisena. Kyllä lainsäätäjällä tähän keinot on.

Vähimmäisrangaistuksen nostaminen kahteen vuoteen tarkoittaisi, että yhä useampi törkeään pahoinpitelyyn syyllistynyt joutuisi vankilaan.

– Minulla ei olisi mitään sitä vastaan.

Tolvanen on hämmästellyt väkivaltarikosten lieviä rangaistuskäytäntöjä jo pitkään. Hän on muodostanut käsityksensä lainsäädännöstä yli 40 vuotta kestäneen uransa aikana.

Professori huomauttaa, että tuomioistuimissa muun muassa huumausainerikokset katsotaan tyypillisesti väkivaltarikoksia vakavammiksi.

– Nämä ovat sellaisia arvotuskysymyksiä. Voi miettiä, kumpi on vaarallisempaa: se, että pahoinpidellään toista hengenvaarallisesti vai se, että myydään huumaavia aineita ihmisille. Ihan suoraan niitä ei voi tietysti verrata.

Kännisestä soheltamisesta raajojen sahaukseen

Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen sanoo, että Suomessa väkivaltarikosten tuomitsemiskäytäntö on muovautunut viime vuosikymmeninä sangen humaaniksi moniin naapurimaihin verrattuna.

– Rangaistusjärjestelmä on yleensä mietitty niin, että kerran voi mokata. Siitä seuraa vakava varoitus eli pitkähkö ehdollinen vankeusrangaistus. Toisesta kerrrasta tulee sitten ehdotonta, Hyttinen kuvailee.

Törkeiden pahoinpitelyiden määrä väheni merkittävästi viime vuosikymmenellä. Vuonna 2009 käräjä- ja hovioikeuksissa annettiin 650 tuomiota, viime vuonna 362.

Törkeä pahoinpitely on oikeuslaitokselle kova pähkinä särjettäväksi. Punnintaa tehdään useiden tekijöiden summasta. Harvinaisen laajaan rangaistusasteikkoon on siksi syynsä.

– Tapaukset ovat täysin laidasta laitaan. Voi olla kännistä soheltamista tai hyvin vakavaa väkivaltaa, jossa sahataan raajoja irti. Selkeää tyyppitapausta ei ole, eikä sitä myöten myöskään mitään normaalirangaistusta, Hyttinen alleviivaa.

Laissa todetaan, että pahoinpitelyssä vahingoitetaan toisen terveyttä, aiheutetaan tälle kipua tai saatetaan tiedottomaan tilaan.

Törkeän pahoinpitelystä tekee se, että siinä aiheutetaan vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila. Teko tehdään erityisen raa´alla tai julmalla tavalla tai siinä käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä.

Törkeästä pahoinpitelystä voidaan tuomita rangaistukseen, jos jokin edellä mainittu seikka toteutuu ja jos rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hyttisen mukaan törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistö saattaa täyttyä, jos pahoinpitelyssä käytetään teräasetta, vaikka seuraukset olisivatkin lieviä.

– Esimerkiksi kännissä nahistellaan, tartutaan puukkoon ja huidotaan toista, minkä seurauksena tulee aika pinnallinen vamma. Mikäli tekijällä on lisäksi täysin puhdas rikosrekisteri, on aika kohtuullista, että tällaisesta voi selvitä ehdollisella.

Törkeiden pahoinpitelyiden rangaistuksissa voisi Hyttisenkin mukaan olla kiristämisen varaa.

– Mutta pitäisi huolellisesti harkita, mitä sillä saavutettaisiin ja mitkä olisivat hyödyt ja haitat.

Tuomari ei muuttaisi nykylinjaa

Käräjätuomari Teemu Vanhanen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudesta uskoo, että vähimmäisrangaistuksen nostaminen esimerkiksi kahteen vuoteen voisi johtaa entistä suurempiin tulkintamuutoksiin – tai ainakin sellaisten tarpeeseen – monissa rajatapauksissa.

– Pitäisi miettiä, kuinka suhtauduttaisiin seurauksiltaan melko vähäisiin tekoihin, joissa on kuitenkin käytetty ampuma- tai teräasetta. Tulisiko niistäkin tuomita aina ehdoton vankeusrangaistus vai tulkittaisiinko eri tavalla sitä, mikä on törkeä pahoinpitely, Vanhanen miettii.

Törkeää lievempi tekomuoto on pahoinpitely. Tapon yritys on törkeää pahoinpitelyä astetta vakavampi rikos. Rajanveto tekomuotojen välillä on molempiin suuntiin usein hiuksenhienoa.

Tatu Hyttisen mukaan törkeistä pahoinpitelyistä annetaan toisinaan yli viidenkin vuoden rangaistuksia. Hän sanoo, että rangaistuksissa olisi kiristämisen varaa. Hän ei kuitenkaan toivo rangaistuskäytännön menevän samaan suuntaan kuin huumerikoksissa, joissa moitittavuuseroja ei enää juuri ole.

– Rangaistukset ovat lähes yhtä kovia riippumatta siitä, onko myyty kaksi vai 200 kiloa huumeita. Siksi on hyvä, että pelivaraa jää, Hyttinen kiteyttää.

Käräjätuomari Teemu Vanhanen korostaa rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä. Ennakoitavuus on sisäänkirjoitettu periaate suomalaisessa rikosoikeudessa. Linjaa ei voi muuttaa yhdessä yössä ja nappia painamalla.

– Tavanomaisesti törkeistä pahoinpitelyistä on määrätty tietynmittaisia rangaistuksia. Olennainen poikkeaminen linjasta olisi perusteltava hyvin, Vanhanen toteaa.

Vanhanen ei näe tällä hetkellä akuuttia tarvetta muutoksille.

Alarajan nosto kiristi rangaistuksia

Rangaistusten lepsuudesta on väitelty pitkään. Vaatimukset kovemmista rangaistuksista ja vetoaminen kansan oikeustajuun – miten ikinä sellaista mitataankaan – koituvat harvoin haitaksi vaalikarjaa kosiskelevalle poliitikolle.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen muistaa, että omaisuus- ja väkivaltarikostuomioiden välistä epäsuhtaa taivasteltiin tuloksellisesti esimerkiksi 1980-luvulla. Muutoshalukkuus kuitenkin teki kansan oikeustajulle karhunpalveluksen.

– Hyvin monista omaisuusrikoksista alettiin antaa vankeuden sijaan sakkoa. Siinä kävi niin, että suhde muuttui oikeansuuntaiseksi, mutta väkivaltarikosten rangaistuksia ei ankaroitettu.

Rangaistusasteikon kiristämisellä haettavat tavoitteet eivät aina osu keskelle maalia, vaikka ajatus taustalla olisi kaunis.

Törkeän pahoinpitelyn vähimmäisrangaistus nousi yhteen vuoteen tasan 20 vuotta sitten. Ennen vuotta 2001 rangaistusasteikko lähti kuudesta kuukaudesta. Muutoksen toivottiin ykskantaan koventavan rangaistuksia.

Onnistuminen on jokseenkin katsojan silmässä.

– Kyllä se törkeiden pahoinpitelyiden keskirangaistusta nosti, mutta toisaalta kokonaisarvosteluun alettiin kiinnittää entistä tarkemmin huomiota. Tavallisena pahoinpitelynä tuomittiin monia sellaisia juttuja, jotka aiemmin olisi katsottu törkeiksi pahoinpitelyiksi, Tolvanen arvioi.

Rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttisen mukaan vähimmäisrangaistuksen korottaminen on tehokas keino tietyn rikostyypin keskirangaistusten nostamiseen, mutta se voi muuttaa rikostyyppien välistä rajanvetoa entistä tulkinnanvaraisemmaksi.

Hän näkee kuitenkin 20 vuodessa tapahtuneen merkittäviä muutoksia.

– Alarajan nostamisen jälkeen keskirangaistukset pidentyivät lähes välittömästi puolella vuodella, mikä on rikosoikeudessa merkittävä kiristys.

Maan tapa, joka jäi päälle

Miksi törkeistä pahoinpitelyistä sitten annetaan rangaistusasteikon laajuuteen nähden hyvin lieviä tuomioita? Selkeää vastausta ei tiedetä. "Maan tapa" on veikkauksista valistunein.

– Se on ylimuistoinen ajatus, jonka alkuperää emme ole tavoittaneet, vaikka olemme yrittäneet. Traditio on, että väkivalta- ja seksuaalirikostuomiot ovat varovaisuussyistä asteikon puolivälin alapuolelta. Samaa traditiota ei kuitenkaan ole esimerkiksi huumausainerikoksissa, Matti Tolvanen miettii.

Tatu Hyttinen viittaa jälleen Suomen humaaniin kriminaalipolitiikkaan. Sen keskiössä on ajatus, etteivät pitkät vankeusrangaistukset hyödytä yhteiskuntaa tai vähennä rikollisuutta.

– Menneiden 20 vuoden kehityksen valossa kuitenkin uskon, että törkeiden pahoinpitelyiden rangaistukset tulevat jatkossa kiristymään entisestään, Hyttinen toteaa.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 10.10. klo 23 saakka.

Lue myös:

Kunnallispoliitikon surmaaja pakoili poliisia 20 vuotta ja selvisi ilman rangaistusta – suuri joukko kansanedustajia haluaa, että tappo ei vanhenisi koskaan

Miksi toiseen ihmiseen kohdistuvasta rikoksesta voi saada pienemmän tuomion kuin omaisuusrikoksesta? Syyt ovat historiassa ja demokratiassa

Valkeita tekolumihippuja sataa kirjan päälle. Avonainen kirja lepää huoneessa, joka on kuin suoraan satumetsästä. Vanhan tuvan nurkkaan on tuotu kaisloja, kiviä, hiekkaa ja komea kelopuu.

Lappeenrannan Linnoituksen Pokrovan aukion tuvassa on lämmin tunnelma, vaikka rakennuksen seinistä käykin veto. Tuvassa ovat käynnissä joulukalenterin kuvaukset.

Tässä joulukalenterissa ei kuitenkaan seikkaile perinteinen joulupukki tonttuineen, vaan kyseessä on jotain aivan muuta.

Oikeaa asiaa

Etelä-Karjalan lastenkulttuurikeskus Metkun ja Lappeenrannan kaupungin yhteisessä joulukalenterissa päähenkilönä on metsänhenki Mielikki. Lappeenrannan juhlavuoden kunniaksi kalenterin kantavana teemana ovat ekologisuus ja luontoarvot.

Lappeenranta valittiin viime lokakuussa Euroopan vihreimmäksi kaupungiksi yhdessä Bulgarian Gabrovon kanssa.

– Meillä on tällainen satumaailma jossain päin suomalaista metsää. Siellä asuu metsänhenki Mielikki, joka tutkii erilaisia luonnon ilmiöitä ja asioita, kuten mitä valo tai aika on, tai millä äänellä etana puhuu, kertoo joulukalenterin ohjaaja Antti Hyyrynen.

Stam1na-yhtyeen nokkamiehenä tunnettu Hyyrynen tekee päätyökseen audiovisuaalisia tuotantoja. Hän kertoo olevansa erittäin iloinen päästyään mukaan projektiin, joka on osa lasten ja nuorten kasvatustyötä.

– Tästä tulee omaan makuuni erittäin informatiivinen, vähän erilainen joulukalenteri. Minulle joulukalenterista tulee ensimmäisenä mieleen televisiossa pyörinyt The Joulukalenteri. Muutenkinperinteiset joulukalenterit ovat olleet sellaista perushassuttelua.

Hyyrynen uskoo, että nyt kuvattavasta joulukalenterista voivat nauttia niin lapset kuin aikuisetkin.

– Parhaimmillaan se on juuri niin, että lapsille ja nuorille ei vaan lässytellä, vaan siellä on mukana oikeaa asiaa, hyvää huumoria ja mielenkiintoista kuvaa. Nyt ollaan asian ytimessä.

Paljon odottelua

Joulukalenterin on käsikirjoittanut dramaturgi ja kirjailija Helena Anttonen. Anttonen on toiminut usean teatterin johtajana, hän on muun muassa entinen Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja.

– Näytteleminen on aina helppoa, jos teksti on hyvä. Helena on tehnyt maailman ihanimman tekstin; se on paitsi informatiivinen myös todella hellyyttävä, sanoo päähenkilö Mielikkiä näyttelevä Mari Perankoski.

Perankoski kuvailee Mielikki-muoria metsänolennoksi, joka tarkkailee ihmisiä, eläimiä ja taivaankappaleita.

– Hän on tohtorisykerömäinen, hullu naisprofessori, joka elelee erakkona. Mielikki on kovin kiinnostunut vuodenajoista, ja tarinassa käydäänkin läpi vuoden kierto talvesta talveen.

Joulukalenteri kuvattiin viikossa purkkiin ja sitä voi seurata netistä vajaan kahden kuukauden kuluttua.

Mutta miten joulukalenteri kuvaaminen eroaa esimerkiksi musiikkivideon kuvauksista, joista varsinkin Antti Hyyrysellä on rutkasti kokemusta?

– Tässä puhutaan enemmän! Mari Perankoski huikkaa riemastuneena.

Hyyrynen myöntää naurahtaen, että joulukalenterin äänisisältö on tosiaan erilaista verrattuna metalliyhtye Stam1inan musiikkivideoihin.

– Meillä on iso työryhmä ja tiukka aikataulu, siinä mielessä tämä on tosi tuttua. Erona on, että tämä ei ole pelkkää taidetta, vaan meillä on pohjavire tästä juhlavuodesta ja ansioituneesta ympäristötoiminnasta Lappeenrannassa.

Perankosken mukaan kuvauksissa on ollut hyvin samanlaista kuin vaikkapa tv-tuotannossa.

– Näyttelijähän enimmäkseen odottelee. Tässäkin rakennetaan pieteetillä jokainen kuva, vaihdetaan tausta ja valot ja kaikki jokaiseen kohtaukseen.

Yksi jouluperinne

Mari Perankoski ja Antti Hyryynen kertovat olevansa jossain määrin jouluihmisiä.

– Kun lapset olivat pieniä, olin vielä enemmän. Rakennan vieläkin joulumaailman, mutta ennen koronaa on tullut monesti vietettyä joulut poissa Suomesta, Perankoski toteaa.

Hyyrysen jouluun kuuluu ainakin yksi perinne.

– Jouluna pitää käydä glögit juomassa mutsin luona. Tänä jouluna ajattelin katsoa, lähtisikö Lappeenrannan lentokentältä porokuljetus jonnekin lämpimään, hän veistelee.

Liikenneonnettomuus sattui Sotkamon ja Kuhmon välisellä tiellä Sotkamossa lähellä Ontojokea lauantaina noin klo 9. Osallisena onnettomuudessa ovat henkilöauto ja kuorma-auto. Tapahtumapaikalla on järjestetty liikenteenohjaus ja liikenne-este poistuu poliisin mukaan iltapäivän aikana.

Tässä vaiheessa poliisi jatkaa asian tutkintaa epäiltynä törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena sekä kuolemansyyn selvittämisenä.

Poliisin johtokeskus ei tiedota asiasta enempää.

Helsingin Meilahden sairaalassa on havaittu, että osa koronarokotuksen jättämättä ottaneista ei halua myöskään saada lääkkeellistä hoitoa sairauteensa.

Keuhkosairauksien erikoislääkäri Hanna–Riikka Kreivi kertoo, että vielä vuosi sitten kaikki olivat valmiita vastaanottamaan kaiken mahdollisen hoidon tautiinsa.

Nyt liki jokainen sairaalan joutunut potilas on rokottamaton. Potilaat eivät Kreivin mukaan ole joko uskaltaneet tai halunneet ottaa rokotetta.

– Sama ryhmä, joka vastustaa rokotteita, on myös usein epäileväinen lääkehoitojen suhteen, lääkäri toteaa.

HUSin Sydän– ja keuhkokeskuksen 18-paikkaisella keuhko–osastolla on nyt enemmän koronapotilaita kuin vuosi sitten, alkusyksystä vuoteissa on kerrallaan maannut 5–15 potilasta.

Samaan aikaan kun koronasta ja sen hoidosta on kertynyt paljon uutta tietoa, leviää maailmalla yhä enemmän sairauteen ja rokotteisiin liittyvää disinformaatiota eli vääristeltyä tai harhaanjohtavaa tietoa ja jopa väärennettyjä tutkimuksia.

Disinformaatio kokoaa erilaisiin salaliittoteorioihin uskovia ihmisiä yhteen myös Suomessa ja ilmiö näkyy nyt sairaalahoidossakin yleisenä epäluulona lääketiedettä kohtaan.

– Laajemmin ajateltuna riskinä on, että koronavirukseen ja koronarokotteisiin liittyvän väärän tiedon levittäminen rapauttaa yleistä luottamusta lääketieteeseen ja viranomaisiin, Kreivi pohtii.

Kreivin osastolla tutkitaan myös koronan hoitoon sopivia lääkkeitä. Lääkkeiden tavoitteena on estää potilaita päätymästä teho-osastolle.

– Epäluulo ja pelot näkyvät haluttomuutena osallistua lääketutkimukseen, sanoo Kreivi, joka on yksi WHO:n Suomessa toteutettavan koronalääketutkimuksen tutkijalääkäreistä.

Lisäksi hänen mukaansa moni osastolla hoidettavista on vieraskielisiä ja se tekee potilaiden tutkimuksiin rekrytoinnista haastavaa. Potilaiden pitää ymmärtää mihin he ovat lupautumassa mukaan, koska tutkimukseen tarvitaan aina suostumus

Suomessa tällä hetkellä tutkimuksen kohteena olevat lääkkeet ovat entuudestaan tuttuja leukemian ja reuman hoidossa.

Lääkkeiden antoajankohdalla koronaa lääkitessä suuri merkitys?

Suomen noin kymmenessä sairaalassa toteutettavan Solidarity Finland–lääketutkimuksen vetäjän, professori Kari Tikkisen mukaan Helsingin ohella muuallakin Suomessa lääketutkimuksesta kieltäytyy nyt useampi kuin siihen on halukas lähtemään.

Koska potilaita on kuitenkin tänä syksynä viime vuotta enemmän, on heitä saatu rekrytoitua tutkimukseen tähän mennessä runsaammin kuin vuosi sitten.

Tikkinen kertoo, että sairaaloiden päätutkijoiden välisissä keskusteluissa nousee jatkuvasti esiin potilaiden rokottamattomuus sekä se, että sairaalaan päätyneissä on nyt enemmän niitä, jotka luottavat johonkin muuhun kuin lääketieteeseen.

– Osa puolestaan on ajatellut, että nuorina heidän riskinsä sairastua vakavasti on pieni.

Toisaalta Tikkinen sanoo saaneensa sairaaloista viestiä myös siitä, että joukossa on potilaita, jotka katuvat rokotteen ottamatta jättämistä.

Professorin mukaan sairaalahoitoon hakeutuneiden koronapotilaiden kunto vaihtelee. Joukossa on niitäkin, jotka joutuvat suoraan tehohoitoon hengitysvajeensa vuoksi.

Kun koronapotilas tulee sairaalaan, hänelle annetaan tarvittaessa aluksi ensiapua. Sen jälkeen tehdään laboratoriotestejä, mitataan verenpainetta, seurataan miten hengitys ja verenkierto toimivat ja katsotaan, kuinka happi kulkee. Sydänfilmi eli EKG otetaan lähtökohtaisesti kaikilta ja hyvin usein myös keuhkokuvat, lääkäri kuvailee.

– Osastolla potilas saa nesteytystä, ja tarvittaessa kuumeen ja kivun hoitoa. Ilman lisähappea selviää harva. Verenohennuslääkkeellä pyritään estämään tukoksia ja deksametasoni-kortisonihoidolla rauhoittamaan ylikierroksilla käyvää elimistön tulehdusreaktiota, Tikkinen selvittää.

Lääketutkimukseen osallistumiseen potilaalle tarjotaan mahdollisuutta, kun perushoidot on saatu aloitettua.

Koska kyse on satunnaistutkimuksesta, potilaat arvotaan lääkärin mukaan kolmeen ryhmään. Niihin, jotka saavat standardihoitoa tai niihin, jotka saavat sekä standardihoitoa että leukemian hoitoon alun perin kehitettyä Imatinibi–tablettia tai standardihoitoa ja kertaluontoisesti, suonensisäisesti annettavaa reumalääke Infliksimabia.

Kun Tikkinen lähti puolitoista vuotta sitten vetämään koronalääketutkimusta Suomessa hän ja moni kollegansa arvelivat, että tutkimukselle on tarvetta vuoden verran.

– Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä hyrrä pyörii vielä pitkään. Virusta on yhteiskunnassa ja varsinkin globaalisti paljon, eikä rokotuskattavuus ole vielä riittävän korkea. Tällöin tietenkin työmme merkitys koronalääkkeiden löytämisen parissa korostuu, Tikkinen toteaa.

Lääketutkimuksen vetäjän mukaan tähän mennessä on löydetty kaksi toimivaa lääkettä, mutta kaikkien potilaiden kohdalla nekään eivät tehoa.

– Kokeet ovat toisaalta myös osoittaneet, minkälaisia lääkkeitä ei ainakaan pidä käyttää. Esimerkiksi malarialääke hydroksiklorokiini pikemminkin lisää kuin vähentää kuolemia, hän toteaa.

Tikkisen mukaan on todennäköistä, että monen lääkkeen kohdalla sen antoajankohdalla on suuri merkitys.

Teho–osastoille saapuvien koronapotilaiden määrä on ollut nousussa

Tyypillisin koronan vuoksi teho–osastolle päätyvä potilas on tällä haavaa ilman rokotusta oleva 40-60-vuotias mies, kertoo Kuopion yliopistollisen keskussairaalan KYSin tehohoidon yksikön johtaja Stepani Bendel.

– On paljon potilaita, joilla ei ole mitään riskitekijöitä, lukuun ottamatta sitä, että heitä ei ole rokotettu.

Siinä vaiheessa kun potilas tietää olevansa matkalla teho–osastolla, kaikki lääketieteen tarjoama apu otetaan Bendelin mukaan yleensä auliisti vastaan.

Koronan vuoksi tehohoitoon joutuneita potilaita on hoidettu nyt puolentoista vuoden ajan, eikä loppua ole toistaiseksi näkyvissä. Tehopotilaiden määrä on pyörinyt Suomessa pitkään 20–30 potilaan välillä ja ollut viime viikkoina hienoisessa nousussa.

– Niin kauan kun meillä on nykyisessä määrin rokottamattomia ihmisiä, ainakin talven yli mennään näissä luvuissa, ehkä paljon pidempäänkin, Bendel pohtii.

Bendelillä on näpeissään koko Suomen covid-19–potilaiden tehohoidon tarpeen tilannekuva, jota koordinoidaan Kuopiosta käsin professori Matti Reinikaisen johdolla.

– Seuraamme jatkuvasti tilanteen kehittymistä tehohoidon näkökulmasta. Siitä on huolehdittava, että kaikki saavat asianmukaisen hoidon, myös muut kuin koronapotilaat ja tämä ylettyy perusterveydenhuoltoon saakka.

Bendelin mukaan teho–osastojen kannalta on ongelmallista, kun henkilökunnan eristyismitoitusta joudutaan pitämään yllä kuukausien ajan.

– Teho-osastoja ei ole oikeastaan suunniteltu näin pitkäaikaiseen poikkeustilanteeseen, hän huomauttaa.

Osa teholle päätyneistä koronapotilaista ei pääse palaamaan työelämään

Kun koronapotilaita alkoi keväällä 2020 saapua teho–osastoille, Bendel havaitsi, että covid-19–keuhkotulehdukseen liittyvä hengitysvajaus oli poikkeuksellinen, vastaavaa ei ollut tullut koskaan vastaan missään muussa sairaudessa. Myös potilaiden kunnon aaltoilevuus oli uutta.

Puolentoista vuoden aikana on Bendelin mukaan opittu lukemaan potilaiden taudinkuvaa paremmin.

– Osaamme arvioida potilaiden hengitysvajauksen tukihoitojen tarvetta ennakoivammin. Lääkeaineista hyytymisenesto ja tulehdusta estävien lääkeaineiden, kuten deksametasonin ja tosilitsumabin hyödyllisyys on tullut osoitetetuksi.

Teho–osastojakson hengityslaitehoito vaatii potilaan pitkää nukutuksessa pitoa.

Usein potilaalla on edessään viikkojen tai kuukausien kuntoutusjakso, joka alkaa siitä, että ihmisen on opeteltava hengittämään itsenäisesti. Sen jälkeen harjoitetaan lihaksistoa, jotta pärjätään perusasioissa, kuten istumisessa ja kävelyssä. Osa ei sittenkään pysty palaamaan työelämään.

Kuntoutumista ja paluuta normaalielämään on Bendelin mukaan täytynyt edeltää monta olennaista asiaa, muun muassa hyvä hengityslaitehoito rauhoittavinen lääkityksineen, rauhallinen toipumisympäristö ja uni-valverytmin ylläpito.

Myös kuntoutuksessa tarvitaan runsaasti henkilökuntaa, kuten sairaanhoitajia, fysioterpapeutteja ja lähihoitajia.

– Toivuttuaan joku saattaa meille tai läheisille todeta, että rokote olisi sittenkin kannattanut ottaa, Bendel sanoo.

Lisää aiheesta:

Saksalaistutkimus selvitti yli 50-vuotiaiden rokotusvastaisuuden taustatekijöitä: kärjessä köyhyys ja työttömyys

Turkulaisella Muhis Azizilla on viranomaisten maahanmuuttajille suunnattuun koronarokoteviestintään kaksi pointtia – selkeys ja strategia

Tamperelainen sairaanhoitaja Jessica Mähönen ihmettelee, mitä on tapahtunut hänen unelma-ammatilleen.

Mähönen käy töissä Ylöjärven terveyskeskuksessa. Kolmen lapsen äiti on tehnyt kolmivuorotyötä viitisen vuotta. Työntekijöistä on pula, ja hoitajia pyydetään usein jäämään tuplavuoroon.

Mähönen laskee, että pyyntöjä tulee, jos ei nyt päivittäin, niin useita kertoja viikossa. Tuplapäivänä tehdään esimerkiksi aamu- ja iltavuoro putkeen. Viikonloppuisin hoitajat etsivät usein itse myös uuden työntekijän sairastuneen tilalle.

– Jos joku on poissa, whatsapp laulaa. Sen lisäksi meillä on lista, jota soitellaan läpi. On ihan meidän työntekijöiden vastuulla, saadaanko joku korvaamaan puuttuva työntekijä.

Ylitöitä tehdään, koska hoitajista on niin kova pula. Väki vanhenee, ja voimaan on astunut uusi hoitajamitoituslaki ympärivuorokautiseen hoitoon. Hoitoala ei enää houkuttele nuoria samaan tapaan kuin ennen.

Palkkauskaan ei vastaa henkilökunnan odotuksia. Jatkuvia rekrytointiongelmia oli viime vuonna kolmanneksella kunnista.

Vuoronvaihdosta 25 euroa lisää palkan päälle

Jessica Mähönen viihtyy työssään, mutta tekee tällä hetkellä 80-prosenttista työaikaa, jotta aikaa jäisi myös perheelle.

Vororonavaihdosta palkan lisäksi maksettava korvaus ei Mähöstä tyydytä.

– No ei. Jos työnantaja pyytää vuoron vaihtoa, siitä maksetaan 25 euroa. Kovin moni ei sillä liikahtaisi. Ehkä tässä vedotaan meidän velvollisuuteemme hoitajina.

Hoitajajärjestö Tehyn tutkimuksen mukaan hoitajia kuormittaa eniten hoitajapula. Toisena tulee pätevien sijaisten puute. Hoitajien kuormituksen kasvamista on tutkittu kolmena vuonna peräkkäin.

Ylitöistä osa rahana, osa menee työaikapankkiin

Yle kysyi viideltä yliopistosairaalalta, kuinka paljon niissä tehdään tuplapäiviä ja ylitöitä. Vastaukset saatiin neljästä yliopistosairaalasta.

Yliopistosairaalat korostavat, että ylitöiden tekeminen on työehtosopimuksen mukaan vapaaehtoista.

Hoitajat eivät kuitenkaan välttämättä koe näin.

Paine tehdä ylitöitä ja tuplavuoroja kasvaa hoitajapulan myötä, muistuttaa hoitajajärjestö Tehyn järjestöjohtaja Sari Viinikainen. Kieltäytyminen ei ole helppoa.

– Valitettavasti terveydenhoito pyörii tällä hetkellä hoitohenkilökunnan joustojen varassa, Viinikainen sanoo.

Eniten pulaa leikkaus- ja syöpäosastoilla

Miten paljon ylitöitä sitten tehdään? Kyselystä selviää, että mittaaminen on hankalaa.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ylitöitä ja pyhälisiä voi siirtää myös työaikapankkiin ja pitää vapaana.

Erikoissairaanhoidossa suurin henkilökuntapula näyttää vaivaavan syöpäosastoja, leikkaussaleja ja teho-osastoja. Sijaisia ei voi ottaa mistä tahansa, joten oman henkilökunnan on tehtävä enemmän.

Tilannetta yritetään vauhdittaa paikallisilla hälytyskorvauksilla. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri maksaa vuoronvaihtajille ja tuplapäivän tekijöille 150 euroa palkan ja vuorokorvausten lisäksi. Korvausta voi tosin saada vain kolme kertaa kolmessa viikossa.

HUS:in vastaava ylihoitaja Taina Ala-Nikkola haluaa aidosti uskoa siihen, että valinta ylitöiden tekemisessä on hoitajilla.

– Hälytyskorvaus houkuttelee lisätöihin myös niitä, jotka eivät ole aiemmin tehneet ylitöitä esimerkiksi perhetilanteen takia. Sillä halutaan myös estää ylitöiden kasaantuminen aina samoille ihmisille.

Riita hälytyskorvauksesta ratkesi

Hälytyskorvaus on käytössä myös Oulussa ja Turussa. Paikallinen sopiminen ei ole kuitenkaan mutkatonta.

Korvauksesta käytiin Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä syksyllä pitkä kiista. Kiistan aikana hoitajaliitto Tehy ilmoitti ylityö- ja vuoronvaihtokiellosta.

Sopui syntyi syyskuun puolivälissä ja hälytyskorvausta nostettiin 30 prosenttia. Hälytysraha on nyt arkisin 83,50 euroa sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä 116,75 euroa. Kesäkauden korvauksiin ei tehty korotuksia.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ylihoitaja Pirjo Lukkarila myöntää, että työntekijöiden löytäminen tietyille osastoille on hankalaa.

– Leikkaus- ja anestesiaosastot ovat haastavia. Hälytysrahalla yritetään houkutella. Sitä maksetaan, jos hoitaja vaihtaa esimerkiksi aamuvuoron iltaan tai aikaistaa työvuoroaan.

Kymmenen tuntia kolmessa viikossa

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ylitöitä on tehty tänä vuonna keskimäärin kymmenen tuntia hoitajaa kohden kolmessa viikossa. Hoitajapula vaikeuttaa toimintaa muutenkin: kiireettömiä leikkauksia on siirretty ja sairaspaikkoja vähennetty.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä ylitöitä tulee vähemmän, keskimäärin 1,6 tuntia kolmessa viikossa. Keväällä ylitöiden määrä kasvoi, mutta nyt ollaan viime syksyn lukemissa.

Hoitajapula on kuitenkin tuttu ilmiö myös Turussa. Toimintaa on pitänyt vähentää.

– Osastoja on jouduttu yhdistämään esimerkiksi lastenklinikalla, ja toimenpiteitä on peruttu potilasturvallisuuden takia, kertoo Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstöjohtaja Saija Stenbacka sähköpostissaan.

Koronatestaajat palaavat muihin töihin

Äkkiseltään voisi ajatella, että koronatestaamisen ja jäljityksen vähentäminen helpottaisi hoitajapulaa. Hoitajajärjestö Tehy kuitenkin arvioi, että kun hoitajat palaavat omaan työhönsä, heitä tarvitaan purkamaan korona-aikana syntyneitä hoitojonoja.

On tehtävä kaihileikkauksia, korjattava lonkkia ja hoidettava hampaita.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä odotellaan tilanteen helpottumista.

– Kyllä se osaltaan hieman helpottaa, koska testaamiseen ja jäljittämiseen kohdistettuja resursseja voidaan käyttää muuhun toimintaan, vastaa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ylihoitaja Pirjo Lukkarila sähköpostissa.

Toisaalta koronatestejä ovat tehneet lähinnä bioanalyytikot. Pirkanmaalla koronatestaus on ulkoistettu ja HUS:ista kerrotaan, ettei työntekijöitä ole juuri lähtenyt koronatestaajiksi.

Digihoitajana olisi helpompaa

Tamperelainen Jessica Mähönen uskoo jatkavansa sairaanhoitajana eläkeikään asti. Hän nauttii etenkin potilaiden kohtaamisesta. Moni työkaveri on kuitenkin lähtenyt digihoitajaksi. Työ on kevyempää: potilaita ei tarvitse nostella.

Terveyskeskuksessa ylitöitä kertyy, eikä niistä aina kehtaa kieltäytyä. Potilaat ovat iäkkäitä ja varmaa on, ettei heidän määränsä tulevaisuudessa vähene.

– Tehdään vajaalla miehityksellä, tehdään pitkiä vuoroja. Saatetaan tehdä iltavuoro ja siihen vielä päälle yövuoro eli tuntejahan tulee ihan älyttömästi.

Mähönen katsoo joskus aamuvuorossa ihmeissään, kun hän näkee samat kasvot, jotka juuri olivat edellisenä päivänä lähteneet tuplavuorosta.

– Tämä on myös eettinen kysymys. Potilaat ei enää saa sitä hoitoa, mitä tarvitsevat.

Asiasta voi keskustella sunnuntaihin 10.10. kello 23 saakka.

Hoitajien joukkopako ajoi Rovaniemen terveyspalvelut akuuttiin kriisiin – kaupunki esittää lääkkeeksi yli 20 uutta vakituista työpaikkaa

Pohjois-Karjalassa pelätään uusia terveyskeskusten sulkuja – hoitajapulan aallonpohja ohitettu, mutta tilanne on yhä vakava

Kyselyn mukaan lähes kaikki alle kolmekymppiset hoitajat harkinneet alanvaihtoa – Tehyn puheenjohtaja: "Potilasturvallisuus on vaarantunut munasolusta mummoon"

Yli 50-vuotiailla on aikaa ja rahaa. Ongelma on, että valtaosa suomalaisista yrityksistä ei vielä osaa hyödyntää tätä suurta kuluttajapotentiaalia.

Ikääntyvät ovat Suomen ja koko Euroopan talouskasvun kannalta merkittävä, ostovoimainen ja hyvinvoiva porukka, jolla on paljon rahaa mutta ei aina kohdetta.

Suomessa yli 50-vuotiaita on noin 2,2 miljoonaa ja heidän keskimääräinen nettovarallisuutensa oli vuonna 2019 noin 160 000 euroa. Isossa kuvassa he ovat maan varakkainta, mutta samalla säästäväisintä väkeä.

Nordean antamien tietojen mukaan varat pankkitileillä ovat lisääntyneet koronan aikana. Paine kulutukseen on kova.

– Uskon, että matkailu, etenkin ulkomaanmatkailu tulee lisääntymään. Potista jää toki Suomeen osa, mutta tätä on vaikea arvioida luotettavasti, toteaa professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska, joka vastaa puhelimeen lomamatkalta Italian Sorrentosta.

Wilskan mukaan suomalaiset satsaavat luksukseen, kauneudenhoitoon, kosmetiikkaan, hyvinvointiin ja terveyteen.

– Yli 50-vuotiaat ostivat kesällä hienoja mökkejä ja kakkosasuntoja. Rahaa laitetaan harrastuksiin kuten maasto- ja kilpapyöriin ja kaikenlaiseen teknologiaan.

Suomessa palveluiden ja tuotteiden kysyntä on kasvanut kesästä lähtien matkailun sysäämänä. Rakentaminen, peruskorjaus ja sisustaminen olivat pinnalla edelleen.

– Miehet eivät ole niin elämyshakuisia kuluttajia kuin naiset. Heille harrastukset ja teknologia ovat tärkeimpiä kohteita.

Yli 65-vuotiaat valtaavat Euroopan, joten markkinoiden on herättävä

Yli 50-vuotiaat ovat parhaimmillaan ja hyvinvoivana taloudellinen draiveri, mutta heikoimmillaan yhteiskunnallinen taakka.

– Alihyödynnetty asiakasryhmä. Jotkut yritykset osaavat jo markkinoida ja tarjota heille palveluita, mutta potentiaalia on vielä paljon, toteaa projektiasiantuntija Risto Salminen Karelia-ammattikorkeakoulusta Joensuusta.

Joensuussa on käynnissä EU:n Silver Economy -hanke, jossa herätellään yrityksiä huomioimaan tämä asiakaspotentiaali.

Euroopan unionin hankkeen tavoitteena on tukea ikääntyvien laadukasta elämää sekä heidän huomioimistaan yritysten asiakkaana. Mahdollisimman pitkään ja asuinpaikasta riippumatta.

– Yritykset voivat auttaa heitä palveluilla ja tuotteilla. Täytyy olla kiinnostavaa ostettavaa ja tarjottavaa, jotta saadaan asiakkaat liikkeelle ja talous pyörimään, toteaa Salminen.

Esimerkiksi kuntosaliyrityksissä on jo pitkään tarjottu senioreille omia palveluita ja tunteja.

– On tärkeää, että ihmiset selviäisivät mahdollisimman hyvin arjessa kotona mahdollisimman pitkään. Elämänlaatu on parempi, jos on paremmassa kunnossa. Tästä seuraa säästöä sote-puolelta, toteaa kuntosaliyrittäjä Kirsi Heinonen Joensuusta.

Laskelmien mukaan vuonna 2050 EU-kansalaisista lähes joka kolmas on yli 65-vuotias.

Ikääntyminen on länsimainen ilmiö kuten myös ikääntyville kasaantuva varakkuus. Ihmiset ovat entistä pidempään hyväkuntoisia ja haluavat sellaisina pysyä.

– Kyllä se on ihan ehdoton ykkösasia on, että jaksaa, kun ikää tulee, toteaa eläkeläinen Lily Törmälä.

– Harrastuksiin menee normaalisti noin 10–15 tuntia viikossa. Liikunta on hyvin tärkeä. Pelaan golfia ja hiihdän ja sitten nämä jumpat, kertoo Henna Miinin.

Ystävykset panostavat omaan terveyteen ja hyvinvointiin kuten kauneuteen, hierontaan sekä lastenlapsiin sekä matkusteluun.

Markkinoinnissa ei kannata keskittyä ikään vaan elämäntilanteeseen

Yli 50-vuotiaiden ostovoima ja varallisuus on tunnistettu jo 10 vuotta sitten, mutta yritysten ja markkinoiden muovautuminen ikääntyvien käyttöön on ollut kankeaa.

– Ihmiset haluavat monenlaisia elinvoimaa lisääviä palveluita. Etenkin hyvinvointialalta löytyy potentiaalia ja paljon yrityksiä Suomesta, toteaa projektiasiantuntija Risto Salminen.

Silver Economy -hankkeessa on kantapään kautta opittu, että markkinoinnissa ei kannata keskittyä ikään vaan ihmisen elämäntilanteeseen.

– Ikään perustuva liiketoiminta ei välttämättä ole houkuttelevin vaihtoehto.

Palvelut ja tuotteet ovat hyvin usein samoja palveluita mitä muutkin ikäryhmät käyttävät. Ongelma on, että yli 50-vuotiaat eivät koe, että ne olisivat heille tarkoitettuja.

– Kohdentaminen ja tarjonnan miettiminen on tärkeää. Voiko tarjonta olla samanlaista kaikenikäisille? miettii yrittäjä Kirsi Heinonen.

Markkinointi on tässä keskeisessä roolissa. Salmisen mukaan ihmisiä ei aina tavoiteta niistä kanavista, joissa he ovat tai sisällöt ovat vääriä.

Japanissa ostoskatu ja -keskuksia – Suomessa vain yksi pieni vastaava

Suomessa yli 50-vuotiaiden kulutustutkimus on alkanut jo yli puolenkymmentä vuotta sitten. Sosiologian professori Terhi-Anna Wilska näkee, että ryhmä on ollut Suomessa aliarvostettu suhteessa kulutuspotentiaaliinsa.

Yritykset ovat pikkuhiljaa kohdentaneet tuotteita ja palveluita varttuneille ja eri tavalla kuin aiemmin.

– Enää ei tarjota terveystuotteita vanhuksille ja eläkeläisille vaan on kaikkea niin kuin muillekin, toteaa Wilska ja muistuttaa, että kaikkia yli 50-vuotiaita ei voi niputtaa yhteen, toteaa Wilska.

Kulutustutkimuksen mukaan on aivan eri asia, oletko 51- vai 80-vuotias, koska elämäntilanne on erilainen.

Ikäryhmämarkkinoinnissa on syytä olla tarkkana ja herkkänä, sillä moni ihminen kokee itsensä todellisuutta nuoremmaksi.

Japanissa ikääntyvät asiakkaat ovat näkyvä ja merkittävä asiakasryhmä. Ikääntyville on robotteja ja teknologisia tuotteita. Japanissa on useita termejä ja määritelmiä kuvaamaan ikääntyneitä kuluttajia, näistä termi “Silver market” on laajasti käytetty.

Tokiossa Sugamon alueen kadulla on yli 200 senioreille suunnattua liikettä. Esimerkiksi Aeon-myymäläketjun tavoitteena on avata 100 myymälää vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2012 yritys avasi ensimmäisen "ikäystävällisen" tavaratalon.

– Japanissa on myös senioreille suunnattu oma ostoskeskus. Meillä on vain Helsigin Kämp Galleria sen tyyppinen. Suomessa ostopotentiaalia ei ole riittävästi, toteaa Terhi-Anna Wilska.

Lue lisää:

Suurikokoiset hintalaput, esteetön pääsy senioritemppelille – Tokiossa iäkkäillä shoppaajilla on oma katu

Evan ekonomisti: Tilastot eivät valehtele, käsitys köyhistä eläkeläisistä on myytti – Eläkeläisten ansiot nousevat työikäisiä nopeammin

Ulkomaanmatkoille kovaa kysyntää ja kotimaan vuokramökit menevät kuumille kiville – kotimaan hotellivarauksissa matkaa vuoteen 2019

Libanonissa tapahtui lauantaina massiivinen sähkökatkos, joka on vaikuttanut koko maahan.

– Libanonin sähköverkko on lakannut toimimasta kokonaan tänään keskipäivän aikaan. On todennäköistä, että sähköä saadaan seuraavan kerran vasta maanantaina, kertoi hallituksen virkamies uutistoimisto Reutersin mukaan.

Sähkökatkos tapahtui sen jälkeen kun maan kaksi suurinta voimalaitosta suljettiin polttoainepulan vuoksi. Toinen voimaloista lakkasi toimimasta jo perjantaina.

Hallituksen virkamiehen mukaan valtion sähköyhtiö aikoo turvautua armeijan polttoainevaroihin voimalaitosten käynnistämiseksi. Käynnistämisessä voi kuitenkin mennä useita päiviä.

Hallituksen virkamiehen mukaan sähköä saadaan maahan todennäköisesti aikaisintaan maanantain.

Sähkökatkos vaikuttaa myös maan pääkaupungissa Beirutissa

Libanon on kärsinyt talouskriisistä vuodesta 2019. Lisäksi vuonna 2020 Beirutia ravisteli yli 200 kuolonuhria ja tuhansia loukkaantuneita vaatinut valtava räjähdys.

Räjähdystä seuranneen vuoden aikana Libanon talouskriisi on saavuttanut maailmanhistorialliset mittasuhteet.

Kahdessa vuodessa Libanonin valuutan arvo on romahtanut lähes 90 prosenttia.

Ilman ulkomaalaista valuuttaa valtion sähköyhtiön on ollut vaikea toimittaa maksuja ulkomaisille energiatoimittajille.

Nykyään maassa kärsitäänkin polttoainepulasta ja sähkökatkoksista toistuvasti. Tavallisesti sähköä on riittänyt tunniksi tai kahdeksi päivässä, kertoo brittiläinen BBC.

Monet libanonilaiset turvautuvat tavallisesti yksityisiin dieselkäyttöisiin generaattoreihin, mutta viime aikoina niiden hinnat ovat nousseet.

Pitkään jatkunut tlouskriisi on köyhdyttänyt väestöä ja viime aikoina ihmisiä on kokoontunut kaduille osoittamaan mieltään poliitikkoja vastaan.

Libanonin talousongelmat ovat heijastuneet myös poliittiseen päätöksentekoon. Viimeksi uuden hallituksen muodostamiseen meni 13 kuukautta

Lue myös:

Pieni Libanon on vapaassa pudotuksessa, nyt uhkaa myös vesihuollon romahdus

Beirut vuonna nolla – tuhosiko vuosi sitten tapahtunut sataman räjähdys myös Libanonin tulevaisuuden?

Viinalla läträämistä, bordellikäyntejä ja Afganistanissa hukattu rynnäkkökivääri – rauhanturvaamisen synkät puolet jäävät piiloon

Meyerin Turun telakalta tänä syksynä valmistuva loistoristeilijä Costa Toscana lähtee tehokkaalle merikokeelle maanantaina 11. lokakuuta kello yhdeksän aikoihin. Noin viikon ajan testataan muukin laivan toiminta kuin ohjaus.

Meyerin Turun telakan viestintäjohtaja Tapani Myllyn mukaan terveysturvallisuus on otettu tarkasti huomioon.

– Merikokeelle lähtevät 700 henkeä ovat käyneet koronatestissä. Laivalla on myös paikalla lääkintähenkilökuntaa. Tarvittaessa vakavasti sairastuneet noudetaan pois aivan kuten yleensäkin tehdään normaalissa risteilyliikenteessä, kertoo Mylly.

Koronatapauksia on kuluneen viikon aikana ollut Meyerin Turun telakalla noin kymmenen. Työntekijöitä on alueella päivittäin noin 4 500 – 5 000.

– Käytämme edelleen maskeja, jos turvavälejä ei voi pitää. Koronarajoituksia ei ole vielä syytä vähentää. Käytämme testausta täsmäkeinona, jos tartuntoja tulee paljon, kertoo Mylly.

Merikokeen aikana tarvitaan 40 000 ateriaa

Meyerin Turun telakan merikoe herättää aina huomiota Turussa, sillä laivabongarit suuntaavat Ruissalon kärkeen katsomaan laivaa. Sieltä on parhaat näkymät seurata aluksen lipumista.

Viestintäjohtaja Tapani Mylly kertoo, että merikoe vaatii huolelliset valmistelut. Viikon aikana tarjotaan 40 000 ateriaa. Ruokaa on varattu mukaan noin 30 000 kiloa.

– Matkan ajaksi on varattu muun muassa 7 000 jogurttipurkkia ja 1 300 kahvipakettia. Ruokaa on sata lavallista.

Costa Toscanan sisaralus, Costa Smeralda, valmistui viime vuonna Meyerin Turun telakalta. Costa Toscana rakentaminen on aikataulussa. Se alkaa risteillä Myllyn mukaan Välimerellä. Alusta voi toki siirtää muillekin merille.

Meyerin Turun telakan tilauskirjassa on töitä vuoteen 2026 asti. Seuraava laiva, Carnival Celebration, on jo rakenteilla Turun telakalla.

Lue lisää:

Meyer Turun telakalla laskettiin vesille risteilyalus Costa Toscana – koronan takia juhlallisuudet sujuivat koruttomasti

Loistoristeilijä Mardi Gras luovutettiin tilaajalle Turun telakalla

• Kuuntele tästä uusimmat Yle radiouutiset Varsinais-Suomesta
• Lue uusimmat Yle Uutiset Varsinais-Suomesta

Äärijärjestö Isis jätti jälkeensä Irakiin paitsi kasoittain ruumiita, tuhoutuneita asuinalueita ja yhteiskunnallista sekasortoa, myös joukoittain lapsia ja nuoria, jotka ovat jääneet yhteiskunnan ulkokehälle.

Isis-taistelijoiden perheissä syntyi ja kasvoi hirmuhallinnon aikana lapsia, jotka Isisin vallan päätyttyä kantavat Irakissa Isis-lapsen leimaa. Heidän isänsä voivat olla kuolleita, kadoksissa tai vangittuina. Lasten äidit ovat saattaneet osallistua aktiivisesti Isisin toimiin tai ainakin tukea liikettä muutoin, ja näin ollen heitä on vangittu tai ainakin heidän osuuttaan osana Isis-järjestelmää yritetään selvittää.

Maan oikeudenkäyttöä leimaa mielivalta ja korruptio. Tunnustuksia saadaan myös kiduttamalla, eikä asianmukaista puolustusta välttämättä ole saatavilla, sillä Isis-perhe asiakkaana ei juuri juristeja houkuttele.

Maanpuolustuskorkeakoulun apulaissotilasprofessori Antti Paronen pitää vangittujen suurta määrää ja oikeusprosessien pituutta ongelmana.

– Oikeusistuimet eivät langeta riittävän nopeasti tuomioita tai sen enempää armahda näitä taistelijoita. Näin ollen käymistila pysyy päällä, jos tällaista sanaa voi käyttää. Se on aika iso tekijä tyytymättömyydelle.

Irakissa joutuu herkästi epäillyksi Isis-yhteyksistä ja jo pelkkä epäily voi aiheuttaa ihmiselle ja hänen perheelleen suuria vaikeuksia.

– Syyttäminen ja Isis-jäsenyyden tai -sympatioiden perusteella annetut rangaistukset, väkivalta ja kosto ovat olleet merkittävä ongelma, samoin kuin epäluottamus yhteisöjen sisällä, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mariette Hägglund.

Ilman papereita ei saa apua

Norjan pakolaisneuvoston raportissa arvioidaan, että Isis-vallan päätyttyä jo pelkästään maassa olevilla leireillä eli noin 45 000 lasta, joilla ei ollut virallista syntymätodistusta tai muita laillisia dokumentteja henkilöllisyydestään. Kansalaisjärjestön raportin mukaan nämä lapset uhkaavat jäädä eliniäkseen yhteiskunnan marginaaliin ilman koulutusta tai mahdollisuutta päästä esimerkiksi terveydenhuollon piiriin.

Lapset ja nuoret ovat voineet jäädä nyky-Irakin järjestelmän ulkopuolelle siksi, että heidän perheillään on saattanut olla ainoastaan Isis-hallinnon myöntämiä asiakirjoja, joita Irak ei tunnusta. Osa asiakirjoista on hukassa tai tuhoutunut tai ne joutuivat aikanaan Isisin haltuun. Osan dokumenteista on Irakin turvallisuuskoneisto takavarikoinut, jos perhettä on epäilty Isis-yhteyksistä. On lapsia, joista ei kukaan tiedä mitään.

Osalla lapsista on ulkomaalaistausta, sillä esimerkiksi Euroopasta liittyi äitejä lapsineen Isisin piiriin. Tämä tekee ongelmasta kansainvälisen, kuten Suomessakin on huomattu al-Holin leirillä olevien suomalaisäitien ja heidän lastensa tilanteesta.

Pitkät käsittelyajat ja korruptio

Ulkomaalaiset naiset saivat Isis-jäsenten kanssa lapsiakin. International Peace Institute -järjestön Global Observatory arvioi, että Irakin ja Syyrian alueilla syntyi tuhansia lapsia vanhemmille, joista ainakin toinen oli kotoisin muualta.

Lisäksi alueella on nuoria, jotka liittyivät Isisiin omin päin tai jotka Isis kaappasi tai houkutteli joukkoihinsa.

Irakin hallinnon kyky tai halu selvittää ihmisten henkilöllisyyksiä on heikko, sillä järjestelmä on sekä rapautunut että ruuhkautunut. Luotettavien tietojen saanti voi olla mahdotonta, eivätkä asiat näin ollen etene lastenkaan osalta. Irakin ongelmat – taloudelliset, poliittiset, turvallisuus, eri väestöryhmien, kuten shiiojen ja sunnien jännitteet – ovat massiivisia, eikä äärijärjestöön kuuluneiden perheiden tai niiden lasten hyvinvointi välttämättä päädy irakilaishallinnon hoidettavien asioiden kärkeen.

Valtio on korruption läpitunkema korkeimmasta poliittisesta johdosta alimpiin virkamiehiin saakka, luonnehtii Maanpuolustuskorkeakoulun Paronen maan yhtä keskeistä ongelmaa.

Häpeän poltinmerkki

Lapset perheineen elävät tilanteessa, jota Ulkopoliittisen instituutin Hägglund kuvaa limboksi. Heitä ei haluta kotiseuduilleen, eikä mikään yhteisö halua ottaa heitä vastaan.

– Jo pelkästään se, että sinua epäillään Isisin jäseneksi, aiheuttaa niin paljon häpeällistä leimaa, stigmaa, että sinua ei enää koskaan hyväksytä osaksi omaa yhteisöä.

Eräät hyljeksityistä lapsista ovat syntyneet Isisin jesidinaisiin kohdistuneiden raiskausten seurauksena. Heitä eivät jesidit aina hyväksy osaksi omaa yhteisöään.

– Isoja kysymyksiä ovat sovinto ja luottamus, joita on hyvin vaikea saavuttaa. Kun puhutaan Isis-yhteydestä, niin miten yhteisöt pääsevät tästä eteenpäin, pystytäänkö antamaan anteeksi, pystytäänkö antamaan oikeutta heille, jotka ovat kokeneet vääryyksiä, Hägglund pohtii.

Lapset ovat hyvin erilaisessa asemassa ikänsä perusteella. Teini-ikäinen on voinut lapsisotilaana olla mukana järkyttävissä julmuuksissa, mutta pienet lapset eivät edes ymmärrä, mistä on ollut kyse.

– Vanhempiin lapsiin suhtaudutaan paljon tiukemmin esimerkiksi turvallisuusuhkana, Hägglund sanoo.

Tuoreessa ranskalaisdokumentissa Enfants de Daech kerrotaan Isisin piirissä kasvaneiden lasten tukalasta tilanteesta. Siinä koulun ulkopuolelle jätetty pieni poika kertoo halustaan opetella laskemaan eli oppia "niitä juttuja -yksi, kaksi". Hänet ajettiin pois koulusta taustansa vuoksi "Isis-pentuna".

Suomessa dokumentti on nähtävissä Ylen Areenassa nimellä Irakin kadotetut lapset.

Isis ei ole lyöty

Isisin valta kaatui vuonna 2019, mutta väkivaltaiset solut tekevät edelleen hyökkäyksiä. Isisin julistamalla islamilaisella valtiolla eli kalifaatilla oli viime vuosikymmenellä hallinnassaan enimmillään merkittäviä osia Irakista ja naapurimaasta Syyriasta.

Brysselissä toimivan Egmont Instituten vieraileva tutkija Juha Saarinen muistuttaa, että Isisiä ei ole voitettu. Hänen mukaansa Isisiä ei ajettu pois, vaan se ajettiin maan alle, ja tällaisena se toimii aktiivisesti eri puolilla Irakia ja Syyriaa.

– Ei ehkä niinkään ole kyse Isisin uudesta tulemisesta tässä vaiheessa, vaan pikemminkin kyseessä on uusi vaihe Isisin vastaisessa konfliktissa. Tämä on usein virheellisesti esitetty siten, että Isis olisi voitettu ja että nyt ruvetaan vakauttamaan Irakin yhteiskuntaa.

Saarinen huomauttaa, että Isisin yksi tavoitteita on varmistaa kalifaatin uusi nousu ja se tekee näin harjoittamalla terrorismia ja kumouksellista sodankäyntiä salassa.

– Nyt taistellaan hyvin toisenlaista Isisiä vastaan.

Saarinen arvioi, että Isis on verrattain hyvin resursoitu sekä taloudellisesti että taistelijoiden suhteen. Hänen mukaansa on merkkejä myös siitä, että Isis osallistuu yhä enenevässä määrin lailliseen liiketoimintaan.

– Ei ole epäilystäkään, ettei Irak olisi edelleen verrattain otollinen toimintaympäristö Isisille. Mitään välitöntä kalifaatin uutta nousua ei silti kannata odottaa, Saarinen sanoo.

Potentiaalia väkivaltaan on

Isis-yhteyksistä epäillyt tai ääriliikkeessä toimineet lisäävät merkittävästi maan epävakautta, vaikka heidän määrästään ei ole luotettavia tietoja, arvioi Maanpuolustuskorkeakoulun Paronen.

– En ollenkaan epäilisi, ettei Isisin jäljellä oleva verkosto parhaansa mukaan yrittäisi tätä hyödyntää rekrytoinnissa ja olisi aktiivisesti tätä hyödyntänytkin.

Parosen mukaan Isisin hengessä toimintaa jatkavia on useita tuhansia. Nyrkkisääntönä voisi pitää määrää 8 000:n ja 9 000:n välillä.

Hän huomauttaa, että Isis-taistelija ei välttämättä ole ihminen, joka odottaa tukikohdassa käskyä, vaan hän voi yhtenä päivänä olla taksinkuljettaja ja toisena terroristi. Isis on jatkanut toimintaansa verkostomaisena ja sen aktiivisuus perustuu siihen, miten paljon liike saa piiriinsä toimijoita ja miten se pääsee käsiksi aseisiin. Osa Isisin perinnön jatkajista voi löytyä vankiloista tai leireiltä.

– Niin kauan kuin näitä ihmisiä pidetään vangittuina isoissa määrin ja valtavissa keskittymissä, se on ongelma. Toisaalta heitä ei voi vapauttaakaan, sillä heidän konflikti- ja väkivaltapotentiaalinsa tunnetaan hyvin.

Viikko sitten Helsingin entinen piispa Eero Huovinen puolusti ympäristöliike Elokapinaa Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Huovinen kirjoitti, että Elokapina-liikkeen huolet ovat niin tärkeitä, ettei niitä voida enää sivuuttaa.

Huovinen kertoo Ylelle, että hänestä julkisuudessa huomio on tuntunut kiinnittyvän Elokapinan kohdalla vain häiriöihin, joita se on aiheuttanut. Huovinen kysyykin, olisiko mahdollista keskittyä kysymään, mikä on Elokapinan mielenosoituksen tarkoitus, sisältö ja asia?

– Toivon, että jaksaisimme kuunnella huolia, joita varsinkin nuorilla on ympäristön ja ilmaston suhteen. Ongelmat koskettavat erityisesti heidän tulevaisuuttaan, Huovinen sanoo.

Laajasalo: ilmastonmuutoskeskustelu on kirkolle luontevaa

Helsingin nykyinen piispa Teemu Laajasalo on samoilla linjoilla Huovisen kanssa. Laajasalo pitää väkivallattomia mielenosoituksia tärkeänä keinona ylläpitää demokratiaa.

– Väkivaltaa en hyväksy missään nimessä, mutta ajoittainen katujen sulkeminen on kevyt keino.

Ilmastonmuutos ja Elokapinan ymmärtäminen eivät ole ehkä ensimmäisiä asioita, jotka tulevat tavalliselle ihmiselle kirkosta mieleen. Laajasalon mielestä kirkon ja piispojen on kuitenkin luontevaa ottaa osaa ilmastonmuutoskeskusteluun, sillä ilmastonmuutos on kirkon ja teologian ytimessä.

– Kyse on toisaalta Jumalan lahjojen, eli maapallon hoitamisesta, toisaalta taas eettisestä vastuusta, että miten hauraat ja köyhemmät ihmiset saadaan pidettyä mukana. On kristillistä ajatella toisia ihmisiä ja pitää maapallosta huolta, Laajasalo sanoo.

Samaa viestiä on tuonut esiin myös arkkipiispa Tapio Luoma. Arkkipiispa Luoman mukaan ilmastonmuutos on myös hengellinen kriisi ja näin ollen se kuuluu suoraan kirkkoon.

Luoma on vaatinut ajattelumme muutosta ihmiskeskeisyydestä luomakuntakeskeisyyteen – ja siinä kirkko voi olla Luoman mukaan suunnannäyttäjä.

Kirkon tehtävä levittää toivoa

Ilmastonmuutoskeskustelu Elokapinan tiimoilta näyttää iskostuneen jo niin syvälle piispoihin, että voisi ajatella kirkon osittain kalastelevan myös jäseniä uudella modernilla viestillään. Piispat vaikuttavat olevan kuitenkin aidosti mukana keskustelussa.

Piispa Laajasalo sanoo, että ilmastonmuutoskeskustelussa kirkon tehtävä on lisätä myös toivoa ja muistuttaa huolettomuudesta.

– Kirkon tulee muistuttaa, että vielä kerran kaikki käy hyvin, että meidän ei tule väärällä tavalla murehtia huomisesta, Laajasalo sanoo.

Eikö tässä nyt ole ristiriita? On hyväksyttyä osoittaa mieltä ja olla huolissaan, mutta se pitää tehdä kepein mielin? Kyse on kuitenkin politiikasta.

Laajasalon mukaan ristiriitaa ei ole.

– Vastuuta pitää kantaa, mutta se ei tarkoita suostumista maailmanlopulla mässäilyyn. Soimaava ja pelotteleva puhe saa aikaan vain lamaannuttavaa ahdistusta. Se ei auta ihmistä eikä luontoa.

Eläkkeellä oleva emeritus piispa Huovinen on sanoissaan suorempi. Hän osoittaa sanansa suoraan myös poliittisille päättäjille.

Huovinen kirjoittaa Ylelle, että hän arvostaa päättäjien työtä Suomessa ja maailmalla ilmastonmuutoksen estämiseksi.

– Mutta enempään kannattaisi pyrkiä. Tähän tarvitsemme kansalaisten ja poliitikkojen vuoropuhelua. Edessä on paljon työtä ja myös vaikeita ratkaisuja.

Virassa olevan Helsingin piispan Teemu Laajasalon mukaan kirkko ei voi ottaa poliittisesti kantaa edes ilmastokysymykseen, vaan sen pitää olla yksiselitteisesti puoluepolitiikan ulkopuolella.

– Ajattelen, että jotkut eettiset kysymykset ovat kuitenkin luonteeltaan poliittisia. Kirkko ei saa niitä väärällä tavalla varoa. Kirkon motiivin mukanaoloon pitää nousta sisällöstä itsestään.

Toivon tuominen ilmastokeskusteluun on Laajasalon mielestä erityisen tärkeää kirkolle nuorten takia. Vääränlaisesta ahdistavasta lopun aikojen puheesta pitää pysyä kaukana. Lapsia ja nuoria ei pidä Laajasalon mukaan altistaa näköalattomuudelle.

– On hienoa, että mietimme, millaisen maapallon jätämme lapsillemme, mutta meidän tulee myös miettiä, millaiset lapset jätämme maapallolle.

Oppia kirkon keskushahmosta

Elokapinan nostattamasta mielipiteiden myrskystä piispa Laajasalolla on myös sanottavaa. Laajasalosta on kummallista, että juuri tämä asia jakaa ihmiset.

– Mitä me ymmärrämme toisistamme väärin, että haluamme tästä asiasta painia, Laajasalo kysyy.

Tähän voisimme Laajasalon mukaan ottaa oppia kristinuskon keskushahmosta Jeesuksesta.

– Hän olisi erimielisten kanssa niissä telttakokouksissa, joissa oli väärinajattelevia. Hän istuisi siellä ja kuuntelisi.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 10. lokakuuta kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Niskoittelusta jäävä merkintä voi tulla vastaan työnhaussa - rikosoikeuden professori: "Elokapina-nuoret eivät ole mikään turvallisuusuhka"

Elokapinassa katuja katkaisee nyt myös yli 45-vuotiaiden poppoo - Osa näistä keskiluokkaisista äideistä ja isistä myös maksaa kiinniotettujen aktivistien sakkoja

Kaikki eilen kiinni otetut Elokapinan mielenosoittajat on kuulusteltu ja heidät voidaan vapauttaa, kertoi Helsingin poliisi Twitterissä lauantaina noin kello 19.

Elokapina on arvostellut sitä, että poliisi on pitänyt mielenosoittajia kiinni otettuina yli 12 tuntia. Elokapinan mukaan poliisilain mukainen raja on kiinniotolle 12 tuntia.

– Kyllä me lain mukaan toimimme, ja laista löytyy perusteet kiinniotolle. Tässä ei ole minkäännäköistä ongelmaa asian suhteen, tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Juha-Matti Suominen toteaa ja sanoo kiinniottojen perustuneen pakkokeinolakiin.

Hän ei ota kantaa siihen, onko joku mielenosoittajista pidätetty.

Presidentti sanoo kulkeneensa tavallista reittiään

Elokapina protestoi eilen perjantaina Valtioneuvoston linnan sisäänkäynnillä. Mielenosoittajat vaativat saada keskustella valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) kanssa ilmastohätätilasta.

Poliisin tiedotteen mukaan turvallisuuden arvioitiin heikentyneen siten, että Valtioneuvoston linnan turvallisuushenkilöstö ohjasi tasavallan presidentin, ministerit ja muut virkamiehet ulos rakennuksesta vaihtoehtoisten reittien kautta.

Presidentti Sauli Niinistö kuitenkin kertoi Helsingin Sanomille, ettei häntä ohjattu kulkemaan poikkeavaa reittiä Valtioneuvoston linnasta. Myös opetusministeri Li Andersson (vas.) kirjoitti Twitterissä poistuneensa rakennuksesta samalla tavalla kuin ennenkin.

Alkuperäisessä tviitissään Andersson puhuu torstaista, mutta korjasi sen myöhemmin perjantaiksi.

Elokapina on arvostellut poliisia myös siitä, että sen arviointikyky olisi pettänyt eilen. Suominen kiistää väitteen.

– Yksi kokonaisarviointiimme vaikuttava tekijä ollut se, että Elokapina on käynyt fyysisesti kiinni yhteen kansanedustajaan tämän kyseisen syyskapinatapahtuman aikana Eduskuntatalon edessä. On siis jouduttu ottamaan huomioon, että on jo käyty poliittiseen päättäjään käsiksi, Suominen sanoo.

Erimielisyyttä siitä, oliko kulku estynyt vai ei

Elokapina sanoo tiedotteessaan, ettei se muodostanut Valtioneuvoston linnalle turvallisuusuhkaa.

– Olimme yhteydessä Valtioneuvoston linnan turvallisuuspalveluun ja kerroimme ettemme yritä rakennuksen sisälle, vaan odotamme Annika Saarikkoa keskustelemaan kanssamme rakennuksen ulkopuolella, tiedotteessa todetaan.

Tutkinnanjohtaja Suominen sanoo, ettei poliisi voi tehdä uhka-arviota pelkän väitteen pohjalta.

Elokapina ja poliisi ovat eri mieltä myös siitä, oliko kulku rakennukseen estetty. Suomisen mukaan oli.

– Ainakin kahden oven edessä on Elokapinan mielenosoitus estänyt kulun. Siitä ei ole uskallettu kulkea, vaan valtioneuvoston turvallisuushenkilöstö on ohjannut kulun muualle. Tiedossa on, että ainakin yhden henkilön pääsy on konkreettisesti estynyt Valtioneuvoston linnaan, vaikka hänellä on ollut kiireinen asia ja sovittu tapaaminen, Suominen sanoo.

Alustavat rikosnimikkeet ovat kokouksen estäminen, niskoittelu poliisia vastaan ja törkeä julkisrauhan rikkominen. Rikosnimikkeet tarkentuvat tutkinnan edetessä.

Neljä pidätetyistä oli alaikäisiä, joten heitä ei pidetty kiinni sen pidempään.

Lue myös:

Poliisi otti kiinni 51 Elokapinan mielenosoittajaa – Valtioneuvoston linnan sisäänkäynnin tukkineita epäillään törkeästä julkisrauhan rikkomisesta

Lontoossa syntynyt ja 1960-luvulla Suomeen muuttanut rockmuusikko Jim Pembroke on kuollut. Hän oli kuollessaan 75-vuotias.

Suomeen suomalaisen tyttöystävänsä kanssa vuonna 1965 saapunut Pembroke ehti mullistaa suomalaista rockmusiikkia kahdessa merkittävässä bändissä. Parhaiten hänet tunnetaan progressiivista rockia esittäneen Wigwamin keulakuvana ja pääasiallisena laulajana. Ennen Wigwamia hän oli mukana perustamassa Blues Section -yhtyettä.

Bändiensä lisäksi Pembroke teki jo 1970-luvulta alkaen runsaasti työtä popmusiikin kulisseissa. Hän sävelsi ja sanoitti lauluja muun muassa Hurriganesille, Kojolle ja Riki Sorsalle.

Jim Pembroken tytär Emma Pembroke kertoi Yle uutisille, että hänen isällään oli viime aikoina terveydellisiä haasteita, eikä hän voinut hyvin. Hän nukkui rauhallisesti pois kotonaan, rakkaan vaimonsa sylissä.

– Hän halusi toivottaa kaikille ystävilleen kaikkea hyvää ja "Keep the Good Times Rolling". Tämän viestin hän toivoi kaikkien ystäviensä kuulevan, viestitti Emma Pembroke.

Lue lisää:

Jim Pembrokesta tuli nuoren rock-Suomen tärkeä brittivahvistus

Kouvolalainen Riitta Peni pääsi toteuttamaan miehensä viimeisen toiveen: Ossi Peni halusi kuolla kotonaan.

Ossi sairasti pitkään. Keuhkoahtauma kiusasi toistakymmentä vuotta, mutta loppuvuonna 2018 hän itse aavisti, että muutakin on vialla. Lääkäri vahvisti asian: keuhkosyöpä.

Diagnoosinsa jälkeen Ossilla oli kolme toivetta.

– Mieheni toivoi, että hän saisi arkussa lähteä kotoa. Ja ettei kuolisi tukehtumalla. Ja että lapset ja lapsenlapset ja läheiset yleensäkin saavat käydä vapaasti, että elämä voi jatkua tietyllä tavalla mielekkäänä, Riitta Peni kertaa.

Lapsenlapset olivatkin papan hengissä pitäjä ja elämänilo.

– Hän kuuli kahden lapsenlapsen tulosta, ja sanoi, että sinne asti aikoo sinnitellä. Ristiäisissä hän vielä kävi, mutta sitten hän sanoi, ettei enää jaksa, Riitta Peni muistelee.

Musiikkia harrastavat lapsenlapset myös esiintyivät mielellään. Kun muuta ei enää jaksanut, lasten laulaminen ja soittaminen ilahdutti.

– He tulivat aina ilahduttamaan pappaa, pelaamaan palloa ja pappa seurasi heitä. Loppuun saakka he hyppivät ja keikkuivat ihan sängylläkin. Joskus kun yritti vähän toppuutella, hän sanoi, että antakaa lasten olla ja menkää itse pois, Riitta-mummo nauraa.

Saattohoidon tarve kasvaa

Elämän loppuvaiheen hoito koskettaa käytännössä jokaista suomalaista perhettä jossain vaiheessa. Palliatiivista hoitoa tarvitsevien määrä on arviolta noin 30 000 ihmistä vuosittain. Määrä on väestön ikääntyessä vain kasvamaan päin.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama asiantuntijaryhmä sanoi elokuun lopussa julkaistussa raportissaan, että palliatiivisen hoidon saatavuus vaihtelee alueellisesti. Se johtuu siitä, että palliatiivista hoitoa ei ole sisällytetty osaksi olemassa olevaa terveydenhoitojärjestelmää.

Saattohoitoa ei ole saatavissa kaikkialla Suomessa. Vain pieni osa palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa tarvitsevista hoidetaan saattohoitoon erikoistuneissa yksiköissä ja kotona tapahtuvaa saattohoitoa voi olla vaikea saada, raportissa sanotaan.

Isän hoidosta jäi ikävä tunne

Tätä uutista valmistellessa monet omaiset ottivat yhteyttä ja kertoivat, että läheisen saattohoito ei ollut mennyt sillä tavalla kuin he olivat toivoneet.

Yksi heistä on Tampereella asuva Satu Ketonen. Myös hänen isänsä sairasti pitkään, yli 26 vuotta.

Ketosen isällä oli harvinainen lisäkilpirauhasen syöpä, joka pysyi kauan hallittavissa leikkauksilla. Vuoden 2018 lopussa he kuitenkin saivat tietää, että syöpä oli levinnyt. Tuli siirto palliatiiviseen hoitoon.

– Siinä kävi sillä tavalla vähän kurjasti, että kun hän muutti toiseen kuntaan, sinne ei tullut historiatietoja hänen sairauksistaan. Hänen syöpäänsä ei osattu hoitaa siinä loppuvaiheessa, Ketonen kertoo.

Isälle tuli akuutti infektio, jota hoidettiin Ketosen mukaan aggressiivisesti.

– Omaisen näkökulmasta häntä ylihoidettiin lopussa. Infektiota yritettiin nujertaa, mutta ei otettu huomioon sitä kokonaiskuvaa, että hänellä oli pitkälle edennyt ja levinnyt syöpä, mikä aiheutti sen infektion.

Kyseessä oli ikävä tiedonkulun katkos. Paperit entisestä kotikunnasta saapuivat vasta pari viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Vasta siinä vaiheessa aloitettiin palliatiivinen hoito, vaikka siihen oli ollut siirto jo vuotta aiemmin.

– Se oli todella kurjaa.

Tiedon puute aiheutti ikäviä tilanteita myös hoitohenkilökunnan kanssa.

– Oli ikävää asennetta. Isällä oli haimatulehdus, ja oli hiukan havaittavissa sellaista asenteellisuutta. Koin, että häntä hoidettiin alkoholin aiheuttamana haimatulehduspotilaana, vaikka se johtui syövästä.

– Muutamaan otteeseen kävi esimerkiksi niin, että hänelle ei annettu riittävää kivun lievitystä. Sairaanhoitaja toruvasti ja moittivasti rupesi luennoimaan vahvoihin kipulääkkeisiin liittyvästä riippuvuusriskistä.

Ketosen mukaan parantumatonta, levinnyttä syöpää sairastavalla isällä ei todellakaan olisi ollut syytä olla huolissaan riippuvuudesta elämänsä loppuvaiheessa.

Ketonen koki myös, että niin isä kuin omaisetkaan eivät saaneet juuri minkäänlaista psykososiaalista tukea. Hän olisi toivonut, että kokonauskuva olisi huomioitu paremmin.

– Itselle jäi voimakkaasti sellainen kokemus, että ei mennyt niin kuin piti. Jäi tarve selvittää, että mitä tapahtui ja miten asiat olisivat voineet asiat mennä. Oli vähän sellaista kohtaamattomuutta sekä ennen että jälkeen isän kuoleman.

Ketonenkin myöntää, että kuolemaa ei olisi mikään voinut estää, mutta rauhallisempaa loppua hän olisi isälleen toivonut. Lähtörauhaa ei ollut, kun viimeisenäkin yönä vielä otettiin verikokeita.

– Tuntuu, että on harvojen oikeus päästä saattohoitoon. Olisin toivonut, että syöpäsairas olisi saanut kunniallisen lopun, mutta niin se sitten meni, että isä menehtyi osastolle – niin kuin kovin moni.

Isoja muutoksia kaivataan

Satu Ketonen arvostelee sitä, että loppuvaiheen hoito tuntuu olevan vielä lapsenkengissä Suomessa.

– Eikö ole riittävästi saattohoitoon tietämystä? Onko kuolema yhä kulttuurisidonnainen tabu, jota ei osata ja pystytä sanottamaan? Aivan kuin kuolema ei kuuluisi meidän terveydenhuoltoon, koko instituutioon, Ketonen pohtii.

Ja juuri tähän ollaan nyt puuttumassa. Asiantuntijatyöryhmä vaatii, että elämän loppuvaiheen hoidon saatavuutta on parannettava roimasti. Muun muassa henkilökunnan koulutukseen on panostettava kaikilla terveydenhuollon tasoilla.

Esimerkiksi Kymsoten alueella Kymeenlaaksossa palliatiivista hoitoa on lisätty jo viime vuosina. On perustettu toinen palliatiivinen klinikka ja kotisairaalahoitoa on laajennettu.

– Pystymme viemään sairaalatasoista hoitoa koteihin. Monilla ihmisillä on toive, että he pystyisivät olemaan kotona mahdollisimman pitkään tai elämän loppuunkin asti. Silloin sairaalatasoista hoitoa tarvitaan läheisten hoidon tueksi, sanoo Kymsoten palliatiivisen yksikön ja kotisairaanhoidon vt. ylilääkäri Laura Laksio.

Lisäksi perusterveydenhuoltoon on annettu koulutusta palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta.

– Palliatiiviset poliklinikat toimivat konsultaatioapuna, mutta emme toki pysty kaikkia tämän alueen saattohoitopotilaita hoitamaan. Sen takia pyrimme siihen, että osaamista kehitetään myös muualla terveydenhuollossa, Laksio sanoo.

Asiantuntijatyöryhmän mukaan hyvä tahto ei riitä, vaan asiaan on puututtava valtakunnallisesti lakimuutoksin. Yksi muutoksista on vaatimus alueellisista palliatiivisista keskuksista sekä vaatimus siitä, että kuntien on järjestettävä palliatiivinen hoito ja saattohoito.

Myös kotisaattohoitoa on ehdotettu helpotettavaksi lakimuutoksilla, joista yksi olisi erityisen saattohoitovapaan järjestyminen. Siihen saisi myös erikoishoitorahaa.

Kotisaattohoito säästää selvää rahaa

Kotisaattohoito toisi yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä, kun laitospaikkoja vapautuisi. Säästöt tulisivat vuosien kuluessa, ja vuonna 2040 säästöt voisivat olla seitsemän miljoonan euron vuosiluokkaa. Aluksi toki tarvittaisiin investointeja muun muassa kotisairaanhoidon henkilökunnan vahvistamiseksi.

Kyse ei kuitenkaan ole rahasta, vaan inhimillisyydestä.

– Jos on vain sellainen tilanne, että ihminen pystyy olemaan kotona, se on taloudellisestikin kannattavampaa kuin laitoshoito tai osastohoito. Saattohoito ei valitettavasti kuitenkaan ole ihan kaikille mahdollinen. Siinä ei voi mennä raha edellä vaan ihminen, tilanne ja läheiset huomioiden, muistuttaa vt. ylilääkäri Laura Laksio.

– Tärkeintä mikä meitä motivoi, on potilaan ja läheisten toive. Jos he toivoisivat, että voisi siellä kotona olla, niin yritämme kyllä että se mahdollistuisi, Laksio jatkaa.

Kotihoito voi sujua hyvin

Penien tapaus on esimerkki siitä, miten kaikki voisi parhaimmillaan mennä. Riitta Penin mukaan hän ei olisi toivonut oikeastaan yhtään mitään enempää.

– Olen säästynyt monilta yhteydenotoilta, ettei ole tarvinnut hoitaa erikseen niitä. Palliatiiviselta klinikalta soitti hoitaja kerran viikossa ja kyseli, miten menee, mitä minulle kuuluu ja mitä lapsillekin kuuluu, Peni muistelee.

Heille jäi kokemus siitä, että tietoa annettiin aina sopivassa määrin, hoidossa oltiin askel edellä ja kaikki järjestyi kotiin. Kaikki suunniteltiin tarkoin. Kuolevan lisäksi myös omaiset huomioitiin.

– He kyselivät, miten jaksan ja lukivat kyllä ihan sanattomastakin viestinnästä. Joskus he aika kauniisti sanoivat, että nyt olisi aika ottaa iltakäynnit ja nyt olisi kahden hoitajan käynnit. Se vapautti minut siitä perushoidosta. Sain tosi paljon tukea, Riitta kiittelee.

Riitta kokee myös, että kuolevan pienetkin toiveet oli helppo toteuttaa kotona eri tavalla kuin sairaalassa.

– Ja kyllä minä ajattelin monta kertaa, että en minä kyllä olisi jaksanut istua siellä sairaalassa.

Hoitoon kuului myös sairaalapastorin vierailut. Riitan mukaan Ossi oli kokenut itse, että tuli kuulluksi.

– Hän puhui elämänsä arvokkaita asioita, lapsuudestaan ja muun muassa siitä, että hän oli ollut sotalapsena Tanskassa ja hyvästä ystävästään siellä, asioista joista me emme olleet edes oikein tienneet. Ja sai puhua ihan tunteistaankin.

– Hän sai kokea elämän arvokkuutta. Se oli tärkeä osa sitä tukipalvelua, Riitta huomauttaa.

Lapsenlapset saattoivat papan arkkuun asti

Ja sitten ne papalle tärkeät lapsenlapset. Heille kotona kuoleminen kirkasti sen, että kuolema ei ole liian pelottava asia.

– He näkivät sen elämän haurastumisen ja se oli loppujen lopuksi heille sellainen luonnollinen asia, että pappa ei enää jaksa. He näkivät, että hän tietyllä tavalla vetäytyi pois tästä maailmasta, Riitta kertoi.

Lopussa myös muistutettiin siitä, että arkku pitää olla valmiiksi valittuna, jos arkutuksen haluaa hoitaa kotona. Niin toimittiin. Kun lähdön aika tuli, kaikki oli valmiina.

– Hänet puettiin omiin lempivaatteisiinsa siinä sängyllä. Yksi lapsenlapsista sai ruusun, jonka hän sai laittaa papan päälle, ja se oli hirveän tärkeää lapselle. Kannettiin arkku olohuoneeseen, ja vielä laulettiin ja sitten suljettiin se arkku ja lähdettiin viemään.

Vielä kuoleman jälkeen omaiset saivat keskusteluapua. Riitta Peni kokee, että mikään ei olisi voinut mennä paremmin saattohoidossa.

– Kyllä koti on kaikkein paras paikka kuolla!

Lue myös:

Kuolemasta voi puhua etukäteen – 7 kysymystä ja vastausta siitä, miten läheisen kuolemaan voi valmistautua

Eutanasian laillistaminen ei etene Suomessa, asiantuntijaryhmä jäi erimieliseksi – saattohoitoa sen sijaan parannettava lakimuutoksin

Omaisen saattohoito tulossa ensi kertaa lakiin perusteeksi poissaololle työstä – vapaata voi ottaa myös läheisen käyttämiseen lääkärissä

Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen (kesk.) avaus opintolainan anteeksiannosta syrjäseuduilla ei saa tukea kaikilta hallituspuolueilta. Vihreissä ja vasemmistoliitossa suunnitelmaa lainahyvityksistä ei nähdä tehokkaimpana tapana ratkaista alueellista osaajapulaa, minkä lisäksi ihmettelyä herättää mahdollisen uudistuksen rahoitus.

Vihreissä katsotaan, että opintotukijärjestelmän kehittämisessä pitäisi keskittyä ennen kaikkea opintorahan tasokorotukseen. Puolueen puheenjohtajaksi nousevan Iiris Suomelan mukaan opintotuen nykytaso ei takaa elämiseen riittävää tuloa, mikä hankaloittaa opiskelijoiden arkea ja pahimmillaan viivästyttää valmistumista, kun paine käydä töissä opintojen ohella kasvaa.

– Pitäisin opintotuen kohdalla tärkeimpänä opiskelijoiden toimeentulon turvaamista, enkä nostaisi sinne näitä aluepolitiikan tavoitteita ihan tällaisella tavalla, Suomela kommentoi STT:lle Kurvisen esitystä.

Kurvinen ilmaisi aiemmin tällä viikolla Ylelle ja Lapin Kansalle näkemyksensä, että Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön niin kutsuttu Norjan malli. Mallissa harvaan asuttujen alueiden osaajapulaa ratkotaan sillä, että esimerkiksi alueelle muuttavan lääkärin tai opettajan opintolaina voidaan hyvittää osittain tai kokonaan.

Kurvinen toivoi, että malli saadaan Suomessa käyttöön vielä tällä hallituskaudella. Tällä hetkellä opetus- ja kulttuuriministeriö teettää esiselvitystä opintolainahyvityksen kokeilusta ja sen toteuttamisvaihtoehdoista.

Suomela pitää hankalana myös sitä, että toisessa hallituspuolueessa etsitään lisää menokohteita samalla, kun koulutukseen ja tieteeseen osoitettu rahoitus uhkaa pienentyä lähivuosina, ellei kevään kehysriihessä toisin sovita.

– Ykkösprioriteettina on koulutus- ja tiedeleikkauksien peruminen sen sijaan, että lähdetään hallitusohjelman ulkopuolisia uusia kohteita etsimään, Suomela sanoo.

Tavoite hyvä, keino arveluttava

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo kummastelee, mistä tiukkaa talouskuria ajanut keskusta on löytänyt valtion kassaan rahaa opintolainojen kuittaamiseen. Myös Saramo nostaa esiin vuonna 2023 häämöttävät leikkaukset esimerkiksi tieteeseen, kulttuuriin ja liikuntaan.

– Jos pelivaraa on, niin tämä leikkauslista käydään varmaan sitten kokonaan läpi uudestaan ja katsotaan sitten, mitkä ovat prioriteetteja, Saramo sanoo STT:lle.

Sekä Suomela että Saramo korostavat pitävänsä hyvänä Norjan mallin tavoitetta eli syrjäseutujen rekrytointiongelman helpottamista. He kuitenkin epäilevät mallin tehokkuutta tavoitteen saavuttamisessa.

– Jos opintotukijärjestelmä ja aluepolitiikka sotketaan keskenään, niin pitää olla täysin varma, että se on tehokas ja taloudellisesti kannattava toimi. Ei tämä kyllä siltä vaikuta, Saramo sanoo.

Saramon mukaan vasemmistoliitto ei kuitenkaan ole muodostanut lopullista kantaansa opintolainan hyvittämiseen, sillä Kurvisen esitys tuli yllättäen eikä siitä ole hallituksessa yhdessä neuvoteltu.

Suomela katsoo myös, että henkilökohtaisena kannustimena toimivalla lainahyvityksellä ei puututa osaajapulaongelman juuriin, siis alueiden vetovoimatekijöihin. Hän lähtee siitä, että pienemmillä paikkakunnilla tulisi olla työtä, palveluita ja toimivat kulkuyhteydet suurempiin kaupunkeihin.

– Lainahyvitys ei riitä, elleivät palvelut ole kunnossa.

Vihreiden tuleva puheenjohtaja tarkastelisi ennen lainahyvitystä myös muita kannustimia, kuten eri ammattiryhmien palkkoihin tehtäviä korotuksia osaajapulasta kärsivillä alueilla. Vastaavat palkkakannusteet ovat jo käytössä ainakin lääkäreillä.

Marin pitää pohdinnan arvoisena

Kurvisen esitys saa myös periaatteellisen tason kannatusta hallituksen piiristä. Pääministeri Sanna Marin (sd.) näkee opintolainahyvityksen pohdinnan ja harkinnan arvoisena avauksena osaajapulan helpottamiseen.

– Pidän sitä yhtenä mahdollisena keinona työkalupakissa. Tämä kysymys osaajien saamisesta alueille on aito, se on vakava ja sen vuoksi me tarvitsemme erilaisia keinoja tähän vastaamiseksi, ja itse suhtaudun tähän ehdotukseen kyllä avoimesti, Marin sanoi SDP:n tiedotustilaisuudessa torstaina.

Pääministeri kuitenkin korosti, että hallitus ei ole tehnyt vielä päätöksiä asiaan liittyen.

"Opintotuki alistetaan aluepolitiikan välineeksi"

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) antaa opintolainahyvitykselle täystyrmäyksen. Yliopisto-opiskelijoita edustava liitto sanoi perjantaina julkaistussa tiedotteessa, että opintotukijärjestelmää ei pidä alistaa muiden poliittisten päämäärien tueksi. SYL:n mukaan Kurvisen esityksessä opintotuesta tehdään aluepolitiikan väline.

– Opintotuen, kuten muidenkin sosiaalietuuksien, tulee olla kaikille käyttäjilleen yhdenvertaisia riippumatta asuinpaikasta tai opiskelualasta. Alueelliseen opintolainahyvitykseen suunnitellut alakohtaiset ja alueelliset ehdot olisivat vakavalla tavalla tämän yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisia, liiton puheenjohtaja Annika Nevanpää sanoi tiedotteessa.

SYL katsoo, että opintotukijärjestelmä on puutteellinen, mutta sen kehityskohteet löytyvät esimerkiksi opintotuen tasosta, kestosta, ehdoista ja järjestelmän monimutkaisuudesta. Liitto vastustaa Norjan mallia myös siksi, että sen mukaan malli entisestään vakiinnuttaa lainapainotteista opintotukijärjestelmää Suomeen.

Lue myös:

Ministeri lupaa syrjäseuduille muuttaville opintolainaa anteeksi – opiskelijat epäilevät, saisiko edes raha heitä muuttamaan pikkukuntaan

Emma Kari ja Atte Harjanne ovat vahvoilla ministerin sijaiseksi vihreissä. Näin arvioivat Ylen haastattelemat vihreät kansanedustajat ja puoluevaltuuskunnan jäsenet.

Helsingin Sanomat kertoi lauantaina, että sisäministeri Maria Ohisalo on esittänyt ympäristöministeriksi Emma Karia. Kari on eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Lehden tietojen mukaan Ohisalo palaisi itse vanhampainvapaalta ympäristöministeriksi.

Vihreät valitsevat sijaisen sisäministeri Maria Ohisalolle maanantaina, kun puolueen eduskuntaryhmä ja puoluevaltuuskunta pitävät yhteiskokouksen.

Sijaisjärjestelyn syynä on se, että Ohisalo jää marraskuussa vanhempainvapaalle.

Ylen käymissä taustakeskusteluissa Karin ja Harjanteen nimet nousevat muita useammin esille.

Karin valintaa vihreät perustelevat hänen pitkällä kansanedustajakokemuksella, jonka osa vihreistä uskoo tuovan vääntövoimaa hallituksen sisäisissä neuvotteluissa.

Ohisalon sijaisuuden ajalle sijoittuu monia merkittäviä hallituksen sisäisiä kädenvääntöjä. Hallitus miettii helmikuussa, millaisilla työllisyyspäätöksillä se aikoo parantaa julkista taloutta 110 miljoonalla eurolla.

Kuukautta myöhemmin maaliskuussa hallitus tarkastelee tämän kauden aikana tehtyjä ilmastopäätöksiä. Jos hallitusohjelman tavoitteet eivät näytä toteuvan, sen pitäisi tehdä lisää toimia.

Kevään kehysriihessä hallituksen pitäisi puolestaan tehdä tiukkoja talouspäätöksiä.

Harjanne sai vahvan tuen puoluekokouksessa

Iso osa haastatelluista vihreistä nostaa esille syyskuun puoluekokouksen, jossa hän sai suurimman äänisaaliin varapuheenjohtajakisassa.

– Puolueessa tunnistetaan laajasti, että Harjanteelle pitää löytää tehtävä kokouksessa, yksi haastatelluista sanoo.

Harjanteen kannattajat muistuttavat, että myös hänellä eväitä ministerin tehtävään. Harjanne on ammatiltaan ilmastotutkija, ja hän työskenteli aiemmin Ilmatieteenlaitoksella.

Tässä yhtälössä Harjanteesta tulisi ympäristö- ja ilmastoministeri.

Mikäli Harjannetta ei valita ministeriksi, hän voisi nousta Karin tilalle eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Tämä lasketaan puolueessa näkyväksi paikaksi.

Alueellisuus mietityttää vihreitä

Vaalit ja laskenut kannatus määrittävät monella tapaa vihreiden henkilövalintoja.

Kuntavaalitappio on saanut monet vihreät ajattelemaan, että puolueessa tarvittaisiin nyt rytminvaihdosta.

Rytminvaihdos tarkoittaa osalle vihreiden kansanedustajista ja puoluevaltuuskunnan jäsenistä ministerikierrätystä.

Ministerikierrätys voisi tarkoittaa ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen vaihtamista joko Atte Harjanteeseen tai Emma Kariin.

Tässä kuviossa Ohisalo tulisi vanhempainvapaalta takaisin ympäristö- ja ilmastoministeriksi, minkä toivottaisiin edistävän vihreille tärkeitä ilmastotavoitteita.

Mikkonene menettäisi salkkunsa?

Osa vihreistä sanoo, että laajassa ministerikierrätyksessä Krista Mikkonen voisi menettää ministerisalkkunsa.

Toinen puoli vihreistä puolestaan pelkää, että laaja ministerikierrätys voisi haitata muun muassa ympäristöministeriön toimintakykyä.

– Kierrätyksen tarpeellisuus pitäisi perustella selkeästi, eikä ministeriön työ saisi tämän takia mennä sirkukseksi, yksi haastateltavista miettii.

Kierrätykseen varauksellisesti suhtautuvat vihreät ajattelevat, että puolue on saanut paljon tavoitteitaan läpi hallituskauden aikana.

Ongelma ei siis heidän mukaansa ole ollut ministereissä, vaan siinä miten saavutuksista on viestitty ulospäin.

– Olemme yrittäneet olla suututtamatta keskustaa ja muita puolueita, jotta olisimme saaneet toteutettua hallitusohjelmaa. Tämä on johtanut siihen, että työmme on jäänyt näkymättömäksi, koska media uutisoi riitoja, yksi haastateltavista sanoo.

Osa vihreistä pelkää tilannetta, jossa kaikki kolme vihreää ministeriä tulisivat Helsingistä. Näin olisi, jos vihreät valitsisivat ulkoministeri Pekka Haaviston rinnalle hallitukseen Emma Karin ja Atte Harjanteen.

– Tämä olisi paitsi aluevaaleja, mutta myös seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen virhe, yksi haastateltavista sanoo.

Vihreät on viime vuosina pyrkinyt laajentamaan kannatusta koko maahan. Perinteisesti puolueen kannatus on ollut vahvinta pääkaupunkiseudulla.

Kokous voi yllättää vihreät

Istuva puheenjohtaja Ohisalo tuo eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuskunnan yhteiskokoukseen oman ehdotuksensa ministerin sijaisesta.

Vihreät pitävät varmana, että asiasta käydään laajaa keskustelua kokouksessa.

Oman lisänsä kokoukseen tuo uusi puoluevaltuuskunta, jonka vihreät valitsivat puoluekokouksen yhteydessä syyskuussa.

Yksi kansanedustajista sanookin, ettei hän osaa ennakoida, miten puoluevaltuuskunnan jäsenet toimivat kokouksessa.

Lue lisää:

Iiris Suomela nousee Maria Ohisalon sijaiseksi vihreiden puheenjohtajana

Vihreät valitsivat poikkeuksellisen jännittävässä vaalissa varapuheenjohtajikseen Atte Harjanteen, Iiris Suomelan ja Hanna Holopaisen – Kolmikon joukosta valitaan Ohisalon tuuraaja

Vihreiden Suomela painottaa aluevaalien merkitystä – "Näissä vaaleissa ratkaistaan, miltä tulevaisuuden hyvinvointivaltio näyttää"

Kansanedustaja Iiris Suomela vahvoilla vihreiden sijaisjohtajaksi, varapuheenjohtaja Atte Harjanne sen sijaan heikoilla helsinkiläisyytensä tähden

Suomessa vaikuttaa uusi järjestäytynyt rikollisryhmä Mantaqa, epäilee Keskusrikospoliisi. Ryhmää epäillään kahdesta massiivisesta huumausainerikoskokonaisuudesta, joista toinen on käsittelyssä Helsingin käräjäoikeudessa ja toisen esitutkinta saatiin juuri valmiiksi.

KRP:n mukaan Mantaqa on kansainvälistä huumausainekauppaa pyörittävä järjestäytynyt rikollisryhmä. Mantaqan toimintatavat muistuttavat niin sanottuja perinteisiä järjestäytyneen rikollisuuden ryhmiä.

– Sillä on tietty toimintamalli, toimitilat, nimi ja rikoksia organisoivat johtohahmot, jotka pyrkivät häivyttämään rikosvastuun ja saamaan voitot itselleen, kertoo Mantaqaan liittyvien tapausten tutkinnanjohtajana toiminut rikoskomisario Kimmo Sainio KRP:stä.

Epäillyt itse kiistävät kuuluvansa järjestäytyneeseen rikollisryhmään. Heidän mukaansa kysymys on kaveriporukasta.

Mantaqa ei ole vielä virallisesti järjestäytyneen rikollisuuden ryhmä, vaikka KRP sitä sellaisena pitääkin. Oikeuslaitos ei ole käyttänyt Mantaqaan kuulumista tuomion koventamisperusteena.

– Nyt ovat vasta ensimmäiset tapaukset oikeudessa. Vielä ei ole ollut tarpeeksi tietoa Mantaqan johtosuhteista virallista määrittelyä varten, Sainio sanoo.

Mantaqa tarkoittaa reviiriä

Poliisin tiedustelutietojen mukaan Mantaqaan liittyvät henkilöt ovat aiemmin käyttäneet ryhmästä nimiä Mandem ja Soldiers of last generation.

Ryhmän nykyinen nimi Mantaqa tarkoittaa reviiriä. Jengin tiloissa Espoossa oli seinällä suuri Mantaqa-juliste. Lisäksi nimi on esiintynyt joidenkin ryhmän jäsenten t-paidoissa ja tatuoinneissa. Perinteisten liivijengien näkyviä tunnuksia, kuten jengin nimellä varustettuja liivejä Mantaqalla ei kuitenkaan ole.

KRP:n esitutkinnan perusteella Mantaqassa on neljästä viiteen johtohahmoa, jotka ovat olleet johtavassa asemassa rikollisessa toiminnassa. Heidän ympärillään on ollut kaveripiiriä ja tuttavia. Sainion mukaan ryhmän tarkkaa jäsenmäärää on vaikeaa sanoa.

Suurin osa Mantaqassa mukana olevista asuu Espoon Leppävaaran alueella. Ryhmän päätekijöiksi epäillään kolmea veljestä. Miehet ovat asuneet pitkään Suomessa ja heillä on Suomen kansalaisuus. He ovat syntyneet Lähi-idässä.

– Ryhmää yhdistävät asuinpaikka, kieli ja kulttuuri, Sainio toteaa.

Sainion mukaan Mantaqa ei kytkeydy vain yhden perheen ympärille, vaikka johtoasemissa epäilläänkin olevan saman perheen jäseniä.

Epäiltyjen joukossa on myös Suomessa syntyneitä. Pääsääntöisesti Mantaqan jäseniksi epäillyt ovat syntyneet 90-luvusta eteenpäin eli he ovat noin parikymppisiä.

Uhkailevat poliiseja ja mahdollisesti pesevät rahaa

Sainion mukaan ryhmän jäsenten toiminta on ollut poikkeuksellisen röyhkeää poliisia ja muita viranomaisia kohtaan.

Poliisin takavarikoitua yhden epäillyn kotoa 75 000 euroa käteistä, rahoja yritettiin saada takaisin uhkailemalla poliisia. Poliisille soiteltiin useita kertoja, ja häntä vaadittiin palauttamaan rahat tai kävisi huonosti.

– Tietyillä henkilöillä on ollut sellainen tyyli, että he pyrkivät saamaan viranomaisen luopumaan toimistaan painostamalla henkisesti ja fyysisesti, Sainio sanoo.

Poliisi epäilee, että Mantaqan rikoksilla saadut voitot on pyritty häivyttämään rahanpesulla laillisen liiketoiminnan avulla. Pääepäillyt pyörittävät monenlaista yritystoimintaa pääkaupunkiseudulla, kuten kahta autokorjaamoa ja parturiliikettä.

Suomessa 10 katujengiä

Mantaqa on mahdollisesti kehittynyt Espoon Leppävaarassa muodostuneesta kaupunginosajengistä.

Poliisiylijohtaja on aiemmin MTV:n jutussa kertonut, että Suomessa on noin 10 katujengiä. Ne ovat pääosin pääkaupunkiseudulla liikkuvia nuorisoporukoita.

Osa katujengien nuorista on syyllistynyt vakaviin väkivaltarikoksiin. Mantaqaan liittyvillä henkilöillä voi olla yhteyksiä katujengeihin. Sainio kuitenkin alleviivaa, että nykyistä Mantaqaa ei pidä sekoittaa nuorisojengeihin.

– Mantaqassa on kysymys järjestäytyneestä kansainvälisestä huumausainerikollisuudesta. Nuorisojengit ja nuorten oireilu ovat eri asia, Sainio selventää.

Mantaqaan liittyvistä epäillyistä kolme on tällä hetkellä tutkintavankeudessa.

– Toivottavasti saimme oikeat henkilöt rikosvastuuseen ja ryhmän toiminta tyrehtyy, toteaa Sainio.

Lisää aiheesta:

Mantaqa-jengi mukana suuressa huumekauppavyyhdissä: Suomeen tuotiin huumeita yli kuuden miljoonan arvosta, epäilee poliisi

Veljekset pyörittivät huumekauppaa, kovistelivat poliisia ja perivät velkoja väkivalloin, sanoo syyttäjä – Mantaqa-jengille vaaditaan kovia tuomioita

KRP epäilee: Latviasta tuli Suomeen yli 200 kiloa marihuanaa

Cannonballin ex-jengipomo Mika Ilmén vältteli vankilassa UB:n väkivaltaista kostoa: "Sun selliin painaa tarvittaessa vaikka viisi tyyppiä"

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri järjesti päivällä pop up -rokotustapahtuman Seinäjoen Ideaparkin kauppakeskuksessa.

Sairaanhoitopiirin rokotuskoordinaattori Satu Toivola oli positiivisesti yllättynyt pop-up rokotuksen saamasta suosiosta. Päivän aikana tyhjään liiketilaan pystytetyssä rokotuspaikassa oli ajoittain jopa pientä ruuhkaa.

Viiden tunnin aikana 280 ihmistä kävi ottamassa rokotteen. Seinäjokelaisia kävijöistä oli 120.

– Ihmisiä piipahti rokotettavana jopa Ivalosta ja Kemijärveltä asti. Valtaosa kävijöistä oli kuitenkin sairaanhoitopiirin alueelta. Yksi kävijöistä itki rokotuksen aikana ja sanoi kuinka nyt pystyi vain kävelemään sisään eikä tarvinnut päiväkausia jännittää tilannetta, Toivola iloitsi.

Sairaanhoitopiirin jäsenkunnat haluavat nostaa maakunnan rokotekattavuutta. THL:n tilastossa Etelä-Pohjanmaalla ensimmäisen rokotteen saaneiden prosenttiosuus on maan pienin.

Seinäjokelainen Anna-Kaisa Koivisto oli harkinnut koronarokotteen ottamista jo viime kesänä, mutta raskaus muutti suunnitelmia.

– Viime viikolla, kun rakenneultra oli takanapäin päätin ottaa rokotuksen. Netistä rokotusaikaa varatessani huomasin, että tämä tapahtuma on sopivasti vapapäivänä. Tämä on nyt meidän molempien suojaksi, Koivisto sanoo ja vilkaisee raskausvatsaansa.

Pop-up rokotuksia ehkä jatkossakin

Pfizer BioNTechin Comirnaty -koronarokotetta oli varattu viisituntista rokotusessiota varten 350. Infektioylilääkäri Elina Kärnä kiitti sairaanhoitopiirin henkilöstöä, joka teki työtä rokotustapahtuman eteen. Rokotteen ottajia oli odottamassa jo puoli tuntia ennen ovien avautumista.

– Suosio ylitti odotuksemme jo parin tunnin jälkeen. Me laahaamme Suomen sairaanhoitopiirien joukossa rokotekattavuudessa viimeisenä. Toivomme että tällainen hyvin matalan kynnyksen rokotustapahtuma nostaa Etelä-Pohjanmaan rokotuskattavuutta.

Kärnä toivoo, että erityisesti nuorempia ikäluokkia saataisiin innostettua rokotteen ottamiseen.

– Tämä on tietysti ollut sairaanhoitopiirille iso ponnistus. Kun menestys on näin hyvä kuin tänään, pohdimme voisimmeko järjestää tällaisia jatkossa lisää, Kärnä sanoo.

Seinäjokelainen Mari Ronkainen kertoo pohtineensa rokotteen ottamista pitkään. Hän sai työkaverilta vinkin matalan kynnyksen rokotusmahdollisuudesta. Hän piti kuitenkin tilaisuutta hyvänä ja rokotekattavuutta lisäävänä.

– Narkolepsia, mikä liittyy sikainfluenssarokotteeseen, on toki muistissa. Olen miettinyt mitä rokottamisesta voisi seurata ja sen takia koronarokotuksen ottaminen on pitkittynyt. Ajattelen että jossain kohtaa se on pakko ottaa, jos haluaa reissata, Ronkainen sanoi.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun sunnuntaihin 10.10. kello 23 saakka.

Säveltäjä Ludwig van Beethovenin viimeiseksi ja keskeneräiseksi jäänyt 10. sinfonia on saatettu päätökseen.

Sävellyksen viimeistelystä vastasi tekoäly.

Beethoven kuoli vuonna 1827. Elämänsä aikana hän sai valmiiksi yhdeksän sinfoniaa. Hänen viimeinen työnsä jäi kuitenkin kesken.

Niin kutsutussa Beethoven-projektissa tekoälyn avulla haluttiin kehittää kesken jäänneelle sinfonialle loppu.

Vuonna 2020 musiikkitieteilijöistä ja ohjelmoijista koostuva ryhmä aloitti projektin, joka on nyt saatu valmiiksi.

Ensin tietokoneohjelmaa opetettiin soittamalla sille katkelmia Beethovenin sinfonioista. Sitten tekoäly sai valita itse sointuja. Yrityksen ja erehdyksen kautta tietokoneohjelma oppi hiljalleen, mitkä soinnut sopivat sinfoniaan ja mitkä eivät.

Projektiin osallistuneiden mukaan tekoälyn opettaminen ja sinfonian säveltäminen oli pitkä prosessi.

Lopputuloksena syntyi viimeistelty sinfonia, joka kapellimestari Dick Kaftan johdolla Saksan Bonnissa.

– Jos Beethovenin kaltainen säveltäjä eläisi nykyaikana, hän todennäköisesti hyödyntäisi tekoälyä musiikkitaiteen tekemisessä, sanoi hankkeen johtaja Matthias Roeder.

9.10.2021 klo 19.46 Uutista korjattu. Beethovenin syntymästä tuli kuluneeksi 250 vuotta viime vuonna. Ei tänä vuonna, kuten jutussa virheellisesti mainittiin.

Lue myös:

Tampere-talo palkittiin vuoden konserttisalina

Vuoden 2022 Euroviisut järjestetään Italian Torinossa

Ella Tepponen ja muut artistit ovat päässeet palailemaan keikkalavoille ja live-musiikkia kaipaavien eteen – "Syksy on yllättävän kiireinen"

Suomen Sinfoniaorkesterit vetoaa Mikkelin kaupunkiin: "kaupunginorkesterin lakkauttaminen merkitsisi yhden kulttuurialan lopettamista"