Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz eroaa tehtävästään, kertoo uutistoimisto Reuters.

Kurz aikoo kuitenkin jatkaa oikeistolaisen ÖVP-puolueen johdossa.

Lauantai-iltana Suomen aikaan Kurz sanoi haluavansa tehdä tilaa "kaaoksen estämiseksi".

– Tarvitsemme vakautta, 35-vuotias Kurz sanoi televisioidussa tiedotustilaisuudessa.

Kurzin medialle antaman lausunnon mukaan hän ehdottaa tilalleen ulkoministeri Alexander Schallenbergiä.

Kurzin eroon liittyy todennäköisesti korruptioskandaali, johon liittokanslerin on epäilty sekaantuneen.

Itävaltalaismedioiden mukaan Kurz ja tämän edustama ÖVP-puolue ovat osallistuneet mielipidemittausten tulosten manipulointiin sanomalehdessä.

Itävallan korruption vastaiset syyttäjät tutkivat Kurzin, yhdeksän muun henkilön ja kolmen organisaation osallisuutta tapaukseen.

Tekojen epäillään tapahtuneen vuosien 2016–2018 aikana. Kurz on kiistänyt syyllisyytensä.

Myös ÖVP:n hallituskumppani, vihreät, on pettynyt Kurziin. Torstaina vihreät ilmaisi epäluottamuksensa kansleriin.

Perjantaina vihreiden Werner Kogler sanoi, ettei puolue voi enää hyväksyä Kurzia liittokansleriksi. Puolue pyysi ÖVP:tä nimeämään jonkun toisen henkilön tehtävään.

Myös oppositiopuolueet kertoivat tällä viikolla, että luottamus liittokansleriin on menetetty.

Lue myös:

Itävallan liittokansleria epäillään korruptiorikoksista, jotka koettelevat ÖVP:n ja vihreiden koalitiohallitusta – tästä skandaalissa on kyse

Itävaltaa syytetään yrityksistä vaientaa hallituksen kaataja – Salaa kuvatun korruptiovideon takana olleelle etsivälle kova huumesyyte

Eurooppa-kirje: Balkanin EU-laajentumiseen on vielä pitkä matka – jopa Suomen puheenjohtajakausi vuonna 2033 voi tulla liian nopeasti

Berliini. Itävalta on siitä retro maa, että siellä ihmiset lukevat vielä ilmaisjakelulehtiä.

Muistathan, ne kaduilla jakelupisteistä napattavat uutislehdet, joita Suomessakin oli vielä ennen älypuhelinten lopullista läpimurtoa?

Saksassa tai Pohjoismaissa ilmaisjakelulehdet eivät enää kannata. Itävallan ilmaisjakelulehtien hengissä selviämiseen on syy.

Ne elävät hyvin pitkälti julkisista varoista maksettavista ilmoitustuloista, joita jaetaan satoja miljoonia vuodessa.

Itävallassa on ollut julkinen salaisuus, että kanavoimalla näitä tuloja oikein poliitikot ovat usein saaneet vastineeksi myötämielisiä uutisia. Tämä on ollut Itävallassa maan tapa.

Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz joutui eroamaan, koska hän vei epäilyjen mukaan maan tavan astetta pidemmälle.

Kurzin ja hänen lähipiirinsä epäillään kanavoineen ainakin yli miljoona euroa Österreich-lehdelle vastineeksi siitä, että sen ilmaisjakelulehti paitsi kirjoitti myönteisesti, oli myös valmis julkaisemaan vääristettyjä uutisia mielipidemittauksista.

Apua saatiin tutkijalta, jonka epäillään olleen mukana kuviossa.

– Veronmaksajat on laitettu omilla verorahoillaan valeuutisten ja manipulaation maksajiksi, sanoi itävaltalaistoimittaja Georg Eckelsberger, kun tapasimme Wienissä perjantaina.

Tässä tiivistyvät syyt sille, miksi Kurz päätti erota. Kurz ei edelleenkään myönnä korruptiota, vaan sanoi eroavansa välttääkseen kaaoksen.

Keskiviikkona kanslerinvirastoon tehdyn kotietsinnän yhteydessä julki tulleet viestit ovat todella raskauttavia.

Syyttäjäviranomaisten mukaan Kurz ja hänen lähipiirinsä suunnitteli järjestelmällisesti kanavoivansa julkista rahaa valtiovarainministeriöstä vastineeksi vääristetyistä uutisista

– En ole koskaan mennyt niin pitkälle kuin me nyt. Nerokas investointi. Ja Fellner on kapitalisti. Kuka maksaa, saa. Rakastan sitä, Kurzin lähipiiriläinen Thomas Schmid kirjoitti yhdessä viestissä.

Wolfgang Fellner johtaa Österreich-lehteä. Viestejä on julkaistu keskiviikon jälkeen itävaltalaismediassa.

Korruptiosyytökset koskevat vuotta 2016, kun Sebastian Kurz oli vielä ulkoministeri. Jo silloin häntä kutsuttiin poliittiseksi ihmelapseksi, sillä hän nousi ulkoministeriksi 26-vuotiaana.

Kurz kuitenkin tähtäsi vielä korkeammalle, Itävallan johtoon. Manipuloidut lehtijutut siitä, että hänen ÖVP-puolueensa hyötyisi johtajan vaihdosta – eli Kurzin nostamisesta johtoon – eivät ainakaan haitanneet urakehitystä.

Vuonna 2017 hän nousi Itävallan liittokansleriksi.

Myös ensimmäinen hallitus kaatui korruptioskandaaliin. Silloin Kurzin ÖVP oli hallituksessa yhdessä äärioikeistolaisen FPÖ:n kanssa, jonka johto ryvettyi niin sanotussa Ibiza-skandaalissa.

Salaa kuvatulla videolla FPÖ:n poliitikko Heinz-Christian Strache vaikutti olevan valmis ottamaan rahaa venäläistaholta. Videolla keskusteltiin myös miten lehtien sisältöön voisi vaikuttaa.

Kurz ei itse ryvettynyt Ibiza-skandaalissa, vaikka hänen hallituksensa kaatui. Kurz voitti, vaikka uusintavaalien aikaan vuonna 2019 oli tiedossa, että ÖVP sai vaalirahaa huomattavasti ilmoitettua enemmän.

• Lue lisää: Itävallan nuori kansleri tajusi ajan hengen ja teki itsestään vahvan johtajan – Vaalit tänään voittavan Sebastian Kurzin takana on piilomiljoonilla voideltu koneisto

Kurz nousi toistamiseen kansleriksi. Tällä kertaa apupuolueeksi tuli vihreät.

Vihreät kampanjoi vuoden 2019 vaaleissa lupaamalla puhtaampaa ja korruptiosta vapaata politiikkaa. Kurzin kanssa jatkaminen olisi sen vuoksi ollut vihreille mahdotonta tai vähintään poliittinen itsemurha.

Paine kasvoi liian suureksi. Lauantai-iltana Kurz kertoi eroavansa.

Ja siten vasta 35-vuotiaan poliitikon jo toinen hallitus kaatui korruptioskandaaliin. Itävallan poliittisessa kulttuurissa riittää siivottavaa, mutta Kurzin julistaminen poliittisesti kuolleeksi saattaa olla silti ennenaikaista.

– Hän saattaa tehdä saman kuin ennenkin: vierittää syyn muiden niskoille ja yrittää esittää itsensä uhrina, arvioi kadulla haastatteluun pysäyttämäni Jonas Piringer Wienissä perjantaina.

Kurz itse vannoo puhdistavansa maineensa. Hän aikoo jatkaa puolueensa puheenjohtajana ja ryhmäjohtajana parlamentissa.

Liittokansleri Kurz on kaatunut, mutta poliitikko Kurz ei ole kadonnut vielä mihinkään.

Helsingin remontoitu olympiastadion odottaa edelleen ensimmäisiä isoja konsertteja. Ensi kesänä niitä onkin jo sitten ruuhkaksi asti. Silloin siellä esiintyvät keikkojaan siirtämään joutuneista esimerkiksi Haloo Helsinki ja Apulanta ja kaksi kertaa konserttiaan lykännyt Antti Tuisku.

Kun siihen lisätään uudet konsertit ja urheilutapahtumat, stadionin kesä on täynnä. Olympiastadionilla ei ole yhtään vapaata viikonloppua toukokuulta syyskuulle.

Kaikki vaikuttaa livemusiikkibisneksen kannalta lupaavalta puolentoista vuoden kurimuksen jälkeen. Kesään on kuitenkin vielä pitkä aika ja ennen sitä tapahtuma-ala pitäisi saada kunnolla käyntiin.

Miten elävän musiikin tarjonta sitten saadaan takaisin tolpilleen?

Muun muassa tätä pohtivat musiikkialan ammattilaiset torstaina ja perjantaina järjestetyssä Musiikki & Media -tapahtumassa Tampereella.

Kenelläkään ei ole kysymykseen tyhjentävää vastausta, mutta koronatunnelin päässä on jo valoa. Keikkoja on jo alettu järjestää eri puolilla Eurooppaa, mutta koko ajan muuttuva tilanne tekee tapahtumien suunnittelemisesta vaikeaa ja välillä jopa mahdotonta.

– Tätä velkaa maksetaan pitkään. Artistien kiertueita ja tapahtumia on odottamassa paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että kustannukset nousevat, sanoo Music Finlandin toiminnanjohtaja Kaisa Rönkkö.

Keikkajärjestäjien kuluja kasvattavat tapahtumiin tehtävät koronajärjestelyt. Kansainvälisellä tasolla artistien liikuttaminen paikasta toiseen on kallistunut, sillä esimerkiksi lentojen hinnat voivat olla aiempaa kalliimpia.

Lopputuloksena on se, että festareiden ja keikkojen hinnat kallistuvat. Näin on käynyt jo Saksassa.

– Ihmiset ovat olleet ymmärtäväisiä. Fanit tietävät, että konsertteja tekevät ovat kärsineet taloudellisesti viime vuosina. Tällä hetkellä tarjontaa ei kuitenkaan ole paljoa. Ihmiset maksavat silti mielellään hieman enemmän, että pääsevät keikalle vaikka kerran kuussa, sanoo ohjelmatoimisto Black Harbour Entertainmentin vetäjä Merle Doering.

Yllättäviä koronahaasteita

Korona tuo paljon haasteita tapahtumajärjestäjille sekä artistien ja yhtyeiden kiertueita suunnitteleville. Merle Doering myy keikkoja rock- ja metallibändeille ja tällä hetkellä häntä työllistää eniten Saksan eri alueiden ja kaupunkien koronarajoitukset.

– Meidän täytyy käydä läpi koronarajoitukset konsertti kerrallaan. Esimerkiksi ovatko yhtyeen jäsenten ja muun henkilökunnan rokotukset kunnossa vai pitääkö mennä testiin.

Seuraava haaste Doeringin mukaan on se, kun kiertueet laajenevat muihin maihin. Jokaisella maalla on omat rajoituksensa.

– Meidän pitää miettiä, onko järkevämpää liikkua autolla vai lentää. Rajan ylittäminen maateitse voi olla nopeampaa, sillä valvonta lentoasemilla on tiukempaa.

Islannissa järjestettävä Iceland Airwaves -festivaali on peruttu kahtena vuotena perättäin. Festivaalin artistikiinnityksistä vastaava Will Larnach Jones uskoo tapahtuman toteutuvan ensi kesänä vaikka kaiken suunnitteleminen on edelleen epävarmaa.

Monet peruuntuneet festarit ovat siirtäneet samoja artisteja vuodella eteenpäin. Islantilaisfestivaalin kohdalla homma ei ole niin yksinkertainen.

– Festivaalimme keskittyy uuteen musiikkiin, joten kaksi vuotta sitten pinnalla olleet tuoreet artistit eivät ole sitä välttämättä enää.

Keikkabussit loppuvat

Suomessa musiikki- ja tapahtuma-ala liputtaa koronapassin puolesta, sillä se luo turvaa tapahtumien pidempiaikaiseen suunnitteluun. Jos koronatilanne yhtäkkiä pahenee, passi mahdollistaa esimerkiksi keikkojen järjestämisen täydellä yleisökapasiteetilla.

Myös saksalainen Merle Doering kannattaa koronapassia. Tällä hetkellä Saksassa tapahtumiin voi päästä esittämällä rokotustodistuksen, todistuksen puolen vuoden aikana sairastetusta koronasta tai tekemällä koronatestin. Tästäkin huolimatta sisätapahtumissa joudutaan pitämään turvavälejä, asiakkaille pitää olla tuolit ja sisään saa ottaa ihmisiä vain rajoitetun määrän.

Doeringin mukaan seuraava askel on jättää pois koronatestin mahdollisuus, jolloin kaikista rajoituksista päästäisiin eroon.

– Saksassa on paljon ihmisiä, jotka eivät halua ottaa rokotetta ja se on jokaisen oma valinta. Heidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että koronapassi on meidän ainoa keinomme mennä eteenpäin ja tienata elantomme. Elinkeinonharjoittajina haluamme keikkapaikat täyteen, joten silloin on helpompi valita asiakkaiksi rokoitetut.

Doering uskoo, että jossain vaiheessa rajoitukset höllentyvät niin paljon, että kaikki muusikot lähtevät kiertueille. Kun kaikki ryntäävät tien päälle samaan aikaan, syntyy uudenlainen ongelma ainakin Saksassa.

– Bussifirmoja ja sopivia busseja on vain tietty määrä ja tähän mennessä keikkoja on ollut vain tietty määrä. Nyt kun keikkojen määrä lisääntyy räjähdysmäisesti, bussien saaminen vaikeutuu. Se voi tuntua pieneltä ongelmalta, mutta jos joudun kertomaan bändille, että heille ei ole bussia, kiertue ei toteudu.

Musiikkialalla on vahva usko siihen, että yleisöstä ei ole puutetta, kun keikat ja festivaalit saadaan jälleen kunnolla käyntiin.

– Ihmisillä on nälkä päästä kuulemaan musiikkia ja kokoontua yhteen. Toivon myös, että ihmiset arvostavat festivaaleja aiempaa enemmän. Toivottavasti ihmiset myös ymmärtävät nauttia elävästä musiikista ja eivät ota sitä itsestään selvyytenä, sanoo Will Larnach Jones.

Vanha Rauma. Luonto. Vesi. Raumalaiset.

Helsingistä kotoisin oleva Neili, eli oikealta nimeltään Jaana Airikka listaa syitä, miksi hän pitää Raumasta. Airikka tuli länsirannikolle "elämän kuljettamana" ja on asunut Raumalla nyt kuusi vuotta.

– Tietäjät tietää, Airikka sanoo ja purskahtaa nauruun.

Nuoren naisen nauru on äärimmäisen tarttuva, pirskahteleva ja pitelemätön. Sille ei voi olla hymyilemättä.

Korona antoi viimeisen potkun

Kaikki alkoi koronasta.

Kaupunki sulkeutui, uutiset tuuttasivat rajoituksia. Tunnelma oli epätodellinen.

Jaana Airikka istui kotonaan ja mietti.

– Aloin miettiä, miksen tee asioita joista olen haaveillut, ja ostin kitaran. En minä osannut sitä soittaa, mutta Youtuben avulla harjoittelin.

Kolmen viikon kuluttua syntyi ensisinkku Haittaako, jolla on tällä hetkellä yli 69 000 Spotify-kuuntelua. Seuraava julkaisu, Deja Vu, on kerännyt 93 000 kuuntelua. Tuorein julkaisu Ilmapallot on kuunneltu Spotifyssa jo lähes 100 000 kertaa. Se myös nousi suoraan Spotifyn New Music Friday -listalle.

Artisti itse kutsuu musiikkiaan pop-iskelmäksi. Hän sanoittaa ja säveltää kappaleet itse. Neilin kappaleet ovat löytäneet tiensä myös radiosoittoon.

– Seuraan tarkkaan, kuinka paljon kappaleitani on kuunneltu, Airikka kertoo.

Raumalla nuorten artistien nousukausi – miksi?

Raumalta on viime vuosina noussut useita menestyviä nuoria artisteja.

Williamin (Ville Virtanen) kappale Penelope oli vuoden 2020 striimatuin kappale Suomessa. Miljoonan striimin rajan Spotifyssa on rikkonut myös Samuli Heimo (Samuli Horjanheimo) kolmella kappaleellaan. LILBRO-taiteilijanimeä käyttävä Viljami Julkunen on niin ikään Raumalta.

Mitäs nyt? Mikä Raumasta tekee erityisen?

Jaana Airikka – Neili itse – uskoo, että Raumalla vallitseva auttamisen kulttuuri on yksi syy.

– Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Esimerkiksi jos olen sosiaalisessa mediassa etsinyt kitaristia, sellainen on löytynyt helposti.

Biisit tehdään itse – piste

Jaana Airikka on hyvin tarkka omasta tuotannostaan. Hän työskentelee indie-artistina, eli taustalla ei ole isoa levy-yhtiötä määräilemässä.

– Haluan olla vaikuttamassa siihen, miltä lopputulos vaikuttaa, koska se julkaistaan ja missä.

Airikka sanoittaa ja säveltää itse, mutta biisit hiotaan yhdessä tuottajan, TCT-bändistä tutun rap-artisti Miika Salorannan kanssa Helsingissä. Vaikka hänellä on laulutaustaa, musiikissa hän on itseoppinut.

Artistin itsensä mielestä paras apuväline on kuulemma kännykkä, jonne hän kirjoittaa ylös mieleen tulevia lyriikoita ja äänittää laulunpätkiä. Kuuntelijan mieleen jää ilman epäselvyyksiä nuoren naisen kaunis lauluääni: se on kypsä, haavoittuvainen ja muuttumiskykyinen.

Ja on sitä harjoiteltukin.

– Minulla on reippaasti yli 700 äänitettä puhelimessa! On sanoja, lauseita, melodianpätkää... ihan kaikkea. Niitä on sieltä sitten kiva selata, nuori taiteilija sanoo ja tyrskähtää kuuluvaan nauruunsa.

Lue myös:

Williamin Penelope on hitti, jollaisista useimmat vain unelmoivat – hiljainen raumalainen teki kesän isoimman biisin, ja nyt on seuraavan askeleen aika

Behm ja William olivat YleX:n vuoden soitetuimpia – tällainen oli musiikkivuosi 2020

Levy-yhtiöt taistelivat nuoresta Lilbrosta – valitsi PME:n, koska Jare ja VilleGalle ovat “faijoja”

Tšekin parlamenttivaaleissa miljardööripääministeri Andrej Babish hävisi niukasti keskustaoikeistolaiselle liittoumalle. Kun kaikki äänet oli laskettu myöhään lauantaina, liittouma oli saanut noin 27,8 prosenttia äänistä, kun Babishin populistisen ANO-liikkeen osuus oli noin 27,1 prosenttia.

Näin ollen oppositio eli eniten ja kolmanneksi eniten ääniä saaneet liittoumat saavat yhteensä 108 paikkaa eli yli puolet parlamentin 200 paikasta.

Eniten ääniä saaneeseen liittoumaan kuuluvat oikeistolainen kansalaisdemokraattinen puolue, keskustaoikeistolainen TOP 09 ja kristillisdemokraatit. Kolmanneksi eniten ääniä sai piraattipuolueen ja STANin muodostama ryhmä, 15,6 prosenttia.

Kaksi liittoumaa ilmoittivat lauantai-iltana allekirjoittaneensa muistion, jossa ne ilmaisivat tahtonsa hallita yhdessä.

Alustavat tulokset ennakoivat ANO-liikkeen voittoa

Tšekin parlamenttivaalien alustavien tulosten mukaan miljardööripääministeri Andrej Babishin johtama ANO-liike oli ottamassa vaalivoiton. Suomen aikaa iltaseitsemältä näytti siltä, että ANO on voittamassa vaalit. Babish ei kuitenkaan ollut saamassa parlamenttiin enemmistöä.

Asiantuntijoiden mukaan viime hetken muutos tuloksissa johtuu siitä, että suurten kaupunkien äänet laskettiin viimeiseksi.

Ennusteen mukaan ANO oli saamassa noin 28 prosenttia äänistä, mikä olisi tarkoittanut 75:tä paikkaa 200-paikkaisesta parlamentista.

Kommunistinen puolue jäänee sivuun

Menneisyydessä maan johdossa ollut kommunistinen puolue oli puolestaan alustavien tulosten mukaan jäämässä parlamentin ulkopuolelle ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan.

Ääntenlaskun ollessa loppusuoralla puolueelle on kertynyt alle neljä prosenttia äänistä, eli se näytti jäävän alle viiden prosentin kynnyksen. Puolueiden on saatava vähintään viisi prosenttia äänistä, jos se mielii parlamenttiin.

Äänestysaktiivisuus jäi alle 65 prosenttiin. Edellisvaaleissa vuonna 2017 se oli alle 61 prosenttia.

Babishin voittoon uskottiin jo ennen vaaleja, sillä kyselyiden perusteella lukuisat kohut eivät ole käännyttäneet ainakaan kaikkia kannattajia. Monet kohut liittyvät raha-asioihin: esimerkiksi viime viikonloppuna Babishin nimi tuli esiin Pandoran papereissa, joiden mukaan pääministeri oli käyttänyt veroparatiisipalveluja ostaakseen kiinteistöjä Etelä-Ranskasta vuonna 2009.

Babish itse on sivuuttanut väitteet kutsuen niitä lokakampanjaksi.

9.10. klo 21.36 Uutista päivitetty.

9.10. klo 23.17 Uutista korjattu. Toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, voittanut liittouma ei yksin saa enemmistöä parlamenttiin, vaan kaksi oppositioliittoumaa yhdessä.

9.10. klo 23.56 Uutista päivitetty.

Lue myös:

Hyvästit Michelle Obamoválle ja Angela Merkeloválle – Tšekissä naiset voivat nyt valita, millaisen muodon sukunimestään ottavat

Tšekin ja Venäjän diplomaattinen riita syvenee – Tšekki häätää yli 60 Venäjän suurlähetystön työntekijää ja Venäjä vannoo kostotoimia

Tutkijan mielestä EU on blokkiutunut ja menossa sinne, minne Suomi ei ole halunnut mennä – ministeri painottaa uskottavia taloussääntöjä kriisin jälkeiseen aikaan

Pettymys.

Emeritusprofessori Rauno Ruuhijärven päällimmäinen tunne vuosikymmeniä jatkuneeseen luonnonsuojelun huonoon tilaan on pettymys.

On kulunut yli kaksikymmentä vuotta siitä, kun Ruuhijärvi johti toistaiseksi viimeisintä laajaa asiantuntijatyöryhmää, jonka tehtävänä oli selvittää Etelä-Suomen metsäluonnon tila ja laatia toimenpiteitä sen parantamiseksi. Silloin, kuten nytkin, suojelu on painottunut vahvasti Lapin laajoihin valtion metsiin.

Ruuhijärvi seuraa aktiivisesti luonnonsuojelusta käytävää keskustelua vielä vanhoilla päivillään.

Luonnonsuojelussa keskustelu siirtyy helposti siihen, kuinka paljon pitää suojella, jotta uhanalaiset ja sukupuuttouhan alla elävät lajit selviävät. Ruuhijärven työryhmän aikoihin alueen metsistä oli tiukasti suojeltu noin prosentti metsäalasta. Työryhmä luonnosteli pohjat, joilla suojelua olisi voinut edistää Pohjanmaalta Etelä-Suomeen asti.

Ruuhijärven ryhmän asiantuntijat kirjoittivat raportissaan, että tiukasti suojeltu metsä on keskeisin keino metsäisten elinympäristöjen ja niissä esiintyvien lajien suojelussa. Tarve lisäsuojelulle oli olemassa, mutta työryhmä ei esittänyt raportissaan prosenttitavoitteita uhanalaisuuskehityksen pysäyttämiseksi.

– 10 prosenttia on lähin tavoite, mihin piti ja pitää pyrkiä. Suojeluohjelma, joka tehtiin meidän jälkeemme, on täysin riittämätön.

Ruuhijärvi viittaa asiantuntijatyöryhmän jälkeen perustetun ministeriöiden ja etujärjestöjen ryhmän sopimaan Metso-ohjelmaan, jonka tavoitteena on noin reilussa 20 vuodessa suojella 100 000 hehtaaria eteläsuomalaista metsää.

Metso jatkuu vuoteen 2025 asti.

Suomalaisen luonnonsuojelun pioneerin mukaan Metso oli poliittinen kompromissi, kun keskustelu luonnonsuojelusta oli vaikeaa. Metsän- ja maanomistajien tuoreessa muistissa oli EU:n Natura-suojeluohjelman toteutus ja keskustelu metsien lisäsuojelusta oli tulehtunutta.

Työryhmän jälkeen on valmistunut kaksi laajaa uhanalaisuusraporttia, joiden mukaan lajien ahdinko jatkuu: metsälajeista lähempänä sukupuuttoa on yli 800 lajia. Lähes puolet tuhansista seuratuista lajeista elää metsissä, etenkin eteläisissä metsissä.

Ruuhijärven mukaan lajien huonoon kehitykseen ovat suurelta osin vaikuttaneet lisääntyneet hakkuut. Siksi 10 prosentinkin suojelutaso on hänen mukaansa liian alhainen.

Samalla kannalla on myös Jyväskylän yliopiston ekologian professori ja Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

– Suojelualan tason nosto 10 prosenttiin myös Etelä-Suomessa on minimitavoite. Sen jälkeen voidaan katsoa, mitä muita tarpeita vielä on, Kotiaho sanoo.

Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Aino Juslén asettelee sanansa varovaisemmin, eikä ota kantaa suojeluprosentteihin.

– Peitteisyys riittää osalle lajeista, osa lajeista voi hyötyä jatkuvasta kasvatuksesta, eikä kaikki ole niin mustavalkoista. Nykytapa ei kuitenkaan riitä, Juslén sanoo.

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan 10 prosentin luonnonsuojelun taso yhdistettynä lähes nykyisen tasoisiin hakkuisiin muuttaisi melko nopeasti metsät yhä nuoremmiksi. Samalla se vähentäisi merkittävästi teollisuuden puunsaantia.

Kymmenen prosenttia on myös taso, jota Euroopan unioni tavoittelee tiukalle suojelulle. Kyse on silloin lailla suojelluista alueista, joissa metsätalous ei ole käytännössä mahdollista. Näitä ovat muun muassa luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot.

Tällä hetkellä ei tiedetä, onko jokaisen EU-maan suojeltava vähintään 10 prosenttia vai onko yksittäisen maan osuus pienempi tai suurempi. 10 prosentilla pyritään säilyttämään unionin jäljellä olevat vanhat luonnontilaiset tai lähes luonnontilaiset metsät.

Ruuhijärven työryhmä mietti suojelutarpeita karkeasti Oulusta etelään ja itään päin. Jos Oulusta laskee etelämmäksi, alueen metsistä on viimeisimpien tietojen mukaan tiukasti suojeltu alle 5 prosenttia. Mikäli Lappia ei lasketa mukaan, myös Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien suojeluala jää reilusti alle 10 prosentin.

Jos Lappi on mukana laskuissa, tiukasti suojeltuja metsä- ja kitumaita on noin 12 prosenttia metsäalasta. Pohjoisessa suojeluala on kasvanut hivenen, sen sijaa muualla se on pysynyt viime vuodet samalla tasolla.

10 prosentin lisäksi Suomen hallituksen, EU:n ja Yhdistyneiden kansakuntien tavoitteena on suojella kevyemmin ilman esimerkiksi täydellistä metsätalouskieltoa vielä lisää maa- ja vesialueita. Tässä yhteydessä on puhuttu mahdollisesti 30 prosentin suojelutasosta.

Esimerkiksi metsäteollisuuden keskittymissä Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa suojelualaa pitäisi löytää paljon nykyistä enemmän. Kyse olisi silloin kummassakin maakunnassa ainakin 10 000 hehtaarista metsää. Metsävaratietojen mukaan alueilla yli 60 vuotiaita puita alkaa olla jo harvassa.

Tiukasti suojeltua metsäalaa on molemmissa maakunnissa muutama prosentti.

Puiden keski-iän alentuminen on Ruuhijärven mukaan yksi syy siihen, miksi monen mielestä 10 prosenttia on sopiva taso, jolle metsien suojelu tulisi nostaa. Sekin on Ruuhijärvelle kompromissi, sillä siellä missä suojelun tarve on suurin, vanhaa puustoa on vaikea enää löytää riittävästi.

Tiukasti suojellun metsän pinta-ala on ensimmäinen asia, mitä kaikki kolme haastateltavaa vaativat lisää.

– Lajeilla pitää olla riittävästi elinympäristöä eli ensin pitää olla pinta-alaa, jotta ne voivat olla olemassa. Tämän jälkeen elinympäristöjen laatu ja sopivat elinympäristölaikut suojelualueiden läheisyydessä tulevat tärkeiksi, Kotiaho sanoo tärkeysjärjestyksestä.

Uhanlaisuuskehityksen taittamisen kannalta yksi keskeisin keino on suojella selvästi lisää niin vanhoja metsiä kuin vielä on mahdollista. Vanhimmat talousmetsät voivat professori Kotiahon mukaan muuttua parhaiten ympäristöiksi. joissa metsäluonto menestyy.

Suojelu tarkoittaa Kotiahon ajatuksissa sitä, että metsiä pitää rauhoittaa talouskäytöltä.

Myös lahopuun lisääminen ja säästäminen hakkuissa on Kotiahon mukaan hyvä täsmäkeino, jolla hidastetaan luontokatoa.

– On väärin ajatella, että lahopuiden säästäminen varsinaisesti auttaisi luontoa. Sen säästäminen ei tuo luonnolle mitään lisää. Sillä voidaan hieman pienentää haittaa, joka hakkuista lajeille koituu, Kotiaho vertaa.

Keskusmuseon johtaja Juslén muistuttaa siitä, että vaikka metsiin liittyvien elinympäristöjen niin sanottu lajien uhanalaisuusindeksi on pysynyt seurannoissa tasaisena, useiden lajien uhanalaistuminen jatkuu. Toiset lajit ovat yleistyneet esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä.

– Meillä on pitkä, pitkä sukupuuttovelka esimerkiksi vanhojen metsien lajistossa ja lahopuulajistossa, jotka useiden arvioiden mukaan edelleen heikkenevät.

Kun järeää puustoa on vähemmän ja metsänomistaja saa siitä parhaimman tuoton, Ruuhijärven mukaan viimeinen mahdollisuus on ennallistaa metsää. Kulottamalla metsän kehitys alkaa tavallaan hitaasti uudelleen. Paremman puutteessa myös kitumaita tarvitaan lisää. Nuoremmista metsistä kehittyy useiden sukupolvien aikana vanhaa ikimetsää.

– Puu ei kyllä riitä, kun metsäteollisuus on laajentumassa ja samalla halutaan suojella.

Suojelutarpeita on Ruuhijärven mukaan myös muualla, vaikka metsät ovat keskiössä metsävaltaisessa maassa. Kasviekologina uransa tehnyt Ruuhijärvi on soidensuojeluohjelman isä ja muistuttaa siitä, kuinka suoluontotyypeistä puolet ovat uhanalaisia. Metsäluontotyypeissä luku on selvästi suurempi.

Hän kertoo, että jo 20 vuotta sitten kaikki tarvittava tieto suojelun perusteista ja alueellisista tarpeista oli olemassa.

Myös Kotiahon ja Juslénin mukaan tiedonpuute ei ole esteenä toimille, vaikka tiede täsmentää koko ajan kuvaa lajien uhanalaisuuskehityksestä. Tällä hetkellä arvioidaan, että puolet Suomen lajeista tunnetaan niin hyvin, että niiden tilanteesta voidaan sanoa jotain varmaa. Parhaiten tunnetaan linnut.

– Meillä on valtavasti tietoa niiden eliöyhteisöjen tilasta, jotka tunnemme hyvin. Me tarvitsemme luonnontilaisia metsiä ja ympäristöja, Juslén kertoo.

Tarvittavia toimia kannattaa Juslénin mukaan suunitella niiden lajien ja näiden elinympäristövaatimusten perusteella, joista on eniten tietoa. Tätä vaativat myös alan kansainväliset tieteelliset säännöt: suojelutarpeita selvitetään ja perustellaan lajitiedoilla.

Sekä työssä että siviilissä luonnon puolta pitänyt Rauno Ruuhijärvi on sitä mieltä, että metsien tilanne on huono. Hän aloittaisi metsien lisäsuojelun valtion maista, joiden suojelulla päästään hyvään vauhtiin kohti parempaa suojelutasoa.

Ruuhijärvi tietää, että Metsähallituksen hallinnassa on kymmeniä tuhansia hehtaareja suojelunarvoisia varttuneita metsiä. Niitä löytyy Hämeestä Evolta, Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta.

Lue myös:

Luonnonsuojelun lisääminen uhkaa metsäteollisuuden puunsaantia – Tutkija: Jo nykyhakkuita ja luonnonsuojelua vaikea yhdistää

Valtion kokoinen hakkuuaukko

Astu Aittosaareen, jossa luonto saa nyt kukoistaa rauhassa – kukaan ei tiedä, paljonko metsiä pitäisi suojella, mutta kaikki lajit eivät siedä hakkuita

Raportti: Luontokatoa ja ilmastonmuutosta ei voi ratkaista erikseen – uusi raportti nivoo keinot yhteen

Vaasan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Maria Tolppaselle ei koitunut seurauksia hänen lehtiin tekemistään mielipidekirjoituksista, jotka koskivat seksuaalista häirintää ja ahdistelua.

Ilkka-Pohjalaisessa ja Vasabladetissa julkaistuissa mielipidekirjoituksissaan Tolppanen antoi ymmärtää, että osana seksuaalisen häirinnän ehkäisemistä tyttöjen pitäisi miettiä miten pukeutuvat.

Eilen kokoustanut Vaasan sosialidemokraattinen valtuustoryhmä jakaa Tolppasen huolen ahdistelutapausten määrän kasvusta.

– Mutta ryhmä ei hyväksy nuorten tai heidän vanhempiensa syyttämistä näissä häirintätapauksissa, sanoo valtuustoryhmän puheenjohtaja Sari Ala-Heikkilä.

Lue lisää:"Tytöille on hyvä kertoa, miten luonto toimii" – demaripoliitikko kehottaa nuoria miettimään pukeutumista ahdistelun estämiseksi, puoluekollegat tuomitsevat

Vastuu teoista aina yksin tekijällä

SDP:n valtuustoryhmän mukaan vastuu teoista on aina yksin tekijällä ja kaikilla on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla ilman pelkoa.

– Maria pahoittelee tästä aiheutuvaa harmia ja hän on korostanut, ettei uhri ole koskaan syyllinen, Ala-Heikkilä toteaa.

Valtuustoryhmä sanoo ottavansa asian äärimmäisen vakavasti. Tolppanen on käyttänyt myös karkeaa, valtuutetulle asiatonta kieltä kommentoidessaan kirjoituksia kritisoineita tahoja.

Hufvudstadsbladetin haastattelussa Tolppanen kirjoitti, että "nämä saatanalliset ihmiset ovat niin hyviä ymmärtämään asioita väärin".

Valtuustoryhmä sanoo olevansa pahoillaan näistä kommenteista ja antavansa täyden tuen kaikille ahdistelun ja hyväksikäytön uhreille sekä heidän läheisilleen.

Asia saatu päätökseen

Valtuustoryhmässä käytiin laajoja keskusteluja Tolppasen kanssa. Seurauksia kirjoituksista ei silti seuraa Tolppaselle.

– Omalta osaltamme asia on nyt saatu päätökseen, Ala-Heikkilä kertoo.

Ala-Heikkilä sanoo kuitenkin, että tulevaisuudessa valtuustoryhmä keskustelee arvoista ja kannustaa ihmisiä kirjoittamaan tavalla, joka ei aiheuta väärinkäsityksiä.

Onko Tolppasella luottamusta jatkaa kaupunginhallituksen puheenjohtajana?

– Kyllä. Siitä ei oikeastaan enää puhuttu, Ala-Heikkilä sanoo.

Maria Tolppanen itse ei halunnut kommentoida asiaa torstai-iltana Yle Österbottenille. Tolppanen kuitenkin sanoo, että asia pitää jättää taakse ja katsoa eteenpäin.

Artikkelin kirjoittamisessa on hyödynnetty tiedotteen lisäksi Yle Österbottenin toimittaja Joni Kyheröisen tekemää artikkelia: Inga följder för Maria Tolppanen från egna fullmäktigegruppen: "För vår del är saken slutbehandlad"

Suomessa vaikuttaa uusi järjestäytynyt rikollisryhmä Mantaqa, epäilee Keskusrikospoliisi. Ryhmää epäillään kahdesta massiivisesta huumausainerikoskokonaisuudesta, joista toinen on käsittelyssä Helsingin käräjäoikeudessa ja toisen esitutkinta saatiin juuri valmiiksi.

KRP:n mukaan Mantaqa on kansainvälistä huumausainekauppaa pyörittävä järjestäytynyt rikollisryhmä. Mantaqan toimintatavat muistuttavat niin sanottuja perinteisiä järjestäytyneen rikollisuuden ryhmiä.

– Sillä on tietty toimintamalli, toimitilat, nimi ja rikoksia organisoivat johtohahmot, jotka pyrkivät häivyttämään rikosvastuun ja saamaan voitot itselleen, kertoo Mantaqaan liittyvien tapausten tutkinnanjohtajana toiminut rikoskomisario Kimmo Sainio KRP:stä.

Epäillyt itse kiistävät kuuluvansa järjestäytyneeseen rikollisryhmään. Heidän mukaansa kysymys on kaveriporukasta.

Mantaqa ei ole vielä virallisesti järjestäytyneen rikollisuuden ryhmä, vaikka KRP sitä sellaisena pitääkin. Oikeuslaitos ei ole käyttänyt Mantaqaan kuulumista tuomion koventamisperusteena.

– Nyt ovat vasta ensimmäiset tapaukset oikeudessa. Vielä ei ole ollut tarpeeksi tietoa Mantaqan johtosuhteista virallista määrittelyä varten, Sainio sanoo.

Mantaqa tarkoittaa reviiriä

Poliisin tiedustelutietojen mukaan Mantaqaan liittyvät henkilöt ovat aiemmin käyttäneet ryhmästä nimiä Mandem ja Soldiers of last generation.

Ryhmän nykyinen nimi Mantaqa tarkoittaa reviiriä. Jengin tiloissa Espoossa oli seinällä suuri Mantaqa-juliste. Lisäksi nimi on esiintynyt joidenkin ryhmän jäsenten t-paidoissa ja tatuoinneissa. Perinteisten liivijengien näkyviä tunnuksia, kuten jengin nimellä varustettuja liivejä Mantaqalla ei kuitenkaan ole.

KRP:n esitutkinnan perusteella Mantaqassa on neljästä viiteen johtohahmoa, jotka ovat olleet johtavassa asemassa rikollisessa toiminnassa. Heidän ympärillään on ollut kaveripiiriä ja tuttavia. Sainion mukaan ryhmän tarkkaa jäsenmäärää on vaikeaa sanoa.

Suurin osa Mantaqassa mukana olevista asuu Espoon Leppävaaran alueella. Ryhmän päätekijöiksi epäillään kolmea veljestä. Miehet ovat asuneet pitkään Suomessa ja heillä on Suomen kansalaisuus. He ovat syntyneet Lähi-idässä.

– Ryhmää yhdistävät asuinpaikka, kieli ja kulttuuri, Sainio toteaa.

Sainion mukaan Mantaqa ei kytkeydy vain yhden perheen ympärille, vaikka johtoasemissa epäilläänkin olevan saman perheen jäseniä.

Epäiltyjen joukossa on myös Suomessa syntyneitä. Pääsääntöisesti Mantaqan jäseniksi epäillyt ovat syntyneet 90-luvusta eteenpäin eli he ovat noin parikymppisiä.

Uhkailevat poliiseja ja mahdollisesti pesevät rahaa

Sainion mukaan ryhmän jäsenten toiminta on ollut poikkeuksellisen röyhkeää poliisia ja muita viranomaisia kohtaan.

Poliisin takavarikoitua yhden epäillyn kotoa 75 000 euroa käteistä, rahoja yritettiin saada takaisin uhkailemalla poliisia. Poliisille soiteltiin useita kertoja, ja häntä vaadittiin palauttamaan rahat tai kävisi huonosti.

– Tietyillä henkilöillä on ollut sellainen tyyli, että he pyrkivät saamaan viranomaisen luopumaan toimistaan painostamalla henkisesti ja fyysisesti, Sainio sanoo.

Poliisi epäilee, että Mantaqan rikoksilla saadut voitot on pyritty häivyttämään rahanpesulla laillisen liiketoiminnan avulla. Pääepäillyt pyörittävät monenlaista yritystoimintaa pääkaupunkiseudulla, kuten kahta autokorjaamoa ja parturiliikettä.

Suomessa 10 katujengiä

Mantaqa on mahdollisesti kehittynyt Espoon Leppävaarassa muodostuneesta kaupunginosajengistä.

Poliisiylijohtaja on aiemmin MTV:n jutussa kertonut, että Suomessa on noin 10 katujengiä. Ne ovat pääosin pääkaupunkiseudulla liikkuvia nuorisoporukoita.

Osa katujengien nuorista on syyllistynyt vakaviin väkivaltarikoksiin. Mantaqaan liittyvillä henkilöillä voi olla yhteyksiä katujengeihin. Sainio kuitenkin alleviivaa, että nykyistä Mantaqaa ei pidä sekoittaa nuorisojengeihin.

– Mantaqassa on kysymys järjestäytyneestä kansainvälisestä huumausainerikollisuudesta. Nuorisojengit ja nuorten oireilu ovat eri asia, Sainio selventää.

Mantaqaan liittyvistä epäillyistä kolme on tällä hetkellä tutkintavankeudessa.

– Toivottavasti saimme oikeat henkilöt rikosvastuuseen ja ryhmän toiminta tyrehtyy, toteaa Sainio.

Lisää aiheesta:

Mantaqa-jengi mukana suuressa huumekauppavyyhdissä: Suomeen tuotiin huumeita yli kuuden miljoonan arvosta, epäilee poliisi

Veljekset pyörittivät huumekauppaa, kovistelivat poliisia ja perivät velkoja väkivalloin, sanoo syyttäjä – Mantaqa-jengille vaaditaan kovia tuomioita

KRP epäilee: Latviasta tuli Suomeen yli 200 kiloa marihuanaa

Cannonballin ex-jengipomo Mika Ilmén vältteli vankilassa UB:n väkivaltaista kostoa: "Sun selliin painaa tarvittaessa vaikka viisi tyyppiä"

Venäjällä Moskovan kuuluisan Bolshoi-teatterin esiintyjä kuoli lauantaina tapaturmaisesti lavalla kesken oopperanäytöksen.

Teatterin mukaan tapaturma sattui lavasteiden vaihdon yhteydessä Nikolai Rimski-Korsakovin säveltämän Sadko-oopperan aikana.

– Näytös keskeytettiin välittömästi ja yleisöä pyydettiin poistumaan, Bolshoi-teatterin viestinnästä kerrottiin Interfax-uutistoimistolle.

Interfaxin lähteen mukaan esiintyjä olisi joutunut rampin rusentamaksi lavasteiden vaihdon aikana. Ria ja Tass -uutistoimistojen mukaan kuoleman olisi aiheuttanut kaatunut tai pudonnut lavaste.

Moskovan tutkintakomitea kertoi lausunnossaan tutkivansa 37-vuotiaan miehen kuolemaa. Tutkintakomitean mukaan mies kuoli vammoihinsa ennen kuin ambulanssi ehti paikalle.

Kuolonuhrin nimeä ei ole kerrottu julkisuuteen.

Bolshoi on aiemminkin joutunut traagisten tapaturmien näyttämöksi. Vuonna 2013 talossa vuosikymmeniä työskennellyt viulisti kuoli pudottuaan orkesterimonttuun.

Korona-aika lisännyt syömishäiriöoireilua

Korona-aika on lisännyt ja osin pahentanut nuorten syömishäiriöoireilua. Ilmiö on maailmanlaajuinen, ja pandemian vaikutusten kerrotaan näkyvän viipeellä. Tilastojen mukaan syömishäiriötä oireilee yleisimmin nainen, mutta joukossa on myös miehiä: arviolta yksi tai kaksi kymmenestä. He jäävät kuitenkin usein huomaamatta. Niin oli käydä myös 16-vuotiaana anoreksiaan sairastuneelle Jere Ollilalle.

Suomi lähettää Afganistanin jälkeen sotilaita Afrikkaan, mutta siellä odottaa monimutkainen kriisi

Suomi lisää sotilaiden määrää Länsi-Afrikassa. Suomalaiset osallistuvat EU-operaatioon länsiafrikkalaisen Sahelin alueen maisssa. Samaan aikaan Sahelin tilanne muuttuu yhä sekavammaksi. Ranska esimerkiksi riitelee Malin kanssa, joka on kutsumassa avukseen venäläisiä palkkasotilaita.

Vasta kolme prosenttia taloyhtiöistä on siirtänyt tiedot asunto-osakkeista sähköiseen järjestelmään

Paperiset osakekirjat jäävät vähitelleen historiaan, kun taloyhtiöt saavat osakeluettelot siirrettyä sähköiseen järjestelmään. Siirron jälkeen asuntojen nykyisillä omistajilla on kymmenen vuotta aikaa muuttaa omistuksensa sähköiseksi merkinnäksi.

Lotilla iso rooli myös työpaikkaruokailun kehittämisessä – järjestö täyttää sata vuotta

Lotta Svärd -järjestö täyttää sata vuotta. Lotat tunnetaan etenkin sodan aikana tehdystä työstä, mutta heidän perintönsä näkyy konkreettisesti tänä päivänä esimerkiksi työpaikkalounaissa. Lotta Svärdin lakkauttamisen jälkeen sen työn jatkaja Suomen Naisten Huoltosäätiö perusti Työmaahuolto ry:n. Aluksi se huolehti valtion jälleenrakennustyömaiden ruokailusta. 1940-luvun puolivälissä Työmaahuolto myi ruokalansa ja siirtyi yksityiselle sektorille.

Hanna Bergholmin kauhuelokuva näyttää naisen vihan tunteet

Kun kulttuurivieras, elokuvaohjaaja Hanna Bergholm sai lapsen, hän kyllästyi valkokankaan latteisiin naiskuviin. Tuntui, ettei tarinoissa ja elokuvissa ole muuta äidin mallia kuin pyhä madonna. Niinpä hän teki kauhuelokuvan, joka näyttää naisten vihan tunteet. Elokuva on myyty jo yli 40 maahan ennen ensi-iltaa.

Yhtenäiset sateet väistyvät itään

Sunnuntaina päivällä on luvassa sadekuuroja niin pohjoisessa kuin etelässä. Yhtenäiset sateet väistyvät itään. Lämpötila on 10 asteen molemmin puolin. Lue lisää Ylen sääsivuilta.

Suomalaismiesten siemennesteen laatu alkoi heikentyä 1990-luvun lopulla, ja se heikkeni tasaisesti vuoteen 2011 asti. Uusimpien, vielä analysoitavana olevien tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että lasku on nyt pysähtynyt, ja suomalaismiesten siemennesteen laatu on samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten, kertoo Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari.

Parhaillaan käynnissä olevassa tutkimuksessa seurataan 1 500:n vastasyntyneenä tutkitun pojan aikuisiän lisääntymisterveyttä.

Keskimääräinen siittiötiheys oli vielä vuosina 1996-1998 noin 80 miljoonaa siittiötä yhtä siemennesteen millilitraa kohden. Nyt luku on noin 50 miljoonaa siittiötä millilitrassa.

– Kun miehen siittiötiheys laskee alle 50 miljoonaan per millilitra, raskauden alkuun saaminen alkaa pidentyä. Näiden miesten osuus on lisääntynyt Suomessa huomattavasti tällä vuosituhannella. Yli puolella nuorista miehistä siittiötiheys jää alle 55 miljoonan, Toppari sanoo.

Mitä pienemmäksi siittiötiheys laskee, sitä vaikeampaa raskauden alkuun saaminen on. Jos lisäksi myös naisen hedelmällisyys on heikentynyt, on raskaaksi tuleminen hyvin hankalaa.

Naisten hedelmällisyys alkaa Topparin mukaan heikentyä jo alle 30-vuotiaana ja hyvin jyrkästi 35 ikävuoden jälkeen. Miesten lisääntymiskyky on parhaimmillaan 25-35-vuotiaana, eikä se laske yhtä jyrkästi iän myötä.

Toppari muistuttaa, että vähäisilläkin siittiöluvuilla on mahdollista onnistua raskauden alkuun saamisessa – kunhan on riittävästi aikaa yrittää.

Heikko laatu voi yllättää

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkäri Satu Wedenoja kertoo, että noin 20 prosentilla yhteistä lasta toivovista heteropareista ainoa tahattoman lapsettomuuden syy on siemennesteen heikko laatu.

– Osatekijänä se on kuitenkin jopa 30-40 prosentilla pareista, jotka hakeutuvat lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin. Miehen ikä ei liity alentuneeseen siittiötiheyteen, ja löydös voikin tulla täysin yllätyksenä muuten terveen miehen kohdalla lapsettomuuden syitä selviteltäessä, Wedenoja huomauttaa.

Kun miehen siemennesteen laatu on heikentynyt, raskauden todennäköisyyttä voidaan lisätä inseminaatiolla, eli ruiskuttamalla siittiöitä kohtuonteloon. Jos siittiöiden määrä on huomattavan alhainen, tarvitaan Wedenojan mukaan yleensä koeputkihedelmöitys.

Koeputkihedelmöityksessä siittiö voidaan viedä mikroinjektion avulla suoraan munasoluun.

– Tämä on nykyään tärkein miehestä johtuvan lapsettomuuden hoitomuoto, Wedenoja sanoo.

Mikäli raskaus ei ala pariskunnan omilla soluilla, lapsettomuushoidoissa voidaan käyttää luovutettuja siittiöitä, munasoluja tai alkioita.

Topparin mukaan lapsettomuushoitoja saavien suomalaisten määrä ei ole lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta kokonaissyntyvyyden vähentymisen myötä lapsettomuushoidoilla syntyneiden lasten osuus kaikista syntyneistä lapsista on kasvanut.

Tällä hetkellä noin viisi prosenttia suomalaisista vauvoista syntyy avusteisesti, eli nämä vauvat ovat saaneet alkunsa esimerkiksi koeputkihedelmöityksen tai inseminaation avulla.

Kemikaalialtistukset vaikuttavat

Ei ole olemassa varmaa selitystä sille, miksi suomalaismiesten siemennesteen laatu heikkeni jyrkästi 2000-luvun vaihteessa.

– Tiedämme, että heikompaa siemennesteen laatua voi selittää sikiöaikainen altistuminen tupakalle. Toisaalta raskaudenaikainen tupakointi on vähentynyt Suomessa jo pitkään, kertoo Toppari.

– Muutkin sikiö- ja lapsuusajan haitalliset kemikaalialtistukset äidin hengitysilman, ravinnon ja ihon kautta voivat vaikuttaa asiaan. Tästä on jonkin verran tutkimusnäyttöä, mutta tutkimuksia hankaloittaa se, että kemikaaleja on lukuisia, ja niiden yhteisvaikutusten arviointi on vaikeaa.

Topparin mukaan siittiöiden määrään vaikuttavat asiat tapahtuvat jo sikiö- ja lapsuusaikana. Murrosiän jälkeen siittiöiden määrään ei ole mahdollista vaikuttaa, ellei kyse ole hyvin harvinaisesta hormonihäiriöstä.

Siemennesteensä laatua sen sijaan on mahdollista heikentää elintavoilla. Topparin mukaan siemennesteen laatua heikentävät esimerkiksi huomattava ylipaino tai laihuus, tupakointi sekä monet lääkkeet, kuten opioidit.

– Alkoholia täytyy juoda paljon ja usein, jotta saa aikaan haittaa, Toppari toteaa.

Lue lisää aiheesta:

Pyry Young ei voi ehkä koskaan saada biologisia lapsia – Miesten hedelmällisyys on romahtanut ja syytä edelleen vasta arvaillaan

Tottijärvelle kolme vuotta sitten rakennettu talo hohtaa uutuuttaan, mutta terassilla paljua ympäröivät lankut ovat jo kuluneet ja vaatisivat uudelleen öljykäsittelyä. Näky kertoo kovasta käytöstä.

Talon asukas Tiia Lampela aloittaa päivänsä paljusta.

– Teen sellaista työtä, jossa on monta asiaa mielen päällä. Aamulla laitan kahvin tippumaan ja menen kylmään paljuun. Katselen maisemia ja mietin, että tästä tulee hyvä päivä.

Altaan vesi lämmitetään vain talvisin. Tiia Lampelan mukaan palju on hänelle niin tärkeä, että talon suunnittelu lähti saunan ja paljun sijoittelusta.

Tiia Lampela on yksi Ylen minidokkarin viidestä päähenkilöstä, jotka kertovat paljun vetovoimasta.

Lisää aiheesta: Ylen minidokkari kertoo, miten palju vei saunakansan sydämen.

Kymmenisen vuotta sitten Suomeen rantautunut paljuinnostus on vienyt monen muunkin sydämen. Korona-aika on lisännyt paljujen myyntiä entisestään.

Maatilalla ehtii paljuun, jos sijainti on hyvä

Myös Päijänteen rannalla Kuhmoisissa Aittolahden tilalla palju on kovassa käytössä. Maatilayrittäjä Lea Aittolahti pystytti paljun keskelle maatilan pihapiiriä eikä rantasaunalle, vaikka se tuli ensiksi mieleen. Näin hän ehtii käyttää paljua enemmän.

Aittolahden perhe tekee kesäisin lähes 14-tuntista työpäivää. Siksi on kätevintä, että taukopaikka on maatilan keskellä.

Tilan päätoimi on 1750 ulkoilevan linnun kanala. Aittolahdet käyvät myymässä munat suoramyyntinä ympäri Etelä-Suomea. Perheeseen kuuluu myös kolmetoista hevosta, joilla emäntä tarjoaa ratsastustunteja ja -leirejä. Elantoa kartuttaa myös pienimuotoinen maatilamatkailu. Emäntä on myös kunnanvaltuutettu.

– Tämä palju on paikka, missä olemme pystyneet rentoutumaan ihan keskellä kaikkia töitä.

Paljussa juttelu menee syvemmälle tasolle

Lea Aittolahti saa paljussa kiireettömyyden tunteen keskellä työn tohinaa. Hän on huomannut, että palju auttaa avautumaan.

– Ystävien kanssa on ollut hyviä keskusteluja saunomisen ja paljuttelun yhteydessä. Siinä kaikki ovat tavallaan pysähtyneet samaan tilaan, jota palju kehystää. Syntyy intiimimpi ja läheisempi yhteys kuin pöydän ääressä istuessa.

Myös Tiia Lampela on huomannut, että palju avaa sielun sopukat.

– Tykkään kokkailla ja tehdä asioita yhdessä kavereiden kanssa. Kun kokoonnumme paljuun ja olemme lähellä toisiamme, keskustelu menee nopeammin syvemmälle tasolle.

Palju tukee myös vapaaotteluharrastusta, joka altistaa vammoille. Kuvaushetkellä Lampela oli toipumassa polven ristisiteen leikkauksesta ja haki kylmästä paljusta apua turvotuksen vähentämiseen ja jalan notkistamiseen.

Tamperelaisen vapaaotteluseuran jäsenet nauttivat myös silloin tällöin Tottijärven hulppeista puitteista. Sauna ja palju auttavat painopudotuksessa ennen kisoja. Kisojen jälkeen paljuilu vauhdittaa vammoista toipumista ja rentouttaa.

Tiia Lampelan ja Lea Aittolahden lisäksi Ylen paljudokkarissa on mukana sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri Kirsti Uoti, joka jatkaa jo neljännessä polvessa ihmisten hoitamista vedellä. Suomalaisten paljurakkauden anatomiaa avaavat myös paljunvalmistaja Mika Rantanen ja pienyrittäjä Kalle Järvelä.

Lue myös:

Paljuhurmos vei alan suurimman valmistajan äärirajoilleen ja johti pörssiyhtiön syliin – “Paljulle ei käy kuten leipäkoneelle”

Lomakeskukset hylkivät kylpypaljuja paloturvallisuuden ja vesivahingon riskin vuoksi – pienyrittäjä kehitti paljun, joka sopii myös mökkikylään

Suomessa on käynnissä osakehuoneistojen tietojen sähköistäminen. Vanhojen, ennen vuotta 2019 perustettujen taloyhtiöiden on siirrettävä osakeluettelonsa Maanmittauslaitoksen ylläpitämään huoneistotietojärjestelmään. Tätä uudempien taloyhtiöiden tiedot ovat siirtyneet sinne jo automaattisesti.

Suomessa on noin 90 000 asunto-osakeyhtiötä, joiden pitää tehdä tämä siirto vuoden 2023 loppuun mennessä.

Päätöksen siirrosta tekee taloyhtiön hallitus. Se myös tiedottaa osakkaille, kun osakeluettelo on siirretty.

Ennen siirtoa taloyhtiön on myös tarkistettava, että esimerkiksi tiedot osakkeista ja taloyhtiön edustajista kaupparekisterissä ovat ajan tasalla. Nämäkin tiedot siirtyvät huoneistotietojärjestelmään.

Asunnon nykyisten omistajien aikataulu on taloyhtiötä väljempi. Paperinen osakekirja on muutettava sähköiseksi omistajamerkinnäksi kymmenessä vuodessa taloyhtiön osakeluettelon siirrosta.

Osakehuoneistoja on Suomessa noin 1,5 miljoonaa.

Tietojen siirto huoneistotietojärjestelmään etenee hitaasti

Tietojen siirto sähköiseen huoneistotietojärjestelmään on edennyt varsin verkkaisesti.

Kaikkiaan huoneistotietojärjestelmässä on tällä hetkellä tiedot noin 6500:sta taloyhtiöstä. Niistäkin 3500 on järjestelmässä vuoden 2019 alusta asti olleita uusia asunto-osakeyhtiöitä.

Tähän mennessä vasta vajaat 3000 vanhaa taloyhtiötä on siirtänyt osakeluettelonsa.

– Se on hyvin vähän. Fakta on, että tässä ollaan vielä ihan alkumetreillä, kirjaamislakimies Saija Korhonen Maanmittauslaitokselta myöntää.

Isompien taloyhtiöiden kannattaa odottaa isännöintijärjestelmien valmistumista

Jos taloyhtiö käyttää asioiden hoidossa isännöintitoimistoa, ei osakkaiden tarvitse itse huolehtia osakeluetteloiden siirrosta uuteen sähköiseen järjestelmään. Käytännön työn tekee isännöintitoimisto. Ammattimaista isännöintiä käyttää noin puolet taloyhtiöistä.

Vanhempi lakiasiantuntija Virpi Hienonen Suomen Kiinteistöliitosta sanoo, että näiden isojen taloyhtiöiden kannattaakin hieman odottaa osakeluetteloiden siirtämistä. Syy on tekninen.

– Isännöintijärjestelmiin tehdään vielä kehitystyötä. Kun ne saadaan sillä tavalla valmiiksi, että tiedon siirto onnistuu isännöintijärjestelmästä huoneistotietojärjestelmään, on tiedonsiirto helpompi tehdä.

Maanmittauslaitos sai tiedonsiirron mahdollistavan niin sanotun rajapintansa valmiiksi aiottua myöhemmin viime vuoden lopulla. Vasta sen tapahduttua isännöintijärjestelmiin päästiin tekemään tarvittavia muutoksia.

Muun muassa tämän takia osakeluetteloiden siirrolle annettiin vuosi lisäaikaa vuoden 2023 loppuun.

– Kun isännöintijärjestelmien muutokset ovat valmiit, niin isomman tietomassan siirtäminen on huomattavasti helpompaa ja sujuvampaa. Toivomme, että tämä lisää ensi vuonna osakeluetteloiden siirtoja, Saija Korhonen sanoo.

Virpi Hienosen arvio on, että nyt ollaan siinä vaiheessa, että vähitellen ainakin osa isännöintijärjestelmistä valmistuu.

– Varmasti vuoden vaihteessa näiden järjestelmien piirissä olevien isojen taloyhtiöiden siirrot alkavat vihdoin vauhdittua.

Pienet taloyhtiöt siirtävät tietonsa itse

Pienemmät taloyhtiöt, joissa osakkaat hoitavat isännöinnin yleensä itse, siirtävät osakeluettelonsa huoneistotietojärjestelmään nettisovelluksen kautta. Maanmittauslaitos otti tämän siirtopalvelun käyttöön huhtikuussa 2020.

Silti pienetkään yhtiöt eivät ole pitäneet kiirettä osakeluetteloiden siirrossa.

Maanmittauslaitoksen mukaan kyse saattaa olla tiedon puutteesta.

– Meiltä on nyt lähdössä viranomaiskirje taloyhtiöiden edustajille, jossa asiasta muistutetaan, Saija Korhonen kertoo.

Mitään kiirettä siirrolle ei sinänsä vielä ole, sillä aikaa on reilut kaksi vuotta. Mutta jos taloyhtiö tekee siirron ajoissa, se välttää viime hetken ruuhkat.

– Jos jättää siirron ihan viime hetkeen, palvelut ovat voineet ruuhkautua ja voi olla hankalampi saada apua siirron tekemiseen, Hienonen Suomen Kiinteistöliitosta sanoo.

Paperiset osakekirjat siirtyvät historiaan

Yksittäisen osakehuoneiston omistajan vastuulle jää paperisen osakekirjan muuttaminen sähköiseksi omistajamerkinnäksi kymmenessä vuodessa taloyhtiön osakeluettelon siirrosta. Tämä maksaa 60 euroa.

Omistuksen rekisteröintiä ei ainakaan vielä voi tehdä sähköisesti vaan käytössä on paperinen lomake.

Myös paperinen osakekirja on lähetettävä tai vietävä Maanmittauslaitokselle mitätöitäväksi.

– Täällä se mitätöidään ja tuhotaan. Paperisen osakekirjan voi kuitenkin mitätöinnin jälkeen saada pyynnöstä muistoksi itselleen. Palautuksesta peritään kymmenen euron korvaus, Saija Korhonen kertoo.

Usein osakekirjaa ei ole säilytetty itse vaan se on ollut lainan vakuutena pankissa. Tällöin myös pankki voi omistajan puolesta hakea sen muuttamista sähköiseksi omistajamerkinnäksi.

Jos asunto myydään ennen kymmenen vuoden määräajan päättymistä niin uuden omistajan tai hänen pankkinsa täytyy hoitaa omistuksen rekisteröinti ja osakekirjan mitätöinti. Määräaika on kaksi kuukautta.

Sähköinen järjestelmä helpottaa asuntokauppoja

Huoneistotietojärjestelmän tarkoitus on parantaa asuntohuoneistojen tietojen saatavuutta ja luotettavuutta.

– Aiemmin nämä tiedot omistuksista ja panttauksista eivät ole olleet saatavissa keskitetysti, eivätkä ne ole olleet vertailukelpoisia, eivätkä kovin kattaviakaan, Korhonen sanoo.

Tavallinen kuluttaja hyötyy uudistuksesta etenkin asuntokauppoja tehdessään. Kun tiedot ovat kootusti yhdessä paikassa, voidaan esimerkiksi helpommin varmistua siitä, ettei asunto-osake ole velan panttina.

Myös asunnon käyttäminen lainan vakuutena sujuvoituu, kun sähköiseen järjestelmään siirryttäessä paperista osakekirjaa ei enää tarvita.

Lue myös

Yle selvitti: Isännöitsijöillä on kaksoisrooli palvelumyyjänä ja ostajan edunvalvojana, ja nyt se kaihertaa taloyhtiöissä eri puolilla Suomea

En ole tähän ikään mennessä saanut juurikaan perintöä, mikä on tietenkin mahtava juttu. Mutta minulla on kuitenkin kolme esinettä, jotka ovat isovanhempieni jäämistöstä. Ne ovat hienoja asioita, joita osaan oikeastaan arvostaa vasta nyt.

Ne ovat hienoja siksi, että ne osoittavat, kuinka historia on lähellä, ihan tuossa nurkan takana. Mutta se taas on asia, jota ei oikein ymmärrä ennen kuin alkaa itse olla historiaa – kun siis on ehtinyt elää tarpeeksi monta vuosikymmentä ja alkaa nähdä oman kuolevaisuutensa.

Ensimmäinen perintökalleus on kaksi miekkaa, jotka ovat kuuluneet äitini puolen esi-isälle, sillä hän toimi tsaarin henkivartijana. Toinen miekoista on tylsä paraatimiekka, toinen teroitettu taistelua varten. Kovin hyvin hän ei ilmeisesti tehtävässään onnistunut, ottaen huomioon miten tsaarin kävi.

Seuraava kalleus on taskunauris, kultakello, joka on isoisoisäni. Hän osti sen Ameriikasta, jonne lähti kultaa vuolemaan. Kultaa ei kelloa lukuun ottamatta löytynyt, ja ajanottaja palasi lopulta takaisin Suomeen ilman omistajaansa.

Kolmas perintökalu on isoisäni päiväkirja talvisodasta, lakoninen ja tapahtumia listaava todistuskappale: ”16.1.1940. Ei erikoista. Kova pakkanen, yöllä peräti 41, telttakin tuntui jo vähän kylmältä”.

Nuo kolme muistoesinettä sitovat omankin sukuni tiukasti maailmanhistoriaan: Suomeen joka ei vielä ollut itsenäisesti olemassa, sisällissodan jälkeiseen pula-Suomeen ja viimein sota-aikaan. Yksittäisistä tavaroista huokuu tarinoita ja niihin kiteytyy kokonaisia aikakausia. (Sinänsä olisin ollut tyytyväisempi jos tsaarin hovissa palvellut esi-ukko olisi jättänyt minulle vaikka sen kadonneen meripihkahuoneen mieluummin kuin pari miekkaa, mutta onhan tuokin tyhjää parempi.)

Kun pitelee noita esineitä kädessä herää kysymys mitä jää jäljelle omista vanhemmista ja mitä itsestä.

Vaikka täällä eletään täydellisessä yltäkylläisyydessä, niin eipä talosta löydy ihmisten lisäksi kauheasti arvokasta pelastettavaa.

Sotien jälkeen syntynyt sukupolvi on varakasta, joten heiltä jää tietenkin omakotitaloja ja kesämökkejä – ellei yksityistetty vanhustenhoitokoti ehdi väliin ja luultavasti ehtii. Mutta mikä on sellaista henkilökohtaista tärkeää, joka jää jälkipolvien ihmeteltäväksi - että ohhoh, tommostakin? Matkamuisto Neuvostoliitosta? Helsingin olympialaisten pinssi? Ruskeita viilukirjahyllyjä ja jokunen tietokirjasarja, kun ei niitä hennonut heittää roskiin. Valokuvia monta kansiollista, mustavalkoisia ja haalistuneita väriotoksia 70-luvulta.

Omalta sukupolveltani ei jää sitäkään. Triljoonat valokuvat katoavat jonnekin vanhojen tietokoneiden uumeniin. Huonekaluista ja vastaavista ei ole kaatopaikkaa lukuun ottamatta kukaan kiinnostunut. Jälkeen jää pelkkää roskaa.

No, ehkä jotain sittenkin. Roope-ukin vanha tennismaila! Sillä hän teki urotekoja ja voitti vielä huonompia pelaajia kuin hän itse oli! Myös jää kirjahyllyllinen kirjoittamiani kirjoja, joita kaikkia omat lapset eivät ehkä kehtaa heittää mäkeen, mutta lapsenlapset varmasti jo kehtaavat.

Mietin joskus, mitä pelastaisi, jos koti palaisi. Tehtävä oli vaikea: ehkäpä kainalostani löytyisi tietokone, mahdollisesti muutama albumi valokuvia. Vaikka täällä eletään täydellisessä yltäkylläisyydessä, niin eipä talosta löydy ihmisten lisäksi kauheasti arvokasta pelastettavaa. Yhdet uudehkot farkut. Sarjakuvakokoelma tietenkin, mutta olisihan se nyt vähän lapsellista pelastaa Asterixeja kun talo palaa ympärillä.

Ikävä johtopäätös on, että henkikultansa ohella sitä ei omista juuri mitään arvokasta – vaikka tavaramäärällä mitattuna kuuluu heittämällä maailman rikkaimpaan promilleen.

Ehkäpä lopulta tärkeitä ovat vain tarinat, jotka toki usein kiinnittyvät johonkin konkreettiseen esineeseen: Esimerkiksi isoäitini tykkäsi viimeisinä kuukausinaan katsella vanhoja valokuvia, sillä ne olivat ainoita joita hän vähän tunnisti. Kerran niitä taas katsottiin ja olin jo varautunut haukotushetkeen, kun yhtäkkiä edessä oli komea nuori sotilas jonka koppalakissa oli pahamaineinen pääkallo.

– Kukas se tuo sitten on! huudahdin.

Mummi mietti pitkään ja muisti: – Se on isän eno. Mutta hän taisikin sotia ulkomailla.

No niin!

Äitini puolestaan kirjoitti omasta suvustaan ja lapsuudestaan pienen tarinan meille lapsille, kun ajatteli, että on syytä kirjoittaa kun vielä muistaa ja on kirjoittamassa. Se oli viisasta. Siellä oli paljon asioita, joita en tiennyt – kun ei ole tullut puheeksi eikä kysytyksi.

Yleensä se meneekin niin, että siinä vaiheessa kun nämä asiat alkavat kiinnostaa on liian myöhäistä. Paras hetki aloittaa omien juuriensa ja suvun tarinoiden kuunteleminen oli eilen, tänään on toiseksi paras.

Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija

Kolumnista voi keskustella 11.10. klo 23.00 saakka.

Yli 40 ihmistä kuoli ääri-islamistien hyökkäyksessä maaseutukyliin Pohjois-Malissa.

15 ihmistä kuoli iskussa sotilassaattueeseen Keski-Malissa.

12 sotilasta kuoli väijytyksessä Burkina Fasossa lähellä Nigerin rajaa.

Muun muassa nämä iskut tehtiin elokuussa läntisessä Afrikassa, vaikka Suomessa ne eivät välttämättä ylittäneet uutiskynnystä.

Väkivalta kiihtyy Sahelin alueen maissa. Ääri-islamilaiset ryhmät valtaavat lisää alaa melkein neljä kertaa Suomen kokoisessa Malissa. Ne etenevät myös Malin naapurimaissa.

Näin on siitä huolimatta, että ulkomaat ovat yrittäneet rauhoittaa tilannetta jo kohta vuosikymmenen.

Suomi on nyt lähettämässä EU:n operaatioon lisää joukkoja. Samaan aikaan Malin tilanne on muuttumassa yhä sekavammaksi.

Entinen siirtomaaisäntä Ranska on vetämässä joukkojaan pois. Ranska riitelee Malin kanssa, joka on kutsumassa avukseen venäläisiä palkkasotilaita. Saksassa puhutaan Afganistanin mahalaskun jälkeen myös Sahelin operaation tavoitteista.

EU:n ponnistuksista Malin vakauttamiseksi ei ole jäänyt kovin paljon käteen, arvioi saksalainen Sahel-asiantuntija Ylelle.

– Malin armeija on edelleen tehoton huolimatta siitä, että EU:n operaatio on kouluttanut sitä vuosia, Thomas Schiller sanoo.

Mitä Suomi lisäsatsauksella Sahelissa tavoittelee?

Mitä Sahelissa oikein tapahtuu?

"Turvallisuusruuhka."

Sellaiseksi on kuvattu sotilasoperaatioiden paljoutta, jolla ulkovallat ovat yrittäneet sammuttaa tulipesäkkeitä Sahelissa.

Malissa on EU:n sotilaskouluttajia ja YK:n Minusma-rauhanturvaoperaatio. Yksittäisistä ulkovalloista vaikutusvaltaisin on Ranska, joka vetää kahta eri operaatiota jihadisteja vastaan.

Operaatioilla ei ole ratkottavanaan vain yhtä kriisiä, vaan meneillään on useita päällekkäisiä konflikteja.

Sahelissa toimii sekä terroristijärjestö al-Qaidaan että Isisiin liittyviä ääri-islamisteja. Myös Malin kansanryhmien välillä on kiistoja, joita jihadistiryhmät käyttävät hyväkseen. Erilaiset paikalliset aseryhmät hallitsevat laajoja alueita.

Köyhyys, aavikoituminen, väestönkasvu ja heikot ja korruptoituneet hallitukset pahentavat tilannetta. Väkivaltaisuuksissa kuoli viime vuonna tuhansia ihmisiä, ja kaksi miljoonaa on joutunut pakenemaan kodeistaan.

Suomi on ollut mukana Malin EU- ja YK-operaatioissa alusta asti. Yhteensä niissä on palvellut 119 suomalaista.

Tällä hetkellä operaatioihin osallistuu 16 suomalaista. Suuri osa heistä toimii esikuntatehtävissä Bamakossa, Malin pääkaupungissa. Osan asemapaikka on Koulikorossa pääkaupungista koilliseen.

EU-sotilaat eivät osallistu taistelutoimiin. Operaation tehtävä on tukea Malin armeijaa kouluttamalla sen omia sotilaita. Tavoitteena on, että Malin hallitus pystyy ottamaan epävakaat alueet haltuunsa ilman, että ulkopuolisten tarvitsee olla mukana.

Käytännössä suomalaiset ovat viime vuosina antaneet malilaisille muun muassa lääkintä-, pioneeri- ja johtajakoulutusta. Koulikoron tukikohdassa sotilaita on opetettu esimerkiksi torjumaan räjähteitä ja käyttämään sotilasviestilaitteita.

Miksi Euroopassa kannetaan huolta seuduista, jotka ovat tuhansien kilometrien päässä?

– Varmasti halutaan aidosti tukea paikallisia yhteiskuntia, joita väkivaltaiset aseelliset ryhmät uhkaavat. Mutta tässä on kyse olennaisesti myös Euroopan omista turvallisuushuolista, sanoo Ulkopoliittisen instituutin Sahelia seuraava tutkijatohtori Katariina Mustasilta.

Esimerkiksi Ranska pelkää, että jos jihadististen ryhmien annetaan temmeltää vapaasti Sahelin alueella, seurauksena on terrorismia Euroopassa.

Toinen huoli on se, että konflikti ajaa ihmisiä liikkeelle. Sahelin maat ovat myös läpikulkumaita muualta Afrikasta kohti Eurooppaa. Jos maat ovat epävakaita, muuttoliikkeen hallitseminen on vaikeampaa, Mustasilta huomauttaa.

Nyt Sahelista on tulossa Suomen suurimpia kriisinhallintaoperaatioita Afganistanin sotavuosien jälkeen.

Vielä loppuvuodesta Suomen on tarkoitus lisätä läsnäoloaan kahdeksalla sotilaalla. Ensi vuonna suomalaisten määrä alueella halutaan nostaa kaikkiaan 55:een.

"EU:n operaatio ei ole onnistunut"

Saksalainen asiantuntija vastaa puhelimeen Länsi-Afrikassa.

Thomas Schiller johtaa tunnetun Konrad Adenauer -ajatushautomon Sahel-ohjelmaa Malin pääkaupungissa Bamakossa. Hän siis seuraa työkseen kriisin kehittymistä paikan päällä.

Schiller ei kommentoi suoraan Suomen toimintaa mutta kritisoi ylipäänsä EU:n operaation aikaansaannoksia.

– Malin turvallisuustilanne on täysin levällään. Koko Sahelin alue on vuosi vuodelta levottomampi, Schiller sanoo.

Hän myöntää, että nopeita muutoksia ei vaikeassa konfliktissa pidäkään odottaa. Mutta kehityksen pitäisi ainakin kulkea oikeaan suuntaan, Schiller sanoo.

Näin ei hänen mukaansa nyt tapahdu.

Schiller ei ole kritiikissään yksin. Monet tutkijat ovat puhuneet muun muassa siitä, kuinka EU ja muu kansainvälinen yhteisö keskittyy Sahelissa liikaa sotilaallisiin toimiin ja tukee samalla korruptoituneita hallituksia.

Schillerin edustama Konrad Adenauer -säätiö on lähellä Saksaa vuosia hallinnutta valtapuoluetta kristillisdemokraatteja. Saksa taas on ollut vuosikaudet EU-koulutusoperaation suurtekijä sadoilla sotilailla.

Schiller perää EU-mailta yleisempää keskustelua siitä, miksi sen panostus ei ole tuottanut haluttuja tuloksia. Ja siitä, mitä Sahelissa tehdään jatkossa ja miten.

Nykyisellään Malin kriisinhallintaoperaatio palvelee monin tavoin lähinnä EU:n omia tarpeita, Schiller sanoo. Hän ottaa esimerkiksi sotilaiden vaihtumisen muutaman kuukauden välein.

– Sellaisessa ajassa kukaan ei voi väittää oppivansa tuntemaan maata, kulttuuria ja niitä ihmisiä, joita kouluttaa, Schiller sanoo.

Mali puolestaan ei ole tehnyt monia niistä uudistuksista, joita ulkomaiset tukijat ovat vaatineet vuosia. Mutta eurooppalaiset eivät tartu tähän, Schiller sanoo.

Miten EU-koulutusoperaation tuloksia on arvioitu Suomessa?

Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) myöntää, että myönteisen kehityksen aikaansaaminen Malissa on hidasta.

– Pitää olla realisti eikä sinisilmäinen. Nämä ovat erittäin vaikeita operaatioita, mutta kansainvälinen yhteisö ajattelee kuitenkin, että kannattaa yrittää, Kaikkonen sanoo.

Samaa sanoo ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.).

– Tällä hetkellä nähdään, että monet toimijat kuten YK:n [rauhanturvaoperaatio] Minusma ja EU:n koulutusoperatio Malissa eivät välttämättä ole vielä saavuttaneet niitä tuloksia, Haavisto sanoo.

– Mutta on nähty, että Sahelin vakauttaminen ja ihmisoikeustilanteen parantaminen on satsaamisen arvoinen myös Euroopan ja EU:n kannalta, koska Sahelin konflikti on niin lähellä.

"Wagnerin sotilaiden tulo ei merkitsisi hyvää"

Juuri nyt Sahelin soppaa sakeuttaa Ranskan ja Venäjän taistelu vaikutusvallasta.

Ranska on vetämässä alueelta joukkojaan – ja samalla Maliin saattaa olla tulossa pahamaineisen venäläisen Wagner-yhtiön palkkasotilaita.

Presidentti Emmanuel Macron on mylläämässä Ranskan Sahel-kuvioita uusiksi. Sahelissa on kuollut kymmeniä ranskalaisia sotilaita, operaatiot ovat Ranskassa epäsuositumpia kuin koskaan ja presidentinvaalit ovat tulossa keväällä.

Malin armeijan tukena taistelevia ranskalaisia Barkhane-joukkoja ollaan supistamassa 5 000:stä noin puoleen.

Malin mielestä Ranska jättää laajoja alueita jihadistien käsiin. Niinpä Malin sotilashallinto on kääntynyt venäläisten puoleen.

Venäjä on kilpaillut pitkään Ranskan entisissä siirtomaissa vaikutusvallasta ja luonnonvaroista. Venäläisen turvallisuusyhtiö Wagnerin palkkasotilaat ovat pönkittäneet muun muassa timanttivaltio Keski-Afrikan tasavallan hallitusta. Siellä Wagnerin sotilaita syytetään ihmisoikeusloukkauksista kuten kidutuksesta ja summittaisista teloituksista.

Nyt kiikarissa on Mali.

Uutistoimisto Reuters paljasti syyskuussa, että Mali neuvottelee Wagnerin kanssa yhteistyöstä, johon kuuluisi muun muassa Malin armeijan sotilaiden kouluttamista.

Wagnerin sotilaat tulisivat siis sellaiselta kuulostaviin tehtäviin, joita suomalaisetkin sotilaat EU-operaatiossa hoitavat.

Länsi yhdistää Wagnerin Venäjän hallitukseen. Wagnerin nähdään toimivan usein sellaisissa tilanteissa tai paikoissa, joissa virallinen Venäjä ei halua tai voi toimia avoimesti. Venäjä kiistää yhteyden.

Mali katsoo, että sillä on oikeus valita kumppaninsa. Se saattaa myös laskea hyötyvänsä kilpailutilanteesta.

Ranska painostaa nyt Malia vimmatusti ja riitelee Malin kanssa koko ajan äänekäämmin. Ranska ja Saksa ovat uhanneet epäsuorasti vetää joukkojaan pois.

EU:n ulkosuhteita johtava Josep Borrell on varoittanut, että Wagnerin tulolla Maliin olisi välittömiä seurauksia EU:n operaatiolle.

Suomi tekee mahdolliset päätökset jatkosta yhdessä EU:n kanssa, sanovat suomalaisministerit.

– Mitään hyvää Wagnerin palkkasotilaiden tulo Maliin ei tulisi merkitsemään, ulkoministeri Pekka Haavisto sanoo.

Suomalaissotilaat matkalla Nigeriin

Malissa kansainväliset sotilasoperaatiot eivät ole kovassa kurssissa.

Ranskalaisjoukot ovat muuttunut monen silmissä auttajista miehittäjiksi. Ulkomaisten sotilaiden läsnäolo saatetaan kokea myös hyödyttömäksi, kun väkivalta kiihtyy operaatioista huolimatta.

Tällaisessa tilanteessa terroristien rekrytointi voi helpottua ja sotilaista tulla kohteita.

Malissa ei ole kuollut yhtään suomalaista. Bamakon ja Koulikoron alue on ollut suhteellisen turvallinen, vaikka EU-operaatiota vastaan onkin siellä hyökätty useita kertoja vuosien mittaan.

Suomalaiset käyvät kuitenkin myös muualla Malissa, esimerkiksi Timbuktussa tai Gaossa tarkistamassa, miten aiemmin koulutetut sotilaat siellä toimivat.

– Kun liikutaan pohjoiseen, ne ovat matkoja, joissa voi tapahtua mitä tahansa, sanoo maavoimien valmiuspäällikkö, eversti Kari Kaakinen.

Pian Suomen lippu heiluu hihassa uudessa Afrikan maassa.

Koska konflikti on levinnyt yli rajojen, EU-operaatio alkaa kouluttaa Malin lisäksi Sahelin maiden alueellisia joukkoja. Suomalaisia on Malissa vastaisuudessakin, mutta uudet vahvistukset lähetetään todennäköisesti Nigeriin.

Siellä he luultavasti sijoittuvat ainakin aluksi pääkaupungin Niameyn alueelle. Puolustusministeriöstä arvioidaan Ylelle, että Niameyssa on hieman turvallisempaa kuin suomalaisten alueilla Malissa. Suurta eroa tilanteessa ei ole.

Sahelin tilanne puhuttaa Ruotsissa ja Saksassa, Suomessa ei

Viime aikoina EU:n sotilaskoulutus Sahelissa on takkuillut.

Koronapandemia on osasyy, mutta Malissa on tehty runsaan vuoden sisään myös kaksi vallankaappausta.

Nyt vallassa on sotilashallitus, jonka lupaukseen vaaleista ei luoteta lännessä eikä naapurimaissa. Keväällä osa Malin ulkomaisista tukijoista jäädytti yhteistyön ainakin väliaikaisesti.

Esimerkiksi Ruotsissa entinen Malin-suurlähettiläs on todennut, että osallistuminen koko operaatioon voi olla pian kyseenalainen. Haluaako Ruotsi pönkittää sotilasjunttaa, lähettiläs kysyi sanomalehti Dagens Nyheterissä.

Saksassa Sahelista puhuttiin syksyn liittopäivävaalien alla, kaaokseen päättyneen Afganistanin-operaation jälkeen. Suurimmista puolueista CDU:sta ja SPD:stä vaadittiin Malin-operaation arvioimista uudelleen.

Suomessa tämäntyylistä keskustelua Sahelin kriisinhallinnasta ei ole juuri käyty. Miksi?

– Kriisinhallinnan haasteet ja epäonnistumiset eli se, että ei saavuteta tavoitteita, ovat asioita, joista ei [Suomessa] kovin mielellään keskustella, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu.

Maailmalla keskustelua riittää myös Malin sotilaiden ihmisoikeusloukkauksista.

Sotilaat surmasivat Malissa viime vuonna enemmän siviilejä kuin ääri-islamistit, laskee ACLED-projekti. Sotilaat ovat esimerkiksi teloittaneet mielivaltaisesti siviilejä ja kiduttaneet jihadisteiksi tai näiden tukijoiksi epäiltyjä.

The New Humanitarian -julkaisun mukaan ihmisoikeusloukkauksiin epäillään syyllistyneen myös joidenkin sellaisten sotilaiden, jotka ovat myöhemmin tulleet EU-operaation koulutettaviksi.

Miten Suomi pystyy tarkistamaan sotilaiden taustat tai seuraamaan heidän toimintaansa?

Ulkoministeri Pekka Haaviston mukaan Suomi pyrkii käyttämään apuna muilta EU-mailta saamiaan tietoja. Hän sanoo, että kouluttajien läsnäolo alueella on omiaan vähentämään ihmisoikeusloukkauksia.

– Tapaukset raportoidaan herkemmin ja niille löytyy todistajia, Haavisto sanoo.

Tutkija: Suomen Afrikka-operaatiossa on "vaihtokaupan elementti"

Suomessa lisäpanostus Saheliin liittyy osin lähtöön Afganistanista. Taustalla on se, että Suomen rauhanturvaajien määrä on ollut laskussa. Nyt trendi halutaan kääntää, ovat eduskuntapuolueet linjanneet.

Sotilaiden lähettämiseen ulkomaille on Afganistanin jälkeen siis poliittinen tarve.

Afrikka taas on looginen kohde, koska se on ollut niin EU:n agendalla kuin Suomen ulkopolitiikassa kovassa nousussa.

– Tällä voidaan osoittaa kansainvälisesti sitä, että Afrikan merkitys Suomen asialistalla kasvaa, sanoo tutkija Matti Pesu.

EU-operaatio on Pesun mukaan Suomelle helpoin tapa osoittaa kasvavaa kiinnostusta.

Suomessa on arvioitu, että mukanaolosta Afganistanissa koitui Suomelle puolustuspoliittista hyötyä. Muun muassa Suomen Nato-kumppanuus rakentuu merkittävästi Afganistanin pohjalle, arvioivat tutkijat.

Satsauksella Saheliin voi olla merkitystä erityisesti Suomen ja Ranskan suhteille, sanoo moni asiaa tunteva Ylelle.

– Sen voi nähdä osoituksena taakanjaosta, jota varsinkin Ranska on peräänkuuluttanut, sanoo Sahelia seuraava tutkija Katariina Mustasilta.

Ranska vetää Sahelissa myös uudempaa sotilasoperaatiota, jossa on mukana erikoisjoukkoja monista Euroopan maista.

Suomen lähinaapurit Ruotsi ja Viro ovat lähettäneet tähän Takuba-nimiseen operaatioon yhteensä satoja sotilaita. Toisin kuin sotilaat EU-koulutustehtävissä yleensä, Takubassa sotilaat joutuvat koviin paikkoihin.

Ranska on kysellyt myös Suomea mukaan operaatioon. Suomessa asiaa on selvitetty, mutta toistaiseksi mukaan ei ole päätetty lähteä.

Ranska on joka tapauksessa keskeinen EU-maa ja eurooppalaisittain kyvykäs sotilaallinen toimija, johon Suomi haluaa pitää hyvät suhteet.

– Siinä on taustalla vaihtokaupan elementti, kun voimme osoittaa tekevämme asioita alueella, joka on Ranskalle keskeinen, sanoo tutkija Matti Pesu.

Mitä Suomi voisi saada vaihtokaupassa Ranskalta?

Ranska saattaa osoittaa vastineeksi kiinnostusta Suomen intresseihin, Pesu sanoo. Hän ottaa esimerkiksi ranskalaisten osallistumisen kansainväliseen sotaharjoitukseen Suomen lähialueella.

– Suomen näkökulmasta koetaan hyödylliseksi, että ranskalaiset ovat Itämeren alueella ja käyvät pohjoisemmassakin. Suomessa katsotaan, että se lisää myös Suomen puolustusyhteistyökuvioiden uskottavuutta, Pesu sanoo.

Ajallista sattumaa tai ei, Suomi on parhaillaan avaamassa ensimmäistä suurlähetystöään ranskankieliseen Länsi-Afrikkaan.

Lähetystö tulee Malin naapurimaahan Senegaliin. Rauhallinen Senegal sijaitsee kätevästi Sahelin alueen Atlantin päädyssä. Sijainnista on hyötyä toiminnassa myös Sahelin alueella.

Mikä on Suomen exit-strategia?

Kuinka kauan Suomen sotilaita on Malissa ja sen naapurimaissa, Afganistanin tavoin 20 vuottako?

Puolustusministeri Antti Kaikkonen sanoo, että tällä hetkellä suunnitelmissa on "lyhyempi osallistuminen".

– Sellaisia suunnitelmia ei ole, että sinne jäätäisiin vuosikymmeniksi. Jatkoa arvioidaan ensi vuoden aikana, Kaikkonen sanoo.

Ulkomaisten tukijoiden ajatuksena on yleensä, että poistua voidaan sitten, kun paikalliset rakenteet ovat tarpeeksi vahvat. Jos ne eivät vahvistu, vaihtoehtona on joko vetäytymisestä seuraava kaaos kuten Afganistanissa tai loputon läsnäolo.

Ainoa ratkaisu on vahvistaa valtion rakenteita, ja tähän EU:n pitäisi nyt keskittyä Sahelissa sotilaallisen painotuksen sijaan, sanoo Konrad Adenauer -ajatushautomon Thomas Schiller.

– Täydellinen vetäytyminen on erittäin vaikeaa, koska Afrikka on naapurimantereemme. Meidän on hoidettava tilanne tavalla tai toisella.

Malin hallitus voinee diilauksissaan laskea jatkossakin sen varaan, että kumppanit eivät halua antaa Malin romahtaa.

Onko Suomelle etua osallistumisesta kriisinhallintaoperaatioihin ulkomailla? Voit keskustella aiheesta maanantai-iltaan 11.10. klo 23 asti.

Lue myös:

Suomen pisin sota loppui tällä viikolla – Afganistanin operaatio maksoi satoja miljoonia, mutta mitä sillä saavutettiin?

Suomi jätti evakuoimatta Afganistanista tulkit ja vartijat, Ruotsi ei – Tutkijat: Hallitus väisteli vastuuta ja teki mielivaltaisia rajauksia

Jihadismi levittäytyy kohden Afrikan länsirantaa – siirtomaatyylistä syytetty Ranska tuskailee rooliaan

Helsingin poliisi myöntää arvioineensa Elokapinan mielenosoituksen aiheuttaman turvallisuusuhan Valtioneuvoston linnalla väärin ja epäonnistuneensa tapahtumiin liittyvässä viestinnässä.

Apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoisen mukaan poliisin ja valtioneuvoston valmiusyksikön tilannekuva poikkesi perjantai-iltapäivänä toisistaan.

– Ulkopuolella toimineet poliisit ovat tehneet omat havaintonsa ja linnan sisällä olevat henkilöt omansa. Tässä on varmaan käynyt niin, että kun tietoja on vaihdettu, on syntynyt väärinkäsityksiä tai arvioitu eri asteilla se tilanne, Kopperoinen sanoo.

Poliisin kuva turvallisuustilanteesta on nyt tarkentunut.

– Kaikki on ollut rauhallista linnan sisällä eikä konkreettista uhkaa ole ollut.

Poliisi: "En koe, että kukaan olisi valehdellut tai antanut tahallaan väärää tietoa"

Poliisi kertoi eilen, että Valtioneuvoston linnan turvahenkilöt ohjasivat presidentin, ministerit ja virkamiehet ulos vaihtoehtoisten reittien kautta, koska Elokapinan mielenosoitus oli heikentänyt turvallisuutta.

– Tilanteessa arvioitiin turvallisuuden heikentyneen siten, että Valtioneuvoston linnan turvallisuushenkilökunta ohjasi rakennuksessa olevat henkilöt – tasavallan presidentin, ministerit ja muut virkamiehet – ulos rakennuksesta vaihtoehtoisten reittien kautta, tiedotteessa sanottiin.

Tasavallan presidentin kansliasta tarkennettiin sunnuntaina Ylelle, että presidentti Sauli Niinistön osalta saapuminen paikalle Valtioneuvoston linnaan sujui normaalisti eikä sisätiloissa ollut häiriötä.

Kanslian mukaan tasavallan presidentin esittelyn jälkeen tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokous (TP-UTVA) järjestettiin poikkeuksellisissa tiloissa. Tästä syystä siirtyminen ja poistuminen tapahtuivat poikkeuksellisesti.

Ylen tietojen mukaan poikkeuksellisesta järjestelypaikasta oli päätetty jo ennen perjantain mielenosoituksen alkua.

Perjantaina Valtioneuvoston linnassa olleet ministerit Li Andersson (vas.) ja Annika Saarikko (kesk.) kertoivat puolestaan poistuneensa rakennuksesta samalla tavalla kuin ennenkin.

Apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoisen mukaan ristiriitainen viestintä johtuu väärinymmärryksistä.

– En koe, että kukaan olisi valehdellut tai antanut tahallaan väärää tietoa. Ennemminkin kyse on tiedonkulusta ja varomattomista lausunnoista. Tiedottaminen on varmaan ollut epätarkkaa ja epätarkoituksenmukaista.

Helsingin poliisin viestintä poikkesi myös valtioneuvoston valmiusyksikön viestinnästä.

Elokapinan mielenosoituksen ollessa käynnissä perjantaina Valtioneuvoston linnan valmiusyksikkö kertoi Ylelle, että ei pidä tilannetta uhkaavana tai vaarallisena.

Turvallisuusasiantuntija Mika Tikkanen kertoi tuolloin, että mielenilmaus hankaloittaa hieman linnassa asioivien kulkemista, mutta ministereille, henkilökunnalle ja vieraille on muitakin reittejä kuin ne ovet, joiden edessä mielenosoittajat ovat.

Elokapinan mukaan mielenosoitus ei missään vaiheessa muodostanut Valtioneuvoston linnalle turvallisuusuhkaa.

Eilisessä tiedotteessan ympäristöliike kertoi, että sen mielenosoittajat eivät pyrkineet rakennukseen sisälle. Elokapina kiistää myös estäneensä kulun rakennukseen.

Juttua täydennetään.

Lue myös:

Poliisin mukaan presidentti ja ministerit ohjattiin ulos Valtioneuvoston linnasta vaihtoehtoisten reittien kautta – Niinistö, Andersson ja Saarikko kiistävät

Poliisi otti kiinni 51 Elokapinan mielenosoittajaa – Valtioneuvoston linnan sisäänkäynnin tukkineita epäillään törkeästä julkisrauhan rikkomisesta

Kaikkein innokkaimmin korotuksia koepisteisiinsä vaativat lääketieteellisille aloille ja oikeustieteen opintoihin pyrkivät.

Vain pieni osa oikaisua vaativista onnistuu saamaan opiskelupaikan. Tänä vuonna oikaisuvaatimukset menestyivät aiempia vuosia paremmin.

Lääkishakijat lähettivät yliopistoihin liki 290 oikaisuvaatimusta ja oikikseen pyrkineet 280. Lääkishakijoiden tekemien oikaisuvaatimusten määrä kasvoi tuntuvasti.

Luvut ovat muihin yhteisvalinta-aloihin verrattuna isoja. Vaikka kauppatieteelliselle alalle on hakijoita useita tuhansia enemmän, jäi oikaisuvaatimusten määrä tänä vuonna noin 70:een.

Yhteisvalinta-aloilla pääsykokeen perusteella valittavat opiskelijat ovat vuodesta 2018 lähtien tehneet saman alakohtaisen kokeen.

Lääkishakijoissa paljon koepisteiden tarkistajia

Lääketieteellisten alojen pääsykokeeseen osallistui tänä vuonna runsaat 6 000 hakijaa. Heistä joka viides tilasi kopion omasta pisteytetystä kokeestaan.

Oikaisua pisteisiinsä vaati määräajassa liki 130 hakijaa. Hakija saattoi tehdä samalla kertaa oikaisuvaatimuksen useaan hakukohteeseen, joten niitä kertyi yhteensä 290.

Oikeustieteellisen alan pääsykokeeseen osallistui yli 3 000 hakijaa ja heistä noin 500 halusi tarkistaa oman kokeensa arvostelun.

Oikaisua piti hakea erikseen jokaisesta yliopistosta ja vaatimuksia lähetettiin yhteensä 280.

Aiempina vuosina oikishakijoilla on ollut selvä ykköspaikka oikaisuvaatimusten määrässä. Tänä vuonna lääkishakijat rynnistivät niukasti ohi.

Vuosi 2020 oli poikkeuksellinen, koska koronapandemian vuoksi pääsykokeet järjestettiin kaksivaiheisina. Perinteiseen pääsykokeeseen päästettiin vain pieni osa hakijoista. Tämän vuoksi oikaisuvaatimuksia kertyi tavanomaista vähemmän.

Oikaisua voi vaatia vaikka olisi päässyt opiskelemaan. Tällöin voi vaatia paikkaa yliopistoista, jotka olivat hakutoiveissa ylempänä. Osa pyrkiikin saamaan oikaisuvaatimuksella mieluisamman opiskelupaikan.

Lääkishakijat ovat vetäneet usein vesiperän

Lääketieteellisten alojen yhteisvalinnassa eniten oikaisuvaatimuksia on tehty yliopistoihin, joissa opiskelupaikkaan oikeuttavat pisterajat ovat matalimmat: Itä-Suomen ja Oulun yliopistoihin.

Tänä vuonna oikaisuvaatimuksia hyväksyttiin aiempia vuosia enemmän, yhteensä 21.

Yliopistot ovat alla olevassa taulukossa lääketieteen tämän vuoden pääsykokeen pisterajojen mukaisessa järjestyksessä. Luvuissa ovat mukana lääketieteen ja hammaslääketieteen oikaisuvaatimukset sekä Helsingin yliopiston luvuissa myös eläinlääketieteellisen oikaisuvaatimukset.

Lääkiksen oikaisuvaatimuksista keskimäärin keskimäärin 5,3 prosenttia on johtanut opiskelupaikan myöntämiseen.

Jos poikkeuksellista koronapandemiavuotta 2020 ei huomioida, prosenttiosuudet nousevat grafiikan luvuista muutamalla kymmenyksellä. Näin laskettuna keskimääräinen luku on 5,8 prosenttia.

Korjatuilla koepisteillä saadun opiskelupaikan otti vastaan tänä vuonna 18 hakijaa. Kolme hakijaa, joille tarjottiin paikkoja Oulun yliopiston lääketieteen koulutuksesta, oli vaatinut oikaisua myös muualta. Heidän pisteensä riittivät myös ylempiin hakukohteisiin.

Aiempina vuosina jokainen hyväksytty oikaisuvaatimus on johtanut paikan vastaanottamiseen.

Ruotsinkieliseen koulutukseen hakeneiden oikaisuvaatimuksista yksikään ei ole johtanut opiskelupaikan myöntämiseen. Hakijat ovat tehneet vain muutamia oikaisuvaatimuksia vuosittain.

Lääkikseen haluavat metsästävät puuttuvaa pistettä

Lääketieteellisten alojen valintakokeessa ratkaistaan muun muassa monivalinta- ja aineistotehtäviä sekä laskuja, tulkitaan tilastoja ja kaavioita ja vastataan tiiviisti sanallisiin tehtäviin

– Oikaisuvaatimuksia tekevät etenkin hakijat, jotka ovat vain pisteen päässä sisäänpääsystä, sanoo lääketieteellisten alojen valtakunnallisen valintatoimikunnan puheenjohtaja yliopistonlehtori Arto Liljeblad Turun yliopistosta.

– He käyttävät luovuutta siinä, mistä voisi saada lisää pisteitä, vaikka kokeen arvostelussa ei olisi näkyvää virhettä. Iso osa oikaisuvaatimuksista on tällaisia. Mutta osa on hyvinkin fiksuihin asioihin tarttuvia.

Liljebladin mielestä kevään pääsykoe oli tavanomainen eikä siinä ollut tulkinnanvaraisia tehtäviä, joten tämä ei selitä oikaisuvaatimusten kasvanutta määrää eikä niiden menestymistä aiempaa paremmin.

– Jokaista yksittäistä tehtävää koskevat oikaisuvaatimukset käsittelee sama korjaustiimi, joten pisteytyksessä on yhtenäinen linja yliopistosta riippumatta.

Liljeblad arvioi, että parin vuoden päästä näkyy, onko kyseessä trendi vai satunnainen vaihtelu.

Oikishakijat pääsevät oikaisulla varmimmin Lappiin

Oikeustieteellisellä alalla oikaisuvaatimuksia tehdään eniten Lapin yliopistoon. Lapissa sisäänpääsyyn oikeuttava pisteraja on ollut perinteisesti matalin, joten sen saavuttaminen oikaisuvaatimuksella on todennäköisintä.

Yliopistot ovat alla olevassa taulukossa tämän vuoden pääsykokeen pisterajojen mukaisessa järjestyksessä. Helsingin yliopiston luvuissa ovat mukana Vaasan yksikön ja ruotsinkielisen koulutuksen luvut.

Oikiksen oikaisuvaatimuksista keskimäärin 8,5 prosenttia on johtanut opiskelupaikan myöntämiseen.

Lapin yliopiston lukua kasvattaa se, että vuoden 2020 pääsykokeen pisteiden laskussa tapahtui satoja hakijoita koskenut virhe. Virheen korjaamisen vuoksi pisterajat nousivat alkuperäisistä.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus päätti valitusten perusteella, että Lapin yliopiston oli annettava opiskelupaikka viidelle hakijalle. Turun hallinto-oikeus ja myöhemmin myös Helsingin hallinto-oikeus puolestaan katsoivat, että samasta asiasta valittaneet eivät olleet oikeutettuja opiskelupaikkaan.

Jos poikkeuksellista koronapademiavuotta 2020 ei huomioida, luvut nousevat hieman Lapin yliopistoa lukuun ottamatta. Näin laskettuna keskimääräinen osuus kolmelta vuodelta on 8,7 prosenttia.

Helsingin yliopiston lukua nostaa se, että sen Vaasan yksikön pisterajat ovat alemmat kuin Helsingissä ja Turussa. Tänä vuonna puolet oikaisuvaatimuksella Helsingin yliopistoon päässeistä sai opiskelupaikan Vaasasta.

Oikaisuvaatimuksia Helsingin yliopiston ruotsinkieliseen koulutukseen on tehty vuosittain vajaat kymmenen ja niillä on irronnut yhteensä kolme opiskelupaikkaa. Ruotsinkieliseen koulutukseen ei haeta lääketieteellisistä aloista poiketen yhteisvalinnassa ja koe on erillinen.

Oikishakijat odottivat ratkaisuja pitkään

Lääkishakijat saivat tiedot oikaisuvaatimustensa tuloksista viimeistään elokuun lopulla. Oikeustieteessä viimeiset oikaisuvaatimukset ratkaistiin vasta lokakuun ensimmäisellä viikolla.

Aiempina vuosina hyväksyttyjen oikaisuvaatimusten ja opiskelupaikkoja vastaanottaneiden määrät ovat olleet jotakuinkin samat.

Tänä vuonna samojen hakijoiden oikaisuvaatimukset menestyivät useammassa kuin yhdessä yliopistossa.

Hyväksyttyjä oikaisuvaatimuksia kertyi yhteensä 35, mutta opiskelupaikan sai 18 yhden kieltäydyttyä tarjotusta paikasta.

Lapin yliopiston pisterajan ylittäneistä kolmasosa otti paikan vastaan ja Turussa puolet. Itä-Suomen yliopistossa oikaisuvaatimuksia hyväksyttiin seitsemän, mutta paikan otti vastaan kaksi.

Helsingin yliopistoon hyväksytyistä paikan jätti vastaanottamatta yksi. Hän sai opiskelupaikan neljän muun tavoin Vaasasta, mutta oli jo aloittanut oikeustieteen opinnot toisessa yliopistossa.

Oikishakijan oikaisuvaatimusta verrataan tarkoin mallivastaukseen

Eroa lääkiksen ja oikiksen oikaisuvaatimusten menestymisessä voi selittää ainakin osin se, että oikeustieteellisen alan valintakokeessa on enemmän tulkinnanvaraisuutta.

– Meillä ei ole laskutehtäviä vaan kokeessa tuotetaan kohtuullisen täsmällistä tekstiä, jota arvioidaan suhteessa arvosteluperusteisiin, sanoo oikeustieteellisen alan valintakoelautakunnan puheenjohtaja professori Antti Aine.

Kokeissa on monivalintatehtävien lisäksi muun muassa oikeustapaus-, aineisto- ja esseetehtäviä. Mikäli hakija ei saa monivalintatehtävistä riittävästi pisteitä, ei loppuosaa kokeesta arvostella.

– Kakkosvaiheen tehtävien oikaisupyynnöissä on usein kysymys siitä, onko vastauksessa ilmaistu asiat, joita arvosteluperusteissa edellytetään. Tärkeä rooli on myös sillä, miten käsitteitä käytetään, sanoo Aine.

– Sellaisiakin tapauksia on, jossa haetaan oikaisua, vaikka matka pisterajaan on pitkä. Tyypillisimpiä tapauksia voi luonnehtia niin, että pisteet ovat kohtuullisen lähellä valintarajaa.

Vaikka oikaisuvaatimuksia hyväksyttiin oikeustieteessä tänä vuonna aiempaa enemmän, ei valintakoe Aineen mukaan poikennut olennaisesti aiempien vuosien kokeista.

Oikaisuvaatimuksessa kannattaa keskittyä olennaiseen

Helsingin yliopistossa opiskeleva oikeusnotaari Iiro Ruolahti on auttanut viime vuosina useita kymmeniä hakijoita valvomaan oikeuksiaan opiskelijavalinnoissa.

Ruolahti sanoo, että hyvä oikaisuvaatimus on ytimekäs, asiaan keskittyvä ja helppolukuinen.

– Hakija saattaa käyttää jonkin mallivastauksen sanan sijaan samaa tarkoittavaa synonyymia. Valintakokeen tarkastajalta saattaa mennä tämä ohi, sillä he tarkistavat useita satoja vastauksia.

Ruolahti kannustaa hakijoita huolehtimaan omasta oikeusturvastaan.

– Jos valintakoelautakunnan perustelut eivät ole hyvät ja kestävät, tällöin on hyvä valittaa hallinto-oikeuteen asti, jossa päätöksiä tekevät puolueettomat tuomarit.

Yksi hakija sai oikaisulla oman valintakokeen

Yksi sinnikkäimmistä oikeustieteen hakijoista teki viime vuonna kaksi oikaisuvaatimusta.

Ensimmäisen oikaisuvaatimuksen perusteella hänelle järjestettiin syksyllä 2020 erikseen toisen vaiheen lähikoe kevään etäkoetta haitanneen teknisen vian vuoksi.

Hakija vaati oikaisua myös syksyn kokeen arvosteluun ja vei riidan lopulta Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus päätti, että Lapin yliopiston on myönnettävä hakijalle opiskelupaikka.

Antti Aine ei halua kommentoida yksittäistä tapausta, mutta toteaa, että oikaisuvaatimuksen tekeminen ja valittaminen ovat osa hakijoiden oikeusturvaa.

– Yksittäisten hakijoiden kohdalla nämä ovat erittäin isoja asioita ja silloin näitä viimeisiäkin kiviä lähdetään kääntämään. Se kuuluu pelin henkeen.

Lue myös:

Oikiksen pääsykoemokan outo lopputulos: valittajille opiskelupaikat Lapista yhdenvertaisuuden vuoksi, Turussa valittaja jäi vaille paikkaa

Katso Ylen yhteishakukoneesta, kuinka moni kilpailee kanssasi samasta opiskelupaikasta – tutut alat suosiossa myös tänä keväänä

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavat Trasek ry ja Seta, sekä osa tutkijoista ovat huolissaan anti-gender-liikkeestä, joka pyrkii heikentämään naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.

Anti-gender-toimijoita yhdistää Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuksen yliopistonlehtori Tuija Saresman mukaan konservatiiviset arvot, eli niin sanottu perinteinen perhemalli, heteroseksuaalinen avioliitto ja ajatus siitä, että sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen.

– Anti-gender-liikkeeseen kuuluu äärioikeistoa ja kristillisiä tahoja. Monien tausta on herätysliikkeissä, erityisesti evankelisissa herätysliikkeissä, Saresma sanoo.

Näiden tahojen yhteinen keksitty vihollinen on gender-ideologia, johon anti-gender-toimijat niputtavat niin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet kuin sukupuolineutraalin kasvatuksen.

Anti-gender-toimijat perustavat some-tilejä, joissa he esiintyvät sateenkaarijärjestöinä. Kasper Kivistö

Saresman mukaan gender-ideologian esitetään muun muassa vievän perinteisen perheen merkityksen ja kieltävän lapsien olevan joko tyttöjä tai poikia.

Gender-ideologiasta on puhunut muun muassa Päivi Räsänen KD-lehden artikkelissa, jossa hän ilmaisi huolensa siitä, miten ideologialla pyritään vaikuttamaan lasten maailmankuvaan kouluissa ja päiväkodeissa sukupuolia häivyttämällä ja normalisoimalla samaa sukupuolta olevien suhteet.

– Ei ole olemassa mitään gender-ideologiaa. On todella ihmeellistä, että voidaan perustaa tällainen liikehdintä keksityn asian vastustamiseksi. Se on ollut kuitenkin yllättävän tehokasta ja levinnyt maasta toiseen, Saresma sanoo.

Valheita sateenkaariväestä

Uhkaavampi ja järjestäytyneempi. Niin anti-gender-liike eroaa Setan ja Trasekin mukaan muista heidän toimintaansa vastustavista tahoista.

Sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan Trasekin hallituksen puheenjohtaja Kasper Kivistö kertoo, että anti-gender-liike vaikuttaa heidän toimintaansa erityisesti väärää tietoa levittämällä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Anti-gender-toimijat perustavat some-tilejä, joissa he esiintyvät sateenkaarijärjestöinä ja jakavat väärää tietoa.

Sellaista on esimerkiksi valheet sukupuolenkorjaukseen liittyvien hoitojen haittapuolista tai yhdistyksen ajamien arvojen vääristely. Yksi esimerkki on sukupuolisensitiivinen kasvatus.

Trasek puhuu esimerkiksi siitä, että kouluissa pitäisi olla sukupuolisensitiivisiä pukeutumistiloja ja ymmärtää sukupuolen moninaisuus. Kivistön mukaan anti-gender-toimijat vääntävät viestin niin, että sukupuolia ei saisi olla ja kaikkien pitäisi pukeutua harmaisiin säkkeihin.

Anti-gender-toimijat perustavat Kivistön mukaan myös satenkaarijärjestöjä ja esiintyvät niiden edustajina. Hän epäilee, että motiivina on hankkia tietoa ja pyrkiä aiheuttamaan eripuraa yhteisön sisälle.

Trasekille tulee säännöllisesti yhteydenottoja, joissa ehdotetaan kansainvälistä yhteistyötä. Kivistö kertoo, että usein on vaikea selvittää, ovatko tahot oikeita vai onko kyseessä feikkijärjestö.

– Tällainen toiminta tekee työn tekemisestä ahdistavaa ja hieman pelottavaakin. Se aiheuttaa luottamuspulaa ja järjestöjen aitouden selvittely vie aikaa.

Myös Seta joutuu oikomaan valheita, joita anti-gender-toimijat levittävät.

Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamon mukaan yksi piirre sateenkaari-ihmisten oikeuksia vastustavien tekemisessä on viime vuosina ollut, että viranomaisilta tivataan, miksi ne edistävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.

Jotkut tahot myös levittävät kieltolappua, jolla voidaan ilmoittaa, että ei haluta lasten osallistuvan koulutunneille, jos Seta on paikalla – tai osallistuvan oppitunneille, joissa kerrotaan sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta.

– Kyse on kuitenkin opetussuunnitelman mukaisista oppisisällöistä, joita ei voi lapselta evätä.

Anti-genderistinen liikehdintä myös vahvistaa sateenkaari-ihmisiin kohdistuvaa vihamielistä puhetta ja ilmapiiriä.

Se vaikuttaa Tarjamon mukaan suoraan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen arkeen ja siihen, miten he tulevat kohdatuksi kouluissa, terveydenhuollossa ja muualla yhteiskunnassa.

– Osassa Eurooppaa myrkyllinen ilmapiiri sateenkaari-ihmisiä kohtaan ajaa jo ihmisiä piilottamaan oman itsensä ja osa harkitsee maasta muuttoa. Vihamielinen ilmapiiri, jota esimerkiksi poliitikot tukevat tai edistävät vaikuttaa kielteisesti myös ihmisten mielenterveyteen.

Tutkijoita maalitetaan

Seta ja Trasek eivät ole ainoita, joiden toimintaan anti-gender-liike vaikuttaa. Erityisesti sukupuolentutkijat ovat joutuneet anti-genderistien hampaisiin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Tutkija Tuija Saresma kertoo, että hän on itse joutunut masinoitujen hyökkäysten kohteeksi Twitterissä. Hyökkääjät eivät Saresman mukaan tosin ole olleet anti-gender-toimijoita. Vakavimman hyökkäyksen takana oli perussuomalaisten puolueen tunnettu jäsen.

– Anti-gender-liikehdintä yhdistää konservatiivisia uskonnollisia liikkeitä ja oikeistopopulistisia puolueita eri puolilla Eurooppaa, joten tämä ei ole yllättävää.

Hyökkääjät kyseenalaistavat, onko Saresma oikea tutkija, koska hän on sukupuolentutkija. Heidän mielestään sukupuolentutkimus ei ole tiedettä.

Hyökkäysten kohteeksi ovat joutuneet Saresman mukaan myös useat Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä saaneet tutkijat, joiden tutkimuksissa sukupuoli oli keskeinen tutkittava asia.

– Jotkut tutkijat eivät enää tutki aiheita, joita haluaisivat ja joita pitävät tärkeinä, koska pelkäävät saavansa somessa tai muualla aggressiivista palautetta.

Anti-gender-liikehdintä ei ole irrallista toimintaa, vaan taustalla on kansainväliset verkostot. Kerttu Tarjamo

Myös Helsingin yliopiston politiikan ja sukupuolentutkimuksen tutkija Julian Honkasalon tutkimuksen vapautta on yritetty rajoittaa maalittamisella.

Sen lisäksi esimerkiksi perussuomalaisten ylläpitämä Suomen uutiset otti Honkasalon sukupuolivähemmistöjen historiaa käsittelevän tutkimushankkeen, sekä usean rasismia tutkivan tutkijan silmätikukseen.

– Jutussa useita Suomen Akatemian tutkijoita, kuten esimerkiksi Suomen ja Natsi-Saksan kytköksiä tutkivaa historioitsija Oula Silvennoista väitettiin valetutkijoiksi ja propagandan levittäjiksi. Tietyt tutkimusaiheet siis valikoituvat sosiaalisessa mediassa kohteiksi.

Honkasalo kertoo, että anti-gender-toimijat vaarantavat muun muassa tutkijoiden, toimittajien ja ihmisoikeustoimijoiden turvallisuuden esimerkiksi doksaamalla. Se tarkoittaa ihmisten yksityisten tietojen selvittämistä ja niiden levittämistä netissä.

Somessa maalittamisen lisäksi anti-gender-toimijat levittävät ideologiaansa esimerkiksi tekemällä poliittisia aloitteita sekä perustamalla yhdistyksiä ja nettisivustoja.

Anti-gender-toiminta on järjestäytynyttä

Anti-gender-toimijat ovat hyvin verkostoituneita kansainvälisesti.

Vastustus esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksille Suomessa ei ole irrallista kansainvälisestä trendistä. Samoja argumentteja kuullaan Setan Kerttu Tarjamon mukaan muissakin Pohjoismaissa kuten esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa.

– Se kertoo siitä, että anti-gender-liikehdintä ei ole irrallista toimintaa, vaan taustalla on kansainväliset verkostot, joista ideat ja argumentit leviävät.

Tämä vuoden kesäkuussa ilmestyi Euroopan parlamentin anti-rasismin ja lisääntymisoikeuksien verkoston tutkimus.

Siinä listataan yli 50 eurooppalaista toimijaa, yhdysvaltalaisia herätysliikkeitä sekä ajatushautomoita, jotka ovat rahoittaneet miljoonilla dollareilla eurooppalaisen äärioikeiston aktivistiliikkeitä, anti-gender liikehdintää sekä erilaisia konservatiivisia tahoja.

Myös Suomessa on tutkija Julian Honkasalon mukaan useita erilaisia toimijoita, jotka ajavat anti-gender-arvomaailmaa, mutta eivät silti halua nimetä itseään antigenderisteiksi.

Gender-ideologiaa vastustavat eivät ole yksi taho, eikä toiminta ole keskusjohtoista.

– Toimijat saattavat olla tavoitteissaan keskenään ristiriitaisia, mutta niitä yhdistää tekaistu väite, että yhteiskuntaa uhkaa perinteisiä arvoja romuttava ”gender-ideologia”, Honkasalo kertoo.

Yksi sellainen toimija on World Congress of Families, eli Aito avioliitto ry:n kattojärjestö.

Vuonna 2019 Valtioneuvosto nimesi ihmisoikeuksia käsittelevässä raportissaan Aito Avioliitto ry:n anti-gender-toimijaksi. Yhdistys itse kieltää sen verkkosivuillaan julkaistussa kirjoituksessa.

Voisiko Suomi olla seuraava Unkari?

Antigender-liikkeillä on Kerttu Tarjamon mukaan maailmanlaajuisesti taustallaan vaikutusvaltaisia tahoja, mikä vaikuttaa siihen, mitä se voi saada aikaan. Esimerkkejä kielteisestä kehityksestä nähdään parhaillaan Unkarista ja Puolasta.

Unkarissa ja Puolassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia on poljettu systemaattisesti.

Unkari ei esimerkiksi tunnusta samaa sukupuolta olevien avioliittoja, ja vuonna 2020 samaa sukupuolta olevilta pareilta kiellettiin maassa adoptointi. Unkarilaiset eivät myöskään saa muuttaa sukupuoltaan laillisesti.

Tarjamo kertoo, että viime vuonna sateenkaarioikeuksien kehitys meni ensimmäistä kertaa Euroopassa taaksepäin. Hänen mukaansa myös vihanilmaukset satenkaari-ihmisiä ja -toimijoita kohtaan ovat lisääntyneet koko Euroopassa.

– Osittain syynä ovat vahvat anti-genderistiset toimijat, joilla on valtaa ja rahaa vaikuttaa tavalla, joka vahingoittaa tiettyjä ihmisryhmiä.

Voisiko Suomessa tapahtua sama kuin Puolassa ja Unkarissa? Tutkija Tuija Saresma ajattelee, että se ei ole mahdotonta.

– En haluaisi, että kukaan tuudittautuu siihen, ettei Suomessa voisi tapahtua samanlaisia asioita. Kyllä voi.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ja esimerkiksi aborttilainsäädännön kehittyminen Suomessa riippuu paljolti poliittisista voimasuhteista.

Hyvin konservatiivisia arvoja kannattava hallitus ja pääministeripuolue voisivat Trasekin Kasper Kivistön mielestä muuttaa tilanteita nopeastikin. Hänen mukaansa Suomessa toimii jo puolueita, joiden kannat ovat anti-genderististen liikkeiden kanssa hyvin samanlaisia.

– Jos sellainen puolue pääsee valtaan, pitää oikeasti alkaa pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka!

Tampereen keskustassa oli tänään lauantaina poliisioperaatio. Hämeenkatu oli hetken aikaa suljettu liikenteeltä.

Poliisi kertoo saaneensa tehtävän yksityisasuntoon kello 10.22 alkaen.

– Sivullisille ei aiheutunut vaaraa. Poliisilla ei ole asiassa muuta tiedotettavaa, Sisä-Suomen poliisi kertoo Twitterissä.

Paikalla olleen STT:n toimittajan mukaan Keskustoria ja Tampereen Teatteria vastapäätä oli lukuisia poliisiautoja ja ambulanssi. Poliisi oli varustautunut liivein ja kypärin.

Hämeenkatu oli puolenpäivän aikaan hetkeksi suljettu liikenteeltä. Aluksi katkaistiin jalankulku Hämeenkadun toisella puolella vastapäätä Tampereen Teatteria, ja sitten kaikki liikenne Hämeenkadulla teatterin ja Tempon talon välissä.

Tempon talon eli Hämeenkatu 15:n yläpuolella lensi drooni.

Aiemmin paikalle oli kertynyt kymmeniä ihmisiä, joita poliisi kehotti siirtymään Tampereen Teatterin kulmalta kauemmas Keskustorille.

Aamulehden mukaan liikenne pääsi jälleen kulkemaan alueella noin kello 12.10.

Kun elokuvaohjaaja Hanna Bergholm sai lapsen seitsemän vuotta sitten, hän huomasi, ettei ole muuta äidinmallia kuin pyhä madonna. Sosiaalinen media oli täynnä kuvia ihanista päivistä, jolloin leivottiin lapsen kanssa korvapuustia.

Todellisuus oli toisenlainen. Lapsi huusi taukoamatta, ja uhmaikä alkoi jo vuoden ikäisenä. Elämä ei ollut seesteistä. Se oli vaikeaa.

– Kun se perhanan lapsi ei totellut, mietin, mitä teen tällä raivolla. Samaan aikaan syntyi kauhu siitä, että entä jos raivo lähtee hallinnasta. Tällaiselle ei ollut sanoja. Tällaista ei ollut käsitelty, Hanna Bergholm sanoo.

Bergholm kaipasi naisena ja äitinä olemisen mallia, sellaista, joka lähtisi ajatuksesta, että nainenkin on kokonainen ihminen, jolla voi olla myös kielteisiä tunteita, aggressiota ja vihaa. Malleja ei löytynyt tarinoista, eikä Bergholmin rakastamista elokuvista.

Elokuva-alan seksuaalisesta häirinnästä syntyneen kansainvälisen metoo-kampanjan jälkeen toki puhuttiin, että naiskuvaa pitäisi laajentaa ja avata.

– Se on edelleen yhtä kapea kuin ennenkin, mutta nyt naiset ovat elokuvissa uskomattoman reippaita. He laukovat totuuksia, ovat tiedostavia ja älykkäitä. En ajattele, että naisten pitäisi olla hyviksiä ja kaikkitietäviä. Toivon, että elokuvissa kerrottaisiin ihmisistä: rikkinäisyydestä, epäonnistumisista, myös pimeistä puolista.

Kun koti on kauhun paikka

Bergholm on juuri saanut valmiiksi ensimmäisen kokopitkän elokuvansa. Se on lajityypiltään kauhua ja keskittyy juuri siihen, mitä valkokankailta on tähän asti usein puuttunut: naisten ja tyttöjen rujoihin ja väkivaltaisiin tunteisiin. Kaikki merkit viittaavat siihen, että elokuvasta voi tulla kansainvälinen menestys.

Pahanhautoja kertoo esiteini-ikäisestä Tinjasta, joka yrittää toteuttaa äitinsä unelmaa menestyksestä telinevoimistelussa. Tinja löytää oudon linnunmunan, jota hän alkaa hautoa. Munasta kuoriutuu pelottava olento.

Silti oudoimmat tilanteet eivät liity kauheaan olioon, vaan perheeseen. Äiti esittelee sosiaalisessa mediassa ruusuista kuvaa lahjakkaasta tyttärestään. Koti on pastellinsävyinen ja täydellinen. Äiti on rakastava ja lempeä, mutta ei salli tyttärelleen muuta elämää kuin voimistelun.

– Kauhussa on yleensä varjoja ja pelko syntyy pimeästä. Meillä on vaalea kesäyö ja hyvin pehmeitä valoja. Sisustuskin on niin överin ihanaa, että se on suorastaan ahdistavaa.

Kielteisiä tunteita ei pitäisi padota

Pahanhautojan äiti on herttainen mutta ristiriitainen. Vaikuttaa siltä, ettei hän tarkoita sitä, mitä sanoo. Käytös luo paineita tyttärelle.

– Se on ahdistavaa ja outoa, toisin kuin hetket hirviön kanssa. Vaikka vaatekaapin pimeydessä asuva hirviö tekee lopulta kauheita tekoja, tytön ja hirviön suhde on läheinen ja lämmin. Hirviö on turva tytölle, Bergholm kuvailee.

Tytär ei saa näyttää vajavaisuuttaan, vihaansa, epäonnistumista tai surua. Negatiiviset tunteet hän hautoo löytämäänsä linnunmunaan, josta kuoriutuu olento, joka on kaikkea sitä, mitä tytär pelkää äidin hänessä näkevän.

– Hirviö edustaa myös sitä, mitä äiti pelkää nähdä itsessään. Olento on epätäydellinen, rujo, ruma ja hallitsematon.

Elokuva sivuaa myös syömishäiriötä ja sen pohjimmainen teema on täydellisyyden vaatimus ja se, mitä tapahtuu, kun valheellinen kuva murtuu. Hirviö ei ole yliluonnollinen ja saatanallinen, vaan osa tyttöä. Eikä pääpahis ole hirviö, vaan äiti.

Nainen on liian nuori kunnes on liian vanha

Pahanhautoja on Bergholmin ensimmäinen pitkä elokuva. Kesti kauan ennen kuin hän pääsi sitä tekemään. Ennen ohjauksen toteutumista hän kertoo kuulleensa vähätteleviä kommentteja. Hän oli lähes 40-vuotias, valmistunut Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolta 10 vuotta aiemmin, ohjannut useita kansainvälisillä festivaaleilla palkittuja lyhytelokuvia sekä käsikirjoittanut ja ohjannut Reetta ja Ronja -nimisen lasten draamasarjan Ylelle.

Silti jotkut rahoittajat antoivat ymmärtää, ettei hän ollut vielä valmis pitkän elokuvan ohjaajaksi.

– Ei ollut mitään, mitä olisin voinut tehdä enemmän. On vain tilastollinen fakta, että miehet pääsevät ohjaamaan pitkän elokuvan aiemmin. Naisesta ajatellaan, että olet liian nuori, kunnes olet liian vanha, Bergholm toteaa.

Hän piti vähättelevää suhtautumista turhauttavana ja pienentävänä. Kun hän esitteli Pahanhautojaa ulkomaisille rahoittajille Montrealin Frontiers-tapahtumassa, hän koki jotain aivan muuta. Häntä pidettiin aiempien ohjaustensa perusteella lahjakkaana ja lupaavana.

– Silloin koin, että pystyn täyttämään minun kokoiseni tilan maailmassa. Kun kuunnellaan ja arvostetaan, voi kasvaa ja olla itsensä kokoinen.

Pelko vei kauhun pariin

Bergholmin tie kauhun tekijäksi on erikoinen. Hän oli herkkä lapsi, jolla oli vilkas mielikuvitus. Kun hän näki videovuokraamossa julisteen Painajainen Elm Streetillä -elokuvasta, se sai aikaan voimakkaan pelkoreaktion. Elokuvan kauheasta, lapsia jahtaavasta Freddy-hahmosta tuli vakioseuralainen, joka lymyili perheen vaatekaapissa. Niin lapsen mieli kuvitteli. Samoin kävi monelle muulle pelottavalle fantasiahahmolle.

– Totuin niihin niin paljon, että lopulta kiinnyin niihin. Oikeat tilanteet elämässä ovat usein hämmentäviä ja outoja. Se, mitä pelkäämme mielikuvituksessamme, on eri tavalla pelottavaa, mutta kuitenkin tuttua ja sitä kautta turvallista, Bergholm sanoo.

Mielen luomien olentojen avulla saattoi käsitellä omia pelkoja. Yksi niistä liittyi ulkopuolisuuden kokemuksiin.

– Opettelin mielikuvitusolentojeni kautta oikeiden ihmisten kohtaamista. Vaikka minulla oli lapsena paljon hyviä ystäviä, minulle oli haastavaa olla isoissa ihmisporukoissa esimerkiksi kesäleireillä, Bergholm sanoo.

Kun Bergholm oli kuusivuotias, hänellä oli tulevaisuuden varalle kaksi vaihtoehtoa: joko hänestä tulee koko maailman presidentti tai sitten elokuvaohjaaja. Bergholm valitsi jälkimmäisen.

Ammatti on sama kuin vanhemmilla Marjut Komulaisella ja Timo Bergholmilla. Isä ja äiti puhuivat töistä kotona, ottivat lapsia kuvauspaikoille ja näyttivät elokuvia. Heräsi rakkaus valkokankaan tapaan kertoa.

– Ajattelen myös tunteet kuvina. Kun lapsena katsoin elokuvia, koin, että nuo puhuvat minun kieltäni. Minulle syy tehdä elokuvia, on se, että voin kommunikoida omalla äidinkielelläni.

Sietokyky kasvoi kauhua katsomalla

Ohjaamiseen ei ole Bergholmille koskaan liittynyt glamouria, punaisia mattoja tai pystejä. Se on ollut työtä.

Pahanhautojan ohjausta varten hän katsoi kaikki ne genreen liittyvät elokuvat, jotka yliherkältä ja kauhua pelkäävältä tytöltä olivat jääneet väliin. Perusklassikot – Psykot ja Hohdot – hän oli jo nähnyt, mutta läpikäytävien listalla oli yli sata elokuvaa.

– Aluksi se oli aivan kauheaa. Katsoin niitä peiton takaa, mutta sitten siedätyin niille, hän kuvailee.

Pelon käsitteleminen on aina kiinnostanut Bergholmia. Silti hän ei edelleenkään sulata tarkoituksellisen shokeeraavaa viihdekauhua.

– On vastenmielistä, jos tehoja haetaan itsetarkoituksellisesta väkivallalla mässäilystä. Koen sellaisen moraalittomana.

Kauhussa Bergholmia kiinnostaa erityisesti se, että sisäiset tunteet, joille ei löydy sanoja, voivat saada elokuvallisen ja visuaalisen muodon.

– Yllättävät, absurdit asiat ovat hyväksyttyjä ja kerronnan keinot ovat sitä kautta ihanan rajattomat. Koen sen vapauttavana.

Jos korea myy, miksei suomi?

Pahanhautojan kehittelyvaiheessa osa ulkomaisista rahoittajista piti tärkeänä, että elokuvan kieli olisi englanti. He ajattelivat, että se myisi paremmin. Bergholm oli toista mieltä. Hän ei halunnut lähteä kilpailemaan amerikkalaisten Marvel-tuotantojen kanssa, vaan seurata eteläkorealaisen ohjaaja Bong Joon-Hon esimerkkiä.

Joon-Hon koreankielinen Parasite teki historiaa. Se voitti viime vuonna parhaan elokuvan Oscar-palkinnon ensimmäisenä ei-englanninkielisenä tuotantona. Jos korea toimi, miksei myös suomen kieli?

– Maailmalla kukaan ei ymmärrä suomesta sanaakaan. Se kuulostaa aivan satukieleltä. Tämä sopii todella hyvin kauhuleffaan, Bergholm ajattelee.

Elokuva kuvattiin Latviassa, paikassa, joka voisi olla Suomi, mutta jossa on jotain tunnistamatonta.

– Paikasta tulee fiilis, että tässä on jotain outoa. Missään ei näy mitään, mikä viittaisi johonkin maahan tai aikaan tai sitoisi tarinan jonnekin.

Suomen kielen ja paikan valinta on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. Elokuva on Bergholmin mukaan myyty jo ennen ensi-iltaansa yli 40 maahan.

Elokuvaan haki 1 200 tyttöä

Pahanhautojan tyttären vaativaa roolia varten koekuvattiin 1 200 tyttöä. Tarina nähdään Tinjan näkökulmasta, ja näyttelijän piti pystyä esittämään kaksoisroolia, kun munasta kuoriutuva olio alkaa saada Tinjan piirteitä.

Rooliin valittiin kuvausten aikaan 12-vuotias Siiri Solalinna.

– Siirin piti näytellä todella äärimmäisiä tunteita: alkaa itkeä kuvan aikana, karjua täysillä, olla väkivaltainen ja tapella.

Siirin kanssa harjoiteltiin ja keskusteltiin paljon. Bergholm kehuu työtä Siirin kanssa helpoksi. Edes tekokyyneleitä ei tarvittu.

– Siiri halusi kokeilla, pystyykö hän itkemään keskittymällä. Hän sanoi aina: "Odottakaa hetki. Nyt olen valmis." Ja sitten hän itki, Bergholm sanoo.

Seuraavaksi keskiössä äidin aggressio

Bergholm kirjoittaa parhaillaan seuraavaa uutta elokuvaa Pahanhautojan käsikirjoittajan Ilja Rautsin kanssa. Siitä on valmiina ensimmäinen käsikirjoitusversio. Yön lapsi -työnimellä kulkeva elokuva kertoo pariskunnasta ja kolmekymppisestä naisesta, joka saa lapsen. Nainen kokee, että lapsi on vieras ja pelottava.

– Hän kuulee naapurin eukolta tarinoita peikoista ja alkaa kokea, että lapsi on vaarallinen, imee hänestä kaiken elinvoiman ja tuhoaa hänet.

Elokuva käsittelee kauhun keinoin äidin aggression tunteita. Se perustuu osittain Bergholmin omiin kokemuksiin ja havaintoihin äitinä.

Bergholm kertoo ennen äidiksi tuloa katsoneensa paljon Super Nanny -tv-ohjelmaa. Siinä maijapoppasmaisen lempeä mutta tiukka lastenhoitaja pistää piltit ja heidän vanhempansa tyynesti kuriin. Harva pystyy samaan.

– Kun sain lapsen, ajattelin lopulta, että antaa olla. Tuntuu, että on muoti-ilmiö jakaa ristiriitaisia neuvoja ja sanoa, että jos teet toisella tavalla, tuhoat lapsesi. Olen seitsemän vuoden aikana oppinut olemaan armollisempi itselleni ja todennut, että tämä on jatkuvaa epäonnistumista. Jos yrittää parhaansa, se riittää.

Hanna Bergholmin ohjaama ja Ilja Rautsin käsikirjoittama Pahanhautoja saa ensi-iltansa alkuvuodesta 2022.

Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Keskustele aiheesta 11.10. klo 23 asti.