Kesäkuun 10. päivän aamuna vuonna 1902 joukko lapinjärveläisiä nuoria miehiä kokoontui Loviisaan Helgaksen kahvilaan. He lähtivät marssimaan kahvilasta tiiviinä ryhmänä kohti satamaa ja lauloivat matkalla isänmaallisia lauluja.

Satamassa heidän oli määrä osallistua kutsuntoihin, mutta paikalle päästyään he luovuttivat venäläisille kutsuntaviranomaisille kirjelmän. Siinä miehet ilmoittivat vastustavansa uutta asevelvollisuuslakia ja jättävänsä protestiksi kutsunnat väliin.

Tapaus liittyi laajempaan kokonaisuuteen 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.

Osana kiristyviä venäläistoimenpiteitä Suomen oma sotaväki haluttiin sulauttaa osaksi Venäjän armeijaa. Tätä vastustettiin laajalla rintamalla: Noin puolet kutsuntavelvollisista jätti Lapinjärven nuorten miesten tavoin osallistumasta kutsuntoihin vuonna 1902. Monet upseerit, virkamiehet, lääkärit ja papit kieltäytyivät olemasta mukana kutsuntojen järjestämisessä.

Tietokirjailija Timo Virtala pitää tapausta merkittävänä väkivallattomana voimanosoituksena, joka sai myös laajalti kansainvälistä näkyvyyttä.

– Esimerkiksi englantilaisessa lehdistössä sitä seurattiin hyvin tarkkaan. On viitteitä siitä, että jopa Mahatma Gandhi otti tapauksesta oppia myöhempiin omiin tekemisiinsä, Virtala sanoo.

Tapaus on myös malliesimerkki kansalaistottelemattomuudesta. Termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa tavallinen kansalainen rikkoo rauhanomaisin keinoin lakia vaikuttaakseen kokemaansa epäkohtaan.

Samaa keinoa käyttää myös Elokapina.

Ja niin on tehnyt historian saatossa myös iso joukko aseistakieltäytyjiä, talonvaltaajia, eläinaktivisteja ja monia muita.

Totaalikieltäytyjät rikkovat tietoisesti lakia

Suomen tunnetuimpiin kansalaistottelemattomuustapauksiin kuuluu aseistakieltäytyjä Arndt Juho Pekurisen (1905–1941) kohtalo.

Hän vaati, että asevelvollisuus pitää voida suorittaa armeijalaitoksen ulkopuolella siviilivaatteissa ilman sotilasjohdon käskyjä. Hän kärsi kolme pitkää vankilatuomiota kieltäydyttyään asepalveluksesta.

Pekurisen tapaus vaikutti suoraan lainsäädäntöön: huhtikuussa 1931 astui voimaan siviilipalveluslaki, joka tunnetaan myös nimellä Lex Pekurinen. Lainmuutos ei kuitenkaan pelastanut räätäliään kuin noin kahdeksan vuoden ajaksi, sillä talvisodan aikana siviilipalveluslaki ei ollut voimassa.

Jatkosodassa Pekurinen määrättiin viidennen kerran palvelukseen. Kun hän jälleen kieltäytyi, ei häntä enää laitettu vankilaan vaan teloitettiin.

Pekurisen tapaus sai valtavasti sekä kansallista että kansainvälistä huomiota. Vankilatuomioiden aikaan fyysikko Albert Einstein ja monet muut allekirjoittajat kirjoittivat Suomen puolustusministerille kaikkiaan kolme kirjettä, joissa vaadittiin Pekurisen vapauttamista.

Tänä päivänä siviilipalvelus ja aseeton asepalvelus ovat vakiintuneita ja yleisesti hyväksyttyjä tapoja suorittaa asevelvollisuus, mutta totaalikieltäytyminen on kansalaistottelemattomuutta. Totaalikieltäytyjät kieltäytyvät tottelemasta lakia.

Viime vuonna noin 35 suomalaista miestä kieltäytyi kokonaan asevelvollisuuden suorittamisesta.

– Se on vahva kannanotto nykyjärjestelmää vastaan. Tavallisimmin totaalikieltäytyjät vetoavat tasa-arvoon: heidän näkemyksensä mukaan järjestelmä on epäoikeudenmukainen, koska miehiä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti naisiin nähden, Virtala sanoo.

Koijärvi vaikutti ympäristöliikkeen syntyyn

Keväällä 1979 joukko ympäristöaktivisteja kokoontui Forssassa sijaitsevan rehevän lintujärven rantamille. He halusivat estää maanomistajien aikeet järven kuivattamisesta, sillä järvellä oli monipuolinen pesimälinnusto.

Koijärven aktivisteista muodostui laaja kansanliike. Osa kahlitsi itsensä ketjuilla kaivinkoneeseen. Poliisit joutuivat irrottamaan mielenosoittajat ja pidättämään heidät.

Tapausta käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa asti, ja noin sata aktivistia sai sakkorangaistuksia.

Timo Virtala pitää Koijärveä merkittävä kansalaistottelemattomuustapauksena, jolla saatiin aikaan myös näkyviä tuloksia.

– Se oli onnistunut kampanja monestakin syystä. Ja tärkein tavoite toteutui, eli Koijärveä ei kuivattu.

Tapauksella ja sen saamalla huomiolla oli myös laajempia vaikutuksia: Suomeen perustettiin vuonna 1983 ympäristöhallinto, ja osa Koijärvi-liikkeen keskeisistä toimijoista oli myöhemmin mukana perustamassa Suomen ensimmäistä ympäristöasioihin profiloitunutta puoluetta, Vihreää liittoa.

Talonvaltaukset, turkistarhaiskut ja muut tottelemattomuudet

Talojen valtaaminen on kansalaistottelemattomuuden muoto, josta tunnettuja esimerkkejä Suomessa ovat vaikkapa Elmu ry:n toteuttama Lepakon valtaus vuonna 1979 sekä Oranssi ry:n 90-luvun alussa toteuttamat talojen valtaukset.

Sekä Elmu että Oranssi saivat kansalaistottelemattomuuden keinoilla itselleen toimitilat, aluksi valtaamalla, myöhemmin laillisin keinoin. Molemmat yhdistykset ovat sittemmin toimineet vuosikymmenten ajan edistämiensä päämäärien hyväksi.

Tunnettuja kansalaistottelemattomuustekoja Suomessa ovat myös 90-luvulta alkaen tehdyt turkistarhaiskut, Greenpeace-aktivisti Sini Saarelan tunkeutuminen venäläiselle öljynporauslautalle sekä vihreiden lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen yritys estää lentokoneen nousu, koska koneen kyydissä oli käännytettävä turvapaikanhakija.

Kaikille tapauksille yhteistä on väkivallattomuus, huomiohakuisuus sekä lain tietoinen rikkominen. Timo Virtalan mukaan kansalaistottelemattomuus eroaa suoranaisesta rikollisuudesta siinä, että pyrkimyksenä on yhteiskunnallisten olojen parantaminen.

– Nähdään, että laki on moraalisesti väärin ja koetaan, että on oikeus, jopa velvollisuus, rikkoa lakia ja vaatia sen korjaamista.

Natsien joukkotuhot tehtiin lakia rikkomatta

Elokapinan kansalaistottelemattomuus tuntuu jakavan ihmiset voimakkaasti kahtia: toisille mielenosoittajat ovat sankareita, toisille lakia rikkovia anarkisteja.

Virtala sanoo ymmärtävänsä tämän hyvin.

– Meillä on yhteiskunta, jossa on pelisäännöt, ja meihin on syvälle iskostunut ajatusmalli, että sääntöjen noudattamatta jättäminen on väärin.

Virtala on itse jäsenenä useissa rauhanjärjestöissä ja toiminut myös Loviisan rauhanfoorumin pääsihteerinä. Hän kertoo käyneensä uteliaisuudesta myös Elokapinan kansalaistottelemattomuuskoulutuksen, mutta varsinaiseen toimintaan hän ei ole osallistunut.

Kansalaistottelemattomuuden käsitteen keksijän Henry David Thoreaun (1817–1862) mukaan lakeja tulee noudattaa aina kun on mahdollista ja yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan, mutta jos laki on moraalisesti väärin, kansalaisella on paitsi oikeus, myös velvollisuus rikkoa sitä.

Tähän liittyy myös laillisuus- ja laittomuuskysymyksen kääntöpuoli. Virtala muistuttaa, että näkemys, jonka mukaan kaikkia lakeja pitää noudattaa aina ja kaikkialla, on kaikkea muuta kuin ongelmaton.

– Ihmiskunnan moraalisesti suurimmat rikokset on tehty lain kirjaimen sallimana. Natsien, Neuvostoliiton ja punakhmerien joukkomurhat, kolonialismi, noitavainot... listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Nämä ovat olleet laillisia asioita, ja kansalaistottelemattomuutta harjoittivat ne, jotka kieltäytyivät tekemästä hirmutekoja ja vastustivat niitä.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 11. lokakuuta kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Ilmari Pensala, 17, istuu Elokapina-mielenosoituksessa – vanhemmat tukevat tien reunassa, maksavat sakot ja hakevat putkasta tarpeen vaatiessa

Ilmastokriisi ei ratkea yksilön valinnoilla – Näin eri alojen asiantuntijat ja vaikuttajat vastaavat tähän ja kolmeen muuhun väitteeseen

Yliopistotutkijat: Kansalaistottelemattomuudella on joskus paikkansa

"Menkää hipit töihin!" - Suomalainen ympäristöaktivismi täyttää 40 vuotta

Alueellisesti porrastetusti alkanut hirvijahti saatiin täyteen käyntiin lauantaina.

Uutta tänä vuonna hirvieläinten metsästyksessä on muun muassa se, jokaisesta luvanvaraisesta hirvieläimestä tulee ilmoittaa Riistakeskukselle seitsemän vuorokauden kuluessa kaadosta.

– Seuraamme jahdin edistymistä ja mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa annamme suosituksia, miten metsästystä tulisi suunnata, sanoo riistapäällikkö Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta.

Käytännössä tietoja kirjataan vaadittua nopeamminkin, joten avoimessa Riistahavainnot-palvelussa on jo seuraavana päivänä tietoja edellisen vuorokauden kaadot sisältävästä saaliskertymästä.

Graafin mukaan kuluvan jahtikauden saaliskertymä vielä 9.10. jälkeen oli alle kymmenessä tuhannessa, eli suurin osa pyyntiluvista oli käyttämättä.

Koska hirvenkaatolupien määrä on nyt alle 42 000, eli 13 prosenttia vuodentakaista pienempi, laskee hirvenlihan kertymä. Toisaalta valkohäntäpeuran pyyntilupien määrä – lähes 78 000 – on noin neljänneksen suurempi kuin edellisvuonna.

Ruokatietoyhdistyksen Luonnonvarakeskuksen tilastoista tekemän koosteen mukaan vuonna 2020 hirvenlihasaalis oli yli 6,7 miljoonaa kiloa. Muista hirvieläinmistä eli pääosin peuroista saatu lihamäärä oli vajaat 3,7 miljoonaa kiloa.

Kokonaislihamäärä pysynee tänäkin vuonna todennäköisesti yli kymmenessä miljoonassa kilossa.

Riistakeskuksen Körhämö ei ota kantaa lukuihin, mutta toteaa että suuntaus on selvä.

– Yleinen suuntaus on, että hirvenlihan määrä vähenee ja peuranlihan kasvaa, hän sanoo.

Tuotantoeläimistä saatavaan lihamäärään verrattuna hirven ja muiden hirvieläinten lihamäärät ovat vain murto-osa.

Esimerkiksi sianlihan vuotuinen kulutus on viime vuosina vaihdellut noin 165 ja 175 miljoonan kilon tienoilla. Seuraavana on nopeasti 150 miljoonan kiloon kasvanut siipikarjanliha. Naudanlihan kulutus on ollut noin 100 miljoonan kilon vaiheilla.

Lue myös:

Mikä erottaa riistan ja tuotantoeläimen lihan? Yle tutkitutti lihanäytteet yliopistolla

Juttuja aiemmilta vuosilta:

Mitä osia hirvestä saa syödä? – 10 kysymystä hirvenlihan turvallisuudesta

Silmälääkäri ja optikko neuvovat metsästäjiä: Ensin kannattaa korjata näköä, sitten vasta ostaa uusi kiikaritähtäin

Meyerin Turun telakalta tänä syksynä valmistuva loistoristeilijä Costa Toscana lähtee tehokkaalle merikokeelle maanantaina 11. lokakuuta kello yhdeksän aikoihin. Noin viikon ajan testataan muukin laivan toiminta kuin ohjaus.

Meyerin Turun telakan viestintäjohtaja Tapani Myllyn mukaan terveysturvallisuus on otettu tarkasti huomioon.

– Merikokeelle lähtevät 700 henkeä ovat käyneet koronatestissä. Laivalla on myös paikalla lääkintähenkilökuntaa. Tarvittaessa vakavasti sairastuneet noudetaan pois aivan kuten yleensäkin tehdään normaalissa risteilyliikenteessä, kertoo Mylly.

Koronatapauksia on kuluneen viikon aikana ollut Meyerin Turun telakalla noin kymmenen. Työntekijöitä on alueella päivittäin noin 4 500 – 5 000.

– Käytämme edelleen maskeja, jos turvavälejä ei voi pitää. Koronarajoituksia ei ole vielä syytä vähentää. Käytämme testausta täsmäkeinona, jos tartuntoja tulee paljon, kertoo Mylly.

Merikokeen aikana tarvitaan 40 000 ateriaa

Meyerin Turun telakan merikoe herättää aina huomiota Turussa, sillä laivabongarit suuntaavat Ruissalon kärkeen katsomaan laivaa. Sieltä on parhaat näkymät seurata aluksen lipumista.

Viestintäjohtaja Tapani Mylly kertoo, että merikoe vaatii huolelliset valmistelut. Viikon aikana tarjotaan 40 000 ateriaa. Ruokaa on varattu mukaan noin 30 000 kiloa.

– Matkan ajaksi on varattu muun muassa 7 000 jogurttipurkkia ja 1 300 kahvipakettia. Ruokaa on sata lavallista.

Costa Toscanan sisaralus, Costa Smeralda, valmistui viime vuonna Meyerin Turun telakalta. Costa Toscana rakentaminen on aikataulussa. Se alkaa risteillä Myllyn mukaan Välimerellä. Alusta voi toki siirtää muillekin merille.

Meyerin Turun telakan tilauskirjassa on töitä vuoteen 2026 asti. Seuraava laiva, Carnival Celebration, on jo rakenteilla Turun telakalla.

Lue lisää:

Meyer Turun telakalla laskettiin vesille risteilyalus Costa Toscana – koronan takia juhlallisuudet sujuivat koruttomasti

Loistoristeilijä Mardi Gras luovutettiin tilaajalle Turun telakalla

• Kuuntele tästä uusimmat Yle radiouutiset Varsinais-Suomesta
• Lue uusimmat Yle Uutiset Varsinais-Suomesta

Kun koronapandemia maaliskuussa 2020 saapui Suomeen, media täyttyi vessapaperia ja pastaa ostoskärryihin hamstraavista ihmisistä.

Monen suomalaisen kotona pandemia ei täyttänyt keittiönkaappeja. Päinvastoin.

Irtisanomisten, lomautuksien ja yritystoiminnan vaikeutumisen seurauksena leipää oli haettava pöytään muualta.

Pelastakaa Lapset ry:n Kirkkonummen paikallisyhdistyksessä vapaaehtoisena toimiva Susanna Lankinen kertoo, että kuluneen puolentoista vuoden aikana avuntarvitsijoiden skaala on ollut laaja.

– Aiemmin moni apua hakevista oli pitkäaikaistyötön tai eli perheessä, jossa oli sairauksia. Nyt ihan mikä tahansa perhe on voinut olla tilanteessa, jossa on otettava apua ulkopuoliselta, Lankinen sanoo.

Pelastakaa Lapset ry aloitti maaliskuussa 2020 uuden ruoka-avustushankkeen, jonka tarkoituksena on ollut auttaa koronakriisin takia ahdinkoon joutuneita lapsiperheitä.

Lahjoitusvaroin on autettu 1,5 vuoden aikana yli 10 000:ta perhettä ja lähes 27 000:ta lasta. Yhteensä lapsiperheille on jaettu 70 euron ruokakauppalahjakortteja yli miljoonan euron edestä.

Noin 40 000 asukkaan Kirkkonummella ruoka-apua on jaettu 30 000 eurolla. Avustusmahdollisuudesta on tiedotettu paikallislehdessä, somekanavissa ja paikallisen sosiaalihuollon kautta.

Lankinen kertoo, että viime viikkojen aikana ruoka-apuhakemusten määrä on hieman vähentynyt, mutta monessa perheessä avuntarve ei ole loppunut pandemian hiipuessa.

– Toivoa tulevaan antaa se, että nyt on koulut pysyneet auki ja on harrastustoimintaa. Ne ovat asioita, jotka auttavat syrjäytymisen ehkäisemisessä.

"Pandemia on sekä laajentanut että syventänyt lapsiperheköyhyyttä"

Tuoreimman, vuoden 2019 tulonjakotilaston mukaan Suomessa on 121 000 lasta, jotka elävät pienituloisissa perheissä. Se tarkoittaa 11,6:ta prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista. Yhden huoltajan talouksien pienituloisuusaste oli vuoden 2019 tilastossa 21,1 prosenttia, eli useamman kuin joka viidennen yksinhuoltajaperheen kuukausittaiset tulot verojen jälkeen olivat hieman alle 1 300 euroa kuussa.

– Todennäköisesti vähävaraisten perheiden määrä on kasvanut, sillä koronapandemia on sekä laajentanut että syventänyt lapsiperheköyhyyttä, sanoo Mannerheimin lastensuojeluliiton viestinnän ja varainhankinnan johtaja Liisa Partio.

Lapsiperheköyhyyden laajentumisella Partio tarkoittaa sitä, että toimeentulon ongelmat koskettavat aiempaa suurempaa joukkoa. Syventyminen puolestaan kertoo siitä, että he, joilla meni heikosti jo ennen pandemiaa, menee nyt vielä huonommin.

On erittäin hyvässä tilanteessa olevia lapsia ja sitten on lapsia, joiden perheeseen kasautuu erilaisia ongelmia. Liisa Partio, Mannerheimin lastensuojeluliiton viestinnän ja varainhankinnan johtaja

Partio toimii myös Suomen köyhyyden vastaisen verkoston eli EAPN-Finin lapsiperheköyhyysryhmän puheenjohtajana. Verkoston julkaisema tuore Köyhyysvahti 2021 eli Suomen vuosittainen köyhyysraportti julkaistiin nyt lokakuussa.

Koronapandemian takia kasvanut lapsiperheköyhyys on yksi raportin keskeisistä teemoista. Raportin mukaan jo 2019 kasvussa ollut lapsiperheköyhyys on vaarassa kasvaa entisestään, koska pitkittynyt kriisi on johtanut taka-askeliin niin perheiden toimeentulossa kuin palveluissakin.

– Keskimäärin lapsiperheet pärjäävät Suomessa ihan hyvin, mutta keskimäärin ei koskaan riitä. On erittäin hyvässä tilanteessa olevia lapsia ja sitten lapsia, joiden perheeseen kasautuu erilaisia ongelmia. Köyhyys on yksi lapsen elämään kovimmin vaikuttavista asioista, Partio muistuttaa.

Avun pyytäminen ei ole epäonnistumisen merkki

Pelastakaa Lapset ry:n Kirkkonummen paikallisyhdistys toimii viiden vapaaehtoisen voimin. Ennen koronaa vähävaraisia lapsiperheitä autettiin jakamalla harrastus- ja oppivälinetukea. Lahjoitusvaroin toimineen Pelastakaa Lapset ry:n valtakunnallisen ruoka-avustushankkeen on tarkoitus jatkua vuoden 2021 loppuun. Eli vielä hetken ajan Susanna Lankinen postittaa ruokalahjakortteja.

– Avun pyytäminen ei ole helppoa ja monella siihen liittyy myös häpeäntunteita. Siksi avun jakaminen tällä tavalla on ollut hyvä ratkaisu, Lankinen sanoo.

Ihmiset ovat sanoneet, että on ihanaa, ettei heidän tarvitse loppuviikosta miettiä, miten saisi ruuan pöytään. Susanna Lankinen, Pelastakaa Lapset ry:n vapaaehtoinen

Hän uskoo, että häpeä liittyy siihen, että moni suomalainen haluaisi vaan pärjätä itsenäisesti ja vastata omin avuin perheensä toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Avun vastaanottaminen voi tuntua vieraalta tai väärältä.

– Ihmisillä saattaa olla sellainen tunne, että olisi itse epäonnistunut jossain. On kuitenkin hyvä muistaa, että tämä poikkeustilanne on koskenut niin montaa ihmistä, että jos joutuu ottamaan apua vastaan, se on ihan normaalia, Lankinen sanoo.

Vaikka apu on toimitettu tarvitsijoille postitse, kiitokset ovat kantautuneet vapaaehtoisten tietoon.

– Ihmiset ovat sanoneet, että on ihanaa, ettei heidän tarvitse loppuviikosta miettiä, miten saisi ruuan pöytään. On merkityksellistä kuulla, että perheellä on ainakin hetken asiat hyvin.

Pandemia herätti ihmisten auttamisen halun

Pelastakaa Lapset ry:n lisäksi myös moni muu järjestö on auttanut koronan kurittamia perheitä. Esimerkiksi Hope ry avusti vuonna 2020 yli 9 000:ta perhettä, joissa on lähes 22 300 lasta tai nuorta. Myös Pelastusarmeijan Auta ihmistä -kampanjan kohteena ovat tällä kertaa lapset ja nuoret.

Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin yhdessä Ylen kanssa toteuttaman Hyvä joulumieli -keräyksen tavoitteena on tänä vuonna kerätä 2,5 miljoonaa euroa, jonka turvin olisi mahdollista jakaa 70 euron arvoisia ruokalahjakortteja 36 000 perheelle. Keräys alkaa marraskuussa. Tavoite on suurempi kuin koskaan, sillä viime vuonna lahjakortteja jaettiin 25 000 perheelle.

MLL:n Liisa Partio on hyvillään siitä, että pandemia on herättänyt ihmisten auttamisenhalun, mutta penää päättäjiltä tuntuvampia toimia lapsiperheköyhyyden voittamiseksi.

– Tuntuu siltä, että lapsiperheköyhyys on pitkään junnannut paikallaan. Se on rakenteellinen ja poliittinen kysymys, johon pitäisi tarttua tehokkaammin, Partio sanoo.

Hän muistuttaa, että vaikka pandemia päättyy aikanaan, emme palaa siihen tilanteeseen, mistä pandemiaan jouduttiin. Avuntarve on kasvanut ja sitä myöten palveluvelka myös. On paljon perheitä, joiden avuntarve tulee jatkumaan vielä kauan.

– 1990-luvun alun lamasta opittiin, kuinka kauan sen seuraukset ja vaikutukset lapsiin voivat kestää.

Bosnian pohjoisosissa sijaitsevassa Srbacin pikkukaupungissa on omakotitalo, jota myös rakkauden muistomerkiksi kutsutaan.

Talon on suunnitellut ja rakentanut 72-vuotias Vojin Kusic. Ensisilmäykseltä talo näyttää aivan tavalliselta vihreine julkisivuineen ja punaisine kattoineen.

Kyseessä ei kuitenkaan ole aivan tavallinen talo, vaan kirjaimellisesti pyörivä talo.

Kusicin mukaan vaimo ei osannut päättää, millaisen maiseman hän halusi ikkunastaan nähdä.

Kusic ratkaisi ongelman rakentamalla talon, josta maiseman voi valita mieleisekseen.

– Kun siirryin eläkkeelle ja lapset ottivat perheyrityksemme haltuun minulla oli viimein aikaa toteuttaa vaimoni toiveet. Hän voi vaihtaa huoneiden maiseman milloin ikinä haluaa, Kusic sanoo uutistoimisto AP:lle.

Suunnitteli ja rakensi talon itse

Kusic ei ole koskaan opiskellut talonrakennustekniikkaa. Hän kertoi uutistoimisto Reutersin mukaan lähestyneensä useita arkkitehtejä, mutta kukaan ei suostunut pyörivän talon suunnittelijaksi.

Kusic päätti suunnitella ja rakentaa talon itse. Talon rakentamiseen meni kuusi vuotta.

Talo pyörii sähkömoottorilla ja armeijan vanhojen kuljetusajoneuvojen pyörien avulla.

Taloon on asennettu potentiometri, jolla pyörimisnopeutta voi säädellä.

Hitaimmillaan yhteen kokonaisen kierrokseen kuluu 24 tuntia. Nopeimmillaan talon voi pyöräyttää ympäri 22 sekunnissa.

Talo on rakkauden osoitus vaimolle

Kun pariskunta meni naimisiin, Kusic rakennutti perheelle tavallisen omakotitalon. Vaimo halusi, että makuuhuone olisi talon aurinkoisella puolella. Kusic kuunteli vaimoaan, mutta päätös tarkoitti, että olohuone olisi poispäin etupihalta.

Jonkin ajan kuluttua vaimo alkoi valittaa, että olohuoneesta ei nähnyt, kun ihmisiä tuli etupihalle.

– Minun oli purettava kahden makuhuoneen välinen seinä muuttaakseni huoneiden sijaintia. Se oli erittäin vaikea tehtävä ja vei aikaa, mutta tein kuten hän halusi, Kusic muistelee.

Kun perheen lapset kasvoivat aikuisiksi ja muuttivat pois kotoa, Kusic alkoi miettiä pyörivän talon rakentamista.

Kusic kertoo, että karusellitalo on ennen kaikkea miehen rakkauden osoitus vaimolleen, Ljubicalle, jonka nimi tarkoittaa bosniaksi rakastettua.

Lue myös:

Tekoäly viimeisteli Beethovenin keskeneräiseksi jääneen kuuluisan sinfonian – katso lopputulos videolta

Vedyllä kulkevat autot ovat jopa sähköautoja ympäristöystävällisempiä – Suomessa niillä ei ajeta, sillä tankkausasemia ei ole

Drive-in äänestys pyörällä tai autolla – Yle selvitti Hollannissa, miten vaalit voi pitää korona-aikana

Norjassa tehtiin harvinainen löytö – katso videolta, miltä näyttää 1 300 vuotta vanha suksi

Israelissa löytyi ensi kertaa ristiretkeläisten leiri – hevosenkenkien naulat kertovat arjesta taistelujen lomassa

Fysiikan Nobel-palkinto ilmastonmuutoksen monimutkaisten perusteiden avaajille

Satakunnan koronatilanne on tällä hetkellä koko Suomen heikoin, kertoo ylilääkäri Raija Uusitalo-Seppälä Satasairaalasta.

Koronan ilmaantuvuusluku on tällä hetkellä yli 200 tartuntaa 100 000 asukasta kohti kahden viikon aikana. Satasairaalan osastohoidossa on tällä hetkellä 12 potilasta, heistä kaksi tehohoidossa. Perusterveydenhuollon vuodeosastoilla on neljä potilasta.

Tauti on levinnyt erityisen voimakkaasti Rauman telakalla, mutta tartuntoja on myös muualla eri puolilla Satakuntaa.

Sairaalahoidossa rokottamattomia ja muutama iäkäs rokotettu

Tällä hetkellä suurin osa sairaalahoidossa koronatartunnan takia olevista on Satakunnassa rokottamattomia. Lisäksi hoidossa on muutamia yli 80-vuotiaita, jotka on rokotettu mutta joiden rokotevaste on joko hiipunut tai ollut alun perinkin muita heikompi.

Erityisen huolissaan Uusitalo-Seppälä on rokotekattavuudesta ja siitä, että sairaalahoidossa osataan toimia koronaohjeiden mukaan: käyttää maskeja, ottaa koronatestit matalalla kynnyksellä ja päästää paikalle vain 2–3 vierasta kerralla.

– Etenkin puutteellisen rokotussuojan omaavien henkilöiden on syytä välttää vierailuja sairaaloissa tai hoitolaitoksissa, Uusitalo-Seppälä sanoo.

Kirurgisella osastolla tartuntoja

Satasairaalan kirurgisella osastolla 3 on ollut päättyvällä viikolla hoidossa kaksi potilasta, jotka ovat osastohoidon jälkeen saaneet tiedon koronatartunnasta.

– Tartunta on voinut tapahtua osastolla. Ensimmäinen potilaista oli ollut mahdollisesti tartuttavana osastolla maanantaina 4.10., toinen potilas maanantaista torstaihin 4–7.10.. Heitä on hoidettu osaston eri osissa. Pidetään todennäköisenä, että ainakin jälkimmäinen tartunnoista on saatu osastolla, Uusitalo-Seppälä sanoo.

Henkilökunta on testattu eikä heillä ole todettu koronatartuntoja. Mahdollisista muista altistumisista ei ainakaan toistaiseksi ole todettu jatkotartuntoja.

Maskin käyttöä suositellaan

Ylilääkäri Raija Uusitalo-Seppälä toteaa, että altistuminen koronavirukselle on Satakunnassa mahdollista missä tahansa ihmisten parissa liikuttaessa.

– Suurimmassa riskissä ovat luonnollisesti rokottamattomat tai vajaasti rokotetut. Voit tehokkaasti suojautua vakavalta koronavirusinfektiolta ottamalla molemmat koronarokotteet. Samalla suojaat läheisiäsi ja työtovereitasi. Erityisen tärkeää on, että kaikki sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevät ottavat rokotteet kattavasti.

Satakunnassa on voimassa laaja, koko väestöä koskeva kasvomaskien käyttösuositus. Myös etätyötä suositellaan edelleen ainakin kuun loppuun asti.

Satakunnan viimeisimmät koronauutiset löydät täältä.

Kuuntele tästä uusimmat Ylen radiouutiset Satakunnasta.

Lue täältä uusimmat Yle Uutiset Satakunnasta.

Mustat ministeriautot vilahtavat uutiskuvissa, kun vakavailmeiset ministerit saapuvat neuvotteluihin. Mutta millä käyttövoimalla hienot virkapelit lipuvat paikalle?

Hallitus patistaa kansalaisia luopumaan ripeästi bensiini- ja diesel-autoista ja korvaamaan ne sähkö- tai kaasukäyttöisillä menopeleillä. Valtioneuvoston tavoitteena kun on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä.

Tuolloin liikenteessä pitäisi olla noin 700 000 sähkökäyttöistä henkilöautoa ja 130 000 kaasuautoa. Se on kova tavoite. Vuonna 2020 sähköautoja oli 55 000, joista 9 700 oli täyssähköautoja. Kaasuhenkilöautoja oli 12 000.

Ensimmäiset hybridit 2018

Ministerikiesit kuuluvat valtioneuvoston kanslian vastuulle. Yksikönpäällikkö Heikki Hovi kertoo, että valtioneuvoston autokalustoon kuuluu 50 autoa: 36 henkilöautoa ja 14 tavara-autoa. Kulkupelejä on useita merkkejä, lähinnä Volvoja ja BMW:itä.

Pääosa kalustosta on edelleen bensa- ja dieselautoja. Ensimmäiset sähköä ja dieseliä/bensaa käyttävät lataushybridit hankittiin kolme vuotta sitten, vuonna 2018, ja nyt ladattavia hybridejä on 15 kappaletta.

– Näitä käytetään juuri henkilökuljetustehtäviin ja prioriteetti on ministereiden kuljetuksessa. Niilllä kuljetetaan myös ylintä virkamiesjohtoa, kansliapäälliköitä ja vastaavia, Hovi sanoo.

Ministerit kulkevat siis usein hybridipelillä, mutta alle voi osua perinteinen bensa- tai dieselautokin. Riviministereillä ei ole nimikkoautoja, vaan ministeri hyppää kulloinkin vapaana olevaan menopeliin. Ainut poikkeus on pääministeri Sanna Marin (sd.). Pääministerille on oma autonsa.

Puolen miljoonan kaupat

Hybrideitä on nyt vajaa puolet Valtioneuvoston henkilöautoista ja kolmasosa koko autokalustosta. Lisäostoja pohjustellaan vuodenvaihteen tietämille.

– Tulossa on kahdeksan uutta ajoneuvoa henkilökuljetuskäyttöön. Ne ovat ladattavia hybridejä, Hovi kertoo.

Uusien hybridiautojen myötä valtioneuvosto luopuu samasta määrästä bensa- ja dieselautoja. Ne myydään käypään hintaan muun muassa autoliikkeille.

– Kahdeksan auton hankinta maksaa noin 550 000 euroa. Näiden hankintojen osalta myyntiin tulevien ajoneuvojen myyntituloksi arvioidaan noin 120 000 euroa. Tämä on hyvin karkea arvio myyntituloista, Hovi korostaa.

Kun ostokustannuksissa huomioidaan vanhoista saatava myyntitulo, jää yhden uuden hybridiauton nettohinnaksi karkeasti 50 000–55 000 euroa.

Neljä vuotta ja vaihtoon

Kaluston uusiminen ei kuitenkaan pääty tähän, vaan uusi kierros on edessä jo vuoden, parin sisässä.

– Sitä mukaa uusitaan, kun kalustoa vanhenee. Jonkun verran hankintoja osuu joka vuodelle, Hovi kuvaa tahtia.

Hovin mukaan vanhoja menee vaihtoon ja korvataan uusilla noin neljän vuoden käytön jälkeen.

– Henkilökuljetuspuolella meillä on harvemmin enää 5-6 vuoden ikäistä ajoneuvoa. Tuossa viidentenä vuonna ja siitä eteenpäin alkavat huollon kustannukset vaikuttaa sen verran, että ne on taloudenpidon näkökulmasta perusteltua laittaa myyntiin.

Autojen vaihtotahti on siis kutakuinkin sama kuin kyyditettävillä ministereillä. Ei hallituksessakaan neljää vuotta pidempään kerralla istuta.

Täyssähkön säde liian lyhyt

Valtioneuvoston käytössä on tällä hetkellä kaksi täyssähköautoa, mutta ne ovat tavara-autoja. Henkilökuljetukseen niitä ei ole vielä hankittu.

– Mielenkiinnolla seurataan, milloin henkilökuljetusajoneuvoissa on mahdollisuus mennä täyssähköautojen hankintaan. Tällä hetkellä täyssähköautojen toimintasäde aiheuttaa haasteita soveltuvuuden suhteen, Hovi kertoo.

Yhdellä latauksella ei siis päästä vielä riittävän pitkälle ja toisaalta maan latausverkosto on toistaiseksi turhan harva ministeritarpeisiin.

– Täyssähköautoja ei osteta ainakaan seuraavassa hankinnassa. Niiden tekniikka kuitenkin kehittyy huimaa vauhtia, joten sitä seuraavalla ostokierroksella asiaa tarkastellaan uudestaan.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että hallituksen tavoite päästöjen puolittamisesta 2030 mennessä toteutuu ainakin valtioneuvoston autotallissa ja jopa hyvissä ajoin ennen tavoitevuotta.

– Hyvin todennäköisesti vähintään lataushybridejä täällä kaikki ovat viiden vuoden päästä, Hovi lupaa.

Vaasalainen Aija Ström on sosiaalialan konkari, joka nykyisin johtaa kahta pientä lastensuojeluyksikköä Mustasaaressa.

Salvaresissa on aamuhulinan jälkeen hiljaista: lapset ja nuoret on saatu kouluun.

Keittiössä on tuolit nostettu pöydille. Aija Ström tarttuu mopin varteen ja huiskii lattiaa puhtaaksi.

– Meillä on tänään siivouspäivä ja yksi työntekijä sairaana.

Yksikössä kaikki tekevät tarpeen mukaan kaikkea, eikä johtaja ole poikkeus. Myös Aija Ström elää lasten ja nuorten arjessa.

Virastosta käytännön töihin

Kun katsoo hupparissa ja farkuissa hääräävää naista, on vaikea kuvitella hänet istumassa isossa virastossa työpöydän takana. Vielä reilu kolme vuotta sitten Strömin työpaikka kuitenkin oli aluehallintovirastossa.

Lue myös: Vanhusten hoivakoteja valvonut Avin päällikkö turhautui työssään ja irtisanoutui: "Yrittäjät ovat sanelleet niitä ehtoja, joilla valvonta tehdään"

Hän myöntää saaneensa selitellä kohtuullisen paljon sitä, miksi jätti Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston sosiaali- ja terveysyksikön päällikön viran. Eläkkeelle pääsyyn ei olisi ollut edes kymmentä vuotta.

– Palautetta tuli kauppareissuillakin. Huippuvirasta irtisanoutumista ihmeteltiin, mutta samalla sain myös kiitosta tehdystä työstä. Se tietysti lämmitti.

Ratkaisu vaati perusteellisen harkinnan. Yhtenä asiana päätökseen vaikutti halu ottaa selvää, voiko sosiaali- ja terveysalalla tehdä yhtä aikaa kannattavaa bisnestä ja tarjota laadukasta palvelua.

– Kaiken avissa opitun ja nähdyn jälkeen, halusin koettaa, onko se mahdollista.

Työntekijöiden vaihtuvuus kiusaa lastensuojelua

Salvaresin lastensuojeluyksiköt ovat samassa pihapiirissä. Kummassakin on paikka seitsemälle lapselle. Palvelun tuottaa yritys, jossa Ström on yksi neljästä osakkaasta.

Sijaishuollon lisäksi Salvares tarjoaa avopalveluita. Yritys työllistää 20 ihmistä.

Kun Aija Ström sanoo, että heillä on loistava työporukka, siinä ei ole kosiskelun makua.

– On käynyt hyvä tuuri rekrytoinnissa.

Pelkästään tuurista ei ole kysymys. Ohjaajien valintaan on kiinnitetty erityistä huomiota.

Työvoimapula on yksi lastensuojelun kriisin juurisyistä. Huutavin pula on kunnissa sosiaalityöntekijöistä, mutta Lastensuojelun Keskusliiton selvityksen mukaan myös sijaishuollon laitoshoidossa kaivataan kipeästi päteviä ja työpaikkaansa sitoutuvia ammattilaisia.

Ongelmana on työntekijöiden vaihtuvuus. Selvityksen mukaan keskeinen kysymys onkin, miten turvataan ihmissuhteiden jatkuvuus sijaishuollossa eläville lapsille.

Se näkyy käytännössä myös Salvaresissa. Keittiö on siivottu ja Aija Ström istahtaa hetkeksi olohuoneen sohvalle.

– Jos joku sairastuu päiväksi, hyppään ennemmin itse työvuoroon kuin palkkaan sijaisen. Lapset ja nuoret tarvitsevat tuttuja ja luotettuja aikuisia ympärilleen.

Ohjaajiksi tarvitaan erityyppisiä persoonia

Salvaresin yksiköissä ei ole kärsitty työvoimapulasta, ja kun hyviä ammattilaisia on saatu, heistä halutaan myös pitää kiinni.

Yhteishenkeä vaalitaan, turha hierarkia on karsittu pois ja työntekijät pääsevät itse esimerkiksi suunnittelemaan työvuorojaan.

Enemmistö Salvaresin ohjaajista on alle kolmekymppisiä. Ohjaajiksi on tarkoituksella etsitty erityyppisiä persoonia.

Aija Strömin mukaan on tärkeää, että nuoren ja omaohjaajan kemiat kohtaavat.

– Tärkein työkalumme on vuorovaikutus.

Ström naurahtaa itse sujahtaneensa luontevasti työpaikallaan mummon rooliin, tueksi ja turvaksi tai vaikka autokuskiksi aina kun tarvitaan.

Laadukkaassa palvelussa moni asia on kiinni asenteista, mutta vain asenteita muuttamalla ei lastensuojelun kriisiä ratkaista, painottaa Ström.

– Siihen tarvitaan rahaa. Ilman rahaa ei lastensuojeluun voida palkata lisää työvoimaa.

Alan tilanne on päässyt kehittymään pahaksi, ja se näkyy sijaishuollossa.

Aija Ström suree sitä, että moni huostaanotettu lapsi olisi voinut selvitä avopalveluiden tuen turvin, jos heidän ongelmiinsa olisi puututtu ajoissa.

Sijaishuollon asiakkaiksi tulee entistä rikkonaisempia lapsia ja nuoria. Moni on joutunut kokemaan lyhyen elämänsä varrella rankkoja asioita.

Silloin sijoitus voi olla pelastus.

– Niin me toivomme ja ajattelemme.

Koronasta tulee iso lasku

Lue myös: Korona-aika näkyy lastensuojelun kasvuna – vanhempien ja lasten vaikeudet pahentuneet, samalla tarjottavat palvelut heikentyneet

– Korona on iskenyt kovasti nuoriin, joiden sosiaaliset verkostot ovat hajonneet eikä ole ollut koulua, joka olisi pitänyt heidän päivänsä järjestyksessä.

Aija Ström ennustaa, että yhteiskunta maksaa koronasta vielä ison laskun.

Kipeimmin tarvittaisiin nyt matalan kynnyksen palveluita, esimerkiksi koulukuraattoreita.

Myös psykiatristen palveluiden tarve on aivan huutava.

– Ei voi olla oikein, että lapset ja nuoret joutuvat odottamaan pääsyä nuorten psykiatriselle poliklinikalle jopa kuukausia.

Avin opit käytäntöön

Salvaresin lastensuojeluyksiköt on rakennettu parin kilometrin päähän Mustasaaren keskustaajamasta. Ikkunoista avautuu ruskan värittämä maalaismaisema.

– Halusimme kohtuullisen lähelle keskustaa: nuoret pääsevät liikkumaan, mutta olemme kuitenkin pois hälinästä.

Kun Aija Ström aikanaan teki tarkastuksia lastensuojeluyksiköihin, hän pääsi arvioimaan myös tiloja ja niiden toimivuutta. Pohjapiirustuksia lähdettiin tekemään sen kokemuksen pohjalta.

Keittiö on keskellä huoneistoa ja sieltä näkee joka paikkaan. Ohjaajat pysyvät yhdellä silmäyksellä tilanteen tasalla eikä nuorille kuitenkaan tule olo, että heitä vahditaan.

– Olemme kuin missä tahansa suurperheessä. Lapsia on paljon ja he keksivät aina välillä kaikenlaista, naurahtaa Ström.

Kannattavaa liiketoimintaa

Puolisen vuotta sen jälkeen, kun Aija Ström oli lähtenyt aluehallintovirastosta, alkoi kohu vanhusten hoivakotien ympärillä. Useiden yksityisten hoivakotien toiminnasta paljastui epäkohtia, joiden seurauksena yksiköitä jouduttiin sulkemaankin.

– Ei se tosiaankaan tullut yllätyksenä.

Sosiaali- ja terveysyksikön päällikkönä Aija Ström oli nähnyt, mihin suuntaan ollaan menossa. Valvontaa siirrettiin viranomaisilta yrityksille itselleen.

– Yritys voi tehdä vaikka kuinka hienon omavalvontasuunnitelman, mutta sen tuominen käytäntöön onkin sitten eri asia, sanoo Ström, itsekin nyt yrittäjä.

Hän tietää mistä puhuu.

Lastensuojelu on tarkasti laissa säänneltyä toimintaa. Kun Aija Ström teki aikanaan tarkastuksia lastensuojeluyksiköihin, hänelle sanotttiin usein, että on vaikeata tehdä asiat oikein.

Silloin heräsi halu ottaa selvää, kuinka vaikeata kaikkien pykälien noudattaminen käytännössä oikein on. Onko se edes mahdollista?

– Kolmen vuoden jälkeen voin sanoa, että on se mahdollista.

Jonkin verran moraalista pohdiskelua se kuitenkin edellyttää, sillä vastaan tulee tilanteita, joissa laki ei anna mahdollisuuksia toimia tavalla, joka sillä hetkellä näyttäisi olevan lapsen etu.

Ohjaajilla ei esimerkiksi koskaan ole oikeutta tutkia lapsen reppua ilman perusteita tai kieltää lasta liikkumasta. Vanhemmat voivat niin tehdä.

Aija Ström halusi myös tietää, voiko laadukasta palvelua tarjota niin, että se on liiketaloudellisesti kannattavaa. Sekin asia on nyt selvitetty. Se onnistuu ainakin pienessä yksikössä, jossa ei tarvitse tavoitella suuria voittoja.

– Jos meillä jotain jää viivan alle, se on kiitos tehdystä työstä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun sunnuntaihin 10.10. kello 23 saakka.

Britanniassa polttoainevaikeudet ovat jatkuneet jo pari viikkoa, eikä täydellistä ratkaisua ongelmaan ole löydetty. Tilanne on kuitenkin jonkun verran parantunut.

Polttoainejakelijajärjestö PRA kertoi tällä viikolla, että Lontoossa ja Kaakkois-Englannissa Lontoossa ja Kaakkois-Englannissa 13 prosenttia itsenäisistä huoltoasemista oli sellaisia, joissa pumput olivat edelleen tyhjillään. Järjestön tekemän kyselyn mukaan muualla maassa tällaisten huoltoasemien osuus oli noin viisi prosenttia.

Huoltoasemia häiritsee ylipäätään epävarmuus, sillä seuraavista polttoainekuljetuksista ei ole kaikilla tarkkaa tietoa.

Samaan aikaan polttoaineen hinta on noussut, ja Guardian-lehden mukaan sen on ennustettu nousevan jopa ennätyslukemiin ennen joulua. Autoilijoiden huoli polttoaineen saatavuudesta saattaakin pian vaihtua huoleksi bensan hinnasta.

Polttoainekriisin syynä on ollut ennen kaikkea pula kuljettajista. Britannian EU-ero ja koronapandemia ovat saaneet monet eurooppalaisista kuljettajista palaamaan kotimaahansa.

Lisäksi pandemia-aika on luonut ruuhkaa lupapalveluihin, joten uudet kuljettajat ovat joutuneet jonottamaan tarvittavia lupiaan.

Pääministerin puheessa ei kuulunut suurta huolta

Suurta huolta polttoainevaikeuksien pitkittymisestä ei juuri kuulunut pääministeri Boris Johnsonin puheessa tällä viikolla, kun hän nostatti uskoa tulevaisuuteen konservatiivipuolueen kokouksessa Manchesterissa.

– Olemme astumassa uuteen suuntaan, mitä on odotettu kauan Britannian taloudessa, Johnson sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Johnsonin mukaan Britannia ei aio palata "hallitsemattoman maahanmuuton" aikaan.

Brittihallitus onkin yrittänyt ratkoa kuljetusongelmaa passittamalla sotilaita ajamaan säiliöautoja ja tarjoamalla tilapäisiä työviisumeja rekkakuskeille.

Kiinnostuneita kuljettajia on kuitenkin toistaiseksi löytynyt vain kourallinen.

Yleisradioyhtiö BBC:n mukaan pääministeri Johnson sanoi tällä viikolla, että hakijoita olisi tullut 127, mutta asiasta vastuullinen ministeriö ei vahvistanut Johnsonin mainitsemaa lukua. Sen sijaan ministeriö oli tunnistanut vasta 27 hakijaa.

Kuljettajille tilausta myös muualla Euroopassa

Liikennealan työnantaja- ja elinkeinojärjestöjen yhteisen EU-edunvalvonnan FinMobilityn toimitusjohtaja Pasi Moisio sanoo, että Britannian kuljettajapula ei ratkea nopeasti pelkillä sotilailla ja kourallisella EU-maista tuotuja kuljettajia.

– Epäilen, että tilanne ratkeaisi EU-alueelta tulevalla avulla, ainakaan tuollaisilla järjestelyillä, mitä brittihallinto on esittänyt, Moisio kommentoi STT:lle.

Moisio arvioi, että brexit on keskeisin syy Britanniaa vaivaavassa kuljettajapulassa, vaikka maan johto pyrkiikin selittämään asiaa myös muilla seikoilla.

Pieni kiinnostus Britannian tarjoamia tilapäisiä työviisumeja kohtaan on Moision mukaan osoitus siitä, että kynnys lähteä Britanniaan töihin on ylipäätään kasvanut EU-kuljettajilla.

– Kyllä se kielii siitä, että EU-maissa on kuljettajille työtä tarjolla ja ansiotaso on parantumassa, Moisio sanoo.

Toisaalta kuljettajista on jopa pulaa myös Manner-Euroopan puolella. Vaje kasvaa, kun vanhoja kuljettajia eläköityy, eikä uusia tule alalle yhtä paljon.

– Ongelma on ainakin osassa jäsenmaita akuutti ja jopa pahenemassa, Moisio pohtii.

Kansainvälinen maantiekuljetusliitto IRU on julkaissut lukuja, joiden mukaan Euroopassa olisi jopa joka viides kuljettajanpaikka täyttämättä.

Moisio kehottaa kuitenkin suhtautumaan arvioihin varauksella. Kuljetusalan yritykset ovat kirjava joukko eri kokoisia toimijoita ja paikkaansa pitävän luvun antaminen todellisesta työvoimantarpeesta voi olla vaikeaa.

– Iso kysymys on tietysti työn houkuttelevuus ja imago. Monissa maissa on tehty erilaisia kampanjoita ja pyritty tuomaan esiin työn todellista kuvaa, joka poikkeaa aika paljon stereotypioista, Moisio sanoo.

Lue myös:

"Ihmiset ovat ihan sekaisin", sanoo Briteissä asuva Mari Powney – pula polttoaineista ajoi saarivaltion hamstrauskaaokseen

Eurooppa-kirje: Brexitillä valtaan ratsastanut brittihallituskin myöntää nyt, että EU-ero vaikeutti bensapulaa – Brexit-peltihevosesta loppui löpö

Britanniassa sotilaat alkavat kuljettaa polttoainetta huoltoasemille ensi viikolla

Isojen työnantajien uusi normaali on etä- ja läsnätyön yhdistelmä

Työpaikoilla etsitään nyt kiivaasti uutta normaalia, ja henkilöstölle annetaan paljon valtaa, kun työelämän uusia käytäntöjä määritellään. Tietotyöläisen arki pyörisi usein etänäkin, mutta läsnäololle annetaan pandemian jälkeen paljon arvoa. Ratkaisuja etsitään siihen, miten yhdistää etätyön joustavuus ja läsnätyön yhteisöllisyys.

Kenestä tulee uusi sisäministeri?

Vihreiden eduskuntaryhmä ja puoluevaltuuskunta kokoontuvat tänään iltapäivällä päättämään puolueen ministereistä. Syynä ministerivaihdoksille on puheenjohtaja Maria Ohisalon vanhempainvapaa. Erityistä päänvaivaa vaikuttaa aiheuttavan sisäministerin valinta. Suostuuko nykyinen ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen ottamaan salkun?

Viron presidentti Alar Karis vannoo tänään virkavalansa

Viron presidentiksi valittu Alar Karis vannoo tänään virkavalansa.

Suomessa presidentillä on vahva ote ulkopolitiikan ja maanpuolustuksen johtamiseen. Virossa presidentti puolestaan nimittää hallitustunnustelijan ja voi laittaa liikkeelle perustuslain muuttamisen. Listasimme, miten Viron presidentin rooli poikkeaa Suomen presidentin roolista.

Kehitysvammaisen työllistäminen kannattaa

Jyri Lähteenmäki, Elmo Ketola ja Mimmi Laurila ovat työyhteisönsä tärkeitä jäseniä ja arvostettuja työntekijöitä. Monet kehitysvammaiset sopeutuvat hyvin avoimille työmarkkinoille, jos heille vain annetaan siihen mahdollisuus ja heitä työnhakuun rohkaistaan.

Lännessä sateita, idässä poutaa

Suomeen leviää tänään sateita lännestä. Sateet painottuvat pohjoiseen ja läntiseen Suomeen. Pohjois-Lapissa sateet voivat tulla osin lumena tai räntänä. Idässä ja kaakossa on enimmäkseen poutaista.

Lue lisää Ylen sääsivuilta.

Lapin pelastuslaitos.

Tornio Miukki och Torppi området. Byggnadsbrand. Hälsofarlig rök i luften. Alla i områden uppmanas hålla sig inomhus och stänga av ventilationen samt invänta meddelande om att faran är över.

Viron presidentillä on todellista valtaa vähemmän kuin Suomen, mutta enemmän kuin esimerkiksi Saksan presidentillä. Tässä tärkeämmät erot Viron ja Suomen presidentin vaikutusvallassa.

1. Suomen presidentin painoarvo ulkopolitiikassa suurempi

Ulkopolitiikassa Viron presidentillä on lähinnä edustusrooli. Muodollisesti hän nimittää myös maansa edustustojen päälliköt, mutta käytännössä niistä päättää hallitus.

Suomessa presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

2. Viron presidentti ei ole ylipäällikkö

Virossa presidentti on nimellisesti maanpuolustuksen johtaja, muttei puolustusvoimien ylipäällikkö. Sodasta, rauhasta ja puolustusvoimien liikekannallepanosta päättää parlamentti presidentin ehdotuksen perusteella.

Suomen presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella sekä puolustusvoimien liikekannallepanosta niin ikään presidentti valtioneuvoston esityksestä.

Viron presidenttiä neuvoo maanpuolustukseen liittyvissä asioissa puolustusneuvosto. Siihen kuuluvat parlamentinpuhemies, avainministerit, puolustusvoimien komentaja sekä parlamentin puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajat.

Suomessa toimii niin sanottu TP-UTVA eli presidentin sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan muodostama neuvosto. Erona Viroon TP-UTVA käsittelee myös puolustukseen liittymättömiä asioita ja ministerikokoonpano voi vaihdella.

3. Hallitustunnustelijan nimitysoikeus vietiin Suomen presidentiltä

Sekä Virossa että Suomessa presidentti muodollisesti nimittää hallituksen ja ministerit tai myöntää näille eron.

Suomenlahden molemmin puolin presidentti voi olla vahvistamatta parlamentin hyväksymän lain, määrätä ennenaikaiset eduskuntavaalit tai armahtaa rikoksesta tuomitun.

Suomen presidentti nimittää myös muun muassa oikeuskanslerin ja korkeimman oikeuden presidentin sekä tuomarit. Virossa presidentti tekee näistä vain ehdotuksen parlamentille.

Suomessa presidentti voi antaa myös sotilaskäskyjä eli esimerkiksi käskyttää puolustusvoimien komentajaa hallitusta informoimatta. Viron presidentillä ei tällaista oikeutta ole.

Sen sijaan Viron presidentti voi tehdä aloitteen perustuslain muuttamisesta. Lisäksi Virossa presidentti nimittää hallitustunnustelijan. Suomessa tämä oikeus siirtyi vuonna 2000 eduskunnalle.

4. Virossa presidentin valitsee parlamentti, Suomessa kansa

Presidentti valitaan vähintään 40-vuotiaista syntyperäisistä Viron kansalaisista. Vaalin suorittaa parlamentti tai sen epäonnistuessa valitsijakokous, johon kuuluvat kansanedustajien lisäksi kuntien edustajat.

Viron presidentin toimikausi kestää viisi vuotta.

Suomessa presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla vähintään 18-vuotiaista syntyperäisistä Suomen kansalaisista. Toimikausi kestää kuusi vuotta.

Sekä Virossa että Suomessa sama henkilö voidaan valita presidentiksi enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi.

Mitä ajatuksia presidenttien valtaoikeudet sinussa herättivät? Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Viron uusi presidentti on yliopistomiehiä ja toivoo koulutusyhteistyötä Suomen kanssa: "Meistä voisi tulla yhdessä koulutetuimpia kansakuntia"

Jyri Lähteenmäki lajittelee aterimia tarkasti pieniin koreihin. Lusikat, haarukat ja veitset sujahtavat nopeasti omille paikoilleen.

Kun lajittelu on valmis, Lähteenmäki siirtää ne tiskilinjastoa pitkin suureen tiskikoneeseen ja vetää luukun kiinni. Kone hyrähtää käyntiin, ja vesi alkaa kiertää sen sisällä.

Tiskaaminen, ravintolasalin siistiminen ja apukokkina oleminen ovat Lähteenmäen työtehtäviä Lappeenrannan Prisman ravintolamaailmassa.

– Työssäni parasta ovat hyvät työkaverit ja hyvä työympäristö. Jos minulla ei olisi töitä, elämäni olisi yhtä ankeutta. Ankeaa ja synkkää, Lähteenmäki sanoo.

Työntekijänä Lähteenmäki on täsmällinen ja tunnollinen. Uuden oppiminen on sujuvaa. Jos eteen tulee vaikeita paikkoja, hän pyytää reippaasti apua.

— Hommat eivät jää puolitiehen, ja Jyri tekee työt aina hyvällä mielellä. Jyristä on todella iso apu päivittäisessä ravintolan toiminnassa, kehuu ravintolapäällikkö Moona Ropo.

Jyri Lähteenmäki on ollut samassa työpaikassa yli kymmenen vuotta. Lähteenmäki toivoo, että työnteko olisi kaikille mahdollista.

— Se on ihmisen perusoikeus. Ei yksittäisen ihmisen, vaan jokaisen, myös kehitysvammaisten, Lähteenmäki sanoo.

Työharjoittelun kautta oikeisiin töihin

Suomessa on noin 25 000 työikäistä kehitysvammaista, joista kolme prosenttia on palkkatöissä.

Kehitysvammaisten työllistymistä on tutkittu Suomessa olematon määrä, ja sitä rahoitetaan huonosti. Työterveyslaitos, Kehitysvammaliitto ja THL kokosivat vuonna 2019 julkaistun laajan katsauksen, jota varten käytiin läpi satoja kansainvälisiä tutkimuksia.

Tutkimuksista nostettiin esiin estäviä ja edistäviä seikkoja.

Kehitysvammaisten henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille lisäävät ammatillinen koulutus, työharjoittelu ja tuettu työ. Tuetussa työssä kehitysvammaisella työntekijällä on rinnallaan työhönvalmentaja.

Työterveyslaitoksen katsaus havaitsi, että työssä pärjäämistä voi edistää myös erilaisilla digiratkaisuilla, joissa hyödynnetään esimerkiksi kuvia ja ääntä.

Tutkimusten mukaan työ- ja toimintakeskukset eivät edistä kehitysvammaisten henkilöiden siirtymistä palkkatyöhön.

Muita estäviä tekijöitä ovat tiedonpuute ja vanhakantaiset asenteet. Kehitysvammaisten työllistymistilanteen parantaminen on ollut hidasta. Iso syy on ollut järjestelmässä, sanoo Työterveyslaitoksen asiantuntija.

— Vaikka henkilöillä olisi valmiuksia ja halua opiskella, ohjataan heidät perinteisiin palveluihin työ- ja toimintakeskuksiin, sivuun muusta yhteiskunnasta, johtava asiantuntija Nina Nevala Työterveyslaitokselta kertoo.

Vaikka yhteiskunnallinen kehitys on hidasta, on ilmassa myös muutoksen tuulia, esimerkiksi hallituksen työkykyohjelma ja kehitysvammalain uudistus.

— Nykyisin tunnistetaan paremmin, että kaikkien työpanos on tärkeä. Tällä hetkellä on meneillään osatyökykyisten työllistymisen kannalta monia hyviä toimenpiteitä, Nevala sanoo.

Huoltoaseman tiskinurkan kuningas

Viipurinportin ABC sijaitsee Kuutostien varressa Lappeenrannassa. Elmo Ketola pyöräilee työpaikalleen sähköpyörällä joka arkipäivä 30 minuutin matkan.

Ketola on ollut töissä huoltoasemalla kuusi vuotta.

Ketola tunnetaan työpaikallaan tiskinurkan kuninkaana. Se tarkoittaa sitä, että jos joku muu haluaa tulla tiskaamaan, on Ketolalta hyvä pyytää siihen lupa. Kun on käynyt selväksi, ettei kukaan yritä viedä Ketolalta töitä, opastaa hän mielellään esimerkiksi uusia työntekijöitä.

Tiskaamisen lisäksi Ketola pyyhkii ruokasalin pöytiä ja auttaa välillä pilkkomaan vihanneksia keittiössä.

— Töissä mukavinta on se, kun saan rauhassa omassa valtakunnassa tiskata, Ketola sanoo.

Ketola on työntekijänä hyvin tunnollinen. Rutiinit ovat hänelle tärkeitä ja työtehtävät hän toistaa mieluiten tutussa järjestyksessä.

— Elmoa ei kannata käskeä, vaan pitää pyytää, että voisitko mennä. Silloin hän aina menee pyyhkimään salin pöydät, huoltoaseman palveluvastaava Pia Vento kertoo.

Vento ei muista, että vastaan olisi koskaan tullut erityisesti vaikeita tilanteita.

Työ on Elmo Ketolalle tärkeä osa jokaista viikkoa. Ilman sitä elämä olisi hyvin toisenlaista.

— Ilman töitä tuntuisi oudolta ja yksinäiseltä. Se tuntuisi myös laiskuudelta, Ketola sanoo.

Motivoitunut työnhakija on motivoitunut tekijä

Työterveyslaitoksen katsauksessa työllistämistä edistäviksi seikoiksi mainitaan työntekijän oma aktiivisuus ja perheen tuki, turvallinen työympäristö ja hyvä perehdytys.

Kriittinen tekijä on tehokas työhönvalmennus. Se alkaa työhönvalmentajan tapaamisella.

— Siinä tutustutaan, selvitetään vahvuuksia, toiveita, unelmia ja elämäntilannetta. Katsotaan, onko työllistyminen mahdollista nyt vai myöhemmin. Sitten ripeästi aletaan etsiä työpaikkaa, kertoo työhönvalmentaja Arja Kutvonen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotelta.

Etelä-Karjalassa työpaikkoja on löytynyt monilta eri aloilta, muun muassa autokorjaamosta, ateriapalvelusta, vanhainkodista, it-firmasta, päiväkodista ja ravintoloista.

Vammaispalveluiden työllistymisen tuen toimintayksikössä asiakkaalta odotetaan omaa motivaatiota ja sitoutuneisuutta. Työpaikkaa ei tarjota hopeatarjottimella, vaan asiakkaan on oltava itse aktiivinen. Työhönvalmentaja on kuitenkin koko ajan rinnalla ja lähtee mukaan esimerkiksi asioimaan Kelassa, TE-palveluissa ja verotoimistossa.

— Kun työsuhde alkaa, jalkaudutaan työpaikalle. Olemme työyhteisön, työnantajan ja asiakkaan tukena käytännön asioissa, sanoo Eksoten toimintayksikön esimies Hanna Lange.

Etelä-Karjalassa on työhönvalmennuksella saatu hyviä tuloksia. Työpaikkoja on löytynyt ja niistä on muodostunut pitkiä työsuhteita. Myös palkattomien avotyösuhteiden määrää on saatu vähennettyä ja muutettua palkallisiksi työsuhteiksi.

Kun tavoite on työsuhteessa, lähdetään liikkeelle työkokeilulla tai lyhyellä avotyötoiminnan päätöksellä. Tarkoitus on, ettei pitkäaikaiseen avotyöhön jäädä enää loukkuun.

— Ajattelemme, että jokaisen taidot, osaaminen ja potentiaali olisi tärkeää hyödyntää työelämässä. Yksilön kannalta on hyvin tärkeää, että on tunne siitä, että on hyödyksi ja tärkeä, Langesanoo.

Poikkeuksellinen yhteys

Eksoten vammaispalveluiden työllistymisen tuen toimintayksikössä on uskallettu mennä myös päin tuntematonta. Yksi esimerkki oli vertaisohjaajien palkkaaminen, mistä ei ollut aiempaa kokemusta.

Kokeilu osoittautui menestykseksi.

— Vertaisohjaajien yhteys asiakkaisiin on ihan erilainen, sellainen, mitä me emme voisi saavuttaa, työhönvalmentaja Arja Kutvonen kertoo.

Yksi vertaisohjaajista on Mimmi Laurila, joka työskentelee vammaisten tuetun työllistämisen yksikössä monenlaisissa työtehtävissä. Hän työskentelee muun muassa työvalmennuskeskuksessa, jossa hän tekee töitä muun porukan mukana ja ohjeistaa samalla.

Laurila oli ennen töissä siivoojana, mutta se ei yksin tuntunut enää mielekkäältä. Vertaisohjaajana hän saa hyödyntää sosiaalisia taitojaan.

Laurila on lisäksi yksi viikottain kokoontuvan vertaistukiryhmän vetäjistä. Laurila kokee muiden innostamisen työnsä parhaaksi ja palkitsevammaksi puoleksi.

— Yritän kannustaa muita tekemään töitä. Jos jonkun kaverin kanssa on puhetta, että hän haluaisi palkkatyöhön, sanon, että pitää itse motivoitua siihen. Mielestäni kehitysvammaiset saisivat paremmin töitä, kun olisivat itse rohkeampia hakemaan niitä, Laurila sanoo.

Laurilan kollegat kehuvat häntä kilpaa. Rohkea asenne tarttuu, ja siitä on iloa kaikille. Laurila on itsekin ylpeä työstään ja korvauksen saaminen tehdystä työstä tuntuu hyvältä.

— Palkan lisäksi minua kohdellaan työyhteisön jäsenenä. Se on tosi tärkeää, Laurila sanoo.

Työnantajalle: palkanmaksuun tukea ja apua ruuhka-aikaan

Kehitysvammainen henkilö saa eläkkeensä lisäksi tienata noin 800 euroa kuukaudessa.

— Ansioraja mahdollistaa tietyn tuntimäärän viikossa. Työnantajalla on mahdollisuus palkata esimerkiksi ruuhka-avuksi työntekijä, jollaista voisi muuten olla vaikea löytää, Hanna Lange Eksotelta kertoo.

Työnantaja voi hakea te-toimistosta palkkatukea, kun työntekijän vamma tai sairaus vaikuttaa työtehtävistä suoriutumiseen.

Työhönvalmentajan tuki kuuluu myös työnantajalle ja työyhteisölle.

— Se on tosi tärkeä. Yhteistyömme on sujunut hyvin. Ohjaajalle voi soittaa aina, jos on kysyttävää, ja hekin ovat ottaneet yhteyttä meihin. Ohjaaja oli myös ensimmäisenä työpäivänä mukana, kertoo palvelukoti Onnelantien yksikön päällikkö Anne Akkanen Humanalta.

Palvelukoti Onnelantiellä on kaksi osatyökykyistä työntekijää, joiden tehtäviin kuuluvat muun muassa pyykkihuolto ja keittiötyöt. Työ on tärkeää, sillä se mahdollistaa sen, että palvelukodin hoitajat ovat voineet keskittyä työhönsä vanhusten parissa.

— He ovat osa työyhteisöä siinä missä kaikki muutkin. Ihan samalla tavalla heidät on perehdytetty kuin muutkin työntekijät ja he tekevät hyvin työnsä, Akkanen kertoo.

Työ löytää tekijänsä

Kehitysvammaisten työllistäminen ei ole hyväntekeväisyyttä. Kun sopiva työ löytää tekijänsä, on työnantajan mahdollista löytää sitoutuneita ja tarkkoja työntekijöitä, jotka tekevät työnsä intohimolla.

— Elmon tunnollisuudesta voisi kuka tahansa työntekijä ottaa opiksi. Jos Elmo on lomalla, odotamme sen loppumista, ABC Viipurinportin palveluvastaava Pia Vento kertoo.

— Jyriltä olemme oppineet intohimoista asennetta työntekoon, ja hän tulee aina hyvillä mielin töihin. Lisäksi Jyrillä on aina tieto yhteiskunnan ajankohtaisista uutisista sekä asioista ja olemme oppineet näistäkin paljon, Prisman ravintolamaailman päällikkö Moona Ropo jatkaa.

Kehitysvammaisten henkilöiden potentiaalia työmarkkinoilla ei voida sivuuttaa loputtomiin. Työssä käyminen on ihmisen perusoikeus ja myös yhdenvertaisuusasia. Työvoimapula on myös ongelma.

Osaamisen hyödyntämisellä on yhteiskunnallista merkitystä, Hanna Lange Eksotelta muistuttaa.

— Kun työstä saa asianmukaisen korvauksen, on meillä veronmaksajia, jotka kerryttävät eläkettä. Ajattelemme asiaa paljon myös yksilön kannalta. Kun on kouluttautunut ja valmistunut ammattiin ja motivoitunut työhön, on työllistyminen inhimillisesti oikein, Lange sanoo.

Kiemurtelen sovituskopissa ulos uimapuvusta. Viereisessä kopissa äiti ripittää teini-ikäistä tytärtään napapaidan käyttämisestä ja muistuttaa, että miesopettajien on vaikea keskittyä töihinsä, jos tytöillä näkyy napa.

Televisiossa lapsi esittelee taitojaan tankotanssijana. Hetkessä keskustelupalstoille rientävät aikuiset tulkitsevat tanssin strippaamiseksi ja ennustavat lapsen tulevaisuuden olevan tuhoon tuomittu.

Vaaleansiniseen puettu vauva loikoilee leikkimatolla. Vauvan viereen asetetaan vaaleanpunaisiin puettu vauva ja someen ladataan söpö kuva pikkuprinssin ja prinsessan romanssista.

Ekaluokkalainen poika leikkii välitunnilla parhaan kaverinsa kanssa. Iltapäiväkerhon ohjaaja kutsuu kaveria toistuvasti hänen tyttöystäväkseen, joten poika lakkaa leikkimästä ystävänsä kanssa.

Kaikki esimerkit ovat todellisia. Niitä yhdistää lasten seksualisointi, kaverisuhteiden romantisointi ja ajatus siitä, että ihmiset ovat jo vauvasta lähtien sukupuolistereotypioita toteuttavia heteroita.

Vauvoilla tai pienillä lapsilla ei ole tyttöystäviä tai poikaystäviä. Itse asiassa pienillä vauvoilla ei ole edes käsitystä sukupuolestaan. Lapsen sukupuoli-identiteetti, eli lapsen sisäinen kokemus omasta sukupuolestaan, alkaa kehittyä 2–4-vuoden iässä.

Aikuisten tehtävä on antaa lapsille mahdollisimman turvallinen ja sensitiivinen elinympäristö.

Yksikään poika ei synny haaveillen tyttöystävästä. Puhe “nuorista pareista” vauvojen kohdalla on lapselle ensimmäinen oppitunti siitä, että sukupuolesta riippuen tyttö- tai poikaystävä on oltava. Ei ole sattumaa, että nuoret parit ovat aina eri sukupuolta. Kaksi tyttöä ovat pikkuprinsessoja ja kaksi poikaa pikkuäijiä.

Cis-sukupuoliset heterot, eli ne, joiden syntymässä määritelty sukupuoli vastaa heidän käsitystään omasta sukupuolesta ja jotka tuntevat vetoa eri sukupuolta oleviin henkilöihin, joutuvat äärimmäisen harvoin tulemaan “kaapista ulos”. Muille rakennetaan jo pienestä pitäen kaappi, jonka ulkopuolella käyttäydytään kuvitellun normaalisti ja sisäpuolella rakennetaan omaa, haavoittuvaista identiteettiä.

Alaikäinen tyttö sai rangaistuksen, koska aikuiset miehet katselivat ja seksualisoivat hänen vartalonsa.

Jokin aika sitten Tiktokissa trendasi video, jossa teini-ikäisen tyttären isä kertoi kieltäneensä tyttäreltä “vetkuttamisen aikuisten äijien edessä”. Tytär oli tehnyt Tiktokiin tanssivideoita, joissa osallistui ystäviensä kanssa somen tanssihaasteisiin. Isä sai toiminnastaan tuhansia yläpeukkuja ja kehuja.

Olin aivan puulla päähän lyöty. Alaikäinen tyttö sai rangaistuksen, koska aikuiset miehet katselivat ja seksualisoivat hänen vartalonsa. Saman rangaistuksen sai viereisessä sovituskopissani ollut tyttö. Hänen tuli laittaa vaatekaappi uusiksi, jotta aikuinen, auktoriteettiasemassa oleva miesopettaja pystyisi hillitsemään itsensä oppitunnilla.

Harva asia on yhtä epäjohdonmukainen kuin länsimainen yhteiskunta ja sen pukeutumis- ja siveyssäännöt. Musliminaisten hijabit ja burkat halutaan kieltää samaan aikaan, kun Kim Kardashian poseeraa punaisella matolla ultratrendikkäässä, burkan tavoin kasvot peittävässä asussa. Huivia pidetään naisten alistamisena ja naisten pukeutumisen kontrolloimisena samaan aikaan, kun teini-ikäisen tytön navan näkyminen halutaan kieltää.

Aikuisten tehtävä on antaa lapsille mahdollisimman turvallinen ja sensitiivinen elinympäristö. Siihen kuuluu yhteiskunta, jossa teinin sijaan aikuista miestä rangaistaan lapsen seksualisoimisesta. Kasvuympäristö, jossa lapsi saa rauhassa kokea ihastumisen ja rakastumisen tunteita ja käsitellä niitä luotettavan aikuisen kanssa.

Turvallisessa elinympäristössä aikuisten tehtävä on ymmärtää, että Zoomerangissa ja tangolla tapahtuva tanssi on lasta itseään varten, ei aikuisten katseita tyydyttämään. Turvallisessa ympäristössä lasta ei edes huumorilla tungeta romanttiseen lokeroon.

Suomessa rakastetaan puhua tasa-arvosta ja kaikille yhdenvertaisista mahdollisuuksista. Lasten seksualisointi, edes tahattomasti, on malliesimerkki siitä, miten sokeita me vanhemmat ja aikuiset normeille olemme. Konservatiivit tekevät kaikkensa, jotta pystyisivät suojelemaan lapsia ja teinejä seksuaalisuudelta. Mutta kuka suojelisi lasta heteronormilta?

Emmi Nuorgam

Kirjoittaja kieltäisi vauvojen sukupuolenjulkistamisjuhlat välittömästi, jos voisi.

Kolumnista voi keskustella 12.10. klo 23.00 saakka.

Tuolilla istuu huolitellusti pukeutunut mies. Häntä uhkaa elinkautinen vankeusrangaistus murhasta. Mutta mies vain hymyilee.

Miten toivot tämän jutun päättyvän, toimittaja kysyy.

– En toivo, tiedän, miten tämä päättyy. Tämä päättyy niin, että minut vapautetaan syytteistä, mies vastaa.

Mies on tanskalainen Herman Himle. Viime kesänä Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa puitiin sitä, onko Himle syyllinen Viking Sally -laivalla tapahtuneeseen murhaan ja murhan yritykseen.

Teossa sai surmansa 20-vuotias Klaus Schelkle. Henkiin jäänyt Bettina Taxis kärsii elinikäisistä fyysisistä ja henkisistä vammoista.

Tekijä on ollut yksi suomalaisen rikoshistorian suurimpia mysteerejä. Tapauksen poikkeuksellisuutta korostaa se, että syytteet nostettiin yli kolme vuosikymmentä teon jälkeen.

Käräjäoikeus totesi murhasta syytetyn Herman Himlen syyttömäksi. Tuomiosta on valitettu hovioikeuteen.

Oikeudenkäynnin aikana Himle antoi haastattelun Tanskan yleisradioyhtiölle, jonka kanssa MOT on tehnyt yhteistyötä.

Nauhalla esiintyy itsevarma ja virnuileva mies.

MOT on tutkinut Viking Sallyn esitutkinta- ja oikeudenkäyntimateriaalia. Tässä jutussa kerrotaan, miksi selvittämätön tapaus nostettiin taas pintaan ja valotetaan poliisin työskentelyn ongelmia, jotka osaltaan johtivat Himleä vastaan nostettujen syytteiden kaatumiseen.

Nuori sankari

Vuonna 1987 Herman Himle oli 18-vuotias partiopoika, tuolloin nimeltään Thomas Nielsen. Juuri Nielsen ja kolme muuta partiolaista löysivät pahoinpidellyt saksalaiset Viking Sallyn helikopterikannelta.

Thomas kertoi poliisille auttaneensa uhreja. Hän kertoi jopa avustaneensa pahoin loukkaantuneen Bettina Taxisin portaita pitkin alemmalle kannelle saamaan apua.

Thomas oli sankari.

MOT sai haltuunsa videon, jossa poliisi puhuttaa häntä Turun terminaalissa vuonna 1987.

Videolla tilanne vaikuttaa kaoottiselta. Uhrit löytäneen tärkeän todistajan sijaan äänessä on lähinnä partioryhmän johtaja. Hän solkkaa vastauksia Thomasin puolesta ja yrittää auttaa kielimuurin kanssa.

– Olisiko meidän parempi puhua englantia, partionjohtaja kysyy naurahtaen poliisilta.

Poliisia kiinnostavat etenkin Thomasin tiedot laivalla liikkuneista "punkkareista".

Vuosien kuluessa poliisi kuulee yli 1000:ta henkilöä. Rikos jää kuitenkin selvittämättä.

Jymyvinkki Tanskasta

Vuosi 2014. Viking Sallyn tapaus mietityttää turkulaista poliisimiestä. Olisiko murhamysteerin ratkaisemiseksi tehtävissä vielä jotakin? Hän on tarkistanut asiaa koskevan vinkin, mutta se ei johda mihinkään. Turkulaispoliisi käy myös omasta ehdotuksestaan Saksassa kuulemassa Bettina Taxisia, laivalla murhatun Klaus Schelklen tyttöystävää. Taxis ei kuitenkaan halunnut muistella tapahtumia.

Reissusta palaavaa poliisia odottaa kuitenkin Keskusrikospoliisin välittämä kuohuttava tieto Tanskasta. Se koskee uhreja vuosikymmeniä sitten auttanutta Thomas Nielseniä. Tanskan poliisin uusien tietojen valossa Nielsenin sankaritarina alkoi näyttää epäilyttävältä.

Vuosien saatossa lommoposkisesta partiolaisesta on sukeutunut Herman Himle. Hän on rikollinen, joka on viettänyt lähes puolet elämästään eri vankiloissa.

Himle oli lähettänyt ex-vaimolleen tekstiviestejä, jotka poliisi sai tietoonsa. Viesteissä uhreja auttaneesta partiopojasta piirtyy uudenlainen kuva.

Tanskan poliisi kuulusteli myös Himlen pitkäaikaista ystävää, joka oli tutustunut tähän vankilakuorossa. Ystävän mukaan Himle oli kertonut tappaneensa kaksi saksalaista laivalla paljaan taivaan alla.

Vihdoin käsillä oli ehkä jotain ratkaisevaa: mahdollisen murhaajan tunnustus lähes 30 vuotta ratkaisemattomana olleeseen rikokseen.

Alkaa kahden turkulaispoliisin matka Tanskaan.

Yhteys löytyy

Poliisit tapaavat Herman Himlen vankilassa Kööpenhaminassa elokuussa 2016. Tanskalaiskollega pitää olosuhteita vaikeina. Himle istuu tutkintavankeudessa ja on syvästi kaunainen poliiseille liittyen toisessa rikosasiassa sattuneisiin tapahtumiin.

Turkulaispoliisien ja Himlen tapaaminen alkaa kuitenkin lupaavasti.

Epäluuloiselle Himlelle luvataan, että tilaisuutta ei videoida. Alkukankeuden jälkeen juttu alkaa luistaa. Poliisit keskustelevat Himlen kanssa hänen koirastaan ja videopalvelu Youtubeen lataamasta musiikkivideosta. Siinä Himle laulaa, ettei enää koskaan palaa vankilaan.

Poliisit kertovat Himlelle käyneensä tapaamassa henkiin jäänyttä Bettina Taxisia. He näyttävät Himlelle Taxisin kuvaa ja kertovat, miten nainen kärsii edelleen veriteon seurauksista.

Poliisien mukaan Himle selvästi liikuttuu Taxisin kohtalosta.

Myös poliisit tuntuvat liikuttuneen kovia kokeneen Himlen elämäntarinasta.

Mutta sitten vankilassa alkaa Herman Himlen erikoislaatuinen peli.

Kuonavasara mainittu

Yksi Viking Sallyn murhan monista selvittämättömistä asioista liittyy tekovälineeseen. Alkuperäisessä tutkinnassa poliisi ei koskaan saanut selvitettyä, millä henkirikos tehtiin.

Tapaamisen aikana Himle alkaa vihjalla, että on olemassa puuttuva palanen. Pian hän mainitsee työkalun nimeltä kuonavasara.

Poliisi tajuaa, että kuonavasara sopisi hyvin yhteen uhrien vammojen kanssa. Nyt Turun poliiseilla oli syy epäillä, että Himle tiesi Viking Sallyn murhasta jotain mitä vain murhaaja voisi tietää.

Maininta kuonavasarasta on yksi keskeisimmistä seikoista, jotka lopulta johtavat syytteisiin Himleä vastaan.

Lopulta Tanskan matkalta tarttui mukaan jotain vielä merkittävämpää: Suora tunnustus syyllisyydestä Viking Sallyn veritekoon.

Tunnustus pihalla

Suomalaispoliisit tapasivat Himlen kahden päivän aikana kolme kertaa. Ensimmäinen oli vapaamuotoisempi tapaaminen, seuraavana päivänä käytiin virallinen kuulustelu.

Kolmas tapaaminen oli heti kuulustelun jälkeen vankilan pihalla. Vasta tuolloin Himle tunnusti suoraan olevansa murhaaja, aiemmissa tapaamisissa hän oli vahvasti vihjannut niin. Suoran tunnustuksen kuuli vain toinen suomalaispoliiseista.

Himlen tarina vaikutti vakuuttavan poliisin.

Epäilty hiljenee

Tieto mahdollisesta murha-aseesta ja suora tunnustus. Turkulaispoliisien Tanskan reissu vaikuttaa menestykseltä.

Vuonna 2016 käynnistyneen esitutkinnan läpikäynti paljastaa kuitenkin ongelmia poliisin toiminnassa.

Ensimmäinen ongelmista koskee Himlen oikeuksien toteutumista kuulusteluissa. Himlellä ei ollut mukanaan avustajaa yhdessäkään näissä kolmessa kuulemisessa suomalaispoliisien kanssa. Avustajan tehtävä on informoida epäiltyä tämän oikeuksista ja taata, että tämän itsekriminointisuoja toteutuu. Sillä tarkoitetaan oikeutta olla todistamatta itseään vastaan.

Toinen ongelmista koskee keskeisintä poliisin ja Himlen keskustelua, jonka aikana Himle poliisin mukaan tunnusti syyllisyytensä. Teon suora tunnustaminen tapahtui Himlen vaatimuksesta vankilan pihalla, yhden turkulaispoliisin läsnäollessa. Sanaakaan ei nauhoitettu.

Ongelma osoittautuu poliisille katkerasti viimeistään vuonna 2019, kun Himleä kuulustellaan jälleen.

Tällä kertaa Himlelle oli järjestetty avustaja kuulusteluun. Juttua tutkineet turkulaiset olivat laatineet yhdeksän sivua kysymyksiä, jotka oli käännetty tanskaksi ja annettu hyvissä ajoin kuulustelijalle valmistautumista varten.

Kuulustelu ei mennyt ihan niin kuin piti.

Nyt Himle selitti aiempaa tunnustustaan vain poliisin provosoinniksi. Puheitaan kuonavasarasta Himle perusteli sillä, että poliisi olisi jo 80-luvulla näyttänyt hänelle kuvia mahdollisista tekovälineistä.

Omituiset "kuulustelut"

Suomalaispoliisien kertomukset tapaamisista Himlen kanssa kirjataan esitutkinnan aikana tehtyyn kuulustelupöytäkirjaan, johon poliisit merkitään todistajan rooliin.

Tosiasiassa turkulaisia poliiseja ei kuitenkaan ole kuulusteltu. Poliisit ovat vain käyttäneet kuulustelupöytäkirjaa muistion pohjana ja kirjanneet itse ylös muistikuvansa tapahtumista.

Muistelut laadittiin vuoden 2020 huhtikuussa – kun tapahtumista oli kulunut neljä vuotta. Vasta tuolloin poliisi kirjasi vankilan pihalla kuullun Himlen suoran tunnustuksen ylös.

Ajan kuluminen ja muistikuvien hämärtyminen voivat selittää työparin kertomuksista löytyvän selkeän ristiriidan.

Kuten todettua, Himle tunnusti teon suoraan vain yhden suomalaispoliisin läsnäollessa vankilan pihalla. Himle kertoi muun muassa siitä, että pian hänen iskettyään uhreja kuonavasaralla, paikalle juoksi ruotsalaisia partiopoikia. Himle kertoo olleensa onnekas, sillä ilman partiopoikien ilmaantumista hän olisi ehtinyt ryöstää uhrit ja jäänyt kiinni hallussaan heidän omaisuuttaan.

Tätä keskustelua poliisin työpari ei kuule, sen hän itsekin myöntää. Silti hän kuvailee omassa kertomuksessaan lähes samoin sanoin, kuinka Himle kertoo partiopoikien saapumisesta ja siitä, kuinka onnekas hän oli.

Miten tämä on mahdollista, kun hän ei kuullut sitä, mitä Himle vankilan pihalla kertoi?

Tämän poliisin mukaan Himle olisi kertonut partiolaisista ja hyvästä onnestaan jo päivää aikaisemmin. Vankilan pihalla Himlen tunnustuksen kuulleen poliisin kertomuksen perusteella Himle ei kuitenkaan puhunut sanaakaan tästä asiasta edellisen päivän tapaamisessa.

Molempien kertomukset eivät voi olla totta.

Poliisin kertomusten johdonmukaisuus on olennainen asia. Syyttäjä on valittanut asiasta hovioikeuteen ja vetoaa siihen, että poliisien on saatava kertoa Tanskan tapahtumista ja Himlen tunnustuskuulustelut on otettava huomioon. Käräjäoikeus määräsi nämä käyttökieltoon.

Myös Tanskan ja Suomen poliisin yhteistyössä on ollut ongelmia. Turkulaispoliisi syyttää Himlen kuulustelussa mukana ollutta tanskalaiskollegaansa siitä, että hän näpräsi kännykkäänsä, eikä kirjannut Himlen sanomisia riittävän huolellisesti ja yksityiskohtaisesti ylös.

Himlen kahdesta virallisesta kuulustelusta teetettiin kummastakin pöytäkirjat, jotka käännettiin suomeksi. Käännöksissä oli vakavia puutteita: asiavirheitä, epätarkkuuksia, jopa kokonaisia lauseita puuttui. Suomen poliisi käännätti pöytäkirjat lopulta peräti kolme kertaa.

"Sillä sipuli"

Himleä kuulusteltiin ensimmäisen kerran avustajan kanssa vasta kolme vuotta sen jälkeen, kun hän oli tunnustanut murhan. Jutun tutkinnanjohtaja Veli-Matti Soikkeli selittää viivettä muun muassa sillä, että jutun päätutkija oli opintojen takia poissa töistä. Mutta eikö toinen tutkijoista olisi voinut käydä tekemässä kuulustelun?

– Ei sinne yhtä henkilöä kuitenkaan laiteta, yhdessä he sitä hoitivat. Kyllä maailmassa jossittelua riittää, miksi joku asia on niin tai noin. Että asia olisi eri tavalla hoitunut, jos olisi aikaisemmin menty. Se on pelkkää jossittelua.

Soikkelin mukaan Himlen tunnustusta ei kirjattu ylös heti tapahtuman jälkeen, sillä kyseessä ei ollut virallinen kuulustelu.

Himleä tapaamassa olleet suomalaispoliisit ovat Viking Sally -jutussa tärkeitä todistajia. Tästä huolimatta heitä ei kuulusteltu , vaan poliisit kirjoittivat itsenäisesti muistikuvansa tapahtumista ylös lähes neljä vuotta tapahtumien jälkeen.

– Ei tolla sinänsä ole mitään merkitystä, että onko toinen kuulustelemassa, vai antaako henkilö itse lausunnon. Ei tuo ole olennaista näytöllisesti, että mikä painoarvo on.

Mutta jos todistajana olisi kuka tahansa muu kuin poliisi jossain toisessa tapauksessa, niin eihän niissäkään anneta henkilöille kynää ja paperia, että kirjoitat itse niin kuin muistat. Siinähän on poliisi kuulustelemassa.

– On niitäkin ollut, että on itse annettu lausuntoja. Pöytäkirjan lisänä niin, että todistaja on pannut itse ylös asioita. Mutta se on sillä tavalla tehty ja sillä sipuli. Ei se siitä mihinkään muutu.

Suomen poliisi ei missään vaiheessa esittänyt Herman Himleä vangittavaksi, vaikka häntä epäiltiin todennäköisin syin murhasta.

– No se vaatii aikamoisia…ihmettelyä riittää tässä maailmassa paljonkin. Se, että henkilöä vangittaisiin ja luovutettaisiin tänne, niin siinä pitäisi olla jo niin vahva näyttö olemassa, että syyttäjä voisi nostaa syytteen, tutkinnanjohtaja Soikkeli kommentoi.

Tunnustukset roskiin

Poliisin näyttö Herman Himleä vastaan perustui lopulta täysin puheisiin, sillä uutta teknistä, niin sanotusti suoraa näyttöä syyllisyyden tueksi ei ollut. Syyttäjät päättivät tästä huolimatta nostaa asiassa syytteen.

Turun käräjäoikeudessa he kokivat heti tyrmäyksen, sillä oikeus määräsi Himlen tunnustuskuulustelut käyttökieltoon eli niitä ei saanut hyödyntää todisteina. Oikeuden mukaan näin vakavassa asiassa kuultavalla olisi pitänyt olla mukana avustaja. Himlen entinen vaimo myös kieltäytyi todistamasta.

Oikeudenkäynti oli uhrien omaisille kova paikka. Toinen 20-vuotiaana murhatun Klaus Schelklen siskoista halusi puhutella suoraan syytteeseen joutunutta.

– Kysyn teiltä, herra Himle, tapoitteko te minun veljeni, hän kysyi.

Oikeus totesi lopulta ratkaisussaan melko suorin sanankääntein, että Himle ei ole tunnustanut tekoja sellaisella tavalla, että hänen syyllisyytensä tulisi todistetuksi tai edes todennäköiseksi. Kuonavasarasta oikeus totesi, että syytetty ei kertonut tekovälineestä mitään sellaista tietoa, jota ei olisi voinut olla muilla kuin tekijällä. Ei ole varmuutta edes siitä, millä välineellä rikokset tehtiin.

Tapausta mediassa kommentoineet oikeusoppineet myös muistuttivat, että pelkkä tunnustus edes oikeaoppisesti hankittuna ei olisi millään tavoin riittänyt tuomion pohjaksi.

Pelkkää leikkiä

Tanskan yleisradionyhtiön haastattelussa Herman Himle ei vaikuta liikuttuneelta Viking Sallyn veriteon uhrien kohtalosta. Hän ei muista edes henkiin jääneen Bettina Taxisin nimeä oikein.

– Taxi, Bettina, jotain sinnepäin.

Toimittaja haluaa tietää syyn siihen, miksi Himle on jatkuvasti muuttanut poliisille kertomiaan tarinoita yön tapahtumista Viking Sallylla.

– Halusitko jollakin tavoin leikkiä poliisin kanssa, toimittaja kysyy.

– Kyllä, tämä on leikkiä, Himle vastaa.

– Mutta mitä sinä saat siitä irti? Muuta kuin että teet itsestäsi epäillyn tässä jutussa?

– Entä sitten? Epäillyn? Epäiltyjä on ollut monia. Ihmisiä on käynyt asemalla antamalla itsensä ilmi. Sanomassa että se olin minä. Heidät on heitetty ulos. Minä vain olin laivalla.

– Minä tunnen kyllä hyvin poliisihässäkän, Himle sanoo toimittajalle.

– Joten ei se ollut minulle vaikeaa, sitä se ei ollut.

Lue lisää:

Lisää tutkivaa journalismia

Valtakunnallinen etätyösuositus päättyy lokakuun puolivälissä, mutta millaiseen työelämään nyt palataan?

Työnantajat luovat kiivaasti uusia käytäntöjä ja suunnitelmia tietotyöläisen “uuteen normaaliin”, joka tuntuu viimein olevan nurkan takana puolentoista vuoden etätyölaboratorion jälkeen. Keväällä 2020 yli miljoona suomalaista oli siirtynyt etätöihin, ja pikku hiljaa heitä valuu takaisin toimistoille.

Yle kysyi kahdeksalta suurelta työnantajalta näiden linjauksista etätyösuosituksen päättyessä.

Selvityksen perusteella työpaikoilla tehdään jatkossa enemmän etätyötä kuin ennen pandemiaa, mutta monen kohdalla vähemmän kuin pandemian aikana.

Avainsanoja ovat hybridityö ja työtehtävien mukaan joustavat käytännöt.

– Toimintatapoja haetaan nyt työn vaikuttavuuden kautta: mitkä ovat ne hetket, jolloin on tärkeää olla läsnä, innovoida ja olla yhteisöllisiä, milloin taas tuottavin työ tehdään etänä, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) HR-johtaja Taina Susiluoto.

Harvassa yrityksessä löytyy yhtä ratkaisua, joka sopii kaikille, Susiluoto sanoo. Työyhteisöjen sisällä voi olla erilaisia toimintamalleja työn luonteesta riippuen.

Läsnäolo on myös itseisarvo

Kaikki Ylen selvitykseen osallistuneet työnantajat aikovat jatkossa tarjota mahdollisuutta etä- ja läsnätyön yhdistämiseen. Eroja oli siinä, kuinka tarkasti etä- ja läsnätyön suhdetta rajataan.

Esimerkiksi tietoturvayhtiö F-Secure ei ohjeista tarkkaan, kuinka monta päivää viikossa työskennellään etänä ja kuinka monta toimistolla, vaan asia sovitaan tiimeittäin.

Tiimit luovat itse omat käytäntönsä myös Mehiläisellä ja Helsingin kaupungilla.

Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisella puolestaan otetaan yhtiötasolla käyttöön 50/50-malli. Tiimeissä voidaan sopia tarkemmin siitä, toteutuuko sääntö esimerkiksi kuukauden tai viikon aikajänteellä.

Työnantajat näkevät, että läsnäolo on pandemian jälkeen myös itseisarvo, ja siksi kokonaan etätyöhön ei haluta siirtyä.

– Työyhteisön toimivuuden ja yhteisöllisyyden vaaliminen vaatii sitä, että välillä ollaan myös paikalla ja nähdään kasvotusten, sanoo Ilmarisen henkilöstöjohtaja Sami Ärilä.

Ärilän mukaan kyse on myös tasa-arvosta ja työkyvyn varmistamisesta: jos osa työntekijöistä on aina etänä, he eivät välttämättä tule huomatuksi – ja toisaalta työkuorma saattaa kasvaa suuremmaksi niillä, jotka ovat läsnä.

Ideat ja isot kuviot yhteisen pöydän ääreen

Samanlaisia ajatuksia on myös kauppakonserni K-ryhmässä. Konsernin linjaus on, että läsnätyötä tehdään jatkossa hybridityötä enemmän.

Henkilöstöjohtaja Matti Mettälän mukaan yhteisöllisyys ja yhteinen työkulttuuri tarvitsevat ihmisten kohtaamista. Mettälän mukaan tärkeintä on kuitenkin se, että kaikki tietävät hybridityön pelisäännöt.

– On erittäin tärkeää, että esihenkilöt käyvät tiimeissä huolelliset keskustelut ja että kaikki tietävät, missä mennään. Silloin työ sujuu parhaiten.

Yhtiössä on jo huomattu, että esimerkiksi kokousten järjestäminen on hankalaa, jos osa on läsnä ja osa etänä.

– Silloin on järkevää sopia, että kaikki ovat tiettynä päivänä läsnä, jotta saavutetaan paras teho kokouksissa.

Rakennusyhtiö YIT:ssä etänä hoituvat rutiinikokoukset, mutta ideointi ja projektien aloituskokoukset halutaan hoitaa samassa tilassa, sanoo henkilöstöjohtaja Pii Raulo.

Lähityö nähdään henkisesti tärkeäksi: halutaan sparrailemaan ilman tiukkaa agendaa ja kohtaamaan tahoja, joita ei edes suunnitellut näkevänsä, Raulo kertoo sähköpostitse.

Joustavuus karkottaa koronapelkoja

Työnantajat nostavat esiin myös lähityöhön palaamiseen liittyvät pelot. Terveysturvallisuus mietityttää konttorille palaajia.

– Henkilöstö on selvästi jakautunut sen suhteen, nähdäänkö toimistolle palaaminen uhkana vai mahdollisuutena, sanoo Ilmarisen Sami Ärilä.

Pelon hälventämiseksi Ilmarisella on desinfioitu pintoja ja tehostettu ilmanvaihtoa ja tarjolla on käsidesiä ja maskeja. Lisäksi koronan kannalta riskiryhmiin kuuluvilla on mahdollisuus keskustella toimistolle paluusta työterveyshuollossa.

Finanssikonserni Nordeassa on niin ikään varauduttu siihen, että paluu työpaikalle voi tuntua vaikealta, kertoo henkilöstöjohtaja Johanna Bergström. Sujuva paluu lähityöhön edellyttää hänen mukaansa avointa ja luottamuksellista keskustelua ja esihenkilön tukea.

Etätyö jakaa henkilöstöä, ja siksikin työnantajat haluavat tarjota vaihtoehtoja.

Esimerkiksi Mehiläisessä kolmasosa etätöitä tehneistä on ollut erittäin tyytyväisiä mahdollisuuteen, kun taas kolmannes ei kokenut etätyötä parhaaksi työskentelytavaksi, kertoo henkilöstöjohtaja Tatu Tulokas.

Noin kolmannes yhtiön työntekijöistä on arvioinut etätyön parantavan työhyvinvointia ja kolmannes huonontavan. Loput eivät ole nähneet eroa verrattuna aiempaan.

Keskeistä uuden normaalin luomisessa on työnantajien mukaan se, että se tehdään henkilöstöä kuunnellen – vaikka työnantajalla onkin lähtökohtaisesti oikeus päättää, missä työtä tehdään.

Parhaat tavat löytyvät yrityksen ja erehdyksen kautta

Pitkän etätyörupeaman jälkeisestä murroksesta on kiinnostunut myös Työterveyslaitos, jossa on käynnistymässä tutkimushanke uusista työskentelymalleista ja etätyöjakson vaikutuksista.

Uutta työkulttuuria ei luoda hetkessä, sanoo tutkimusprofessori Annina Ropponen.

Hänen mukaansa uusia käytäntöjä on hyvä etsiä kokeilujen kautta: osasto tai tiimi sopii esihenkilön johdolla kokeilevansa jotain mallia vaikkapa kolmen kuukauden ajan.

Kokeilun jälkeen keskustellaan hyvistä ja huonoista puolista ja pohditaan, olisiko mallia syytä muuttaa.

– Tämän puolentoista vuoden rutistuksen vaikutukset näkyvät vasta viiveellä. Pitää kyetä joustoihin ja muokkaamaan käytäntöjä nopeasti, Ropponen sanoo.

EK:n Susiluodon mukaan puolentoista vuoden etätyölaboratoriosta on jäänyt käteen arvokkaita oppeja siitä, mihin kaikkeen jo pystytään.

– Tätä valtavaa loikkaa digiosaamisessa voidaan yrityksissä hyödyntää sekä etä- että hybridityössä kuin myös liiketoiminnan uudistamisessa. Se on positiivinen asia.

Lue lisää:

Pomoja laitetaan etäjohtamisen kursseille ja työpaikoilla tehtaillaan oppaita "sosiaalisen liiman" rakentamiseen – yli kolmasosa työntekijöistä haluaa tehdä enemmän etätöitä

Työpaikoilla varaudutaan etäsuositusten loppumiseen – Anna Valkonen palasi toimistolle ensimmäisten joukossa: "sitä ihan liikuttui"

Tornion keskustan tuntumassa oleva vanha, tyhjillään oleva Miukin kaksikerroksinen päiväkotirakennus on tuhoutunut täysin maanantaiaamuna syttyneessä tulipalossa.

Pelastuslaitos sai palosta hälyytyksen paikalle ennen kuutta maanantaiaamuna. Palo oli jo täyden palon vaiheessa pelastuslaitoksen saapuessa paikalle.

Tehtävällä on yhteensä 11 pelastuksen yksikköä Torniosta, Kemistä, Keminmaasta ja Haaparannalta Ruotsin puolelta.

Ahjokadulla sijaitsevan rakennuksen palosta levisi terveydelle vaarallista savua Miukin ja Torpin alueelle. Ihmisiä kehotettiin sulkemaan ikkunat, ovet ja ilmanvaihto.

Pelastuslaitoksen mukaan palossa ei syntynyt henkilövahinkoja eikä palo ollut vaarassa levitä.

Juttua päivitetty tuoreilla tiedoilla 11.10. kello 9.12 sekä kello 11.01

Lisää Lapin uutisia Yle Areenassa: kuuntele, katsele ja lue, mitä lähelläsi tapahtuu.

Alla olevan valikon kautta pääset lukemaan oman maakuntasi tilanteen koronaviruksen osalta.

Lue myös:

Kysymyksiä ja vastauksia koronaviruksesta

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Afganistanin romahtaminen Talibanin käsiin pani vauhtia Euroopan turvallisuuskeskusteluun.

Miksi EU jäi evakuoinneissa täysin Yhdysvaltojen ja Naton sotilaallisen voiman varaan? Miksi Britannia, Yhdysvallat ja Australia jättivät EU:n sivuun puolustusliitostaan Aukusista? Tarvitsisiko EU oman armeijan kriisitilanteita varten?

Myös Malin tilanteen paheneminen on noussut esiin. Siellä EU-joukot eivät ole kyenneet parantamaan turvallisuutta, vaikka joukkojen määrää on lisätty.

Kysyimme asiantuntijalta, mitä EU:n pitäisi tehdä.

Belgialainen professori Stephan Keukeleire on tutkinut EU:n ulkopolitiikkaa yli 20 vuoden ajan, ja on alan arvostetuimpia tutkijoita. Hän on laajasti käytössä olevan The Foreign Policy of the European Union -perusteoksen toinen kirjoittaja.

Yle haastatteli Keukeleirea tämän työpaikalla Leuvenin yliopistossa Brysselin kupeessa. Kysymykset alla tummalla, vastaukset tavallisella tekstillä.

Mitä mieltä olet viime aikojen keskustelusta?

En ymmärrä, miksi Ranskan tai muiden EU-maiden pitäisi olla ärtyneitä Yhdysvaltojen, Australian ja Britannian solmimasta puolustusliitosta. En myöskään usko, että muut EU-maat ovat halukkaita antamaan Australialle turvatakuita.

Pikemminkin EU-maiden pitäisi olla tyytyväisiä siihen, etteivät he ole mukana. Muuten EU-maiden pitäisi olla huomattavasti tiukemmin Yhdysvaltain linjalla Kiinan suuntaan, mikä ei välttämättä palvele EU:n etuja.

Puhutaan siitä, kuka on voimakkain. Onko se hyvä näkökulma?

On sillä merkitystä. Blokkien välinen kilpailu on kiristynyt. Mutta vain Kiinan, Yhdysvaltain ja EU:n voimakilpailuun tuijottaminen ei riitä, sillä maailma on paljon monimutkaisempi.

Kyse on myös siitä, kuka pystyy aidosti vaikuttamaan muihin kansoihin. Onko meillä oikeasti tarjota jotain ihmisille Valko-Venäjällä, Tunisiassa tai Egyptissä? Tässä EU on pitkälti epäonnistunut, myös silloin kun se vielä oli voimakas.

"Oli voimakas." Ei ole enää?

Noin 15–20 vuotta sitten EU:lla oli enemmän vaikutusvaltaa. Silloin ajateltiin vielä että EU on erilainen, että se pystyy vaikuttamaan muihin maihin niin, että niistä tulee askel askeleelta eurooppalaisempia ja ne niiden arvot muuttuvat lähemmäs meidän arvojamme.

Mutta tilaisuus hyödyntää tätä voimaa meni sivu suun. Turkissa Recep Tayyip Erdoğanin hallinto teki 2000-luvun alussa paljon uudistuksia, mutta kun EU:lta ei koskaan tullut positiivista vastakaikua, se muutti suuntaansa. Samoin kävi Venäjän kanssa. EU ei pystynyt tarjoamaan Venäjän johtajille kommunismin kaatumisen jälkeen mitään sellaista, joka olisi kääntänyt suunnan.

EU:ta sanotaan pehmeän voiman käyttäjäksi. Kumpi on tärkeämpää, pehmeä vai kova voima?

Jos kovaa voimaa käytetään, on tärkeää olla muitakin työkaluja, joilla voidaan vaikuttaa voimankäytön jälkeen. Kyse ei ole lopputuloksesta vain meidän kannaltamme, vaan ennen kaikkea paikallisten ihmisten.

Kovan voiman käytön ongelma on, että se usein vähentää turvallisuutta. Tätä eivät Nato tai EU-maat ole oppineet. Sotilaalliset operaatiot Afganistanissa, Irakissa, Libyassa tai Malissa eivät ole johtaneet millään tavoin hyviin lopputuloksiin, mutta sitä emme kaikesta päätellen ole oppineet.

Pitäisikö EU:n siis ymmärtää muuta maailmaa paremmin?

Ehdottomasti. Ellei EU:ssa ymmärretä, millaista ihmisten arki, toiveet tai kulttuuri ovat muissa maissa, heihin on vaikea vaikuttaa millään tavalla.

Yksi tapa, jolla EU voisi onnistua, olisi muuttaa vaikkapa kauppapolitiikkaansa niin, että se palvelee eurooppalaisten etujen lisäksi paikallisia etuja. EU näkee maailman liiaksi omasta modernista talouskeskeisestä näkökulmastaan, ja unohtaa miten erilaisissa todellisuuksissa muualla saatetaan elää.

Mutta onhan Eurooppa silti esimerkki?

Voi olla. Mutta kun tänne haluttaisiin muuttaa, se muuttuukin ongelmaksi. Mitä houkuttelevampi Eurooppa on, sitä enemmän poliitikot hermostuvat.

EU onnistui siinä, että se sai naapurustonsa eli itäisen Keski-Euroopan maat laajentumisen kautta kutakuinkin tasapainoon. Tästä EU voi olla ylpeä. Tätä voidaan verrata Yhdysvaltoihin, jolla ei ole ikinä ollut mitään positiivista vaikutusta omien naapuriensa eli Meksikon ja Keski-Amerikan kaaokseen.

Miten EU voisi lisätä vaikutusvaltaansa?

Yhtä dominoivaa johtajaa ei enää ole. Kiina voi johtaa jossain asiassa, ja Yhdysvallat, Venäjä tai EU:kin jossain toisessa.

Tärkeintä on osata joustavasti luoda erilaisiin kriiseihin erilaisia kumppanuuksia. Tätä varten EU:n pitäisi oppia ymmärtämään paremmin muiden intressejä, sekä demokraattisia että ei-demokraattisia.

Pitäisikö EU:n siis toimia myös ei-demokraattisten maiden kanssa?

EU välittää demokratiasta vain joissain tilanteissa ja joidenkin maiden kohdalla. Emme me välitä Qatarin tai Saudi-Arabian demokratiakysymyksistä, emmekä siitä että jalkapallon MM-kisat pidetään ensi vuonna epädemokraattisessa maassa.

EU:n pitäisi keskittyä enemmän päätavoitteisiin, kuten alueelliseen vakauteen Lähi-idässä tai Afrikassa, tai ilmastonmuutokseen tai terveysaiheisiin. Keitä ovat ne kumppanit, joiden kanssa vaikkapa näissä asioissa voidaan oikeasti päästä tavoitteisiin?

Mitä tämä tarkoittaa?

EU:n pitäisi olla nöyrempi ja todistaa muille maille, että se voi olla hyödyllinen ja luotettava kumppani.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 12.10. kello 23:een asti.

Lue lisää:

EU:n ponnistuksista Malin vakauttamiseksi ei ole jäänyt kovin paljon käteen, arvioi saksalainen Sahel-asiantuntija Ylelle

Analyysi: Ranska raivostui, kun Yhdysvallat "torpedoi" sen sopimuksen Australian kanssa – Euroopan sivuuttamisella voi olla isot seuraukset

Olli Rehn ja muut EU:n avainhenkilöt ajoivat Turkkia unionin jäseneksi – nyt he kertovat ensi kertaa väännöstä kulisseissa, "yksi EU:n suurimmista virheistä"