Varhain keskiviikkoaamuna syttynyt tulipalo on vaurioittanut Loviisassa sijaitsevan historiallisen Rosen-linnoituksen puista suojakatosta.
Vaikka itse linnoitus vaikuttaa selvinneen ehjänä, lämpövaihtelujen vuoksi sortumisvaara on nyt huomattava, kaupunki kertoo tiedotteessaan. Kasemattien eteen nyt pystytettyä tilapäistä suoja-aitaa ei saa ylittää.
Kattorakenteilla on linnoituksen suojaamisessa tärkeä rooli. Niiden tarkoituksena on estää veden tihkuminen muurirakenteeseen, ettei muuri jäädy ja rapaudu.
Palo syttyi varhain keskiviikkoaamuna. Malin Valtonen / Yle
Linnoitusta tavallisesti suojaava puinen aita jouduttiin raivaamaan palokunnan tieltä.
Asiantuntijaryhmä alkaa seuraavaksi suunnitella, miten palanut suojakatos korjataan.
– Siitä huolimatta, että korjaukset vaativat sekä aikaa että rahaa, saamme olla iloisia siitä, että henkilövahingoilta ja bastionin korvaamattomilta vahingoilta vältyttiin, sanoo Loviisan museointendentti Ulrika Rosendahl tiedotteessa.
Linnoitus rakennettiin Ruotsin vallan aikana itärajan turvaamiseksi.
Poliisi tutkii palon syttymissyytä.
Voit keskustella aiheesta torstaihin 26.7. kello 23:een asti.
Ranskalainen Renault-autotehdas on ilmoittanut lopettavansa tuotantonsa Moskovan liepeillä olevassa tehtaassaan Ukrainan sodan takia.
Moskovan pormestari Sergei Sobjanin näki tässä mahdollisuuden herättää Neuvostoliiton ajan tunnettu Moskvitsh-automerkki jälleen henkiin. Sobjanin esitti viime viikolla, että entinen Renault'n tehdas kansallistetaan ja siinä aletaan tuottaa Moskvitšeja.
Suomessakin tunnettu "Mosse" oli Neuvostoliiton aikana haluttu, ja sitä pidettiin hienompana kuin kansanautona pidettyä Ladaa. Moskvitšeja valmistettiin vuosina 1946–2001, eli pitkään Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.
Uutistoimisto Reuters on käynyt Mosse-harrastajien tapaamisessa ja kysellyt ajatuksia merkin mahdollisesta uustuotannosta. Vastaanotto oli ristiriitainen, kukaan ei vaikuttanut erityisen innostuneelta.
– Moskvitšiin ei pitäisi koskea. Se kuoli. Se tapettiin, sanoo Stanislav Tsibulski Reutersille. Tsibulskin mielestä uusi Mosse-tuotanto olisi "pyhäinhäväistys". Hän muistuttaa, että kun tehdas suljettiin, tuhannet jäivät työttömiksi, eivätkä edes saaneet palkkojaan.
Moskovalainen Sergei Ushakov ilahtuisi uustuotannosta. Silti hänkin sanoo, että Venäjän pitäisi keskittyä uusiin autoihin, eikä menneisyyden merkkeihin.
Hagelstam & co huutokauppasi keskiviikkona poikkeuksellisia esineitä, kun tarjolla oli niin marsalkka C.G.E. Mannerheimin katelautasia, presidentti Pehr Evind Svinhufvudin nojatuoli kuin säveltäjä Jean Sibeliuksen nuottikäsikirjoitus.
Viisi Mannerheimille kuulunutta ja hänen vaakunallaan koristeltua hopeista katelautasta myytiin 19 000 euron hintaan lähtöhinnan ollessa 5 000 euroa. Toimitusjohtaja Joachim Borgström kertoo, että lautasille löytyi monta kiinnostunutta huutajaa, pääosin Suomesta.
– On paljon keräilijöitä, jotka ovat kiinnostuneet Suomen historiasta. Mannerheimille löytyy ihan oman luokan keräilijöitä, Borgström sanoo.
Svinhufvudin nahkaisen, veistetyillä sianpäillä koristellun nojatuolin 8 000 euron lähtöhinta lienee ollut liian korkea, sillä esine jäi myymättä.
Sen sijaan Sibeliuksen nuottikäsikirjoitus herätti Borgströmin mukaan jopa kansainvälistä kiinnostusta. Lopulta kaksi suomalaista huutajaa kilpaili esineestä loppuun asti ja hinta nousi aina 15 000 euroon.
– Hinta on aika poikkeuksellinen, koska näitä on ollut hyvin vähän myynnissä ylipäätään. Miten käsikirjoitus sijoittuu hänen tuotantoonsa ja miten mielenkiintoinen se on, sitä on aina hankala etukäteen ennustaa, Borgström kommentoi.
Myyty nuottikäsikirjoitus on ruotsin kielelle tehty uudelleensovitus jumalanpalveluksissa käytetystä Herran siunauksesta.
Pikavipin suuruus oli ensin 200 euroa, sitten nopeasti 250 euroa ja seuraavaksi jo 600 euroa. Vuosia sitten Vladislav Lambert, 30, eli yli varojensa. Rahaa oli pakko saada jostain.
– Olin silloin parisuhteessa, jossa yritin rahalla korvata tekemisiäni.
Alkuun Lambert ajatteli, että pikavipit olivat pieni pelastus työttömän arjessa.
– Se vaan sitten karkasi käsistä. Siinä alussa koin, että kyllä minä pystyn ne pikavipit maksamaan. Minulle mainostettiin, että kuukausierä on pieni. Vaikka otin paljon rahaa, minun ei tarvitse maksaa takaisin kuin viisikymppiä kuussa. Todellisuus on vähän erilainen.
Lambert huomasi, että paperilaskuja tuli postissa viikossa parikymmentä. Oli esimerkiksi terveydenhuollon laskua, vuokrasaatavia, liikennevakuutusmaksuja ja verkkokauppalaskua. Rahat eivät riittäneet laskujen maksuun.
– Alussa avasin kirjeet, mutta sitten loppupelissä ne menivät melkein suoraan roskiin, koska tiesin, mitä siellä on ja että minulla ei ole varaa maksaa niitä.
Lambert on yksi heistä. Hän menetti luottotietonsa vuonna 2015. Laskut alkoivat mennä ulosottoon.
– Minä luulen, että monet samaistuvat tähän. Ykkösasiana on oma tyhmyys. Olen ymmärtänyt tämän vasta jälkikäteen.
Lambertin elämäntilanne on nyt vakaa, hänellä on työpaikka ja velat on maksettu. Kuitenkin luottotietojen menetyksellä on ollut hyvin kokonaisvaltainen vaikutus hänen arkeensa.
– Se tuntuu siltä kuin otettaisiin kädet pois käytöstä. Vaikka ulosottovelat ovat nollissa, en silti pysty vaihtamaan tai kilpailuttamaan puhelinliittymää eli saan sen vain omalta puhelinoperaattorilta.
Lambertin haave on jo vuosien ajan ostaa asunto. Lainan saaminen ei onnistu, vaikka hän kovasti palkasta säästääkin.
Suomen Asiakastiedon mukaan maksuhäiriömerkintöjen poistoa koskevat pykälät astuvat voimaan 1. joulukuuta. Silloin luottotietorekisteristä poistuvat ne maksuhäiriömerkinnät, joissa lukee maksusta kertova lisämerkintä eli ref-merkintä.
Suomen Asiakastiedon mukaan 10 800 henkilöllä on kaikkien maksuhäiriömerkintöjen yhteydessä maksusta kertova lisämerkintä. He siis ovat maksaneet velkansa ja heidän maksuhäiriömerkintänsä poistuvat, kun lakimuutos astuu voimaan. Osan merkinnöistään saa puolestaan pois 13 400 henkilöä.
Lambertin mukaan hänen luottotietonsa palautuvat 19. joulukuuta, joten lakimuutos voi ehtiä vaikuttaa hänenkin arkeensa. Hän kertoo pyytäneensä ref-merkintää ja kuuluu joukkoon, joka saa osan merkinnöistään pois.
Uutta lakimuutosta Lambert pitää myönteisenä asiana ihmisille, jotka ovat maksaneet velkansa.
– Ihminen, joka on tehnyt työtä sen eteen, että maksaa kaikki jo pois, ja hänellä sitten palautuvat luottotiedot ja hän voi jatkaa normielämää, niin kyllä se on huippu juttu.
Takuusäätiö: Asiakkaat kysyvät, voiko muutos olla totta
Takuusäätiö auttaa ihmisiä arjen raha-asioissa ja velkojen hoidossa.
Takuusäätiön sosiaalisten rahoituspalveluiden johtaja Minna Backman kertoo, että noin 20 prosenttia Velkalinjalle yhteyttä ottaneista asiakkaista ottaa esiin nimenomaan luottotietojen menettämistä koskevat asiat.
Backmanin mukaan joulukuun alussa voimaan astuva lakimuutos on hyvin Takuusäätiön asiakkaiden tiedossa.
– Ihmiset tuntevat aika hyvin sen, että muutosta on tulossa. Sitten myös varmistellaan, onko tämä oikeasti näin, että kun minä maksan velat ja toimitan siitä näytön, maksuhäiriömerkintä oikeasti poistuu. Voiko tämä oikeasti olla totta -tyyppistä kommenttia on tullut. Tämä on kuitenkin todella iso muutos.
Käännekohta vuonna 2018
Vladislav Lambert on tehnyt ison työn siihen pisteeseen, missä hän on nyt.
Käännekohta elämänmuutokselle tapahtui vuonna 2018. Lambertilla oli kaksi vaihtoehtoa.
– Erosin ja mieleni oli maassa. Mietin, että joko rupean ryyppäämään tai alan pelastautumaan tästä. Rupesin miettimään tarkemmin raha-asioita ja aloitin säästämisen.
Velkaa oli 22 000 euroa.
– Yllättävän nopeasti velkaa kertyi. Alussa tuntuu, että kun olin maksanut noin 700 euroa kuussa, että velka ei pienene, mutta kyllä se jossain vaiheessa alkoi sulamaan.
– Minulle on tullut rahaviisautta. Tämä on ollut hidasta touhua, kun pitää alkuun säästää ja sitten vasta voi ostaa tarvittavat asiat.Ari Haimakainen / Yle
Vaikeina hetkinä Lambert on sanonut itselleen, että suunnitelmassa on pysyttävä, koska se toimii.
– Menin vain eteenpäin. Kyllä se toimii hitaasti mutta varmasti.
Lambertilla on jo suunnitelma sen päivän varalle, kun hänen luottotietonsa palautuvat.
– Emännän kanssa vihdoin lähdemme pankista kyselemään asuntolainaa. Se on ollut haave, eikä se ole vuosien aikana poistunut mihinkään.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 28.5. klo 23:een asti.
Jos ympäristökatastrofi horjuttaa ekosysteemiämme tai ilmastonmuutos aiheuttaa äärimmäisiä sääoloja, ihmisen selviytymisen kannalta tärkeää on turvata ruuan saanti.
Suomalaista ruokaturvaa ylläpidetään tallettamalla viljojen siemeniäeteläisessä Ruotsissa sijaitsevaan siemenpankkiin. Toinen vielä laajempi tallennuspaikka on koko maailman siemenpankin holvi Huippuvuorilla. Näihin pankkeihin on tallennettu useita jalostamattomien maatiaisviljojen siemeniä, esimerkiksi Ruotsissa on Virolahdella kasvaa Hermanni-ruista ja Arvo-ohraa.
– Maatiaisviljoja kerättiin Suomessa talteen 70- ja 80-luvuilla. Nyt kun ilmasto muuttuu ja haluamme viljellä luomua, vanhoja lajikkeita otetaan jälleen viljelyyn. Modernit lajikkeet eivät välttämättä kestä sääoloja ilman torjunta-aineita ja mineraalilannoitteita, sanoo maatiaiskasveihin erikoistunut lehtori Annika Michelson Hämeen ammattikorkeakoulusta.
Maatiaisviljojen geenit kiinnostavat tutkijoita. Nämä ovat Virolahdella kasvaneen Hermanni-rukiin jyviä.Noora Palola / Yle
Suomen siemeniä turvataan
Siemenpankin ylläpito on myös viranomaistehtävä. Luonnonvarakeskus toimeenpanee kansallista geenivaraohjelmaa ruokaturvan ja huoltovarmuuden vuoksi.
– Monet valtiot toteuttavat ohjelmaa kansallisesti. Meidän itsemme tulee huolehtia oman maamme perinnöstä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Maarit Heinonen.
Näistä siemenistä voi löytyä apu, jos kasvuolosuhteet muuttuvat. Siemenpankkiin on tallennettu nykyisten tehoviljeltyjen viljojemme alkuperäisiä kantamuotoja, jalostamattomia maatiaisviljoja. Niiden lisäksi on vanhoja kauppalajikkeita, joissa on nykyviljoja runsaampi geenien kirjo.
Jos äärimmäiset sääolot koettelisivat maailmaa, häviäjiä olisivat todennäköisesti tehoviljellyt viljat. Verrattuna maatiaislajikkeiden useiden vuosikymmenten viljelyhistoriaan, nykylajikkeista on lyhyt viljelykokemus. Samalla kun niistä on tuotettu mahdollisimman satoisia, niistä on voinut hävitä kestävyyteen vaikuttavia geenejä.
Tämä suuri kokonaisuus ja ruokaturvan ylläpito on kuitenkin riippuvainen yksittäisten viljelijöiden työstä.
Sydämen asia
Kaikki lähtee liikkeelle ruohonjuuritasolta, yksittäisen siemenen geeneistä. Sen alkulähteellä taas on yksittäinen viljelijä. Yksi heistä on virolahtelainen Lauri Takala.
– Koen sydämen asiakseni pitää huolta maatiaisviljoista, luomuviljelijä sanoo, vaikka tietääkin, että ne eivät voi kilpailla sadon runsaudessa nykyaikaisten lajien kanssa. Hänen kaltaiselleen pienviljelijälle ne ovat silti sopiva vaihtoehto.
Luonnonvarakeskuksen ja Hämeen ammattikorkeakoulun yhteishankkeessa Monimuotoisuutta peltoon on mukana 74 muutakin viljelijää, joilla on kasvatettavana jalostamattomia maatiaisviljalajikkeita. Suomalaisissa pelloissa kasvaa yli 150 maatiaisviljalajia. Mukana on luomuviljelijöitä ja pienimääräisesti leipomoiden käyttöön viljeleviä henkilöitä.
– Edelleen löydämme aina joskus myös ennen rekisteröimättömiä vanhoja maatiaisviljalajikkeita, sanoo Heinonen.
Nimi viljelijän isän mukaan
Takalan pellolla Virolahden Klamilassa kasvaa useampia maatiasvilja- ja alkuperäiskasvilajikkeita. Yksi niistä on luomuviljelijän isän mukaan nimetty Hermanni-ruis.
– Nimellä halusin kunnioittaa edellisten sukupolvien työtä, sillä ilman heitä meillä ei olisi tätä viljaa, sanoo Takala.
Hän kasvattaa myös toisen henkilön nimen saanutta Arvo-ohraa. Sen siemen on saapunut kasvatukseen siemenpankin lisäysviljelyn kautta, alkujaan naapurikunnan Miehikkälän puolelta, ja myös sen nimessä kunnioitetaan aikaisempia sukupolvia.
Viljojen lisäksi Takala kasvattaa myös muita kasveja, kuten ryvässipulia, joka on nykyään kaupasta ostamamme sipulin edeltäjä. Entisaikoina se oli maaseutujen pienviljelyssä vallitseva laji.
Maatiaisviljalla on pidemmät juuret kuin jalostetuilla sukulaisillaan. Noora Palola / Yle
Satomäärät pieniä
Nykyviljojen edeltäjät eli jalostamattomat ja luonnollisella tavalla kehittyneet maatiaisviljat – kuten Hermanni ja Arvo ja monet muut – ovat kasvaneet ja kehittyneet useita satoja vuosia, ja kehityksensä aikana niiden geenit ovat jalostuneet kestämään monenlaisia säitä.
Maatiaisviljat eivät kuitenkaan sinänsä riittäisi ratkaisuksi laajaan ruokakriisiin, sillä vaikka ne ovat geneettisesti monimuotoisia, ne eivät tuota kovinkaan runsasta satoa.
Niiden korret ovat myös teolliseen viljelyyn kovia ja vahvoja, ja juuret ovat pitkiä. Tämä vaikeuttaa nykyaikaista koneellista viljelyä. Niinpä ne eivät voi kaupallisessa viljelyssä kilpailla nykyaikaisten paljon satoa tuottavien viljalajien kanssa.
– Tarvittaessa maatiaisviljojen rikkaista geeneistä voidaan kuitenkin lähteä jalostamaan taas jotakin uutta, sanoo Takala.
Hapanjuurileipurit kiinnostuneita
Maatiaisviljat kiinnostavat tutkijoita paitsi geeniensä, myös ravinnerikkautensa vuoksi.
– On viitteitä siitä, että nämä viljat ovat myös mineraaleiltaan ja ravintosisällöiltään erinomaisia. Vaikeampi kysymys on, kuinka paljon parempia ne ovat kuin tehoviljellyt lajikkeet. Eliei vielä tiedetä,kuinka paljon kuluttajalle tästä on käytännön merkitystä, sanoo luonnonvarakeskuksen tutkija Maarit Heinonen.
Myös tavalliset kuluttajat ovat olleet kiinnostuneita vanhoista viljalajikkeista.
– Hapanjuurileipurit ovat löytäneet maatiaisviljat. He kertovat, että niiden ominaisuudet tulevat hyvin esiin leivässä. Lisäksi olen kohdannut käsityöharrastajan, joka oli kiinnostunut maatiaisviljojen vahvoista korsista himmeleiden tekoon, kertoo Heinonen.
Monimuotoisuutta peltoon -hankkeessa mukana olevista viljelijöistä osa tekee kuitenkin työtä hyvin pienissä määrin ja harrastuksenomaisesti. He ovat lajien säilymisen ja elävänä pysymisen kannalta silti tärkeitä.
Viljan palauttaminen siemenpankista takaisin viljelyyn ei ole aina helppoa. Siementen säilytystä ja myyntiä sääntelevät erilaiset lait ja pykälät, jotka on tarkoitettu suurempien kaupallisten viljaerien käsittelyä varten.
Niinpä viljan palautus siemenpankista takaisin viljelyyn voi tarkoittaa myös haastavaa lupaprosessia.
Luomuviljelijä Lauri Takala kokee sydämenasiaksi huolehtia maatiaisviljoista.Noora Palola / Yle
Vilja viihtyy samassa maassa
Heinonen pitää tärkeänä, että maatiaiskantaisia viljoja viljellään, eivätkä jyvät jää vain siemenpankkiin varastoitumaan. Viljelemällä maatiaislajike jatkaa vuosisatoja kestänyttä kehitystään ja sopeutuminen alueen olosuhteisiin jatkuu.
– Palautamme viljaa mielellämme samaan maahan ja samalle seudulle, missä se on ollut vuosisatoja. Näin vilja jatkaa kasvuaan ja kehitystään, mutta tietenkin viljely tuottaa samalla myös satoa, hän sanoo.
Vuosisatoja vanhat siemenet ovat erikoistuneet kasvamaan juuri omalla kasvupaikallaan, jossa ne ovat olleet kauan. Jokaisella seudulla parhaiten menestyvät juuri siihen ilmastoon ja maahan tottuneet lajikkeet.
– En voi ajatella, että näitä viljoja kasvatettaisiin vaikkapa Pohjanmaalla. Se voi onnistua, tai sitten ei, en voi tietää, mutta se ei ole tämän työn idea, sanoo virolahtelainen luomuviljelijä Lauri Takala.
Ylen pitkäaikainen kirjeenvaihtaja Aarne Tanninen on kuollut. Asian vahvistaa Ylelle Tannisen tytär Maija Tanninen-Mattila.
Tanninen kuoli 2. toukokuuta 90 vuoden iässä. Siunaustilaisuus järjestettiin keskiviikkona 25. toukokuuta.
– Isä nukkui pois vapun jälkeisenä päivänä, sydän häneltä petti. Hän oli onneksi pitkän iän ja rikkaan elämän elänyt, Tanninen-Mattila kertoo Ylelle.
Tanninen oli syntynyt vuonna 1931 Jämsässä Keski-Suomessa. Valmistuttuaan ylioppilaaksi Tanninen opiskeli valtiotieteitä Helsingin yliopistossa. Toimittajan uransa hän aloitti kesätoimittajana kotiseudullaan Jämsässä Koillis-Häme-lehdessä. Vuonna 1958 hän siirtyi Uusi Suomi -lehden palvelukseen ja pian lehden Moskovan-kirjeenvaihtajaksi.
Moskovassa Tanninen työskenteli 1958–1963. Vuodet 1965–1969 Tanninen oli Uuden Suomen kirjeenvaihtajana Lontoossa.
Vuonna 1970 Tanninen siirtyi Yleisradioon ja vuonna 1981 hänestä tuli Washingtonin-kirjeenvaihtaja. Siellä hän työskenteli vuoteen 1994, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Parhaiten Tanninen muistetaan yhä legendaariseksi muodostuneesta lausahduksestaan: "Täällä Aarne Tanninen, Washington".
Pääministeri Sanna Marin (sd.) on päivän aikana vieraillut Ukrainassa.
Marin on käynyt sodassa tuhoutuneissa kaupungeissa Kiovan pohjoispuolella. Ukrainan tiedotusvälineiden mukaan Marin on vieraillut muun muassa Butšassa ja Irpinissä.
Matkasta ei tiedotettu etukäteen. Marinilla oli lehtikuvista päätellen yllään luotiliivit tuhoutuneissa kaupungeissa käydessään.
Ukrainalaisen ZN-julkaisun mukaan Marin keskusteli Irpinissä kaupungin edustajien kanssa jälleenrakennuksesta.
Korona-ajan poikkeusolot toivat merkittävän myyntipiikin jäätelöautoille. Asiasta kertoo alan ainoa valtakunnallinen toimija, Suomen Jätskiauto Oy.
Suurimmassa osassa Manner-Suomea toimivan Jätskiauton myynti kasvoi ensimmäisenä koronavuonna eli vuonna 2020 peräti 60 prosenttia. Viime vuonna trendi jatkui hieman alle kymmenen prosentin kasvulla.
Yhtiön liikevaihto on kivunnut buumin myötä yli viiden miljoonan euron. Se on parisen miljoonaa enemmän kuin ennen koronaa.
– Emme ole levittäytyneet uusiin kuntiin, mutta olemme alkaneet ajaa suosittuja reittejä aiempaa tiheämmin. Moni perhe on selvästi taas tottunut jäätelöautolla käymiseen, toimitusjohtaja Veijo Laitinen kertoo.
Kauniilla säällä kauppa käy
Tältä vuodelta Suomen Jätskiauto odottaa maltillista kasvua. Yhtiön vajaat 60 autoa aloittivat reiteillään kiertämisen maaliskuussa, ja ensimmäiset tiedot myynnistä ovat lupaavia.
Kaupunkien ydinkeskustoissa jäätelöautot eivät kierrä, sillä siellä markkinoita hallitsevat jäätelökioskit. Niistä suurin osa avaa ovensa touko-kesäkuussa.
Joensuulainen Ulla Maija Virta kävi herkuttelemassa mango-melonijäätelöllä kioskilla alkuviikosta.Heikki Haapalainen / Yle
– Kilpailu on kovaa. Kojuja on paljon ja tuntuu, että ne vain lisääntyvät kesä kesältä, joensuulaisen Nikolai Jäätelöt Oy:n yrittäjä Mari Tahvanainen kertoo.
Tahvanainen on ollut jäätelöalalla vajaat kolme vuotta. Hän on huomannut, että sää vaikuttaa olennaisesti jäätelön menekkiin. Samoilla linjoilla on kivenheiton päässä sijaitsevan Ylisoutajan jäätelökioskin yrittäjä Anton Sutinen, joka seuraa keskikesällä säätiedotuksia tunnin välein.
Yrittäjä Anton Sutinen seuraa tarkkaan sään vaikutuksia jäätelökioskinsa myyntiin.Heikki Haapalainen / Yle
– Eniten jäätelöä menee, kun on 18–22 astetta lämmintä ja alle kolmen sekuntimetrin tuuli. Myös edellisen päivän ilmanpaineella näyttäisi olevan myyntiin vaikutusta, Sutinen sanoo.
Kaksi isoa hallitsee kojuja
Suomen jäätelökioskimarkkinoita hallitsevat Pingviinin ja Ingmanin kojut. Niiden lisäksi herkuttelijoista kilpailevat yksityiset kioskit ja useat pienet ketjut.
Jäätelötehtaat kehittävät joka kesäksi uusia makuja.Heikki Haapalainen / Yle
Jäätelökioskien löytämiseen on kehitetty Suomessa useita mobiilisovelluksia. Niiden kehittäjät arvioivat Ylelle, että jätskiä myy koko maassa noin 500-1000 kojua.
– Erottautuminen on olennaisen tärkeää. Pitää olla uusia tuotteita, mutta myös palvelulla ja persoonallisuudella on mahdollista lisätä myyntiä, Anton Sutinen näkee.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 27.5. klo 23.00 saakka.
Esimerkiksi Suomussalmella tapahtui vajaa kuukausi sitten kuolonkolari, joka johtui liian suuresta ajonopeudesta. Viikkoa myöhemmin nuori kuljettaja ajoi 80 km rajoitusalueella 133 kilometriä tunnissa.
Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Juha Valtosen mukaan ylinopeus näyttelee erittäin merkittävää osaa kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien syynä.
Esimerkiksi vuonna 2020 tutkituista moottoriajoneuvojen kolarien pääaiheuttajista kolmannes ja yksittäisonnettomuuksien kuljettajista seitsemän kymmenestä ajoi vähintään 10 kilometriä tunnissa ylinopeutta.
Mikä saa kuskin ajamaan ylinopeutta, vaikka riskit ovat tiedossa? Pyysimme ammattikuskia ja liikennepsykologia pohtimaan asiaa.
"Tuntuu aina pahalta, kun lähtee lapasesta"
Rallin Suomen mestari, kajaanilainen Oskari Heikkinen harjoittelee SM4-sarjaa varten auton hallintaa suljetulla radalla ja ajaa mutkaan 60 kilometrin tuntivauhtia. Auto pysyy hyvin hallinnassa.
Kun Heikkinen lisää vauhtia kymmenen kilometrin verran, ei auto tahdo pysyä käsissä, vaikka rattia on pyöritelty Suomen lisäksi myös Euroopassa asti.
Auton käsittely ei onnistu ammattilaiseltakaan enää 80 kilometrin tuntivauhdissa testiradan mutkassa. Joskus auto on livennyt käsistä kisassakin.
– Se tuntuu aina pahalta, kun lähtee lapasesta. Yleensä vauhtia on ollut silloin liikaa. Siinä odottaa vain ryminän loppumista, Heikkinen kuvailee.
21-vuotias Heikkinen on ajanut rallia seitsemän vuotta. Lisäksi hän on tavallinen tienkäyttäjä kuten moni muukin.
Harjoitusradalla ajotaidon rajoja on turvallista kokeilla.Timo Valtteri Sihvonen / Yle
Heikkinen arvelee, että liian kovaa ajaminen voi toisinaan johtua tunnekuohusta. Joskus ratissa kanavoidaan tunteita.
– Me ihmiset olemme melko primitiivisiä olentoja, ja joskus tunnekuohua voi helpottaa kovaa ajamisesta saatavalla adrenaliiniryöpyllä.
Myös liikennepsykologi tunnistaa ilmiön.
Tunteet näkyvät ratissa
Liikennepsykologi Sari Kukkamaa sanoo, että liikenne ei poikkea muusta elämästä siinä mielessä, että samat käyttäytymisen lainalaisuudet pätevät sielläkin.
– Ärtyneenä jotkut lähtevät juoksemaan, toiset kuuntelevat musiikkia ja jotkut sitten ajavat autoa. Näillä kaikilla keinoilla tunne voi lievittyä, vaikkei keino olisikaan oikea.
Kukkamaan mukaan myös iloa tai innostuneisuutta ilmaistaan ylinopeudella. Voimakkaan tunteen vallassa on kuitenkin vaikea toimia järkevästi.
Liikennepsykologi arvioi, että yleensä auton kautta ilmaistaan tai puretaan tunnetta, ei käsitellä. Hänestä olisikin parempi, jos tunne käsiteltäisiin.
Heikkinen kertoo saavansa omat tunteet käsiteltyä ralliauton ratissa. Liikenteen seassa mennään lain puitteissa oman ja muiden turvallisuuden vuoksi.
Riskialtis ajaminen liittyy myös persoonallisuuteen. Elämyshakuisuus, impulsiivisuus ja nopea kyllästyminen lisäävät tällaista käyttäytymistä. Nuorilla kuskeilla piirteet usein korostuvat, kertoo liikennepsykologi.
Douglas Stuart saapuu haastatteluun tyylikkäänä, huoliteltuna ja hyväntuulisena. Hänen tavattoman kohtelias ja huomaavainen puheenpartensa ei anna mitään viitteitä hänen taustastaan.
Stuartia voi pitää malliesimerkkinä siitä, että kaikki on mahdollista.
Stuart on Helsingissä puhumassa esikoisromaanistaan Shuggie Bain (suom. Laura Jänisniemi, WSOY), jolla hän voitti arvostetun Booker-palkinnon vuonna 2020.
Romaani on kaunis, mutta rujo kuvaus skotlantilaisesta työväenluokan perheestä, jonka äiti on alkoholisti. Ei mikään tissuttelija, vaan aamunsa vahvalla oluella aloittava juoppo.
Päähenkilö on perheen nuorin poika Shuggie, joka rakastaa äitiään ja jaksaa iloita yhä harvemmiksi käyvistä selvistä hetkistä.
Tämä kaikki on hyvin tuttua Douglas Stuartille, 46. Romaanissa on mukana omaelämäkerrallisia muistoja.
– Äitini kärsi koko lapsuuteni ajan alkoholismista. Se varjosti koko elämääni. Hän kuoli alkoholin takia, kun olin 16-vuotias. Siitä lähtien elin omillani.
Douglas Stuart haluaa muistuttaa lukijoita, ettei kirja ole omaelämäkerrallinen, vaikka siinä on paljon omakohtaisuutta.Katriina Laine / Yle
Stuart myöntää, että Shuggie muistuttaa häntä, vaikka onkin fiktiivinen hahmo.
– Shuggie on paljon varmempi ja kokonaisempi kuin minä olin. Hänen etunsa on se, että hänellä on nelikymppisen kirjailijan näkemys tukenaan, Stuart nauraa.
Kunnianosoitus työväenluokalle
Romaani kuvaa liikuttavasti äidin ja pojan suhdetta, joka on kaikesta huolimatta lämmin ja rakastava. He muodostavat oman kuplansa raadollisen yhteisön sisällä.
Shuggie Bain on paitsi selviytymistarina myös kuvaus työväenluokkalaisesta yhteiskunnasta. Työttömyys, köyhyys ja pahoinvointi tuntuvat määrittävän koko elinpiiriä. Kirjassa eletään Margaret Thatcherin aikakautta, jolloin luokkaerot kasvoivat ja etenkin työväestö kärsi.
– Se oli kovaa aikaa. Romaani on myös kunnianosoitus työväenluokalle ja muistutus siitä, miten meidät jätettiin vain selviämään.
Romaanin päähenkilö Shuggie ei ole "kova jätkä", vaan poika, joka pitää kauniista asioista ja tanssista. Hän on tyytyväinen, että äiti jaksaa huolehtia edes huulipunastaan, vaikka kaikki muut asiat lipsuvat käsistä.
Machoilua ihannoiva yhteisö ei tietenkään sulata feminiinistä poikaa, vaan sulkee hänet ulkopuolelle.
– Toksinen maskuliinisuus nostaa päätään aina, kun yhteiskunta voi huonosti ja näköalattomuus lisääntyy.
Douglas Stuart iloitsee, että Glasgow'n ilmapiiri on muuttunut hänen laspuudensa ajoilta.Mårten Lampén / Yle
Stuart käy synnyinkaupungissaan Glasgow'ssa muutaman kerran vuodessa. Se on yhä rakas paikka, vaikka sinne liittyy paljon ikäviäkin muistoja. Teollisuuskaupunki on kuitenkin muuttunut paljon vuosikymmenten aikana.
– Olen iloinen, miten Glasgow'n ilmapiiri on muuttunut suvaitsevaisemmaksi seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Siellä on paljon kulttuuria, eikä se ole enää mikään likainen teollisuuskaupunki, sanoo Stuart, joka asuu nykyään miehen kanssa New Yorkissa.
"Lapsena en tiennyt paremmasta elämästä"
Äidin varhainen kuolema vaikutti pitkään Douglas Stuartin elämään. Hän tuntee yhä määrittelemätöntä menetyksen tunnetta. Sääliä hän ei kuitenkaan kaipaa.
– En edes lapsena ajatellut, että olemme köyhiä ja huono-osaisia. Silloin en tiennyt paremmasta. Kun ympärillä on samanlaisia perheitä, sitä vain ajattelee kaiken olevan normaalia.
Ympäröivä yhteisö ei ruokkinut suuria tulevaisuuden suunnitelmia. Stuart ei osannut haaveilla mistään, koska elämä oli selviytymistä päivä kerrallaan.
Koulunkäynti sujui niin ja näin, mutta Stuart oli taiteellisesti lahjakas. Onneksi eräs opettaja huomasi pojan taiteellisuuden ja osasi ohjata häntä vaatesuunnittelun pariin.
– Opettaja sanoi, että taiteilijaksi en valitettavasti voi ryhtyä, koska minun on elätettävä itse itseni. Opettaja keksi, että vaatteiden suunnittelussa voisin olla hyvä ja saada jopa ihan oikean ammatin.
Douglas Stuart on jättänyt muotisuunnittelun ja keskittyy kirjoittamiseen.Katriina Laine / Yle
Valinta oli oikea ja Stuart jatkoi opiskelujaan Lontoossa. Yliopisto-opintojen loppusuoralla Stuartille tarjottiin harjoittelupaikkaa Calvin Kleinin yhtiöstä. Se edellytti muuttoa New Yorkiin. Se oli vähän yli parikymppiselle nuorelle upea mahdollisuus.
Siitä lähtien Stuart on asunut Yhdysvalloissa ja työskennellyt useille muotibrändeille, kuten GAPille ja Banana Republicille.
Käsikirjoitus hylättiin kymmeniä kertoja
Menestyksekkään muotisuunnittelijauran lomassa Stuart alkoi kirjoittaa. Hänelle tuli tarve käsitellä jollain tapaa menneisyyttään. Hän tunsi olevansa tarpeeksi kypsä uppoutumaan kipeisiinkin muistoihin.
Kirjoittaminen tuntui yllättävän mukavalta. Stuart kokeili eri tyylejä ja haki omaa ääntään.
Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta kirjoittamisesta ja kirjojakin hän oli ryhtynyt lukemaan vasta 17-vuotiaana. Työväenluokan keskuudessa kirjallisuutta ja lukemista pidettiin elitistisenä, joten kirjojen maailma avautui Stuartille vasta aikuisena.
– Opettelin kirjoittamaan aivan yksin. Kirjoittaminen tuntui helpolta, sillä minulla ei ollut mitään paineita.
Sekään ei lannistanut, että romaanin käsikirjoitus hylättiin kymmeniä kertoja. Äidin ja pojan suhteesta kertovaa kirjaa pidettiin epäkiinnostavana. Stuart ei silti muuttanut pilkkuakaan, vaan lähetti käsikirjoitustaan sinnikkäästi uusiin kustantamoihin.
Pieni yhdysvaltalainen kustantamo uskalsi ottaa riskin ja julkaisi kirjan. Se kannatti, sillä romaania on nyt myyty lähes pari miljoonaa kappaletta.
Booker-palkinnon myötä Stuart on jättänyt muotisuunnittelijan uran ja kirjoittaa työkseen. Työn alla on jo kolmas romaani.
– Luulen, että menneisyyteni seuraa minua aina. Kirjoitan aina työväenluokkaisesta näkökulmasta. En pääse siitä eroon.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 27.5. klo 23:een asti.
Tasainen piippaus paljastaa maassa lojuvan kolikon, metallinetsijöiden vakiokauraa. Joskus kolikot ovat uudempia, mutta on Antti Tuominen nostanut maasta 1600-luvun rahankin.
– Vanhat kolikot ovat aika yleisiä, ja välillä seassa on harvinaisempiakin. Aina on sitten joku, joka nostaa sen hopeakolikon, sanoo Tuominen, Etelä-Pohjanmaan metallinetsijöiden puheenjohtaja.
Muita tavallisia osumia Seinäjoen maastossa ovat olleet napit, soljet, maatalouskoneiden osat ja hevosenkengät.
Tuomisen toistaiseksi tärkein löytö on arviolta sata vuotta vanha huulipuna hienossa kotelossa. Myös kolikot lämmittävät aina.
Tunnistusapua saa toisilta harrastajilta
Laji on eri-ikäisten aarteenetsintää, ja mukana on paljon aikuisiakin. Välillä ainoa saalis on haamupiippi: ääni kuuluu, mutta mitään ei löydy.
Alueissa on eroja annin suhteen eli periaatteessa esimerkiksi Varsinais-Suomi on parempaa aluetta löytöjen tekemiseen kuin Etelä-Pohjanmaa. Taustatutkimus auttaa kartoittamaan, missä päin elämää on aiemmin ollut.
Toisaalta yllätysmomentti takaa sen, että mitä vain voi löytyä mistä vain.
Yli sata vuotta vanhat, paikan historiasta kertovat löydöt kuvataan ja ilmoitetaan Museoviraston palveluun. Etsijöillä on myös omat fooruminsa, joissa haetaan ja jaetaan esineiden tunnistusapua.
Muinaismuistorekisteristä näkee, onko alueella rauhoitettuja kohteita, joihin ei sovi mennä kaivelemaan. Tuominen neuvoo muutenkin huolehtimaan siitä, että kaivamiseen on maanomistajan ja tarvittaessa haltijan lupa, jotta lajia ei aleta rajoittaa nykyistä enempää.
– Mieluummin yhteistyötä kaikkien osapuolten kanssa tehden, niin pysyy historiaan liittyvä harrastus kaikkien ulottuvilla, sanoo Tuominen.
Vanha nappi ja vanhoja kolikoita, jotka Antti Tuominen on löytänyt.Anne Elhaimer / Yle
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun perjantaihin 27.5. kello 23:een saakka.
Etelä-Aasiassa lämpö on noussut tässä kuussa laajoilla alueilla jopa yli 50 asteen.
Tukahduttava helle heikentää maatalouden ja hedelmäviljelmien satonäkymiä.
Esimerkiksi Pakistanin mangosadon ennustetaan jäävän tänä vuonna alle puoleen edellisestä. Vesipulan näivettämät hedelmät kypsyvät mutta jäävät pienikokoisiksi.
Mangoja kasvatetaan Pakistanissa erityisesti Sindhin maakunnassa. Seudulla kärsitään tänä keväänä poikkeuksellisen vakavasta kuivuudesta.
Pakistan on maailman viidenneksi tärkein mangontuottaja Kiinan, Intian, Thaimaan ja Indonesian jälkeen.
Ilmastonmuutokseen kytketty kuumuus heikentää Etelä-Aasiassa arviolta miljardin ihmisen elämänlaatua.
Suomen pääministeri Sanna Marin (sd.) on vieraillut Ukrainassa tänään helatorstaina 26. toukokuuta.
Ukrainalaismedian mukaan Marin on käynyt sodassa tuhoutuneissa kaupungeissa Kiovan pohjoispuolella ja vieraillut muun muassa Butšassa ja Irpinissä. Matkasta ei tiedotettu etukäteen.
Kevään sodan Euroopan ja Amerikan maiden valtiojohto on tehnyt useita yllätysvierailuja Ukrainaan. Erityisesti Britannian pääministeri Boris Johnsonin vierailu huhtikuinen Kiovan hiljentyneillä kaduilla näkyi mediassa kautta maailman.
Johnsonin käynti Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa toteutettiin 9. huhtikuuta näyttävään tyyliin. Ukrainan presidentin kanslia
Marin on toinen pohjoismainen pääministeri, joka on vieraillut Ukrainassa. Tanskan pääministeri Mette Frederiksentapasi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin Kiovassa huhtikuussa. Lisäksi Ukrainassa ovat vierailleet ainakin Ruotsin ulkoministeriAnn Linde ja Norjan suurkäräjien puhemiesMasud Gharahkhani.
Itäisen Euroopan Nato-maiden presidentit matkustivat huhtikuun puolivälissä Ukrainaan rautateitse, tapasivat Zelenskyin Kiovassa ja vierailivat sodan runtelemassa Borodyankan kaupungissa. Mukana yhteisdelegaatiossa olivat Puolan presidentti Andrzej Duda, Liettuan Gitanas Nauseda, Viron Alar Karis ja Latvian Egils Levits.
Baltian maiden ja Puolan presidentit olivat ensimmäiset valtionpäämiehet, jotka vierailivat Ukrainassa Venäjän helmikuisen hyökkäyksen jälkeen.Jakub Szymczuk / AOP
Noin kaksi viikkoa sitten Zelenskyin tapasivat yllätysvierailullaan Hollannin ulkoministeri Wopke Hoekstra ja Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock, jotka keskustelivat muun muassa Ukrainan havittelemasta nopeasta EU-jäsenyydestä – alleviivaten myös sitä, ettei oikotietä voi antaa.
Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock kävi vierailunsa aikana myös Butšan joukkohautauspaikoilla.Lehtikuva
Ukrainan toiveet jäsenyysprosessin nopeuttamisesta eivät ole ottaneet tuulta alleen Zelenskyin toivomalla tavalla. Viime sunnuntaina Ranskan Eurooppa-ministeri Clement Beaune arvioi, että jäsenyyden saavuttamiseen voi mennä jopa 15 tai 20 vuotta.
Von der Leyen ja Zelenskyi keskustelivat Kiovassa esimerkiksi unionin Venäjän vastaisista talouspakotteista.EU COMMISSION / POOL
Myös YK:n pääsihteeri António Guterres tapasi Zelenskyin aivan huhtikuun lopussa. Ukrainan presidentinhallinto kertoi Venäjän tehneen pääkaupunkiin ohjusiskuja Guterresin vierailun aikaan. Guterresin tiedottaja kertoi medialle, että yksi Kiovaan iskenneistä ohjuksista osui lähelle hotellia, johon pääsihteeri oli majoittunut.
Myös Guterres näki ohjusten aiheuttamat tuhot Borodyankassa 28. huhtikuuta.Sergei Supinsky / AFP
Atlantin toiselta puolelta Ukrainassa on valtiovieraillut esimerkiksi Kanadan pääministeri Justin Trudeau. Korkea-arvoisin Yhdysvaltain johdon edustaja Kiovassa on toistaiseksi ollut edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi, joka kiitteli Zelenskyiä taistelusta vapauden puolesta.
Zelenskyi myönsi Pelosille vierailun yhteydessä Ruhtinatar Olgan ritarikunnan kunniamerkin. Ukrainalainen kunnianosoitus voidaan myöntää eri aloilla ansioituineille naisille.EPA-EFE / AOP
Myös Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken ja puolustusministeri Lloyd Austin vierailivat huhtikuussa Kiovassa ja lupasivat silloin lisätukea Ukrainalle.
Jill Biden toi mukanaan näyttävän kukkakimpun ja kertoi tukensa Ukrainan ensimmäiselle naiselle Olena Zelenskalle.Susan Walsh / AFP
Myös Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Jill Biden ja Ukrainan presidentin puoliso Olena Zelenska tapasivat amerikkalaisviestimien mukaan Uzhorodin kaupungissa Ukrainan ja Slovakian rajalla.
Valtiojohtajien vierailuissa sotaa käyvään Ukrainaan on taustalla sekä symbolisia että konkreettisia merkityksiä.
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen arvioi, että pääministeri Sanna Marinin (sd.) Ukrainan-vierailun kaltaiset tapaamiset ovat etenkin tuen osoituksia Ukrainalle sodassa Venäjää vastaan.
Yksi ulottuvuus voi Teivaisen mukaan olla myös se, että Yhdysvalloissa ja Euroopassa pohditaan, missä menee raja Ukrainan materiaalisessa tukemisessa.
– Materiaalista tukea ei toisaalta voida antaa yhtä paljon kuin Ukraina pyytää ja maissa saattaa olla sisäpoliittisia paineita siitä, että tukea pitää antaa enemmän. Näillä vierailuilla tukea voidaan osoittaa muilla tavoilla, Teivainen toteaa.
Vierailut saattavat osaltaan olla siis tapa kompensoida materiaalisen tuen rajallisuutta ja osoittaa maiden välisiä hyviä suhteita.
Usein vierailujen yhteydessä matkaan lähtee myös valtuuskuntia, jotka neuvottelevat ja sopivat yhteistyömuodoista. Tiedossa ei kuitenkaan toistaiseksi ole, onko Marinin vierailun yhteydessä neuvoteltu myös konkretiasta.
Vierailuilla sotaa käyviin maihin on suurempi symbolinen merkitys kuin rauhanajan vastaavilla.
– Tärkeää vierailulla on nimenomaan se, että ollaan paikalla ja nähdään omin silmin. Esimerkiksi käynnit Butšassa, josta on tullut tärkeimpiä symboleja sille, miten Venäjän on katsottu toimineen Ukrainassa, Teivainen arvioi.
Ukrainalaismedian mukaan myös Marin kävi sodassa tuhoutuneissa kaupungeissa Kiovan pohjoispuolella ja vieraili muun muassa Butšassa ja Irpinissä.
Suomessa sodalla on erityinen merkitys poliitikoille ja kansalle
Teivainen arvioi, että Suomessa Ukrainan kysymys on otettu monia maita laajemmin omaksi sekä poliitikkojen että kansalaisten kesken, sillä siinä nähdään samankaltaisuuksia sekä historian että mahdollisen tulevaisuuden kannalta.
– Symbolisesti vierailua voi lukea myös siitä näkökulmasta, että Suomella ajatellaan olevan tietynlainen riski joutua samantyyppisen hyökkäyksen kohteeksi.
Jos Suomi joutuisi konfliktiin, voivat menneet vierailut Teivaisen mukaan pienellä painoarvolla vaikuttaa siihen, miten Suomeen suhtaudutaan.
Myös ajankohdalla on todennäköisesti merkitystä vierailun kannalta. Teivainen arvioi, että Marinin vierailu vahvistaa symbolisesti liimaa, jolla Suomi pyrkii sitomaan itseään puolustusliitto Natoon.
Toistaiseksi valtioneuvosto ei ole tiedottanut enempää vierailusta, mutta on vahvistanut sen Twitterissä. Vierailut ilman ennakkoilmoituksia tai akuuttia tiedotusta ovat olleet sodan aikana tyypillisiä turvallisuussyistä.
Juttua täsmennetty 26.5. kello 18.23. Korvattu sanat valtiovierailu sanoilla vierailu.
Kun Erkka Mikkonen oli kahdeksannella luokalla, hän päätti valita toisin.
– Valitsin venäjän valinnaiseksi kieleksi. Silloin fanitettiin paljon Amerikkaa ja halusin tehdä jotain päinvastaista. Se oli pientä kapinointia, Mikkonen kertoo.
Lukiossa opiskellessaan kouvolalainen Mikkonen innostui Venäjän kielestä ja kulttuurista niin paljon, että suuntasi lukion jälkeen Tampereen yliopistoon opiskelemaan Venäjän kieltä ja kulttuuria. Vuonna 2012 hän aloitti työt Ylen avustajana Moskovassa.
Kolmivuotiskautensa aikana Mikkonen teki monipuolisesti juttuja ja raportteja Venäjältä.
Aikoinaan kansainvälistä huomiota herätti esimerkiksi Mikkosen ja Venäjän ulkoministeriön tiedottajan Marija Zaharovan sanailu. Zaharova hermostui tiedotustilaisuudessa, kun Mikkonen kysyi homojen tilanteesta Tšetšeniassa.
Mikkosen viimeiset ajat Moskovassa täytyivät Venäjän aloittaman hyökkäyssodan selittämisestä. Mikkonen on halunnut kertoa sodan suurien linjojen ja politiikan lisäksi myös tavallisista ihmisistä.
– Myös isoista maailmanpoliittisista tilanteista voi kertoa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Kerroin esimerkiksi nuoresta miehestä, joka riitaantui vanhempiensa kanssa, koska he kannattivat hyökkäyssotaa, Mikkonen kertoo.
Mikkonen on kertonut myös esimerkiksi venäläisestä äidistä, joka pelkää armeijassa olevansa poikansa kuolleen Ukrainassa.
Erkka Mikkonen kuvasi marraskuussa 2021 siirtolaisia, jotka olivat leiriytyneet Bruzgin rajanylityspaikalle Valko-Venäjällä. Pikkilankaesteen takana näkyy puolalaisia sotilaita.Erkka Mikkonen / Yle
Lämpimiä kohtaamisia
Mikkosen mukaan venäläisiä ihmisiä on ollut helppo lähestyä, etenkin koska hän puhuu Venäjää ja tuntee maan kulttuuria.
– Kohtaamiset ovat usein olleet todella lämpimiä, myös silloin, jos olemme olleet asioista eri mieltä.
Propagandan takia moni venäläinen ajattelee Ukrainan sodasta eri tavalla kuin länsimaissa ajatellaan.
– Moni venäläinen ei tiedä kokonaiskuvaa. Ja vaikka tietäisivätkin, niin harva haluaa uskoa, että se on totta. Totuuden kohtaaminen olisi iso ja vakava paikka.
Mikkonen kertoo, että joskus hänen olisi tehnyt mieli herätellä kadulla esimerkiksi gallupia tehdessään kohtaamiaan ihmisiä.
– Mutta se ei ole minun tehtäväni. Minun tehtävänäni oli kertoa asioista suomalaisille eikä käännyttää venäläisiä pois propagandasta.
Venäjä oli koti
Venäjä on ollut Mikkoselle koti. Hän on viettänyt siellä miltei 15 vuotta, eli liki puolet aikuisiästään.
– On tärkeää muistaa, että katsomme Venäjää melkein aina Putinin hallinnon kautta. Oikeasti siellä on paljon eri tavoilla ajattelevia ihmisiä. Venäjä ei ole yhtenäiskulttuuri, Mikkonen sanoo.
Hänelle venäläisessä kulttuurissa parasta on sosiaalisuus ja välittömyys.
– Venäjä on opettanut minut olemaan spontaanimpi. Kaikkea ei tarvitse suunnitella niin tarkkaan, vaan asiat loksahtavat aika usein paikoilleen ilman hirveää suunnitteluakin.
Erkka Mikkonen oli paikalla Moskovan Punaisella torilla 9. toukokuuta, kun siellä vietettiin Venäjän voitonpäivän juhlaa.Erkka Mikkonen / Yle
Yhden aikakauden loppu
Mikkosen kausi kirjeenvaihtajana päättyi 9. toukokuuta Moskovan Punaiselle torilla järjestettyihin Venäjän voitonpäiväjuhliin. Juhlaparatiissa Venäjä perinteisesti marssittaa esiin tuhansia sotilaita, raskasta sotakalustoa ja jopa ydinaseiden laukaisemiseen tarvittavaa kalustoa.
Vaikka ennakkoon pelätty juhla presidentti Vladimir Putinin puheineen jäi tänä vuonna ennakoitua vaisummaksi, kertoo Mikkonen, että päivä oli pitkä ja raskas.
– Kun sen päätteeksi hyppäsin yöjunaan, tunsin, että olin antanut kaikkeni.
Itku tuli vasta myöhemmin, linja-autossa matkalla Pietarista Suomeen. Mikkonen istui bussissa omassa maailmassaan muiden ihmisten keskellä, ja katsoi ikkunasta, kun Pietari jäi taakse.
– Mietin, että tämä on yhden aikakauden loppu, enkä tiedä, koska pääsen palaamaan Venäjälle.
Seuraavaksi Mikkosen suuntana on Yhdysvallat. Mikkonen lähtee vuodeksi Kaliforniaan opiskelemaan journalismia Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamalla stipendillä.
– Pään tyhjentäminen Venäjästä joksikin aikaa tekee varmasti hyvää. Uskon, että Kaliforniassa vietetyn vuoden jälkeen tulen tavalla tai toisella palaamaan Venäjän pariin, Mikkonen sanoo.
Pääsy Helsingin Sanomien verkkosivustolle on estetty Venäjällä. Tuore esto koskee myös tanskalaista Politiken-lehteä.
Eston syynä olivat Helsingin Sanomien venäjänkieliset artikkelit, jotka uutisoivat Ukrainan sodasta.
Venäjän liittovaltion viestinnän valvontapalvelu Roskomnazdor esti Helsingin Sanomien sivuston. HS.fi-sivusto ilmestyi Roskomnazdorin kiellettyjen sivustojen rekisteriin 25. toukokuuta, kun estopäätös tehtiin valtakunnansyyttäjänvirastossa.
VPN-yhteyden kautta molemmat sivut ovat kuitenkin saatavilla.
Ylen ja Yle Novostin sivustoille tällä hetkellä voi päästä Venäjällä.
Ensimmäinen Venäjällä blokattu suomalainen tiedotusväline oli Ilta-Sanomat.
Venäläiset viranomaiset ovat rajoittaneet pääsyä kymmeniin sekä venäläisiin että ulkomaisiin tiedotusvälineisiin. Joukossa on muun muassa brittiläinen yleisradioyhtiö BBC, virolainen sanomalehti Postimees, saksalainen Deutsche Welle, venäläiset Dožd tv-kanava ja Eho Moskvy radioasema.
Ellen DeGeneres, 64, on yksi suosituimmista amerikkalaiskoomikoista, joka tunnetaan ympäri maailmaa.
Hänet tiedetään etenkin talk show’staan The Ellen DeGeneres Show, jota kutsutaan myös nimellä Ellen Show. Julkkisvieraiden ja kilpailujen ympärille kasattu ohjelma on kerännyt yli 60 Emmy-palkintoa.
Vuodesta 2003 lähtien tehty keskusteluohjelma päättyy tänään Yhdysvalloissa nähtävään jaksoon. Lopettamista ovat varjostaneet syytökset ohjelman myrkyllisestä ilmapiiristä sekä DeGeneresin epäasiallisesta käytöksestä.
Ellen DeGeneresin talk show’ta esitettiin hetken aikaa myös Suomessa Liv-kanavalla reilu kymmenen vuotta sitten.BACKGRID / AOP
Kaapista tuleminen romahdutti koomikon urakiidon
Louisianassa syntynyt DeGeneres aloitti stand up -koomikon uransa 1970-luvun lopulla pienillä klubeilla New Orleansissa. Hän alkoi kerätä nimeä, kun lähti esiintymään ympäri Yhdysvaltoja.
DeGeneresin tv-ura alkoi vuonna 1994 Ellen-nimisessä tilannekomediassa, jossa hän esitti päähenkilö Ellen Morgania. Sarja nousi otsikoihin vuonna 1997, kun keskushahmo ilmoitti olevansa homoseksuaali. Vain hetkeä aiemmin DeGeneres itse oli tullut kaapista Oprah Winfreyn haastattelussa.
Ellen-sarjan hahmon kaapista tulemista on pidetty yhtenä tv-historian merkkihetkistä. Tästäkin huolimatta DeGeneres menetti työtarjouksia ja suosionsa menettänyt sarja lopetettiin.
DeGeneresin ura lähti uuteen nousuun animaation kautta vuonna 2003. Hän antoi äänensä Dori-kalalle Disneyn ja Pixarin Nemoa etsimässä -animaatiossa, josta tuli supersuosittu.
Samana vuonna alkoi koomikon oma talk show The Ellen DeGeneres Show. Keskusteluohjelman keskiössä ovat olleet alusta lähtien julkkisvieraat. Ohjelmassa ovat olleet haastateltavina ja jekutettavina vuosien varrella esimerkiksi Barack ja Michelle Obama, Hillary Clinton, Kardashianin julkkisperheen jäsenet, Rihanna ja Adele.
Vuonna 2014 ohjelmassa vieraili suomalainen Sara Forsberg, joka nousi nettisensaatioksi kielivideollaan.
DeGeneresin show’ssa on nähty myös studioyleisölle järjestettyjä hupaisia kilpailuja sekä lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. Ohjelman yhdeksi tavaramerkiksi nousi DeGeneresin jammaileva tanssiminen yleisön kanssa alkumonologin jälkeen. Muutenkin hänen välitön ja myönteinen läsnäolonsa on ollut yksi pitkän suosion salaisuuksista.
Ellen DeGeneres on ollut aktiivinen seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta puhuja. Hän meni naimisiin näyttelijä Portia de Rossin kanssa vuonna 2008.Shutterstock / All Over Press
Yhdysvalloissa päiväsaikaan esitetty ohjelma keräsi vuosien varrella noin neljä miljoonaa katsojaa per jakso, ja se nousi päivällä esitettyjen ohjelmien katsotuimmaksi Dr. Phil -ohjelman rinnalle. Ohjelma on kerännyt etenkin naisyleisöä, ja sen Youtube-kanava on ollut yksi palvelun tilatuimmista.
Yli 60 Emmy-palkintoa voittanut show nosti Ellen DeGeneresin suosituimpien amerikkalaiskoomikoiden joukkoon sekä julkkisten A-listalle. Maailmanlaajuista huomiota hän sai juontamalla Oscar-gaalan vuosina 2007 ja 2014.
Ellen DeGeneres liikuttui kyyneliin, kun presidentti Barack Obama myönsi hänelle Yhdysvaltain korkeimman siviilikunniamerkin Presidential Medal of Freedomin vuonna 2016.Shawn Thew / EPA / AOP
“Maailman ilkein ihminen”
Ellen DeGeneres tuli show’nsa myötä tunnetuksi iloisena ja empaattisena ihmisenä. Hän kehotti ohjelmassa usein ihmisiä olemaan kilttejä toisilleen.
Imagoon tuli kuitenkin särö vuoden 2020 keväällä, kun koomikko Kevin T. Porter kirjoitti Twitterissä, että DeGeneres on yksi maailman ilkeimmistä ihmisistä.
Tämän jälkeen ohjelmassa vierailleet ovat kertoneet saaneensa osakseen epäasiallista käytöstä. Näin on sanonut esimerkiksi hollantilainen Youtube-tähti Nikkie de Jager, joka kertoi jääneensä kuvauksissa täysin heitteille.
DeGeneres pyysi julkisesti anteeksi työntekijöiltään ja sanoi, ettei työpaikalla olisi pitänyt tapahtua mitään, mitä siellä oli tapahtunut. Tilanteen seurauksena show menetti yli miljoona katsojaa ja kolme päätuottajaa sai potkut.
Vuosi sitten DeGeneres ilmoitti, että syksyllä alkava 19. tuotantokausi jää ohjelman viimeiseksi. Hän sanoi, ettei kohulla ollut vaikutusta lopettamispäätökseen, vaikka hän oli kärsinyt negatiivisesta julkisuudesta ja palautteesta. Sen sijaan hän kertoi kaipaavansa uusia haasteita.
– Vaikka show on kuinka mahtava ja hauska tahansa, se ei enää haasta minua. Tarvitsen uusia haasteita.
Ensimmäinen vieras on myös viimeinen
The Ellen DeGeneres Show’n etukäteen nauhoitettu viimeinen jakso esitetään torstaina Yhdysvalloissa. Ohjelmassa nähdään muun muassa laulajat Billie Eilish ja Pink, joka on kirjoittanut show’n tunnuskappaleen.
Ellenin viimeinen vieras on Frendit-sarjasta tuttu näyttelijä Jennifer Aniston, joka oli myös ohjelman ensimmäinen vieras vuonna 2003.
The Ellen DeGeneres Show'n ensimmäisenä vieraana vuonna 2003 nähtiin näyttelijä Jennifer Aniston. Hän on myös keskusteluohjelman viimeinen vieras.Courtesy Everett Collection / AOP
Kuukausi sitten DeGeneres kiitti Twitterissä katsojia siitä, että hän on saanut viihdyttää heitä vuosien varrella.
– Kun aloitimme vuonna 2003, silloin ei ollut iPhonea ja sosiaalista mediaa ja homoavioliitot olivat laittomia. Olemme seuranneet maailman muuttuvan, toisinaan paremmaksi ja toisinaan taas ei.
Ellen DeGeneres ei ole vielä kertonut, mitä aikoo tulevaisuudessa tehdä.
Näyttelijä Kevin Spacey on saanyt neljä syytettä kolmen miehen seksuaalisesta ahdistelusta Britanniassa. BBC:n mukaan kolme ahdistelua tapahtui Lontoossa ja yksi Gloucestershiressa vuosien 2005 ja 2013 välillä.
Lisäksi häntä syytetään pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, joka on tapahtunut Lontoossa.
62-vuotias Spacey on saanut syytteitä seksuaalisesta ahdistelusta myös aiemmin.
Vuonna 2019 näyttelijä vältti syytteet Yhdysvalloissa, sillä ahdistelusta syyttänyt mies kieltäytyi todistamasta oikeudessa Spaceya vastaan. William Little syytti näyttelijää siitä, että tähti olisi kourinut häntä baarissa Massachusettsin osavaltiossa vuoden 2016 kesäkuussa.
Ensimmäiset ahdisteluepäilyt Spaceya kohtaan tulivat julkisuuteen, kun näyttelijä Anthony Rapp kertoi Spaceyn käyttäneen häntä seksuaalisesti hyväkseen vuonna 1986.
Ahdistelusyytösten myötä Spacey menetti roolinsa suositussa House of Cards -sarjassa.
Näyttelijä voitti Oscar-palkinnon vuonna 2000 roolistaan American Beauty -elokuvassa.
Spacey on yksi monista miehistä viihdeteollisuudessa, yritysmaailmassa ja poliitikassa, joita on syytetty seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta #MeToo-kampanjan yhteydessä.
