Helsinkiläinen Toni Immanen tarkistaa maastoauton öljyjä kotipihassaan Helsingissä.

Pitkään yrittäjänä toiminut 46-vuotias Immanen on ostanut omilla rahoillaan lempääläisestä autoliikkeestä 4 500 euroa maksaneen, vuoden 2004 mallin Mitsubishi Pajeron, jonka hän haluaa lahjoittaa Ukrainaan.

– Tämä tilanne koskettaa minua syvästi ja halusin osallistua aktiivisemmin ukrainalaisten auttamiseen. Mielestäni Ukraina tarvitsee ja ansaitsee tällä hetkellä kaiken mahdollisen avun. Sain hieman alennusta, kun autoliikkeen myyjä kuuli, mihin autoa ollaan viemässä, kertoo Immanen.

Immasella ja neljällä muulla miehellä on kunnianhimoinen tavoite ajaa itse Suomesta 1 300 kilometrin matka Ukrainan rajalle ja lahjoittaa autoja sekä avustustarvikkeita Ukrainassa taistelevien joukkojen käyttöön.

Yle hyppäsi matkaan mukaan.

Sosiaalisessa mediassa on sodan aikana muodostunut yksityisten ihmisten ryhmiä, jotka haluavat auttaa Ukrainaa.

Kiovasta käsin Ukrainan joukoille materiaalista apua järjestelevä virolaismies on ollut tämän ryhmän perustaja ja yhteyshenkilö.

Kommunikaatio ryhmän jäsenten kesken tapahtuu salatussa viestintäsovelluksessa. Turvallisuuden takaamiseksi emme mainitse sovellusten tai kaikkien mukana olevien nimiä. Yle on tarkistanut ihmisten henkilöllisyydet.

Avun saaminen perille oikeille tahoille askarrutti Immasta, kunnes hän kävi salatun viestisovelluksen kautta suoran videopuhelun Ukrainassa taistelevan georgialaisen legioonan joukkojen komentajan kanssa. Matkaan päätettiin lähteä, osan vapaaehtoisista lupauduttua ajamaan autot avustustarvikkeineen perille Kiovaan saakka.

– Tiedustelin videopuhelussa komentajalta, mitä heiltä puuttuu ja miten voisimme auttaa. Saamieni tietojen pohjalta hankimme nämä autot, jotka soveltuvat toivottavasti hyvin joukkojen käyttöön, mutta ensin pitää päästä perille, naurahtaa Immanen.

Matkaanlähtö

Tiistai 24.5

klo 05.30 Helsinki

Tapaamme aamulla aikaisin helsinkiläisen huoltoaseman pihalla ja hyppään Immasen ajaman sinisen maastoauton kyytiin. Aurinkoinen päivä koittaa ja tunnelma on odottavan toiveikas. Edessä on pitkä ajomatka Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kautta kohti Ukrainan rajaa.

Hämmästelen rintamalle vietävien autojen siisteyttä, molemmat vanhat maastoautot ovat sisältä ja ulkoa lähes täydellisessä kunnossa, huollettuja ja katsastettuja. Laivaan pääsyä odotellessa punaisen Pajeron takasivulasiin teipataan Ukrainan lippu.

10.00 Tallinna

Huoltoasemalla autot ja lisäkanisterit tankataan täyteen. Tapaamme ensimmäistä kertaa virolaisen Martinin ja Amerikan Coloradosta saakka vapaaehtoiseksi kuljettajaksi saapuneen Josephin.

Osa henkilöistä esiintyy jutussa vain etunimillään oman turvallisuutensa vuoksi. Emme myöskään paljasta ajoneuvojen rekisteritietoja jutun yhteydessä.

Ensitapaaminen on lämmin, aivan kuin kaikki olisivat tunteneet toisensa jo aikaisemmin. Kukaan heistä ei ole aikaisemmin käynyt Ukrainassa, amerikkalaiselle Josephille kyseessä on ensimmäinen matka Eurooppaan.

– Sain tietää raporteista, joiden mukaan osa lahjoituksista on kadonnut matkalla. Lahjoituksina kerättyä tavaraa on jopa myyty eteenpäin. Haluamme henkilökohtaisesti varmistaa tämän kuljetuksen perille pääsyn, kertoo Joseph.

Tarkoituksena on ajaa maastoautot Ukrainan Puolan vastaiselle rajalle Hrebenneen, josta Joseph ja Ukrainasta rajalle vastaan saapuva vapaaehtoinen ajavat autot Kiovaan. Martin ajaa omalla henkilöautollaan osana saattuetta Kiovaan ja tulee sieltä myöhemmin takaisin.

Hetken kuluttua pihaan kaartaa kuorma-auto, jonka kyydistä lastataan pahvilaatikoita Martinin autoon. Ryhmän jäsenet Amerikasta ovat keränneet rahaa ja hankkineet avustustarvikkeita saattueen kyytiin.

– Minulla on tyttöystävä tulenjohtajana taistelujen etulinjassa. Itse en voi valitettavasti osallistua varsinaiseen taistelutoimintaan, mutta teen vapaaehtoisesti kaiken, mitä pystyn auttaakseni. Halusin henkilökohtaisesti lähteä matkaan nähdäkseni, mitä lahjoitusprojekti vaatii ja minkälainen tilanne on Ukrainassa, kertoo Martin.

10.30

Tallinnasta matkamme jatkuu kolmella autolla Via Balticaa pitkin. Ilma on helteinen, aurinko paistaa ja ilmastoimattomissa autoissamme on todella kuuma. Ryhmä viestittelee matkan aikana tiiviisti Kiovaan, autojen vientiin liittyviä asiakirjoja pyydetään moneen kertaan.

Saamme tietää Ukrainan rajalla olevasta valtavasta ruuhkasta. Maahanpääsyä voi joutua odottamaan jopa useamman vuorokauden. Saattueelle on aikaisemmin luvattu niin sanotun “vihreän” eli humanitaarista apua Ukrainaan toimittavan kaistan käyttömahdollisuus, mutta tästä ei vielä ole varmuutta.

12.30 Pärnu

Pärnussa mukaamme liittyy neljännellä autolla suomalainen Marko. Hänen lahjoituksensa on vuoden 1990-mallinen Nissan King Cab -maasturi, josta hän on maksanut 1 000 euroa. Nyt autosaattueemme on koossa. Pärnusta matka jatkuu neljän auton letkassa.

14.00 Latvian raja

Lähestyessämme Latvian rajaa olemme ennalta suunnitellusta aikataulusta reilusti jäljessä, liikennettä on paljon. Autojen kestävyys pitkän matkan sekä helteisen sään rasituksesta askarruttaa kaikkia.

17.00 Liettuan raja

Ylitämme Liettuan rajan, jonka jälkeen pysähdymme ottamaan polttoainetta ja tarkistamaan autojen kunnon.

Saattueen vanhin, Markon ajama maasturi on alkanut vuotaa öljyä.

Yksi autoista hajoaa Liettuassa

20.15 Kazlavas

Hieman ennen Puolan rajaa perässämme ajanut Marko soittaa ja kertoo autonsa hajonneen Marijampolėn kaupungin kohdalla. Autovanhuksen kytkin on pettänyt lopullisesti. Martin ja Joseph poimivat Markon autonsa kyytiin liettualaisen korjaamon pihalta, jonne hajonnut auto oli aikataulun takia pakko jättää. Marko laittoi autoonsa seurantalaitteen voidakseen seurata auton sijaintia. Matkaa jatketaan kolmen auton saattueessa.

21.20 Suwalki, Puola

Saavumme vihdoin Puolaan ja päädymme varaamaan yösijan Suwalkin kaupungista. Pitkä ja hikinen ajomatka on ollut uuvuttava. Kaartaessamme auringon laskiessa hotellin pihaan on matkaa tehty Helsingistä laivamatkan päälle yhtäjaksoisesti 16 tuntia. Ajokilometrejä on päivän aikana kertynyt 718. Miehet koittavat hotellista tavoittaa liettualaista yhteyshenkilöä auttamaan hajonneen auton korjauksessa.

Keskiviikko 25.5

07.30 Suwalki

Seuraavana aamuna autosaattue lähtee liikkeelle ja suuntaa kohti Hrebennen raja-asemaa. Edessä on taas pitkä ajopäivä. Ajaessamme kohti Ljublinia Immanen kertoo, että autojen tietoja on pyydetty jo useita kertoja.

Ukrainan sekava tilanne heijastuu myös meidän matkaamme. Useampaan kertaan pyydetty ajoneuvojen lahjoituskirje ilmestyy salattuun viestiketjuun vasta nyt. Tähänkin kaavakkeeseen halutaan todella tarkat tiedot autojen omistajuuksista rekisteröintitietoineen.

09.00 Krasne Folwarczne

Väsymys painaa kaikkia ja sininen automme savuttaa entistä enemmän. Autoissa on kuumuuden takia pakko pitää jatkuvaa läpivetoa, meteli on kova. Pysähdymme tankkaamaan autoja, jonka jälkeen amerikkalainen Joseph saa Ronilta punaisella maasturilla elämänsä ensimmäisen oppitunnin manuaalivaihteisella autolla ajamisesta.

15.00 Bystrzyca

Puolan Bystrzycan kohdalla autoamme ajava Immanen saa viestin Kiovassa olevalta avustusryhmän perustaneelta yhteyshenkilöltä. Viestissä annetaan lupa merkitä molemmat lahjoitettavat autot samaan lahjakirjeeseen. Toimin itse letkan ensimmäisen auton kartturina. Immaselle kilahtaa ryhmään viestejä kiihtyvään tahtiin. Autoistamme vaaditaan vielä edellisten lisäksi sähköisiä tulli-ilmoituksia.

– Selvitin Ukrainan suurlähetystöstä helpompaa tapaa lahjoittaa autoja Suomesta Ukrainaan. Suurlähetystö suositteli ajamaan autot Varsovaan ukrainalaisten vastaanottovarikolle, mutta tällöin emme olisi voineet varmistaa, mihin autot lopulta päätyvät. Ainoa tapa varmistaa lahjoitusten päätyminen haluamallemme joukko-osastolle, oli lähteä itse ajamaan, Immanen vakuuttaa.

17.00 Krasnystaw

Viestisovellukseen kilahtaa Kiovan alueturvajoukkojen komentajalta kirje. Käskykirjeen turvin saamme luvan käyttää humanitaarista kaistaa jonottamatta rajalla. Rajanylitykseen on sovittu tiukka aikaikkuna seuraavalle aamulle kello 9.

Vihdoin perillä Ukrainan rajan tuntumassa

18.15 Hrebenne

Hrebennen rajalla

Lahjoitettaville autoille pitää saada vielä lopulliset vientiluvat EU:sta Ukrainaan. Ajaessamme kohti raja-asemaa Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan loputun materiaalitarve iskee kasvoille. Katkeamaton rekkajono Ukrainan rajalle on 15 kilometriä pitkä.

Ruuhkaisella Ukrainan vastaisella rajalla tunnelma on jännittynyt. Rajapuomilla konepistoolein aseistautuneet rajavartijat käskevät meidät tiukasti takaisin istumaan autoihin, kun yritämme nousta kysymään vientilupia myöntävän toimiston sijaintia.

Pieni lupatoimisto löytyy lopulta 25 kilometrin päästä rajalta vanhan teollisuuskiinteistön sisäpihalta.

Torstai 26.5

08.30 Puolan ja Ukrainan välisellä rajalla

Yövyttyämme lähellä rajaa sijaitsevassa hotellissa lähdemme aamulla ensitöiksemme tankkaamaan molempien maastureiden tankit täyteen. Viimeinen tapaaminen on sovittu rajalinjan Puolan puoleisen kaupan pihaan.

Odottelun jälkeen paikalle ilmestyy värikäs hahmo. Värikkääseen paitaan sonnustautuneella miehellä on Ukrainan armeijan tunnus farkkuliivinsä selkämyksessä sekä tatuoituna hänen päähänsä. Rintamusta koristaa punainen kukkanen.

Siirrymme ruuhkaiselle rajavyöhykkeelle. Luovuttaessamme avaimia ja autoihin liittyviä dokumentteja kuljettajille, aseistautuneet rajavartijat käskevät kiiruhtamaan ja siirtymään nopeasti eteenpäin. Aidan vieressä kyyhöttää jalkaisin takaisin Ukrainaan pyrkivä äiti pienen poikansa kanssa. Vapaaehtoiset ottavat äidin ja pojan punaisen auton kyytiin.

09.15

Autot ylittävät rajavyöhykkeen. Matkaa Helsingistä Ukrainan rajalle kertyy lopulta 1286 kilometriä. Rajalta Joseph, Martin, Marko ja Juri ajoivat vielä 580 kilometrin matkan Kiovaan.

Kolmen vuorokauden kuluttua autojen luovutuksesta vapaaehtoisten salattuun viestiryhmään ilmestyy kuva Kiovasta virolaiselta avustusryhmän perustajalta.

Seiska julkaisi salakuvan pääministerin takapuolesta. Lehti perusteli kuvaa Sanna Marinin suosiolla. Tutkijan mielestä kyse on häirinnästä ja kuvan julkaiseminen henkii naisvihaa. "Kuvasta on kaikki vallan merkit rajattu pois, vaikka hän on yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista henkilöistä."

Seiska julkaisi salakuvan Sanna Marinin takapuolesta – lehden mielestä kuva ei ole seksistinen, tutkijan mielestä kyse on häirinnästä

Bensan hinta on noussut vauhdilla, mutta siihen ei pidä vastata esimerkiksi polttoaineveron alentamisella, sanovat ekonomistit.

Päättäjien ei "missään tapauksessa" kannata puuttua bensan rajuun kallistumiseen, sanovat ekonomistit – sen sijaan kulutusta pitää vähentää

Sosiaalisessa mediassa nousi iso keskustelu, kun Toni Varis kertoi saamistaan potkuista. Vakuutusyhtiö Ilmarisessa työskennellyt Varis kertoi esihenkilölleen vaihtaneensa miehensä kanssa rekisteröidyn parisuhteen avioliitoksi ja sai yllättävän vastauksen: homot voivat mennä töihin Varmaan. Pian tämän jälkeen Varis sai potkut, syyksi työsuhteen purkamiselle annettiin koeaika. Vakuutusyhtiö käynnisti selvityksen asiasta.

Toni Varis kertoi avioliitosta miehensä kanssa ja sai kuulla potkuista seuraavana päivänä: Ilmarinen kiistää, mutta tekee selvityksen asiasta

Ammattiin valmistuneet ja heidän läheisensä toivovat samanlaista arvostusta kuin ylioppilaat, mutta tasa-arvoisesta kohtelusta on tehty vaikeaa, kirjoittaa Ylen amiskoneen ja ylioppilaskoneen tuottaja Ville Grahn.

Toimittajalta: Amikset ovat katkeria ylioppilaiden hehkuttamisesta – ja ammatilliset oppilaitokset tekevät kaikkensa, ettei tilanne parane

Englannin kielen ujuttautuminen arkeen on tapahtunut nopeasti 2000-luvulla. Siihen ovat vaikuttaneet monet tekijät, kuten sosiaalinen media ja englannin asema lingua francana eli kansainvälisen viestinnän kielenä, arvioi Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Matti Räsänen. Oikeusministeriö etsii parhaillaan selvityshenkilöä, jonka tehtävänä on kartoittaa suomen kielen tilanne ja haasteet. Toimenpide on seurausta valtioneuvoston viime joulukuussa julkaisemasta kansalliskielistrategiasta.

Suomalaisille myydään marketeissa "double crispy kanan wingsejä ja ringsejä" – oikeusministeriö etsii asiantuntijaa selvittämään suomen kielen tilaa

Jatkosodan aikana kotirintama rakoili Suomessa enemmän kuin virallinen historiankirjoitus on tähän asti kertonut. Tätä mieltä on Turun yliopiston poliittisen historian dosentti Pekka Niiranen.

Hänen tuore väitöskirjansa Työleirien saaristo kuvaa jatkosodan aikaan Suomeen luotua leirijärjestelmää, joka kattoi useita kymmeniä erilaisia työleirejä eri puolilla Suomea.

Niirasen tutkimus on ensimmäinen kattava selvitys työleirijärjestelmän synnystä ja ilmiön laajuudesta. Niiranen päätyy tutkimuksessaan siihen, että leireille lähetettiin vuosina 1942–1944 ainakin 2 500 ihmistä. Valtaosa heistä oli naisia, suurin osa alle 30-vuotiaita.

– Työtä vieroksuva luonne ja pahennusta herättävät elintavat olivat pääasialliset kriteerit leireille joutumiseen, Niiranen ynnää.

Työleireillä asuttiin pääosin parakeissa, joskus teltoissa, ja olot olivat karut: telttojen katot vuotivat, työntekijöille annetut työkengät saattoivat hajota päivässä, ruokaa oli liian vähän ja jopa pesuvadeista oli pulaa. Lisäksi leiriläiset olivat usein sairaana.

Suurin osa leireistä oli metsätyö- tai turveleirejä. Niissä kaadettiin puita ja hakattiin halkoja tai nostettiin polttoturvetta.

Oli myös tehdas-, maatalous- ja sisätyöleirejä, ja romaneille oli omat leirinsä.

Valikoimassa oli myös naisten erityinen työmuodostelma eli niin sanottu kurileiri sekä erikoistyöleirejä. Niissä oli kaikkein vaikeimpia tapauksia, alkoholisteja ja prostituoituja sekä niitä, jotka olivat karanneet aiemmilta leireiltä.

Erikoistyöleireille oli mahdollista sijoittaa ihmisiä jopa vuodeksi.

Työleirien tarkka kokonaismäärä jäi pimentoon.

– Erilaisten leirien määrä vaihteli kuukausittain, uusia perustettiin ja toisia lopetettiin. Esimerkiksi vuonna 1944 leirejä oli yhteensä 42 kappaletta toiminnassa, Niiranen sanoo.

Kaikkia eivät talkoot kiinnostaneet

Jatkosotaa käyvää Suomea on pidetty kansakuntana, joka puhalsi yhteen hiileen, ja jossa kaikki osallistuivat sotaponnisteluihin myös kotirintamalla, esimerkiksi tekemällä talkootöitä.

Pekka Niirasen mielestä asia ei ollut aivan näin ruusuinen.

– Tutkimukseni muuttaa käsityksen harmonisesta kotirintamasta, jossa kaikki tekivät pyyteettömästi töitä. Oli ihmisiä, jotka vähät välittivät tästä. Eivät kaikki halunneet mennä talkoisiin tai tehdä työtä yhteisen isänmaan hyväksi.

Suomeen säädettiin vuonna 1942 yleinen työvelvollisuuslaki. Kaikkien 18–54-vuotiaiden suomalaisten oli otettava vastaan viranomaisten tarjoamaa työtä.

Joissain tapauksissa työntekoon voitiin määrätä myös vanhempia, jopa 69-vuotiaita.

Työstä kieltäytyviä varten kehitettiin työleirijärjestelmä. Leirille määräämiseen riitti viranomaispäätös.

Historiantutkimuksessa on ollut vallalla käsitys, että työvelvollisuuslakia ei olisi juurikaan käytetty. Pekka Niiranen on toista mieltä.

– Höpö höpö. Kyllä sitä käytettiin. Jos et itse hakeutunut töihin, sinut määrättiin töihin. Jos ei voitu laittaa töihin tavallisten ihmisten pariin, sitten laitettiin näille työleireille, Pekka Niiranen sanoo.

Moni päätyi työleirille myös sen vuoksi, ettei pysynyt osoitetussa työpaikassaan, vaan yksinkertaisesti jätti menemättä töihin.

Jos työnantaja ei ilmiantanut pinnaria, niin naapurit tai sukulaiset sen tekivät. Viranomaiset saivat kansalaisilta kasapäin ilmiantokirjeitä työnvieroksujista.

Eräs reposaarelainen nainen joutui erikoistyöleirille naapurin kirjeen ansiosta:

"Ettekö te nyt kun on työvoimasta puute saa tällaisille naisille työtä järjestymään kun vallan on joutilaana, toisten tehdessä työtä, se on hänelle itselle parempi sekä koko ihmiskunnalle."

Myös vanhemmat ilmiantoivat joutilaana maleksivia jälkeläisiään:

"Kyllä minusta se jaksaa työtä tehdä joka jaksaa kaiket yöt valvoakin."

Aviovaimo toivoi miehensä lähettämistä työleirille:

"Hannes ei ota osaa minkäänlaiseen työhön, vaan juo ja hävittää kaiken minkä perheeltänsä käsiin saa."

Leiriläiset haluttiin pois silmistä

Työleirillä maksettiin palkkaa, mutta siitä vähennettiin majoitus-, ruoka- ja vaatekulut. Pekka Niirasen mukaan monessa tapauksessa ansiot eivät riittäneet edes oman ruoan maksamiseen.

Hakatuista haloista ja nostetusta turpeesta valtion saamat tulot eivät kattaneet leirien ylläpitokustannuksia ja työntekijöiden palkkoja.

– Leirit aiheuttivat enemmän menoja kuin tuloja. Kansantaloudelle leireistä ei ollut mitään hyötyä.

Niirasen johtopäätös onkin se, että työleirijärjestelmä oli enemmän psykologiaa kuin ekonomiaa. Tarkoitus oli yleisen moraalin kohottaminen.

– Kaduilla vetelehtijät piti siivota pois katukuvasta, etteivät he olisi heikentäneet muiden moraalia ja yhteiskunnan kestävyyttä.

Niiranen aloitti tutkimuksensa reilu kymmenen vuotta sitten. Yleisradiossa toimittajana työskentelevä Niiranen teki tutkimusta oman työnsä ohella.

Asian selvittämistä hankaloitti se, että tietoa ei ollut kerätty yhteen paikkaan. Sitä piti etsiä sieltä ja täältä.

Työleirit ovat olleet vaiettu asia. Niistä eivät sodan jälkeen puhuneet sen enempää leirien henkilökunta kuin leiriläisetkään.

– Voisi ajatella, että se ei ole ollut mitenkään kunniakasta leireille joutuneille. Siihen liittyi häpeän tunne, eivätkä he varmaan mielellään kenellekään kertoneet, että heidät oli määrätty työleirille.

Valtaosa työleireille määrätyistä oli naisia. Miehiä oli joukossa vain joitain satoja, sillä suurin osa oli sodassa tai linnoitustöissä.

Leireille joutuneita yhdistivät tietyt asiat.

– Aika monella oli sukupuolitauti ja epäily irtolaisuudesta tai prostituution harjoittamisesta. He olivat kouluttamatonta väkeä pääosin, ja alkoholin väärinkäyttäjiä oli joukossa paljon, Niiranen ynnää.

Viranomaisten luonnehdinnat leirille joutuneista ovat nykypäivänä luettuna varsin karua tekstiä:

"Tuntuu olevan hyvänpuoleinen juoppo, joten raitis ilma leirillä vain piristää."

"Tosin kaatumatautinen, mutta koska kykenee tekemään rikoksia ja juopottelemaan, niin eiköhän kunnollinen työkin järjestetyllä leirillä kävisi laatuun."

"Koska näyttää olevan epäsiveellisiä elämäntapoja riittävästi, on leirielämä varmasti hyväksi."

"Harrastaa liian pitkälle menevää asevelirakkautta saksalaisiin sotilaisiin nähden, joten on täytynyt eristää leirille rauhoittumaan."

Pekka Niiranen sanoo, että kun hän tutustui leirille joutuneiden elämään, heitä kohtaan nousi myötätunto. Monesti leirille joutuminen perustui enemmän arveluihin elintavoista kuin tosiasioihin.

– Aika monessa tapauksessa vaikutti, että aika heppoisin perustein leireille määrättiin.

Niiranen aloitti tutkimuksensa käytännössä täysin nollasta, sillä asiaa ei ollut aiemmin juurikaan tutkittu. Suurin yllätys oli se, kuinka laajasta ilmiöstä loppujen lopuksi oli kyse.

– Olihan se yllätys. Suomessa oli jatkosodan aikaan todellinen työleirien saaristo. Leirejä oli ympäri maata, mutta niistä ei sodan jälkeen ole juurikaan puhuttu mitään.

Kekkonen huseerasi taustalla

Työleirijärjestelmän eräänlaisena kummisetänä toimi Urho Kekkonen. Hän oli ehdottanut jo talvisodan jälkeen naisille työleirejä.

Myöhemmin Siirtoväen huollon keskuksen johtajana toimiessaan Kekkonen halusi romanit töihin vaikka väkisin, jotta kantaväestö ei ottaisi oppia näiden joutilaista elintavoista.

Kekkonen puhui mustalaiskysymyksen kokonaisratkaisusta: "Mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä."

Niirasen mukaan Kekkosen tarkoittamalla kokonaisratkaisulla ja keskitysleirillä ei ollut mitään tekemistä natsi-Saksan ideologian tai keskitysleirien kanssa.

Kyse oli työleireistä, joita sitten romaneille Kekkosen toiveesta perustettiinkin. Romanileirit toimivat kuitenkin vain muutaman kuukauden, jonka jälkeen ne lopetettiin.

– Niistä ei ollut mitään hyötyä. Leireille ei saatu kuin muutama kymmenen romania, eivätkä hekään siellä pysyneet tai tehneet töitä, Niiranen sanoo.

Kekkosesta on kirjoitettu kasapäin elämäkertoja, mutta Kekkosen tyly asenne romaneihin on sivuutettu lähes kokonaan.

– Olisihan tämäkin asia ollut hyvä kertoa, ilman muuta. En osaa sanoa, miksi esimerkiksi Juhani Suomi ei ole tätä asiaa noteerannut mitenkään.

Niirasen mielestä Kekkonen ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen rasistinen.

– Asiaa pitää tarkastella omaa aikaansa vasten. Ei Kekkosen käsitys romaneista tuolloin poikennut yleisestä suhtautumisesta heihin.

Töihin, töihin

Sodan jälkeen työleirijärjestelmä pikaisesti lopetettiin.

Pekka Niirasen mielestä häivähdys 1940-luvun työvelvollisuudesta nähtiin Suomessa kuitenkin pari vuotta sitten, kun valmiuslaki otettiin käyttöön. Tuolloin varauduttiin siihen, että työterveyshuollon työntekijät olisi voitu määrä töihin pakolla koronaviruksen leviämisen estämiseksi.

Niiranen näkee myös, että viime vuosina Suomessa toteutetut työttömien olojen kiristämiset ovat kaikuja menneestä.

Työttömiä on vaadittu hakeutumaan töihin aiempaa aktiivisemmin tai jatkokouluttautumaan, ja ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan maksamisaikaa on lyhennetty.

– Onhan tässä sellaista sukulaisajatusta 1940-luvulta, että töihin pitäisi mennä. Osaa ihmisistä ärsyttävät ne, jotka eivät tee töitä, vaikka voisivat.

Pekka Niirasen väitöskirja "Työleirien saaristo. Työleirijärjestelmä Suomessa vuosina 1942–1944" tarkastetaan Turun yliopistossa keskiviikkona 22. kesäkuuta kello 12.00.

Sitaateissa olevat lainaukset ovat kirjassa olevista kansalaisten ilmiantokirjeistä tai viranomaisten luonnehdintoja työleireille määrätyistä.

Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 13. kesäkuuta kello 23:een asti.

Lue lisää:

Näkökulma: Heinäveden leiri oli vain yksi monista

Sotatutkijan kiistämä naisten työleiri löytyi sittenkin – Ylen jutun ansiosta: "Leiri on tunnettu täällä aina"

Tunnetko tätä historian unohdettua yksityiskohtaa? Vuonna 1944 Kauhavalla toimi internointileiri, jonne saapuneiden SS-miesten taustat pyyhittiin puhtaaksi

Sota särki arjen kaikilta suomalaisilta – uutuuskirja kertoo tuhannet tarinat

Kultaranta-keskustelut alkavat – seuraa erikoislähetystä kello 15.50 alkaen

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön isännöimät kaksipäiväiset Kultaranta-keskustelut alkavat tänään. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelutapahtuman päävieraina ovat Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre. Seuraamme keskusteluja suorissa erikoislähetyksissä kello 15.50 alkaen Yle TV1:llä, Areenassa ja Yle.fi:ssä.

Puolueiden tavoitteet lähivuosille valmistuvat, teemoja eduskuntavaaleihin hiotaan

Puoluekokouksiaan pitävät kokoomus, keskusta ja vasemmistoliitto viimeistelevät poliittiset ohjelmansa lähivuosille sunnuntaina. Näistä ohjelmista hiotaan myös teemat, joilla puolueet lähtevät eduskuntavaaleihin.

Kokoomuksessa äänestetään puolueen kolmesta varapuheenjohtajasta, ehdokkaita on neljä: kansanedustajat Antti Häkkänen, Elina Valtonen ja Mia Laiho sekä Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen.

Kahden vuoden odotuksen jälkeen perämies Timosen vuorolista on täynnä ja lentoyhtiöiden kesä kuuma

Lentoliikenne on nopeasti elpymässä Euroopassa tänä kesänä, kun pitkän tauon jälkeen moni haluaa ulkomaille. Lentoyhtiöt eivät ole pystyneet varautumaan liikenteen näin nopeaan palautumiseen, mikä on johtanut pulaan kapasiteetista. Finnair korvaa Venäjän ylilentokiellon takia peruuntuneita Aasian-lentovuoroja lisäämällä välilaskullisia yhteyksiä Persianlahden kautta.

Suomessa asuva ukranalaisnäyttelijä Viktor Drevitski uskoo, että sota päättyy lopulta ihmisyyden voittoon

Kulttuurivieras, näyttelijä Viktor Drevitski on tuttu yli sadasta roolista elokuvissa, televisiossa ja näyttämöillä. Usein venäläisroiston osaan päätyvä taiteilija tekee omassa teatterilaboratoriossaan poliittista nykydraamaa, jolla haluaa välittää toivon sanomaa.

Etelässä poutaista, muualla epävakaisempaa

Sunnuntai on maan eteläosassa enimmäkseen poutainen. Sade- ja ukkoskuuroja tulee päivän aikana Pohjois-Pohjanmaalla ja maan pohjoisosassa. Lämpötilat ovat päivällä 20–25 astetta. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kalajokinen maanviljelijä Ville-Matti Vuollet on hyvillään syysvehnää kasvavan peltonsa laidalla.

Syksyllä kylvetystä alasta vain kolmasosa jouduttiin talven jälkeen kylvämään uudelleen.

– Oltiin onnekkaita, sillä viidestätoista hehtaarista syysvehnää vain neljä hehtaaria kärsi vähälumisesta talvesta. Ne [alat] on jo kylvetty kevätvehnälle, kertoo Vuollet.

Vuolletin tilalla on kylvetty syksyisin vehnää jo kahdenkymmen vuoden ajan. Tilalla tiedetään, että on vuosia, jolloin sato ei onnistu.

– Joka neljäs tai viides vuosi on huono. Syysvehnän talvehtiminen täällä meidän korkeuksilla tahtoo olla aika haasteellista, kertoo Vuollet.

Lähes kaikki tuhoutui

Maa- ja metsätaloustuottajain (MTK) valtakunnallinen vilja-asiamies Max Schulman kertoo viime talven (2021-22) olleen niin vähäluminen Kouvola–Lahti -linjan eteläpuolella, että lähes kaikki alueen syysvehnälle kylvetyt pellot ovat kärsineet tuhoja.

Schulman arvelee, että pahimpia talvituhoalueita ovat nyt Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Satakunta, sekä länsirannikko.

– Rannikkoseutu, jossa lumipeite ei tullut suojaamaan syysvehniä ja -viljoja. Siellä talvituhoprosentit on olleet valtavan korkeita. Meillä ei ole varmaan koskaan ollut näin pahoja talvituhoja, mitä nyt oli.

Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla 95 prosenttia syysvehnästä tuhoutui, syysöljykasvit tuhoutuivat kokonaan ja syysrukiista tuhoutui noin puolet, Schulman arvelee.

– Voi sanoa, että siellä mistä lumikuorma alkoi ja lumipeite ehti tulla ennen kovaa pakkaspusua, syysvilja on selviytynyt aika hyvin. Ja alueittain löytyy lohkoja, jotka ovat selviytyneet.

Harvemmin menee näin plörinaksi kuin tänä vuonna meni. Max Schulman

Schulmanin mukaan syysvilja kiinnostaa Suomessa tällä hetkellä muun muassa tuotto-odotustensa takia. Vuonna 2021 Suomessa kylvettiin ennätysmäärä syysviljoja, vaikka sato nyt tuhoutuikin.

– Harvemmin menee näin plörinaksi kuin tänä vuonna meni.

Uudelleenkylvöjä kevätvehnällä

Schulman muistuttaa, että tässä taloudellisessa tilanteessa tiloilla haetaan parasta mahdollista satoa. Hän tietää, että monin paikoin syysviljapeltoja kylvetään nyt uudelleen.

– Viime syksyn syysvehnää käännetään nyt takaisin peltoon ja sen tilalle kylvetään kevätvehnää. Toivoa saa, että sen sato korjaa tilannetta, kertoo Schulman.

Jos sato ei onnistu, edessä on haasteita. Schulmanin mukaan tällöin on harkittava muun muassa viljan tuontia. Viljaa saadaan, mutta se maksaa, Schulman sanoo.

Lisäksi Suomella on varastoissa kohtuullisesti viljaa, noin 200 000 tonnia.

– Sillä kyllä paikkaa tilannetta, sanoo Schulman.

Schumanin mukaan nyt toivotaan normaalia kesäkuun säätä eli ei mitään hirmuhelteitä, jotta sato onnistuisi.

– Jos tulee muutaman viikon jakso oikein kuumaa ja kuivaa, kotimainen vilja ei riitä, kertoo Schulman.

Samaa toivoo Vuollet. Oikeastaan sato on arvoitus sadonkorjuuseen asti.

– Viime viikon sateiden perusteella meillä on maassa sen verran kosteutta, että ehkä kaksi–kolme viikkoa helteitä kestetään, Vuollet arvelee. Sitä pidempää hellejaksoa viljelijä ei toivo.

Kysymysmerkkejä ja odotuksia

Olematonta syysvehnän satoa paikataan esimerkiksi rehuteollisuudessa eri tavoin.

– Rehuteollisuus käyttää paikkaamiseen ohraa, kuorittua kauraa ja ulkomaista maissia, kertoo Schulman.

Ukrainan sota ja epäonnistunut syyskylvö vivuttavat vehnän hintaa ylös.

– Kuuden vuoden keskiarvohinta tonnille vehnää on ollut 130-200 euroa. Nyt se on jopa 400 euroa per tonni, Schulman sanoo.

Ville-Matti Vuollet tietää, että tiloille syyssadon menetys tarkoittaa lisää kustannuksia. Tällä hetkellä tuntuu lisäksi, että kaikki kustannukset mitä tulee, ovat liikaa, Vuollet sanoo.

– Olisi tullut kalliiksi ruokkia navetan eläimet, jos ois pitänyt uudelleen kylvää kaikki pellot, Vuollet sanoo.

Raaka-aineiden, lannoitteiden ja polttonesteiden hinnat ovat kohonneet kymmeniä prosentteja muun muassa Ukrainan sodan takia.

Muun muassa se, paljonko suomalaiset viljelijät ovat kylväneet ja millaista satoa voidaan odottaa, selviää vasta kun EU-tukihakemukset jätetään 15. kesäkuuuta.

– Kysymysmerkkejä on paljon, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta, Schulman toteaa.

Aiheesta voi keskustella lauantaihin 11. kesäkuuta kello 23 asti.

Lue seuraavaksi:

Päättynyt talvi ei lupaa hyvää ruokaomavaraisuudelle – öljykasvit ja viljat talvehtivat etelässä ja lounaassa huonosti

Poikkeuksellisen heikko sato sekoittaa viljamarkkinoita

Viekö ilmastonmuutos eurooppalaisilta leivän?

Artikkelia korjattu 11.6. klo 8.08: Muutettu istuttaminen kylvämiseksi.

Pieni, valkoinen, itsestään liikkuva vaunu, jonka päällä lepattaa oranssi varoituslippu. Espoon katukuvaan ilmestyi huhtikuussa uudenlainen tienkäyttäjä, kun HOK-Elanto aloitti ruuan robottikuljetukset asiakkaille ensimmäisenä Suomessa.

Tällä hetkellä käytössä on 60 robottivalmistaja Starship Technologiesin omistamaa kuljetusrobottia, jotka kuljettavat ruokatarvikkeita asiakkaille Alepasta. Robottien toiminta on rajattu Espoon alueelle.

Pienet kuljetusrobotit voivat Aalto-yliopiston robotiikan professori Ville Kyrkin mukaan yleistyä kohtuullisen tiheissä lähiöissä, mutta eivät aivan kaupunkien keskustoissa.

– Espoossa käytössä olevat robotit ovat niin sanottuja last mile -robotteja, jotka toimittavat tavaran perille viimeiset 0,5–2 kilometriä. Se, kuinka ripeästi kuljetusrobotit leviävät muualle Suomeen, riippuu kuluttajatottumuksesta, Kyrki sanoo.

Ruuhkaiset keskustat ovat robotille hankalia, koska se ei pysty kommunikoimaan muiden liikenteessä liikkujien kanssa.

– Ruuhkissa on enemmän ihmisten välisiä sosiaalisia normeja esimerkiksi siitä, miten ruuhkassa liikutaan ja miten suojatie ylitetään turvallisesti. Usein jalankulkija esimerkiksi katsoo auton kuljettajaa kohti lähtiessään ylittämään suojatietä. Sosiaalisten normien rakentaminen teknologiaan on hankalaa.

Robotit kuljettavat halvalla

Pienten kuljetusrobottien yleistymiseen vaikuttaa myös asiakkaiden valmius maksaa palvelusta. Robottien toimintasädettä voi kasvattaa, mutta se nostaa myös kustannuksia.

– Silloin kustannusten osuus kokonaishinnasta on jo melko suuri, joten en näe toimintasäteen laajentamista kovin todennäköisenä.

Kustannukset ovat robottien kilpailuetu, kun niitä verrataan pyörälähetteihin ja muihin ihmistyötä vaativiin kuljetuspalveluihin.

– Robotilla kuljetuskustannukset ovat aika matalat. Vaikea kuvitella, että samoihin lukuihin päästäisiin, jos ihminen olisi kuljettamassa, Kyrki sanoo.

Kauppaostosten lisäksi kuljetusrobotit voisivat kuljettaa kotiin Kyrkin mukaan esimerkiksi postipaketteja tai lääkeostoksia.

– Jonkin verran on puhuttu siitä, voisiko niillä myös lähettää paketteja tai vaikka palauttaa pulloja. Tällä hetkellä robotit kulkevat tyhjänä takaisin ruokaostokset toimitettuaan.

Robottien ja ihmisten yhteiselo sujunut

Etenkin alussa ruokapalvelurobotit aiheuttivat poliisin mukaan ihmetystä, mutta sittemmin robotit ovat solahtaneet pääosin sujuvasti osaksi päivittäistä liikennettä.

– Ei ensimmäistäkään onnettomuutta ole tullut minun tietooni, eikä oikeastaan mitään muutakaan ongelmaa, kertoo komisario Hannu Kontola Länsi-Uudenmaan poliisista.

Hän kertoo itse hieman jopa yllättyneensä asiasta.

– Mutta kun robottien menoa on seurannut, niin ne odottavat aina pitkään esimerkiksi suojatien edessä, vaikka autoa ei tulisikaan. Ne on ohjelmoitu siten, että turvamarginaalit ovat hyvät ja kulkunopeus on hidas. Nämä tekijät edesauttavat sitä, että onnettomuuksia ei satukaan, Kontola arvioi.

Myöskään robotteihin liittyviä rikosilmoituksia ei Kontolan tietojen mukaan ole tehty.

Kuka on vastuussa, jos jotain tapahtuu?

Robotit ovat lainsäädännöllisesti rinnastettavissa jalankulkua avustaviin laitteisiin. Niihin sovelletaan jalankulkijan liikennesääntöjä, vaikka ne eivät ole jalankulkijoita, poliisin toukokuisessa tiedotteessa ohjeistettiin.

– Linjanvetoja esimerkiksi vastuukysymysten tiimoilta haetaan vielä, komisario Kontola sanoi tiedotteessa.

Linjanvetoja ei ole edelleenkään tehty, koska siihen ei ole tullut tarvetta. Poliisissa on kuitenkin pohdittu sitä, kuka onnettomuustilanteessa katsottaisiin tienkäyttäjäksi.

– Käsittääkseni näissä roboteissa on etäohjausmahdollisuus, jonka avulla voidaan auttaa pulaan joutunutta robottia. Katsotaanko etäohjaaja myös robotin kuljettajaksi, jolloin hän olisi myös tienkäyttäjä? Tämä on asioita, joita olemme hieman valmiiksi miettineet, Kontola avaa.

Jos robotti olisi mukana onnettomuudessa, on Kontolan mukaan kuitenkin myös mahdollista, ettei poliisi ottaisi asiaan ollenkaan kantaa, vaan asia vietäisiin ennakkotapauksena käräjäoikeuden käsittelyyn.

"Ei voi vaan laittaa kadulle"

Espoo valikoitui robottien käyttöönottopaikaksi muun muassa sen takia, että Espoon kaupunki näytti kokeilulle vihreää valoa ja oli siitä innoissaan, HOK-Elannon verkkokaupan kehityspäällikkö Jukka Ranua kertoo. Starship Technologies kävi hänen mukaansa ennakkoon keskusteluja myös viranomaisten kanssa muun muassa turvallisuuskysymyksistä.

– Eihän tuollaisia voi noin vaan kadulle laittaa ilman mitään keskusteluja, hän painottaa.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitos sai tiedon katukuvaan ilmestyvistä roboteista vasta median kautta.

– Tästä aiheutui se ikävä tilanne, että kun robotit vain ilmestyivät kaupunkikuvaan, niin jouduimme vasta siinä kohtaa miettimään, että mitä nämä ovat ja miten ne liikenteessä liikkuvat, komisario Kontola sanoo.

Ranuan mukaan kaikkia tarvittavia tahoja pyrittiin informoimaan etukäteen, mutta tieto ei välttämättä tavoittanut kaikkia.

Robottikuljetusten tilausmäärät ovat Ranuan mukaan kasvaneet ja asiakkaat ovat pitäneet palvelusta. Hän arvioikin, että ruokapalveluroboteissa on paljon potentiaalia. HOK-Elannon suunnalla tilannetta seurataan vielä kesän ajan, minkä jälkeen palvelun mahdollisesta laajentamisesta tehdään päätöksiä.

Lue myös:

Robotti voi soittaa sinulle, eikä laki velvoita kertomaan, ettei soittaja ole ihminen – siksi puhelu voi joistakin tuntua jopa ahdistavalta

Robotti tuo ostokset kotiovelle ja vitsailee hissin kanssa: "En yletä painamaan nappia" – katso kuinka robottilähetti kulkee Helsingin Kalasatamassa

Kalastus on harrastuksena uurrettu syvään suomalaiseen luonteeseen. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön arvion mukaan maassamme on noin 1,5 miljoonaa kalastuksen harrastajaa. Korona-aika on kasvattanut harrastajamäärää. Siitä kertoo esimerkiksi se, että valtion kalastonhoitomaksua, eli niin sanottua kalastuskorttia, on maksettu ennätystahtiin.

Harrastajamäärän kasvu tarkoittaa myös sitä, että vavan varressa on varsin usein myös pieniä lapsia. Lasten kanssa kalastaessa on mentävä lasten ehdoilla. Pienin askelin, muistuttavat asiantuntijat.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön toimintaan kuuluu oleellisesti nuorisotoiminta. Järjestön riveissä toimii 800 koulutettua kalakummia, joiden tehtävä on opastaa lapsia kalastusharrastuksen alkuun. Järjestöllä on myös lapsille tarkoitettuja kalakerhoja eri puolilla maata.

Järjestössä tiedetäänkin hyvin, miten kalastuksen pariin voi lasten kanssa lähteä.

– Tärkeää on lähteä liikkeelle pienin askelin. Alkuun tulee tehdä riittävän lyhyitä retkiä, ja kun kalastusvietti herää, voi retkiä pidentää, opastaa kalatalousasiantuntija Janne Rautanen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöstä.

Eväät ovat tärkeät

Nälkäkiukku on viheliäinen vieras, varsinkin jos ollaan luonnon helmassa. Eväät on ensimmäinen asia, jonka asiantuntijat nostavat esiin. Lasten kanssa kalastaessa hyvät eväät ovat jopa tärkeämmät kuin vaikkapa onki.

– Evääthän ovat tärkeä juttu meille aikuisillekin, muistuttaa viestintäpäällikkö Aku Ahlholm Metsähallituksesta.

Kalaretkillä lapsen kanssa kalastus ei välttämättä nousekaan retken tärkeimmäksi asiaksi, eikä sitä tulisi lapsille tuputtaakaan väkisin. Ongen voi jättää vaikka nojaamaan puuta vasten. Usein lapsille tärkeintä on yhdessä oleminen vanhemman kanssa.

Entäs se saalis?

Kalastusasiantuntijoiden mukaan lapset on varsin helppo saada innostumaan kalastuksesta. Heidän havaintojensa mukaan vilkaskin lapsi saattaa ongella istuessaan olla hyvin keskittynyt ja istua rauhassa pitkiäkin aikoja.

Avain on, että kalastaminen tapahtuu lapsen ehdoilla. Into saattaa myös puhjeta itsestään. Metsähallituksen Ahlholm on havainnut tämän oman jälkikasvunsa kanssa.

– Uskoin aluksi, että oma poikani ei innostu kalastamisesta. Asumme joen rannassa, ja kuin huomaamatta hän innostui kalastamisesta. Nyt hän kalastaa jatkuvasti, Ahlholm kertoo.

Kalastus on myös välineurheilua. Puutteelliset tai huonot varusteet kuihduttavat innon nopeasti. Vapaa-ajankalastajien Rautanen neuvookin satsaamaan rahaa välineisiin ja vaatteisiin.

– Huoltoasemien "mikkihiirivirvelit" kannattaa jättää ostamatta, hän painottaa.

Pitkän linjan kalastusoppaat muistuttavat, että homma pitää tehdä hauskaksi. Ja kalan saaminen on luonnollisesti hauskaa

– Lasten kanssa on tärkeintä on se, että on tapahtumia, tulee kalaa. Siihen riittää pienet ahvenetkin, ei välttämättä tarvitse tulla niitä isoja haukia, painottaa kalastusopas Peter Lahti.

Toinen opas Mika "Haukikoira" Vornanen sanoo, että vesillä tulee opettaa lapsen lisäksi myös vanhempia, koska kalastukseen liittyy niin monia tekijöitä turvallisuudenkin kannalta. Vaikkapa terävät vieheiden koukut.

– Homman pitää olla mukavaa, mutta myös kurinalaista, silloin se pysyy myös yksinkertaisena. Ja saaliin saaminen on tärkeää, onnistumiset kannustavat jatkamaan, Vornanen sanoo.

Vasemmistoliitto vaatii tavoiteohjelmassaan, että huumeiden käytön ja pienen määrän hallussapidon rangaistavuus on poistettava. Puolueen mielestä käyttöön tulee puuttua sosiaali- ja terveyspolitiikalla eikä tuomioilla.

Tavoiteohjelmassa todetaan, että käytön ja pienen määrän hallussapidon rangaistavuuden poiston jälkeenkin huumausaineiden valmistus, tuonti ja vienti sekä kuljetus ja myynti olisivat rangaistavia tekoja.

Lisäksi psykedeelien lääkinnällinen käyttö on puolueen mielestä sallittava.

Puoluekokous äänesti tavoitteista tänään Porissa.

Yle seuraa viikonlopun puoluekokouksia seuranta-artikkelissa.

Hallituspuolueista vihreät päätti omassa puoluekokouksessaan toukokuussa ajaa edelleen kannabiksen myynnin laillistamista.

Lisäksi keskustanuorten valtuuskunta kannattaa kannabiksen rangaistavuuden lopettamista ja haluaa selvittää kannabiksen laillistamisen haittoja ja hyötyjä.

Kokoomuksen puoluekokouksessa oli yksi teema muiden ylitse: puolueen kannatus ja kymmenen kuukauden päästä järjestettävät eduskuntavaalit.

Kokoomuksen tilanne näyttää tällä hetkellä niin hyvältä, ettei puolue halua ainakaan omalla toiminnallaan lähteä sotkemaan sitä.

Ylimielisyyden välttäminen oli asia, joka toistui usean kokousvieraan puheissa.

Ylen tuoreimmassa puoluekannatusmittauksessa puolue sai 25,9 prosentin kannatuksen, joka lähentelee puolueen kaikkien aikojen parasta mittaustulosta.

Edessä on kuitenkin vaaran paikkoja, sillä ainakin puoluekokouksen käytäväpuheiden mukaan kokoomuksen ydinkannatuksena pidetään 14–15 prosenttia.

– Vaikka ehdokkaana olisi peltipurkki, niin tämä porukka äänestäisi kokoomusta, yksi kokoomuslainen puoluekokousedustaja arvioi.

Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että puolue voi menettää ison osan kannatuksestaan omilla mokillaan. Ja tämä näkyi puoluejohdon kannanotoissa viikonloppuna.

Edessä on kotitalousvaalit

Kokoomuksen uudelleenvalittu puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi linjapuheessaan, että edessä voi olla kotitalousvaalit.

– Ruokakorin hintaan nyt hiipineet lisäeurot ovat vasta maistiaisia: syksyyn mennessä hintojen nousuvauhdin ennakoidaan vain kiihtyvän. Korkojen nousu osuu niin asuntovelallisiin kuin velkaiseen valtioon, Orpo sanoi linjapuheessaan.

Kokoomuslaisten viikonlopun puheissa huoli kohdistui myös tulonsiirron varassa eläviin suomalaisiin. Helsingin Sanomien haastattelussa Orpo pyörsi aiempia puheitaan, joiden mukaan sosiaaliturvaa voidaan leikata, jotta työn vastaanottaminen muuttuu aiempaa kannustavammaksi.

Uutta kantaa Orpo perusteli kustannusten nousulla ja ihmisten toimeentulon vaikeutumisella.

Aiempaa pehmeämmät puheet voi nähdä joko kannatuksesta kiinnipitämisen näkökulmasta tai valmistautumisena hallitusvastuuseen, jossa ei pääse yksin määrittelemään päätöksiä.

Käytäväpuheissa kuultiin viikonlopun aikana molempia analyyseja.

Ihminen ei ole desimaali

Kokoomuksessa muistetaan vielä tarkkaan edellisen eduskuntaavalien alla tehdyt virheet. Puheenjohtaja Orpo otti kantaa kuumana käyneeseen hoitajamitoitusasiaan sanomalla, ettei “ihminen ole desimaali”.

Varsinkin silloinen oppositiopuolue SDP tiukkasi hallitusta tekemään muutoksen, jolla hoitajien määrä nostetaan 0,7:ään yhtä vanhusta kohden.

Orpo pahoitteli myöhemmin lausetta ja sitä, ettei se tyhjentävästi selittänyt puolueen sanomaa yksilöllisen hoidontarpeen arvioinnista.

Pahoittelusta huolimatta kokoomuslaisten analyysi oli ja on selvä siitä, että vaalivoitto ratkesi tähän lauseeseen. Ero vaalit voittaneen SDP:n ja kokoomuksen välillä oli vain 0,7 prosenttiyksikköä. Tällä kertaa puolue ei halua tehdä samanlaista virhettä.

Puolue ei myöskään muistele lämmöllä kokoomuksesta Liike Nytiin loikanneen Harry Harkimon vaalitulosta, joka vei puolueelta ratkaisevat desimaalit vaalituloksesta.

Nykyisen kannatuksen taustalla kokoomuslaiset näkevät olevan hallituksen arvostelun velkaantumisesta ja Suomen hakeutumisen puolustusliitto Natoon.

Julkisen talouden tasapainottajana ja Naton kannattajana kokoomus on perinteisesti ollut useiden äänestäjien silmissä yksi uskottavimmista, ellei jopa uskottavin vaihtoehto.

Orposta tullee yksi pitkäaikaisimmista puheenjohtajista

Petteri Orpon asemaa puheenjohtajana ei kyseenalaista kukaan tällä hetkellä kokoomuksessa.

Paljon puhuvaa oli se, että puolueen nykyinen johto kokonaisuudessaan saa jatkaa pesteissään. Luottamus puoluejohtoon palautuu suurelta osin puolueen kannatukseen.

Orpon asema ei kuitenkaan ole aina ollut yhtä vankka. Viime eduskuntavaalien jälkeen puolueen kannatus makasi matalalla tasolla ja puheet uudesta puheenjohtajasta käynnistyivät. Uudeksi puheenjohtajaksi uumoiltiin joko varapuheenjohtaja Antti Häkkästä tai toista varapuheenjohtaja Elina Valtosta.

Yleisin analyysi kokoomuslaisten piirissä Kalajoella oli se, että nyt valitaan puheenjohtaja seuraavaksi neljäksi vuodeksi, vaikka yksi kausi kestää kaksi vuotta.

Syynä on se, että kokoomuslaiset tuskin lähtevät vaihtamaan puheenjohtajaa, jos Orpo on samaan aikaan sekä puheenjohtaja että pääministeri. Näin seuraavissa eduskuntavaaleissa äänestään paitsi puolueiden kannatuksesta mutta myös Orpon jatkokaudesta kokoomuksen johdossa.

Mikäli Orpo jatkaa seuraavat neljä vuotta puheenjohtajana, hänen kautensa puheenjohtajana kestää ainakin 10 vuotta. Kovin moni puheenjohtaja ei ole tehnyt samanlaista uraa kokoomuksen johdossa.

Häkkästä ja Valtosta kuitenkin lohduttanevat ministerisalkut, jos kokoomus päätyy seuraavaan hallitukseen. Näitä salkkuja kokoomuslaiset pitävät heidän uransa kannalta tärkeämpänä kuin mahdollisesti oppositiopuolueen puheenjohtajan pestiä.

Yksi uhka, joka voi vielä pilata kokoomuksen haaveet, on inflaatio. Varsinkin polttoaineen hintojen nousu voi nousta keskusteluun tavalla, joka palvelee perussuomalaisten etua. Perussuomalaiset on pitkään vaatinut polttoaineenveron laskua.

Herättikö artikkeli ajatuksia? Voit keskustella siitä 13.6.2022 kello 23 asti.

Lue lisää:

Puoluekokousten loppukiri käynnissä – Orpo: Hyvinvointisopimus ei ole uusi kiky, kokoomuksen varapuheenjohtajat jatkavat, vasemmistoliitto luopuisi huumeiden käytön rangaistavuudesta

Perinteistä Helsinki-päivää 12. kesäkuuta juhlistettiin tänä vuonna kahden päivän ajan. Helsingin syntymäpäivän kunniaksi järjestettiin yli sata maksutonta tapahtumaa ympäri kaupunkia.

Tarjontaa oli konserteista lasten taidetyöpajoihin ja saaristoretkistä kaupunkiviljelyyn. Kaupunki järjesti ohjelman yhdessä kaupunkilaisten ja erilaisten kaupunkitoimijoiden kanssa.

Lauantaina tarjolla oli muun muassa sambakarnevaali ja Illallinen taivaan alla -tapahtuma Pohjoisesplanadilla.

Varsinaisena syntymäpäivänä sunnuntaina kaupungintalolla nautittiin aamukahvit ja jaettiin mitaleja, palkintoja ja tunnustuksia heti aamusta. Kulttuurikeskusten pihoilla oli kaupunginosakeikkoja ja Espan lavalla kattaus outsider-taidetta.

Eri liikuntapaikkoihin ja museoihin oli vapaa pääsy sunnuntain aikana. Helsinki toivotti jo aamulla hyvää Helsinki-päivää ja vinkkasi tapahtumista.

Helsinki-päivän vauva syntyi neljä minuuttia yli puolenyön

Tänä vuonna Helsinki-päivän vauva on Kuokkosen perheen poikavauva, joka syntyi sunnuntain puolella neljä minuuttia yli puolenyön. Kutsumanimeltään Benjamin-vauva painoi syntyessään 4 205 grammaa ja oli 51,5 senttimetriä pitkä. Perheeseen kuuluu myös vauvan 17-vuotias isosisko.

Helsingin kaupunki on muistanut jo 56 vuoden ajan kaupungin syntymäpäivänä 12. kesäkuuta Helsingissä ensimmäisenä syntynyttä vauvaa.

Pormestari Juhana Vartiainen kävi onnittelemassa perhettä Naistenklinikalla. Vauva sai kaupungilta lahjaksi Metsolan luomupuuvillasta valmistetun Puppy-malliston peiton, kaupunki kertoo.

HUSin Naistenklinikka tiedotti asiasta myös Instagramissa.

Stadin Friidu Minna Tervamäki ja Stadin Kundi Remu Aaltonen

Stadin Slangi ry julkisti perinteiseen tapaan vuoden 2022 Stadin Friidun ja Stadin Kundin Espan lavalla puoliltapäivin.

Stadin Friiduksi on valittu balettitanssija, koreografi ja yrittäjä Minna Tervamäki ja Stadin Kundiksi Remu Aaltonen. Kundille ja friidulle ojennettiin palkintoplakaatin lisäksi ruusut ja Signe Branderin valokuvateokset, kaupunki kertoo tviitissään.

Tervamäki on paljasjalkainen stadilainen, jonka vanhemmat muuttivat Helsinkiin muualta Suomesta opiskeluaikoina. Perheeseen kuuluvat aviomies, yhteinen tytär sekä miehen aikuinen poika. Tervamäki on toinen tanssija Nina Hyvärisen jälkeen, joka on saanut Friidu-nimityksen.

Stadin Slangi korosti Friidun valinnassa Tervamäen monialaista liikunnallisuutta ja positiivisuutta uuden löytämiseen. Hän on tehnyt paljon opetustyötä nuorten parissa, työllistänyt muita tanssijoita ja tehnyt tanssia uudella tavalla tunnetuksi kansalaisten silmissä. Yksityisyrittäjänä Tervamäki opettaa tanssia ja rentoutumistaitoja sekä luennoi yrityksissä.

Henry Olavi Aaltonen eli Remu Aaltonen syntyi Helsingissä niukkoihin oloihin, kahdeksanlapsisen perheen esikoiseksi. Hän päätti jo pikkupoikana ryhtyä muusikoksi. Rumpujen puutteessa hän harjoitteli kolistelemalla kurkkupurkkeja. Aaltonen tunnetaan erityisesti Hurriganes-yhtyeestä.

Remu on Stadin Slangin mukaan katu-uskottava, aito stadilainen, joka on kaikilla mittareilla ansainnut Stadin Kundin nimen ja arvon. Hän on noussut nuoruutensa hairahduksista eteenpäin ja on ennen muuta kielellisesti luova.

Vuoden 2021 Stadin Friidu oli Hanna Nohynek ja Stadin Kundi Eero Huovinen.

Laulua, soittoa ja kulkue ydinkeskustassa

Laulu- ja soittojuhlien suuri juhlakulkue toi karnevaalitunnelmaa sunnuntaina, kun kaikki kuorot ja orkesterit kulkivat laulaen ja soittaen Vanhalta kirkkopuistolta Mannerheimintietä pitkin Kansalaistorille.

Kuorokaruselleja järjestettiin kulkueen jälkeen Hakasalmen huvilassa, Kansallismuseossa ja keskustakirjasto Oodissa.

Fillaripianisti polki soittamaan eri puolille kaupunkia

Fillaripianisti soitti ja polki liikkuvalla instrumentillaan sunnuntaina Vuosaaren Aurinkorannalle, Munkkiniemeen ja Isolle Roobertinkadulle.

Fillaripianossa on yhdistetty kolmipyöräinen polkupyörä ja oikea akustinen piano.

Salsan tahtiin Narinkkatorilla

Salsan tahtiin pyörähdeltiin sunnuntaina, kun Salsa Borealis järjesti perinteiset Helsinki-päivän salsat Narinkkatorilla.

Torilla annettiin iltapäivällä ensin yleistanssien opetusta sekä kuubalaisen parisalsan alkeisopetusta. Torikivillä tanssittiin pari tuntia myös vapaasti.

Illallinen taivaan alla Espalla

Lauantai-iltana kaupunkilaisia kokoontui herkuttelemaan Pohjoisesplanadille Illallinen taivaan alla -tapahtumaan. Autoliikenne Pohjoisesplanadilla suljettiin lauantaina iltapäivästä aina yöllä kello yhteen saakka.

Kaupunki järjesti kadulle 180 pöytää valkoisine liinoineen Helsingin keskeiselle puistokadulle. Kuhunkin pöytään mahtui 6–8 henkilöä. Yli 400-metrisen pöydän ääressä ihmiset tapasivat pitkästä aikaa ja saattoi syntyä uusia tuttavuuksiakin.

Osallistujat toivat illalliselle omat eväät piknik-hengessä. Ensimmäistä kertaa illallistapahtuma järjestettiin Helsinki-päivänä vuonna 2013.

Sambaa Senaatintorilla ja keskustan kaduilla

Helsinki Samba Carneval tapahtuma vietti lauantaina 30. juhlavuottaan ja karnevaaliohjelmaa oli aikaisesta aamusta alkuiltaan saakka.

Bahialaisasuihin sonnustautuneet sambakoulujen äitihahmot laskeutuivat laulaen ja tanssien Senaatintorin rappuset alas, ja tarjolla oli myös perheen pienimmille suunnattu Frozen-tanssishow.

Tämän vuoden Samba Queen Finland -kilpailun kärkikolmikko, tanssiryhmiä, sambakoulujen soolotanssijat ja lipunkantajaparit esiintyivät alkuiltapäivästä.

Iltapäivällä järjestettiin myös karnevaalikulkue, jonka avauksessa olivat mukana muun muassa karnevaalikuninkaalliset ja Helsingin pormestari Juhana Vartiainen.

Kulkueessa oli mukana sambaajia eri puolilta Suomea, ulkomaalaisia sambaryhmiä sekä muita karnevaalihenkisiä ryhmiä. Suomalaiset sambakoulut kilpailivat kulkueessa Suomen mestaruudesta.

Alavudella, Etelä-Pohjanmaalla on tapahtunut tasoristeysonnettomuus, jossa kuoli yksi ihminen Pohjanmaan poliisi kertoo.

Pelastuslaitoksen mukaan Rasinrannan vartioimattomassa tasoristeyksessä kolaroivat kiskobussi ja henkilöauto.

Pelastuslaitos julkaisi ensitedotteen onnettomuudesta kello 14.17.

Taajamajuna 481 Jyväskylästä Seinäjoelle myähästyi onnettomuuden vuoksi.

VR:n mukaan seuraavat taajamajunat korvataan linja-autoilla ja takseilla Seinäjoen ja Jyväskylän välillä tasoristeysonnettomuuden vuoksi:

Sunnuntaina 12.6 - H 486 Seinäjoelta klo 16:52 Jyväskylään - H 485 Jyväskylästä klo 19:47 Seinäjoelle - H 488 Seinäjoelta klo 23:12 Ähtäriin, korvataan tilataksilla.

Maanantaina 13.6 - H 487 Ähtäristä klo 00:13 Seinäjoelle, Korvataan tilataksilla.

Linja-autojen ja taksien lähtöpaikka Seinäjoella on 1. laituri aseman pohjoispäässä. Jyväskylässä matkakeskuksen bussikenttä ja Ähtärissä aseman pysäköintipaikalta Vesakujalta.

Kuuleeko Kalajoen hiekkasärkät, huhuili Annika Saarikko viikonloppuna Lappeenrannan pimeässä Kisahallissa ja yritti päästä niskan päälle kisassa politiikan ilmatilasta.

Vilkkaana puoluekokousviikonloppuna keskusta, kokoomus ja vasemmistoliitto heittivät kukin ilmoille omia poliittisia ehdotuksiaan.

Keskustajohtajan viesti oli suunnattu pääministerin paikkaa hamuavalle kokoomukselle, jonka puoluekokous oli koolla Kalajoella. Kritiikin aiheena oli aluepolitiikka, epäily siitä, ettei kokoomuksesta löydy samanlaista huolta koko maan hyvinvoinnista kuin keskustalta.

Keskusta lähtee eduskuntavaaleihin ajamalla Suomeen erityistalousalueita. Kansainvälisesti käytössä ollut, mutta Suomessa vielä tuntematon malli tarkoittaisi, että muita heikommin pärjäävät alueet saisivat verohelpotuksia tai muuta erikoiskohtelua.

Varsinaissuomalaiselta puheenjohtajalta on rohkea veto ehdottaa erityisetuja itäisen ja pohjoisen Suomen yrityksille ja ihmisille, ja vielä ennen eduskuntavaaleja.

Viikonloppuna ei kuultu paljoakaan konkretiaa siitä, mille alueille keskusta etuja ajaa, joten Saarikko liikkui poliittisesti vielä turvallisilla vesillä. Sen sijaan puolue pääsi avaamaan uuden keskustelun. Se oli paikallaan puolueelle, joka on jumiutunut kauas kultavuosiensa kannatusluvuista. Keskusta onnistui ottamaan ilmatilan ainakin hetkeksi.

Kun äänestäjä laskee lähikuukausina ruokaan, polttoaineeseen ja muuhun elämiseen kuluvaa rahasummaa, ei erikoistalousalue ole ensimmäisenä mielessä.

Sen sijaan kasvavat vaatimukset tuesta, joka voisi tarkoittaa bensaveron, ruoan arvonlisäveron tai yleisen ansiotuloveron alentamista.

Saarikon mukaan nämä kaikki ovat järeitä ehdotuksia, eikä keskusta sulje mitään näistä vaihtoehdoista pois. Yleinen ansiotuloveron kevennys olisi hänen mukaansa “rakenteellisesti järkevin toimi työllisyyden ja kasvun näkökulmasta.”

Ruoan arvonlisäveron ja bensaveron alentamisen varjopuolena on, etteivät ne välttämättä siirtyisi kokonaan kuluttajien eduksi.

Myös tutkijat epäilevät ruoan alv:n alentamista nykyisestä 14 prosentista, koska keino olisi kallis, eikä välttämättä tehoaisi.

Halpaa tukeminen ei ole. Muutama sata miljoonaa on pieni raha, kun inflaatio laukkaa. Kokoomus on ehdottanut tuloveron keventämistä "työmiljardilla". Tätä suurempaa summaa valtiovarainministeri Saarikonkin olisi vaikea viedä läpi.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 13. kesäkuuta kello 23:een saakka.

Lue myös:

Ylen seurantajuttu puoluekokousviikonlopusta.

Analyysi: Andersson aloittaa viimeisen kautensa vasemmistoliiton johdossa luovimalla ristiriitaisten Nato-kantojen paineessa

Särkän saaren linnoitusmuuri kohoaa jyrkkänä Kaivopuiston edustalla, puolessavälissä matkalla Suomenlinnaan eli melkein kivenheiton päässä Kauppatorilta. Historiallinen linnoitussaari jää kuitenkin Suomenlinnan varjoon, eikä moni helsinkiläinenkään ole käynyt siellä.

– Tämä on julkinen salaisuus. Täältä on hienot maisemat, Harmajan majakka näkyy suoraan, mainostaa pursiseura Merenkävijöiden hallituksen puheenjohtaja, kommodori Erkko Ruohoniemi.

Pursiseura pitää tukikohtaansa Särkän saaressa, joka on kuitenkin kaikille avoin virkistysalue. Sinne päästäkseen ei tarvitse olla purjehtija, sillä yhteysalus liikennöi Kaivopuistosta Café Ursulan vieressä olevasta laiturista.

Myös maakrapu voi liittyä pursiseuraan ilman omaa purjevenettä.

– Olemme maailmanperintökohde, mutta yritämme olla virkeä seura. Parhaillaan on alkamassa juniorileiri. Järjestämme myös aikuisten purjehduskursseja, joille voi osallistua ilman venettä.

Hyväksytyn kipparikokeen suoritettuaan ja jäsenmaksun maksettuaan kuka tahansa saa oikeuden varata seuran veneitä käyttöönsä.

Osa seuran jäsenistä myös kilpailee, mutta suurin osa harrastaa matkapurjehdusta eli purjehtii kesän aikana esimerkiksi Saaristomerelle tai eteläiselle Itämerelle.

– Osa ostaa kimpassa veneen, Ruohoniemi kertoo.

Merenkävijöiden 700 jäsenellä on 160 venettä rekisterissä. Laituripaikkoja on vapaana. Turvallisuussyistä puolet satamasta ja telakasta on suljettu yleisöltä.

Saaressa on myös keittiömestari Pekka Terävän luotsaama ravintola.

Pursiseuran satavuotisjuhlien kunniaksi seurasta ja Särkästä on juuri julkaistu historiikki.

– 1920-luvulla syntyi suuri huoli, että saaresta muodostuu salakuljettajien pesä, ja siitä alkoi Merenkävijöiden historia ja kunniatehtävä kunnostaa saarta, Ruohoniemi kertoo.

Hänen mukaansa historiikki on kiinnostava osa suomalaisen purjehduksen ja arkkitehtuurin historiaa.

– Tämä oli myös arkkitehtien pursiseura, esimerkiksi arkkitehti Oiva Kallio suunnitteli tänne ravintolasalin ja saunan, ja oli Alvar Aaltokin lyhyen ajan seuran jäsen.

Ruohoniemen mukaan seura haali alkuaikoina nimimiehiä jäseneksi, jotta saatiin arvovaltaa.

– Tallella on esimerkiksi Juho Kusti Paasikiven jäsenhakemus, jossa hän kuvailee olevansa rehellinen Suomen kansalainen, senaattori ja lakitieteiden tohtori. Tämä oli sen ajan markkinointia.

Veneiden talvisäilytys on seuran huoli

Juhlivalla pursiseuralla on myös viesti Helsingin kaupungille, joka toteuttaa merellistä strategiaansa eli haluaa rannat ja saariston kaupunkilaisten käyttöön.

– Venekerhot ovat jääneet strategian tekemisestä ja jalkauttamisesta sivuun. Rantojen kaavoittaminen poistaa veneiden talvipaikkoja. Nyt on toista tuhatta talvipaikkaa poistumassa, ja me veneilijät olemme ihmeissämme, kun korvaavien talvipaikkojen edistäminen sujuu hitaasti.

Ruohoniemen mukaan päättäjät eivät ymmärrä, ettei isoja purjeveneitä voi siirtää tonnien painoisten kölien kanssa kovin kauas rantaviivasta.

– Pressulla peitetty vene maalla ei ole yhtä kaunis näky kuin vene meressä kesällä, mutta ei tuulisilla rannoilla koiranulkoiluttajia paljon näy. Kyllä veneillekin täytyisi löytää talvipaikka, Merenkävijöiden hallituksen puheenjohtaja Erkko Ruohoniemi sanoo.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 13.6. kello 23:een asti.

Katso ja lue myös:

Areenassa: Miksi Viapori antautui 1808?

1700-luvun aktivistit yrittivät estää Suomenlinnan rakentamisen

Minna Koivikko kertoo, mikä on tyypillisin asia, jota meriarkeologilta kysytään – "Yleensä se on se, että kuinka syvällä olet käynyt"

Naton huippukokous ei ole takaraja, jota ennen Turkin Suomen Nato-jäsenyyteen kohdistamien huolenaiheiden täytyisi olla ratkaistu, sanoo Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg Ylen haastattelussa Naantalin Kultarannassa sunnuntaina.

Naton Madridin huippukokous järjestetään kesäkuun lopussa.

– Teemme joka päivä töitä, jotta löytäisimme tilanteeseen ratkaisun mahdollisimman nopeasti, Stoltenberg jatkaa.

Stoltenbergin mukaan Turkin terrorismiin liittyvät huolet ovat aitoja. Hän ei kuitenkaan itse kommentoi suoraan sitä, jakaako hän Turkin esittämät huolet.

Stoltenberg korostaa, että Turkilla on tärkeä rooli sotilasliitto Naton jäsenenä. Turkilla on tärkeä strateginen sijainti Syyrian ja Irakin rajalla, ja maa on myös näytellyt merkittävää roolia taistelussa terrorismia vastaan. Turkki on kärsinyt terrori-iskuista enemmän kuin mikään muu Nato-maa, Stoltenberg muistuttaa.

"Olen varma, että Suomesta tulee Naton jäsen"

Naton ovet pysyvät avoimina, Stoltenberg korostaa. Hänen mukaansa Turkki ei ole estämässä Suomen Nato-jäsenyyttä.

– Turkki ei estä [jäsenyyttä]. Turkki nostaa esiin huolenaiheita, jotta voimme päästä eteenpäin jäsenyysprosessissa.

Stoltenbergin mukaan Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessi tulee todistamaan, että Naton ovet pysyvät avoimina.

– Olen varma, että Suomesta tulee Naton jäsen.

Lue myös: Yle seuraa Kultaranta-keskustelujen antia tässä jutussa

Kalajoen suuri maastopalo kesällä 2021 oli pelastuslaitoksille valtava ponnistus.

227 hehtaarin alalla riehunutta paloa sammutettiin kaksi viikkoa. Töissä oli miehistöä kaikista Manner-Suomen pelastuslaitoksista.

Mukana oli myös kokkolalainen sopimuspalokunta Kaarlelan VPK, jonka pelastajat kävivät metsäpalon sammuttua keskusteluja siitä, miten tehtävä onnistui.

Moni koki, että varsinkin muonahuollossa oli kehittämisen varaa.

– Hygieninen ruuanvalmistus ei onnistunut Kalajoella ihan niin kuin pitäisi. Ei ollut käsienpesumahdollisuutta, ruokaa valmistettiin tien varressa ja likaisia miehiä tuli metsästä syömään. Onneksi vatsatautiepidemiaa ei tullut, muistelee Kaarlelan VPK:n ryhmänjohtaja Teemu Herlevi.

Keskusteluista syntyi idea uudenlaisesta muonitusvaunusta, jonka avulla turvallinen ruuanvalmistus maasto-olosuhteissa ilman ulkopuolisia virtalähteitä olisi mahdollista.

Noin 900 talkootyötuntia myöhemmin Kaarlelan VPK:lla on nyt ensimmäisenä pelastusyksikkönä Suomessa käytössään muonitusvaunu, jonka sisällä on täysin varusteltu suurtalouskeittiö.

Pienempiä muonituskärryjä on osalla muistakin pelastusyksiköistä käytössä, esimerkiksi Perhossa.

Ainutlaatuisen Kaarlelan VPK:n vaunusta tekevät varustelutaso, energiaomavaraisuus ja pitkälle viety automaatio. Kokoakin piisaa.

Paloautonpunaiselta torigrilliltä ulkoa näyttävä vaunu on kuusi metriä pitkä, reilut kaksi metriä leveä ja 2,1 metriä korkea. Sisällä neljä ruuanlaittajaa mahtuu valmistamaan 200 annosta tunnissa.

Yhdellä painekeittoastialla pystyy tarvittaessa valmistamaan 27 annosta vartissa. Painekeittimiä on kaksi. Lisäksi käytössä on muun muassa kaasuhella, parila, mikroaaltouuni ja kylmälaitteita.

Vaikka jatkossakin kenttäolosuhteissa palomiehille valmistetaan useimmiten keittoja, pyttipannua ja puuroja, uusi vaunu tarjoaa mahdollisuuden herkutteluunkin.

Keittiön laitteet parilasta pakastimeen toimivat kaasulla ja sähköllä.

Kaasua vaunun varustuksessa on 33 kg, riittävästi yli viikon tarpeisiin. Sähkötoimiset laitteet käyttävät akustoa, joihin virtaa voidaan tarvittaessa ladata vaunun takaosassa olevalla aggregaatilla.

– Polttoainehuoltoa tarvitaan kolmen vuorokauden jälkeen. Aggregaatti käyttää sitä 10-20 litraa vuorokaudessa, ryhmänjohtaja Teemu Herlevi kertoo.

Vaunu on myös pitkälle automatisoitu. Sen voi tarvittaessa käynnistää etäyhteydellä ja esimerkiksi kylmälaitteiden lämpötilaseurannan voi halutessaan tarkastaa mobiilisti vaikka vuoden kuluttua.

Haussa on myös vaunulle oma elintarvikehuoneistolupa, vaikka sellaista ei pelastustoiminnassa tarvita.

Ryhmänjohtaja Teemu Herlevi vastaa napakasti kysymykseen, miksi Kaarlelan VPK ryhtyi näin suureen hankkeeseen:

– Ruuanvalmistuksen pitää kenttäolosuhteissakin tapahtua turvallisesti ja hygienisesti sisällä, niin kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Palomiesten oma grilli

Pelastustoimen budjetista vaunuun ei ole tullut euroakaan, eli yhteiskunnan rahaa ei ole käytetty. Kaarlelan VPK:n noin 30 sopimuspalomiestä ja naisosasto tekivät pelkästään varainkeruutalkoita melkein 400 tuntia. He ovat pudottaneet lumia Kokkolan jäähallin katolta, järjestäneet turvallisuuskoulutuksia ja grillijuhlia sekä huoltaneet kaupungin ruohonleikkureita.

Myös vaunun sisä- ja ulkotyöt on tehty käytännössä kokonaan talkootyöllä. Runko tilattiin perävaunuja valmistavalta Eurowagonilta.

– Kustannusarvio on noin 40 000 euroa. Valmiin kärryn hinta olisi tänä päivänä avaimet käteen tehtaalta tilattuna, tällä varustelutasolla, yli 80 000 euroa. Joten suuri kiitos kuuluu myös yhteistyökumppaneille, Teemu Herlevi muistuttaa.

Aamupuuro hillosilmällä kesken hallipalon

Kaarlelan VPK:n muonahuoltovaunu on vielä uutuuttaan kiiltävä. Testikertoja takana on muutama ja yhden kerran vaunu on ollut tositoimissakin, Pedersöressä sattuneen suuren hallipalon sammutustöissä.

Jatta Herlevi Kaarlelan VPK:n naisosastosta oli silloin työvuorossa. Paikalla olleiden pelastajien ilmeet olivat hänen mukaansa näkemisen arvoisia, kun uusi vaunu karautti pihaan.

– Tuli puoli neljän aikana yöllä muonituskeikka 50 henkilölle. Meitä lähti kaksi naista ja kaksi miestä ja kyllä oli paikan päällä hämmästyneitä katseita!

Ensimmäisellä virallisella työkeikalla muonahuoltovaunussa keitettiin pelastajille aamukahvit, tehtiin voileivät ja valmistettiin aamupuurot hillosilmällä.

– Saatiin paljon palautetta ja oli tyytyväistä porukkaa. Oli huippukeikka! Jatta Herlevi sanoo.

Vaunua voidaan käyttää kaikkialla Suomessa

Kaarlelan VPK:lle tulee vuosittain 5-15 ruokahuoltotehtävää. Ison ajan vuodesta uusi muonahuoltovaunu on vajaalla käytöllä. Siksi kokkolalaiset haluavat tarjota vaunuaan muidenkin käyttöön.

- Kyllähän tämä kärry on käytettävissä missä päin Suomea tahansa, että ei muuta kuin soittoa tänne päin, jos tarpeita tulee, vinkkaa ryhmänjohtaja Teemu Herlevi Suomen pelastuslaitoksille.

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 13. kesäkuuta kello 23 asti.

Lue seuraavaksi:

Kalajoen maastopaloa sammutettiin jaksamisen rajoilla – sammuttajien saama tuki herkisti kokeneenkin pelastajan

Kalajoen valtavasta maastopalosta eniten kärsinyt maanomistaja eli seurakunta ei vaadi tuhoista korvauksia syytetyltä

"Olimme niin likaisia, ettemme tunteneet toisiamme" – ison palon taltuttamisessa tarvitaan myös satoja vapaaehtoisia

Kultaranta-keskusteluiden päävieras, Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg, ei säästellyt kehuja kuvaillessaan Naton tärkeää jäsenmaata Turkkia.

Turkki sijaitsee strategisesti tärkeässä paikassa Mustanmeren rannalla ja käy taistelua terroristijärjestö Isisiä vastaan.

Turkki on myös kärsinyt terrorismista enemmän kuin yksikään toinen Nato-maa, ja siksi sen turvallisuushuolet otetaan Natossa vakavasti, Stoltenberg vakuutti useaan kertaan.

Suomessa on kuitenkin jäänyt hämäräksi, millä tavalla Turkin terrorismihuolet liittyvät Suomen Nato-jäsenyyteen.

Koronatauon jälkeen järjestettävissä Kultaranta-keskusteluissa on tarkoitus pohtia Suomen jäsenyyttä Natossa, mutta teoria ei etene käytäntöön ennen kuin Turkin vastustuksen aiheuttama jumi on saatu purettua.

Stoltenbergin tapaan myös Niinistö vakuutteli ymmärtävänsä Turkin huolia, mutta mainitsi samalla ihmettelevänsä, miksi Suomi on nostettu tässä kysymyksessä esiin. Niinistö viittasi tiedotustilaisuudessa myös Suomen kiristyneeseen terrorismilainsäädäntöön ja uudistettuihin tiedustelulakeihin.

Lisää ihmetystä herättää se, että Turkki heräsi Suomen terrorismiongelmaan vasta viime metreillä ennen Nato-hakemuksen lähettämistä. Niinistön mukaan Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan suhtautui aiemmin keväällä Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen suopeasti.

Samanlaista viestiä kertoi keväällä myös pääsihteeri Stoltenberg, joka Ylen haastattelussa toukokuun alussa vakuutti Naton jäsenmaiden lämmintä vastaanottoa Suomelle, mikäli Suomi päättäisi hakea Naton jäseneksi.

Stoltenbergin ja Niinistön mukaan Ankaran suuntaan käydään keskusteluita jumin purkamiseksi, mutta neuvotteluiden edistymisestä ei tänään saatu uusia tietoja. Ylen haastattelussa Stoltenberg kuvaili edistykseksi sitä, että asia ylipäätään on prosessissa.

Turkin perimmäisenä ongelmana tuskin on Suomen terrorismilainsäädännön heikko tuntemus, joka ratkeaisi virkamiesten tutkiessa lakipykäliä keskenään.

Turkista on jumiutuneen tilanteen aikana kuultu julkisuudessa toinen toistaan erikoisempia vaatimuksia, joista viimeisin koski puuttumista Suomen ja Ruotsin ”valtiontelevisioiden” toimintaan, jotta terroristijohtajien haastattelut saataisiin loppumaan.

Stoltenberg ja Niinistö välttävät nyt tilanteen kärjistämistä. Arvaamattomaksi ja hankalaksi Nato-kumppaniksi tiedetty Turkki sai sunnuntaina osakseen silkkaa suitsutusta ja ymmärrystä.

Suopea ja ymmärtäväinen puheenparsi Turkkia kohtaan näkyi myös siinä, kuinka sekä pääsihteeri Stoltenberg että Niinistö käyttivät maasta termin ”Turkey” sijaan keskusteluiden aikana usein nimeä ”Türkiye”, joksi Turkki haluaa itseään jatkossa kutsuttavan.

Muutoksen syynä on se, että englannin sana ”turkey” tarkoittaa myös kalkkunaa.

Lue lisää aiheesta:

Heidät Niinistö kutsui Kultaranta-keskusteluihin

Martti J. Kari Kultarannassa: Ukrainan "rauhan hinta" nähdään ehkä syksyllä

Naton Stoltenberg jakoi vuolaasti ymmärrystä Turkille sunnuntaina Suomessa, mutta sanoi myös: "Olen varma, että Suomesta tulee Naton jäsen"

Britannian hallitukselta odotetaan huomenna maanantaina lakiesitystä, jolla se aikoo yksipuolisesti muuttaa Pohjois-Irlannin brexit-sopimusta.

Pohjois-Irlannin asema oli yksi vaikeimmista kysymyksistä koko brexit-neuvotteluissa. Tästä syystä Britannian aikoma yksipuolinen irtiotto tyrmistyttää sekä naapurimaa Irlantia että muita EU-maita.

Vaikeudet juontavat juurensa paljon Britannian EU-eroa pidemmälle eli Pohjois-Irlannin riitaisaan historiaan ja 30 vuotta kestäneeseen veriseen sisällissotaan. Sota irlantilaismielisten katolisten ja brittimielisten protestanttien välillä päättyi monimutkaiseen rauhansopimukseen vasta vuonna 1998.

Poliittinen tilanne alueella on sisällissodan jäljiltä edelleen hauras, ja sen ylläpitämiseen tarvitaan Irlannin ja Britannian hallitusten yhteistä tahtoa ja tukea. Tämän sovun vaaliminen oli keskeinen päämäärä myös brexit-neuvotteluissa.

Alueparlamentin toiminta halvaantunut

Britannian aikoma irtiotto myötäilee Pohjois-Irlannin kiistan yhden osapuolen eli jyrkän linjan unionistien vaatimuksia. Niitä ajava puolue DUP edustaa vaatimuksillaan enää vähemmistöä alueen äänestäjistä.

Enemmistö pohjoisirlantilaisista vastusti eroa EU:sta, ja nyt enemmistö kannattaa kertaalleen saavutetun sopimuksen noudattamista. Lehdissä on kerrottu jopa DUP:n johdon todenneen yksityisesti, ettei tilannetta olisi tarvinnut kiristää sentään näin pitkälle.

Kiistan seurauksena myös Pohjois-Irlannin alueparlamentin toiminta on halvaantunut, kun sopimusta vastaan haraava DUP menetti toukokuussa pidetyissä aluevaaleissa ääniä muille puolueille.

Brittivaltaa vastustava Sinn Fein nousi historiallisesti Pohjois-Irlannin suurimmaksi puolueeksi.

Nyt DUP kuitenkin haraa tullitarkastuksen lisäksi vastaan myös siinä, että Sinn Fein saisi vaalituloksen mukaisesti edustajansa aluehallinnon johtoon, vaikka molemmilla suurimmilla puolueilla on todellisuudessa aina yhtä paljon valtaa hallinnossa.

Britannin ja Irlannin suhteet koetuksella

Pääministeri Boris Johnsonin hallitus on perustellut sooloilua sillä, että se katsoo Britannian ja Pohjois-Irlannin välille sovittujen tullitarkastusten rikkovan tuikitärkeää vuoden 1998 rauhansopimusta.

Muiden osapuolten silmin selitys on vähintäänkin outo, koska vielä brexit-väännön loppusuoralla joulukuussa 2020 Johnson hyväksyi itse juuri samat sopimusehdot, joista hän nyt haluaa eroon.

Neuvottelut tulliehtojen käytännön soveltamisesta ovat yhä meneillään. Myös EU on tarjoutunut joustamaan joistain vaikeimmista kohdista kuten lääkkeiden vientiä Pohjois-Irlantiin koskevista EU-vaatimuksista.

Britannian ja siitä itsenäistyneen Irlannin suhteet olivat kauan vaikeat, mutta yhteiset ponnistukset Pohjois-Irlannin rauhanprosessissa lähensivät naapurimaat hyviin väleihin keskenään.

Nyt brexit ja siihen liittyvät Britannian hallituksen omavaltaiset otteet ovat kuitenkin tiputtaneet suhteet uuteen aallonpohjaan.

Lue myös:

Brexit on Britannian taloudelle suurempi päänvaiva kuin koronaepidemia – nyt enemmistö briteistä pitää lähtemistä virheenä (31.1.)

EU:n tarjous Britannialle Pohjois-Irlannin kiistassa: Jopa 80 prosenttia rajatarkastuksista pois (13.10.2021)

Piskuinen mutta rauhaton Pohjois-Irlanti on Britannian ja EU:n välinen avohaava – tässä jutussa selitetään, miksi se on nyt tapetilla (13.10.2021)

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi sanoo olevansa huolissaan kevään korkeasta koronakuolemien määrästä.

THL:n tilastojen mukaan koronaan liittyviä kuolemia oli huhtikuussa noin 500. Toukokuun toisella puoliskolla taas menehtyneitä oli 213, ilmeni sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n kesäkuun tilannekatsauksessa.

– Kehitys voi olla varsin huolestuttava, eikä se näytä myöskään paranevan, jos mitään ei tehdä, Mäkijärvi sanoo.

Huomioitavaa on kuitenkin se, että THL laskee koronakuolemiksi menehtymiset, jotka ovat tapahtuneet 30 päivän sisällä positiivisesta koronatestistä, eli henkilö on voinut kuolla myös muusta syystä.

Mäkijärven mukaan kaikkien, jotka ovat rokotuksiin oikeutettuja, tulisi ne nyt ehdottomasti ottaa.

– Jos tauti siirtyy vikkelästi keski-ikäisistä vanhusväestöön, uusia kuolemantapauksia voi jatkossakin tulla paljon, Mäkijärvi sanoo

Hän toteaa, että ikääntyneestä väestöstä ja riskiryhmistä osa on edelleen vailla tarjolla olevaa rokotesuojaa eli neljättä tehosteeksi tarkoitettua rokotetta.

Nuoremmissa ikäryhmissä puolestaan osa väestöstä on jättänyt ottamatta tarjolla olevan kolmannen rokoteannoksen.

– Tauti on vakava ja vaarallinen etenkin ikäihmisille ja riskiryhmään kuuluville, Mäkijärvi painottaa.

Tautitilanne sinällään on rauhoittunut

HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi sanoo, että vaikka yleisesti ottaen tautitilanne on ollut esimerkiksi sairaala- ja tehohoidon osalta tällä erää rauhallinen, kuolemien määrä on edelleen huolestuttava.

– Huolestuttavinta on, että tilanne ei välttämättä äkkiseltään myöskään helpota, Mäkijärvi sanoo.

Mäkijärvi viittaa kesäkuukausiin, joita hän pitää tartuntojen osalta erittäin riskialttiina aikana, koska ihmiset liikkuvat ja lomailevat paljon.

Mäkijärvi: iäkkäitä kohdattaessa olisi hyvä muistaa turvaohjeet

Mäkijärven mukaan jokaisen olisi syytä noudattaa pandemian aikana tutuksi tulleita hygieniaohjeita ja suojaustoimia, vaikka ne eivät pakollisia olisikaan.

– Nämä olisi syytä muistaa etenkin tavattaessa iäkkäitä ihmisiä tai lomailtaessa heidän luonaan, Mäkijärvi sanoo.

Mäkijärven mukaan sote-henkilöstön pitäisi niin ikään esimerkiksi laitosmaisissa asumisyksiköissä työskennellessään kiinnittää erityistä huomiota hygieniaan ja suojautumiseen, jotta viruksen leviämistä voitaisiin hillitä. Mäkijärvi toteaa, että kasvomaskin käyttöä ei saisi myöskään vierailujen yhteydessä unohtaa.

– Uusi virusmuunnos on erittäin tarttuva ja varmaan sitten löytää ne riskiryhmäläiset, joilla rokotussuoja on puutteellinen.

Mäkijärvi sanoo, että sairaaloissa on jo nyt pulaa potilaspaikoista ja henkilökunnasta. Koronavirukseen on tähän mennessä kuollut Suomessa reilut 4 700 ihmistä.

– Virusta on liikkeellä, ja se voi aiheuttaa tappavan taudin erityisesti ikäihmisille ja riskiryhmiin kuuluville, HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi summaa.

Lue lisää:

WHO arvioi: Koronan vuoksi kuollut lähes 15 miljoonaa ihmistä viime vuoden loppuun mennessä – luku on kolminkertainen virallisiin tilastoihin nähden

Koronakuolemien määrä kasvaa nopeasti – kysyimme, miksi THL laskee lukuihin muitakin kuin selkeitä koronataudin aiheuttamia kuolemia

THL:n arvio: noin 20 prosenttia koronakuolemiksi tilastoiduista kuolemista johtuu muista syistä

Pörssisähkön hinta laski viikonloppuna alimmillaan lähelle nollaa sen jälkeen, kun Olkiluodon ydinvoimalan vuosihuolto päättyi perjantaina.

Sähkön hintaan vaikuttavat voimalaitosten huoltokatkojen lisäksi useat eri tekijät, muun muassa sääolot ja kysyntä. Tyypillisesti hinta on alempi silloin, kun sähkön käyttö on vähäistä.

Sähkön hinta kävi kuluneen kevään aikana ennätyslukemissa, mutta onko nyt huippu saavutettu, ja mitä tapahtuu seuraavaksi? Sähkömarkkinan tulevaa kehitystä Ylelle arvioi energia-alan etujärjestö Energiateollisuuden energiamarkkinajohtaja Pekka Salomaa.

Suurin romahdus koettiin perjantain ja lauantain välisenä yönä, jolloin sähkön arvonlisäverollinen spot-hinta putosi perjantain huippulukemasta eli 45,7 sentistä kilowattitunnilta 1,7 senttiin. Alimmillaan kilowattitunnin hinta oli viikonlopun aikana vain muutamia sentin kymmenesosia.

Mikä selittää sähkön hinnan äkillistä ja voimakasta laskua viikonlopun aikana, energiamarkkinajohtaja Pekka Salomaa?

– Perjantain aikana Olkiluoto 1 otettiin enenevissä määrin takaisin käyttöön. Kuitenkin samalla kun ydinvoimatuotanto kasvoi, tuulivoimatuotanto putosi, ja nämä kumosivat toistensa vaikutuksia.

Lauantaina ydinvoimatuotanto pysyi kohonneella tasolla, ja päivän aikana tuulivoimatuotanto lähti kovaan nousuun tuulisuuden lisääntyessä. Tämä jatkui vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönäkin. Lisäksi viikonloppuisin sähköä käytetään muita päiviä vähemmän.

Alimmillaan sähkön hinta laski hetkellisesti lähes nollaan. Kuinka poikkeuksellisesta ilmiöstä on kyse?

Lauantaina kolmen neljän aikaan sähkön hinta oli vain sentin kymmenesosia, joten kyseessä ovat todella suuret heitot. Ydinvoiman vuosihuoltojen osalta kyseessä on nimensä mukaisesti vuotuinen ilmiö. Loviisan pienempien reaktoreiden osalta huoltoja on odotettavissa elo–syyskuussa, mutta niiden vaikutukset ovat todennäköisesti pienempiä.

Sen sijaan näin suuria tai jopa suurempia heilahteluja voi olla odotettavissa sen jälkeen, kun Olkiluoto 3:n ydinvoimalan uusi koekäyttöjakso alkaa juhannusviikolla. Nämä ovat kuitenkin koekäytöstä johtuvia poikkeustilanteita.

Tuulivoiman osalta viikkotasollakin tapahtuvat merkittävät vaihtelut ovat luonnon säätämä normaalitila. Näitä siis tulee.

Sähkön hinnan vaihtelut ovat olleet suuria. Onko kyseessä uusi normaali?

Tavallaan kyllä, sillä tuulivoiman lisääminen aiheuttaa meille suuria vaihteluja. Kun tuulen voimistuminen yhdistyy ajankohtiin, jolloin kulutus on normaalia pienempää, kuten esimerkiksi viikonloppuihin, hinta voi pudota todella nopeasti – ja päinvastaisessa tilanteessa nousta.

Sähkön hinnan nousu on puhuttanut Suomessa jo pitkään. Kuluttajat ja yritykset eivät siis vieläkään voi huokaista helpotuksesta ja sanoa hyvästejä historiallisen korkeille hinnoille?

Kesän ja alkusyksyn aikana voi tulla voimakkaita vaihteluita, eli välillä on sähkö on todella halpaa ja välillä todella kallista. Markkinoiden odotus hinnoittelun tasosta pitkällä aikavälillä on, että se on korkeahko.

Ainakin ensi talveen ja ensi vuoteenkin mennään tällaisilla odotuksilla. Vielä vuosien 2023 ja 2024 välisestä talvesta odotetaan kovahintaista, mutta sen jälkeen hintatason odotetaan palautuvan tasolle, jota on aiemmin pidetty niin sanotusti normaalina.

Kukaan ei tiedä, miten nämä toteutuvat, sillä myös poliittisia riskejä on. Esimerkkeinä tällaisista riskeistä voidaan nähdä kaasun tarjonnan väheneminen sen jälkeen, kun Venäjä rajoitti kaasun vientiä jo yli vuosi sitten. Kaasu on tärkeä sähköntuotannon polttoaine monessa EU-maassa.

Sittemmin myös Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja siitä seuranneet pakotteet ovat näkyneet sähkön hinnassa. Lisäksi Venäjä keskeytti sähkön myynnin Suomeen toukokuun puolivälissä.

Suomalaiset ovat tuskailleet nousevien hintojen kanssa, mutta millainen Suomen tilanne on suhteessa muuhun Eurooppaan?

Keskisessä Euroopassa, jossa kaasun merkitys on suuri, hintaodotukset ovat tuplasti tai jopa triplasti korkeammat. Sama pätee tämänhetkisiin hintoihin. Esimerkiksi sunnuntaina Suomessa megawattitunnin hinnan keskiarvo on 23 euroa, kun taas Saksassa se on 117 euroa.

Jos meidän hintamme ovat korkeita, markkinahintojen odotukset ovat keskisessä ja eteläisessä Euroopassa vielä merkittävästi korkeampia.

Viime vuoden joulukuussa sähkön hinta pomppasi pilviin. Joulukuun alussa keskimääräinen sähkön arvonlisäverollinen spot-hinta kävi 7. päivä joulukuuta 1,24 eurossa kilovattitunnilta. Sähkön tukkuhinta nousikin viime vuonna ennätyskorkeaksi.

Onko ensi talvena odotettavissa samanlaisia ennätyksellisiä hintapiikkejä kuin viime talvena nähtiin?

On todella vaikeaa sanoa. Odotukset hintojen kehityksestä ovat kuitenkin sen verran korkeita, että joukkoon saattaa mahtua vastaavanlainen kuukausi kuin joulukuu oli. Ei se mahdotonta ole. Ajan mittaan tapahtuva hintojen tasaantuminen on kuitenkin se, mitä markkinat odottavat tällä hetkellä.

Sähkön hintojen noustessa moni suomalainen on valinnut kiinteähintaisen sähkösopimuksen suojautuakseen pörssihintojen vaihtelulta. Esimerkiksi sähkönmyyjät kertoivat olevansa ongelmissa kiinteähintaisten sopimusten kanssa, kun kohonnutta hintaa ei voinut laskuttaa asiakkailta.

Olisiko hintatietoisen kuluttajan nyt kuitenkin viisaampaa siirtyä pörssisähköön, kun sitä on saanut hetkittäin lähes ilmaiseksi?

Viime päivien hinnoista ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, enkä ryhdy suosittelemaan yleispätevää ratkaisua. Kuitenkin jos elää taloudessa, jossa menot on mitoitettu tarkkaan tulojen mukaan, ehkä kiinteähintainen sopimus on turvallisempi, vaikka hinta on suhteellisen korkea tällä hetkellä.

Sen sijaan talouksissa, joissa on pelivaraa tai joissa kulutusta on mahdollista suunnata ajankohdille, jolloin sähkö on halvimmillaan, tuntitasoinen pörssisähkösopimus voi olla viisaampi. Tämä voisi tulla kyseeseen, jos tarvetta on esimerkiksi sähköauton lataamiselle tai suurelle lämminvesivaraajalle, energiamarkkinajohtaja Salomaa arvioi.

Lue lisää:

Kalliisiin sähkölaskuihin ei näy nopeaa helpotusta, mutta säästökeino voi löytyä sopimuksista, joista vielä hetki sitten pyristeltiin irti

Sähkö on halventunut roimasti huipputasoilta – hinnat silti markkinoiden ennakko-odotuksia korkeammalla

Sähkömarkkinoiden hullu vuosi: Hinta nousi Suomessa viime vuonna ennätykseen – ja jatkoa voi olla luvassa tänäkin vuonna

Sähköyhtiö teki kymmenien miljoonien tappiot kiinteän hinnan sopimuksilla – "Keulavisiiri raollaan kohti hyökyaaltoa", kuvailee toimitusjohtaja