Vuoden alussa käyttöön otettua työttömyysturvan aktiivimallia koskevat yhteydenotot ovat lisääntyneet TE-toimistoissa. Kela on lähettänyt asiakkailleen aktiivimallia selittäviä kirjeitä.
Selityskirjeet ovat kuitenkin jättäneet asiakkaiden mielestä kysymyksiä avoimeksi. Heitä askarruttaa varsinkin se, mihin kaikkiin palveluihin osallistuminen täyttää aktiivisuusehdon.
Työttömyysetuuden maksaja seuraa työttömän aktiivisuutta 65 maksupäivän tarkastelujaksoissa. Kela vastaa työmarkkinatuen ja peruspäivärahan maksamisesta ja työttömyyskassat ansiosidonnaisesta päivärahasta.
Täyden työttömyysetuuden saaminen vaatii tarkastelujakson aikana 18 tunnin työntekoa, 241,04 euron tienaamista yritystoiminnalla tai osallistumista työllistymistä edistävään palveluun viiden päivän ajan.
Aktiivisuusehdon täyttämiseksi jonkin näistä vaihtoehdoista täytyy täyttyä täysimääräisenä. Asiakas ei voi yhdistää esimerkiksi 9 tunnin työntekoa ja kolmen päivän osallistumista työllistämistä edistävään palveluun.
Mitkä palvelut täyttävät aktiiviehdon?
Työllistämistä edistäviin palveluihin lasketaan omaehtoinen opiskelu, maahanmuuttajan omaehtoinen opiskelu, työvoimakoulutus, työnhakuvalmennus ja uravalmennus, työkokeilu, koulutuskokeilu sekä kuntouttava työtoiminta.
TE-toimistot antavat työvoimapoliittisen lausunnon työttömyysturvan maksajalle lakisääteisistä työllistymistä edistävistä palveluista.
Aktiivisuusehdon täyttää myös muunlainen TE-toimiston järjestämä työllistymistä parantava palvelu tai toiminta. Silloin työttömyysetuuden maksajan on selvitettävä asiakkaalta, ovatko tämän käyttämät palvelut sen tyyppisiä, että ne voisivat täyttää aktiiviehdon.
Esimerkiksi Lapin TE-toimistolla on Ovi työhön -palvelukokeilu, jossa asiakas siirtyy määräajaksi yksityisen yrityksen valmennus- tai työllistämispalveluiden piiriin.
Palveluntuottajan kuuluu antaa asiakkaalle todistus, josta selviää palvelun tarkoitus ja kesto. Asiakas toimittaa todistuksen työttömyysetuuden maksajalle.
Nykyisessä lainsäädännössä ammattiliittojen, järjestöjen ja muun kolmannen sektorin tarjoamia palveluja ei hyväksytä aktiivimalliin.
Tästä syystä jotkut asiakkaat ovat joutuneet kieltäytymään kolmannen sektorin tarjoamista hyviksi katsotuista aktivointitoimista, koska heidän on pitänyt osallistua viranomaisen tarjoamaan palveluun täyttääkseen aktivointiehdon.
Ministeriö pyrkii selkiyttämään tilannetta
Aktiivimallin työnjako aiheuttaa vielä hämmennystä. Esimerkiksi työttömyysetuuden maksajat saattavat ohjata asiakkaita kysymään TE-toimistoilta lausuntoa sellaisista palveluista, joista vain palveluntuottaja voi antaa todistuksen.
Sosiaali- ja terveysministeriö kerää helmikuun aikana listaa eri alueiden TE-toimistojen tarjoamista työllisyyttä edistävistä ostopalveluista. Listan avulla ministeriö tuo palvelut selkeämmin esille työttömyysetuuksien maksajien ohjeeseen.
TE-toimistot ovat välittäneet sosiaali- ja terveysministeriölle viestiä, että lakiin olisi syytä lisätä kolmannen sektorin tarjoamia aktiivisuuden muotoja.
Millaisia kokemuksia sinulla on työttömyysturvan aktiivimallista? Kerro meille jutun alla olevassa kommenttikentässä.
Juttua varten haastateltiin Lapin TE-toimiston johtajaa Tiina Kerästä, Uudenmaan TE-keskuksen johtajaa Jarmo Ukkosta ja Kelan juristia Antti Ristimäkeä.
Rautalampilaiset luolakoiraharrastajat Jarno Hämäläinen ja Otso Markkanen tiesivät, että metsästyslajissa on riskinsä. Aina kun koiran laskee luolaan riistan perässä, kerta voi olla sille viimeinen.
Niinpä he osasivat aavistaa jonkin olevan vialla, kun Hämäläisen 1,5-vuotias patterdalenterrieri Ninni ei enää luolatutkakuvan perusteella liikkunut.
– Koira oli vain samassa paikassa, välillä haukkui ja välillä ulisi. Meinattiin että se on jäänyt kivenkoloon, Markkanen kertoo.
Ei ole mitenkään tavatonta, että luolakoira jää jumiin metsästyksen aikana. Joskus koiria pelastettaessa on jouduttu käyttämään apuna jopa kaivinkonetta.
Tällä kertaa onnettomuus sattui kuitenkin harvinaisen vaikeissa olosuhteissa. Luolasto oli Rautalammilla saaressa, jossa ei ollut sähköä, asukkaita eikä mitään. Iltapäivä alkoi hämärtyä ja pakkanen oli kiristymässä yli 20 asteeseen. Kaiken lisäksi maa oli kivikovaa.
– Soitettiin kavereita paikalle ja ruvettiin pehmittämään routakerrosta. Tunnissa saatiin viiden litran ämpärillinen irrotettua. Oli selvää, että hommia piti jatkaa ainakin seuraavana päivänä.
Vaikka työ edistyi käsipelillä hitaasti, miehet saivat sentään yhteyden pinteessä olevaan terrieriin. Sille laskettiin kepin varassa juotavaa ja raksuja. Lopuksi luolaston suuaukko tukittiin lumella, jotta lämpö ei karkaisi. Siinä vaiheessa pakkasta oli ulkona jo 25 astetta.
"Ei voi kuin kiitellä"
Seuraavana aamuna miehet lähtivät uudelleen kaivamaan koiraa esille. Pelastajien helpotukseksi koira oli yön jäljiltä elossa ja jopa hyvävointisen oloinen. Onnettomuuspaikalle vedettiin pulkkien ja ahkioiden avulla aggregaatti ja pieni piikkauskone.
Työ eteni kuitenkin tuskastuttavan hitaasti. Koiran pelastuminen alkoi näyttää toivottomalta, ellei paikalle saataisi järeämpää kalustoa. Hämäläinen ja Markkanen soittivat luolakoiraharrastajia läpi ja apua kuulutettiin myös alan Facebook-ryhmässä.
Se kannatti. Toisena päivänä paikalla oli jo kymmenkunta avuliasta miestä. Yli tunnin ajomatkan päästä Laukaasta oli saatu järeämpi poravasara, jolla alkoi syntyä tulosta. Lopulta yksi miehistä saatiin jo ujutettua luolaan piikkauskoneen kanssa lähemmäksi koiraa. Hän sai kosketusyhteyden koiraan ja huomasi, että se oli kiilautunut jumiin kahden kiven väliin takakäpälistään.
Viimein, 30 tuntia kestäneen koettelemuksen jälkeen patterdalenterrieri Ninni pääsi vapauteen. Koira käveli omin jaloin, söi ja joi – tapahtumiin nähden se oli yllättävänkin hyvässä kunnossa.
– Oli helpotus, kun koira saatiin elävänä ulos. Siinä olisi voinut käydä huonosti, Ninnin omistaja Jarno Hämäläinen miettii.
Koira jäi loukkoon tiistaina ja se vapautettiin keskiviikkona alkuillasta. Markkanen kiittää lämpimästi kaikkia niitä, jotka auttoivat pelastusoperaatiossa.
– Ei voi kuin kiitellä. Hienoa, että löytyy tänä päivänä tuommoista porukkahenkeä, hän iloitsee.
"Koiranhoitajan pitää miettiä riskejä jo ennakolta"
Luolakoiria käytetään metsästettäessä kettuja, supikoiria ja mäyriä maanalaisista koloista. Koira ajaa saaliin luolasta tai tappaa sen itse. Luolakoirina käytetään etenkin mäyräkoiria ja terrierejä.
Luolassa olevan riistan metsästäminen on luolakoirille, kuten patterdalenterrierille lajityypillistä käytöstä. Omistajan on kuitenkin syytä pitää mielessä riskit, muistuttaa eettisen metsästyksen vastaava Juha Kuittinen Suomen Riistakeskuksesta.
– Koiranhoitajan pitää miettiä riskejä jo ennakolta, eikä kaikkiin paikkoihin kannata koiraansa laittaakaan, Kuittinen linjaa.
Suomen Riistakeskus on laatinut eettiset ohjeet luolakoiran kanssa metsästämiseen. Voit tutustua niihin täältä.
Hämäläisellä ja Markkasella oli mukana toinenkin koira, joka viipyi luolassa parikymmentä minuuttia ennen kuin Ninni laskettiin sinne.
Kumpikaan koira ei ollut aikaisemmin käynyt luolassa. Paikalla tiedettiin kuitenkin olevan supikoiria ja yksi vieraspeto saatiin epäonnisen jahdin aikana saaliiksikin.
– Se oli yllättävän laaja kallionalunen, jossa oli useampi reikä. Pitää varmaan tulevaisuudessa oppia välttämään tuollaista, Otso Markkanen miettii.
Parikymppisen pohjalaistytön baari-ilta muutama viikko sitten päättyi onnettomasti täydelliseen muistin katoamiseen. Tyttö epäilee tulleensa tietämättään huumatuksi.
– Olimme kavereitten kanssa ottaneet normaalit pohjat ja menimme viettämään iltaa baariin. Siellä otin yhden siiderin. Muistan vielä, että kuljin lasin kanssa ravintolan läpi, mutta heti sen jälkeen muisti katkeaa. Kaikki on pimeää sen jälkeen, kertoo tyttö, joka asian arkaluonteisuuden takia ei halua kertoa kokemuksistaan omalla nimellään.
"Minni" toivoo, että julkisuudessa puhuttaisiin siitä, miten vaikeata on saada vahvistusta omalle kertomukselleen, jos epäilee joutuneensa tyrmäystippojen uhriksi.
Siksi Minni otti yhteyttä Yle uutisiin ja kertoi tarinansa.
Minni on varma, että joku laittoi hänen siiderilasiinsa tyrmäystippoja. Hän sanoo tuntevansa itsensä ja rajansa, eikä usko, että alkoholi olisi aiheuttanut muistin katkeamisen.
– Kavereilta olen kuullut, että en sammunut tai menettänyt tajuntaa. Olin kuitenkin ollut poissaoleva ja katse oli ollut "tyhjä".
Kaverit olivat saatelleet Minnin kotiin, jossa hän heräsi aamulla ja ryhtyi heti tilanteen tajuttuaan etsimään selitystä tapahtuneelle.
Verikoe otetaan aina
Minni teki ilmoituksen poliisille tyrmäystippaepäilystään ja hänestä otettiin verikoe päivystyksessä. Poliisin tekemässä puhalluskokeessa tulos oli lievästi positiivinen. Koe osoitti, että edellisiltana oli nautittu alkoholia.
Palvelupäällikkö Ann-Katrin Brandtberg Vaasan keskussairaalan päivystyksestä kertoo, että aina silloin tällöin päivystykseen tulee asiakkaita, jotka epäilevät saaneensa tyrmäystippoja. Se ei ole läheskään jokapäiväistä, mutta sitä tapahtuu.
– Useimmissa tapauksissa on tilanne se, että myös alkoholimäärä on aika suuri.
Brandtbergin mukaan usein kysymys on siitä, että ei ymmärretä eikä osata ajatella, kuinka eri tavoin alkoholi voi vaikuttaa. Jos alkoholia on juotu vähänkin reippaammin, muistikatkot ovat mahdollisia.
Päivystyksessä potilaan omaan epäilyyn suhtaudutaan kuitenkin vakavasti, vakuuttaa Brandtberg.
– Aina otetaan automaattisesti verikoe, jos potilas epäilee tyrmäystippoja. Verikoetta ei kuitenkaan tutkita vaan se otetaan siltä varalta, että asia etenee poliisille. Poliisin asia on sitten tutkituttaa verikoe, selvittää Brandtberg.
Alkoholin piikkiin
Minnin verinäyte ei koskaan päätynyt tutkittavaksi.
– Poliisi ilmoitti minulle myöhemmin, että verikoetta ei tutkita, ja että ilmoitukseni ei johda mihinkään.
Perusteluna oli poliisin tekemän puhalluskokeen tulos. Minni ei itse edelleenkään ole valmis laittamaan muistinsa katoamista alkoholin piikkiin, vaikka poliisi ratkaisussaan päätyikin siihen vaihtoehtoon. Jäljelle jäi ikävä epäilys ja turhautuminen sen takia, että hänen kertomustaan ja omaa kokemustaan ei uskottu.
– Kun poliisi soitti, ja kertoi ettei asiaa tutkita, konstaapeli totesi minulle vain, että "taisi olla suunniteltua hauskempi ilta".
Aineet voivat poistua nopeasti verestä
Pohjanmaan poliisilaitoksen viestintäpäällikkö Mikael Appel silmäilee tilastoja. Hän ei voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen, eikä myöskään näe Minnin kaltaisten tapausten, joissa tutkintaa ei aloiteta lainkaan, määriä.
Koko poliisilaitoksen alueella epäiltyjä tyrmäystippatapauksia on keskimäärin vain yksi kuukaudessa.
– Näissä tapauksissa poliisi pyytää, että asianomistaja menee ottamaan verikokeen. Verikoe lähetetään tutkittavaksi ja selvitetään onko veressä joitakin huumaavia aineita.
Pohjanmaan poliisilaitoksen alueella ei viime vuosina ole ollut ainuttakaan tapausta, jossa verestä olisi löytynyt huumaavia aineita. Kun negatiivinen tulos saadaan, tutkinta yleensä lopetetaan siinä vaiheessa.
Appelin mukaan negatiivinen tulos voi tarkoittaa kahta asiaa. Joko mitään huumaavaa ainetta ei kehossa ole ollut tai sitten aine on ehtinyt poistua verestä. Se on mahdollista jos epäillyn huumaamisen ja näytteen oton välillä on kulunut aikaa liian pitkään.
– Niin voi käydä, jos asianomistaja ilmoittaa asiasta vaikka vuorokauden jälkeen – riippuen tietysti siitä, mikä aine on ollut ja kuinka nopeasti se poistuu kehosta.
Alle sata tutkimusta vuodessa
Tyrmäystippatutkimuksia tehdään KRP:n Rikosteknisessä laboratoriossa.
– Poliisilaitokset voivat tutkituttaa verinäytteitä muuallakin, mutta käsityksemme kuitenkin on, että suurin osa koko maan tutkimuksista tulee meidän kautta, kertoo ryhmäpäällikkö Rebecca Bucht Rikosteknisestä laboratoriosta.
Tehtävien tutkimusten määrä antaa mittakaavaa ongelmalle. Vuonna 2015 laboratoriosta tilattiin 84 tyrmäystippatutkimusta, vuonna 2016 niitä oli 72 ja viime vuonna 91. Tämän verran tapauksia siis päätyy poliisin tarkempaan tutkintaan.
Vuoden 2017 tutkimustuloksista 40 oli negatiivisia ja 51 positiivisia. Positiivinen tarkoittaa sitä, että näytteestä löytyi alkoholia, huumausaineita tai lääkeaineita. Positiivisista näytteistä 17 oli sellaisia, joista löytyi vain alkoholia eli tapauksia, joissa näytteestä löytyi huumaus- tai lääkeaineita oli 34.
Tulos ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tyrmäystippatapauksia olisi ollut tämä määrä, tähdentää Rebecca Bucht:
– Se että näytteistä löytyi jotain, ei kerro mitään olosuhteista, joissa aineita on otettu. Saattaa olla, että lääkeaineille on ollut resepti, tai että laittomia aineita on käytetty täysin vapaaehtoisesti. Nämä kaikki asiat selvitetään esitutkinnassa.
Huumepikatesti paljastaa tyrmäystipan
Biokemisti, dosentti Terho Eloranta on sitä mieltä, että tyrmäystippaongelmaa vähätellään Suomessa.
– Kun ongelmaa vähätellään, myöskään ongelman yleisyydestä ei ole tietoa. Koko asiaa ei tunneta.
Eloranta on toimitusjohtaja yrityksessä, joka tuo maahan mm. huumepikatestejä. Hän sanoo, että huumepikatestien käyttö on Suomessa varsin vähäistä, vaikka testillä voisi virtsasta selvittää usean päivän ajan, onko saanut jotain huumaavaa ainetta.
Huumepikatestillä voi selvittää myös juomasta, onko lasiin laitettu tyrmäystippoja.
– Ruotsissa testien käyttö tässä mielessä on yleisempää, tietää Eloranta.
Elorannan mukaan Minnin tarina on tyypillinen siinä mielessä, että tyrmäystippaepäilyt kuitataan usein viranomaispuolella uhrin liiallisella alkoholin käytöllä eikä tukea siinä tilanteessa ole tarjolla.
Nyt ne on kaikki kuultu. Kaikki kolme Saara Aallon kilpailukappaletta, joista yksi valitaan ensi viikon lauantaina edustamaan Suomea Euroviisuihin.
Ennakko-odotukset kappaleiden suhteen olivat korkealla, sillä jo etukäteen tiedettiin, että Saara Aalto oli tekemässä musiikkia kansainvälisten huipputekijöiden kanssa.
Toisaalta kukaan ei osannut odottaa yhtään mitään, sillä Aalto ei ollut julkaissut ainuttakaan biisiä Britannian X Factor -kisan jälkeen. Moni toivoi, että häneltä kuultaisiin voimakas balladi, jossa upea lauluääni pääsisi oikeuksiinsa. Olihan Aalto ihastuttanut yleisöä etenkin Sian Chandelier-kappaleen tulkinnallaan.
Sellainen jäi viisukappaleista uupumaan.
Samoin jäi uupumaan pelkästään suomalaisten tekemä kappale, sillä biisien takaa löytyy lähinnä ruotsalaista ja brittiläistä osaamista.
1. Monsters
Saara Aallon ensimmäinen kilpailukappale Monsters oli yllätys. Ai tanssipoppia? Biisin on tuottanut ruotsalainen The Family, joka on tehnyt esimerkiksi Måns Zelmerlövin viisuvoittajabiisin Heroes.
Hitaasti kehittyvä Monsters sisältää monia hyvään viisukappaleeseen kuuluvia aineksia. On sanomaa, yksinkertainen melodia ja tanssittavaa biittiä. Ripaukseksi mukaan on lisätty tämän hetken tropical-soundeja ja lapsikuoro.
Monsters ei pidemmän päälle yllätä, mutta jälkikäteen se soi kuin varkain päässä.
2. Domino
Toinen kilpailukappale Domino on perinteinen rakkauslaulu, mutta ei kuitenkaan todellinen voimaballadi. Kappaletta tehneestä työryhmästä löytyy ruotsalainen viisukonkari Thomas G:son, jonka kohokohta on Loreenin viisuvoittaja Euphoria.
Kappaleen sanoissa särähtää sopivasti korvaan kohta: wrecking ball, jolla viitataan ilmeisen tarkoituksellisesti Miley Cyruksen hittiin. Domino-biisissä Saara Aallon ääni hukkuu taustojen alle ja kappale tuntuu pidemmän päälle tasapaksulta albumikappaleelta. Vaikka kertosäe jää mieleen, kappale ei lähde lentoon.
3. Queens
Queens-kappaleessa on itämaisen mystinen sävelkulku, joka saa ajattelemaan Saara Aallon teatraalista lavaesiintymistä. Aalto on tehnyt biisin työryhmän kanssa, josta löytyy muun muassa Tom Aspaulin, joka on tehnyt kappaleita muun muassa Kylie Minoguelle.
Kappaleessa yhdistyvät musikaalimaailma ja Euroviisut, mikä toimisi varmasti viisulavalla. Itse biisi ei kuitenkaan tarjoa edetessään tarpeeksi vaihtelua.
Kaikkia Aallon kappaleita vaivaa tietynlainen yllätyksettömyys. Ne kaikki olisi voitu tehdä jo monta vuotta sitten ruotsalaisessa hittitehtaassa. Biiseille olisi voinut tehdä hyvää se, että ne olisi annettu vielä jonkun tämän päivän nuoren tuottajaneron käsittelyyn. Kunnon myllytyksessä niihin olisi voitu saada lisää oivalluksia.
Olen ollut mukana kappaleiden ennakkokuunteluissa, joihin on osallistunut muun muassa toimittajia, bloggareita ja viisufaneja. Näissä ylivoimainen suosikki on ollut Monsters.
Vastaanotto on ollut samanlainen maailmalla. Suuri osa euroviisufaneista on ollut suorastaan haltioissaan kappaleesta. Kehuja on tullut muun muassa siitä, että biisin synkkä sanoma eli sisäisten demonien voittaminen yhdistyy tarttuvaan melodiaan ja menevään tanssimusiikkiin.
Näillä ulkomailta tulevilla signaaleilla on merkitystä, sillä ensi viikon UMK: Saara Aalto -lähetyksessä Suomen viisukappaleen valitsevat katsojien lisäksi kansainväliset raadit.
Euroviisuihin osallistuvia kappaleita on julkaissut vasta vähän toistakymmentä maata. Saman verran maita on ilmoittanut edustajastaan, mutta ei ole julkaissut kappaleitaan. Kilpailuun osallistuu tänä vuonna 43 maata.
Vaikka kisa ei ole kunnolla edes alkanut, vedonlyöntiä voittajasta käydään jo. Tilastojen kärjestä löytyy yllättäen Suomi. Oletettavasti Saara Aalto on tehnyt vaikutuksen Britannian X Factor -esityksillään ympäri Eurooppaa ja hänen live-esiintymistään odotetaan innolla.
Saara Aallon viisukappaleista ei välttämättä löydy aivan sitä timanttisinta Euphoria-hittiä. Hänen etuinaan Euroviisuissa ovatkin vahva lauluääni ja lavaesiintyminen.
Aallon kaikkien kilpailukappaleiden lavashow’t on ideoinut brittikoreografi Brian Friedman, jonka kanssa suomalaislaulaja työskenteli Britannian X Factorissa. Esimerkiksi Beyoncélle ja Britney Spearsille koreografeja tehnyt Friedman teki kisassa Saara Aallolle mitä mielikuvituksellisimpia esityksiä.
Tämä onkin todellinen valttikortti Suomelle, sillä Lissabonin Euroviisuissa ei ole käytössä lainkaan taustascreenejä. Viime vuosina eri maailmoihin vieneet taustakuvat ovat miltei varastaneet huomion itse kappaleilta ja laulajilta.
Nyt kymmenien viisuesitysten joukosta erottuu perinteisellä teatraalisuudella. Ja senhän Saara Aalto osaa.
Näytöt eivät ole käytössä myöskään ensi viikon UMK-lavalla, joten voittokappaleen esitys nähdään lähes sellaisena kuin varsinaisella viisulavalla Portugalissa.
Ennakkoasetelmat vaikuttavat siltä, että Suomi pääsee Saara Aallon ansiosta neljän vuoden tauon jälkeen viisufinaaliin. Ja tulisiko Suomelle yksi kaikkien aikojen parhaista sijoituksista? Vai voiko Euroviisuissa hävitä monstereilla?
Vakavat A-streptokokkitaudit ovat lisääntyneet Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella alkuvuodesta.
Siinä missä viime vuonna vakavia, veressä esiintyviä tartuntoja oli 83, on niitä ollut alkuvuodesta jo runsaat 20. Kolmen vakavan tapauksen taustalla on influessa.
On tärkeä hakeutua hoitoon nopeasti Apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalainen
– Meillä on influenssaepidemia huipussaan ja samaan aikaan myös A-streptokokkiepidemia meneillään, kertoo apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalainen HUS:n epidemiologisesta yksiköstä.
Hänen mukaansa tartuntojen määrä kääntyi kasvuun viime vuoden puolella.
Oireena muun muassa korkea kuume
Molempien tautien oireisiin kuuluu korkea kuume. Influenssaa sairastava potee myös lihaskipuja ja hengityselinoireita, esimerkiksi yskää.
A-streptokokkitartuntaan liittyy nopeasti nousevan kuumeen lisäksi kova kurkkukipu ja raajan ihoalueen voimakas punoitus.
– Puhumme 38 tai 39 asteen kuumeesta. Täytyy muistaa, että tähän tautiin liittyy myös yleistilan lasku. Ihminen kokee olevansa sairas ja silloin on tärkeä hakeutua hoitoon nopeasti, muistuttaa Ruotsalainen.
Vain pieni osa tartunnoista vaarallisia
Valtaosa A-streptokokkitaudeista ja -epidemioista on lieviä ja ne esiintyvät yleensä yli 3-vuotiailla lapsilla ja aikuisilla. Tällaisia ovat esimerkiksi angiina tai märkärupi.
Vakavia A-streptokokkitauteja ovat verenmyrkytys, keuhkokuume tai vaikea iho- ja pehmytkudosinfektio, joka usein vaatii kirurgin apua.
Vakavat A-streptokokkitaudit hoidetaan aina sairaalassa suonensisäisellä antibiootilla.
– A-streptokokkiin tehoaa ihan perusantibiootti eli penisilliini, toteaa Ruotsalainen.
Mikko Mutanen oli kuukausi sitten tavalliseen tapaansa jänisjahdissa Rautjärvellä. Mukanaan hänellä oli metsästyskoira – noin 4-vuotias beagle, Mette. Koira löysi vainun ja alkoi jäljittää jänistä.
Metellä oli pannassaan tutka, josta Mutanen pystyi jatkuvasti seuraamaan koiransa liikkumista ja haukkua. Koira oli omistajastaan noin puolen kilometrin päässä. Mikko Mutanen huomasi tutkasta, että koira jäi yllättäen paikoilleen, eikä enää liikkunut. Kaikki ei ollut kunnossa.
Mikko Mutanen lähti kävelemään koiraansa kohti. Muutaman minuutin kuluttua hän oli koiransa äärellä ja näki, miten kaksi isoa keskiaasiankoiraa olivat hänen koiransa päällä.
Mutanen sai hätisteltyä keskiaasiankoirat kauemmaksi ja pääsi tutkimaan omaa koiraansa. Koira oli raadeltu niin pahaan kuntoon, että se oli pakko lopettaa saman tien.
– Oman koiran lopettaminen on raskas päätös. Kärsimykset oli pakko päättää, huokaa Mikko Mutanen.
Koira oli Mutasen perheessä paljon enemmän kuin pelkkä metsästyskoira. Se oli pidetty seuralainen ja ilon tuoja.
– Kun puhuttiin, että lämmitetään sauna, niin heti Mette meni lauteille istumaan.
Mikko Mutanen katsoo haikein mielin Meten tyhjää aitausta.Petri Kivimäki / Yle
Suu veressä
Kotiin päästyään Mikko Mutanen otti yhteyttä tapahtumapaikan lähellä olevaan taloon, jossa hän tiesi olevan keskiaasiankoiria. Talon isäntä kertoikin Mikko Mutaselle ihmetelleensä, miksi heidän koirillaan olivat olleet suut veressä.
Talon isäntä Toni Saksanen lupasi korvata vahingon.
– Ei mikään raha tietenkään voi koiraa korvata, kertoo Mikko Mutanen.
Mutanen on tehnyt keskiaasiankoirien liikkumisesta rikosilmoituksen, mutta poliisi ei vielä ole ehtinyt sitä tutkia.
Koirat pääsivät karkuun
Toni Saksasen syrjäisellä pihamaalla Rautjärven Partilassa juoksentelee kaksi isoa valkoista koiraa. Nämä koirat raatelivat Mikko Mutasen beaglen. Sisu ja Susi ovat rodultaan keskiaasiankoiria. Niiden jaloissa juoksenteleva jackrusselinterrieri vaikuttaa kääpiöltä.
Sisu ja Susi hankittiin hevosten, kanojen ja ankkojen vahdeiksi – keskiaasiankoirat kun ovat luonteeltaan laumanvartijakoiria.
– Ne suojelevat omaa laumaa, ettei kettu tule hakemaan ankkoja ja karhut hevosia, kertoo Toni Saksanen.
Pihalla on muutama vuosi sitten käynyt karhu hevosen kimppuun. Joulun tienoilla toista koiraa puri susi. Saksasen kertoo, että heillä ei ole ollut ongelmia keskiaasiankoirien kanssa ja niiden kanssa tulee hyvin toimeen.
– Porukkaa käy ratsastelemassa ja lapsia kylässä. Eivät ole aggressiivisia, kertoo Toni Saksanen.
Saksasten keskiaasiankoirat raatelivat beaglen noin 150 metrin päässä Saksasten talosta. Tapahtumapaikka on Saksasten tontin rajojen ulkopuolella.
Toni Saksanen palaa kuukauden takaiseen tapahtumaan.
– Meille tuli hevosten hoitaja aamulla, ja jotenkin koirat olivat päässeet irti. Olin itse vielä nukkumassa. Kun heräsin, ihmettelin, missäs koirat ovat, kertoo Toni Saksanen.
Saksanen näki koirat läheisellä mäellä, jossa oli koira ollut jahtaamassa jänistä. Vanhemmalla keskiaasiankoiranartulla oli juoksuaika. Se oli Saksasen mukaan kokenut naarasbeaglen uhkaksi, kun beagle oli tullut keskiaasiankoiran reviirille.
– Se oli puolustanut reviiriään, kertoo Saksanen.
Saksanen kertoo, että heidän koiransa ovat isoja ja ne helposti riuhtovat itsensä irti. Koirat eivät myöskään ole koko ajan kiinni, vaan ne saavat juosta vapaasti pihalla.
– Olen erittäin pahoillani, että näin pääsi käymään. Jatkossa yritetään pitää koirat paremmin hallussa, ettei näin kävisi.
Keskiaasiankoirauros voi painaa 70 kiloa.Tommi Parkkinen / Yle
Koirat kytkettyinä
Koiran päästämiseksi vapaaksi säätelee tarkasti metsästyslaki. Toisen alueella ei saa pitää koiraa irrallaan ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Laissa on kuitenkin mainittu puolen tunnin sääntö. Sen mukaan ajossa tai haukussa oleva koira saa olla vieraalla alueella puoli tuntia. Jos koira ei sinä aikana poistu, saa sen sieltä ajaa pois tai ottaa koiran talteen.
Lain mukaan koira voi myös olla irrallaan, jos se on paimentamis-, opas-, vartiointi- tai muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä.
Beaglen raateleminen tapahtui keskiaasiankoirien omistajan tontin ulkopuolella noin 150 metrin päässä talosta.
– Ongelma näissä tapauksissa on se irrallapito. Omistajanvastuulla on pitää koirat kytkettynä ja valvoa niitä, kertoo rikoskomisario Ari Järveläinen Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta.
Järveläisen mukaan tällaisissa tapauksissa toiveena on, että osapuolet pääsevät sopimukseen. Jos ei pääse, niin sakkorangaistus voi olla tulossa.
Kun ei puhuta tästä tapauksesta, vaan häiritsevistä koiristä yleensä, poliisi ei voi tehdä päätöstä esimerkiksi koiran lopettamisesta. Päätöksen tekee valvontaeläinlääkäri. Ainoastaan pakkotilassa, jos koira on välittömästi aiheuttamassa uhkaa tai vaaraa, poliisi voi sen lopettaa.
– Sellaiset tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia, sanoo Järveläinen.
Järveläisen mukaan koiranomistajat pääsääntöisesti pitävät koiristaan hyvää huolta, eikä ongelmia yleensä ole.
Keskiaasiankoira on luonteeltaan laumanvartija.Tommi Parkkinen / Yle
Suojaa reviiriä kovinkin ottein
Kaisa Hilska on Turussa asuva koira- ja eläinkouluttaja. Hänellä itsellään on useiden vuosikymmenten kokemus koirista ja koirien kasvatuksesta sekä hoidosta. Hilskalla on itsellään yksi keskiaasiankoira ja hän on myös kirjoittanut oppikirjan laumanvartijakoirista. Keskiaasiankoira on yksi maailman laumanvartijakoiraroduista.
– Laumanvartijakoirat ovat alun perin paimentolaisten karjalaumojen ja lammaslaumojen turvaamiseen erikoistuneita kookkaita koiria. Niiden tehtävänä on kulkea karjan mukana.
Pienpetojen kohdalla laumanvartijoiden toimintamalleihin kuuluu myös eliminointi. Koirakouluttaja Kaisa Hilska
Hilskan mukaan laumanvartijakoirilla on hyvin laaja reviiri. Se käsittää koko sen alueen, missä ne ovat tottuneet liikkumaan. Reviirin koko voi olla jopa neliökilometrin kokoinen.
– Laumanvartijakoirat elävät tarkkaillen ympäristöään ja miettien onko kaikki hyvin vai onko jotain poikkeavaa, josta pitäisi huolestua.
Silloin kun kaikki on rauhallista, laumanvartijakoirat näyttävät Hilskan mukaan kömpelöiltä ja rennoilta, mutta tarvittaessa niillä on valtavasti voimaa ja tahtoa. Niiden tehtävänä on suojella reviiriä ja laumaa. Jos laumanvartijakoira havaitsee uhan, se siirtyy lauman ja uhan väliin ja yrittää ensin karkottaa uhan esimerkiksi haukkumalla.
Kaisa Hilska olettaa, että Rautjärvellä sattuneessa tapauksessa on käynyt juuri niin, että keskiaasiankoirien mielestä beagle on tullut keskiaasiankoirien toiminta-alueelle. Keskiaasiankoirat ovat ilmoittaneet beaglelle haukkumalla ja elekielellään, että se on tullut heidän alueelleen, mutta sinnikkäästi jälkeä seuraava metsästyskoira on tullut syvemmälle keskiaasiankoirien reviirille.
– Pienpetojen kohdalla laumanvartijoiden toimintamalleihin kuuluu myös eliminointi. Mikäli uhka varoituksista huolimatta tulee liian lähelle reviiriä, se voidaan eliminoida, kertoo koirakouluttaja Kaisa Hilska.
Kaisa Hilskan mukaan keskiaasiankoiran reviirin tulisi olla aidattu siten, että koirat pysyvät vartioimassa sisäpuolella, jolloin satunnaiset kulkijat eivät eksy alueelle. Hilska korostaa, että laumanvartijakoirat eivät halua metsästää, mutta ne pyrkivät turvaamaan reviirinsä ja laumansa.
Mikko Mutanen haaveilee jo uudesta metsästyskoirasta.Petri Kivimäki /Yle
Uusi metsästyskoira etsinnässä
Mikko Mutanen näyttää keittiönsä olohuoneensa pöydällä olevaa Mette-koiran sukutaulua. Rautjärvelle Mette tuli Suonenjoelta.
Kymmenisen vuotta sitten Mutanen innostui metsästämisestä ja haaveeksi alkoi tulla oma metsästyskoira. Se olisi Mutasen ensimmäinen oma koira.
– Rotua tuli jonkun verran mietittyä, mutta beagleen sitten päädyttiin.
Vaikka Mikko Mutanen ja Toni Saksanen ovat korvausasian koiran kuolemasta sopineet, harmittelee Mutanen sitä aikaa, joka on kulunut koiran kouluttamiseen ja opettamiseen. Uudesta koirasta ei aina tiedä, tuleeko siitä hyvä jäljittäjä vai ei. Mutasen tarkoitus on hankkia uusi koira kuolleen beaglen tilalle.
– Monet pissat sai Meteltäkin kodin lattialta pyyhkiä ennen kuin se oppi sisäsiistiksi, ja monet tunnit piti metsässä viettää jäljitystä opettelemassa, kertoo Mikko Mutanen.
Hieman vajaa neljävuotias Mette kuoli 16.1.2018.Mikko Mutanen
Lämmitysöljyä myyvä porilainen Markku Vihermaa on pyöritellyt päätään asiakkaiden pihoissa jo pitkään. Hän joutuu kuljettamaan mukanaan kolmea erilaista liitintä, jotta saa öljyt toimitettua jokaiseen kotiin. Monessa talossa on käytössä edelleen kymmeniä vuosia vanha sakaraliitin, joka muuttuu lainvastaiseksi tänä kesänä.
Asiakkaiden luulisi tietävän tämän, sillä siirtymäaikaa on ollut yli 30 vuotta. Tänä talvena öljyautonkuljettajat ovat muistutelleet asiakkaitaan, koska pian tulee jo kiire.
Katja Halinen / Yle
– Yhtiön määräys on, että tavaraa ei pureta enää heinäkuun ensimmäisenä päivänä, jos liitin on lainvastainen. Olemme lähettäneet asiakkaille infolappuja ja silti moni on soitellut perään, että mitä tämä tarkoittaa, Vihermaa toteaa.
Runsaan satasen homma
Vanhoja liittimiä on käytössä vielä paljon. Markku Vihermaa kertoo, että joinakin päivinä vastaan ei mitään muita tulekaan. Hyvinä päivinä neljä kymmenestä asiakkaasta on hoitanut asiansa kuntoon.
Asian kanssa on turha aikailla. Työ hoituu parhaimmillaan kädenkäänteessä. Jos liitin on ruostunut tai muuten jumissa, voi hommassa vierähtää pari tuntia.
– Korkeimmillaan siinä menee varmaan 2,5 tuntia. Yleensä liittimen saa vaihdettua helposti. Silloin koko hommasta selviää 150 eurolla. Osat itsessään maksavat noin satasen, kertoo liittimiä vaihtavan Jokimäki Servicen toimitusjohtaja Jani Puistonen.
Liittimen malli helppo tarkastaa
Jos et tiedä, onko kotonasi vanha vai uusi täyttöliitin, on asia helppo tarkastaa. Ylemmässä kuvassa on vanha liitin, alemmassa uusi.
Tällainen sakaraliitin muuttuu lainvastaiseksi heinäkuussa.Katja Halinen / Yle
– Käy veivaamassa korkki auki ja katso onko putken ympärillä kolme sakaraa. Lainvastaisen liittimen tunnistaa niistä. Oikeanlainen liitin on pyöreä ja siinä on ura, johon liitin kiinnitetään, Jani Puistonen ohjeistaa.
Kuvassa etualalla on hyväksytty nokkavipuliitin.Katja Halinen / Yle
Heti torstaina yhdentoista jälkeen Keski-Uudenmaan pelastuslaitos sai hälytyksen suuresta ilmaliikenneonnettomuudesta. Liikkeelle ampaisi 14 pelastuslaitoksen yksikköä. Kohteena oli Helsinki-Vantaan lentokenttä.
Sitten tuli stoppi ja yksiköt kääntyivät takaisin. Suuronnettomuutta ei ollutkaan tapahtunut.
Kyse oli Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen palopäällikön Juha Rajalan mukaan "näppivirheestä", ilmeisesti inhimillisestä sellaisesta.
– Saimme aika pian hälytyksen jälkeen Hätäkeskuksesta tiedon, ettei minkäänlaista ilmaliikenneonnettomuutta ole sattunut. Tämän vahvisti myös lennonjohto ja lentoaseman oma palopäällikkö, kertoo Rajala.
Voimassa olevien suunnitelmien mukaan neljästä kuuteen yksikköä ajaa suoraan lentokentälle ilmaliikenneonnettomuuden sattuessa. Loput yksiköt jäävät kentän lähelle odottamaan ohjetta siitä minne mennään.
Virheen syynä ehkä huoltotyöt
Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella etsitään kuumeisesti syytä virheeseen. Se tiedetään, ettei kukaan ole oikeasti näppäillyt väärin.
– Meillä tehdään huoltotöitä ja voi olla, että siinä yhteydessä joku on irrottanut vahingossa jonkun johdon ja pistänyt sen väärään paikkaan. Tai jotain sellaista. Joka tapauksessa tällaista ei pitäisi tapahtua, tuumaa Rajala.
Rajala ei sinänsä näe tapahtuneessa kovin suurta dramatiikkaa. Hän vertaa tilannetta hotellien automaattihälyttimiin, jotka aiheuttavat päivittäin pelastuslaitoksilla hälytyksiä.
– Kyllä tämä on hälytys muiden joukossa, vaikka yleensä väärät hälytykset eivät ole ihan näin suurta mittaluokkaa, arvioi Rajala.
Hollywoodista alkunsa saanut Twitter-kampanja seksuaalista häirintää vastaan saa yhä enemmän jalansijaa muslimimaissa.
Musliminaiset ovat saaneet oman hashtaginsa, #MosqueMeToo, joka kokoaa naisten kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä pyhiinvaelluksella ja muissa uskonnollisissa yhteyksissä.
Keskustelun avaaja on egyptiläisyhdysvaltalainen kirjailija, muslimi ja feministi Mona Eltahawy.
Hän kertoi jo vuonna 2013 julkisesti häirinnästä, jota oli kokenut hajjin eli Mekkaan tehtävän pyhiinvaelluksen aikana vuonna 1982. Helmikuun alussa hän kehotti muitakin musliminaisia rikkomaan hiljaisuuden, ja kertomaan ikävistä kokemuksistaan hashtagilla #MosqueMeToo.
Lukuisat naiset ovat jakaneet kokemuksiaan muun muassa kourinnasta ja sopimattomasta koskettelusta hajjin ruuhkassa.
Yksi heistä on Anggi Lagorio, joka kertoo sekä häneen että siskoonsa ja äitiinsä kohdistuneesta häirinnästä.
– Ihmiset ajattelevat, että Mekka on muslimien pyhin paikka, joten kukaan ei tee siellä mitään pahaa. Täysin väärin, hän toteaa.
Tviittaaja Hopless_case kertoo, että seksuaalinen häirintä on hyvin yleistä pyhiinvaelluksella ja erityisesti sen tawaf-rituaalin aikana. Puhun kokemuksesta, hän sanoo. Tawafissa pyhiinvaeltaja kiertää Kaaban temppelin seitsemän kertaa vastapäivään. Kaaban seinään on kiinnitetty musta kivi, jota pyhiinvaeltajat suutelevat ja koskettelevat.
Moni tviittaaja toteaa, että musliminaisten seksuaalinen ahdistelu pyhillä paikoilla osoittaa vääräksi väitteet, joiden mukaan naisten vaatimaton ulkoasu estäisi häirinnän.
– #MosqueMeToo osoittaa, ettei naisten asuvalinta ole perussyy häirinnälle. Miehet, jotka kasvatettiin machoajatteluun, kuten "tosi miehet nipistelevät takapuolia", "tytöt on tehty halattaviksi", kohtelevat naisia senmukaisesti. Jotkut miehet jopa ajattelevat, että naiset ottavat häirinnän kohteliaisuutena, tviittaa Aisha Murtad.
Monet miehet ovat tviitanneet tukensa ja kannustuksensa naisille. Eltahawy on kuitenkin joutunut myös viharyöpyn kohteeksi#MosqueMeToon aloittamisen takia.
Elthawayn mukaan häntä on toistuvasti syytetty valehtelijaksi, koska hän on kertonut ahdistelusta. Hän itse tiivistää kuulemansa syytökset eräässä tviitissään seuraavasti:
– Voisin kirjoittaa kirjan "Asiat, joita kuulet, kun sanot, että sinua on seksuaalisesti ahdisteltu". Kappaleiden otsikot olisivat: 1. Olet liian ruma ahdisteltavaksi, 2. Sinulle maksettiin tästä, 3. Haluat vain tulla kuuluisaksi, 4. Haluat vain huomiota, 5. Haluat tuhota islamin, 6. Haluat saada muslimimiehet näyttämään pahalta, 7. Olet huora jne. jne. jne.
Lukuisat tviittaajat kuitenkin kannustavat Eltahawyta ja kehottavat tätä jatkamaan.
– Olet uskomaton ihminen. Ihailen sitä, miten vahva olet meidän puolestamme, tviittaa käyttäjä dancinginshadows.
Volkan Topalli puolestaan toteaa olevansa muslimimies ja uskovansa Eltahawya täysin.
Miksi ihmeessä Viro? Miksei mieluummin Britannia, Saksa tai edes Ruotsi? Opiskelukaverit olivat ihmeissään, kun suomalainen Pekka Eloranta 1990-luvun lopulla parikymppisenä kauppatieteiden opiskelijana kiinnostui Virosta.
Joku rosoisessa, hiljattain itsenäisyytensä palauttaneessa maassa kiehtoi. Maa tuntui jännittävältä ja Eloranta näki siellä taloudellista potentiaalia.
Pari vuotta valmistumisensa jälkeen, vuonna 2000, hän muutti Tallinnaan suomalaisen leipomon talousjohtajaksi ja viihtyi. Silti hän ajatteli asuvansa maassa vain väliaikaisesti, ehkä vuoden tai pari.
Toisin kävi.
Eloranta avaa oven Tallinnan keskustassa sijaitsevan kivitalon ullakkokerrokseen remontoidussa asunnossa.
Paikalla on myös mainoselokuvatuottajana työskentelevä vaimo Ingrid Eloranta sekä pariskunnan 4-vuotias tytär Kira, joka on viettänyt päivän tanssileirillä. Siellä hänelle on maalattu kasvoihin hienot kissanviikset. Jaloissa pyörivät perheen Chapelle-koira ja harmaa kani, jonka Kira esittelee Pupuksi.
– Olen neli aastat vana, Kira ilmoittaa.
Stanislav Moshkov
Neljävuotias puhuu kahta kieltä, mutta viro on kielistä vahvempi.
Tässä asunnossa Elorannat viettävät ainoastaan talvet. Kesäisin he asuvat Saarenmaan kupeessa pienellä Muhun saarella, jossa heillä on ravintola, viinitila ja majatalo.
– Nyt kun olen asunut Virossa melkein kaksikymmentä vuotta ja minulla on täällä perhe, työt ja parituhatta viiniköynnöstä istutettuna Muhun multaan, voin jo sanoa, että juureni ovat aika syvällä Viron maaperässä, Pekka Eloranta sanoo.
– Ihan konkreettisestikin.
Vanha perheyritys sai uuden elämän
Pekka Eloranta ei ehkä olisi nyt tässä, ellei hän olisi törmännyt sattumalta 100-vuotiaaseen entiseen viininvalmistajaan Dimitri Matieseniin kesällä 2008 Tallinnan Toompean mäellä .
Matiesen oli joutunut pakenemaan toisen maailmansodan aikana Saksan armeijaa Virosta Ruotsiin. Mies tuli juhlimaan satavuotisjuhliaan entiseen kotimaahansa.
Matiesen kertoi Pekka Elorannalle perheyrityksestä, jonka oli joutunut jättämään taakseen paetessaan Virosta: Luscher & Matiesen -viiniyhtiöstä.
– Kuuntelin sitä kertomusta ja moni asia tuntui loksahtavan silloin paikoilleen. Tunsin, että tässä on elämäntehtäväni, Pekka Eloranta sanoo.
Stanislav Moshkov
Eloranta perusti Luscher & Matiesenin uudelleen vuonna 2009. Samana vuonna Dimitri Matiesen kuoli, mutta ehti ennen kuolemaansa kuulla, että vanha perheyritys on taas toiminnassa.
Ingridin Pekka tapasi vuonna 2010 tallinnalaisella rock-klubilla. Muutama viikko ensitapaamisen jälkeen Ingrid kysyi Pekalta, haluaisiko tämä lähteä käymään Muhulla, jossa hänen perheellään on kesäpaikka ja kesäisin toimiva pieni majatalo.
– Olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät Muhulla ja halusin selvittää, mitä mieltä Peke on paikasta, Ingrid Eloranta kertoo.
– En olisi voinut kuvitella aloittavani vakavaa seurustelua miehen kanssa, joka ei viihdy siellä.
Pekka ihastui paikkaan, ja siitä tuli vähitellen osa Luscher & Matiesenin tarinaa. Ensimmäiset viiniköynnökset tilalle istutettiin 2012 ja ensimmäiset viinit Muhun rypäleistä tehtiin vuonna 2016.
Talvisin Pekka pyörittää Tallinnan vanhassa kaupungissa Toompean mäellä sijaitsevaa Viron viini- ja juomakulttuurimuseota. Museo on samassa rakennuksessa, jossa Luscher & Matiesenin viini- ja mehutehdas toimi 1920- ja 1930-luvuilla.
Pekka ei ole Elorannan perheen ainoa yrittäjä. Ingrid on osakkaana mainostuotantoyhtiö Cuba Filmsissä, joka tekee mainosfilmejä isoille asiakkaille kuten Ikealle, Fazerille ja Lidlille.
Molempien työpäivät venyvät helposti pitkiksi ja matkoja kertyy vuodessa paljon.
Yrittäjyys on silti kummankin intohimo.
Virossa verottaja on yrittäjän yhteistyökumppani
Byrokratiaa ja lakipykäliä. Siltä näyttää suomalainen liiketoiminta Elorantojen silmin. Virossa yrittäjyys on heidän mielestään tehty helpoksi ja siihen kannustetaan.
– Kun juttelen suomalaisten yrittäjäkavereiden kanssa, maiden välillä tuntuu olevan hirvittävän suuri ero, Pekka Eloranta sanoo.
Hänestä suomalaisvirastot vaikuttavat käytännöissään todella jäykiltä, kun taas Virossa verovirkailijat ja kaupunkien virkamiehet ovat joustavia ja luovia, ja ratkaisuja pyritään etsimään yhdessä yrittäjän kanssa.
Kerran Pekka Eloranta alkoi kiitellä puhelimessa verottajan poikkeuksellisen avuliasta ja hyvää palvelua. Verovirkailija puhelimen toisessa päässä oli ihmeissään.
– Hän huudahti, että totta kai me autamme sinua, mehän olemme yhteistyökumppaneita!
Elorantaa viehättää Virossa myös yleinen ”tekemisen meininki”: se, että asiat etenevät ripeällä aikataululla ja yllättäviinkin tilanteisiin sopeudutaan nopeasti.
Juuri myönteinen yritysilmapiiri, kevyempi verotus ja joustava työkulttuuri ovat syitä, jotka vetävät suomalaisia yrittäjiä Viroon.
Suomen suurlähetystön tietojen mukaan Virossa toimii tällä hetkellä noin 6 000 yritystä, joissa on mukana suomalaista pääomaa. Sataprosenttisesti suomalaisten omistuksessa on niistä noin 4 000. Määrä kasvaa suunnilleen kahdellasadalla yrityksellä vuosittain.
Tarkka yritysten tilastoiminen on kuitenkin mahdotonta eikä luvuissa ole mukana Pekka Elorannan kaltaisten virolaistuneiden suomalaisten perustamia virolaisyrityksiä.
On myös hyvä muistaa, että moni yritys toimii samanaikaisesti Suomenlahden molemmin puolin. On yleisempää, että suomalaisyritys laajentaa toimintaansa Viroon kuin se, että se siirtyisi sinne kokonaan.
Stanislav Moshkov
Digitalisaation luvattu maa
Viron kehitys on ollut Pekka Elorannan mukaan päätähuimaava niiden parinkymmenen vuoden aikana, jotka hän on asunut maassa.
– Yhdessä vaiheessa riitti, että oli täältä poissa viikon tai kaksi, niin tutulle kadulle oli jo noussut siinä ajassa uusi pilvenpiirtäjä, hän sanoo.
Myös 33-vuotias Ingrid Eloranta on kiinnittänyt huomiota maan nopeaan muutokseen.
– Kuulun niin sanottuun vapauden lapsien sukupolveen, eli en muista paljonkaan Neuvostoliiton ajasta, Tallinnassa syntynyt ja kasvanut Ingrid sanoo.
– Mutta kyllä Virosta on tullut minun elinaikanani koko ajan parempi paikka elää. Ihmiset ja yhteiskunta ovat muuttuneet avoimemmiksi, ihmisten itsetunto on parantunut ja luovuutta on tullut lisää.
Suhde suomalaisiin muuttunut tasavertaisemmaksi
Kansallisen itsetunnon kasvu näkyy Elorantojen mukaan esimerkiksi siinä, miten virolaiset suhtautuvat suomalaisiin.
– Vielä kymmenen vuotta sitten täällä puhuttiin, että ulkomailla on kaikki paremmin ja että Suomi on parempi maa kuin Viro. Nykyään kateuteen tai alemmuudentunteeseen ei enää törmää.
Suomalaisetkin suhtautuvat heidän mielestään nykyään virolaisiin tasavertaisemmin kuin ennen. Viinaturistien sikailu Tallinnassa on vähentynyt sitä mukaa kun Viron hinnat ovat nousseet.
– Enää täällä ei näe kännisiä suomalaisia konttaamassa Viru-kadulla tai levittelemässä ylimielisesti setelitukkoja ravintoloissa, Pekka Eloranta sanoo.
Asetelma on kääntynyt sellaiseksi, että Suomi voisi ottaa monessa asiassa mallia Virosta. Pekka Elorannan mielestä Viro on kiilannut Suomen ohi paitsi yrittäjien tukemisessa myös teknologisessa kehityksessä.
Esimerkiksi hän ottaa Viron sähköisen henkilökortin, jolla voi muun muassa äänestää etänä ja allekirjoittaa dokumentteja sähköisesti.
– Suomi kuvittelee olevansa digitalisaation edelläkävijä, kun siellä on pankkipalvelut ja muut. Silti sellainen yksinkertainen asia kuin digitaalinen allekirjoitus, joka on täällä ollut jo kymmenen vuotta arkipäivää, ei ole Suomessa vielä tuttu asia juuri kellekään.
Stanislav Moshkov
Yrittäjä haaveilee vapaa-ajasta
– Kira, rahulikult (Kira, otapa rauhallisesti) Pekka sanoo Kiralle, joka alkaa pikkuhiljaa käydä levottomaksi. Päivä on ollut pitkä.
Pekka Eloranta pyrkii puhumaan tyttärelle suomea, mutta välillä siitä tulee lipsuttua – viro kun on nykyisin hänen vahvempi kielensä, se, jolla hän näkee unia.
– Pekan vanhemmat käyvät onneksi Tallinnassa aika usein ja Kira pääsee puhumaan suomea heidän kanssaan, Ingrid sanoo.
– Olisi kiva ehtiä käydä Suomessa enemmän, mutta ei meillä tässä elämäntilanteessa ole aikaa. Yrittäjän arki on niin hektistä, hän harmittelee.
Haastattelua seuraavana aamuna Ingrid on lähdössä kello 7.30 lähtevällä lautalla Suomeen – tällä kertaa ei kuitenkaan työmatkalle vaan työporukan virkistysreissulle Himokselle.
Lauantaina vietettävää Viron satavuotispäivääkään perhe ei ehdi juhlistaa yhdessä, koska Pekka tekee töitä: hän isännöi asiakkaidensa juhlaillallista.
– Ehkä nostamme myöhäisillasta kuitenkin vielä kotona lasilliset Virolle.
Ainoa asia, josta perhe tällä hetkellä varsinaisesti haaveilee, on aika.
– Että olisi enemmän aikaa perheelle, parisuhteelle ja itselle, Ingrid sanoo.
Pekka ajattelee samoin.
– Tässä on tullut tehtyä jo kaikenlaista ja toteutettua monia haaveita. Nyt olisi mahtavaa, että voisin viettää enemmän aikaa perheen kanssa.
Juttua varten on haastateltu Suomen Tallinnan-suurlähetystön talousneuvojaa Hannu Arhinmäkeä.
EU-kansalaiset muuttavat nyt joukolla pois Britanniasta, joka valmistautuu EU-eroonsa.
Britannian tilastolaitoksen mukaan maasta muutti viime vuoden aikana pois enemmän EU-kansalaisia kuin vuosikymmeneen. Poismuuttaneiden lukumäärä oli 130 000.
Britannian tilastolaitos arvioi, että Britannian päätös erota EU:sta on voinut vaikuttaa ihmisten muuttopäätökseen.
Samaan aikaan maahan muutti 220 000 EU-kansalaista. Muuttovoitto oli 90 000 henkilöä, joka on matalin luku viiteen vuoteen. Luku lähes puolittui edellisestä vuodesta.
EU:n ulkopuolinen maahanmuutto on sen sijaan kasvanut. Britanniaan muutti noin 285 000 ulkomaalaista muista kuin EU-maista, ja noin 80 000 muutti maasta pois. Britannian tilastolaitoksen luvut kattavat 12 kuukauden jakson syyskuusta 2016 elokuuhun 2017.
Hänet on tähän mennessä tuomittu kolmasti muun muassa raiskauksista ja muista lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta, kuvien levittämisestä, seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta ja sen yrityksestä.
Ensimmäisen kerran mies tuomittiin vuonna 1996 ehdolliseen vankeuteen. Vuonna 2009 tuomio oli neljä vuotta vankeutta ja vuonna 2012 viisi ja puoli vuotta.
Hän on kahden viimeisimmän tuomion jälkeen jatkanut lasten hyväksykäyttöä pian vankilasta vapauduttuaan.
Poliisi kertoi eilen, että tällä kertaa mies on vangittu epäiltynä kymmenien alle 16-vuotiaiden poikien hyväksikäytöstä.
Mies on vaihtanut nimeään ainakin kahdesti.
Uhrit 12–15-vuotiaita
Poliisin mukaan nyt epäiltynä oleva mies on lähestynyt lapsia enimmäkseen Helsingin keskustassa, muun muassa Kampissa ja päärautatieasemalla.
Jokainen miehen tuomioista on koskenut kymmeniä lapsia. Tuomioista ilmenee, että suurin osa uhreista on ollut 12–15-vuotiaita.
Aiempien tuomioiden mukaan hän on tarjonnut lapsille rahaa, alkoholia, tupakkaa ja pikaruokaa vastineeksi suuseksistä ja muista seksuaalisista teoista.
Asian esitutkinta jatkuu kevään ajan.
Poliisiin voi olla yhteydessä soittamalla numeroon 0295 471 612 (arkisin kello 8–15) tai sähköpostitse osoitteeseen: seksuaalirikokset.helsinki(at)poliisi.fi.
Artikkelia täsmennetty 22.2.2018 kello 18.40: Jutun rakennetta muokattu väliotsikon jälkeen.
Roskaiset pientareet kiinnittivät Jussi ja Antti Isoahon huomion tällä viikolla, kun he kiisivät maantiepyörillään pitkin Gran Canarian teitä.
Lomareissu sai uuden sävyn. Isä ja poika päättivät tehdä jotain hyödyllistä ympäristön eteen.
Jussi Isoaho kertoo, että kaksikko valitsi summittaisen rannan Gran Canarian lentoaseman vierestä. Jätteitä lojui joka suunnalla.
– Vähän aikaa kun keräili, oli säkki jo täynnä roskaa, Isoaho toteaa.
Lähellä istuskelleet iäkkäät naiset katselivat touhua ensin epäluuloisina mutta antoivat lopulta miehille spontaanit aplodit.
Sosiaalinen media innostui
Myös paikallisen Gran CanariaTV -sivuston ylläpitäjä innostui asiasta. Sivuston Facebookiin jakamaa videota on katsottu jo parikymmentä tuhatta kertaa ja kommentoitu ahkerasti.
Yksi espanjankielisistä kommenteista kuuluu: "Mikä häpeä, että ulkomailta tulevat näkevät tuollaista. Itsekin teen saman, kun käyn rannalla tai lähden lenkille."
Jussi Isoaho arvelee, että muoviroskaongelmaan on herätty Kanariansaarilla ja kierrätys toimii melko hyvin.
Eniten Ojos de Garzan rannalta löytyi muovipulloja.Jussi Isoaho
– Muovinkeräyspisteitä oli rannalla, ja näin monien paikallisten kantavan niihin isoja säkkejä muovia, hän kertoo.
Syrjäisissä paikoissa muovirojua silti riittää. Isoaho toivoo, että paikalliset innostuisivat keräämään enemmän roskia rannoilta ja tienvarsilta.
Mikromuovi huolestuttaa
Isoaho on herännyt maailmanlaajuiseen muoviongelmaan median viimeaikaisten juttujen myötä. Häntä huolettaa erityisesti pieneksi hajoavan mikromuovin päätyminen maailman meriin.
Hänen mielestään yksittäinen turistikin voi kantaa kortensa kekoon muoviongelmaan vastaamisessa.
– Jos näkee maassa roskaa, voihan se ottaa ja kerätä muovipussiin. Eihän sellainen ole missään kiellettyä, Isoaho kannustaa.
Uganda-vyyhdin seurauksena otsikoihin noussut entinen kokoomusministeri Suvi Lindén on saapunut Suomeen. STT tavoitti Lindénin Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta hän jatkoi matkaansa kotikaupunkiinsa Ouluun.
Lindén on ollut julkisuudessa niukkasanainen sen jälkeen, kun selvisi, että hän oli ollut Ugandassa yhteisellä matkalla hotellihuoneesta kuolleena löytyneen suomalaisen liikemiehen kanssa. Hän on kirjoittanut Facebookissa olleensa Ugandassa tietoyhteiskunnan edistämiseen liittyvissä tehtävissä.
Ennen paluutaan Afrikasta Suomeen Lindén oli konferenssissa Egyptissä. Torstaina hän saapui Helsinki-Vantaalle ja nousi illalla Ouluun lähtevälle lennolle.
Lindén saapui lähtöportille minuuttia ennen lennon virallista lähtöaikaa, siinä vaiheessa, kun muut matkustajat olivat jo menneet koneeseen. Ex-ministerin antaessa passinsa tarkastettavaksi STT tiedusteli Lindénin näkemystä Uganda-jupakkaan.
– Minulla ei ole mitään lisättävää siihen, mitä julkisuudessa on minun osaltani tiedotettu, Lindén sanoi ennen kuin jatkoi matkaansa käytävää pitkin lentokoneeseen.
Lindén ei ole vieläkään kommentoinut esimerkiksi sitä, tiesikö hän matkakumppaninsa tekevän yhteistyötä asevalmistaja Patrian kanssa.
Patrian toimitusjohtaja Olli Isotalo on sanonut, ettei Lindénillä ole mitään tekemistä Patrian kanssa.
Suomen olympiaurheilijoiden edustuasut ovat keränneet kehuja PyeongChangissa sekä kansainvälisessä mediassa. Yhdysvaltalainen talouslehti Forbes ja kansainvälisten julkkisten muotia seuraava InStyle-sivusto ovat nostaneet Suomen edustusasun kisojen parhaimmistoon.
Toisin kuin Suomessa, jossa Luhdan suunnittelemat asut julkistettiin kohun saattelemana marraskuussa. Niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa kritisoitiin muun muassa kansallisten tunnusten puuttumista sekä asujen moderniutta.
Luhta kertoi tuolloin suunnitelleensa asut tarkoituksella rohkeasti ja erityisesti Aasian markkinoita silmällä pitäen. Kotimaan kohun jälkeen kansainväliset kehut tuntuvat hyvältä, myhäilee Luhdan urheiluyksikön johtaja Juha Luhtanen.
Palautteen voimakkuus ja aggressiivisuus yllätti kyllä meidät. Juha Luhtanen
– Onhan sillä äärimmäisen iso henkinen merkitys, että näinkin kansainväliset instanssit ovat noteeranneet. Tämä on erittäin positiivista julkisuutta Suomelle. Ja suunnittelijan puolesta olen varsinkin tyytyväinen – tämä kritiikki, mitä Suomessa tuli aluksi, oli niin vahvaa, että se rupesi vaikuttamaan herkkään ihmiseen, paljastaa Ylen Ajantasassa haastateltu Luhtanen.
Luhta on aiemmin vastannut edustusurheilijoiden vaatetuksesta ja ollut kritiikin kohteena.
– Usein ollut niin, että jos tykätään, ollaan hiljaa, mutta jos ei tykätä, niin palautetta annetaan vahvasti. Nyt liikuttiin kansallistasolla, niin kaikilla oli mielikuva, miten Suomea pitää edustaa olympiakisoissa. Palautteen voimakkuus ja aggressiivisuus yllätti kyllä meidät, myöntää Luhtanen.
Suomalaisten edustuasut ovat herättäneet kiinnostusta myös olympiakylässä. Olympiaurheilijoilla on tapana vaihtaa pukuja tai asusteita toisen maiden urheilijoiden kanssa ja nyt suomalaisten asut ovat olleet kysyttyjä.
Asujen kysynnän on pistänyt merkille muun muuassa Suomen Olympiakomitean viestintäpäällikkö Laura Lehtonen, joka twiittasi ilmiöstä Etelä-Suomen Sanomien artikkelista syntyneeseen keskusteluun.
Kohutuista karvahatuista on tullut kyselyjä myös valmistajalle asti. Hatuista voi tulla keräilyharvinaisuus, sillä Luhta valmisti niitä olympilaisia varten kolmesataa.
– Heti kun asut julkistettiin, tuli kyselyjä. Karvahattu sai kaksijakoisen palautteen, toiset tykkäsivät tosi paljon ja toiset vihasivat. Ne ovat uniikkikappaleita, niitä ei otettu muuhun tuotantoon, kertoo Juha Luhtanen.
Luhdalla on sopimus myös vuoden 2020 ja 2022 olympialaisista. Ylen aiemmassa artikkelissa Luhtanen lupasi, että rohkeita valintoja on luvassa myös tulevina vuosina.
Oli vuosi 2002 ja 19-vuotiaalla Sari Turusella oli ollut ajokortti vasta kuukauden. Hän oli menossa ystävänsä kanssa hakemaan tämän poikaystävää Jyväskylästä.
Alkoi tulla pimeää ja Turunen oli varovainen. Hän tiesi olevansa kokematon kuski, eikä ollut vielä käynyt pimeän ajon kurssia.
– Ajoin normaalisti oikeassa reunassa ja säikähdyksestä käänsin ratin ensin isosti vasemmalle. Sitten yritin korjata autoa liian isosti oikealle ja taas vasemmalle. Tuolloin auto alkoi pyöriä renkaiden varassa tiellä, josta auto luisui pyörähtäen kaksi kertaa katon kautta katolleen ojaan.
Sattumalta onnettomuuspaikalle ilmestyi sairaanhoitajapariskunta, joka soitti hätänumeroon. Sitten paikalle saapuivat poliisi ja ambulanssi.
Poliisin selostuksesta käy ilmi, että Turunen kuljetti henkilöautoa valtatiellä 13 Lievestuoreelta Kangasniemen suuntaan. Turunen oli ajovaloja vaihtaessaan ajautunut tien pientareelle ja korjausliikkeen seurauksena auto ajautui ojan pohjalle katolleen. Auto vaurioitui ulosajossa.
Turunen toimitettiin Jyväskylän keskussairaalaan.
Olin silloin vasta 19-vuotias ja yksin. Kukaan ei tukenut minua. Sari Turunen
Turunen sanoo, että hän löi päänsä auton rakenteisiin useita kertoja. Sairaalan päivystysraportin mukaan Turusella oli niskan retkahdusvamma, mutta hän kotiutui. Siksi hänen piti käyttää kauluria ja kipulääkkeitä. Turusta kehotettiin jatkossa ottamaan tarvittaessa yhteyttä kotikunnan terveyskeskukseen.
Turusen saama whiplash-vamma eli niskan retkahdusvamma johtuu pään äkillisestä taaksetaivutuksesta onnettomuudessa. Sen yleisiin oireisiin kuuluu muun muassa niskan kipu ja jäykistyminen sekä päänsärky.
Ei tiennyt oikeuksistaan
Turunen kertoo, ettei osannut vaatia jatkohoitoa onnettomuuden jälkeen, sillä hänellä ei ollut tietoa potilaan oikeuksista.
– Olin silloin vasta 19-vuotias ja yksin. Kukaan ei tukenut minua. Pelkäsin.
Turunen pohti, että häntä vaivasi myös jokin muu kuin aiemmin diagnosoitu niskan retkahdusvamma, mutta hän luuli kuvittelevansa kaiken.
Turunen valmistui vuonna 2005 datanomiksi. Kun hän opiskeli, opitut asiat eivät jääneet muistiin. Töissä hänestä tuntui, ettei hän ymmärtänyt sanottua. Turunen työskenteli yhteensä noin 15 vuotta kaupan alalla, koneenasentajana ja viimeisimpänä työnsuunnittelijana.
– Kun minulle annettiin ohje tehdä jotakin, palasin hetken päästä takaisin ja kysyin uudestaan, mitä minun piti tehdä.
Se oli oravanpyörää. Kipulääkkeet auttoivat hetken, mutta niistä ei ollut pitkäkestoista hyötyä. Sari Turunen
Kun Turunen teki töitä Tampereella, hänen kehonsa kipeytyi rasituksesta usein. Nainen meni jokaisessa työpaikassaan kertomaan oireista lääkärille. Hän kuitenkin koki, ettei tullut kuulluksi ja kertoo saaneensa kerta toisensa jälkeen kipulääkkeitä oireita lieventämään ja välillä lähetteen esimerkiksi fysioterapiaan.
– Se oli oravanpyörää. Kipulääkkeet ja fysioterapia auttoivat hetken, mutta niistä ei ollut pitkäkestoista hyötyä.
Turunen kertoo, että pahimmillaan hänen arkensa oli selviytymistä päivästä toiseen.
– Kivut elivät koko ajan omaa elämäänsä. Mitä tahansa tein, ne eivät jättäneet minua rauhaan.
Joutui työkyvyttömäksi
Vuonna 2016 Turusen selkä petti hänen viimeisimmässä työpaikassaan. Silloin vasen puoli hänen kehostaan halvaantui hetkellisesti.
Tämä oli viimeinen niitti hänen rasittuneelle keholleen. Turunen haki vertaistukea Facebookin ryhmistä, joissa muut jakoivat kokemuksiaan vammoista. Sitä kautta hän sai kaipaamaansa tukea omille tuntemuksilleen.
Turunen päätti, että hänen on pakko vaatia lääkäreiden tutkimuksia uudestaan.
Oli helpotus kuulla ammattilaisilta, etten kuvitellut oireitani. Tämän jälkeen löysin voimaa itsestäni. Sari Turunen
Turunen sanoo olleensa liiankin tunnollinen ja entisenä urheilijana hän oli tottunut kipuun. Selän pettämisen jälkeen vuonna 2016 häntä ahdisti, koska hän koki, ettei pysty välttämättä liikkumaan samalla tavalla kuin aikaisemmin.
– Olen aina halunnut olla yhteiskunnassa mukana, pärjätä ja tienata elantoni. Ahdistus katosi, kun minulle luvattiin kuntoutusapua ja sanottiin, että kuntoutuksella on mahdollisuus toipua jonkinlaiseen kuntoon.
Turunen sai vuonna 2017 yksityiseltä fysiatrilta eli erikoislääkäriltä vahvistuksen sille, että hänellä on paha niskan retkahdusvamma ja kaularangan vamma. Viime vuoden joulukuussa kirjatussa julkisen puolen lääkärin raportissa todetaan lievä aivovamma sekä kipua eri puolilla kehoa, kuten kaularangassa ja lanneselässä.
Sari TurunenSari Turusen kotialbumi
Kuntoutus auttoi
Viime vuonna hän pääsi ensimmäistä kertaa myös kuntoutukseen.
– Minua kehotettiin kuuntelemaan kehoani ja tekemään ainoastaan sen, minkä pystyn. Se opetti armollisuutta.
– Oli helpotus kuulla ammattilaisilta, etten kuvitellut oireitani. Tämän jälkeen löysin voimaa itsestäni.
Kuntoutuksessa Turunen sai apua lämpöhoidosta. Hän myös oivalsi, miten tärkeää on jakaa lepo ja tekeminen.
– Huomasin, milloin olen kipeytymässä ja menin silloin lepäämään. Se auttoi kivun hallinnassa. Kipu ei mennyt enää yli äyräiden, kun keho ei rasittunut liikaa kerralla.
Vuoden 2017 joulukuussa Turuselle kerrottiin julkisella puolella lääkärissä, että hänen kannattaisi hakea taloudellisesti huonon tilanteen takia vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta.
– Fysiatri sanoi minulle vastaanotolla helmikuussa, että tulevaisuudessa minulla on mahdollisuus päästä tekemään jälleen töitä, mutta matka sinne on pitkä ja vaatii minulta paljon töitä kehoni vahvistamisessa.
Rahaa on vähän
Taloudellisesti Sari Turusella ei ole ollut helppoa. Lääkärikulut hän maksoi sairauspäivärahalla ja lisäksi hän on saanut työmarkkinatukea. Muita tukia hän ei ole esimerkiksi Kelan kautta saanut.
– Yritän mennä käymään edes kerran näyttäytymässä paikan päällä kuntouttavassa työtoiminnassa, koska se osoittaa ainakin sen, että en huvikseni ole huonossa kunnossa.
Turusen mukaan ikävintä on se, ettei hän tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten hän taloudellisesti tulee pärjäämään tämänhetkisellä työmarkkinatuella.
– En hakisi Kelan tukia, jos en olisi työkyvytön. Ennen onnettomuutta olin hyvin aktiivinen ihminen. Kielteiset päätökset ja niiden odottaminen saavat minut turhautumaan.
Lääkäri: Diagnooseissa parantamisen varaa
Suomessa tapahtuu joka vuosi noin 1000 kuolemaan johtavaa, 1000 vaikeaa, 4000 keskivaikeaa ja 10 000–15 000 lievää aivovammaa. Keskivaikeat ja vaikeat vammat aiheuttavat usein pitkäaikaisia tai pysyviä oireita ja toimintakyvyn heikentymistä.
Tampereen yliopistollisen sairaalan neurologian erikoislääkäri Johanna Rellman ei ota kantaa yksittäiseen tapaukseen, vaan kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Rellmanin mukaan Suomessa aivovammojen diagnostiikka ei ole aina ollut yhdenmukaista. Tutkimustieto on lisääntynyt ja Käypä hoito -suositus lääkäreille on nyt 10 vuoden tauon jälkeen päivitetty.
– Meillä on ollut tilanne, että Käypä hoito -diagnostiikkaa ei ole täysin noudatettu. Se on vakava ongelma, jonka seurauksena muun muassa rajalliset kuntoutusresurssit suuntautuvat väärin.
Aivovammasta toipumiseen vaikuttavat Rellmanin mukaan paitsi asianmukainen hoito ja kuntoutus, myös ikä, muut sairaudet, voimakas stressi ja psyykkiset tekijät.
Suomessa aivovamman saaneiden töihinpalaamisprosentti on valitettavasti pienempi kuin monessa muussa maassa. Taysin neurologian erikoislääkäri Johanna Rellman
Rellman sanoo, että vielä kolmekymppisenä toipumisennuste aivovammoissa on erittäin hyvä, kunhan saa asianmukaista hoitoa. Suurin osa vammoista on lieviä ja ihmiset toipuvat niistä oireettomiksi viikkojen tai kuukausien sisällä. Lievän aivovamman saaneista noin 10 prosenttia oireilee pitkäaikaisesti.
– Alkuvaiheen oikeanlaiset tutkimukset ovat tärkeitä paranemisen kannalta. Tiedot täytyy kirjata huolellisesti ja seurantaan pitäisi mennä 1–2 viikon sisällä. Myös jatkokuntoutus on tärkeää.
Rellmanin mukaan yleinen virheellinen käsitys on se, että aivovammoista ei voisi toipua työelämään.
– Monet vaikeankin aivovamman saaneet ovat pystyneet palaamaan osa-aikatyöhön. Lievissä vammoissa lähtökohtana on aina paluu entiseen työhön tai opiskeluun, mutta se on tärkeää tehdä asteittain.
Tutkimusten mukaan työelämään edes osittain palanneilla on parempi elämänlaatu kuin työelämän ulkopuolelle jääneillä.
– Suomessa aivovamman saaneiden töihinpalaamisprosentti on valitettavasti pienempi kuin monessa muussa maassa. Ammatilliseen kuntoutukseen pitäisi tämän vuoksi panostaa enemmän.
Sari Turunen kokee, että jäi kuntoutuksen ulkopuolelle.
– Kaikki nämä 15 vuotta taistelin yrittäen jatkuvasti pärjätä töissä. Yksityinen fysiatri sanoi minulle vuonna 2017, että sinut olisi pitänyt tutkia paremmin, hoitaa ja kuntouttaa sekä katsoa, mille alalle voisit ylipäätään kouluttautua.
Haluaa nyt jakaa kokemustaan
Sari Turusen keho toimii, jos se saa riittävästi lepoa ja sopivasti rasitusta. Hänellä on myös henkilökohtainen avustaja, joka tarvittaessa on apuna arjessa.
Pirkanmaalla asuvalla Turusella ja hänen miehellään on kolme lasta, jotka kaipaavat äitiään leikkimään ja urheilemaan. Turunen on usein pyörätuolissa, koska hän ei kestä kävelyä kuin muutaman metrin kerrallaan kyynärsauvojen avulla. Lyhyen seisomisen jälkeen hänen alaselkänsä kipeytyy ja jalat puutuvat.
– Voisin henkisesti juosta esimerkiksi maratonin, mutta keho ei anna tehdä niin.
Silti Turunen ei aio lannistua, vaikka joutuisi elämään pyörätuolissa tai kaverinaan kaksi kyynärsauvaa.
– Vaikeuksien kautta voittoon sanotaan sananlaskussakin. Näen tulevaisuuden hyvänä ja positiivisena. Nyt vain koetellaan. En aio jättää asioita taistelematta, koska liian kauan painoin kaikkea villaisella.
Sari TurunenValokuvaus Hotakainen
Turuselle iso askel henkisessä toipumisessa oli Totuuden torvi -kirjan kirjoittaminen. Hän harrastaa myös valokuvausta, laulamista ja toimii mallina, kun kehon kivut sen sallivat.
– Mallikuvissa näytän siltä, että olisin terve. Se antaa voimaa ja uskoa, että mahdollisesti pääsen vielä sellaiseen kuntoon, ettei vammat hallitse minua.
Turusen unelmana on toimia kokemuspuhujana. Hän haluaa osoittaa omalla tarinallaan, että kaikesta on mahdollisuus selvitä.
– Minusta me suomalaiset emme tue ja kannusta riittävästi toisiamme. Haluan olla se, joka antaa tuen jokaiselle kuvien ja videoiden kautta, puhumalla, laulamalla ja näyttelemällä.
– Se, mitä minussa on jo olemassa, voi auttaa muita. Nämä ovat niitä unelmia, joita en ole koskaan uskaltanut sanoa ääneen.
Siperian hyytävän hönkäyksen seurauksena ennustettuja Suomeen vyöryviä pakkasia on kuvailtu uutisissa aina paukkupakkasista kauhupakkasiin. Luvassa voi olla jopa rapsakkaa -30 asteen nipistelyä.
Koostimme ajattomista jutuista pakkasvinkkejä moneen eri lähtöön.
Ulos uskaltautuvalle puettavaksi
Kun lämpömittari sukeltaa yhä kylmempiin lukemiin, mutta ulos on silti mentävä, niin kerrospukeutuminen on hyvä ystävä. Tästä Ylen napakasta videosta tai alta voi kerrata helposti peruspointit pakkaspukeutumiseen.
Jos kuitenkin kaipaat vielä järeämpiä neuvoja, niin tässä jutussa annetaan 11 vinkkiä pakkasen karpaaseilta. Jutussa jääpalloilijat, pilkkijät, sotilaat, laskettelijat ja martat antavat neuvoja aina silkkiboksereista lämpöpusseihin saappaanvarressa.
Och samma på svenska: Så här överlever du när det är svinkallt ute - Vildmarksföretagare ger dig tio bra tips. Svenska Ylen jutussa eräopas käy kaikki vinkit läpi aina tuulenpitävistä vaatteista oikeanlaisiin kengänpohjallisiin.
Sormille ja varpaille
Pakkaspukeutumisessa ei saa unohtaa kehon pienimpiä ulokkeita: sormia ja varpaita! Ne ovat nimittäin ensimmäisenä koetuksella pakkasella. Ylilääkäri Kai Savosen mukaan ihminen on "rakennettu" melko huonosti sietämään kylmää. Rukkaset käteen ja lukemaan juttua tästä.
Liikkujalle
Kylmässä kuntoilu käy sydämelle raskaaksi. Mutta uskaltaako kovalla pakkasella sitten edes kuntoilla? Tässä jutussa asiantuntija kertoo, kuinka kokenut liikkuja voi liikkua huoletta, kunhan suojaa hengityksensä.
Tässä jutussa muistutetaan: älä tee koiran kanssa pakkasövereitä – 15 minuutin lenkki riittää. Kannattaa kuitenkin muistaa myös, että kissan paikka ei välttämättä ole pakkasessa. Tässä jutussa kerrotaan tarkemmin lemmikkieläinten pakkaskestävyydestä.
Autoilijalle
Kylmäkäynnistys on kirjaimellisesti kylmää kyytiä auton moottorille. Mitä kylmempi keli, sitä huonompi tilanne on autolle – kylmäkäynnistys nimittäin lyhentää moottorin käyttöikää.
Jos on kuitenkin aivan pakko ajaa, niin tässä jutussa on viisi vinkkiä autoilijalle. Ja jos auto on seissyt kovassa pakkasessa pitkään, niin ehkä kannattaisi tilata sittenkin taksi, kuten jutussa asiantuntija toteaa.
Ismo Pekkarinen / AOP
Putkirikkoa vältteleville
Pakkanen paukkuu, ja pahimmillaan paukkuvat myös putket. Pakkanen lisää vesijohtoputkien jäätymisriskiä, ja jo -15-astetta voi rikkoa vesiputket. Jos pakkasen perään tulee nopeasti lauhtuva sää, niin putkirikkoriski kasvaa.
Tässä jutussa Omakotiliiton rakennusneuvoja antaa kolme kotikonstia putkirikon vaaran vähentämiseksi. Maalaisjärkeä ei sovi unohtaa, ja tässä jutussa muistutetaankin, että avotulella ei kannata alkaa sulattaa vesiputkia.
Omakotitalossa värjötteleville
Tunkeeko pakkanen sisälle? Tässä jutussa vinkataan, kuinka avuksi voi kokeilla vanhan kansan lumikonstia. Ideana on käyttää lunta eristeenä ja kolata lumet talon seinustalle. Vaikka maailma muuttuu, niin vanhan kansan konstit eivät vanhene – asiantuntijoidenkin mielestä vinkki on varsin toimiva.
Pakkasessa kuvaaville
Pakkanen luo parhaimmillaan luonnon upeaksi talven ihmemaaksi. Auringonpaistettakin näyttää ennusteiden mukaan riittävän. Ilmatieteen laitos vinkkaakin, että nyt on esimerkiksi hyvät mahdollisuudet bongata haloja. Miksi ei siis taltioisi näkemäänsä? Niinpä!
Tässä jutussa kokeneet kuvaajat antavat seitsemän vinkkiä pakkaskuvaamiseen.
Optimismia kaipaavalle
Vaikka pakkanen voi koetella ja aiheuttaa päänvaivaa, tyystin toivottomaksi ei kannata jäädä. Pakkasessa on myös hyviä puolia. Pakkanen nimittäin häätää täit ja antaa norpalle sekä kuuteille kantavan jään. Pakastimen sulattaminenkin käy helpommin. Tässä jutussa listataan paukkupakkasista riemuitsevat.
Toivonsa heittäneelle
Pakkanen voi olla koettelemus riskiryhmille, mutta perusterveiden ihmisten ei välttämättä kannata vajota kovin syvälle murheen alhoon. Jos kiristyvät pakkasennusteet kuitenkin ahdistavat, niin aina voi muistella: kyllä sitä ennenkin on selvitty!
-30 asteen pakkasennuste voi kuulostaa hurjalta, mutta esimerkiksi vuonna 1999 Kittilässä mitattiin tuuperruttavat 51,5 miinusastetta. Kyseinen pakkasennätys on yhä voimassa. Tässä jutussa Ylen arkistot kertovat, miten ennen selvittiin kylmässä.
Yllä Yle Arkiston video, jossa kerrotaan tunnelmista vuonna 1999 ennätyspakkasen keskellä.
Helmikuisena pakkaspäivänä Äänekosken Liimattalan kylä näyttää lepäilevän talviunilla. Lunta on kymmeniä senttejä. Peltoaukealla silmään pistää maisemaa halkova puisten paalujen meri.
Liimattalan kumpuileva maisema Nelostien varressa on ensi kesänä vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen Suviseurojen pitopaikka. Se varautuu ottamaan vastaan jopa 75 000 juhlavierasta, rivikaupalla asuntovaunuja, ruokahuollosta huolehtivia rekkoja ja seuraväkeä kyyditseviä linja-autoja.
– Järjestelyt ovat jo kovassa vauhdissa, vaikka kenttä on lumen peitossa. Sisätiloissa valmistelua tehdään ihan päivittäin, sanoo Äänekosken Suviseurojen viestintätoimikunnan puheenjohtaja Antti Koivisto.
Äänekosken Suviseura-alue saatiin käyttöön 30 maanomistajalta. Alue rajoittuu Keiteleeseen ja Nelostiehen.Urpo Minkkinen
Seurojen valmisteluja on tehty jo pitkään. Yli 200 hehtaarin alueen saamisesta seurakäyttöön neuvoteltiin yhteensä 30 yksityisen maanomistajan kanssa, minkä jälkeen puustoa on raivattua, siltoja ja vesijohtoja kaivettu maahan ja kenttää pohjustettu ensi kesän liikennettä varten.
Valtatien liikenteen pitää sujua
Päänvaivaa oli heti kättelyssä tulla juomaveden saannista – Liimattalan piskuisen kylän kunnallinen runkovesiputki kun ei seuratarpeisiin riitä. Alueelta löytyvä puhdasvetinen lähde kuitenkin ratkaisi järjestäjäväen ongelmat. Ely-keskuksen ottamien näytteiden mukaan vesi on juomakäyttöön soveltuvaa, pesuvesi saadaan viereisestä Keiteleestä.
Nelostien läheisyys tuo järjestäjille omat haasteensa.
– Meidän on varmistettava, että liikenne valtatiellä sujuu myös Suviseurojen aikana. Lisäksi tien varteen rakennetaan turvallisuuden takaamiseksi mellakka-aitaa, Koivisto kertoo.
Talkootunteja Suviseuroissa kertyy kymmeniätuhansia. Äänekosken seurat ovat paitsi Keski-Suomen rauhanyhdistysten myös koko Etelä-Suomen yhdistysten yhteisponnistus. Ydinjoukko, noin 600 vastuuhenkilöä tulee Keski-Suomesta, mutta työvoimaa tapahtumaan kerätään koko Etelä-Suomen alueelta.
Lähivuosina perinteiset "peltoseurat" saattavat jäädä historiaan.
Tehtäväkuvia Suviseuroissa on monia. Paikalle tarvitaan niin liikenteenohjaajia, ruoanvalmistajia, kioskimyyjiä, roskankerääjiä kuin viestintäväkeä, ensiapuhenkilöstöä ja siivoojia.
Esimerkiksi ravintolatoimintaan on laskettu tarvittavan 3000 työvuoroa, kertoo ravintolatoimikunnan puheenjohtaja Mirja Römpötti. Hän luotsaa joukkoineen yhtä Suviseurojen infran keskeisintä elementtiä, ruokahuoltoa.
Oppia järjestelyihin haettiin viime kesältä Porista, mutta jotain omaleimaistakin on Äänekosken ravintolatarjontaan haluttu.
– Lapin lihakeitosta luovuttiin ja sen tilalle otettiin tarjottavaksi kanakeitto. Eli punaista lihaa on tarjolla vain yhdessä pääruoassa, spagetissa. Niiden lisäksi on sitten kalakeittoa, riisipuuroa ja iltasella myös pizzaa Römpötti kertoo.
Keittoja tarvitaan jokaista laatua arviolta 20 000 litraa, suosituimpia tarjottavia lienee Römpötin mukaan pizza. Niitä tarjoiltaneen 120–150 000 kappaletta.
Äänekoskelle oppiin saapuvat kesällä myös seuraavien seurojen järjestäjät Muhokselta. Tulevien järjestäjien työskentely seuroissa on keskeinen tekijä järjestelytietouden siirtämisessä seutukunnalta toiselle.
Lähivuosina Suviseurojen perinteiset "peltoseurat" saattavat jäädä historiaan.
– Väkeä on paljon ja kalusto käy koko ajan raskaammaksi. Ajatus on, että tulevaisuudessa seurapaikoiksi saataisiin vaikkapa lentokenttä-alueita, joilla maapohja on parempi, Antti Koivisto kertoo.
Pitkään on kuviteltu, että nykyihminen oli ensimmäinen, joka ryhtyi maalaamaan luolien seiniin kuvia. Nyt tämä käsitys on ainakin haastettu.
Eurooppaa ennen nykyihmistä asuttaneen neandertalinihmisen on myös arveltu voineen harrastaa taidetta, mutta vasta nyt kansainvälinen tutkijaryhmä uskoo saaneensa varmuuden asiasta. Heidän tutkimuksensa on julkaistu Science-lehdessä.
Tutkijat ajoittivat kalsiittikerrosta, joka oli kehittynyt maalausten päälle. Ajoituksen tulos oli, että kalsiitin alla olevat kuviot ovat ainakin 65 000 vuotta vanhoja. Koska nykyihmiset tulivat Eurooppaan vasta runsaat 20 000 vuotta myöhemmin, täytyy maalausten olla neandertalien tekemiä.
Neandertalinihminen katosi Euraasian alueelta samoihin aikoihin, kun nykyihmisiä siirtyi Afrikasta Eurooppaan.
Tutkimuksia eri puolilla Espanjaa
Tutkimuksen kohteena oli kolme luolaa eri puolilla Espanjassa. Niissä tiedettiin olevan muun muassa tikkaiden muotoisia geometrisia kuvioita ja punaisia täpliä
Luolat oli löydetty vuosien 1821 ja 1951 välillä. Myös maalausten olemassaolo on tiedetty vuosikymmenten ajan – niiden oli tosin luultu olevan nykyihmisen tuotoksia.
Tutkijoiden mukaan maalaukset eivät olleet syntyneet hetkessä, vaan ne edellyttivät suunnitelmallisuutta. Pimeisiin luoliin tarvittiin valonlähde, pigmentit oli valmistettava etukäteen ja oli tehtävä päätös, mihin kohtaan luolan seinää maalaus tehdään.
Länsi-Espanjassa sijaistevasta Maltravieson luolasta tutkijat löysivät käsikuvion, joka oli luultavasti syntynyt niin, että taiteilija oli puhaltanut suustaan pigmenttiä kädelleen, jonka hän oli asettanut luolan seinälle. Tämä maalaus ajoitettiin 66 700 vuoden päähän.
Tutkimusta johtanut arkeologi Dirk Hoffmann Max Planck evoluutiobiologisesta Instituutista korostaa, että maalausten arvioidut iät ovat minimi-ikiä.
– Emme voi tietää, kuinka paljon aikaa kului maalaamisen ja kalsiitin kehittymisen välillä, Hoffman sanoo Los Angeles Timesin haastattelussa.
Tutkijoiden mukaan ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteivätkö maalaukset ole neandertalinihmisten tekemiä, koska tuohon aikaan Iberian niemimaalla ei asunut muita hominideja.
Etelä-Espanjasta löytyi koristeltuja simpukankuoria
Hoffmannin johtamassa toisessa tutkimuksessa löydettiin Etelä-Espanjassa Avionesissa sijaitsevasta luolasta koristeltuja simpukankuoria, jotka olivat noin 115 000 vuoden takaa. Myös tämän löydön uskotaan vahvistavan käsitystä neandertalinihmisen pitkästä taideperinteestä.
Uudet löydöt, jos ne varmistuvat oikeiksi, kertovat neandertalinihmisestä aivan erilaista tarinaan kuin mitä olemme tottuneet kuulemaan.
The Guardian muistuttaa artikkelissaan, että ensimmäisten neandertalinihmisen luurankolöytöjen jälkeen noin sata vuotta sitten saksalainen biologi Ernst Haeckel ehdottin ihmislajin nimeämistä Homo stupidusiksi.
Barcelonan yliopiston tutkija João Zilhão katsoo keskustelun neandertalinihmisistä tulleen nyt päätepisteeseensä.
– He ovat perheenjäseniämme, he ovat esi-isiämme, he eivät eroa meistä kognitiivisilta taidoiltaan, he eivät ole älyllisesti meitä vähäisempiä. He ovat versio ihmisestä, jollaista ei enää ole olemassa, hän sanoo The Guardianissa.
Patrian asemarkkinointiin Ugandassa liittyvä sotku on valtion puolesta loppuun käsitelty, sanoo pääministeri Juha Sipilä (kesk.).
– Uskon, että Patria on tässä toiminut kuten pitääkin toimia. Ihmisiä on erotettu tai lähtenyt yhtiöstä tämän keissin vuoksi. Meidän puolelta asia Patriaan päin on loppuun käsitelty, Sipilä sanoi Brysselissä.
Pääministeri ei kaipaa entiseltä viestintäministeriltä Suvi Lindéniltä erityisiä selityksiä Ugandan-matkan taustoista, vaan sanoo että jokaisen pitää itse arvioida toimintaansa. Sipilä sanoi kuitenkin, että kansanedustajien sopeutumistuen ehtoja pitäisi pohtia.
– Eduskunnan pitäisi käydä pelisääntökeskustelu siitä, voiko yrittämistä tehdä tuen aikana, Sipilä sanoi.
