Ralliauton kuljettaja on tuomittu sakkoihin Miehikkälässä kesällä 2016 sattuneesta rallionnettomuudesta.

Ralliauton kuljettaja törmäsi henkilöautoon suljetulla tiellä järjestetyssä ralliharjoituksessa, minkä seurauksena yksi ihminen kuoli ja kolme loukkaantui vakavasti.

Käräjäoikeuden mukaan ralliauton kuljettaja ja henkilöautossa matkustanut mies olivat sopineet, että autot ajavat peräkkäin suljettua tietä pitkin niin, että henkilöauto voi poistua harjoitusalueelta.

Ralliauton kuljettaja oli kuitenkin tien toiseen päähän ehdittyään kääntynyt heti takaisin ja aloittanut harjoituksensa. Täten vastakkaisista suunnista ajaneet ralliauto ja henkilöauto törmäsivät kapealla hiekkatiellä.

Ralliauton kuljettaja unohti

Käräjäoikeus katsoi, että ralliauton kuljettaja oli unohtanut, mitä oli sopinut henkilöautossa matkustaneen miehen kanssa.

Toinen onnettomuuden kannalta ratkaiseva tekijä oli ollut se, että siviiliauto oli ajanut ralliauton perässä. Ralliautoilupiireissä hyvin tunnettu sääntö on, että siviiliautot ajavat ralliauton edellä, koska ralliautosta on lähes mahdotonta nähdä taaksepäin.

Nämä laiminlyönnit olisivat käräjäoikeuden mukaan olleet vältettävissä, jos harjoitus olisi organisoitu paremmin. Ralliauton kuljettaja oli harjoituksen järjestäjä, ja siten tämän kaltaisista asioista vastuussa.

Mikään ei viitannut tahallisuuteen

Käräjäoikeuden mukaan mikään ei viittaa siihen, että ralliauton kuljettaja olisi lähtenyt tahallaan ajamaan kohti henkilöautoa. Kumpikaan osapuoli ei ollut varautunut siihen, että heitä vastaan olisi tulossa toinen auto. Kymenlaakson käräjäoikeus katsoi, että onnettomuuden syynä oli tiedostamaton huolimattomuus.

Myös ralliauton kuljettaja itse loukkaantui vakavasti onnettomuudessa, ja hänelle voi jäädä pysyviä vammoja. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että sakkorangaistus on riittävä seuraamus onnettomuudesta.

Ralliauton kuljettaja tuomittiin maksamaan 120 päiväsakkoa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kolmesta vammantuottamuksesta ja kuolemantuottamuksesta.

Syyttäjä vaati tuomitulle vähintään kuuden kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta.

19- ja 16-vuotiaat Malia ja Sasha Obama kuuluvat maailman mahtimiesten lapsiin, jotka eivät voi valita tavallisen lapsen elämää. Heidän vanhempansa Barack ja Michelle Obama ovat määrätietoisesti varjelleet tyttöjään pahimmalta salamavalojen ja kännykkäkameroiden räiskeeltä.

Michelle on luonnehtinut People-lehden haastattelussa julkisuutta " hirviöksi, jota useat ihmiset tavoittelevat".

Tytöt olivat 10- ja 7-vuotiaita heidän isänsä ensimmäisen presidenttikauden alkaessa.

Malia on aloittanut opinnot maineikkaassa Harvardin yliopistossa. Hän säätelee julkisuuttaan nyt itse. Helppoa se ei ole.

Rikkaiden, kuuluisien ja älykkäiden suosimissa opinahjoissa Yhdysvaltain presidentin tytär on sosiaalisessa arvoasteikossa kermojen kermaa, halutuista halutuinta seuraa. Jopa kampuksella hänelle tulee tunnistettaessa 20–30 yhteiskuvapyyntöä päivässä. Selfiejulkisuus ei tiettävästi kuitenkaan Maliaa suuremmin kiinnosta.

Malian poikaystävä löytyi kampukselta

Malian kerrotaan tapailevan opiskelukaveriaan, Harvardissa niin ikään opiskelevaa Rory Farquharsonia. 19-vuotias britti on varakkaan investointipankkiirin perillinen. Rory harrastaa rugbya ja golfia. Urheilullinen ja eläväinen nuorukainen on suosittu kavereiden keskuudessa. Hänen sanotaan olevan kiinnostunut seuraamaan isänsä jalanjälkiä.

Malia tutustui perinpohjaisesti useisiin yliopistoihin ennen opiskelupaikkansa valintaa. Musikaalisesti ja kielellisesti lahjakas Malia vieraili muun muassa Columbian ja Pennsylvanian yliopistoilla ja länsirannikolla Stanfordissa ja Berkeleyssä.

Sasha oli Valkoisen talon nuorin asukas

Sasha käy korkeatasoista Sidwell Friends Schoolia Washingtonissa. Koulua luonnehditaan yksityiskoulujen Harvardiksi. Sidwell kasvattaa presidenttien jälkeläisiä. Siellä ovat opiskelleet Richard Nixonin ja Bill Clintonin tyttäret ja Al Goren poika.

Sashan tulevaisuudensuunnitelmia opintojen suhteen ei ole tiedossa. Hän on kuitenkin kokeillut myös jo työelämää käytännössä. Sasha on työskennellyt kassana kalaravintolassa Martha's Vineyardilla, suositulla lomanviettosaarella.

Politiikka kiinnostaa sisaruksia

Obaman tyttäret ovat seuranneet isänsä työtä maailman vaikutusvaltaisimmassa virassa suuren osan nuoruudestaan.

He osallistuivat presidentin historialliseen Kuuban matkaan maaliskuussa 2016, kun Yhdysvallat ja Kuuba sopivat suhteiden normalisoimisesta vuosikymmenten pakotteiden ja kauppasaarron jälkeen.

Malia osallistui myös pakistanilaisen rauhanaktivistin Malala Yousafzain tapaamiseen. Tyttöjen ja naisten oikeuksia puolustava Malala sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2014.

Malia on ilmaissut vastustavansa öljyputken rakentamista alkuperäiskansojen asuinseudulle. Hän osallistui sioux-intiaanien tukitapahtumaan Sundance-filmifestivaaleilla vuonna 2017.

Varmaa on, että Obaman tyttäristä kuullaan vielä, valitsevatpa he sitten minkä elämänuran tahansa.

Majoitusta välittävä verkkopalvelu Airbnb on tullut tunnetuksi tarjoamalla yksityishenkilöille mahdollisuuden vuokrata asuntoaan tai huonettaan matkailijoille.

Nyt Airbnb laajentaa palvelussaan olevia majoitusvaihtoehtoja. Uusia huoneistotyyppejä ovat lomakodit, boutique-hotellien huoneet, aamiaismajoituspaikat (B&B) ja uniikeiksi mainitut majapaikat, joita voi olla esimerkiksi majoitus veneessä, iglussa tai luksusasunnossa.

Palveluun tulee näin entistä selkeämmin varattavaksi myös hotellihuoneita ja muita perinteisiä majoitusmuotoja. Airbnb on jo aiemmin kaikessa hiljaisuudessa antanut esimerkiksi hotellien ja hostellien listata huoneitaan palvelussa välitettävien kotien ja huoneiden joukkoon.

Bloombergin mukaan Airbnb:ssä tarjolla olevien hotellihuoneiden määrä on viimeisen vuoden aikana kuusinkertaistunut. Airbnb:n toimitusjohtajan Brian Cheskyn mukaan hotellit tulevat olemaan keskeisessä osassa, kun yhtiö tavoittelee kasvua täyden palvelun majoitusvälittäjäksi.

Yhtiö julkaisi torstaina tiekartaksi kertomansa ohjelman, jolla se julistaa tuovansa matkailun kaikkien ulottuville.

Lisää kilpailua perinteisten majoitusvälittäjien kanssa

Airbnb kiristää muutoksillaan kilpailua suuren varaussivustojen kuten Booking.comin ja Expedian kanssa. Haastaja houkuttelee perinteisiä majoituksen tarjoajia 3–5 prosentin komissiomaksulla, jonka se veloittaa varauksen välittämisestä.

Maksu on merkittävästi pienempi mitä Booking.com ja Expedia keskimäärin perivät majoituspaikoilta varauksia niille välittäessään. Bloombergin mukaan Booking.com ja Expedia ottavat varauksesta itselleen keskimäärin 17 prosentin siivun.

Ennalta tarkastetut asunnot tarjolle

Airbnb aloittaa samalla Airbnb Plus -ohjelman, jonka kautta voi varata erityiset vaatimukset täyttäviä asuntoja. Yhtiön mukaan sen tarkastaja käy ohjelmassa olevat asunnot läpi satakohtaisen tarkistuslistan kanssa. Vaatimuksia on esimerkiksi siisteydestä, mukavuudesta ja designista.

Ohjelmalla yhtiö haluaa saada käyttäjikseen sellaisia matkailijoita, jotka eivät luota majoittajien itse lataamien kuvien olevan todenmukaisia. Aluksi tällaisia tarkastettuja asuntoja on tarjolla 2000 kolmessatoista suuressa kaupungissa.

Airbnb:n teettämän kyselyn mukaan enemmistö palvelua käyttävistä matkailijoista olisi valmis maksamaan lisähintaa majoituksesta, jos se on etukäteen tarkastettu. Toimitusjohtaja Chesky katsoo, että yhtiön pitää ottaa enemmän vastuuta siitä, mitä sen tarjoamalla alustalla tapahtuu.

Myöhemmin yhtiö aikoo aloittaa uuden luksusohjelman, jossa se välittää esimerkiksi kattohuoneistoja ja kartanoita. Aktiivisille käyttäjille on lisäksi tulossa oma kanta-asiakasohjelmansa.

Airbnb:ssä on listattuna noin 4,5 miljoonaa majapaikkaa. Vaikka palvelu on suosittu, se teki viime vuonna The Wall Street Journal -lehden mukaan 75 miljoonan dollarin tappion, kerätessään lähes 2,6 miljardin dollarin liikevaihdon.

Lue myös

Himoreissaaja Netta haaveilee omasta hostellista Kolumbiassa – halpamajoitus kehittyy vauhdilla, sillä luteinen punkka ei enää riitä

Airbnb:lle uusi kasvava käyttäjäkunta – viimeisillään raskaana olevat äidit haluavat kodinomaista rauhaa lähellä sairaalaa

Asuntojen hinnat nousevat Prahassa nyt nopeiten Euroopassa – Airbnb joutumassa kaupungin hampaisiin

Muista pelisilmä, jos haluat vuolla Airbnb-euroja: "Myös idyllinen rantamökki huitsin nevadasta voi olla toimiva"

Jäät ryskyivät. Jäänmurtaja Sampo halkoi jäitä ja raivasi tietä matkustajalaivalle halki Pohjanlahden. Laivan nimi oli Arcturus ja se oli lähtenyt Liepajasta (nyk. Latviaa) kymmenen päivää aikaisemmin. Matkalla oli myrskynnyt ja moni voinut pahoin. Loppumatkalla jäät olivat rusentaa koko laivan.

Muutenkin matka oli vaarallinen, sillä meneillään oli maailmansota ja Itämerellä saattoi olla miinoja ja vihollislaivoja. Keikkuva laivamatka oli kuitenkin sen arvoinen.

Joka ikisen laivassa olleen miehen rinnassa läikähti sinä maanantaipäivänä 25. helmikuuta 1918, kun ensimmäiset kotimaan saaret siinsivät Merenkurkun vesillä.

”Kyllä siinä vähän silmiin vesi pisti kun näki töyräällä suomalaisia. Jotta tuos se on. Ei sitä uskonut, että päästään”, muisteli kauhavalainen jääkäri Yrjö Passi myöhemmin vaasalaisen Tauno Kuusimäen tekemissä haastatteluissa.

”Lähestyessämme Vaasaa ja Suomen rannikkoa jäällä alkoi näkyä vastaantulijoita ja riemu oli korkeimmillaan. Arcturuksen etukannelle kerääntyi jääkäreiden laulukuoro, joka lauloi ”Terve Suomeni maa” ja se oli tosiaan juhlallinen hetki. Täytyy kyllä sanoa, että sillä hetkellä Arcturus-laivalla oli harva silmä kuivana ja sydän jyskytti ihan pakahtuakseen,” kertoo puolestaan jääkäri Bertil Heinrichs Markku Onttosen koostamassa Jääkärikirjassa.

Vaasan Vaskiluotoon saapui Arcturuksen mukana kahdeksan ja puolisataa jääkäriä. Hiililaiva Castorin kyydissä oli lisäksi noin 90 miestä. Ilmeisesti Castor oli kuitenkin jäänyt Ruotsiin ja jääkärit oli siirretty jäänmurtaja Sampoon loppumatkaksi. Osa jääkäreistä oli lähtenyt myös Saksan Danzigista Miralla, Poseidonilla ja Virgolla. Noin 1200 jääkäriä palasi kotimaahan taistelemaan sisällissodassa. Laivojen mukana tuotiin myös aseita.

Jo värväys oli maanpetturuus

Jos paluumatkassa oli vaaroja, oli niitä myös menomatkassa. Jääkärivärvääjät ja jääkäreiksi lähtevät olivat maanpettureita, sillä emämaa Venäjä kävi sotaa Saksaa vastaan. Värväystoiminta pyrittiin pitämään salassa niin, että vain tietynhenkiset ihmiset saivat siitä kuulla. Mutta korvia oli joka puolella.

– Värvääjät olivat uskaliaita henkilöitä, jotka pistivät päänsä pantiksi ja tekivät töitä tilanteessa, jossa ei koskaan tiennyt, kuka on vihollinen. Venäläisiä oli joka puolella ja heillä oli agentteja myös suomalaisissa, kertoo eversti (evp) Jorma Jokisalo, joka on entinen Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja ja Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja.

Eri puolille maata perustettiin etappeja, joiden kautta miehiä lähetettiin vaaralliselle matkalle. Esimerkiksi talvella 1916, jolloin Merenkurkusta tuli ensisijainen väylä, oli Artturi Leinosen koti Ylihärmässä yksi värväystoiminnan keskuksista.

Leinonen oli silloin nuori kansakoulunopettaja, myöhemmin hänestä tuli maalaisliiton kansanedustaja ja sanomalehti Ilkan päätoimittaja.

Värväreitä ilmiannettiin santarmeille ja heitä tosiaan passitettiin myös vankilaan. Artturi Leinosestakin tuli "kalterijääkäri". Hän istui koko syksyn 1916 Vaasan lääninvankilassa, josta hänet siirrettiin Pietariin Pereshilnajan vankilaan. Keväällä hänet ehdittiin vielä lähettää Siperiaan Ohanskin kaupunkiin. Leinosen kohtalo olisi voinut olla vieläkin pahempi ilman vapauttavaa maaliskuun vallankumousta. Huhtikuussa hän palasi juhlittuna sankarina kotiin Ylihärmään.

Hengenvaarallinen menomatka

Jääkärimatkaajien reitti kulki ensin Haaparannan eli pohjoisen kautta junalla ja usein rajan yli hiihtäen. Reitti paljastui syksyllä 1915 ja sen käyttö kävi mahdottomaksi. Silloin siirryttiin Merenkurkkuun, josta oli lyhin matka Ruotsiin. Sulan aikaan yli mentiin veneillä ja talvella hiihtämällä. Apua saatiin Vaasan saariston tuntevilta paikallisilta asukkailta, joiden merkitys oli suuri.

Avusta huolimatta matkat olivat hengenvaarallisia ja dramaattisiakin. Jääkärikenraali Väinö Valve on kertonut matkastaan, joka oli päättyä Merenkurkun kevätjäille 1916. Hän oli tovereineen lähtenyt Uudenkaarlepyyn rannikolta kohti Ruotsia, taivallettavana oli kartan mukaan 74 kilometriä.

Väinö Valveen sukset menivät jo alkumatkasta rikki ahtojäissä ja lapikas kului puhki. Miehet olivat väsyneitä, välillä tajuttomia ja hallusinaatioiden vallassa. Jää repeili jalkojen alla ja horisontissa näkyi pelkkää valkoista. Epätoivo valtasi mielen.

”Olin tehnyt sen selväksi, että minä tänne jään. Kysymys oli vaan siitä, että kun kaadun nousen ylös, kunnes taas kaadun, enkä enää jaksa nousta. Ajattelin, että eikö ole selvä tehdä loppu. Yritin ampua, panin revolverin ohimolle, mutta sitä laukausta ei tullut.”

Väinö Valveen revolveri ei toiminut. Matka oli kestänyt epätoivoiset 38 tuntia, vaatteet olivat märät ja varpaat pilkistivät lapikkaan alta talvipakkasessa.

Yhtäkkiä kohdalle osui hylkeenpyytäjiä. He pelastivat sekä Valveen että hänen taakseen jääneet matkatoverit. Valve kuoli vasta vuonna 1995. Valveen haastattelut löytyvät myös Youtubesta.

Kovaa kuria, nälkää, sairauksia ja taistelun räiskettä

Jääkäreitä koulutettiin partiolaiskurssiksi naamioidulla leirillä aluksi Saksan Lockstedtissa keväästä 1915. Saksalaiset upseerit ja aliupseerit vastasivat alkuun koulutuksesta. Kuri oli kovaa, kokelaita höykkyytettiin aamukuudesta alkaen ja ruokaa oli niukasti.

”Mitä Lockstedtin leirillä oloon tulee, niin jos nyt lyhyesti sanoo, että kuri oli kova, palvelus ankara ja nälkä pitkä. Jos halusi riittävästi leipää, niin sitä piti saada lisää ulkopuolelta. Normaali kuuden päivän annos oli nimittäin noin tiilenkokoinen leipä, jonka moni söi jo ensimmäisenä tai toisena päivänä. Tuvassa kuului pauke, sillä leipä oli hapanta ja aiheutti ruuansulatukselle ongelmia,” muistelee puolestaan jääkäri Matti Laurila.

Toukokuussa 1916 suomalaisista muodostettiin Preussin Kuninkaallinen Jääkäripataljoona 27, joka vastoin ennakko-odotuksia joutui myös tositoimiin. Pataljoona osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Riianlahdella nykyisen Latvian alueella Misse-joella ja Aajoella ja taisteli venäläisiä vastaan.

– Se oli erittäin ankara koettelemus, jossa mitattiin tahtotila ja poliittinen tausta. Mitä vaikeampi oli rintamatilanne, sitä vaikeampaa oli. Ja pelko oli siinä, kun oli lähdetty saamaan koulutusta Suomen vapauttamiseksi Venäjän vallasta, niin nyt kun siellä taisteltiin, pelättiin, että miehistö kuolee siellä, eikä siitä olekaan Suomelle iloa, kertoo eversti Jorma Jokisalo.

Keväällä 1917 pataljoona irrotettiin rintamalta ja siirrettiin saamaan jatkokoulutusta rannikkokaupunki Liepajaan. Sen tähtäin oli jo selvästi paluu Suomeen.

Viimeiset kuukaudet maailmalla

Loppuaika oli silti monelle vaikea, kun koti-ikävä kasvoi. Maaliskuun vallankumous toisaalta nosti mielialoja, toisaalta pohdittiin, että oliko kaikki tämä ollut turhaa ja Suomi vapautunut ilman heitä. Myös sairaudet alkoivat vaivata heikolla ruualla jo pitkään olleita nuorukaisia. Jääkäri Bertil Heinrichs sairastui ensin punatautiin ja sitten vielä nälkäkouristuksiin.

”Vielä kun oli riittämätön ravinto ja kova rasitus, niin tämä vei minun voimani ja sairastuin nälkäkouristuksiin. Ne ilmaantuivat siten, että kädet ja jalat paisuivat ja turposivat. Näytin ulospäin hyvin pulskalta ja hyvin jaksavalta, vaikka itse asiassa olin hyvin sairas,” kertoo jääkäri Bertil Heinrichs.

Jääkärien mielialoja pyrittiin pitämään ylhäällä erilaisin keinoin. Yksi niistä oli kilpailu Jääkärien marssin sanoituksesta. Sen voitti jääkäri Heikki Nurmio.

Toisaalta ne jääkärit, jotka viettivät viimeiset kuukaudet Polangenin erikoiskoulutuksessa, olivat paremmassa asemassa. Ruokaa oli riittävästi ja miehet saivat jopa vähän väriä kasvoihinsa. Jääkäri Antti Isotalo on kertonut, että esimerkiksi joulu vietettiin suorastaan yltäkylläisyydessä:

"Ensinnäkin alettiin päivällisellä, joka oli varustettu läskien ja perunain ja muitten soppain avustamana. Päivällistä syödessä alettiin myöskin tarjoilla ruokaryyppyjä..."

Se oikea Jääkärin morsian

Moni kärsi kovasta koti-ikävästä etenkin loppuaikoina Liepajassa. Tampereella syntynyt Otto Bonsdorff oli erilaisessa asemassa. Hän oli opiskellut Saksassa ja hänellä oli sukulaisia myös Liepajassa. Hänen tätinsä ja pikkuserkkunsa asuivat siellä. Pikkuserkku oli nimeltään Olga.

”Kun Suomen jääkärit tulivat Libauhun, hoidin lastentarhaa, jossa oli sodan aikana kodittomiksi jääneitä lapsia. Silloin näin hauskan upseerin tai sotilaan ja menin hänen luokseen ja kysyin: keitä te olette? Silloin tämä upseeri vastasi, että hän on jääkäri. Sain kuulla, että kasarmissa on kolme Bonsdorff-nimistä jääkäriä. Heistä kaksi oli von-alkuista ja yksi tavallinen porvari. Kun tulin kotiin, istui siellä pikkuserkkuni, jääkäri, se, joka ei ollut von-alkuinen. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Minä kihlauduin Otto Bonsdorffin kanssa ripillepääsypäivänäni, juuri kun täytin 18 vuotta.” Näin muistelee todellinen jääkärin morsian Olga Bonsdorff.

Kun jääkärien tuli aika lähteä takaisin Suomeen, itkuhan siinä tuli. Mutta koska sisällissota eteni jääkäreille suotuisasti, kihlattu seurasi pian perässä ja heidät vihittiin Suomessa 1918.

Saarikosken tapaus

Saksassa ja Latviassa olon aikana joukosta myös putosi ja pudotettiin väkeä pois. Muutama jopa loikkasi Venäjän puolelle kesken taistelujen. Ja sitten oli Saarikosken tapaus.

Jääkäri Sven Saarikoski oli päättänyt kieltäytyä osallistumasta taisteluun Aajoella. Silloin oli muitakin kieltäytyjiä, mutta Saarikoskesta tuli murheellinen esimerkki. Lapualaisen Matti Laurilan kertoman mukaan ylijoukkueenjohtajana toiminut Kaarlo Ståhlberg kysyi Saarikoskelta useampaan kertaan, lähdetkö mukaan. Kun Saarikoski vastasi kieltävästi, Ståhlberg sanoi, että ”ammun jos et lähde”. Kun Saarikoski edelleen vastasi kieltävästi, Ståhlberg ampui kolme kertaa.

"Tämä vaikutti meihin järkyttävästi, mutta sitten vaan komennettiin käännös ja lähdimme hiihtämään... Vapaussodan aikana vielä kuulin, miten se oli Ståhlbergia painanut tämä asia ja niinpä hän taisi vähän hakeakin kuolemaa, niin uhkarohkeasti hän vapaussodassa taisteli", pohti myöhemmin jääkäri Matti Laurila.

Pataljoonassa esiintyi kautta matkan ristiriitoja ja tyytymättömiin kohdistui myös erilaisia rankaisutoimia.

Paluussa parasta oli maito

Jo keväästä 1917 jääkäripataljoona oli valmistautunut kotiinpaluuhun. Ja odottanut, ja taas odottanut. Nyt koitti viimein se hetki, kun päästiin kotimatkalle ja toteuttamaan jääkärien varsinaista tehtävää.

Pari viikkoa aiemmin tammisunnuntaina 27.-28.1. venäläiset varuskunnat oli riisuttu aseista eri puolilla Pohjanmaata. Ensimmäisenä jo ennen joulua palanneet jääkärit ja paikalliset suojeluskunnat olivat pohjustaneet tietä tulevalle.

Jos sotilaaksi on ryhtynyt ja puolensa valinnut, niin se on kestettävä. Eversti evp Jorma Jokisalo

Vaasaan paluu oli yhtä juhlaa ja vastaanotto lämmin. Laivoja oli vastassa suuri joukko vaasalaisia. Jälkikäteen jääkärit ovat kertoneet, että ensimmäinen vuorokausi oli yhtä syömistä. Vuosia nälässä olleet jääkärit saivat pitkästä aikaa ruokaa – ja maitoa! Heitä kestittiin kouluilla, joihin heidät oli majoitettu sekä vaasalaisissa kodeissa, mutta myös ravintolat tarjosivat heille herkkuja ilmaiseksi.

Jääkäreitä vastaanottaneet vaasalaiset odottivat suurilta sankareilta isoja sanoja, mutta jääkäri Eemeli Vantunen sanoi kahvitellessaan tuttavaperheen luona, että ”onpa teillä hyvää maitoa. Saksa on nälkämaa, ei siellä saanut ku vettä ja porkkanasoppaa.”

Paluupäivää seurasi paraatipäivä, jota moni piti unohtumattomana kokemuksena. Senaattorit ja ylipäällikkö Mannerheim tarkastivat saapuneet joukot. Koska jääkäreillä ei ollut päällystakkeja, paraatin ohjelma piti keskeyttää.

– Se oli tiistaipäivä, kun oli paraati ja katselmus ja silloin oli kylmä. Jääkäreillä oli ohut vihreä puku, eli siellä hytistiin ja siksi ohjelmaakin supistettiin. Siinä tilanteessa jääkärit saivat tehtävän. Heidän tehtävänsä oli tehdä Suomen armeijasta iso ja taitava. Tehtäväksi tuli kouluttaa itselleen joukot, eversti Jorma Jokisalo kertoo.

Vapaussodan sankareita?

Jääkäreille sotaan ryhtyminen kotimaassa oli täysin yksiselitteisesti vapaustaistelua. Siitä ajatuksesta suurin osa jaksoi pitää kiinni koulutuksen alkuajoista lähtien. Jääkäriliikkeen päämääränä oli itsenäinen Suomi, eikä sitä voinut oikein ajatella ilman omaa armeijaa. Venäjä oli tiukentanut otettaan ja viemässä Suomelta pois sadan vuoden ajan ollutta autonomista asemaa. Marraskuussa 1914 julkaistu venäläistämisohjelma oli viimeisenä pontimena koko ajatukselle.

Jääkärit olivat hämmentyneitä, kun kuulivat tietoja Suomesta. Se ymmärrettiin, että Suomessa ei tultaisi taistelemaan pelkästään venäläisiä, vaan myös suomalaisia punakaartilaisia vastaan.

Raippaluodosta lähtenyt jääkäri Herman Nabb on sanonut haastattelussa ajatelleensa vastustajastaan näin:

”Kyllä se on väärin, että pitää ampua omia veljiänsä. Kyllä se on sekasorto tämä. Mutta Tampereella on ryssän sotilaita, silloin ajattelin, että täytyy ottaa vastaan, kun on venäläiset mukana. Vastustajat olivat kyllä kovia ja rohkeita”.

Vuoden 1918 sota oli jääkäreillekin katkera kokemus. Pettymys suomalaisiin sosialisteihin oli suuri. Kuitenkin venäläiset olivat jääkärien suurimman vihan kohteena ja sitä kautta jääkärit ajattelivat, että puolensa valinneet sosialistitkin olivat verivihollisia. Tämä ajattelu johti myös äärimmäisiin kostotoimiin ja väkivaltaisuuksiin, joista tuskin kukaan on ylpeä.

– He toteuttivat siinä tilanteessa heille annetun tehtävän ja se ei ollut helppo. Asetelma oli erittäin kiusallinen. Moni koki tilanteen sellaiseksi, että he eivät koskaan sietäneet sitä, että taistelua olisi kutsuttu joksikin muuksi kuin vapaussodaksi. Jos sotilaaksi on ryhtynyt ja puolensa valinnut, niin se on kestettävä, toteaa eversti Jokisalo.

Jokisalo on vakuuttunut, että ilman jääkäreitä emme olisi nyt tässä. No, ainakin historiamme olisi ollut hyvin toisen näköinen.

Eliittijoukko vai tavallisia poikia?

Jääkärijoukko ei ollut mikään yhtenäinen ja samanhenkinen porukka. Moni on luonnehtinutkin jääkäreiden olleen ”kuin Suomi pienoiskoossa”. Miehiä oli eri puolilta maata, eri yhteiskuntaluokista, ammattiryhmistä ja myös poliittisista laidoista. Suhteellisesti eniten oli pohjalaisia, määrällisesti eniten Uudeltamaalta. Suurin ammattiryhmä oli työläiset ja toiseksi suurin opiskelijat.

Jääkäreitä on myös pilkattu eliittijoukoksi ja seikkailijoiksi. Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä parin vuoden seikkailun hurmasta ja mielekkyydestä. Joku toki lähti matkaan seikkailunhalusta tai yksinkertaisesti työn perässä. Osalla oli voimakas isänmaallinen asenne. Osa jääkäreistä jäi myös Saksaan töihin. Jääminen oli joillekin aatteellinen kysymys.

– Alkuun he olivat kaukana eliitistä. Sitten vasta he olivat eliittiä, kun koulutus oli saatu päätökseen, mutta siitäkin oli karsiutunut porukkaa. Aika moni jäi Saksaan niistä 2000:sta, kun 1200 palasi, muistuttaa eversti evp Jorma Jokisalo.

Sekalainen seurakunta kyllä pääosin kasvoi ja kehittyi eliittijoukoksi, kuten myöhemmät historian vaiheet osoittavat.

Jääkärit itsenäisyyttä ratkaisemassa

Jääkärien merkitys sisällissodan lopputulokseen on oleellinen. Ilman jääkärien tuomaa koulutusta ja sodan käynnin taitoa lopputulos olisi voinut olla toinen. Valkoisten joukot olivat hyvin johdettuja ja organisoituja. Se ratkaisi sodan.

– Heiltä löytyi kyky organisoida taistelua. Heillä oli myös käsitystä, miten pataljoona viedään taisteluun ja miten huolletaan ja niin edelleen. Tällaista osaamista ei ollut vastapuolella ollenkaan, perustelee Jokisalo.

– Se perustuu lyhyesti siihen, että jääkäreillä oli parempi sodan johto. Ja sitten oli tietysti näitä kuten Mannerheim, jotka olivat tehneet sotilasuran Venäjällä. Valkoiset osasivat sodan konstin. Jääkäreillä oli isot tappiot, koska he itse menivät edellä tilanteisiin, vahvistaa myös historian emeritusprofessori Heikki Ylikangas.

Jääkäreihin kohdistuneet odotukset olivat korkealla. He myös tiedostivat sen ja lunastivat odotukset. Osa heistä jatkoi työtään puolustusvoimissa ja oli keskeisissä tehtävissä myös parikymmentä vuotta myöhemmin talvi- ja jatkosodissa, jolloin maan itsenäisyys lunastettiin uudelleen.

Puolustusvoimat juhlistaa jääkäreiden kotiinpaluun 100-vuotisjuhlaa paraatikatselmuksella ja ohimarssilla Vaasassa. Yle näyttää paraatin suorana lauantaina 24.2.18 kello 10.50. Suoraa lähetystä voi seurata täällä.

Tukholmassa on esillä varsin ainutlaatuinen "Vivat Regina" -näyttely. Sitä voidaan pitää harvinaisena, sillä hyvin harvat maat ovat säilyttäneet kruununaarteensa barokkiajalta.

Näyttely esittelee kansallisia aarteita ja jalokiviä, joita käytettiin kuningatar Kristiinan kruunussa vuonna 1650. Hänet kruunattiin lokakuun 16. päivänä 1650 Tukholman tuomiokirkossa, Storkyrkanissa.

Kuningatar Kristiina syntyi kuningas Kustaa II Adolfin ja kuningatar Maria Eleonoran tyttärenä vuonna 1626. Hän oli Ruotsin kuningatar vuosina 1644–1654.

Kuningatar Kristiina oli varsin merkittävä hallitsija, mutta hän kääntyi katolilaiseksi ja luopui kruunustaan vuonna 1654. Hän vietti koko loppuelämänsä Roomassa ja kuoli vuonna 1689.

Näyttely on avoinna kevään ajan. Näyttely on Ruotsin kirkon ja kuninkaanlinnan Royal Armoury -museon välinen yhteistyö.

Näyttelyssä kuninkaallinen iltapäivä

Ruotsin kruununprinsessa Victoria vieraili näyttelyssä torstaina iltapäivällä. Hänellä oli mukanaan molemmat lapset perjantaina kuusi vuotta täyttävä prinsessa Estelle ja pian 2-vuotias prinssi Oscar. Näyttelyvierailusta kertoo muun muassa kuninkaallisia seuraava sivusto.

Kuninkaallinen vierailu näyttelyyn toteutettiin ennalta ilmoittamatta ja ilman mediaa, jotta kruununprinsessa ja hänen lapsensa voisivat nauttia näyttelystä kaikessa rauhassa. Hovi toimitti joitain kuvia vierailun päätyttyä.

Kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel yrittävät osallistua lastensa arkeen mahdollisimman paljon, mutta eivät ole tuoneet heitä yleensä virallisiin tehtäviin. Viime kuussa Estelle ja Oscar tapasivat Cambridgen herttuan, prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen, kun pari oli virallisella vierailulla Ruotsissa.

23.2. kello 22:23 Muutettu kuninkaan nimi suomalaiseen muotoon Kustaa II Adolf.

Kansallisen kivääriyhdistyksen NRA:n kasvot, eli varatoimitusjohtaja, Wayne LaPierre kritisoi torstaina kovin sanoin ehdotuksia Yhdysvaltain aselakien tiukentamisesta.

1. – Oikeus kantaa aseita ei ole ihmisen myöntämä, vaan sen on antanut Jumala kaikille amerikkalaisille syntymäoikeutena, LaPierre julisti konservatiivien vuosittaisessa CPAC-konferenssissa Marylandissä.

Hän puolusti puheessaan koululaisten suojelemista asein.

2. – Paha kävelee keskellämme ja Jumala meitä auttakoon, jos emme kovenna koulujemme (turvatoimia) ja suojele lapsiamme, LaPierre totesi.

Presidentti Donald Trump ehdotti aiemmin viikolla osalle opettajista aseita. Opettajat saisivat erikoiskoulutuksen.

"Tarvitaan hyvä ihminen ja ase"

LaPierren mukaan aselakien kiristämistä vaativat aktivistit käyttävät Floridan kouluampumistapausta väärin poliittisiin tarkoituksiin.

Hän nimitti liudan demokraattipoliitikkoja uusiksi eurooppalaisiksi sosialisteiksi, jotka uhkaavat kajota amerikkalaisten vapauksiin.

3. – Sosialismi saa voimaa manipuloiduista uhreista, LaPierre sanoi.

Kiihkeistä aseenkanto-oikeuden puolustuspuheista tunnettu varatoimitusjohtaja päätti puheensa toistamalla vanhan viestinsä.

4. – Älkää koskaan unohtako näitä sanoja: Jotta paha ihminen ase kädessään voidaan pysäyttää, tarvitaan hyvä ihminen ase kädessään.

Presidentti Donald Trump osoitti suosiotaan NRA:lle tviitissä puheen jälkeen. Hän kutsui LaPierreä ja hänen kollegojaan patriooteiksi, jotka rakastavat Yhdysvaltoja ja tekevät oikeita asioita.

"Eikö poliisia voi laittaa joka kouluun?"

NRA pitää tyypillisesti matalaa profiilia muutaman päivän joukkoampumisten jälkeen, minkä jälkeen Wayne LaPierre astuu esiin vastustamaan muutoksia aselakeihin.

5. – Kun ajattelee kaikkea Yhdysvaltain apua ulkomaille... eikö meillä ole varaa laittaa poliisi joka ikiseen kouluun (sillä rahalla)? LaPierre kysyi vuonna 2012 Connecticutin Sandy Hookin kouluampumisten jälkeen.

LaPierren kielenkannat höltyivät myös vuonna 2013 tapahtuneen Washingtonin laivastoammuskelun jälkimainingeissa.

6. – Pysäyttäkää väkivaltaiset rikolliset, ottakaa heidät pois kaduilta, viekää mielisairaat hoitoon.

Washingtonin ammuskelun jälkeen Yhdysvalloissa keskusteltiin mielenvikaisista ampujista.

"NRA turvallisin paikka vapaudelle"

7. – Ne (Isis) ovat jo täällä. Kuinka kauan vielä ennen kuin Pariisissa tai Kööpenhaminassa näkemämme kauheudet tulevat periaatteessa aseettomalle alueelle (Minnesotan) Mall of America -kauppakeskuksessa?

8. – Miksei Obama vain julista Irakia, Syyriaa ja Afganistania yhdeksi isoksi, onnelliseksi aseettomaksi alueeksi, jos niiden oletetaan pelastavan ihmiselämiä?

9. – Turvallisin paikka amerikkalaiselle vapaudelle on Kansallinen kivääriyhdistys.

10. – Minulla on uutisia medialle. Teidän ensimmäisen lisäyksen oikeutenne (lehdistönvapaus) ei ole lupa tappaa toinen lisäys valheilla.

Nämä neljä lainausta ovat LaPierren puheesta vuoden 2015 CPAC-konferenssissa.

Jutussa on käytetty lähteinä myös New York Timesia, NPR:ää, Politicoa ja Fox Newsin tviittejä.

Lisää aiheesta:

Suomalaisprofessori Trumpin ehdottamasta opettajien aseistamisesta: "Järjetöntä, vastuutonta ja vaarallista"

Asekeskustelu kuumenee koko ajan Yhdysvalloissa – Poliisin toiminta ja opettajien aseistaminen puhuttavat, Washingtoniin suurmielenosoitus

Trump ehdotti aseita opettajille – Poliisipäälliköiden yhdistys: "En tunne yhtään poliisipäällikköä, jonka mielestä se olisi hyvä idea"

Metroliikenne on ollut sekaisin sekä keskiviikkona että torstaina. Hankaluudet ovat johtuneet palorullaoven viasta, kiskovauriosta ja maahan pudonneesta virtakiskosta. Esimerkiksi ovivika seisautti koko metroliikenteen puoleksi tunniksi.

Viime vuoden lopulla metronkuljettajat moittivat ohjaamoiden puutteita. HKL painii parhaillaan myös kuljettajapulan kanssa.

HKL:n toimitusjohtaja Ville Lehmuskoski vastaa nyt viiteen keskeiseen kysymykseen metro-ongelmista.

1. Joko kuluvan viikon ongelmat on selätetty?

Ongelmatilanteet saatiin selvitettyä kyseisinä päivinä. Nämä ovat kertaluonteisia tapauksia ja ne hoidetaan sitä mukaa kun niitä ilmenee. Aina toki voi tulla uusia ongelmia, mutta mitään isoa, systemaattista ongelmaa näihin tämän viikon tilanteisiin ei liity.

2. Miksi kiskot katkeilevat pakkasessa?

Se liittyy fysiikan lakeihin ja metallin lämpölaajenemiseen. Kylmällä kelillä kisko supistuu ja lämpimällä laajenee. Se on normaalissa jännityksessä noin kymmenen ja viidentoista asteen välisessä lämpötilassa. Sitä kuumemmassa kisko on lämpölaajenemisen takia suurempi ja kylmemmässä pienempi. Mitä kovempi pakkanen, sitä suurempi vetojännitys kiskoon muodostuu. Joissain tapauksissa kisko saattaa murtua ja se täytyy paikata esimerkiksi hitsaamalla.

3. Aiheuttaako pakkanen ongelmia muussa joukkoliikenteessä?

Toki pakkanen vaikuttaa kaikkeen joukkoliikenteeseen. Kiskojen lämpölaajeneminen aiheuttaa ongelmia kaikessa raideliikenteessä. Suomenlinnan lautalle jää on tietenkin oma juttunsa. Busseissa kylmä vaikuttaa muun muassa polttomoottorien toimintaan. Joukkoliikenteessä on kuitenkin totuttu toimimaan suomalaisessa talvisäässä. Eivät nämä tämänhetkiset pakkaslukemat mitään mahdottomia ole. Pakkasta isompi ongelma on esimerkiksi raiteiden vaihteisiin pakkautuva lumi.

4. Joko metrokuljettajien moittimat työolot on saatu kuntoon?

Työergonomian parantaminen sekä metro- että raitiovaunukalustossa on pitkä projekti, eikä se valitettavasti valmistu hetkessä. Vuoden alussa päätimme kuitenkin kiirehtiä sitä. Muokattavia metrojunia ja raitiovaunuja on kymmenittäin ja muutokset suunnittelutöineen ja toteutuksineen vie aikaa. Kovin monia junia tai vaunuja ei myöskään voi ottaa yhtä aikaa linjalta pois muutoksia varten.

5. Onko kuljettajapulaan näkyvissä helpotusta?

Parhaillaan käynnissä olevalla metronkuljettajakurssilla 12 oppilasta. Kurssi päättyy maaliskuussa ja uusien kuljettajien pitäisi tuoda ihan olennainen helpotus kuljettajapulaan liittyviin ongelmiin.

Helsingin hovioikeus on linjannut tänään perjantaina antamassaan tuomiossa, että Jehovan todistajien vapauttaminen asepalveluksesta ja siviilipalveluksesta syrjii totaalikieltäytyjiä.

Oikeus katsoi, että muiden vakaumuksensa vuoksi siviilipalveluksesta kieltäytyvien erilainen kohtelu on perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaista ja syrjivää. Oikeuden mukaan vakaumuksia tulisi kohdella yhdenvertaisesti, eikä Jehovan todistajien erilaista asemaa voida pitää hyväksyttävänä, vaikka siitä on säädetty poikkeuslailla.

Oikeuden päätös syntyi äänestyksen jälkeen äänin 4–3. Enemmistön mielestä vuonna 1987 voimaan tulleen, niin kutsutun vapautuslain jälkeen on tapahtunut oleellisia muutoksia. Suomi on esimerkiksi liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja perustuslakia on muutettu.

Enemmistö korostaa, että siviilipalvelukseen voi nykyään hakeutua ilman, että mies määrätään ensin asepalvelukseen. Siviilipalvelus on näin tosiasiallisesti erotettu sotilaallisesta maanpuolustusvelvollisuudesta. Jehovan todistajien vapauttaminen kaikesta palveluksesta ei ole tuomioistuimen mukaan yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta perusteltua.

Enemmistö myös huomauttaa, että palveluksesta kieltäytyvät eivät enää ole pelkästään Jehovan todistajia vaan heitä on kymmeniä muitakin vuosittain. Vankeuteen tuomittiin vuonna 2015 ja 2016 yhteensä yli sata asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta kieltäytynyttä.

Syyttäjä: Velvollisuuteni hakea muutosta

Vähemmistö puolestaan näki, että siviilipalveluksesta kieltäytynyt mies olisi pitänyt passittaa vankilaan. Vähemmistön mielestä lainsäädäntö vaatisi muutoksia, jotta myös muita kuin Jehovan todistajia voitaisiin vapauttaa yleisestä asepalveluksesta vakaumuksen vuoksi.

Syyttäjä ilmoitti vievänsä tapauksen korkeimman oikeuden tarkasteltavaksi. Kihlakunnansyyttäjä Maren Salvesen viestitti Ylelle, että hovioikeuden ratkaisu eroaa vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ja syyttäjän velvollisuus on näin ollen hakea asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun hovioikeus sivuutti voimassaolevan poikkeuslain perustuslain vastaisena.

Hovioikeuteen kannellut mies oli kieltäytynyt kesällä 2015 siviilipalveluksen suorittamisesta vedoten omantunnon kysymyksiin. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi miehen helmikuussa 2016 siviilipalveluksesta kieltäytymisestä puoleksi vuodeksi vankeuteen.

Mies valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovissa miehen asiaa on ajanut yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolla ollaan tyytyväisiä hovioikeuden päätökseen.

– Perustuslain yhdenvertaisuusperiaate on vahva ja se on vahvistunut muun muassa perusoikeussäännöksiin otetun syrjintäkiellon sekä yhdenvertaisuuslain säätämisen vuoksi, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä toteaa tiedotteessa.

– Viimeistään tämän ratkaisun myötä toivomme, että hallitus pikaisesti ryhtyy lainsäädäntötoimiin. On tarkan pohdinnan paikka, miten voidaan säätää maanpuolustusvelvollisuudesta sillä tavalla, että eri ryhmiä ei syrjitä, sanoo miehen asiaa hovioikeudessa ajanut erityisasiantuntija Robin Harms Ylelle.

Hovioikeus vapautti miehen puolen vuoden vankeusrangaistuksesta, joka annetaan yleensä totaalikieltäytyjille.

Aseistakieltäytyjäliiton keräämien tietojen mukaan Suomessa on vuosittain enintään 55 totaalikieltäytyjää. Hovioikeuden ratkaisu ei suoraan vaikuta jo tuomion saaneisiin tai niihin totaalikieltäytyjiin, joiden oikeusjuttu on vireillä.

Professorin mielestä ratkaisu vie keskustelua oikeaan suuntaan

Helsingin yliopiston oikeushistorian professorin Jukka Kekkosen mukaan täpärälle mennyt äänestys kertoo tapauksen monimutkaisuudesta.

– Tässä on kaksi hyvää ja perusteltua ratkaisulinjaa, molemmat ovat oikeita tavallaan.

Kekkosen mielestä tapaus pitääkin saattaa vielä korkeimman oikeuden tarkasteltavaksi, sillä perustelut miehen vangitsemisen ja vapauttamisen puolesta ovat juridisesti olemassa.

Kekkonen toivoo, että oikeuden ratkaisulla olisi vaikutusta lainsäädäntöön.

– Jospa tämä saisi aikaan sen, että poistettaisiin tämä epäkohta mihin on kiinnitetty huomiota paljon. Epäkohta pitää korjata ensisijaisesti lainsäädännöllä ja toissijaisesti turvautua tuomioistuinten tulkintaan.

Kekkonen teki puolustusministeriölle selvityksen Jehovan todistajien asepalveluksesta. Se valmistui vuonna 2013. Kekkonen kertoo, että tuolloin käytiin paljon keskustelua siitä, pitäisikö Jehovan todistajilta poistaa oikeus olla osallistumatta asepalvelukseen.

– Silloin Suomi olisi saanut uuden mielipidevankiongelman. Keskustelu oli ihan toisessa suunnassa, Kekkonen muistelee.

Nyt saatu hovioikeuden ratkaisu vie Kekkosen mielestä keskustelua oikeaan suuntaan eli siihen, että myös muiden vakaumusten edustajat voitaisiin vapauttaa varusmies- ja siviilipalveluksesta.

Puolustusministeri ei vielä kommentoi päätöstä

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) ei vielä ota kantaa siihen, tulisiko hovioikeuden ratkaisun perusteella lakia Jehovan todistajien erivapaudesta muuttaa.

Hovioikeus joutui ratkaisemaan asian äänestämällä, ja siitä on mahdollista valittaa Korkeimpaan oikeuteen 60 päivän ajan. Niinistön mukaan on todennäköistä, että päätöksestä valitetaan.

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) ei liioin ota kantaa päätöksen. Hän kuitenkin toteaa, että palveluksesta vapauttamisen perusteet on hyvä ottaa uuteen harkintaan.

Suomi on saanut kritiikkiä Jehovan todistajia suosivasta laistaan

Suomessa on yleinen asevelvollisuus, joka velvoittaa täysi-ikäisiä miehiä suorittamaan varusmies- tai siviilipalveluksen. Jehovan todistajat ovat kuitenkin saaneet vapautuksen velvollisuudesta 1980-luvulta lähtien. Ennen niin kutsuttua vapautuslakia myös Jehovan todistajat joutuivat vankilaan kieltäydyttyään asepalveluksesta.

Jehovan todistajat tulkitsevat, että Raamattu opettaa pidättäytymään kaikesta väkivallasta. He kieltäytyvät sillä perusteella myös asepalveluksen korvaavasta siviilipalveluksesta.

Nykysysteemin mukaan Jehovan todistajat saavat lykkäystä asepalveluksesta aina kolme vuotta kerrallaan. 29-vuotiaina he vapautuvat palveluksesta kokonaan iän perusteella.

Hovioikeuteen siviilipalveluksesta kieltäytymisestään kannellut mies näki, että nykyinen laki on syrjivä. Näin siksi, että muilla ryhmillä kuin Jehovan todistajilla ei ole mahdollisuutta vedota vakaumukseensa.

Mies itse on kertonut olevansa pasifisti eli vastustavansa sotaa ja haluavansa edistää väkivallattomia keinoja konfliktien ratkaisussa.

Miehen asiaa ajava, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston erityisasiantuntija Robin Harms on todennut aiemmin Ylelle, että Jehovan todistajien suosiminen on Suomelle noloa.

Sekä eduskunnan perustuslakivaliokunta että puolustusministeriön toimikunta ovat aiemmin todenneet, että Jehovan todistajat asepalveluksesta vapauttava laki on ristiriidassa sekä perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen että syrjintäkiellon kanssa.

Myös YK:n ihmisoikeuskomitea on kritisoinut Suomea siitä, että laki on Jehovan todistajia suosiva.

23.2.2018 kello 13.12 Lisätty erityisasiantuntija Robin Harmsin ja syyttäjän kommentit. Kello 12 juttuun täydennettiin professori Jukka Kekkosen ja Jussi Niinistön (sin.) kommentit.

Lue myös:

Häkkänen: Palveluksesta vapauttamisen perusteet uuteen harkintaan

Mielipidevankeja "keskitysleirillä" – Lue, miksi Jehovan todistajat vapautettiin asevelvollisuudesta vuonna 1985

Jehovan todistajat: Meidän puolesta myös muut voitaisiin vapauttaa asevelvollisuudesta

Aseistakieltäytyjää oikeudessa puolustava yhdenvertaisuusvaltuutettu: Jehovan todistajain suosiminen syrjivää ja Suomelle noloa

Rikolliset rauhan puolesta – Lue neljän totaalikieltäytyjän tarina

Ylen maamerkki Pasilan linkkitorni sai harvinaisen juhlavalaistuksen, kun se puettiin viikonlopun ajaksi Viron lipun väreihin. Onnea Viro 100 vuotta!

– Linkkitorni luo symbolisen valosillan lahden ylitse, mikä kertoo Suomen ja Viron yhteisestä historiasta ja vaiheista. Myös Yle on elänyt naapurinsa mukana vuosikymmenien ajan, kun radio ja televisio ovat tarjonneet mahdollisuuden yhteydenpitoon ja kulttuurivaihtoon maiden välillä. Toivotan Virolle ja Viron yleisradioyhtiö Eesti Rahvusringhäälingin kollegoille menestyksellistä alkavaa uutta vuosisataa, sanoo Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen.

Linkkitorni valaistaan harvoin. Valaistuksen on nyt suunnitellut ja toteuttanut Yle Tuotanto ja Designin Jari Väisänen. Valaisussa käytetään LED-tekniikkaa ja torniin tulee yhteensä 36 valonheitintä. Samanlaisilla valoilla toteutettiin Senaatintorin rakennusten valaisu itsenäisyyspäivänä.

Perjantaina julkaistussa Hypon asuntomarkkinakatsauksessa povataan maakuntien keskuskaupunkien välille tiukkaa pudotuspeliä.

Hypon pääekonomistin Juhana Brotheruksen mielestä nykyisistä 21 keskuskaupungista seitsemän menestyy, toiset seitsemän hiipuu ja loput seitsemän ovat jotain siltä väliltä.

Brotherus kuvaa meneillään olevaa kehitystä kaupungistumisen toiseksi aalloksi. Kokenut kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara ihmettelee näin suoraviivaista luokittelua.

– Meille jää paljon maakuntakeskuksia, jotka ovat ihan vahvoja toimijoita. Meillä on paljon teollisuudenaloja, jotka nimenomaisesti eivät tarvitse suuria kaupunkeja ympärilleen. Sitten on myös uusia toimialoja, jotka erityisesti hakeutuvat kaupunkikeskuksiin. Kyllä Suomen kokoisessa maassa varmasti asutaan tulevaisuudessa myös muualla kuin viidellä tai kymmenellä kaupunkiseudulla, Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Vaattovaara sanoo.

– Mielestäni on tärkeätä huomata, että esimerkiksi Helsingin väestönkasvusta tällä hetkellä yli puolet tulee maahanmuuttajataustaisen väestön kasvusta. Eli tässä tilanteessa kysymys ei ole kisasta pienempiä kaupunkeja vastaan, vaan ihan uudenlaisesta väestönkasvusta, joka vie Helsinkiä kasvussa eteenpäin, hän jatkaa.

Vaattovaara huomauttaa, että Suomen kaupungistuminen on alkanut jo vuosikymmeniä sitten ja ehkä vain hieman viipeellä muihin Euroopan maihin verrattuna.

Hänen mielestään rakentamisen ajurina toimii nyt liiaksi asumisen väljyydestä tinkivä tehokkuus. Asuntojen määrä on ollut pari viime vuotta määräävä tekijä, eivät tilavat asunnot.

– Olen vähän huolissani siitä, että meillä vastataan tähän kaupungistumisen haasteeseen rakentamalla nimenomaan hyvin pieniä kerrostaloasuntoja. Viimeisen kahden vuoden aikana meillä on kerrostaloasuntojen määrä kaksinkertaistunut. Samanaikaisesti ollaan ihan normaalissa rakentamisen vauhdissa asuinhuoneistojen pinta-alalla mitattuna.

Vaattovaaran mukaan vetovoimasta kaupunkiseutua ei luoda pienentämällä asuintila minimikokoon.

Lue myös:

Hypo: Kaupunkien kesken on alkanut pudotuspeli asukkaista – suurimmista kaupungeista vain seitsemän selviää voittajina

Pelastuslaitokset saavat yhä enemmän tehtäviä onnettomuuspaikan ohi ajaneista autoista.

Tyypillinen hätäkeskuksen pelastuslaitokselle välittämä tehtävä on ohikulkeneesta autosta tullut soitto, jonka mukaan tieltä penkkaan suistuneessa autossa näytti istuvan kuljettaja.

– Tällaisia ilmoituksia meille tulee paljon. Niistä käynnistyy aina iso tehtävä, mistä voi pahimmillaan aiheutua turhaa työtä. Penkkaan ajanut autoilija on jo saattanut soittaa itselleen hinurin ja istuu autossa lämmittelemässä, kertoo vs. paloesimies Samu Kemppi Keski-Suomen pelastuslaitokselta.

Viimeaikaisia uutisia lukiessa perusasiat tuntuvat unohtuvan monilta.

Esimerkiksi Pohjois-Savossa Hirvensalmella ennen joulua sattuneessa onnettomuudessa ohikulkija pyysi surevia ihmisiä poseeraaman kuolonkolaripaikalla.

Selvitä tästä seitsemällä kysymyksellä, osaatko sinä auttaa onnettomuustilanteessa:

Testin laatimiseen on osallistunut tieliikennepelastamisen pääkouluttaja, vs. paloesimies Samu Kemppi Keski-Suomen pelastuslaitokselta.

Edit. 23.2.2017 klo 12:28 Täsmennetty kysymystä nro 4 lisäämällä tieto siitä, että uhri ei hengitä.

Pneumokokkibakteeri aiheuttaa keuhkokuumetta, verenmyrkytyksiä ja aivokalvontulehdusta. Kaikki vakavia tauteja, mutta pitäisikö niiltä suojaava rokote tarjota kaikille senioreille ?

Kansallisessa rokotusasiantuntijaryhmässä aiemmin istunut Lapin sairaanhoitopiirin infektiolääkäri Markku Broas on laskenut yli 64-vuotiaiden rokottamisen euromääräiset hyödyt ja kustannukset.

– Rokotteen ottaminen mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan näyttäisi äärimmäisen järkevältä. Viiden vuoden aikajaksolla puhutaan kaikkiaan 28 miljoonan euron säästöistä, Broas summaa.

Broas on laskenut hollantilaistutkimuksen perusteella keuhkokuumetapausten vähentyvän 5,1 prosentilla. Rokotteen hinta on laskelmissa 30 euroa ja sairaalajakson 10 000 euroa. Broas on huomioinut myös aivokalvontulehdusten ja verenmyrkytysten vähentymisen ja avohoitokustannusten pienentymisen.

Ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Rokotusohjelmayksiköstä ei ole vakuuttunut.

– Me emme ole saaneet nähtäväksemme yhtään formaalista terveystaloudellista arviota, joka olisi ollut vertaisarvioidussa lehdessä, Nohynek toteaa.

Pohjois-Karjalassa vakuututtiin terveyshyödyistä

Rokotteen vaikutuksia on tutkittu Joensuussa, jossa kotihoitopotilaat on rokotettu vuodesta 2012 kunnan piikkiin, jotta he eivät päätyisi keuhkokuumeen vuoksi kalliiseen laitoshoitoon. Tutkimuksessa on mukana aikuisten pneumokokkirokote Prevenarin valmistaja Pfizer.

Tutkimusta ei ole vielä julkaistu, mutta alustavat tulokset ovat selvillä.

– Näillä näkymin yhdellä sijoitetulla eurolla saadaan viidestä jopa viiteentoista euroa takaisin. Se viisikin euroa on selvästi parempi tulos kuin monilla rokotteilla, jotka ovat kansallisessa rokotusohjelmassa, Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin ylilääkäri Jukka Heikkinen sanoo. Hänen mukaansa tutkimus julkaistaan lähiaikoina.

Hän on hyödyistä niin vakuuttunut, että ensi syksynä pneumokokkirokote aiotaan tarjota maksutta kaikille pohjoiskarjalaisille 65-vuotiaille, joita vielä ei ole piikitetty. Rokotus järjestetään influenssarokotuksen yhteydessä.

THL:ssä taas on laskettu, että rokotteen terveyshyödyt perusterveille 65 vuotta täyttäneille ovat vähäiset eikä kaikkien rokottaminen kannata.

– Meillä on laskettu, että kuinka moni ikäihminen pitäisi rokottaa, jotta saataisiin estettyä yksi keuhkokuume tai verenmyrkytys. Siitä tulee niin iso lukema, ettei voida puolustaa verorahojen käyttämistä rokotuksiin, Nohynek sanoo.

Moni kunta on kuitenkin katsonut järkeväksi maksaa rokotteet kotihoitopotilaille ja myös useat sairaanhoitopiirit rokottavat omin rahoin potilaansa ja henkilökuntansa.

Useissa Euroopan maissa kuten Saksassa, Britanniassa ja Espanjassa ikäihmisille tarjotaan ilmaiset pneumokokkirokotukset.

THL lupaa kritiikin takia uudet laskelmat

THL:n ja infektiolääkäreiden laskelmat rokotteen hyödyistä eroavat muiden muassa sen suhteen, millaiseksi on arvioitu rokotteen hinta ja teho, sairaalapäivän hinta tai pneumokokin aiheuttaman keuhkokuumeen todennäköisyys tietyssä ikäryhmässä. Esimerkiksi rokotteen todennäköiseksi hinnaksi THL:n tutkija Heini Salo on arvioinut Ilta-Sanomissa 47 euroa.

– On selvää, että kansallisen rokotusohjelman kautta hinta saataisiin huomattavaksi alemmaksi. Infektiolääkäreiden mielestä tarvitaan uudet, terveystaloustieteelliset kriteerit täyttävät kustannuslaskelmat, koska nyt pneumokokkirokotteen yhteiskunnallinen hyöty aliarvioidaan, sanoo HUS:in infektiolääkäri Eeva Ruotsalainen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella luvataankin nyt laskea uudestaan.

– Olemme käynnistämässä uuden selvityksen tästä kritiikistä johtuen. Kliinikot selvästi ajattelevat toisin kuin THL ja siksi tästä asiasta on tehtävä formaali terveystaloustieteellinen arvio, sanoo Nohynek.

THL: Lasten rokotukset suojaavat myös aikuisia

Koko vyyhti alkoi viime kesänä, kun THL lisäsi pneumokokkirokotusohjeiden kylkeen linkin kirjoitukseen, jossa todettiin ikääntyneiden pneumokokkirokotteen terveyshyödyt vähäisiksi. Samalla sivulla THL kuitenkin suosittelee rokotusta yli 64-vuotiaille yksilöllisen harkinnan mukaan.

– Sairaanhoitopiirien infektiolääkärit ja kuntien lääkärit puhuvat ikääntyneiden pneumokokkirokotteiden puolesta. Sen vuoksi THL:n ristiriitainen kannanotto ikääntyneiden pneumokokkirokotusten suositukseen hämmentää sekä väestöä että terveydenhuollon ammattilaisia, Ruotsalainen sanoo.

LSHP:n infektiolääkäri Markku Broas kertoo, että viidentoista sairaanhoitopiirin infektiolääkärit ovat vaatineet Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta poistamaan sivuiltaan vähäisistä terveyshyödyistä kertovat kirjoituksen.

Saiko THL siis kesällä jotain uutta tietoa, joka muutti käsityksen rokotteen hyödyistä?

– Seuraamme jatkuvasti tartuntatautirekisteristä, mitä lasten rokotusohjelma saa aikaiseksi ja se on jatkuvasti vähentänyt taudin ilmaantumista myös muissa ikäryhmissä. Lapset eivät enää toimi rokotuksilla estettävien pneumokokkien tartunnan lähteenä isovanhemmilleen. Eli se tautitaakka on jo vähentynyt ja aika vähän jää enää estettäväksi näitä ikäihmisiä itseään rokottaen, vastaa Nohynek.

THL:n mukaan sairaalahoitoa vaatineet aikuisten keuhkokuumetapaukset ovat vähentyneet merkittävästi sen jälkeen, kun lasten rokottaminen GlaxoSmithKlinen rokotteella alkoi vuonna 2010. Infektiolääkärit taas huomauttavat, että tartuntatautirekisterin mukaan yli 65-vuotiaiden vakavat pneumokokkitautitapaukset ovat päinvastoin lisääntyneet 16 prosenttia vuosina 2010– 2016.

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä infektiolääkärit ja THL:n edustajat joka tapauksessa käyvät tilannetta läpi eduskunnan rokotetyöryhmän kanssa. Jukka Heikkisen mukaan tavoitteena ei välttämättä ole niinkään saada pneumokokkirokotetta välittömästi kansalliseen rokotusohjelmaan vaan saada THL:n tuki sille lääkäreiden yleiselle käsitykselle, että pneumokokkirokote on myös ikäihmisille hyödyllinen.

Pirkanmaan Setan hallinnoimaan valtakunnalliseen Sinuiksi-palveluun tulee vuodessa 1 300 yhteydenottoa seksuaaliseen suuntautumiseen, seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyen. Näistä yhteydenotoista parikymmentä on tullut sateenkaarinuorilta, jotka kokevat suuria vaikeuksia kotonaan.

Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja ja seksuaalineuvoja Mikko Väisänen sanoo, että tilanne on ollut poikkeuksellisen dramaattinen silloin, jos perhe nojaa tiukkaan uskonnolliseen tai poliittiseen vakaumukseen. Kyseiset kodit ovat edustaneet pienempiä uskonnollisia ja vanhoillisia liikkeitä, joihin kuuluu eheyttämisen kulttuuri.

– Uskomme, että olemme tavoittaneet vain murto-osan apua tarvitsevista.

Häme on nuorten yhteydenottojen perusteella Suomen synkintä aluetta.

– Päijät-Hämeessä ja Kanta-Hämeessä on saamiemme tietojen mukaan annettu hengellistä sielunhoitoa. Hoidon päämääränä on ollut nuoren muuttaminen heteroksi tai hänen totuttamisensa syntymässä määriteltyyn sukupuoleen, kertoo Väisänen.

Sinuiksi-neuvontapalvelun tiedossa on yksittäisiä lääkäreitä ja psykologeja, jotka olisivat antaneet niin sanottua eheytyshoitoa.

Yle kysyi asiaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa valvovasta Valvirasta, jonne ei ole tällaisesta ilmoitettu. Ilmoittajana voisi näissä tapauksissa olla terveydenhuollon ammattilaisen esimies, työtoveri tai potilas itse, kertoo ylilääkäri Kaisa Riala.

– Henkilöön kohdistuvalle, manipuloivalle ja uskonnollissävytteiselle hoidolle ei ole lääketieteellistä perustaa. Alaikäisen potilaan kohdalla tämä olisi erityisen haitallista. Valviraan ei ole tämäntyyppisestä epäasianmukaisesta terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnasta tullut yhteydenottoja.

Fyysistä ja henkistä väkivaltaa

Neuvontapalvelussa tiedetään, että sateenkaarinuoret kohtaavat vaikeimmillaan kodeissa fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Vanhemmat eivät osaakaan kohdata kaapista ulostullutta lastaan, sanoo Mikko Väisänen.

– He torjuvat tämän ja haluavat kaikin tavoin estää nuorta olemasta oma itsensä. Epäilevät, että tämä on huomionhakuinen, haluaa häpäistä perheensä yhteisön silmissä tai että hän on sairas tai aivopesty luulottelemaan asioita itsestään.

Vanhemmat saattavat alkaa rajoittaa nuoren elämää, häntä vaaditaan muuttumaan, luodaan pakotteita ja kiristetään.

– Julma henkinen väkivalta, mitätöinti ja halveksunta on yleistä. Fyysisten pahoinpitelyjen ohella pahimmalta tuntuvat tilanteet, joissa vanhempi on sanonut lapselleen, että olisi parempi ettei sinua olisi olemassa ja olisitpa kuollut.

Neuvontapalvelun saamista yhteydenotoista on käynyt ilmi, että vanhempien voimakkaan uskonnollisuuden lisäksi kitkaa on tuonut poliittisuus, jossa pyritään estämään muun muassa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain toteutuminen.

– Sateenkaarinuoren vanhemmat ovat saattaneet toimia aktiivisesti tasa-arvoista avioliittolakia vastaan Aito avioliitto -liikkeessä.

Erityisesti poikia syrjitään

Setan neuvontapalvelun tiedossa on itsemurhaan johtanut tapaus, jossa kodin tuomitseva ilmapiiri oli nuorelle voimakkaan ahdistava.

– Palvelumme oli juuri 18 vuotta täyttäneen nuoren tukena kuukausia, ja hänet oli saatu psykiatrisen avun piirin. Ulkopuolisesta tuesta huolimatta hän koki olevansa yksin. Sitten kävi näin, kertoo Mikko Väisänen.

Sateenkaarinuorten itsemurha-alttius ongelmissa kodin kanssa näkyy Onnettomuustutkintakeskuksen vuonna 2014 tekemästä tutkintaselostuksesta, joka koskee lasten kuolemia:

17-vuotias poika löydettiin asunnostaan kuolleena. Hänet oli nähty elossa edellisenä iltana bileissä. Poika oli juonut alkoholia ja kertonut naispuoliselle ystävälleen seksuaalisen kiinnostuksensa kohdistuvan poikiin. Perinteisiin seksuaalinormeihin sopimattomuus oli pojalle vaikea asia, eikä hän pystynyt kertomaan sitä perheelleen. Poika oli ollut illalla bileissä surullinen ja itkenyt. Kotiin päästyään hän oli riistänyt itseltään hengen.

Neuvontapalvelulla on tiedossaan tapauksia, joissa sateenkaarinuori on heitetty ulos kotoaan, nuoria on saatettu turvatalolle tai että vanhempiin on oltu erikseen yhteydessä, jotta he muuttaisivat käytöstään.

Yksittäisissä tilanteissa on jouduttu tekemään lastensuojeluilmoitus. Kodin tilanteeseen puuttujana tai ilmoituksen tekijänä on ollut esimerkiksi neuvontapalvelun työntekijä, nuorisotyöntekijä, opettaja tai koulupsykologi.

– Erityistoimet ovat tarpeen, sillä sateenkaarinuoret ovat moninkertaisessa riskissä päätyä itsemurhaan muihin nuoriin verrattuna, elleivät koti, ympäristö ja yhteiskunta ole hyväksyviä ja arvostavia, toteaa Väisänen.

Aikuisten ennakkoluulot ja pelot moninaisuutta kohtaan ovat rakkaudettomuutta, kylmyyttä ja julmuutta. Tuomas Kurttila

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat yksinäisyyttä ja väkivaltaa selvästi muita nuoria enemmän. Vanhempien tuottama henkinen väkivalta on huomattavasti yleisempää sateenkaarinuorilla kuin muilla nuorilla. Kiusaamis-, uhkailu- ja väkivaltakokemukset ovat erityisesti sateenkaaripojilla moninkertaisesti yleisempiä kuin heteronuorilla.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila sanoo, että lapsia ja nuoria on rakastettava ja heidät on hyväksyttävä kokonaisina ihmisinä.

– Aikuisten ennakkoluulot ja pelot moninaisuutta kohtaan ovat rakkaudettomuutta, kylmyyttä ja julmuutta.

Joidenkin kotien voimakas uskonnollisuus on johtanut siihen, että vanhemmat ovat kieltäneet lapsensa osallistumisen yläkoulun seksuaalikasvatuksen tunneille, kertoi Yle tammikuussa. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) mukaan koulun terveyskasvatus kuuluu lapsen perusoikeuksiin, eikä vanhempien vakaumus saisi estää tunneille osallistumista.

Ahdistunut nuori yöpyy kavereillaan

Ensi- ja turvakodeissa tunnistetaan kodeissaan kärsivien sateenkaarinuorten ilmiö. Nuoret ovat haastava ryhmä, sillä nuori harvemmin kääntyy kodissa ilmenneissä ongelmissaan viranomaisten puoleen.

– Nuoret sinnittelevät pitkään. He yrittävät viettää mahdollisimman vähän aikaa kotonaan ja yöpyvät kavereillaan tai tyttö- ja poikaystävänsä luona, kertoo Ensi- ja turvakotien liiton perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija Johanna Matikka.

Koska nuorten tavoittaminen ongelmissaan voi olla vaikeaa, liitto tarjoaa apua mahdollisimman matalalla kynnyksellä muun muassa nettiturvakodissa.

– Mitä varttuneempi nuori, sitä enemmän hänen persoonansa kasvulle pitäisi antaa tilaa. Joskus maahanmuuttajaväestöillä ja kantasuomalaisilla uskonnollisilla ryhmillä on tiukkoja moraalisääntöjä, jotka eivät istu nuoren ajatteluun tai nykyiseen käsitykseemme esimerkiksi sukupuolisuhteista, toteaa Matikka.

Valtaosa vanhemmista haluaa hyvää

Setalla on Sinuiksi-chatin ja puhelinpäivystyksen lisäksi opas nuorille turvalliseen ulostuloon. Neuvontaan ottavat yhteyttä myös seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä tietoa tarvitsevat vanhemmat.

Mikko Väisänen korostaa, että valtaosa vanhemmista on lastensa puolella.

– He haluavat ymmärtää lastaan ja pyytävät meiltä työkaluja ja tukea. Vanhemmat kuitenkin lähtökohtaisesti haluavat lapsilleen hyvää ja saattavat kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi on pelännyt kertoa itsestään heille.

Näitä vanhempien yhteydenottoja on satoja vuodessa.

Pirkanmaan Seta järjestää yhdessä Tampereen nuorisoneuvolan kanssa vuodessa Tampereen yläkouluissa 170 työpajaa seksuaalisesta suuntautumisesta, seksuaalisuudeesta ja sukupuoli-identiteetistä osana opetussuunnitelmaa. Näin tavoitetaan kaikki Tampereen kahdeksasluokkalaiset. Kaupunki kustantaa työpajat.

– Palaute on ollut hyvää, emmekä ole saaneet kriittisiä kannanottoja.

Palvelun resurssit ovat kuitenkin rajalliset, eikä toimintaa ole pystytty laajentamaan muualle maahan yhtä laajalti kuin Tampereelle. Pilotteja on tehty Oulussa yhdessä Väestöliiton kanssa ja Loimaalla.

– Puhumme kouluissa ihmisten moninaisuudesta, mutta emme tietenkään vähättele enemmistöä. Kaikki ovat hyvä sellaisina kuin ovat, sanoo Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja Mikko Väisänen.

Miesten tasa-arvo ry tuomitsee jyrkästi Kokkolan ruotsinkielisen peruskoulun suunnitteleman valinnaisainekurssin, joka on tarkoitettu vain tytöille.

Donnerska Skolan järjestää ensi syksynä kurssin, jonka tarkoituksena on vahvistaa oppilaiden itsetuntoa ja minäkuvaa muun muassa keskustelun ja roolipelien kautta.

Kurssin taustalla on opettajien kokemus siitä, että tytöillä on usein esimerkiksi stressiä. Kurssilla on tarkoitus edistää tyttöjen terveyttä ja hyvinvointia.

"Peruskoulun ei pidä lisätä syrjintää"

Miesten tasa-arvo ry moittii sitä, että pojat eivät pääse kyseiselle kurssille eikä heille järjestetä vastaavaa kokonaisuutta, jolle tytöiltä olisi pääsy kielletty. Yhdistys pitää käsittämättömänä syrjinnän sallimista kouluissa ja vaatii Kokkolaa tekemään siitä lopun.

– Peruskoulun tehtävä on edistää sukupuolten tasa-arvoa eikä lisätä sukupuolisyrjintää, yhdistys toteaa tiedotteessaan.

Yhdistyksen mukaan poikien alisuorittaminen koulussa on yksi räikeimmistä ja suurimmista tasa-arvo-ongelmista Suomessa.

– On aivan varmaa, ettei tätä ongelmaa ainakaan ratkaista lisäämällä entisestään poikiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää kouluissa, yhdistys kirjoittaa.

Se myös muistuttaa, että tutkimusten mukaan pojat viihtyvät koulussa tyttöjä huonommin ja kärsivät itsetuntoon liittyvistä ongelmista. Yhdistyksen mukaan poikia tutkitusti syrjitään kouluarvostelussa, ja heitä myös kehutaan vähemmän.

Vaikeisiin tilanteisiin keinoja keskustelemalla

Opinto-ohjaaja Annika Wiklund sanoo Svenska Ylen haastattelussa, että vastaavalle poikaryhmälle olisi myös tarvetta. Se on kuitenkin kiinni tuntiresurssista ja vetäjän saamisesta.

Itsetunnon vahvistaminen oli esillä yhtenä aiheena ennen joulua olleessa teemapäivässä, jossa myös testattiin, olisiko tällaiselle kurssille tarvetta. Aihetta käsiteltiin sekä tyttö- että poikaryhmässä.

Donnerska Skolanin valinnaiskurssin tarkoituksena on esimerkiksi nostaa esiin arjen hankalia tilanteita ja pohtia, kuinka selvitä vaikkapa silloin kun kokee tulleensa huonosti kohdelluksi. Tytöt etsivät tukea ja ratkaisuja kysymyksiin keskustelemalla.

Materiaali kurssille tulee Ruotsista.

Suomen Kuvalehti kertoi torstaina, että Tampereen yliopiston entiset teatterin ja draaman tutkimuksen opiskelijat syyttävät entistä opettajaansa seksuaalisesta häirinnästä. Lehden mukaan ryhmä opiskelijoita on koonnut muistion vuosituhannen vaihteessa tapahtuneesta häirinnästä.

Opiskelijoiden mukaan teatterin ja draaman tutkimuksen silloinen professori Panu Rajala ei puuttunut opettajan käytökseen pyynnöistä huolimatta, ja syyllistyi itsekin häirintään.

Yle pyysi Panu Rajalaa kommentoimaan lehdessä esitettyjä asioita. Toimittaja Mari Vesanummi tavoitti Panu Rajalan puhelimitse perjantaiaamuna.

Miten vastaat näihin syytöksiin?

– Eikö sinustakin tunnu vähän huvittavalta tällainen taannehtiva jahti? Pitääkö tätä farssia nyt jatkaa – mutta koitetaan.

Kommentoit, että ei voi saavuttaa täydellistä nuhteettomuutta – miten tämän selität?

– Se on minusta täsmällisesti sanottu. Ei teatterialan opiskelu ole pyhäkoulua, jossa kaikki menee mallisääntöjen mukaan.

Olet siis sitä mieltä, että säännöistä ei teatterialalla voi pitää kiinni?

– Ei ole sellaista säännöstöä, joka toteutuisi aina, harjoituksissa ja opetuksessa.

– Minun työni oli pääasiassa luennointia ja seminaarien pitämistä, opinnäytteiden tarkistamista. En voinut niitä [teatteritutkimukseen liittyviä käytännön teatteriesityksiä ja kokeita] kovin tarkkaan seurata, koska minulla oli omat teoreettisemmat opetushankkeeni käynnissä. Enkä voi vastata siitä, mitä tapahtui varsinaisissa harjoituksissa.

– On aivan mahdotonta kontrolloida, että kaikki sujuu joidenkin jälkeenpäin asetettujen sääntöjen mukaisesti. Ei silloin kukaan puhunutkaan tällaisista käytökseen viittaavasta säännöstöistä. Tiesin kyllä, että muutamat opiskelijat valittivat tai esittävät kritiikkiä joistain opetuksen piirteistä, mutta ne olivat niin vähäisen tuntuisia ne käytännön esimerkit, jotka tuotiin esille, että minulla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta puuttua niihin, kun ei olut mitään konkreettisempaa esitettävää tai näyttöä.

– Parhaana esimerkkinä on se, että sain kirjallisen huomautuksen siitä, että kehaisin yhden seminaarin alussa yhden naisopiskelijan uutta kaunista puseroa. Ajattelin jo silloin, että jos tämä on tällä tasolla tämä heräävä, uusherännäinen käytöksen tarkkailu, niin ei se nyt ainakaan suuria kurinpidollisia toimenpiteitä vaadi – muuta kuin että korjaamme oman käytöksemme ja teemme niin kuin toivotaan, eli emme kiinnitä huomiota opiskelijoiden ulkoasuun, kun se ei ole toivottavaa.

Sinua itseäsi syytetään Suomen Kuvalehden artikkelissa seksuaalisista vihjauksista ja ehdotuksista ja humalaisesta lähestymisestä – kuinka vastaat näihin?

– Tällaista en muista enkä usko tapahtuneenkaan. Totta kai juhlissa jotakin [tapahtuu]. En tiedä yhtään sellaista karonkkaa tai juhlaa, missä ei jotakin lähentymistä tai vapaata heittelyä tapahtuisi. Ei voi siis siinäkään olla puritanistista, ehdotonta, siistiä käytösmallia, jota kaikki noudattaisivat.

Opiskelijat uskovat, että jos Kallion lukiossa toimineen ja hyllytetyn [täsmennys: irtisanotun] opettajan käytökseen olisi puututtu jo Tampereen yliopiston aikoina, niin se olisi loppunut. Miten itse näet tilanteen?

– Näin huomattavaa kaukonäköisyyden lahjaa en todellakaan omaa. En osannut nähdä 20 vuotta myöhempiin tapahtumiin enkä ennakoida niitä.

Hänen käytöksensä ei herättänyt huomiotasi?

– Ei ainakaan minun huomiotani, en saanut mitään konkreettisempaa esimerkkiä tai esitystä, mistä häntä varsinaisesti moitittiin. Eikä häntä juuri moitittukaan. Enemmistö kiitti hänen varsin innostavaa ohjaustyötään silloin.

Jos mietit tilannetta nyt ja katsot tämän päivän silmillä tuota aikaa, niin miltä se vaikuttaa?

– Silloin elettiin eri aikaa kuin tätä nykyistä kireätä aikaa. Silloin oli ehkä vapaampaa, huolettomampaa ja iloisempaa jopa teatterin opiskelu. Ei voida taannehtivaa valoa heittää ja tämän nyt Yhdysvalloissa syttyneen [#metoo] kampanjan kriteereillä arvioida 90-luvun tamperelaista teatteriopiskelua.

Etkö näe, tässä opiskelijat ovat aidosti kokeneet ahdistelua ja tajutaan vasta nyt ja uskalletaan sanoa ääneen?

– Kyllä se on hyvin hidasta tajuamista. Uskon, että jotkut saattavat jostain ahdistua, se on hyvin yksilöllistä. Nyt voi olla kuitenkin muitakin motiiveja tämän asian esiin tuomiseen kuin silloin todellinen elämys tai todellinen kokemus. Tässä kannattaisi harrastaa lähdekritiikkiä ja miettiä ihmisten tilanteita ja motiiveja, tarkoitusperiään.

Kuuntele Panu Rajalan haastattelu täältä:

Hedelmäteen ja muiden hapokkaiden juomien nauttiminen kuluttaa hampaita, muistuttaa Lontoon King's Collegessa tehty tutkimus.

Erityisen huono asia hammaskiilteen kannalta on, jos teetä, hapokkaita hedelmäjuomia tai makuvesiä litkii pikkuhiljaa pitkin päivää.

Myöskään hapokkaan hedelmän, kuten omenan syöminen pienissä paloissa vähitellen ei ole hyväksi hampaille.

Kiilteen kulumiseen voi kuitenkin itse vaikuttaa, British Dental Journal -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa huomautetaan.

Jos hapokasta juomaa pyörittelee tai pitää muuten pitkään suussa, happohyökkäys on pahempi, kuin jos juoman nielaisee kerralla.

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että hedelmäteetä aterioiden välillä juovilla oli 11-kertainen riski hammaskiilteen rajuun tai kohtalaiseen kulumiseen verrattuna niihin, jotka eivät nauti juomia lainkaan.

Riskin voi puolittaa, jos juomia nauttii vain aterioiden yhteydessä.

– Jos otat lasin viiniä illalla, älä juo hedelmäteetäsi aamulla, kehottaa tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, tohtori Saoirse O'Toole BBC:n jutussa.

Myös hedelmäpohjaiset smoothiet kuluttavat hampaita. Aiemmassa tutkimuksessa todettiin, että hedelmäsmoothieissa on jopa nelinkertainen hapokkuus kevytkokikseen verrattuna.

Hapokkaiden juomien nauttimisen on todettu jo aiemmissa tutkimuksissa kuluttavan hampaita.

Aiheesta muualla:

BBC: Sipping acidic fruit teas can wear away teeth, says study

Miten säätiedotus menee viron kielellä? Kokeile lukea itse!

Tässä ensin versio suomeksi:

Viron itsenäisyyttä juhlitaan kylmässä säässä.
Säähän vaikuttaa Skandinaviassa oleva laaja korkeapaineenalue.
Koillisesta virtaa lähipäivinä hyvin kylmää ilmaa Baltiaan.
Sää on pääosin poutaista, tosin lumikuurojen mahdollisuus kasvaa päivä päivältä.

Lauantain sää:

Aamulla pakkasta voi olla15…25 astetta. Päivällä lämpötila kohoaa -10 asteen tienoille. Sää on pääosin poutaista ja osin aurinkoistakin. Suomenlahden rannikolle ajautuu kuitenkin ajoittain lumikuuroja mereltä

Sunnuntain sää:

Sunnuntaiyö on jälleen kylmä.
Päivällä pilvisyys on runsasta ja paikoin tulee lumikuuroja.
Päivälämpötila vaihtelee vähän -10 asteen molemmin puolin.

Ja viroksi:

Eestis tähistatakse vabariigi aastapäeva külmas ilmas.

Mõjub Skandinaavia peal olev ulatuslik kõrgrõhuala.

Kirdest libiseb Baltiasse järgmiste päevade jooksul väga külma õhku.

Ilm on peaaegu kuiv, aga lumehoogude võimalus kasvab päev-päevalt.

Ilm laupeäval:

Hommikul külma võib olla 15 kuni 25 kraadi.

Päeval temperatuur tõuseb umbes miinus kümne kraadini.

Ilm on peaaegu kuiv, paiguti ka päikseline.

Soome lahe rannikule lisab kohati mere pealt veidi lund.

Ilm pühapäeval:

Pühapäeva öö on ikka külm.

Päeval on pilvisusega ilm ja kohati puistab natuke lund.

Päeval temperatuur on miinus kümne kraadi ümbruses.

Sanna Juusola, 28, työntää lastenrattaita ja vetää samalla perässään pulkkaa Lumijoen hiljaisella kylänraitilla. Mukana ovat Juusolan 2 ja 3,5-vuotiaat pojat. Heidän isoveljensä on juuri viety esikouluun. On arkiaamupäivä ja lapset ovat menossa hetkeksi mummolaan. Kiirettä hoitoon tai töihin ei ole, sillä Sanna Juusola hoitaa lapsiaan kotihoidontuella.

Juusola haluaa hoitaa pienet lapsensa itse sen sijaan, että laittaisi heidät hoitoon ja kävisi itse töissä päiväkodissa. Hän on kolmen poikansa yksinhuoltaja.

Ylen tekemän selvityksen mukaan Oulun eteläpuolella oleva kahdentuhannen asukkaan Lumijoki on yksi niistä Suomen kunnista, joissa kotihoidontukea käytetään suhteessa eniten.

Pikavipeillä ruokaa lapselle

Kotihoidontuen varassa eläminen onnistuu, sillä Juusola on karsinut perheensä kulut minimiin. Sanna Juusolan mukaan kolmesta lapsesta saatavat tuet ovat sen verran hyvät, että he pärjäävät ihan hyvin. Hänellä on kokemusta myös yhden lapsen hoitamisesta kotona yksinhuoltajana. Silloin elämä oli rahallisesti paljon tiukempaa.

– Elin sentilleen, eurolleen. Jouduin ottamaan pikavippejä saadakseni lapselleni ruokaa. Itse söin, jos lapselta sattui jäämään yli.

Nyt Juusola sanoo pystyvänsä ostamaan lapsilleen monipuolista ruokaa, eikä aina tarvitse ostaa kaikista halvinta. Leveästi he eivät kuitenkaan elä. Poikien vaatteet saadaan tai ostetaan pääosin käytettynä. Uusien kenkien ostaminen tarkoittaa sitä, että se on pois jostakin muusta.

Huvitukset, kuten ulkona syömiset tai lasten sisäleikkipuistoissa käyminen ovat harvinaisuuksia, joita varten pitää erikseen säästää.

– Niitä osaa arvostaa ihan eri tavalla kun harvoin pääsee.

Juusola ei myöskään osta lapsilleen syntymäpäivälahjoja, vaan käyttää rahan juhlien järjestämiseen. Se on itsessään lahja.

Vuokra-asuminen maalla mahdollistaa kotona olon

Juusolan mukaan kotihoidontuella elo on mahdollista, sillä he asuvat vuokralla ja saavat asumislisää. Maaseudulla myös elinkustannukset ovat kaupunkia edullisemmat. Jos heillä olisi omistusasunto, nykyinen järjestely ei olisi mahdollista.

– Tiedän paljon perheitä, jotka haluaisivat hoitaa pieniä lapsiaan kotona, mutta omistusasunnon vuoksi se ei ole mahdollista, sillä asuntovelat on maksettava.

Sanna Juusolalla on odottamassa vakituinen työpaikka läheisessä päiväkodissa, jonne hän palaa vajaan vuoden kuluttua, kun nuorin lapsi täyttää kolme vuotta. Mutta miksi hän haluaa tieten tahtoen olla kotona, vaikka se tietää taloudellista niukkuutta?

– Lapset ovat vain kerran pieniä, Juusola vastaa.

Niitä jotka hoitavat lapsiaan kotona pitäisi arvostaa, ei syyllistää. Sanna Juusola

Syynä on myös se, että lastenhoidon ammattilaisena hän tietää, millaista meno tämän päivän päiväkotimaailmassa on. Ryhmäkoot ovat suuria ja varsinkin hiljaisempien lasten on vaikea saada yksilöllistä huomiota.

Lisäksi pienet lapset sairastavat paljon ensimmäisinä tarhavuosinaan.

– Päiväkodissa olo on lapsille työtä. Jos minun työpäivät ovat kahdeksan tunnin mittaisia, lasten päivät ovat liki yhdeksäntuntisia.

Juusola kokee, että yksinhuoltajana hänen arkensa kävisi myös turhan raskaaksi, mikäli samaan aikaan tulisi olla töissä, huolehtia yksin kodista ja pienistä lapsista.

– Arki ei ole helppoa. Se on alle kolmevuotiaiden kanssa koettelemus.

Uimahallikäynnit yksin kolmen pojan kanssa mahdottomia

Juusolan mielestä hänen yksinhuoltajana saamiaan tukia ei tarvitse kenenkään kadehtia. Jos joku saa yhteiskunnalta joitain tukia, siihen on aina jokin syy, Juusola sanoo. Hän ei myöskään usko yhdenkään vanhemman olevan kotona vain huvikseen.

– Ei ole väärin jos laittaa lapsensa pienenä hoitoon, mutta niitä, jotka hoitavat lapsiaan kotona pitäisi arvostaa, ei syyllistää.

Juusola itse kadehtii perheitä, joissa arjen vastuuta kantaa kaksi aikuista. Esimerkiksi uimahallissa käyminen yksin kolmen pienen pojan kanssa on mahdotonta.

Mikäli perheellä olisi käytettävissä ylimääräistä rahaa, Juusola haluaisi harrastaa poikiensa kanssa enemmän ja laittaa rahaa säästöön. Hän kertoo säästävänsä nytkin pienistä tuloistaan, sillä kolmen lapsen kanssa on pakko.

– Minun täytyy tulevaisuudessa maksaa kolme mopokorttia ja kolme ajokorttia.

Juusolan suhtautuminen rahaan on mutkatonta ja hän on tottunut elämään säästeliäästi, sillä on itsekin yksinhuoltajaäidin kasvattama.

KAMPALA Entebben kansainvälisellä lentokentällä kuumuus lyö heti iholle, kun tulee Suomen talvesta. Lämpöä lienee kolmisenkymmentä astetta.

Koneesta terminaaliin ei ole pitkä matka. Sisällä vielä yhdet liukuportaat alas, ja sitten on jo passintarkastuksessa.

Tuloaulassa on kymmenkunta tiskiä. Vaikka osa niistä on kiinni, jono liikkuu, ja saan viisumin ja leiman nopeasti. Pienen hymynkin saan virkailijalta.

Edellisviikolla juuri tässä kohtaa tyssäsi suomalaisen liikemiehen ja hänen kanssaan matkustaneen entisen kokoomusministerin Suvi Lindénin matka.

Lindén ja liikemies saapuivat Ugandaan maanantaina 5. helmikuuta Dohan kautta Qatar Airwaysin lennolla. Seuraavana päivänä Lindénin matkakumppani löydettiin kuolleena luksushotellista Kampalasta vajaan 50 kilometrin päästä.

Olen tullut Ugandaan, koska liikemiehen kuolema on nostanut maan otsikoihin Suomessa. Sama pätee myös toisin päin: suomalaisesta liikemiehestä ja Lindénistä on kirjoitettu Ugandassa paljon.

Onko täällä mahdollista saada selkoa siitä, mitä oikein tapahtui?

Tähän juttuun on koostettu tietoja liikemiehen ja Suvi Lindénin liikkeistä Ugandassa useista eri lähteistä paikan päällä. Lähteet ovat puhuneet sillä ehdolla, että heitä ei nimetä jutuissa.

Valtaosa on ugandalaisia viranomais- tai turvallisuuslähteitä, joilla on omat intressinsä puhua.

Lähteiden mukaan suomalainen liikemies esitti Entebben lentokenttävirkailijoille kutsukirjeen, joka näytti olevan Ugandan turvallisuuspalvelun johtajan Frank Kaka Bagyendan allekirjoittama.

Liikemies kertoi tulleensa tapaamaan Bagyendaa, joka on Ugandassa vaikutusvaltainen ja pelätty mies.

Turvallisuuspalvelun johtajalle ilmoitettiin asiasta. Johtajan kerrotaan ihmetelleen, mistä on kysymys. Hän ei odottanut vierailijoita Suomesta.

Liikemies ja Lindén ohjattiin ensin odotustilaan ja sieltä VIP-tiloihin, koska ex-ministeri matkusti diplomaattipassilla.

Liikemies kertoi turvallisuuspalvelun kuulustelijoille tulleensa Ugandaan bisnesasioissa. Hän sanoi, että neuvottelut koskevat muun muassa valvontalaitteita.

Matkalaukussaan hänellä oli myös puolustustarvikeyhtiö Patrian esitteitä.

Ylen saamien viranomaistietojen mukaan mies ei tiennyt esittämänsä kutsukirjeen olevan väärennös. Asia tuli ilmeisesti täytenä yllätyksenä, kun turvallisuuspalvelu sen hänelle kertoi.

Liikemies oli itse lähettänyt ugandalaisen yhteyshenkilönsä kautta maan turvallisuuspalvelulle ISO:lle kirjeen, jossa hän ehdotti vierailua. Mies halusi tulla markkinoimaan muun muassa valvontalaitteita ja kyberturvallisuuteen liittyviä tuotteita.

Pysäytys passintarkastuksessa ja ohjaaminen sivuhuoneeseen voivat olla tuntemattomassa maassa pelottava kokemus.

Ylen lähteen mukaan tässä kohtaa Suvi Lindén vetosi virkailijoihin, että hänet päästettäisiin menemään.

Hän sanoi myös, että liikemies on hoitanut heidän matkajärjestelynsä, eikä hänellä ole niistä tietoa.

Saman hän sanoi kaksi päivää myöhemmin ainoalle toimittajalle, jonka kanssa on dramaattisten tapahtumien jälkeen puhunut. Toimittaja Charles Etukuri kertoi tästä Ylelle. Mutta palataan Etukurin ja Lindénin tapaamiseen myöhemmin.

Lindén kertoi kentällä kuulustelijoille, ettei hän tunne ketään Ugandassa. Liikemies tunsi ainakin Faridah-nimisen naisen.

Heti lentokentän tuloaulan oven takana alkaa vilske. Siellä odottavat vastassa olijat ja taksikuskit. Moni pitelee nimikylttiä.

Panen merkille, että lähes ensimmäisessä näkemässäni kyltissä on kahden suomalaisen miehen nimet.

Vajaat kolme viikkoa sitten ugandalainen nainen nimeltä Faridah odotti täällä suomalaista liikemiestä ja Lindéniä. Ylen lähteiden mukaan juuri Faridah oli välittänyt liikemiehelle väärennetyn kutsukirjeen.

Hänelle liikemies oli toimittanut aiemmin oman kirjeensä, joka oli tarkoitettu turvallisuuspalvelun korkeimmille päätöksentekijöille.

Liikemies ja ja Faridah tunsivat toisensa entuudestaan tavattuaan Dubaissa.

Faridahilla oli lentokentällä seuranaan ainakin turvallisuuspalvelussa työskentelevä mies sekä Carol-niminen nainen. Ulkopuolella odotti heidän kuljettajansa.

Turvallisuuspalvelun miehellä, Apollolla, sanotaan olevan yhteyksiä korkealle.

Aikaa kului eikä suomalaisia kuulunut. Vastassa olijat tajusivat, että suomalaiset olivat joutuneet ongelmiin. He lähtivät pakenemaan, mutta Carol jäi kiinni.

Liikemies ja Suvi Lindén olivat olleet VIP-tiloissa kaksi tuntia, kun Kampalasta lähetetty turvallisuuspalvelun ryhmä saapui paikalle.

Liikemiestä lähdettiin kuljettamaan kuulusteltavaksi turvallisuuspalvelun tiloihin. Suvi Lindén vietiin eri autossa lentokentältä hotellille Kampalan keskustaan.

Korkea-arvoisen lähteen mukaan Lindénin ja liikemiehen huonevarauksista luksushotelli Pearl of Africaan oli huolehtinut sama Faridah, joka pakeni lentokentältä.

Toisen version mukaan turvallisuuspalvelu olisi ohjannut seurueen hotelliin.

Pearl of African aula ammottaa tyhjyyttään. Kristallikruunu loistaa ja kaikkialla kimaltaa. Sohvat ovat hopean väriset, aulasta lähtevällä käytävällä istuimet kiiltävät kultaa.

Hotellin nimi, Afrikan helmi, on myös koko Ugandan kutsumanimi, jonka Britannian pääministeri Winston Churchill teki tunnetuksi.

Hotelli on aivan Kampalan ydinkeskustan tuntumassa, mutta eristettynä kuin toisessa maailmassa. Ensimmäinen turvatarkastus on hyvän matkaa ennen hotellia, toinen odottaa ovella.

Koko lähialue on erittäin tarkasti valvottu ja vartioitu, sillä Pearl of Africa sijaitsee kivenheiton päässä turvallisuuspalvelun päämajasta ja presidentinlinnasta. Hotelliin ei mennä eikä sieltä poistuta huomaamatta.

Pearl of African omistaa Ugandan presidentin Yoweri Musevenin lähipiiriin kuuluvan liikemiehen yhtiö. Vasta viime syksynä avatun hotellin piti alun perin liittyä Hilton-ketjuun, mutta rakennustöiden valmistuessa havaittiin, että rakennus ei ollutkaan Hiltonin laatuvaatimusten mukainen. Esimerkiksi hissikuiluissa oli puutteita.

Nytkään osa hisseistä ei ole käytössä.

Jalkapalloteemaisessa aulabaarissa ei ole tiistai-iltana juuri muita asiakkaita. Henkilökuntaa sen sijaan riittää. Baarin liepeillä on enemmän prostituoituja kuin asiakkaita.

Keski-ikäinen valkoihoinen mies taluttaa nuoren afrikkalaisnaisen pois baarista. Taustalla soi Toto Cutugnon L’italiano.

Aulabaarissa tuskin oli toisenlainen tunnelma sinä maanantai-iltapäivänäkään, kun suomalainen liikemies tuotiin hotellille muutaman tunnin kuulustelujen jälkeen.

Hän ei jäänyt aulabaariin oluelle vaan meni suoraan huoneeseensa hotellin kahdeksanteen kerrokseen. Suomalaisille oli annettu huoneet numero 810 ja 816.

Iltayhdeltätoista lentokentältä paennut Faridah saapui hotelliin. Hän käveli vastaanottotiskin ohi hissille ja painoi kahdeksannen kerroksen nappulaa.

Kerroksessa nainen meni suoraan suomalaisen liikemiehen huoneeseen. Jos Faridah oli tehnyt huoneen varauksen, hän tiesi myös sen numeron.

Kaksi tuntia myöhemmin nainen poistui. Turvakamerat kertovat, että hänellä oli mukanaan musta laukku.

Yksi lähteistä sanoo Ylelle, että hän olisi palannut takaisin huoneeseen myöhemmin aamuyöllä.

Seuraavana päivänä ovea ei avattu koputuksista huolimatta. Iltapäivällä huonesiivoojat soittivat turvamiehille. Mies löytyi huoneestaan kuolleena.

Lehdistöhuone Kampalan pääpoliisiaseman toisessa kerroksessa alkaa täyttyä, kun saavumme paikalle. Väkeä on niin paljon, että osa joutuu seisomaan.

Kun poliisin tiedottaja Emilian Kayima astuu saliin, paikalle on tunkenut jo viitisenkymmentä toimittajaa ja kuvaajaa.

Olemme tulleet kuulemaan, mitä uutta Ugandan poliisi kertoo kuolleen suomalaisen liikemiehen tapauksesta.

Minä ja italialainen valokuvaaja olemme ainoat länsimaalaiset paikalla. Se ei herätä kummempaa huomiota.

Seinällä tuijottaa presidentti Yoweri Musevenin kuva.

Tiukkailmeinen tiedottaja Kayima ei paljasta järisyttäviä uutisia. Tilaisuuden anti on, että hän vahvistaa suomalaisen ruumiista löytyneen sinne kuulumattomia aineita.

Kun tiedottaja ei pidä englanninkielisestä kysymyksestä, hän vaihtaa kieltä tai kohauttaa kulmiaan ja jättää kokonaan vastaamatta.

Seuraavana päivänä maan korkein poliisijohto pitää tiedotustilaisuuden, joka televisioidaan suorana. Nyt kerrotaan jo enemmän: liikemiehen ruumiista on löytynyt kokaiinia ja hyönteismyrkkyä sekä ruskeaa tunnistamattomaksi jäänyttä ainetta. Suomalaistulkinnoissa ainetta arvellaan nuuskaksi.

Miehen kuolinsyy oli myrkytystilasta johtuva hapenpuute, hypoksia.

– Ettekö voisi jo lakata soittelemasta sieltä Suomesta? Etkö sinä voi kertoa muillekin sen, mitä minä nyt sanon, tiedottaja Emilian Kayima parahtaa tiistain tiedotustilaisuuden jälkeen.

Haastattelu ei oikeastaan ole haastattelu. Kayima käskee latelemaan kysymykset ensin ja sanoo jo ennalta, että hän vastaa mitä vastaa.

Useimpiin kysymyksiin Kayima ei sitten vastaakaan.

Tämä on esimerkki siitä, ettei suomalaisliikemiehen kuolemasta ole helppoa saada tietoa. Ainakaan luotettavaa tietoa.

Asiaa mutkistaa se, että turvallisuuspalvelun korkea-arvoisiakin upseereita on mahdollisesti sotkeutunut tapaukseen.

Lisäksi poliisi ja turvallisuuspalvelu käyvät keskenään valtataistelua. Molemmat tutkivat tapausta omilla tahoillaan. Suomalaisen kuolemaa tutkitaan murhana.

Tällä hetkellä pidätettynä on neljä tai viisi ihmistä. Heidän joukossaan ovat ainakin väärennetyn kutsukirjeen välittänyt Faridah, lentokentällä kiinni jäänyt Carol sekä turvallisuuspalvelun Apollo.

Pidätetyt ovat turvallisuuspalvelun suojissa. Tiettävästi poliisi on vaatinut heitä kuultavakseen.

Ugandassa ymmärtää nopeasti, että suomalaisen kuoleman ympärillä leijuu paljon pelkoa ja epäluuloa.

Joka käänteessä minulle korostetaan, että asia on erittäin arkaluontoinen.

Ugandan johdolle laajaa huomiota herättänyt kuolemantapaus on kiusallinen. Yhtenä huolena on, että tämäntyyppinen julkisuus pelottaa turistit ja sijoittajat.

Poliisi ja turvallisuuspalvelu tutkivat myös, liittyykö tapaukseen petos ja valtion vastainen kumouksellinen toiminta. Syytteitä ei ole vielä nostettu.

Suomalaisen huijaus voisi liittyä turvallisuuspalvelun valvontalaitekauppoihin.

Ylen lähteen mukaan turvallisuuspalvelussa olisi käynnissä kilpailutus miljoonien eurojen seurantalaitehankinnasta.

Liikemies oli kertonut kauppaavansa Ugandassa myös tällaista tekniikkaa. Turvallisuuspalvelulle osoittamassaan kirjeessä suomalainen oli tarjonnut valvontalaitteita, mutta paljon muutakin.

Olisiko huijarien tarkoituksena ollut vaatia kauppoihin pääsemiseksi lahjuksia yrityksiltä, joita suomalainen oli väittänyt edustavansa?

Kumouksellista toimintaa koskeva teoria taas liittyy siihen, että ulkomainen liikemies olisi murhattu hallituksen horjuttamiseksi. Murhan tuoma kielteinen julkisuus vähentäisi ulkomaisia sijoituksia ja turismista saatavia tuloja.

Vain päivää ennen suomalaisen liikemiehen kuolemaa oli toisesta luksushotellista, Sheratonista löydetty niin ikään epäselvissä olosuhteissa kuollut ruotsalaismies. Kummankin miehen kuolinsyy oli poliisin mukaan myrkytystilasta johtuva hapenpuute.

Ugandan suurimman sanomalehden New Visionin kaksikerroksinen toimitus sijaitsee rauhallisella kadulla vähän Kampalan keskustan ulkopuolella. Lehden omistaa Ugandan valtio.

On vaikea kuvitella, että näin tavanomaisessa ympäristössä tehtäisiin aseellinen sieppaus keskellä päivää.

Mutta viime viikon tiistaina turvallisuuspalvelun miehet odottivat New Visionin tutkivaa toimittajaa Charles Etukuria toimituksen ulkopuolella ja veivät hänet mukanaan.

Paria päivää aiemmin hän oli kirjoittanut laajan artikkelin suomalaisliikemiehen kuolemasta epäselvissä olosuhteissa.

Etukuri pääsi vapaalle jalalle maanantaina. Olen tullut tapaamaan häntä, sillä hän on ainoa toimittaja, jolle Suvi Lindén on puhunut traagisten tapahtumien jälkeen.

New Visionin toimitukseen mennään sisään metallinpaljastimien läpi. Minulta kysytään, olenko toimittaja. Sanon olevani ja pääsen sisään.

Etukuri ei kättele. Hän sanoo oikean kätensä olevan yhä kipeä, sillä häntä kohdeltiin kaltoin pidätyksen yhteydessä.

Leppoisan oloisella Etukurilla tiedetään olevan läheiset suhteet poliisiin, turvallisuuspalvelun vastustajaan.

Se ei ole täällä poikkeuksellista. Ugandan toimittajakunnasta osalla on yhteyksiä poliisiin, osalla puolestaan turvallisuuspalveluun ja armeijaan.

Etukuri istuu työpisteellään maisemakonttorissa ja kertoo tavanneensa Lindénin Pearl of African aulassa torstaina 8. helmikuuta, kaksi päivää liikemiehen kuoleman jälkeen.

Hän oli saanut vinkin Kampalan poliisilta ja rientänyt paikalle. Lindén oli juuri lähdössä lentokentälle ugandalaisen miehen kanssa, kun toimittaja yhytti hänet luksushotellin aulassa yhdentoista aikaan aamupäivällä.

Etukurin on kerrottu esiintyneen tilanteessa poliisina. Hän kiistää sen.

– Hän näytti siltä, että halusi todella pois maasta, Etukuri kuvailee Lindéniä.

Hän sanoo tunteneensa Lindéniä kohtaan myötätuntoa.

– Hän näytti siltä, ettei vieläkään uskonut, mitä on tapahtunut.

Etukurin käsityksen mukaan Lindén oli nähnyt matkakumppaninsa ruumiin hotellihuoneessa, jossa tämä kuoli.

Myöhemmin Lindén joutui kuultavaksi sekä hotellilla että poliisiasemalla. Lindén sai diplomaattipassin takia tavallista hienovaraisempaa kohtelua.

Lindén kertoi Etukurille tulleensa Ugandaan liikeasioissa. Entinen kokoomusministeri ei maininnut olevansa YK:n laajakaistakomission erityislähettiläs, kuten hän myöhemmin kirjoitti Facebook-sivulleen.

Laajakaistakomissio kiisti Lindénin väitteet Ylelle.

Etukurin mukaan vierailulla ei ollut mitään tekemistä YK:n kanssa.

– He tulivat Ugandaan käymään kauppaa, hän sanoo.

Toimittaja näyttää puhelimestaan kuvan kirjeestä, jonka liikemies oli lähettänyt Ugandaan. Siinä tämä muun muassa sanoo tekevänsä bisnestä kyberturvallisuuden ja valvontalaitteiden parissa.

Etukurin ja Lindénin kohtaamisesta on kirjoitettu Suomessa ja Ugandassa todella paljon siihen nähden, että se Etukurin mukaan kesti vain viitisen minuuttia.

Sen jälkeen Lindén lähti kohti lentokenttää. Hän sanoi vievänsä kuolleen liikemiehen matkatavarat mukanaan Suomeen.

Suomalaismiehen kuolema jäi osaksi Ugandan sisäisiä juonitteluja.

Lue myös:

Suvi Lindén edistää Afrikassa kansainvälisen sijoitusyhtiön suurta datakeskushanketta, ei liity Ugandaan – katso lista Lindénin seminaarimatkoista

Pohjoisessa VR on jälleen joutunut turvautumaan poikkeusjärjestelyihin aasialaisen junamatkailijan matkan onnistumiseksi. Kemin rautatieasemalle jäi torstaina yöjunasta malesialaismies, joka ei yrityksestään huolimatta päässyt takaisin junaan sisälle. Hän oli matkustajana Rovaniemeltä Helsinkiin menevässä junassa.

Miehellä oli jalassaan yöpuvunhousut ja lipokkaat. Hänen tarkoituksenaan ei ollut jäädä Kemissä pois junan kyydistä.

Asemalla iltamyöhällä ollut kemiläinen Susanna Chazalmartin huomasi hätääntyneenä junan vieressä juoksevan miehen. Mies yritti avata junan ovia tuloksetta. Lopulta juna lähti liikkeelle kohti etelää ja mies jäi lipokkaissaan parinkymmenen asteen pakkaseen.

Junalta tytärtään hakemassa ollut Chazalmartin meni miehen luokse tarjoamaan apua.

Poliisi tarjosi putkapaikkaa – lopulta tilattiin taksi

Miestä pysähtyi Chazalmartinin lisäksi auttamaan nuorimies. Yhdessä he yrittivät selvittää, kuinka saada yhteys kohti etelää matkaavaan junaan. Lopulta he soittivat hätäkeskukseen ja Chazalmartin vei malesialaismiehen autoon lämmittelemään.

– Oli epäselvää mitä oli tapahtunut. Soitin kiinaa puhuvalle kaverilleni ja hän tulkkasi puhettamme, kertoo Chazalmartin.

Tulkin avulla heille selvisi, että matkailijan muu perhe oli edelleen Helsinkiin menevässä junassa. Perheen piti olla Helsingissä aamu yhdeksältä jatkoyhteyttä varten. Kemin rautatieasemalle tuli poliisi, joka ei voinut tehdä muuta kuin tarjota matkailijalle lämmintä putkapaikkaa.

Putkaan ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, koska paikalle tuli pian malesialaista varten soitettu taksi. Matka jatkui Kemistä kohti etelää taksin kyydissä.

"Onneksi löytyi onnellinen loppu"

Viimeksi tämän viikon alussa aasialaisturistit olivat pulassa yöjunassa. Kemiin matkalla ollut perhe ei tunnistanut asemaa ajoissa. Yöjuna jatkoi matkaansa Rovaniemelle, jossa perheellä ei olisi ollut majapaikkaa. Tilanteen kuullut myötätuntoinen konduktööri sai perheelle nopeasti apua pysäyttämällä pohjoisesta tulevan junan ja perhe hyppäsi keskellä metsää Kemiin menevään junaan.

VR sai myös malesialaismiehelle apua nopeasti. VR:n mediasuhdejohtaja Mika Heijari sanoo, että he saivat tiedon Kemin asemalle jääneestä miehestä nopeasti.

– Sydän sykähti kun kuulin tapauksesta. Hän oli Rovaniemeltä lähtenyt junalla kohti etelää ja meille tuntemattomasta syystä poistunut Kemin aseman laiturille, Heijari sanoo.

VR oli ottanut yhteyttä taksiin ja järjestänyt miehelle kyydin Kemistä Ouluun. Juna odotti Oulun asemalla parikymmentä minuuttia, että mies saatiin takasin kyytiin.

– Tosi ikävä tapaus ja olemme pahoillamme. Onneksi löytyi onnellinen loppu, sanoo Heijari.

Junan henkilökunta pyrkii katsomaan, onko junaan vielä tulossa joku tai onko joku laiturilla. Pitkässä yöjunassa on lukuisia vaunuja, joten konduktööri tarkistaa tilanteen silmämääräisesti.

– Henkilökunta ei ollut havainnut miestä. Onko juuri siinä kohdassa ollut pimeää. En tiedä, miksi häntä ei ole havaittu öiseltä laiturilta, Heijari jatkaa.

VR on pahoillaan matkailijan kokemuksesta ja Heijari kertoo tilanteen olleen heille opiksi.

– Nyt on ollut paljon aasialaisturisteja junissa, Heijari sanoo.