Kun Ainaksen perhe herää omakotitalossaan Kotkassa, äiti Maarit menee keittiöön ja ottaa jääkaapista pakasterasiallisen raakaa kananlihaa. Perheen isä Kimmo on nostanut lihan jääkaappiin sulamaan jo illalla – niin hän tekee joka ilta.

– Ostamme aina kaupasta isomman satsin porsasta ja kanaa. Jaamme sen sadan gramman eriin rasioihin pakastimeen, Kimmo Ainas kertoo.

Isot kissapojat, yli 10-kiloiset Junnu ja Ossi, haistavat lihan ja ryntäilevät edestakaisin. Harmaaraidallinen Junnu on äänekäs, se maukuu. Joskus se voi näykkäistä pohkeesta, jos palvelu ei sen mielestä pelaa. Tummanharmaa, valkokauluksinen Ossi tulee puskemaan.

– Yleensä Ossi on pidättyväinen ja viihtyy itsekseen, mutta nälkäisenä se puskee ja painamme otsamme yhteen, Maarit Ainas sanoo.

Hän kippaa sulaneet lihat pieniin kuppeihin ja täyttää yhden suuremman kupin kuivaruualla. Kupit kannetaan eläinten omaan huoneeseen.

Koko perhe käy kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Fyysisyyden ihannointi tulee ehkä jostain sieltä. Kimmo Ainas

Kissat nyrpistelevät usein kuonojaan, kun niille tarjoaa laatulihaa – kanaa tai possua. Kimmo Ainasta se hiukan harmittaa.

– Nälkää huudetaan, mutta sitten ei kunnon sapuska kelpaa. Olisivat kiitollisia, kun saavat terveellistä, hyvälaatuista lihaa, hän hymähtää.

Latzit ja muut marketeissa myytävät märkäruuat, joiden lihapitoisuus ei ole niin suuri, sen sijaan katoavat kupeista alta aikayksikön. Ainas kutsuu niitä kissojen pikaruuaksi.

– Niissä ei ole tarpeeksi vitamiineja eivätkä ne ole tarpeeksi lihapitoisia. Onneksi kissoja saa huijattua syömään kunnon lihaa, kun sotkee joukkoon vähän “hampurilaista”.

Mies avaa kaapin, jossa on kymmeniä purkkeja kissanruokaa. Ne tulevat kerran kuukaudessa kotiovelle pakettiautolla Saksasta.

Kimmo Ainas on mieltynyt suuriin, lihaksikkaisiin lemmikkeihin.

– Olen itse harrastanut puntinnostoa läpi elämäni, ja koko perheemme käy kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Fyysisyyden ihannointi tulee ehkä jostain sieltä.

Viisi vuotta sitten Ainas tutki kissarotuja netistä ja löysi maine coonin – rodun, joka on peräisin ankarista oloista Mainesta, Yhdysvalloista.

– Voimakkuus viehätti. Rotu on iso, sitkeä, kestää säätä ja pärjää kovissakin oloissa. Ihastuin kissan elinvoimaan.

Muille kissojen koko saattaa olla kauhistus. Ainaksen silmään ne ovat ihan normaalin kokoisia.

– Monesti meillä käy vieraita, joilla on kotona maatiaiskissa. He kauhistelevat, että voi kamala kuinka isoja kissoja. Kun itse näen parin kolmen kilon maatiaisia, ajattelen, että ovatpa ne pieniä.

Maine coon on luonteeltaan rauhallinen ja pidättyväinen. Ainakset pohtivat, että sille voisi ottaa vähän vilkkaamman kaverin. Leikkisään ragdolliin perhe päätyi, koska sekin oli isokokoinen rotu. Perheessä oli myös 4-vuotias rottweiler-uros Njassa.

Ensin perheeseen muutti vaalea maine coon Aatu, viikko sen jälkeen ragdoll Lumi. Coon-veljekset Junnu ja Ossi täydensivät joukkoa vuotta myöhemmin. Kaikki ovat uroksia.

– Ajattelin, että kissat ovat vaivattomia ja voi lähteä vaikka yöksi pois kotoa, kunhan ruokaa on kupissa. Se tuntui alussa helpottavalta.

Mutta eihän se ihan niin mennyt.

Aatulla on oma kattaus

Eläinten huone on kodinhoitohuone, joka on erotettu keittiöstä valkoisella portilla. Siellä Njassa-koira kuivattelee tassujaan lenkin jälkeen. Se ei piittaa kissoista – paitsi niiden ruuista. Sen harmiksi kissat ovat kiinnostuneita siitä.

Ragdoll Lumin mielestä Njassan tassut tuoksuvat hyvältä. Kun koira menee pötköttelemään, Lumi tulee nuuhkimaan sitä.

– Koira saattaa ärähtää, mutta ei Lumi siitä lannistu. Se ottaa yhden tassun kerrallaan käsittelyyn, nuuhkii ja puskee itseään tassuihin.

Yhdellä seinällä nököttävät kissojen hiekkalaatikot, toisella eläinten ruoka- ja vesikupit. Kaapeissa ovat eläinten hoitotarvikkeet.

Kissankupit on nostettu pois koiran ulottuvilta. Niiden paikka on kahdella apupöydällä – lukuun ottamatta Aatua. Sen ateria katetaan muista erilleen pesuhuoneeseen.

– Aatu ei tykkää, kun muut rynnivät syömään. Se haluaa pitää oman tilan. Aatulle laitetaan kuppi pesuhuoneen puolelle, siellä se saa syödä rauhassa, Kimmo Ainas kertoo.

Aatu on eläinlauman arvovaltaisin jäsen. Usein se tarkkailee raapimispuun huipulta valtakuntaansa.

– Aatu on selvästi harkitsevin, ja sillä paras on pelisilmä. Kun muut leikkivät ja hyppivät lelujen perässä estoitta, Aatu vaanii pitkään ja hyökkää nopeasti, juuri oikealla hetkellä.

Aatu ei hyväksy lähelleen ketä tahansa. Lumin se hyväksyy, sillä ne ovat kasvaneet yhdessä pennusta asti. Ja sitten on tietysti perheen 13-vuotias tytär Aino, Aatun suosikki-ihminen.

Kun perhe meni viisi vuotta sitten katsomaan maine cooneja kasvattajan luo, vaalea pentu tuijotti herkeämättä Ainoa.

– En tiedä, tapahtuiko siinä joku leimautuminen. Nykyään Aatu menee yöllä raapimaan Ainon ovea, haluaa rinnan päälle pötköttämään ja alkaa jutella. Jos joku muu meistä haluaa silittää sitä, se on vähän pitkin hampain.

Kun ragdoll yrittää pomoilla, mainet pistävät sen kenttään. Kimmo Ainas

Lumi taas on porukan leijona. Sillä on aamuisin kiire puolustamaan kotitaloa. Se pääseekin joka päivä valjaissa ulos, halutessaan useammankin kerran. Valjaiden varassa se saa suojella perhettä maailman pahuudelta. Kuten eräältä kulkukissalta.

Pari kertaa Lumi on karannut ja löytynyt lymyilemästä läheisestä marjapuskasta.

– Olimme hankkineet sille tukevimmat ja varmimmat mahdolliset valjaat, mutta niin vain se pääsi luikertamaan niistä ulos. Nyt sillä on tuplavaljaat.

Lumi luulee olevansa porukan kuningas, mutta oikeasti se on vähän kuin hovinarri.

– Kun ragdoll yrittää pomoilla, mainet pistävät sen kenttään. Sitten se häviää kiltisti maisemista. Lumi on kuitenkin porukasta se, joka aloittaa rallit. Mainet katsovat ensin vähän aikaa sivusta, että mitä tuolle oikein tuli.

Tarkka työnjako

Kun perheessä on enemmän eläimiä kuin ihmisiä, arjen työnjako on tarkkaan harkittu ja toistuu lähestulkoon samanlaisena joka päivä. Maarit antaa aamuruuat, päästää ragdollin ulos ja käyttää koiran lenkillä.

Kimmo tiskaa herättyään eläinten likaiset astiat ja 15-vuotias Sasu-poika siivoaa kissojen vessat. Työ- ja koulupäivän jälkeen eläimet ruokkii se, joka tulee ensin kotiin. Kimmo vie Njassan ulos iltapäivällä tultuaan töistä, Ainon vuoro on illalla.

Kissat alkavat iltaisin kyräillä usein siihen malliin, että niille pitäisi keksiä tekemistä. Silloin Kimmo Ainas ottaa laservalon esiin. Punainen valo alkaa pomppia lattialla, Ossi-kissa lämäyttää tassunsa sen päälle.

– Coon-veljekset menevät siitä ihan hurmokseen. Sulkalelu on toinen, jolla leikitämme kissoja.

Kimmo siivoaa kissojen vessat taas illalla, Maarit antaa ruuan. Kun työt on jaettu tasan, lapsetkin ovat oppineet, ettei elämä lemmikkien kanssa ole pelkkää leikkiä ja silittelyä.

– Välillä kuuluu natinaa, mutta kakku on jaettu kaikille. Jos työ jäisi yhden kontolle, siinä väsyisi varmasti. Töiden jakaminen opettaa lapselle myös sitoutumista.

Se on liukuhihnameininkiä. Kimmo Ainas

Lasten mielestä lemmikit ovat suurimman osan ajasta ihania. Aino nauttii iltalenkeistä Jassan kanssa, kun on pimeää ja rauhallista. Silloin saa olla kahdestaan ja kuunnella musiikkia. Kissoissa parasta on se, kun ne tulevat puskemaan tai kehräämään mahan päälle.

– Paitsi silloin, kun se ihana pallero tulee herättämään aamuyöllä ja itse tajuaa, että olisi vielä aikaa nukkua, Aino sanoo.

30 kiloa kissanhiekkaa

Maarit Ainas hoitaa eläinten ruokatilaukset. Hän tekee ne netissä, ja DHL:n auto kurvaa pihaan noin kerran kuukaudessa.

– Teen tilauksen aina tarpeen mukaan, mutta niin, että ruokaa riittää vielä useiksi päiviksi eteenpäin. Toimitusta pitää odottaa viikon verran, Maarit Ainas kertoo.

Kun auto tulee, se tuo perheen eläimille laatikoittain ruokaa ja muita tarvikkeita. Kissanruuan lisäksi lastissa ovat hiekat ja koiranruuat.

– Yhdessä lastissa tulee useita satoja märkäruokapakkauksia ja kuivaruokaa. Lisäksi mukana on useita 15 kilon säkkejä kissanhiekkaa, Kimmo Ainas laskee.

– Hiekkaa kuluu noin 30 kiloa kuukaudessa, lisää Maarit.

Periaatteessa lemmikkien ruokakuluja ei lasketa, koska ne ovat osa perhettä ja elämäntapa. Ainakset arvioivat, että eläinten ruokaan kuluu joitakin kymppejä kuukaudessa.

– Tulee halvemmaksi tilata ison satsi kerralla Saksasta kuin hakea sama tavara suomalaisesta eläinkaupasta. Kuljetus ei maksa, kun tilaus on tarpeeksi iso.

Jokaisen kuukauden lopussa eläimillä on pesupäivä. Operaatioon osallistuu koko perhe.

Ensin eläimet huijataan herkkujen avulla samaan omaan huoneeseensa, josta on suora käynti pesutiloihin. Kimmo Ainas avaa sampookaapin ja ottaa esiin jättimäisen, melkein neljälitraisen sampoopullon. Sampoo kaadetaan valmiiksi pieniin kuppeihin.

– Ossi on pelimies, se pinkoo aina piiloon, kun sampookaappi aukeaa.

Pesuhuoneen lattialle levitetään pyyhe, jotta kissat tuntevat olonsa turvalliseksi ja saavat kynsilleen tarttumapintaa. Paljas kaakeli on turhan liukas. Kun ovi menee kiinni kaiken pitää olla valmiina. Sasu ja Aino ovat kuivausosastolla, Kimmo ja Maarit suihkun puolella.

– Se on liukuhihnameininkiä. Minä levitän sampoon ja Maarit suihkuttaa. Sitten ovi auki, märkä kissa ulos, jompikumpi lapsista ottaa kopin.

Kyräily kestää 15 minuuttia, ja sitten ne antavat anteeksi. Kimmo Ainas

Rimpuilevan, ison kissan aloillaan pitäminen vaatii voimaa. Onneksi ne eivät kynsi eivätkä sylje. Kissat ilmoittavat mouruamalla ja naukumalla, ettei tämä ole ollenkaan kivaa. Pesijät rauhoittelevat niitä juttelemalla niille.

Pesun jälkeen kissat mulkoilevat ihmisiä ja vetäytyvät loukkaantunein ilmein nuolemaan turkkejaan. Pitkävihaisia ne eivät ole.

– Kyräily kestää 15 minuuttia, ja sitten ne antavat anteeksi.

Sama ruljanssi käydään läpi kerran viikossa, kun kissoilla on harjauspäivä. Ne huijataan jälleen huoneeseensa ja harjataan yksi kerrallaan. Kimmo kaappaa kissan syliin ja leikkaa kynnet, vaimo harjaa samalla turkin.

– Kun kissaa alkaa hermostuttaa, se saa herkun suuhun. Session jälkeen se istuu lattialle ja odottaa vielä palkkaa hyvästä suorituksesta.

Tärkeintä terveys ja luonne

Kaikki perheen lemmikit on hankittu luotettavilta kasvattajilta, jotka kuuluvat Suomen Kissaliittoon. Koon lisäksi kriteerinä oli, että pennut ovat terveitä ja hyväsukuisia.

Koira ja kissat hankittiin lemmikeiksi, eikä niitä ole käytetty näyttelyissä.

– Tärkeintä ovat luonne ja terveys, ei ulkonäkö. Sillä, täyttääkö kissa näyttelykriteerit, ei ole meille mitään merkitystä.

Ainasten lemmikit ovat olleet terveitä. Aatu tosin loukkasi kerran lonkkansa, joka jouduttiin leikkaamaan.

Yle Uutiset kertoi aiemmin tällä viikolla kissojen jalostuksesta, joka on mennyt joidenkin rotujen osalta liiallisuuksiin.

– Jos aletaan liikaa miettiä vain sitä, mikä on näyttelymielessä kaunis kissa, mennään väärään suuntaan. Koirapuolella se näkyy etenkin englanninbuldogeilla. Nehän eivät pysty enää synnyttämään luonnollisesti.

Njassa ei tykkää juosta

Kimmo Ainas toivoi, että saisi Njassa-koirasta hyvän lenkkikaverin. Se ei kuitenkaan ole kovin innostunut lenkkeilijä. Sen sijaan se tutkii mielellään kaikenlaisia hajuja.

Kun lumet ovat sulaneet, Ainas käy tekemässä Jassalle metsään tai pellolle jäljen. Sitten hän hakee Njassan kotoa, jotta se pääsee toteuttamaan viettiään.

Ainas ottaa koiralle usein myös ruuan mukaan metsään. Palkkio on luvassa, kun se on löytänyt saaliinsa. Sitä on koulutettu pennusta saakka.

– Meillä on tapana pitää koiralle pieni tottelevaisuuskoulutus aina ennen ruokaa. Talvella se on sivulletuloa tai seuraamista. Yritämme opettaa, että ruuan eteen pitää tehdä vähän töitä.

Njassa ei välitä kissoista, mutta ihmisiä kohtaan se on hyvin avoin ja ystävällinen. Kun taloon tulee vieraita, Njassa menee tervehtimään heitä ensin. Tai ainakin yrittää.

– Näytämme koiralle, että ihmiset tervehtivät toisiaan ensin. Sen pitää tietää arvojärjestys laumassa.

Ainaksen mielestä Njassassa on parasta se, että se kuuntelee kaikki murheet ja on aina valmis palvelemaan. Kissa saattaa mulkaista ja vaihtaa maisemaa.

– Koira on siinä mielessä varma valinta, että se on aina valmis lähtemään mukaan ihan mihin vain, kun taas kissalla ei ole mitään miellyttämisenhalua.

Pitää osata höllätä

Joskus viiden lemmikin hoito tuntuu raskaalta.

– Silloin otetaan rennommin eikä nypitä karvaa murolautaselta tai putsata vaatteita kissankarvoista. Koiran kanssa voi tehdä joskus lyhyen lenkin tai jäljen, eikä kissojen harjausta tarvitse aina vetää täysillä.

Tästä ei saa tulla tehdastyötä. Kimmo Ainas

Perhe on vuosien myötä oppinut, että kaikkea ei tarvitse aina suorittaa täysillä.

– Pitää osata höllätä välillä. Tästä ei saa tulla tehdastyötä, koska sitten ei enää tunnu kivalta omistaa lemmikkejä.

Jos perheeseen otetaan joskus kuudes lemmikki, niin onko se kissa vai koira?

– Todella vaikea sanoa. En pysty varmasti sanomaan, että se olisi kissa.

Poliisi joutuu Suomessa harvoin Lempäälässä lauantaina sattuneen, kuolemaan johtaneen ampumatapauksen eteen.

Lempäälän ampumisen lisäksi 2000-luvulla poliisin aseenkäyttöön on menehtynyt yhteensä seitsemän ihmistä.

Poliisin aseenkäyttöä tutkineen Poliisiammattikorkeakoulun komisarion Henri Rikanderin mukaan aseeseen tartutaan Suomessa muita Pohjoismaita harvemmin. Pohjoismaissakin aseenkäyttö on vähäistä verrattuna muuhun Eurooppaan, saati Yhdysvaltoihin tai kolmansiin maihin.

Rikander sanoo asiantilan johtuvan poliisin tarkasta ohjeistuksesta ja hyvästä koulutuksesta.

Poliisilain mukaan ampuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen, eikä lievempää keinoa ole.

– Aseen varautumisotteeseen ottaminen perustuu tehtävän lähtötietoihin, miltä se tilanne näyttää, Rikander kertoo.

– Jos otetaan vaikka Turun joukkopuukotus, niin jos siellä radiolla ilmoitetaan, että nyt on puukotus käynnissä, niin kyllähän se antaa ohjeistuksen suoraan poliisille, että nyt varaudutaan aseen käyttöön.

– Meillä annetaan todella paljon päätäntävaltaa poliisille voimankäyttötilanteissa. Aseenkäyttötilanteissa päällystöön kuuluva päättää aseen käytöstä, jos se on mahdollista.

– Hyvin usein tilanteet ovat nopeita tapahtumia huolimatta siitä, että niihin varaudutaan. Sitten toimitaan perinteisten mallien mukaan, eli käskytys, aseen käytöstä varoittaminen ja sitten aseen käyttäminen. Jos tähänkään pystytään. Joskus pitää laukaista suoraan, Rikander sanoo.

Vuonna 2016 tehtiin 1 047 voimankäyttöselvitystä. Näistä aseenkäyttöselvityksiä oli 79. Vuosi oli poikkeuksellinen: kolme ihmistä kuoli poliisin luotiin.

Vuonna 2017 tehtiin 84 voimankäyttöselvitystä poliisin aseenkäytöstä. Yhtään kuolemantapausta ei sattunut ja henkilöön osuneita laukauksia ammuttiin neljä.

Tilastojen suurelta tuntuva aseenkäyttömäärä (84) johtuu tilastointitavasta. Ampuma-aseen käytöllä tarkoitetaan aseen käytöstä varoittamista, aseella uhkaamista ja laukauksen ampumista. Aseen esille ottaminen ja toimintavalmiuteen saattaminen puolestaan eivät vielä ole ampuma-aseen käyttöä.

Intian pääministeri Narendra Modi ja Kiina presidentti Xi Jinping tapasivat loppuviikosta Wuhanin kaupungissa keskisessä Kiinassa. Intian edustajan mukaan maiden johtajat sopivat, että alueellisia erimielisyyksiä selvitetään dialogin keinoin.

Viime aikoina vanhat rajakiistat sekä pyrkimykset vaikutusvallan lisäämiseen Aasiassa ovat kiristäneet maiden välejä, kirjoittaa muun muassa Deutsche Welle.

Kiinan ja Intian välillä vuonna 1962 käyty rajaselkkaus nousi pinnalle viime vuonna, kun maiden joukot ajautuvat pattitilanteeseen 10 viikoksi pienen naapurimaan Bhutanin raja-alueella. Kiinan mukaan intialaisten joukot olivat tulleet heidän maaperälleen, kun taas Bhutanin ja Intian mukaan sotilaat olivat Bhutanin alueella.

– Kiinan ja Intian rajakysymyksessä johtajat tukevat edustajiensa pyrkimyksiä löytää reilu, perusteltu ja molemmille soveltuva ratkaisu, kommentoi Intian ulkominsteri Vijay Gokhale.

Kiinan varaulkoministeri Kong Zuanyou kertoi maiden johtajien myös sopineen lisäävänsä yhteydenpitoa sotilaallisten sekä turvallisuustoimiensa suhteen.

Lisäksi varaulkoministeri sanoi, ettei Kiinalle ole tärkeä hyväksyykö Intia "uuden Silkkitien". Intia on ollut vastahakoinen Kiinan valtavan infrastruktuurihankkeen suhteen. Rakennushanke yhdistää 27 Kiinan ja 28 Euroopan kaupunkia.

Lue lisää:

Kiina kaavailee arktista Silkkitietä ja vakuuttaa yhteistyöhaluaan

Kiinan uusi silkkitie ja tuleva maailmanjärjestys

Poliisi varoittaa jälleen uudesta rikollisten keinosta urkkia pankkitunnuksia uhreiltaan. Ympäri maata on tullut ilmi alkuvuonna tapauksia, joissa pankkien asiakkailta on kalasteltu pääsyä tilille "uuden rahanpesulain" nimissä.

Asiakkaat ovat saaneet ensiksi sähköpostin, jossa on pyydetty heitä päivittämään pankkitietonsa. Viestissä on linkki, jota klikkaamalla tietojen päivittäminen muka onnistuu. Viestin mukaan asiakkaan palveluja voitaisiin rajoittaa, mikäli päivitystä ei tehdä.

– Tiedot eivät pidä paikkaansa, mutta niillä on saatu viestiin uskottavuutta, Itä-Suomen poliisin tiedotteessa todetaan.

Viestejä on lähetetty ainakin S-Pankin ja Osuuspankin nimissä. Ne ovat tulleet pankin asiakaspalvelun sähköpostiosoitetta erehdyttävästi muistuttavasta osoitteesta, esimerkiksi @0p.fi-osoitteesta (jossa o-kirjain on korvattu nollalla).

Ainakin osa linkkiä klikanneista on saanut jälkeenpäin puhelun selvää suomea puhuvalta henkilöltä, joka on sanonut, että tietojen päivitys onkin epäonnistunut. Tämän jälkeen soittaja on pyytänyt asiakasta kertomaan pankkitunnuksensa.

Itä-Suomen poliisi tietää tältä viikolta ainakin yhden tapauksen, jossa uhri on haksahtanut huijarin puheluun ja menettänyt satakunta euroa.

– Poliisi ja pankit eivät lähesty kansalaisia kyselläkseen salasanoja tai tunnuslukuja! poliisi muistuttaa.

Suomea ensi kuun euroviisuissa edustava Saara Aalto on kerännyt suuren joukon faneja helsinkiläiseen kauppakeskukseen. Fanitapaamisessa Forumin kauppakeskuksessa Aalto jakoi faneille nimikirjoituksia ja hänen kanssaan sai myös ottaa yhteiskuvia.

Saara Aalto edustaa Suomea euroviisuissa Monsters-kappaleellaan. Euroviisut pidetään Portugalin Lissabonissa ensi kuun alkupuolella.

Suomi esiintyy ensimmäisessä semifinaalissa reilun viikon päästä tiistaina 8. toukokuuta. Euroviisujen finaali käydään lauantaina 12. toukokuuta.

Lissaboniin maanantaina

Portugalissa Suomen esitystä varten on tehty suurta lavarakennelmaa, joka ei Aallon mukaan ollut valmis vielä muutama päivä sitten. Artisti itse matkustaa Portugaliin maanantaina eli noin viikkoa ennen semifinaaliesitystä. Edessä ovat heti harjoitukset.

Suomen euroviisuesityksessä on Aallon lisäksi mukana kolme taustalaulajaa ja kaksi tanssijaa. Esitystä on jo valmisteltu Portugalissa varalaulajien ja varatanssijoiden voimin.

– Näen jo sen, että tästä tulee sikahieno, mutta se (esitys) ei ole vielä valmis. Nyt vaan pitää toivoa, että he ovat maanantaina saaneet asiat valmiiksi ja valot kuntoon ja kaikki, sanoi Aalto ennen fanitapaamistaan STT:lle.

Lauantaina iltapäivällä helsinkiläisen kauppakeskuksen lehtereille ja alatasolle oli pakkautunut suuri määrä Saara Aallon faneja ja muita kiinnostuneita ohikulkijoita.

Forumin kauppakeskuksessa pidetyssä fanitapaamisessa Aalto kertoi muun muassa euroviisutunnelmistaan sekä perjantaina ilmestyneestä levystään. Lisäksi artisti jakoi nimikirjoituksia ja asettui kuviin faniensa kanssa.

Lue lisää:

Analyysi: Saara Aalto ei häviä monstereilla Euroviisuissa, kunhan esitys saadaan kuntoon

Saara Aalto Euroviisu-kappaleesta: "Hirviöllä ei häviä"

Voitetaanko tällä biisillä Euroviisut? Saara Aalto laulaa Portugalissa kappaleen Monsters – katso se tästä

Beeville Toimittaja Gary Kentille Etelä-Texasissa sijaitsevan Beevillen veden laatuongelmat selvisivät karulla tavalla.

– Muutin tänne upouuden avolava-auton kanssa. Muutamassa vuodessa se ruostui romuksi.

Ruostumisen aiheutti Beevillen vesijohtovesi, jolla Kent pesi tuliterää ajokkiaan.

Vuosikymmenien saatossa kaupungin vesitilanne ei ole kohentunut. Päinvastoin kaupunki on viime vuosien aikana saanut ympäristöviranomaisilta useita huomautuksia raja-arvot ylittävistä kemiallisista yhdisteistä juomavedessä.

Beeville ottaa vetensä läheisestä Corpus Christi -järvestä pintavetenä. Pikkukaupungin juomavedestä on löydetty vedenpuhdistamiskloorauksen yhteydessä syntyneitä kloorautuneita orgaanisia yhdisteitä, trihalometaaneja. Niistä osan on todettu aiheuttavan syöpää.

Beevillen asukkaat eivät ole vesiongelmineen yksin. Kuluneen vuosikymmenen aikana yli 60 miljoonaa yhdysvaltalaista on altistunut terveydelle haitalliselle juomavedelle.

Porakaivoista toivotaan pelastusta

Toimittaja Kent on seurannut Beevillen vesiongelmia pitkään paikallislehti Beeville Bee-Picayunen leivissä. Kentin mukaan kaupunki yrittää nyt ratkaista vesiongelmiaan uudella, porakaivoihin perustuvalla vedenottosuunnitelmalla.

– Kuudesta kaivosta olisi tarkoitus pumpata olemassa olevaan vesijohtoverkostoon hyvälaatuista vettä, joka ei vaatisi juuri käsittelyä.

Miljoonia maksava projekti on vielä kesken.

Sitä odotellessa Kent kertoo hakevansa juomavetensä kaupungissa olevilta minituulimyllyn näköisiltä vedenostopaikoilta. Niissä vesi on vesijohtovettä puhtaampaa, kiitos käänteisosmoosin, joka poistaa vedestä suolan ja muut epäpuhtaudet.

”Tuulimyllyistä” saa puhtaimman veden

25-vuotias Zach Johnson kaartaa minituulimyllyn viereen vedenostoon avolava-autollaan. Hän työntää automaattiin dollarin ja saa noin 20 litran tonkallisen vettä. Se on menossa isoäidille.

– Hanaveden juominen ei ole Beevillessä hyvä idea. Siitä voi saada syövän. Vesi maistuu metalliselta ja ajoittain myös kloorilta. Se on väriltään välillä ruskeaa ja toisinaan vihreää, Johnson kertoo.

Hän sanoo pystyvänsä pesemään sillä juuri ja juuri hampaansa.

Nuoren miehen isoäiti, Marilyn Guresky vastaanottaa vesitonkan iloisena. Hän kertoo hanaveden käyvän kyllä peseytymiseen ja pyykinpesuun, tosin aina ei siihenkään.

– Noin vuosi sitten joku teki virheen vedenpuhdistuslaitoksella, ja veteen tuli liikaa kemikaaleja. Viranomaiset kielsivät käyttämästä vettä mihinkään. Sillä ei saanut pestä edes käsiä eikä käydä suihkussa, rouva Guresky muistelee.

Pikkukaupungit suurimmissa vaikeuksissa

Beeville on tyyppiesimerkki Yhdysvaltain vesiongelmista, sillä erityisen haavoittuvia ovat pienet, maaseutumaiset kaupungit.

– Niillä on suurimmat ongelmat. Rahan lisäksi niiltä puuttuu osaamista ylläpitää ja huoltaa monimutkaisia vedenpuhdistusjärjestelmiä, apulaisprofessori Manuel Teodoro sanoo.

Teodoro on työssään Texasin A&M yliopistossa selvittänyt Yhdysvaltain vesihuollon tilaa eikä tulevaisuus ole ruusuinen. Ikääntyvä vesi-infrastruktuuri vaatisi kipeästi korjausta.

– Valtaosa Yhdysvaltain juomavesilaitoksista ja -järjestelmistä on rakennettu 1950- ja 1960-luvuilla. Ne alkavat vanheta, eikä niitä ei ole riittävästi huollettu. Yhdysvalloilla on seuraavan 50 vuoden aikana edessä lähes tuhannen miljardin korjausurakka, Teodoro kertoo.

Sellaisia rahoja ei Teodoron mukaan näytä kuitenkaan olevan tulossa.

– Yhdysvalloissa on paljon rahaa ja yritykset rikkaita, mutta rahaa tuntuu olevan vaikea saada kanavoitua julkiseen infrastruktuuriin, Teodoro pahoittelee.

Vesimaksuista nipistetään viimeiseen asti

Apulaisprofessori Teodoron mukaan Yhdysvaltain vesi-infrastruktuurin tila on nyt sellainen, että luvassa on enenevässä määrin ongelmia puhtaan veden saamisen kanssa. Juomavesi voi saastua hänen mukaansa joko niin, että putket rikkoutuvat tai niin, että vedenpuhdistuslaitoksessa ei resurssi- tai osaamispulan vuoksi saada vettä puhdistettua.

Beevillen pikkukaupunki joutui siirtämään vesilaitoksensa yksityisen yrityksen hoidettavaksi parantaakseen juomaveden laatua. Asia tuntuu olevan arka. Kaupungin pormestari jättää sovittuun haastatteluun tulematta.

Kaupunkilaisille juomavesiongelmat näyttäytyvät kaupungin johdon epäonnistumisena.

– He eivät pitäneet huolta vesiputkista. Mitään ei ole huollettu ennakoivasti, vaan on reagoitu vasta ongelmien jo tultua. Kaiken sen seurauksena meillä ei ole nyt puhdasta juomavettä, Zach Johnson lataa.

Apulaisprofessori Teodoro tunnistaa tilanteen eikä se ole ainoastaan Beevillen ongelma. Hänen mukaansa monessa kaupungissa päättäjät lykkäävät korjauksia ja huoltoja.

– Vesihuolto on Yhdysvalloissa pääsääntöisesti kaupunkien vastuulla, ja päättäjät valitaan vaaleilla. Silloin esimerkiksi vesimaksuja pyritään pitämään viimeiseen asti alhaalla samaan tapaan kuin veroja uudelleenvalinnan varmistamiseksi, hän sanoo.

Teodoron mukaan Yhdysvalloissa vesijärjestelmien kunnossapitoon ei ole myönteistä kannustinta, ja liian usein toimitaan vasta sitten, kun joku on mennyt katastrofaalisesti pieleen.

Presidentti Sauli Niinistö kertoi pari kuukautta vanhan poikansa kuulumisia Ylen Ykkösaamussa lauantaina.

– Hän voi oikein hyvin, hymyili kovasti tänne lähtiessäni. Ei varmaan tiedä, kuinka pahaan paikkaan isi on menossa, presidentti nauroi.

Niinistö myönsi, että arkeen on vauvan mukana tullut ihan uusi elementti.

– Mutta aika hyvin siitä on selvitty, kiitos Jennin lähinnä.

Presidenttiparin vauva syntyi helmikuun alussa. Hän sai huhtikuun alussa nimen Aaro Veli Väinämö.

Suomalaiset ovat olleet vauvasta innoissaan, sillä istuvalla presidentillä ei ole Suomessa ollut aiemmin pikkulasta. Myös koululaiset lähettävät Kevätpörriäinen-lehdessään vauvalle kosolti terveisiä.

Niinistö kertoi huomanneensa terveiset, hänellä on oma lehti työpöydällään.

– Ne ovat valtavan leppoisaa luettavaa ja tuovat hyvän mielen, Niinistö sanoi.

Lue lisää:

Presidentti Niinistö Pohjois-Korean huipputapaamisen pitopaikasta: Kiva, että Suomi muistetaan mainita

Presidentti Niinistön pojan nimeksi Aaro Veli Väinämö Niinistö

Presidentin pojalle perinteikäs nimi – tutkija empii nimibuumin mahdollisuutta

Presidenttiperhe pääsi kotiin Naistenklinikalta

Maailman suurin äitiyspakkaus ja koko kansan varpajaiset – presidenttiparin vauva innostaa suomalaisia sometempauksiin

Sauli Niinistölle ja rouva Jenni Haukiolle syntynyt poika – IS: Presidentti poistui Naistenklinikalta puolen päivän jälkeen lauantaina

Suomalainen korumuotoilun opiskelija Ildar Wafin, 22, on yksi Hyèresin muotikilpailun finalisteista. Hän kisaa uudessa muotiasusteiden sarjassa, joka lanseerattiin viime vuonna.

Silloin Suomea edusti Aalto-yliopiston kasvatti, muotitaiteilija Eeva Rönkä.

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa opiskeleva Wafin kertoo puhelimessa Ranskasta, että hänen vanhempansa, molemmat isoveljensä, toinen isoäiti sekä yksi tädeistä ovat tulleet Ranskan Rivieralla sijaitsevaan Hyèresiin kannustamaan finalistia.

Wafin on kotoisin pienestä Järvenpään tataariyhteisöstä. Suku tuli Suomeen 150 vuotta sitten, ja sen historia näkyy Wafinin kilpailutöissä.

Wafinin tataarinkielistä nimeä (Öleşlär) kantavassa kokoelmassa on koruja, joihin on käytetty muun muassa kultaa. Se on saatu vaarilta perintönä.

– Mummo sanoi, että voin käyttää sen tähän korusarjaan, koska pääsin Hyèresiin. Se tekee kokoelmasta minulle läheisen, Wafin sanoo.

”Korut ovat pienoisveistoksia”

Hyèresin muotikilpailun finalistit pääsivät tutustumaan toisiinsa kevättalvella muotimessuilla Pariisissa, ja matkaan kuului vierailuja huippumuotia palveleviin yrityksiin. Hyères-finalisteilla oli mahdollisuus hankkia reissussa kilpailutöilleen pienimuotoista sponsorointia.

Sponsorit tarjosivat esimerkiksi käsilaukkujen tekijälle kahvoja tai nahkaa.

– Teen koruni itse alusta loppuun asti kullasta ja hopeasta, joten minulle ei juuri ollut hyötyä sponsoreista, Wafin sanoo.

Korunsa suomalaisopiskelija ajattelee veistoksina, ja koruja niistä tulee Wafinin mukaan vasta, kun ne joutuvat kosketuksiin ihmiskehon kanssa.

Korut syntyvät pitkässä prosessissa. Hyères-finalisti kertoo tunnelmoivansa pajalla raakamateriaalien kanssa, ja jatkavansa luomistyötä kotona maalaamalla. Näin korujen muodot alkavat pikkuhiljaa syntyä vesiväreillä tehtyihin luonnoksiin.

– Sen jälkeen minulla on aika selvä kuva siitä, mitä lähden työstämään.

Suomalaiset jyräävät

Perjantaina tuomaristolle kokoelmansa esitellyt Wafin ei osaa arvioida omia mahdollisuuksiaan kilpailussa, sillä muotiasusteiden sarjassa kilpaillaan yhtä lailla käsilaukuilla kuin koruilla.

Kilpailutöitä esittelevä näyttely avattiin torstaina Villa Noaillesin taidekeskuksessa.

– Tosi moni ihminen tuli kehumaan korujani, Wafin iloitsee.

Nuoret suomalaiset muotisuunnittelijat ovat pärjänneet hienosti viime vuosina Hyèresin muotikilpailussa. Kisa on ollut Aalto-yliopiston juhlaa.

Tänä vuonna Suomea edustavat Wafinin ohella neljä muuta suomalaista.

Linda Kokkonen ja Anna Isoniemi kilpailevat vaatesuunnittelussa, ja Jaakko Kahilaniemi sekä Sanna Lehto kisaavat valokuvasarjassa.

Kilpailu ratkeaa sunnuntaina 29. huhtikuuta.

Alfie Evansin vanhemmat Tom Evans ja Kate James kävivät läpi pitkän oikeustaistelun Alfien pitämiseksi hengissä, mutta hävisivät.

– Meidän vauvamme on saanut siivet tänä yönä kello 2.30. Me olemme surun murtamat. Kiitos kaikille tuesta, Alfien äiti Kate kirjoitti Facebook-päivityksessään lauantaina.

Erittäin harvinaista neurologista sairautta sairastava Alfie Evans eli lähes puolet elämästään koomassa ja joulukuusta 2016 lähtien sairaalassa.

Myös itse paavi Franciscus vetosi, jotta Alfie olisi pidetty hengissä. Italia antoi Alfielle maanantaina maan kansalaisuuden. Alfien vanhemmat yrittivät siirtää lapsensa Italiaan Bambino Gesu eli Vauva Jeesus -nimiseen sairaalaan, mutta oikeus ei antanut heille siihen lupaa.

Sen sijaan oikeus päätti maanantaina, että Alfie Evans irroitetaan hengityskoneista, koska Alfiella ei ollut mitään mahdollisuutta paranemiseen.

Iso-Britannian lain mukaan vanhemmat eivät voi vaatia hoidon jatkamista, mikäli hoidosta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Alfie olisi täyttänyt toukokuun 9. päivänä kaksi vuotta.

Perhe ottaa hetken mielijohteesta kissan kesämökilleen. Kun syksy saapuu ja perhe lähtee takaisin kaupunkiin farmariautollaan, jätetään kissa naukumaan surkeasti vesisateiseen metsään.

Sitten suloisen pörröinen kissa kuolee nälkään.

Tunteikas tarina luontoon hylätystä kesäkissasta on ollut lehtijuttujen peruskauraa jo 1970-luvulta saakka. Moni muistaa julkkikset, jotka vetosivat ihmisiin teemalla "älä ota kesäkissaa".

Suomen eläinyhdistysten liitossa ollaan huolissaan hylätyistä, villiintyneistä ja luontoon kuolevista kissoista, mutta pidetään kesäkissatarinoita pitkälti urbaanilegendana. Ihminen on harvemmin tahallisen ilkeä, vaikka mukaan mahtuu myös eläinten kaltoinkohtelua.

– Jos kissaa ei ole ehditty leikata, se toteuttaa sukuviettiään ja karkaa tavallista helpommin. Kesäkissa on helppo ja myyvä käsite, mutta johtaa ajattelua harhaan, sanoo SEY:n viestintäpäällikkö Maria Lindqvist.

Maatiaiskissojen lisääntyminen keskittyy kesään ja syksyyn, mikä antaa pontta kesäkissatarinoille. Myös Etelä-Suomen aluehallintoviraston eläinsuojeluvalvoja Margit Nevala on skeptinen kesäkissailmiötä kohtaan.

– En usko ollenkaan, että otettaisiin kesäksi kissa ja sitten se tarkoituksellisesti hylättäisiin syksyllä.

Villikissat sikiävät laumoissa

Koditttomia kissoja on kuitenkin aivan liikaa. Kesäkissojen sijaan ongelmana ovat hallitsemattomat kissapopulaatiot, joihin voi kuulua kymmeniäkin eläimiä. Villiintyneet ja sairaat yksilöt joudutaan lopettamaan.

– Kun leikkaamattomat kissat lisääntyvät, on lopputuloksena villiintyneitä kissoja, jotka saavat ravintonsa sekä ihmisiltä että luonnosta, toteaa eläinsuojeluvalvoja Margit Nevala.

Nämä irtokissat viihtyvät autiotaloissa ja mökkien alla, kun mökkiläiset lähtevät syksyllä pois.

– Ehkä kesäkissatarinat ovat kehkeytyneet tästä ilmiöstä, mutta ei se syy mökkiläisissä ole.

Jos kissaa ei ole ehditty leikata, se toteuttaa sukuviettiään ja karkaa tavallista helpommin. Maria Lindqvist

Hartolassa, Päijät-Hämeessä, on saatu hyviä kokemuksia vapaana kulkevien kissojen leikkaamisesta erillisissä kampanjoissa.

Hartolan seudun eläinsuojeluyhdistys ja Eläinsuojeluyhdistysten kummit järjestävät useamman kerran vuodessa tapahtumia, jossa eläinlääkärit leikkaavat ja siruttavat kissoja tavallista edullisemmin.

– Eläimet ovat kotikissoja, jotka liikkuvat ulkona, kertoo Nevala.

Esimerkiksi vähävaraisille kissanomistajille pienikin hinnanalennus kissan sterilisaatiosta tai kastroinnista voi olla merkittävä asia. Kampanjat ovat vähentäneet holtittomasti leviäviä kissapopulaatioita alueella.

Joissakin Suomen kunnissa on ollut jopa pulaa kissanpennuista.

– Kohtaanto-ongelma kysynnän ja tarjonnan kanssa on hyväkin asia. Sopivaa kissaa pitää etsiä. Se estää nopeita päähänpistoja. Kissan hankintaa pitääkin pohdiskella tarkoin.

Löytöeläintalon ei tarvitse raportoida kissoistaan

Suomessa arvioidaan olevan 20 000 hylättyä, villiintynyttä tai luontoon kuollutta kissaa. Karkea arvio määrästä on vuodelta 2007, jolloin Suomen eläinyhdistyksen liiton vapaaehtoinen soitti läpi Suomen löytöeläintaloja. Sen jälkeen lukuun ei ole tullut täsmennystä.

Vapaana kulkevat kissat on jo huomattavasti irtokissoja laajempi käsite. Vapaana kulkevista kissoista on kulkenut jopa 600 000 kissan arvio, jonka on esittänyt pesivistä linnuista huolissaan oleva Suomen luonnonsuojeluliitto vuonna 2016. Lukuun lasketaan mukaan myös leikatut kotikissat, jotka ulkoilevat.

Arviot kissamääristä kuitenkin vaihtelevat rajusti, koska esimerkiksi löytöeläintaloilla ei ole velvollisuutta tilastoida tiloissaan olevia kissoja. Asia on korjaantumassa uudessa eläinsuojelulaissa, jonka odotetaan tulevan voimaan 2020 alussa. Suomen eläinyhdistysten liitto SEY ajaa lakiin kohtaa raportointivelvollisuudesta.

Löytöeläintaloissa hoidetaan SEY:n haarukoinnin mukaan mahdollisesti 10 000 kissaa vuosittain, vaikka pätevä tilastointitapa puuttuukin.

Aina kissanomistajat eivät osaa kysellä kadonnutta lemmikkiään löytöeläintalosta – kyseessä ei välttämättä ole edes aina lähin löytöeläintalo, sillä kissa saattaa vaeltaa pitkällekin karkumatkallaan.

– Ihmisillä on ylipäätään vääriä luuloja löytökissoista. Löytöeläintaloissa olevat kissat eivät ole villiintyneitä yksilöitä, vaan kilttejä ja hyvinhoidettuja, sanoo eläinsuojeluvalvoja Margit Nevala.

Kun Tiina Houtsonen 15-vuotiaana kitki rikkaruohoja työhön patistettuna, hän sanoi äidilleen, että ensimmäisessä omassa kodissa piha on kyllä asfalttia.

– Ei se ihan niin mennyt... Houtsonen hymyilee.

Puutarhaharrastus alkoi Turun opiskelija-asunnosta, missä oli lasitettu parveke. Sinne hän laittoi viiniköynnöksen.

– Tein parvekkeesta viidakon, kun siirsin viherkasvit sisältä ulos valoon.

Oma piha sen sijaan alkoi rakentua Pietarsaaren vanhassakaupungissa Skatassa. Oikeastaan Tiina Houtsonen ei tiennyt vielä silloin, että unelmapiha oli syntymässä. Hän vain halusi jotain tekemistä pihalla sillä aikaa, kun lapset leikkivät omia leikkejään.

Unelmapihan suunnittelussa on hyvä suhteuttaa unelmat käytettävissä olevaan tilaan. Unelmapaikan saa rakennettua niin parvekkeelle kuin isolle omakotitontille, sanovat puutarhuri Sari Eloranta ja vihersuunnittelija Nina Mamia Kokkolan kaupungilta.

Parvekkeelle voi laittaa samoja elementtejä kuin isolle pihalle, esimerkiksi vesiaiheen tai puun, mutta ne vain toteutetaan miniatyyrikoossa.

Kohti unelmapihaa

Skatassa asuessaan Tiina Houtsonen oli innostunut Cottage garden -tyyppisistä englantilaisista puutarhoista, joissa on paljon hyötykasveja ja syötävää, mutta myös kukkia.

– Luonnonkin on hyvä hyötyä puutarhasta, eli sieltä löytyi myös perhosille ja pölyttäjille ruokaa.

.

Tiina Houtsonen muistelee, että pihatyöt olivat ihania jo tuolloin, vaikka tekemistä olikin paljon. Rahaa kului eniten pihan rakentamiseen, kasveja hän sen sijaan sai jakamisen ja vaihtamisen kautta niin äidiltään kuin ex-anopilta.

– Pihasta tuli sellainen kuin halusin, mutta virheitäkin tuli. Esimerkiksi nurmikonleikkuuta ajatellen monia asioita olisi voinut tehdä toisin.

Oppia kantapään kautta

Yksi tärkeä oppi pihan rakentamisesta liittyy pensaisiin, niiden sijoittamiseen ja tarpeen vaatiessa poistamiseen. Juurimattoa on laitettava vahvasti ja perustukset tehtävä hyvin.

Ei niin että mahdollisimman äkkiä, että se näyttää hyvältä. Puutarhaharrastaja Tiina Houtsonen

– Ei niin että tekee mahdollisimman äkkiä, että se näyttää hyvältä. Kun saan idean, haluan yleensä, että se tehdään nyt, heti ja sen pitäisi olla jo valmis, hän kertoo temperamentistaan.

Nopeus ei aina ole ollut hyväksi, vaan pienen harkinnan jälkeen voisi löytyä parempi ratkaisu. Kuten juhannusruusun kanssa: ex-anoppi muistutti jo istutusvaiheessa siitä, miten vaikea tai liki mahdoton juhannusruusu on myöhemmin poistaa kasvupaikalta. Siihen paikkaan Houtsonen ruusun kuitenkin halusi.

– Kahden vuoden kuluttua halusinkin jo siirtää sen pois oleskelualueen tieltä, mutta kyllä se ruusu sieltä nousi, juurimaton läpikin!

Luopumisesta uuteen unelmaan

Tiinalle ja puolisolle tuli ero, ja samalla unelmapihasta tuli entinen. Siitä luopumista hän ei juuri muistele, vaan keskittyy nyt rivitalopihan rakentamiseen.

– Olin jo odottanut, että pääsen jatkamaan elämää ja miettimään jotain uutta.

Tiina muutti tyttärineen rivitalohuoneistoon viime kesänä. Uudessa asunnossa viehättävät olohuoneen isot ikkunat, joista tulvii valo sisään. Huoneesta pystyy tekemään talvipuutarhan, ja siitä on helppo jatkaa kotia ulos terassille, hän haaveilee. Piha myös tarjoaa harrastajalle haasteen.

– Asunto oli ollut asumattomana parin vuoden ajan, ja piha oli sen mukainen. Pelkästään takapihalta vietiin pois kuusi peräkärryllistä risuja, oksia ja puita, että siellä pystyi edes kulkemaan.

Jos haluaa katsoa omaa vanhaa pihaa uusin silmin, yksi tapa on piirtää paperille rakennukset ja isoimmat pihan yksityiskohdat. Niin voi tarkastella pihaa yksityiskohtien häiritsemättä.

Uutta tilaa voi saada käyttöön vaikka pengertämällä tai poistamalla huonokuntoisia puita, kertovat puutarha-ammattilaiset Sari Eloranta ja Nina Mamia.

Suulle ja silmälle iloa

Seuraavana suunnitelmissa on terassin rakentaminen ja kasvihuoneen paikasta päättäminen. Tällekin pihalle on tulossa hyötykasveja, kukkia ja syötävää, niin asukkaille kuin hyönteisille.

Nurmialuetta tulee vain etupihalle, ja sinne nousee myös lasten leikkipaikka. Päätyseinän aurinkoon, punatiiliä vasten Houtsonen suunnittelee köynnöksiä: viiniköynnöstä ja minikiiviä. Englantilaisen puutarhan runsaus kiehtoo edelleen.

– Haluaisin valkoisen puuaidan sekä etu- että takapihalle ja jätän vanhat syreenit kasvamaan. Liian isot puut, tammi ja vaahtera, saavat varmaan lähdön. Ehkä tilalle tulee kirsikkapuu, jota tytärkin toivoo.

Tällä hetkellä Houtsosen perheessä seurataan mielenkiinnolla, mitä kevät nostaa pihamaalta esiin viime kesän risusavotan jälkeen. Ilostuttajia on jo näkynyt.

– Erilaisia vuokkoja ja sipulikasveja on noussut esiin, samoin raparpereja ja vanhoja perennoja.

KOUMI Hikisiä selkiä liiskaantuu ikkunaan, kun löylymestari vihtoo väkeä jättileivänpaahtimen näköisessä mobiilisaunassa. Ympärillä viipottaa toistasataa japanilaista huopahatuissaan.

Meneillään ovat vuotuiset saunafestivaalit Keski-Japanin vuoristossa. Täällä ihaillaan Suomea, mutta ei muumien tai Marimekon vuoksi. Saunafanit tahtovat pohjoisen löylyihin.

Löyly eli rouryu lienee japanin tuoreimpia lainasanoja. Se on nyt muotia: maaliskuussa neljättä kertaa järjestetty saunafestivaali oli niin suosittu, että liput myytiin viidessä minuutissa.

Saunasta on tullut pari-kolmekymppisten japanilaisten trendikäs harrastus suurkaupungeissa, etenkin pääkaupunki Tokiossa. Sitä markkinoidaan esimerkiksi stressaantuneiden työntekijöiden rentoutumiskeinona.

– Tunnetut näyttelijät ja urheilijat puhuvat löylystä. Nuoret vuokraavat telttasaunoja. Liikemiehet saunovat, jotta työkunto paranisi, kertoo saunateoksia tehnyt kirjailija ja piirtäjä Katsuki Tanaka.

– Ennen saunoissa kävi vain keski-ikäisiä miehiä, nyt myös nuoria naisia. Joskus saunat ovat niin täynnä, että sisään ei mahdu.

Osasyy buumiin on Tanakan, 50, sauna-aiheinen mangasarjakuva. Vuonna 2016 ilmestyneen teoksen nimi on Sado eli Saunan tie. Aiemmin Tanaka julkaisi samannimisen piirrosesseen.

Teokset syntyivät, kun Tanaka alkoi käydä kuntosalilla ja innostui sen saunasta. Miten väärinymmärretty sauna Japanissa olikaan!

– Myös oma mielikuvani oli ollut huono. Muiden tavoin olin luullut saunaa tappavan kuumaksi laatikoksi, jossa vanhat sedät käyvät hikoilemassa. Mutta siellä oli rauhallista ja tuoksui hyvälle, Tanaka kertoo.

Lopulta hän uskaltautui kuntosalin kylmävesialtaaseen. Hänelle selvisi, miksi suomalaiset käyvät vuoroin saunassa ja avannossa. Se oli menoa.

Tanakan Sado-manga perustuu osin tositapahtumiin, joissa päähahmo opiskelee saunan olemusta. Sa- tarkoittaa saunaa ja -do elämänpituista opinpolkua. "Saunan tietä" voi verrata teeseremonia chadoon (teen tie) tai kamppailulaji judoon (pehmeyden tie).

Nyt Tanaka kiertää puhumassa saunasta. Tänä vuonna hän julkaisi aloittelijoiden saunaoppaan. Japanin sauna- ja kylpyläliitto on nimennyt hänet "saunan suurlähettilääksi".

Valtaosa Japanin noin 6 000 saunasta sijaitsee kylpylöissä ja kuntosaleilla. Muodikkaimmissa saa heittää suomalaisittain itse löylyä. Tanakan mukaan japanilaiset alkavat oivaltaa saunan hengen.

– Suhteemme saunaan on muuttunut. Aiemmin sinne mentiin fyysisesti hikoilemaan, nyt rentouttamaan sydäntä. Olemme päässeet lähemmäs suomalaisia, hän sanoo.

Alastomuuteen saman sukupuolen kesken japanilaiset ovat tottuneet kylpylöissä.

Japanin sauna- ja kylpyläliiton mukaan noin 10 miljoonaa japanilaista saunoo säännöllisesti. Se tekee vajaat kahdeksan prosenttia maan väestöstä.

Suomalaisasiantuntijan mielestä japanilaisten saunominen on silti kaukana täkäläisestä.

– Saunojat ovat innokkaita ja haluavat oppia. Suurin osa japanilaisista ei kuitenkaan tiedä saunomisesta yhtään mitään, sanoo Kansainvälisen saunaliiton puheenjohtaja Risto Elomaa.

Elomaa käy Japanissa usein, viimeksi saunafestivaalien kunniavieraana. Hän on opastanut alueen omistajaa savusaunan rakentamisessa.

Savusaunoja Japanissa on ollut aiemminkin. Muinaiset japanilaiset rakensivat luoliin nuotiolämmitteisiä savusaunoja. 900-luvun höyryhuoneissa puolestaan heitettiin vettä kuumille kiville, mutta sittemmin perinteet ovat kadonneet.

Vaikka löylynheitto tekee nyt tuloaan, valtaosaan Japanin nykysaunoista tullaan myös viihtymään. Siinä auttaa televisio.

– Monissa löylyhuoneissa on mattoja, 80-tuumainen televisio ja 120 astetta lämpöä, eikä löylyä saa heittää, Elomaa kuvailee.

Juuri sellaiselta näyttää esimerkiksi tokiolaiskylpylä LaQuassa. Naisten pääsaunan lauteilla on pehmeitä mattoja. Sähkökiuas on piilossa puuaidan takana, eikä löylyä ole tarjolla. Seinällä pauhaa television viihdeohjelma.

Saunoja myyvästä japanilaisyhtiö Metosista kerrotaan, että 90 prosenttia asiakkaista tilaa yhä saunan televisiolla.

Kovan luokan japanilaissaunojat eli saunnerit sen sijaan vieroksuvat televisiosaunaa. "Mitä suomalaisetkin sanoisivat, jos tietäisivät", pohditaan kirjailija Tanakan saunamangassa.

Saunnereiden alakulttuuri on luova sekoitus eri maiden saunatapoja. Suosittu on esimerkiksi saksalainen aufguss-rituaali, jossa löylymestari viuhtoo aromaattista vesihöyryä pyyhkeellä. Japaniksi se on aufuguusu.

Koumin festivaaliväellä on suipot venäläistyyliset saunahatut, joissa he näyttävät kuin söpöltä heimolta. Ulkopadassa kuumenee virvokkeeksi virolainen minttutee, ja eräässä saunassa vihdotaan kasveilla liettualaistyyliin.

Tärkein esikuva on kuitenkin Suomi. Festivaalialueen lappilaisessa kotasaunassa paistuu makkara, ja valtaosa kiukaista tulee Suomesta. Sauna-aktiiveilla on Finland Sauna Club -yhdistys.

– Japanilaiset yhdistävät saunan Suomeen ja Pohjoismaihin avannon vuoksi. Moni saunaharrastaja luulee, että saunasta pitää aina mennä lampeen tai kylmään veteen, sanoo valokuvaaja Miki Tokairin.

Tokairin, 34, on kuvannut saunaperinteitä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Mieluiten hän kertoo saunovansa Suomessa. Hän tietää jälkilöylyn ja hallitsee kiuaskivien erot paremmin kuin moni suomalainen.

– Suomen yleisissä saunoissa on parhaat kiukaat. Jokaisella on joku kokemus saunasta. Myös esimerkiksi Liettuassa on vahva saunakulttuuri, mutta moni ei puhu saunasta.

Festivaaleilla moni muukin haikailee Suomeen tai on vastikään palannut sieltä, kuten tokiolainen kuvittaja Enya Honami, 27.

Honamilla on yllään helsinkiläissauna Arlan t-paita. Hän kävi helmikuussa myös Kotiharjun saunassa ja Tampereen Rajaportissa. Etenkin niistä on kerrottu japanilaismediassa.

Insinööri Ryo Furuyama, 27, taas alkoi saunoa Tokiossa helpottaakseen työstressiään. Kaveriporukassa joku oli kuullut saunan vaikutuksista.

– Käyn Japanissa paljon saunoissa, mutta en osannut arvioida niiden laatua, koska en ollut käynyt Suomessa. Halusin tutustua saunan alkulähteeseen, tammikuussa Suomessa käynyt Furuyama sanoo.

Hotellin saunan lisäksi hän ehti Helsingissä perinteikkääseen Yrjönkadun uimahalliin ja Kuusijärven savusaunaan Vantaalle.

Nyt Furuyama aikoo Japanin ensimmäiseen maan sisään rakennettuun savusaunaan, jonka festivaalialueen omistaja Yukitaka Yoneda pystytti tontilleen. Juuri vihittyyn saunaan kiemurtelee hattupäiden jono.

Nagoyalainen kylpyläyrittäjä Yoneda osti tyhjilleen jääneen paikan viisi vuotta sitten, kun suomalaistuttavat kehuivat hirsitalon saunaa. Järvikin on vieressä. Aluetta kutsutaan Finland Villageksi, sillä joukko suomalaisyrityksiä rakennutti sen lomapaikakseen 1990-luvulla.

Kylpyläänsä saunafani on ideoinut "jääsaunan", jossa on 20 miinusastetta. Se oli keino "tuoda Lappi Japaniin", vilvoitella saunasta pakkasessa.

– Sauna on vastapaino älypuhelinelämälle. Ennen se oli työtäni, nyt koko elämäni. Ajattelen vain saunaa, Yoneda sanoo.

Aivan kaikkea japanilaissaunojat eivät ole lainanneet muualta. Päinvastoin: he kehittivät saunomisen jälkeiselle ololle täsmällisen verbin, jollaista ei löytyne edes sauna-Suomesta.

"Totonotta! Totonottaaaaaa", huokailee saunamangan päähahmo. Samaa hihkuu joukko miehiä saunafestivaaleilla kylpytakeissaan.

Verbin perusmuoto totonou tarkoittaa saunan tuomaa autuasta ja kirkasta oloa, eräänlaista "luonnonhuumeen peitettä". Tulla saunan syleilemäksi, voisi käännös kuulua. Sanan loi mangakirjailija Katsuki Tanaka ystävineen. Hyvät löylyt, sanottaisiin Suomessa.

Myös Tanaka käy Suomen löylyissä. Aluksi saunojen hämäryys kummastutti häntä, sillä Japanin saunoissa on kirkkaampi valaistus. Sitten hän huomasi, että pimeys auttaa sisäänpäin kääntymisessä.

– Suomessa sauna on rauhan paikka. Ymmärsin, miksi ihmiset menevät sinne kuin kirkkoon. Sauna on henkinen tapahtuma, kuin meditaatiota, hän sanoo.

Lue lisää Japanin Suomi-faneista ja saunoista maailmalla:

"Siellä riittää tilaa, kauniita asioita ja keikalla saa juoda viinaa" – tapasimme japanilaisia, joiden mielestä Suomi on mahtava maa

Katso suomalaisten oudot ja upeat saunat maailmalla: Kiuas kaasupullosta, lauteet mangopuusta, seurana torakat

Sierra Leonen ainoa suomalainen auttaa kun tarvitaan – Mr Kuskus on tärkeä monelle

Tampereen Pappilan asuinalueella kuuden perheen asuinrakennus tuhoutui tulipalossa, ilmoittaa pelastuslaitos.

Hintsankadulla palanut rakennus oli kaksikerroksinen rivitalo.

Palon takia kuusi ihmistä on viety sairaalaan, mutta päivystävä palomestari ei osaa sanoa, kuinka vakavia heidän vammansa ovat. Kukaan ei ole kuollut palossa.

Hälytys tuli pian kymmenen jälkeen illalla.

Rakennus tuhoutui palossa täysin. Rakennuksen sammuttaminen jatkuu päivystävän päällikön mukaan koko yön. Päivystävän palopäällikön mukaan palo oli levinnyt poikkeuksellisen nopeasti.

Paikalla oli ainakin 15 paloautoa.

Päivitetty 0.47 palon tilanne ja sairaalaan vietyjen määrä.

Päivitetty 4:51 palon tilanne.

Eeva Soivio muistaa elokuisen aamun melkein kolmenkymmenen vuoden takaa. Hänen isoveljensä Juha, 17, oli kavereineen lähdössä laivalle ja 13-vuotias Eeva pohti, jaksaisiko nousta toivottamaan hyvää matkaa. Hän ei noussut vaan kuunteli vuoteesta poikien lähtötohinat ja äidin viimeiset varoittelut.

– Ehkä nykyisin mietin, että olisi ollut hyvä mennä sanomaan hei, mutta siinä tilanteessa en tietenkään osannut asiaa ajatella.

Juha Soivio lähti kavereineen risteilylle Vaasasta Sundsvalliin, eikä koskaan palannut.

Äidin etiäiset

Juhan kanssa risteilyllä olleet kaverit toivat tämän repun kotiin seuraavana päivänä. Eeva avasi oven ja otti repun vastaan. Hän sanoo, että ei osannut siinä vaiheessa epäillä mitään, ihmetteli vain, että mihin ihmeeseen isoveli oli voinut jäädä.

Kun äiti tuli myöhemmin kotiin, ostoskassit putosivat hänen käsistään, kun Eeva kertoi, että reppu oli tuotu, mutta Juha ei ollut tullut.

– Äidille se oli jotenkin heti selvää, että jotain peruuttamatonta oli tapahtunut. Hän oli heti varma, että Juha ei enää koskaan tule.

– Siinä vaiheessa itse ajattelin, että totta kai tulee. Eihän se ole mahdollista, että joku vaan jäisi jonnekin ja häviäisi. Odotin tosi pitkään, että se tulisi kotiin, mutta ei se tullut.

Äidille se oli jotenkin heti selvää, että jotain peruuttamatonta oli tapahtunut. Hän oli heti varma, että Juha ei enää koskaan tule. Eeva Soivio

Eeva Soivio kertoo, että äidin reaktio johtui hänen aavistuksistaan ennen matkaa. Äiti oli ollut huolissaan matkan vuoksi.

– Jo pari viikkoa ennen matkaa äidillä rupesi tulemaan jonkinlaisia etiäisiä. Hän alkoi miettiä, että pitäisikö matka perua tai yritti ehdottaa sen siirtämistä seuraavaan kesään.

Mielikuvitus täyttää aukot

Keskusrikospoliisin mukaan Suomessa jää vuosittain löytymättä noin kymmenen kadonnutta henkilöä ja kadoksissa on tällä hetkellä noin 400 henkilöä. Keskusrikospoliisin tilastojen mukaan yli kymmenen vuotta kadoksissa olleita on parisen sataa. Vanhin tapaus on vuodelta 1955.

Kun kadonneen kohtalo jää epäselväksi, se jättää tilaa arvailuille. Eeva Soivion mukaan hänen pahimmat pelkonsa liittyivät siihen, että joku olisi tehnyt veljelle jotain julmaa.

Hän sanoo vuosien aikana miettineensä monta vahtoehtoa, mitä Juhalle tapahtui.

– Olin nuori ja mielikuvitus oli valtava. Niitä oli varmaan kymmeniä. Mietin ufoja ja siihen aikaan tuli sellaisia tv-sarjojakin, joista sai ammennettua vaikka mitä ajatuksia.

Pastori Merja Lampila Seinäjoen seurakunnasta on 28 vuoden pappisurallaan ollut omaisten tukena monenlaisissa tilanteissa ja mukanaelänyt ihmisten suruissa. Hän sanoo, että ihmiselle tyypillistä täyttää mielikuvituksen avulla se, mitä faktat eivät kerro.

– On ihmiselle ominaista, että jos ei tiedetä, mitä on tapahtunut, täytämme aukot jollakin. Silloin mielikuvat alkavat jyllätä ja usein se luo vielä kauheampia kohtaloita tai tapahtumia kuin mitä fakta voisi olla.

Lampila sanoo, että kaikkien mahdollisten tiedossa olevien asioiden läpikäynti on läheisille tärkeää, koska se auttaa mieltä järjestämään asioita. Silloin aukoille jää mahdollisimman vähän tilaa.

Hän muistuttaa, että suruprosessi on jokaisella erilainen ja suru etenee ihmisillä eri tavoin.

– Mutta jos ajatellaan tilannetta, että ei ole mitään varmuutta asioiden kulusta, niin ihmisillähän on tapana ajatella, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa ja niin kauan kuin ei tiedä, niin voi toivoa.

Meedio näki laivan pyörteet

Eeva Soivio kertoo, että vastauksia Juhan kohtaloon etsittiin epätoivoisesti. Hänen äitinsä kävi tapaamassa myös meedioita vaihtelevalla menestyksellä.

– Äiti löysi kuitenkin myös yhden meedion, joka näki laivan pyörteet. Sen kummempaa vastausta hän ei osannut antaa.

Eeva itse yritti vain olla normaalisti. Se ei ollut helppoa, sillä aluksi kukaan ei oikein osannut olla hänen seurassaan luontevasti ja puhua tai jutella kuten ennen. Hän sanoo, että jos asian käsittely oli vaikeaa aikuisille, niin sitä se oli varmasti myös esipuberteetti-iässä oleville teineille.

– Tottakai se vaati jonkinlaista kasvamista pienessä hetkessä. Piti ottaa vastuuta ja ymmärtää, ettei voi hillua miten vaan tuolla jossain.

Eeva Soivio kertoo, että päätyi lopulta käsittelemään veljensä katoamista äitinsä tavoin.

– Minusta tuntuu, että äiti vaan päätti jossain vaiheessa, mitä on tapahtunut ja että Juha on merenpohjassa. Se on jollain tapaa helpottava ajatus, että sitten voi jatkaa elämää eteenpäin ja päättää sen asian.

Tunteikas muistotilaisuus

Juha Soivio julistettiin kuolleeksi, kun katoamisesta oli kulunut 11 vuotta. Juhan nimi laitettiin isänsä nimen kanssa samaan hautakiveen ja läheisille pidettiin muistotilaisuus. Eevan mukaan asia vietiin näin jonkinlaiseen päätökseen.

– Se oli kuin ihmeellisestä elokuvasta järjettömän surullinen kohtaus, joka on viety vielä vähän yli. Kaikki itkee, tosi lujaa ja tosi paljon. Eeva Soivio kertoo, että muistotilaisuudessa oli yksi, joka ei itkenyt.

– Muistoni sieltä itkujen lomasta on, että muistan katsoneeni äitiä, joka ei itkenyt. Hän istui rauhallisesti paikoillaan ja antoi muiden tuntea ja surra. Hän oli jo käynyt asiaa niin paljon läpi.

Se oli kuin ihmeellisestä elokuvasta järjettömän surullinen kohtaus, joka on viety vielä vähän yli. Kaikki itkee, tosi lujaa ja tosi paljon. Eeva Soivio

Kadonneen henkilön kuolleeksi julistamista voi Suomessa hakea käräjäoikeudelta tietyn odotusajan kuluttua, joka on yleensä viisi vuotta siitä, kun henkilö on tiettävästi viimeksi ollut elossa. Kuolleeksi julistaminen tai muistotilaisuuden pitäminen voi Merja Lampilan mukaan auttaa suruprosessissa.

– Ajattelisin, että muistohetki tai muistotilaisuuden järjestäminen tukee surussa. Eihän se varmaan mikään ratkaisu ole, että nyt on kaikki käsitelty, mutta se on jokin merkki siitä, että jotain on saatettu päätökseen.

Mitä Juhalle tapahtui?

Eeva Soivio on tehnyt Lauri Maijalan kanssa monologin veljensä katoamisesta. Esitys pohjautuu haastatteluihin, poliisin kuulustelupöytäkirjoihin ja lehtiartikkeleihin. Kaiken tiedon myötä Eevalle on vahvistunut käsitys isoveljen kohtalosta.

– Mulla vahvistui se ajatus, että alkoholilla on ollut suuri osuus asiaan ja siellä on puhuttu itsemurha-asioist. Kyllä mulla sellainen vahva olo on, että Juha on mereen hypännyt tai miten se onkaan mennyt. Onhan se voinut olla puoliksi vahinko.

Eeva sanoo olevansa aika varma, ettei se kovin harkittua harkittua ollut, vaan ennemminkin humalaisen yön kohtalokas teko.

Mustarastas

Eeva Soivion monologi on nimeltään Mustarastas ja sillä hän viittaa äitinsä etiäisiin kesällä 1989, ennen Juhan katoamista. Äidin huoneen ikkunalla istui kevään 1989 aikana usein pieni lintu, joka ei tuntunut pelkäävän ihmistä. Hänen äitinsä kiinnitti siihen huomiota ja ihmetteli linnun toistuvia vierailuja ääneen.

– Tarinoissa ja lauluissahan sanotaan, että linnut on enkeleitä tai sanasaattajia, en siitä tiedä, mutta jotenkin se siitä lähti.

Eeva Soivio päätyi kirjoittamaan veljensä tarinan teatteriesitykseksi, koska asian käsittely oli teininä jäänyt ohueksi. Hän sanoo, että tarvitsi välimatkaa tapahtuneeseen ja nyt vanhempana osasi sanoittaa tunteitaan paremmin.

Äitiyden kautta aloin miettiä, miten on mahdollista elää sen surun, tuskan ja epätietoisuuden kanssa. Eeva Soivio

Eeva kertoo vuosien varrella kirjoittaneensa tapahtumasta ja tunteistaan, mutta voimakkain sysäys tapahtui silloin, kun hän sai lapsen. Äitiyden kautta hän alkoi miettiä, miten on mahdollista elää surun, tuskan ja epätietoisuuden kanssa.

– Se on yksi tarina tuhansien joukossa, ja käsittelee minun veljeäni. Mutta paljon ihmiset on esityksen jälkeen tulleet juttelemaan surullisista asioista tai tapahtumista ja silloin se menee mielestäni juuri oikein, jos se auttaa ihmisiä käsittelemään suruaan.

Uusi käänne

Vaskiluodon sillan kupeesta ongittiin syksyllä 2017 ihmisen leukaluu. Vaasan rikospoliisi on ollut Eevan perheeseen yhteydessä asian vuoksi.

– Tilanne on auki. En tiedä, selviäisikö vielä näiden 30 vuoden jälkeen jotain. Sehän olisi hyvä asia, jos saataisiin selvyys ja päätös siitä, että Juha on meressä ollut.

Eeva huokaa, että sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun hän kuuli asiasta. Hän sanoo, että jos jotain ratkaisevaa selviäisikin, se ei vie surua pois.

– Mutta jotenkin minulla on sellainen olo, että voisi helpottaa meitä, että asia saisi päätöksen.

Mies on kuollut poliisin ammuttua häntä Lempäälässä Pirkanmaalla. Surmansa saanut mies oli aiemmin ampunut poliiseja kohti.

Tilanne sai alkunsa, kun poliisi pyrki pysäyttämään henkilöauton ennen kello kolmea iltapäivällä Lempäälässä Moision alueella, koska poliisi epäili, että autossa on epäilyttäviä henkilöitä.

Auto lähti pakenemaan tilanteesta ja poliisi ryhtyi takaa-ajoon. Usean kilometrin takaa-ajon jälkeen poliisi kiilasi pakenevan auton. Autossa matkustajana olleet kaksi nuorta miestä jäivät autosta pysäytyspaikalle ja kuljettaja pakeni yksin.

Usean kilometrin takaa-ajon jälkeen poliisi pysäytti pakenevan auton kiilaamalla. Tapahtumapaikka oli valtatie kolmelta Lempäälään menevän rampin nro 35 jälkeen Turuntiellä.

Auton kuljettaja ampui kohti poliiseja. Kaksi poliisia ampui kohti heitä ampunutta miestä. Mies sai surmansa poliisin luodeista. Myös yksi poliisi loukkaantui tilanteessa ylävartaloon, mutta ei hengenvaarallisesti.

Poliisi on selvittänyt tilanteessa kuolleen henkilöllisyyden. Menehtynyt oli suomalais-englantilainen vuonna 1992 syntynyt mies, joka on asunut Suomessa useita vuosia.

Asiaa tutkii Keskusrikospoliisi, ja poliisin aseenkäytön osalta tutkinnanjohtajana toimii valtakunnansyyttäjänviraston määräämä kihlakunnansyyttäjä.

Silminnäkijävideolla neljä poliisiautoa

Iltalehden julkaisemassa silminnäkijävideossa takaa-ajon viimeiset ovat tallentuneet dramaattisesti.

Videossa näkyy, kuinka takaa-ajettu punainen henkilöauto kaartaa kovaa vauhtia Lempäälään menevää ramppia. Sitä ajaa takaa kaikkiaan neljä poliisiautoa.

Yksi poliisiautoista ajaa takaa-ajetun rinnalle ja kiilaa sen tien reunaan. Auto jää tien reunakaiteen ja poliisiauton väliin.

Poliisiauto pyörähtää hieman ja pysähtyy poikittain takaa-ajetun auton eteen tukkien sen tien. Sitten poliisit astuvat kiilanneesta poliisiautosta ulos. Video päättyy tähän näkymään.

Sen jälkeen kiilatun auton kuljettaja ampui kohti poliisia. Yksi poliisi loukkaantui luodista. Poliisi vastasi tulitukseen ampumalla kuskia kuolettavasti.

Lue lisää:

Kymmenisen luotia vuodessa – poliisi ampuu Suomessa harvoin

Juttua päivitetty kauttaaltaan kello 21.26 poliisin uuden tiedotteen mukaisesti.

Ruotsalaislehti Svenska Dagbladet kertoi Ruotsin kruununprinsessaan kohdistuneesta seksuaalisesta häirinnästä ensimmäisenä.

Lehden mukaan Ruotsin akatemian jäsenen puoliso eli Ruotsin median Kulttuuriprofiiliksi nimeämä mies puristi kädellään prinsessa Victorian takamusta Akatemian omistamalla huvilalla Tukholman Djurgårdenissa vuonna 2006. Ruotsin television lähteiden mukaan prinsessan adjutantti huomasi tilanteen ja työnsi miehen käden pois. Kuningas ja Ruotsin akatemian jäsen Horace Engdahl näkivät tapahtuman.

Engdahlia pyydettiin tapahtuman jälkeen pitämään Kulttuuriprofiili poissa prinsessa Victorian lähettyviltä.

Lauantaina myös Ruotsin akatemian jäsen kirjailija ja kääntäjä Sara Stridsberg jätti paikkansa Ruotsin akatemiassa. Stridsberg jätti eropyyntönsä lauantaina, kertoi SVT.

Stridsberg on kuudes Ruotsin akatemian jäsen, joka erosi akatemiasta kuukauden sisällä. Hänen eronsa jälkeen 18 paikasta jäljellä on enää 10. Aftonbladetin mukaan lisäksi kaksi paikkaa on akatemian jäsenillä, jotka eivät ole enää aktiivisia.

Ruotsin akatemiassa on kuohunut viime syksystä lähtien.

Kymmenet naiset kertoivat #metoo-kampanjan yhteydessä Akatemian jäsenen Katarina Frostensonin puolison Jean-Claude Arnaultin häirinneen työntekijöitään, taiteilijoita ja jopa Ruotsin akatemian jäsenten puolisoita ja tyttäriä seksuaalisesti. Arnault on ranskalais-ruotsalainen valokuvaaja, teatteriohjaaja ja tukholmalaisen kulttuurinäyttämö Forumin taiteellinen johtaja.

Häirinnästä epäiltyä Arnaultia on kutsuttu ruotsalaismediassa Kulttuuriprofiiliksi.

Juttua korjattu 29.4.2018 klo 6:51, kruununprinsessan nimen kirjoitusasu muutettu Viktoriasta Victoriaksi.

Lue myös:

Jälleen yksi Ruotsin akatemian jäsen jättämässä paikkansa – Tuoli numero 13 vapautuu

Ruotsin radio: Nobelin kirjallisuuspalkinto saattaa jäädä jakamatta tänä vuonna

Vaasassa varttuneet Timo ja Maarit Rappe ovat tyypillisiä rannikkokaupungin kasvatteja. Meri ja veneily ovat olleet tärkeitä aina. Myös Timon lapsuudessa, jolloin saarimökillä oltiin jatkuvasti.

Samaa perinnettä on jatkettu, eikä keilirikkoaikakaan pidättele pariskuntaa, kun luovuus ja varusteet ovat kunnossa.

Vappua edeltävänä viikonloppuna koitti suuri ilon päivä, kun muutaman kilometrin mittaiselle mökkimatkalle päästiin viimeinkin veneellä. Tosin jäitä vielä kolistellen.

– Olemme puhkoneet kevätjäähän veneellä railoa useampia päiviä ajaen rantojen lähellä, koska siellä jää muuttuu ensimmäisenä pehmeämmäksi, kun aurinko sitä lämmittää. Aikaahan tämä kyllä sohjoissa kyntäen ja välillä jopa venettä jäätäkin pitkin työntäen ottaa, mutta aina tänne on silti päästävä, Timo Rappe sanoo.

Jäät hupenevat nyt nopeasti

Jos tämänhetkistä jäätilannetta vertaa vuodentakaiseen, on jäiden lähtö lähes kaksi kuukautta myöhässä. Tosin viimevuotinen tilanne ei Vaasan saaristossa ollut aivan normaali.

Tavallista on ollut jäiden vapautuminen vasta vapun aikoihin, kuten nyt on käymässä.

– Kolmisen päivää ennen tätä veneretkeä ajoin vielä moottorikelkan mökiltä Vallgrundin venesatamaan. Sen jälkeen siirryimme autolla toiseen venesatamaan Raippaluotoon päin. Sieltä sitten jäätä pitkin kävellen ja venettä välillä työntäen ja välillä taas sohjossa veneilleen siirryimme hitaasti mökille, Timo Rappe kertaa.

Rappe kertoo yllättyneensä siitä, miten nopeasti avovesi lopulta tuli reitille esiin, vaikka yölämpötilat ovat olleet lähes nollan ja jopa hieman miinuksen tuntumassa. Tästä veneilykaudesta silti tuskin tulee viime vuoden mittaista, jolloin Rapet veneilivät maaliskuusta tammikuun alkuun asti.

Kevään ensimmäisillä reissuilla alla on vanha lasikuidulla kyllästetty vanha puupaatti, jonka perässä puksuttaa 15-hevosvoimainen kaksitahti-perämoottori. Myöhemmin, jäiden kunnolla lähdettyä, otetaan sitten esille isompi ja nopeampi alumiinivene.

Kevään ensimmäiset ja talven viimeiset venereissut tehdään myös järeissä pelastautumispuvuissa. Sellaiset pariskunnalla on päällään nytkin.

– Tälläisiä suosittelen näinä kylminä aikoina jokaiselle saaristossa liikkujalle. Ja haluan korostaa vielä erikseen, että aina pitää tietää missä liikkuu, ettei satu turhia vahinkoja, Timo Rappe muistuttaa.

Sairaus, johon ei ole hoitoa

Rapen pariskunta asuu Raippaluodon saarella Södra Vallgrundin saaristolaiskylässä ja he molemmat työskentelevät laivalla. Herää kysymys, mikä ihme heidät saa vielä vapaa-aikanaan sähköttömälle saarimökille, jonne makea vesikin pitää kantaa kanistereissa?

– Täällä on juuri tähän vuodenaikaan kauneinta ja hiljaisinta. Ei kuulu kuin joutsenten laulua ja västäräkkien ääniä, ja aamulla varhain metsästä teeren pulputusta. Meri vaan on mulla sielussa ja se on joka päivä erilainen. Se on kaunis ja ihana – ja välillä vähän pelottavakin. Siksi sitä pitää osata myös kunnioittaa ja varustaa itsensä sen mukaan, sanoo Timo Rappe.

Rapen pariskunta on sikälikin samasta puusta veistetty, että myös Maarit viihtyy mökillä, vaikkei sieltä kaikkia nykykodin hienouksia löydykään ja olot ovat varsin vaatimattomat.

– Itku tulisi, jos joutuisin kotiin jäämään. Täällä saa olla kaikesta muusta hälystä aivan rauhassa, hiljaisuudessa ja yhtä luonnon kanssa. Vielä on vähän liian märkää pihahommiin ja haravointeihinkin, joten nyt ollaan ja nautitaan, Maarit Rappe sanoo.

– Vaikka me molemmat olemmekin Itämerellä samalla laivalla töissä, niin ei se neljän seinän sisällä isossa laivassa killuminen täällä olemista korvaa mitenkään.

Näissä neljässä ammatissa ei robotti pärjää – Tapasimme ihmisiä, jotka tekevät tulevaisuuden töitä jo nyt

Uudet teknologiat myllertävät työelämää lähivuosina rajusti, mutta tekemistä riittää myös muille kuin Uber-kuskeille.

Saat paikan, jos olet kaunis, naurat herkästi ja osaat hieroa – Alibaba ja muut Kiinan teknologiayhtiöt syrjivät naisia avoimesti työpaikkailmoituksissaan

Yhtiöt ovat houkutelleet miehiä töihin kertomalla, että niillä työskentelevät naiset ovat kauniita "jumalattaria".

Ilmastonmuutos on uusi vihollinen, johon Puolustusvoimat varautuu – ”Sokkeja on tulossa, kun ääriolosuhteet pahenevat”

Tulvat, ruoan hinnan nousu ja ilmastopakolaiset. Näistä ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä puhuttiin Maanpuolustuksen erikoiskurssilla tällä viikolla – ja tästä eteenpäin kaikilla maanpuolustuskursseilla.

Yle tapasi Isis-vangin Syyriassa – "Näin myös suomalaisia Isisin riveissä Raqqassa"

Syyrialaisissa ja irakilaisissa vankiloissa viruu iso joukko vierastaistelijoita, jotka taistelivat Isisin riveissä. Yle haastatteli Syyriassa eurooppalaista Isis-vankia, joka haluaisi nyt kotimaahansa syytettäväksi.

Raju uudistus leipäjonoihin? Köyhät halutaan syömään yhdessä, leipäjonot putsataan pääkaupunkiseudun kaduilta

Leipäjonojen kansa halutaan syömään yhdessä. Leipäjonot putsattaisiin pois katukuvasta ja tilalle tulisivat yhteisöruokailut. Suunnitteilla oleva käytäntö tulisi voimaan asteittain vuoden 2019 alusta.

Palkittu lääkäri: Mielenterveyshoitoa on pakko uudistaa, vaikka osa potilaista kärsisi – “Olen epärehellinen, jos sanon, että kukaan ei pudonnut kyydistä”

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri on moneen kertaan kiitelty hoitomalli ja sote-uudistajien lempilapsi. Tämä tarina kertoo Eksoten mielenterveyspalveluiden nurjasta puolesta, virheistä ja itsemurhasta.

Julkea ja julma, ironinen, viettelevä ja nyrjähtänyt. Näin kuvaillaan kahdeksasluokkalaisille suunnattua tanssiteosta Taidetestaajat-hankkeen nettisivuilla. Osa pohjoispohjalaisvanhemmista on pitänyt esitystä sopimattomana ja evännyt lapsiltaan pääsyn siihen.

Compania Kaari & Roni Martin: Kill Carmenia on esitetty esimerkiksi Ylivieskassa.

Ylivieskassa huomattiin, että iso osa paikalle odotetusta kouluryhmästä ei koskaan saapunut esitykseen, kertoo Taidetestaajat -hankkeen aluekoordinaattori Anne Pelttari. Hänen mukaansa syy oli ilmeinen, eikä mitenkään uusi. Pohjois-Pohjanmaalla on totuttu siihen, että taidekasvatus ja vahva uskonnollinen vakaumus ovat välillä vaikeasti yhteen sovitettavia.

– Tanssiesityksessä oli paljasta pintaa ja se herätti keskustelua sen soveliaisuudesta, Pelttari kertoo.

Hänen mukaansa tapahtuman herättämiä ajatuksia käsiteltiin esityksen jälkeisessä yleisökeskustelussa.

Taidetyöpajan sisältö hämmensi lapsia

Myös vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksestä (SRK) vahvistetaan, että osa Taidetestaajien ohjelmasta on koettu hämmentäväksi. SRK:n viestintäpäällikkö Olli Lohi kommentoi asiaa sähköpostitse.

Monissa tapahtumissa ovat vallalla liberaalit arvot, joissa viihteellisyys ja seksuaalisuus korostuvat. Olli Lohi

Taidetestaajat-hankkeeseen liittyvässä taidetyöpajassa lapset ovat Lohen mukaan joutuneet kuulemaan hyvin hämmentävää opetusta. Hän kertoo, että eräässä työpajassa lapsille on esimerkiksi sanottu, että nykyisin ei pitäisi tytötellä tai pojitella, vaan puhua lapsista, koska käsitys omasta sukupuolesta voi vielä muuttua.

– On myös teetetty harjoituksia, joissa kuva omista kasvoista ja vartalosta on pyydetty muokkaamaan erisukupuoliseksi. Tällainen puhe ja harjoitus on koettu hyvin epämiellyttäväksi, minäkuvaa horjuttavaksi ja omaa sukupuoli-identiteettiä rikkovaksi.

Lohen mainitsema tapaus on osa Kansallisgallerian Kiasman nykytaidenäyttelyn työpajaa.

Vakaumus määrittelee koulujen ohjelmaa

Taidetestaajat-hankkeessa jokaiselle Suomen kahdeksasluokkalaiselle tarjotaan kaksi taide-elämystä, toinen lähialueella ja toinen pääkaupunkiseudulla.

Näissä on korostettu erityisesti korkeaa taiteellista laatua ja nuorille suunnattua yleisötyötä, kertoo Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton hankepäällikkö Anu-Maarit Moilanen. Hänen mukaansa vierailuissa voidaan kuitenkin huomioida monia erilaisia seikkoja.

– Uskonnolliset vakaumukset määrittävää jonkin verran sitä, minkä tyyppisiä kohteita luokille voidaan valita.

Uskonto voi sulkea pois esimerkiksi osallistumisen populaarimusiikkiesityksiin, teatteriin ja elokuviin, Anne Pelttari kertoo. Hänen mukaansa nykyisin asiasta voi jo puhua avoimesti ja opettajilta kysytään suoraan, millaisesta taustasta oppilaat tulevat.

Muutama oppilas ei voi kuitenkaan rajoittaa koko luokan osallistumista. Antti Arjava

SRK:n Olli Lohi näkee, että koulun erityistilanteet ovat lisääntyneet, mutta asian kanssa ei ole ollut suuria ongelmia.

– Tässä ajassa monissa kulttuuritarjonnan tapahtumissa ovat vallalla liberaalit arvot, joissa viihteellisyys ja seksuaalisuus korostuvat. Ne koetaan vieraina. Toiveena on, että lapsen ei tarvitsisi osallistua omantunnon vastaiseen toimintaan.

Lohen mukaan jokainen perhe ja nuori päättää itse omasta osallistumisesta ja poisjäännistä erilaisiin kulttuurin ja taiteen tilaisuuksiin. SRK:lta ei ole hänen mukaansa tullut ohjeistusta.

Boikotointi huomattiin kun tarjolla oli oopperaa

Taidetestaajat-hanketta rahoittavassa Suomen Kulttuurirahastossa pohjoisen erityispiirre nousi esille myös vuonna 2011, kun säätiö teki yhteistyötä oopperan kanssa. Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava kertoo, että tuolloin huomattiin, etteivät kaikki koululaiset osallistu tapahtumaan taustansa vuoksi.

Kielletty rakkaus, petos, juonittelu, väkivallan oikeutus ovat ristiriidassa opetuksemme ja ajattelumme kanssa. Olli lohi

Arjavan mukaan Taidetestaajissa ohjelma on pyritty järjestämään niin, että ainakin toinen vierailukohteista olisi sellainen, että se olisi sopiva mahdollisimman isolle joukolle.

– Muutama oppilas ei voi kuitenkaan rajoittaa koko luokan osallistumista, Arjava toteaa.

Ohjelmistoa ei ole myöskään lähdetty karsimaan sen vuoksi, että kaikki eivät koe sitä soveliaaksi.

Rehtoreilla valta päättää poissaolosta

Opetushallituksen lakimies Ulla Vanttaja on yllättynyt kulttuuritapahtumien, erityisesti oopperan boikotoimisesta vakaumuksellisten syiden vuoksi.

Opetushallituksen kanta on, että mikäli kulttuuritapahtuma on opetussuunnitelman mukainen, lähtökohta on, että kaikki oppilaat osallistuvat siihen. Pois voi jäädä vain erityisistä syistä ja poissaoloon on anottava lupa esimerkiksi koulun rehtorilta. Rehtoreilla onkin iso valta päättää, mikä on riittävä syy kieltäytyä kulttuuritapahtumasta.

Anu-Maarit Moilanen toteaa, että Taidetestaajiin osallistumisesta on sovittu kuntien sivistystoimien kanssa. Vierailut on laadittu tukemaan uuden opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Lohi myöntää, että koulu päättää opetuksen sisällöstä, mutta hänen mukaansa lähtökohtana on rakentava yhteistyö koulun kanssa.

– Kodit ja lapset voivat luonnollisesti anoa vapautusta ja korvaavaa ohjelmaa, sillä jokaisella on uskonnonvapaus, Lohi kirjoittaa.

Vanttajan mukaan huoltajan vakaumusta pyritään kunnioittamaan mahdollisimman pitkälle. Eikä oppilaiden luvattomille poissaololle voida tehdä oikein mitään.

– Kurinpidollisia toimia ei voida käyttää, mikäli kyseessä on vanhemman päätös.

Oopperan sopimattomuus ihmetyttää

Opetushallituksen Ulla Vanttaja kuitenkin pohtii, mikä tekee esimerkiksi oopperasta sopimatonta, sillä se on korkeakulttuuria.

SRK:n Olli Lohen mukaan oopperoihin ei ole perinteisesti osallistuttu, koska ne vaikuttavat voimakkaasti ihmisen ajatteluun. Usein niiden kautta pyritäänkin ottamaan kantaa ja myös vaikuttamaan ihmisten suhtautumiseen eri asioihin.

– Monet oopperoista esiintyvät teemat: kielletty rakkaus, petos, juonittelu, väkivallan oikeutus ovat ristiriidassa opetuksemme ja ajattelumme kanssa. Ne tuottavat sisäistä ristiriitaa.

Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä nuoria ohjataan esimerkiksi klassisen musiikin pariin. Taidetestaajissa klassisen musiikin konsertteja on mukana jokaisena lukuvuonna ja ensi kaudella konsertti tuodaan myös Pohjois-Pohjanmaalle.

Taidetestaajissa mahdollisimman monelle oppilaalle sopivan taidekohteen valinta nähdään demokraattisena asiana. Taidetestaajien Anne Pelttarin mukaan uskonnolliseen vakaumukseen suhtaudutaan käytännön järjestelyjen näkökulmasta samaan tapaan kuin muihinkin saavutettavuuteen liittyviin seikkoihin. Kaikki eivät voi mennä kaikkiin paikkoihin.

1. Asiakaskokemuksen suunnittelija Vilma Sirainen

Kun klikkaat uudet kevätkengät ostoskoriin saksalaisyhtiö Zalandon verkkokaupassa, Vilma Sirainen on tehnyt aika tavalla töitä sen eteen, että shoppailusi olisi vaivatonta.

Siraisen titteli on Senior Product Designer eli asiakaskokemuksen suunnittelija. Hän työskentelee Zalandon teknologiayksikössä Helsingin Kampissa. Käytännössä työ on asiakastutkimusta sekä verkkokaupan ja sen mobiilisovellusten testaamista.

– Asiakkaat ovat erilaisia. Toiset ovat hyvin varmoja tyylistään, toiset pitävät suosituksista. Joku voi olla menossa parhaan ystävänsä häihin ja etsii täydennystä asuunsa. Minun työni on auttaa kaikkia löytämään etsimänsä, Sirainen kertoo.

Hän puhuu mieluiten Zalando Tech Hubin työkieltä englantia, koska on asunut pitkään Yhdysvalloissa ja käynyt siellä myös koulunsa. Yli sadan työtoverin joukossa on 28 eri kansallisuutta.

Osaavat työntekijät pyritään pitämään tyytyväisinä pelifirmoista tutuilla keinoilla: on biljardipöytä ja videopeliluola, tivolivaloja ja pimeässä hohtavia keinuja. Sirainen aikoo iltapäivällä pelata työkavereidensa kanssa Super Smash Bros. -videopeliä.

Mainontaa ja viestintää opiskellut Sirainen aloitti uransa amerikkalaisissa startup-yrityksissä kuten Spotifyn kanssa aikoinaan kilpailleessa suoratoistopalvelu Groovesharkissa. Hän ollut töissä myös digipalvelutuottaja Ideanin Kalifornian-toimipisteessä.

Hyvä asiakaskokemus on Siraisen mielestä elämyksellinen. Zalandolla asiaa verrataan siihen, kun Julia Roberts menee ostoksille Rodeo Drivelle Los Angelesissa. Kauppa suljetaan muilta asiakkailta, ja tähtinäyttelijä saa valita ostoksensa henkilökohtaisen stylistin avulla kahvikuppi kädessä sohvalla istuen.

Tämä kokemus halutaan siirtää kovaa vauhtia kasvavan verkkokaupan maailmaan.

– Me yritämme auttaa ihmisiä ilmaisemaan itseään muodin avulla. Näyttämään siltä, millaisena he haluavat ystäviensä ja perheensä heidät näkevän, Vilma Sirainen sanoo.

Vilma Siraisen työssä vaaditaan vahvaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, joten sitä on tulevaisuudessakin vaikea siirtää koneiden tehtäväksi. Tämä ei ole näinä aikoina itsestään selvää.

Yhdysvalloissa verkkokauppajätti Amazon on jo nyt vaihtanut varastotyöntekijät robotteihin ja puristanut tilausten käsittelyajan logistiikkakeskuksissa tunnista viiteentoista minuuttiin.

Seattlessa tammikuussa avatussa Amazon Go -ruokakaupassa ei tarvita edes itsepalvelukassoja, vaan ostokset lasketaan kameroiden ja sensoreiden avulla. Asiakas voi poimia tuotteet suoraan kassiin ja kävellä ulos.

Ravintola-alalla Japanin toiseksi suurin sushiketju Kura on korvannut kokit roboteilla yli 250 ravintolassa. Tokion lähellä sijaitsevan Henn-na-hotellin työntekijöistä melkein kaikki ovat koneita.

Pitkälle koulutetut tietotyöläisetkään eivät ole turvassa. Investointipankki Deutsche Bankin toimitusjohtaja on sanonut, että yhtiön 97 000 työntekijästä puolet voisi korvata koneilla.

Yhdysvalloissa kaikista nykyisistä työpaikoista 47 prosenttia on vaarassa hävitä seuraavien 10–20 vuoden aikana digitalisaation takia, kertoo laajalti siteerattu Oxfordin yliopiston tutkimus.

Ei ihme, että myös Euroopan unionissa noin kolme neljästä pelkää robottien vievän heidän työnsä.

2. Robottiohjelmoija Carl Wiedebaum

Metrin mittainen valkoinen muovirobotti katsoo tiiviisti silmiin toimistotalon neljännessä kerroksessa Espoon Keilaniemessä.

– Ulkona on viisi astetta ja vähän pilviä, robotti sanoo selvällä suomen kielellä.

Robotin nimi on Pepper. Se reagoi siihen, että vieressä seisova Carl Wiedebaum on juuri sanonut sanan sää.

Wiedebaum on ohjelmoinut japanilaisyhtiö Softbankin valmistamia asiakaspalvelurobotteja työkseen pian kaksi vuotta. Hän suunnittelee robotin hankkivan yrityksen toiveiden perusteella, mitä robotti puhuu ja mitä sen rinnassa olevalla tabletilla näkyy.

Robotti on juuri niin fiksu kuin millaiseksi ihminen sen ohjelmoi. Carl Wiedebaum

Elektroniikka-asentajana työskennellyt Wiedebaum kiinnostui roboteista, kun hänen työnantajansa Loomis Tekniikka alkoi tuoda niitä maahan. Hän aloitti tietojenkäsittelyn opinnot, joista on ollut paljon hyötyä.

Pääkaupunkiseudulla Pepper-robotteihin on viime aikoina voinut törmätä marketissa kertomassa tarjouksista tai terveysasemalla opastamassa asiakkaita. Yhteensä Peppereitä on Suomessa noin 15.

Noin 20 000 euron hintainen robotti voi työskennellä esimerkiksi vahtimestarin apulaisena toimistotalon aulassa. Se osaa välittää viestin vieraan saapumisesta ja ohjata hänet istumaan. Tai näyttää pohjapiirustuksesta, missä on vessa.

Mutta ihmistä Pepper ei Wiedebaumin mielestä voi korvata. Poikkeustilanteessa se ei osaa tehdä itsenäisiä ratkaisuja vaan toistaa siihen ohjelmoituja toimintamalleja, mikä saa asiakkaan helposti turhautumaan.

– Se on juuri niin fiksu kuin millaiseksi ihminen sen ohjelmoi, Carl Wiedebaum sanoo.

Wiedebaum ja Pepper-robotti ovat esimerkkejä siitä, että uudet teknologiat eivät vain vähennä työpaikkoja, vaan myös luovat uusia.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan viime viikolla julkaisema raportti ennustaa, että robotisaatio ja muu kehitys luo vuosina 2018–2037 yli 200 uutta ammattia – kaupunkilennonjohtajasta parkkitilan uudelleensuunnittelijaan.

Raportin tekijät uskovat, että teknologia kehittyy tällä hetkellä poikkeuksellisen nopeasti, koska menossa on monta yhtäaikaista teknologiamurrosta.

Työn tulevaisuudesta puhuttaessa äänessä on ollut myös niitä, joiden mukaan pelko työpaikkojen katoamisesta on turhaa. Ainahan työ on muuttunut, ja murroksista on ennenkin selvitty.

Aika monessa nykyammatissa työnkuva on jo nyt sellainen, jota harva olisi parikymmentä vuotta sitten osannut kuvitella.

Moni suomalaistutkija ajattelee, että muutos tulee olemaan suuri, mutta se on hallittavissa. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunta, työpaikat ja työntekijät muuttuvat teknologian kehitystä hitaammin. Siksi työ ei muutu automaattisesti teknologian sanelemana.

Päätöksiä kehityksen suunnasta ja vauhdista voidaan tehdä demokraattisesti.

Eikä kaikkea työtä ole järkevää koneistaa, vaikka voisi.

3. Osa-aikainen sovellustestaaja Sandra Saartok

Toimistotila teollisuusrakennuksen ylimmässä kerroksessa Tallinnan Telliskiven trendikaupunginosassa on avara ja valoisa. Seinälle ripustettu suuri digitaalikello näyttää San Franciscon aikaa.

Testlio-yrityksessä työskentelevä Sandra Saartok testaa uusia, vielä julkaisemattomia älypuhelinsovelluksia ja nettisivuja.

– Lataan sovelluksen puhelimeeni ja alan käyttää sitä kuten kuka tahansa asiakas, Saartok kertoo.

Samalla hän kuitenkin miettii, onko sovellus looginen ja visuaalisesti miellyttävä, toimiiko se yrityksen lupaamalla tavalla ja voisiko sitä vielä kehittää.

Tulevaisuudessa yhä useamman uskotaan saavan tulonsa monesta eri työstä. Saartokillekin sovellusten testaaminen on sivutoimista. Päätyökseen hän toimii laatuinsinöörinä ohjelmistokehitysfirmassa.

Voin istua katajan alla ja testata älypuhelinsovelluksia. Sandra Saartok

Testaamiseen tarvitsee vain älypuhelimen, joten sitä voi tehdä missä ja milloin vain. Saartok testaa silloin kun hänelle sattuu sopimaan, yleensä arki-iltaisin pari tuntia kerrallaan.

– Vietän tavallisesti viikonloput Länsi-Virossa Muhun saarella, josta olen kotoisin. Siellä voin istua katajan alla ja testata, hän kertoo.

Testlio on Tallinnassa viisi vuotta sitten perustettu startup, joka on kasvanut kansainväliseksi yritykseksi ja jonka pääkonttori on nykyään Piilaaksossa.

Työkavereina Saartokilla on muitakin saman projektin testaajia. Heidän kanssaan pidetään yhteyttä chatissa. Joukossa on yleensä ihmisiä monista eri maista, joten kasvotusten tavataan harvoin.

Se on suurin syy siihen, miksi Saartok ei halua siirtyä täysipäiväiseksi testaajaksi. Hän kaipaa arkipäiviinsä työyhteisöä, huonoja vitsejä kahvihuoneessa.

Viron ja Suomen kaltaisten Pohjois-Euroopan maiden uskotaan olevan hyvässä asemassa työpaikkojen globaalissa uusjaossa. Esimerkiksi konsulttiyhtiö McKinseyn verkkojätti Googlelle viime vuonna tekemässä tutkimuksessa ne listataan yhdeksän teknologian edelläkävijämaan joukkoon.

Tutkimus ennustaa, että uusi teknologia kasvattaa näiden maiden tuottavuutta ja tuo uusia työpaikkoja. Mutta samalla toisten työ muuttuu tai katoaa kokonaan.

Suomessa muutos koskisi tutkimuksen mukaan enimmillään 28:aa prosenttia työtehtävistä ja työpaikoista vuoteen 2030 mennessä. Eli melkein joka kolmatta suomalaista työntekijää.

Pääministeri Juha Sipilä puhuu miljoonan suomalaisen kouluttamisesta uudestaan kymmenen vuoden aikana. Se olisi suomalaiselle koulutusjärjestelmälle melkoinen urakka.

Tulevaisuuden työntekijä tarvitsee uudenlaisia taitoja: teknisiä, kognitiivisia, luovia ja sosiaalisia. Erityisesti juuri niitä ominaisuuksia, joita koneilla ei ole.

Inhimillisiä perusominaisuuksia kuten empatiakykyä sekä läsnäolon ja kuuntelemisen taitoa vaaditaan paitsi hoitoalalla, myös erilaisissa kehitystehtävissä.

Tärkeää on myös uteliaisuus ja valmius muutokseen. Pitää olla intoa tarttua ja perehtyä uusiin asioihin.

4. Saattohoitaja Anne Kömi

Vastaanottotiskin lasin takana on kaksi tuohusta, mutta kumpikaan ei pala. Se tarkoittaa, että tänä aamuna ei ole kuollut kukaan.

Terhokodissa Helsingin Lassilassa on tapana sytyttää kynttilä jokaisen vainajan muistoksi. Eilinen iltavuoro sen sijaan oli erilainen, kertoo sairaanhoitaja ja tiimiesimies Anne Kömi. Tuli epileptinen kohtaus, uusi potilas ja sen jälkeen perhe jättämään jäähyväisiä papalle, joka jaksoi vielä vähän katsella ja tervehtiä.

– Yhteen päivään mahtuu monenlaisia tilanteita. Voit olla järjestämässä potilaalle syntymäpäiväjuhlia, ja samaan aikaan kaksi ihmistä tekee kuolemaa. Sisään tulee järkyttyneitä ihmisiä. On iloa, surua, itkua ja kauhua, Kömi kuvaa.

Hoitoalallakin työn ennustetaan muuttuvan jonkin verran uusien teknologioiden myötä. Mutta ihmiset syntyvät, sairastavat ja kuolevat myös tulevaisuudessa.

Pitää olla silmää lukea ihmisiä ja tilanteita. Anne Kömi

Saattohoitajan työssä vaaditaan vahvoja vuorovaikutustaitoja, sanoo Terhokodissa yli 20 vuotta työskennellyt Kömi.

– Pitää olla silmää lukea ihmisiä ja tilanteita. Joustavuutta, paineensietokykyä ja suurta sydäntä. Pelkät kliiniset taidot eivät riitä.

Kömi kertoo, että kotiin vaikeat asiat eivät seuraa. Tapahtumia puretaan palavereissa työpaikalla. Jaksamisesta pidetään huolta myös siten, että tarvittaessa saa lyhennettyä työaikaa ja työvuorotoiveita kuunnellaan. Parhaiten palkitsee potilaiden ja omaisten palaute.

– Onnistumisen kokemuksia tulee paljon. On tärkeää, että tietää tehneensä työnsä hyvin. Saatan ihmistä viimeisellä matkalla ja tuen perhettä. Että he saavat myös hyviä muistoja, jotka kantavat surun yli.

Juttua varten on haastateltu myös teemajohtaja Johannes Koposta ajatushautomo Demoksesta sekä Sitran asiantuntijoita Perttu Jämséniä ja Paavali Kukkosta.

Kuuntele lisää työn tulevaisuudesta: Maailmanpolitiikan arkipäivää

Lue myös: Raportti: 20 suurta muutosta ja yli 200 tulevaisuuden työtä – Mikä on sinun uusi ammattisi?

Tulevaisuudentutkija: Teknologia muuttaa elämää radikaalisti 20 vuodessa ja pelisäännöt menevät uusiksi