Eteisen lattialla lojuva pihvipaikan mainos ärsyttää töistä palaavaa kasvissyöjää. Uutissivuston taustalla pyörivä automainos ei taas kiinnosta ajokortitonta lukijaa. Moni yrittää vähentää altistumistaan epäolennaiselle mainonnalle Ei mainoksia, kiitos -tarroilla ja mainosten esto-ohjelmilla.

Ongelmaan on kuitenkin myös toinen ratkaisut: data.

Tykkäyksistä, klikkauksista ja sijaintitiedoista muodostuvien käyttäjätietojen avulla Facebook ja Google lupaavat kohdistaa mainokset entistä tarkemmin oikeille ihmisille. Esimerkiksi Facebook tarjoaa mainostajille mahdollisuuden kohdistaa viestinsä hyvin tarkasti määritellylle kohderyhmälle, esimerkiksi 18–34 -vuotiaille jalkapallosta ja progressiivisesta rockista kiinnostuneille helsinkiläismiehille.

Tämä tietenkin vaatii sen, että käyttäjät ovat antaneet Facebookille luvan näyttää kohdistettuja mainoksia. Viimeisimmän Facebook-skandaalin jälkeen moni kiristi käyttäjäasetuksiaan ja samalla kielsi kohdennetun mainonnan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että dataa kertyy samalla tavalla, mutta sitä käytetään mainosten kohdistamiseen vain muille käyttäjille.

Facebook teki mainonnasta epäilyttävää

Kohdennettu mainonta ei ole uusi asia. Ajatus kohderyhmistä syntyi jo 1960-luvulla, kun mainostajat huomasivat, että kaikille tehdyt mainokset eivät osu kunnolla keneenkään.

Teknologian kehittyminen on mahdollistanut yhä tarkempien kohderyhmien hahmottamisen. Samalla se on tuonut mukanaan mitattavuuden ja yksilöitävyyden. Mainoksia voidaan räätälöidä yhä tarkemmin ja niiden vaikutuksista saadaan heti tieto: kuinka moni helsinkiläismiehistä klikkasi mainosta ja kuinka moni heistä päätyi ostamaan tuotteen.

Aikaisemmin kohdennettu mainonta ei herättänyt suuria tunteita ihmisissä. Jos näöntarkastuksen jälkeen postiluukusta kolahtaa silmälasimainos tai risteilyn jälkeen varustamo lähestyy matkatarjouksella, harva tuntee yksityisyyden tulleen loukatuksi.

Mutta kun Facebook näyttää polkupyörämainoksen sen jälkeen, kun olet etsinyt netistä pyörätarjouksia, alkaa tuntua, että joku seuraa selän takana.

Toistuvien dataskandaalien myötä kohdennetusta mainonnasta on tullut epäilyttävää. Mitä henkilökohtaisempaa mainonnasta on tullut, sitä paremmin ihmiset ovat alkaneet nähdä, että mainonnalla yritetään vaikuttaa käyttäytymiseen. Harva turisti pysähtyy New Yorkin Times Squarella ajattelemaan, että onpas kurjaa, kun nämä yrittävät vaikuttaa minun käyttäytymiseen.

Toistaiseksi enemmän huteja kuin osumia

Mainostuloilla pyörivät Google ja Facebook kehuvat omia menetelmiään mainosten kohdistamisessa, mutta jokainen internetissä aikaa viettänyt tietää, että suurin osa mainoksista menee yhä ohi maalistaan.

Google ja Facebook luottavatkin suuruuden ekonomiaan. Niillä on miljardeja käyttäjiä ympäri maailmaa. Kaikkien ei tarvitse klikata mainoksia ja silti yhtiöiden kassakoneet kilkattavat.

Ja mainostajien luottamus teknologiajätteihin on kova. Valtaosa mainonnan kasvusta menee Googlelle ja Facebookille, jotka kehittävät kilpaa uusia keinoja ihmisten käyttäytymisen ennustamiseksi.

Muutama viikko sitten The Intercept -julkaisu kertoi saaneensa haltuun Facebook-asiakirjan, jossa käsiteltiin tekoälyn hyödyntämistä mainosten kohdentamisessa. Asiakirjan perusteella Facebook pystyy tekoälyn avulla ennustamaan, miten ihmiset käyttäytyvät tulevaisuudessa.

Luottamuksellisessa asiakirjassa kehuskellaan, että hyväksikäyttämällä yli kahden miljardin käyttäjän tietoja yhtiö pystyy varoittaa mainosasiakkaitaan käyttäjistä, jotka ovat vaarassa hypätä kilpailijan kelkkaan. Tämän tiedon avulla mainostaja pystyy käynnistää näihin käyttäjiin kohdistuvan kampanjan, jolla harhailevat lampaat yritetään houkutella takaisin laumaan.

Mitä käy brändeille?

Kohdennetun mainonnan aikana houkutus napsia pikavoittoja saattaa johtaa siihen, että perinteinen brändin rakentaminen unohtuu yrityksiltä. Brändin rakentaminen on pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista puuhaa, joka ei pääty yhteen mainoskampanjaan.

Suomi on tarjousmainonnan maa, jossa brändi on rakentunut itsekseen siinä sivussa. Brändi-keskusteluissa nousee aina esille, kuinka hyvin ruotsalaiset ovat onnistuneet brändäämään milloin minkäkin tuotteen. Ja joku huomauttaa, että olihan meillä Nokia.

Googlen ja Facebookin tarjoamat mainostyökalut eivät auta brändin rakentajien tilannetta, kun laajalle levitettävien mielikuvien sijaan tarjolla on keinoja tiukkojen kohderyhmien tavoittamiseen. Brändin rakentamisessa perinteinen valomainos voi olla tehokkaampi kuin digitaalisesti kohdistettu myyntipuhe.

Tietenkin voidaan kysyä, onko se suuri menetys, jos mainokset eivät osu. Monelle mainonta tuo mieleen huijaamisen, joten sama se kenen valheita kuuntelee. Yksi markkinoinnin tehtävistä on kuitenkin saattaa kysyntä ja tarjonta yhteen, eikä tuhlaava mainonta hyödytä ketään.

On myös hyvä muistaa, ettei mainoksilla ole sellaista valtaa kuin Facebook haluaa meidän uskovan. Enemmän ostopäätökseen vaikuttavat sellaiset seikat kuin hinta tai itse tuote.

Juttua varten on haastateltu Aalto-yliopiston markkinoinnin apulaisprofessori Jukka Luomaa, Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian professori Visa Heinosta ja Helsingin yliopiston kulutustutkimuksen professori Mika Pantzaria.

Lue myös:

Näin myyjä kajoaa mieleesi hintalapulla – Premium-tuotteen ei kannata maksaa "nyt vain ysiysi"

Analyysi: Facebook osoitti, että emme edes tiedä, mistä meidän pitäisi olla huolissamme

Maailman hipsteriystävällisimmät kaupungit on listattu. Suomesta kansainvälisen vertailun kärkipäähän nousivat Helsinki ja Tampere. Pääkaupunki löytyy sijalta 9, ja Tampereen sijoitus on 26.

Katu-uskottavasti nimetyn hipsteri-indeksin koostanut muuttofirma MoveHub on laittanut järjestykseen kaikkiaan 446 kaupunkia ympäri maailmaa. Vertailun mittarina on käytetty nuorten kaupunkilaisten suosimiksi miellettyjen palveluiden kuten mm. vegaanisten ravintoloiden, design-putiikkien, levykauppojen ja tatuointistudioiden määrää sataatuhatta asukasta kohti laskettuna.

Indeksi julkistettiin huhtikuun puolivälissä, ja tuoreeltaan siitä uutisoi mm. Helsingin Sanomat.

Tulos paljastaa, että meillä Suomessakin hipsterin on hyvä olla. Mitä maailman 26. hipsteriystävällisimmässä kaupungissa mahdetaan tästä tuumata?

Hengaako hipsteri vinyylien välissä?

Luonteva paikka aloittaa hipsterinmetsästys on suunnata vinyylien väliin. Tampereen keskustassa, Itsenäisyydenkadulla sijaitsevan Levykauppa Aikakoneen laatikoita penkoo Tatu Kuukkanen.

– Viihdyn levykaupoissa, ja olen keräillyt levyjä oikeastaan koko ikäni, mies sanoo ja nostaa kotiinviemisten pinoon vanhaa suomalaista progea.

Pian käy ilmi, että Kuukkanen käy silloin tällöin myös kirpputoreilla ja vintage-kaupoissa ja saattaa löytää itsensä myös vegaaniravintolasta. Tatuointeja raitapaidan alla ei kuitenkaan ole, joten täysiä indeksinmukaisia hipsteripisteitä ei nyt jaeta.

– Sitä paitsi kieltäytyisin kunniasta. Eihän kukaan oikeasti halua sanoa itseään hipsteriksi, mies hymyilee.

Eihän kukaan oikeasti halua sanoa itseään hipsteriksi. Tatu Kuukkanen

Indeksin mittariston Tatu Kuukkanen kuitenkin tunnistaa. Kaupunki, jossa on erityisen paljon urbaania palvelutarjontaa, on vetävämpi.

– Kyllä minä kriteerit jollain tapaa allekirjoitan. Sellaisessa kaupungissa on kulttuurista pääomaa. Tarjolla on erilaisia mahdollisuuksia elämyksiin ja erilaisia tapoja kuluttaa.

Aikakoneen tiskin takana seisova yrittäjä Mika Tamminen hymyilee vinosti indeksistä kuultuaan.

– Jos mittarit näin sanovat, niin ehkä tässä sitten ollaan hipsterillä alalla.

Asiakaskunnastaan Tamminen ei tosin myönnä tuota tarunhohtoista hahmoa tunnistavansa.

– Varmaan täällä hipstereitäkin käy, mutta enimmäkseen asiakkaani ovat 40–60-vuotiaita äijiä, jotka keräilevät nuoruutensa hyviä levyjä takaisin.

Jos pari-kolmikymppinen tatuoitu kaveri siis lähtee Aikakoneesta vinyylit kainalossa, hän on todennäköisesti hipsterin sijaan biker-väkeä. Levyostoksilla iskenyt nälkä taltutetaan epäilemättä vegaaniravintolan sijaan pihvipaikassa.

Junttilasta urbaanin rennoksi

Matka jatkuu kaupungin ydinkeskustaan. Vain kivenheiton päässä Hämeenkadulta ja Keskustorilta sijaitsee design-putiikki Seele. Rekeillä roikkuu eettistä kotimaista päällepantavaa urbaanille nuorelle naiselle. Melko hipsteriä?

Yrittäjä Taru Heinänen ottaa Tampereen indeksimenestyksen huumorilla.

– Ei siihen ehkä liikaa kannata tarrautua, mutta onhan se ihan kiva tulla noteeratuksi tämmöisessä kategoriassa. Ja onhan ilmiö tietysti nähtävissä kaupungillakin.

Se, millainen imago kaupungilla on, ei ole Heinäsen mukaan yhdentekevää. Nainen kiemurtelee etsiessään sopivaa sanaa, mutta päätyy lopulta sanomaan suoraan, millainen mielikuva Tampereen yllä on aiemmin leijunut.

– Junttila. Tampere on kärsinyt vähän juntin maineesta, mutta nyt se junttius on muuttunut urbaaniksi rentoudeksi. Voin todellakin olla ylpeänä yrittäjänä täällä, hyllyt täynnä paikallisten vaate- ja korusuunnittelijoiden tuotoksia.

Tampere on kärsinyt vähän juntin maineesta. Taru Heinänen

Tatuoija haaveilee haahuilusta

Aleksanterinkatu on kivijalkayrittäjien katu. Pikkubaarien, vaateliikkeiden ja esimerkiksi vegaanikaupan joukosta löytyy hipsteri-indeksiä nostattava tatuointistudiokin. Katutason alapuolella sijaitsevassa Below Zerossa surisee, kun kuvat piirtyvät yhtä aikaa neljän asiakkaan nahkoihin.

Paikan omistaja Mikko Kiviranta ei ole kynän varressa juuri nyt, joten hänellä on hetki aikaa pohtia Tampereen indeksisijoitusta. Hänelle tämän hetken hipsterihenki näyttäytyy myös menneiden kautta.

– Uskon, että Tampere on ylipäätään aika vetovoimainen paikka luovien alojen ihmisille. Onhan täällä jo pitkään ollut esimerkiksi manserock, siinäkin mielessä ollaan aina oltu urbaani suomalainen kaupunki.

Tampere on ylipäätään aika vetovoimainen paikka luovien alojen ihmisille. Mikko Kiviranta

Tulevaisuuden kaupunkikeskustan Kiviranta visioi tukevan juuri modernia elämäntyyliä. Hämeenkatu voisi olla urbaaniin haahuiluun houkutteleva vihreä keidas, jonka varrella olisi elämää vuorokaudenajasta riippumatta.

– Uskoisin, että väki Tampereella on tulevaisuudessakin nuorekasta ja modernia. Kaupunki varmasti säilyttää vetovoimansa luovien ihmisten keskuudessa. Heidän varaansahan esimerkiksi keskustan pienten kivijalkayritysten palveluiden tuottaminen on tähänkin saakka rakentunut.

Matkustava hipsteri haluaa instakelpoisen kohteen

Vaikka hipsteri-indeksiä ei kovin vakavasti ottaisikaan, ei kaupungin nuorekkaasta imagosta ole haittaa myöskään matkailupuolella.

– Nuoret eurooppalaiset aikuiset ovat meille todella tärkeä kohderyhmä, vahvistaa Visit Tampereen markkinoinnista ja viestinnästä vastaava Karoliina Lehtonen.

Tampereella on esimerkiksi todella vahvasti kehittyvä kahvila-, ravintola- ja pienpanimokulttuuri. Karoliina Lehtonen

Hyvä sijoitus tämäntyyppisessä kansainvälisessä vertailussa ei tullut Visit Tampereen toimistolla yllätyksenä.

– Meiltä löytyy juuri kaikkea sitä, mikä hipsterihenkiselle ihmiselle on tärkeää. Tampereella on esimerkiksi todella vahvasti kehittyvä kahvila-, ravintola- ja pienpanimokulttuuri sekä useita nyt nosteessa olevia yleisiä saunoja.

Hipsteriyteen liitetään usein myös tiedostavuus, ja tutkimusten mukaan matkakohdetta valittaessa arvoilla on väliä. Urbaani matkaaja on vastuullisuuden lisäksi myös visualisti, joka jakaa mielellään lomakuviaan esimerkiksi Instagramissa.

– Kaupungista pitää löytyä ns. instakelpoisia kohteita. Niiden esiin tuomiseksi Tampereella on satsattu poikkeuksellisen paljon. Meillä on esimerkiksi oma valokuvaaja, mikä ei ole ihan tavallista. En ole mikään hipsteriasiantuntija, mutta hyvien instakuvien uskon kyllä vetoavan heihinkin, Lehtonen hymyilee.

Kaupungista pitää löytyä ns. instakelpoisia kohteita. Karoliina Lehtonen

Tiedottaja Jenni Pöyry Helsinki Marketingista on samoilla linjoilla tamperelaiskollegansa kanssa. Nuoret aikuiset ovat tärkeä turistikohderyhmä, eikä hieno sijoitus hipsteri-indeksissä varsinaisesti yllättänyt.

– Helsinki valitaan matkakohteeksi usein nimenomaan kaupunki- ja ruokakulttuurin perusteella. Olemme muutenkin nyt hyvässä nosteessa, sillä moni nuori matkustaja haluaa suurten eurooppalaisten turistikohteiden sijasta vähän pienempään urbaaniin paikkaan. Helsinki on silloin vahvoilla, Pöyry sanoo.

Ainakin 12 murhaa, yli 45 raiskausta ja satoja koteihin tehtyjä murtoja ympäri Kaliforniaa, joihin on etsitty syyllistä yli 40 vuotta.

Tällä viikolla Kalifornian poliisi viimein pidätti miehen, jonka se uskoo olevan vuosikymmeniä etsitty Kultaisen osavaltion tappaja (Golden State Killer).

Entinen poliisi, nyt oranssiin vankilahaalariin pukeutunut 72-vuotias Joseph James DeAngelo, rullattiin pyörätuolissa oikeuden eteen ensimmäisen kerran perjantaina.

Yhdysvaltain liittovaltion keskusrikospoliisin FBI:n tiistaina kiinniottama mies kuunteli tuomarin luettelemat syytteet ilmeettömänä. DeAngelo vastasi, että hänellä on asianajaja ja että hän on ymmärtänyt häntä vastaan nostetut syytteet.

Tällä erää lukuisista raa'oista rikoksista epäiltyä DeAngeloa syytetään kahdeksasta murhasta, kolmen piirikunnan alueella. Viranomaiset uskovat hänen olevan murhien ja raiskausten lisäksi vähintään sadasta murtovarkaudesta.

Entinen poliisi ei vielä perjantaina kiistänyt syyllisyyttään, mutta sekin oikeussalissa saatetaan vielä kuulla. Seuraava oikeudenistunto on määrätty pidettäväksi toukokuun puolivälissä.

Itäisen alueen raiskaaja ja Alkuperäinen yöväijyjä

Poliiseille tuntematon hyökkääjä oli terrorisoinut Kaliforniaa 1970-luvun alusta lähtien.

Etsitylle rikolliselle oli useampia keksittyjä nimiä, tehdystä rikossumasta riippuen. Käytössä olivat esimerkiksi nimet Itäisen alueen raiskaaja (East Area Rapist) ja Alkuperäinen yöväijyjä (Original Night Stalker).

Vasta dna-näytteiden käyttöönotto paljasti viranomaisille, että kaikkien kutsumanimien takana oli itse asiassa yksi ja sama tekijä. Kun dna-näytteet loksauttivat palapelin osasia paikalleen, oli edellisestä rikoksesta tiettävästi kulunut jo vuosikymmen.

Edes rikokset toisiinsa sitovat dna-näytteet eivät kuitenkaan auttaneet poliiseja selvittämään rikollisen henkilöllisyyttä, sillä näytteeseen ei löytynyt vastinetta poliisin rekistereistä. Sarjamurhaaja ei siis ollut tehnyt mitään sellaista, mistä poliisi olisi osannut epäillä häntä.

Selväksi oli kuitenkin tullut, että poliisi etsii yhtä tekijää. Käyttöön otettiin nimi Kultaisen osavaltion tappaja.

Jo tuolloin viranomaiset kuitenkin epäilivät, että heitä jatkuvasti muutaman askeleen edellä olevalla rikollisella on joko poliisi- tai sotilaskoulutus.

Se, että Joseph James DeAngelo kärrättiin tuomarin eteen perjantaina oli lopulta juuri dna:n ansiota. Mutta sattumallakin oli osansa.

Jollei joku DeAngelolle sukua oleva olisi ladannut dna-tietojaan jollekin sukututkimuksessa apuna käytettävälle verkkosivustolle, olisi yhtälö saattanut jäädä ratkeamatta.

Lukuisia julmia rikoksia

Ensimmäisen uhrin nimeä ei ole kerrottu julkisuuteen: Naamioitunut mies murtautui 23-vuotiaan naisen kotiin kesäkuussa 1976 ja raiskasi tämän.

Seuraavan vuoden sisällä raiskaaja iski useita kertoja. Tiiviimmillään tekojen väliin jäi vain muutamia päiviä.

Uutisotsikot kertasivat uhrien kasvavaa määrää: yhdentoista naisen kimppuun hyökänneestä miehestä tuli nopeasti 26 kertaa karkuun päässyt raiskaaja.

– En ole ikinä nähnyt ihmisten pelkäävän niin, kuvailee raiskaustapauksien tutkinnassa tuolloin mukana ollut etsivä Carol Daly.

Ensimmäisen kerran Itäisen alueen raiskaajaksi tuohon aikaan kutsuttu mies tappoi tiettävästi helmikuussa 1978. Poliisi löysi koiraansa ulkoiluttamassa olleen parikymppisen pariskunnan ampumahaavoihin kuolleena.

Sen jälkeen Itäisen alueen raiskaaja keskittyi jälleen hetkeksi vain raiskauksiin. Uhreja oli parikymmentä. Seuraava uhriksi valikoitunut pariskunta löytyi tapettuna kotoaan. Teot raaistuivat.

Viimeiseksi tiedetyksi uhriksi jäi vuonna 1986 raa'asti tapettu ja raiskattu Janelle Cruz.

Lukuisista rikoksista vastuussa olevan miehen etsimisestä kirjoitettiin useampia kirjoja ja FBI:lla oli tapausryppäälle omistettu verkkosivu.

Joseph James DeAngelo työskenteli tavallisena poliisi pohjoiskalifornialaisessa Auburnissa 1970-luvun lopulle. Ura poliisivoimissa päättyi näpistyksestä saadun ehdollisen tuomion koeajan jälkeen.

Sen jälkeen hän työskenteli ruokakaupan jakelukeskuksessa Sacramenton ulkopuolella aina eläköitymiseensä asti. Hän oli naimisissa, sai kolme tytärtä ja erosi.

Mutta miten DeAngelon sukulaisen dna-näyte riitti siihen, että poliisi lopulta pääsi tämän jäljille?

Tärkeä dna on arvoton ilman vastaavaa näytettä

Sukututkimuksessa apuna käytetty Gedmatch on todennäköisesti tuttu myös suomalaisille sukututkimuksen harrastajille.

Palvelimelle voi ladata dna-näytteensä tiedot sekä muilta sukututkimuspalvelimilta saamansa tiedot, jonka jälkeen Gedmatch hyödyntää näitä tietoja ristiin toistensa kanssa. Tällä kertaa tietoja hyödynsi eläkkeelle jäämässä ollut rikostutkija, mahdollisesti mullistavin tuloksin.

Syyttäjän mukaan Kultaisen osavaltion tappajan tapausta pitkään selvittänyt tutkija latasi vanhoja dna-näytteitä Gedmatchiin, jonka tiedot muilta julkisilta sukututkimussivustoilta auttoivat löytämään epäillyn sukulaisia. Tämä johdatti DeAngelon luokse, jota ei oltu missään vaiheessa aiemmin yhdistetty kyseisiin rikoksiin.

Sen jälkeen DeAngelo laitettiin tarkkailuun ja häneltä hankittiin salassa kaksi dna-näytettä.

Niiden täsmättyä yhteen murhista DeAngelo pidätettiin tiistaina, yli 40 vuoden etsintöjen jälkeen.

Jutussa käytetyt lähteet: BBC, New York Times, Los Angeles Times

Istun koulun salissa muiden opettajien kanssa kuulemassa luentoa, jossa meille kerrotaan, että opettajien täytyy tosissaan ryhtyä lisäämään liikkumista nuorten päivään. Suomalaislasten paino on noussut huolestuttavasti ja asialle täytyy viimein tehdä jotakin.

Kouluttajamme selitti, millä tavoin luokkahuoneisiin voisi ujuttaa aktiivisuutta, ja pyysi meitä kaikkia nousemaan ylös. “Ketä väsyttää juuri nyt? Ne jotka ovat virkeitä, hyppäävät vastaukseksi haarahypyn. Jos alkaa uuvuttaa, vastaa tekemällä jalkakyykky.” Kaikki opettajat kyykkäsivät, olihan takana kokonainen työpäivä, monen pitäisi hakea lapsi tarhasta, käydä kaupassa ja ehtiä kotiinkin ennen Pikku kakkosen alkua.

Siinä, kesken niin syvän jalkakyykyn, josta en varmasti pääsisi omin avuin ylös, koin itseni hölmöksi.

Saisihan tällä keinoin oppilaat nousemaan ajoittain pulpetistaan, saisi aktivoitua niitä, joille paikallaan istuminen on vaikeaa. Ymmärrän ylipainon vaikutukset kansantalouteen, ymmärrän sairauskulut, diabeteksen uhan ja muut. Mielestäni liikunnan lisääminen oppimisen motivoimiseksi on hyvä idea, varsinkin alakoulussa.

Se, mitä en ymmärrä, on että koulun pitäisi hoitaa kuntoon kaikki ne ongelmat, mitkä Suomea uhkaavat.

Kun yhteiskunnassa huomataan valuvika, tutkijat kisaavat siitä, kuka ensimmäisenä ehtii ehdottamaan sitä peruskoulun ratkaistavaksi.

Kansanterveyttä ja kuntoa varten on jo perustettu Liikkuva koulu -kampanja, mutta huomiota pitäisi kouluissa seuraavaksi kiinnittää myös tulevaisuuslukutaitoon, demokratiaan ja vaikuttamiseen, tunne- ja vuorovaikutustaitoihin, sekä multimodaalisiin tekstilajitaitoihin.

Koulupäivätkin lienevät rikki, sillä niitä pitäisi eheyttää ja järjestää kaikille oppilaille harrastusmahdollisuuksia oppituntien lomaan. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma tahtoo tuoda vanhemmuutta tulevaa toimintaa kouluihin. Sen ympärillä käydyssä keskustelussa on ehdotettu mm. että opettaja kyselisi huoltajien alkoholinkäytöstä, jotta tarvittaessa heille voidaan ohjata apua.

Vaikka kuinka kurssittaisin itseäni erilaisten oppilaiden kohtaamiseen, ei oppitunteihini tule yhtäkään minuuttia lisää.

Kansakunnan huomio kiinnittyy kouluihin, sillä onhan se paikka, joka viimeisen kerran tavoittaa koko ikäluokan. Ennen sitä neuvolat pitävät lapsista huolta, sen jälkeen ei kai kukaan muu kuin verottaja. Ongelma syntyy varsinaisesti vasta silloin, jos oletetaan, että opettajat osaavat ratkaista kaikki hankaluudet. Yhteiskunnassa rakastetaan ajatusta, jonka mukaan asia on hoidettu kuntoon, jos se on lisätty koulujen opsiin.

Lopputulos on liki koominen: opettajat koettavat kyykkäyttää ylipaino-ongelmaa kuriin samaan aikaan, kun lapsia kuskataan aamuisin autoilla koulujen porteille.

Koulun täytyy innostaa yrittäjyyteen, vaikka lainsäädännöllisesti yksityisyrittäjän asema ja sosiaaliturva on ajettu sellaisiksi, ettei yrityksen perustaminen tunnu nuoria kiinnostavan.

Asialla on myös kääntöpuolensa. Jos nuorten paino kasvaa tai kiinnostus yrittäjyyteen vähenee, löydetään syntipukki helposti: opettaja ei vaan ole jumppauttanut teinejä tarpeeksi. Muita yhteiskunnan toimijoita ei vastuuseen kuuluteta.

Usko opettajien kykyihin on valtava. Helsingin Sanomat uutisoi pääkaupunkiseudun erityisopetuksen järjestämisestä. Suuret kaupungit ovat siirtämässä entistä suuremman osan erityistä tukea tarvitsevista lapsista tavallisiin luokkiin. Helsingin erityisopetusjohtaja ei luvannut inkluusion avuksi lisää erityisopetusta saati -opettajia, vaan jaksamisen avuksi ainoastaan riviopettajien lisäkoulutusta ja vertaistukea.

Koulun velvollisuus on tarjota matalapalkkaisia kesätyöläisiä pitkälle syksyyn, sillä elinkeinoministerin mielestä nykyisillä loma-ajoilla “annamme kilpailijamaillemme kilpailuvaltin”.

Vaikka kuinka kurssittaisin itseäni erilaisten oppilaiden kohtaamiseen, ei oppitunteihini tule yhtäkään minuuttia lisää, ei päähäni lisäsilmiä nähdäkseni suurissa ryhmissä näkymättömiksi muuttuvat lapset, ei päähäni lisäkorvia kuullakseni, miten oppilaalla menee.

Yhteiskunnalta ei löydy ymmärrystä sille, että koulun käytettävissä oleva aika on rajallinen. Opiskeluihin on käytettävissä säädetty tuntimäärä, jonka lisäämiseen ei haluja ole. Kun samalla tiedon määrä moninkertaistuu ja opetussuunnitelmien vaatimukset kasvavat, on mahdotonta lisätä koulun vastuuta ylimääräisten asioiden huomioimisesta ilman, että varsinaisen opetuksen taso laskee.

Opettajana alan jo kummastella, eikö osaamisella ole enää merkitystä. Teorian voi tarkistaa netistä, mutta missä ne taidot harjoitellaan?

Asennekasvatuksen lisäksi koulun kuuluu tulla avuksi myös silloin, kun yhteiskunta muuten apua tarvitsee.

Joka vuosi käydään keskustelua siitä, pitäisikö kesäloman paikkaa siirtää myöhäisemmäksi. Vaikka kaikki ilmastofaktat puhuvat loman myöhäistämistä vastaan – lomalaiset saisivat enemmän sadetta ja vähemmän aurinkoa – se ei keskustelijoita haittaa. Tällä hetkellä työ- ja elinkeinoministeriö on tekemässä selvitystä loman siirrosta. Sen mukaan koulujen alkaminen elokuussa hiljentää kotimaanmatkailun ja sesongin pidentäminen loppupäästä olisi Suomen matkailuelinkeinolle tärkeää.

Ehkäpä huoltajapalaverissakin voisi olla läsnä joku toinen, joka luontevasti osaisi kysäistä, kuinka monta alkoholiannosta isillä tai äiskällä viikossa kuluu.

Koulun todellisuudella, sillä että kevätlukukausi on jo nyt syksyä pidempi ja oppilaille raskaampi saati että muutos tulisi vaikuttamaan esimerkiksi ylioppilaskirjoituksiin ja yliopistojen sisäänottoon, ei ole merkitystä. Koulun velvollisuus on tarjota matalapalkkaisia kesätyöläisiä pitkälle syksyyn, sillä elinkeinoministerin mielestä nykyisillä loma-ajoilla “annamme kilpailijamaillemme kilpailuvaltin”.

Toivotan ministerin tervetulleeksi luokkahuoneeseeni toukokuun viime viikoilla pohtimaan oppilaiden kanssa sitä, vieläkö jaksettaisiin jatkaa puoli kuukautta kohti juhannusta.

Sen sijaan, että opettajien kuuluisi turvata yhteiskunta, yhteiskunnan kuuluisi turvata koulun oppilaat. Toivoisin luokkahuoneeseeni käymään ministerin lisäksi myös muita ihmisiä, toisten alojen ammattilaisia.

Luokkahuone on hyvä paikka saavuttaa lapset ja nuoret, mutta opettajat eivät voi olla ainoita aikuisia, jotka ovat läsnä nuorten elämässä. Voisivatko myös muut jakaa tietoa, taitoja ja toimintamalleja yhdessä opettajien kanssa, koulun tiloissa?

Kaikkihan siitä hyötyisivät, eniten ehkä oppilaat, jotka saisivat kysellä asioita eri ammattilaisilta sen sijaan, että niitä antaisi se sama väsynyt, jälleen uuteen aiheeseen pikakurssitettu ope.

Ehkäpä huoltajapalaverissakin voisi olla läsnä joku toinen, joka luontevasti osaisi kysäistä, kuinka monta alkoholiannosta isillä tai äiskällä viikossa kuluu, sillä minä en sellaista osaa. Asia on luonnollisesti tärkeä ja nuoria kuuluu suojella, mutta opettajan täyteen työnkuvaan perheiden pelastaminen ei oikein enää mahdu.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.

Vappuna saattaa kaikua ”klara vappen” siellä täällä, mutta säätä se ei sovi kuvaamaan. Luvassa on nimittäin kaikkea muuta kuin selvää säätä – kaikenmoista sadekuuroista ja poudasta jopa pikkupakkaseen.

Vappuaatto voi valjeta sumuisena maan etelä- ja keskiosissa.

– Ei kannata kuitenkaan säikähtää vaikka aamu olisikin vähän ankean oloinen, Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi sanoo.

Vapun aamusumu nimittäin hälvenee, ja ainakin Etelä-Suomeen kuoriutuu ihan miellyttävät vappuolosuhteet. Etelä-Suomessa on poutaista, ja jos vettä ripsauttaa niin se on meteorologin sanoin ”kesäistä iltapäiväkuuroa”.

– Maanantaipäivä on kyllä varsin kiva. Ja ilta on vielä aurinkoisempi ja poutaisempi. Esplanadin puistossa sää voi olla jopa todella hyvä, sillä aurinko ehkä jopa paistaa ja lämpötila voi nousta lähelle 15 astetta illalla ennen kuutta.

Kun muualla on enemmän tai vähemmän poutaista ja auringon pilkahtelua, niin maan keskiosissa tilanne onkin sitten arvaamattomampi.

– Jos katsoo piste-ennustetta Jyväskylässä tai Oulussa, niin se ei välttämättä pidä paikkaansa. Sadekuuroja nimittäin tulee siellä täällä ja tilanne muuttuu.

Päivällä vappuaattoa vietetään Etelä- ja Keski-Suomessa 10 asteen molemmin puolin. Pohjoisessa liikutaan viiden asteen hujakoilla.

Jos vappuaatto venähtää yön puolelle, saattaa lasien kilinän rinnalla kuulua myös hampaiden kalinaa. Luvassa on nimittäin pientä yöpakkasta.

– Yöpakkasta on oikeastaan koko maassa, ehkä jopa ihan etelässä asti. Pohjoisessa voi olla 5–10 pakkasastetta enimmillään.

Eikä tämä välttämättä ole huono juttu, sillä pohjoisessa vappuilijat saattavat juhlia laskettelurinteissä. Yöpakkaset pitävät huolen rinteiden kunnosta.

”Tiistaina ankeus saapuu etelään”

Vaikka vappuaatto ei ole ehkä erityisen lämmin tai aurinkoinen, on se silti vappupäivää miellyttävämpi.

– Ankeus saapuu sitten tiistaina Etelä-Suomeenkin, kun sateet alkavat levitä yön aikana etelästä. Vappupäivän sää näyttää karsealta Helsingissäkin.

Vappupäivän piknikillä sadevarusteet ovat siis luultavasti hyvä vakiovaruste lähes koko maassa. Kovin kevyen katoksen alta ei sadesuojaa kuitenkaan kannata etsiä, sillä tiistai on Kotakorven mukaan etelässä myös tuulinen.

– Sade alkaa aamusta ja jatkuu koko päivän. Mutta se, kuinka paljon sataa ja missäkin, on asia jonka näkee vasta lähempänä. Ei välttämättä sada aivan kaatamalla koko päivää, mutta on se ihan mahdollista.

Pohjoisessa vappupäivän sää näyttää poutaiselta ja sateilta säästytään.

– Vinkkinä Etelä-Suomeen, että jos vain voi niin kannattaa panostaa vappuaattoon.

Oli kirkas tammikuinen päivä neljä vuotta sitten. Yön aikana oli satanut puuterilunta. 33-vuotias Tiia-Maria Joensuu lähti ratsastamaan.

– En ollut käynyt kisakentällä koko talvena, joten en yhtään tiennyt, missä kunnossa kenttä oli. Ihan käyntiä menin hevosen kanssa ja tein semmoista pientä kaarrosta, kun hevoselta lähti yhtäkkiä jalat alta. Istuin kyydissä ja mietin, mitä tässä tapahtuu ja niin me kaaduimme maahan, Tiia-Maria Joensuu kertoo.

Uhkaavassa tilanteessa ihmisellä on kolme vaihtoehtoa: pakene, taistele tai lamaannu. Psykoterapeutti Soili Poijulan mukaan hengissä säilymiseen tähtäävä reaktio käynnistyy millisekunneissa: autonomisen hermoston sympaattinen osa aktivoituu. Samalla erittyy stressihormonia, kuten adrenaliinia, mikä mahdollistaa sen, että fyysiset voimat ovat paljon suuremmat kuin normaalitilanteessa.

– Adrenaliini nostaa kierroksia, minkä vuoksi saatamme toimia hätäisesti ja impulsiivisesti niissä tilanteissa, joissa kylmänrauhallinen harkinta voisi tuottaa paremman tuloksen, selventää erityisasiantuntija Mika Scheinin Turun yliopiston biolääketieteen laitokselta.

Toimintaa ohjaavat silloin "matelija- ja nisäkäsaivot" eivätkä älykkäät, ajattelevat aivot. Psykoterapeutti Soili Poijula

Psykoterapeutti Soili Poijulan mukaan väkivaltatilanteessa tai onnettomuudessa on tavallista, että ihminen ei heti tunne kipua eikä muita tunteita.

– Toimintaa ohjaavat silloin "matelija- ja nisäkäsaivot" eivätkä älykkäät, ajattelevat aivot. Se on mielekästä, mutta ei tietoinen valinta.

Kun tilanne on ohi, taistele tai pakene -reaktiota seuraa rauhoitu ja sulata ruoka -vaihe. Hermoston parasympaattinen osa aktivoituu, sydämen syke rauhoittuu, hengitys tasaantuu. Silloin useammista alkaa tuntua joltakin fyysisesti ja psyykkisesti.

Loukkaantunut Tiia-Maria Joensuu yritti saada hevosen kiinni juoksemalla.

– Ensimmäinen ajatus oli estää, ettei se juokse auton alle tai golfkenttää rullalle, sillä siitä tulee kallis lasku. Olin ehkä hiukan shokissa enkä tajunnut, mitä oli tapahtunut. Hevonen oli kengitetty edellisenä päivänä ja laitettu uudet hokit jalkaan, nainen muistelee.

Lopulta hevonen löytyi tallilta. Nainen hyppäsi selkään ja teki maastossa pienen lenkin, jotta hänelle itselleen tai eläimelle ei jäisi kammoa.

Lenkin jälkeen iski kipu. Tallikaveri auttoi ja siivosi karsinan. Joensuu lähti syntymäpäiville ja seuraavina päivinä särkylääkkeiden voimalla töihin. Kahden viikon kuluttua työkaveri painosti hänet lääkäriin.

– Otettiin röntgenkuvat ja kun olin päässyt kotiin, lääkäri oli jo soittanut: Äkkiä takaisin, sulla epäillään kaularangan murtumaa!

Magneettikuvissa paljastui pullistumia niskassa. Kaksi viikkoa nainen käytti kaulatukea ja niskatukea. Ratsastus jäi pariksi kuukaudeksi.

Toinen kerta vei jalat alta

Maaliskuussa Tiia-Maria Joensuu oli jälleen ratsastamassa, kun lumet putosivat maneesin katolta. Hevonen säikähti, otti askeleen eteenpäin ja astui ovesta roikkuneen köyden päälle. Köysi pingottui, katkesi ja räppäsi hevosta ryntäille. Entinen ravuri lähti kiitämään.

– Olin menossa eteenpäin, mutta hevonen lähti taaksepäin. En pysynyt mukana, vaan heijasin sivulle ja jäin roikkumaan jalustimesta. Jonkin aikaa kyydissä oltuani tipahdin keskelle maneesia. Makasin maassa ja huusin, että soittakaa ambulanssi. Hetken kuluttua nousin kuitenkin itse, vein lapset isovanhemmille ja lähdin käymään päivystyksessä. Selkä kuvattiin, mutta röntgenissä ei näkynyt mitään.

Onnettomuutta seurasi lyhyt sairausloma. Sen jälkeen Tiia-Maria Joensuu palasi töihin, mutta kivut jatkuivat.

– Kesälomalla oli vähän helpompaa, kun ei tarvinnut nostella ja liikkua niin paljon. Syyskuussa tiputtauduin aamulla sängystä lattialle ja nousin vaatekaappia pitkin ylös ja menin töihin. Seuraavana päivänä menin lääkäriin. Magneettikuvista löytyi pullistumia alaselästä.

Tiia-Maria Joensuu oli sairauslomalla, söi särkylääkkeitä ja sinnitteli. Joulukuun yhdeksäntenä päivänä hän nousi illalla sohvalta aikomuksenaan mennä nukkumaan, mutta tippui lattialle, koska jalat eivät kantaneet.

Elämä koettelee

Kaksi viikkoa kului keskussairaalassa.

– Kivut olivat järkyttävät ja sain lääkettä suoraan suoneen. Kun aamulla nousin sängystä mennäkseni vessaan, kaaduin nokalleni. Vaikka kuinka yritin kävellä, käsky ei mennyt perille.

Hän alkoi myös saada epilepsiakohtauksia.

– Sairaalassa aloitettiin lääkitys, joilla kohtaukset saatiin vähenemään. Samalla opettelin kävelemään uudelleen: ensin Eva-tuen avulla, sitten kepeillä. Muistan vieläkin, miten joka askel sattui ihan älyttömästi selkään. Se oli aika rankka kokemus.

Kotiin palatessa muutos oli suuri: itsenäisestä naisesta oli tullut autettava.

– Olin aikaisemmin tehnyt aina kaiken itse. Nyt liikuin kepeillä ja jouduin pyytämään apua. Lapsethan siinä oppivat laittamaan ruokaa ja siivoamaan ja onneksi oli hyvä tukiverkosto.

Luovuttaa ei saa

Nyt Tiia-Maria Joensuulle kuuluu hyvää. Hän on vastavalmistunut lasten ja nuorten erityisohjaaja, leipoo usein, käy kävelyllä, tapaa ystäviä ja on ratsastanutkin. Hän on kuitenkin edelleen joka päivä kipeä.

– Siihen on tavallaan tottunut. En edes muista, millaista on elää ilman kipua, mutta minulla ei ole muita vaihtoehtoja. Toki voisin olla kotona sohvan nurkassa, mutta siinä ei ole mitään järkeä. On lapset, haluan tehdä työtä ja elää melko normaalia elämää.

Joensuu myöntää, että toipuminen on ollut vaikeata, mutta on kiitollinen saamastaan avusta. Nainen pääsi kipuryhmään, selkäryhmään, kuntoutukseen ja uudelleen koulutettavaksi. Hän on saanut fysioterapiaa ja käynyt psykologin kanssa keskustelemassa.

– On ollut tosi rankkaa hyväksyä, että koko elämä menee uusiksi. Ennen onnettomuutta olin juuri valmistunut laborantiksi, minulla oli työpaikka ja pari vuotta aiemmin olin toteuttanut pikkutytöstä asti olleen haaveeni ja ostanut oman hevosen. Kyllähän se harmitti.

Psykoterapeutti Soili Poijulan mukaan ne, jotka pystyvät kriisitilanteessa toimimaan, toipuvat yleensä psyykkisesti paremmin kuin ne, jotka lamaantuvat. Jotta henkinen toipuminen voi alkaa, pitää ensin olla riittävän toipunut fyysisesti. Myös asenne ratkaisee.

– Pitää surra sitä, mitä on menettänyt, kohdata todellisuus ja luopua siitä, mitä oli. Sen jälkeen voi miettiä, mitä on jäljellä ja mitä sillä voi tehdä. Sopeutuminen on nopeampaa, jos kielteiset asiat ja tunteet eivät ota valtaa vaan ihminen etsii positiivisia, tasoittavia asioita. Myös sosiaalisuus on tärkeätä. Se, että on läheisiä ihmisiä tukena.

Eläkeläisten tien tukkona

Tiia-Maria uskoo, että selviämiseen vaikutti tahto jatkaa omaa elämää ja tehdä kivoja asioita.

– Mietin, että tulet ehkä kipeämmäksi, jos koko ajan ajattelet kipua ja puhut siitä muille. Sitä paitsi jaksavatko he kuunnella, jos sinulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin negatiivista? En halua jäädä murehtimaan. Viime talvena ostin lääkärin kehotuksesta sukset, vaikka olen aina inhonnut hiihtoa. Nyt olen ollut tuolla ladulla eläkeläisten tien tukkona, sillä hiihdosta on apua selkään.

Entä miksi hän toisellakin kerralla meni lääkäriin vasta huolehdittuaan ensin muista? Ja lääkärissä käynnin jälkeen sinnitteli niin pitkään kipujen kanssa?

– Edellinen kerta ei käynyt edes mielessä. Ehkä mä olen sellainen, että lääkäriin mennään vain pää kainalossa. Enkä voi luovuttaa.

Leo Leinon, 29, tie työelämään oli pitkä ja tuskainen. Painajainen alkoi, kun ylioppilaspohjalta vuonna 2014 hankittu tradenomitutkinto ei tuonutkaan työpaikkaa, vaikka mies teki kaikkensa.

Vuoden ajan Leino haki töitä omin avuin ilman työttömyyskorvauksia, koska ei halunnut "ilmaista rahaa". Sen jälkeen hän oli kaksi vuotta työvoimatoimiston listoilla, mikä johti Leinon mukaan yhteen työhaastatteluun.

– Aloitin etsimisen oman alan töistä taloushallinnossa ja hain kirjanpitohommia. Siitä sitten laajensin pikkuhiljaa toimistotöihin ja muualle, mutta en silloin saanut mitään.

Kolmen vuoden turha työnhaku söi itsetuntoa.

– Todella hankalaa. En oikein osaa sanoa mitä kaikkea tunsin. Kyllä se otti itsensä päälle todella kovasti. Välillä aina mietti, että tätäkö tämä nyt on, miten tästä jatkaa eteenpäin.

Nuoret huonommassa asemassa kuin isät aikanaan

Leo Leino ei ole ollut ongelmansa kanssa yksin.

Hän on osa vuosien 1985 ja 1995 välillä syntynyttä Y-sukupolvea, johon kuuluviin miehiin pitkäkestoinen taantuma on osunut erityisen pahasti.

Parhaassa työiässä olevien nuorten vaikeudet päästä kiinni työnsyrjään näkyvät vanhempia ikäluokkia heikompana tulokehityksenä. Nuorten miesten tulot ovat jääneet siitä, miten aikaisempien ikäluokkien tulot kehittyivät heidän ollessaan samassa iässä.

Finanssikriisin jatkoksi vuonna 2008 käynnistynyt taantuma uhkaa jopa katkaista sukupolvesta toiseen jatkuneen elintason kasvun Suomessa. Näin varoittivat Suomen Pankin asiantuntijat vuonna 2016 ilmestyneessä kirjoituksessaan.

– Nuorten sukupolvien tulokehitys on ollut heikkoa, sillä taantuma näkyy ensimmäisenä työmarkkinoilta vasta paikkaansa etsivien työllisyydessä, Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Petri Mäki-Fränti sanoo.

1990-luvun laman aikaan sama ilmiö näkyi vuosina 1973-1975 syntyneiden, eli niin sanottuun X-sukupolveen kuuluvien kohdalla. Heidän tulonsa jäivät lamavuosina yleisestä kehityksestä. Lama oli syvyydestään huolimatta kuitenkin lyhyt ja työllisyys parantui nopeasti.

Nuoriin miehiin viimeisin taantuma osui pahasti, sillä vuonna 2008 alkaneessa taantumassa työpaikat katosivat erityisesti teollisuuden miesvaltaisilta aloilta. Samaan aikaan uudet työpaikat ovat syntyneet naisvaltaisille palvelualoille.

Tilanne poikkeaa 1990-luvun lamasta. Silloin talouskurimus iski rajuimpana naisvaltaisen julkisen sektorin työpaikoille.

Taantuma jättää jäljet – "tekisin mitä tahansa työtä"

Suomen Pankin Petri Mäki-Fränti on huolissaan siitä, minkälaiset jäljet taantuma voi nuoriin jättää. Asema työmarkkinoilla uhkaa jäädä taantuman kokeneella nuorella pidemmäksi aikaa heikommaksi kuin aikaisemmilla ikäluokilla.

– Ääritapauksissa on mahdollista syrjäytyä kokonaan työmarkkinoilta, mutta lievemmissäkin tapauksissa on aikaisempaa hankalampaa löytää omaa koulutusta ja osaamista vaativaa työpaikkaa. Työura muodostuu pidemmäksi aikaa heikommaksi kuin mihin vastaava koulutus olisi aikaisempina vuosina antanut mahdollisuuden, Mäki-Fränti sanoo.

Espoolainen Henri Roos, 26, on esimerkki nuoresta miehestä, joka ei ole koulun jälkeen saanut työuraa käyntiin.

Roos ei onnistunut datanomiopintojensa jälkeen työllistymään lukuunottamatta hyvin lyhyitä pätkiä puhelinmyynti- ja ravintolatöissä. Mies on sinnitellyt työmarkkinatuella ja välillä toimeentulotuen avulla jo vuosia.

– Minulle riittäisi, että saisi jostain palkkaa. Olkoon se vaikka roskien poimintaa tai vaikka taidenäyttelyssä avustamista, Roos sanoo taidemuseo Kiasman kahvilassa.

Roos vastustaa nykyistä työllisyyspolitiikkaa ja sanoo, että istuva hallitus tekee Suomesta halpatyömaata. Hänen mielestään työmarkkinoilla vaatimustaso on ylimitoitettu.

– Se on mennyt paljon hankalammaksi kuin aiemmin. Hanttihommiinkin vaaditaan kaiken maailman kurssit, perehdytykset ja koulutukset, Roos sanoo.

Hän toteaa syntyneensä 90-luvun laman kynnyksellä ja törmänneensä uuteen taantumaan työnhakuiässä.

– Se on tavallaan kaikki jatkumoa, Roos pohtii.

"Vakipaikasta tulee ihmismäinen olo"

Taantuma kesti tuskallisen kauan, mutta nyt Suomessa eletään vahvaa nousukautta ja myös työllisyys paranee.

Leo Leinoakin onnisti viimein. Nuorisotakuu ry:n avulla hän löysi vuosi sitten palkkatuetun työpaikan toimistoassistenttina rakennusalan yrityksestä. Sopimusta on jatkettu ja pian edessä on vakinaistaminen.

– Pystyy viimein käyttäämään rahaa johonkin ja vakituinen työpaikka vaikuttaa itsetuntoonkin todella paljon. Siitä tulee ihmismäinen olo, Leino sanoo.

Leino toteaa, että esimerkiksi perheen perustaminen on mielekästä vasta, kun oma toimeentulo on turvattu.

– Sitä haluaa, että lapsi tulee sitten vakavaraiseen perheeseen. Että pystyy tarjoamaan sille saman, mitä omat vanhemmat on pystyneet tarjoamaan minulle.

Samaan asiaan on kiinnittänyt huomiota myös valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki, joka pohti hiljattain Helsingin Sanomien jutussa nuorten miesten pienituloisuuden ja heikkenevän syntyvyyden välistä yhteyttä.

Tutkijat erimielisiä Y-sukupolven kurimuksesta

Työelämän tutkija Pasi Pyöriä Tampereen yliopistosta ei näe 80-luvun puolivälissä syntyneiden ikäluokan tilannetta yhtä synkkänä kuin Suomen Pankin asiantuntijat.

Taantuman aikana ammattiin valmistuminen on toki riski, mutta Pyöriä uskoo, että talouskasvu voi jo lähitulevaisuudessa korjata laskusuhdanteen aiheuttamat vahingot.

– Kun työelämään kiinnittymässä olevien nuorten työmarkkina-asema vakautuu ja urakehitys pääsee vauhtiin, niin se on omiaan kompensoimaan sitä haittaa, mitä tästä viimeaikaisesta pitkittyneestä taantumasta on seurannut, Pyöriä sanoo.

Kaikesta työelämän murrosta koskevasta puheesta huolimatta Pyöriä ei pidä niin kutsuttua Y-sukupolvea kovin erilaisena aikaisempiin ikäluokkiin verrattuna.

Määräaikaiset työsuhteet eivät ole lisääntyneet ja työelämään kiinni päässeiden työurat ovat jopa vakaampia kuin aikaisemmilla vuosikymmenillä. Myös palkkatyön arvostus on asennetutkimusten mukaan samalla tasolla kuin vanhemmilla ikäluokilla.

Koulutuksen puute suurin riski - "hallituksen toimet ristiriidassa"

Siitä Pyöriä on samaa mieltä Suomen Pankin Mäki-Fräntin kanssa, että taantuma on kurittanut erityisesti nuoria miehiä. Teollisuudesta häviävien työpaikkojen lisäksi asiaan vaikuttaa se, että nuoret miehet ovat jääneet koulutuksessa naisten jälkeen.

– Miehet ovat yliedustettuna siinä porukassa, joka jää pelkän peruskoulutuksen varaan. Se, että ihmisellä ei ole ammatillista tutkintoa, on hyvin selkeä riski työttömyyden, pienituloisuuden ja monenlaisten sosiaalisten ongelmien näkökulmasta.

Sipilän hallitus pyrkii parantamaan nuorten työllistymistä sillä, että työnantajat saisivat jatkossa palkata alle 30-vuotiaita perustelematta töiden määräaikaisuutta. Edellytyksenä on, että nuori on ollut kolme kuukautta työttömänä.

Pyöriä ei usko päätöksen parantavan työllisyyttä. Hän myös arvelee, että siinä saattaa olla kyse perustuslain vastaisesta syrjinnästä.

Hallituksen kaavailut nuorten työehtojen heikentämisestä ovat johtaneet välikysymykseen, jonka SDP, perussuomalaiset, vihreät ja vasemmistoliitto jättivät perjantaina.

Työehtojen heikentämisen sijaan Pyöriä kehottaa hallitusta panostamaan koulutukseen.

– Koulutus on kaikissa tutkimuksissa se keskeinen taustatekijä, mikä parantaa ihmisen asemaa työmarkkinoilla. Valitettavasti hallituksen viimeaikaiset mittavat koulutusleikkaukset ovat ristiriidassa tällaisen hyvin selkeän, tutkimuksesta kumpuavan havainnon kanssa.

Työtön Henri Roos: "En ole luovuttajatyyppiä"

Pitkään työttömänä olleen Henri Roosin tulevaisuudenhaaveen voi jakaa moni.

– Toivelistalla on hyvä elämä kymmenen vuoden päästä. Että olisi jonkinlainen perhe tai parisuhde ja jotain vakituisempaa työtä.

Roos pitää lisäkoulutuksen hankkimista mahdollisena, mutta kaikkein mieluiten hän menisi töihin.

– En ole luovuttajatyyppiä. Mainostenjakohommia ainakin ajattelin kysyä. Se, että edes yrittää jotain on minun mielestä se kaikista tärkein. Että ei jää ajelehtimaan tähän vaikean tilanteeseen.

Lue myös

Hallituksen ajamat perusteettomat pätkätyöt nuorille voivat kaatua – "Kukaan ei kehtaisi esittää tällaista yli 50-vuotiaille"

Sipilä puolustaa nuorten työehtojen heikennyksiä: Määräaikaisuudet ovat etu

Lindström työehtojen heikennyksistä: Todennäköisesti olisin kolmekymppisenä haukkunut esitykset pystyyn

Tampereella kolmen korkeakoulun yhteenliittymä valitsi uudeksi rehtoriksi Mari Wallsin. Ylen Kova talous –haastattelussa Walls visioi yhdistyvistä korkeakouluista muodostuvan Euroopankin mittakaavassa näkyvän korkeakoulun.

Walls aloittaa Tampereen korkeakoulusäätiön toimitusjohtajana 13.8. Tehtävä on väliaikainen, sillä ensi vuoden alussa hän aloittaa rehtorina uudessa Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen korkeakoulun yhdistävässä yliopistossa. Tampereen ammattikorkeakoulu on korkeakoulusäätiön enemmistöomistama.

Erilaisten korkeakoulujen yhteistyön sovittamisessa Walls mainitsee yhteisen päättämisen kulttuurin. Olemassa olevat yliopistoyhteistöt Tampereella hän haluaa mukaan sekä olemassaolevien organisaatioiden kautta, että yhteisönä – osana yhteistyötä korostavaa kulttuuria johon ihmiset haluavat lähteä mukaan.

– Kriittisen ajattelun kanavointi on aivan perusedellytys sille, että me onnistutaan, Walls kuvailee.

Vappuna pulahdus koskeen

Tamperelaisesta opiskelijakulttuurista Walls saa pikakurssin vappuna. Teknillisen yliopiston ylioppilaskunta pyysi Wellsin kastautumaan Tammerkoskeen vappupäivänä. Kutsu tuli vain tunti sen jälkeen kun Wallsin nimitys tuli julki.

Walls pohti ennen vastausta onko kasteeseen osallistuminen sopivaa kesken uuden korkeakoulun valmisteluja.

– Mutta sitten ajattelin että mikäs sen parempi kuin molskahtaa Tammerkoskeen, Walls kertoo.

Tapahtuma on Tampereella Koskipuistossa, vappupäivänä 1.5. Teekkarikaste alkaa päivällä kello 13. Teekkarikasteessa on Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoita, jotka lasketaan Tammerkoskeen nosturilla.

Myös Walls lasketaan nosturissa Tammerkoskeen. Paikalla on tuhansia ihmisiä, joista jotkut voivat Wallsin mukaan olla vanhoja koulututtuja.

Korkeakouluhanketta valmisteltiin pitkään

Walls on syntynyt Helsingissä. Hän on asunut lapsuus- ja kouluajan Tampereella. Myöhemmin hän haki Turkuun opiskelemaan biologiksi. Professori Walls on työskennellyt viimeksi Luonnonvarakeskuksessa.

Tampereen korkeakouluyhteistyötä on valmisteltu eri tavoin jo vuodesta 2014. Yliopistosäätiössä Wallsin mukaan on tavoitteena tieteellinen laitos, joka on rahoituksellisesti vahva ja joka voi vaikuttaa tieteen rahoitukseen.

– Eurooppalaisesti ainutkertainen, uuden tason yliopisto jossa on vahva tiede, vahvat opintopolut ja vahva dialogi ja tätä kautta vahva dialogi yhteiskunnan kanssa. Tutkimus, opetus ja vaikuttavuus yhteiskunnassa ovat niitä kärkiteemoja.

Yle uutisoi vuosi sitten keväällä, että Puolustusvoimat on alkanut rajoittaa Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisten pääsyä tiettyihin tehtäviin.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) raivostui uutisesta ja kiisti sen jyrkästi, mutta muutaman tunnin jälkeen uutisen julkaisusta Niinistö ilmoitti, että hän laittaa vireille lain, jolla kaksoiskansalaisten pääsy estetään sotilasvirkoihin.

Esitys lakipykälistä saatiin valmiiksi muutamia viikkoja sitten. Puolustusministeriö ehdottaa lakia, joka kieltäisi yksiselitteisesti kaikilta kaksoiskansalaisilta pääsyn sotilasvirkoihin.

Sisäministeriö puolestaan pohtii kahta vaihtoehtoa lakimuutokseen. Totaalikiellon vaihtoehtona sisäministeriössä on kirjoitettu lakipykälät niin sanottuun vastavuoroisuusperiaatteeseen. Se tarkoittaa sitä, että Suomi voisi hyväksyä sotilasvirkoihinsa kaksoiskansalaisen, joka tulee sellaisesta valtiosta, jossa suomalainen voi päästä sen maan sotilasvirkaan.

Yle tutustui uunituoreisiin lausuntoihin

Molempien ministeriöiden tekemät lakiehdotukset ovat olleet lausuntokierroksella, ja Yle kävi läpi uunituoreet lausunnot.

Kaikki lausunnonantajat puhuvat lausunnoissaan kaksoiskansalaisista, mutta Upseeriliitto toteaa suoraan omassa lausunnossaan, että Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia ei tule valita sotilasvirkoihin tai upseerin virkaan johtaviin opintoihin.

Upseeriliiton Puolustusministeriölle antamassa lausunnossa sanotaan, että "Upseeriliitto pitää tärkeänä, että Puolustusvoimien sotilasvirkoihin tai upseerin virkaan johtaviin opintoihin valittavat henkilöt eivät voi olla kaksoiskansalaisia tavalla, joka vaarantaisi kansallista turvallisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin sitä, että Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia ei tule valita em. tehtäviin".

Upseeriliitto on Akavalainen ammattijärjestö, jossa on 6 300 jäsentä. Upseeriliiton nettisivujen mukaan upseerien järjestäytymisaste Puolustusvoimissa on yli 98 prosenttia.

Upseeriliiton suora kanta asiaan on äärimmäisen poikkeuksellinen. Aiemmin Suomessa ei ole ollut tapana puhua suoraan nimenomaan Venäjän kaksoiskansalaisista.

Lausuntoja lakiehdotuksiin ovat antaneet myös esimerkiksi suojelupoliisi, keskusrikospoliisi ja poliisihallitus. Ne katsovat, että kaksoiskansalaisten pääsy sotilasvirkoihin täytyy estää. Sen sijaan ylimmät laillisuusvalvojat ja esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutettu suhtautuvat kriittisesti lakiin.

Ne kaipaavat enemmän perusteluja sille, miksi Suomeen tulisi säätää kaksoiskansalaisia syrjivä laki.

Sekä totaalikieltoon että vastavuoroisuusperiaatteeseen sisältyy mahdollisuus poikkeusmenettelyyn. Lakiehdotuksissa esitetään, että erityistapauksessa puolustusvoimain komentaja tai valtioneuvosto voisi myöntää kaksoiskansalaiselle pääsyn sotilasvirkaan.

Ministerit pian saman pöydän ääreen

Puolustusministeri Jussi Niinistö ja sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) saavat pian omilta virkamiehiltään yhteenvedon lausunnoista, joita lakiehdotuksiin on annettu. Mykkänen on todennut julkisuudessa kannattavansa sitä, että kaksoiskansalaisten pääsyä sotilasvirkoihin rajataan.

Niinistö ja Mykkänen päättänevät muutamien viikkojen kuluttua, millaisia lakipykäliä he lähtevät viemään eteen päin.

Jos lakiehdotus kaksoiskansalaista päätyy eduskuntaan, edessä on kiihkeää keskustelua. Kaksoiskansalaisia rajaava laki olisi syrjivä, mutta monen mielestä välttämätön Suomen turvallisuuden kannalta.

Lue myös:

Kaksoiskansalaisia koskeva ohjeistus tulee Puolustusvoimien tiedustelulaitokselta

Analyysi: Mitä Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisille pitäisi tehdä?

Puolustusvoimat laittoi Venäjän kaksoiskansalaiset erityistarkkailuun – myös varusmiesten toimintaa on alettu rajoittaa

Viime syksynä alkanut työehtosopimusneuvottelujen kierros on loppusuoralla. Neuvotteluista ennakoitiin vaikeita, koska työntekijät olivat useina peräkkäisinä vuosina tyytyneet maltillisiin palkankorotuksiin ja kilpailukykysopimus oli ammattiyhdistysliikkeen lähimuistissa.

Tilastokeskuksen tuoreet tilastot kuitenkin osoittavat, että kovien puheiden sijaan työntekijöiden ja työnantajien liitot ovat keskittyneet sopimiseen. Viime vuonna työtaisteluita oli 103, kun mediaaniarvo työtaisteluissa on ollut 2000-luvulla 100.

– Hyvin on mennyt ja aika paljon olemme pystyneet uudistamaan työehtosopimuksia toimialojen ja henkilöstön tarpeiden mukaisesti kaikilla aloilla, Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeröinen sanoo.

Samaa mieltä on myös Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto, joka pitää liittokierrosta edellisten kaltaisena.

– Jos arvioin tätä kierrosta kokemuksellani, mikä minulla on, niin tämä oli mielestäni yhtä vaikea kuin muut työehtosopimuskierrokset, Aalto sanoo.

Viimeiset työehtoneuvottelut ovat vielä kesken, eivätkä Tilastokeskuksen luvut huomioi tämän vuoden työtaisteluita. Esimerkiksi rakennusalalla vauhditetaan parhaillaan työehtokiistaa järeillä toimenpiteillä.

Ensin Rakennusliitto ilmoitti lakoista, johon työnantajaa edustava Rakennusteollisuus vastasi harvinaisella työsululla.

”Hallitus tekee kaikkensa”

Vuodet eivät ole veljiä keskenään ja kuluvasta vuodesta voi tulla työmarkkinoilla kireämpi kuin viime vuodesta. Juha Sipilän (kesk.) hallitus suunnitteleekin nyt muutoksia työehtoihin: alle 30-vuotiaita työttömiä voisi jatkossa palkata määräaikaisesti ilman perusteita ja alle 20 hengen yrityksissä irtisanomisehtoja helpotettaisiin.

– Näyttää siltä, että hallitus tekee kaikkensa, jotta työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välit menevät mahdollisimman huonoiksi. En tiedä, onko se tarkoituksellista vai ei, Aalto sanoo

Teollisuusliitto ilmoitti perjantaina, että se miettii vastatoimia hallituksen toimille, eivätkä ne olisi ”vähäisiä”. Aalto ei tarkenna, mitä nämä toimet voisivat olla.

Viime vuosi oli verrattain rauhallinen työmarkkinoilla, kun luupin alle otetaan toinen tarkastelukulma: työtaisteluissa menetetyt työpäivät ja työtaisteluihin osallistuneet työntekijät. Viime vuonna 17 377 työntekijää osallistui työtaisteluihin ja työpäiviä työtaisteluihin kului 23 077.

Tilastokeskuksen mukaan tilanne on ollut rauhattomampi työmarkkinoilla vain vuosina 2008, 2012 ja 2016, kun asiaa tarkastellaan 2000-luvulla.

.

Suomen mallin tulevaisuus

Työntekijöiden palkankorotukset ovat noudattaneet Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välistä sopimusta, joka solmittiin lokakuussa. Tämä siitäkin huolimatta ettei ”Suomen mallista” saatu aikaiseksi sopimusta.

– Liitot ovat nämä ratkaisut tehneet ja tästä kuuluu liitoille kiitos. Historia tulee osoittamaan, että nämä ovat olleet viisaita ratkaisuja, Inkeröinen sanoo.

– Kyse on ollut siitä, että työnantaja oli koordinoinut asian niin, että kaikille pyritään saamaan samansuuruiset palkankorotukset. Ja siellä oli myös päätetty, että Teknologiateollisuus on se, joka tämän tason määrittelee, Aalto sanoo.

Suomen mallin idea oli, että vientialat määräävät palkankorotusten katon. Noudattavatko liitot jatkossakin vientialojen palkankorotuksia?

– Palkkakoordinaatio varmasti rohkaisee työnantajia, sillä tämä oli työnantajaliittojen voitto. Se varmasti antaa uskoa, että näin tehdään myös tulevaisuudessa, Aalto sanoo.

– Nyt varmasti analysoidaan joka puolella, mikä tässä oli hyvää ja missä on parannettavaa. Aika näyttää, mikä malli on jatkossa. Suomi tarvitsee vientimaana kilpailukykyajattelua, Inkeröinen sanoo.

Rakennusalan työtaistelu näyttää, pitääkö tällä kierroksella vientialan paaluttama palkkalinja täydellisesti. Ainakin työnantajan mukaan Rakennusliitto vaatii kaksinkertaisia korotuksia verrattuna yleiseen linjaan.

Pohjois-Korea muuttaa aikavyöhykettään 30 minuuttia aikaisemmaksi, kertoi maan uutistoimisto KCNA maanantaina. Tarkoitus on yhdistyä samaan aikaan Etelä-Korean kanssa.

Kyseessä on "ensimmäinen käytännön askel sovitteluun ja yhteyteen" sekä erojen yhdenmukaistaminen etelän ja pohjoisen välillä, KCNA ilmoitti.

Sen mukaan Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un koki "tuskallisen nyrjähdyksen", kun hän näki seinällä kaksi eriaikaista kelloa tapaamisessa Etelä-Korean presidentin Moon Jae-inin kanssa. Maiden johtajat tapasivat Panmunjomin rajakylässä perjantaina.

Siirtymä yhteiseen aikaan tapahtuu 5. toukokuuta.

Pohjois-Korea siirtyi eri aikaan vuonna 2015. Tuolloin tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Koreat vapautuivat Japanin miehityksestä toisen maailmansodan jälkeen. Japani miehitti Korean niemimaata vuosina 1910–1945.

Etelä-Korea ja Japani sijaitsevat samalla aikavyöhykkeellä.

Lue lisää:

Asiantuntija: Koreat antoivat vahvaa signaalia liennytyksestä mutta Pohjois-Korea tuskin luopuu ydinaseestaan

Koreat tavoittelevat rauhansopimusta ja sotatilan lopettamista – Trump: Tapahtuu hyviä asioita

Trump: "Tapaan Kim Jong-unin tulevina viikkoina"

Hyères Arvostetun Hyères-muotisuunnittelukilpailun pääpalkinnon saivat hollantilaiset Rushemy Botter ja Lisi Herrebrugh. Fish or Fight -niminen miestenvaatemallisto oli yhtä aikaa aikaa traaginen ja humoristinen. Värikäs ja jätemuovia hyödyntävä mallisto oli myös tulkittavissa kannanotoksi Välimeren siirtolaiskriisiin.

Muotitalon Chloén erikoispalkinnon sekä tuomariston kunniamaininnan sai kanadalainen suunnittelija Marie-Éve Lecavalier minimalistisella ja modernilla naistenvaatemallistollaan.

Voittajan valitsi muotisuunnittelija Haider Ackermannin johtama tuomaristo, johon kuuluivat muun muassa näyttelijä Tilda Swinton, muotihistorijoitsija Farid Chenoune ja Dazed Median perustaja Jefferson Hack.

– Olen yllättynyt ja aivan valtavan otettu! Kunnianosoitus auttaa minua suunnittelijan urallani eteenpäin, Sedakova kommentoi palkintojenjaon jälkeen.

Hyères-festivaalin valokuvasarjassa oli niin ikään vahva suomalaisedustus. Finaalissa oli mukana Jaakko Kahilaniemi ja Sanna Lehto, joista Lehto sai festivaalin yleisöpalkinnon. Lehdon dramaattissa teoksissa on käytetty niittykukkia lavasteenomaisesti.

Muotiasustekilpailun finaalissa edusti puolestaan suomalainen Ildar Wafin. Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutissa opiskeleva Wafin osallistui finaaliin veistoksellisella korukokoelmallaan, joka kunnioitti hänen 150 vuotta sitten Suomeen muuttaneen sukunsa tataarihistoriaa.

Muotisuunnittelukilpailun kymmenen finalistin joukossa oli kolme Aalto-yliopiston muotisuunnittelun opiskelijaa: Anna Isoniemi naistenvaatekokoelmallaan, Linda Kokkonen naistenvaatekokoelmallaan ja Antonina Sedakova miestenvaatekokoelmallaan.

Heistä Sedakova sai kiinalaismerkki Exceptionin erikoispalkinnon yhteismalliston kehittämiseksi. Venäläisen Sedakovan mallisto on kunnianosoitus 80-luvun Neuvostoliiton alakulttuureille.

Aktiivimalli on alkanut yllättäen näkyä myös työeläkeyhtiöiden tiskeillä. Eläkeyhtiö Varman ylilääkäri Jukka Kivekäs sanoo, että työkyvyttömyyseläkehakemusten määrä on lisääntynyt selvästi tämän kevään aikana.

Varmassa kasvua on jopa seitsemäntoista prosenttia.

– Aktiivimallissa on käytäntö, että aktiivisuusvelvoite ei ole voimassa sinä aikana, kun henkilöllä on työkyvyttömyyseläkehakemus vireillä. Tämä on nyt yksi tapa siirtää tai saada lisää aikaa siihen, että milloin aktiivimalli mahdollisesti pienentäisi toimeentuloa, Kivekäs sanoo.

Ministeriö: Voi olla piilevää työkyvyttömyyttä, joka nyt tulee esiin

Sosiaali- ja terveysministeriössä viesti otetaan vakavasti ja asiaa seurataan jatkossa tarkasti.

– Siellä voi kuitenkin olla myös sellaista piilevää työkyvyttömyyttä, joka nyt tulee esiin, sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Outi Antila sanoo.

Työkyvyttömyyseläkehakemuksen voi tehdä vaikkapa netissä ja aikaa siihen kuluu vähimmillään vain muutama minuutti.

Vakuutuslääkäri: Potilas haluaa heti eläkelausunnon

Varman ylilääkärin mukaan vastaanotoille saapuu henkilöitä, joilla ei ole vakavaa sairautta ja heillä on ollut muutoinkin vain vähän terveydenhuollon kontakteja.

– Tyypillinen tapaus, missä me katsotaan aktiivimallin vaikuttaneen, on tilanne, jossa pitkään työttömänä ollut henkilö hakee työkyvyttömyyseläkettä, Kivekäs sanoo.

– Yllättäen vastaanotolle hakeutuvalla henkilöllä on vain vähän terveydenhuollon kontakteja, hän haluaa heti eläkelausunnon, eivätkä sairaudet ole vaikea-asteisia, Kivekäs selventää.

Järjestelmä voi ruuhkautua turhaan

Ylilääkäri harmittelee hakemusten käsittelyn ruuhkautuvan turhaan.

– Tämä aiheuttaa näille ihmisille itselleen tarpeettomia hylkääviä eläkepäätöksiä, mikä ei koskaan tunnu hyvältä, Kivekäs sanoo.

Kivekkään mukaan järjestelmän ruuhkautuminen johtaa myös siihen, että oikeasti työkyvyttömyyseläkkeen tarpeessa olevien ihmisten tapausten käsittely pitkittyy.

Lue myös:

Työttömille tulossa mahdollisuus lyhyeen opiskeluun tukia menettämättä

Kevytyrittäjä oli menettää kahden kuukauden päivärahat TE-toimiston virheen takia – toimisto korjasi lausuntoaan vasta mielipidekirjoituksen jälkeen

Suomen suurimman työttömyyskassan toimitusjohtaja: Ehkä puolet työttömistä voi menettää korvauksia aktiivimallin takia

Aleksis Kivi (1834–1872) ei ollut erityisen pitkä tai salskea mies, 170-senttimetrinen luuviulu. Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951) oli kansalliskirjailijaa lähes päätä pidempi. Hivenen vajaa 190-senttinen sotapäällikkö oli komea kosmopoliitti.

– Silti Aleksis Kivi oli suurin suomalainen, historioitsija Teemu Keskisarja vakuuttaa naama peruslukemilla.

Keskisarja tietää, mistä puhuu. Vuonna 2016 ilmestyi historioitsijan kirjoittama, kiivasta keskustelua herättänyt elämäkerta Mannerheimista. Nyt hän viimeistelee Aleksis Kiven elämäkertaa, joka tosin on vuoden verran myöhässä alkuperäisestä julkaisuaikataulusta. Äkkivääristä lauseista tunnettu historioitsija on hionut teoksen kieliasua.

– Käytän siihen aivan helvetisti aikaa. Yritän kyhätä parempia lauseita; vahvempia verbejä ja ilmaisevampia adjektiiveja. Siihen verrattuna faktojen saaminen kasaan arkistoissa ei ole mikään ongelma.

Englanti tyhmentää kaikilla arjen tasoilla Teemu Keskisarja

Keskisarjan kyltymätön intohimo suomen kielen ilmaisuvoimaan ei ole syntynyt sattumalta. Erityisesti kansalliskirjailijan elämäkerrassa sanoilla ja sanavalinnoilla on väliä. Suomalaiset ovat paljosta velkaa 1800-luvun suomalaismielisille vaikuttajille, kuten maan ensimmäiselle ammattikirjailijalle Kivelle.

– Hänen merkityksensä Suomen itsenäisyydelle on suurempi kuin vuodella 1918. Suomen itsenäisyys on kulttuurisivistystä ja kielipolitiikkaa. Fennomaanien, esimerkiksi Aleksis Kiven ja J. V. Snellmanin, takia Suomen kansan enemmistö sai ihmisarvon.

Fennomaanien ansioksi voi lukea valtavia sanoja: itsenäisyyshaaveet, tasa-arvo ja demokratia.

– Suomalaisuusliikkeen läpimurto on Suomen historian käännekohta. Kalevalainen maailma syntyi sotkan munasta – kaikki 1900-luvun ilmiöt Suomessa juontuvat edellisen vuosisadan kielitaistelusta.

Matkaoppaan työ vaativampaa kuin luennoitsijalla

Ansaintamielessä tietokirjallisuuden kuninkuuslaji on Keskisarjalle harrastus. Elämäkerrat ovat historioitsijalle järjestään tappiollisia, kuten taideteosten hänen mielestään kuuluukin.

Rahat menevät sosiaalikuluihin, matkoihin ja arkistojen penkomisessa auttavien tutkimusapulaisten palkkoihin.

– Se on mulle ihan ok, sanoo Keskisarja, jonka kiivas julkaisutahti on osaltaan juuri tutkimusapulaisten ansiota.

On selvää, ettei 1840-luvun Nurmijärvellä ketään kiinnostanut yhden kraatarinpojan puheet. Teemu Keskisarja

Leivän pöytään tuovat tilaustyöt yrityksille, erilaiset esiintymiset sekä keikkahommat matkaoppaana. Keskisarja istuu busseissa mikrofoni kädessä esimerkiksi Tampereella ja Viipurissa.

Keskisarja nostaa erikseen esiin työn matkaoppaana. Sen myötä sanoihin on tullut napakkuutta ja ilmaisu tiivistynyt. Elämäkerturi ei ole luontainen tarinankertoja.

– Bussi ajaa ohi rakennuksesta. Siinä on kolme sekuntia aikaa sanoa, mistä on kysymys. Samalla pitää yrittää puhua niin voimakkaasti, että ääni läpäisee humalaisen puheensorinan. Matkaoppaana oleminen on paljon vaativampaa hommaa kuin vaikka luennointi yliopistolla, Keskisarja tokaisee.

"Kielen terrorismia vastaan ei voi taistella"

Suomen kieli oli Keskisarjan mielestä arvossaan vain noin sata vuotta – 1800-luvun lopulta 1900-luvun lopulle saakka. Viimeistään silloin englanti nappasi ainakin puolittaisen niskalenkin piskuisesta suomesta.

– Englanti tyhmentää kaikilla arjen tasoilla, Keskisarja manaa.

Karmaisevinta hänen mielestään on, ettei asialle voi mitään. Suomen kielellä ei välttämättä ole tulevaisuutta.

– Ilmastonmuutosta vastaan voi taistella, kielen terrorismia vastaan ei. Rippeitä suomen kielestä saattaa säilyä niin, että sadan tai kolmensadan vuoden kuluttua tutkijat jotain löytävät, Keskisarja kärjistää.

Keskisarjan omat työt alleviivaavat ajattelukielen merkitystä. Kun sana on hallussa, historialliset henkilöt kuvastuvat kronikkateksteistä poikkeavalla tavalla, oikeasti eläneinä ihmisinä.

Esimerkiksi Mannerheim-elämäkerrassa riittää juopottelua, väkivaltaa ja vihjailuja marsalkan seksuaalisuudesta. Helppoa olisi leimata virkkeet halvaksi provokaatioksi, mutta riveillä ja niiden välissä piirretään kuva miehestä, joka nousi merkkihenkilöksi vaikeasta nuoruudesta huolimatta.

Keskisarja toistelikin elämäkerran julkaisun aikaan lehtien palstoilla, että Mannerheim oli hyvä jätkä.

– Äidinkielellä on mahdollista löytää sattuvimmat sanat, Keskisarja tähdentää.

"Aleksis Kiven ja Jeesuksen lapsuudesta yhtä niukasti tietoa"

Aleksis Kivi kiinnostaa Keskisarjaa paitsi siksi, että hän pitää kirjailijaa suurimpana suomalaisena myös siksi, että Kivi on suuri mysteeri. Ajatusta kuvastaa elämäkerran Seitsemästä veljeksestä lainattu otsikko Saapasnahkatorni tai saapasnahka-torni, kuten Kivi kirjoitti. Saapasnahasta rakennetusta mystisestä tornista avautuu näkymä tuhoisaan tulevaisuuteen. Keskisarjan mielestä Kiven mysteeri kiteytyy juuri tähän mielikuvituksen tuotteeseen.

– Arvoituksia riittää liittyen kirjailijan ihmissuhteisiin, lapsuuteen, nerouteen ja kuolemaan.

Tietoja on saanut kaivaa urakalla, sillä alkuperäislähteitä on jäljellä vain vähän: seitsemänkymmentä Kiven kirjoittamaa kirjettä. Kun Keskisarja vuonna 2015 kirjoitti elämäkerran viimeisestä teloitetusta henkilöstä Suomessa, kirvesmurhaaja Toivo Harald Koljosesta, apuna totuuden etsimisessä oli sentään läjä viranomaiskansioita luonneanalyyseineen.

– Kivestä on paljon muisteluksia. Jotkut niistä ovat luotettavia, toiset epäluotettavia.

Erityisen hankalaa oli löytää tietoa Aleksis Kiven lapsuudesta.

– On selvää, ettei 1840-luvun Nurmijärvellä ketään kiinnostanut yhden kraatarinpojan puheet. Paljonko niistä oli jäänyt mieleen, kun heitä ruvettiin 60 vuoden kuluttua haastattelemaan asiasta?

Vitutukseen ei mielestäni voi kuolla. Teemu Keskisarja

Keskisarjan tehtävä on ollut koota palapeli tiedonmurusista, joista hänen mielestään osa on totta, toiset hyvin keksittyjä.

– Aleksis Kiven lapsuudesta lähteet eivät ole sen paremmat kuin Jeesuksen lapsuudesta. Kirjallisia lähteitä ei ole kuin tyyliin rokotustodistus ja syntymäaika.

Kivellä oli Suomen historian köyhin ja paras mesenaatti

Iloinen, surullinen, lapsellinen, nerokas, väkivaltainen, kiltti. Näin ovat Aleksis Kiven ystävät kuvailleet kansalliskirjailijaamme.

Luonteenpiirteiden hahmottaminen on olennainen osa Keskisarjan tapaa analysoida ihmistä.

Historian suurmiehissä Keskisarjan mielestä erityisen kiinnostavia ovat naisasiat. Aleksis Kivellä riitti ihastuksia, mutta suhteet karahtivat kiville.

Naisista ylivoimaisesti merkittävin oli Charlotta Lönnqvist. Kivi kirjoitti keskeisen osan tuotannostaan viiden tai kuuden vuoden aikana Lönnqvistin täysihoidossa.

Myöhemmin on syntynyt kiistaa siitä, oliko kaksikon suhde eroottinen vai ei. Faktat ovat vähissä, sillä Lönnqvistiltä on säilynyt yksi ainoa kirje, ja sekin on kirjoitettu Kivi-tutkijalle Aleksis Kiven kuoleman jälkeen 1870-luvulla.

– Olen sitä mieltä, että Charlotta Lönnqvist on Suomen historian köyhin ja paras mesenaatti, Keskisarja tyytyy sanomaan.

Kymmenen syytä tulla hulluksi

Kivi tuskin olisi koskaan saanut perusterveen miehen papereita, mutta elämän ehtoopuolella terveys prakasi oikein kunnolla. Kirjailija menehtyi vain 38-vuotiaana.

– Vitutukseen ei mielestäni voi kuolla. Kivi kuoli keuhkokuumeeseen, lavantautiin ja aliravitsemukseen. Myös sukupuolitautia on epäilty, mutta syfilistä ei ole pystytty todistamaan.

Myös mielenterveys petti. Keskisarjan mukaan Kivellä oli kymmenen hyvää syytä tulla hulluksi. Yhtenä – mutta ei suinkaan merkittävimpänä – seikkana on syytä pitää Seitsemän veljeksen murskakritiikkiä kirjan ilmestyttyä.

Professori August Ahlqvist ei yksinkertaisesti voinut sietää Aleksis Kiveä tai hänen tuotoksiaan. Seitsemän veljestä oli hänen mukaansa häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa.

Toisaalta Kivi kärsi julkaisuvaikeuksista, toivottomasta rahatilanteesta ja huonosta itsetunnosta.

– Kun Kivi lopulta luuli tajunneensa, ettei hän ole mitään muuta kuin täyttä paskaa, niin mielisairaalaan joutuminen ei ole ihme. Vähemmästäkin olisi vintti pimennyt.

Keskisarjan mukaan Kiven kotona ja myös Lapinlahden mielisairaalassa tehtiin nykynäkökulmasta hoitovirheitä.

– Jos mielisairauspotilasta nyt pidettäisiin kylmässä vedessä verkkojen alla, niin varmaan aika moni vaipuisi pohjalle kuten Aleksis Kivi, Keskisarja päivittelee.

Yksikin töppäys on heti sen ajan Facebookissa tai Twitterissä. Teemu Keskisarja

Viinaa kului vaihtelevasti. Parikymppisenä kirjailija joi köyhyyttään jopa suhteellisen vähän. Myöhemminkin alkoholia meni ylioppilaiden keskitasoon nähden normaalin verran, mikä tosin oli aika paljon.

Myöhemmällä iällä alkoivat ryyppyputket.

– Viimeisinä vuosinaan hän pääsi aika syvälle. Kivi teki juomaretkiä, joi monta päivää putkeen. Ennen kuolemaansa hän ehti nähdä myös pikku-ukkoja ja kokea jonkinlaisen deliriumin.

Siitä ei enää noustu.

– Jos paino on ehkä 50 kiloa ja aina juo tyhjään vatsaan väkeviä kämpässä, jossa joutuu käyttämään viisiä sukkia päällekkäin, ja samaan aikaan kärsii lavantaudista ja on hajalla unettomuudesta, niin pienikin juominen näkyy. Sitä hyvin helposti häpäisee itsensä, Keskisarja analysoi.

Maaseudulta kotoisin olevan Kiven kännisekoilut huomattiin myös Helsingissä.

– Kun kaupungissa on noin 30 000 asukasta, joista muutama sata on tekemisissä suomenkielisen kulttuurin kanssa, niin yksikin töppäys on heti sen ajan Facebookissa tai Twitterissä. Viesti leviää.

Englanti syrjäyttää suomen kielen

Keskisarja ei ole menneiden aikojen perään kaihoileva unelmoija, mutta tutustuminen Kiven elämään ja tekoihin on saanut historioitsijan vertailemaan menneisyyttä ja nykyaikaa keskenään. Suomen kieli ja suomalainen yhteiskunta – ei hyvältä näytä.

– Seitsemää veljestä lukiessa kyllä sapettaa suomalaisen kulttuurin tietyt piirteet tänä päivänä. Päällimmäisenä äidinkielen halveksinta monissa instituutioissa. Yliopistojen kansainvälistymiskiima ja englannin kielen valta kaikissa tiedotusvälineissä.

Keskisarja muistuttaa, että suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria harrastetaan tositarkoituksella vain Suomessa.

– Pähkähullu ajan henki vie silti siihen suuntaan, että joka ainoa asia on englanniksi. Jopa liikkeiden nimet, jotka palvelevat suomalaisia Helsingissä, Keskisarja manaa.

Äidinkieli on vänkä kieli, sillä sen avulla pystyy kirjoittamaan tarkasti, mitä tarkoittaa.

– Siitä syystä englannin kielen vyörytys tiedemaailmassa on irvokasta, Keskisarja lataa ja puhuu nimenomaan humanistisista tieteistä.

Eipä saa puhtaita papereita Keskisarjalta edes käännöskirjallisuus.

– Kaikin mokomin käännettäköön parhaat kirjat suomeksi ja toisin päin, mutta itseilmaisu sekä kauno- että tietokirjallisuudessa on mahdollista vain äidinkielellä.

Keskisarja pohtii, kuinka jatkaisi aiheesta.

– Vielä 1900-luvun alussa Suomi oli monikulttuurinen maa: maakunnilla oli valtavat erot. Tuskin ymmärrettiin toisten puhetta. Suomussalmella ja Sauvossa elinkeinot olivat kuin eri planeetoilta. Maa oli rikas ja monimuotoinen. Oli erilaisia heimoja ja paikkakuntia.

Toista se on nykypäivänä, väittää Keskisarja.

– Elämme lattean yhtenäiskulttuurin aikaa. Kaikkialla on sama yleiskieli. Murteiden ja paikallisten mentaliteettien erot ovat vähissä. Sama ylikansallinen englanninkielinen kulttuuri vallitsee Hangosta Nuorgamiin.

Parasta siis vaalia rakasta äidinkieltä. Kuten Kivi sanaili Seitsemässä veljeksessä: "Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi."

Teemu Keskisarjan Aleksis Kivi -elämäkerta Saapasnahkatorni julkaistaan elo–syyskuussa 2018. Kirjan kustantaa Siltala.

_Juttua korjattu 29.4.2018 kello 12:45: Mannerheimin pituutta koskeva kohta oli aiemmin muodossa "_Viisi senttiä vajaa kaksimetrinen", kun hänen pituutensa arvioidaan olleen alle 190 senttimetriä.

Kokkolan Kälviällä toissaviikolla syttynyt tuhoisa rivitalopalo sai ilmeisesti alkunsa vanhasta pakastimesta. Sähkölaitteista eniten paloja sytyttävät kuitenkin liedet, valaisimet ja kiukaat.

Kylmälaite on koko maassa syypää rakennuspaloon hyvin harvoin. Viiden viime vuoden aikana rakennuspaloissa ja niiden vaaratilanteissa vain kahdessa prosentissa palon alkulähde on ollut kylmälaite.

Näin on siitä huolimatta, että kylmälaitteet poikkeavat muista: ne ovat jatkuvasti toiminnassa.

– Esimerkiksi kiuasta joku käyttää kerran viikossa ja toinen kolmesti viikossa. Kylmälaite taas on on lähes aina seinässä, sanoo Tukesin ylitarkastaja Jukka Lepistö.

Jos kylmälaite pääsee syttymään, käsillä on Lepistön mukaan katastrofi, sillä kylmälaite eroaa muista myös palokuormaltaan. Kylmän pitämiseen tarkoitettu eriste on palavaa materiaalia.

– Esimerkiksi uunissa ei rakenteellisesti ole mitään palavaa itsessään, sanoo Lepistö.

Lepistö liputtaa myös riittävän palovaroitinmäärän puolesta. Alkavassa sähköpalossa käry ei ehkä tule sieraimiin, vaan nousee ylös, missä palovaroitin hoksaa sen ennen ihmistä.

Uusissa kylmälaitteissa on myös paloriskinsä

Ikä ei välttämättä aina tee kylmälaitteesta suurempaa riskiä. Ylitarkastaja Jukka Lepistö muistuttaa, että uudet laitteet ovat vanhoja energiatehokkaampia eli niiden moottori kuluttaa vähemmän sähköä. Tehokkuus on kuitenkin saatu lisäämällä eristettä, joka on palavaa materiaalia, ja se saattaa lisätä palokuormaa.

Pelastusopiston viimevuotiset kokeet osoittivat suuria eroja modernien kylmälaitteiden paloturvallisuudessa. Riskialttiita ovat mallit, joissa takaosan päällystelevy on muovia. Vanhoissa kylmälaitteissa levy on metallia.

Tutkija Marko Hassinen Pelastusopistosta muistuttaa, ettei muovitausta vaikuta syttymisherkkyyteen. Jos laite kuitenkin syttyy tuleen, metallilevyllä varustetun paloteho ja -nopeus on paljon pienempi, sillä metallilevy pidättelee paloa.

Imuroinnilla ja sulattamisella pääsee pitkälle

Hassinen kuvaa teknisten laitteiden vikaantumista kaksivaiheiseksi: alussa laitteita vaivaavat mahdolliset valmistusvirheet, ja käyttöiän loppupuolella alkavat painaa kuluminen ja huollon laiminlyönti.

– Suuren osan riskeistä voi ohittaa huoltamalla laitteen oikein. Kylmälaitteiden lämpiäviin osiin kertyy huonepölyä ihan väkisin, ja olisi olennaista imuroida laite silloin tällöin, sanoo Hassinen.

Kuluttaja itse ei hänen mukaansa voi kylmälaitteelle juuri muuta tehdä kuin huolehtia säännöllisestä sulattamisesta ja imuroinnista.

– Niillä pääsee jo tosi pitkälle.

Laite imuroidaan näkyviltä osiltaan, kuten taustaltaan – rakenteisiin ei pidä lähteä kajoamaan. Joskus laitteen etureunassa on säleikkö, jonka voi poistaa ja imuroida sitä kautta.

Ongelma on se, että usein kylmälaitteen saaminen pois paikaltaan imurointia varten on vaikeaa ja raskasta. Myös Sähkötarkastusyhdistys SÄTY on esittänyt toiveen, että kylmälaitteiden vetämisen ulos pitäisi olla niin vaivatonta, ettei puhdistus jäisi siitä kiinni.

Jos tuntuu, ettei laite toimi toivotusti, se kannattaa tarkastuttaa ammattilaisella. Varsinkin, jos se käy epäsäännöllisesti, pitää outoja ääniä tai ei esimerkiksi saa aikaan riittävää kylmyyttä.

Tavallinen pakastin ei kestä viileää tilaa

Kaikkien sähkölaitteiden kanssa tärkeintä on toimia käyttöohjeen mukaan, muistuttaa Tukesin Jukka Lepistö. Hänen tietoonsa tulee vuosittain muutamia tapauksia, joissa palon syy on se, että esimerkiksi pakastinta pidetään kylmässä ulkovarastossa.

– Pahimmillaan syntyy tilanne, jossa laitteen ulkopuolella on kylmempää kuin sisäpuolella.

Viileisiin tiloihin on erikseen kylmälaitteita. Tavallinen kylmälaite kärsii esimerkiksi ulkovarastossa sekä kondensaatiosta että korroosiosta, sanoo Marko Hassinen Pelastusopistosta.

Hätä on saapunut Eurooppaan.

Tamara Kämpf ei pystynyt ajattelemaan muuta alkuvuodesta 2016, kun hän palasi Sveitsiin Aasian-reppureissultaan. Hän halusi auttaa, jotenkin.

Edellinen vuosi oli ollut pakolaiskriisin huippu: yli miljoona ihmista saapui Eurooppaan meriteitse, heistä valtaosa Kreikan ja Italian kautta. Yhteensä 3 771 hukkui Välimereä ylittäessään.

Maailmaa järkytti erityisesti 3-vuotiaan Alan Kurdin kuolema, kun hukkuneen syyrialaispojan ruumis löytyi Turkin rannikolta.

Kämpf saapui Lesboksen saarelle huhtikuussa 2016.

Hän teki alkuun vapaaehtoistöitä Sveitsin punaisen ristin riveissä. Muiden vapaaehtoisten kanssa hän seisoi rannalla kahdeksan tunnin vuoroissa ja otti vastaan Turkista saapuvia veneitä.

– Matkustaminen oli opettanut minulle elämää mukavuusalueeni ulkopuolella. Olen kotoisin maasta, jossa kaikki toimii, ja mielestäni jokaisen pitäisi uskaltaa jättää turvallinen kotiympäristönsä aika ajoin, Kämpf sanoo.

Sitä paitsi hän halusi tietää, olivatko tiedotusvälineet antaneet todenmukaisen kuvan siitä, mitä Kreikan saarilla tapahtui. Oliko maaliskuussa 2016 solmittu sopimus EU:n ja Turkin välillä tyrehdyttänyt Eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrän?

Ateenalainen Gerasimos Giannoulis saapui 2017 Lesboksen saarelle samasta syystä. Lisäksi hän oli Saksassa tutun luona tutustunut tämän syyrialaiseen asuinkaveriin.

– Olin kuullut paljon tarinoita Lesboksesta, ja halusin nähdä tilanteen omin silmin, Giannoulis kertoo.

Perusapu vapaaehtoisten varassa

Huhtikuuhun 2018 mennessä Kämpf on palannut Lesbokselle jo kolme kertaa. Hän käy aina välillä Sveitsissä tekemässä töitä hotellialalla kustantaakseen jälleen uusia vapaaehtoiskuukausia Kreikassa.

Kaupallisen koulutuksen saanut 23-vuotias auttaa nyt myös Sveitsistä käsin One Happy Family -nimistä keskusta Lesboksella, jota hän pyörittää suuren vapaaehtoisporukan kanssa lähellä saaren suurinta ja pahamaineisinta vastaanottokeskusta Moriaa.

One Happy Family, eli yksi iloinen perhe, tarjoilee 800 ruoka-annosta päivässä sekä jakaa hygieniatuotteita. Keskus haluaa tarjota Moriassa ahtaissa ja riittämättömissä olosuhteissa eläville turvapaikanhakijoille hengähdyspaikan, jonne he tulevat viettämään vapaa-aikaansa.

Giannoulis auttaa turvapaikanhakijoita etenkin päivittäisessä kanssakäymisessä paikallisten viranomaisten kanssa.

– Me vapaaehtoiset yritämme auttaa hädässä olevia parhaamme mukaan. Joskus se tarkoittaa vain sitä, että yritän saada toisen ihmisen hymyilemään tai että olen läsnä ja lohdutan, hän kertoo.

Kämpfiä huolettaa se, että vapaaehtoiset joutuvat kantamaan niin suuren osan perusavusta Lesboksella.

Hän kertoo, että Euroopan unionin kaltaisista suurista rahoittajista huolimatta sanitaatio ja monet muut perusasiat ovat edelleen erittäin puutteellisia.

– Olen pettynyt siihen, että me nuoret, jotka toimimme vapaaehtoisina ja jaamme tavallisten ihmisten lahjoittamilla varoilla kustannettuja tarvikkeita, joudumme huolehtimaan niinkin perustavista tuotteista kuin vaipoista vauvaperheille, hän sanoo.

Moriassa ruokaa tarjoillaan kerran päivässä armeijan kenttäkeittiössä. Leirin 7 000 turvapaikanhakijaa joutuvat jonottamaan siellä annoksiaan kolmesta neljään tuntiin.

– Olen matkustanut paljon Aasiassa ja Afrikassa ja tiedän, miltä köyhyys ja katastrofit näyttävät. Ajattelin, ettei tällaista voi enää tapahtua Euroopassa, Tamara Kämpf sanoo.

Kotipuolessa pelätään terroristeja

EU–Turkki-sopimuksesta huolimatta turvapaikanhakijoita on tullut Kreikkaan, vaikkakin pienempiä määriä kuin 2015-2016. Vuonna 2016 heitä rekisteröitiin Kreikan ulkosaarilla yli 173 000, viime vuonna 30 000. Kesäkuukaudet ovat aina vilkkaampia parempien meri- ja sääolosuhteiden takia.

Tamara Kämpfin mukaan EU:n ja Turkin suhteet näkyvät suoraan siinä, paljonko pakolaisten veneitä Kreikkaan tulee. Kun suhteissa on jännitteitä, veneitä tulee heti enemmän.

– Ajattelen aina, että seuraavana vuonna tilanne Lesboksella paranee, mutta turvapaikanhakijoita tulee tänne edelleen ja monet joutuvat odottamaan täällä useita kuukausia ellei vuosia turvapaikkapäätöksiään, hän kuvailee.

Kämpfin mukaan vapaaehtoiset tietävät, mikä turvapaikanhakijoita Euroopassa odottaa, ja he pystyvät vain osittain iloitsemaan heidän puolestaan. Kohdemaissa alkaa uusien papereiden pyörittely ja odotus. Kaikissa maissa tulijoita ei oteta avosylin vastaan.

– Minua pelottaa Euroopan kallistuminen poliittisesti oikealle. Se vain pahentaa tilannetta turvapaikanhakijoille.

23-vuotias nainen joutuu Sveitsissä kohtaamaan usein sukulaistensa ja tuttujensa pakolaisiin liittyvät pelot. Sveitsiläisiä arveluttavat ääri-islamilaisen Isis-järjestön tukijoiden ja terroristien soluttautuminen turvapaikanhakijoiden joukkoon.

Myös integraatioon suhtaudutaan epäilevästi. Kuinka suuri määrä toisen kulttuurin edustajia on mahdollista sulauttaa sveitsiläiseen yhteiskuntaan?

Kämpf joutuu myös usein vastaamaan kysymyksiin omasta turvallisuudestaan. Eikö häntä pelota viettää myös vapaa-aikaansa saarella turvapaikanhakijoiden kanssa? Eikö hän pelkää, että hänet raiskataan?

– Minua pelottaa paljon enemmän liikkua yksin kotikaupungissani, jos olen tulossa kotiin juhlimasta. Ihmiset eivät ymmärrä, miten kehnoissa oloissa pakolaiset täällä elävät.

Miksi vapaaehtoiset tuntevat olevansa vastuussa auttamisesta?

Euroopassa on julkaistu jo ensimmäisiä tutkimuksia siitä, millaisia syitä pakolaisapuun osallistuvilla vapaaehtoisilla on työlleen. Esimerkiksi Berliinin Humboldt-yliopiston elokuussa 2016 julkaisema tutkimus pyrki selvittämään, miksi saksalaiset osallistuvat pakolaisapuun.

Tutkimukseen osallistuneista 97 prosenttia kertoi, että he haluavat vapaaehtoistyöllään vaikuttaa yhteiskuntaan. 90 prosenttia kertoi haluavansa vapaaehtoistyöllään näyttää vastustavansa rasismia.

Varsinkin nuoremmat auttajat kokivat, että heidän apunsa toimii protestina valtion puutteellista turvapaikkapolitiikkaa vastaan (60 prosenttia vastaajista).

Tamara Kämpfin mielestä Sveitsillä ja sveitsiläisillä on osavastuunsa konflikteihin, koska maa vie konfliktialueille aseita.

– En voi juurikaan vaikuttaa maani politiikkaan, mutta tässä vapaaehtoistyössä voin oikeasti muuttaa asioita. Koen, että tähän kriisiin vastaaminen on sukupolveni vastuulla.

Raskaassa työssä jaksamiseen vaikuttavat ennen kaikkea positiiviset kokemukset ja ihmisten kiitollisuus.

Esimerkiksi Kara Tepe -nimisessä pakolaisleirissä Kämpf osallistui ruoanjakeluun, jossa pakolaiset kutsuivat kilpaa vapaaehtoisia jakamaan ruoan kanssaan.

Joskus turvapaikanhakijat lohduttivat vapaaehtoisia, vaikka Kämpfin mielestä heidän pitäisi olla niitä, joita lohdutetaan.

– He iloitsivat siitä, että heillä oli jotakin, mitä jakaa. On uskomatonta miten suuresta hädästä kärsivät ihmiset pystyvät olemaan niin sydämellisiä. Sveitsissä ihmiset pysyvät toisilleen tuntemattomina, kulttuuri siellä on erilainen.

Gerasimos Giannoulis kertoo, että positiivista asennetta työhön on joskus silti vaikea pitää yllä.

– Voi käydä niin, että herään aamulla todella motivoituneena, ja sitten päivän aikana tulee jokin takaisku. Se on eräänlaista trapetsilla taiteilua. Tunteet voivat heitellä paljon samankin päivän aikana.

Kreikan ulkosaaret sinnittelevät eturintamassa

Gerasimos Giannoulis suhtautuu turvapaikanhakijoihin kaksijakoisesti, kuten kaikki paikalliset. Hän ymmärtää heidän hätäänsä ja haluaa auttaa heitä turvapaikan saamisessa. Toisaalta hän tietää, ettei Kreikka pysty enää pitkään ottamaan vastaan niin monia tulijoita.

Pakolaisia ottavat tällä hetkellä vastaan viisi Kreikan ulkosaaristoon kuuluvaa saarta. Saarten turismi on tyrehtynyt olemattomiin muutamassa vuodessa, ja monen paikallisen elinkeino on sitä kautta uhattuna.

– Pakolaiskriisi on siivittänyt äärioikeistolaisen poliittisen puolueen valtaan Kreikassa. Jos et ole nähnyt täällä tilannetta omin silmin, saatat uskoa kaikenlaisiin valheisiin, joita puolue turvapaikanhakijoista levittää.

Giannoulisin mielestä on myös epäreilua, että 400 euron minimipalkalla sinnittelevien kreikkalaisten rinnalle ovat tulleet hyvin palkatut ulkomaalaiset, joille kansainväliset järjestöt maksavat jopa 3 000 euron kuukausipalkkoja.

Palkkojen kaltaiset asiat hiertävät paikallisten ja muualta Euroopasta tulleiden vapaaehtoisten välejä.

Giannoulis sanoo, että loppujen lopuksi kaikki toivovat samaa asiaa, eli pakolaisten jatkavan Kreikasta nopeasti matkaansa muualle Eurooppaan.

– Euroopan unionissa jäsenvaltiot eivät ole yhdenvertaisia. Mielestäni oikean liittouman pitäisi näyttää erilaiselta. Sen pitäisi oppia enemmän historiastaan ja auttaa epäreiluun asemaan joutuneita Kreikkaa ja Italiaa.

Kämpf arvelee, että huhtikuussa tullut kreikkalaistuomioistuimen päätös antaa turvapaikanhakijoiden siirtyä ulkosaarilta Manner-Kreikkaan voi olla eräänlainen ratkaisu saarien patoutuneelle pakolaistilanteelle.

– Ehkä he toivovat, että pakolaiset siirtyvät jatkossa Ateenan kautta vähin äänin ulkomaille.

Niin kauan kuin pakolaisia tulee, Tamara Kämpf ja Gerasimos Giannoulis aikovat auttaa pakolaisia jollakin tavalla.

One Happy Family -keskuksen talous on tällä hetkellä turvattu aina pariksi kuukaudeksi eteenpäin. Kämpf jatkaa Sveitsissä varainhankintaa keskuksen hyväksi ja suunnittelee jo palaavansa loppuvuodesta takaisin Lesbokselle.

32-vuotias Giannoulis toivoo pääsevänsä syksyllä Erasmus-vaihtoon Saksaan. Hän opiskelee teknistä alaa ja haluaisi palata ainakin hetkeksi tavalliseen opiskelijaelämään.

– Kaikilla ei ole sitä luksustilannetta, että he voisivat tehdä pitkiä aikoja vain vapaaehtoistöitä. Vapaaehtoisten pitää myös huolehtia henkisestä hyvinvoinnistaan, jos he tekevät työtä pitkän aikaa.

Kokeeko Giannoulis, että hän olisi käynyt jaksamisensa rajoilla?

– Useaan otteeseen. Opin kantapään kautta, että väsyneenä projektille on mahdollista tehdä enemmän hallaa kuin olla avuksi. Jokaisen on vastattava omasta jaksamisestaan.

Tampereelle kovan tason eurooppalainen yliopisto, lupaa uusi rehtori

Tampereella kolmen korkeakoulun yhteenliittymän uudeksi rehtoriksi tulee Mari Walls. Korkeakoulujen yhdistämistä on valmisteltu jo vuosia, ja se on herättänyt myös kuumia tunteita. Walls uskoo, että hän pystyy rakentamaan ainutkertaisen ja uuden tason yliopiston, jossa tehdään vahvaa tiedettä.

Näin liittokierroksen avaajat Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus arvioivat palkkasopimuksia ja jäljellä olevia kiistoja

Viime syksynä alkanut työehtosopimusneuvottelujen kierros on loppusuoralla. Neuvotteluista ennakoitiin vaikeita, koska työntekijät olivat useina vuosina tyytyneet maltillisiin palkankorotuksiin ja kilpailukykysopimus oli ay-liikkeen lähimuistissa. Tilastokeskuksen tuoreet tilastot kuitenkin osoittavat, että kovien puheiden sijaan työntekijöiden ja työnantajien liitot ovat keskittyneet sopimiseen.

Kiista Niiliin rakennettavasta padosta saattaa johtaa jopa sotaan

Etiopian Siniseen-Niiliin rakentama jättipato vaarantaa Niilin vedestä riippuvaisen maanviljelyn Egyptissä. Jos patojärvi täytetään kolmessa vuodessa, kuten Etiopia suunnittelee, Egyptissä viljelysmaa vähenisi jopa puolella. Se olisi katastrofi köyhälle ja kasvavalle maalle.

Kylmälaite on syypää tulipaloon vain harvoin, vaikka se on sähkölaitteena poikkeuksellinen

Sähkölaitteet sytyttivät viime vuonna vähemmän rakennuspaloja kuin moneen vuoteen. Palovaarallisimpia ovat liesi ja kiuas. Viiden viime vuoden aikana rakennuspaloissa ja niiden vaaratilanteissa vain kahdessa prosentissa palon alkulähde on ollut kylmälaite.

Vappuaattoa juhlitaan monissa kaupungeissa

Vappuaaton odotetaan tänään kokoavan ihmisiä kevään juhlintaan kaupunkien keskustoihin. Helsingin yliopiston Ylioppilaskunnan edustajat lakittavat Havis Amanda -patsaan ylioppilaslakilla vapun kunniaksi. Ylen suoraa lähetystä paikalta voi katsoa täältä. Patsaita lakitetaan myös ainakin Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa. Vapunviettoa voi monessa ravintolassa jatkaa myöhempään yöhön kuin aikaisemmin. Tämän mahdollistaa uusi alkoholilaki, joka vapautti aukioloaikoja.

Vappuaaton ilta poutainen suuressa osassa maata

Maan keskivaiheilla kehittyy tänään viime päivien tavoin sadekuuroja, joissa voi paikoin esiintyä myös vähän ukkosta, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela. Pohjois-Suomessa kuurosateita tulee länsipainotteisesti. Etelässä on sumun hälvettyä varsin aurinkoista ja lämpötila kohoaa 10:n ja 15 asteen välille. Iltaa kohti kuurosateet vähenevät, ja sää on suuressa osassa maata illalla poutainen. Lämpötila painuu illalla 5:n ja 10 asteen välille. Pohjois-Lapissa on illalla pakkasta. Katso tarkemmat säätiedot Ylen sääsivuilta.

Aikuinen tulee väsyneenä töistä kotiin. On ollut kiireinen päivä, töissä tuli huonoja uutisia ja liikennekin takkusi. Kotona odottavat kiukuttelevat lapset. Aikuisen pinna kiristyy ja paha olo purkautuu huutamisena.

Toinen vaihtoehto on hengittää syvään, rauhoittua ja tunnistaa, että nyt harmittaa. Sitten voi päättää, että väsymyksestä huolimatta ei kaada omia ikäviä tunteitaan toisten niskaan ja miettiä, miten oman väsymyksen voisi tuoda toisille esille huutamatta.

Osa kuitenkin toimii ensimmäisen vaihtoehdon mukaan, tiedostamattaan, lapsena opittujen mallien mukaan. Silloin olisi jälkikäteen hyvä käsitellä ja sanoittaa tilanne lasten kanssa, jotta lapsi ymmärtää, mistä oli kyse.

– Lapsi ei osaa kääntää tilannetta niin, että äiti tai isä on väsynyt. Lapsi kokee, että hän on itse huono, kun hänelle huudetaan ja häntä kohdellaan huonosti, sanoo tunnetaitojen ohjaaja ja kouluttaja Anne-Mari Jääskinen.

Huonot tunnetaidot voivat pilata terveyden ja ihmissuhteet

Tunnetaidoilla tarkoitetaan sitä, miten ihminen toimii tunteidensa kanssa. Tunnetaitoihin kuuluu muun muassa omien tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen, erilaisten tunteiden sietäminen, sääteleminen ja ilmaiseminen sekä niiden käsitteleminen ja purkaminen.

Kaksi kirjaa tunnetaidoista kirjoittaneen Jääskisen mukaan suomalaisten tunnetaidoissa olisi parantamisen varaa. Toiset tukahduttavat tunteensa ja toiset taas kaatavat kaikki tunteensa toisten ihmisten päälle.

Tunnetaidot vaikuttavat Jääskisen mukaan moneen asiaan.

Tukahduttamalla tunteensa ja unohtamalla itselle tärkeät asiat, voi päätyä elämään ihan toisenlaista elämää, kuin todellisuudessa haluaisi. Tunteiden tukahduttaminen vaikuttaa terveyteen ja voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta.

Se, miten toimii omien tunteidensa kanssa, vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Tunnetaidoilla on lisäksi iso merkitys yhteiskunnan tasolla. Vihapuhe on yksi esimerkki huonoista tunnetaidoista, kun omaa epävarmuutta tai pelkoa peitetään vihalla ja paha olo kaadetaan sosiaalisessa mediassa kanssaihmisten niskaan.

Menneitä sukupolvia ei voi enää syyttää

Tunteiden tukahduttamisella saattaa olla perheissä pitkät perinteet. Aiemmat sukupolvet ovat eläneet vaikeita aikoja, jolloin ei ole ollut tilaa tunteille.

Sota on yksi esimerkki. Jääskisen mukaan silloin ei ole ollut mitään keinoja eikä mahdollisuutta keskittyä tunteisiin.

– Tilaa ei ollut kuin hengissä selviämiselle ja sitten se on jäänyt vallitsevaksi olotilaksi. Me maksamme sukupolvien hintaa tässä ajassa tosi paljon.

Menneisiin aikoihin ei kuitenkaan voi enää vedota. Tämän päivän lapset eivät suostu sitä nielemään.

– On aika palauttaa vastuu sinne, minne se kuuluu eli jokaiselle itselleen, Jääskinen sanoo.

Jokainen on itse vastuussa siitä, mitä tunnetta ruokkii missäkin tilanteessa omilla ajatuksillaan ja asenteillaan. Jokainen on vastuussa niistä tarpeista, joita tunteiden takana on.

Ei voi jäädä enää odottamaan, että elämä tai muut ihmiset jollain tavalla huomioisivat ja ymmärtäisivät omat tarpeet ilman, että itse ilmaisee niitä.

Tunnetaitojen työkaluja aikuiselle

Hyvät tunnetaidot eivät tarkoita sitä, että osaa olla hillitysti. Olemme inhimillisiä olentoja ja räjähtäminen silloin tällöin kuuluu tunteisiin, Jääskinen sanoo. Tärkeää on olla tietoinen omista tunteistaan ja sallia itselleen erilaisia tunteita.

Tunteiden ilmaisuun vaikuttavat luonne, temperamentti ja vireystaso. Suurin rooli on kuitenkin lapsena aikuiselta opitulla mallilla. Osa on oppinut esimerkiksi tukahduttamaan tunteensa, sillä aikuinen on saattanut suuttua lapselle, jos tämä on ollut vaikka vihainen.

Jokainen aikuinen voi silti kehittää omia tunnetaitojaan, Jääskinen lohduttaa.

Ensimmäiseksi pitää tulla tietoiseksi omista tunteistaan ja siitä, mitä pitäisi muuttaa. Arjen touhuissa voi pohtia mitä minussa tapahtui äsken ja miten ilmaisin sen. Voi pohtia mikä on minun perusvireeni, olenko esimerkiksi usein ärtynyt ja näenkö kaikessa aina jotain negatiivista. On hyvä myös tarkkailla, miten muut ihmiset reagoivat minun tunteideni ilmaisuun.

Toiseksi voi tarkkailla kehollisia aistimuksia. Mistä tunnistin, että olin esimerkiksi ahdistunut? Tunsinko painon tunnetta rinnassa? Mitä enemmän vahvistaa tunteiden ja kehon yhteyttä, sitä aiemmin omiin tunteisiin voi tarttua.

Omien tunteiden kanssa toimimiseen voi Jääskisen mukaan käyttää kahta työkalua: myötätuntoa ja jämäkkyyttä. Olen myötätuntoinen itselleni ja tunteilleni. Sallin, että itseäni jokin tilanne pelottaa. Mutta samaan aikaan olen myös jämäkkä: siitä huolimatta, että tämä asia pelottaa ja jännittää, kokeilen ja yritän tehdä sen silti.

Päättäväisyys on myös hyvä apuväline haastavissa tilanteissa. Vaikka koen nyt näin voimakkaita tunteita, en lähde heti reagoimaan, vaan esimerkiksi vain hengitän rauhallisesti. Hengittäminen auttaa pitkittämään esille nousseen tunteen ja reagoimisen väliä ja laskemaan myös sydämen sykettä.

Suomalaisten tunnesanasto on liian suppea

Omia tunnetaitoja on hyvä kehittää myös siksi, että pystyy antamaan omille lapsilleen paremman mallin tunteiden ilmaisemiseen ja käsittelemiseen. Lapsuudessa saadut mallit vaikuttavat siihen, miten itse toimii vanhempana.

Jääskisen mukaan tunnekasvatus ei ole mitään erityistä ja ihmeellistä vaan arjen auki sanoittamista ja esimerkin antamista. Omia tunnekokemuksiaan voi alkaa jakaa aktiivisesti. Kun esimerkiksi tulee töistä kotiin, voi kertoa, että olipa rankka päivä ja nyt on helpottunut olo, kun pääsi kotiin.

Tunnesanastoa olisi hyvä myös laajentaa. Jääskinen neuvoo laittamaan tunnesanaston keittiön seinälle ja pohtimaan yhdessä lapsien kanssa erilaisia tunteita. Milloin voi tulla tuollainen tunne, miltä se tuntuu ja mitä sen kanssa tehdään?

– Me käytämme hirveän suppeasti tunnesanastoa. Suomen kielessä on kuitenkin yli 300 tunnesanaa.

Lapsi ei kerro tunteistaan, jos aikuinen ei ole läsnä

Jääskisen mukaan usein kuulee, että tunnekasvatus olisi lasten tahdon mukaan hyppimistä. Siitä ei ole kyse.

Lapsen tunteille pitää antaa tilaa: "Ymmärrän, että sinua harmittaa, kun olisit halunnut vielä jatkaa kivaa leikkiä." Lapsen pitää voida kokea tunteensa ja aikuisen on hyvä olla lapsen kokemuksessa mukana hetki ilman omia mielipiteitä ja neuvoja.

Myötäelämisen jälkeen on kuitenkin oltava jämäkkä ja asetettava rajat: "Nyt on kuitenkin päiväkotiin lähdön aika ja selviämme tästäkin."

Jääskinen muistuttaa, ettei lapsen biologisen kehityksen yli voi hypätä, tietyt kehitysvaiheet kuuluvat asiaan. Tunteita ei opi kuin tuntemalla. Tärkeää on sallia lapselle pettymykset ja opettaa, että ikävistäkin tunteista selviää. Jos pettymyksen tunteet kielletään, lapsi oppii, ettei hän saa olla pettynyt ja ikävät tunteet pitää tukahduttaa.

Lapsen kanssa on hyvä olla läsnä ja viettää leppoisia puuhasteluhetkiä yhdessä. Pienen lapsen kanssa voi tehdä metsäretkiä ja teinin kanssa lähteä vaikka shoppailemaan. Yhdessä puuhastelun lomassa syntyy luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri, jossa lapsi uskaltaa tuoda esiin ikävätkin tunteet.

– Lapsi harvoin tuo kipeitä asioita esille ihan tuosta vain. Lapsi ei avaudu, jos hän tietää, että aikuisella on vain 15 minuuttia aikaa.

Hyväksyvällä kosketuksella voi lisäksi vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa ja itsetuntemusta.

Lapsen jokaisessa tunnetilassa ei kuitenkaan voi olla läsnä.

– Aikuinen aiheuttaa lapselle tunnetasolla väistämättä vaille jäämisiä ja sekin on osa sitä, miten lapsi oppii toimimaan ja selviämään maailmassa.

Kiintymysvanhemmuusperheet ry järjestää 5.–13.5. ensimmäisen valtakunnallisen Lempeän kasvatuksen viikon, jonka teemana on tunnekasvatus ja tunnetaidot.

Ison-Britannian sisäministeri Amber Rudd on eronnut. Ruddin odotettiin tiedottavan maanantaina parlamentin alahuoneessa niin kutsutusta Windrush-siirtolaisskandaalista, kirjoittaa muun muassa BBC.

Ruddia on kritisoitu rajusti sisäministeriön pyrkimyksistä karkottaa maasta pitkään Britanniassa asuneita ihmisiä, joilla on juuret Karibialla, sekä evätä näiden ihmisten terveydenhuolto ja eläkkeet.

The Guardian -lehden julkaisema muistio paljasti sisäministeriön suunnitelmat karkottaa maasta 12 800 ihmistä vuosien 2017–2018 aikana. Amber Rudd väitti, ettei hänellä ollut tietoa suunnitelmista ja ettei sisäministeriöllä ollut selkeitä karkotuskohteita.

Britannian alusmaista laillisesti saapuneet karkotusten kohteina

Sodan jälkeiseen Britanniaan saapui siirtolaisia auttamaan työvoimapulasta kärsivää maata. Vuosien 1948–1971 välisenä aikana yli puoli miljoonaa siirtolaista saapui Britanniaan Kansainyhteisöön kuuluvista maista, suuri osa Karibianmeren maista.

Tämä siirtolaisten sukupolvi on nimetty ensimmäisen laivan mukaan. Windrush-nimisellä aluksella saapui Jamaikasta sekä Trinidad ja Tobagosta noin 500 matkustajaa, suuri osa oli lapsia. Monet lapsista matkustivat vanhempiensa passeilla, eikä heillä näin ollen ole virallisia papereita kansalaisuudestaan.

Koska ihmiset saapuivat laillisesti Britannian siirtomaista, uskoivat he olevansa Britannian kansalaisia. Nyt jopa 50 vuotta maassa asuneilta ja työtä tehneiltä vaaditaan todisteita asemastaan. Useita on jo karkotettu maasta, moni on menettänyt työpaikkansa.

Pääministeri Theresa May on pyytänyt anteeksi Windrush-sukupolven kohtelua ja todennut, ettei hallituksen ole tarkoitus pistää kuriin Kansanyhteisön jäsenmaiden ihmisiä . Myös kehitysyhteistyöministeri Penny Mordaunt on todennut, että näillä ihmisillä on oikeus pysyä Britanniassa.

Lisää aiheesta:

The Guardian: The children of Windrush: 'I’m here legally, but they’re asking me to prove I’m British'

Kun gongi kumahtaa, ammattipalomiesten pitäisi olla liikkeellä 60 sekunnissa.

Todellisuudessa minuuttiin päästään vain päiväaikaan ja silloinkin ainoastaan, jos palomiehet ovat auton lähellä.

Yhdessäkään Suomen 20 suurimmasta kaupungista keskimääräinen hälytykseen lähtö kiireellisissä pelastustehtävissä ei onnistu minuutissa.

Keski-Suomen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Simo Tarvainen muistuttaa, että kaikkein tärkein asia, miksi ammattipalomiehet ovat Suomessa paloasemilla ”kasarmoituina”, on lähtöaika.

– Se mistä ei uskalleta puhua, on nukkuminen paloasemalla. On se nyt kumma, että sitä ei uskalleta sanoa. Työnantaja sallii, että siellä nukutaan ja se on ok. Mutta ihmisen pitää saada se apu yhtä nopeasti, koska siitähän palomiehille maksetaan.

Puettavat rensselit, hankalat paloasemat ja asenne

Suomessa palomiehet pukevat suurimman osan varusteistaan jo autotallissa. Se on työturvallisuuskysymys, sillä liikkuvassa autossa on vaarallista pukea. Varusteet kehittyvät jatkuvasti turvallisemmaksi, mutta samalla entistä hitaammiksi vetää päälle.

Suuria paikkakuntakohtaisia lähtöaikaeroja syntyy pelastusasemista. Varsinkin vanhoilla jättipalosemilla käytävät ovat sokkeloisia ja matkat autoille pitkiä.

Palomies ei hälytykseen lähtiessään mielellään juokse. Juokseminen altistaa tapaturmille. Jo koulussa palomies kuulee, että ”juokseva palomies on paniikissa”.

Vuoden 2016 lähtöajat eri paikkakunnilla eivät mairittele. Uusimpia vuoden 2017 lähtöaikoja ei ole vielä saatu, mutta sisäministeriössä uskotaan, että pelastuslaitokset ovat patistamisen seurauksena ainakin hiukan petranneet.

Pelastusylitarkastaja Rami Ruuska tietää, että jopa eri työvuorot saattavat samalta asemapaikalta lähteä eri nopeudella.

– Joku esimies on esimerkiksi kieltänyt juoksemasta. Ja löysäily tarttuu. Olen itse sanonut, että ammattipalokunnan erottaa sopimuspalokunnasta se lähtöaika. On kunnia-asia lähteä nopeasti.

Ja sitten on se nappi, jota voi painaa, vaikka auto ei liiku

Pelastusyksiköiden todellisia lähtönopeuksia ei tiedä kukaan. Kun auto lähtee hälytykseen, painetaan viranomaisverkon järjestelmään kuuluvaa statusta eli tilatietoa.

Tilatieto ei kuitenkaan vielä kerro, liikkuvatko autossa myös pyörät. Joidenkin asemapaikkojen työkulttuuriin saattaa kuulua, että nappia painetaan ensin ja vasta sitten puetaan. Sellainen olisi virkavirhe, sanoo pelastusylitarkastaja Rami Ruuska.

– Meillä on asenteellisesti parempaa ammattiväkeä nykyään kuin aikaisemmin. Se korjaa tätä tilannetta.

Tilastoa sekoittavat, että välillä tilatiedon antaminen kiireessä unohtuu ja yksikkö on saattanut olla jo jonkun aikaa matkalla.

Toisaalta varsinkin suuremmissa kaupungeissa uusi hälytys saattaa tulla myös silloin, kun yksikkö on esimerkiksi palaamassa edellisestä tehtävästä. Silloin ilmoitus lähtemisestä annetaan muutamassa sekunnissa.

Keski-Suomen pelastusjohtaja Simo Tarvainen sanoo, että lähtöaikojen sivujuonteena on riita työajoista. Valtaosa Suomen pelastuslaitoksista soveltaa 24 tunnin työaikaa, jolloin palomies on joka neljäs vuorokausi töissä vuorokauden kerrallaan.

Keski-Suomen pelastuslaitoksella on erikseen päivä- ja yövuoro, joka kaventaa palomiesten vapaa-aikaa.

Tarvainen on huolissaan vuorokausirytmiä tekevistä palomiehistä, jotka saattavat työvuorossaan olla ensin 12 tuntia ambulanssissa ja loput 12 tuntia paloautossa. Jos gongi yöllä kumahtaa, lähtevät rättiväsyneet palomiehet liian hitaasti käyntiin.

– Kukaan ei jaksa meistä tehdä 24 tuntia yhteen menoon. Tämä on se myytti, josta ei uskalleta puhua. Missä muussa työssä saa nukkua yöllä, Tarvainen kysyy.