Porin asuntomessut ylsi yleisötavoitteeseensa, vaikka kesken heinäkuun helteiden sen saavuttaminen vaikutti nihkeältä. Asuntomessuilla vieraili kuukauden aikana noin 120 000 kävijää. Niistä 20 000 astui porteista sisään aivan viime tipassa.

Viimeisen viikon torstaina messuportisa asteli sisään 100 000. kävijä. Sitten viikkoja jatkunut helle alkoi helpottaa ja kävijöiden tahti kiihtyä. Viikonloppuna messuilla oli jopa tungosta.

– Vuosisadan helteisimmän heinäkuun jälkeen voi sanoa, että olemme tyytyväisiä kävijämäärään ja siihen, missä hengessä messut sujuivat, Suomen asuntomessujen operatiivinen johtaja Heikki Vuorenpää toteaa.

Messuilla pääsi uimaankin

Messuportit pidettiin auki useina iltoina jopa yhdeksään asti, jotta vieraat pääsivät alueelle myös pahimman kuumuuden helpotettua. Heikki Vuorenpää pitää silti ymmärrettävänä, että kuumalla ilmalla kiertely talosta toiseen ei houkuttanut.

– Kyllähän sen tietää, että koko päivä on tukala, kun aamulla tulee hellevaroitus. Silloin on mukavampi viettää aikaa veden äärellä kuin asfaltin keskellä taloja kiertämässä.

Porin asuntomessualueen sijainti oli siinä mielessä ihanteellinen, että osa taloista on rakennettu aivan jokirantaan. Virkistystä kaipaavat messuvieraat pääsivät jopa pulahtamaan yhteen alueen uima-altaista.

Talot muuttovalmiita keskiviikkona

Messuportit suljettiin sunnuntaina. Keskiviikkoon mennessä kaikki väliaikaiset järjestelyt on purettu ja asukkaat pääsevät muuttamaan uusiin koteihinsa.

Käytännössä harva lähtee muuttokuormansa kanssa liikkeelle niin nopeasti. Koti voi vaatia messujen jälkeen pientä pintaremonttia ja osassa taloista sisustus menee vielä uusiksi.

– Harvemmin mitään isompaa remonttia kuitenkaan on edessä. Kokemustemme mukaan lattioiden suojaukset ovat pitäneet hyvin ja lähinnä porrashuoneissa on jouduttu vetämään uutta maalia pintaan, Heikki Vuorenpää kertoo.

Vuorenpää vakuuttaakin, että talot luovutetaan asukkaille kuin uusina.

– Heillä on vain ollut 120 tuhatta tuparivierasta.

Messujen alkaessa osa taloista oli vielä myymättä, mutta kaikki kävivät kaupaksi kuukauden aikana.

Kun aidat tällä viikolla kaatuvat ympäriltä, ovat Karjarannan kadut avoinna ohikulkijoille. Taloihin vierailla ei kuitenkaan ole enää asiaa ilman kutsua.

Moni koululainen saa ensimmäisen älypuhelimensa ala-asteen alussa. Hyödyllinen kapistus on valitettavasti myös väline kiusata.

Tyypillisiä kiusaamistapoja somessa ovat nimittely, nöyryyttävien videoiden levittäminen, keskusteluryhmistä ulos sulkeminen.

Espoon Saunalahden koulun neljännen luokan luokanopettajan Taru Ikäheimosen mukaan somekiusaamista pohtii jokainen opettaja.

– Yhtenäisiä ohjeita ei ainakaan meidän koulussamme ole, mutta opettajat puhuvat aiheesta omien oppilaittensa kanssa.

Ikäheimonen sanoo, että hänen opettamillaan luokilla kiusaaminen on yleensä tullut ilmi nopeasti: joko kiusattu on kertonut itse tai hänen kaverinsa ovat tulleet opettajan juttusille.

– Ja ainakin pienemmästä lapsesta näkee heti, jos häntä kiusataan.

Kymmenen vuotta sitten somekiusaamiseen ensimmäisen kerran törmännyt Ikäheimonen sanoo, että vuosien saatossa hän on oppinut muutaman keinon puuttua kouluissa tapahtuvaan somekiusaamiseen – tai suitsia sitä etukäteen.

1. Käytöstapojen kertaaminen paikallaan

– Kuten kaikki, myös somekäytös, lähtee käytöstavoista ja siitä, miten puhumme toisillemme. Olemme paljon puhuneet oppilaiden kanssa siitä, että jos jotakin asiaa ei kehtaa sanoa kasvotusten, ei sitä myöskään pidä kirjoittaa someen. Että se ei ole mikään verho, jonka suojista huudellaan.

– Alakouluikäisten somekiusaaminen on lähinnä nimittelyä WhatsAppissa, Musicalissa tai Snapchatissa. Kaveria saatetaan haukkua urpoksi tai tyhmäksi, tai tanssiesitystä kommentoida surkeaksi. Somessa jaettavien nöyryyttävien somevideoiden kuvaaminen tulee kuvioihin yleensä yläasteella.

2. Yhteistyötä kodin kanssa

– Vastuu lapsen somen käytöstä kuuluu vanhemmille, sillä kouluilla ei toistaiseksi ole valtuuksia puuttua oppilaiden somettamiseen. Voimme kuitenkin vaikuttaa somekäyttäytymiseen. Olen ottanut asian yleensä esille lukukauden ensimmäisessä vanhempainillassa, sillä olen mielelläni kuullut, millaisista asioista lasten kanssa on sovittu somen ja puhelimen käytöstä.

– Usein koululaiset haluavat perustaa luokan yhteisen WhatsApp-ryhmän. Joskus olen ehdottanut, että ryhmään voisi kuulua myös yksi vanhempi, sillä se voisi ehkäistä kiusaamista. On todella tärkeää, että koulut ja kodit tekevät tässä asiassa yhteistyötä. Tietenkin aina on vanhempia, joiden mielestä lapset saavat käyttää somessa juuri sellaista kieltä, kuin heitä huvittaa. Silloin asioihin puuttuminen on ongelmallisempaa.

3. Somesäännöt paperille

– Lasten ja vanhempien on hyvä sopia selkeät somesäännöt. Vanhempainilloissa olen esittänyt myös toiveen siitä, että vanhemmat tutustuisivat sovelluksiin, joita heidän lapsensa käyttävät. Vaikka vanhemmilla on oikeus käydä läpi lapsensa puhelinta, paremmin asia hoituu yhdessä lapsen kanssa.

4. Todisteet talteen!

– Somekiusaamisen varalle kannattaa tehdä toimintasuunnitelma. Eli miten toimitaan, jos joutuu somekiusaamisen kohteeksi. Olen sanonut oppilailleni, että jos joku haukkuu heitä WhatsAppissa, ikävää viestiä ei pidä poistaa. Siitä pitää ottaa kuvakaappaus mahdollisimman nopeasti. Somekiusaamista – kuten kaikkea kiusaamista – on aina huomattavasti hankalampaa ratkoa, jos joudutaan sana sanaa vastaan -tilanteeseen.

Lue lisää:

Koululaisten WhatsApp-ryhmissä käytävä draama työllistää kouluissa – "Vastuu on kodilla"

Somekohun läpikäynyt lahtelaiskoulu täsmentää kännykkäkuria – allekirjoitus sitoo huoltajat pelisääntöihin

Mikä saa ihmisen aloittamaan tupakoinnin nuorena ja jatkamaan sitä aikuisena?

Terveyskeskuslääkäri Antti J. Saari etsi vastauksia tähän Tampereen yliopistolle tehdyssä väitöskirjassaan. Saari selvitti, miten nuoren hampaiden kunto, itsetunto ja läheisten tupakoiminen vaikuttavat tupakointiin aikuisena.

Tutkimusaineisto koostuu vuonna 1979 syntyneestä pohjalaisesta ikäluokasta. Tutkittavilta oli 12–16 vuoden iässä tutkittu hampaat ja kysytty itsetunnosta ja tupakkatottumuksista.

Nuorten tupakointiin yritettiin vaikuttaa lyhyillä interventioilla eli puuttumisilla, mutta niillä ei ollut vaikutusta.

Vuonna 2008 tutkittaville lähetettiin seurantakysely, jossa selvitettiin heidän tupakointitottumuksiaan ja terveydentilaansa aikuisina. Vastaus saatiin 1 020 henkilöltä.

Yhteydessä muihin terveysseikkoihin

Väitöskirjan mukaan naisilla nuoruusiän läheisen ystävän tupakointi oli yhteydessä heidän aikuisiän tupakointiinsa, miehillä tällaista yhteyttä ei havaittu. Sen sijaan vanhempien ja sisarusten tupakoinnilla ei havaittu yhteyttä aikuisiän tupakointiin.

– Ne nuoruusikäisinä tupakoimattomat vastaajat, joilla oli hammaskariesta ja/tai heikko itsetunto, olivat todennäköisemmin tupakoitsijoita aikuisiässä, Saari sanoo tutkimustiedotteessa.

Tutkimuksen tulokset vahvistavat väitöskirjan mukaan aiempaa käsitystä siitä, että tupakointi esiintyy usein samanaikaisesti muiden terveyden kannalta haitallisten tekijöiden kanssa. Näihin kuuluvat suun itsehoidon laiminlyönti, tupakoivien ystävien antama esimerkki ja heikko itsetunto.

Saaren väitöskirja tarkastetaan Tampereella 17. elokuuta.

Stadionkeikan kulut ovat stadionluokkaa, Popedan juhlakonsertin promoottori Timo Isomäki tietää.

Ennakkomarkkinoinnissa Ratinan stadion keikalle odotettiin 30 000 ihmistä. Lähes 200 euroa maksaneet VIP-liput myytiin loppuun, mutta kentälle ja katsomoon olisi faneja mahtunut enemmänkin lauantaina.

Järjestäjät ilmoittivat keikan jälkeen yleisömääräksi 28 000.

– Ihan ei päästy tavoitteeseen, mutta taloudellisesti olemme plussalla, Isomäki sanoo, ja jatkaa, että näyttävän show'n kulut olisi saatu katettua pienemmälläkin yleisömäärällä.

Kahden ja puolen tunnin aikana kuultiin lukuisia hittejä yhtyeen 40 vuoden uralta. Keikan loppupuolella kuultiin Sukset-kappale, jota pohjusti suurilla näytöillä esitetty Ylen video.

– Me ei olla ihan aina oltu sieltä kilteimmästä päästä eikä myöskään musiikkikriitikoiden suosikki, mutta katsotaanpa mitä alan asiantuntijat ovat mieltä Popedasta, kitaristi Costello Hautamäki juonsi virnistellen ennen videota.

Yleisöä nauratti tamperelaislasten kommentit, joissa moni sanoi, ettei ole koskaan kuullutkaan Popedasta.

Katso kuvagalleria keikan kohokohdista.

Lue myös:

Toimittajalta: Popeda nousi isoksi kovalla työllä ja uupumattomalla energialla – alkuvaiheessa kelpasi illanvietto vaikka lapsenvahtina

Popedasta hullaantunut savolaisperhe tuli vuorokauden etuajassa tapaamaan idoleitaan Ratinaan – "Tässä on Costellon nimmari tatuoituna"

Käy niin kuin Kälviällä, lauletaan tunnetussa biisissä, mutta mitä Kälviällä oikein kävi?

Manserockin äijäosasto Popeda juhlii nelikymppisiään – lapsilta mykistynyt reaktio yhdestä bändin suosituimmasta laulusta

Pate Mustajärvi sateenkaari-logosta ennen Ratinan-keikkaa: “Me olemme niin äijiä, että sateenkaaret, rakkaus tai ponipiirrokset eivät machoutta hetkauta”

"Olen maailman toiseksi huonoin laulaja!" Ja silti fanit laulavat tunteella Popedan Kuumaa kesää – video"Olen maailman toiseksi huonoin laulaja!" Ja silti fanit laulavat tunteella Popedan Kuumaa kesää – video

Toimittajaa häikäisee. Vasemmalla silmiin kimmeltää Pyhävesi, kivenheiton päässä oikealla Siirlahti. Kahden järven välissä kapealla kannaksella paistattelee Taidekeskus Salmela.

Kaksikerroksisen koristeellisen päärakennuksen ympärille levittäytyy laaja vehreä puutarha. On kunnostettuja huviloita, huvimajoja, patsaita ja perennoja. Ja runsain määrin yleisöä.

Ensimmäinen syy Salmelan suosioon on aurinkoisen päivänselvä: Salmela on kappale kauneinta suvi-Suomea, oiva kesäretkikohde.

Kaunis luonto ei kuitenkaan riitä selittämään Salmelan huimia kävijämääriä.

Moni Suomen kymmenistä kesänäyttelyistä pyörtyisi riemusta, jos onnistuisi houkuttelemaan viisituhatta kävijää. Salmelassa käy kesäisin noin 31 000 ihmistä.

Vertailun vuoksi: Mäntän kuvataideviikoilla kävi viime kesänä 14 500, Taidekeskus Purnussa Orivedellä 6000 ja Pyhäniemen kartanossa 3300 ihmistä (lähde Frame).

”Riskitöntä toritaidetta"

Kritiikki Taidekeskus Salmelaa kohtaan on ollut aika ajoin murskaavaa.

Viisi vuotta sitten Helsingin Sanomat lyttäsi Salmelan kesänäyttelyn luokattoman riskittömäksi, konservatiiviseksi, kerta kaikkiaan toritaiteeksi.

Ironista kyllä, samana kesänä Salmela teki kaikkien aikojen kävijäennätyksensä.

Nyt esillä on parinkymmenen taiteilijan teoksia, maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia.

Mukana on kannuksensa jo kauan sitten ansainneita konkareita, Marika Mäkelä ja Juhani Linnovaara etunenässä, sekä tuntemattomampaa nuorta polvea, kuten luontoaiheita maalaava Antti Hakkarainen (Salmelan kesän 2018 nuori taiteilija), Jasmina Ijäs eläinteoksineen, Olli Mantere kiviveistoksineen, Jan Neva, Enni Kömmistö ja niin edespäin.

Kaunista taidetta, taitavaakin, ymmärrettävää, paikoin pilkahtaa jopa huumori. Mutta toimittajan silmään kovin yllätyksetöntä.

Näyttely ei haasta käsitteellisyydellään, ei provosoi kokeilevuudellaan eikä aiheuta hämmennystä rajuilla tai kummallisilla aihevalinnoillaan.

Salmelan näyttely on kattaus turvallista hyvänmielentaidetta suuren yleisön makuun. Se on toinen syy suureen suosioon.

Sitä paitsi Salmela myy! Kesän toiselle kolmannekselle tultaessa noin puolet näyttelyteoksista on myyty. Grafiikanlehdissä myyty-lappusia oli rivikaupalla.

Salmela on vauraan keskiluokan mieleen

Laaja haastattelukierros yleisön joukossa – yli parikymmentä vastaan osunutta ihmistä – tuo lisävaloa Salmelan suosioon.

Puhutetut ovat enimmäkseen varttunutta väkeä ympäri Suomea. Enimmäkseen vaurasta keskiluokkaa, toimittaja arvelee.

Ai mistä sen tietää?

No, muutama kertoo käyvänsä Salmelassa samalla kun Savonlinnan Oopperajuhlissakin. Joka toinen haastatelluista mainitsee myös ostaneensa Salmelasta vuosien varrella taidetta kotiin, katselevansa nytkin sillä silmällä teoksia…

Kaikki haastatellut ylistävät Salmelaa. Ei poikkipuolista sanaa.

Toimittaja muistuttaa Salmelan vuosien varrella saamasta negatiivisesta arvostelusta, ottaa puheeksi näyttelyn kaupallisuuden.

Turhaan. Kriitikkojen marina ei haastateltavia häiritse, harva on siitä edes kuullut. Kaupallisuus? Se kuuluu taiteeseen, pitäähän taiteilijoidenkin elää, hyvänen aika!

Kuuleeko toimittaja muuten, miten toiminnanjohtaja Hoikkalan saksofonisoolo kuuluu tänne asti? Onko hän huomannut, että paikalla on ihan ministeritason vieraita?

Salmelassa voi bongailla julkkiksia

Salmelassa käy julkimoita. Jopa tärkeää väkeä.

Oikeusministeri Antti Häkkänen näkyy ottavan selfieitä seurueineen rantakoivun alla. Suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula kiertelee hevospatsasta puolisoineen. Vihreiden konkaripoliitikko Kalle Könkkölä rullasi juuri ohi pyörätuolillaan.

Salmelan suosion kolmas tekijä on kytköksissä tunnettuihin persooniin. He tuovat nostetta, paitsi Taidekeskukselle, myös sen kävijöille.

Kulttuurielämästä, politiikasta ja talousmaailmasta tuttujen ihmisten keskellä ”tavallinen” näyttelyvieras kokee imagonkohennuksen.

Jos täällä käyvät nuokin, tämän täytyy olla merkittävä paikka. – Ja tänne olen ymmärtänyt tulla myös minä!

Yleisön parissa uupumatta huseeraava Salmelan omistaja ja toiminnanjohtaja Tuomas Hoikkala (60) tekee parhaansa, jotta kaikki, vähintäänkin vakivieraat, tuntevat olevansa ”joku”.

Tervehdyksiä, kohteliaisuuksia ja poskisuudelmia sataa.

Konsertit tuovat satoja ihmisiä taidenäyttelyyn

Jos kolmas suosion syy vaikuttaa lukijasta ohuelta yläpilveltä, neljäs syy on täyttä faktaa. Se on Salmelan laaja oheisohjelmisto.

Konsertit ja muut tapahtumat tuovat Taidekeskukseen väkeä, joka ei Mäntyharjun perukoille kuvataiteen vuoksi muuten vääntäydy.

Täksi kesäksi Salmelan katsomoa on laajennettu entisestään. Sinne mahtuu nyt yli tuhatpäinen yleisö.

Esiintymässä ovat käyneet muun muassa oopperalaulaja Waltteri Torikka, Jorma Uotinen & Helena Lindgren sekä Yhdysvaltain merijalkaväen edustussoittokunta.

Salmelassa odotetaan uutta kävijäennätystä kesälle 2018.

Carl Haglund siirtyy johtajaksi konsulttiyhtiö Accenturelle. Haglund aloittaa tänään maanantaina uudessa tehtävässään Accenturen pohjoismaisessa pankki- ja vakuutusliiketoimintayksikössä.

Accenture on maailmanlaajuinen konsulttiyhtiö, joka tarjoaa esimerkiksi digitaalisuuden ja ulkoistamisen asiantuntijapalveluita.

Haglund on toiminut politiikassa ja useiden yritysten hallituksissa. Vuosina 2012–2016 hän toimi RKP:n puheenjohtajana ja vuosina 2012–2015 Suomen puolustusministerinä Jyrki Kataisen (kok.) ja Alexander Stubbin (kok.) hallituksissa. Ennen ministerin tehtäviä hän oli Euroopan parlamentin jäsen.

Vuonna 2016 Haglund jätti kansanedustajan tehtävät ja siirtyi varatoimitusjohtajaksi bioenergiatoimija Sunshine Kaidi New Energy Groupiin.

Indonesiassa Balilla lomaileva Teemu Arina kertoo Ubudin kaupungista Balin saaren sisäosista, että sunnuntainen maanjäristys tuntui erilaiselta kuin aiemmat hänen kokemansa.

Magnitudiltaan 6,9:n järistyksen keskus oli Lombokin saaren pohjoisosassa, mutta järähtely tuntui Balilla asti. Järistys tapahtui melko matalalla, noin kymmenen kilometrin syvyydessä.

– Kun maanjäristys illalla iski, olin ravintolassa. Maa alkoi pyöriä levynä ympärillä, kuin olisi ollut huvipuistolaitteessa, Arina kertoo Ylelle puhelimitse.

Ravintolassa syntyi paniikki, ja ihmiset juoksivat ulos. Illan ja yön aikana myös Balia koettelivat jälkijäristykset, osa vahvempia ja osa heikompia. Arina ei saanut yön aikana nukuttua jälkijäristysten takia.

– Koko yön huone keinui niin, että tuntui kuin olisi veneessä, hän kuvailee.

Tarkoitus oli jatkaa Lombokille ja Gilille

Aamullakin Arina huomasi voimakkaan, noin puoli tuntia kestäneen jälkijäristyksen. Vieläkään maa ei ole aivan vakaa.

Balilta Arinan oli tarkoitus jatkaa matkaa vesiteítse Gili-saarille ja edelleen Lombokilta lentäen. Hän oli varannut majoituksen hotellista yhdeltä Gili-saarista, joille järistys iski myös pahasti. Hotelli on kuitenkin tuhoutunut järistyksessä.

Paikalliset ovat Arinan mukaan olleet järistyksestä myös järkyttyneitä.

– Kukaan paikallisistakaan, joille olen jutellut, ei ole nukkunut viime yönä, Arina kertoo.

Lisää aiheesta:

Maanjäristyksen jälkeinen evakuointi johti täyteen kaaokseen Gili-saarilla – suomalaisperheen lapsia tönittiin alta pois, kun ihmiset rynnivät lautoille

Indonesian Gili-saarilta evakuoidaan yli tuhat matkailijaa Lombokin järistyksen takia – UM: Tiedossamme ei ole, että suomalaisia olisi loukkaantunut

Yli 90 ihmistä kuollut maanjäristyksessä Indonesian Lombokilla

Juhani Lahtovaara perheineen astui pitseriaan sunnuntaina illalla. Ruokailu oli jostain syystä venynyt tavallista myöhempään.

Lahtovaara, hänen vaimonsa ja heidän 9- ja 11-vuotiaat lapsensa olivat lomailleet pienellä Gili Air -saarella keskiviikosta lähtien.

Perhe jäi vielä syömisen jälkeen ravintolaan täyttämään sanaristikkoa, mitä he eivät yleensä tee. Kenelläkään ei ollut kiire majoituksena toimivaan bungalowiin.

Sitten maa alkoi täristä.

– Yhtäkkiä valot menivät pois, kaikki lähtivät juoksemaan, pöydät sekä tuolit lentelivät ympäri paikkaa ja taloja kaatui, Lahtovaara muistelee.

– Onneksi ravintola oli bambumaja. Se vaurioitui, mutta ei tuhoutunut. Meidän betonista ja harkoista tehty bungalowimme puolestaan meni tuusannuuskaksi. Jos olisimme olleet majoituksessamme, olisimme kuolleet varmuudella.

Kyseessä oli voimakkuudeltaan 6,9 maanjäristys, jota seurasi useita jälkijäristyksiä. Suurimmat tuhot koettiin pienten Gili-saarien vieressä sijaitsevalla isommalla Lombok-saarella.

Tiedot kuolonuhreista vaihtelevat 100–140 välillä. Pääosa uhreista on juuri Lombokin saarelta, mistä on myös evakuoitu tuhansia ihmisiä.

Yö taivasalla

Lahtovaaroilla oli onnekseen taskulamppu mukana, sillä sähköjen katkettua saarella oli pilkkopimeää.

Lahtovaarat menivät paikallisten sekä muiden turistien ohjeistamina aukiolle paikalle, jotta heidän päälleen ei putoaisi mitään.

– Ensin meidän käskettiin mennä rannalle, mutta sitten tuli tsunamivaroitus ja kaikki lähtivät sisämaahan. Menimme joogapaikkaan, jossa ihmisille annettiin joogamattoja ja peittoja.

Lahtovaara muistelee paikalla olleen 20–30 ihmistä, jotka kaikki nukkuivat taivasalla. Harva tosin sai unta, koska jälkijäristykset vavisuttivat maata tiheään tahtiin.

– Koko yön ajan varmaan vartin välein, välillä useamminkin, maa heilui. Osa jälkijäristyksistäkin oli aika kovia. Ei ihan niin kovia kuin ensimmäinen järistys, mutta selkeästi huomasi, että maa heiluu.

Suurin osa Lahtovaarojen tavaroista jäi romahtaneen bungalowin alle. Perhe oli onnekseen kantanut passejaan mukanaan sunnuntaina, joten ne olivat tallessa.

– Aukiolla ollessamme osa ihmisistä kertoi, että heidän passinsa ovat hotelleissa tai missä he majoittuivatkaan. Aika moni sai tavaransa, koska he majoittuivat bambumajoissa, meidän betonista tehty majoituksemme oli ehkä vähän vaarallisempi paikka.

Evakuointikaaos

Pelastusviranomaisten mukaan Gili-saarilta on evakuoitu yli 2 000 ihmistä maanantaina. Kansainväliset uutistoimistot ovat kertoneet ihmisten taistelleen paikasta evakuointiin käytetyillä lautoilla.

Myös Lahtovaaran kertomus tilanteesta luo kuvaa kaoottisesta tilanteesta.

– Ihmiset menivät rantaan paniikissa odottamaan. Siellä oli kauheaa tönimistä. Ihmiset hyppivät lauttoihin ja ne menivät niin täyteen, että paikalliset joutuivat sanomaan, että menkää pois, lauttoihin ei voi ottaa näin paljon ihmisiä.

Lahtovaarojen oli jo alun perin tarkoitus lähteä Gili Air -saarelta maanantaina, joten heille oli varattu venekyyti pois jo aiemmin.

– Kun meitä tultiin hakemaan, alkoivat turistit töniä lapsia. He nousivat barrikadeille, tönivät ihmisiä, estivät pääsyn veneille ja sanoivat, että he menevät ensin, koska he ovat jonottaneet paikalla ennen muita.

Lahtovaarat onnistuivat kiertämään veneelle eri reittiä. Veneen työntekijät ottivatkin kyytiin ensisijaisesti jo etukäteen matkan varanneet ihmiset, mutta kyytiin mahtui myös muita.

Toiveissa aikaistettu kotimatka

Veneen kyytiin haettiin ihmisiä myös muilta pieniltä saarilta sekä Lombokista. Sen jälkeen matka jatkui Balille.

Lahtovaaran mukaan monet turistit jäivät Lombokille ja aikoivat ilmeisesti yrittää saada itselleen lennon kotiin.

Lahtovaarojen oli määrä lentää Suomeen perjantaina, mutta hekin haluaisivat kotiin aiemmin.

– Pikkuveljeni yritti selvittää, voimmeko lähteä aiemmin kotiin, mutta vakuutusyhtiö oli sanonut, että maanjäristys ei ole loman keskeytyksen syy, Lahtovaara kertoo.

Lahtovaaran mukaan he etenevät nyt päivä kerrallaan. Balilla oleskelu on hieman helpompaa, koska järistys ei aiheuttanut siellä yhtä paljon tuhoa kuin monilla muilla lähisaarilla.

– Täällä Balilla on paljon rauhallisempi tunnelma, mutta siellä Gilillä oli täysi kaaos. Voit kuvitella, ihmiset ovat olleet saarella eilisillasta puoli yhdeksästä asti ilman sähköjä, eikä siellä ole mahdollista saada ruokaa eikä vettä.

Lue lisää:

Balilla matkaileva suomalainen järistyksestä: "Maa alkoi pyöriä levyinä ympärillä, kuin olisi huvipuistolaitteessa"

Indonesian Gili-saarilta evakuoidaan yli tuhat matkailijaa Lombokin järistyksen takia – UM: Tiedossamme ei ole, että suomalaisia olisi loukkaantunut

Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, vihreiden Tuuli Kousa jättää puheenjohtajan tehtävänsä vuoden vaihteessa.

– Kun valtuusto valitsee puheenjohtajan seuraavan kerran tammikuussa, en aio olla käytettävissä. Siinä vaiheessa tulee sitten kapulanvaihdon aika, Tuuli Kousa kertoo.

Kousa aikoo vetäytyä myös politiikasta kokonaan pikku hiljaa.

– On mahdollista, että luovun nyt kokonaan politiikasta vaiheittain. Aikataulusta en vielä tiedä, Kousa sanoo.

Eroa pitää anoa valtuustolta

Valtuutettu ei voi itse päättää erostaan. Eroa pitää anoa.

– Ero ei ole valtuutetun oma päätös. Valtuusto arvioi täyttyvätkö kriteerit, Kousa sanoo.

– Jos eroa hakee, ja sen saa, sitten varavaltuutettu nousee tilalle, Kousa jatkaa.

Uusi aika OP-ryhmässä

39-vuotias Kousa on valittu OP-ryhmän viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajaksi. Kousan vastuualueena tulee olemaan Osuuspankkiryhmän ulkoinen ja sisäinen viestintä, yhteiskuntasuhteet ja vastuullisuus.

Kousa on työskennellyt OP:n viestinnän johtotehtävissä vuodesta 2015 alkaen.

Kousa toimii valtuuston puheenjohtajana vielä tämän vuoden loppuun.

Kousa kertoo Yle uutisille, että haluaa keskittyä uuteen tehtäväänsä kunnolla.

– Haluan keskittyä täyspainoisesti uuteen työtehtävään. Koen, että tässä kohtaa on valinnan paikka. Pitää tunnistaa omat rajansa, Kousa sanoo.

Kousan mukaan OP-ryhmä ei painostanut Kousaa valitsemaan siviiliuran ja politiikan välillä.

– Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Mutta koen, että on paremmat edellytykset hoitaa työtehtävääni niin, että ei ole tällaisia merkittäviä sidonnaisuuksia OP-ryhmän ulkopuolella.

Kousa liittyi vihreisiin kymmenen vuotta sitten. Helsingin kaupunginvaltuustoon Kousa valittiin lokakuussa 2008.

Kousa kertoo jo aiemmin tehneensä ratkaisun, ettei poliiikka ole hänen uransa, kun hän ei pyrkinyt esimerkiksi vuonna 2015 eduskuntaan. Kuntapolitiikkaa hän on voinut tehdä siviilityönsä ohessa.

– On ollut todella hienoa ollut rakentamassa parempaa kotikaupunkia. On todella haikeat tunnelmat nyt, mutta samalla olen todella innoissani uudesta työstä.

– Helsinki on hyvissä käsissä. Olen hyvin luottavainen, että vaikka jättäydyn politiikasta pois, niin kaikki jatkuu kuten tähänkin saakka.

Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävä pysyy vihreillä. Valtuustoryhmä valitsee ehdokkaansa loppuvuodesta.

Postilaatikossa odottava kirje verottajalta esiintyy monen amerikkalaisen painajaisunessa. Se on yksi harvoista poliittisesti jakautunutta kansaa yhdistävistä kokemuksista. Kauhukokemuksista. Iästä, sukupuolesta, puoluekannasta ja elämänkatsomuksesta riippumatta.

IRS on pelätty ja jopa vihattu kirjainyhdistelmä, joka nöyristää itsevarman sankarinkin. IRS tulee sanoista Internal Revenue Service ja tarkoittaa liittovaltion verottajaa.

Verotus on taas kerran tärkeä teema kongressivaaleissa, jotka pidetään marraskuussa. Republikaanit vaativat verojen alasajoa eikä yksikään demokraatti toivo ainakaan niiden korottamista.

IRS on Yhdysvaltain yhteiskunnan tukipilareita, jota poliitikot eivät kuitenkaan halua tukea. Viime vuoden lähes 11,5 miljardin dollarin budjetti oli liian pieni 80 000 työntekijän virastolle, joka huolehtii yli 300 miljoonan ihmisen valtion veroista.

Verottajan tietojärjestelmä petti huhtikuussa pahimpaan mahdolliseen aikaan veroilmoitusten jättöpäivänä. Tuo päivä on muutenkin koko vuoden ruuhkaisin netissä, mutta nyt verosivut olivat kaiken kukkuraksi alhaalla 11 tuntia. IRS:n oli pakko siirtää veroilmoitusten takarajaa vuorokaudella.

Tutkinta osoitti, ettei syynä ollut kyberhäirintä, vaan se, mistä IRS:n viime syksynä eronnut pääjohtaja John Koskinen oli jo vuosia varoittanut: Viraston IT-järjestelmä oli vanhanaikainen ja viallinen. Kongressi myönsi tämän jälkeen pitkin hampain 3,9 miljardia dollaria verottajan IT-järjestelmien uusimiseksi.

IRS:llä tuntuu olevan muitakin vaikeuksia. Viime kuukausina on varoitettu IRS:n nimissä toimivista sähköposti- ja puhelinhuijareista.

Löysin postilokerostani IRS:n kirjeen. Tunnistin sen heti aidoksi, sillä oikea veroviranomainen lähestyy asiakastaan vain paperikirjeellä.

Pelästyin. Oliko minulle nyt tapahtunut se, mitä yhdysvaltalaiset eniten kammoavat, olinko joutunut verosyyniin? Minä, viaton suomalainen!

Kirjeen mukaan Yhdysvaltain viime vuoden veroilmoitustani ei voida käsitellä ennen kuin olen todistanut henkilöllisyyteni. Se pitäisi tehdä mahdollisten henkilötietovarkauksien estämiseksi. Soitin kirjeessä mainittuun numeroon.

20 minuutin odotuksen jälkeen vahvalla etelän korostuksella puhunut naisvirkailija esitti minulle peruskysymyksiä osoitteestani, sosiaaliturvatunnuksestani ja muista henkilöllisyyteni todistavista seikoista, minkä jälkeen hän jätti minut kymmeneksi minuutiksi linjalle odottamaan koneellisen analyysin tulosta.

Analyysin tulos oli negatiivinen.

Sain käskyn mennä IRS:n paikallistoimistoon todistamaan henkilöllisyyteni. Minun tuli saapua paikalle 15 minuuttia sovittua aikaa aiemmin mukanani printattu veroilmoitus ja kaikki mahdolliset asiakirjat, joilla voin todistaa itseni tuon veroilmoituksen tekijäksi.

Toimisto oli K-kadulla, ei Washingtonin kuuluisassa lobbarikorttelissa, vaan koillisosan K-kadulla. Toisella puolella kaupunkia 1980- ja 90-luvun crack-sodan näyttämöllä, entisessä murhakorttelissa.

Sisään pääsi vain metallinpaljastimen läpi. Jäin heti kiinni, sillä olin unohtanut reppuni sivutaskuun mokkulan, vaikka ohjeissa nimenomaan käskettiin poistamaan elektroniset laitteet ennen läpivalaisua.

Avarassa odotushallissa oli kolmea seinää vasten sermejä, joiden takana virkailijat istuivat.

Kaikki muut ulkomaalaisilta näyttävät asiakkaat olivat latinoja. Odotin vuoroani pitkään. Viimein kovaääninen kuulutti vuoronumeroni sermin numero kymmenen luokse.

Virkailija pyysi vetämään sermin liukuoven perässään kiinni. Hän oli rauhallinen afroamerikkalainen mies, joka tarkasteli veroilmoitustani pitkään verraten tuomani kopion lukuja huolellisesti tietokoneensa näytöllä oleviin.

Hänen sermiinsä oli kiinnitetty Martin Luther King juniorin, Malcolm X:n, paavin ja muiden suurten ajattelijoiden mietelauseita, joita en jännitystilassa pystynyt painamaan mieleeni. Lisäksi sermissä oli kuva nuoresta koripalloilijamestarista, joka oli ilmeisesti hänen tyttärensä.

Lopulta hän pamautti näppäimistönsä enteria, nosti katseensa minua kohti ja teki yllättävän kysymyksen.

– Millainen Suomi on tähän vuodenaikaan?

– Mitä tarkoitatte, änkytin.

– Olen matkustanut eri puolilla Eurooppaa, mutta en kotimaassasi. Aion tehdä sen vielä.

Kävimme muutaman minuutin mittaisen vapautuneen keskustelun Suomesta. Virkailija kertoi lähtiessäni, että tällaisia henkilöllisyystarkastuksia on alettu tehdä aiempaa enemmän. Mikäli minulla olisi veroihin liittyvää kysyttävää, voisin ottaa milloin vain yhteyttä paikallistoimistoon.

Hän karkotti IRS-pelkoni. En pelkää enää mitään.

Nurmeslainen Johanna Juopperi ripustaa henkareihin lahjoitettuja vaatteita ja asettelee myytävää tavaraa esille Närreen kierrätyksessä. Joka toinen viikko työtehtäviin kuuluu lattioiden siivoaminen.

Johannan silmät syttyvät, kun hän selittää, miten kiitollinen hän on osa-aikatyöstä. Juopperi on ollut toukokuusta lähtien kuntouttavassa työtoiminnassa Nurmeksen ja Valtimon työttömien yhdistyksen ylläpitämällä kirpputorilla.

Pari vuotta työttömänä ollut Juopperi sanoo mielekkään tekemisen virkistävän. Kotona istuskelu ei sovi hänen luonteelleen.

– Olen päässyt päivärytmiin, kun on jotain minne mennä. Aiemmin saatoin nukkua puoleen päivään tai kello neljään. Täällä tapaat myös ihmisiä. Se vuosi yksitoista kuukautta oli minulle jo liikaa, Juopperi puuskahtaa.

44-vuotias Juopperi tekee kierrätyskeskuksessa töitä kolmena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan.

Hän on kouluttautunut alun perin leipuriksi, mutta on tehnyt työurallaan siivoojan ja keittiöapulaisen töitä. Väliin mahtuu työttämyysjaksoja.

Diabetesta sairastavalla Juopperilla on ollut ongelmia selän ja polven kanssa. Vuosi sitten alkoivat käsikivut. Välillä hänen sormistaan häviää tunto tai ne eivät taivu. Juopperi kertoo, että tuolloin tavarat tippuvat käsistä, eikä edes allekirjoitus onnistu. Silloin hän voi tehdä kirpputorilla lyhyempää päivää.

Kontiolahtelainen kolmen lapsen äiti Tiina Huovinen ei ole päässyt edes työuransa alkuun. 32-vuotias Huovinen opiskeli merkonomiksi, mutta hän ei löytänyt sinnikkäästä etsinnästä huolimatta harjoittelu- tai työpaikkaa. Syyksi Tiina arvelee reuman, jota hän on sairastanut taaperoikäisestä.

Tämän jälkeen Huovinen on ollut yli kymmenen vuotta välillä vanhempainvapaalla ja välillä työttömänä. Hän sanoo olevansa jo hieman uupunut työnhakuun, kun yrityksistä huolimatta kukaan ei ota vajaakuntoista töihin. Pohjois-Karjalassa avoimia työpaikkoja on muutenkin vähän.

– Tuntuu pahalta, kun olisi työhaluja. Masennuskin on puhjennut osaksi siitä, etten ole päässyt näyttämään kynsiäni työelämässä, Huovinen toteaa.

Suuri joukko ihmisiä ei vain työllisty avoimille työmarkkinoille

Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan jopa viidesosa työttömistä työnhakijoista voi olla pitkäaikaissairaita tai vammaisia. Eniten vajaakuntoisia on Etelä- ja Pohjois-Savon ely-keskusten alueilla, vähiten Uudellamaalla. Koko maassa osatyökykyisten osuus työnhakijoista on noin 13 prosenttia.

Luvut ovat hätkähdyttävän korkeita, mutta pitkän uran kuntoutuslääkärinä tehnyt Raija Kerätär arvioi määrän vielä suuremmaksi – jopa kolmasosa työttömistä työnhakijoista voi olla jollain tapaa osatyökykyisiä.

Kerätär kertoo hämmästelleensä sairaiden työttömien osuutta jo 90-luvun lopulla, kun hän teki työkykyarviointeja Pohjois-Suomen TE-toimistoissa.

Hän sanoo, ettei TE-toimistoissa välttämättä tunnisteta asiakkaan vajaakuntoisuutta eikä merkintää siksi tehdä. Ihmiset eivät aina itsekään tunnista terveydentilaansa tai työkykynsä heikkenemistä.

– He voivat kertoa lonkkaviasta, mutta eivät mainitse paniikkihäiriötä eli että he pelkäävät ihmisiä, eivätkä uskalla kulkea missään, Kerätär kertoo.

Sopivia työpaikkoja, joissa voisi työskennellä osa-aikaisesti jaksamisen mukaan, ei juuri ole. Niiden järjestäminen on jäänyt pääosin järjestöjen ja yhdistysten kontolle, vaikka myös kuntien vastuuta omien pitkäaikaistyöttömien aktivoinnista on lisätty ohjaamalla niille työmarkkinatukimaksuja.

Osa-aikatyön osuus on ylipäätään Suomessa vähäistä, jos määrää verrataan moniin muihin Euroopan maihin. Meillä vain noin 13 prosenttia palkansaajista tekee osa-aikatyötä.

Hallitus toisensa perään on laittanut vajaakuntoiset ihmiset TE-toimistoon hakemaan työtä, koska ei ole oikein keksitty, miten heidän toimeentulonsa pitäisi järjestää.

Työkyvyttömyyseläkkeen ehtoja on tiukennettu kymmenen viime vuoden aikana, ja valtaosa Kelan myöntämistä sairauseläkkeistä on nykyään määräaikaisia. Kaikkia ei voi päästää työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta työllistyminen vapaille työmarkkinoille on käytännössä mahdotonta. Käsissä on siis monitahoinen ongelma, johon ei ole helppoja ja halpoja ratkaisuja.

Kerätär on toinen hallituksen asettamista selvityshenkilöistä, joiden tehtävä on kartoittaa osatyökykyisten tilannetta työmarkkinoilla. Selvityshenkilöt etsivät samalla keinoja, joilla uudistettaisiin vajaakuntoisten etuus- ja palvelujärjestelmää. Osatyökykyisten auttaminen työmarkkinoille on ollut yksi hallituksen kärkihankkeista, ja siihen on satsattu noin 15 miljoonaa euroa tällä hallituskaudella.

Lisäksi kunnat ovat saaneet valtiolta kuntouttavaan työtoimintaan noin 27 miljoonaa euroa vuosittain. Myös TE-toimistot ovat saaneet velvoitteiden kasvaessa lisäresursseja ja -rahoitusta työllisyystoimiin, kuten palkkatukeen, työ- ja koulutuskokeiluun ja erilaisiin valmennuksiin. Työ- ja elinkeinoministeriö ei pysty yksilöimään, kuinka paljon tästä rahasta on käytetty nimenomaan vajaakuntoisten työllistämiseen.

Vajaakuntoisten työllistämiseksi on siis ponnisteltu, mutta tästä huolimatta tämä työttömyyden kivikova ydin ei sula. Kun vertaa TEM:n työllisyyskatsauksen tietoja hallituskauden alussa toukokuussa 2015 ja toukokuussa 2018, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden osuus työttömistä ei ole juuri alentunut. Osatyökykyisten osuus pysyy 12–13 prosentin lukemissa.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Vajaakuntoisten työttömyys on toki vähentynyt samaan aikaan muun työttömyyden kanssa.

Vielä toukokuussa 2015 pitkäaikaissairaita ja vammaisia oli työnhakijana runsaat 40 000, toukokuussa 2018 enää 30 500.

Ministeriön työvoimatilaston mukaan pari tuhatta osatyökykyistä ihmistä on löytänyt työtä avoimilta työmarkkinoilta vuosina 2015–2017. Aiempaa useampi heistä on myös työllistetty esimerkiksi palkkatuella, päässyt työvoimakoulutukseen, kokeiluun tai valmennukseen. Näin heitä ei lasketa työttömiksi työnhakijoiksi.

Työvoiman ulkopuolelle on siirtynyt vuosina 2015–2017 noin tuhat vajaakuntoista ja noin 2 500 osatyökykyisen kohdalla työttömyyden loppumisen syy ei ole tiedossa.

TEM:stä kerrotaan, että suurin osa näistä ihmisistä on siirtynyt vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle tai aloittanut vanhempainvapaan. Tämän taustalla vaikuttaa työministeri Jari Lindströmin (sin.) mukaan nimetty “Lex Lindström”, joka astui voimaan viime vuoden kesäkuussa. Iäkkäät pitkäaikaistyöttömät ovat voineet siirtyä eläkkeelle Kelan myöntämän eläketuen turvin.

Vajaakuntoisilla on terveysongelmia, joten voidaan myös olettaa, että osa heistä on menehtynyt. Lisäksi jotkut heistä ovat voineet löytää työtä omatoimisesti, eivätkä ole ilmoittaneet siitä TE-toimistoon.

Yksilö työllistämistoimien pyörteissä

Johanna Juopperi ja Tiina Huovinen ovat osa vajaakuntoisten työttömien joukkoa, josta valtaosa ei tule koskaan työllistymään avoimille työmarkkinoille.

Monet heistä ovat olleet vuosikausia kortistossa ja parin vuoden välein heitä on työllistetty ja aktivoitu eri tukitoimin. Alle 25-vuotiailla työttömyysaika on puolet lyhyempi. Vain harva pääsee lopulta sellaisiin palkkatöihin, joilla pystyisi elättämään itsensä. Työministeri Lindströmkin on myöntänyt, että jopa kolmannes aktiivimallin toimissa olevista ihmisistä on aivan väärässä paikassa.

Helsingistä Nurmekseen viime syksynä muuttanut Juopperi kertoo, että häntä on yritetty työllistää vuosien saatossa eri keinoin. Hän on ollut aiemmin kuntouttavassa työtoiminnassa Pakilan työkeskuksessa, palkkatuella siivousyrityksessä ja työkokeilussa vanhusten palvelutalossa.

Juopperi olisi ollut halukas jatkamaan siivousta, mutta yritys otti hänen tilalleen uuden työntekijän palkkatuella. Työkokeilu taas päättyi käsien oireiluun.

– Pidin siitä työstä. Hoitajat sanoivat, ettei minun kuulu nostaa vanhuksia, mutta pitäähän minun auttaa, jos ihminen haluaa vessaan, Juopperi kertoo.

Myös Tiina Huovinen on ollut kuntouttavassa työtoiminnassa Kontiolahden kunnan ylläpitämässä toimintakeskuksessa ja Kelan kautta sekä ammatillisessa kuntoutuksessa että työkokeilussa.

Huovinen kertoo joutuneensa lopettamaan työkokeilun, koska reuman oireet pahenivat. Työtoiminta loppui helmikuussa ja uusi kuntoutusjakso on edessä taas syyskuussa. Tämän välin hän on työttömänä.

Juopperin ja Huovisen kanssa on keskusteltu myös määräaikaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä eli virallisesti kuntoutustuesta, mutta kumpikaan ei ole halukas siirtymään tuelle. Molemmat pitävät itseään liian nuorena eläkkeelle.

– Ajattelen, että se on viimeinen kynnys, mikä pitää sitten jossain vaiheessa ylittää, mutta tässä vaiheessa en ota vielä sitä vastaan, Huovinen toteaa.

Pohjois-Karjalan naiset vakuuttavat, että heillä on rajoitteista huolimatta vielä kovasti työhaluja. Juopperi ja Huovinen eivät etsi kokoaikaista työpaikkaa, koska jaksaminen tulee vastaan. Neljäkin tuntia päivässä riittäisi. Juopperi kertoo, että kierrätyskeskuksen työtoiminnassa on tarkoitus selvittää, millaisiin työtehtäviin hän vielä pystyy.

– Vaikka nämä kädet vaivaavat, en halua jäädä kotiin. Taistelen joka päivä, että pääsen tänne töihin. Itsellä on hyvä fiilis, että olen tehnyt jotain, sen sijaan että olisin omassa mökissäni. Se ei ole hyvä fiilis, hän sanoo.

Juopperi sanoo pystyvänsä erilaisiin avustaviin töihin esimerkiksi työparin kanssa. Kun omat voimat ehtyvät, toinen voi auttaa. Huovinen taas pystyisi tekemään toimistotöitä tai työskentelemään myyjänä. Ruumiillisesti raskaaseen työhön hän ei sairautensa takia kykene.

Hallituksen aktiivimalli ja valmistelussa oleva omatoimisen työnhaun malli kohtelevat vajaakuntoisia tylysti. Kun keikkatyötä ei ole tarjolla eikä työllisyystoimenpiteisiin voi päästä jatkuvasti, seurauksena on työttömyyskorvauksen leikkaus vajaalla viidellä prosentilla.

Juopperi kertoo, että hänen päivärahansa leikattiin alkuvuonna, koska hän ei hakenut TE-toimiston mielestä aktiivisesti töitä. Hän odotti tuolloin Kelan lääkärin ja työvoimaviranomaisten yhteiskokousta ja päätöstä siitä, voiko hän aloittaa kuntouttavassa työtoiminnassa.

Kuntoutuslääkäri Raija Kerätär näkee aktiivimallissa yhden hyvän puolen: nyt huomattiin, että työttömissä on ryhmä, joka ei pysty hakemaan töitä.

– Aiemmin nämä henkilöt ovat saattaneet olla kaksikymmentä vuotta kortistossa ihan rauhassa, eikä kukaan ole edes hoksannut, että he olisivat jotain muuta kuin työkykyisiä, hän toteaa.

Eri palvelut eivät pelaa yhteen

Osatyökykyisten pitkäaikaistyöttömien palvelut ovat tällä hetkellä hajallaan.

Osa työllisyyden hoidosta on työ- ja elinkeinoministeriön, osa sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla. Kunnilla on vastuu omien pitkäaikaistyöttömien työllisyystoimenpiteistä. Lisäksi kansalaisjärjestöt ja erilaiset yhdistykset toteuttavat lopulta monet näistä aktivointitoimista.

Vates-säätiön hankepäällikkö Mari Toivonen sanoo, että osatyökykyisille ihmisille on tarjolla paljon hyviä palveluita, mutta kokonaisuus ei ole kenenkään hallinnassa.

Toivonen aloittaisi ongelman purkamisen työttömien työ- ja toimintakyvyn arvioinnista. Hänen mukaansa työttömissä on paljon sellaisia ihmisiä, joille ei ole tehty koskaan tutkimusta. Ongelmat ovat sitten pikkuhiljaa kasaantuneet ja työttömyys on pidentynyt.

– Heillä saattaa olla esimerkiksi terveydellisiä haasteita, ja missään kohtaa ei ole kunnolla arvioitu sitä, mikä heidän todellinen työ- ja toimintakykynsä on. Se täytyisi henkilökohtaisella tapaamisella ja tuella selvittää, Toivonen toteaa.

TEM:n työvoimatilaston mukaan työkyvyn arviointien määrä on laskenut. Vielä vuonna 2015 niitä tehtiin hieman alle 1 300, viime vuonna enää runsaat 550 kappaletta.

Vajaakuntoiset työttömät ovat hyvin epäyhtenäinen ryhmä. Heillä on fyysisiä pitkäaikaissairauksia, mielenterveyden ongelmia tai erilaisia vammoja ja rajoitteita. Joukossa on myös lievästi kehitysvammaisia ja päihdeongelmaisia. Yksi työllistämiskeino ei siis millään pure kaikkiin, kun ongelmat ovat näin vaihtelevia.

Raija Kerätär huomauttaa, ettei vajaakuntoisia työttömiäolisi näin paljon, jos terveydenhuolto tekisi sille kuuluvan tehtävän.

– Tunnen lääkärinä suurta häpeää siitä, että terveydenhuolto on ulkoistanut itsensä heikossa asemassa olevien toimintakykyasioista. Heidän sairautensa ovat jääneet hoitamatta. Se on yksi isoimpia asioita tässä kokonaisuudessa, hän painottaa.

Toivosen ja Kerättären mielestä ongelmien ratkaisu vaatisi moniammatillista otetta ja yksilöllisiä palveluja. Työvoimahallinnon, terveyden- ja sosiaalihuollon, Kelan ja oppilaitosten välillä tarvittaisiin kipeästi tiiviimpää yhteistyötä.

– Jos työtön on esimerkiksi vaikeasti masentunut, silloin hoidetaan sairaus ensin ja vasta sitten tuetaan töihin tai tehdään tätä yhtä aikaa. Tällainen koordinaatio meillä puuttuu tällä hetkellä lähes täysin, Kerätär sanoo.

Välityömarkkinat takaisin

Raija Kerättären mukaan Suomesta puuttuvat niin kutsutut välityömarkkinat, jotka tarjoaisivat osa-aikaista työtä sellaisille, jotka eivät pysty kokoaikatyöhön.

Helpot avustavat työt hävisivät pitkälti 90-luvun laman myötä. Järjestöt ja yhdistykset ovat paikanneet aukkoa, mutta ne pystyvät tarjoamaan vain lyhyitä työjaksoja.

– Toisaalta kuulen aika kovia äänenpainoja, että ei saa jakaa työmarkkinoita, ettei näitä ihmisiä leimattaisi. Se on loputonta jappaamista, että vajaakuntoinen pitäisi nähdä samanlaisena työntekijänä kuin muutkin. Silloin käy niin, että me puhutaan kauniita puheita ja ihmiset jäävät työttömäksi työnhakijaksi, Kerätär huomauttaa.

Hän viittaa ammattiyhdistysliikkeen vahvaan asemaan Suomessa. Ay-liike on puhunut kahden tason työmarkkinoiden syntymisestä ja vastustanut erityisryhmien, kuten maahanmuuttajien muita heikompia työehtoja.

Kerätär sanoo ymmärtävänsä, miksi työnantajat eivät palkkaa nykyistä enemmän osatyökykyisiä.

Suurin osa Suomen työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joissa yrittäjä koettaa saada itselleen leivän pöytään. Osatyökykyisen palkkaaminen koetaan taloudelliseksi riskiksi.

– Tämä on työmarkkinoiden realiteetti, joka pitää ottaa huomioon. Se on aika epärealistinen kuvitelma, että heidät pantaisiin vain työnantajan vastuulle, Kerätär toteaa.

Juttuun haastatellut asiantuntijat ja vajaakuntoiset työttömät ovat yksimielisiä yhdestä keinosta, jolla työnantajat houkuteltaisiin palkkaamaan osatyökykyisiä.

Heistä työnantajille pitäisi antaa nykyistä enemmän rahallista tukea, jos he palkkaavat vajaakuntoisen työntekijän. Lisäksi työnantajia pitäisi tukea vielä lisää työtehtävien räätälöinnissä ja osatyökykyisiä niiden suorittamisessa. Tällaista apua on tarjolla nykyään järjestöjen ja yhdistysten työvalmentajilta ja -neuvojilta tai TE-toimistojen työkykykoordinaattoreilta.

Kerätär ottaisi mallia esimerkiksi Ruotsista tai Norjasta, joissa on jo toimivat tukijärjestelmät osatyökykyisille. Ruotsissa valtio on ottanut vastuulleen vajaakuntoisten työllistämisen. Toinen hyvä keino olisivat tuetut oppisopimuspaikat eli koulujen ja yritysten välinen yhteistyö.

Tuoko vielä keskeneräinen sote- ja maakuntauudistus parannusta osatyökykyisten tilanteeseen?

Mari Toivonen painottaa, että vajaakuntoisten joukko tulee tarvitsemaan sekä sote- että kasvupalveluita, joten niiden yhteensovittamista tarvitaan tulevaisuudessa.

Kerättären mukaan uudistuksen yhteydessä on hyvät mahdollisuudet paljon puhutulle palvelujen integroinnille. Maakunnassa pitää olla taho, joka vastaa siitä, että eri sektorit koordinoivat vajaakuntoisten palvelut.

– Nyt näyttää siltä, ettei sellaisia suunnitelmia ole, vaan sote-uudistuksen painotukset ovat menneet valinnanvapauspuolelle ja palvelut hajautuvat yhä useammalle tekijälle, hän muistuttaa.

“He ovat niitä luusereita”

Raija Kerätär puhuu suoraan yleisestä asenteesta pitkään työttömänä olleita kohtaan. Hän on joutunut monesti oikomaan, ettei pitkäaikaistyötön tarkoita samaa kuin päihderiippuvainen.

– Olen aika usein törmännyt asenteeseen, että he ovat niitä luusereita. Se tuntuu jotenkin kummalliselta puheelta, kun tiedän, että siellä on hyvin paljon sairaita ihmisiä tai hoidon ja kuntoutuksen ulkopuolelle jääneitä, Kerätär harmittelee.

Moni osatyökykyinen kieltäytyikin Ylen haastattelusta ennen kuin Pohjois-Karjalasta löytyi rohkeita naisia. Tiina Huovinen sanoo, että osa voi hävetä vajaakuntoisuuttaan.

– Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että mekin ollaan ihmisiä. Me olemme tasa-arvoisia, oli sitten terve tai sairas, kukkaro pullollaan rahaa tai vähän ohuempi kukkaro, Huovinen toteaa.

Hän sanoo törmänneensä myös väitteeseen, etteivät pitkäaikaistyöttömät haluaisi töihin.

– Suurin osa meistä haluaa töihin, kunhan vain löytyisi se keino ja se paikka, missä tehdä sitä työtä, Huovinen sanoo.

Lue myös: "Yhtä akkaa roudataan täällä kuntouttavan työtoiminnan nimissä" – Työministerikin myöntää, että osa työttömistä roikkuu turhaan aktiivimallissa

Aikuisten askartelukerho vai tie työkuntoon? Kuntouttavaa työtoimintaa kiitetään ja kritisoidaan

Saksassa Wacken Open Air -hevimetallifestivaaleilla otettiin kiinni kaksi miestä, jotka olivat joko musiikin tosifaneja tai väärässä paikassa. Poliisin mukaan miehet olivat karanneet vanhainkodista suunnatakseen kuuntelemaan musiikkia.

Miehet olivat "hämmentyneitä ja eksyneen oloisia", kertoi poliisi saksalaismedialle. Parivaljakko löydettiin suositulta metallimusiikkifestivaalilta noin kolmen aikaan lauantainvastaisena yönä. Miesten ikää ei ole kerrottu julkisuuteen.

– He ilmeisesti pitivät metallimusiikkifestivaalista, kertoi poliisin tiedottaja.

Vanhainkoti oli tehnyt ilmoituksen kadonneista asukkaista aiemmin. Miehet haettiin takaisin kotiin pian sen jälkeen kun poliisi oli löytänyt miehet festivaaleilta.

Wacken Open Air pidetään vuosittain Itzehoen kaupungin lähellä pienessä Wackenin kylässä ja sitä ympäröivillä pelloilla Schleswig-Holsteinin osavaltiossa Saksassa. Se pidettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1990. Festivaaleille osallistuu vuosittain kymmeniätuhansia hevimetallin ystävää.

Miesten rohkeaa toimintaa on ylistetty hevimetallimusiikkifanien piireissä.

Sarjakuvataiteilija Karoliina Korhosen luoma Matti-hahmo on hauskuuttanut suomalaisia jo muutaman vuoden ajan. Hahmo kuvastaa tuttuja stereotypioita meistä suomalaisista, kuten ujoutta ja vaivaantumista erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Nykyään Finnish Nightmares -faneja löytyy yhä enenevissä määrin myös ulkomailta. Etenkin Aasiassa tikku-ukkosarjakuvan suosio on suurta. Kiinassa Finnish Nightmares -stripeistä on tullut suorastaan hitti.

Kiinalaisten innostus on hämmästyttävää, sillä kiinalainen kulttuuri poikkeaa melkoisesti suomalaisesta. Matti-hahmon sosiaaliset pelot liittyvät ennen kaikkea ihmisten kohtaamiseen ja läheisyyteen – Kiinassa taas ihmisiä ja tungosta riittää. Yksityisyyttä ei juuri ole, ja tunkeminen ja änkeäminen kuuluvat perustaitoihin.

Karoliina Korhonen ymmärtää hyvin, kun eletään tiivisti rinta rinnan, välillä on mukava jakaa kokemuksia oman rauhan puutteesta.

– Olen käsittänyt, että varsinkin kiinalaiset nuoret pitävät sarjakuvasta siksi, että se esittää kiusalliset tilanteet positiivisessa valossa. On ihan ok haluta omaa tilaa ja rauhaa, sähköpostitse tavoitettu Korhonen vastaa.

Arvostettu brittilehti Guardian kertoo, että Finnish Nightmares -sarjakuvan suosio on niin suurta, että mandariinikiinaan on luotu jopa uusi sana jingfen, joka tarkoittaa henkistä suomalaista. Termi viittaa sellaisiin ihmisiin, jotka karsastavat sosiaalisia tilanteita ja ottavat yksityisen tilansa hyvin vakavasti – kuten suomalaiset.

Guardianin mukaan kiinalaiset eivät ole tottuneet yksityisyyteen, joten päiväunet onnistuvat hyvin vaikka puiston penkillä tai museossa. Suomalaisen sarjakuvan avulla kiinalaiset ovat nyt päässeet purkamaan tuntojaan ja huomanneet kaipaavansa omaa tilaa.

– Luulen, että sarjakuvan avulla on helpompi keskustella ja jakaa kokemuksia kiusallisista ja epämukavista sosiaalisista tilanteista, kertoo Korhonen.

Aasiassa kustannussopimuksista kilpailtiin

Finnish Nightmares -sarjakuvasta on tehty kaksi kirjaa. Englanninkielisiä versioita myydään yhä hyvin paljon. Sosiaalisten tilanteiden pelko tuntuu olevan globaali-ilmiö.

– Periaatteessa monet kuvaamani suomalaisten painajaiset ovat kaikkien introverttien painajaisia. Silti suosio yllätti. Lähinnä ehkä sen takia, että sarjakuva on niin vahvasti "suomalainen". Ajattelin, että tuskin kovin montaa ulkomaista kiinnostaa suomalaisuus, että nuo kuvat leviäisivät kovin laajalle, pohtii Karoliina Korhonen.

Toisin kuitenkin kävi. Vaikka sarjakuvat ovat levinneet Aasiassa etenkin verkossa, myös kirjat ovat olleet menestyksiä. Kustantajalla ei ole tarkkaa tietoa myyntiluvuista, mutta kustannussopimuksista käytiin jopa pientä kilpailua.

– Myyntiodotukset olivat kovat Japanissa, Kiinassa ja Etelä-Koreassa, koska käännöksistä maksetut ennakot olivat poikkeuksellisen suuria, kertoo Ville Rauvola Atena-kustantamosta.

Molemmat Finnish Nightmares -kirjat on käännetty japaniksi ja kiinaksi. Rauvola uskoo, että myös käännös koreaksi on jo ilmestynyt, koska paikallisella kustantamolla oli kova kiire sopimusten kanssa.

Korhonen kehitteli tikku-ukkohahmonsa alun perin huvittaakseen itseään ja kavereitaan. Pian sarjakuvat alkoivat levitä netissä ja herättivät niin paljon hilpeyttä, että Korhonen ryhtyi työstämään sarjakuvia toden teolla. Tällä hetkellä kalevalahattuisella Matilla on Facebookissa yli 180 000 seuraajaa ja suomalaisten painajaisia on syntynyt jo kahden kirjan verran. Matin kiusallisiin hetkiin voi tutustua myös blogissa.

Yle Ulkolinja-dokumentti joutui viikonloppuna sensuurin kouriin Venezuelassa.

Saksalainen Deutsche Welle oli ostanut Venezuelan kurjista oloista kertovan dokumentin Yleltä ja oli esittämässä sitä lauantaina espanjankielisellä kaapelikanavallaan. Parin minuutin kuluttua lähetys kuitenkin katkesi Venezuelan teleliikennettä valvovan valtiollisen Conatelin määräyksestä.

Sensuuri kuitenkin kääntyi itseään vastaan, ja dokumentti leviää nyt netissä kulovalkean tavoin. Venezuelan hallituksen sensuroimaa ohjelmaa on nostettu esiin useilla eri nettisivuilla.

Deutsche Welle laittoi dokumentin videopalvelu YouTubeen, jossa ohjelman espanjankielinen versio on saanut 265 000 katsojaa ja englanninkielinen 125 000 katsojaa parissa päivässä.

Venezuelassa 42-minuuttisesta dokumentista leviää WhatsApp-ryhmissä myös puhelimella kuvattu versio, kertoo ohjelman tekijä Pertti Pesonen.

Ohjelmassa esiintynyt sosiologi Tulio Hernandez on Pesosen mukaan saanut maanmiehiltään runsaasti kiittävää palautetta.

– Venezuelassa itsenäinen media on nujerrettu. Mutta ehkä se, että venezuelalaisten ahdingosta kerrotaan muualla, tuo ihmisille lohtua, Pesonen arvelee.

Pesonen on seurannut tiiviisti Venezuelan tapahtumia sen jälkeen, kun entinen presidentti Hugo Chávez nousi valtaan vuonna 1998. Pako tuhotusta maasta on hänen viides Venezuelaa käsittelevä Ulkolinja-dokumenttinsa.

Lisää aiheesta:

Pertti Pesosen Ulkolinja-dokumentti Pako tuhotusta maasta Yle Areenassa

Pako tuhotusta maasta –miljoonat ihmiset pakenevat Venezuelasta

Suuri kaniinisuunnitelma – eli miten Venezuelan vallankumous muuttui ensin farssiksi, sitten tragediaksi

Kun Jukka Hirvikallio alkoi kuulla viljelijäkollegoiltaan oudoista havainnoista, hän riensi tarkistamaan tilanteen omilla pelloillaan.

Vastaan tuli surkea näky: gammayökkösen toukkia löytyi todella paljon. Ne olivat parissa päivässä ehtineet syödä Hirvikallion rypsipellosta pois kaikki vihreät osat.

Hirvikallio toimi niin nopeasti kuin pystyi. Hän osti kaupan viimeiset torjunta-ainekanisterit ja ruiskutti rypsipeltonsa heti, kun Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes heinäkuun viimeisenä perjantaina ilmoitti sallivansa ylimääräiset ruiskutukset gammayökkösen tuhojen pienentämiseksi.

– Tukesille iso kiitos, että se pystyi päättämään hätäluvasta näin pian.

Viljelijä Jukka Hirvikalliolla on 40 hehtaaria rypsipeltoa Luumäellä Etelä-Karjalassa.

Gammayökkönen yllätti viljelijät

Torjunta-aineiden kysyntä kiihtyi viime viikolla täysin yllättäen, kun suomalaispelloilla lähes tuntematon tuholainen, gammayökkösen toukka, ilmestyi näyttämölle.

Toukan torjuntaan sopivat aineet ovat nyt kaupoista lopussa.

Kasvinsuojelun asiantuntija Juha Sohlo ProAgriasta arvelee, että torjunta-aineet ovat lopussa laajemminkin Euroopasta.

– Viljelijöillä voi olla vielä omia varastoja, mutta kauppiailta ei torjunta-aineita enää tänä kesänä saa, Juha Sohlo kuvaa tilannetta.

Gammayökkösen myrkyttämiseen sopivia torjunta-aineita kuluu normaalisti eniten alkukesästä, kun kasvustoja ruiskutetaan kirvojen ja rapsikuoriaisten leviämisen estämiseksi. Kesän lopulla gammayökkösen toukkien tuhovoima yllätti kaikki.

– En osannut edes arvata, että pitäisi tällaista toukkaa osata pitää silmällä, sanoo viljelijä Jukka Hirvikallio.

Torjunta-ainetta ei riittänyt kaikille

Yleensä gammayökkösiä esiintyy Suomessa vain pieniä määriä. Niitä tiedetään viimeksi saapuneen Suomeen yhtä paljon kuin nyt vuonna 1946.

Koska torjunta-aineita ei kaikille viljelijöille ole riittänyt, joudutaan osalla tiloista nyt katselemaan vierestä, kun nopeaa tuhoa aiheuttava gammayökkösen toukka syö suihinsa koko kasvuston.

Juha Sohlo tietää tapauksia, joissa viljelijä on käynyt heinäkuun lopulla lyhyellä lomalla ja kotiin tullessaan joutunut toteamaan, että kasvustosta ei ole jäljellä juuri mitään.

Jukka Hirvikallio laskee menettäneensä noin puolet 30 000 hintaiseksi arvioimastaan rypsisadosta. Hirvikallion kasvattama rypsi jalostetaan rypsiöljyksi ja margariiniksi ravintokäyttöön.

Futistähti Ronaldon nimikkoperhonen

Biologi Jaakko Kulberg kertoo tuntevansa gammayökkösen käyttäytymisen hyvin.

Hän sanoo, että gammayökkönen on monille tuttu jalkapallon vuoden 2016 EM-kisoista, kun ranskalainen stadion oli täyttynyt vaelluksella olleista gammayökkösistä. Yksi perhonen kuvattiin viivähtämässä surevan supertähti Christiano Ronaldon otsalla.

Gammayökköset elävät Jaakko Kullbergin mukaan vähän kuin muuttolinnut. Erona on se, että toisin kuin linnut, sama perhosyksilö ei koskaan vaella takaisin etelään, vaan kyseessä on jo uusi sukupolvi.

Heinäkuun lopulla viljelysten kimppuun iskeneet toukat ovat Kullbergin mukaan alkukesästä Suomeen vaeltaneiden perhosparvien jälkeläisiä. Perhoset munivat paikkoihin, jossa vaikuttaisi olevan riittävästi ruokaa niiden toukille.

Munat kehittyvät toukiksi lämpötilasta riippuen 3–10 päivässä. Uusiakin perhosparvia Kullberg tietää saapuneen Suomeen vielä aivan hiljattain.

– Viime viikolla tutkakuvissa näkyi satojen miljoonien, jopa miljardien yksilöiden parvia, Kullberg kertoo.

Kullbergin mukaan lajia tavataan Suomessa vielä syyskuussa, ehkä jopa lokakuussa, mutta sen jälkeen se katoaa.

Ensi kesä on arvoitus

Perhosiin perehtyneen biologin Jaakko Kullbergin mukaan gammayökkösen toukkien viljelyksille aiheuttamalta tuholta suojauduttaisiin Suomessa parhaiten pitämällä huolta toukkien luontaisista vihollisista.

– Peltojen ympärillä pitäisi säilyttää tarpeeksi leveä kaistale villiä luontoa, jossa gammayökkösen toukkaa ravinnokseen käyttävät lajit selviytyvät.

Gammayökkösen liikkeitä ensi kesänä on mahdotonta vielä ennustaa. Mutta jos parvet jälleen vaeltavat sankoin joukoin Suomeen, on niillä vastassa aiempaa valveutuneempia viljelijöitä.

– Ensi kesänä tiedän tarkkailla kasvustoa ja ryhtyä ajoissa torjumaan, Hirvikallio sanoo.

9-vuotias tyttö putosi Mustekala-laitteesta Linnanmäellä maanantaina. Tyttö on viety sairaalaan, ja nyt Linnanmäellä tutkitaan, miten onnettomuus on voinut tapahtua.

Huvipuiston toimitusjohtaja Pia Adlivankin kertoo, että kaikki laitteet tarkastetaan ja koeajetaan joka aamu. Vuodesta 1985 asti Linnanmäellä asiakkaita pyörittäneestä Mustekala-laitteesta ei havaittu vikaa tänä aamuna – eikä onnettomuuden jälkeen.

– Meillä ei ole vielä ymmärrystä siitä, mitä tapahtui. Teknistä vikaa emme ole laitteesta löytäneet, vaikka laite on tarkastettu aamulla ja onnettomuuden jälkeen.

Onnettomuuden tutkintaa hankaloittaa tällä hetkellä myös se, ettei tapaukselle ole löytynyt silminnäkijöitä. Tytön vanhemman olivat Adlivankinin mukaan laitteen läheisyydessä, mutta eivät nähneet tytön putoamista.

Laitehoitaja huomasi lopulta, että lapsi oli maassa ja pysäytti laitteen.

– Laite oli käynnissä [onnettomuuden aikana]. Sehän käy korkealla, 3,7 metrissä, mutta oli tulossa alas ja arvio on, että onnettomuus sattui, kun laite oli 1–2 metrin korkeudessa maasta, Adlivankin kertoo.

Toimitusjohtajan mukaan Linnanmäellä ei ole tapahtunut vastaavanlaista onnettomuutta kyseisessä laitteessa eikä myöskään muissa huvipuiston laitteissa.

Tutkintaa jatketaan ja Adlivankin odottaa, että pääsee juttelemaan tytön kanssa tapahtuneesta. Tyttö pysyi tajuissaan koko onnettomuuden ajan ja ambulanssihenkilökunnan mukaan hän ei lyönyt tilanteessa päätään, Adlivankin kertoo.

Tytön äiti on mukana sairaalassa. Isä ja veli jäivät vielä huvipuistoon jatkamaan päivää.

– Äiti lupasi kertoa meille heti, kun he tietävät ja luultavasti palaavat vielä huvipuistoon jatkamaan päivää.

Adlivankinin mukaan onnettomuus hyvitetään perheelle. Sitä hän ei vielä osannut sanoa, mikä Mustekala-laitteen kohtalo on: laitetaanko klassikkolaite mahdollisesti hyllylle.

– Jos siinä on mitä tahansa uhkaa, niin totta kai teemme toimenpiteitä, ettei uhka toistu. Mutta en lähtisi spekuloimaan, ennen kuin tiedämme, mitä todella tapahtui.

Onnettomuudesta kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.

Who Is America? -satiirisarjan uusimmassa jaksossa kirkkaanvärisissä lavasteissa istuu yhdysvaltalainen Joe Arpaio ja "43 asetta omistava" suomalainen tubettaja OMGWhizzboy, oikealta nimeltään Ladislas Kekkonen.

Tubettaja on brittikoomikko Sacha Baron Cohenin uusin hahmo. Cohenin kuuluisimpia hahmoja ovat kazakstanilainen toimittaja Borat ja talk show -juontaja Ali G, joiden henkilöllisyyksillä Cohen on elokuvissa ja tv-sarjoissa haastatellut Yhdysvaltain ja Englannin poliitikkoja, valtaapitävä ja tavallisia ihmisiä. Haastateltavat eivät tiedä joutuneensa huijatuiksi.

Ilmeisesti tv-sarjan tekemän tiedotteen mukaan 32-vuotias Kekkonen on suosittu live-streamaaja, joka on saanut oman "primetime tv-ohjelman kotimaansa Suomen Yle Extra -kanavalla".

"OMGWhizzboy on myös toteuttanut unelmansa työskentelemällä suomalaisten julkkisten ja lapsuuden idoliensa rinnalla."

Donald Trumpin armahtama sheriffi

86-vuotias Joe Arpaio on entinen sheriffi Arizonasta , joka tuomittiin viime vuonna oikeuden halventamisesta etnistä profilointia koskevassa tapauksessa. Arpaio oli tuomion mukaan kohdentanut valvontaa laittomasti latinotaustaisiin. Arpaion armahti lokakuussa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Haastattelussa OMGWhizzboy availee Shopkinsin lelupaketteja ja kertoo sivulauseessa omistavansa 43 erilaista asetta "tulevan rotusodan takia". Haastattelu mukailee Youtube-videopalvelussa suosittuja paketinavausvideoita.

– Avaan nyt Shopkins-paketin. Samalla kun teen sen, kertoisitko miksi kommunistit yrittävät estää ihmisiä omistamasta aseita?, Cohen kysyy haastattelussa.

"Joutuisin ehkä sanomaan kyllä"

Yhdysvalloissa uutisotsikoksi on noussut haastattelun loppu, joka on katsottavissa alta.

Lelupakettien avaamisen jälkeen tubettaja kysyy Arpaiolta, suostuisiko hän presidentti Donald Trumpin ehdottamaan suuseksiin.

– Joutuisin ehkä sanomaan kyllä, Arpaio vastaa.

Arpaio antoi jo heinäkuussa haastattelun laitaoikeistolaiselle Breitbart-verkkolehdelle, jossa hän kertoi joutuneensa Cohenin esittämän "suomalaisen koomikon" huijaamaksi.

– Jokin kertoi minulle, että minun olisi parasta dokumentoida tämä. Joten kirjoitin [asiat muistiin] nopeasti.

Arpaion mukaan suomalaisen tubettajan sanavalinnat herättivät hänen epäilyksensä.

– Olin jokseenkin shokeerattu. Mutta ajattelin, että tämä on Suomea ja hän on kuuluisa koomikko.

Suomessa HBO Nordicin esittämässä Who is America? -sarjassa on tähän mennessä esiintynyt muun muassa Yhdysvaltain entinen puolustusministeri Dick Cheney, joka Cohenin hahmon kehoituksesta allekirjoitti kidutuslaitteen. Myös yhdysvaltain entinen varapresidenttiehdokas Sarah Palin on kertonut tulleensa huijatuksi.

"Erittäin hyvä omassa lajissaan"

Jakson katsoi myös suomalainen stand up -koomikko ja tv-satiiri-käsikirjoittaja Kaisa Pylkkänen. Hän kertoo olevansa Cohenin tyylin ystävä.

– Hän on erittäinkin hyvä omassa lajissaan. Esittämällä ulkomaalaisen ohjelman tekijää vieraat puhuvat varomattomammin kun eivät usko, että materiaali näkyisi kotimaassa. Se on varmasti ainoa tapa, että Cohen saa tällaisia haastatteluita.

Nyt vuorossa oli Suomi ja Pylkkäsen mukaan täysin linjan mukaisesti.

Vierasperäinen korostus antaa myös Pylkkäsen mukaan Cohenille mahdollisuuden käyttää roiseja sanoja ikään kuin kielivirheinä, mikä pakottaa haastateltavat puhumaan aiheista.

Pylkkänen sanoo kaipaavansa enemmänkin moraalista keskustelua jakson teemoista.

– Siitä, mitä lapsille tuputetaan. Haastattelun keskellä ruutuun tulee lelujen hintatietoja samalla, kun puhutaan rotusodasta. Se näyttää myös sitä, että sponsoriksi voi kelvata mikä tahansa kun myynnissä on tekijän persoona.

OMGWhizzboy mainostaa erittäin näkyvästi Shopkins-lelumerkkiä. Haastattelun tunnusmusiikin aikana ruudun täyttää hetkeksi kookas suomalainen "Hengenlahja!"-teksti.

Pylkkäsen mukaan Cohenin satiiri naurattaa niin pitkään kun siinä lyödään ylöspäin, eli kun satirisoitavana on valtaapitävä.

Yhdysvalloissa kriittistä keskustelua on aiheuttanut muun muassa aikaisempi jakso, jossa yhdysvaltalaisen Unelmien poikamies -sarjan kilpailija Corinne Olympios mainostaa Cohenin hahmon yllyttämänä lapsisotilaille aseita antavaa kuvitteellista järjestöä. Kysymyksenä on, ansaitseeko poliitikkojen keskellä tv-esiintyjä pilkan.

– Sama kysymys heräsi itselle, mutta onko kyse tavallisesta kansalaisesta, kun sosiaalisen median seuraajia on satoja tuhansia? Jakso näytti, mitä sponsoreiksi voidaan hyväksyä.

Lue lisää:

Borat-näyttelijä huijasi taas päättäjiä: Dick Cheney antoi nimmarinsa kidutusvälineeseen, Sarah Palin suuttui veteraanivedätyksestä

Korjaus 6.8. kello 12.45. Jutussa luki aiemmin, että hahmolla olisi suosittu Youtube-kanava. Tiedotteessa kerrotaan hänen olevan suosittu live-streamaaja, erikseen Youtube-kanavaa ei mainita.

Höltyneet liitokset ja hapertuneet eristeet ovat salakavalia sähköpalojen aiheuttajia.

Kun virta ei löystyneessä liitoksessa kulje tarkoitetulla tavalla, sähköenergiaa muuttuu lämmöksi ja liitos kuumenee. Pahimmillaan liitos alkaa lyödä tulta ja siihen syttyy valokaari.

Esimerkiksi pistotulppa voi näin hitsautua kiinni pistorasiaan ja samalla eristeet sulaa yhdeksi valuvaksi klöntiksi.

Vanhassa jatkojohdossa taas saattavat eristeet halkeilla niin, että sähkö lyö läpi sytyttäen koko roikan palamaan.

Sähkökipinöinti ja valokaari aiheuttavat lämmön ohella myös tunnistettavia radiotaajuisia häiriöitä. Tämä on toki tiedetty jo pitkään.

Näitä häiriöitä voidaan käyttää hyödyksi sähköturvallisuuden parantamisessa.

Valokaarivikasuojia suositellaan nyt myös Suomessa

Markkinoille on tullut myös kotitalouksien sähkökeskuksiin sopivia suojalaitteita, jotka valokaarelle tyypillisen häiriön havaitessaan katkaisevat kyseiseen johtoon menevän virran.

Suositus valokaarivikasuojien asentamisesta on ollut Suomessa voimassa viime syksystä saakka.

– Tässä vaiheessa se on puhdas suositus. Voidaan kokeilla, ja kertyy kokemuksia siitä, kuinka luotettavia nämä laitteet ovat, sanoo Suomessa sähköteknisistä standardeista vastaavan SESKO ry:n tekninen johtaja Tapani Nurmi.

Suojia suositellaan muun muassa nukkumistiloihin ja paikkoihin, joissa on erityisen arvokasta tai korvaamatonta omaisuutta.

– Mikään muu suojalaite ei tällaista katkosta tai huonoa liitosta pysty havaitsemaan, Nurmi kertoo.

Mallia otettu Yhdysvalloista

Nurmen mukaan USA:ssa on jo pitemmän aikaa käytetty vastaavantyyppisiä laitteita, koska siellä on ollut enemmän ongelmia valokaarien takia.

Tämä johtuu siitä, että kotitaloussähkön jännite on Yhdysvalloissa esimerkiksi Suomessa käytettävää alempi.

Pienemmällä jännitteellä saman tehon tuottamiseen tarvitaan suurempi virtamäärä, ja useimmiten suurempi virta tarkoittaa häiriötilanteessa myös voimakkaampaa valokaarta.

Valokaarivikasuojia on jo nyt saatavilla useammankin sähköalan tukkuliikkeen valikoimissa. Käytännössä kyse on kytkimeltä näyttävän johdonsuojakatkaisijan mallisista, sähkökeskuksen asennuskiskoon kiinnitettävistä laitteista.

Myös vikavirtasuojakytkinten käyttöalaa laajennettu

Samassa sähköasennusstandardissa on laajennettu myös jo aiemmin yleistyneiden vikavirtasuojien käyttöalaa.

Jatkossa uusissa asennuksissa ilman vikavirtasuojausta saa pääosin jättää vain kylmälaitteelle menevän ryhmäjohdon pistorasian. Pakastimessa suojan virhelaukeamisen aiheuttama haitta voikin olla huomattavan suuri, kun jäädytetyt elintarvikkeet sulavat käyttökelvottomiksi.

Sähköiskun vaaraa vähentävän vikavirtasuojan toiminta perustuu siihen, että laite tarkkailee kulutuskojeeseen vaihejohdossa menevää ja nollajohdossa palaavaa sähkövirran määrää.

Jos virtamäärät poikkeavat toisistaan, katkaisee laite sähkön, koska tuolloin sähköä vuotaa jostakin väärään paikkaan.

Toistaiseksi uudet valokaarivikasuojakytkimet ovat jo laajemmin käytössä olevia vikavirtasuojia kalliimpia.

– Aikaa myöten hintakin laskee, kun on enemmän valmistajia ja valmistusmäärät kasvavat, arvioi Nurmi.

Lue lisää:

Tulipalon syyn etsintä alkaa, kun savusukeltaja astuu sisään – Joka kymmenennen tulipalon aiheuttanut seikka jää selvittämättä

Vuorotyötä tekevän yksinhuoltajaäidin Mona-Liisa Karppisen arki muuttuu tänä syksynä kertaheitolla, kun hänen 7-vuotias esikoispoikansa aloittaa elokuun puolivälissä koulutien.

Useimmissa kunnissa vuorotyötä tekevälle tilanne olisi äärimmäisen hankala, mutta ei iisalmelaiselle Karppiselle.

– Meillä on Iisalmessa hyvä, kun ekaluokkalaiset ja tokaluokkalaiset saavat olla päivähoidossa. Itse kun lähtee töihin, niin voi viedä koululaisen päiväkotiin. Yllätyin, että asiat onnistuvat näin helposti, kertoo Karppinen tyytyväisenä.

Töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin tekevällä Karppisella on toisinaan mahdollisuus saada hoitoapua tukiverkoltaan, mutta aina se ei ole mahdollista. Eikä hoitoapua viitsi Karppisen mielestä jatkuvasti olla pyytämässäkään.

– Kun itse menen töihin vasta kahteen ja lapsi on juuri päässyt koulusta, niin olisi se pitkä ilta pienen olla yksin, huokaa Karppinen.

Ainoastaan yksittäiset kunnat mahdollistavat koululaisen vuorohoidon

Monissa kunnissa perheet joutuvat hankalaan tilanteeseen lapsen koulunkäynnin alkaessa, sillä kunnilla ei ole velvollisuutta tarjota hoitopaikkaa pienille koululaisille. Erityisen ongelmallista on vuorotyöläisillä ja yksinhuoltajilla. Moni vanhempi kokee, että 1.–2.-luokkalaiset ovat liian pieniä olemaan yksin esimerkiksi ilta-aikaan. Samaa sanovat varhaiskasvatusalan ammattilaiset.

Aivan pienimmät koululaiset ovat liian pieniä olemaan yksin iltaisin, öisin tai viikonloppuisin. Mirja Lyytinen

Tästä syystä esimerkiksi Pohjois-Savossa sijaitseva Iisalmen kaupunki tarjoaa 7–8-vuotiaille hoitomahdollisuuden vuoropäiväkodista, jos lapsella ei vanhempien vuorotyön vuoksi ole muuta paikkaa minne mennä.

– Täällä on ajateltu, että on kohtuutonta, että aivan pienimmät koululaiset joutuvat olemaan yksin iltaisin, öisin tai viikonloppuisin. Siksi meillä on tämmöinen hoito ollut jo pitkään mahdollista, perustelee iisalmelaisen Malminrannan päiväkodinjohtaja Mirja Lyytinen.

Iisalmi ei kuitenkaan ole ainoa kunta, joka haluaa tarjota poikkeuksellista palvelua perheille. Esimerkiksi Oulussa vanhemmat voivat saada pienen koululaisen hoitoon vain, jos tilanne niin vaatii. Tämä perustuu tarkkaan tarveharkintaan. Myös Iisalmen naapurikunnassa Kiuruvedellä vuorohoitopäiväkodissa on jonkin verran pieniä koululaisia hoidossa.

– Yksittäisissä tapauksissa olemme tarjonneet koululaisille ympärivuorokautista hoitoa lähinnä yöaikaan ja viikonloppuisin. He ovat olleet yksinhuoltajien lapsia tai sellaisia lapsia, joilla on erityisiä tuentarpeita, kertoo varhaiskasvatusjohtaja Ulla Rissanen Oulun kaupungilta.

Mielestäni yhteiskunnan pitäisi se mahdollisuus kaikille tarjota. Meillä on se mahdollisuus, miksi ei sitten muillakin. Mona-Liisa Karppinen

Koululaisen vuorohoitopaikan saamisen perusteluksi kelpaa sitä tarjoavissa kunnissa esimerkiksi yksinhuoltajuus tai se, että molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä.

Perheet asettuvat kuntien kirjavien käytäntöjen vuoksi eriarvoiseen asemaan. Siksi iisalmelaisäiti Mona-Liisa Karppinen pitäisi hyvänä, että pienten koululaisten vuorohoito kirjattaisiin lakiin.

– Mielestäni yhteiskunnan pitäisi se mahdollisuus kaikille tarjota. Meillä on se mahdollisuus, miksi ei sitten muillakin, Karppinen kysyy.

Päivähoidon tarve on kasvanut kunnissa

Kasvanut päivähoidon tarve on tukkinut entisestään mahdollisuuksia tarjota pienille koululaisille vuorohoitoa. Esimerkiksi Joensuussa käytännöstä luovuttiin muutama vuosi sitten, kun palvelua ei pystytty tarjoamaan asiakkaille tasapuolisesti.

– Meillä on ainoastaan yksi vuoropäiväkoti, jonne olemme keskittäneet yöhoidon. Jos ottaisimme sinne myös 1.–2.-luokkalaisia, eivät paikat riittäisi, kuvailee Joensuun kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Päivi Liuski.

Myöskään pääkaupunkiseudun suurissa kunnissa ja Jyväskylässä ei kouluikäisille lapsille ole ympärivuorokautista hoitoa tarjolla. Jyväskylässä alle kouluikäisten hoitopaikkoja on jouduttu lisäämään päiväkoteihin vuorohoidossa.

– Kauppojen aukioloaikojen pidentyminen ja työllisyyden paraneminen esimerkiksi ravintola-alalla ovat lisänneet päiväkoti-ikäisten vuorohoidon tarvetta, selittää varhaiskasvatuksen palvelujohtaja Tarja Ahlqvist Jyväskylän kaupungilta.

Kunnat vetoavat resursseihin ja lakiin

Varkauden kaupungin varhaiskasvatuspäällikkö Anne Kumpulainen uskoo, että vuorohoidon tarjoaminen pienille koululaisille voisi olla kunnalle imagokysymys.

– Se voisi olla vetovoimatekijä, jos tämmöistä pystyisi järjestämään, hän pohtii.

Monissa kunnissa resursseja palvelun järjestämiseen ei kuitenkaan ole, koska vuorohoitopaikat ovat suuren kysynnän vuoksi muutoinkin tiukassa. Kunnat vetoavat myös lakiin, joka ei velvoita järjestämään hoitopaikkaa kouluikäisille lapsille.

Vuorohoidon tarjoaminen laajemmin sitä tarvitseville pienille koululaisille vaatisi Oulun varhaiskasvatusjohtaja Ulla Rissasen mukaan lisärahoitusta.

Iisalmessa ykkös- ja kakkosluokkalaisten vuorohoitomahdollisuutta on päiväkodinjohtaja Mirja Lyytisen mukaan pidetty arvovalintana.

Uskon, että jos palvelua laajennettaisiin, niin kysyntää olisi. Ulla Rissanen

– Se vain järjestetään meillä. Koululaiset tulevat ryhmään, jossa on eskareita ja viskareita ja siinä on tilaa heille. Sitä ei tietääkseni ole laskettu, että paljonko se maksaa enemmän. Koululaiset ovat yksi meidän asiakaskunta. Lasten näkökulmasta kannattaa katsoa, että miten he viettävät pitkiä iltoja ja öitä, kun vanhemmat ovat töissä, sanoo Lyytinen.

Lyytisen mukaan päiväkodissa on kuitenkin pidettävä huoli, että toiminta vastaa koululaisen tarpeita ja esimerkiksi läksyt tulee tehtyä. Tämä otetaan huomioon työvuorosuunnittelussa. Hoidossa vietetystä ajasta perheet maksavat normaalin päivähoidon hinnoittelun mukaan.

Koululaisten vuorohoidosta kysellään tasaisesti

Useat kunnat kertovat, että koululaisten vuorohoidosta tulee tasaisesti kyselyjä vanhemmilta. Ylen kysymistä kunnista ainoastaan Espoosta ja Vantaalta kerrotaan, ettei aiheeseen liittyviä kyselyitä ole tullut.

Iisalmelaisen Malminrannan päiväkodinjohtajan Mirja Lyytisen mukaan myös koulun lisäksi päivähoitoa tarvitsevien määrä näyttää olevan kasvussa. Tänä syksynä hoitoon tulee 11 koulua käyvää lasta, mikä on ennätysmäärä.

– Uskon, että jos palvelua laajennettaisiin, niin kysyntää olisi, toteaa Oulun varhaiskasvatusjohtaja Ulla Rissanen.

Lyytisen mukaan vanhemmat pyrkivät yleensä ensimmäisenä sopimaan hoitojärjestelyistä työnantajien ja tukiverkoston kanssa.

– Aina tämä ei kuitenkaan onnistu. Itse toivoisin enemmän keskustelua työelämän joustoista ja siitä, miten pienet koululaiset otetaan huomioon, toivoo Lyytinen.

Yksi henkilö kuoli liikenneonnettomuudessa tiistaina aamupäivällä Sotkamossa Ristijärventien ja Sumsantien risteyksessä.

Onnettomuus tapahtui, kun matkailuauton kuljettaja ajoi Ristijärventietä Sotkamon keskustan suunnasta kohti Sumsantien risteystä. Samaan aikaan tien oikealta puolelta Kuhmon suunnasta risteykseen saapui rekka ja ajoneuvot törmäsivät risteyksessä.

Matkailuauton etupenkillä ollut matkustaja loukkaantui törmäyksessä vakavasti ja kuoli pian saamiinsa vammoihin. Lisäksi molempien ajoneuvojen kuljettajat loukkaantuivat.

Poliisi tutkii onnettomuutta liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja kuolemantuottamuksena.