Vieressäni rantasaunan terassilla istuu 16-vuotias Lehto. Auringonsäteet kimaltelevat järven pinnasta.

Lehto luo katseen järvelle. Lehto ei ole tyttö tai poika. Hän syntyi vuonna 2002 tytöksi, mutta nyt hän on genderfluid.

Hän käyttää itsestään myös tytön tai pojan etunimiä, mutta hänelle oma neutraali nimi on Lehto.

Emme käytä jutussa Lehdon koko nimeä emmekä paljasta hänen äitinsä henkilöllisyyttä asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Kolme jännityksen ja itsensä etsimisen vuotta on takana. Tänään on rauhallista ja hyvä olla. Lämmin kesätuuli puhaltaa.

Yläkoulu jännityksen ja muutoksen aikaa

Lehto aloitti yläkoulutaipaleensa uudessa tilanteessa. Koulu ja opettajat tuntuivat tutulta. Kaverit olivat tuttuja. Seitsemännelle luokalle mennessä Lehdon sisällä tuntui kuitenkin oudolta.

– Mietin silloin, että minä tykkään myös tytöistä, enkä pelkästään pojista, muistelee Lehto.

Lehto tunnusteli tunteitaan hitaasti ja läheisiltään salassa. Lehto ei hiiskunut ajatuksistaan kotona eikä juuri kavereillekaan.

Koulukavereiden keskuudessa seurustelu ei ollut merkittävässä roolissa. Eikä Lehdollekaan seurustelusuhteiden etsiminen ollut tärkeää.

– Se että tykkäsin pojista ja tytöistä seiskaluokalla, ei tuntunut erityisesti miltään. Parille kaverille taisin sanoa, että älä välitä jos ihastun sinuun tai sanon joskus, että tykkään sinusta, muistelee Lehto.

Genderfluid: eli sukupuoleni on liukuva. Joskus voin tuntea itseni naiseksi, joskus mieheksi, ja joskus en kummaksikaan noista. Joskus koen, ettei minulla ole sukupuolta ollenkaan, olen vain ihminen. Ace/ässä: tarkoittaa siis aseksuaalista ihmistä, eli sellaista, joka kokee vähän tai ei ollenkaan seksuaalista vetovoimaa toista ihmistä kohtaan. Panromanttinen: ei rakastu sukupuoleen, vaan rakastuu ihmiseen. Lehdon FB-postaus.

Vähitellen kahdeksannella luokalla sosiaalinen media toi helpotusta Lehdon pohdintoihin. Omia tunteita pystyi peilaamaan Internet-sivustojen kautta.

– Silloin mietin omaa elämääni. Kuka minä olen? Mistä minä olen tulossa? Vähitellen uusi identiteettini muovautui. Sateenkaari-ihmiset ymmärsivät ja tukivat.

Setan ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorten sivut avasivat ajatuksia. Oman huoneen rauhassa pystyi jakamaan mieltä askarruttavia asioita ihmisten kanssa, jotka ymmärsivät tilanteen Lehdon kannalta.

– Kahdeksannella luokalla tunsin vähitellen, että olisin myös poika, paljastaa Lehto.

Lehto piti tuntemuksensa edelleen omana tietonaan. Hän ei tiennyt varmasti mitä tapahtuu.

Kaikille tuntemuksille ei löytynyt nimeä ja Lehto vetäytyi kotona ollessaan tietokoneensa ääreen ja vietti paljon aikaansa omassa huoneessaan ovi kiinni. Äidin silmissä Lehto oli yhä enemmän omissa oloissaan.

– Kyllä silloin nousi huoli, että missä meidän Lehto tietokoneella liikkuu. Kysyin kuitenkin, että mitä teet tietokoneella. Ei kai hän silloin vielä uskaltanut kaikkea kertoa, Lehdon äiti pohtii.

Kotona perheen kasvatusperiaatteisiin kuului keskustelun avoimuus. Mutta Lehto oli salannut tuntemuksensa lähipiiriltään, koska jännitti vanhempiensa suhtautumista.

– Kun huomasin, että en olekaan kokonaan tyttö, tein lähinnä enemmän poikamaisia juttuja. Viime talven aikana tunsin olevani enimmäkseen poika. Joskus olin siltä väliltä. En kyllä kokenut oloani enää juurikaan naiseksi, Lehto muistelee.

Avoin keskustelu sukupuoli-identiteetistä oli vielä peruskoulun aikaan mahdottomuus.

– Vasta ysiluokan loppupuolella löysin itseäni kuvaavia termejä ja sitten pystyin päättelemään loput.

Lehdon hiljainen olemus kotona herätti pohdintaa ja huolta äidissä. Lehto oli keräämässä ajatuksiaan entistä selvemmiksi lähinnä nettikeskustelujen kautta ja vetäytyminen omaan huoneeseen oli helpottava asia.

Peruskoulu on nyt sitten virallisesti ohi. Tämä meinaa uutta alkua ja vanhan taakse jättämistä. Ja minä aloitan itseni kanssa uudelleen. Mitä tarkoitan tällä? Kesäkuu on pridekuu, ja päätin nyt sitten tänä vuonna tulla itse ulos kaapista, ja oikein ryminällä. Vaikeaahan tämä on, mutta tämä on tehtävä. En osaa ilmaista itseäni kenellekään kasvokkain, saatika puhumalla, joten teen tämän nyt täällä, yhdellä kertaa. Lehdon FB-postaus.

Tänä keväänä Lehdon epätietoisuus omasta itsestään on vaihtunut määrätietoisuudeksi ja itsensä paremmin tuntemiseksi.

Kotona tunteiden ääneen puhuminen silti jännitti.

– Suku ja perhe eivät aiemmin olleet kovin suvaitsevaisia. Sukulaiset ovat ihmetelleet ääneen, että homot ovat sitä ja homot ovat tätä. Ja kotona on ihmetelty Pride-marssia. Paljon oli tullut negatiivista vastaan, Lehto summaa.

Toukokuussa aika oli kypsä. Lehto oli varma, että lähes kolmen vuoden piilottelun aika oli ohi.

– Eniten pelotti omien vanhempieni reaktio. En ole ollut tavallaan hirveän läheinen heidän kanssaan, eikä näistä aiheista ole koskaan kotona puhuttu. Pelotti tosi paljon, huokaa Lehto ja silittää vieressä katsovaa kultaista noutajaansa.

Lehto valitsi viestinsä välityskanavaksi Facebookin, koska siellä häntä seurasivat tärkeät ihmiset. Oma perhe ja lähisuku mukaan lukien.

– Mietin kauan mitä ja miten sanon, että ihmiset ymmärtäisivät oikeasti mistä on kyse. Kirjoitin viestini valmiiksi koulun päätösjuhlaviikonloppuna, Lehto toteaa.

Kun kirjoitus oli valmis, Lehto jätti se odottamaan julkaisua. Juuri äidin mieliksi ostettu juhlamekko jäi lojumaan kotiin. Hän sai apua isältänsä ja pukeutui isänsä kauluspaitaan, solmioon sekä suoriin housuihin.

Hän oli päättänyt, että enää ei tarvinnut tehdä asioita miellyttääkseen muita. Viimeiselle peruskoulumatkalle hän lähti omana itsenään.

Peruskoulun päätöspäivä oli lämmin lauantai, joten illasta Lehto rauhoittui rantasaunalle ja päätti jäädä sinne nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna hän katsoi kirjoitustaan. Sormi painui vääjäämättömästi Lähetä-napille. Aika oli koittanut.

Kuinkas kauan minä olen näin itseni kokenut? Voisin olettaa, että seiskaluokalta. Silloin koin olevani bi-seksuaali. Kahdeksannella luokalla aloin herätä siihen todellisuuteen, etten välttämättä olekaan tyttö. Nyt ysin- etenkin viimeisen puolen vuoden- aikana, olen kokonaan löytänyt itseni. Ne asiat, joista pidän, ja mistä olen kiinnostunut. Ja tämä pätee myös ihmisiin. Olen miettinyt sitä, kuka olen. Tämä ei ole valinta, en valitse sitä, että olenko tällainen. Löysin vain itseäni kuvaavat termit seksuaali- ja sukupuolivähemmistöstä. Lehdon FB-postaus.

Vanhemmilta Lehdon sukupuoli-identiteetin etsiminen oli pysynyt visusti salassa. Heillä ei aluksi ollut edes tietoa, mitä termi genderfluid tarkoittaa. Termit panromanttinen ja ässä olivat myös vieraita.

– Pommihan se oli. Halasin tyttöä ja sanoin, että pääasia, että olet onnellinen, äiti kertoo.

Asian julkaisua Lehto oli pyörittänyt mielessään lähes yksin koko vuoden.

– Minulle tuli aikaisemmin suvustani ja perheestä sellainen käsitys, etteivät he arvosta erilaisuutta, pohtii Lehto.

Lehdon ulostulo ja rohkea omien tunteidensa avaaminen värisytti perhettä ja lähisukua. Ennen puhumattomat asiat nousivat keskusteluun. Entiset oletukset suvaitsevaisuudesta ja suvaitsemattomuudesta käytiin läpi.

Äiti ja isä. Anteeksi, etten sanonut tätä kasvotusten. En vain kyennyt siihen. Toivottavasti ette suutu, että joudutte tämän täältä lukemaan. Tämä on minulle vain helpoin tehdä näin. Ja jos jollakin on jotain kysyttävää/muuta sanomista, niin tulkaa sanomaan yksityisen puolella. Myös perheenjäsenet/muu suku, sillä en osaa puhua tästä vielä kunnolla. Lehdon FB-postaus.

Ensilukemalla järkytykseltä tuntunut viesti alkoi pikapuolin selvitä vanhemmille. Lehto puolestaan yllättyi vanhempiensa reaktioista. Hän oli onnistunut avaamaan asiansa selkeästi kirjoituksellaan ja ymmärrystä löytyi lähipiiristäkin.

– Parasta on se, että äiti ja isä tajusivat, että erilaisuus on hyvästä. Minun ei tarvitse olla tavallinen. Kotiin palatessani helpotuin tosi paljon, Lehto iloitsee.

Tunteet myllersivät perheessä, mutta äiti tahtoi tuoda tärkeimmän viestinsä Lehdolle. Vuosien jännitys kääntyikin uuden tuen lähteeksi, sillä vanhemmat eivät ole asiasta kuulemisen jälkeen yhtään pahaa sanaa sanoneet.

– Äiti sanoi, että minä olen hänen lapsensa, koska hän on minut tehnyt. Ja kukaan ei saa vaikuttaa sinun elämääsi. Ole se kuka olet. Ja isä sanoi, että olet tosi rohkea. Tuollaisella rohkeudella pääsee todella pitkälle elämässä, kertoo Lehto.

Ulkonäkopaineissa itsevarmuus auttaa

Verkostoituminen sateenkaariryhmien edustajien kanssa on avannut ymmärrystä sekä itseään että muita kohtaan.

Lehto suhtautuu optimistisesti muidenkin genderfluid-nuorten tilanteeseen, mutta tiedostaa arkielämän haasteita.

– Esimerkiksi juhliin pukeutumisessa saattaa tulla ongelmia. Jos ei voi pukea mekkoa tai pukua päälle, saattaa genderfluid-nuori kokonaan jättää menemättä juhliin. Tilanne ahdistaa todella paljon. Mekkoa en missään nimessä laita päälle.

Juuri 16 vuotta täyttäneen Lehdon ikäluokkaan kuuluu tällä hetkellä oman aikansa muotimerkit ja tyyli. Niiden hankkiminen ei Lehtoa innosta ja hän tahtoo pukeutumiseltaan yksilöllisyyttä.

– Tärkeää on, että vaatteet tuntuvat hyviltä ja niissä on mukava olla. En käytä nuorten vaatteita. Enkä seuraa nuorten muotia. Muotivaatteet ovat liian massajuttu minulle.

Lehdolle ei ole kuitenkaan merkitystä onko päällä tyttöjen tai poikien vaatteita.

– Minulle on tärkeintä, että vaatteet näyttävät kivalta, tuntuvat mukavalta päällä eivätkä aiheuta ahdistusta.

Hän yhdistelee mielellään uusia ja vanhoja vaatteita ja hakee sitä kautta omaa persoonallista tyyliään. Samoin keskustellessamme Lehdon rento kesäinen vaatetus ei korosta sukupuolisuutta vaan tuo hellepäivään mukavuutta.

Tulevat vuodet opiskelu edellä

Lehto aloittaa pian lukio-opintonsa tutussa kouluympäristössä kotikylällään.

Käytännössä samassa rakennuksessa on vierähtänyt jo yhdeksän ensimmäistä vuotta peruskoulua käydessä. Oman ulostulonsa jälkeen Lehdon jännitys kohdistuu lukiossa työmäärään, ei omaan sukupuoli-identiteettiin.

– Eniten pelottaa lukion suuri työmäärä ja mitä tulee siellä tehtyä, joilla voi olla vaikutusta tulevaan. Koulu on kuitenkin pieni ja opettajat tuttuja, joten he voivat helposti auttaa, jos sitä johonkin tarvitsee, Lehto pohtii.

Hän toivoisi kuitenkin lisää keskustelua koulumaailmassa sukupuoli-identiteeteistä ja seksuaalisesta suuntautumisesta.

– Toivon, koulussa ymmärretään vähemmistöjen olemassaolo. Sitten siellä ei tapahtuisi kiusaamista ja syrjimistä.

Ei, ette voi sanoa että olette tienneet jo pidemmän aikaa. Joku on voinut aavistella jotain, mutta kenellekään sukulaiselle tai koulussa olevalle ystävälle en ole tullut kaapista, vaikka monesti teoillani olen yrittänyt sitä osoittaa. Esimerkiksi liikuntatunnilla: tytöt toiseen ja pojat toiseen laitaan. Menin keskelle, ja otin reilusti tilaa molempiin suuntiin. Lehdon FB-postaus.

Liikunnanopettajan avoin suhtautuminen ja luokkakavereiden ymmärrys toivat Lehdolle kuitenkin rauhan liikuntatunneillakin. Lehdon sukupuolivalinta ei noussut siellä rajoittavaksi tekijäksi.

– Joskus liikuntatunnilla, kun tytöt ohjattiin toiseen ja pojat toiseen laitaan, minä menin yleensä keskelle. Erottauduin muusta porukasta, Lehto avaa.

Olen edelleen se sama ihminen, johon olette joskus tutustuneet. En minä tästä mihinkään muutu. Paljon muutoksia kerralla, ja paljon totuttelemista. Lehdon FB-postaus.

Lehto tahtoo tuoda viestiä omana itsenä olemisesta myös toisille nuorille. Erityisesti niille, jotka pohtivat sukupuoli-identiteettiään.

– Kenenkään ei pidä olla samanlainen. Kaikilla on oikeus olla oma itsensä ja tehdä niitä asioita, mistä on itse kiinnostunut ilman että se koskettaa sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista, Lehto vakuuttaa.

Äitikin tietää nyt tilanteen missä Lehto elää ja mitä Lehto tarkoittaa. Kirjoituksen kautta toteutunut ulostulo on poikinut keskusteluja hyvässä hengessä.

– Kyselin siitä päivityksestä, että mitä kaikkea se tarkoittaa. Siellä on paljon uusia termejä, joita en ollut koskaan kuullutkaan. Lasta täytyy tukea, äiti muistuttaa.

Lehto ei itse ole joutunut syrjityksi kotikylällään. Siitä äidillä oli ollut huolta Lehdon ulostulon jälkeen.

Lehto luonnehtii omaa elämäntilannettaan hyväksi, sillä kauan sisällä pidetyn salaisuuden kertominen ei ole kirvoittanut häntä kohtaan kiusaamista tai epäasiallista kohtelua.

Hän huomaa tilanteen muuttuneen paljon parempaan suuntaan edellisestä kesästä, jolloin hän mietti ulostuloaan.

– Minä jaksan paljon paremmin, koska minun ei tarvitse koko ajan miettiä tätä asiaa, että kerronko ja milloin kerron, Lehto pohtii.

Äitikin kuvailee tilannetta kotona avoimemmaksi. Äiti suhtautuu avoimesti myös Lehdon sateenkaari-yhteisön kavereihin.

Nuoren unelmat eivät tarvitse sukupuolta

Jutustellessamme kaksi koiraa kiertää kiinnostuneena ympärillämme. Välillä niiden valppaus katkeaa ja ne rojahtavat saunan kuistille levähtämään. Koirat ovat olleet Lehdolle tärkeä seura ja harrastus koko elämänsä ajan.

Ne eivät ole välittäneet, mitä sukupuolta niiden omistajansa on.

Lehto on hyvin taiteellinen. Hän harrastaa valokuvausta, videoeditointia, piirtämistä ja kirjoittamista. Yksin toteutettavat harrasteet ovat olleet Lehdolle läheisiä.

Harrastusten kautta Lehto on vahvistanut myös omaa identiteettiään kuvataiteilijana ja tahtoo suunnata elokuva-alalle.

–Jos elokuva-alan töitä olisi mahdollisuutta tehdä täältä kotikunnasta käsin, haluaisin jäädä asumaan tänne koirien kanssa, Lehto pohtii.

Erään nuoren kirjoittama tarina on kiehtonut Lehtoa niin paljon, että hän tahtoisi jakaa kahden pojan täynnä käänteitä olevaa elämää tähän asti. Tarinan kautta Lehdolla olisi myös toive levittää tietoutta sukupuolivähemmistöjen asemasta.

Lehto on kohdannut keskustelua ja toiveita lähipiiriltään perheellistymisen suuntaan.

– Jollakin tasolla olen kokenut paineita lapsista. Äiti on joskus sanonut, että minun pitäisi olla se suvun jatkaja. Minä koen tällä hetkellä, että perhe-elämä ei ole minua varten. Tai ehkä sitten kahden kolmen vuosikymmenen päästä.

Lehto suhtautuu avoimesti tulevaisuuteen.

– Jos olen sinut itseni kanssa, voin tehdä nopean valinnan, että nyt olen tyttö tai poika. Jos tahdon tanssia vanhojen tanssit, minä tanssin poikana.

Sukupuoli-identiteetti ei sulje häneltä ovia perheeltä tai tulevaisuuden unelmilta. Eivätkä perinteiset nimitykset tyttöystävä tai poikaystävä kauhistuta Lehtoa.

– Minulla ei ole kiire. Mutta jos joku mukava tulee vastaan, sitten minulla olisi sydänystävä, joka on neutraalein vaihtoehto. Minulla sukupuoli on liukuva, joten minuakaan ei voi kutsua tyttö- tai poikaystäväksi Lehto pohtii.

Lehto on pohtinut identiteettiään tunteidensa kautta. Hän tuntee tarvitsevansa läheisyyttä ja rakkautta.

– Luonne määrittää sydänystäväni, ei sukupuoli, unelmoi Lehto.

Elämä omana itsenä

Vaikka Lehto muistaa yläkoulunsa ajalta perheen vitsailut eri sukupuolivähemmistöistä, tilanne kotona on muuttunut. Lehto kaipaa tukea vanhemmiltaan ja itsenäistymisen askeleita otetaan vähitellen.

– Me emme voi asettaa lapsiamme tiettyyn lokeroon. Toivottavasti nuorella lukio sujuu ja pääsee ylioppilaaksi. Ja toivottavasti pääsee johonkin ammattiin ja jatkaa elämässä eteenpäin, Lehdon äiti kannustaa.

Tie tähän tilanteeseen on kestänyt kolme vuotta ja suurin osa ajasta on mennyt jännittäessä, piilotellessa ja miettiessä lähimmäisten kohtaamista.

– Tuntuu todella hyvältä, kun on tullut paljon positiivista ja kannustavaa palautetta, iloitsee Lehto.

ps. jos luit tänne asti, haluaisitko laittaa vaikka sydämen tuonne kommentteihin? ihan vain merkiksi, että sinua kiinnosti ja välität… Tai edes ymmärrät hiukan, mitä yritin selittää. Lehdon FB-postaus.

Kesäinen aurinko kimaltelee järven rantavedestä ja aurinkoiselta vaikuttaa Lehtokin.

– Seuraavaksi tahdon suorittaa opiskeluni kunnolla loppuun ja tehdä elokuvan kaverini kirjoittaman tarinan pohjalta, Lehto hymyilee ja silittää kultaisen noutajansa pehmeää turkkia.

pps. maksimaalinen ahdistus oli päällä tätä kirjoittaessa, ja myös julkaistessa. joten, en haluaisi nähdä yhtään “ootsä sit joku homo vai” tms. kommenttia tuolla. ottakaa tämä ihan asiallisesti vastaan. Lehdon FB-postaus.

Venezuelassa on tehty räjähdeisku sotilasseremoniassa Caracasissa, jossa presidentti Nicolas Maduro oli pitämässä puhetta.

Videolla näkyy, kuinka pamaus keskeyttää presidentin puheen. Maduro ja muut lavalla seisovat katsovat hämmentyneen oloisina ylöspäin.

Pian kamera siirtyy kuvamaan kadulle asettautunutta pitkää sotilasparaatia, joka hajoaa sotilaiden paetessa paikalta. Tämän jälkeen tv-lähetys katkesi.

Lue lisää tapauksesta tästä artikkelista.

Presidentti ei vahingoittunut iskussa. Ainakin seitsemän sotilasta haavoittui räjähteistä.

Pikauutispalvelu Twitterissä leviää myös toinen video tilanteesta, jossa näkyy kuinka Maduron turvamiehet rientävät suojaamaan häntä ensihämmästyksen jälkeen.

Yliluutnantti Heikki Tiilikainen päätti asettaa Kirkonmaan linnakkeen taisteluvalmiiksi. Tiilikainen oli 27-vuotias ja Kotkan edustalla olevan rannikkolinnakkeen päällikkö.

– Minulle oli tärkeää, että ehtisin ampua yhden laukauksen puolustaakseni maatani. Tiesin, ettei monta olisi ehtinyt ampuakaan. Mutta yksikin olisi ollut poliittinen viesti, muistelee Tiilikainen 50 vuotta myöhemmin.

Oli jännittynyt ja hermostunut sunnuntai, 25. elokuuta 1968. Neuvostoliiton joukot olivat vyöryneet voimalla Tšekkoslovakiaan vain muutama päivä aikaisemmin. Se oli saanut monet suomalaiset miettimään, hyökkääkö Neuvostoliitto myös Suomeen.

Neuvostoliiton sotalaivasto oli alkanut liikehtiä Suomenlahdella normaalia enemmän. Kirkonmaata ulompana oleva Haapasaaren merivartioasema ilmoitti tuona sunnuntaina, että laivoja tulee taas Kronstadtista päin. Kronstadt oli Neuvostoliiton Itämeren laivaston tukikohta Suomenlahden pohjukassa.

– Sain tiedon, että tutkassa näkyi 63 alusta tulossa suoraan kohti, sanoo Tiilikainen.

Kirkonmaan linnakkeella ei ollut tietoa, mitä aluksia ne olivat ja mitä ne aikoivat. Horisontista pystyi erottamaan vain suurimpien laivojen mastorakennelmia. Oliko se maihinnousuosasto?

Nuori upseeri oli ison päätöksen edessä.

– Järjettömältähän se tuntui, että ne olisivat noin vaan hyökänneet sieltä. Mutta olihan se Tšekkoslovakiassakin tapahtunut yllättäen, Tiilikainen puuskahtaa.

Tšekkoslovakian dramaattisia tapahtumia oli seurattu tiedotusvälineistä niin Kirkonmaan linnakkeella kuin muuallakin.

Tšekkoslovakiassa oli alettu keväällä 1968 hellittää kommunistijärjestelmän kovaa kuria ja lopetettu sensuuri. Puhuttiin kulutustavaroiden tuotannon lisäämisestä ja jopa monipuoluejärjestelmästä. Prahan kevääksi sanottujen uudistusten keulakuva oli kommunistipuolueen uusi johtaja Alexander Dubček.

Moskova epäili, että Tšekkoslovakia oli irtoamassa sen määräysvallasta.

Neuvostoliitto oli varoittanut monta kertaa, ettei se hyväksy Tšekkoslovakian uutta linjaa ja painostanut Tšekkoslovakiaa suurilla sotaharjoituksilla kevään ja kesän mittaan.

Elokuussa tilanne näytti monien mielestä rauhoittuvan. Hiljaisuus oli kuitenkin vain osa tulevan iskun valmistelua. Sen avulla salattiin suuri sotilasoperaatio.

Tiistain 20. elokuuta vaihtuessa keskiviikoksi hiljaisuus loppui.

Kuljetuskoneilla tuodut neuvostojoukot eristivät aamuyöllä nopeasti Prahan ja valtasivat hallintokeskukset, radion ja television. Maarajojen yli jyrisseet Neuvostoliiton, Puolan ja Unkarin divisioonat miehittivät muun Tšekkoslovakian.

Toive vapaudesta oli päivässä ohi.

Suomen puolustusvoimain entisen tiedustelupäällikön Raimo Heiskasen kirjassa Armeijan silmänä ja korvana kerrotaan, että pääesikunnan tiedusteluosaston raportti asiasta alkoi seuraavasti:

Miehitys alkoi 20.8. klo 23.00 yhdistetyllä maa- ja ilmaoperaatiolla. Yllätystä on pidetty täydellisenä.

– Ajankohta ja operaation voima oli yllätys, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, everstiluutnantti Marko Palokangas.

Mutta muuten Suomen puolustusvoimissa Palokankaan mukaan tiedettiin, että jotain tulee tapahtumaan.

Keväällä ja kesällä 1968 armeijan tiedustelu oli seurannut Varsovan liiton sotaharjoituksia, joissa selvästi kokeiltiin nopean sotilaallisen maahanhyökkäyksen tekemistä. Asia osattiin yhdistää Tšekkoslovakian vapauspyrkimyksiin.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Yrjö Keinonen oli miehityksen alkaessa Norjan puolustusvoimien komentajan amiraali Folke Johannessenin vieraana Pohjois-Norjassa. Seurue yöpyi Altan varuskunnassa.

Muistelmakirjassaan Huipulla kenraali Keinonen kertoo:

Heräsin 21. elokuuta varhain aamulla hätäiseen oveen koputukseen. Siellä oli amiraali Johannessen. Hermostuneena hän selitti, että kolmas maailmansota on kenties alkanut. Neuvostoliiton joukot ovat tunkeutuneet Tšekkoslovakiaan.

Vierailu päättyi siihen. Johannessen lensi Osloon johtamaan pääesikuntansa työtä.

Keinonen soitti Helsinkiin sijaiselleen kenraaliluutnantti Kaarlo Leinoselle ja – muistelmiensa mukaan – käski tehostaa rajojen valvontaa ja nostaa puolustusvoimien valmiutta sellaisilla toimilla, jotka eivät näy ulospäin.

Omalle virkapaikalleen komentajalla ei näytä olleen kiirettä. Suomen puolelle palattuaan Keinonen patikoi päivän tunturissa ja kävi katsastamassa Rovajärven tykistöleirin.

Sihteeri oli saanut hänelle jonon ohi lentolipun Helsinkiin, mutta Keinonen päättikin lähteä mökilleen Hauholle. Pääesikuntaan hän suostui tulemaan vasta syyskuun puolella, vaikka hänen alaisensa yrittivät häntä sinne saada.

Omalle virkapaikalleen komentajalla ei näytä olleen kiirettä.

Yrjö Keinonen oli jo valmiiksi kiistelty komentaja. Hänen johtamistyylinsä ärsytti upseeristoa.

Keinosen arvostelijat pitivät poissaoloa kriisin aikana vastuunpakoiluna.

Keinosen itsensä mukaan häntä ei tarvittu pääesikunnassa, koska maan sotilaallinen ja poliittinen johto katsoi, että Tšekkoslovakian kriisi ei koskenut Suomea. Keinonen kirjoitti myöhemmin, että myöskään ylipäälliköllä eli presidentti Urho Kekkosella ei ollut huomauttamista hänen toiminnastaan.

Kirkonmaan linnakkeella itäisellä Suomenlahdella oli toisenlainen tunnelma. Yliluutnantti Tiilikaisen murheena oli saada linnakkeen pääaseet, neljä 152-millistä rannikkotykkiä ampumakuntoon.

Näin Tiilikainen teki siitä huolimatta, että hänen mukaansa ylempää oli tullut selkeä käsky olla reagoimatta kiristyneeseen tilanteeseen. Mitään valmiuden kohottamiseen viittaavaa ei saanut tehdä, jotta Neuvostoliittoa ei ärsytettäisi.

Suorastaan kuulin, kuinka siellä hiljaa nyökättiin, että juuri niin poju. Heikki Tiilikainen

Tiilikainen kertoo puhelinkeskustelusta esimiestensä, everstiluutnantti Aarno Hukarin ja kenraali Matti Hannilan kanssa:

– Ilmoitin, että olen linnakkeen päällikkö ja panen raskaat tykit torjuntakuntoon. He olivat kieltäneet sitä tekemästä. Kun sitten sanoin, että teen sen, suorastaan kuulin, kuinka siellä hiljaa nyökättiin, että juuri niin poju.

Tykit pantiin valmiiksi. Puolet linnakkeen varusmiehistä oli viikonloppuvapaalla, joten Tiilikainen komensi varuskunnan vaimot avuksi kantamaan ampumatarvikkeita tykeille. Kranaatit painoivat 50 kiloa kappale.

Tiilikainen ei tiedä, ehtivätkö rouvat kantaa kranaatteja ennen kuin tilanne laukesi. Neuvostoliittolaiset laivat kääntyivät juuri ennen aluevesirajaa länteen ja lähtivät menemään Suomenlahtea pitkin eteenpäin.

– Se oli kyllä helpottava hetki, sanoo Tiilikainen.

Suomen puolustusvoimissa ei annettu näkyvää hälytystä Tšekkoslovakian miehityksen takia.

Pääesikunnan operatiivinen osasto ja sotilastiedustelu siirtyivät kylläkin ympärivuorokautiseen tilanteen seurantaan. Hallitus ja presidentti halusivat jatkuvasti tietoja, ja tilanneraportteja tuotettiin heille yötä päivää.

Pääesikunnasta annettiin ohjeet varuskuntiin ja aluekomentajille olla valmiita kohottamaan valmiutta, mutta varsinaista valmiuden kohottamiskäskyä ei annettu, sanoo aihetta tutkinut dosentti Marko Palokangas.

– Suomen rajoilla ei tapahtunut mitään sellaista, mikä olisi antanut siihen syytä.

Palokangas ei ole löytänyt myöskään käskyä, jossa olisi nimenomaan kielletty nostamasta valmiutta.

– Mutta varmasti on pääesikunnasta annettu suullisia ohjeita, että älkää nyt lähtekö laukalle, hän sanoo.

Useissa joukoissa komentajat kohensivat kuitenkin valmiutta hiljaisesti, kuten Heikki Tiilikainen teki Kirkonmaalla. Esimerkiksi päivystys- ja vartiointijärjestelyjä tehostettiin varikkoalueilla, satamissa, rannikkolinnakkeilla ja itärajan varuskunnissa.

Varmasti on pääesikunnasta annettu suullisia ohjeita, että älkää nyt lähtekö laukalle. Marko Palokangas

– Tästä liikkuu paljon myyttejä. Sanotaan, että joka paikassa jaettiin kovat patruunat varusmiehille ja mentiin metsään ja oltiin valmiina Neuvostoliiton hyökkäykseen, mutta se ei ihan pidä paikkaansa, sanoo Palokangas.

Hän myöntää, että elokuulta 1968 on tapauksia, jolloin valmiuden tehostamismielessä varusmiehet vietiin varuskunnasta maastoon ja harjoiteltiin siellä poterojen kaivamista.

Tuolloin varusmiehinä palvelleiden muistoihin voi Palokankaan mukaan vaikuttaa se, että elokuussa ja syyskuussa 1968 puolustusvoimissa pidettiin monia harjoituksia, jotka olivat normaalin harjoitusohjelman mukaisia ja jo aiemmin päätettyjä.

Kerran Suomen armeijan voi sanoa esitelleen muskeliaan – ja se tehosi ainakin Hankoniemen asukkaisiin.

Vajaa kuukausi Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen, syyskuun puolessa välissä Hankoniemellä pidettiin suuri maa-, meri- ja ilmavoimien yhteisharjoitus.

Kyseessä oli valmiusharjoitus, jossa harjoiteltiin maihinnousuhyökkäyksen torjuntaa alueella, jonne sellainen tosipaikassa voisi tulla. Valmiusharjoituksen luonteeseen kuului, että siitä ei kerrottu etukäteen paikallisille asukkaille eikä harjoitukseen osallistuville joukoille.

Kun rannikkolinnakkeiden tykit alkoivat aamuhämärissä ampua, ilmavoimat harjoittelivat rynnäkkölentoja, laivasto-osasto lähestyi Syndalenin rantaa ja laskuvarjojoukot hyppäsivät, moni siviili pelästyi pahanpäiväisesti.

– Hankolaisia lähti autolla sisämaahan, muistelee kylmän sodan vuosia tutkinut tohtori Pekka Visuri, joka osallistui harjoitukseen Panssariprikaatin upseerina.

Ilmapiiri oli hermostunut Tšekkoslovakian miehityksen takia.

– Itsekin luulin pitkään, että harjoitus johtui siitä kriisistä. Mutta harjoituksesta olikin päätetty jo edellisenä vuonna. Oli selvä kannanotto valtion ja puolustusvoimien johdolta, että tällainen näyttävä harjoitus päätettiin siinä tilanteessa pitää eikä perua, sanoo Visuri.

Suomella ei ollut vuonna 1968 Neuvostoliiton kanssa erityisempää kiistaa meneillään. Mutta Neuvostoliitto oli painostanut Suomea aiempina vuosina, eikä sodistakaan Neuvostoliiton kanssa niin kauan ollut.

Kansalaisten peloille oli kasvualustaa.

Neuvostoliiton joukkojen liikkeistä Suomen rajan tuntumassa liikkui elokuun lopulla tietoja ja varsinkin huhupuheita. Rajan takaa saatiin kuulohavaintoja ja radiotiedustelutietoja.

Neuvostoliitto nosti joukkojensa valmiutta Karjalan kannaksella ja Itä-Karjalassa Tšekkoslovakian kriisin aikana. Jonkun verran reserviläisiä kutsuttiin palvelukseen Leningradin alueella, ja joukot pitivät harjoituksia.

Marko Palokangas pitää luonnollisena sitä, että neuvostojoukot harjoittelivat myös Suomen lähialueilla, kun ne muuallakin olivat täydessä valmiustilassa ja Keski-Euroopassa oli operaatio menossa.

Huhujen mukaan Neuvostoliitto oli keskittänyt Suomen rajalle panssarivoimia. Tätä väitettä pyrittiin tarkistamaan ilmastakin käsin.

Heikki Tiilikainen kertoo kirjassaan Kylmän sodan kujanjuoksu, kuinka kaksi ilmavoimien lentäjää lensi Saab Safir -alkeiskoulukoneella itärajaa pitkin Virolahdelta Joensuuhun asti ja yritti tähystää Neuvostoliiton puolen maanteitä.

Koneesta näki noin 15 kilometrin päähän. Lentäjät eivät havainneet mitään epätavallista liikennettä eivätkä varsinkaan panssarijoukkoja.

Neuvostoliiton laivasto liikkui epätavallisen vahvoin voimin elokuun lopulla Suomenlahdella – kylläkin Suomen aluevesien ulkopuolella. Sotalaivojen liikkeitä tarkkailtiin suomalaisilta rannikkolinnakkeilta sekä ilmasta päivittäisillä tiedustelulennoilla.

Lentoja tehtiin Utista kolmella Iljushin Il-28 -koneella.

– Tehtävänä oli kuvata ja tunnistaa alukset, jos niitä oli aluevesirajan lähellä tai jos ne olivat tulossa kohti, kertoo lennoilla tähystäjänä toiminut Rauno Haverinen.

Lentosää oli kuitenkin koko ajan surkea ja näkyvyys usein olematon. Haverinen ei muista saaneensa kuvaa yhdestäkään sotalaivasta. Laivojen määrä laskettiin koneen valvontatutkan avulla. Joskus havaittiin kymmeniä laivoja päivässä.

– Tärkeintä oli, että osoitimme, että rajoja valvotaan, sanoo Rauno Haverinen.

Linnakkeilla tehtiin aika levottomia johtopäätöksiä siitä, mitä merellä näkyi. Pekka Visuri

Suomessa ihmeteltiin, oliko neuvostolaivaston tarkoitus näyttää voimaa Suomelle. Toisaalta pääesikunta ei pitänyt Neuvostoliiton sotalaivojen paljoutta Suomenlahdella mitenkään Suomea uhkaavana. Neuvostoliitto lähetti laivaston merelle aina, kun jotain poliittisesti merkittävää tapahtui.

Pekka Visurin mukaan alushavaintojen paljous johtui osin siitä, että merivalvonnan tehostamisen vuoksi kaikki tutkat olivat päällä. Sittemmin todettiin, että monet havainnot olivat kalastusaluksia – mutta se tieto ei levinnyt ainakaan julkisuuteen.

Epävarmuutta lisäsi se, että armeija ei tiedottanut havainnoista, joita merellä ja rajoilla oli tehty.

– Suuri yleisö ei näistä kuullut. Huhuja liikkui, mutta kukaan ei varmistanut. Ihmisiä pelotti. Sotaväki ei sanonut mitään, sanoo Rauno Haverinen.

Tiedotus ontui myös puolustusvoimien sisällä. Pääesikunnassa arvioitiin, että Tšekkoslovakian kriisi ei uhkaa välittömästi Suomea eli että Neuvostoliitto ei ole hyökkäämässä Suomeen, mutta tieto arviosta jäi sinne. Se ei liikkunut esimerkiksi rannikkolinnakkeille.

– Linnakkeilla tehtiin sitten aika levottomia johtopäätöksiä siitä, mitä merellä näkyi, sanoo Pekka Visuri.

– Varuskunnissa ja merivoimissa ja muualla alettiin epäillä, että heiltä salataan jotakin. Ja yleisemminkin maassa levisi epäilys, että valtiojohto ei uskalla kertoa, miten paha tilanne todellisuudessa on, hän muistelee.

Suomalaisissa tiedotusvälineissä Neuvostoliiton toimista Tšekkoslovakiassa kerrottiin paljon ja suorasanaisesti. Siitä, miten kriisi vaikuttaa Suomen asemaan ja idänsuhteisiin, ei analyyseja näkynyt.

Yleisradio seurasi miehitystä sen alkutunneista saakka jatkuvasti radio- ja televisiouutisissa.

Tšekkoslovakia on yhä vapaa maa, jolla on kaikki perustuslailliset elimensä tallella, presidentti, parlamentti, hallitus... Ne eivät ole lakanneet olemasta ja vaatimasta miehityksen lopettamista. Mikään niistä ei ole kutsunut miehitysjoukkoja maahan.

Näin raportoi Prahasta Yleisradion kirjeenvaihtaja Lieko Zachovalova. Prahassa oli myös toimittaja Reijo Nikkilä, joka seurasi siviilien ja neuvostopanssarien yhteenottoa:

Hyökkäysvaunuja on kaikkiaan kuusi. Venäläiset laukovat edelleen ilmaan, mutta prahalaiset ovat tottuneet tähän eivätkä joudu paniikkiin. Tuolla palaa venäläinen tankki, jo neljäs. Systeemi menee niin, että yksi mies kulkee tankin perässä ja lyö bensiinisäiliöihin reikiä ja sen jälkeen niihin lyödään tuli...

Raportit ja kuvat Prahasta olivat vaikuttavia ja tunteisiin vetoavia. Samoin kuvat miehityksen vastaisista mielenosoituksista Helsingissä ja muualla.

Suomen hallitus varoi sanomasta poikkipuolista sanaa Neuvostoliitosta. Miehityksestä sorvattiin ympäripyöreä lausuma. Presidentti Kekkonen oli poikkeuksellisen hiljaa.

Sosialidemokraattinen pääministeri Mauno Koivisto vaati suurimpien lehtien päätoimittajilta ja Yleisradion uutisjohdolta, että uutisoinnilla pyrittäisiin hillitsemään mielialoja ja pidettäisiin mielessä Suomen etu. Lisäksi piti korostaa, että miehitys ei vaikuttanut Suomen naapurisuhteisiin.

Koivistoa hermostutti erityisesti uutisointi Neuvostoliiton vastaisista mielenosoituksista Suomessa.

Keskustelu kriisistä ja Neuvostoliitosta kuitenkin lainehti, ja sen kuluessa pääministeri itse puhui omituisia.

Helsingin Sanomien mukaan Koivisto sanoi Helsingissä 10. syyskuuta, että Suomen velvollisuus on turvata Neuvostoliiton luoteisraja. Näin ehkä oli Neuvostoliiton mielestä, mutta Koiviston lausunto oli vastoin Suomen virallista linjaa. Virallisesti Suomi yritti määritellä itsensä puolueettomaksi ja kiistää olevansa sotilasliitossa Neuvostoliiton kanssa.

Neuvostoliiton varominen sai monia muotoja.

Helsingin ilmailuyhdistys perui, ulkoministeriön kehotuksesta, Britannian ilmavoimien Red Arrows -taitolentoryhmän esiintymisen Helsingissä "ulkopoliittisen tilanteen vuoksi". Pari vuotta aikaisemmin Neuvostoliitto oli moittinut Yhdysvaltain laivaston Blue Angels -taitolentoryhmän esiintymistä Suomessa.

Suomen sotilastiedustelu havaitsi, että Tšekkoslovakian operaation suunnittelu ei ollut täysin onnistunut miehittäjältä. Ainakin tšekkien ja slovakkien vastarintahenki näkyi tulleen Neuvostoliitolle yllätyksenä.

Miehitysjoukoille oli kerrottu heidän menevän auttamaan tšekkoslovakialaisia vastavallankumouksellisia voimia vastaan. Joukkoja ei kuitenkaan otettu vastaan kiitollisina vaan raivokkailla mielenosoituksilla.

Tšekkoslovakian hallitus kielsi armeijaa taistelemasta, mutta miehitysjoukkojen ja siviilien yhteenotoissa kuoli uusimpien tšekkiarvioiden mukaan 137 tšekkiä ja slovakkia.

Passiivinen vastarinta hankaloitti miehittäjän elämää. Tiedusteluveteraani Raimo Heiskanen siteeraa kirjassaan Pääesikunnan raporttia:

Väestön toiminnan on ilmoitettu vaikeuttaneen suuresti joukkojen huoltoa. Mutta myös muiden, vielä selvittämättömien tekijöiden on täytynyt olla osasyyllisinä. Neuvostojoukot joutuivat tiettävästi olemaan lähes viikon ilman lämmintä ateriaa.

– Vain reilu vuorokausi operaation alun jälkeen Suomen sotilastiedustelulla oli hyvinkin tarkka kuva siitä, mitä Tšekkoslovakiassa ja Prahassa oli tapahtunut. Kuinka paljon joukkoja oli ja mistä ne olivat tulleet, sanoo dosentti Palokangas.

Tärkein tietolähde oli kuitenkin läntisen sotilasliiton Naton tiedustelu.

Puolustusvoimat sai tietoja Tšekkoslovakian tilanteesta muun muassa sotilasasiamiehiltään. Tosin Prahan ja Moskovan edustustot olivat lomalla.

Tärkein tietolähde oli kuitenkin läntisen sotilasliiton Naton tiedustelu. Tuohon aikaan sitä ei missään nimessä saanut sanoa. Tiedustelun länsiyhteyksiä hoidettiin salassa.

Marko Palokangas kertoo ministereille tarkoitetusta sotilastiedustelun muistiosta, joka koski Neuvostoliiton asevoimien toimia miehityksen alussa. Siitä on vedetty yli sanat "amerikkalaisten käsityksen mukaan" ja korvattu ne ilmaisulla "onkin ehkä".

Suomen poliittiselle johdolle miehitys oli karmea yllätys, sillä elokuun alku oli herättänyt toivoa Tšekkoslovakian kriisin helpottamisesta.

Pääministeri Mauno Koivisto kertoi muistelmissaan itkeneensä kuultuaan uutisen, ja presidentti Urho Kekkonen oli suuttunut ja järkyttynyt.

Kekkonen oli perustanut idänpolitiikkansa luottamuksellisiin väleihin Moskovan kanssa. Nyt Neuvostoliitto oli lähettänyt joukkonsa ystävämaahan ja Neuvostoliiton suurlähettiläs vieläpä valehdellut Kekkoselle päin naamaa, että ne oli kutsuttu sinne.

Neuvostoliitto oli antanut etukäteisvaroituksen miehityksestä Suomen kommunistipuolueen johdolle edellisenä iltana.

Myös Kekkoselle oli ollut tarkoitus kertoa asiasta jo yöllä, mutta Neuvostoliiton suurlähettiläs pääsi hänen puheilleen vasta aamukahdeksalta.

Syksyllä presidentti Kekkonen halusi päivittää, mikä on Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden tilanne. Sovittiin, että Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin tulee tapaamaan Kekkosta 7. lokakuuta kalastusmatkalle Hiittisten saaristoon.

Kosyginin vierailusta tuli erikoinen loppunäytös kriisille.

Ulkomaisissa lehdissä oli kohujuttuja Neuvostoliiton painostuksesta, ja Suomessa myytiin Ruotsin-laivojen paikat kerralla loppuun.

Vierailu oli tarkoitus pitää piilossa julkisuudelta. Puolustusvoimien johdossa tiedettiin vierailusta, mutta monilta alemmilta portailta se salattiin. Esimerkiksi rannikkolinnakkeille asti tieto ei ollut mennyt.

Kosygin tuli aluevesirajan luo sotalaivalla, hävittäjä Slavnyilla. Kekkonen tuli neuvostohävittäjää vastaan merenkulkuhallituksen tarkastusaluksella, ja suunnitelman mukaan Kosyginin piti siirtyä siihen. Aallokkoa oli kuitenkin liikaa, ja Slavnyi seurasi Kekkosen venettä Hankoon.

Rannikkolinnakkeiden kiikareilla tilanne näytti siltä, että neuvostoliittolainen sotalaiva ahdistelee suomalaista pienalusta ja tulee härskisti Suomen rajan yli.

Russarössä linnake pantiin hälytystilaan ja oltiin valmiina lataamaan tykit. Tulta ei avattu. Pääesikunnan lähettämät upseerit saivat sen estettyä, ja linnakkeellakin nähtiin, että Slavnyin matruusit järjestäytyivät paraatirivistöön aluksen kannelle.

Kekkonen ja Kosygin saivat tapaamisensa pidettyä ja Kosyginin viesti oli sovitteleva.

Mutta vierailun salailu ja huono tiedotus saivat aikaan valtavan huhumyllyn. Ulkomaisissa lehdissä oli kohujuttuja Neuvostoliiton painostuksesta, ja Suomessa myytiin Ruotsin-laivojen paikat kerralla loppuun.

Tšekkoslovakian miehitys vaikutti Suomen puolustussuunnitteluun. Sen tyyppiseen uhkaan oli jo alettu varautua, mutta suunnitelmat nopeutuivat.

Alueellisen puolustuksen järjestelmä, jossa sotilasläänit eli alueelliset joukot voivat aloittaa puolustustaistelun itsenäisesti myös ilman ylimmän johdon käskyä, oli ollut työn alla useita vuosia.

– Vuoden 1968 lopulla puolustusvoimain komentaja vahvisti alueellisen puolustusjärjestelmän käyttöönoton, ja tasavallan presidentti hyväksyi sen, sanoo dosentti Marko Palokangas.

Aluepuolustus oli ajateltu vastakeinoksi juuri Tšekkoslovakiassa nähdyn kaltaiselle nopealle iskulle, jolla hiljennetään ensin valtion johtoelimet ja tiedonvälitys. Sellaista pidettiin todennäköisenä uhkakuvana Suomessakin, ja se tunnettiin nimellä kaappaushyökkäys.

– Tšekkoslovakian miehitys osoitti, että kaappaushyökkäys on täysin mahdollinen missä tahansa, sanoo Palokangas.

Sotilaat totesivat myös, että kyky kaappauksenomaiseen yllätyshyökkäykseen oli ainoastaan Neuvostoliitolla ja sen liittolaisilla. Nato ei olisi pystynyt siihen täällä.

Suurelle yleisölle kaappaushyökkäyksestä uhkakuvana kerrottiin vasta vuoden 1969 puolella.

Tšekkoslovakian miehitys osoitti, että kaappaushyökkäys on täysin mahdollinen missä tahansa. Marko Palokangas

Suomen etelärannikon, satamien ja pääkaupunkiseudun puolustusta ryhdyttiin sen sijaan vahvistamaan heti Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen.

Helsinki-Vantaan, tuolloin Seutulan, ja Malmin lentokenttien ympärille tehtiin asemia panssarintorjunta- ja ilmatorjuntatykeille ja tuotiin aseita lähemmäs. Keskeisten satamien suojausta tehostettiin. Rannikkopuolustukseen hankittiin lisää tykkejä ja ohjuksia.

Neuvostoliitto tietenkin havaitsi, että Suomi järjestelmällisesti vahvisti puolustustaan kaappaushyökkäystä vastaan. Se alkoi kysellä, ketä suomalaiset mahtavat pitää vihollisenaan.

YYA-sopimuksen perusteella Suomen viralliset puolustussuunnitelmat piti tehdä länttä vastaan. Tosiasiassa yritettiin varautua myös idästä tulevaan hyökkäykseen, mutta siitä ei puhuttu julkisesti.

Neuvostoliiton epäilyjä saattoi torjua sanomalla, että rannikon ja pääkaupunkiseudun puolustuksen vahvistaminen oli tarpeen Naton kaappaushyökkäystä vastaan. Puolustusvoimat ei tosin sellaisen mahdollisuuteen uskonut. Tuskin venäläisetkään.

Tilanne Suomenlahdella rauhoittui syksyn mittaan, mutta Tšekkoslovakian kriisi kiristi suurvaltojen välejä monta vuotta.

Se tuntui myös Suomen idänsuhteissa. Neuvostoliiton painostus lisääntyi jo vuodesta 1969 lähtien. Neuvostoliitto yritti murentaa Suomen puolueettomuuspyrkimyksiä, ja esimerkiksi vaatimukset yhteisistä sotaharjoituksista voimistuivat.

Kekkonen ja armeijan johto väistelivät 70-luvulla kysymystä yhteisistä harjoituksista, kunnes Neuvostoliitto luopui yrittämästä.

Vääntö puolueettomuudesta kesti pidempään. Suomen puolueettomuuden tunnusti vasta Neuvostoliiton viimenen presidentti Mihail Gorbatšov vuonna 1989. Neuvostoliitto lakkautettiin kaksi vuotta myöhemmin.

Lue myös:

Prahan kevät toi hetkeksi toivon vapaudesta – Nyky-Tšekki ei vuoden 1968 uudistajia juuri muistele

Lähteitä:

Pentti Airio: Yrjö Keinonen, Puolustusvoimain komentaja, Keuruu 2007

Heikki Tiilikainen: Kylmän sodan kujanjuoksu, Helsinki 2003

Jorma Kallenautio: Suomi kylmän rauhan maailmassa, Vammala 2005

Marko Palokangas: Räjähtävää tyhjyyttä, Helsinki 2014

Pekka Visuri: Idän ja lännen välissä – puolustuspolitiikka presidentti Kekkosen kaudella, Saarijärvi 2010

Suomen puolustusvoimat 100 vuotta, Keuruu 2018

Jalkapallon pukkaaminen päällä voi olla naisten aivoille huomattavasti vaarallisempaa kuin miehille, arvioivat yhdysvaltalaisen Albert Einstein College of Medicinen tutkijat.

Tutkimuksessa analysoitiin 49 miesjalkapalloilijan ja 49 naisjalkapalloilijan aivokuvia. Vuoden aikana miehet pukkasivat palloa keskimäärin 487 kertaa ja naiset keskimäärin 469 kertaa. Pelaajien keski-ikä oli 26 vuotta.

Pelaajien aivot kuvattiin magneettikuvaukseen perustustuvalla menetelmällä, joka mittaa vesimolekyylien diffuusiota aivoissa. Kuvien avulla voidaan havaita alkavia vaurioita aivojen valkoisessa kudoksessa. Valkoinen kudos on puolestaan tärkeä viestikanava aivojen eri osien välillä.

Naisilla viisinkertaisesti vaurioita

Kuvista ilmeni, että naisten aivojen valkoisessa aineessa oli vaurioita viisi kertaa enemmän kuin miehillä. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että naisilla runsaat pukkaukset aiheuttivat vaurioita aivojen kahdeksassa eri osassa mutta miehillä vain kolmessa.

Aiemminkin on huomattu, että naiset kestävät aivotärähdyksiä miehiä heikommin. Se on kuitenkin voinut johtua siitä, että naiset kertovat oireista helpommin kuin miehet, sanoo Albert Einstein College of Medicinen tutkimusta johtanut Dr. Michael L. Lipton.

– Meidän tutkimuksemme ei perustunut pelaajan omaan ilmoitukseen vaan todennettuihin muutoksiin aivokudoksessa. Tulosten perustella naisten aivot ovat alttiimpia pukkausten aiheuttamille vaurioille.

Syytä naisten suurempaa alttiuteen ei vielä tiedetä. Tutkijat arvelevat, että taustalla voi olla niskan lujuus, sukupuolihormonit tai geneettiset tekijät. Tutkimuksen perusteella aivoissa tapahtuneet muutokset olivat kuitenkin esiasteita eivätkä sen tyyppisiä muutoksia, jotka vaikeuttaisivat aivotoimintaa.

Liptonin mukaan ne aiheuttavat silti huolta, sillä joissakin aivovaurioissa esiasteet alkavat kehittyä ennen kuin mitään toiminnallista häiriötä edes havaitaan.

Hajuaistin muutos voi kieliä aivojen vaurioista

Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen lääkäri ja Palloliiton lääkintävaliokunnan jäsen Pippa Laukka arvioi, että tutkimustulos voi johtua naisten ja miesten niskalihasten eroista tai hormonaalisista syistä. Taustalla ei kuitenkaan Laukan mielestä ole mikään "rakenteellinen tai synnynnäinen vika".

Hän uskoo, että ero vaurioherkkyydessä pienenee kun naisten harjoittelu lisääntyy. Fyysisiä vammoja tulee sitä vähemmän, mitä paremmassa kunnossa pelaaja on, Laukka sanoo. Kyse ei ole pelkästään niskan alueesta vaan kokonaisuudesta. Laukka pitääkin tärkeänä, että naisten jalkapalloon saataisiin enemmän resursseja valmentajille ja pelaajille.

Jalkapallon pelityyli on kuitenkin muuttunut hieman, mikä voi osaltaan vähentää päähän tulevaa rasitusta. Laukka arvioi, että palloa pyritään nykyään pitämään enemmän maassa ja suosimaan lyhyitä syöttöjä.

– Pääpelin määrä on vähenemään päin vaikka toki on maakohtaisia eroja.

Laukka pitää valmennuksen ja harjoittelun lisäksi tärkeänä, että pelaajien terveyttä seurataan tarkasti. Magneettikuvauksesta on tullut hyvä apuväline mutta muitakin keinoja on kehitteillä.

– Esimerkiksi hajuaistin muutoksella voi olla mahdollista seuloa urheilijoita, joihin täytyy kiinnittää huomiota. Me ollaan jo kaukana ajasta, jossa ensimmäinen oire oli Parkinsonin taudista johtuva.

Jalkapallon rajuista pukkauksista on väitelty vuosia. Pari vuotta sitten brittiläisen Stirlingin yliopiston tutkijat havaitsivat, että koepelaajien muisti heikkeni hetkeksi tieteellisessä puskukokeessa. Vuorokauden kuluttua muisti kuitenkin parani normaaliksi.

Usein rajuimmat iskut tulevat silloin, kun kaksi pelaajaa törmää toisiinsa. Tämä on tavanomaista juuri silloin, kun molemmat pelaajat tavoittelevat palloa päällään.

Lähteet: Reuters, Radiology

Helsinkiläisessä ruokakaupassa yöpyneet ihmiset olivat tyytyväisiä viileään yösijaan, kertoi K-Supermarket Pohjois-Haagan kauppias Marika Lindfors.

Hänen mukaansa yö sujui rauhallisesti ja yöpyjät olivat siististi.

Lähes 100 ihmistä nukkui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kaupassa, joka halusi tarjota helteestä kärsiville asiakkaille viileän yöpaikan.

Mukana oli kaikenikäisiä nukkujia. Kaupassa yöpyneet Maritta Airaksinen ja hänen lapsenlapsensa Odelia Airaksinen nukkuivat makoisasti. He olivat tulleet lauantai-iltana ensimmäisten yöpyjien joukossa kauppaan ja levittänet makuualustansa maitokaappien ja jogurttihyllyjen viereen.

– Odelia sanoi, että kaupassa oli jopa vähän liian kylmä, mutta minusta oli kyllä sopivan lämpöistä, kertoi helteistä kärsinyt Maritta Airaksinen puhelimitse.

Lue myös:

Suomessa on keksitty innovatiivisia keinoja helteillä viilentymiseen – Säkylässä ja Somerolla avattiin jäähalli, Helsingissä ruokakauppa

Nykyhallituksen aikana yksi kaikkein suurimpien muutoksien kouriin joutuneista opetusaloista on ammatillinen koulutus. Opetusministeriön Amisreformin mukaan oli pakko uudistua, koska tulevaisuuden työelämässä tarvittaisiin erilaista ammattitaitoa. Muutoksia tarvittiin myös siksi, että tiedettiin jo ennalta, että koulutukseen käytettäisiin aiempaa vähemmän rahaa.

Opettajiin uudistus ei suuremmin luottanut. Ennen nuori oppi perustaidot, tekniikat sekä koneiden käytön koulutuspaikassaan ja siirtyi sitten työelämään niitä harjoittelemaan. Nyt myös taitojen opiskelu siirretään työpaikoille.

Uudistuksen mukaan työnantajat pystyvät antamaan ammattioppilaitoksia parempaa opetusta. Kun heidät vielä perehdytetään kriteereihin, saavat he myös arvioida oppilaan osaamista.

Oppilaan oikeusturvan kannalta muutos ei ole kaikilta osin järkevä. Oppilaitoksissa on tietoa esimerkiksi oppilaan mahdollisista opiskeluvaikeuksista, mutta sellaisia ei saa siirtää työnantajan käyttöön. Osaavatko työpaikkojen vuoropäälliköt ja myymälävastaavat siirtää henkilökemiat syrjään ja arvioida vain opiskelijan työtä, ei luonnetta? Voiko taidollisesti etevä mutta arka nuori saada hyviä numeroita?

Harvassa firmassa työntekijöillä on niin paljon luppoaikaa, että joku ehtii kokonaan keskittymään alaa tuntemattoman nuoren jatkuvaan neuvomiseen.

Uudistus painottaa opiskelijan vastuuta omista opinnoistaan. Hän saa luovia koulutuksessa omaan tahtiinsa, tunnistaa osaamisensa puutteet ja kehittää itseään monipuolisesti. Sitä, miten tämä tapahtuu, uudistus ei kerro. Lisäksi erilaisia harrastuksia, kuten vaikkapa seurakunnan isoistoiminta ja partioharrastus voidaan laskea opintosuorituksiksi.

Valinnanvapauden lisääntyminen ja työelämässä opiskelu saattavat motivoida monia. Samalla muutos vaatii paljon itsekuria, etätöitä työpäivän jälkeen ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamista sekä oman osaamisen tunnistamista.

Tilastojen mukaan ammatillisella puolella opintojen keskeyttäminen on yleisempää kuin muissa opinnoissa. Yhtenä syynä keskeyttämisiin pidetään sitä, että ammatilliselle puolelle hakeutuvien opiskeluvalmiudet saattavat olla heikot. Silti nuori joutuu uudistuksen myötä yksin suunnittelemaan opintopolkuaan ja valikoimaan tarkkaan osaamistaan täydentäviä kursseja.

Ammatillisen puolen opiskelijajärjestö SAKKI on jo huolissaan keskeyttäjien määrän kasvusta, ja opiskelijoiden kokemuksia kartoittava Amisbarometri paljastaa, että jo kolmannes vastaajista kaipaisi enemmän opet­ta­jan antamaa opetus­ta.

Lisäopetusta ei vaan tipu, sillä pelkästään viime vuonna ammatillisesta koulutuksesta vähennettiin 190 miljoonaa euroa. Edellinen hallitus taas pienensi valtionosuusprosenttia, mikä lisäsi kuntien kustannuksia.

Vaikka opiskelijoiden määrä on kasvanut, leikkaukset ovat johtaneet pelkästään viime vuonna yli 1600 opettajan irtisanomiseen sekä yksittäisten koulutuslinjojen ja jopa kokonaisten koulujen lakkauttamisiin. Paperitehtaiden sulkemisia varten valtiolla on äkillisen rakennemuutoksen rahaa, mutta opetuspuolella massairtisanomiset aiheuttaa hallitus itse.

Kouluverkon harvenemiseen ei ole mielestäni kiinnitetty riittävästi huomiota. Siinä kun peruskoulun juuri päättänyt teini hakee lukioon, hän todennäköisesti jatkaa opintojaan samassa kunnassa ja asuu kotona. Sen sijaan ammattikouluun hakeutuva nuori joutuu muuttamaan vieraaseen kaupunkiin yksin asumaan jo 16-vuotiaana. Opintojaan hän ei suorita koulussa vaan eri työnantajien palveluksessa, missä toiset työntekijät opastavat minkä ehtivät omien töidensä lomassa.

Kuka silloin vastaa siitä, että opiskelijan saama ohjaus on hyvää? Harvassa firmassa työntekijöillä on niin paljon luppoaikaa, että joku ehtii kokonaan keskittymään alaa tuntemattoman nuoren jatkuvaan neuvomiseen. Miten yritykset voisivat ehtiä kouluttaa töiden ohessa, varsinkaan aloilla joissa työvoiman tarve on jo valmiiksi suuri ja tekijöitä vähän?

Lisäksi uudistus asettaa opiskelijat alueellisesti eriarvoiseen asemaan, sillä firmojen määrä vaikkapa Kainuussa on eri kuin pääkaupunkiseudulla. Kuka opetuksen hoitaa silloin, kun opiskelijalle ei löydy harjoittelupaikkaa? Entä jääkö firmoilta ammattilaiset palkkaamatta, kun paikat jatkuvasti täytetään ilmaisilla harjoittelijoilla.

Ongelmana on myös opintojen kaventuminen. Periaatteessa opiskelijan on mahdollista hankkia koko koulutuksensa viidenkymmenen neliön ruokakaupassa, keskittyä hyllyttämään vehnäjauhoa sekä ketsuppipulloja, kenties välillä tulostaa aletarroja einespakkauksiin. Lopulta, mikäli kemiat ovat myymäläpäällikön kanssa menneet yksiin, hän valmistuu korkeimmilla arvosanoilla kaupallisen alan ammattilaiseksi.

Kiinnostaako ketään se, ovatko R-kioskin kassalta ja Prisman markkinoinnista annetut numerot keskenään yhdenmukaiset?

Tämä ei toki ole ongelma, sillä onhan silloin saatu koulutettua hyvä pienmyymälän ammattilainen. Pulma piilee siinä, että samalla opiskelija on hankkinut itselleen jatko-opintokelpoisuuden. Nuori, joka ei peruskoulun jälkeen ole saanut minkäänlaista jäsenneltyä opetusta, onkin yhtäkkiä kelpoinen jatkamaan työnantajan myöntämin arvosanoin kauppakorkeakoulussa liiketalouden opintoja, sillä pääsykokeiden sijasta nykyään painotetaan arvosanoja.

Kukaan ei tosin varmista, olivatko tienatut arvosanat keskenään verrannollisia. Peruskoulun päättöarvioinnin yhdenvertaisuutta tahdotaan valvoa, mutta kiinnostaako ketään se, ovatko R-kioskin kassalta ja Prisman markkinoinnista annetut numerot keskenään yhdenmukaiset?

Joillekin ammatillisista opinnoista tulee hyvä kiitorata työpaikkaan, kun taas toiset eivät tule pärjäämään ilman vahvaa tukiverkkoa. Tuleeko uudistus suosimaan lahjakkaita, samalla kun heikommat jäävät koululle pyörimään niiden muutaman säästyneen opettajan kanssa, joilla on ehkä entistä vähemmän aikaa opettaa ja ohjata?

Opettajana en myöskään voi olla ihmettelemättä, millainen ajatus valtaapitävillä koulutuksesta on. Sen sijaan että koulutusta ajateltaisiin opiskelijan taitojen karttumisena sekä työelämävalmiuden lisääntymisenä ja henkisenä kasvamisena, on se yhtäkkiä muuttunut työnantajilta tulevien vaatimusten toteuttajaksi.

Ajatus siitä, että työnantaja määrittelee opintojen sisällöt, kouluttaa opiskelijan ja osallistuu lopuksi arviointiin, on kummallinen.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.

Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Melania Trump on ottanut etäisyyttä miehensä Twitter-viestiin, jossa tämä arvostelee NBA-tähti LeBron Jamesia.

Presidentti Donald Trump äityi haukkumaan Los Angeles Lakersin tähtipelaajaa sen jälkeen, kun tämä oli kertonut CNN:n haastattelussa perustamastaan koulusta vähävaraille lapsille.

Melania Trumpin tiedottaja Stephanie Grisham julkaisi lauantaina lausunnon asiasta.

– Näyttää siltä, että LeBron James työskentelee tehdäkseen hyviä asioita seuraavan sukupolvemme hyväksi ja kuten aina aikaisemminkin, ensimmäinen nainen rohkaisee kaikkia käymään avointa keskustelua lapsia koskettavista kysymyksistä, ilmoitti Grisham lausunnossaan.

Grisham totesi myös, että Melania Trump suhtautuu avoimesti mahdollisuuteen vierailla LeBronin perustamassa koulussa.

Kyseessä on selvä pesäero presidentti Trumpin lauantain vastaisen yön tviittiin, jossa tämä haukkui CNN:n juontaja Don Lemonia ja Jamesia.

– Television tyhmin mies, Don Lemon, haastatteli juuri Lebron Jamesia. Hän sai Lebronin näyttämään fiksulta, missä ei ole helppoa onnistua. Minä tykään Mikesta!

Trump kiivastui Jamesin esittämästä väitteestä haastattelussa. Jamesin mukaan Trump käyttää urheilua aseena, jolla jakaa kansaa kahtia. Lisäksi James syytti presidenttiä rasismin lietsomisesta.

Suuri joukko yhdysvaltalaisia julkkiksia ja urheilijoita on ilmaissut julkisen tukensa Jamesille Trumpin tviitin jälkeen.

Yhdysvaltain presidentin ja NBA-tähden sanasota jatkui – Trump haukkui LeBron Jamesia Twitterissä

Huurteinen olut saunan jälkeen. Lasi kylmää valkoviiniä ruoan kanssa. Kesähelteillä tulee helposti naukkailtua alkoholijuomia monta kertaa päivässä.

Kesäloman loppuessa alkoholin naukkailua voi olla vaikea lopettaa. Pyysimme kahdelta asiantuntijalta vinkkejä, miten lomatissuttelun saa kuriin.

Kuinka paljon alkoholia on liikaa?

A-Klinikka Oy:n johtavan ylilääkärin Kaarlo Simojoen mukaan omaa alkoholin käyttöä kannattaa aina verrata omaan lähtötasoon. Jos on tottunut juomaan lasin viiniä ruoan kanssa kerran viikossa ja lomalla alkaakin juoda lasin viiniä joka päivä, alkoholinkulutus nousee satoja prosentteja.

Simojoen mukaan naisilla jo kuusi annosta viikossa aiheuttaa sen, että maksa-arvot lähtevät nousuun. Hän huomauttaa, että alkoholin kulutuksen riskirajat on määritelty terveille, normaalipainoisille kolmikymppisille, jotka liikkuvat eivätkä tupakoi.

Työpaikoilla ehkäisevää päihdekoulutusta antava Ehyt ry:n kouluttaja Timo Nerkko pitää muutamaa iltaa viikossa maksimina alkoholin nauttimiselle.

– Jokapäiväinen alkoholinkäyttö on liikaa, koska silloin keho ei lepää yhtään. Jos meillä on joka päivä alkoholia veressä, silloin meidän maksa on koko ajan töissä poistamassa meistä haitallisia aineita, Nerkko selittää.

Minkälaisia ongelmia tissuttelu aiheuttaa?

Simojoen mukaan jo kaksi annosta alkoholia päivässä heikentää unenlaatua. Vaikutus on sitä suurempi mitä lähempänä iltaa ne nautitaan. Unen heikkenemisen myötä myös palautuminen kärsii eikä kesäloma välttämättä tuo elimistölle toivottua palautumista.

Alkoholi voi vaikuttaa myös mielialaan.

– Jos juot kuukauden ja sinulla on alttiutta alakuloisuuteen tai on taustalla ollut joku masennusjakso, se saattaa laukaista sen, että mieliala lähtee laskuun, Simojoki varoittaa.

Tapaturmariski kasvaa alkoholin käytön myötä.

– Pienikin hiprakka saattaa joskus saunapolulla muuttaa kivet liukkaiksi, Simojoki varoittaa.

Alkoholia nauttiessa kannattaa muistaa, että alkoholi itsessään sisältää aika paljon kaloreita.

– Alkoholi saattaa myös lisätä epäterveellisen ruoan himoa ja halua. Kesäloman jälkeen voi huomata että vyötäröllä onkin muutama kilo lisää, Simojoki muistuttaa.

Alkoholilla on myös paljon erilaisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa, Simojoki muistuttaa. Tämä voi haitata esimerkiksi diabeteksen tai verenpainetaudin hoitotasapainoa. Lisäksi kuumalla kelillä alkoholi voi aiheuttaa nestehukkaa, koska se on diureetti.

Milloin alkoholin käytöstä pitää huolestua?

Simojoki luettelee kolme keskeistä merkkiä, joiden pitäisi herättää huomaamaan, että alkoholin käyttö alkaa riistäytyä käsistä.

Ensimmäinen merkki on se, että jos on esimerkiksi päättänyt olla juomatta viiniä päivällisen kanssa, pullo aukeaa silti ikään kuin huomaamatta. Silloin pitäisi alkaa miettiä, että hetkinen, oma päätös ei pitänytkään.

Toinen merkki on, että juomia menee kovempaa vauhtia kuin oli suunnitellut. Jos oli ajatellut, että juomat riittäisivät seuraavaan viikkoon, mutta ne loppuvatkin jo torstaina.

Kolmas merkki on se, että asioita jää hoitamatta alkoholin takia. Jos on luvannut tehdä jotain muuta, mutta meneekin mieluummin terassille.

Näillä vinkeillä saat lomatissuttelun aisoihin:

1 Pidä juomapäiväkirjaa

Oman alkoholinkäytön alaspäin kanttiin arvioiminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Juomapäiväkirjaa voi pitää yksinkertaisesti vetämällä viivoja ruutuvihkoon. Sen jälkeen täytyy tehdä päätös, kuinka paljon alkoholinkäyttöä haluaa vähentää. Jos ei ole varsinaista tavoitetta, on helppoa lipsua. Älypuhelimiin on myös olemassa sovelluksia, joiden avulla voi seurata alkoholinkäyttöään.

2 Suunnittele juomisesi

Osta kaupasta vain sen verran alkoholia, että se riittää koko viikoksi seuraavaan kauppareissuun asti. Pidä kiinni päätöksestäsi, äläkä lähde hakemaan lisää. Päätös kannattaa tehdä yhdessä puolison tai kavereiden kanssa. Näin muut voivat muistuttaa siitä, jos itseä alkaakin houkuttaa lähteä hakemaan lisää juomia.

3 Vähennä pikku hiljaa

Jos alkoholinkäyttö on runsaamman puoleista, sitä kannattaa vähentää pikku hiljaa. Jos on esimerkiksi tottunut siihen, että lomalla juodaan alkoholia sekä lounaalla että päivällisellä, kannattaa jättää ensin alkoholi pois toiselta aterioista. Jos päättää, että esimerkiksi lounaalla ei juoda, siinä lähtee jo puolet pois.

4 Vaihda olut alkoholittomaan ja täytä jääkaappi vissyllä

Monelle oluen juominen on tapa. Kyse ei välttämättä ole riippuvuudesta. Olut kannattaakin vaihtaa alkoholittomaan, jos tekee kovasti mieli juoda jotain ja tehdä tuttua käsiliikettä. Voit myös täyttää jääkaapin tai kylmäkellarin vissyllä oluen ja siiderin sijaan. Kun sitten tulee halu juoda, siellä onkin vain vissyä odottamassa.

5 Muuta oman elämäsi käytäntöjä

On hyvä miettiä valmiiksi muuta tekemistä juomisen sijaan. Kannattaa lisätä liikuntaa ja sellaista tekemistä, jossa on pakko käyttää jalkoja ja käsiä. Sen sijaan esimerkiksi nojatuolissa istuessa ja lukiessa tulee helposti siemailtua samalla alkoholia

6 Ota joku avuksesi

Heikkoja hetkiä tulee aina. Sovi jonkun kanssa, että hän auttaa ja tukee sinua, jos tarpeen. On hyvä olla joku henkilö, joka auttaa ja tukee ilman syyllistämistä. Vertaistuki on aina hyödyllistä.

7 Sovi itsellesi pakkomeno ennen töiden alkua

Jos töihin täytyy mennä maanantaina, kannattaa sopia jo hyvissä ajoin edelliselle viikolle jokin sellainen pakkotekeminen, jossa ei saa missään nimessä olla mukana alkoholia. Silloin on pakko lopettaa juominen jo useampaa päivää ennen töihin menoa. Tällainen pakkomeno voi olla vaikka visiitti anopin luo autolla edellisen viikon torstaina tai lapsenlapsien ottaminen hoitoon viikonlopuksi ennen töiden alkua.

+ 1 Hae ammattiapua

Jos lopettaminen tuntuu todella vaikealta, siitä tulee vierotusoireita tai jos alkoholi pyörii mielessä koko ajan, kannattaa juomiseen hakea apua ammattilaisilta. Katkaisuhoitoa tai muuta apua voi kysellä esimerkiksi oman kunnan lähimmästä terveyskeskuksesta tai työterveydestä.

Vinkkejä antoivat A-Klinikka Oy:n johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki ja Ehkäisevän päihdetyön Ehyt Ry:n kouluttaja Timo Nerkko.

Itä-Sveitsissä on sattunut matkustajakoneen onnettomuus. Kone syöksyi Piz Segnasin vuoren länsirinteelle lähellä kuuluisaa Flimsin laskettelualuetta.

Onnettomuus tapahtui lauantaina iltapäivällä. Koneen kaikki 20 matkustajaa saivat surmansa lento-onnettomuudessa. Graubündenin kantonin poliisi on vahvistanut asian.

Junkers Ju-52-kone on rakennettu vuonna 1939 ja se kuuluu Ju Airille. Ju Air on Sveitsin ilmavoimien harrastusjärjestö, johon kuuluu 4 000 henkilöä ja joka järjestää näytös- ja huvilentoja.

Ju Airin lentäjät ovat koulutettuja matkustajakone- ja ilmavoimien lentäjiä.

Kyseistä "täti Juksi" ristittyä konetta käytettiin ennen kaikkea turistien maisemalentoja varten.

Nimettömänä pysytellyt silminnäkijä kertoi sveitsiläiselle 20 minuuttia -uutissivustolle, että lentokone teki ilmassa 180 asteen käännöksen kohti etelää.

– Sitten se putosi kuin kivi. Se lensi tikkusuoraan kohti maata, silminnäkijä kuvailee.

Kone syöksyi maahan 2 540 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella.

Ju Air on perunut toistaiseksi kaikki muut lähipäiville suunnitellut lennot.

Hallitus on kovan paikan edessä, kun loppukesästä ja alkusyksystä neuvotellaan valtion ensi vuoden budjetista.

Parantunut talousnäkymä ja työllisyystilanne sekä lähestyvät eduskuntavaalit luovat paineita hallitukselle kasvattaa valtion menoja tai keventää verotusta, arvioivat Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä ja Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen.

Vihriälä ja Rahkonen vierailivat Yle Radio 1:n Ykkösaamussa maanantaina.

– Hallitus rukkaa talouspolitiikkaansa vasemmistolaiseen suuntaan vaaleja kohti, toteaa Taloustutkimuksen Juho Rahkonen.

Rahkonen uskoo, että hallituksen kovin keppilinja on käytetty loppuun hallituskauden alussa.

Keväällä 2019 järjestettävät eduskuntavaalit vaikuttavat talousarvioesitykseen siten, että nyt pyritään miellyttämään äänestäjiä, erityisesti pieni- ja keskituloisia. Hallituksen kannattaa korostaa olevansa heikompien puolella.

– Suurin osa äänestäjistä on 2 500 euroa kuussa tienaavia työtätekeviä ihmisiä. Jotta puolue voi saada paljon ääniä, on politiikkaa tehtävä pieni- ja keskituloisen näkökulmasta, Rahkonen sanoo.

Tähän asti hallituspuolueissa on nostettu esiin muun muassa sosiaaliturvan indeksijäädytyksen purkaminen.

Rahkonen muistuttaa, että politiikassa eniten merkitystä on mielikuvilla, ei todellisuudella. Aktiivimallin kaltaiset toimenpiteet ovat luoneet mielikuvan, että köyhiä ja työttömiä kyykytetään. Tätä eivät tutkimukset tai luvut hevillä muuta.

Seuraavaksi tarvitaan puskurirahaa, ei verotuksen keventämistä

Vasemmisto-oppositiolle elinkeinoelämää suosiva politiikka antaa mahdollisuuden vaatia menojen kasvattamista. Rahkonen viittaa mielipidetutkimuksiin, joiden mukaan kansalaiset ovat eniten huolissaan palveluiden ja sosiaaliturvan tasosta sekä tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvusta.

– Verotuksen kiristys on pienempi paha kuin palveluista ja hyvinvointivaltiosta tinkiminen.

Etlan toimitusjohtajan Vesa Vihriälän mukaan hallituspuolueet ovat tuoneet yksimielisesti esiin, että tuloverotusta pitäisi keventää, mikä sataa erityisesti kokoomuksen laariin. Vihriälä toppuuttelee kuitenkin suunnitelmia.

– Itse pitäisin huonona ratkaisuna, jos verotusta kevennettäisiin. Nyt pitäisi kerätä puskurirahaa, kun taloustilanne on hyvä.

Samaa mieltä ovat olleet myös monet muut asiantuntijat. Puskureilla turvataan valtion taloutta seuraavaa laskusuhdannetta varten.

Luottoluokittaja Fitch muutti Suomen talouden näkymää viime viikolla vakaasta myönteiseksi julkisen velan tilanteen paranemisen takia. Vaikka velkaantuminen on taittunut, Vihriälä pitää tärkeänä alentaa julkisen velkaantumisen tasoa puskureita varten.

Sosiaaliturvauudistus epärealistinen vaatimus

Vihriälä uskoo, ettei ensi vuoden budjettiin voida ottaa isoja uudistuksia. Sote-uudistus on vielä vaiheessa, ja isot uudistukset täytyisi saada myös seuraavaan hallitusohjelmaan.

Esimerkiksi oppositio on vaatinut sosiaaliturvauudistuksia, mitkä olisivat merkittäviä päätöksiä tässä vaiheessa vaalikautta.

– Se on epärealistinen vaatimus, vaikka tahtoa olisi.

Pahin virhe tässä vaiheessa olisi talouden elvyttäminen ja menokurista luopuminen. Vihriälä ei usko, että näin tapahtuu, sillä Suomen viimeisimmät hallitukset ovat pitäneet tiukasti kiinni menoista.

Sen sijaan verotusta on helppo keventää, vaikka siihen ei tällä hetkellä olisi tarvetta. Odotettavissa on kuitenkin ainakin työllisyyden kohentamiseen liittyviä toimia.

Valtiovarainministeriö julkaisee talousarvioehdotuksensa torstaina. Ensi viikolla muut ministeriöt käyvät neuvotteluja valtiovarainministeriön kanssa. Hallituksen budjettiriihi on kuun lopulla.

Toukokuisen tiistain illansuu muodostui varsin erikoiseksi Mira-Maria Mäkisen elämässä. Hän oli uimassa ystävineen Alavuden Harrin rannassa, kun noin 50-vuotias mies vajosi äkkisyvällä rannalla pinnan alle, eikä enää palannutkaan takaisin pintaan.

– Menin hetkeksi shokeeraavaan tilaan, mutta kaveri sanoi, että mene jo auttamaan, muistelee Mira-Maria tapahtumia, jotka johtivat urotyöhön.

Mira-Maria Mäkinen lähti sukeltamaan miehen perään. Hän kertoo, että sukelluksia kertyi ainakin 15 kappaletta. Ystävät neuvoivat koko ajan, mistä ilmakuplia nousee, jotta Mira-Maria osasi sukeltaa oikeaan kohtaan etsimään miestä.

– Oli sellainen ajatus, etten ainakaan luovuta. Näin lopulta miehen selän ja kävin vielä ottamassa happea pinnasta. Luulin ottaneeni miestä ranteesta kiinni, mutta otinkin jalasta kiinni, Mira-Maria jatkaa.

Mira-Maria Mäkinen veti miehen laiturin viereen ja lapset nostivat hänet yhdessä ylös laiturille. Tämän jälkeen kaksi naista elvytti häntä vuorotellen.

Äiti kuuli hälytysajoneuvot ja pelästyi

Mira-Marian vanhemmat ja veli olivat tapahtuman aikana käymässä paikallisella kirpputorilla. Äiti Merja Lauttamus-Mäkinen kuuli kylälle hälytysajoneuvojen äänen ja tarkasti välittömästi web-sivustolta, mikä hälytystehtävä on meneillään.

Huoli oli kova, sillä sivuston mukaan kyseessä oli ihmisen pelastaminen vedestä. He suuntasivat välittömästi rannalle ja saapuivat paikalle samanaikaisesti palokunnan kanssa.

Äiti sai kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä Mira-Marian ystävät rannalla kertoivat, ettei Mira-Marialla ole hätää, vaan hän pelasti miehen hengen.

– Äitis juoksi hurjan kovaa rinteen alas, Mira-Marian kaverit ovat jälkikäteen kertoneet nauraen.

Kun Mira-Maria jotain päättää, hän myös toteuttaa sen

Merja Lauttamus-Mäkinen kuvaa päättäväisen toiminnan olevan tyypillistä tyttärelleen.

– Kun Mira-Maria päättää jotain, hän myös toteuttaa sen, Lauttamus-Mäkinen kertoo.

Tytär virnistää, että hieman ylihuolehtivainen äiti ei varmasti olisi päästänyt häntä sukeltamaan, jos olisi ollut paikalla.

He muistuttavat myös muiden pelastukseen osallistuneiden merkityksestä tapahtumassa. Mira-Maria kertoo olevansa ylpeä ystävistään, jotka auttoivat häntä koko ajan pelastustehtävässä ja pitivät hänestä huolta sen jälkeen, kunnes oma perhe saapui paikalle.

Hengenpelastustaitoja voi opettaa jo lapsille

– Hatunnoston arvoinen suoritus, harvoin saa lukea että 13-vuotias pelastaa hukkumiselta, toteaa koulutussuunnittelija Anne Hiltunen Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta.

Pelastuneiden määrästä ei ole olemassa tilastoja, mutta Hiltunen kertoo, että lapsen motoriset taidot uimaanoppimisen kannalta ovat parhaimmillaan 5–6 -vuotiaana. Kun lapsi on oppinut uimaan, voidaan ruveta opettamaan myös hengenpelastustaitoja. Opetus aloitetaan renkaan käytöstä ja muista apuvälineistä.

Anne Hiltunen muistuttaa, että hukkuvalla on kovat voimat ja tarve päästä ylöspäin, jolloin hän painaa helposti myös pelastajan pinnan alle.

– Ensimmäinen henkeä pelastava asia on kuitenkin uimataito, se on ikään kuin kansalaistaito. Kun osaat uida, osaat myös pelastaa, Anne Hiltunen jatkaa.

Uidessa hukkuneissa jyrkkä lisäys viime vuoteen

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton tilastosta selviää, että heinäkuun loppuun mennessä tänä vuonna uidessa hukkuneita on 18 enemmän kuin viime vuonna. Tänä vuonna uidessa hukkuneita on ollut 22, kun viime vuoden luku oli 4 henkilöä.

Anne Hiltusen mukaan helteet ovat omalta osaltaan vaikuttaneet asiaan. Lämmin vesi houkuttelee uimaan ja uidaan myös pidempiä matkoja.

– Etelä-Suomen sinilevätilanne on toisaalta hillinnyt uintia etelässä, toteaa Hiltunen. Hukkumismäärien lisäykset näkyvätkin tilastoissa muilla alueilla.

Pelastettu tarjosi kiitoskahvit

Lapset ovat jatkaneet uimassa käyntiä toukokuisen urotyön jälkeen. Joskus uidessa Mira-Maria Mäkiselle on tullut tunne siitä, kuin joku vetäisi nilkasta. Välillä tulee myös pelkoja ja täytyy nousta vedestä laiturille.

Jonkin aikaa tapahtuman jälkeen Mira-Maria näki painajaisia, mutta ne helpottivat äidin huomassa rauhoittuen. Kaikesta on keskusteltu.

Tapahtuneesta on uutisoitu laajasti ja palaute Mira-Marialle ja koko perheelle on ollut todella positiivista. Kaverien tuki on myös kantanut ja ylpeys tytöstä on Alavudella käsinkosketeltavaa.

Pelastettu mies on kunnossa. Hän vei myöhemmin Mira-Marian kahville paikalliseen kahvilaan, halasi, kiitteli ja toi kukkia. Mira-Marialle on haettu tapahtuneesta hengenpelastusmitalia. Sen myöntää tasavallan presidentti, ja asia ratkeaa loppuvuoden aikana.

Pian alkaa kuitenkin koulu, ja Mira-Maria Mäkinen siirtyy 7. luokalle. Hieman jännittää, mutta opettaja on onneksi entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu.

Lue lisää:

Ennätyslämmin heinakuu näkyy tilastoissa: 29 hukkui - Suurin osa uhreista oli uimassa

Rikkinäinen ilmastointilaite aiheutti savun lentokoneen matkustamoon viime perjantaina Helsinki-Vantaan lentoasemalla, kerrotaan Onnettomuustutkintakeskuksesta.

Czech Airlinesin Airbus-kone jouduttiin evakuoimaan savuhavainnon takia, kun kone oli ehtinyt rullaustielle. Lentokoneessa oli 140 matkustajaa.

– Toinen ilmastointilaite oli mennyt epäkuntoon. Se, mikä siinä oli vikana, on toinen juttu. Mutta rikkoutuneena se aiheutti savua ja käryä matkustamoon, kertoo Ismo Aaltonen Onnettomuustutkintakeskuksesta.

Aaltosen mukaan tulipalovaaraa tilanteessa ei näin ollen ollut. Ilmoitus rikkinäisestä ilmastointilaitteesta ei ilmeisesti ollut tullut ohjaamoon.

Savun aiheuttaja selvisi, kun lentokone käynnistettiin uudelleen. Nyt kone on tarkoitus siirtää takaisin Tšekkiin.

– Yhtiö siirtolentää koneen vielä tänään illalla. Kone lentää erikoisluvalla vain miehistö mukanaan, koska liukumäet eivät ole käytössä ja ne tarvitsee asentaa uudelleen.

Tutkimukset kuitenkin jatkuvat vielä. Lentokoneen mustat laatikot tutkitaan ja niistä selviää muun muassa evakuoinnin onnistuminen.

– Niissä on tärkeää esimerkiksi ohjelmaäänitteet ja lennon tallentimen parametritiedot, eli näemme, missä järjestyksessä mitäkin tehty koneessa: milloin koneen ovet ovat auenneet ja liukumäet aukaistu.

Aaltosen mukaan Czech Airlinesin lentokoneen tapaus on hyvin samantapainen kuin viime joulukuussa Turun lentokentällä sattunut hätälasku. Tuolloin Finnairin lentokoneessa havaittiin savua, kun kone oli ilmassa, ja tämän takia Helsingistä Göteborgiin matkalla ollut lentokone laskeutuikin Turkuun.

Myös Turun hätälaskun syynä oli viallinen ilmastointilaite.

Lue lisää:

Lentokone evakuoitiin savuhavainnon takia Helsinki-Vantaalla – kyydissä 140 ihmistä

Otkes: Laukut haittasivat eilistä matkustajakoneen evakuointia Helsinki-Vantaalla – Paikalla olleet kertovat myös rynnimisestä

Suomen ammattikalastajaliitto ry hakee Varsinais-Suomen Ely-keskukselta osittaista vesiliikennekieltoa Lännennaulat -nimiselle merialueelle Eurajoen edustalle.

Hakemuksen mukaan kielto olisi voimassa seuraavat viisi vuotta aina huhtikuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Ammattikalastajien mukaan vesiliikenne häiritsee heidän elinkeinoaan, kun pyydyksiä ajetaan rikki.

Myös Eurajoen edustalla sijaitseva autonomisen laivaliikenteen saama testimerialue vaikuttaa asiaan. Selkämeren ammattikalastajien puheenjohtaja Sami Veneranta kertoo, että testimeren takia alueelta kiellettiin rysäkalastus, mihin nyt halutaan vastata samalla mitalla.

– Jos kerran mereltä voidaan varata vesialueita, niin haluamme tietenkin suojella oman elinkeinomme, Veneranta sanoo.

Vapaa-ajan kalastus ja sukeltaminen loppuisi

Sami Venerannan mukaan vesiliikennekielto olisi ensimmäinen laatuaan, mikäli se menee läpi. Varsinais-Suomen Ely-keskuksen ylitarkastaja Teija Jokinen varmistaa asian Lounais-Suomen osalta.

– Tiedossani ei ole, että tällaisia kieltoja olisi annettu ainakaan Satakunnan tai Varsinais-Suomen alueella. Yksityiskohtaista tietoa muualla Suomessa tehdyistä kielloista meillä ei ole, Jokinen sanoo.

Pahimmillaan kalastajalle voi tulla satojen eurojen tulonmenetykset vuorokaudessa. Sami Veneranta

Läpimennessään kielto tarkoittaisi sitä, että Lännennaulojen alueella ei saisi olla minkäänlaista ylimääräistä vesiliikennettä. Näin ollen se lopettaisi alueella muun muassa vapaa-ajan kalastuksen ja sukeltamisen. Vesiliikennelain mukaan kielto ei vaikuttaisi työnteon tai asunnon sijainnin vuoksi tarpeellista liikennettä.

– Kun rysiä ajetaan rikki, vaikuttaa se kalastajan elinkeinoon ja pahimmillaan kalastajalle voi tulla satojen eurojen tulonmenetykset vuorokaudessa, Veneranta sanoo.

Porin urheilusukeltajien puheenjohtaja Jari Leskiselle uutinen mahdollisesta vesiliikennekiellosta tuli yllätyksenä.

– En ota vielä tässä vaiheessa kantaa, täytyy tutustua aiheeseen ensin tarmmin, Lekinen sanoo.

Lue lisää:

Hallitus hyväksyi laivaliikenteen automaatiota helpottavan lakimuutoksen – etäohjattavat laivat testimerelle heinäkuussa

Ensimmäinen lähes itseohjautuva laiva voi seilata testimerellä jo kesällä – miehittämättömien alusten kokeilu vaatii vielä lakimuutoksen

Uutista päivitetty klo 14: lisätty Porin urheilusukeltajien puheenjohtajan kommentit.

Teoriassa polkupyörälähetti Alan Gillingwater pitää työstään. Hän nauttii pyöräilystä ja liikenteen seassa puikkelehtimisesta, jopa ruuhkaisessa Lontoossa. Mutta vain teoriassa.

Gillingwater saa työnsä erilaisten kännykkäsovellusten kautta keikka kerrallaan satunnaisiin aikoihin. Töitä täytyy tehdä kun niitä on: lounasaikaan, iltaisin, viikonloppuisin.

Silti joustava työnteko sopii Gillingwaterille, sillä hänen päätavoitteensa on näyttelijän ura. Monelle muulle esimerkiksi Deliveroo -ruokalähetysten kuljettaminen tai Uber-taksin ajaminen on täysipäiväistä työtä ja ainoa tapa työllistyä.

Gillingwaterin kaltaisia niin kutsutun "sovellustalouden" työntekijöitä on Euroopassa yhä enemmän. Erityisesti Britanniassa kännykän hälytysäänistä on tullut työpäivää rytmittävä komentoääni yhä useammalle nuorelle aikuiselle.

Britanniassa alle 30-vuotiaista jo noin kolmannes saa elantonsa keikkataloudesta, jonka yleistymistä kännykkäsovellukset ovat kiihdyttäneet. Kaikista työntekijöistä noin 15 prosenttia on niin kutsuttuja itsensätyöllistäjiä.

Lisää suojelua vai enemmän vapautta?

Britannia on totta kai vain yksi muiden joukossa.

EU-tasolla itsensätyöllistäjiä oli vuonna 2016 kaikista työtä tekevistä 14 prosenttia. Vakituisissa mutta osa-aikaisissa työsuhteissa oli 13 prosenttia työntekijöistä.

Nuorten, 20–30-vuotiaiden epävarmoissa työsuhteissa olevien työntekijöiden määrä oli kaksinkertainen verrattuna muihin ikäryhmiin.

– Nuorten tekemän väliaikaisen työnteon lisääntyminen on hyvin pitäaikainen trendi, joka on alkanut jo 1990-luvulla. Nyt monissa maissa kaikki uudet nuorille suunnatut työpaikat ovat jossain muodossa väliaikaisia, sanoo Kansainvälisen työjärjestön ILO:n tutkija Niall O’Higgins.

Keväällä myös EU-komissio havahtui keikkatyön yleistymiseen. Komissio julkaisi maaliskuussa työntekijöiden minimioikeuksiin liittyvän ehdotuksen, jossa myös keikkatyöläisille vaaditaan oikeutta esimerkiksi äitiyslomaan ja sairauspäivärahaan.

Komissio muistuttaa ehdotuksessaan, että uudet innovatiiviset yritykset vaativat entistä enemmän joustavaa työvoimaa talouden muuttuessa. Esimerkiksi palvelusektorin yrityksiin kohdistuu uusia vaatimuksia, jotka vaativat muun muassa sesonkiaikojen joustavamman huomioinnin, jotta yrittäminen olisi kannattavaa.

Komission mukaan uudentyyppiset työsuhteet vaativat myös sosiaaliturvan sääntelyn muutoksia. Työntekijän asema määrittyy vielä pitkälti sen mukaan, miten työsopimus määritellään.

Todellisuuden vakityö

Monet keikkatyöläiset määritellään itsensätyöllistäjiksi, vaikkeivat sitä olekaan, tutkija Niall O’Higginsin muistuttaa. Polkupyörälähetti Alan Gillingwater on samaa mieltä.

Käytännössä Britanniassa keikkatyöhön kuuluu se, että kuljetuspalveluiden kaltaiset sovellukset pyrkivät esiintymään vain työnvälittäjinä ja mediayhtiöinä, joille työntekijöiden oikeudet eivät kuulu.

– Monet tekevät yli 40 tuntia töitä viikossa näiden sovellusten kautta. Heillä pitäisi olla samat oikeudet kuin tavallisillakin työntekijöillä, polkupyörälähetti Alan Gillingwater sanoo.

– Teknologian kehittyessä jotkut haluavat työskennellä joustavammalla tavalla. Mutta nyt työntekijöiden oikeudet halutaan poistaa täysin.

Samalla oikeuksien penääminen on retuperällä. Vain vajaa neljännes Britannian työtä tekevästä väestöstä kuuluu ammattiliittoihin. Nuorista 25–34-vuotiaista työllisistä liittoihin kuuluu vain 13%. Tätä nuorempien parissa osuus putoaa 9 prosenttiin.

ILO:n O’Higgins arvioi, että kaiken kaikkiaan EU-maissa noin kolmannes nuorista kuuluu ammattiliittoihin, kun vanhemmista työntekijöistä noin 70 prosenttia kuuluu liittoon.

Osittain syynä on se, että nuoret aikuiset ovat vasta siirtyneet työelämään. Toinen selittävä tekijä on silpputyö. Asia on kuitenkin muuttumassa, ainakin Britanniassa.

Työntekijät vastaan Uber, 1-0

Britanniassa perustettiin vuonna 2012 itsenäisten työntekijöiden liitto IWGB vailla vakituista työsuhdetta olevien työntekijöiden tueksi. Valtaosa sen jäsenistä on matalapalkka-alolla ja monet keikkatyöläisiä.

– Epävarma keikkatyö yleistyy jatkuvasti. Samalla näen merkkejä paremmasta, sillä työntekijät ovat alkaneet jälleen organisoitua, itsenäisten työntekijöiden liitto IWGB:n osastosihteeri Danny Millum sanoo.

Britanniassa taksiyhtiö Uber saattaa pian joutua muuttamaan työehtojaan IWGB-liiton tukemien oikeustoimien vuoksi. Brittiläiset tuomioistuimet katsovat, että yhtiön pitäisi kohdella kuskeja työntekijöinä, joille kuuluu niin minimipalkka kuin sairaus- ja lomakorvaukset.

Uber on valittanut päätöksestä. Taistelu tuskin jää viimeiseksi – Britanniassa tai muuallakaan Euroopassa.

Hinjärven rannalla Korsnäsissa reilu parikymmentä vuotta asunut Jukka Saartenoja on aktiivinen kilpaonkija. Saartenoja ihailee järveä, mutta harmittelee sen mataluutta. Vettä kun löytyy keskimäärin vain puolitoista metriä.

– Aivan loistava kalavesi tämä olisi, jos saisi vain enemmän vettä ympäri vuoden. Riittäisi, jos se nousisi puoli metriäkin. Se toisi tänne lisää harrastajia kalastuksen pariin ja myös ammattimaisella kalastuksella olisi mahdollisuus.

Hinjärvestä saa kalastettua perinteisiä kaloja, kuten haukea, madetta, ahventa ja kuhaa. Vesistöllä on yhteys mereen Harrströminjoen kautta, jota kautta alueelle tulee kaloja.

Hinjärvi on vuosien saatossa rehevöitynyt ja sinilevä on kesäisin tuttu ilmestys. Silti Hinjärvi hurmaa kävijän kauneudellaan.

Yksi Suomen lämpimimmistä vesistöistä

Hinjärven mataluudesta on kalastuksen lisäksi myös muunlaista haittaa. Kesällä järvi lämpiää välillä jopa Suomen lämpimimmäksi järveksi. Esimerkiksi kesällä 2014 pintavesi lämpeni peräti 25,6 -asteiseksi.

– Kalat ei tykkää ihan näin lämpöisistä vesistä, Saartenoja tietää.

Pohjanmaan Ely-keskuksen alueella järvien pintalämpötiloja mitataan automaattisesti aamukahdeksalta kahdesta järvestä. Hinjärven lisäksi mittauspiste on meteoriitin aikaan saama Lappajärvi, joka on Etelä-Pohjanmaan suurin järvi. Nämä kaksi valikoituivat avovesikauden mittauskohteiksi kokojensa ja erikoispiirteidensä vuoksi.

– Hinjärvi on tyypillinen matala, metsäinen, ruskeavetinen järvi tässä rannikkoalueella, kertoo Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen erikoistutkija Hans-Göran Lax.

Aikaisemmin järvestä tutkittiin myös kemiallisia ominaisuuksia, mutta tämä on loppunut säästösyistä vajaa kymmenen vuotta sitten.

Siinä missä Hinjärvi kärsii kesäisin korkeista lämpötiloista, ovat myös talvet sen kaloille haasteellisia. Matalan veden vuoksi järvi jäätyy lähes pohjaan asti ja se tietää happikatoa.

Runsaasti lintuja

Kuumana kesäpäivänä Hinjärvi esittelee parastaan: sudenkorennot lentävät kortteiden yllä, hanhet huutavat kauempana saarilla ja vesi kimmeltää auringonpaisteessa. Mataluudesta ja runsaasta kasvillisuudesta hyötyvätkin juuri linnut, jotka ovat tuttu näky rannalla liikkuessa.

– Kaikki metsästetyimmät Suomen lajit löytyvät täältä. Ja niitä on runsain mitoin. Hanhia tänne tulee syksyllä jopa ihan riesaksi asti. Metsästäjiä tulee Seinäjoen seudulta asti, Saartenoja kertoo.

Vaikka järvi on metsästäjien suosiossa, vierailee ja pesii alueella lukuisia harvinaisempiakin lintuja.

– Mustakurkku-uikku löytyy täältä, se on ihan pesinytkin, Saartenoja kertoo.

Pesintä onnistuu lukuisilla järven saarilla ja luodoilla, joista suurin saari on kahdeksan hehtaarin Storö. Merenkurkun lintutieteellisen yhdistyksen mukaan Hinjärvellä kalaa saalistavat muun muassa kalasääsket, merikotkat, ruskosuohaukat ja nuolihaukat.

Runsas vesikasvillisuus

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ryhmäpäällikkö Marko Järvisen mukaan järviä on vaikea yleistää. Matalaksi järveksi katsotaan Suomessa järvi, jonka keskisyvyys on alle 3 metriä – ja juuri tällainen Hinjärvi on.

– Järven ominaisuudet riippuvat muun muassa sen veden väristä, ympäröivästä valuma-alueesta ja sen maankäytöstä ja sieltä tulevasta kuormituksesta, järven kuormitushistoriasta, purkautuuko järveen pohjavettä, mikä on järven ravintoverkko, onko kalaa ja niin edelleen, Järvinen kertoo.

Matalat järvet ovat Järvisen mukaan tyypillisesti herkkiä vesipatsaan sekoittumiselle, mitä monissa järvissä tapahtuu läpi avovesikauden. Monille muille suomalaisille järville tyypillinen kesäaikainen lämpötilakerrostuneisuus siis puuttuu.

– Matalissa ja toistuvasti sekoittuvissa järvissä vesipatsaan ja pohjasedimentin vuorovaikutus on intensiivistä. Vesipatsaan täydellisen sekoittumisen myötä pohjalta nousee sedimentoitunutta levää ja myös ravinteita. Lisäksi matalassa järvessä korostuu usein ranta-alueen vesikasvillisuuden merkitys verrattuna syvempiin järviin, missä syvempi ulappasysteemi on isommassa roolissa, Järvinen toteaa.

Matalan veden hyödyt ja haitat

Hinjärveä on säännöstelty vuodesta 1967 alkaen. Järven pintaa lasketaan, jotta tulvahuippua jokivarsilla voidaan leikata.

– Säännöstely on aika voimakasta, ehkä vähän liiankin tehokasta, kun vedenpinta on normaalia alempana, Saartenoja toteaa.

Pystyisikö järven pintaa nostamaan, jotta järveä pystyisi hyödyntämään enemmän virkistyskäyttöön ja kalastukseen? Se toisi kuitenkin uudenlaista harmia.

– Täällä kun on matalat rannat ja puoli metriä vettä nostaa, niin siinä menee lintujen pesimäpaikkoja. Tuolla taustalla näkyy noita saaria, mitä täällä on, niin ne peittyisivät veden alle, missä linnut pesii, Saartenoja kertoo.

Haukkuminen, ulkopuolelle jättäminen, töniminen, kampittaminen ja pettymys ihmisiin, joita piti ystävinään.

Tami Riissanen, 17, ja Anni Laukkanen, 16, eivät tunne toisiaan ennestään, mutta kokemukset ja tarinat ovat hyvin samankaltaiset. He ovat joensuulaisia nuoria, jotka joutuivat koulukiusatuiksi, mutta tekevät tiliä kokemustensa kanssa nyt kertomalla tarinansa julkisuudessa #näesydämellä-kampanjassa.

– Kyllähän se tietysti pelottaa, kun revitään kaikki vanhat haavat auki. Mutta on tosi helpottavaa tuoda nämä kokemukset julki, ettei tämä vain ole sellainen asia, jonka kertoo vain kaikista läheisimmille ihmisille, Laukkanen pohtii.

– Pelottaa, että entä jos tämä kääntyy minua vastaan. Entä, jos minua aletaan kiusaamaan uudelleen? Mutta haluan, että ihmiset tietävät, millaista elämäni on oikeasti ollut ja toivon, että tästä on jollekin apua, Riissanen kertoo.

Mietin, miksi jotain, joka on jo rikki, pitää rikkoa vielä enemmän. Tami Riissanen

#näesydämellä on valokuvaaja Miia Laurilan sometempaus, jonka tarkoituksena on herätellä ihmisiä muistamaan, että kiusaaminen on edelleen vakava ja tärkeä keskustelunaihe, vaikka monet ehkä kokevat, että aihetta on käsitelty kyllästymiseen asti.

Laurila herättää keskustelua julkaisemalla ottamiaan valokuvia kiusatuista nuorista kampanjan Facebook-sivulla.

Vaikka tilastojen mukaan kiusaaminen on vähentynyt rajusti vajaassa vuosikymmenessä, ovat kiusaamisen vaikutukset niin suuria, ettei niistä erityisopettajanakin työskennelleen Laurilan mielestä voi koskaan puhua liikaa.

– Ei kiusaaminen ole mihinkään kadonnut. Ongelma on yhä edelleen olemassa jopa enenemissä määrin nuorten keskuudessa. Jos katsoo vaikka, miten aikuiset kiusaavat toisiaan erilaisilla keskustelupalstoilla, voi vain miettiä, mitä he siirtävät siitä lapsiinsa.

Puhelu mummille paljasti kiusaamisen raadollisuuden

Tami Riissanen joutui kokemaan nimittelyä, porukan ulkopuolelle jättämistä ja kaverien hylkäämäksi tulemista alakoulun alusta asti. Kaikkiaan kiusaaminen kesti noin kahdeksan vuotta.

– Pahin asia, mitä minulle tehtiin oli se, kun minut tönäistiin selälleni maahan, vaikka jalka oli jo valmiiksi paketissa murtuman takia.

– Silloin mietin, miksi jotain, joka on jo rikki, pitää rikkoa vielä enemmän.

Pitkään Riissanen yritti peitellä pahaa oloaan ja kokemuksiaan vanhemmiltaan ja purki turhautumistaan ja vihaansa jalkapalloon, mönkijällä ajeluun ja musiikkiin.

Menin melkein sen rajan yli, etten enää elä. Anni Laukkanen

Lopulta vuosia kestänyt kiusaaminen kävi liian raskaaksi. Sen huomasivat myös Riissasen vanhemmat.

– Tilanteen raadollisuus tuli meille todellakin yllätyksenä. Lopulta tilanne eskaloitui siihen, että Tami soitti mummille ja sanoi hänelle, ettei jaksa enää elää, Tamin äiti Reetta Riissanen kertoo.

– Kuvailen sitä ihmisille aina niin, että olen kuin lattialle tiputettu miljooniksi palasiksi hajonnut iso maljakko, Tami Riissanen kertoo.

16-vuotias Anni Laukkanen halusi päättää elämänsä kiusaamisen vuoksi

Riissasen kerratessa omia kokemuksiaan Anni Laukkanen istuu seuraamassa keskusteluamme sivussa ja nyökyttelee Tamin kertomuksille. Samankaltainen historia on myös Laukkasella itsellään.

– Näen itsessäni kaksi puolta. Sen, joka on kätkenyt itsensä kaikkien niiden muurien taakse ja itkee sisäisesti koko ajan ja sen, joka edustaa niitä muureja ja on ulkopuoliselle tosi iloinen ja sosiaalinen.

Samoin kuin Riissanen, myös Laukkanen joutui kiusaajien silmätikuksi heti koulutaipaleensa alussa.

– Kiusaaminen oli esimerkiksi kampittamista, pilkkaamista, ulkopuolelle jättämistä ja tavaroiden varastelua sekä rikkomista. Jopa ne ihmiset, joita luulin oikeiksi ystäviksi kääntyivät minua vastaan.

– Se sai minut todella rikki. Menin melkein sen rajan yli, etten enää elä. Mutta loppujen lopuksi se kasvatti minua ihmisenä. Luultavasti en olisi näin ihmisrakas ja ymmärtäisi muiden tarinoita, jos en olisi kokenut sitä kaikkea.

Pelot nurin kameran edessä

Sekä Anni Laukkanen että Tami Riissanen saivat uuden elämän, kun vaihtoivat koulua ja jättivät kiusaajat taakseen.

Kokemusten käsitteleminen on kuitenkin vielä kesken.

– Olen alkanut käsitellä tietoisesti kokemuksiani vasta viime vuosien aikana. Noin vuoden ajan olen käsitellyt asiaa terapeutin kanssa. Ennen sitä kätkin tunteeni ja oli ongelmakäyttäytymistä, Anni Laukkanen kertoo.

Ammattivalokuvaajan kameran eteen astuminen ja omien kasvojen antaminen kiusaamisen vastaisen somekampanjan käyttöön on Laukkaselle ja Riissaselle näytön paikka.

– Ajattelen, että kiusaajat eivät saaneet sorrettua minua ja kysyn heiltä, että oletteko nyt ylpeitä itsestänne. Näytän, että olen vahva ja ettei minua noin vain lytistetä, Laukkanen kertoo.

Vaikka Laukkanen lähettää kiusaajilleen itsevarmat terveiset, nousevat kiusatun pelot esiin hetkeksi kameran edessä.

– Aluksi mietin, että kelpaanko minä ja tuleeko kuvista ihan rumia, mutta sitten muistin, miksi lähdin tähän mukaan ja itsevarmuus kumpusi taas sisältä.

Myös vuosia haitarin soittoharrastustaan kiusaajilta piilossa pitänyt Riissanen houkuu itsevarmuutta kuvausten jälkeen.

– Kyllä siinä kuvaustilanteessa näkyi minusta kaikki kokemani, mutta oli hieno kokemus, kun sai olla kuvissa harmonikka sylissä ja näyttää, että tällainen minä nyt olen. Ja kun pääsen soittamaan, on koko maailma avoinna.

Lue myös

Nöyryyttäviä videoita, nimittelyä WhatsAppissa – Opettaja keksi 4 tehokasta vinkkiä kiusaamisen estämiseksi: "Some ei saa olla verho, jonka suojista huudellaan"

Ranskalaisen keittiön arvostetuimpiin kokkeihin kuulunut Joël Robuchon on kuollut. Syöpää sairastanut Robuchon kuoli 73-vuotiaana kotonaan Sveitsin Genevessä.

Robuchon pyöritti yli pariakymmentä ravintolaa eri puolilla maailmaa ja keräsi uransa aikana kaikkiaan 31 Michelin-tähteä. Se on enemmän kuin kenelläkään muulla kokilla.

Robuchonia pidettiin täydellisyyden tavoittelijana, joka pyrki tekemään tavallisistakin ruokalajeista, kuten perunamuusista, mahdollisimman herkullisia.

Hän korosti ruuan aitoutta ja yksinkertaisia makuja.

- Mitä yksinkertaisempaa ruoka on, sitä poikkeuksellisempaa se voi olla, Robuchon sanoi Business Insider -lehden haastattelussa vuonna 2014.

- En koskaan yritä koota yhteen ruokalajiin enempää kuin kolme makua. Pidän siitä, että ruokalajit ja niiden raaka-aineet ovat tunnistettavissa.

Vuonna 1945 syntynyt Robuchon aloitti ravintola-alalla 15-vuotiaana. Jo alle 30-vuotiaana hän johti hotelli Concorde Lafayetten keittiötä Pariisissa.

Myöhemmin tähtikokki laajensi L'Atelier -ravintolaketjuaan ympäri maailmaa: Pariisista Tokioon, Shanghaihin, New Yorkiin ja Las Vegasiin.

Ravintoloiden tavaramerkkinä on ollut seinätön keittiö, jonka työskentelyä asiakkaat pystyvät seuraamaan.

Yli 55-vuotiaiden velkaongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina, todettiin viimesyksyisessä Helsingin yliopiston tutkimuksessa. Tuolloin tutkimuksessa tarkasteltiin velkomustuomioita vuosilta 2013-2016.

Velkaantuneita auttavan Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha Pantzar arvioi, että varsinkin eläkeikäisten velkaantuminen on vielä entisestään pahentunut ja hän ennustaa saman trendin jatkuvan myös tulevina vuosina.

Hänen mukaansa suurimpia selittäviä tekijöitä ikääntyvien velkaantumiseen ovat kulutusluottojen yleistyminen, kulutuskulttuurin muutos ja se, että moni jättää varautumatta eläkkeelle jäännin aiheuttamaan tulojen pudotukseen.

Vieläpä kun lisääntynyt vapaa-aika antaa mahdollisuuden kuluttaa yhä enemmän eläkkeelle jäädessä.

– Meillä on jäämässä ensimmäistä kertaa eläkkeelle sukupolvi, joka on tottunut kuluttamaan, tottunut käyttämään sen mikä tulee ja elämään sen mukaisesti. Tilastoa nostaa ylöspäin nimenomaan eläkkeelle jäävien osuus. Ne ovat asioita, jotka yllättävät tosi monet, että kuinka paljon vähemmän sitä oikeasti tienaakaan. Jos et osaa sopeuttaa kulutustasi, kun jäät eläkkeelle niin ongelmissahan sinä olet, Pantzar sanoo.

Tutkimuksen mukaan myös pikavippien ja kertaluottojen keskimääräisen maksamattoman velan määrä velkomustuomioissa on moninkertaistunut muutamassa vuodessa. Esimerkiksi velkomustuomion saaneella pikavipin ottaneella yli 55-vuotiaalla oli vielä vuonna 2013 pikavippivelkaa keskimäärin 379 euroa, kun vuonna 2016 määrä oli jo lähes 1300 euroa.

Pikavipit ja kulutusluotot ovat myös suomalaisen suurin yksittäinen syy velkomustuomion saamiseen.

Moni pyrkii elämään samalla tavalla kuin ennenkin

Yli 55-vuotiaiden määrä on kasvanut Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2007 lopusta viime vuoden loppuun reilusta 1,6 miljoonasta yli 1,9 miljoonaan. Pantzarin mukaan tämäkin näkyy osittain velkatilastoissa.

Yksi selittävä tekijä on vuonna 2008 finanssikriisistä alkanut taantuma, joka iski tuolloin vielä työiässä olleiden työllisyyteen.

– Siellä on monta tekijää. Määrä on kuitenkin prosentuaalisesti sellainen, että pelkkä iäkkäiden määrän kasvu ei tätä selitä. Suurempi tekijä on kulttuurin muutos, toisenlainen taloudellinen käyttäytyminen nähdään normaalina.

Pantzarin mukaan moni vaikeuksiin joutunut pyrkii ylläpitämään samanlaista elämää kuin töissä käydessä.

– Jos on vielä paljon luottokorttivelkaa tai kulutusluottoja, niiden takaisin maksaminen siinä vaiheessa kun tulot putoavat jopa puoleen, on lähes mahdotonta. Ja siinä tulee monta kohtaa, jossa turvaudutaan muihin rahoitusvaihtoehtoihin tai sitten yksinkertaisesti rahaa ei riitä lyhennysten maksamiseen.

Eläkeläiset auttavat aikuisia lapsia

Yhtenä isona tekijänä näkyy hänen mukaansa myös se, että eläkeikäiset auttavat läheisiä ja aikuisia lapsiaan rahallisesti.

–Taloudellista hyväksikäyttöäkin on, mutta yleisempää on se, että kaikilla läheisillä on viritetty taloudet tiukaksi, ja sitten jollakin alkaa mennä huonosti. Sehän on periaatteessa vain reilua, että muut yrittävät auttaa.

Pantzarin mukaan se, että luottomahdollisuuksia tyrkytetään ihmisille entistä enemmän, saa myös ihmiset ottamaan niitä ja elämään yhä enemmän luotolla.

– Aika harva ajattelee viisikymppisenä, että by the way, minun pitäisi lopettaa luottojen ottaminen ja ruveta maksamaan niitä eläköitymistä varten. Sehän tuntuu absurdilta, tuskinpa kukaan viisikymppisenä miettii eläköitymistä.

Punkit ovat kärsineet kuivasta kesästä. Esimerkiksi Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen on havainnut punkkeja silmämääräisesti tavanomaista vähemmän. Hän nojaa havainnoissaan Etelä-Karjalassa tehtyyn aktiiviseen luonnontutkintaan.

– Eipä ole punkkeja juuri näkynyt. Omakohtaisesti näyttää siltä, että punkkikesä ei ole ollut erityisen paha, Saarinen sanoo.

Kuivuus on punkille suurempi haaste kuin kuumuus.

– Kuivuus tietysti vie ja verottaa voimia. Ei jaksa yhtä lailla kuivassa, karussa heinänkorressa saalistaa, niin kuin normioloissa, Saarinen kuvailee meneillään olevaa kesää punkin näkökulmasta.

Punkkien häviämistä on kuitenkin turha toivoa, sillä punkki ei kuole kuivuuteen, vaan se vain alentaa kierroksiaan selvitäkseen hengissä.

Katse parin vuoden päähän

Punkkien esiintymiseen vaikuttaa moni asia: lämpötila, kosteus, myyrävuoden saldo ja ihmisten aktiivisuus ulkona. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Heikki Henttonen tutkii punkkeja Keski-Suomessa. Esimerkiksi taigapunkkien kevät oli Henttosen tutkimusalueella Keski-Suomessa hyvä ja ainakin edellisvuosien kaltainen. Heinäkuun vaihteessakin tilanne oli samanlainen kuin viime vuonna.

– Puutaisia oli, mutta ei mitään ihmeellistä määrää, kuten ei muutamana edellisvuonnakaan, Henttonen sanoo.

Kotieläin on tehokas punkkimittari

Parhaiten punkkien aktiivisuuden näkevät lemmikkien omistajat.

– Kissat ja koirat ovat perinteisesti paljon tehokkaampia punkkimittareita kuin vähäkarvaiset ihmiset. Sieltä suunnasta voisi saada toisenlaista näkökulmaa, Saarinen toteaa.

Hän muistuttaa, että punkkien määrässä alueelliset ja paikalliset erot voivat olla hyvin suuria. Saman vahvistaa myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Heikki Henttonen.

Punkeista ei voi tehdä pikaisia johtopäätöksiä Hannu Henttonen

– Esimerkiksi Varkaudesta olen saanut viestiä, että kyllä punkkeja on ollut kuivasta kesästä huolimatta ihan entiseen malliin, Henttonen sanoo.

Vasta parin vuoden kuluttua nähdään lopullisesti, vaikuttiko tämän kesän kuivuus punkkeihin.

– Nämä ovat pitkän aikavälin asioita, koska punkki elää myös kehityksessään eri vaiheita eli toukka-, nymfi- ja aikuisen vaiheet. Aikuisissa kaikki ilmenee viiveellä. Punkeista ei voi tehdä pikaisia johtopäätöksiä, Henttonen muistuttaa.

Useita borrelioosi- ja puutiaisaivokuumetartuntoja

Borrelioositartuntoja on raportoitu Suomessa tänä vuonna 719, kertoo Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautirekisteri. Koko viime vuonna boreelioositartuntoja ilmoitettiin yhteensä 2 323.

Punkin välittämää aivotulehdusta eli puutiaisaivokuumetta rekisteröitiin viime vuonna 82 ihmisellä, kun tähän mennessä tänä vuonna siitä on tehty 25 ilmoitusta.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Heikki Henttonen muistuttaa, että borrelioositilastoissa näkyy ihmisten käyttäytyminen.

– Kauniina kesänä tartunnat voivat lisääntyä, vaikka punkkeja olisi tavallista vähemmän. Syynä voi olla se, että ihmiset ovat normaalia enemmän ulkona, Henttonen sanoo.

Taloustieteilijät Pentti Vartia ja Pekka Ylä-Anttila kirjoittivat vuonna 1992 kirjan Kansantalous 2017. Kirja pyrki ennakoimaan Suomen vahvuuksia ja heikkouksia 25 vuoden aikajänteellä kansantalouden näkökulmasta.

Kun kirja kirjoitettiin, Suomi oli syöksymässä laman syvimpään kurimukseen ja Eurooppaa ravisteli Itä-Euroopan rimpuilu irti kommunismista.

Kirjoittajien ansioksi on luettava, että kirjan arviot näyttävät osuneen varsin hyvin kohdalleen. Kirjan viimeisen luvun tiiviit ennustukset Suomen talouden ja yhteiskunnan isoista linjoista näyttävät valtaosin toteutuneen. Oikeaan on osuttu myös monissa Suomea laajemmissa arvioissa.

Tähän juttuun on poimittu kirjasta vain muutama teema, joista keskusteltiin kirjoittajien kanssa. Vartia ja Ylä-Anttila ovat kumpikin olleet jo hyvän tovin eläkkeellä, mutta tutkijan utelias luonne ei ole kulunut heistä mihinkään.

Eurojärjestelmän valuvika

Kirjaa kirjoitettaessa Suomessa vasta aloiteltiin laajempaa keskustelua liittymisestä Euroopan unioniin ja edelleen euroon eli Euroopan rahaliittoon (EMU). Kirjoittajat näkivät, että etenkin euroon liittyminen tuo mukanaan sopeutumisvaikeuksia.

– Jo silloin tiedettiin, että maat olivat rakenteiltaan hyvin erilaisia. Valuuttakurssipolitiikan [rahan arvon alentemisen tai nostamisen] menettäminen tiesi vaikeuksia Suomelle ja monelle muulle maalle. Tästä syystä Pohjoismaat päätyivät erilaisiin ratkaisuihin. Hyödyt ja haitat arvioitiin eri tavoin eri maissa, Pekka Ylä-Anttila kertoo.

Nykyinen euromaiden ahdinko voi Ylä-Anttilan mielestä johtaa siihen, että rahaliitosta voi pidemmällä aikavälillä erota joitakin maita. Ehkä Suomi olisi pärjännyt EMUn ulkopuolellakin, mutta omat harminsa siitäkin olisi ollut pienelle maalle, hän miettii.

Pentti Vartia muistuttaa, että ylipäätään rahaliittoon mentiin mukaan paljon enemmän poliittisista kuin taloudellisista syistä.

– Me halusimme siirtyä Euroopan ytimeen tai lähemmäksi sitä. Rahaliiton jäsenyys merkitsi siinä voimakkaampaa sidettä Eurooppaan. Olin silloin ja olen vielä nytkin sitä mieltä, että rahaliittoon meneminen on hyvä ratkaisu. Vaikeuksia on ollut, mutta olemme hiljalleen oppineet, mitä eurossa oleminen tarkoittaa.

Teollisuuden murros ja kauppasota

Kirjassa nähtiin myös varsin hyvin Suomen teollisuuden edessä oleva murros. Nokian parhaat vuodet olivat vasta tulollaan, mutta informaatioteknologian kirjoittajat nostivat yhdeksi tulevaisuuden kasvualaksi silloisten metsän ja metallin rinnalla.

– Nykyistä selluteollisuuden nousua emme kyllä osanneet aavistaa. Ei siinä ollut visiota siitä, että Suomessa tehtäisiin nyt sellua ja vessapaperia kiinalaisille, Ylä-Anttila myöntää.

Ehkä vähän hämmentävästi kirjassa arvioitiin myös se, että Eurooppa ja Yhdysvallat voivat joutua kauppasotaan keskenään. Pekka Ylä-Anttilan mukaan siinä oletuksessa oli pohjana se, että usein erilaisten kaupanesteiden purkamiseen liittyy myös ajanjakso, jolloin mennään takapakkia.

Yhdysvalloilla on ollut taipumusta protektionistiseen talouspolitiikkaan, joten kauppasodankin mahdollisuus haluttiin ottaa mukaan uhkana, jos asiat alkavat mennä kunnolla pieleen.

Nykyistä Yhdysvaltain ja Euroopan unionin kauppasodan uhkaa Ylä-Anttila kommentoi toteamalla, että presidentti Donald Trump ei ilmeisesti ole suorittanut edes taloustieteen peruskurssia, koska on lähtenyt nykyiselle protektionistiselle tielle kauppapolitiikassa.

Jäykät työmarkkinat ulos, joustavat sisään

Raskaan teollisuuden murrosta sivuten Vartia ja Ylä-Anttila ennakoivat oikein myös sen, että työmarkkinakeskusjärjestöjen valta työmarkkinoilla alkaa hiljalleen murentua ja siirrytään lähemmäs paikallista sopimista.

Viimeisin työehtosopimuskierros käytiin liittotasolla, vaikka palkkojen korotukset käytännössä sidottiinkin isojen vientialan liittojen sopimalle tasolle. Iso osa palkankorotusten kohdentamisesta jäi kuitenkin sovittavaksi yritystasolla paikallisesti.

– Jos vientihinnat eivät nouse, mutta palkat nousevat, niin se ei toimi. Nyt on päästy siihen, että ”sama palkka kaikille koko ajan” -periaate on alkanut joustaa. Se on oikein ja menee hyvään suuntaan. Tämä ei merkitse sitä, että työntekijöitä sorrettaisiin. Tässä on kysymys sopeutumisesta suurempaan muutokseen maailmantaloudessa, Pentti Vartia sanoo.

– Näimme kuitenkin samalla Pohjoismaisen sopimisen mallin vahvuudet, kun tietyistä asioista sovitaan laajasti eikä kuluteta aikaa liittotason riitelyyn. Ajattelimme, että tämä joustavuuden lisääntyminen tapahtuisi tämän pohjoismaisen konsensusmallin sisällä, Ylä-Anttila täydentää.

Vartian ja Ylä-Anttilan näkemyksiä paikallisesta sopimisesta ja palkkajoustoista on toki luettava ottaen huomioon kummankin pitkäaikainen työnantaja eli Elinkeinoelämän tutkimuslaitos. Vartia oli Etlan toimitusjohtaja 1983 - 2005 ja Ylä-Anttila jäi pitkän uran jälkeen eläkkeelle tutkimusjohtajan tehtävästä vuonna 2013.

Yksityinen raha mukaan terveydenhuoltoon

Kolmas iso teema, joka kirjassa ennakoitiin ainakin ensiaskelten osalta, on yksityisen sektorin tunkeutuminen osaksi terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluja.

”Laajentaminen ja palveluiden kattavuuden lisääminen julkisen toiminnan ohjenuorana on väistämättä ohi. Julkisen sektorin ei tarvitse tuottaa kaikkia palveluja itse; osa voidaan siirtää yksityiselle sektorille ja silti säilyttää kontrolli julkisella sektorilla.”, kirjassa kirjoitetaan.

– Tässä oli lähtökohtana tosiasia, että Suomen väestö vanhenee. Pohdimme, että hyvinvointivaltion sijasta olisi parempi puhua hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa olisivat mukana sekä valtio että yksityinen sektori. Toisaalta näimme kehityksen, jossa kansainväliset yritykset pyrkivät sosiaali- ja terveysalan markkinoille. Ruotsissa niin oli jo tapahtunut, Pekka Ylä-Anttila muistelee.

Pentti Vartian mukaan visiossa oli ajatuksena valtion rooli paljon resursseja vaativan toiminnan alkuunpanijana ja luojana. Myöhemmin kun toiminta vakiintuu, mukaan voi tulla yksityisiä toimijoita.

– Valtion pitää olla aloitteellinen ja tehdä jotain uutta ja sellaista, mitä muut eivät pysty tekemään. Ei valtion toimesta kannata katuja lakaista loppumattomiin, Pentti Vartia kärjistää.

Kansantalous 2017 -kirja oli aikoinaan kurssikirjana muutamissa yliopistoissa perustason opinnoissa. Lisäksi kirjan kolmas versio, Kansantalous 2028 sai Suomen Ekonomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004. Tuolloin palkinto tunnettiin vielä nimellä Pro Oeconomia.

Ennustamisen mallia Hollannista

Kun kirjoittajilta lopuksi kysyy, onko tällaisille pitkän ajanjakson kattavilla ennustekirjoille edelleenkin tarve, vastaus kuuluu kuin yhdestä suusta: Kyllä on!

– Pitkän aikavälin tutkimuksia ja raportteja tarvitaan edelleen. Ei pelkästään taloudesta, vaan muistakin tärkeistä teemoista, kuten ilmaston lämpenemisen ja väestön kasvun vaikutuksista meillä ja muualla, Pentti Vartia toteaa.

Vartia muistuttaa, että näitä pitkän aikavälin selvityksiä tarvitaan poliittisen päätöksenteon pohjaksi ja sitä edeltävän keskustelun sytykkeeksi. Eikä tämä koske vain päättäjiä, vaan koko kansaa.

Selvitysten arvoa päätöksenteon tukena aivan tavallisen kansalaisen näkökulmasta korostaa myös Pekka Ylä-Anttila.

– Selvitykset ovat minusta aivan välttämättömiä. Jokainen poliittinen puolue voi esittää niistä näkemyksensä ja niistä voidaan sitten keskustella ja valita, kuten demokratiaan kuuluu. Esimerkiksi Alankomaissa on ollut tapana, että julkaistaan pitkän aikavälin arvioita, joihin poliittiset puolueet ottavat kantaa vaalien yhteydessä. Näin äänestäjille tarjotaan mahdollisuus valita myös näiden tulevaisuusnäkemysten välillä, Ylä-Anttila kertoo.

Kumpikin korostaa lisäksi sitä, että moni nykyisin niin polttava asia kaipaa paljon pidempää aikajännettä tutkintaansa kuin vain 25 vuotta.

Eläkeratkaisuja pitää tutkailla vähintään 50 vuoden päähän, mieluummin vieläkin pidemmälle. Kun mietitään ilmastonmuutoksen seurauksien ennakointia, aikajänne on syytä asettaa sataan vuoteen.

Ei uutta kirjaa luvassa – vielä

Pentti Vartia ja Pekka Ylä-Anttila eivät tällä hetkellä suunnittele kirjastaan neljättä päivitystä. Ylä-Anttilan kertoo, että siitä oli vähän puhetta vuosi sitten, mutta työhön ei kuitenkaan ryhdytty.

Kumpikin kuitenkin toivoo, että vastaavia kansantaloutta tulevaisuuteen peilaavia raportteja tehtäisiin säännöllisesti.

Ehkä entinen työnantaja Etla ja Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto Sitra voisivat ottaa tehtävästä kopin. Sitra tuki myös Kansantalous 2017 -kirjan kirjoittamista.

Tutustu Vartian ja Ylä-Anttilan kirjoihin:

Kansantalous 2017

Kansantalous 2021

Kansantalous 2028