Kun Me too -kampanja alkoi viime syksynä ravistella yhteiskunnan rakenteita, uutisiin nousi tapauksia myös Suomen korkeakoulumaailmasta.

Helsingin yliopiston Ylioppilaslehti kertoi heti syyskuussa tehneensä häirintäkyselyn. Joka kymmenes kyselyyn vastanneista fuksiaisiin osallistuneista kertoi kokeneensa niissä häirintää.

Keväällä Aalto-yliopiston ylioppilaslehti Aino raportoi kauppatieteiden ylioppilaiden järjestämästä toimistoapprosta, jonka teemana olivat siirtomaat. Tapahtumassa yhtenä ohjelmanumerona oli keksiä mahdollisimman loukkaavia vitsejä.

Ylen pääkaupunkiseudun korkeakouluille lähettämän kyselyn perusteella lähes kaikissa ylioppilas- ja opiskelijakunnissa on tänä vuonna kiinnitetty erityistä huomiota tapahtumien yhdenvertaisuuteen.

Nyt syyskuussa Helsingin kadut täyttyvät jälleen haalareihin sonnustautuneista tutoreista, jotka opettavat korkeakoulun ensimmäisen vuoden opiskelijoille eli fukseille, miten korkeakoulumaailmassa kuuluu toimia.

Onko jokin muuttunut opiskelijakulttuurissa?

– Ihan ehdottomasti on. Yhdenvertaisuus painottuu paljon enemmän käytännössä tapahtumien suunnittelussa. Mietimme sitä, millaisia ihmisiä paikalle on tulossa, sanoo Helsingin yliopiston psykologian ainejärjestö Kompleksi Ry:n tutor Minea Antila.

Monessa korkeakoulussa fukseille järjestettävät railakkaat tutustumisjuhlat ovat nyt erittäin tarkkailevan silmän alla.

– Huolehdimme siitä, että alkoholittomat vaihtoehdot ovat neutraalisti saatavilla, huomioimme esteettömyyden ja mietimme sitä, minkä ikäisiä ihmisiä on tulossa paikalle, Antila jatkaa.

Monessa ylioppilas- ja opiskelijakunnassa on kiinnitetty huomiota nimenomaan siihen, ettei ensimmäisen vuoden opiskelijoiden tutustumisjuhlia enää koettaisi nöyryyttäviksi.

Perinteisesti eri korkeakoulujen fuksiaisissa ollaan voitu rohkaista ensimmäisen vuoden opiskelijoita esimerkiksi riisumaan vaatteita tai juomaan erilaisia viinayhdistelmiä.

Nyt tilanne on toinen.

– Tapahtumissa ei ole nöyryyttäviä tehtäviä tai ohjelmanumeroita, eikä esimerkiksi alkoholin käyttöön painosteta koskaan, sanoo noin 3 000 jäsentä kattavan Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestö Kannunvalajien puheenjohtaja Riku Niemi.

Kynnys lähestyä häirintäyhdyshenkilöitä on suuri

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY:n tavoiteohjelmassa lukee, että yhteisö ajaa nollatoleranssia seksuaaliselle häirinnälle ja kiusaamiselle niin ylioppilaskunnassa kuin yliopistolla.

Ylioppilaskunnan piiriin kuuluu yli 250 järjestöä.

– Keväällä koostimme uutena asiana tapahtumaturvallisuuskäsikirjan, jota noudatamme omissa tapahtumissamme sekä koulutamme sen pohjalta järjestöjä toimimaan erilaisissa, esimerkiksi häirintään liittyvissä tilanteissa, sanoo yhdenvertaisuudesta vastaava HYY:n hallituksen jäsen Laura Wathén.

HYY:n tapahtumissa on erikseen nimettyjä tapahtumaturvallisuushenkilöitä ja tarpeen mukaan järjestyksenvalvojia. Ylioppilaskunnalla on tämän lisäksi kaksi henkilökuntaan kuuluvaa häirintäyhdyshenkilöä, joihin opiskelijat voivat ottaa yhteyttä tapahtumien ulkopuolella.

Häirintäyhdyshenkilöiden tehtävänä on ohjata opiskelija avun piiriin, mikäli tilanne on sellainen, jossa ammattilaisen apua tarvitaan.

Myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnista kerrotaan, että tapahtumissa päivystää nykyään häirintäyhdyshenkilöitä, joiden puoleen opiskelijat voivat kääntyä ongelmatilanteissa.

Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Laureamkon hallituksen puheenjohtaja Lauri Väisänen kertoo, että kynnys ottaa häirintäyhdyshenkilöihin yhteyttä kesken tapahtuman on osoittautunut ainakin toistaiseksi vielä korkeaksi.

Taideyliopistossa tehtiin ohjeistukset myös opettajille

Me too -kampanja on herättänyt erityisen paljon keskustelua taide- ja kulttuurialalla.

Tammikuussa 20 entistä elokuva-alan opiskelijaa kertoi kokeneensa häirintää Taideteollisessa korkeakoulussa, joka on nykyään osa Aalto-yliopistoa.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun, elokuvataiteen ja lavastustaiteen osaston pitkäaikaisena johtajana ollut Lauri Törhönen nousi otsikoihin, kun hänen kerrottiin käyttäytyneen epäasiallisesti opiskelijoita ja henkilökuntaa kohtaan aina 1980-luvulta 2000-luvulle.

Aalto-yliopistossa on käyty koko 2000-luvun ajan keskustelua yhdenvertaisuudesta erityisesti siksi, että Otaniemessä on yhdistyksiä ja kerhoja, joihin pääsevät ainoastaan miehet.

Tänä vuonna Aalto-yliopistossa on panostettu yhdenvertaisuuteen. Yhdistysoppaaseen on esimerkiksi lisätty osuuksia yhdenvertaisuudesta yhdistystoiminnassa. Uusi päivitetty opas julkaistaan loppuvuodesta.

Tänä syksynä yliopistossa alkaa myös Not Cool! -viestintäkampanja.

– Not Cool! on julisteissa ja somessa näkyvä kampanja, jonka tavoitteena on madaltaa kynnystä puuttua koettuun tai havaittuun epäasialliseen käytökseen, sanoo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY:n hallituksen puheenjohtaja Noora Vänttinen.

Tutkimusten mukaan ne, jotka häiriköivät alkoholin vaikutuksen alaisena, ovat häiritsijöitä myös selvin päin. Alkoholi ei ole puolustus siinä. Päivi Salmesvuori, puheenjohtaja, Helsingin tutkijanaiset

Taideyliopistossa opiskelijakulttuuri on erilaista kuin muissa korkeakouluissa. Yliopisto on opiskelijamäärältään pieni, ja jaostojen sekä järjestöjen tapahtumia on verrattain vähemmän kuin muissa korkeakouluissa.

Yleisesti taiteen alalla on koettu Me too -keskustelu erityisen tärkeäksi, kertoo Taideyliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jenni Kilpi.

– Olemme myös käyneet sisäistä keskustelua aktiivisesti. Meillä ylioppilaskunta yhteistyössä yliopiston kanssa pyrkii konkreettisin keinoin edistämään koko korkeakouluyhteisön turvallisuutta, sanoo Kilpi.

Taideyliopiston ylioppilaskunta on esimerkiksi painattanut tänä vuonna asiallisen kohtelun huoneentauluja, joilla muistuttaa tiedeyhteisön jäseniä toisten huomioimisesta. Viime ja tänä vuonna yliopistossa on järjestetty myös keskustelutilaisuuksia, joissa on nostettu esiin muun muassa kritiikin antamisen ja vastaanottamisen ongelmakohtia.

– Olemme laatimassa yliopiston kanssa yhdessä ohjeistuksia opiskelijoille, mitä tehdä tilanteessa, jossa kohtaa häirintää tai muuta asiatonta kohtelua. Tämä täydentää opettajille tehtyä ohjeistusta, minkä yliopisto on hyväksynyt aikaisemmin tänä vuonna, Kilpi sanoo.

"Humalassa häiriköivät ovat häiritsijöitä myös selvin päin"

Helsingin tutkijanaiset selvittivät tämän vuoden alussa, kuinka paljon Suomen yliopistoissa tapahtuu seksuaalista häirintää.

Yliopistoissa tehdyn kyselyn mukaan puolet vastanneista naisista ja kolmannes miehistä on kokenut seksuaalista häirintää.

Yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Salmesvuori kertoo, että opiskelijoiden kokema häirintä tapahtuu useimmiten opiskelijatapahtumissa ja muissa kokoontumisissa.

– Opiskelijoiden kohdalla kyselyssä korostuivat opiskelijoiden väliset häirintätilanteet, joissa oli usein alkoholi mukana, Salmesvuori sanoo.

– Mutta tutkimusten mukaan ne, jotka häiriköivät alkoholin vaikutuksen alaisena, ovat häiritsijöitä myös selvin päin. Alkoholi ei ole puolustus siinä, hän jatkaa.

Salmesvuoren mukaan ensimmäistä vuottaan opiskelijana aloittava ei välttämättä tiedä, miten uusiin tilanteisiin pitäisi suhtautua. Opiskelijoille ei kyselyn mukaan ole myöskään välttämättä selvää, mihin ilmoittaa, jos on kokenut jonkin tilanteen häiritseväksi.

Kyselyssä selvisi myös, että yliopistoille tehtyjä häirintäilmoituksia ei aina käsitellä.

Sensitiivisyys aiheuttaa myös vastarintaa

Kaikkia opiskelijoita vanhojen perinteiden muuttaminen ei miellytä.

Tapahtumien päivittäminen uuteen uskoon aiheuttaa usein kuohuntaa opiskelijayhteisöissä. Etenkin opiskelijoiden suosimat keskustelufoorumit, kuten esimerkiksi anonyymi Jodel-mobiiliviestintäsovellus, täyttyvät kiivaasta keskustelusta, kun tapahtumia muutetaan.

HYY:n hallituksen puheenjohtajan Lauri Linnan mukaan lisääntynyt puhe tasavertaisuudesta on otettu ainakin järjestöissä hyvin vastaan.

– Monet järjestöt ovat itse alkaneet pohtimaan, ovatko tapahtumat mahdollisimman hyviä ja yhdenvertaisia ja kehittäneet toimintaansa, Linna sanoo.

Ylen kyselyyn vastasivat: Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY, Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestö Kannunvalajat Ry, Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta METKA, Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Laureamko, Haaga-Helian opiskelijakunta Helga, Taideyliopiston ylioppilaskunta TaiYo, Svenska handelshögskolans studentkår sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta O'Diako

Artikkelin listaukseen kyselyyn vastanneista lisätty Haaga-Helian opiskelijakunta Helga kello 11.01. Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta METKAn kirjoitusasua muutettu 14.40.

Jutun otsikkoa korjattu kello 14.50: Häirintäyhdyshenkilö muutettu häirintään puuttuvaksi henkilöksi.

Koulukiusattu jää helposti pois korkeakoulun railakkaista tutustumisjuhlista: "Voi olla aika rankka ja raaka kokemus"

Filosofi, akateemikko Ilkka Niiniluoto ja taloustieteen nobelisti, professori Bengt Holmström nousivat kärkeen, kun A-studio kysyi eri alojen edustajilta merkittävimpiä suomalaisia ajattelijoita.

Kannoilla tulivat taloustieteilijä Sixten Korkman, tietokirjailija Osmo Soininvaara, kalastaja Pentti Linkola ja viestinnän professori Anu Kantola.

Kymmenen kärkeen äänestettiin myös presidentit Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen sekä entinen arkkipiispa Kari Mäkinen, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist ja historian professori Juha Siltala.

Silmiinpistävää listassa on taloustieteilijöiden ja entisten presidenttien arvostus ajattelijoina.

Ajattelijoiden listalle nousi lähes 200 nimeä

Suurta yksimielisyyttä merkittävimmistä ajattelijoista ei kyselyssä syntynyt.

Äänet hajosivat suurelle joukolle ja jakautuivat myös kärjen osalta tasaisesti. Merkittävimmiksi ajattelijoiksi esitettiin lähes 200 suomalaista.

Kyselyn kärki ei suuresti yllätä. Nimet ja kasvot ovat mediasta tuttuja. Ketään nuoria tai pintajulkkiksia joukkoon ei noussut. Eikä kovin radikaaleja – paitsi Pentti Linkola.

Arvostetuilla ajattelijoilla on vankka akateeminen tausta tai merkittävä yhteiskunnallinen asema – paitsi Linkolalla. Kyselyn mukaan merkittävä ajattelija on yleensä 60–70-vuotias mies.

A-studio pyysi nimeämään kolme merkittävintä elossa olevaa suomalaista ajattelijaa. Kysely tehtiin tieteen, taiteen, politiikan, elinkeinoelämän, median, virkakunnan, etujärjestöjen ja kirkon edustajille.

Kysely lähetettiin alkukesällä sähköpostilla reilulle 500 suomalaiselle. Heistä vajaat 30 prosenttia eli 137 henkilöä vastasi. Lähes puolet vastanneista on yliopistoväkeä, erityisesti professoreita.

Vajaat parikymmentä vastannutta kertoi, ettei kykene tai halua nimetä merkittävimpiä ajattelijoita tai että Suomessa ei ole sellaisia.

Vastaa yleisökyselyyn suurista ajattelijoista tämän jutun lopussa.

Taloustieteilijöiden kurssi korkealla

Ajankuva on, että kyselyn kärkisijoille nousi kaksi taloustieteilijää, Bengt Holmström ja Sixten Korkman. Myös Osmo Soininvaara voidaan lukea talousviisaaksi.

–Taloustieteestä on muodostumassa uusi ”uskonto”. Talous on yhä enemmän läsnä kaikessa päätöksenteossa. Yhä enemmän niukkuus heijastuu, ja taloustieteilijöillä on parhaat edellytykset sanoa siitä jotain, STTK:n pääekonomisti Ralf Sund selittää taloustieteilijöiden arvostusta.

Sundin omalla listalla olivat Sixten Korkmanin jälkeen Tarja Halonen ja Linus Torvalds.

Filosofit ja kirjailijat jäivät Ilkka Niiniluotoa lukuunottamatta taloustieteilijöiden ja muiden yhteiskunnallisten keskustelijoiden varjoon. Kirjailijoista eniten mainintoja saivat Leena Krohn, Sirpa Kähkönen ja Juha Hurme.

–Lähdin etsimään kärkiajattelijoita taiteista ja kirjallisuudesta, filosofiasta ja humanistisilta aloilta, luonnontieteistä, ja poliittisesta ajattelusta. Valitettavasti, ja itselleni yllätykseksi, en taiteiden ja kirjallisuuden alueelta löytänyt ehdokasta, joka hakkaisi kolmen muun alueen kärkiehdokkaat, totesi WSOY:n entinen toimitusjohtaja, dosentti Jorma Kaimio.

Kaimion listalle nousivat Ilkka Niiniluoto, Kari Enqvist ja Osmo Soininvaara.

Vaikka talousviisaita arvostettiinkin, yrityselämän edustajia ei kyselyn kärkeen noussut. Useimmin mainittiin Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos ja Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa.

Luovista tekijöistä noteerattiin avoimen Linux-käyttöjärjestelmän kehittäjä Linus Torvalds ja ohjelmoija, lastenkirjailija Linda Liukas.

Luonnontieteilijöistä korkeimmalle nousivat yhteiskunnallisia asioita kommentoivat fyysikko Kari Enqvist ja tähtitieteilijä Esko Valtaoja.

Mainintoja saivat myös ilmastotutkija, akateemikko Markku Kulmala ja kasvien fotosynteesin tutkija, akateemikko Eva-Mari Aro. He ovat tieteenalojensa kansainvälisiä huippuja.

Ennen älymystön huipulla olivat filosofit ja kirjailijat – ja miehet

Ajat ja arvostukset ovat muuttuneet. Kun Helsingin Sanomat kysyi lähes 30 vuotta sitten maan merkittävimpiä intellektuelleja eli älymystön edustajia, taloustieteilijät eivät saaneet lainkaan kannatusta.

Vuonna 1989 HS:n kyselyn kärkeen nousivat filosofit ja kirjailijat: jo edesmenneet Georg Henrik von Wright, Paavo Haavikko ja Johannes Salminen – sekä Esa Saarinen.

A-studion kyselyssä filosofi Saarinen ei saanut kannatusta. HS:n kyselyn kärkinimistä vain Pentti Linkola nousi myös nyt listalle.

A-studion kysely tosin tehtiin laajemmille yhteiskuntapiireille kuin HS:n kysely. A-studio kysyi myös merkittävimpiä ajattelijoita, ei intellektuelleja.

Ajan muutoksesta kertoo myös, että A-studion kyselyssä kärkipäähän nousi kaksi naista, professori Anu Kantola ja presidentti Tarja Halonen. Helsingin Sanomien älykkölistan kärjessä naisia ei vielä ollut.

Helsingin Sanomien kyselyn saaneista vain 20 prosenttia oli naisia. Sen sijaan A-studion kyselyn kohderyhmästä noin 45 prosenttia ja vastanneista noin 40 prosenttia oli naisia.

“Itsenäinen ajattelija ei huuda sutena Facebookissa”

Monet vastaajat pohtivat, millainen merkittävä ajattelija on. Tämän luonnehdittiin olevan itsenäinen, julkinen keskustelija, tunnettu myös erikoisalansa ulkopuolella, uutta ja pysyvää tuottava.

–Merkittävällä ajattelijalla on oppineisuutta, laajaa sivistystä, mutta hän on myös omaperäinen ja keskustelee julkisuudessa rohkeasti, entinen pääministeri Paavo Lipponen määritteli.

Lipposen ajattelijalistalle tulivat Osmo Soininvaara sekä kirjailijat Merete Mazzarella ja Juha Hurme.

– Itsenäinen ajattelu tarkoittaa, että ymmärtää, missä ovat tieteellisen asiantuntemuksen ja henkilökohtaisen kannanoton rajat. Itsenäinen ajattelija ei hanki itselleen puoluepoliittisia leimoja eikä huuda sutena Facebookissa, tietokirjailija Juha Kuisma arvioi.

Kuisman listalle nousivat tieteiskirjailija Risto Isomäki, Sixten Korkman ja kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara.

“Julkisuutta saavat ne, joilla on jo valmiiksi valtaa”

Vastauksissa huomautettiin, että merkittävimmät ajattelijat eivät välttämättä näy paljon julkisuudessa.

– Marginaaleissa on usein jopa tärkeämpiä näkökulmia kuin yhteiskunnan keskiössä, sarjakuvataiteilija Ville Ranta totesi.

Rannan listalla marginaalia edusti kirjailija Leena Krohn. Lisäksi hän nimesi Anu Kantolan ja kielitieteen professori Janne Saarikiven.

– Kyse on myös valtarakenteista. Julkisuutta ajatuksilleen saavat yleensä ne, joilla on jo valmiiksi valtaa, ja siten he vaikuttavat olevan merkittäviä ja vaikuttavia, tutkija ja feministi Saara Särmä pohti.

Särmän listalla olivat toimittaja Koko Hubara, lihavuustutkija Hannele Harjunen ja saamelaisnuorten taiteilijakollektiivi Suophanterror.

Feministipuolueen puheenjohtaja Katju Aro katsoi, että keskusteluasemaan pääseminen ei ole ollut tasavertaisesti mahdollista esimerkiksi naisille ja eri vähemmistöihin kuuluville.

–Siksi suhteutin ajattelijoiden vaikuttavuutta myös mahdollisen yleisön kokoon. Muuten listalle päätyisi vain iäkkäitä valkoisia miehiä.

Aron listalla ovat kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim, mediatutkija, sukupuolentutkimuksen professori Anu Koivunen ja kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi.

Ohjaaja Jari Halosen mielestä ajattelijakysely vahvistaa “akateemisen kuplan” mielipide- ja poliittista valtaa, koska enemmistö vastaajista kuuluu akateemiseen eliittiin.

– Lopputulos on akateemisen eliitin yksipuolinen hyvistely, jonkinlainen oikeistolainen leikkivasemmistolainen elitismi.

Vaikuttavuus vai omat mieltymykset?

Eri alojen edustajien arvostukset tulivat kyselyssä esiin. Esimerkiksi Ilkka Niiniluodon äänet tulivat pääosin yliopistoväeltä, kun taas Bengt Holmström sai kannatusta myös elinkeinoelämän edustajilta.

Osa vastaajista kuitenkin erotti omat mieltymyksensä ja ajattelijoiden vaikuttavuuden.

– Joku tarkoittaa merkittävällä ajattelijalla sellaista, joka on loogisin, luovin, tai intellektuaalisin, toinen tarkoittaa omaperäisyyttä, kolmas vaikuttavuutta. Itse en tarkoita sellaista, jonka kanssa olisin välttämättä samaa mieltä, teknillisen fysiikan professori Risto Ilmoniemi sanoi.

Ilmoniemen listalle nousivat erilaisia poliittisia kantoja edustavat Osmo Soininvaara ja Jussi Halla-aho. Kolmantena oli Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa.

Yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen nosti esiin Ilkka Niiniluodon, Björn Wahlroosin ja suurlähettiläs Heikki Talvitien.

Volanen huomautti, että edustaa itse erilaista ajattelua kuin Niiniluoto ja Wahlroos, mutta tunnustaa heidän merkittävän kansallisen vaikutuksensa.

“Ajan henki: Lyhyitä teräviä repliikkejä”

Osa vastaajista piti merkittävimpien ajattelijoiden nimeämistä vaikeana tai mahdottomana.

– Ei ole ihan helppoa nimetä, kun Suomessa on aika vähän omaperäisiä ajattelijoita – konsensusyhteiskunta, Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen totesi.

Rahkosen listalla olivat historian professori Juha Siltala, psykologian emeritusprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen ja Pentti Linkola.

– Paljon on kyllä nälvijöitä, virheiden osoittelijoita ja erilaisia kommentaattoreita, mutta kovin vähän todellisia innovatiivisia ja omaperäisiä ajattelijoita, kirjailija Jyri Paretskoi pohti.

Paretskoi päätyi Pentti Linkolaan ja kirjailija, kulttuurintutkija Jari Ehrnroothiin.

Historian emeritusprofessori Markku Kuisma mietti, miksi ei osaa nimetä merkittävimpiä ajattelijoita.

–Ajan henki? Leipää ja sirkushuveja, lyhyitä teräviä repliikkejä, twiittejä, sirpaloitunut, ala-arvoisesta roskatarjonnasta ähkyvä (viihde)media kaikessa latteassa laajuudessaan. Ei niissä suuri ajattelu kukoista.

Kirjailija Hannu Mäkelä totesi, että oma aika ei koskaan kykene arvioimaan ajattelijoitaan.

Myytti ajattelijaneroista?

Merkittävimpien ajattelijoiden listaus myös kyseenalaistettiin.

–Tiedon ja yhteiskunnallisen ajattelun alue on nykyään niin erikoistunutta ja fragmentoitunutta, ettei ketään yksiselitteisiä merkkihenkilöitä ole mahdollista nostaa "suurten suomalaisten ajattelijoiden" joukkoon. Merkittävyys syntyy yhteistyöstä, monien osaavien ihmisten synergiasta, valokuvataiteilija, professori Marjaana Kella arvioi.

–Tällaisella kysymyksenasettelulla helposti tuotetaan myyttiä individualistisista sankarillisista ajattelijaneroista, Saara Särmä pohti.

Toisaalta oltiin sitä mieltä, että yksittäisillä ajattelijoilla on yhä suurempi merkitys.

–Mehän elämme sellaisessa informaatiotulvassa, että on hyvin vaikea ymmärtää joitakin asioita. Jos tätä joku pystyy oikeasti suodattamaan ja jäsentämään, niin hän voi olla todella merkittävä ajattelija, aeorosolifysiikan professori Hanna Vehkamäki sanoi.

–Yhä enemmän näyttää olevan niin, että vahvat yksilöt ovat äänessä, heitä kuunnellaan, ekonomisti Ralf Sund arvioi.

Esimerkki elävästä elämästä: Henkilölle on myönnetty 56 800 euroa lainaa pikalainoina, joustoluottoina, vertaislainana ja luottokortilla.

Monella on suurempiakin lainoja, mutta tässä tapauksessa erikoista on se, että samalla henkilöllä jää käteen vuokra- ja muiden peruselinkustannusten jälkeen 216 euroa. Tästä pitäisi hoitaa lainat.

Esimerkin kaikki lainojen myöntäjät ovat sellaisia, jotka vaihtavat keskenään tietoja asiakkaidensa maksukyvystä ja luottokelpoisuudesta. Lainoja myöntäessään ne siis ovat tienneet asiakkaan maksukyvyn. Erillisiä lainoja on myönnetty 21 kappaletta.

Oikeastaan tapauksessa ei ole mitään kovin erikoista. Päinvastoin, se noudattaa tavallista kaavaa ylivelkaantumisesta. Juuri tämä on yksi syy, jonka takia Suomeen ehdotetaan uutta luottorekisteriä.

Oikeusministeriölle selvityksen tehneen professori Erkki Kontkasen ehdotuksessa jokaisen lainan antajan, suuren ja pienen, olisi pakollista tarkistaa etukäteen luottorekisteristä mikä on lainanhakijan todellinen lainanhoitokyky.

Rekisteri – Miksi se muuttaisi mitään?

Rekisteriin pitäisi ilmoittaa kaikki Suomessa myönnetyt lainat. Mutta mitä se muuttaisi?

Ei mitään, ellei pakettiin liittyisi uhka, jonka edessä kalpenee mikä tahansa pankki, pikavippaaja ja vertaislainaaja. Kontkanen esittää “vastuuttomasta lainanannosta” pelottavaa sanktiota: Lainanantaja voisi menettää ainakin osittain oikeuden periä lainaansa takaisin.

Se voisi käydä kohtalokkaaksi koko yrityksen tulevaisuuden näkymille.

Saman uhkan uskotaan purevan siihenkin, että ulkomaiset lainanmyöntäjät olisivat valmiita noudattamaan Suomen sääntöjä ja ilmoittamaan antamansa luotot.

Kaikki suomalaiset listaan

Järkälemäinen tietopankki sisältäisi tiedot kaikkien suomalaisten luotoista, suurista ja pienistä. Lisäksi siinä olisi tiedot tuloista –jokseenkin jokaisen Suomessa asuvan taloustiedot yhdessä paketissa.

Mikä aarreaitta vaikkapa rahoitusmarkkinoinnin ammattilaiselle!

Kontkanen nitistää haaveen – rekisterin käyttö olisi tiukasti rajattu vain maksukyvyn selvittämiseen. Kohtalaisen vaativa valvontatehtävä, mutta tiedon väärinkäytöstä jäisi kiinni, sillä rekisteriin jäisi aina jälki sen käyttäjästä.

Lainanmyöntäjien lisäksi Suomen Pankki saisi kokonaistiedot lainoista. Sekin olisi suuri muutos. Nykyisin keskuspankille heruu tiedot vain pankkitoimiluvan saaneista toimijoista. Pikavippiyhtiöt eivät siihen joukkoon kuulu, joten yhä suurempi osa rahoituksen kokonaiskuvasta jää pimentoon.

Pikavippiyhtiöitä toimii tällä hetkellä Suomessa useita kymmeniä. Niiden myöntämät lainat ovat olleet kasvamaan päin muun muassa siksi, että muutama vuosi sitten alaa yritettiin suitsia asettamalla alle 2000 euron lainoille korkokatoksi 50 prosenttia.

Nokkelat yhtiöt huomaisivat saman tien kiertää korkorajoitusta nostamalla lainasummat yli kahteen tuhanteen euroon. Taas saattoi periä yli sadan prosentin todellista vuosikorkoa.

Vain pankkien luotot tiedossa

Kukaan ei tarkasti tiedä kuinka paljon ja kenelle suomalaiset ovat velkaa. Pikavipit jäävät nyt tilastojen ulkopuolelle. Vuoden 2015 jälkeen kuluttajaluotoista ei ole ollut kattavaa tietoa.

Velkaantumisen kasvaessa sillä alkaa olla yhä suurempaa merkitystä koko kansantalouden kannalta. Esimerkiksi Espanjan finanssikriisissä yhtenä sytykkeenä olivat ylivelkaantuneet kotitaloudet.

Tosin niin etelässä kuin täällä Pohjolan perukoilla suurimman lainataakan taustalla ovat perinteisempien pankkien myöntämät asunto- ja kulutusluotot. Pankkivalvoja on moittinut pankkeja kulutusluottojen tuputtamisesta ja luottokriteerien löysäämisestä.

Pikavippiyhtiöt kaiken pahan alku?

Onko suomalaisten velkaongelmissa katse jumittunut pankkien sijasta liikaa pikavippiyhtiöihin?

Suomalaisilla on pankeilta otettua velkaa 15,4 miljardia euroa. Pikavippi ja vertaislainayhtiöiltä lainaa oli ehkä 2,6 miljardia. Se on kuitenkin vain arvio ja viime vuoden lopusta.

Viritteillä olevan luottorekisterin tavoitteena on kuitenkin erityisesti pikavippiyhtiöiden eli “muiden kuin luottolaitosten” saaminen päivänvaloon, ja perustellusti. Kuten alussa ollut esimerkki kertoo, niiden toiminnassa ei näytä vastuullisuus olevan aina etusijalla.

Korot alas, osalle lainahana kiinni

Rekisteri tekisi lainanhakijan maksukyvyn arvioimisen pakolliseksi. Nykyisin yhtiöt puolustavat huimia lainakorkojaan sillä, että luottorekisterin puuttuessa, lainan hakijan maksukykyä eli riskiä ei ole edes voitu varmistaa.

Siksi on pitänyt varmuuden vuoksi hinnoitella riski kaikkien asiakkaiden rahoituksen hintaan.

Jos nyt rekisteri tekee taustojen tarkistamisen pakolliseksi, sen pitäisi karsia asiakaskunnasta pois kaikkein suurimmat riskit eli maksukyvyttömät asiakkaat.

Jäljelle jää vähäriskisempi asiakaskunta. Siksi heidän korkojensa voi odottaa laskevan.

Toisaalta monet saattavat jäädä ilman luottoa, mutta ehkä on kaikkien etu, että maksukyvyttömyyttä hoidetaan muilla keinoilla, kuin yli sadan prosentin vipeillä. Tai vippien ketjuilla.

Lue lisää: Selvitys: Suomeen positiivinen luottorekisteri – Oikeusministeri: Tarvitsemme paremmat keinot ylivelkaantumisen estämiseksi

Armomurhaaja on valittu Suomen ehdokkaaksi kilpailemaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnosta. Suomen Oscar-raati perusteli valintaansa luonnehtimalla Armomurhaajaa elokuvaksi, jolla on voimakas oma ääni. Elokuvassa on omaperäinen tarina ja elokuvan havaintojen tarkkuus mahdollistaa monta tulkintaa.

Armomurhaaja sai kansainvälisen ensi-iltansa Toronton kansainvälisellä elokuvafestivaalilla 2017 ja Suomen ensi-ilta oli viime vuoden marraskuussa.

Elokuvan pääosassa nähdään Matti Onnismaa.

Elokuvan käsikirjoituksesta ja leikkauksesta vastaa ohjaaja Teemu Nikki. Elokuvan on tuottanut It's Alive Films. Tuottaja Jani Pösö on pyörällä päästään Oscar-ehdokkuudesta.

– Ei tässä muuta osaa sanoa kuin ohhoh! Kyllä tämä aika puun takaa tuli, iloitsee Pösö.

Oscar-ehdokkuus ei ole kuitenkaan ensimmäinen huomionosoitus elokuvalle. Armomurhaaja on ehtinyt kahmia palkintoja ulkomailta ja se nimitettiin hiljattain myös ehdolle Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi. Ulkomailla vastaanotto on ollut hyvä, vaikka kotimaassa katsojamäärät jäivät melko vähäisiksi.

– Vaikka kritiikit ovat olleet hyviä, emme edes unelmoineet Oscar-ehdokkuudesta.

Oscar-ehdokkailla on usein tehokas markkinointikoneisto, jolla elokuvalle saadaan mahdollisimman paljon huomiota. It´s Alive Films on pieni tuotantoyhtiö. Armomurhaaja on sen kolmas pitkä elokuva. Sillä ei ole valmiina strategiaa, jolla varmistettaisiin pääsy jatkoon.

– Nyt täytyy ryhtyä miettimään, miten hoidamme homman. Täytyy soittaa pari puhelua kokeneemmille kollegoille.

Armomurhaajalla on asiat kuitenkin hyvin. Amerikan valloitus on jo hyvällä mallilla, sillä elokuvalla oli ensi-ilta Atlantin toisella puolella heinäkuussa. Kritiikit ovat olleet hyviä.

– Yhdysvalloissa elokuvaa levitetään alueittain. Markkinat ovat huikeasti suuremmat, sillä pelkästään Los Angelesissa levityspaikkoja on enemmän kuin Pohjoismaissa, muistuttaa Pösö.

Vaikka Oscar-ehdokkuus oli yllätys, on Pösö toiveikas elokuvan suhteen.

– Leffan festivaalimenestys on ollut niin hienoa, että uskon sen mahdollisuuksiin. Aina pitää toivoa parasta.

Lopulliset Oscar-ehdokkuudet julkistetaan 22. tammikuuta 2019. Silloin selviää pääseekö Armomurhaaja viiden ehdokkaan listalle. Oscar-palkinnot jaetaan 24. helmikuuta järjestettävässä gaalassa.

Viime vuonna Suomen ehdokas oli Dome Karukosken ohjaama elokuva Tom of Finland. Se ei päässyt ehdokasasettelua pidemmälle.

Aki Kaurismäen ohjaama elokuva Mies vailla menneisyyttä on yhä ainut pitkä suomalaiselokuva, joka on päässyt viiden parhaimman ehdokkaan joukkoon. Se oli ehdolla vuonna 2002.

Artikkeliin on lisätty tuottaja Jani Pösön kommentit 4.9. klo 16:17.

Lue lisää:

Armomurhaaja on Suomen ehdokas Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi

Suomalaiselokuvan päähenkilö tappaa ihmisten lemmikkejä – palkintoraadit ovat innoissaan, mutta katsojat eivät lämmenneet

Minibudjetilla tehty tyly suomalaistrilleri kerää suitsutusta maailmalla – Armomurhaajassa periaatteen miehet maksavat kalliisti härkäpäisyydestään

Helsingin kaupunki käynnisti alkuvuodesta 2014 Pasilassa valtavan rakennusprojektin, jonka myötä kaupungin keskusta laajenee Pasilaan. Työt ovat edenneet jo hyvän matkaa Ilmalan asemanseudulle, jossa Kati Sinenmaa on rakentanut erikoista elämäntyötään jo yli 20 vuoden ajan. Aseman kupeessa, pienen koivumetsän suojassa lepää Pasilan kivilinnaksi kutsuttu rakennelma.

1990-luvun puolivälin tietämillä työelämästä syrjäytynyt Sinenmaa päätyi Ilmalan metsikköön telttailemaan. Lähtiessään hän jätti leiripaikkansa muistomerkiksi pienen kivikasan. Kivien kasaaminen tuntui niin terapeuttiselta, että pian Sinenmaa palasi paikalle nostelemaan kiviä toistensa päälle. Hiljalleen syntyi rakennelma, jonka salaperäinen tunnelma ja tarina on kiinnostanut lukemattomia kaupunkilaisia.

Laajempaan tietoisuuteen paikka nousi vuosituhannen vaihteessa toimittaja Hannu Karpon tv-jutun kautta, ja muutama vuosi myöhemmin linnasta syntyi myös Jouni Hiltusen dokumenttielokuva nimeltä Kosminen näytelmä (2005). Sinenmaa on tehnyt työtään vuodesta toiseen ilman minkäänlaisia lupia. Projektilla on ollut “hiljainen hyväksyntä”: metsikkö on ollut käytännössä joutomaata kaikki nämä vuodet, eikä linnan rakentamisesta ole katsottu olevan mitään haittaa.

Vuonna 2016 Liikennevirasto päätti sulkea linnan aidoilla, kun paikalla oli järjestetty pienimuotoisia tapahtumia. Näiden myötä maanomistaja eli Liikennevirasto katsoi olevansa vastuussa, jos paikalla sattuu jotain. Aitaamisen jälkeen Sinenmaa on käynyt paikalla enää harvoin. Kuluneen kesän aikana hän kertoo siivonneensa ympäristöä ja pitäneensä paikkoja hieman kunnossa, koska paikalla on kuitenkin jatkuvasti kävijöitä.

– Olen jatkanut vain siksi, että tämä on ollut niin hauskaa ja olen saanut kannustavia mielipiteitä ihmisiltä.

"Se ei ole mikään virallinen rakennus"

Lähitulevaisuudessa linna on jäämässä Pasilan aluerakentamisen jalkoihin. Tuoreessa Hakamäentien asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa kivilinnan paikalle on kaavailtu toimistokerrostaloja. Linna on paperissa oikein nimeltä mainittu: “Pohjoisosassa sijaitsee käytöstä poistettu Hakamäentieltä Postintaipaleelle johtava ramppi sekä Pasilan kivilinnaksi kutsuttu rakennelma. Eteläosa on luonnontilaista kallioaluetta.”

Arkkitehti Anna-Maija Sohn kertoo puhelimitse, että linnan olemassaolo on hyvin tiedossa, mutta epävirallista ja luvatta tehtyä rakennelmaa ei ole aiheellista huomioida alueen suunnittelussa.

– Sehän ei ole mikään virallinen rakennus. Se on sinne luvattomasti tehty eikä sitä voida ottaa huomioon tällaisissa kaupunkikehittämishankkeissa. Ollaan lähdetty siitä, että se on rakentamatonta aluetta, Sohn kertoo puhelimitse.

Sohnin mukaan tarkkaa aikataulua alueen rakentamiselle ja linnan purkamiselle on mahdotonta vielä sanoa, mutta karkeasti arvioiden kyse on muutamista vuosista. Kaavoitus on tullut vireille vuonna 2017, ja alueen osallistumis- ja arviontisuunnitelma oli esillä kuluneen kesän ajan. Seuraavaksi alueen suunnitelmista tehdään kaavaluonnos, joka tulee kaupunkilaisten nähtäville. Tämän jälkeen tehdään kaavaehdotus, joka tulee lopulta luottamushenkilöiden hyväksyttäväksi.

Paikka jolla on tarina

Linnan rakentanut Kati Sinenmaa sanoo valmistautuneensa linnasta luopumiseen jo vuosikausien ajan. Hänen puolestaan naapuriin sopisi hyvin mitä tahansa rakentamista, ja linna voisi jäädä niiden keskelle ikään kuin puistoksi.

– Enhän minä tätä itselleni ole tehnyt, vaan kivirakentaminen säilyy pitkään jälkipolville.

Niin, kivi kyllä säilyy, jos sen halutaan säilyvän. Pääkaupunkiseudulta löytyy jo nyt useita esimerkkejä paikoista, jossa uuden kaupunkirakenteen keskelle on jätetty jonkinlainen muistomerkki muistuttamaan alueen historiasta. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa Keimolan valvontatorni (Helsingin uutiset) tai Lepakon muistomerkki (Helsingin taidemuseo).

Jokainen kivilinnassa vieraillut tietää, että paikan tunnelma on ainutlaatuinen. Jos tästä tunnelmasta halutaan säilyttää muutakin kuin valokuvia ja muistoja, nyt alkaa olla viimeiset hetket toimia. Linna, tai edes osa siitä, on täysin mahdollista säilyttää toimistotalojen keskellä puistona, muistomerkkinä tai vaikka leikkipaikkana.

Linna on ollut alusta saakka luvaton ja epävirallinen, mutta samalla täysin ainutlaatuinen – paikka jolla on tarina. Sellaiset paikat ovat yleensä kaupunkien kiinnostavimpia.

Juttuun lisätty 4.9. klo 8.15 otsikon alkuun sana "toimittajalta". Alaotsikkoon lisätty: "kivilinnan vaiheita seurannut".

Valitessaan korkeakoulua nuorelle koulutusalan lisäksi paikkakunnalla on merkitystä. Taloustutkimuksen Korkeakoulujen imago -tutkimuksesta käy ilmi, että paikkakunnan houkuttelevuus tulee jo toisena kriteerinä, ensimmäisenä on koulutusalan kiinnostavuus.

Korkeakoulun valintaperusteissa koulutusala vaikuttaa 87 prosentilla nuorista erittäin paljon. Vastaava luku paikkakunnan houkuttelevuudella on 52 prosenttia. Näiden jälkeen tulevat sellaiset kriteerit kuten koulun maine, tutkintoa arvostetaan työmarkkinoilla ja opetuksen taso.

Vuodesta 2002 tehdyssä tutkimuksessa ei kärkikriteerien osalta ole tapahtunut juurikaan vaihtelua. On siis selvää, että opiskelupaikkakunta ei ole mikä tahansa, jos nuorella on mahdollisuus valita.

– Mitä tarjontaa muulle ajalle kaupungista löytyy, minkälaisia työnsaantimahdollisuuksia kaupungissa on ja yleinen fiilis, minkälaista kaupungissa on elää. Ei haluta muuttaa ihan mihin tahansa, vaan sellaiseen paikkaan missä viihtyy myös opiskelujen ohessa, sanoo tutkimuspäällikkö Timo Myllymäki Taloustutkimus Oy:ltä.

Viime keväänä julkistettuun tutkimukseen (Taloustutkimus) vastasi noin 2 000 17–29-vuotiasta nuorta.

Jos haluat katsoa, mikä opiskelukaupunki sopisi parhaiten sinulle, voit kokeilla Ylen Opiskelijakaupunkikonetta.

Yhtä monta syytä kuin opiskelijaakin

Opiskelijoilta itseltään löytyy monia eri syitä, miksi he ovat päätyneet opiskelemaan tietylle paikkakunnalle. Esimerkiksi jyväskyläläinen opiskelija Teemu Tervo muutti Kuopiosta Jyväskylään, koska halusi vaihtelua sekä sellaiselle paikkakunnalle, mistä on hyvä liikkua muuallekin. Toinen Jyväskylässä ensimmäistä vuottaan opiskeleva, Mirva Kallioinen, puolestaan jäi kotikonnuilleen.

– Olen kotoisin Jyväskylästä ja oli luonnollista etsiä tästä läheltä opiskelupaikka. En oikeastaan edes miettinyt mitään toista paikkakuntaa.

Noin 300 kilometriä pohjoisemmassa neljännen vuoden opiskelija Anni Kivikko päätti aikoinaan palata synnyinseudulleen Kajaaniin.

– Kävin ammattiopiston Oulussa, mutta päätin tulla takaisin, koska perheeni on täällä. Kuulin myös paljon hyviä juttuja Kajaanin ammattikorkeakoulusta, joten siksi ajattelin, että sinne haluan.

Niin ikään Kajaanissa opiskeleva Juho Kaartinen mietti joitakin vuosia sitten, että perheen vuoksi opiskelupaikka pitäisi saada noin 250 kilometrin säteellä Kajaanista. Hänen alaansa olisi voinut opiskella muun muassa Oulussa ja Kuopiossa, mutta Kajaanista tieto- ja viestintätekniikan opetus löytyi pelialan puolelta.

– Lisäksi se sisälsi paljon ohjelmointia, joten valinta oli kohtuu helppo.

Kaikki opiskelijat ovat varsin tyytyväisiä valintaan, esimerkiksi Kaartinen ja Kivikko nostavat molemmat hyvänä puolena Kajaanista esiin sen pienuuden: kaupungissa on helppo kulkea.

Puolestaan Kallioinen ja niin ikään Jyväskylässä opiskeleva Ella Vilén pitävät kaupungista muun muassa siksi, koska siellä on paljon opiskelijoita. Tervonkin mielestä Jyväskylä vaikuttaa positiiviselta, sillä siellä on helppo liikkua, asunto löytyi hyvältä paikalta ja ihmiset ovat mukavia.

Unelmien opiskelukaupunki

Viimeisten kahden vuoden aikana Korkeakoulujen imago -tutkimuksessa on kysytty myös sitä, millä perusteella nuori suosittelisi tai ei suosittelisi jotakin paikkakuntaa opiskelupaikkana. Suurien kaupunkien ja pienten paikkakuntien välillä on selkeitä eroja.

– Suurien kaupunkien suositteluperusteina ovat muun muassa hyvät kulkuyhteydet, kaupungilla on hyvä maine opiskelukaupunkina, se on tarpeeksi iso, julkinen liikenne toimii ja siellä on hyvät mahdollisuudet saada töitä opiskelujen aikana sekä niiden jälkeen. Pieniä paikkakuntia puolestaan suositellaan tunnepohjaisilla asioilla, kuten luonto on lähellä tai että siellä on mukava ilmapiiri, Myllymäki sanoo.

Puolestaan niitä suuria kaupunkeja, joita ei haluta suositella, sanotaan muun muassa turvattomiksi, kalliiksi ja liian suuriksi. Pienien paikkakuntien kohdalla esiin nousevat esimerkiksi syrjäisyys ja pienuus.

Opiskelijoilta kysyttäessä unelma opiskelupaikkakuntaa, lähes kaikkien vastauksessa nousee esille hyvät liikenneyhteydet niin paikkakunnan sisällä kuin muuallekin. Lisäksi myönteisyyttä opiskelijoita kohtaan pidetään tärkeänä.

– Hyvässä opiskelukaupungissa olisi esimerkiksi opiskelija ystävälliset hinnat, hyvä terveydenhuolto opiskelijoille sekä yrityselämä, joka tukee opintoja myös koulusta valmistumisen jälkeen, Juho Kaartinen toteaa.

Piirteitä, mitä opiskelijakaupungissa ei tarvitsisi olla, ovat opiskelijoiden mukaan esimerkiksi nimenomaan negatiivisuus opiskelijoita kohtaan sekä korkea hintataso.

Bengt Holmström työskenteli nuorena matemaatikkona 1970-luvulla puunjalostusyhtiö Ahlströmillä.

–Havaitsin jotain, mikä oli mielestäni silmiinpistävää käytöksessä Ahlströmillä, Holmström kertoo A-studion haastattelussa kesäkuussa 2018 toimistollaan Espoon Haukilahdessa. Hänet valittiin kärkeen Ylen Suuret ajattelijat -kyselyssä.

Ahlströmin nuoret työntekijät olivat hyvin varovaisia. He eivät uskaltaneet tehdä haluamiaan asioita, koska pelkäsivät maineensa ja uransa puolesta.

Holmströmin havainnot Ahlströmillä olivat alkusysäys hänen tutkimuksiinsa ja teoriaansa kannustimista.

Kannustimista tulee mieleen ensimmäisenä raha – bonukset ja optiot. Holmström puhuu kuitenkin syvemmästä ja vahvemmasta kannustimesta.

–Mietit koko ajan, mitä tietyt ihmiset ajattelevat sinusta. Se vaikuttaa voimakkaasti käyttäytymiseen – sekä hyvässä että pahassa.

Ahlströmiltä Bengt Holmström lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Siellä hänestä tuli taloustieteilijä.

40 vuotta myöhemmin MIT:n (Massachussets Insitute of Technology) taloustieteen professori palkittiin tutkimuksesta, joka oli alkanut Ahlströmillä. Holmström sai vuonna 2016 taloustieteen Nobelin yhdessä Oliver Hartin kanssa työstään sopimusteoriasta.

“Hyvistä kysymyksistä on pulaa”

Bengt Holmström on tehnyt komean uran Yhdysvaltain huippuyliopistoissa.

Millainen ajattelija Holmström on?

–Mä olen hirveän utelias luonteeltani. Mua ei hävetä kysyä, jos en tiedä. Ihminen on fantastisen kekseliäs. Meillä on valtavasti osaamista, ja se mua itsessään kiinnostaa.

Holmström laukoo mielellään paradokseja, näennäisesti järjenvastaisia väitteitä.

– Kysyjistä on puutetta. Vastaajia on riittävästi, hän toteaa.

Holmströmin ajatus on, että hyvistä kysymyksistä on pulaa. Vastauksia annetaan usein vääriin kysymyksiin. Ihmiset voivat luulla, että ne ovat vastauksia ongelmaan.

–Jos lääkärin diagnoosi on väärä, niin tautia on hankala hoitaa.

Nobelisti arvioi, että häntä arvostetaan erityisesti juuri hyvien, mielenkiintoisten kysymysten vuoksi.

– Hyvä kysymys johtaa uuteen näkökulmaan. Se viehättää minua eniten.

Holmströmin mielestä vaikeinta aloittelevalle tutkijalle on keksiä hyvä, tutkimisen arvoinen kysymys.

–Hyviä kysymyksiä ei tule paljon elämässä. Tosi hyviä kysymyksiä tulee tosi harvoin.

–Hyvä kysymys ei ole se, miten köyhyys poistetaan maailmasta, koska se ei kerro yhtään, miten ratkaisisit sen. Hyvä kysymys voisi olla, miten vettä saataisiin puhdistettua.

–Se on se heureka-hetki, kun tajuat että tämä on todennäköisesti ratkaistavissa.

“Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin ajattelemme”

Holmström kertoo taloustieteestä ja ajattelustaan maanläheisesti ja viihdyttävästi.

– Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät asiat oikein tai uudella tavalla, koska asioita voi tulkita monella tavalla.

– Voin maata sohvalla ja mulla on paperi ja kynä, ja sitten luen mitä muut ajattelevat. Ei mulla ole mitään sen ihmeellisempiä työkaluja.

Kuulostaa mukavalta. Holmström kuitenkin korostaa, että asiat eivät ole usein niin yksinkertaisia kuin ajattelemme.

– Asiat menevät usein päinvastoin kuin kuvittelemme.

“Läpinäkyvyys voi vinouttaa ihmisten käyttäytymistä”

Suoraviivainen käsitys taloustieteen opeista on, että ihminen on itsekäs ja rationaalinen olento, ja kun hän toimii luontonsa mukaisesti, kaikki lopulta hyötyvät.

– On paljon esimerkkejä, joissa yksilön rationaalisuus kääntyy kollektiiviseksi epärationaalisuudeksi, Holmström huomauttaa.

Klassinen esimerkki on säästäminen. Ihminen toimii omalta kannaltaan järkevästi, kun hän säästää huonona aikana. Mutta kun muutkin toimivat niin, talous halvaantuu.

– Tavoittelemme jotakin, mutta tulos on jotain ihan muuta. Aiheutamme kollektiivisesti itsellemme haittaa, kun kaikki tekevät itsekeskeisesti jotain.

Holmströmin toinen esimerkki koskee läpinäkyvyyttä.

Lääkäriyhtiön asiakkaat haluavat tietää, kuinka monta potilasta kunkin kirurgin käsissä on kuollut arvioidakseen omaa riskiään. Kirurgit alkavat siksi vältellä riskitapauksia, koska ne voivat huonontaa heidän mainettaan.

Holmström korostaa, että läpinäkyvyys on kannustin, joka vaikuttaa voimakkaasti ihmisten käyttäytymiseen – hyvässä ja pahassa.

–Läpinäkyvyyden hinta voi olla, että ihmiset alkavat käyttäytyä – ei pelkästään ahkerammin tai rehellisemmin – vaan vinoutuneesti.

“Poliitikkoja syynätään jatkuvasti tarkemmin”

Holmström on soveltanut taloustieteessä tunnettua ilmiötä myös politiikan tulkintaan. Hänestä liiallinen läpinäkyvyys voi huonontaa politiikkaa.

–Sanotaan, että poliitikoista on tullut huonompia tai politiikka on tullut huonommaksi. Poliitikot valittavat, että heidän työnsä on käynyt mahdottomaksi.

–Minua tässä kiinnostaa, miksi.

Holmström tulkitsee ajan merkkejä niin, että äänestäjien luottamus edustukselliseen demokratiaan on murentunut länsimaissa. Kansa turvautuu voimakkaiksi koettuihin johtajiin, kuten Trumpiin Yhdysvalloissa ja Macroniin Ranskassa.

Poliittinen kenttä on esimerkiksi Yhdysvalloissa jakautunut ennennäkemättömästi. Se on halvaannuttanut politiikkaa. Sopimuksia ei tahdo enää syntyä yli puoluerajojen.

Muun muassa globalisaatio ja finanssikriisi ovat horjuttaneet ihmisten luottamusta.

– Se menee poliitikkojen tilille. Ihmiset katsovat, että poliittinen järjestelmä ei ole kyennyt vastaamaan kriiseihin.

Ratkaisuna luottamuspulaan vaaditaan entistä enemmän läpinäkyvyyttä politiikkaan. Holmströmin mielestä silloin tarjotaan lääkettä, joka voi olla itsessään luottamuspulan merkittävä syy.

–Olemme kierteessä, jossa syynätään poliitikkoja jatkuvasti tarkemmin.

–Ei ole enää mahdollista, että annettaisiin poliitikkojen tehdä rauhassa työtä ja katsoa sitten mitä tulee. Poliitikot joutuvat koko ajan miettimään, mitä tekevät ja sanovat.

–Se rikkoo sen, että poliitikot voisivat tehdä sopimuksia, tehdä jotain järkevää ja pitkäjänteistä yhdessä, koska he taistelevat koko ajan äänestyskentällä.

“Olemme kaikki näyttelijöitä”

Holmströmin ajatuksessa on pureskelemista. Läpinäkyvyyttä pidetään demokratiassa elintärkeänä asiana.

–Se ei tarkoita, että läpinäkyvyys on paha. Mutta se on hyvin voimakas vaikutuksiltaan, ja ne ovat joissain tilanteissa kielteisiä, Holmström sanoo.

Nykypolitiikan analyysi perustuu Holmströmin vuosikymmeniä jatkuneeseen tutkimukseen kannustimien vaikutuksista. Se on tavallaan teoria kaikesta sosiaalisesta toiminnasta.

Sen perusmekanismi on yksinkertainen.

–Me välitämme siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Olemme näyttelijöitä – lainausmerkeissä.

–Käyttäydymme eri tavalla eri ihmisten seurassa. On kuvaavaa, kun ihmiset sanovat, että tapasin vanhoja ystäviä, joiden kanssa sai olla oma itsensä.

Toisten ajattelemisesta koituu paljon hyvää.

–Teemme ahkerasti töitä. Käyttäydymme sivistyneesti ensitapaamisella ja presidentinlinnassa.

Haittoja voivat olla esimerkiksi se, että esimiehelle ei kerrota huonoja uutisia tai pörssiyhtiön toimitusjohtaja kertoo sijoittajille vain hyviä uutisia – niin pitkälle kuin laki sallii.

Poliitikot välittävät erityisesti siitä, mitä äänestäjät heistä ajattelevat.

–Poliitikkoja kannustaa äänten saaminen. Ei pelkästään se. Heillä on tietysti myös sisäisiä vakaumuksia.

“Olet tuomittu heti, kun epäilys virheestä syntyy”

Läpinäkyvyyden lisääntyessä poliitikolle on entistä tärkeämpää, miten hän näyttäytyy äänestäjille.

– Tällöin poliitikko investoi siihen enemmän. Varovaisuus on hyvä esimerkki. Se voi olla halvaannuttavaa.

– Poliitikko toistaa kuin papukaija samaa vastausta eri versioina. Lopputulos voi olla se, että ei tule mitään informaatiota.

Vastaavassa tilanteessa yritysjohtaja ei enää investoi.

– Koska sijoittajien on helpompi nähdä, jos teet virheen, kuin että teet jotain hyvää.

Viestintäteknologia on luonut uutta läpinäkyvyyttä politiikkaan. Holmström ottaa esimerkiksi jostain kokouksesta tulevan twiitin, lyhyen viestin sosiaalisessa mediassa. Se kertoo jotain käydyistä keskusteluista.

– Ihmiset voivat luulla, että kun he saavat tietää jotain mitä kabineteissa on puhuttu, he silloin näkevät kaiken ja voivat päätellä, onko toimittu väärin vai oikein.

– Se vaikuttaa siihen, mitä poliitikot uskaltavat enää sanoa – jos se ilmestyy johonkin twiittiin.

“Jokaisen askeleen avaaminen horjuttaa edustuksellista demokratiaa”

Kabinettipolitiikka, asioiden sopiminen suljettujen ovien takana, tuomitaan usein salakähmäisenä, vanhanaikaisena poliittisena pelinä.

Holmströmin mukaan sen etu kuitenkin on, että ihmiset uskaltavat puhua ja tehdä poliittisia kompromisseja, jotka ovat pitkäjänteisiä ja rakentavia.

– Minä tuen sinua tuossa asiassa, jos sinä tuet minua tässä asiassa, koska se on järkevää kokonaisuuden kannalta.

Holmström epäilee, että päätöksentekoprosessin jokaisen askeleen avaaminen julkiseksi horjuttaa edustuksellista demokratiaa.

Holmströmin mielestä äänestäjien kuuluu edustuksellisessa demokratiassa ottaa ensisijaisesti kantaa arvokysymyksiin – mihin panostetaan ja missä järjestyksessä.

Nyt läpinäkyvyyden nimissä äänestäjiltä haetaan tavallaan jatkuvasti reaktioita myös siihen, miten joku poliittinen uudistus tulisi toteuttaa.

– Sote on siinä mielessä hyvä esimerkki. Se on hyvin monitahoinen ja vaikea kysymys analysoida taloudellisesti.

“En hirveästi mieti, onko tämä nyt sopivaa sanoa”

Holmströmin tarkoituksena ei ole sanoa, minkä informaation politiikassa tulisi olla läpinäkyvää ja minkä ei. Hän toivoo poliitikoille kuitenkin työrauhaa.

– Että sovittaisiin sellaisista säännöistä, että sitten kun ollaan päätetty jotain, niin voidaan selittää, miksi näin päätettiin – eikä niin että jokainen askel tässä prosessissa katsotaan.

Tiedemiehenä Holmström haluaisi, että ihmiset ymmärtävät, mistä ongelmat voivat johtua.

– Koska nyt ihmisten reaktio on, että kun politiikka on niin avutonta, niin pitää saada lisää läpinäkyvyyttä.

Entä miten muiden ihmisten ajatteleminen vaikuttaa Holmströmiin itseensä?

– Tietysti käyttäydyn eri tavalla, jos menen tapaamaan jotain tärkeää ihmistä kuin jos puhun pienessä porukassa.

– Mieluummin puhun niin, että voin sanoa mitä ajattelen. Olen sitä ihmistyyppiä, joka sanoo aika herkästi jotain, josta sitten syntyy jotain hälyä tai ihmiset ihmettelevät. En hirveästi mieti, onko tämä nyt sopivaa sanoa.

Sojuz-avaruusaluksessa viime viikolla havaitun ilmavuodon syy on selvinnyt. Aluksen seinässä oli poranreikä, kertoo Venäjän avaruushallinnon johtaja Dmitri Rogozin.

Avaruushallinnossa selvitetään, miten reikä on voinut syntyä. Rogozinin mukaan kyse voi olla virheestä tai myös tahallisesta tihutyöstä.

Rogozinin mukaan porausyrityksiä on havaittu aluksen seinämässä ja reikä oli tehty "vapisevalla kädellä".

Aluksella olevat avaruuslentäjät onnistuivat paikkaamaan reiän teipillä ja ilmavuoto saatiin tyrehdytettyä.

Aiemmin reiän syyksi ilmoitettiin törmäys pieneen meteroriin. Tämä selitys on sittemmin hylätty, Rogozin kertoo.

Avaruusaluksia rakentava Energiya-yhtiö aikoo tarkistaa kaikki Sojuz-alukset sekä Progress-huoltoalukset niin Moskovan lähellä sijaitsevassa tuotantolaitoksessa kuin Baikonurin avaruuskeskuksessakin Kazakstanissa.

Uutistoimisto Tassin saaman vihjeen mukaan Sojuzin kyljessä ollut reikä saattoi johtua rakennusmiehen virheestä.

– Ajatellaan, että joku laiska työntekijä on tehnyt virheen. Hän on säikähtänyt ja paikannut reiän erikoisliimalla. Se on pysynyt huomaamattomana pitkä aikaa. Sitten liima on kuivunut ja pudonnut pois.

Sojuz-aluksella on parhaillaan kaksi venäläistä kosmonauttia, kolme Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan astronauttia sekä yksi Euroopan avaruushallinnon Esan saksalainen astronautti, kertoo uutistoimisto Tass.

Lue lisää:

Näin alkoi 187 päivän avaruusmatka - Sojuz vie kolme ihmistä ISS:lle

The Independent: MYSTERY SURROUNDS SPACE STATION LEAK AFTER REPORTS HOLE IN OUTSIDE COULD HAVE BEEN MADE BY A PERSON

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on Twitterin välityksellä haukkunut oikeusministerinsä Jeff Sessionsin.

Trump on suivaantunut oikeusministeriön päätöksistä nostaa rikosyytteet kahta republikaanipoliitikkoa vastaan. Trumpin tviiteistä voi päätellä, että hänen mielestään Sessionsin johtaman oikeusministeriön ei olisi pitänyt nostaa syytteitä, koska ne vaarantavat republikaanienemmistön Yhdysvaltain edustajainhuoneessa.

Yhdysvalloissa pidetään kongressin välivaalit marraskuussa. Syytteiden nostaminen tässä vaiheessa merkitsee, että ne väistämättä vaikuttavat molempien poliitikkojen vaalikampanjoihin.

– Jeff Sessionsin oikeusministeriö tuo kaksi pitkäaikaista - jo Obaman kaudelta periytyvää - tutkintaa kahdesta suositusta republikaaniedustajasta suurella julkisuudella oikeuden eteen. Kaksi helppoa voittoa vaarassa, koska aikaa ei ole tarpeeksi. Hyvää työtä, Jeff...", Trump kirjoitti Twitterissä.

Yhdysvaltalaiset tiedotusvälineet, esimerkiksi Fox News -uutiskanava kertovat, keitä koskevia tutkintoja presidentti ilmeisesti tarkoitti.

He ovat kalifornialainen republikaaniedustaja Duncan Hunter ja New Yorkista kotoisin oleva Chris Collins.

Hunterin ja hänen vaimonsa epäillään käyttäneen 250 000 kampanjarahaa omiin kuluihinsa ja antaneen lisäksi vääriä tilitietoja.

Collins, joka on kiihkeä Trumpin kannattaja, on syytteen mukaan rikkonut pörssin sisäpiirikauppoja koskevia sääntöjä.

Molemmat ovat kiistäneet syyllisyytensä.

Oikeusministeriön toimintaa puolustellaan

Trump on toistuvasti moittinut Sessionsia, koska tämä on jäävännyt itsensä Trumpin kampanjan mahdollisia Venäjä-yhteyksiä koskevasta tutkinnasta. Trump on myös sanonut, että Sessions sai ministerinviran vain siksi, että oli Trumpin kannattaja ennen vaaleja.

Viime viikolla Trump ilmoitti, ettei aio erottaa Sessionsia ainakaan ennen välivaaleja.

Trump sanaharkkaan oikeusministerin kanssa – Sessions: ministeriö ei taivu poliittiseen painostukseen

Trumpin tviitit ovat nostattaneet kriittisiä huomioita hänen omastakin puolueestaan.

– Yhdysvallat ei ole mikään banaanitasavalta, jolla on kaksi eri oikeusjärjestelmää - toinen enemmistö- ja toinen vähemmistöpuolueelle. Molemmille miehille on nostettu syyte todisteiden perusteella, ei siksi, kuka oli presidentti, kun tutkinta alkoi, sanoi nebraskalainen republikaanisenaattori ja kongressin oikeusvaliokunnan jäsen Ben Sasse.

– Presidentti yrittää poistaa maamme rikosoikeusjärjestelmän laillisen perustan, koska häntä lähellä olevat ihmiset ovat vaarassa, kiteyttää The New York Times -lehden haastattelema entinen valtionsyyttäjä Joyce Vance.

Oikeusministeriö ei ole kommentoinut asiaa.

Korjaus 4.9.2018 kello 17.11: Artikkelista korjattu tviittiä koskevaa käännöstä, missä presidentti Trump puhui kahdesta tutkinnasta, ei kahdesta edustajasta.

Yle kysyi kesällä sadoilta eri alojen vaikuttajilta näkemystä Suomen merkittävimmistä ajattelijasta. Kyselyn kärkeen nousi muun muassa taloustieteiljiöitä ja filosofeja.

Kysymme nyt yleisön näkemystä: Kuka sinun mielestäsi ansaitsisi tulla mainituksi Suomen keskeisimpien ajattelijoiden joukossa?

Kriteerinä on, että henkilö on elossa ja hänen ajattelullaan on merkittävä vaikutus suomalaiseen kulttuuriin, yhteiskuntaan ja elämään – ja koko maailmaankin – nyt ja/tai tulevaisuudessa.

Vastaa kyselyyn 14. syyskuuta mennessä ja perustele vastauksesi. Teemme jutun myös yleisön nimeämistä ajattelijoista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi tiistaina pyytäneensä noin 30-vuotiaiden ihmisten sekä heidän vanhempiensa luottotietoja Asiakastiedolta tutkimuskäyttöä varten.

THL on saanut luottotietojen kysymisestä useita huolestuneita yhteydenottoja ja pahoittelee ihmisille aiheutunutta epäselvyyttä.

THL:n tarkoitus on luottotietojen kysymisellä selvittää rekisteritutkimuksessa, onko raskauden aikaisilla häiriöillä ja ennenaikaisella syntymällä yhteyttä lapsen myöhempään terveyteen ja hyvinvointiin mukaan lukien taloudellinen tilanne.

THL perustelee tutkimustaan sillä, että sen avulla halutaan parantaa keskosina syntyneiden lasten hoitoa ja oppia tunnistamaan, millaiset seikat suojaavat lasta matkalla aikuisuuteen.

THL vakuuttaa, että tietoja käsitellään luottamuksellisesti tietosuojalainsäädännön edellyttämällä tavalla ja ilman, että henkilöä voidaan tutkimustuloksista tunnistaa. Rekisteritutkimukset ovat lakiin perustuvaa THL:n tieteellistä tutkimustoimintaa.

Tutkimuksen piiriin kuuluu yhteensä noin 600 000 ihmistä. Ihmiset, joilla on käytössä luottotietojen seurantapalvelu, ovat saaneet tietojen kysymisestä automaattisen ilmoituksen sähköpostiinsa.

THL:n ylijohtaja Marina Erhola sanoo THL:n parantavan käytäntöjään siten, ettei tulevaisuudessa tutkimuksia varten kerätyistä tiedoista aiheutuisi turhaa huolta.

Turun kaupungin parkkimittareiden tyhjennyksestä ja huollosta vastaavat työntekijät alkoivat kähveltää parkkimittareista rahaa 1990-luvun puolivälissä. Syytteen mukaan Turun kaupunki on arvioinut anastetun rahamäärän suuruudeksi ainakin 1 688 763 euroa.

Tiistaina Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa syytettyjen penkille istui kahdeksan miestä ja kaksi naista. Heitä syytettiin parkkirahojen törkeästä kavaltamisesta, törkeästä rahanpesusta, törkeästä varkaudesta ja kätkemisrikoksesta.

Kaksi syytetyistä on entisiä SM-liigatason jääkiekkoilijoita.

Kihlakunnansyyttäjä Anja Rantanen-Lahti kertoi tiistaina käräjäoikeudessa tapauksen käsittelyn hankaluuksista.

– Useimmat vastaajat kieltäytyivät tulemasta kuulluiksi. Silloin täytyy lukea esitutkintakertomuksia ja pyrkiä vetoamaan niihin.

Kolikkosäiliöt tyhjennettiin autoliikkeessä

Kaikki syytetyt ovat myöntäneet syyllisyytensä. Epäselvyyttä on ainoastaan siitä, paljonko kaupungin parkkimittareista vietiin. Syytettyjen mukaan summa on huomattavasti kaupungin ilmoittamaa pienempi.

Parkkimittareista kavallettuja rahoja käytettiin muun muassa komean omakotitalon ostamiseen meren rannalta, Turun Kakskerrasta.

Pääsyytetyt kuljettivat Turun kaupungin omistamalla autolla kolikkolippaita useita kertoja viikossa kolmannen syytetyn autoliikkeeseen, missä lippaat ja ajoneuvossa ollut isompi rahantyhjennyssäiliö avattiin ja rahat otettiin talteen.

Kaikki kolme pääsyytettyä ovat Turun kaupungin entisiä työntekijöitä.

Rahaa hävisi sinne tänne

Parkkimittareista anastettuja kolikkoja yritettiin häivyttää monin tavoin. Kolikkopusseja annettiin muun muassa entiselle SM-liigapelaajalle, sukulaisille ja ystäville. He vaihtoivat kolikoita seteleiksi ja saivat palkkioksi osan rahoista itselleen.

Kesken oikeudenkäynnin syyttäjä veti syytteen pois yhden syytetyn osalta. Hän on yhden epäillyn päätekijän ex-puoliso. Häntä syytettiin alunperin törkeästä rahanpesusta.

Yli kolmen vuoden tuomio

Syyttäjä vaatii kahdelle päätekijälle kolmen ja puolen vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta. Toinen heistä on turkulainen, entinen SM-liigatason jääkiekkoilija.

Kihlakunnansyyttäjä Anja Rantanen-Lahti perusteli rangaistusvaatimusten kovuutta tapauksen epätavallisuudella.

– Aika suurista summista on kysymys, ja tekoajat ovat pitkiä.

Kolmas päätekijä syyllistyi syyttäjän mukaan parkkirahojen törkeään varkauteen ja kätkemisrikokseen. Hän osallistui parkkimittareista kavallettujen rahojen pesemiseen perustamassaan autoliikkeessä.

Syyttäjän mukaan myös hän oli kavaltanut rahoja parkkimittareista ollessaan aiemmin Turun kaupungin työntekijä, mutta syyteoikeus on tältä osin vanhentunut. Syyttäjä vaatii hänelle yli kahden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta.

Varsinais-Suomen käräjäoikeus käsittelee kolikkokavallusta vielä keskiviikkona 5. syyskuuta ja todennäköisesti myös kolmannen kerran 11. syyskuuta. Tuomiot saataneen noin kuukauden kuluttua.

Lue lisää:

Turun parkkirahakavalluksista syytteet – kaupungin mukaan viety jopa 1,6 miljoonaa euroa

Turun kaupungin selvitys 875 000 euron epäillystä kolikkokavalluksesta valmistui: kaikkiaan kolme työntekijää saa lopputilin

KRP: Moni tiesi epäiltyjen Turun parkkimaksukavaltajien toimista – "Ei tämä mikään maailman varjelluin salaisuus ole ollut"

Japanissa riehuu parhaillaan voimakas taifuuni Jebi. Myrskyn kerrotaan olevan voimakkain Japaniin rantautunut hirmumyrsky sitten vuoden 1993.

Jebi saapui Japaniin etelästä, ja sen voima on tuntunut rajuimmin Koben ja Osakan suurkaupungeissa.

Osakan kansainvälinen lentoasema on suurelta osin jäänyt tulvivan meriveden alle ja sen toiminta pysähtynyt.

Osakan kenttä on rakennettu täyttömaalle, ja sinne johtaa pitkä maantiesilta. Sillan kylkeen iskeytyi tuulen voimasta kiinnityksistä irronnut rahtialus. Twitter-kuva näyttää, kuinka alus on runnonut siltaa.

Onni onnettomuudessa oli, että tankkeri oli tyhjillään. Henkilövahinkoja ei myöskään ole tullut, kertoo Mainichi-lehti.

Ainakin 700 Japanista lähtevää tai sinne suuntautunutta lentoa on peruttu. Finnair perui eilen maanantaina lennot Osakaan ja Nagoyaan sekä niiden paluulennot. Tämän päivän lento Osakaan on myös peruttu, kerrotaan Finnairin viestinnästä.

Myös junaliikenne on osittain pysäytetty.

Yli miljoona ihmistä on evakuoitu kodeistaan, sillä viranomaiset pelkäävät myrskyn aiheuttavan tulvia, maanvyöryjä ja muita tuhoja.

Jebi-myrsky liikkuu melko nopeasti kohti pohjoista. Sen tuulennopeudeksi on mitattu enimmillään puuskissa 57 metriä sekunnissa.

Kioton historialliseen kaupunkiin satoi aamulla tunnin aikana sata millimetriä vettä. Säätieteilijät ennustavat, että vettä tulee kaikkiaan 500 milliä.

Uutiseen lisätty 4.9. klo 14.40 tiedot Finnairin lennoista. Tietoja uhrien määrästä päivitetty klo 14.47 ja 17.15

Pronssinen tytön pää sisälsi yllätyksen, joka paljastui, kun Riihimäen taidemuseossa ryhdyttiin tutkimaan veistosta tarkemmin.

Onton veistoksen sisältä putkahti ulos likaiseen paperiin pakattu käärö.

– Se oli tiukasti solmittu haperolla pyykkinarulla. Se oli painava mötikkä. Siinä oli paljon kultaa, naurahtaa Riihimäen taidemuseon amanuenssi Tanja Pääskynen.

Kyseessä oli Carl Wilhelmsin (Turun Sanomat) pronssinen tytön pää vuodelta 1943. Teos tunnetaan nimellä Torpan tyttö.

Sormuksista tuli osa mittavaa taidekokoelmaa

Veistoksen sisuksista tuli ulos 147 kultasormusta, joista vanhimmat ovat 1800-luvun lopulta ja nuorimmat 1980-luvun alusta.

Kultasormuksien paino on yhteensä 800 grammaa. Niiden arvo rahaksi muutettuna olisi tänä päivänä noin 30 000 euroa.

Sormuksia ei voi myydä, vaan ne ovat nyt osa taidemuseon kokoelmaa, jonka Tatjana ja Pentti Wähäjärvi lahjoittivat Riihimäen kaupungille vuonna 1993. Kokoelmassa on noin 2 100 teosta. Pentti Wähäjärvi (1912–1999) oli helsinkiläinen taide- ja antiikkikauppias.

– Arvelemme, että keräilijä-taidekauppias Pentti Wähäjärvi itse on piilottanut sormukset veistoksen sisälle, esimerkiksi piiloon mahdollisilta varkailta, ja sitten unohtanut ne sinne, Pääskynen tuumii.

Sormuskätkö löytyi alun perin jo vuonna 2004 taidelahjoituksen kuntotarkastuksessa. Museolla ei ollut silloin resursseja eikä tietotaitoa tutkia löytöä tarkemmin. Nyt kätkön arvo on alkanut hahmottua.

– Löytö oli kyllä kiinnostava, mutta kuriositeetti. Se jätettiin syrjään odottamaan.

Naima ja Emil halusivat laadukkaat vihkisormukset

Erään toisen näyttelyn yhteydessä museon väki tutustui Riihimäellä asuvaan Vuokko Kohoon, joka osasi heti sanoa mistä oli kyse: romukullasta.

– Suurin osa löydöstä on sileitä sormuksia, siis kihla- ja vihkisormuksia, mutta erikoisuutena oli kantasormuksia.

Koho kävi sormuspinon läpi, puhdisti ne ultraäänellä ja tulkitsi valmistajista ja laadusta kertovat merkinnät.

Taustalla vaikutti pelko, että sormukset olisivat voineet olla esimerkiksi natsi-Saksan takavarikoimaa kultasaalista, joka olisi päätynyt mutkien kautta Suomeen. Näin ei kuitenkaan ollut.

Kihla- ja vihkisormusten nimikaiverrukset viittaavat suomalaisiin henkilöihin ja muutamat venäläisiin.

Mitä tarinoita sormukset kertoivat?

– Noh, romaaninhan niistä saisi. Esimerkiksi eräästä sormuksesta kävi ilmi, että Naima ja Emil ovat menneet 1895 kihloihin, vihitty 1897, mutta sormukset oli ostettu vasta viisi vuotta häiden jälkeen, sormusasiantuntija Vuokko Koho kertoo.

Sitten pariskunta ei ollutkaan säästellyt. He ostivat sileät, puolipyöreät sormukset, jotka olivat 23 karaatin kultaa. Sormukset valmisti Gustav Lindell Tampereelta.

Erityisesti Koho mainitsee suuren kantasormuksen, jonka mustassa onyx-jalokivikilvessä on monogrammi. Koristeellisen ja vaikeasti valmistettavan sormuksen teki Reino Olavi Virtanen vuonna 1969.

Tärkeintä on lopulta tarina

Mihin taidekauppias sitten käytti isoa kultasormuskätköään? Ehkäpä sormukset olivat vaihdantavälineitä rahan sijaan. Sodan jälkeisinä vuosina omaisuutta myytiin yleisesti.

– Nyt kun on saatu selville, että sormukset ovat tavallisten ihmisten sormuksia, niin ilmeisesti ne ovat olleet käteistä ja niitä on vaihdettu käteiseen tai ehkä tavaraan, Tanja Pääskynen pyörittelee. Hän lisää, että Wähäjärvellä tiedetään olleen useampiakin kultakätköjä.

Museolle sormuspinon löytymisen arvo on lähinnä tarinassa.

– Siinä, että ne todellakin olivat kätkettyinä tytön pään sisälle, ja että ne tulivat sitä kautta tänne Riihimäelle. Löytö kertoo myös siitä, millaista Pentti Wähäjärven elämä on ollut kauppiaana ja keräilijänä ja millainen asiakaskunta hänellä on ollut.

Kaikki löytyneet sormukset asetetaan taidemuseolla yleisön nähtäväksi sunnuntaina 9. syyskuuta, jolloin Riihimäellä vietetään Rakas Riksu -päivää.

Nuoret viettävät välituntia koulun käytävillä ja juttelevat rauhallisesti keskenään. Haminalaisessa Vehkalahden koulussa ei ensisilmäyksellä näy merkkejä sääntöjen – tai lain – rikkomisesta.

Viime vuonna tehdyn THL:n kouluterveyskyselyn tulokset kertovat kuitenkin muuta. Suomen koululaisilta kysyttiin muun muassa huumeiden ja nuuskan käytöstä. Siinä selvisi, että haminalaiset kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset nuuskaavat ikätovereitaan enemmän – viidesosa jopa päivittäin. Nuuskaajien määrä on ponnahtanut kattoon muutamassa vuodessa. Vuonna 2013 nuuskaa käytti kaupungissa vain nelisen prosenttia ikäryhmästä.

– Kaverit saattavat nuuskata kaupungilla ja joskus koulussakin. Melkein kaikkialla. Sitä yritetään kuitenkin tehdä mahdollisimman piilossa, ettei jäädä kiinni, ysiluokkalainen Sini Muurman kertoo.

– Näen nuuskan käyttöä koulussa todella paljon. Täällä on useita nuuskaajia, ysiluokkalainen Aaron Pihkanen toteaa.

Helposti saatavilla

Nuuskan myynti ja ostaminen on Suomen laissa kiellettyä. Nuuskaa kuitenkin välitetään aktiivisesti. Esimerkiksi Facebookissa on kymmeniä nuuskan välitykseen keskittyneitä ryhmiä.

Suomessa myytävä nuuska tulee pääasiassa Ruotsista pohjoisen kautta. Alkuvuodesta tulli sai kiinni maanlaajuisen nuuskan salakuljetusringin, jota epäiltiin yli 2 000 kilon salakuljettamisesta Ruotsista Suomeen.

Nuoret pitävät nuuskan hankkimista helppona.

– Kyllähän sitä mainostetaan sosiaalisessa mediassakin aika usein, niin kyllä sitä on aika helppo saada, Muurman toteaa.

Ysiluokkalainen Aada Elfving on kokeillut nuuskaa kerran. Hänen mukaansa nuuskaa on helppo hankkia myös suoraan muilta nuorilta.

– Tuli porukassa tarjous, ja ajattelin että kokeilen kerran. Se oli siinä. Nuuskaaminen ei ole mitenkään kivaa, enkä kannata.

Osalle ehdoton ei

Kouluterveyskyselyn mukaan noin kolmasosa haminalaisnuorista hyväksyy ikäistensä nuuskaamisen. Osa vastustaa sitä jyrkästi.

– Minulle nuuskan käyttö on ehdoton ei, kuten tupakka ja huumeetkin. Olen päättänyt, etten koskaan kokeile niitä, Aaron Pihkanen toteaa.

Pihkaselle on tarjottu tupakkaa ja nuuskaa, mutta hän on kieltäytynyt niistä. Hän arvelee säännöllisen käytön alkavan usein vastaavista tilanteista.

– Koukkuun voi jäädä, jos joku kaveri tarjoaa, eikä uskalla kieltäytyä.

Nuuskan käyttö lisää riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan ja moniin syöpiin. Se sisältää tuhansia kemiallisia yhdisteitä, joista kolmisenkymmentä on syöpää aiheuttavia. Nuuskan nikotiinipitoisuudet ovat korkeita, ja se aiheuttaa nopeasti voimakkaan riippuvuuden. Käyttö vaurioittaa suun limakalvoja ja värjää hampaita.

Pihkanen ei usko kaikkien nuorten tuntevan nuuskan haittoja.

– Varmaan aika moni ajattelee, että nuuska on haitallista, mutta en usko että monet tietävät riskejä oikeasti.

Myös huumeet kiinnostavat

Nuuska ei ole ainoa päihde, joka kiinnostaa haminalaisnuoria. Kaupunki pitää kärkisijaa myös kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten huumekokeiluissa. Jopa neljäsosa ikäryhmästä on kokeillut huumeita ainakin kerran.

– Olin itse aika järkyttynyt, kun kuulin että olemme näin korkealla listoilla. Hamina on aika pieni paikkakunta verrattuna vaikka Helsinkiin, ja silti olemme listojen kärjessä, Aaron Pihkanen pohtii.

Nuorten mukaan päihteidenkäytön takana voi olla useita eri syitä.

– Joillekin se voi olla apu pahaan oloon, ja jotkut haluavat ehkä näyttää olevansa kovia ja esittää vähän, Sini Muurman toteaa.

Yli 60 prosenttia haminalaisista 8.–9.-luokkalaisista pitää huumeiden hankkimista helppona. Koko maan keskiarvo oli alle 40 prosenttia.

Kokeiluiden määrä yllätti

Nuorten päihdekokeilut ovat kiinnittäneet myös päättäjien ja nuorten kanssa työskentelevien huomion.

– Olemme hyvin huolissamme. Tutkimusten mukaan tämän tyyppisiä ongelmia saattaa ilmetä silloin, kun ihmiset eivät arvosta itseään riittävästi, nuorten ehkäisevää päihdetyötä Haminassa koordinoiva nuorisotyöntekijä Hanna-Kaisa Lähde toteaa.

Etenkin huumekokeiluiden määrä yllätti kaupungissa.

– Vaikka huumausaineita on saatavilla, meillä on ollut sellainen ajatus, ettei niin suuri osa lähtisi kokeilemaan. Nuuskan osalta emme yllättyneet niin paljon, koska edellistenkin kouluterveyskyselyiden pohjalta tupakoivia nuoria on ollut kaakkoisrajalla paljon.

Lähteen mukaan Haminan korkeisiin lukuihin ei ole löytynyt suoraa vastausta. Nuuskan kohonnut suosio voi hänen mukaansa selittyä tupakan tuontirajoitusten muutoksilla.

– Tupakan tuonti Venäjältä on vähentynyt ja oletusarvo oli, että jotain siihen tulee tilalle. Ymmärrettäväähän se on, että jos on syntynyt riippuvuus johonkin nikotiinituotteeseen, niin se korvaantuu jollain toisella.

Nuorten hyvinvointia halutaan edistää

Hamina on lähtenyt mukaan Sitran ja Lastensuojelun keskusliiton lasten ja nuorten SIB-hankkeeseen, jonka avulla pyritään edistämään lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

– Mielestäni aina, jos päihteet nousevat ilmiöksi asti, se on seurausta jostakin. Tarvitsisimme sellaisen työvälineen, että lapset oppisivat pienestä lähtien arvostamaan itseään, elämää, omaa kehoaan ja hyvinvointia. Pyrkimys on siinä, että meidän lapsistamme ja nuoristamme kasvaisi sellaisia, joilla on terve ja hyvä itsetunto. Silloin heidän ei välttämättä tarvitsisi lähteä tehostamaan sitä esimerkiksi näyttämällä kavereille ja kokeilemalla kannabista, Hanna-Kaisa Lähde toteaa.

Juttua tarkennettu klo 16.18: Kouluterveyskysely tehtiin vuonna 2017.

Toissapäivänä sunnuntaina alkoi Venäjän valtiollisella televisiokanavalla uusi ohjelmasarja, joka kertoo presidentti Vladimir Putinista.

Tunnin mittainen ohjelma "Moskova. Kreml. Putin." keskittyy presidentin tekemisiin kuluneen viikon aikana. Asiasta kertoo muiden muassa The Washington Post -lehti.

Ensimmäisessä jaksossa Putin kertoi nuorille lahjakkuuksille diplomaatin työstä käytännössä ja osallistui "Venäjän Sinatran", Iosif Kobzonin hautajaisiin.

"Neuvosto-Sinatra" Iosif Kobzon kuoli

Ohjelmassa näytettiin myös aiemmin esittämätöntä kuvamateriaalia Putinin viime kuussa tekemästä lomamatkasta Siperiaan. Filmille on tallentunut, kuinka 65-vuotias valtionpäämies kiipeää hengästyneenä vuorenrinnettä, poimii marjoja rintataskuunsa ja tarkkailee villieläimiä.

Putin nähdään Venäjän TV-kanavilla lähes päivittäin, mutta melkein aina vain virallisissa yhteyksissä. Tosi-TV-ohjelma näyttää hänet rennommissa oloissa.

Rossia 1 -kanavalla esitettävä ohjelma on omiaan nostamaan Putinin suosiota. Hänen suosiolukunsa ovat puolueettoman Levada-tutkimuskeskuksen mukaan laskeneet selvästi sen jälkeen, kun Kreml ilmoitti suunnitelmastaan nostaa venäläisten eläkeikää.

Valtavan koneen 800 hevosvoimaa kurisevat tasaisesti, kun jyrsin silppuaa yli puolimetrisiä kuusenkantoja pikkurillinkokoisiksi palasiksi. Vielä hetki sitten tässä kasvoi metsä, koneen takana aukeaa nyt likimain kylvövalmis peltomaa.

Alueen omistaja vannottaa, että häntä ei saa mainita jutussa. Hänellä on suunnitelma. Lypsykarjatila laajenee jonkin ajan kuluttua, robotti tulee ja eläinmäärä kasvaa kolminkertaiseksi.

Ennen sitä on saatava lisää omaa peltoa, koska rehuntarve kasvaa ja eläinten lanta on saatava levitettyä entistä suuremmalle pinta-alalle. Suunnitelmista pitää kuitenkin olla hiljaa, koska järjellisen matkan päässä myytävän pellon hinta nousisi. Myyjät tietäisivät, että laajentajan on pakko ostaa.

Pro Agria Kainuun palvelupäällikkö Riku Leinonen vahvistaa laajentavien tilojen vaiteliaisuuden. Leinosen mukaan suuret tilat kehittyvät entistä suuremmiksi. Tilojen on laajennettava toimintaansa, jotta tulot säilyvät ennallaan.

– Maatalouden kustannukset ovat nousseet hyvin paljon. Jotta saavuttaisi entisen tulostason, täytyy olla entistä laajempaa toimintaa, sanoo Leinonen.

Entisenä pankkimiehenä Leinonen kertoo myös muita syitä pellon ostoon tai raivaamiseen.

– Peltoa käytetään lainojen vakuuksina ja vuokrapelto ei siihen tarkoitukseen kelpaa, koska toisen omistamaa peltoa ei voi myydä mahdollisen vakuusrealisoinnin yhteydessä.

Kun itse tekee, tulee hyvä

Valtavalla koneella ei ole nimeä. Ovessa lukee omistajan nimi, joka on samalla koneen rakentaja. Pekka Herajärvi rakensi alkuperäisen koneen melkein kymmenen vuotta sitten poikansa kanssa.

– Sillä on painoa lähes 30 tonnia ja työvälineet päälle. Konetta on paranneltu melkein joka vuosi, Herajärvi kertoo.

Konetta kannattelee reilun metrin levyiset telat. Maata vasten pinta-alaa on lähes yhtä paljon kuin Helsinkiin rakennettavissa uusissa pikkuyksiöissä (Ilta-Sanomat), lähes 12 neliömetriä.

Koneella tehdään peltoa joka vuosi noin 300 hehtaaria ympäri Suomea. Vaatimattoman oloinen Herajärvi sanoo, että joinain vuosina on tehty enemmänkin.

Herajärvi sanoo, ettei kukaan raivaa peltoa huvikseen. Valmiin pellon hinta liikkuu noin 5000 euron kieppeillä, ennen kuin siitä saadaan ensimmäinen sato. Jyrsinnän lisäksi raivion eli uuden pellon vesi- ja ravinnetalous on laitettava kuntoon, jotta se tuottaa satoa.

Pro Agria Kainuun palvelupäällikön Riku Leinosen mukaan raivattua peltoa ei saa helposti maataloustukien piiriin, mutta raivioille on tarvetta.

– Raiviot tehdään akuuttiin tarpeeseen ja yleensä tilakeskuksen läheisyyteen tai muiden lohkojen laajennukseksi.

Kannattavuus katoaa helposti maantielle

Yleisimmin karjatila laajentaa robottiluokkaan tai lisää robottien määrää jopa neljään. Yhden robotin hankkimiseen tarvitaan noin 60 lehmää. Kun yhden lehmän vaatima peltoala on noin yksi hehtaari, lisäpellon tarve on tavallisesti huomattava.

Laajentaja joutuu hankkimaan lisäpeltoja suurelta alueelta, sieltä mistä saadaan joko ostettua tai vuokrattua. Se johtaa yhä pahenevaan pirstaloitumisongelmaan (Maanmittauslaitos). Se tarkoittaa, että peltolohkoja voi olla eri suunnilla kymmenien kilometrien päässä.

– Tulee lisää kustannuksia siitä, että kuljetetaan tarvikkeita, lantaa ja satoa paikasta toiseen. Kannattavuus palaa tien päälle hyvin äkkiä, sanoo Riku Leinonen.

Suomeksi sanottuna vaikka tilakoko jatkuvasti kasvaa, tilan suuruuteen perustuvat hyödyt valuvat siirtokustannuksina maantielle. Juuri tähän ongelmaan peltojen raivaamisella pyritään vastaamaan.

Vuosittain Suomessa raivataankin tuhansia hehtaareja uutta peltoa – viime vuonna valmistui noin 6500 hehtaaria. Suurin osa pelloista raivataan metsäpohjille. Tästä noin neljännes on raivattu eloperäiselle turvemaalle.

Tuleeko raivauskielto, miettii moni

Erityisesti pohjoisessa Suomessa peltoja on raivattu turvemaille – osin siksi, ettei muuta maata ole tarjolla. Vuonna 2015 Euroopan Unioni ehdotti niin sanottua ”ensimmäisen kynnön kieltoa” turvemaille, joka kuitenkaan ei toteutunut.Käytännössä se olisi tarkoittanut turvemaiden raivauskieltoa. Suurin perustelu oli, ettei unionitasolla voi tehdä eri maita hyvin epätasa-arvoisesti kohtelevia päätöksiä.

– Turvemaita on Suomen lisäksi Ruotsissa, Skotlannissa, Baltian maissa ja Saksassa. Sellaista vaatimusta ei voida toteuttaa, joka kohdistuu vain osaan jäsenmaista ja olisi aiheuttanut merkittäviä rajoituksia maataloustoiminnan harjoittamiselle, sanoo Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Pia Lehmusvuori.

Nyt keskustelu turvemaiden kohtalosta maataloustuotannossa on käynnistynyt uudestaan. Esimerkiksi kokoomuksen ympäristöohjelman (Maaseudun Tulevaisuus) luonnoksessa esitetään turvemaiden raivauskieltoa. Viljelymenetelmien käyttöön vaikuttavat myös uudet tiedot suoperäisen maan kasvihuonekaasupäästöistä.

Mikäli turvemaiden raivauskielto tulisi voimaan, sen vaikutukset tuntuisivat nimenomaan Itä- ja Pohjois-Suomessa laajentavilla karjatiloilla.

Turvepeltoja on Suomessa noin 2,8 prosenttia koko turvealasta. Peltoalasta turvemaita on noin 10 prosenttia, joista jopa kolmannes Pohjois-Suomessa.

– On määrättyjä alueita Suomessa, missä on turvepeltoa melkein kaikki. Tilat ovat uskoneet hyvään huomiseen, rakentaneet uudet tuotantolaitokset ja laajentaneet. Rajoitukset ovat minun mielestäni niitä tiloja kohtaan väärin. Niiltä lakkautetaan elinkeino kokonaan, sanoo tiloja kiertänyt urakoitsija Pekka Herajärvi.

Viljelytoimenpiteiden kehittämisellä päästään parempaan lopputulokseen kuin ehdottomilla rajoituksilla. Pia Lehmusvuori

Pia Lehmusvuoren mukaan EU:n maatalouspolitiikan suunnasta päättävissä neuvotteluissa turvemaiden viljely on tullut esille uuden termin muodossa. Puhutaan ”Turvemaiden asianmukainen suojelu” –vaatimuksesta, mutta sen tarkempi sisältö on hyvinkin epäselvä.

– Mitä se käytännössä tarkoittaa, sitä ei vielä pysty sanomaan. Komissio ei ole ehdotuksensa sisällöstä kertonut tarkemmin.

Suomi on muutamien muiden maiden mukana halunnut tietää, miten turvemaa tässä yhteydessä määriteltäisiin mutta vastausta ei ole saatu.

– Mihin ne rajat laitettaisiin? Yhdellä lohkolla maalaji voi vaihdella, joten mikä sitten olisi se turvemaa, mitä tässä mahdollisesti tarkoitettaisiin, Lehmusvuori selittää.

Komissio esittää, mutta ei ole vielä kertonut

EU:n maatalouspolitiikan edellytys on, että jos vaaditaan jotain, sitä myös valvotaan. On kallista, jos joka lohkolta tulisi ottaa maanäytteitä valvontaa varten.

Maa- ja metsätalousministeriön neuvottelevan virkamiehen Pia Lehmusvuoren mukaan turvemaiden viljelyllä on myös haitallisia ilmastovaikutuksia ja viljelytavoilla niihin voidaan vaikuttaa. Ilmastotavoitteet ovat vahvasti mukana EU:n uuden maatalouspolitiikan valmistelussa.

– Viljelytoimenpiteiden kehittämisellä päästään parempaan lopputulokseen kuin ehdottomilla rajoituksilla. Silloin voitaisiin korvata maatalouden ympäristökorvauksen kautta viljelijälle kustannukset, mitä niistä aiheutuu.

Kysymykseen, uskaltaako tilansa tulevaisuutta ajatteleva viljelijä aloittaa uuden pellon raivauksen turvemaalle,Lehmusvuori vastaa kieli keskellä suuta.

– En voi sanoa asiaan mitään. Esityksessä ei puhuta raivauskiellosta, mutta se on auki, mitä ehdotus uudesta vaatimuksesta tarkoittaa.

Avoinna on myös se, valmistuvatko uuden maatalouspolitiikan suuntaviivat ajoissa, niin että uusi ohjelmakausi voisi alkaa vuoden 2021 alussa.

– Laajasti esitetään arvailuja siitä, että valmista ei vielä ensi vuonna tule. Se tarkoittaisi siirtymäaikaa nykyiselle kaudelle.

Yli 500 oppilaan Liperin koulun keittiössä on normaali arkiaamun hyörinä: puuroa siirretään valtavasta suurkeittiöpadasta tarjoiluvateihin ja kärrätään tiskiin. Kello on 10 ja ensimmäiset koululuokat tulevat ruokailemaan vartin kuluttua.

Lounas on keittiön neljälle työntekijälle yksinkertaisimmasta päästä valmistaa: ohrasuurimopuuroa, josta on tehty myös laktoositon ja maidoton versio. Lisäksi on gluteenitonta ja maidotonta riisipuuroa. Kyytipohjaksi keitetty marjakeitto käy kaikille, sillä mustikoille ja vadelmille ei ole kukaan allerginen.

Koululaisissa on paljon allergikkoja, mutta suuri suunta on kuitenkin hiljattain muuttunut. Kun Liperin koulun keittiö enimmillään otti huomioon lähes 200 eri tavoin allergista koululaista, nyt noin 80 oppilaalla on jokin erityisruokavalio.

Ihan hyvä, että joutavat karsiutuu pois. Eija Leppänen

– Tänä syksynä putosi tosi paljon allergisten määrä, kun heitä ruvetaan siedättämään kasviksissa ja hedelmissä. Ihan hyvä, että joutavat karsiutuu pois. Rahaakin säästyy, kun erityisruokavalioiden aineet ovat yleensä kalliita, emäntä - virallisesti ruokapalveluesimies - Eija Leppänen tuumaa.

Leppänen on helpottunut myös siksi, että harmillisen usein erityisruokavalion vuoksi vaadittuun erilliseen ruokaan tai salaattikippoon ei ole koskettukaan.

Allergiaruokavalioiden roiman vähennyksen pääsyy ei kuitenkaan ole ruoanvalmistajien työn helpottaminen eikä ruokailukuluissa säästäminenkään, vaan jo kymmenen vuotta sitten käynnistetty kansallinen allergiaohjelma. Siinä tavoitteena on koko väestön sietokyvyn kasvattaminen.

Välttely ei paranna, menot vain kasvavat

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä Siun sote otti vuonna 2008 aloitetun kansallisen allergiaohjelman ohjeistuksen kattavasti käyttöön vasta tänä syksynä. Esimerkiksi hoitolasten ja peruskoululaisten koteihin jaettiin uudet ohjeet lasten allergioihin liittyvistä erityisruokavalioista.

– Käytännössä pyrimme karsimaan koulumaailmassa lievät allergiat kokonaan pois ruokailusta. Koululle ilmoitetaan jatkossa vain vakavat, henkeä uhkaavat allergisia oireita aiheuttavat ruoka-aineet sekä pysyvät ruokavaliot kuten laktoosittomat, keliakiat ja diabetes, terveydenhoitaja Anu Kontkanen Liperin koulusta kertoo.

Pääperiaate on, että allerginen lapsi syö samaa ruokaa kuin muut, jos allergiaruokavaliosta ei ole terveydenhuollon lausuntoa. Lastenallergologi Tiina Reijonen kannattaa siedätyslinjaa.

– Ennen oli allergisoivien ruokien listoja, että pikkulapsi ei saa syödä sitä, tätä eikä tuota. Sitten huomattiin, että vaikka näitä listoja oli ja niitä ruokia vältettiin, allergiat eivät vähentyneet vaan päinvastoin lisääntyivät, lasten- ja nuortentautien klinikan ylilääkärinä Pohjois-Karjalan keskussairaalassa toimiva Reijonen hymähtää.

Käytännössä pyrimme karsimaan lievät allergiat kokonaan pois ruokailusta. Anu Kontkanen

Ylilääkäri Reijosen mukaan järjestelmällisellä allergioiden tarkistamisella ja läpikäymisellä on monilla paikkakunnilla pystytty purkamaan turhia allergiadieettejä. Liperin koulussa työ on aloitettu kattavasti tänä syksynä.

– Lievät suun kutinat, esimerkiksi omena, paprika, niitä ei enää koululle ilmoiteta. Lapset voivat itse jättää niitä ottamatta tai voivat itseään pikku hiljaa siedättää. Pieninä annoksina on turvallista kokeilla ja jos niistä ei enää oireita tule, silloin niitä ei tarvitse myöskään välttää, terveydenhoitaja Anu Kontkanen neuvoo.

Terveydenhoitaja perää myös kotien vastuuta. Kun koulukeittiön tekemä erityisruoka jää toistuvasti syömättä, terveydenhoitaja selvittää vanhempien kanssa onko erityisruokavalioon enää tarvetta.

– Ideana se, että keittiön ei tarvitse tehdä kymmentä eri kippoa ja kuppia, kun monesti lapset ei niitä välttämättä edes ota, Kontkanen tietää.

Varmuuden vuoksi -välttelyyn ei paluuta

Lastenallergologin mukaan allergiat ovat pikkulasten tauteja.

– Alle yksivuotiaista jopa kolmasosa voi saada jonkin verran oireita, mutta ne väistyvät alle puolessa vuodessa. Sitten on joitakin merkittäviä ruoka-allergioita - kuten lehmänmaito ja kananmuna - mutta näistäkin valtaosa väistyy kolmeen ikävuoteen mennessä, Tiina Reijonen tähdentää.

Osalle ihmisistä allergiaruokavalio jää kuitenkin suotta käyttöön.

– Kun lapsi menee päivähoitoon tai kouluun, vanhemmat haluavat hänelle mahdollisimman hyvää oloa. Siinä sitten tulee mietittyä, että tästä lapsi sai niitä oireita, rastitaan tämä kieltolistalle. Eikä välttämättä ole kotona kokeiltu ollenkaan sitä, lääkäri kertoo.

Allergioiden tarkistus aika ajoin on tarpeen. Lievemmissä allergioissa vanhemmat arvioivat tilannetta terveydenhoitajan kanssa.

Vain pieni osa on vaikeita allergioita, joiden kanssa toimitaan toisin. Esimerkiksi jos kananmuna, viljat tai maito tai hyvin monet ruoka-aineet aiheuttavat merkittäviä oireita, lapsi tutkitaan erikoissairaanhoidossa.

– Sitten ehdottomasti vältetään, jos jokin aiheuttaa anafylaksian eli vaikean yleisreaktion: koko vartalon nokkosrokko, hengenahdistusta, vatsakipuja, jopa tajuttomuutta. Lapsuuden anafylaksiakin voi myöhemmin lieventyä, mutta sen tutkiminen ja mahdollinen siedättäminen kuuluu erikoissairaanhoitoon. Näitä ei ruveta kotona itse kokeilemaan, lastenallergologi toteaa.

Meillä on ollut paljon allergiamuotia, sellaista allergiaa, jota ei ole olemassakaan. Kimmo Saarinen

Jälkihoidon sijasta ennaltaehkäisyyn tähtäävän kansallisen allergiaohjelman tulokset julkistetaan marraskuussa. Vaikka ohjelma päättyy, vanhoihin käytäntöihin ei enää palata.

– Meillä on ollut paljon allergiamuotia, sellaista allergiaa, jota ei ole olemassakaan. Tässä toivottavasti varsinkin lapset ja nuoret ohjattaisiin normaalimmalle uralle, ohjelman laatimiseen osallistunut Kimmo Saarinen.

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtajana toimivan Saarisen mukaan muutoksella on merkitystä myös kansantaloudelle.

– Allergiaohjelma on tähdännyt siihen, että terveydenhuollon rajalliset resurssit kohdentuisivat allergian vakavampiin muotoihin. Niiden paremmalla ja oikea-aikaisella hoidolla saadaan kustannussäästöjä. Numeerisesti on voitu osoittaa, että siihen on päästy, Saarinen iloitsee.

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomariehdokkaan kuulemistilaisuus muuttui kaaokseksi Yhdysvaltain senaatissa.

Presidentti Donald Trumpin asettaman ehdokkaan, tuomari Brett Kavanaughin kuuleminen keskeytyi useasti, kun demokraatit vaativat äänekkäästi tapahtuman lykkäämistä.

Demokraatit ovat useaan otteeseen valittaneet, että he eivät ole pyynnöistä huolimatta päässeet käsiksi Kavanaugh'n aiempaa työtä Valkoisessa talossa käsitteleviin dokumentteihin.

Kavanaugh työskenteli presidentti George W. Bushin hallinnossa 2003–2006.

Kuulemista säesti yleisölehterin villi metelöinti.

Vartijat poistivat lehtereiltä kuulemisen aikana seitsemän protestoijaa.

Nimitys tekisi korkeimmasta oikeudessa entistä konservatiivisemman

Demokraatit vastustavat Kavanaugh'n valintaa korkeimpaan oikeuteen. Häntä pidetään konservatiivisempana kuin edeltäjäänsä Anthony Kennedya.

Näin ollen Kavanaugh'n nimitys muuttaisi todennäköisesti koko korkeimman oikeuden linjaa entistä konservatiivisempaan suuntaan.

Muutokset voisivat koskea esimerkiksi aborttioikeutta ja vähemmistöjen asemaa.

Korkeimmassa oikeudessa on ennestään konservatiivienemmistö.

Kavaugh'n kuuleminen on sekä republikaaneille että demokraateille tilaisuus saada mielipiteilleen näkyvyyttä ennen Yhdysvalloissa marraskuussaa järjestettäviä kongressin välivaaleja.

Espoon Saunalahden yhtenäisen peruskoulun tilanne on ollut Opetusalan Ammattijärjestön eli OAJ:n tiedossa, sanoo OAJ:n johtava lakimies Erkki Mustonen.

Koulu on ollut huomion kohteena sen jälkeen kun sen rehtori irtisanottiin tehtävästään viime viikon lopulla. Potkuista kertoi perjantaina ensin Länsiväylä-lehti.

Irtisanomista on perusteltu hallinto- ja johtamisongelmilla.

Saunalahden yhtenäisessä peruskoulussa opiskelee noin 800 oppilasta, ja siellä on luokkia esikoulusta yhdeksänteen luokkaan.

OAJ:n Erkki Mustonen sanoo, että järjestö on saanut aiemmin yhteydenottoja koulun opettajilta ja ne ovat koskeneet koulun johtamista sekä esimiestyötä.

– Siinä oppilaitoksessa on ollut ongelmia.

– Meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitkä ratkaisevat tekijät ovat johtaneet siihen, että Espoon kaupunki on päätynyt rehtorin irtisanomiseen, mutta ihan yllätyksenä nämä Saunalahden koulun johtamis- tai esimiestyöhön liittyvät ongelmat eivät ole meille tulleet, Mustonen toteaa.

Yhteydenotot ovat koskeneet hänen mukaansa sitä, onko opettajia kohdeltu oikein.

– Opettajat ovat ehkä kokeneet tulleensa kohdelluiksi huonosti tai epätasa-arvoisesti.

Mustonen huomauttaa, että tapaukset ovat yksittäisiä ja näkemykset voivat olla subjektiivisia.

– Mutta tällaisia on ollut. On oltu huolissaan omasta jaksamisesta.

Työyhteisön pääluottamusmies on vienyt tarkempaa tietoa tilanteesta Espoon kaupungille, Mustonen kertoo.

OAJ: Rehtorin irtisanominen on aina poikkeuksellista

Espoolaisrehtorin irtisanominen on kerännyt paljon palstatilaa julkisuudessa: esimerkiksi Ilta-Sanomat on kutsunut irtisanomista salamapotkuiksi, Helsingin Sanomat puolestaan pikapotkuiksi.

Tapaus on jakanut mielipiteitä. Helsingin Sanomien mukaan koulun johtoryhmä on laatinut irtisanomisesta avoimen kirjeen Espoon päättäjille.

Koulun opettajat ovat kokeneet Saunalahden koulun olleen "joidenkin ylemmän tahon henkilöiden" erityisen tarkkailun kohteena jo parin lukuvuoden ajan, lehti kirjoittaa.

Myös rehtori itse on viitannut tähän medialle toimittamassaan tiedotteessa.

OAJ:n Mustonen ei ota kantaa irtisanomisen perusteisiin, koska on asiassa vain julkisuudessa olleiden tietojen varassa. Yleisellä tasolla hän kuitenkin sanoo, että rehtorin irtisanominen on aina poikkeuksellista.

– Laki lähtee siitä, että henkilökohtaisena irtisanomisperusteena voi olla virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakava rikkominen tai laiminlyönti. Sitä kautta että peruste on aiheellinen ja painava, hän selittää.

Espoolaisrehtorin tapauksessa on hänen tulkintansa mukaan menetelty ainakin muodollisesti niin kuin laki edellyttää: on annettu huomautus ja varoituksia ja sen jälkeen tarjottu toista tehtävää irtisanomisen välttämiseksi.

Hän ei osaa sanoa, miksi espoolaisrehtorin potkut ovat keränneet niin paljon huomiota.

– Toinen osapuoli on varmaankin katsonut, että asia pitää viedä julkisuuteen. Ilmeisesti kaupungin puolelta tätä ei ole julkisuuteen tuotu.

Yle ei ole tavoittanut irtisanottua rehtoria kommentoimaan asiaa. Hän on sanonut aloittavansa juridisen prosessin irtisanomisen oikaisemiseksi.

Aiemmin aiheesta:

Nyt puhuu kohupotkut saanut espoolaisrehtori: Jatkuvaa moittimista ja arvostelua – "Virheitä on etsitty poikkeuksellisilla tavoilla"

Espoon Saunalahden koulun rehtori sai potkut – Irtisanominen jakaa mielipiteitä: "Vakava toimenpide etenkin, kun on kyseessä pidetty ja arvostettu rehtori"