Tamperelainen Peetu Siimes, 11, odotti maanantaina taksia kouluun. Ilmoituksen mukaan kyydin piti tulla kello 7.10.

Taksia ei kuitenkaan kuulunut.

– Eihän se kivalta tuntunut. Kylmä tuli, Peetu Siimes kertoo.

Peetu Siimes on erityislapsi ja hänen koulunsa on siitä syystä taksimatkan päässä kotoa. Vartin odottelun jälkeen isä Jyri Siimes soitti taksikyydeistä vastaavaan Tuomi Logistiikkaan.

– Kysyin, missä taksi on. Saimme vastauksen, että hakuaikaa on muutettu kello 7.40:ksi. Emme olleet saaneet tällaista tekstiviestiä, Jyri Siimes kertoo.

Peetu Siimes odotti ulkona. Ilman takkia alkoi jo tulla kylmä, mutta koululaisella kesti aikaa uskaltaa hakea lisää vaatteita, koska taksi voisi tulla sillä välin.

Lopulta taksi tuli vasta kello 8.40, eli Peetu Siimes odotti ulkona 1,5 tuntia. Koulupäivä oli jo alkanut.

– Kuski ei sanonut mitään ihmeellisempää. Sanoi, että tuli tänään vähän myöhässä, Peetu Siimes kertoo.

Pitää herätä aikaisin

Vanhemmat Liina ja Jyri Siimes kertovat, että kyytiongelmat ovat alkaneet tänä syksynä.

– Aiemmin olemme tienneet kuljettajat ja hakuajat. Nyt meille tulee tekstiviestejä tai ei tule tekstiviestejä. Mitään varmuutta ei ole ollut, Siimekset kertovat.

Siimekset ovat opettajia ja heidän täytyy lähteä omiin töihinsä. Liina Siimes sanoo, että on vaikea keskittyä töissä, kun pitää vilkuilla kännykästä, onko lapsi päässyt kouluun.

Kyytien takkuaminen vaikuttaa Peetun koulupäivään. Jos aamu on alkanut huonosti, on vaikea keskittyä koulutöihin.

– Eilinen koulupäivä oli ollut hyvin vaikea. Joillekin lapsille rutiini on hyvin tärkeä. Tulee turvattomuuden tunnetta. Ei ole opettajallekaan helppoa, jos oppilaat tulevat milloin sattuu ja huonolla tunnelmalla, Jyri Siimes kertoo.

Vastaavasti tuttu taksikuljettaja voi pelastaa erityislapsen päivän.

– Kuskilla voi olla suuri vaikutus lapsen mielialaan. Aamun paha mieli voi muuttua, jos on hyvä ja tuttu taksikuski, Liina Siimes kuvaa.

Peetu Siimes toivoo, että taksi tulisi samaan aikaan joka aamu. Näin hän tietäisi, mihin asti saa nukkua.

– Toivoisin, että olisi pysyvät ajat taksille, että tietäisin, milloin pitää herätä. Joudun heräämään melkein joka päivä 6.20, vaikka koulu alkaa vasta 8.15.

Ongelmia myös muualla

Iltalehti kertoi maanantaina toisesta tapauksesta, jossa kehitysvammainen lapsi jätettiin yksin väärän koulun pihalle Tampereella. Äidin mukaan myös kuljetuksissa kotiin on ollut ongelmia. Kerran taksi toi naisen ovelle tuntemattoman kehitysvammaisen lapsen.

Koulukyydeistä on ollut ongelmia eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Järvenpäässä sata lasta jäi tienposkeen, kun koulukyyti ei tullutkaan. Heistä suurin osa käy erityiskoulua.

Myös Kirkkonummella, Nurmijärvellä ja Espoossa on ollut ongelmia koulukuljetusten kanssa tänä syksynä. Kuljetuksissa on ollut myöhästymisiä ja joissakin tapauksissa koulukyyti ei ole saapunut lainkaan.

Kuljettajia vaikea saada

Koulukyydeistä Tampereella vastaa Tuomi Logistiikka. Tampereen kaupunki ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri omistavat yhtiön.

Tampereella on yli 500 lasta koulukyydityksissä. Tuomi Logistiikan henkilöliikennejohtaja Erkki Harju sanoo, että noin 50 lapselle ei ole saatu vakikuljettajaa.

– Joudumme ottamaan tilalle takseja Tampereen Aluetaksin vapaista takseista. Niitä ei ole aina saatavilla.

Autoilijoiden toimeentulo tulee Harjun mukaan muusta kuin koulukyydeistä, eivätkä autoilijat ole halukkaita ajamaan alle kilometrin mittaisia kyytejä aikaisin aamulla.

– Täytyy alkaa keksiä porkkanoita, joilla saadaan kuljettajia koulukyyteihin. Vanhassa järjestelmässä niitä oli. Autoja voisi houkutella pikkuisen korkeammalla taksalla, Harju sanoo.

Tampereen Aluetaksin toimitusjohtaja Helvi Liukkaala sanoo, että aikaisemmin koulukyytejä ajavat saivat lisäksi ajaa ilman ajovuoroa toisin kuin muut kuljettajat. Tämä lisäsi ansaintamahdollisuuksia.

– Uusi laki ei salli tällaista ajovuorojärjestelmää eli kyytien rajoittamista. Autot ja yrittäjät saavat itse päättää, milloin ovat vuoroissa.

"Jopa vaarallisia tilanteita"

Tampereen apulaispormestari Johanna Loukaskorpi kertoo, että hän on useaan kertaan vaatinut Tuomi Logistiikalta selvityksiä, miksi vammaiskuljetukset ja osa koulukyydeistä takkuavat.

– Koulukyydeissä on ollut myös täysin kohtuuttomia ongelmia lähes viikoittain. Näin ei vaan voi jatkua. Koulukyytien ja muiden kuljetusten on toimittava. Mietimme nyt ratkaisuja näihin ongelmiin. Asiakkaiden ja perheiden tilanteet ovat olleet välillä erittäin huolestuttavia. Jopa vaarallisia, Loukaskorpi kertoi vastauksessa Siimeksen perheelle.

Vanhemmat Liina ja Jyri Siimes ovat yrittäneet selvitellä asiaa, mutta ihmettelevät vaihtuvia selityksiä.

– Kukaan ei oikein kerro, missä vika. Onko uusi laki vai järjestelmäongelmat? Aika avuttomaksi tässä itsensä tuntee. Korjatkaa tilanne ja jos sitä ei voi korjata, palataan sitten vanhaan järjestelmään, Jyri Siimes ehdottaa.

Lue lisää:

Koulukyydit aiheuttavat päänvaivaa Uudellamaalla – Kuljetusyrittäjä: "Jos tämä olisi helppoa, tätä tekisivät kaikki"

Sata lasta jäi tienposkeen Järvenpäässä, kun koulukyyti ei tullutkaan

Koulutaksi jätti erityislapsia useita kertoja yksin oman onnensa nojaan – Poliisi ei käynnistä tutkintaa

Matsumoton pariskunta saavutti heinäkuussa Guinnessin ennätyksen. Heidän yhteenlaskettu elinikänsä on nyt 208 vuotta ja 300 päivää, eli he ovat iäkkäin elossa oleva aviopari.

Pariskunta asuu hoitokodissa Takamatsussa, Japanin eteläosissa sijaitsevalla Shikokun saarella.

Herra Masao Matsumoto (108) meni naimisiin Miyakon (100) kanssa 20. lokakuuta 1937. Elettiin levottomia aikoja, Japani oli kesällä juuri hyökännyt Kiinaan ja toinen maailmansota oli tuloillaan.

Guinnessin ennätyksistä kertovan sivuston mukaan häät olivat hilkulla peruuntua kokonaan. Kun Miyako tuli perheineen Masaon kotiin solmimaan avioliittoa, sulhanen ei ollutkaan kotona. Masao oli matkoilla, maksamassa veljiensä velkoja, ja rahat loppuivat kesken. Sulhasella ei ollut rahaa saapua kotiin ajoissa ja häitä piti lykätä.

Kun pariskunta vihdoin vihittiin, mitään isoa juhlaa ei ehditty järjestää, koska Masao komennettiin armeijaan. Masao oli armeijassa kolmeen otteeseen, sotimassa keisarillisen Japanin joukoissa. Kun Masao lopulta useita kuukausia sodan päätyttyä pääsi kotiin, hän oli luurangonlaiha.

Pariskunta sai vuosien mittaan viisi tytärtä: kaksi sodan aikana ja kolme sen jälkeen. Nyt lapsenlapsia on 13 ja lapsenlapsenlapsiakin 25.

Masao työskenteli satamassa, Miyako huolehti kodista

Sotien jälkeen kaikesta oli pulaa, ruuasta ja vaatteistakin.

Tyttäret muistelevat Guinnessin ennätyssivustolle, että kerran tytöt toivoivat nukkeja Japanin perinteisen Hinamatsuri-juhlan asetelmaa varten. Maaliskuisin vietettävään juhlaan kuuluu punaiselle kankaalle riveihin aseteltavat nuket, jotka esittävät keisarillista hovia. Isä kieltäytyi ostamasta nukkeja ja kehotti sen sijaan:

– Teidän viiden pitää vain asettua riviin, se riittää.

Masao työskenteli satamassa, mutta joutui muuttamaan perheineen työn perässä useasti ympäri maata. Miyakon tehtäväksi jäi huolehtia kodista ja lapsista.

Perheen nuorin tytär, 66-vuotias Hiromi Sato muistelee perhettään:

– Isä oli ankara ja teki valtavasti töitä, joten äidin piti kestää paljon ja kasvattaa meidät.

Miyako itsekin uskoo, että pitkämielisyys ja kärsivällisyys ovat tärkeitä pitkän parisuhteen toimivuudelle:

– Me olemme pärjänneet näin pitkään, koska olin kärsivällinen. Se on totuus.

– Uskoin aina, että edessä on parempia aikoja, joten kestin kaikki vaikeudet.

Masao-papan näkö reistaa

Lapsenlapset ovat vanhuksista ja heidän saamastaan Guinnessin ennätyksestä ylpeitä. Aya Ozawa kertoo viettäneensä lapsena koulun lomia isovanhempien luona.

– Isovanhemmat pitivät isoa perhettä koossa, kokoonnuimme kaikki heidän luokseen. Minä olin aina varsinainen "mummon tyttö", kirjoittelin peruskoulun aikana isoäidille.

– Isoisä tuntui lapsena minusta hiukan pelottavalta, mutta kun kasvoin isommaksi, aloimme katsella yhdessä baseballia ja pelata pelejä. Hän myös kertoi tarinoita sodasta ja silloin olin yllättynyt siitä, miten skarppi hän yhä oli iästään huolimatta.

Tänä keväänä Masaon näkö on alkanut reistailla niin, että sumon tai baseballin katselu televisiosta ei enää onnistu.

Japanissa on 69 000 yli satavuotiasta

Japanissa on maailman toiseksi korkein odotettavissa oleva elinikä, 83,8 vuotta. Se on vain hitusen alhaisempi kuin Kiinaan kuuluvassa Hongkongissa, jossa keskimääräinen elinajanodote on 84,3 vuotta. Suomi on 25. sijalla, 81,4 vuodella.

Myös maailman vanhin elossa oleva ihminen on Japanista, 115-vuotias Kane Tanaka. Tittelin edellinenkin haltija oli japanilainen, 117-vuotiaana kuollut Chiyo Miyako.

Itse asiassa Japanin sisäministeriö arvioi keväällä, että Japanissa asuu 69 000 yli satavuotiasta. Heistä 60 000 on naisia.

Matsumotojen seuraava ennätysetappi on puolentoista vuoden päässä. Silloin he ohittavat norjalaisen Dolvenin pariskunnan ennätyksen vuodelta 2004 ja heistä tulee maailman kaikkien aikojen vanhin pariskunta.

Me tarvitsemme tylsyyttä: ikävystymistä ja tyhjiä hetkiä. Ilman niitä moni asia olisi jäänyt syntymättä – ja onkin. Toisaalta liiat ärsykkeet vievät kyvyn keskittyä, ja se näkyy jo nyt koululuokissa.

Näin väittää kokkolalainen kasvatustieteilijä ja filosofi Juha T. Hakala, Jyväskylän yliopiston professori ja Oulun yliopiston dosentti. Hänen tuorein kirjansa Tylsyyden ylistys on ajatuksellista jatkoa tällä vuosikymmenellä julkaistuille teoksille Luova laiskuus ja Kohtuuden kirja.

Tylsyyteen oppiminen lähtee lapsuudesta: lapsen on annettava rauhassa ikävystyä.

– Jos lapsi sanoo, että onpa tylsää, pitää sanoa: hyvä. Niin kuuluukin olla. Elämän anti ei ole huippukohdissa, vaan tasamaaominaisuuksissa, sanoo Hakala.

Hänen mukaansa kasvatamme nyt ikävystymisherkkää sukupolvea, ehkä jopa yhteiskuntaa. Lapset eivät jaksa keskittyä opetukseen, jossa ei ole ylivertaista stimulaatiota. Paradoksaalisesti nämä lapset saavat aikanaan tylsiä työtehtäviä, kuten prosessien seurantaa ja byrokratiaa, kirjoittaa Hakala.

Hän kritisoikin peruskoulun toissa vuonna voimaan tullutta opetussuunnitelmaa, jonka ytimessä voidaan nähdä digiloikka. Hakala uskoo, ettei uudistuksesa ehkä kuitenkaan ole ajateltu loppuun saakka sitä, miten digiloikka heijastuu koulun lisäksi koko elämäntapaan.

– Pienetkin ihmiset viettävät vapaa-aikaansa samojen laitteiden ääressä. Oppimisen kietominen niihin ei voi olla onnen avain.

Hakala näkee kyllä, että moderni teknologia pitää toki tuoda kouluun, mutta enemmän tiedostaen ja kokonaispakettia katsoen.

Tylsyys on edellytys oivalluksille

Tylsyyteen ei pidä pyrkiä tylsyyden itsensä vuoksi, muistuttaa Juha T. Hakala.

– Sehän on tympeä tila, epämiellyttävä tunne. Ei siinä ole mitään, missä pitäisi piehtaroida.

Tylsyydellä on muutenkin huonot puolensa: se on aiheuttanut työtapaturmia ja onnettomuuksia, ja sen suojista on tehty ilkivaltaa ja henkirikoksia. Eikä Hakala haluakaan oma-apuoppaita asiasta: tylsyydestä ei pidä yrittää tehdä viehättävää.

Tylsyys pitää kuitenkin oppia tuntemaan – ja käyttämään hyödyksi. Sillä silloin, kun mitään ei tunnu tapahtuvan, ihmisen omat aivot saavat tilaa luoda ja oivaltaa.

Ajatus ei ole uusi, ja Hakala nojaakin kirjassaan tutkijoihin, taiteen tekijöihin ja filosofeihin jopa vuosisatojen varrelta. Erityisesti tylsyyden kaipuu on alkanut nousta esiin Nobel-tutkijoiden teksteissä 90-luvun puolivälissä, jolloin internetkin oli vasta lapsenkengissään.

Pakoon pääsee vaikka liikennevaloissa

Huoli liian täyteen ahdetuista, tylsyyttä pakenevista hetkistä on Hakalan mukaan nykyäään aiempaa perustellumpi: esimerkiksi länsimaissa vähintään 40 prosenttia nuorten ja nuorten aikuisten ajasta kuluu ruutua tuijotellen ja naputellen.

– Mobiilia teknologiaa käytetään kuin mielialalääkkeitä: leikataan tunnekirjoa molemmista päistä. Toisaalta se tarjoaa kaikesta kaiken, kokemuksia joita ei muualta saa. Toisaalta tylsistyneenä nappaat puhelimen, ja heti se piristää, vertaa Hakala.

Työikäisilläkin yksi suosituimmista keinoista karttaa ikävystyneisyyttä on surffailu. Hakalakaan ei yritä olla besserwisser:

– Yhtä lailla minäkin viiden metrin kassajonossa kaivan puhelimen taskusta ja tsekkaan sähköpostin ja whatsappin.

Useat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että tylsyyden partaalle ajetut yltävät suurempaan luovuuteen. Luovuuteen Hakala niputtaa myös yksinkertaiset oivalluksen hetket: luovuus ei ole vain taideteoksia ja huikeita innovaatioita, vaan arjessa kehittymistä, uusien asioiden ja uusien tekemisen tapojen keksimistä.

– Tylsyydessä aivot eivät kytkeydy pois päältä, päinvastoin: ne alkavat työstää omaa materiaalia. Jatkuva asioiden ytimessä oleminen ja painaminen ei vie asioita eteenpäin. Tarvitaan tyhjiä hetkiä ja asioiden katsomista uudesta kulmasta ja myös ulkopuolelta, sanoo Hakala.

Tylsyys opettaa myös meistä itsestämme

Toisaalta ikävystyminen ei ole vain kasvualusta luovuudelle, vaan myös ovi itseen tutustumiseen, sanoo Juha T. Hakala.

– Kun pysähtyy kuulostelemaan tylsyyttä, pääsee myös itsensä herraksi ja ehkä löytää jotain siitä, miten asiat minussa toimivat.

Nobelisti Joseph Brodsky kuvaa tylsyyttä ikkunaksi äärettömyyteen: psykologinen Sahara vie makuuhuoneestamme aina horisonttiin asti. Hakala ihmetteleekin Brodskyn tavoin, miksi mikään koulu ei valmista meitä kohtaamaan näin vahvaa tunnetta.

— Tylsyys on kaikille tuttu tunne, mutta olemme aina pyrkineet kiertämään ja kieltämään sen.

Jos pako tylsyydestä jatkuu, myös yhteiskunta kärsii, sanoo Hakala. Asiantuntijayhteiskunnassa asiat nopeutuvat ja pinnallistuvat. Ihmiset eivät tutki syitä tai taustoja, vaan tyytyvät pintatietoon, jota taas on tarjolla laajemmin ja samankaltaisempana isommille joukoille kuin koskaan.

Ja vaikka nyt puhutaan yhtenäiskulttuurin katoamisesta, Hakala on pikemminkin huolissaan toisensuuntaisesta kehityksestä.

– Kuinka paljon on ihmisiä, jotka seuraavat samoja feedejä, ruokkivat tajuntaansa samoilla aineksilla? Eikö ole kyse uhkasta, että elämme pian täydellisen totalitarismin varassa: päämme synnyttävät samantyyppisiä asioita, koska niillä on käytössään samat ainekset, sanoo Hakala.

Taipalsaaren ampuma-alueella Lappeenrannan lähellä Etelä-Karjalassa kuuluu armoton räiskintä. Naamiointiverkkoon sonnustautunut taistelijapari saapuu uudelle rastille.

– Tiedustelutiedon mukaan vihollisen hyökkäys on odotettavissa seuraavan tunnin kuluessa, kapteeni Tuomo Sutinen selostaa uutta tehtävää.

Ohjeiden jälkeen taistelupari häviää juoksuhautaan ja ilmestyy parin kymmenen metrin päässä uudelleen näkyviin. Miehet alkavat valmistella tuliasemaa.

Meneillään on Lappeenrannan Maasotakoulun viikon kestävä tarkka-ampujakurssi, jossa koulutetaan puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen kantahenkilökunnan tarkka-ampujakouluttajia.

He kouluttavat puolestaan varusmiehistä tarkka-ampujia.

– Tässä pärjää, kun on rauhallinen kaveri. Höseltäminen tässä ei auta, kurssille osallistuva kersantti Ville Svanberg kuvailee tarkka-ampujalta tarvittavia valmiuksia.

Pelotevaikutus

Kurssin johtajan kapteeni Tuomo Sutisen mukaan tarkka-ampujilla on tärkeä osa Puolustusvoimien uudessa liikkuvassa taistelutavassa. Siinä joukkojen ollessa liikkeessä tarkka-ampujat luovat yllättävillä iskuilla viholliselle jatkuvan epävarmuuden tunteen ja pelon.

– Sillä on psykologinen vaikutus, kun ei tiedä, missä seuraava tarkka-ampuja vaanii, kurssin johtaja Sutinen kuvailee tarkka-ampujatoiminnan vaikutusta viholliseen.

Tarkka-ampujilla onkin yhä suurempi merkitys nykyaikaisessa sodankäynnissä.

– Niitä voidaan käyttää myös erilaisiin etsimis-, tiedustelu- ja tuhoamistehtäviin, Sutinen kuvailee.

Suurikaliiberisella tarkkuuskiväärillä pystyy pysäyttämään panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon tai jopa rynnäkköpanssarin, jos osuu oikeaan kohtaan.

– Pyrimme seuraamaan kansainvälistä kehitystä, Sutinen kertoo.

Häyhän taidot edelleen kunniassa

Tekniset apuvälineet ja aseet ovat kehittyneet kuuluisan talvisodassa toimineen suomalaisen mestaritarkka-ampujan Simo Häyhän ajoista, mutta perinteiset tarkka-ampujan valmiudet ovat edelleen tärkeitä.

– Vanhat lainalaisuudet pätevät edelleen eli pyri olemaan mahdollisimman näkymätön. Etene matalana ja käytä hyväksi maastoa, kapteeni Tuomo Sutinen kertoo.

Perusampumataidon lisäksi myös fyysisen kunnon pitää olla hyvä.

– Se ratkaisee pitkälti sen, miten pitkään jaksaa olla paikallaan, miten pitkään jaksaa liikkua ja miten liikkumisen jälkeen pystyy ampumaan tarkan osuman, kapteeni Sutinen kuvailee.

Tarkka-ampujalta vaaditaan myös matemaattisia taitoja, joita tarvitaan tarvittavien säätöjen tekemiseen kivääriin kohteen etäisyyden ja esimerkiksi tuuliolosuhteiden perusteella. Nykyaikaiset tarkka-ampujat käyttävätkin tuulimittareita ja laseretäisyysmittareita.

Nykyään on tarjolla myös automaattisia ballistiikkalaskureita jopa älypuhelinsovelluksina, jotka laskevat tarvittavat arvot. Jokaisen tarkka-ampujan on pystyttävä kuitenkin myös itse tekemään tarvittavat laskutoimitukset.

Laskut ovat myös vaikeutuneet, koska etäisyydet kohteisiin ovat kasvaneet.

Simo Häyhän aikaan talvisodassa tarkka-ampujan tavoite oli ampua muutaman sadan metrin päässä oleva vihollinen. Nykyisin suomalaiset tarkka-ampujat ampuvat 1 000–1 500 metriin saakka.

Kun kohde on yli kilometrin päässä, joutuu tarkka-ampujapari ottamaan ampumamatkan lisäksi huomioon muun muassa ilmanpaineen, lämpötilan ja tuulen voimakkuuden. Ampumapaikalla ei välttämättä tuule, mutta luotiradan varrella tuuli voi vaihdella paljonkin.

– Voi katsoa, että missä heiluu korsi tai miten paljon oksat heiluvat missäkin kohtaa matkaa. Tuulen nopeus pitää osata arvioida erikseen luodin alku-, loppu- tai keskimatkalta, kertoo yliluutnantti Jani Hautala.

Ampujia ja tähystäjiä auttavat merkittävästi aseen kaukoputki ja korkealle kehittynyt optiikka.

Naamiointi edelleen tärkeää

Tarkka-ampuja joutuu usein olemaan paikoillaan pitkiä aikoja odottamassa sopivaa hetkeä laukaisuun. Vihollinen ei saisi havaita tarkka-ampujaa.

Kuitenkin tarkka-ampujien paljastamiseen käytettävät tekniset apuvälineet ovat kehittyneet merkittävästi, minkä takia tarkka-ampujan naamioitumisen merkitys on entisestään korostunut. Nykyään tarkka-ampujien paljastamiseen on käytössä esimerkiksi infrapunakameroita ja lennokkeja.

Puolustusvoimilla on naamioitumiseen tarkoitettuja, sotafilmeistäkin tuttuja ”pörröpukuja”, mutta ne eivät välttämättä ole aina paras vaihtoehto.

– Maastossa ryömiessä ne eivät välttämättä ole kovin käytännöllisiä. Yksi tämän kurssin opetustavoitteita onkin, että henkilö osaa tehdä itselleen käytännöllisen naamioasun, kertoo kapteeni Tuomo Sutinen.

Naamioasun pohjaksi käytetään esimerkiksi naamioverkkoa tai hiekkasäkkejä ja viimeistely tehdään maastossa löytyvistä luonnonmateriaaleista.

Laaja koulutus ja hyvä taso

Suomen armeija kouluttaa paljon tarkka-ampujia. Tähän on syynä suuri asevelvollisuusarmeija, jonka joka ikäluokasta koulutetaan tietty määrä tarkka-ampujia. Näin myös reserviin muodostuu suuri määrä tarkka-ampujia.

Suomalaiset tarkka-ampujat pitävät myös reservissä huolta ampumataidostaan ja ovat niittäneet mainetta myös kansainvälissä kilpailuissa.

– Meillä on iso joukko hyviä tarkka-ampujia tuolla reservissä, kapteeni Tuomo Sutinen vakuuttaa.

Ero esimerkiksi Ruotsin ammattiarmeijaan on selkeä jo pelkästään koulutettavien määrissä.

– Suomessa koulutettavien tarkka-ampujien määrät ovat huomattavasti korkeammat kuin Ruotsissa, majuri Jussi Keskitalo Maasotakoulusta kertoo.

Vuorineuvos Reijo Karhinen sai kesäkuussa pääministeriltä ja maatalousministeriltä tehtävän. Vuoden loppuun mennessä olisi löydettävä tapoja saada suomalainen maatalous kannattavammaksi ja suomalaisen ruoan tuotanto turvattua. Maatalouden yrittäjätuloa pitäisi kasvattaa puolella miljardilla.

Kesän aikana selvitysmies on kuullut aivoriihissä ruokaketjun eri osapuolia: on haastateltu niin viljelijöitä kuin elintarviketeollisuuttakin sekä kerätty tietoa myös kansalaisten ajatuksista. Ratkaisuja pitäisi löytää vuoden loppuun mennessä.

Yle kysyi selvitysmies Karhiselta, millaisia kiviä hän on ruokaketjun rattaista tähän mennessä löytänyt, ja mistä löytyvät ratkaisun avaimet.

Mitkä ovat selvitystyön päällimmäiset huomiot tähän mennessä?

Tähän mennessä esiin on noussut kaksi tärkeää huomiota.

Ensinnäkin tuote on kunnossa. Ruoka kiinnostaa, se puhututtaa. Ruoka näyttäytyy aivoriihestä saadun palautteen perusteella hiomattomana timanttina. Sitä arvostetaan. Aivoriiheen on osallistunut yli 4000 ihmistä, ja se antaa hyvän pohjan selvitystyölle.

Toinen puoli on se, että ruokaketjun eri osapuolet – tuottajat, teollisuus ja kauppa – ovat tosi syvällä poteroissaan. Ilmapiiri ruokaketjun sisällä on jännittynyt ja tulehtunut, se minua huolestuttaa.

Mistä jännite johtuu?

Tärkein juurisyy on maatalouden eli alkutuotannon kannattavuusongelma. Se on kehittynyt pitkällä ajalla. Ennen kuin pääsemme eteenpäin, se pitää ratkaista.

On vaikea synnyttää yhteistä visiota, tahtotilaa tai tavoitteita tälle koko ketjulle ennen kuin tämä asia ratkaistaan.

Maatalouden kannattavuus on ollut ongelma viimeiset 15-20 vuotta. Kun se on pitkällä ajalla syntynyt, niin ei voida selvitä myöskään ilman rakenteellisia ratkaisuja.

Miten maatalouden kannattavuuden huono tilanne näkyy?

Maatalouden tuotot ovat kasvaneet 2000-luvun alusta vain 17 prosenttia ja samana aikana kulut ovat kasvaneet lähes 50 prosenttia. Se on iso rakenteellinen aukko.

Sekä tuottajilta että kuluttajilta on tullut se viesti, että tuottajien asema on huono. Tuottajahintoihin ja tähän ketjun sisäiseen tulonjakoon sisältyy nyt paljon odotuksia.

Löytyykö ratkaisu siitä, että ruokaketjun tulot jaetaan eri tavalla?

Ruokaketjun kokonaisuushan ovat tuottajat, teollisuus ja kauppa. Kauppaa arvoidaan tässä usein aika kriittisesti. Ymmärrän sen ja siihen varmasti löytyy perusteitakin.

Kauppa on keskittynyt. Se on tehnyt varmasti oikeita strategisiakin ratkaisuja ja sitä myötä sille on kehittynyt todella vahva, jopa ylivertainen neuvotteluvoima. Samaan aikaan vastaavaa kehitystä ei ole tapahtunut ketjun muissa osissa.

Ennen kaikkea kyse on teollisuuden asemasta kauppaa vastaan näiden välisessä neuvottelussa. Onko suomalainen elintarvikkeita jalostava teollisuus riittävän vahva suhteessa kauppaan? Esitän tämän kysymyksen, mutta en ota siihen kantaa.

Mistä ratkaisu voi löytyä?

Kaiken sen jälkeen, mitä olen tähän mennessä kuulemisissa ja tapaamisissa kuullut ja saanut, ajattelen isoa kuvaa. Meidän täytyy saa perusruokaketju toimimaan kitkattomasti, saumattomasti, tuottavasti ja siten, että ketjuun syntyy yhteinen tahtotila.

Lisäksi haluan tarkastella erikseen innovaatioita ja erikoistumista. Tästä voi löytyä ratkaisun eväitä varmasti monen pienemmän tilan kohdalla.

Kolmas asia on vienti, jota on tässä ruokaketjussa yllättävänkin vähän käsitelty. Näiden kolmen kokonaisuuden osalta uskon, että päästään pitkälle.

Olen valmis melkein sanomaan, että se 500 miljoonaa lisää yrittäjätuloa maatalouteen on kyllä saavutettavissa. Mutta se vaatii asianosaisilta valmiutta nähdä asioita uudella tavalla ja myös luopumista vanhasta. Se on saavutettavissa, mutta pelkällä pienellä hienosäädöllä se ei onnistu. Ja ketjun sisäisen ilmapiirin on myös muututtava rakentavammaksi ja tulevaisuushakuisemmaksi.

Aiheesta lisää tänään 5.9. illan A-studiossa TV1:ssä klo 21.05. Keskustelemassa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, maidontuottaja Esa Kiviniemi, S-ryhmän kenttäjohtaja Arttu Laine sekä Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Pia Pohja.

Lue myös:

"Maitotilalla on työttömän tulot" – Ylen kysely: Suomalaiset haluavat maksaa maidostaan lisähintaa, kunhan raha menee varmasti tuottajan kukkaroon

Israelin ja Paraguayn välille on kehkeytynyt diplomaattinen kärhämä. Kiista syntyi Paraguayn ilmoituksesta vaihtaa Israelin lähetystönsä paikkaa.

Paraguay ilmoitti, että se muuttaa suurlähetystönsä takaisin Tel Aviviin. Maa ehätti vasta toukokuussa siirtää Tel Avivissa olleen lähetystön Jerusalemiin.

Paraguay seurasi kevään päätöksellä Yhdysvaltoja, joka presidentti Donald Trumpin päätöksellä muutti lähetystön Tel Avivista Jerusalemiin. Yhdysvallat halusi eleellään onnitella 70 vuotta täyttänyttä Israelin valtiota.

Paraguay tahtoo tukea rauhaa

Paraguay muutti kantaansa lähetystön paikasta sen jälkeen kun maassa vaihtui presidentti. Viime kuussa presidentiksi valittu Mario Abdo kumosi edeltäjänsä Horacio Cartesin muuttoilmoituksen.

Paraguayn ulkoministeriön tiedotteen mukaan Paraguay tahtoo lähetystöpäätöksellään "tukea diplomaattisia ponnistuksia laajan, reilun ja pysyvän rauhan saamiseksi Lähi-Itään".

Palestiinalaiset pitävät Yhdysvaltain päätöstä siirtää Israelin lähetystönsä Jerusalemiin epäreiluna, koska se vahvistaa Israelin asemaa suhteessa Jerusalemiin. Jerusalem on juutalaisten ohella myös palestiinalaisille pyhä ja kallisarvoinen kaupunki.

Israel on nyt puolestaan suuttunut Paraguaylle , koska se muutti toistamiseen lähetystön paikkaa. Israel kutsuu Paraguayn lähettiläänsä neuvonpitoon kotiin ja sulkee samalla lähetystönsä Asuncionissa.

Pianosta irtoaa kauhea melu. Sen sai huomata myös moskovalainen tykistökapteeni 1980-luvulla. Yläkerran asunnossa soitettiin – kapteenin mielestä hakattiin – pianoa kuin viimeistä päivää.

Asialla oli Jevgeni Kisin, pianonopettajaäidin poika, joka oli tapaillut ensimmäiset melodiansa koskettimilla jo kaksivuotiaana. Teini-ikäisenä harjoiteltavat kappaleet olivat jo isoja konserttoja, mikä ei silti tehnyt naapureiden elämästä helppoa.

Kun kapteeni sai taakseen muitakin talon asukkaita, riita yltyi naapurisodaksi, jonka ratkaisemiseksi tarvittiin virkavaltaa. Sinä päivänä, kun poliisi tuli tutkimaan asiaa, Kisin oli kommunistisen puolueen kunniaksi järjestettävän gaalakonsertin harjoituksissa.

– Isä selitti poissaoloni syyn. Poliisi oli ymmärtäväinen ja totesi, ettei harjoitteluni olisi siitä eteenpäin kenellekään ongelma, Kisin kertoo The Guardian -lehden vanhassa haastattelussa.

Tapaaminen kriitikon kanssa herätti ajatuksia

Kisinin soitolle leimaavia piirteitä ovat tekninen virheettömyys, virtuoosisuus ja tarkka kosketus.

Kuusitoistavuotiaana Kisin oli solistina Herbert von Karajanin johtamassa konsertissa. Hän tapasi legendaarisen kapellimestarin etukäteen ja soitti tälle Chopinia. Karajan pyyhki silmäkulmiaan ja kutsui Kisiniä neroksi.

Konserttimatkat maailmalle kasvattivat pianistista musiikillisia rajoja rikkovan kosmopoliitin. Nykyään Prahassa asuvalla venäläispianistilla on myös Britannian ja Israelin kansalaisuudet.

Käännekohdan taiteilijana Kisin koki ensimmäisellä konserttimatkallaan Yhdysvaltoihin. Pianisti vietti 19-vuotissyntymäpäiviään The New York Timesin Pulitzer-palkitun musiikkikriitikon Harold Schonbergin haastattelussa.

– Hän oli ensimmäinen toimittaja, joka kysyi minulta venäläisestä pianokoulusta, siis venäläisestä tavasta soittaa pianoa. Olin yllättynyt.

Schonberg kirjoitti juttuunsa, että vaikka Kisin on epäileväinen venäläisen tradition suhteen, hän on osa sitä. Kisin alkoi pohtia musiikillisia juuriaan.

– Olin kasvanut venäläisen pianokoulun oppilaana, mutten ollut koskaan ajatellut asiaa tarkemmin. Ymmärsin, että sen täytyy olla, kuten Schonberg kirjoitti.

On selvää, että Kisin koki keskustelun Schonbergin kanssa vapauttavana. Ihmelapsi oli vihdoin täysi-ikäinen taiteilija, jolla oli taiteilijaidentiteetti.

Kohti täydellisyyttä

Maailman arvostetuimpiin lukeutuva pianisti laajentaa ohjelmistoaan kaiken aikaa. Tunteja pianon äärellä kertyy yhä päivittäin, mutta äkäiset naapurit ovat sentään historiaa.

– Nykyiseen kotiini on rakennettu äänieristetty huone, hän hymähtää.

Suomessa, Helsingin Musiikkitalossa, vuorossa on tällä kertaa Franz Lisztin Pianokonsertto nro 1. Kisin esittää teoksen ensimmäistä kertaa.

– Mielestäni pianistisuuruus Svjatoslav Richter oli oikeassa. Hänelle teos herätti mielikuvia antiikin Roomasta. Rooma oli sankarillinen, julma, majesteettinen ja suuri, taiteilija kuvaa esitettävää teosta.

Teoksia päätyy osaksi taiteilijan repertuaaria pitkin matkaa.

– Ihmiselämä tuskin on kyllin pitkä kaikkien pianolle kirjoitettujen mestariteosten soittamiseen, Kisin toteaa.

Harjoittelumääristä kertoo se, että Kisin saapui Suomeen maanantaina iltapäivällä. Aikaa ei jäänyt kaupungilla kiertelyyn, vaan tunnit kuluivat harjoitellessa iltamyöhään saakka Musiikkitalossa.

Tinkimätön harjoittelu on luonteva osa Kisinin taiteilijuutta. Perfektionismi puski pintaan pianistin aikuistuttua.

– Se on osa luontoani. Pyrin kohti täydellisyyttä, vaikken aina saavuta sitä. Urani alussa en tuntenut siihen samanlaista tarvetta, vaan tunne tuli myöhemmin. Mitä vanhemmaksi olen elänyt, sitä enemmän olen alkanut vaatia itseltäni, nyt 46-vuotias maailmantähti sanoo.

Aforismikirja antaa vastauksia

Maailmantähti on tottunut siihen, että konserteissa analysoidaan soiton jokaista äänenpainoa, kosketusta, tempovalintoja, tulkintaa.

– Ja jos joku löytää sieltä jotain venäläistä, niin olkoon niin. Se tulee minulta luonnostaan.

Kisin säilyttää kotona pianonsa päällä venäläisen pianopedagogin Natan Perelmanin aforismikirjaa. Kirjallisuus on pohdiskelevalle Kisinille poiju, johon tarpeen tullen tukeutua.

Perelmanin lauseista on löytynyt vastauksia kysymyksiin, joita tapaaminen Schonbergin kanssa herätti. Musiikki on säveltäjän taidetta, jossa myös esiintyjillä on persoonansa pelissä.

Yksi aforismeista kuuluu näin: "Musiikin tulkinnalla ei ole muita rajoja kuin uskollisuus säveltäjän työtä kohtaan."

– Se on mielestäni juuri niin, Kisin toteaa.

Torstaina kuultava Radion sinfoniaorkesterin konsertti, jossa Kisin soittaa Lisztiä, lähetetään suorana Yle Areenassa klo 19.

Just Do It. Anna mennä.

Näin päätti urheiluvälinevalmistaja Nike valitessaan uuden mainoskampanjansa keulakuvaksi kiistellyn NFL-pelaajan Colin Kaepernickin.

Kaksi vuotta sitten San Francisco 49ers -joukkueessa pelannut Kaepernick oli ensimmäinen pelaaja, joka protestoi mustiin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa polvistumalla ottelun alussa esitettävän kansallislaulun aikana.

Kaepernick ajautui polvistumisesta riitoihin seuransa ja presidentti Donald Trumpin kanssa. Viimeksi Kaepernick on pelannut vuonna 2016.

Nyt entinen NFL-tähti on palannut julkisuuteen Niken mainoksilla, joita ryydittää lyhyt teksti: "Usko johonkin. Vaikka se tarkoittaisi kaiken uhraamista."

Kaepernickin valitseminen uuden mainoskampanjan keulakuvaksi on jakanut yhdysvaltalaisten mielipiteitä samalla tavalla kuin alkuperäinen polvistumisprotesti.

Sosiaalisessa mediassa on revitty Niken sukkia ja toisaalta kiitelty yhtiötä rohkeudesta ottaa kantaa maata jakavaan kiistaan.

Urheiluvälineteollisuuden ja mainosmiesten keskuudessa suuri kysymys on yksinkertainen: Kannattiko Niken ottaa tieten tahtoen kantaa poliittiseen kiistaan?

Nike on ottanut riskin

Tiistaina Niken osakkeen arvo laski kolme prosenttia. Epäselvää on, miten paljon lasku selittyy yhtiön uudella markkinointikampanjalla.

– Niken kampanja herättää paljon huomiota ja keskustelua, mikä on luultavasti yksi sen keskeisistä tavoitteista, arvioi analytiikkayhtiö GlobalDatan toimitusjohtaja Neil Sanders uutistoimisto AP:lle.

– Kyseessä on kuitenkin riskialtis strategia, sillä se vaikuttaa ottavan kantaa hyvin poliittiseen asiaan. Tämä tarkoittaa, että se voi lopulta johtaa asiakkaiden vieraantumiseen ja menettämiseen, mikä ei ole markkinoinkampanjan tarkoitus, Sanders jatkaa.

Toisaalta yhtiön vahvan brändin uskotaan kestävän pienen myräkän.

– Markkinat ovat polarisoituneet. Ei väliä mitä teet, jotkut ihmiset loukkaantuvat. He ovat keskittyneet arvojen edustamiseen, ja jos se loukkaa joitain asiakkaita, niin ei voi mitään, sanoo Allen Adamson markkinointiyhtiö MetaForecesta.

Lue lisää:

Trump suututti urheilupiirit – jenkkifutaajat protestoivat joukolla

Donald Trumpin nostattamaan kansallislaulukiistaan hierottiin sopu

Lähiönuori Freddie kuoli väkivaltaisen poliisin otteisiin – USA:n piilorasismi tappaa mustia nuoria miehiä, ja se myös nosti Trumpin valtaan

Diabetesliiton julkaiseman laajalevikkisen Diabetes-lehden koko painos joudutaan vetämään pois jakelusta virheellisen sisällön takia.

Lehden uusimpaan numeroon oli päätynyt reseptilääkkeen mainos. Lain mukaan reseptilääkkeitä ei saa markkinoida kuluttajille vaan ainoastaan lääkkeiden määräämiseen tai toimittamiseen oikeutetuille henkilöille, jotka tarvitsevat työssään tietoa lääkkeistä.

Suoraan kuluttajille saa markkinoida vain itsehoitolääkkeitä. Diabetes-lehden uusimman numeron oli määrä ilmestyä tänään keskiviikkona. Virhe huomattiin eilen iltapäivällä.

Mainos väärään julkaisuun

Virheen syy on Diabetesliiton viestintäjohtajan Laura Mannisen mukaan se, että diabeetikoille ja heidän läheisilleen tarkoitettuun Diabetes-lehteen oli päätynyt mainos, joka oli tarkoitettu ammattilaisille suunnattuun Diabetes ja lääkäri -lehteen. Myös Diabetes ja lääkäri on Diabetesliiton julkaisu.

– Valitettavasti toimitus ei vedosvaiheessa huomannut ilmoituksen vaihtuneen. Lääkeyhtiön virheestä ei siis ollut kyse, Manninen korostaa.

Mannisen mukaan liitto haluaa olla tarkka lainsäädännön ja eettisten ohjeiden noudattamisessa. Virheestä ilmoitettiin heti viranomaisille, jotka olivat yhtä mieltä siitä, että lehden numero on vedettävä pois jakelusta.

Uusi painos tekeillä

Diabetes-lehden levikki on liiton viestintäjohtajan mukaan noin 57 500. Lehti on eräs suurimmista potilasjärjestöjen lehdistä Suomessa.

Tilaajista kuluttaja-asiakkaita on noin 40 000. Loput lehdet menevät muun muassa lääkäreille ja farmaseuteille.

Postin ohjauskeskus on antanut Diabetesliiton pyynnöstä ohjeen pysäyttää uusimman numeron kuljettaminen ja poistaa lehdet jakelusta.

Osa lehdistä saattaa kaikista varotoimista huolimatta päätyä lukijoille. Diabetesliitto pyytää lukijoita hävittämään lehdet, jos niitä kolahtaa postilaatikkoon tänään keskiviikkona tai huomenna torstaina.

Lehdestä lähtee uusi painos tilaajille pikavauhtia. Diabetesliiton viestintäjohtaja Laura Manninen sanoo, että vastaavaa virhettä ja koko Diabetes-lehden painoksen takaisinvetoa ei ole hänen tietääkseen tapahtunut koskaan aiemmin.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kiistää kohutun paljastuskirjan väitteet, joiden mukaan muun muassa presidentin avustajilla on täysi työ valvoa, ettei tämä aiheuta katastrofia itselleen tai Yhdysvalloille.

Arvostetun journalistin Bob Woodwardin ensi viikolla julkaistavasta kirjasta on julkaistu ennakkoon poimintoja The Washington Postissa ja CNN:llä.

Kirjan mukaan esimerkiksi Valkoisen talon henkilökunnan päällikkö John F. Kelly on kutsunut presidenttiä idiootiksi ja nykyistä työtään elämänsä pahimmaksi.

Puolustusministeri James Mattisin kerrotaan puolestaan kirjassa todenneen, että Trumpin ymmärryskyky on viides- tai kuudesluokkalaisen tasolla.

Trump julkaisi yöllä Suomen aikaa Twitterissä sekä Kellyn että Mattisin antamat kirjalliset lausunnot, joissa kumpikin kiistää kirjan väitteet.

Lisäksi Trump vihjaa Woodwardin työskentelevän demokraateille.

– Huomatkaa ajoitus, tviittasi presidentti viitaten kirjan julkaisuajankohtaan, jolla hän uskoo yritettävän vaikuttaa marraskuun alussa pidettävien välivaalien tulokseen.

”Fear”eli ”Pelko” –niminen kirja maalailee Valkoisesta talon arjesta sekasortoisen kuvan, jossa Trumpin sisäpiiri yrittää pitää aisoissa presidentin äkkipikaisuutta.

Kirjan mukaan Trumpin avustajat ovat esimerkiksi hakeneet salaa pois virallisia papereita presidentin pöydältä ennen kuin tämä pääsee niitä näkemään tai allekirjoittamaan.

Pulizer-palkitun Woodwardin Trump-kirja perustuu tekijänsä mukaan lukuisiin virkamiesten syvällisiin haastatteluihin nimettömänä sekä asiakirjoihin.

Aiheesta aiemmin:

Uusi paljastuskirja Trumpista: Avustajat kaappaavat papereita presidentin pöydältä estääkseen katastrofeja

Aiheesta muualla:

Jim Mattis Compared Trump to ‘Fifth or Sixth Grader,’ Bob Woodward Says in Book

Bob Woodward: Trump's aides stole his papers 'to protect the country'

Bob Woodward’s new book reveals a ‘nervous breakdown’ of Trump’s presidency

Koulukiusaamisen ehkäisyn varjolla myytävän Kouluturvaa-lehden taustalla on useassa maassa toimiva miljoonaluokan huijaus, uutisoi Helsingin Sanomat.

Helsingin poliisin talousrikosyksikkö käynnisti viime viikolla Kouluturvaa-lehdestä rikostutkinnan. Helsingin Sanomat kertoo selvittäneensä lehden taustahenkilöiden toimintaa Suomessa, Virossa ja Espanjassa. Selvitystä varten on haastateltu useita Kouluturvaa-lehden taustayrityksen entisiä työntekijöitä ja muita asianosaisia.

Helsingin Sanomien selvityksen mukaan Espanjasta myytävän lehden puhelinmyyntitoimistot ovat tehneet muutaman vuoden aikana miljoonien eurojen voitot jättämällä maksamatta palkkoja, sosiaaliturvamaksuja ja vuokria. Lehteä on myyty jopa 100 000 tilausta.

HS kertoi Kouluturvaa-lehden kyseenalaisista myyntimenetelmistä pari viikkoa sitten. Lehteä on myyty muistisairaille, tilauksia on muutettu kestotilauksiksi ja kuluttajille on tehty sopimuksia ilman heidän suostumustaan. Lehdestä on tullut kuluttajaviranomaisille noin 1 200 yhteydenottoa.

Rikostarkastaja Ismo Siltamäen mukaan toiminta on ollut poliisin tiedossa ja tarkastelussa keväästä alkaen. Hän ei ota kantaa rikosnimikkeisiin.

Suomalaiset olisivat valmiita lievittämään maitotilallisten nykyistä tuloahdinkoa oman rahapussinsa kautta, jos se olisi mahdollista. Tulos selviää Ylen taloustutkimuksella teettämästä tuoreesta kyselystä yli tuhannelle suomalaiselle.

Kyselyn mukaan 90 prosenttia vastaajista on valmis maksamaan maitolitrastaan enemmän, jos he tietävät korotuksen kilisevän varmasti maidontuottajan kukkaroon. Pikkukorotukseen olisi valmis 28 prosenttia suomalaisista, reilumpaan selvästi useampi.

Enemmistön mielestä sopivin korotus olisi 10 senttiä tai yli. 62 prosenttia vastaajista ajattelee näin. Tätä mieltä ovat niin nuoret kuin vanhat, kaupunkilaiset kuin maalla asuvat, pieni- ja suurituloiset.

Puoluekannatuksittainkin vastaajat seisovat melko yksituumaisesti reippaan korotuksen takana. Eniten sitä kannattavat kristillisdemokraatit (79%), vähiten Sinisten kannattajat (48%), muut tältä väliltä.

Työttömätkin ovat reilun korotuksen kannalla: 70 prosenttia työttömistä vastaajista kannattaa vähintään 10 sentin korotusta kevytmaidon litrahintaan, joka pyörii nyt euron korvilla.

Vain seitsemän prosenttia vastaajista on haluton maksamaan yhtään enempää kuin nyt.

Maidon tuottajahintojen nostamista on vaadittu viime aikoina esimerkiksi nettiaddressissa.

Alle tonni kuussa/nuppi

Maitotilalle roima korotus tulisi tositarpeeseen, koska nyt tulot ovat vähissä.

– Tänä vuonna tilanne on semmoinen, että maidontuottaja tienaa saman, mikä on työttömän peruspäiväraha alennettuna. Luonnonvarakeskus on ennakoinut että maitotilan yrittäjätulo on tänä vuonna rapiat 16 000 euroa. Siinä on kaksi yrittäjää, 340 työpäivää vuodessa, sanoo Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila, maidontuottaja itsekin pohjoisessa.

Marttilan mukaan kymmenen sentin litrakorotus näkyisi jo maitotilan taloudessa: jäisi palkkaakin.

– Korotus vakauttaisi kannattavuutta merkittävästi. Mutta ennen kaikkea tilalla kyettäisiin tekemään välttämättömiä korvausinvestointeja. Nykyisellä kannattavuustasolla nämä kaikki jäävät tekemättä.

Ennen oli paremmin

Vielä neljä vuotta sitten tuottaja sai maitolitrasta noin 10 senttiä enemmän kuin nyt. Sitten Venäjä valtasi Krimin, seurasi EU:n pakotteita ja Venäjän vastapakotteita, jotka tukkivat muun muassa suomalaisten maitotuotteiden viennin Venäjälle.

Hiukan myöhemmin EU:n maitokiintiöiden vapautus romautti mailmanmarkkinahinnan ja sen siivellä suomalaisen maitotilan saaman tuottajahinnan.

– Nelisen vuotta sitten Valio pystyi maksamaan omistajilleen eli maitotilalliselle noin 10 senttiä/litra parempaa maidon hintaa johtuen maailmanmarkkinatilanteesta. Silloin saimme viennistä paremman tuoton ja lisäksi pystyimme viemään venäjälle 400 miljoonaa litraa maitoa, kertoo johtaja Elli Siltala Valiolta.

Mitä sitten tapahtui?

– Venäjän raja sulkeutui meiltä ja lisäksi maailmanmarkkinahinnat teollisuusviennissä laskivat merkittävästi lisääntyneen tarjonnan vuoksi, Siltala kertoo.

Pakotteet yhä kiusana

Venäjän tuontikielto on yhä voimassa ja tuottajahinnat mataavat. Kotimarkkinoiden vetoavulla olisikin merkitystä: suomalaismeijerit iloitsevatkin kyselyn tuloksesta. Arla Suomen toimitusjohtaja Kai Gyllströmin mukaan he ovat olleet kaupan kanssa jo kolmisen vuota mukana kampanjassa , jossa maksetaan maitolitrasta enemmän tuottajalle.

– Totta kai olemme hyvin kiinnostuneita olemaan vastaavissa hankkeissa myös jatkossa. Se on ihan selvä asia, Gyllström kertoo.

Valio on varovaisempi puheissaan. Kilpailusyistä Valio ei kommentoi mahdollista reagointiaan hinnoitteluunsa. Toteaa vain, että enempää ei tuottajille tällä hetkellä voida maksaa.

– Valion koko tulos menee meidän tuottajillemme. viime vuonna maksoimme 700 miljoonaa euroa 5 500:lle perhetilalle jotka Valion omistavat. Maksamme jo kaiken mitä voittoa teemme, Siltala kertoo.

Siltala huomauttaa myös, että pelkällä maitolitran hinnankorotuksella kuluttaja ei lopulta auta viljelijää paljoakaan, koska valtaosa raakamaidosta jalostetaan ihan muiksi kuin perustölkiksi maitohyllylle: juustoiksi, voiksi, jogurtiksi, rahkaksi jne.

– Maito on meidän myynnistä vain viisi prosenttia. Erityisesti juustossa, rahkassa, tuorejuustossa on paljon tuontituotteita. Jos niiden sijaan ostaa kotimaista, niin silloin nousee kotimaisen maitotilayrittäjän saama tulo, Siltala vinkkaa.

Kilpailulaki hyvä muistaa

Myös kilpailulaki asettaa hinnoittelulle omat ehtonsa.

– Jos samalla portaalla olevat kilpailijat rupeavat keskenään sopimaan tai neuvottelemaan hinnanmuutoksista, kilpailulain kartellikielto leikkaa siinä kohtaa väliin, toteaa tutkimuspäällikkö Antti Norkela Kilpailu- ja kuluttajavirastosta .

Taloustutkimus haastatteli Ylen toimeksiannosta 1004:ää henkilöä 27.–30.8.2018. Tulokset painotettiin iän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan vastaamaan väestötilastoja. Virhemarginaali on noin kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

Aiheesta lisää tänään 5.9. illan A-studiossa TV1:ssä klo 21.05. Keskustelemassa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, maidontuottaja Esa Kiviniemi, S-ryhmän kenttäjohtaja Arttu Laine sekä Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Pia Pohja.

Lue myös:

Suomalaisen maatalouden kannattavuutta selvittävä Reijo Karhinen: “Kaupalla jopa ylivertainen neuvotteluasema”

Valio laskee maidon tuottajahintaa: tilalliselle voi jäädä käteen vain 3 senttiä litralta

Maksaisitko maidosta 10 senttiä enemmän, jos lisäys menisi suoraan tuottajalle? – Adressi keräsi 20 000 allekirjoitusta

Pahin pelko toteutui maitotilalla: jo seitsemän emännän "työkaveria" viety teuraaksi kuivuuden takia, eikä se siihen jää

Maitotilin lasku leikkaa tuottajaperheen palkasta jopa kolmanneksen – MTK:n aluepomo haukkuu kaupan, joka torjuu kritiikin

Helsingin poliisi toimi asianmukaisesti, kun se siirsi viime itsenäisyyspäivänä Töölöntorille suunnitellun lastentapahtuman toisaalle kansallismielisen 612-soihtukulkueen tieltä, katsoo Poliisihallitus päätöksessään.

Lastentapahtuman siirtämistä koskevan päätöksen asianmukaisuutta pyysi selvittämään Feministisen puolueen puheenjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu Katju Aro.

Aro halusi Poliisihallituksen myös selvittävän, oliko poliisi painostanut Helsingin tukkutoria sanoutumaan irti lastentapahtuman järjestäjien kanssa tekemästään sopimuksesta Töölöntorin käytöstä.

Poliisin päätös siirtää lastentapahtuma soihtukulkueen tieltä aiheutti runsaasti arvostelua. Poliisia muun muassa syytettiin äärioikeistolaisten suojelemisesta.

612-kulkueella oli etuoikeus torille

Poliisihallituksen mukaan soihtukulkueella oli kokoontumislain nojalla etuoikeus kokoontua Töölöntorille, koska kulkue oli tehnyt kokoontumisilmoituksen paikalle aiemmin kuin lastentapahtuma. Etuoikeutta lisäsi vielä se, että soihtukulkue on käyttänyt Töölöntoria lähtöpaikkanaan jo useana vuonna aiemmin.

Poliisihallitus katsoo myös, että soihtukulkue oli määriteltävissä yleiseksi kokoukseksi toisin kuin lastentapahtuma, joka oli katsottavissa yleisötapahtumaksi. Poliisihallituksen mukaan kokoontumislaissa korostetaan sitä, että julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan mahdollisuus juuri yleisten kokousten, ei yleisötapahtumien järjestämiseen.

Poliisihallituksen Helsingin poliisilta saaman selvityksen mukaan lastentapahtuman siirtämiseen vaikutti myös se, että soihtukulkueen ja lastentapahtuman kokoontuminen samaan aikaan torille olisi saattanut aiheuttaa turvallisuusongelman soihtukulkueeseen kohdistuneen vastustuksen vuoksi.

Helsingin tukkutori oli myöntänyt luvan lastentapahtuman järjestämiseen Töölöntorilla yhtä aikaa 612-kulkueen kanssa informaatiokatkoksen takia. Tukkutori peruutti luvan myöhemmin.

Poliisihallitus ei löytänyt selvityksessään näyttöä myöskään siitä, että poliisi olisi painostanut tukkutoria sanoutumaan irti sopimuksesta, jonka se oli tehnyt lastentapahtuman järjestäjien kanssa.

Lopulta lastentapahtuma, jossa oli esillä muun muassa alpakoita, siirrettiin Töölön jalkapallostadionille.

Myrkyllinen arvio tapahtuman aitoudesta

Päätöksen perusteluissaan Poliisihallitus heittää epäilyksen varjon ylipäätään koko lastentapahtuman ylle. Poliisihallitus ihmettelee, miksi lastentapahtuman siirtäminen muualle oli ollut ongelmallista, jos tapahtuman oli tarkoitus olla aito yleisötilaisuus.

Tukkutori oli ehdottanut lastentapahtuman järjestäjäporukalle korvaavaksi paikaksi Narinkkatoria, mutta järjestäjät olivat torjuneet ehdotuksen turvallisuussyihin vedoten. Narinkkatorille oli kokoontumassa samaan aikaan myös Pohjoismainen vastarintaliike PVL. Järjestäjät vaativat kaupungilta myös oikaisua tukkutorin päätökseen purkaa sopimus Töölöntorin käytöstä tapahtumassa.

Myös Helsingin poliisin apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen epäili lastentapahtuman aitoutta Poliisihallitukselle antamassaan selvityksessä. Kopperoisen mukaan tapahtuman järjestämisen perimmäisenä tarkoituksena on mahdollisesti ollut häiritä soihtukulkueen kokoontumista. Kopperoisen mielestä kyse olisi tällöin ollut puhtaasta kiusanteosta, eikä varsinaisesta lastentapahtuman järjestämisestä.

Myöhemmin kävikin ilmi, että yhdellä lastentapahtuman järjestäjistä saattoi olla tarkoituksena saada tapahtumallaan 612-kulkue siirtymään muualle. Järjestäjät kuitenkin kiistivät jyrkästi, että tapahtuman motiivina olisi ollut soihtukulkueen kokoontumisen estäminen tai häiritseminen.

Lue myös:

Poliisihallitus selvittää alpakka-tapahtuman siirtämistä äärikansallisen 612-tapahtuman tieltä itsenäisyyspäivänä

Alpakkatapahtuman järjestäjän salainen viesti julki: Tarkoitus oli saada 612-kulkue siirtymään – sanoo yhä, ettei kyseessä ollut vastamielenosoitus

Lapset ja alpakat siirtyvät juhlimaan Suomea Töölön jalkapalloareenalle

Oliko Töölöntorille suunnitellulla lastentapahtumalla vain tarkoitus estää 612-soihtumarssi? Järjestäjät kiistävät

Vuonna 2014 Seinäjoen alueen suuret työnantajat Atria, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, LähiTapiola, Seinäjoen kaupunki ja Valio aloittivat pilottiprojektin työmatkaliikenteen turvallisuuden parantamiseksi.

Projekti toteutettiin yhteistyössä Liikenneturvan kanssa. Liikenneturvan toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen on tyytyväinen pilottiprojektin tuloksiin.

– Pelkästään positiivista palautetta on tullut yrityksistä. Liikenneturvallisuustyö on otettu osaksi yritysten työturvallisuustyötä.

Tapaturmavakuutuskeskuksen vuoden 2014 tilaston mukaan 67 prosenttia työmatkatapaturmista tapahtuu naisille. Erityisesti yli 50-vuotiaat naiset ovat alttiita liukastumisille, kompastumisille ja kaatumisille.

– Onnettomuustyyppinä kävellen ja pyöräillen tapahtuneet ovat yliedustettuina tilastoissa. Tämä johtuu siitä, että yli 50-vuotiaat naiset kulkevat töihin kävellen ja pyöräillen enemmän kuin miehet.

Valion Seinäjoen tehtaalla on nyt tietoa työmatkoista

Yksi pilottiprojektissa mukana olleista yrityksistä on Valion Seinäjoen tehdas. Tehdas toimii kellon ympäri viikon jokaisena päivänä ja työmatkaliikennettä on kaikkiin vuorokaudenaikoihin.

Suurin hyöty projektista on Valion Seinäjoen tehtaan henkilöstöpäällikön Jyri Lammelan mukaan se, että nyt henkilöstön työmatkoista on tietoa.

– Nyt tiedämme, kuinka suuri osa kulkee töihin polkupyörällä ja kuinka suuri osa autolla. Voimme vaikuttaa niihin asioihin, jotka tapahtuvat tehtaan aitojen sisäpuolella. Nyt meillä on tietoa myös siitä, mikä on tilanne aitojen ulkopuolella ja miten se koetaan. Tiedämme minkälaisiin asioihin pitäisi vaikuttaa, Lammela sanoo.

Seinäjoen keskussairaalan työmatkaliikenteeseen tuo puolestaan oman lisämausteensa sen sijainti sairaalanmäellä. Alueella on lisäksi ollut käynnissä suuria rakennusprojekteja jo vuosia.

– Rakentaminen lisää työmatkaliikenteen riskejä. Lisäksi sairaalaympäristö on liikenteellisesti haasteellinen vaikka teollisuusympäristöön verrattuna, sanoo Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin turvallisuuspäällikkö Harri Iskala.

Iskalan mukaan tyypillisin työmatkaonnettomuus Seinäjoen keskussairaalan työntekijöiden työmatkalla on liukastuminen talviaikaan.

– Polkupyörällä kaatumisia tapahtuu niin kesällä kuin talvellakin, Iskala lisää.

Liikenneturvan työmatkaliikennetoiminta on vuonna 2018 laajentunut noin sataan yritykseen tai julkishallinnon organisaatioon eri puolella Suomea.

Siinä se törröttää kuin kerrostalon kokoinen keskisormi.

Pusuemoji.

Ei Tinderin panoviestissä, vaan ulkoministerin blogissa.

Elokuun alussa julkaistussa “kirjoituksessa” Timo Soini kommentoi Argentiinan senaatin päätöstä olla höllentämättä maan äärimmäisen tiukkaa aborttilakia.

Jalkapalloa, tangoa, kulttuuria, bisnesmahdollisuuksia… Soini fiilistelee Argentiinan muita hienoja puolia. Eläköön elämä, vahvempi kuin kuolema, emoji, Soini päättää kirjoituksensa.

Abortti on Argentiinassa sallittu vain siinä tapauksessa, että raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai se vaarantaa naisen terveyden. Parlamentin alahuoneessa hyväksytty mutta senaatissa tyrmätty esitys ehdotti, että abortti sallittaisiin 14. raskausviikkoon asti. Mitään aborttifestareita ei siis edelleenkään olisi ollut luvassa.

Soinin huomionhakuisista korahduksista on toki turha suuttua. Mikroskooppista kannatusta nauttivan pienpuolueen riviedustajalta on turha odottaa tämän kummempaa dialogia. Ulkoministerillä sellainen vastuu kuitenkin on.

Naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen on yksi Suomen ulkopolitiikan painopisteistä. Siihen kuuluu esimerkiksi naisten lisääntymis- ja seksuaaliterveyden edistäminen. Tämä voi nyt järkyttää, mutta nyky-ymmärryksen mukaan naisilla on oikeus päättää omasta kehostaan. Tähän oikeuteen kuuluu myös abortti.

Suomessa ollaan siis tilanteessa, jossa ulkopolitiikan johtaja ei tue Suomen ulkopoliittisia tavoitteita, vaan pikemminkin haittaa niiden toteutumista. Ja mainitsinko jo, että hänen puolueensa kannatus on hieman yli prosentti?

Soinin ja muiden intohimoisten abortin vastustajien lausunnoista välittyy usein syvä kyvyttömyys ymmärtää, mistä abortissa on kyse.

WHO:n mukaan maailmassa tehdään vuosittain noin 42 miljoonaa aborttia. Vain hieman yli puolet niistä tehdään turvallisesti. Erityisen paljon vaarallisia abortteja tehdään Latinalaisessa Amerikassa. Argentiinassa ja muissa aborttipolitiikaltaan “hienoissa maissa” abortteja ei tehdä huvikseen tai murhanhimosta, vaan pakosta. Syyt vaihtelevat taloudellisista ongelmista sosiaalisiin. Rahat eivät riitä nykyistenkään lasten elättämiseen tai ei-toivottu raskaus tietäisi menolippua yhteisön hylkiöksi.

Jos laillista aborttia ei ole saatavilla, tehdään laiton.

Valkaisuaine polttaa sisukset, katolta hypätessä lähtee todennäköisesti henki joltain muultakin kuin sikiöltä.

Noin 68 000 naista kuolee vuosittain vaarallisten aborttimenetelmien takia. Ja vaikka toimenpiteestä selviäisikin hengissä, miljoonat kärsivät sen jälkeen pitkäaikaisista terveysongelmista.

Se ei sinänsä ole yllätys. Valkaisuaineen juomista, katolta hyppäämistä tai henkarin tunkemista kohtuun ei millään mittarilla voi pitää järin terveellisenä toimintana. Valkaisuaine polttaa sisukset, katolta hypätessä lähtee todennäköisesti henki joltain muultakin kuin sikiöltä. Ja pystyykö kohduton ihminen edes kuvittelemaan, miten paljon sattuu työntää metallinen keppi sisäelimen sisään?

Se, että joku riskeistä huolimatta valitsee niin väkivaltaisen ja vaarallisen menetelmän, ei kerro elämän halveksimisesta. Se kertoo syvästä epätoivosta.

Aborttien vastustajat vetoavat tavallisesti siihen, että jokainen elämä on pyhä, ja elämän katsotaan alkavan hedelmöittymisestä eikä jostain tietystä raskausviikosta. Tätä näkemystä esimerkiksi Päivi Räsänen on julkisuudessa selväsanaisesti ja kunnioitettavasti puolustanut. Elokuun alussa A-Studion piinapenkissä abortteja vastusti juuri Räsänen. Soinia ei kiinnostanut avata näkemyksiään julkisesti.

Jokaisella ihmisellä, myös ulkoministerillä, on oikeus uskonnolliseen vakaumukseen. Elämän pyhyyden kunnioittaminen on kaunis arvo. Aborttikeskustelun kanssa sillä ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään tekemistä.

Tiukan aborttilain ei ole tarkoitus suojella vain “elämän” pyhyyttä, vaan ennen kaikkea uskonnollisia tunteita. Abortin vastustajasta on loukkaavaa, että tuntemattomat ihmiset tekevät hänen pyhien arvojensa vastaisia valintoja, vaikkei se oikeastaan hänelle kuulu.

On helppo painella äänestysnappuloita ja kirjoittaa vähätteleviä blogitekstejä, kun ei itse joudu pelkäämään, että kurjan sattuman kautta loppuelämä menee uusiksi.

Palkkio elämän pyhyyden vaalimisesta ei yleensä ole häävi. Tiukan uskonnollisissa maissa avioliiton ulkopuolella alkunsa saaneen lapsen synnyttäminen voi lyödä naiseen sosiaalisen stigman, josta ei välttämättä koskaan pääse eroon. Vaikka raskaus olisi saanut alkunsa raiskauksesta tai insestistä, syntisen porton leima on ja pysyy. Mitäs annoit.

Ensin naiselta siis viedään oikeus päättää omasta kehostaan ja tulevaisuudestaan, ja kun hän taipuu elämään yhteisön normien mukaan ja pitää lapsen, yhteisö hylkää hänet. Se on julmaa ja inhottavaa, ja sellaisesta kulttuurista elämän pyhyyden kunnioittaminen on kaukana.

On helppo painella äänestysnappuloita ja kirjoittaa vähätteleviä blogitekstejä, kun ei itse joudu pelkäämään, että jonkin kurjan sattuman kautta koko loppuelämä menee uusiksi. Pahimmillaan ei-toivottu raskaus voi pilata elämän ja lievemmissäkin tapauksissa se voi siltä tuntua. Ja kun kyse on niin isosta asiasta kuin toisen ihmisen elämä, pitäisi niin näennäisesti pienen syyn kuin “mä en halua” riittää. Minusta se on elämän pyhyyden kunnioittamista.

Nyky-ymmärryksen mukaan ihmisellä on vain yksi elämä. Jokaisella on oltava oikeus päättää itse, miten sen haluaa käyttää. Se oikeus on niin perustavanlaatuinen, että on täysin yhdentekevää, kuinka monia uskonnollisia tunteita siinä sivussa tulee loukanneeksi. Ulkoministerin ja muiden on vain yritettävä kestää.

Joten Timo, pidä näppisi erossa meidän kohduistamme.

Tuija Siltamäki on Tampereen ylioppilaslehden Aviisin päätoimittaja.

Retkeilyreiteillä ja varsinkin maiseman korkeimmilla kohdilla näkee kulkijoista kertovia kivipinoja.

Omaa käyntiä merkkaava muistomerkki on parempi jättää tekemättä, koska rakennelmien tekeminen ja luonnonoloihin sekä maisemaan epäedullisesti vaikuttavat teot ovat kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla lailla kiellettyjä.

Metsähallituksen Lapin Luontopalvelujen tiedottaja Pirjo Rautiainen kertoo, että esimerkiksi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kivien kasaaminen on jo vahingoittanut tunturin luonnollisia, roudan tekemiä kuviomaita.

Kuviomaat ovat maanpinnan kuviointia, jossa hienomman maa-aineksen laikut ovat karkeamman maa-aineksen rajaamia. Tieteen termipankin mukaan kuviomaat ovat yleisiä arktisilla alueilla ja tuntureilla, mutta niitä voi syntyä myös alaville tasamaille.

Kivien pinoamisella voi myös vahingoittaa muinaisjäännöksiä. Kivien siirtäminen voi tuhota esimerkiksi Lapin ja Lannan rajamerkkejä, joista osa on tehty jo 1700-luvulla.

– Kivien kasaaminen niihin tai niiden viereen ja kivien ottaminen rajamerkeistä on todella väärin. Se on myös muinaismuistolain mukaan kiellettyä, Rautiainen sanoo.

Kivien siirtäminen voi tuhota myös muinaisia purnuja eli säilytyskuoppia.

Kansallispuistoissa vierailtiin viime vuonna 3,1 miljoonaa kertaa. Kävijämäärät kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla ovat viime vuosina kasvaneet.

– Jos edes kymmenen prosenttia kasaa tötterön tunturin laelle, siellä on niitä aika paljon, Rautiainen sanoo.

Kivipinojen sijaan kannattaa retkillä pitää mukana kynä, jolla kirjaa oman nimen ja terveiset autiotuvan, laavun tai luontokeskuksen vieraskirjaan. Myös joistakin lintutorneista voi löytää vieraskirjan.

– Kun ihminen menee luontoon, periaatteena pitäisi olla "älä jätä itsestäsi jälkeä", Rautiainen sanoo.

Mihin se muoviroska tästä oikein hävisi?

Luonnossa liikkumisen perusasioihin kuuluu se, että omat jätteet kannetaan pois metsästä eikä luontoa roskata.

Kaikkien pitäisi jo tietää tämä, joten huomio kannattaa kiinnittää kaikista pienimpiinkin roskiin. Vuonna 2013 valmistuneessa opinnäytetyössä laskettiin, millaisia roskia Lapin retkeilyreittien taukopaikoilla on.

– Tupakantumppeja ja leipäpussin sulkijoita oli lukumääräisesti eniten, Rautiainen kertoo.

Hän suosittelee tupakoitsijoita ottamaan retkelle mukaan esimerkiksi pienen peltirasian tumppeja varten. Tumpit valmistetaan selluloosa-asetaatista, joka ei maadu vaan muuttuu mikromuoviksi.

Metsähallituksen havaintojen mukaan myös pillimehujen pillien muovikääreitä löytyy todella paljon taukopaikoilta.

Syksyn retkillä on syytä pitää tiukalla otteella kiinni pienimmästäkin muovinpalasta ja pussinsulkijasta. Varaa roskia varten mukaan suljettava pussi, johon keräät säntillisesti jokaisen roskan.

Roskasavottaa helpottaa se, jos pakkaat ruuat jo kotona useita kertoja käytettäviin astioihin tai rasioihin.

Nuotioklapi saattaa olla yli euron arvoinen

Taukopaikalla on hyvä muistaa, että nuotiotulia ei ole tarkoitettu ikuiseksi liekiksi. Vaikka tulta jaksaisi tuijottaa loputtomasti, sitä on sopivaa pitää yllä kohtuullinen aika esimerkiksi ruuanlaittoa varten.

Jos retkellään levähtää Metsähallituksen ylläpitämällä taukopaikalla, ovat halkovajan puut meidän jokaisen verovaroilla hankittuja.

Tiedottaja Pirjo Rautiainen kertoo, että joissakin kaukaisissa kohteissa yhden klapin hinnaksi voi tulla yli euro.

– Se kannattaa jokaisen retkeilijän muistaa tulta pitäessään.

Maksuttomat polttopuut kuljetetaan tulentekopaikoille useimmiten moottorikelkoilla lumisena aikana. Mitä pidemmän taipaleen päässä puuvaja on, sen kalliimmaksi puut tulevat. Välimatkat ovat pisimpiä Lapin kansallispuistoissa ja erämaa-alueilla.

Valmiiksi tehtyjä puita kuuluu kuitenkin käyttää, koska omien polttopuiden teko tai puiden kerääminen on luonnonsuojelualueella kiellettyä.

Tiskaa kuivalla maalla

Retkiolosuhteissakin puhtaus on puoli ruokaa. Astioiden pesussa on huomioitava myös retkipaikan ja vesistön puhtaus. Sinun jälkeesi rantaan saapuvan retkeilijän on ikävä käyttää vettä, jossa vastaan ui neljänviljanpuuron tai hernekeiton rippeet.

– Tiskaus kuuluu hoitaa niin, että otetaan vettä vesistöstä ja mennään tiskaamaan kauemmas rannasta, Rautiainen kertoo.

Metsähallituksen ylläpitämien leiriytymispaikkojen huussit ovat myös komposteja, joihin voi kaapia mahdolliset ruuantähteet.

Tiskiaineena kannattaa suosia biohajoavia tuotteita, ja astiat kuuluu myös huuhdella riittävän etäisyyden päässä rannasta. Tällöin pieni pesuainemäärä ei päädy veteen vaan imeytyy maahan.

Jos leiriytymispaikan lähistöllä on vedenottopaikkana esimerkiksi lähde, sitä ei saa sotkea ruuantähteillä tai tiskivedellä.

Houkutuksesta huolimatta myöskään autiotupien juomavesiämpäriä ei saa käyttää tiskaamiseen. Rautiaisen antamalla pikkukikalla voi juomavesiämpärin äärellä myös ehkäistä mahdollisen vatsataudinaiheuttajan leviämistä: Täytä vesipullo juomavesiämpärin vieressä, jotta oman pullon bakteerit eivät valu seuraavalle saavin kautta.

Myös käsien pesu ja elintarvikkeiden oikeanlainen käsittely ovat tärkeä osa retkeilyn hygieniaa.

Paperikartta on luotettava – jos sitä osaa lukea

Suunnistustaito kuuluu retkeilijän perustaitoihin.

– En ikinä lähtisi pelkän GPS:n, Google Mapsin tai älypuhelimen kanssa maastoon, jos reitti ei ole todella tuttu tai opasteet todella hyvät, Rautiainen sanoo.

Muovitettu kartta kestää vettä eikä siitä lopu akku. Puhelimessa käyttöhäiriöt ovat aina mahdollisia.

Rautiaisen mukaan tärkeimpiä suunnistustaitoja on tietää, miten kompassia käytetään ja maastokarttaa luetaan. Suunnistukseen ja muihin retkeilytaitoihin saa tuntumaa esimerkiksi retkeilykursseilla.

Retkeilijän on tunnistettava myös omat voimat ja taidot. Tietoa retkikohteiden reiteistä ja niiden vaativuustasosta löydät Luontoon.fi-sivustolta.

Autiotuvassa sopu sijaa antaa

Illan tullen päivän väsyttämät vaeltajat kahistelevat makuupussit levälleen ja puhaltavat itsetäyttyviin patjoihin lisäilmaa. Rautiainen kertoo, että Metsähallitukselta on vaadittu ohjeistusta siitä, kuka saa jäädä autiotupaan tai täyteen laavuun nukkumaan.

– Pääsanoma on, että sopu sijaa antaa.

Suomalainen autiotupaperinne on vanha, ja se perustuu muiden kulkijoiden huomioimiseen.

– Itsekkyys, vaatimukset ja kyynärpäät eivät istu autiotupien perinteeseen, Rautiainen sanoo.

Autiotuvat on tarkoitettu lihasvoimin kulkevien ihmisten tilapäiseen levähtämis- ja yöpymiskäyttöön. Autiotupien ohjeistukseen kuuluu antaa tilaa uusille tulijoille, ja viimeiseksi tulleilla on etusija yöpyä. Samat ohjeet pätevät myös muun muassa laavuihin.

Rautiainen kuitenkin korostaa keskustelun merkitystä, jos tupa on täynnä. Vaikka retkeilijä olisi pitkän vaelluksen jälkeen puhki, on jaksettava vielä ennen iltatoimia jutella, siirtyykö joku telttaan, ovatko edelliset yöpyjät jatkamassa matkaa vai pystytäänkö tilaa tekemään petipaikkoja tiivistämällä.

– Seitsemän hengen porukka ei voi olettaa, että he pääsevät joka yön nukkumaan autiotuvassa.

Oma majoite kannattaa varata mukaan varsinkin vilkkaina sesonkeina kuten ruska-aikaan. Oma teltta on myös turvallisuustekijä siltä varalta, jos huono sää tai voimien ehtyminen yllättää polulla.

Eri kansallispuistojen ja retkikohteiden majoitusvaihtoehdoista löytyy tietoa retkikohteiden hakupalvelun kautta. Jos katon haluaa varmistaa päänsä päälle, kannattaa varata vuokratupa tai petipaikka varaustuvasta.

Nauti luonnosta

Netti pursuaa ohjeita jokamiehenoikeuksista, retkeilypaikoista tai vaikka siitä, mitä kaikkea vaellukselle voi kuivattaa evääksi.

Luontopalvelujen tiedottajan tärkein ohje on kuitenkin nauttia retkellä luonnosta ja muistaa, että luonnossa kenenkään ei tarvitse suorittaa. Metsään voi mennä vaikka tunniksi vain tuijottamaan kuusenlatvaa.

– Luonto ei vaadi sinulta mitään, Rautiainen sanoo.

Lue myös:

Kansallispuistoissa entistä enemmän kävijöitä, mutta niin myös rikkomuksia – tunnetko luonnossa liikkumisen säännöt?

Riippumatto vaipanvaihtoon ja telttayö parkkipaikan läheisyydessä – näillä vinkeillä nautit lasten kanssa luonnosta

Turkoosinsininen luontokohde Kiikunlähde on niin suosittu, että maasto sen ympäriltä on tuhoutunut ja lähde kärsii – uudet aidatkaan eivät pidättele ahneimpia vierailijoita

Useimmilla meistä on vahva käsitys siitä, mitä osaamme ja mitä emme. Joku kokee, ettei osaa matematiikkaa ja toiselle liikunta on kauhistus.

Käsitykset omista kyvyistämme ovat usein yleistyksiä, jotka eivät välttämättä perustu faktoihin. Silti ne rajoittavat elämää.

– Positiiviset uskomukset, kuten "mulla on hyvä matikkapää", tuovat onnistumisen kokemuksia, toteaa yritys- ja mentaalivalmentaja Jaana Hautala.

Suurin osa uskomuksista syntyy jo lapsuudessa ja pysyy mukana tiukasti läpi elämän. Lapsena opimme aikuisilta myös, miten suhtautua uusien asioiden oppimiseen.

– Kuulemme lapsuudessa aika paljon "ei tässä iässä enää voi" -puhetta. Se jää päälle, vaikka tiedämme, että aivot ovat varsin oppimiskykyiset. Voimme oppia aina siihen asti kuin elämää jatkuu, muistuttaa Hautala.

Uskomusten purkaminen

Uskomuksia voi purkaa, mutta ensin niistä pitää tulla tietoiseksi. Tämän jälkeen uskomuksia voi kyseenalaistaa ja tarkastella lähemmin. Samalla voi huomata välttelevänsä neulomista toistamalla itselleen, että on huono käsitöissä tai pakenee keittiöstä muistuttaen olevansa huono kokki.

Uskomuksiin pääsee kiinni, kun ottaa avuksi kynän ja paperin. Kun huomaa hokevansa itselleen jotain asiaa, niin se kannattaa kirjoittaa ylös.

– Jos kirjoittaa "en ole riittävän hyvä", voi miettiä, enkö koskaan? Olenhan riittävän hyvä äiti. Kannattaa hakea niitä hetkiä, mistä saa itseluottamusta ja huomata, että on riittävän hyvä, kehoittaa Hautala.

Itsensä hyväksyminen

Uskomusten tunnistaminen vaatii paitsi uteliaisuutta itseään kohtaan, myös armollisuutta.

Ihminen on riittävän hyvä monessa asiassa esimerkiksi oppii muistamaan tunnusluvut, valmistamaan herkullisia jälkiruokia tai hoitamaan takapihan yrttilaatikkoa.

Heti ei ole pakko muuttua kokonaan.

– Entä, jos ei vaadikaan, että hyväksyy itsensä täydellisesti ja koko ajan? Mitä, jos hyväksyisi itsensä edes hetkeksi?, kehoittaa Hautala.

Jarruttava uskomus voimaa antavaksi

Ympäristö tuottaa koko ajan ajattelumalleja, jotka omaksumme helposti. Tällainen on esimerkiksi jatkuva kiireen hokeminen ja "ei ole aikaa" -ajattelu. Itseasiassa meillä on kaikki aika tässä ja nyt.

Elämää jarruttavia uskomuksia voi muuttaa näkökulmaa vaihtamalla.

– Ajatus "en ole liikunnallinen" voikin muuttua ajatukseksi "liikunta antaa iloa", jolloin antaa luvan itselle ja salliikin liikunnan. Yhtäkkiä löytääkin itsensä sauvakävelyltä, kertoo Jaana Hautala

Kaikkia uskomuksia ei tarvitse kääntää ympäri, mutta niitä voi pehmentää ja muokata itselleen vahvistaviksi ajattelumalleiksi.

Jos ajattelee "ei ole matikkapäätä", niin ei tarvitse välttämättä lukea professoriksi. Riittää, että pärjää kauppalaskujen kanssa.

Merenkurkun alueella on loppukesän aikana esiintynyt sinilevää enemmän ja laajemmilla alueilla kuin aikaisemmin. Normaalikesiin verrattuna kukinnot ovat olleet myös pitkäaikaisempia.

Syy tähän on poikkeuksellisissa sääolosuhteissa, mutta levien runsastuminen kertoo myös siitä, että rehevöityminen Merenkurkussa on lisääntynyt.

Kohtalaisia kukintoja

Erikoistutkija Hans-Göran Lax on tarkkaillut levätilanteen kehittymistä työpöytänsä ääressä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa mutta myös omassa mökkirannassaan.

Laxilla on ollut mökki Raippaluodonselän rannalla 30 vuoden ajan. Viime päivinä sinilevää on ollut enemmän kuin koskaan.

– Viime viikon lopulla meillä oli tässä aika paljon kukintoja.

Voimistunut tuuli on hajottanut kukinnot, mutta edelleen ne ovat silmin nähtävissä. Hans-Göran Lax muistuttaa, että vaikka Merenkurkussa on nyt aikaisempaa enemmän sinilevää, kukinnot ovat silti vain kohtalaisia.

– Jos menet vähän etelämmäksi niin saat ajaa tällaisessa puurossa selälläkin. Sellainen tilanne meillä ei vielä ole, huomauttaa Lax.

Raja tulossa vastaan

Pitkään Merenkurkun tilannetta seurannut tutkija toivoo, että viimeistään nyt on herätyksen hetki. Merenkurkussakin ravinnekuormituksen raja alkaa tulla vastaan.

Lax näkeekin merkkejä siitä, että levätilanne voi pahentua pysyvästi. Talvella esiintyy happivajetta pohjassa ja kesällä leväkukintoja.

– Me ollaan aivan niillä rajoilla. Veden laatu on suhtkoht hyvä, mutta meri ei kestä enää lisää kuormitusta vaan heti se vastaa tällä tavalla.

– Jos huonosti käy ja rehevöityminen jatkuu, meillä alkaa olla samantyyppinen tilanne täällä Merenkurkussa kuin Saaristomerellä.

Veneilijän kokemuksia

Selkämeren ja Pohjanlahden välissä Merenkurkussa on totuttu puhtaisiin vesiin. Sinilevät eivät ole päässeet runsastumaan muun muassa suotuisten virtausolojen ansiosta.

Tämän kesän kuluessa monet veneilijät ja mökkiläiset ovat kuitenkin huolestuneet.

Yli 40 vuotta Merenkurkussa veneillyt Antti Stig toteaa, että lämmin ja mukava veneilykesä muuttui vähemmän mukavaksi viime viikolla, kun hän teki ensimmäiset sinilevähavainnot.

– Tämä on kyllä aivan ensimmäinen kerta, kun tällä tavalla sinilevää näkyy Merenkurkussa.

Viime viikonloppuna Stig veneili Norrskärissä Merenkurkun ulkosaaristossa, jossa sinilevää oli näkyvissä vihreinä lauttoina. Myös koko reilun 50 kilometrin matkalla oli levää näkyvissä.

Vaikea tässä asiassa on miksikään maailmanlopun profeetaksi alkaa, mutta kyllähän se nyt tuntuu, että meri on pilalla. Antti Stig

– Matkalla levä näkyi jauhona meressä. Vaikka ei joka paikassa ollut lauttoja pinnalla, niin kumminkin näki, että aivan täynnä oli meri sinilevää.

Antti Stigiä levätilanne huolestuttaa ja harmittaa. Uiminen on nyt jäänyt. Stig kertoo tuttavastaan, joka sai auringonpolttaman kaltaisia iho-oireita, kun oli ollut uimassa meressä.

– Vaikea tässä asiassa on miksikään maailmanlopun profeetaksi alkaa, mutta kyllähän se nyt tuntuu, että meri on pilalla. Toivotaan, että veden kylmeneminen helpottaa tilannetta.

Jätevesipäästökin vaikuttaa

Vaasan saaristossa merta on kuormittanut myös kuukausi sitten paljastunut jätevesipäästö. Kaupungin viemäriverkostosta pääsi putken sortumisen seurauksena 20 tuhatta kuutiota jätevettä mereen.

ELY-keskus on arvioinut, että vuodon vaikutukset Vaasan lähisaariston vedenlaatuun ovat huomattavia.

– Kyllä se on meidän mittakaavassa iso päästö eikä sellaista saisi tapahtua, toteaa Hans-Göran Lax.

Laxin mukaan on mahdollista, että päästön takia leväkukinnot Vaasan lähisaaristossa jatkuvat pitempään. Hän kuitenkin muistuttaa, että laajemmalla alueella leväesiintymät eivät ole Vaasan päästön syytä.

Kun ojitetaan niin tehokkaasti kuin halutaan ojittaa, ravinteet eivät imeydy maaperään vaan tulevat vauhdilla vesistöihin. Hans-Göran Lax

– Niihin on syynä tämä yleinen rehevöityminen ja koko Itämeren tilanne. Nyt on korkea aika miettiä, mitä kuormituksen vähentämiseksi voidaan tehdä.

– Jokainen pienikin askel on tärkeä.

Teollisuuden ja kuntien jätevesien puhdistuksessa on otettu reippaita askeleita eteen päin 60- ja 70-lukujen jälkeen. Sen sijaan maa- ja metsätalouden aiheuttamia haittoja ei ole onnistuttu torjumaan.

– Kun ojitetaan niin tehokkaasti kuin halutaan ojittaa, ravinteet eivät imeydy maaperään vaan tulevat vauhdilla vesistöihin. Vesi reagoi sitten näin - sinileväkukintoina.

Pitää tuijottaa pitkään, ennen kuin kuviot alkavat hahmottua seinästä. Ensin erotan liukuhihnalla kulkevat omenat ja siihen isketyt haarukat, sitten mustakyntisen käden ja mustavalkoisen linnun.

Vasta kun toinen taiteilijoista, Raoul Perre, kertoo, että teoksen aiheena on luonnon kosto sitä turmelevalle ihmiselle, huomaan maalauksen yläosassa kaksi tuimailmeistä härkää.

– Joskus töissä on poliittinen viesti, joskus ei, mutta se ei saa olla liian ilmiselvä eikä loukkaava. Tässä luontoa tuhoavaa ihmiskuntaa edustaa yksi ihminen, jonka maatilan eläimet ovat nousseet häntä vastaan kuten Eläinten vallankumous -romaanissa, Raoul Perre selittää. Juttu jatkuu videon jälkeen

Tiistaina aamupäivällä Raoul ja Davide Perren seinämaalaus Iisalmen keskustassa Satamakatu 9:ssä on lähes valmis. Identtiset kaksoset suihkuttavat mustia ja harmaita laineita teoksen alaosaan.

Moni iisalmelainen ja kaupungissa vieraileva on käynyt kuvaamassa seinämaalausta. Vieremäläinen mies ottaa maalauksesta kuvan kännykällään. "Hieno", hän kommentoi teosta ennen kuin jatkaa matkaansa.

Haastattelun aikana puliseva ryhmä läheisen koulun tokaluokkalaisia tulee hetkeksi ihastelemaan maalausta. He hymyilevät ja vilkuttavat taiteilijoille.

– Minusta tuntuu, että ihmiset tykkäävät tästä. He näyttävät meille peukkua ylöspäin, se kai tarkoittaa täällä hyväksyntää niin kuin muuallakin, Davide Perre virnistää.

Ainakin iisalmelaista Daniel Ranta-ahoa teos miellyttää. Hän on seurannut teoksen edistymistä ja tullut ottamaan siitä valokuvaa nyt, kun se on lähes valmis.

– Aika tyylikäs. Tuo mieleen San Franciscon, en ole ainakaan muualla tällaista nähnyt. Hyviä muistoja siis herättää ja onhan tämä paljon parempi kuin tässä ennen ollut vanha huonekaluliikkeen mainos.

Myös Iisalmen kirjasto- ja kulttuuripalvelupäällikkö Sanna Marin vahvistaa, että kaupunkilaisilta tullut palaute on ollut pääosin myönteistä.

– Etukäteen mietitytti, miten kaupunkilaiset suhtautuvat, kun tämä on ei-esittävä, aika moderni, abstrakti ja värikäs teos. Aina on keskustelua siitä, mihin verorahoja käytetään. Se on turha keskustelu siinä mielessä, että kulttuuripuolen rahat eivät vanhusten hoitoon liiku.

"Valitettavasti en pysty auttamaan"

Perren veljesten teos on osa kolmatta kertaa järjestettävää UPEA-taidefestivaalia, joka tuo pysyviä julkisen taiteen teoksia eri puolille Suomea.

Iisalmen kaupungin osuus muraalin kustannuksista on 15 000 euroa. Osasta kustannuksia vastaavat festivaalin yhteistyökumppanit.

Festivaalin edustaja ei osaa arvioida muraalin kokonaiskustannuksia.

– Meillä on mukana sponsoreita ja festivaalilla on hankerahoitusta ja jokainen mukana oleva kaupunki osallistuu kustannuksiin, mutta tarkkoja summia en voi antaa, Hanne Heinonen Upeartista sanoo.

Heinonen ei myöskään pysty kertomaan festivaalin omaa budjettia.

– Se koostuu niin monesta osasta, etten valitettavasti pysty antamaan tarkkaa budjettia. Valitettavasti en pysty auttamaan tässä, Heinonen pahoittelee.

Onneksi katutaiteilija ja katutaideprojekteja toteuttava Maikki Rantala Helsinki Urban Art ry:stä pystyy auttamaan. Hän ei tietenkään osaa sanoa mitään UPEA-taidefestivaalin budjetista, mutta seinämaalausten kustannuksia hän osaa arvioida.

– Siihen vaikuttavat useat eri asiat, esimerkiksi taiteilijan palkkio. Sitten kaupungin lupakäytännöt vaikuttavat. Vantaalla lupa ei maksa mitään, Helsingissä tarvittaviin lupiin menee tonni. On kadunkäyttömaksua, nosturin vuokraa. Jotkut paikat tarvitsevat erityisiä rakennelmia, että niissä voi maalata turvallisesti, Rantala luettelee.

Hän arvioi, että muraalin hintalappu alkaa yli kymppitonnista.

– Olen pyörittänyt Vantaalla kaksi vuotta "Seinähullu Vantaa" -nimistä muraalihanketta, jonka apurahasta pystyimme kattamaan hankkeeseen mukaan valikoituneille viidelle kotimaiselle taiteilijalle noin 3 000 euron palkkiot eli aika vähän.

– Ala on onneksi kehittyvä ja jo parissa vuodessa olemme nähneet muutoksen kohti yhä ammattimaisempia toteutuksia, Rantala sanoo.

Laittomista graffiteista taidegallerioihin

Ei tätä rahan takia tehdä, sanovat myös Raoul ja Davide Perre.

New Yorkissa vuodesta 1999 asuneet taiteilijat syntyivät Espanjassa ja kasvoivat Saksassa. He harrastivat vanhempien ystäviensä kanssa rullalautailua 80-luvun loppupuolella ja viettivät öitä junaradoilla ja kaduilla tekemällä tägejä.

Tägeistä he siirtyivät hiljalleen hieman edistyneempään tägäilyn muotoon eli throw upseihin. Jossakin vaiheessa töihin alkoi tulla enemmän esittävyyttä.

– Kun tekniikkamme ja taitomme kehittyivät ja töistämme tuli monimutkaisia, maalaamiseen alkoi mennä paljon aikaa. Niitä oli pakko ruveta tekemään luvan kanssa päivisin. Ihmiset alkoivat huomata työmme ja aloimme saada pieniä tilaustöitä, Raoul Perre kertoo.

Ensin tilaukset tulivat pieniltä firmoilta ja yksittäisiltä ihmisiltä. Tunnettuuden lisääntyessä isommatkin firmat ja galleriat ottivat yhteyttä veljeksiin. Jossakin vaiheessa he tekivät paljon kaupallisia töitä, mutta viime aikoina taiteilijakaksikko on keskittynyt enemmän taiteeseen, taidegallerioissa esiteltäviin teoksiin ja muraaleihin.

– Teemme muraaleja 5–6 vuodessa. On hyvä päästä ulos välillä ja nähdä työ erilaisissa ympäristöissä, ei vain studiossa ja kankaalla. Useimmat muraaliprojektit eivät tuo paljon rahaa, mutta ei tätä rahasta tehdä, Raoul Perre painottaa.

Terveiset lapsille: Menkää ja maalatkaa

Veljesten töihin voi törmätä ympäri maailmaa: Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa. Heidän seinämaalauksiaan on muun muassa New Yorkissa, Berliinissä ja Los Angelesissa. Ja nyt parinkymmenen tuhannen asukkaan Iisalmessa.

Veljesten mukaan kaupungin koolla ei ole merkitystä.

– Maalaaminen on samanlaista, oli missä tahansa. Heräät aamulla, menet seinälle, vietät sen edessä 12 tuntia, menet kämpille, suihkuun ja nukkumaan. Ja seuraavana päivänä sama juttu, Davide Perre kuvailee.

– Toivottavasti inspiroimme ihmisiä töillämme. Yleisömme on nykyisin yleensä netissä, kun joku ottaa kuvan työstämme ja sitä jaetaan, Raoul jatkaa.

Iisalmessa työ voi saada jopa enemmän huomiota, sillä se on kaupungin ensimmäinen seinämaalaus. New Yorkissa puolestaan ihmiset ovat Raoul Perren mukaan jo 70-luvun alusta alkaen tottuneet näkemään ympärillään seinämaalauksia. Veli säestää:

– Täällä tätä ihmetellään. New Yorkissa ihmiset taas ovat pilalle hemmoteltuja. He katsovat, että jaahas, taas muraali, onhan näitä nähty.

– Täällä ei taida olla edes graffiteja. Me jätämme ylijääneet maalimme lapsille, here, go, Raoul ja Davide Perre nauravat.

Sekä Helsingin Lastenklinikan henkilökunta että potilaiden vanhemmat ovat avautuneet sairaalan tehohoidon mitoituksesta, kertoo toiminnanjohtaja Katja Laine Sydänlapset ja -aikuiset -potilasjärjestöstä.

Järjestö toimii potilaiden ja heidän läheistensä edunvalvojajana.

– Teho-osastolla on kyllä hoitopaikkoja, mutta niitä hoitopaikkoja ei saada käyttöön, koska ei ole riittävästi henkilökuntaa, Laine sanoo.

Klinikan ja sen teho-osaston tilanteen on nostanut tällä kertaa keskusteluun potilaskertomus, jonka joensuulainen Milena Varis kirjoitti Facebookiin sunnuntaina. Leikkaus onnistui Joensuusta matkanneen Variksen perheen lapsen tapauksessa vasta viidennellä yrittämällä.

"Lapsi syömättä"

Varis oli perheensä kanssa matkalla Joensuusta Helsinkiin, kun Lastenklinikalta kerrottiin leikkauksen peruuntumisesta. Syynä oli teho-osaston tilanne.

Puolimatkassa tullut soitto oli jo toinen kerta, kun sovittu leikkausaika peruuntui. Lapsen onneksi matka oli pitkällä, koska muuten perhe olisi todennäköisesti kääntynyt takaisin. Seuraavana päivänä Helsingissä lapsi jäi saman tien osastolle huonon kunnon vuoksi.

Osastolle siirron jälkeen lapselle yritettiin saada leikkausaikaa jo illaksi, mutta teho-osaston tilanteen vuoksi se ei onnistunut. Leikkausaika järjestyi kahden päivän päähän, kunnes se peruttiin taas. Samoin kävi seuraavana päivänä.

– Molempina aamuina pidimme lasta syömättä, ja yritimme häntä siinä lohdutella, Varis kertoo STT:lle.

Variksen Facebook-päivityksen lisäksi perheen tilanteesta kertoi sittemmin myös Iltalehti.

Leikkauksia peruttu paljon

STT kertoi heinäkuun lopussa, että pula hoitajista on vaarantanut Helsingin Lastenklinikalla potilaiden turvallisuutta. Henkilökunnan mukaan esimerkiksi lääkkeitä ja ruokaa oli jäänyt antamatta lapsille. Lisäksi klinikalla oli pitkitetty lasten pääsyä teho-osastolle hoitajamäärän vuoksi, minkä takia joidenkin lasten tila oli heikentynyt ja heidät oli jouduttu viemään sinne kiireisesti.

Hoitajapulasta ja kokeneiden hoitajien puutteesta kertoi tällöin seitsemän lähdettä.

Johto kiisti ja kiistää yhä potilasturvallisuuden vaarantumisen. Toimialajohtaja Jari Petäjän mukaan leikkaamattomien lasten tehohoito on ollut koko ajan turvattu ja leikkausten peruminen on osa potilasturvallisuuden takaamista, koska potilas tarvitsee tehohoitoa leikkauksen jälkeen.

– Se on fakta, että leikkauksia on peruttu paljon.

Suomen tehohoitoyhdistyksen puheenjohtajan Mika Valtosen mukaan leikkausten peruuntumiset on yksi keskeisistä mittareista, jotka kertovat tehohoidon tilanteesta. Valtonen ei kommentoi Lastenklinikan tilannetta vaan tehohoitoa yleisesti.

– Kaikkien leikkauspotilaidemme saama kokemus ja palvelu ei ole toiminut hyvin, se on ihan selvää, Petäjä sanoo.

Petäjän mukaan teho-osaston henkilöstöä on puuttunut normaalimäärästä esimerkiksi sisäilmaongelmien vuoksi, minkä lisäksi paikalla olevaa henkilöstöä on työllistänyt tuleva siirtyminen uuteen lastensairaalaan. Hänen mukaansa pian uuteen lastensairaalaan siirtymisen jälkeen tehohoidon potilastyössä on 7–11 ihmistä enemmän kuin tällä hetkellä.