"Jumala, suojele minua. Säästä minut ongelmilta."

4. heinäkuuta 2018 Blessing Jokiniemeä pelotti.

31-vuotiaan naisen tarina on hurja. Parikymppisenä hänet houkuteltiin Nigeriasta Venäjälle, jossa häntä yritettiin painostaa prostituutioon. Kun Blessing pakeni, vihainen parittaja vainosi häntä vuosia.

Mutta kun Blessing heinäkuisena tiistaina pelokkaana lausui rukoustaan, hän ei ollut Moskovan kaduilla, vaan ruotsinlaivalla matkalla Turusta Tukholmaan. Tehtävänä oli mennä Nigerian suurlähetystöön ja saada uusi passi vanhentuneen tilalle.

Täysin arkisessa asian onnistumisesta oli kiinni suurin piirtein kaikki. Blessingillä ei ollut oleskelulupaa. Sen sijaan hänellä oli Suomen Maahanmuuttoviraston käännytyspäätös. Jos poliisi nyt pysäyttäisi, Blessingin käännytys saatettaisiin pistää täytäntöön. Aviomies Kari joutuisi eroon vaimostaan ja puolitoistavuotias Teppo-poika äidistään.

– En halunnut ajatella sitä. Tiesin, etten voi palata Nigeriaan. En ole ollut siellä kymmeneen vuoteen.

Suomen kansalaisten puolisoilla ja lasten vanhemmilla tulisi kuitenkin olla oikeus jäädä Suomeen. Miksi Blessing sai käännytyspäätöksen?

Blessing huijataan Venäjälle

Benin City, Nigeria, vuonna 2008. Blessing Osadiaye laittaa kampaamossa asiakkaan hiuksia, kun Margaretiksi esittäytyvä nainen astuu sisään. Nainen kehuu Blessingin taitoja ja houkuttelee tätä Venäjälle töihin salonkiinsa. Siellä tienaisi paljon enemmän, nainen sanoo.

Blessing oli parikymppinen ja halusi parempaa elämää. Hän suostui ja lähti Moskovaan.

Moskovassa Margaretin todellinen luonne paljastui. Hän ilmoitti Blessingin olevan matkasta velkaa 50 000 dollaria. Velkansa hän maksaisi myymällä itseään miehille. Tyypillinen kuvio, jolla afrikkalaisnaisia huijataan ihmiskaupan uhreiksi.

Blessing ei suostunut. Seurasi käsirysy, ja Blessing juoksi karkuun. Sen jälkeen hän ei ole nähnyt Margaretia.

Seuraavat seitsemän vuotta Blessing eli paperittomana Moskovan kaduilla. Hän hankki elantonsa laittamalla hiuksia ja jakamalla mainoksia metrossa. Blessingillä ei ollut oleskelulupaa, mutta poliisi ei ollut ongelma.

– Venäjän poliisi on kuin Nigerian poliisi. Jos on vähän rahaa, pääsee pälkähästä, Blessing muistelee.

Elämä oli kurjaa. Rahaa ei juuri ollut ja Margaret vainosi Blessingiä lähettämällä uhkausviestejä. Kun Blessing vaihtoi puhelinnumeroa, Margaret sai sen jotenkin selville. Osa Margaretin viesteistä oli lähetetty Venäjältä, osa Nigeriasta.

Joulukuussa 2015 Blessing sai tarpeekseen ja matkusti Moskovasta länteen. Ylitettyään Venäjän ja Suomen rajan, Blessing haki oleskelulupaa kansainvälisen suojelun perusteella.

Naimisiin pikavauhtia

Maaliskuisena päivänä vuonna 2016 Kari Jokiniemi huomasi avautuvansa naapurilleen.

Kari oli kyyditsemässä naapuriaan Suomusjärven kirkkoon ja kertoi olevansa yksinäinen. Jokiniemi työskenteli päivät paikallisella tiilitehtaalla ja palasi iltaisin tyhjään kotiin. Edellinen avioliitto oli päättynyt aikaa sitten ja lapset kasvaneet aikuisiksi.

– Sanoin, että tarvitsisin kunnon vaimon itselleni.

Naapuri sai ajatuksen. Hän viettäisi pian miehensä kanssa 10-vuotishääpäivää. Juhliin oli tulossa eräs, johon Kari voisi tutustua. Nainen oli kotoisin Nigeriasta, kuten naapurikin.

Juhlissa Kari ja Blessing esiteltiin toisilleen.

– Täällä olisi kunnollinen tyttö, naapuri sanoi. Siitä se lähti, Kari muistelee.

Kari ja Blessing tulivat heti juttuun.

– Se kävi hyvin nopeasti! Hän on mukava mies ja rakastuin häneen kovasti, Blessing sanoo.

Huhtikuussa 2016 he menivät jo kihloihin. Pian tämän jälkeen Blessing sai Maahanmuuttovirastolta päätöksen turvapaikkahakemukseensa.

Päätös oli kielteinen. Blessing käännytettäisiin Nigeriaan.

Maahanmuuttovirasto oli uskonut tarinan Margaretin vainoamisesta ja siitä, miten nainen oli yrittänyt painostaa Blessingiä prostituoiduksi. Maahanmuuttovirasto rinnastikin Blessingin tilanteen Nigeriasta tulleisiin ihmiskaupan uhreihin.

Virasto kuitenkin piti epätodennäköisenä, että Blessing joutuisi ihmiskaupan uhriksi Nigeriaan palatessaan, tai että hän olisi edelleen vaarassa Margaretin vuoksi.

Mutta heinäkuussa 2016 nämä huolet eivät Blessingiä vaivanneet. Hän oli juuri mennyt Karin kanssa naimisiin, joten voisi Suomen kansalaisen vaimona hakea oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Hakemus jätettiin syyskuussa.

Helmikuussa 2017 parille syntyi lapsi, Teppo.

Tuoreen avioparin onni kesti muutaman kuukauden. Sitten asiat alkoivat mennä pieleen.

Blessing saa käännytyspäätöksen vanhentuneen passin vuoksi

Blessingin oleskelulupahakemus hylättiin. Maahanmuuttovirasto ohjeisti häntä palaamaan Nigeriaan, josta käsin hän voisi anoa oleskelulupaa perheenyhdistämisprosessin kautta. Perheenyhdistämisprosessit kestävät Maahanmuuttoviraston mukaan keskimäärin 9 kuukautta.

Kari ja Blessing olivat puulla päähän lyötyjä. He olivat naimisissa ja heillä oli lapsi, joten myönteistä päätöstä oli pidetty selvänä asiana.

– Tuntui pahalta. Kuinka voisin palata Nigeriaan ilman lastani? Kuinka voisin elää ilman perhettäni, Blessing muistelee miettineensä.

Kari oli raivoissaan.

– Ajattelin, että miten tämä voi olla mahdollista? Rintaruokinnassa olevan vauvan äiti lähetettäisiin pois ja lapsi jäisi isänsä kanssa? Ajattelin, että tällaisen päätöksen tekijän on oltava jonkinlainen lapseton hirviö.

Kielteisen päätöksen syy oli byrokraattinen: Blessingin ollessa Suomessa, hänen passinsa oli vanhentunut.

Passi oli ollut Raision poliisin hallussa, koska Blessing oli tullut Suomeen turvapaikanhakijana. Passin haltuun otto on normaali käytäntö, jolla varmistetaan, että kielteisen päätöksen saanut saadaan tarpeen vaatiessa palautettua kotimaahansa.

Blessing ja Kari olivat tajunneet huolestua passin vanhenemisesta. Kun passin viimeinen käyttöpäivä läheni, he olivat kysyneet Raision poliisilta, voisivatko saada passin itselleen uusimista varten.

– Nainen poliisilaitoksella sanoi, että passin vanheneminen ei vaikuta oleskelulupaprosessiin, Kari sanoo.

Jos tällainen ohje on annettu, se on virheellinen. Voimassaoleva asiakirja on ehdoton edellytys myönteisen päätöksen saamiseen. Blessingin ja Karin mukaan poliisi ohjeisti heitä silti odottamaan oleskelulupapäätöstä. Jos se olisi myönteinen, he voisivat hankkia Blessingille muukalaispassin ja matkustaa Tukholmaan, jossa lähin Nigerian suurlähetystö oli.

Blessing ja Kari luottivat poliisin ohjeeseen. Ei käynyt muutenkaan järkeen, että passin vanheneminen vaikuttaisi olennaisesti prosessiin. Blessingin passi oli jo todettu aidoksi.

– He tiesivät henkilöllisyyteni, kyse ei ollut siitä. Ei ole oikein vaatia minua jättämään lapseni vain koska passini on vanhentunut.

Pari valitti kielteisestä päätöksestä. Toukokuussa 2018 hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Blessingin käännytyspäätös oli nyt lainvoimainen.

Vaihtoehtoja oli niukasti. Blessing pelkäsi palata kotimaahansa, jossa ei ollut ollut kymmeneen vuoteen. Pahinta oli kuitenkin pelko perheen hajoamisesta.

– Ei se olisi mahdollista, Blessing sanoo ja on hetken hiljaa.

– En voi edes ajatella sitä.

Kari pohti ankarasti. Ehkä mediahuomio auttaisi? Kesällä 2018 hän otti yhteyttä toimittajiin, kuten tämän jutun kirjoittajaan. Sen jälkeen hän kertoi asiasta ystävälleen, joka tunsi Erkki Tuomiojan.

Sattumaa tai ei, pian sen jälkeen alkoi tapahtua.

Jokiniemien mukaan Raision poliisi kutsui pariskunnan asemalle käymään. Kaikeksi yllätykseksi he antoivat Blessingille tämän vanhentuneen passin ja neuvoivat tätä matkustamaan sillä Ruotsiin ja Nigerian suurlähetystöön.

Se oli tietenkin riski. Jos Suomen tai Ruotsin viranomainen kysyisi papereita, Blessingillä olisi ollut näyttää vain vanhentunut passinsa. Hänen käännytyspäätöksensä oli lainvoimainen mikä tarkoitti, että hänen maastapoistonsa olisi voitu panna täytäntöön.

– Minua pelotti. Ennen kuin menin, rukoilin jumalalta: "Menen matkalle, suojele minua ja säästä minut ongelmilta".

Luotto viranomaisiin meni

Elokuussa 2018 Blessing ja Kari istuvat tyytyväisinä talonsa takapihalla Salon Kiikalassa. Blessing hätistelee ampiaisia pihapöydälle aseteltujen leivonnaisten päältä ja kertaa tarinansa viimeisimpiä vaiheita.

Passinhakureissu Tukholmaan sujui kuin tanssi. Hakemus pantiin vireille, pariskunta palasi kotiin. Kukaan ei vaatinut Blessingin vanhentunutta passia nähtäväkseen.

– Olin niin onnellinen. Ajattelin, että ongelmani ovat nyt ohi, Blessing huokaa.

Blessing Jokiniemellä ei vieläkään ole oleskelulupaa. Hän on kuitenkin pannut vireille uuden oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella. Hänen käännytystään ei panna toimeen niin kauan kuin nykyinen hakuprosessi on vireillä. Molemmat toivovat, että uusia ikäviä yllätyksiä ei enää tule.

– Elämä on rauhallista ja mukavaa. Olen onnellinen mies. Ehkä maailman onnellisin, Kari sanoo.

Miehen leppoisaan olemukseen tulee häivähdys tuohtumusta, kun hän miettii perheen kokemusta. Blessing oli vähällä päätyä Nigeriaan arvaamattoman pitkäksi aikaa, koska ei tuntenut Suomen byrokratiaa.

Hän pohtii, pitikö poliisi pariskunnan avioliittoa tekaistuna lumeliittona. He kuitenkin menivät naimisiin salamavauhtia. Ikäeroakin on 24 vuotta.

– Mutta ei ikäero meitä haittaa, ja ei tässä ole mitään lumetta. Olemme naimisissa, meillä on lapsi ja toinen tulossa, Kari sanoo.

Mielikuva Suomesta ja suomalaisista on kuitenkin muuttunut. Kari kertoo kuulevansa suomalaisten suusta uudenlaista puhetta, kuten rasistisia kommentteja ulkomaalaisesta vaimostaan. Myös tiilentekijän aiemmin vankkumaton luotto viranomaiskoneistoon on murentunut.

Kari epäilee, että poliisi antoi passiasioista tarkoituksella virheellistä tietoa. Mutta sitä hän ei voi todistaa.

– Ilmeisesti pitäisi aina nauhoittaa tällaiset keskustelut, Kari hymähtää.

Poliisi kommentoi: "Poliisi ei voi antaa vääriä ohjeita"

Onko mahdollista, että Raision poliisi antoi Karille ja Blessingille väärää tietoa? Yle kysyi asiasta Lounais-Suomen poliisista.

– Yksittäistapauksiin ei pysty ottamaan kantaa, mutta yleisellä tasolla poliisin pitää antaa oikeita. Hänellä on velvollisuus selvittää, mikä on lainmukaista, vastaa rikoskomisario Jetro Hanhilampi Lounais-Suomen poliisista.

Hanhilammen mukaan poliisi voi tarpeen vaatiessa myös tilapäisesti antaa passin ulkomaalaiselle, vaikka tämän turvapaikkaprosessi olisikin kesken.

– Välillä niitä on annettu. Henkilö on saanut passin, mennyt uusimaan. Välillä poliisi on tullut matkalle mukaankin.

Siksi Jokiniemien tarina kuulostaa Hanhilammen korvaan erikoiselta. Jos poliisi on tehnyt virheen, asiasta voi kuitenkin pyytää selvitystä, poliisi muistuttaa.

– Inhimillistä toimintaa tämä viranomaistoiminta kuitenkin on. Mutta tällä henkilöllä on mahdollisuus selvittää asia tekemällä asiasta kantelu.

Jokiniemet eivät tehneet kohtelustaan kantelua.

– Oli silloin niin paljon asioita tehtävänä. Tekisi mieleni tehdä, mutta olen niin kiltti luonteeltani, että en taida, Kari Jokiniemi sanoo.

Juttua korjattu 6.9.2018 klo 14:03: Jutussa luki, että Blessing eli paperittomana Moskovassa kymmenen vuotta. Korjattu muotoon: "Seuraavat seitsemän vuotta Blessing eli paperittomana Moskovan kaduilla".

Juttua muokattu 6.9.2018 klo 11:08: Alaotsikkoon lisätty lause: "Tarinalla saattaa silti olla perheen kannalta onnellinen loppu".

Aasian itäosista leviämään lähtenyt harlekiinileppäpirkko (Harmonia axyridis) näyttää yrittävän kotoutua myös Suomeen. Otuksesta tehtiin ensimmäinen havainto neljä vuotta sitten, mutta tänä vuonna havaintoja on kertynyt lisää.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan harlekiinileppäpirkko on haitallinen vieraslaji. Sitä on käytetty kirvojen biologisessa torjunnassa, mutta sittemmin on selvinnyt, että se syrjäyttää tehokkaasti alkuperäisiä leppäpirkkolajeja.

Nyt harlekiinileppäpirkko on luokiteltu Euroopassa haitalliseksi vieraslajiksi ja Suomessa sen käyttö biologisessa torjunnassa on kielletty.

Jos epäilee löytäneensä harlekiinileppäpirkon, niin havainto pyydetään kuvaamaan ja tallentamaan kuva Vieraslaji-portaaliin.

Kovakuoriaisen väri vaihtelee vaaleanruskeasta punaisen kautta mustaan. Lisäksi siinä voi olla pilkkuja tai se voi olla kuvioton. Lajin paras tuntomerkki löytyy kuitenkin sen alapuolelta. Se on ainoa leppäpirkko, jonka jalat ovat punertavat ja alapuoli on punertavan ruskea. Muitten lajien alapuoli on musta tai muuten tumma. Harlekiinileppäpirkko kannattaa kuvata alapuolelta varmojen tuntomerkkien tallentamiseksi.

Suomeen ilmeisesti Ruotsin kautta

Suomessa harlekiinileppäpirkko havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2014 Örön saarella Kemiönsaaressa. Sittemmin yksittäisiä havaintoja on kertynyt ihmisten mukana kulkeneista yksilöistä.

Tänä kesänä Öröstä löytyi neljä harlekiinileppäpirkkoyksilöä ja Lohjalta yksi. Lisäksi Oulun keskustasta on löytynyt toukka- ja kotelovaiheen hyönteisiä.

Öröstä löydetyt otukset saattoivat tulla Suomeen voimakkaan lounaisvirtauksen myötä Keski-Euroopasta Etelä-Ruotsin kautta. Näin arvioi kovakuoriaiset löytänyt Sitowise Oy:n ympäristöasioihin perehtynyt asiantuntija Jaakko Kullberg.

Kaikkia leppäpirkkoja esiintyy massoittain hyvinä kirvavuosina. Silloin ne myös levittäytyvät uusille alueille.

Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Riikka Räisänen pahoittelee torstai-illan TV1:n kello 20.30–uutislähetyksen runsaita teknisiä häiriöitä.

Uutisissa vilkkui lähetyksen alkupuolella olleen, puoluekannatusta käsitelleen jutun grafiikassa esiintyneen vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon kuva ja vihreiden symboligrafiikka.

Lisäksi puuttui tekstityksiä, haastateltavien nimiä ja grafiikkaa.

Häiriöiden syynä oli studioautomatiikan päivitys. Vika on saatu lähetyksen jälkeen korjattua.

Studio- ja kuvatuotannon päällikön Mika Lavosen mukaan studioautomatiikkaan on tehty päivityksiä eilen ja tänään.

Toisin kuin Marko Kilpi kirjoittaa, emme tunteneet entuudestaan ja ajoimme samaan suuntaan, etelästä pohjoiseen. Toinen meistä tarjosi apuaan ja pysähtyi paikalla olleen siviiliauton luokse – ei poliisiauton, kuten kolumnissa väitettiin. Apuaan tarjonnut ei missään vaiheessa noussut autosta, vaan poistui paikalta kuultuaan laukaukset ja koiran ulinan.

Viestiyhteytemme käynnistyi Facebook-ryhmän kautta, jonne hätäkeskukseen soittanut henkilö oli laittanut tiellä liikkujille varoituksen koirasta, ja jonne tilannetta todistanut henkilö myöhemmin ilmoitti koiran kuolleen. Tapaus järkytti meitä ja laitoimme tahoillamme suoraan poliisille kyselyä ja palautetta tapahtuneesta.

Hätäkeskukseen soittanut henkilö sai tapausta seuranneena päivänä kuulla että poliisi Marko Kilpi oli kirjoittanut julkisen päivityksen villiintyneen koiran lopettamisesta omalle Facebook-seinälleen. Vasta tämän myötä saimme tietää, kuka poliisi oli paikalla ollut. Koska asiasta tuli Facebook-päivityksen myötä julkinen, päätimme kysyä Kilveltä lisätietoja tapahtuneesta kyseisen päivityksen yhteydessä.

Kumpikaan meistä ei laittanut “somea tai viidakkorumpua laulamaan”, vaikka olimme tietoisia, että asiasta keskusteltiin eri foorumeilla ja palstoilla. Moni oli nähnyt koiran, ja siitä oli varoiteltu useilla sivuilla. Olemme keskustelleet asiasta vain yhden median - paikallislehden - kanssa jutun tekemisen yhteydessä.

Toisin kuin Kilpi kirjoittaa, meillä ei ollut kiire saattaa ”huutavaa epäkohtaa” maailmalle, emme tehneet kattavia johtopäätöksiä “ohivilahtavan näkymän” tai minkään muunkaan perusteella, emme nousseet ketään henkilöä tai järjestelmää vastaan, saati kyseenalaistaneet sen toimintaa. Emme ole sanoneet, miten tilanne olisi pitänyt hoitaa, emmekä ole ketään mistään syyttäneet. Olemme kysyneet saadaksemme vastauksia, avoimesti ja reilusti, ja nimenomaan selvittäneet asian taustoja ja sitä mitä tapahtui.

Absurdia kyllä, rehellisesti, omilla nimillämme ja kasvoillamme esiintyessämme olemme päätyneet Kilven kolumnissa someraivoajien mannekiineiksi. Toivomme että jatkossa ihan kaikki kansalaiset, myös kolumnien kirjoittajat, todella pysähtyvät miettimään tätä tärkeää asiaa: ennen kuin toimit, kysy itseltäsi, mitä sinä tästä asiasta ja näistä ihmisistä ihan oikeasti tiedät.

Salla Lindgren ja Katja Ruotsalainen

Yhdysvaltain presidentistä Donald Trumpista on tullut saksalaisten suurin pelon aihe. Saksalaisen R+V -vakuutusyhtiön mielipidetiedustelussa lähes 70 prosenttia vastaajista arvioi Trumpin tehneen maailmasta vaarallisemman.

– Trumpin säälimätön "Amerikka ensin" -politiikka, hänen aggressiivinen suhtautumisensa kansainvälisiin sopimuksiin ja kauppaan sekä turvallisuuteen pelottaa väestön enemmistöä, politiikan tutkija Manfred Schmidt arvioi tutkimuksen tulosta.

Heidelbergin Ruprecht Karls yliopiston tutkija Schmidtin mukaan saksalaisten pelkoja lisäävät myös Trumpin voimakkaat hyökkäykset Saksaa ja sen politiikkaa kohtaan.

Trump on toistuvasti arvostellut Saksan maahanmuuttopolitiikkaa ja vaatinut maata lisäämään sotilasmenojaan.

Terrorismin pelko hälventynyt

Edellisvuoden vastaavassa kyselyssä terrorismi oli saksalaisten suurin huoli. Nyt terrorismi oli pudonnut pelkolistalla viidenneksi. Alle 60 prosenttia saksalaisista pitää terrorismia pahimpana pelkonaan.

Trumpin jälkeen seuraavaksi eniten – 63 prosenttia – saksalaiset pelkäävät maahanmuuttoa ja sen aiheuttamia sosiaalisia jännitteitä. Yli 60 prosenttia vastaajista pelkäsi myös sitä, ettei poliitikoilla riitä kyvyt ratkoa ja hallita monimutkaisia ongelmia.

Terrorismin jälkeen seuraavat pelon aiheet olivat euroalueen velkataakka veronmaksajille, poliittiset ja uskonnolliset ääriliikkeet, ilmastonmuutoksen aiheuttamat luonnonkatastrofit ja muut ympäristöongelmat.

Kysely tehtiin kesä-heinäkuussa ja siihen vastasi yli 2 300 saksalaista ympäri maata. Vastaajille esitettiin 21 erilaista kysymystä, joilla pelkoja kartoitettiin.

Torniossa joentörmällä poliisikoirat ihmettelevät salamavalojen välähdyksiä. Välillä täytyy vähän murahtaa vieressä seisovalle kollegalle, ikään kuin kysellen: mikäs tilanne se tämä on?

Tilanne on uusi varsinkin tuoreelle Suomen parhaimmalle poliisikoiralle – Viksulle.

Belgianpaimenkoira malinoisilla (Suhteellisen Viktor) on ikää kaksi vuotta ja 3 kuukautta, se on mestaruuskisan nuorin koira. Ohjaaja Toni Tarkiainen Itä-Suomen poliisilaitokselta rapsuttaa Viksua leuasta, ja koira katsoo isäntäänsä kärsivällisesti.

Rauhoittuminen on parhaaksi valitun koiran vahvuus – tai yksi niistä. Tarkiainen kehuu partiokoiraansa "hyväpäiseksi" ja lahjakkaaksi. Viksu tekee ohjaajansa kanssa kovasti töitä, ja se palkittiin. Suomenmestaruuskisojen lajeina on jäljestys, esine- ja henkilöetsintä, tottelevaisuus ja voimankäyttö.

Nuori koira pärjäsi myös suojelurastilla eli voimankäytössä. Siinä koiran tulee hyökätä niin sanotun maalimiehen kimppuun.

"Tervepäinen koira"

Suojelutehtävässä maalimiehellä on varusteenaan kokosuojapuku ja ampuma-ase. Maalimies ampuu laukauksen, jonka jälkeen koira lähetetään vapaana kiinni maalimieheen. Ennen purua maalimies ampuu vielä toisen laukauksen, ja tämän jälkeen ohjaaja juoksee koiran ja maalimiehen luokse, ottaa aseen ja irrottaa koiran.

Arvioinnissa huomiota kiinnitetään koiran hyökkäysvoimakkuuteen, suoritusvarmuuteen ja rohkeuteen.

Poliisikoiran voimankäyttötehtävät ovat vähentyneet viime vuosina. Poliisikoira treenaa puremista, mutta sitä tarvitaan harvoin. Katso, miltä näyttää kun poliisikoira treenaa puremista.

– Suojelu eli voimankäyttö on sen yksi vahva alue. Viksu on tervepäinen koira, ja olen onnistunut viemään sitä oikealla tavalla eteenpäin, Tarkiainen sanoo.

Kadonneen löytäminen elossa palkitsee

Viksu on ohjaajansa Toni Tarkiaisen toinen partiokoira. Ensimmäinen koira jää syksyllä eläkkeelle. Belgianpaimenkoira malinois Viksu on erikoistunut ruumiiden etsintään. Tarkiainen tekee koiransa kanssa paljon kadonneiden etsintää Itä-Suomessa, jossa kadonneiden etsintään liittyviä tehtäviä tulee paljon. Kadonneita etsitään isoilta alueilta.

– Omaa sydäntä lähellä on kadonneiden etsintä. Kun ihminen löytyy elossa, se antaa sisältöä työhön, Tarkiainen sanoo.

Partiokoiran kanssa eletään joka hetki. Se on myös perheenjäsen, ja mies iloitseekin siitä, että hänen molemmat koiransa ovat sosiaalisia ja tulevat toimeen lasten kanssa. Ja myös keskenään.

– Viksu ei hirveästi stressaile, Tarkiainen sanoo.

Koira osaa rentoutua kotona, mikä on tärkeää tehtävien onnistumisessa. Jos koira menee tai jää tehtävästä ylikierroksille, se vie siltä parhaimman terän pois. Koirakko on tehnyt paljon rentoutumisharjoituksia.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tarkiainen ja Viksu ovat olleet kisan kärjessä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tarkiainen kehuu koiraansa ja lupaa palkita sen kotiin päästyä isolla luulla.

– Itse saan toivottavasti lapsilta lämpimät halaukset, kun tulen kotiin pitkältä reissulta, Tarkiainen sanoo.

Pitkän tauon jälkeen uudelleen järjestetyt SM-kisat ovat saamassa jatkoa. Viime vuonna järjestettiin partiokoirien suomenmestaruuskisat, mutta sitä edelliset kisat olivat vuonna 2005.

Toiseksi tulivat Ahvenanmaan poliisilaitoksen belgianpaimenkoira malinois Olliver ohjaajanaan Johnny Haddas. Kolmannen sijan nappasivat Lapin poliisilaitoksen kokeneet kisakonkarit, kymmenenvuotias belgianpaimenkoira malinois Aksu sekä ohjaaja Markku Leinonen Torniosta.

Virossa maanpetoksesta epäilty upseeri on opiskellut Suomessa Tykistökoulussa, kertoo Puolustusvoimat STT:lle. Hän on opiskellut siellä kolmessa jaksossa vuosina 2003–2005.

Epäilty Deniss Metsavas on opiskellut Tykistökoulussa perusopintojen aselajijakson, sotatieteen kandidaattiopintojen aselajijakson ja sotatieteen maisteriopintojen aselajijakson.

Keskiviikkona kerrottiin, että Virossa on vangittu maanpetoksesta epäiltyinä kaksi miestä, joista toinen on Viron puolustusvoimien upseeri. Miesten epäillään välittäneen salaiseksi luokiteltua tietoa Venäjän sotilastiedustelulle GRU:lle yli viiden vuoden ajan.

Tykistökoulu on Maasotakoulun Koulutuskeskuksen alainen kenttätykistön aselajikoulu. Se sijaitsee Kankaanpäässä Niinisalon varuskunnassa.

Aluksi esillä oli epäily, että virolaisupseeri olisi opiskellut Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Opiskelija-asuntolan yhteistä oleskelutilaa hallitsee suuri musta sohva. Ikkunoita vasten roikkuu kolme riipputuolia. Tummalle seinälle on kiinnitetty isokokoinen televisio. Huoneen yläpuolella on lähes koskematon yhteiskeittiö, jonka pöytien ympärillä roikkuu kiikkuja. Tilat tuoksuvat uudelta.

Kuopion Puijonlaaksoon valmistuneet Kuopaksen opiskelija-asunnot ovat koko Suomen mittakaavassa ainutlaatuiset. Asunnot ovat yksiöitä, mutta yhteisöllisyyttä halutaan edistää opiskelijoiden suunnittelemien yhteisten tilojen avulla. Niitä on jokaisessa viidessä rakennuksessa, kaikki erilaisia.

Opiskelija-asuntoyhtiöllä on halu auttaa siinä, että että opiskelijoiden opinnot etenevät ja hyvinvointi lisääntyy.

– Monesti opiskelijat tulevat vieraalta paikkakunnalta ja alku on vaikeaa. Toinen syy on se, että opiskelijoilla on hyvin paljon mielenterveysongelmia, kertoo Kuopaksen toimitusjohtaja Tuula Vartiainen.

ARA edellyttää yhteisöllisyyteen panostamista

Opiskelija-asuntojen tavoite on aina ollut parantaa yhteisöllisyyttä, mitä asuntoja rahoittava ARA on edellyttänyt. Kuopaksen toimitusjohtaja Tuula Vartiainen arvioi, että tavoite on kuitenkin täyttynyt surkeasti.

– Meidän vanhoissa kohteissamme on soluhuoneistojen lisäksi ollut jossain kellarikerroksessa pieniä yhteisiä tiloja käyttämättömänä. Tämä uusi Puijonlaakson kohde mahdollisti nyt oikean yhteisöllisen kohteen rakentamisen, Vartiainen kertoo.

Erilaisia yhteisiä tiloja on opiskelija-asuntoyhtiöiden kohteissa ympäri Suomen, mutta Kuopion kaltaista kokonaisuutta ei tiettävästi ole muualla. Suomen opiskelija-asunnot SOA Ry:n asiamies Lauri Lehtoruusun mielestä Kuopaksen asuntola on Suomen kärkeä. Se rinnastuu Helsingissä sijaitsevaan Sukupolvien kortteliin, jossa kolme taloa jakaa yhteiset korttelikohtaiset yhteistilat. Yksi korttelin taloista on Helsingin opiskelija-asuntosäätiön opiskelija-asuntokohde.

– Kuopaksen kohteessa heijastuu kaksi opiskelija-asumisen trendiä: laadukkailla yhteistiloilla voidaan pehmeästi houkutella yhteisöllisempään asumistapaan ja toisaalta jakamalla yhteistiloja usean talon kesken on mahdollista tarjota monipuolisempi ja laadukkaampi tilatarjonta, kommentoi Lehtoruusu.

Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOASilla on samankaltaisia asuntoja kuin Kuopaksella. Myös Helsingissä asukkaat ovat voineet osallistua talon suunnitteluun.

Esimerkiksi Tampereen opiskelija-asuntosäätiö TOASin kohteissa on keittiötiloja, kerhohuoneita ja kuntosaleja.

– Varsinaisia peli- tai elokuvahuoneita meillä ei ole. Ajanvietettä harrastetaan kerhohuoneissa ja monet asukastoimikunnat ovat määrärahoillaan hankkineet vaikkapa pingispöydän tai videotykin, kertoo palvelujohtaja Pia Ylimäki TOASilta.

Uudessa asuntolassa on ajatuksena yksityisen ja yhteisöllisyyden kohtaaminen. Yksiöiden kysyntä on nykyisin erittäin suurta, joten soluasuntoja on käytännössä turha rakentaa.

– Kuopaksella yksiöitä on ollut vähiten Suomessa. Uusi asuntola parantaa tällaisten asuntojen puutostilaa, mutta elokuussa jonossa oli edelleen 600 opiskelijaa, tuskailee Vartiainen.

Sotkuinen keittiötila harmittaa

Mäntyharjulta Kuopioon muuttanut Linda Jeskanen on ehtinyt parissa päivässä laittaa upouuden yksiönsä kodinomaiseen kuntoon. Hän kiittelee lisätilaa tuovasta parvisängystä sekä työpöydästä, jotka olivat asunnossa jo valmiina.

– Kaappitilojahan ei naiselle ole koskaan liikaa, virnistää Jeskanen ja viittaa seinustalla olevaan kolmeen korkeaan kaappiin.

Nuori nainen on tyytyväinen uuteen kotiinsa. Hän on juuri aloittanut liiketalouden opinnot Kuopiossa, joka ei ole kovin tuttu kaupunki. Kotiutumista helpottaa yhteisöllinen opiskelija-asuntola.

– Yhteiset tilat ovat tosi hyvä juttu, siellä pääsee tutustumaan naapureihin. Meillä on myös oma Facebook-ryhmä. Siellä on jonkin verran keskustelua illanistumisista ja muusta, iloitsee Jeskanen.

Asuntolan pihalla Saana-koiransa kanssa ulkoileva Elisa Tarvainen kertoo muuttaneensa uuteen asuntolaan jo keväällä, jolloin ensimmäiset rakennukset valmistuivat. Aivan ongelmitta asuminen ei ole sujunut.

– Yhteinen keittiötila on välillä hirveän sotkuinen. Siellä ei tee mieli valmistaa ruokaa, harmittelee Tarvainen, joka leipoisi mielellään.

Omissa yksiöissä on jokaisella jääkaappi, liesi ja tiskiallas, mutta ei uunia.

Tilojen väärinkäyttö ei huolestuta

Uudessa opiskelija-asuntolassa on kahden kokoisia yksiöitä, joiden vuokrat liikkuvat 300 euron ylä- ja alapuolella. Tämä on selvästi vähemmän kuin yksityisten markkinoiden yksiöiden vuokra Kuopion keskustassa, mutta hiukan enemmän kuin Kuopaksen vanhemmissa yksiöissä.

– En pidä vuokraa yhtään pahana. Mielelläni maksan sen verran, kun pääsin uuteen kämppään, sanoo Linda Jeskanen.

Vuokraan sisältyy myös Kuopaksen hankkiman sähköauton käyttö. Autolla halutaan mahdollistaa opiskelijoiden yhteinen liikkuminen vaikkapa isompiin kauppoihin tai huonekaluliikkeisiin.

Myös Helsingissä kokeillaan yhteisessä käytössä olevia sähköautoja, kun HOAS hankkii syksyllä autot kolmeen kohteeseen.

Kuopasta yhteisten tilojen väärinkäyttö ei hirvitä. Toimitusjohtaja Tuula Vartiainen uskoo, että tämän päivän opiskelijat ovat vastuullisia.

– Uskomme, että ne toimivat ja ihmiset pitävät huolta asioista.

Jokaiseen rakennukseen on kuitenkin sijoitettu valvontakamerat. Jatkossa Kuopas yrittää myös saada jokaiseen taloon jonkinlaisen emännän tai isännän, joka toivottaisi uudet asukkaat tervetulleeksi ja myös seuraisi ympäristöä.

Presidentti Donald Trumpin lähimmät alaiset ovat kiiruhtaneet kiistämään osallisuutensa kohua herättäneeseen New York Timesin paljastuskirjoitukseen.

"En se minä ollut" -viestin ovat julkisuuteen lähettäneet varapresidentti Mike Pence, puolustusministeri James Mattis, ulkoministeri Mike Pompeo jaoikeusministeri Jeff Sessions.

Myös muun muassa YK-lähettiläs Nikki Haley ja sisäisen turvallisuuden ministeri Kirstjen Nielsen ovat sanoutuneet irti tekstistä.

Mike Pence kertoi tiedottajansa välityksellä, että hän ei ole tekstin takana. Hän sanoo laittavansa oman nimensä kirjoituksiinsa. Pencen mukaan New York Times saa hävetä käytöstään.

– Ei ole minun kirjoitukseni, Mike Pompeo tiivisti viestinsä.

Trump itse on syyttänyt New York Times -lehden haamukirjoittajaa pelkurimaisuudesta. Hän on myös soimaa lehteä asioiden vääristelystä ja vaatii kirjoittajan henkilöllisyyden paljastamista.

Vastarintaliike Yhdysvaltojen suojelemiseksi

Kirjoitusskandaalin ytimessä on New York Times -lehden julkaisema kirjoitus keskiviikkona pääkirjoitussivulla. Siinä Trumpin hallinnon sisällä oleva henkilö kertoo nimettömänä, kuinka Trumpin alaiset koettavat suojella Yhdysvaltoja presidentiltään.

Kirjoitus piirtää kuvan moraalittomasta ja impulsiivisesta presidentistä. Kirjoitus on julkaistu otsikolla "Olen osa vastarintaliikettä Trumpin hallinnon sisällä".

Lehden johto sai kirjoituksen jo viime viikolla, mutta sen julkaisu siirtyi siksi kunnes lehti varmistui kirjoittajan henkilöllisyydestä ja samalla siitä, että hän todella on Trumpin hallinnosta.

Neljä ihmistä on kuollut Yhdysvaltain Cincinnatissa ampumavälikohtauksessa. Poliisin mukaan mies saapui aamulla yhdeksän aikoihin paikallista aikaa pankin lastaussillalle ja aloitti tulituksen.

Hän surmasi kolme sivullista ja lopulta paikalle saapuneet poliisit ampuivat lukuisia laukauksia miestä kohti. Poliisi ei ole täysin varma kuoliko mies poliisin luoteihin vai ennättikö hän ampua itsensä.

Miehen tulituksessa haavoittui myös vakavasti useita sivullisia. Yksikään poliisi ei kuollut tai haavoittunut ampumavälikohtauksessa.

Paikallisten mediatietojen mukaan ammuskelija olisi ollut kohteluunsa pettynyt pankin entinen työntekijä. Poliisi ei ole vahvistanut ampujan motiivia.

Cincinnati Enquirer -lehden toimittaja Max Londberg seurasi poliisioperaatiota kaupungin keskustassa.

Sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola on kuollut.

Tampereen yliopiston mukaan Eskola kuoli torstaina äkillisesti kotonaan Tampereella. Hän oli 84-vuotias.

Eskola tunnettiin suomalaisen sosiaalipsykologian uranuurtajana, ja hän julkaisi useita tietokirjoja. Eläkevuosinaan Eskola kirjoitti useita uskontoa käsitteleviä henkilökohtaisia kirjoja. Moni yhteiskuntatieteiden opiskelija muistaa Eskolan kirjoittamat oppikirjat Sosiologian tutkimusmenetelmät I ja II, jotka julkaistiin vuosina 1962 ja 1967.

Eskola toimi sosiaalipsykologian professorina Tampereen yliopistossa vuosina 1966–1997. Tutkijana hän keskittyi muun muassa maanpuolustukseen, kulttuuriin, taloudelliseen valtaan ja elämäntapoihin.

Elokuun lopulla Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote kertoi aikeistaan ulkoistaa valtaosa vanhusten palveluasumista terveysalan yksityisille toimijoille. Etelä-Karjalassa kolmisensataa hoitajaa on tällä hetkellä epätietoisia siitä, millaiseksi heidän työnsä ja palkkansa jatkossa muotoutuvat.

Sosiaali- ja terveyspalveluja ulkoistetaan ympäri Suomen jatkuvasti. Kuntien sijaan niistä vastaavat yhä enemmän suuret hoivayritykset, kuten Attendo, Esperi ja Mehiläinen.

Maksumiehiksi joutuvat ainakin hoitoalan ihmiset, koska muutos vetää alan palkkoja alas.

Alalla on käytössä kaksi eri työehtosopimusta, mikä mahdollistaa pienemmän palkan ja lyhyemmät lomat. Julkisessa terveydenhuollossa on käytössä kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES), kun taas yksityiset hoivayritykset käyttävät pääosin yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta.

Etelä-Karjalassa maakunta- ja soteuudistuksen lisäksi ulkoistamissuunnitelmien taustalla on Eksoten talouden tasapainottamistarve. Kunnat ovat viestittäneet Eksotelle, että yritykset ovat luvanneet järjestää esimerkiksi tehostettua palveluasumista Eksotea edullisemmin.

Attendon Itä- ja Keski-Suomen aluejohtaja Anne Flink perustelee edullisempaa hintaa etenkin palkkakuluilla.

– Pääasiallinen syy minun mielestäni on työehtosopimus, ja toisena meidän käyttämät tilat. Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa on perusseikkoja, jotka selkeästi madaltavat hoivan hintaa, esimerkiksi vuosilomaoikeudet ovat vähän lyhyempiä.

Valtakunnallisesti kunnat ja kuntayhtymät ostavat sosiaali- ja terveysalan yrityksiltä eniten juuri huonokuntoisimpien vanhusten ympärivuorokautista hoitoa. Vuonna 2016 ostoihin käytettiin 729 miljoonaa euroa.

Tuleeko ulkoistaminen oikeasti halvemmaksi?

Ulkoistamisen hyödyiksi lasketaan usein sen halvempi hinta. Haastattelemamme asiantuntijat eivät kuitenkaan allekirjoita väitettä, vaan jopa varoittelevat suurten ulkoistamisen riskeistä ja seurauksista. Myöskään Eksotella ei ole tutkittua näyttöä siitä, että ulkoistamalla saisi säästöjä pitkällä aikavälillä.

Yleislääketieteen emeritusprofessori Mauno Vanhala ei usko siihen, että kunnat säästävät palvelujen ulkoistamisella yhtään, päinvastoin.

– Esimerkiksi Eksoten suunnittelema 75 prosentin ulkoistamisesta tarkoittaa sitä, että julkisilla ei ole enää minkäänlaista sananvaltaa hinnoitteluun.

Vanhala uskoo ulkoistamisen johtavan kaikkialla hintojen nousuun.

– Tämä menee vielä siihen, että ihmisten kaikki säästöt ja omaisuus menevät oman hoivan maksamiseen. Tulevaisuudessa ei tarvitse miettiä, mitä kesämökillä tekee, kuvailee emeritusprofessori Mauno Vanhala.

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger ei myöskään ilman todisteita niele yksityisen pienempää hintalappua.

– En ole nähnyt tähän liittyvää pitävää tutkimusnäyttöä. Usein näihin laskelmiin ei ole otettu mukaan esimerkiksi sopimusten valmistelukustannuksia tai toiminnan valvonnan aiheuttamia kustannuksia.

Ulkoistaminen laskee alan palkkatasoa

Hoitohenkilökuntaa siirtyy Suomessa jatkuvasti kunnilta yksityisille ulkoistamisen seurauksena. Valtaosa tapahtuu liikkeenluovutuksina, mikä onkin työntekijöille paras vaihtoehto. Tällöin työntekijät siirtyvät vanhoina työntekijöinä uuteen yritykseen.

Ikävin vaihtoehto työntekijälle on se, että liikkeenluovutusta ei tapahdu ja oma vanha työsuhde katkeaa ja heidät palkataan yritykseen uusina työntekijöinä.

Liikkeenluovutusta seuraa siirtoneuvottelut. Neuvotteluissa ratkaistaan, miten kenenkin palkka tulevaisuudessa rakentuu. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin lakimies Mari Leistin mukaan ikävä trendi on se, että tehtäväkohtainen palkka poljetaan työehtosopimuksen alarajoille ja erotus kompensoidaan erilaisilla lisillä.

– Alalle tulevat uudet työntekijät eivät näin voi vaatia korkeampaa tehtäväkohtaista palkkaa, kun ei sitä makseta kokeneillekaan työntekijöille, sanoo Leisti.

Vanhojen työntekijöiden kokonaispalkka ei saa laskea. Palkan rakenteesta kuitenkin riippuu, kuinka hyvin tulevat korotukset siihen vaikuttavat ja milloin esimerkiksi erilaiset siirtymälisät katoavat. Ulkoistamisbuumi laskee joka tapauksessa alan palkkatasoa, sillä yritysten uudet työntekijät noudattavat toista työehtosopimusta. Myös vanhoina työntekijöinä siirtyvät työntekijät joutuvat työehtosopimuskauden päätyttyä siirtymään uuteen työehtosopimukseen.

"Kunnat haluavat väistää vastuuta"

Kunnat ovat vapaasti saaneet ostaa yksityisten tuottamia palveluita vuodesta 1993 lähtien. Yksityiset ketjut valtasivat alaa Suomessa kuitenkin näkyvästi vasta 2000-luvulla ja vielä runsaammin 2010-luvulla.

Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger on tutkinut ikääntymistä ja vanhusten hoivapalveluita. Hän ymmärtää kehitystä yritysten siitä näkökulmasta, että näitä palveluja tullaan tarvitsemaan vielä nykyistäkin enemmän. Silti hän ihmettelee kuntien ulkoistamisintoa.

– Olen ihmetellyt itsekin tätä kysymystä, että miksi?

Kröger näkee toiminnassa merkkejä soten lykkääntymisen aiheuttamasta paniikista.

– Halutaan väistää vastuuta. Ei tämä kovin pitkäjänteiseltä tunnu. Tehdään isoja päätöksiä nopealla tahdilla, kun pitäisi valmistautua seuraaviin vuosikymmeniin, sanoo yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger.

Talouselämän Hoivayhtiöt 2017 -selvityksestä käy ilmi, että vuonna 2016 kaksikymmentä suurinta hoivayhtiötä saivat yhteensä 1 325 miljoonan euron liikevaihdon. Vuonna 2010 vastaava luku oli 522 miljoonaa.

Hurjasta kasvusta kertoo myös henkilöstömäärän tuplaantuminen kuudessa vuodessa. 20 suurinta hoivayritystä työllistivät viime vuonna keskimäärin 20 600 työntekijää, kun vuonna 2010 luku oli 9 400.

Haminaan rakennettavan suurlipun tangon toimittajasta on paljastunut epäselvyyksiä.

Suomen Kuvalehden mukaan toimittajaksi valitun ADS Finland -yhtiön toimitusjohtajalla on taustallaan tuomiot huumerikoksesta ja velallisen törkeästä epärehellisyydestä.

Lehti on selvittänyt, että toimitusjohtaja teki konkurssin, mistä seurasi viiden kuukauden ehdollinen vankeustuomio kirjanpitorikoksesta ja velallisen törkeästä epärehellisyydestä vuonna 2006. Kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion mies sai vuonna 2010 avunannosta törkeään huumausainerikokseen.

Lehdelle toimitusjohtaja pahoittelee rikoksia ja sanoo sovittaneensa ne.

Lisäksi ADS Finlandin luottotiedot ovat menneet ja viime vuosina yrityksellä on ollut kymmenkunta pienehköä maksuhäiriömerkintää.

Kummastusta herättivät myös yrityksen nettisivut, jotka Suomen Kuvalehden mukaan oli alunperin kopioitu työntekijöiden kuvia ja nimiä myöten yhdysvaltalaiselta rakennusyhtiöltä.

Yhtiön taustat selvitettiin

100-metrinen lipputanko pystytetään Haminaan osana maailman valtioiden lippuja esittelevää Lippumaailma-kokonaisuutta. Lähes koripallokentän kokoinen Suomen lippu on 30 valtion lahja Suomelle.

Tangon toimittajaksi valitun yhtiön toimitusjohtajan rikostausta ja muut epäselvyydet tulivat kaupungille yllätyksenä.

Haminan kaupunginjohtaja Hannu Muhonen sanoo Ylelle, että lain edellyttämät taustaselvitykset kuitenkin tehtiin ennen kuin urakkasopimus yhtiön kanssa allekirjoitettiin elokuussa.

Yrittäjää ei esimerkiksi ole astettu liiketoimintakieltoon, eikä yrityksellä ole verovelkoja.

Muhosen mukaan hanke etenee sopimuksen mukaisesti.

– Ydin on kuitenkin siinä, että hanke toteutuu, kuten on sovittu. Toistaiseksi se on niin edennytkin. Seuraamme etenemistä nyt entistäkin tarkemmin, Muhonen sanoo.

100-metriseen tankoon nostettavan Suomen suurlipun on määrä liehua Haminassa joulukuussa. Lippu piti pystyttää jo toukokuussa, jolloin vietettiin Suomen lipun 100-vuotisjuhlaa. Pystyttäminen myöhästyi, koska kustannukset osoittautuivat arvioitua suuremmiksi.

Nyt ensimmäiset työmaakokoukset on jo osapuolten kesken pidetty ja maanrakennustyöt Sibeliuskadun kentällä Haminassa ovat käynnistyneet.

– Julkisuuteen tulleet tiedot ovat yllättäviä, eivätkä tietenkään mitenkään myönteinen asia. Kuitenkin jos ihmisillä on tuomioita, ja jos ne on kärsitty niin sitten ne ovat takanapäin, Muhonen sanoo.

Teräksinen tanko tehdään Pietarissa

ADS Finland oli ainoa, joka jätti tarjouksen lipputangon rakentamisesta. Kilpailutus järjestettiin kesällä.

Yhtiö tilaa jättilipun teräksisen tangon Pietarista. Asiasta kertoi ensin Kymen Sanomat.

Kaupunki tiesi urakkasopimusta allekirjoitettaessa, ettei ADS Finland valmista tankoa itse.

– Minun mielestäni sillä ei ole väliä, missä tanko valmistetaan. Kansainvälisyys on oleellinen osa koko Lippumaailmaa, kaupunginjohtaja Hannnu Muhonen sanoo.

Itse suurlippu on 30 valtion lahja Suomelle. Satametrinen tanko tulee olemaan yksi osa Haminan Lippumaailmaa, joka on laajempi kokonaisuus.

Joitain osia Lippumaailmasta on jo avattu. Esimerkiksi Reserviupseerikoulun puistossa liehuvat jo kaikki ne liput, joiden alaisuudessa Suomen alue on ollut Kalmarin unionista lähtien.

Lippumaailma on entisen kansanedustajan Kimmo Kiljusen idea. Hän on lippuasiantuntija, joka on kirjoittanut aiheesta myös kirjan.

Myös Kiljunen liputtaa tässä vaiheessa hankkeen kansainvälisyyttä, vaikka ulkomailla valmistettu terästanko onkin miehen alkuperäiseen haaveeseen nähden pettymys.

– Se olisi ollut ihana, 100-metrinen suomalaisuuden tanko, jos se olisi valmistettu Suomessa, suomalaisesta puusta. Suomi on noussut metsästä ja puinen tanko olisi ollut sen maamerkki, Kiljunen sanoo.

Esteeksi haaveelle nousi kuitenkin hinta. Alustavissa selvityksissä koko hankkeen hinnaksi arvioitiin 200 000–300 000 euroa. Myöhemmin paljastui, että rakentaminen tulee huomattavasti kalliimmaksi. Kesäkuussa Haminan kaupunginvaltuusto myönsi lipputangon rakentamiseksi 580 000 euron lisämäärärahan.

Puun sijaan päädyttiin teräksiseen tankoon, koska muutoin rahaa olisi tarvittu vieläkin enemmän.

– Tämä tarjous nyt tuli, eikä minulla ole ennakkoluuloja siitä, tehdäänkö tanko sitten Venäjällä, Dubaissa tai Belgiassa, Kiljunen toteaa.

Kiljunen ei osallistunut liputangon kilpailuttamiseen.

Lipun on määrä liehua salossa ympäri vuoden lukuun ottamatta huoltokatkoja. Haminan kaupungin arvion mukaan suurlippuja kuluu vuosittain kaksi.

Työterveyslaitos kantaa huolta hoitajien ja lääkäreiden kasvaneesta "aivokuormasta". Se on aloittanut tänään valtakunnallisen Aivotyö toimivaksi hoitotyössä -kampanjan, joka koostuu luennoista ympäri Suomen hoitolaitosten.

Kampanja perustuu Satakunnan sairaanhoitopiirissä toteutettuun "Kognitiivisen ergonomian parantaminen hoitotyössä" -kehittämishankkeeseen. Sen taustalla on asiantuntijoiden havainto siitä, että terveydenhuollon hoitohenkilökunnan työ on muuttunut yhä enemmän aivotyöksi.

Aivotyöllä työterveyslaitos tarkoittaa sitä, että tiedolla työskentely on korostunut ja samalla työntekijän kognitiiviset vaatimukset ottaa vastaan sekä käsitellä tietoa ovat lisääntyneet.

Työterveyslaitoksen mukaan kognitiiviset kuormitustekijät heikentävät työn sujuvuutta ja altistavat työntekijät virheille sekä uupumukselle. Jatkuvat keskeytykset rasittavat aivoja ja se voi pahimmillaan heikentää työntekijän jaksamista.

– Vastuun, tunnekuorman, turvallisuusuhkien ja hankalien työaikojen rinnalle on noussut uusia henkisen kuormituksen tekijöitä. Huomio pitää olla useassa asiassa yhtä aikaa, muistikuorma on suuri, keskeytykset ja häly vaikeuttavat keskittymistä sekä muistamista, johtava tutkija Virpi Kalakoski Työterveyslaitoksesta kertoo.

– Nämä työn vaatimukset ovat kuormittavia. Myös ohjeisiin ja toimintatapoihin liittyvät puutteet ja ristiriitaisuudet koetaan kuormittavina, Kalakoski sanoo.

Kalakosken mukaan kuormitus voi laskea työn tuottavuuden lisäksi jopa potilasturvallisuutta. Työterveyslaitoksen kampanjassa todetaan, että työn vaatimusten "tulee olla sopusoinnussa inhimillisen tiedonkäsittelyn kykyjen ja rajoitusten kanssa". Tästä voi vetää johtopäätöksen, että näin ei tällä hetkellä joka puolella olisi.

Hyvää kognitiivista ergonomiaa?

Hyvä kognitiivinen ergonomia tarkoittaa, että työn suunnittelussa on huomioitu ihmisen kognitiiviset eli tiedonkäsittelyn kyvyt ja rajoitukset.

– Jo pelkästään se, että säilytetään jokaisessa työtilassa tarvikkeet ja paperit samalla tavalla samoissa paikoissa, helpottaa asioiden huomaamista ja löytämistä, Kalakoski selittää.

Työterveyslaitos ohjeistaa kampanjamateriaalissaan useita keinoja, joilla muistikuormaa voidaan vähentää. Tarkistuslistat siitä, missä ja miten eri tutkimuksia tehdään ja missä järjestyksessä, on ensimmäinen keino.

Toinen keino on ottaa sähköisiä apuvälineitä käyttöön, jotta asiat saadaan kirjattua nopeasti ylös ennen kuin ne ehtivät unohtua. Esiin nousee myös huomioliivien pukeminen päälle tai kuulokkeiden käyttö.

Liivit ja kuulokkeet viestisivät siitä, milloin jotakuta ei saa häiritä hänen keskittymisensä takia. Hiljaiset tilat esitetään myös yhtenä keinoja vähentää aivokuormaa.

Muita esitettyjä keinoja ovat raportointikäytäntöjen selkeyttäminen tiiviimmäksi ja selkeämmäksi, sekä valmiiden pohjien laatiminen erilaisille asiakirjoille, kuten esimerkiksi hoitokertomuksille.

Lue lisää:

Unohteletko asioita kiireen keskellä? Anna aivoillesi miniloma

Kaikki alkoi siitä, kun kokkolalainen työhyvinvointi- ja kuntoutuspalveluja tarjoava yritys alkoi etsiä puhujaa tulossa olevaan tilaisuuteen. Medirexin myynti- ja markkinointipäällikkö Erica Roiko selaili netissä puhujatoimiston esiintyjälistaa, kun Bruce Dickinsonin, maailmankuulun metallibändin Iron Maidenin keulakuvan, profiili tuli häntä vastaan.

– Siitä se lähti. Täysillä mentiin sen jälkeen, Roiko nauraa.

Iron Maidenin solisti esiintyi Kokkolan Kampushallissa maanantaina.

Dickinson tunnetaan myös muun muassa lentäjänä, yrittäjänä sekä liikemiehenä. Roiko tunnustaa, että miehen saamisesta Kokkolaan tuli hänelle sellainen päähänpinttymä, ettei siitä päässyt enää eroon.

Dickinsonin palkkio oli kuitenkin sen verran iso, ettei Roiko ensin uskonut, että mies saataisiin pieneen keskipohjalaiskuntaan. Hän ei suostu kertomaan tarkkaa summaa, mutta sanoo hintalapun olleen kymmeniä tuhansia euroja.

Alkoi soittorumba, kun kaikki tienoon yritykset soiteltiin läpi.

– Se vaati kyllä vähän rohkeuttakin kertoa, että olemme tuomassa Bruce Dickinsonia Kokkolaan. Sehän nyt on aika ennenkuulumatonta. Mutta moni yrittäjä oli kyllä erittäin innoissaan, vaikkei voinutkaan lähteä mukaan. Se oli tietysti hintavaakin.

Lopulta mukaan lähti parikymmentä yritystä.

Dickinson esiintyy Suomen vierailullaan myös Turussa, jossa pääsylippu tapahtumaan maksaa maagiset 66,60 euroa. Miksi Kokkolassa sitten päädyttiin maksuttomaan tapahtumaan?

– Dickinsonin yhtenä ehtona tulla meille puhujaksi oli se, että tapahtumaan ei myydä lippuja, eikä meillä ollut tarkoitustakaan niitä myydä. Me teemme näitä tilaisuuksia sillä mentaliteelilla, että halutaan antaa yhteisölle jotain takaisin.

Kun ilmaisliput tulivat nettiin, kaikki menivät puolessa tunnissa. Myös myöhemmin tarjolle tulleet peruutuspaikat menivät nopeasti. Innokkuus yllätti:

– Tottakai jännitti, kun linkki aukesi ja ajattelin, että odotellaanko tässä nyt monta päivää vai ei. Peruutuspaikkoja laitoimme mielellään jakoon, sillä niin moni jäi ilman paikkaa.

Tuotto hyväntekeväisyyteen

Erica Roiko arvelee, että Dickinsonia istui kuuntelemassa tuhatkunta ihmistä. Myynti- ja markkinointijohtajan kännykkä on täyttynyt ylistysviesteistä.

– Mahtavaa, upeaa, huippua, aivan uskomatonta! Palaute on ollut yhtä suitsutusta, Roiko nauraa.

Mitä tapahtumasta sitten jäi käteen, kun kallis mies tarjoiltiin yleisölle maksutta?

– Melkoinen mediahuomio Kokkolalle, joten jo senkin puolesta kannatti, Roiko miettii.

Yrityksiltä tullut rahallinen tuki nousi myös yli tapahtuman kulujen. Tuotto lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Kohteena ovat aivovammapotilaat ja erityisesti heidän kuntoutusmahdollisuuksiensa parantaminen. Lahjoitussumma ei ole vielä tarkasti selvillä, mutta Roikon mukaan puhutaan tuhansista euroista.

– Hyväntekeväisyys on kuulunut firman toimintakulttuuriin aina, ei vain nyt, kun yritys juhlii 35-vuotista taivaltaan.

Maailmantähden vierailu vaati viilaamista. Roiko kertoo, että jokainen yksityiskohta piti tarkistaa. Dickinson vaati medialta täydellisen valokuvaus- ja videointikiellon esityksessään, mutta muita erityisjärjestelyjä mies ei Roikon mukaan halunnut.

– Täytyy sanoa, että hän vaikutti hyvin maanläheiseltä herralta. Miehen raiderikaan ei ollut pitkä, haluttiin vain vähän vissyä.

Roikolle viimeiset kaksi viikkoa on ollut hektistä aikaa.

– Tämä on ollut aika työntäyteistä, mutta olen tehnyt tätä mielelläni. Silloin tietää, että on oikealla asialla, kun aamulla ensimmäinen asia, mitä ajattelet, on Bruce Dickinson ja viimeinen asia illalla, mitä ajattelet on Bruce Dickinson, Roiko nauraa.

Suomen sisällissodan kenties hätkähdyttävintä aineistoa ovat lukuisat valokuvat tapetuista ja tappajista.

Suomen sisällissota oli sota, jossa aseettomana ammuttuja, teloitettuja oli enemmän kuin taisteluissa kaatuneita.

Julma maa - dokumentissa sodan kokeneiden ääni nousee menneisyydestä, muun muassa päiväkirjoista ja kirjeistä.

Monet kirjoittivat sotapäiväkirjoja suoraan rakkaimmilleen, kuten morsiamille tai kadonneille aviomiehille. Tekstit ovat usein herkkiä ja runollisia, mutta välillä myös täynnä vihaa.

Raivostuminen on yleensä seurausta sodan vastapuolen tekemiksi uskotuista teoista. Kirjoittajat viittaavat veritekoihin, joista ovat kuulleet. Harvemmin itse nähty tai koettu aiheutti vastaavaa vihaa.

Sanotaan, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Vuoden 1918 Suomessa se piti mitä suurimmassa määrin paikkansa.

Päiväkirjoista ja lehtien sivuilta nousevat esiin huhut ja kuvitellut tarinat vastustajan tekemistä veriteoista. Ne ruokkivat uusia veritekoja.

Vuoden 1918 sisällissota oli kuin lumivyöry, joka kasvoi ja kiihtyi edetessään. Vihapuhe synnytti väkivaltaa, ja väkivalta lisäsi vihapuhetta.

Maailman parhaiten dokumentoitu sisällissota?

On sanottu, että Suomen vuoden 1918 sisällissota on maailman parhaiten dokumentoitu sisällissota. Ainakin kaiken sodasta syntyneen materiaalin läpikäynti kestäisi moninkertaisesti kauemmin kuin itse sota.

Sodasta on sananmukaisesti satoja hyllymetrejä paperiaineistoa. On käskyjä, kuulustelupöytäkirjoja, takavarikkokuitteja, lupalappuja, kuolemaantuomittujen luetteloita. On kirjeitä, päiväkirjoja, salaa kuljetettuja viestejä.

Sitten on kymmeniätuhansia sivuja kerättyjä muistoja. On tuntikausia haastattelunauhoja. On lasten tekemiä piirroksia sodasta.

Julma maa -dokumentissa on käytetty esimerkiksi työväenarkiston muistitietokokoelmien ääninauhoja, joita ei ole aiemmin kuultu julkisuudessa

.

Teloitettuja Helsingin asemalla

Sisällissodasta on säilynyt myös liikkuvaa kuvaa.

On löytynyt venäläinen lyhytfilmi, jossa nähdään tiettävästi ainoat liikkuvat kuvat punaisten hallitsemasta Helsingistä. Filmillä punaisen Suomen johtaja Kullervo Manner nauraa hyväntuulisesti talvisella Esplanadilla.

Eräässä saksalaisten kuvaamassa filmissä vallataan Ilmalan sääasemaa, suunnilleen samalla paikalla, jossa kirjoitan tätä juttua Ylen Pasilan toimitiloissa.

Saksalaisfilmillä myös ammuskellaan Helsingin keskustan kaduilla ja sotilaat kävelevät rennosti surmattujen punaisten ruumiiden ohi Helsingin rautatieasemalla.

Monet saksalaisfilmin kohtaukset ovat ajan propagandafilmien tapaan uudelleen kameralle näyteltyjä tilanteita, ikään kuin lavastuksia. Mutta ne on tehty välittömästi oikeiden tapahtumien jälkeen.

Kuvat tappajista ja tapetuista

Sodasta on säilynyt tuhansia valokuvia. On studiokuvia, joissa nuoret hämmentyneet ihmiset katsovat hieman pelokkaasti kameraan, pidellen outoa asetta nurinkurisesti kädessä. Ainutlaatuinen tilanne on haluttu taltioida.

Mutta on myös lukuisia aitoja, äärimmäisen raakoja kuvia. Sisällissodan valokuvista hyvin harvat ovat itse asiassa lavastuksia.

Tämä kuva on otettu helmikuussa 1918 Varkauden massatehtaan pihalla. Välittömästi Varkauden valtauksen jälkeen valkoiset teloittivat pihalla ja sen viereisellä Huruslahden jäällä noin 80 punavankia.

Varkauden tehtaiden valokuvaajana työskennellyt metsäteknikko Ivar Ekström otti tämän lisäksi monia muitakin pysäyttäviä kuvia.

Ekströmin ruumiskuvia julkaistiin pian sodan jälkeen, ja alkuperäiset kuvatekstit ovat usein hyytäviä.

Osaa esimerkiksi Tampereen taistelun jälkeen otetuista ruumiskuvista levitettiin sodan jälkeen jopa postikortteina.

Silti monet karmeimmista kuvista ovat varsin tuntemattomia, eikä niitä ole koskaan aikaisemmin näytetty televisiossa.

Monet teloituskuvat ovat tulleet julki vasta paljon myöhemmin, yksityisalbumeista, osa 1990-luvulla. Koska suurin osa tällaisista kuvista on yksityishenkilöiden ottamia, on mahdollista, että uusia kuvia on vieläkin kuvaajien jälkeläisten vinttien kätköissä.

Punaisten ottamia kuvia etsittiin systemaattisesti takavarikoitaviksi jo sodan aikana. Todennäköisemmin uusia kuvia saattaisi löytyä tavallisten valkoisten mukana liikkuneiden henkilöiden jäljiltä.

Miksi kuvat on otettu?

Dokumenttia tehdessämme ihmettelimme useasti: mikä on saanut ihmiset ottamaan nämä kuvat? Mikä on saanut teloittajat poseeraamaan ampumiensa uhrien äärellä kameralle?

Ei minulla ole siihen mitään vastausta. Olen tehnyt pitkän rupeaman ulkomaantoimittajana ja nähnyt saman ilmiön lukuisissa nykyaikaisissa sisällissodissa. Syyriastakin on tullut tappajien itsensä kuvaamia videoita teloituksista.

Eikä kaikesta todellakaan ole kuvia. Punaiset eivät ole suuremmin veritekojaan kuvanneet.

Myös vankileireiltä on varsin vähän valokuvia. Ja vankileirikuvasto on kovin siistiä verrattuna valkoistenkin kirjallisiin kuvauksiin leirien helvetillisistä oloista.

Onko kuvissa sitä, miltä näyttää?

Osa kuvista on sotapropagandaa.

Ekströmin ottama kuva naispunakaartilaisista on tuima. Mutta miten valkoisten mukana liikkunut kuvaaja on sen voinut ottaa? Selitys lienee se, että kuvan naiset ovat vankeja ja poseeraavat pakotettuna, tyhjien kiväärien kanssa.

Miten heidän kävi kuvan ottamisen jälkeen?

Tuskin kauhean hyvin. Housuja käyttäneisiin ja lyhyeksi hiuksensa leikanneisiin naiskaartilaisiin kohdistui erityistä vihaa.

Lahdessa teloitettiin sodan loppuvaiheessa lyhyen ajan sisällä noin 200 naista. Niistäkin ruumista joku halusi ottaa kuvan.

Julma maa on katsottavissa Ylen areenassa. Tv-ensi-ilta tänään torstaina 6. syyskuuta klo 21.05 TV1:llä.

Lue ja katso samojen tekijöiden sarja vuoden 1917 tapahtumista.

Amerikkalainen näyttelijä Burt Reynolds on kuollut. Reynolds oli kuollessaan 82-vuotias. Reynolds menehtyi sydänkohtaukseen.

Hänen tunnetuimpia elokuviaan olivat trilleri Syvä Joki ja komedia Luunmurskaajat.

Reynoldsin ura tv- ja elokuvanäyttelijänä kesti 60 vuotta. Hän sai urallaan Golden Globe- ja Emmy-palkinnot. Hän oli Oscar-ehdokkaana Boogie Nights -elokuvasta.

Kaivaukset Sandarmohssa Karjalan tasavallassa ovat loppuneet ilmoitettua aikaisemmin, ja enää niistä kertoo myllerretty pieni alue valtavan muistoalueen reunalla. Hiekkaisesta maasta on löytynyt viisi ruumista. Ne ovat nyt Venäjän tutkintakomitean hallussa.

Heti kaivausten alussa venäläisissä tiedotusvälineissä kerrottiin, että löydetyt jäänteet olivat suomalaisen valloittajien tappamia puna-armeijan sotilaita. Perusteluna kaivausten johtaja Oleg Titberija kertoi, että oli löydetty sellaisia sotilasmantteleita, jollaisiin suomalaiset hänen mukaansa pukivat vankeja.

Harrastelijatutkijat estivät jäänteitä

On epäselvää, ketkä käytännössä suorittivat kaivaukset. Paikalliset Karhumäen Sandarmohssa ja Petroskoissa puhuvat ”pietarilaisista etsijöistä”. Se tiedetään, että Venäjän sotahistoriallinen seura on kaivausten tilaaja. Ja seuran takana on toimittaja Gleb Jarovoin mukaan ilmeisesti jokin turvallisuuspalvelun haara, ehkä FSB.

Jarovoi pitää epäilyttävänä, että työ oli annettu juuri sotahistorialliselle seuralle. Se ei ole tiedeyhteisö, vaan eräänlainen kansalaisjärjestö. Seura on hyvin läheisesti kytketty Venäjän valtionhallintoon, ja sitä johtaa kulttuuriministeri Vladimir Medinski.

– Seura on osa valtion propagandakoneistoa, ja sen viesti meni hyvin perille tässäkin tapauksessa, Jarovoi sanoo.

Väitteitä tuhansista tapetuista vangeista

Viesti oli, että Sandarmohssa on haudattuna suomalaisten tappamia neuvostoliittolaisia sotavankeja. Väite putkahti pintaan jo kesällä 2016, jolloin paikalliset historiantutkijat esittivät sen.

Huhumylly lähti jauhamaan, kun Venäjän valtion television sotilaskanava Zvezda teki jutun, jossa väitettiin suomalaisten kiduttaneen ja tappaneen tuhansia sotavankeja. Vangit olisi tuotu Karhumäen alueella sijaitsevilta vankileireiltä jatkosodan aikana.

On hyvin epätodennäköistä, että näin olisi tapahtunut. Ensinnäkin vankien leirikuolemat on kirjattu tarkkaan, eikä kuolleita ollut niin paljon. Toiseksi ei ole todennäköistä, että vankeja olisi kuljetettu tapettaviksi parinkymmenen kilometrin päähän leiristä, lähemmäksi rintamalinjaa.

Sotavangit elivät kurjissa oloissa, ja moni kuoli vankeudessa

Paljon sotavankeja kuoli sairauksiin ja huonojen elinolojen takia. Tiedetään myös tapauksia, joissa vankeja ammuttiin, esimerkiksi silloin, kun vartija luuli, että vanki oli karkaamassa. Myös vankikuljetusten aikana tapahtui yksittäisiä ampumisia, mutta joukkoteloituksista ei ole todisteita.

Suomalaisten ottamista sotavangeista kolmannes kuoli vankeudessa. Tämä on suhteellisesti laskettuna kolmanneksi suurin luku. Vain Saksan ja Neuvostoliiton leireillä kuoli suurempi osa vangeista.

Toimittaja Gleb Jarovoi pitää selvänä, että tämän kesän kaivauksilla oli tavoite.

– He löysivät sen, mitä tulivat etsimään, hän sanoo.

Sandarmoh on valtava hautausmaa

Syyskuisena päivänä Sandarmoh on hiljainen, vain korppien ja haukkojen ääniä kuuluu mäntymetsässä. Aiemmin kuului hetken verran myös laulua, kun paikalla oli ruotsalainen kuorolaisten ryhmä. He toivat paikalle muistokiven Sandarmohssa tapetuille ruotsalaisille ja lauloivat sen äärellä virren.

Suomalaisryhmäkin kävi tutustumassa muistoalueeseen, jonne vuosina 19137–39 murhattiin satoja suomalaisia maahanmuuttajia. He olivat tulleet rakentamaan kommunistista ihannevaltiota, mutta joutuivatkin Stalinin suuren terrorin uhreiksi.

Suomalaisryhmän matkanjohtaja, historianharrastaja Kyösti Toivonen Hollolasta pitää tärkeänä, että kaikki faktat selvitetään. Hän tietää sotaveteraanien kertomusten perusteella, että rintamalla saattoi tapahtua sellaista, jota ei olisi pitänyt tapahtua.

Sandarmoh tunnistettiin vuonna 1997 teloituspaikaksi. Ensimmäisiin kaivauksiin osallistui Vjatšeslav Kaštanov Karhumäen hallinnosta. Hän kertoo kauhun hetkistä.

– Ette voi kuvitella, miltä tuntuu, kun kuopasta löytyy kasoittain luita ja pääkalloja, Kaštanov sanoo.

Sandarmohn uhrit ammuttiin alastomina, joten kaivauksissa ei löydetty vaatteita. Tämän syksyn kaivauksissa on luurankojen lisäksi löytynyt myös vaatteita.

Joukkoteloitusten uhrien jäänteitä on löytynyt joukkohaudoista. Tämän vuoden kaivauksissa on löytynyt yksittäin haudattuja ruumiita. Näistä syistä Kaštanov uskoo, että kysymyksessä saattaa olla eri aikaan tapettuja ihmisiä.

Hänen mukaansa Karhumäen taisteluissa kaatui paljon sotilaita nimenomaan Sandarmohn alueella. Kaštanov pitää tärkeänä, että myös heidän kohtaloaan selvitetään.

– He eivät valinneet paikkaa, jossa kuolivat, hän sanoo.

Sandarmohn uhrien omaisista moni on järkyttynyt uusista kaivauksista. He kokevat ne hautarauhan rikkomisena.

Taustalla voi olla poliittinen tavoite

Yhtä lailla moni on ihmeissään siitä, että kaivauksiin ryhdyttiin juuri nyt, kun eräs Sandarmohn alueen tutkijoista, Juri Dmitrijev on toistamiseen vangittuna epäiltynä muun muassa lapsipornon hallussapidosta.

Dmitrijevin tapausta pidetään poliittisena, ja moni ajattelee samoin kaivauksista. Niilläkin on jokin poliittinen tavoita. Gleb Jarovoikin arvelee, että näin on.

– Turvallisuuspalvelulla on jokin tavoite, jonka he tietävät. Me emme tiedä sitä, Jarovoi sanoo.

Rottahavainnoista tehdään Helsingin kaupungin ympäristöterveysyksikköön ilmoituksia lähes päivittäin. Ylivoimaisesti eniten rottia havaitaan ulkona pihoilla, puistoissa ja roskakatosten liepeillä, mistä ne löytävät ruokaa.

Joskus rotat päätyvät myös sisätiloihin.

Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Jukka Kiesi kertoo kuulleensa viimeisen vuoden aikana esimerkiksi tapauksesta, jossa rotta oli tunkeutunut kerrostaloasuntoon wc-pöntön kautta.

Kiesin mukaan asukas heräsi epätavallisiin ääniin ja havaitsi kuolleen rotan asunnon lattialla. Ilmeisesti perheen koira oli päästänyt rotan päiviltään.

– Kyseessä ei ollut ensimmäisen kerroksen asunto. Putket ovat aika ahtaita ja ne ovat aika hyviä kiipeämään, Kiesi kertoo.

Samaan hengenvetoon hän kuitenkin painottaa, että todennäköisyys rotan päätymiselle wc-pöntön kautta asuntoon on samaa luokkaa kuin lottovoiton osuminen omalle kohdalle.

– Ei se ole mitenkään sinne asuntoon pyrkinyt, vaan sillä ei ole enää ollut mitään muuta keinoa eikä se ole voinut enää kääntyä poiskaan. Se on sinne hengenhädässä päätynyt.

Tuholaistorjuntayritys Anticimexin kehityspäällikön Juha Aron mukaan rotat voivat kiivetä putkistoa pitkin jopa kerrostalon kuudenteen tai seitsemänteen kerrokseen.

– Joskus ne ovat kulkeneet kerrostalossa viemärikanavia pitkin, syöneet vesilukon rikki ja päässeet kylpyhuoneen puolelle suihkun viemäriaukon kautta, Aro kertoo.

Aro huomauttaa, että rotta on sen verran arka eläin, että se lähtee yleensä karkuun heti, kun havaitsee ihmisen lähestyvän. Rotan vierailun voi kuitenkin huomata sen jättämistä jäljistä: ulosteesta, puremajäljistä tai likaisille pinnoille mahdollisesti jääneistä tassun ja hännän jäljistä.

Onko Helsingin rottaongelma kasvanut?

Aron arvion mukaan Anticimexilta tilataan rottatorjuntoja hieman enemmän kuin pari vuotta sitten sitten. Mitään räjähdysmäistä kasvua rottaongelmassa ei hänen mukaansa ole kuitenkaan ollut havaittavissa.

Myöskään Kiesi ei ole havainnut, että rottailmoituksia tulisi enempää ainakaan muutamaan edellisvuoteen verrattuna.

– Tilanne ei näytä millään lailla hälyttävältä. Toimenpiteitä tehdään totta kai koko ajan ja asia on seurannassa, mutta niistä ei kokonaan pääse eroon kuitenkaan, Kiesi sanoo.

Rottaongelmasta on kirjoitettu mediassa paljon viime vuosina. Muun muassa MTV uutisoi viime vuoden helmikuussa, että Helsinkiä vaivaa ennennäkemätön rottaongelma. Samoihin aikoihin kerrottiin jonkun ruokkivan tahallaan rottia Aleksis Kiven patsaalla Rautatientorilla.

Kenelläkään ei kuitenkaan ole tietoa siitä, kuinka paljon Helsingissä oikeastaan on rottia. Ainakaan vielä.

Käynnissä ainutlaatuinen rottatutkimus

Helsingin yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Tuomas Aivelo on ollut tämän vuoden alusta mukana Helsingin kaupunkirottaprojektissa, jonka yhtenä tavoitteena on selvittää, kuinka paljon Helsingissä on rottia.

– Joskus on arvioitu, että rottia olisi noin 100 000, mutta minun mielestäni se kuulostaa aika isolta määrältä, Aivelo pohtii.

Projektissa on mukana tutkijoita Luonnonvarakeskuksesta ja eri yliopistoista. Viime viikolla projektissa alkoi yhteistyöhanke helsinkiläisten peruskoulujen ja lukioiden kanssa.

– Meillä on mukana parinkymmenen koulun biologian opettajat ja reilu tuhat lukiolaista ja peruskoululaista, jotka jättävät jälkilevyjä eri paikkoihin, Aivelo kertoo.

Jälkilevyt ovat noella maalattuja, 20 cm x 20 cm -kokoisia muovilevyjä. Niitä asetetaan eri paikkoihin ympäri kaupunkia neljän päivän ajaksi. Koululaiset käyvät ottamassa niistä kuvia päivittäin. Sen jälkeen kuvista tunnistetaan rottien jäljet ja lasketaan, paljonko jälkiä on.

– Teemme erikseen vielä rottien elävänäpyyntiä, jotta muutamilta alueilta saadaan laskettua rottien varsinainen lukumäärä, Aivelo selittää.

Jälkilevyistä saatavan tiedon avulla voidaan arvioida, miten rottien määrät vaihtelevat Helsingissä. Näin voidaan arvioida koko kaupungin tilanne.

Aivelon tietojen mukaan vastaavanlaista rottatutkimusta ei ole tehty aiemmin missään muualla.

Ensi vuonna tiedetään enemmän

Aivelo arvioi, että ensi vuonna rottien lukumäärästä alkaa olla jonkinlainen käsitys. Silloin selvinnee myös, millä alueilla rottia on paljon ja missä niitä on vähemmän.

Tosin kaupungin ympäristötarkastajan Kiesin mukaan rottia on ihan joka puolella Helsingissä.

– Niitä on ihan joka puolella, ei ole sellaista kaupunginosaa Helsingissä, mistä ei olisi ikinä tullut ilmoitusta, Kiesi sanoo.

– Se, millä alueella ne milloinkin näyttäytyvät voi olla melko sattumanvaraista, hän jatkaa.

Hänen mukaansa kaduilla liikuskelevat rotat ovat yleensä joutuneet lähtemään niiden varsinaisilta pesäpaikoilta pois rakennus- ja maansiirtotöiden takia.

– Se on enemmänkin sellainen poikkeustilanne. Ne pyrkivät olemaan mahdollisimman näkymättömissä niin kauan kuin se on mahdollista.

Rottia saattaa näkyä paljon myös silloin, jos ruokaa on saatavilla jossain poikkeuksellisen paljon. Esimeriksi lintujen ruokkiminen, avonaiset kompostit tai huonossa kunnossa olevat jäteastiat houkuttelevat rottia.

Syksyllä rottia on eniten

Tuholaistorjuntaa tekevän Aron mukaan helteinen kesä ei varsinaisesti ole lisännyt rottien määrää.

– Jos on leuto tai lyhyt talvi, niin silloin niiden lisääntymisjaksokin on hieman pidempi ja tulee useampia sukupolvia vuoden aikana, Aro selittää.

Tuomas Aivelon mukaan rottapopulaatio on yleensä suurimmillaan lokakuussa. Talvella populaation koko pienenee.

Mitä haittaa rotista on?

Kaupungin ympäristötarkastaja Kiesi huomauttaa, että kaikista luonnoneläimistä voi saada jotain sairauksia, jos on niiden kanssa kontaktissa. Rottiin suhtaudutaan inhoten ehkä niiden historian takia: rottien kantamien kirppujen uskotaan levittäneen keskiajalla ruttoa ihmisiin.

Kiesin mukaan nykyään salmonella on todennäköisesti yksi yleisimmistä rottien kantamista taudeista.

– Meidän tiedossamme ei ole yhtään tartuntatapausta, joka olisi johtunut rotista lähihistoriassa, Kiesi kuitenkin huomauttaa.

Rottien lukumäärän lisäksi kaupunkirottatutkimuksessa halutaankin selvittää myös se, mitä loisia ja tauteja rotat kantavat ja mahdollisesti levittävät. Aivelo lupaa alustavaa tietoa rottien levittämistä loisista ensi vuonna.

Pahimmat rottien aiheuttamat tuhot liittyvät siihen, että ne ovat tuholaisia, jotka jyrsivät muun muassa sähköjohtoja. Tästä voi seurata oikosulkuja ja pahimmillaan tulipaloja.

– On kuitenkin vaikeaa tietää, mitkä tuhot ovat rottien aiheuttamia ja mitkä ei, Aivelo huomauttaa.

Lue myös:

Älä jätä herkkuroskia autoon – rotalla on loistava hajuaisti ja hampaat, jotka pystyvät peltiinkin

Soratie vaan kapenee ja silmäni etsivät pientä pytinkiä. Auton navigaattorin mukaan sen pitäisi tupsahtaa kohta näkyviin. Mutkaisen Mouhintien jyrkät mäet tuntuvat mahanpohjassa, aivan kuin ajelisi rallitiellä.

Ohi sujahtaa Repoveden kansallispuiston viitta ja Mouhun taistelujen muistomerkin kyltti. Yhtäkkiä eteeni avautuu eteläsavolainen peltomaisema ja toden totta, aivan tien laidassa seisoo outo pytinki auringonkukkaviljelmän vieressä.

Maitolaituria selvästi isompi kioski on tehty harmaantuneesta laudasta, ovi on selkosen selällään ja seinällä roikkuu kyltti ”aina auki”. Oven yläpuolella lukee rehvakkaasti Kyläkauppakeskus. Rakennelman edessä on pyöreä pöytä ja muutama tuoli.

Tämä noin viiden neliön puoti on tullut monissa medioissa tutuksi siitä, että siellä on tarjolla jos jonkinlaista tavaraa, muttei henkilökuntaa tai hintalappuja.

–Jaana Utti aloitti tämän viime kesänä pienimuotoisempana. Tänä kesänä on panostettu tuotteistamiseen, ja nyt täällä on hyvä tarjonta: kaikille jotain, kertoo toimittajaa opastamaan tullut Leila Iholin.

Jaana Utti on työskennellyt johtotehtävissä Imatran kaupungilla ja Tietoenatorilla. Nyt hän pyörittää työelämän uudistamista konsultoivaa yritystä Helsingissä. Iholin puolestaan on jäänyt eläkkeelle, joten hänelle on luonnostaan langennut rooli katsoa, että paikat pysyvät kyläkauppakeskuksessa kunnossa.

Sekatavarakauppa pienoiskoossa

Putiikki muistuttaa pienoiskoossa vanhan ajan kyläkauppaa, sekatavarakauppaa, jossa myytiin kaikkea mikä sisään mahtui. Kioskin oven porrasaskelmana toimii pyöreä katukaivon kansi Helsingistä. Lattiaa elävöittävät värikkäät räsymatot.

Elämäni merkillisin shoppailupaikka. 60 vuotta olen kauppoja kierrellyt. Jorma vieraskirjassa

Sähköistetyn kojun pystyttivät viime kesänä Jaanan mies Veijo Utti ja mökkiläinen Jarmo Räsänen sillä ajatuksella, että molempien tytöille piti saada tekemistä kesäksi. Räsästen muuttaessa pois kylältä Jaana Utti ryhtyi kehittämään kauppaideaa eteenpäin.

Kioskin sisällä hurisee pystypakastin täynnä jäätelötuutteja ja –tikkuja sekä pakastepizzoja. Vierestä kylmäkaapista löytyy virvoitusjuomia, muttei olutta. Kun kaupassa ei ole henkilökuntaa, niin ikärajalla rajoitetun oluen pitäminen tarjolla ei ole mahdollista.

Outoa: ihmiset maksavat vapaaehtoisesti

Kasvukeskusten auto- ja hypermarketeihin verrattuna Nuolniemen kyläkauppakeskus edustaa aivan jotain muuta, jopa vanhaa hyvää aikaa.

– Täällähän ei myydä mitään. Kaikki on ilmaista, ja jos joku haluaa maksaa tuotteista, se on toki mahdollista. Ihmiset ovat kyllä valtavan hyvin halunneet maksaa tuotteista. Se on outoa ja olemme hyvin hämmästyneitä ihmisten rehellisyydestä, tunnustaa Iholin.

Ei voinut ottaa kaikkea mitä olisi halunnut. Olisin halunnut koko kioskin. Toivottavasti maksoimme tarpeeksi. Tero vieraskirjassa

Nuolniemesssä vakituisesti asuva Tarjamaarit Mäkelä piipahtaa putiikkiin hakemaan isännälle kahvimaitoa.

– Fiilikset kaupasta ovat veikeät, ja on hauska nähdä ihmisiä. Jos osuu samaan aikaan paikalle vierailevan kävijän kanssa, niin kyllä siinä juttua tulee.

Mäkelä kertoo käyvänsä puodissa melko usein ja etenkin lapsenlapsille käynnit ovat kohokohtia.

– Tänne kävellään nauttimaan jäätelöistä ja lapset ovat aivan onnessaan. He tutkivat aina, onko täällä määrättyjä tikkareita.

Nuolniemen puotierikoisuus on ollut julkisuudessa jo melkoisesti. Siitä ovat kertoneet muun muassa Pitäjän Uutiset, Kouvolan Sanomat, Länsi-Savo, Ilta-Sanomat ja Talous-Sanomat.

– Julkisuutta on tullut paljon, ja se on lisännyt asiakasmäärää. Ihmiset tulevat kiinnostuneina katsomaan, että hyvänen aika, mitäs täällä on. Vieraskirjassa ihmetellään, miten tällainen kauppa voi olla olemassa, Leila Iholin kertoo.

Puoti on säästynyt ilkivallalta

Kyläläiset ovat joukolla hämmästelleet, kuinka kyläpuoti on saanut olla rauhassa, eikä mitään pahaa ole tapahtunut.

– Tuotteet eivät sinänsä ole arvokkaita, eikä täältä voi varastaa, sillä millään ei ole hintaa, kaikki on ilmaista.

Kesän ampiaisparvistakaan ei ole ollut haittaa, sillä yksi kylän mies rakensi pellepelottomasti puolentoista litran vesipulloista ja siideritölkeistä tehokkaita ampiaisansoja.

Kylän viidakkorumpu toimii ilmiselvästi. Putiikin pihalle saapuu tasaiseen tahtiin väkeä. Yksi heistä on lähellä asuva Sakari Nikki, eläkkeelle jäänyt toimittaja.

Kyläkauppakeskuksen suosioon Nikiltä löytyy looginen selitys: suomalaisten uteliaisuus.

– Jos on jotakin, joka on vähänkin kummallista ja hyvin mediassa markkinoitua, niin uteliaita riittää. Tälle on ollut tilausta, sillä kauppaa ei löydy 20 kilometrin säteellä. Ihmisiltä puuttuu aina jotakin, ja sitten tullaan katsomaan, onko sitä jotakin tässä kummallisessa kyläkauppakeskuksessa, pohtii Nikki.

Sadantuhannen neliön mies vihki viisi neliöä käyttöön

Kauppakeskus Sellon toimitusjohtaja Matti Karlsson kävi vihkiimässä Nuolniemen putiikin käyttöön kesän alussa.

Kymmenkunta kauppakeskusta, muun muassa Sellon ja Omenan avannut Karlsson totesi vihkiäispuheessaan, että Nuolniemen putiikki oli ensimmäinen, jossa ei ollut logistiikkaongelmia.

– Se oli mieleenpainuvin avaus kaikista. Jotkut olivat hirveitä spektaakkeleita, mutta tämä oli lämmin ja pienimuotoinen. Asiakaspotentiaalista oli paikalla lähes puolet eli parikymmentä henkilöä.

Osuttiin vahingossa – ihastuttava kyläkauppa. Kiitos elämyksestä! Soili ja Jarmo vieraskirjassa

Karlsson näkee, että yhteiskunnassa on aina tilaa individuaalille, ihmisten omaehtoiselle toiminnalle.

– Kukaan ei tällaisella bisneksellä elä, se aiheuttaa vain vähän työtä. Joskus maailmassa on hyvä tehdä asioita, joilla on jalompi tavoite.

Etelä-Savon ja Kymenlaakson rajamailla

Maantieteellisesti Nuolniemen kylä sijaitsee Etelä-Savossa, vaikka onkin rajojen mukaan pohjoisimpia Kymenlaakson kyliä ja pohjoisinta Kouvolaa.

– On kiva olla kaupunkilainen, kun katsoo näitä peltoja ja sorateitä. Sadan kilometrin säteellä löytyy Heinola, Mikkeli, Lahti, Kotka ja Lappeenrantakin hyvin lähellä, eli tämähän on suorastaan keskipiste, kehuu Sakari Nikki.

Sakari ja hänen poikansa Timo ovat monien muiden tavoin käyneet tiuhaan tahtiin putiikin jäätelöaltaalla. Hellepäiviä kun on riittänyt.

– Samalla on saanut tutustua vanhempiin ja nuorempiin ihmisiin, joilla on mökkejä lähiseudulla. Kaikki ovat tulleet huumorin pilke silmäkulmassa katsomaan, että mitä ihmettä.

Nuolniemessä vierailee kaikenikäisiä ihmettelijöitä. Paluumatkalla Cheekin jäähyväiskeikalta Lahdesta piipahti neljä nuorta ihastelemassa paikkaa. Viime viikonloppuna paikalle hurautti henkilöautolla kolme noin 18-vuotiasta kotkalaista nuorukaista.

Jaana Utin mielestä se on häkellyttävää ja antaa nuorista paremman kuvan kuin yleisesti ajatellaan.

– Siinä ne istuskelivat, joivat kahvia ja ottivat kuvia auringonkukista. Naapuri Tom Iholin totesikin, että ennen sentään mentiin baariin tai nakkikioskille.

Partavaha yllättävän suosittua

Nuolniemessä on vain yhdeksän ympäri vuoden asuttua taloa ja parikymmentä mökkiä, joista osa on talviasuttavia.

– Ei täällä montaa kymmentä ihmistä asu, mutta kaikki ovat aktiivisia kävijöitä. Tämän kuuman kesän suosikki on ollut jäätelö ja irtokarkkeja on mennyt paljon, kun mökkiläisillä on lapsia kyläilemässä. Vesipullot ja limsat ovat kelvanneet myös, luettelee Leila Iholin.

Lisäksi on noudettu muun muassa ruokatarvikkeita, tiskiharjoja, pesuaineita, vehnäjauhoja, sokeria, kahvia ja partavahaakin.

– Vahapurkkeja oli viisi. Nyt on enää yksi jäljellä ja olemme hämmästelleet, että kukahan niitä on tarvinnut.

Leila huolehtii myös kassalippaan säännöllisestä tyhjennyksestä ja listaa puuttuvia tavaroita, jotta Jaana Utti osaa tuoda täydennystä.

– Kun Jaana tulee viikonloppuisin tänne, niin hän tuo tullessaan täydennystä, tai sitten käymme yhdessä kaupassa noin kerran viikossa. Kesäaikaan, kun jäätelöä hupeni paljon, Jaana kävi lomallaan kaupassa parikin kertaa viikossa.

Matkalla Cheekin keikalta Lahdesta poikkesimme maailman suloisimpaan kauppaan! Ninni, Aki, Taija ja Janette vieraskirjassa

Jääkaapin vierestä löytyy moderni kapselikahvinkeitin ja se on ollut kesällä varsin suosittu. Café au laitin, espresson, americanon ja kaakaon valmistusohjeet on kirjattu isolle päreelle. Kapselirasiat ovat jo tyhjiä, joten kahvia on pihapöydän ääressä nautittu kesällä antaumuksella.

– Tänne on matkaa mistä tahansa. Kun tulee vaikka Lahdesta 70 kilometrin päästä, niin onhan se kivaa juoda tässä kahvit, kun lähelläkään ei ole kioskia tai kahvilaa, kertoo Iholin.

Kondomia käytetty maksuvälineenä

Kassakonetta kioskissa ei näy, mutta korkean tiskin keskellä nököttää pieni sininen kassalipas. Siihen kioskissa asioivat laittavat rahaa omatuntonsa mukaan, Lipas tyhjennetään aina iltaisin ja joskus päivälläkin. Valvontakameroita ei ole, mutta niitäkin tehokkaampia valvovia silmiä löytyy naapurista.

– Meiltä näkee suoraan tähän tielle, joten nähdään helposti kuinka paljon asiakkaita käy. Kukaanhan ei näe mitään, mutta heti tiedetään, kun paikalla käy esimerkiksi sininen auto, myhäilee Iholin.

– Vapaaehtoinen maksaminen ei ole yllättänyt, suomalainenhan on rehellinen, talkoohenkinen ja tukee hyviä asioita, vahvistaa Sakari Nikki.

Eurojen lisäksi siniseen lippaaseen on sujautettu 5 000 forintin seteli, yksi punta ja 10 penceä.

– Ai niin – ja yksi käyttämätön kondomi, joka on nyt laitettu tarjolle hyllylle, lisää Leila Iholin.

Verraton kokoontumispaikka tutuille ja tuntemattomille

Sakari Nikki näkee, että kyläpuodilla on vahva sosiaalinen ja yhteisöllinen merkitys kohtaamispaikkana. Samaan tapaan kuin kylän miehet ennen vanhaan istuskelivat kyläkaupan portailla turisemassa.

– 50-60 –luvuilla kaupan portailla juotiin ykköspilsneriä ja käytiin läpi kylän asiat, sukujen väliset riidat, ihmissuhteet ja kaikki mahdollinen. Tässäkin päästään samaan tunnelmaan, jos enemmän ihmisiä osuu kerralla kohdalle, miettii Nikki.

Kiva kun löytyi munia, päästään letunpaistoon. –Eila, Valtteri, Veera, Milja, Niko, Tanja ja Esa

Jättimäisen kauppakeskus Sellon toimitusjohtaja Matti Karlsson arvostaa kyläpuotia mainiona paikkana kokoontua. Muutoin väki touhuaisi omissa oloissaan omilla tiloillaan, pihoilla ja mökeissä.

Tarjamaarit Mäkelä komppaa Nuolniemen olevan yhteisöllisen kylän, jossa seuraillaan liikkuuko ulkopuolisia. Jos joku tarvitsee apua, niin autellaan ja tehdään paljon yhdessä.

– On täällä yksi linja-autokin käynyt, lähistöllä oli syntymäpäivät ja linja-autollinen vieraita tuli sieltä käymään. Kyllä tänne bussi mahtuu, mutta sisälle ei kyllä mahdu montaa ihmistä, pohtii Mäkelä.

Minipuodin ulkopuolelta löytyy puutarhaosasto yrtteineen, vihanneksineen ja puutarhatonttuineen. Iso telkänpönttö on tuunattu tyhjien tölkkien kierrätyspisteeksi. Jauhesammutin riippuu oven vieressä ja päätyseinällä roikkuu puolikymmentä aitoa golfmailaa.

– Golfrata on tässä soratiellä, kun tie on vapaa. On siinä pelattukin ja golfpallojakin on täältä haettu. Virallinen golfkenttä löytyy Mäntyharjusta.

Leila Iholin iloitsee, kun ympäristö on pysynyt hyvin siistinä, roskat menevät roskikseen ja tyhjät tölkit pönttöön.

– Auringonkukat pellolta ovat kelvanneet yllättävän hyvin. Niitä istutettiin kasvamaan isolle alalle kyläkauppakeskusta varten. Ja viereisen talon pusikosta voi käydä vapaasti poimimassa punaviinimarjoja, niitä on monta pensaallista.

Porakaivo tulossa, tarjolla myös aitta ja sauna

Jaana Utti muistuttaa, että kyläkauppakeskuksen vierestä löytyy idyllinen hirsiaitta, jonka keskimmäinen kamari on täysin vapaasti käytettävissä yöpymiseen. Aitasta löytyy pedattuna parivuode. Yöpymisestä voi maksaa putiikin lippaaseen, jos siltä tuntuu.

– Ja läheltä löytyy myös sauna, jonka saa halutessaan lämmittää. Se tosin maksaa 20 euroa per lämmitys.

Kesän suosiosta rohkaistuneena Jaana Utti aikoo pitää Kyläkauppakeskuksen auki myös talvella. Tuotevalikoima vaihtuu talveen sopivaksi ja muun muassa jäätelöt jäävät pois. Talviaikaan siirrytään lauantaina 20. lokakuuta kekrijuhlassa, jossa poltetaan kokko sekä tarjotaan ruokaa ja musiikkia.

Ensi viikolla putiikkiin saadaan porakaivovesi ja lähiaikoina paikalla saadaan valot. Viereen nousee myös laajennusosa, joka toimii talviaikana myös hyvänä sääsuojana. Kokeiltavana on ollut myös kymmenen retkisängyn telttahotelli ja kun paikalle saadaan vesijohto, telttahotelli on tarkoitus ottaa ensi kesänä virallisesti käyttöön.