Suomen kielen professori Jaakko Leino ja toimittaja Ville Eloranta ovat viimeisen päälle pilkunviilaajia. Molemmat ovat suomen kielen lautakunnassa ja pohtivat työkseen kielemme hienouksia. He halusivat kuitenkin tehdä kirjan, jossa kieleen ei suhtauduta lainkaan ryppyotsaisesti. Syntyi Sanaiset kansiot -kirja.
– Halusimme kirjoittaa sellaisista kieliasioista, joista ihmiset puhuvat. Oikaisemme myös muutamia myyttejä, joita sitkeästi kerrotaan suomen kielestä, kertoo Helsingin yliopiston professori Jaakko Leino.
Yksi niistä on, että kieli rapautuu, kun mukaan otetaan lainasanoja.
– Se on toistuva väärinymmärrys. Suomen kieleen on aina tullut lainasanoja. Jopa sana laina on lainaa. Kieli on aina altis vaikutuksille ja lainasanat pitävät kieltä elinvoimaisena.
Alkaa tekemään aiheutti kohun
Suomalaiset ovat Leinon mukaan hyvin kiinnostuneita kielestä. Siihen suhtaudutaan jopa intohimoisesti. Leino muistelee muutaman vuoden takaista alkaa tekemään -kohua. Kielitoimisto päätti vuonna 2014, että puhekielinen muoto on aivan korrekti kuin virallinen alkaa tehdä. Silloin suomen kieli pääsi otsikoihin. Muutos järkytti niin paljon, että sitä käsiteltiin valtamedioissa ja kommentointiin pääkirjoituksissa. Suuri osa tuomitsi muutoksen ja vannoi käyttävänsä aina ja ikuisesti alkaa tehdä muotoa.
– Ymmärrän hyvin tuohtumuksen. Ihmiset haluavat pitää kiinni vaivalla opituista säännöistä.
Norminmuutos leimattiin kielen rappion lähtölaukaukseksi. Tällainen ajatusmalli ei ole kuitenkaan uutta, sillä jokainen sukupolvi kokee kielen voineen paremmin silloin ennen vanhaan.
– Jo 1800-luvulla haikailtiin menneisyyteen ja ajateltiin kielen olleen ennen parempaa ja elinvoimaisempaa, toteaa Leino.
Sukupolvelta toiselle kiertää myös vierasperäisten kirjainten käyttö. Taas jälleen nuoret ovat keksineet ottaa käyttöön x, q ja c -kirjaimet. Mutta niin teki myös suomen kirjakielen isä Mikael Agricola. IhQ-sana ei olisi muodoltaan hypännyt silmään Agricolan teksteistä 1500-luvulta.
– On hassu sattuma, että Agricolan aikaisella tekstillä ja nykynuorten kielellä on yhteisiä piirteitä. Nuorten tarkoitushan on erottautua kielellä tylsistä aikuisista.
Nykyään ketteryyttä vaaditaan yllättävissä paikoissa
Aika ajoin kieleen tupsahtaa raivostuttavia muotisanoja. Usein niiden alkuperä löytyy yritysmaailmasta. Viime vuosiina nopeasti levinnyt sana on ketterä. Alun perin sana liitettiin it-maailmaan, mutta nykyään ketteryyttä vaaditaan lähes kaikilla aloilla ja monissa tilanteissa. Sanaiset kansiot -kirjan kirjoittajat muistelevat aikaa, jolloin tarvittiin työntekijöitä, jotka olivat asiantuntevia ja yhteistyökykyisiä.
Leinon mukaan juuri yritysten ja organisaatioiden kielenkäyttö synnyttää usein sanoja, joista ei ihan tarkalleen tiedä, mitä sana asiayhteydessään tarkoittaa.
– Organisaatiohömppä luo aivan uusia ulottuvuuksia kieleen. Törmäsin hiljattain sanayhdistelmään huokoinen organisaatio. Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, ettei ole tiukkoja rajoja eri osastojen välillä.
Eeppistä kertomarunoutta
Monet muutkin muotisanat ovat enää hatarasti yhteydessä alkuperäänsä. Sana eeppinen vilahtelee usein nykypuheessa, mutta sillä ei suinkaan viitata kertomarunouteen vaan johonkin mielettömään ja mahtavaan.
– Tietysti voidaan ajatella, että vanhassa kertomarunoudessa, epiikassa, on usein juuri tällaisia äärimmäisiä tunteita.
Nykyään kieleen tulee uusia sanoja etenkin nopean teknisen kehityksen vuoksi. Monet käsitteet käännetään suoraan englannista, kuten pilvipalvelu tai hiiri. Yhä useammin sanoja ei edes käännetä, vaan ne sopeutetaan suomen kieleen, kuten selfie tai twiitti.
Vaikka Leino on suomen kielen professori ja suomen kielen lautakunnan jäsen, hän näkee kielen muuttumisen ehdottomasti hyvänä asiana.
– Se on merkki siitä, että kieli elää ja voi hyvin.